GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/81/6 2. Jukka Lein o PIELAVEDELLÄ 1980 TUTKITTUJEN SOIDE N

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/81/6 2 Jukka Lein o PIELAVEDELLÄ 1980 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981

SISÄLT Ö JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 5 Tutkimusaineiston käsittely 5 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELUA 5 5 Suotyypit 5 5 Turpeen paksuus ja maatuneisuus 5 5 Turve1ajijakauma 5 6 Liekoisuus 5 6 Laboratoriotutkimusten tuloksia 5 7 Soveltuvuus polttoturvetuotantoon 5 8 YHTEENVETO 6 0 LIITTEET

- 3 - JOHDANTO Valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyvän ä tehtiin kesällä 1980 turvetutkimuksia Pielavedellä yhteistyös - sä Kuopion kaupungin kanssa. Tutkitut suot sijaitsevat keski - tetysti Pielaveden kunnan koillisosassa. Tarkoitus oli selvit - tää alueen suurimpien soiden turvevarat ja erikoisesti niiden soveltuvuus polttoturpeeksi. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Kenttätutkimukset suoritettiin linjatutkimusmenetelmällä. Tällöin tutkittavalle suolle laadittiin linjasto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta j a sitä vastaan kohtisuoraan olevista poikkilinjoista, jotka ova t tavallisesti 200 m :n välein. Tutkimuspisteet sijaitsevat lin - jastolla 100 m :n välein, suon reunoilla usein myös tiheämmässä. Syvyyssuhteiden selvittämiseksi on tutkimuspisteiden välistä mitattu turvekerrostuman paksuus 2 m :n syvyyteen asti. Yks i suo tutkittiin hajapisteitä käyttäen. Kuvasta 1 selviää tutkittujen soiden sijainti. Siinä linjastoa käyttäen tutkitut suot on merkitty vinoviivoituksell a ja hajapistein tutkitut pisteytyksellä. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja vaaitukset pyritty kiinnit - tämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutki - muspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (kui - va, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (peittä - vyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeill ä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mandolliset hakkuut. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turve - laji, maatuneisuus (H 1-10), kosteus ja kuituisuus. Maatumat - toman puuaineksen, liekojen, määrän selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen ker - taa 2 m :n syvyyteen saakka. Tilavuustarkalla mäntäkairall a otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näyt-

1. Pillisuo 2. Kuivastensu o 3. Laidinsuo 4. Kokkosuo 5. Suurisuo 6. Paskorannansuo 7. Kylmäkorpi 8. Soidinsu o 9. Heinäsuo 10. Keukoissuo 11. Leppisuo 12. Matosuo 13. Aittosu o 14. Välisuo 15. "Tikkalankankaansuo " 16. Kiukoonsuo Kuva 1. Pielavedellä 1980 tutkitut suot.

- 5 - teenottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mandollisim - man hyvin kyseisen suon turvekerrostumaa. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteiden ph ja vesipi - toisuus kuivaamalla turve 10 5 0 C :ssa vakiopainoon. Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin 815-2 5 o C :ssa hehkuttamalla tuhka - pitoisuus, ja osasta näytteitä lämpöarvo Gallenkampin ballis - tisella pommikalorimetrillä. Jokainen ilmoittettu teholline n lämpöarvo on kolmen määrityksen keskiarvo. Lisäksi laskettii n suokuutiometrin sisältämän turpeen kuiva-ainemäärä. Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suo n turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus eri puolilla suota, sekä suon pinnan kaltevuus. Turpeen käytön kannalta merkittävimpien soide n kerrostumia on havainnollistettu poikkileikkausprofiilein. Se - litykset käytetyistä merkinnöistä ovat liitteessä 3. Turpeen käyttösuunnitelman laatimisen kannalta välttämättömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 1). Siinä oleva t turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin hei - kosti maatuneen pintakerroksen (H 1-4), paremmin maatuneen poh - jakerroksen (H 5-10) ja koko turvekerrostuman (H 1-10) osalt a erikseen koko suon, yli 1 m :n ja yli 2 m :n syvyisille suonosil - le. Keskimaatuneisuuksien muutokset ovat niin pieniä, ette i niiden laskeminen eri syvyisille suonosille ole tarpeellista. Pinta-alat määritettiin suokartoilta planimetrillä. Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 2. Siinä turvelaji t on jaettu rahka- ja saravaltaisiin. Ruskosammalvaltaisia turvelajeja ei esiintynyt. Rahkavaltaiset on jaettu rahka- ja sa - rarahkaturpeisiin ja saravaltaiset vastaavasti sara- ja rahka - saraturpeisiin. Nämä on edelleen jaettu ryhmiin vallitsevie n lisätekijöiden mukaan. Erikseen on laskettu puunjäännöksiäsisäl - tävien turvelajien kokonaisosuus. Taulukon keskiarvorivi saatiin laskemalla turvelajien kokonaismäärien prosenttiosuude t koko tutkitusta turvemäärästä.

- 6 - Liekojen määrää, eli soiden liekoisuutta, ja jakautumist a on selvitetty laskemalla ns. Pavlov'in menetelmää soveltae n liekojen prosentuaalinen osuus turvekerrostuman tilavuudest a (liite 1). Prosentit on laskettu turvekerrostuman 0-1 m :n, 1-2 m :n ja 0-2 m :n syvyysväleille koko suon osalla. Liekoisuus on luokiteltu seuraavasti : alhainen (alle 1 %), melko alhainen (1-2 %), keskimääräinen (2-3 %), korkea (3-4 % ) ja erittäin korkea (yli 4 %). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon si - jainti, ympäristön topografia ja suon koko. Kuvataan suotyyppi - en jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajankohtana. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään tur - peen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tar - koitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, missä maatuneisuus on korkeintaan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H 5-6) ja/ta i hyvin (H 7-10) maatunut, mutta siinä voi esiintyä heikostiki n maatuneita kerroksia. Suon keskustan turvekerrostuman rakenteesta on lyhyt kuvaus. Turvenäytteistä suoritetuista laboratoriomäärityksistä esitetään ph :n, tuhkapitoisuuden (% :eina kuivapainosta), vesipitoisuuden (% :eina märkäpainosta), kuivan turpeen tehollisten lämpöarvojen ja kuiva-ainemäärän keskiarvot ja vaihteluväli. Keskiarvoja laskettaessa on näytesar - jan alin 20-30 cm :n pituinen näyte jätetty huomioimatta. Alinpaan näytteeseen vaikuttaa suon pohjan mineraalimaa, toisaalta tämä osa jää turvetuotannossa käyttämättä. Suon aivan pinnimmainen kerros on jätetty huomioimatta, jos se on kat - sottu tulevan poistetuksi ennen polttoturvetuotantoa. Lopuks i on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttömandollisuudesta ja siihen vaikuttavista eri tekijöistä. Turvetuotantoo n soveltuvista soista on esitetty arvio tuotantokelpoisesta alas - ta ja sen sisältämästä tuotantokelpoisesta luonnontilaisest a turvemäärästä. Tämä turvemäärä on laskettu vähentämällä suo n pohjalle jäävä turvekerros ja mandollinen pinnasta poistettava kerros. Laboratoriomääritysten perusteella on laskettu tuo - tantokelpoisen turvemäärän energiasisältö kuivalle ja 50 % : n kosteudessa olevalle turpeelle. Toisaalta on laskettu arvi o tuotannossa kaikkiaan saatavasta jyrsinturpeesta toimituskuu-

- 7 - tiometreissä. Tässä on käytetty tuotantoalueen koko turvemää - rää ja kerrointa 0,3-0,4 turvekerrostuman ominaisuuksist a riippuen. TUTKITUT SUOT 1. Pillisuo (kl. 3314 10,11, x = 7020, y = 493) on etelä - ja kaakkoispäästään yhteydessä suurempaan suokompleksiin (kuva 2). Muualla Pillisuo rajoittuu loivaan moreenimaastoon ja pie - niin moreenisaarekkeisiin. Lähimmältä maantieltä on yli kilo - metri suon keskustaan. Tutkittu pinta-ala on noin 315 ha, mis - tä on yli metrin syvyistä aluetta noin 145 ha. Suon länsiosien vallitsevat suotyypit ovat IR- ja KS-muut - tuma. Itäosien päätyypit ovat TR- ja SR-muuttuma. SR-muuttuma on myös eteläosien valtatyyppi. Suon eteläosissa sijaitsev a avosuoalue on tyypiltään SN. Puusto on keskinkertaisen tiheää tai harvaa ja kehitysluokaltaan riuku- ja pinotavara-asteella. Paikoitellen on myös taimistoa ja harvaa, kituliasta metsikköä. Suon pinta viettää loivasti länteen. Pohjoinen puoli suos - ta on ojitettu kauttaaltaan. Ojittamatta on ainoastaan eteläi - sen osan avosuoalue. Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät. Keskisyvyys on 1,42 m ja pintakerrosta on 0,60 m. Yli met - rin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,83 m. Suon pohjan relief i on rauhattomampi itä - länsisuunnassa saarekkeista johtuen. Etelä - pohjoissuunnassa sensijaan pohjan muoto on loivast i aaltoileva. Pohjamaalajina on hiekka tai moreeni, syvemmiss ä paikoissa siltti. Yleisimmät turvelajit ovat C- ja SC-turve (liite 2). Suon pinnalla on yleisimmin ErS- ja NS-turvetta melko ohuena kerrok - sena. SC- ja C-turpeet muodostavat valtaosan turvepatjast a ulottuen useimmiten pohjaan asti. Vain paikoitellen pohjall a on Eq- ja LC-turvetta (kuvat 3 ja 4). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 7,0. Rakenteeltaan turvekerrostuma on melko selväpiirteinen. Heikosti maatuneen pintakerroksen melko suuri paksuus on huo - mattava.

- 11 - Pisteellä A 870 + 800 turvekerrostuman tuhkapitoisuus vaih - telee välillä 2,5-6,7 % ja keskiarvo on 3,7 %. ph :n vaihteluväli on 3,2-4,8 ja keskiarvo 4,0. Keskimääräinen vesipitoi - suus on 91,8 %. Suokuution kuiva-ainemäärä vaihtelee välill ä 49-94 kg/m 3 ja keskiarvo on 84 kg/ m3. Pisteellä A 900 tuhka - pitoisuus vaihtelee välillä 3,7-8,7 % ja keskiarvo on 5,2 %. ph :n vaihteluväli on 3,5-5,5 ja keskiarvo on 4,6. Keskimääräinen vesipitoisuus on 90,2 %. Teholliset lämpöarvot kuivall e turpeelle vaihtelevat välillä 18,4-24,2 MJ/kg ja keskiarvo on 22,2 MJ/kg. Tuhkan sulamispistemäärityksissä on pehmenemis - pisteeksi saatu keskimäärin 1193 C (1140-1250 ), puolipallopisteeksi 1303 C (1270-1350 ) ja juoksemispisteeksi 1331 C (1290-1360 ). Liekoisuus on melko alhainen (liite 1). Pillisuo soveltuu melko hyvin polttoturvetuotantoon. Kustannuksia lisäävä seikka on etäisyys maantiestä, mikä on yl i kilometrin. Myös pohjan epätasaisuus on haittana. Polttoturve - tuotantoon soveltuvaa yli metrin syvyistä aluetta on n. 125 ha, missä on luonnontilaista tuotantokelpoista turvetta n. 1,8 7 milj. m3. Pillisuon turpeen kuivatilavuuspaino (pisteellä A870 + 800 ) on keskimäärin 84 kg/m 3. Turvetuotantoon soveltuvan aluee n kuivan turpeen määrä on siten noin 157000 t ja sen energia - sisältö noin 3,5 milj. GJ ja 50 % :in kosteudella 3,1 milj. GJ. Jyrsinturvetta saadaan tältä alueelta tuotettua arviolta 0, 8 milj. toimitus-m 3. Koko suon luonnontilainen turvemäärä on n. 4,5 milj. m 3, mistä yli metrin syvyisellä alueella on n. 2,7 milj. m3. 2. Kuivastensuo (kl. 3314 08,09,11,12, x = 7030, y = 490 ) on laaja-alainen, saarekkeinen ja landekkeinen suokompleksi. Suo rajoittuu lähes joka suunnalla loivaan moreenimaastoon. Aivan suon eteläpäässä on lohkareinen Karhukangas. Kuivastenpuro saa alkunsa suon eteläosista. Suon keskustasta on lähim - mälle maantielle n. kaksi kilometriä. Tutkittu pinta-ala o n 479 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 243 ha. Suo on pohjoisosiltaan SR-muuttumaa ja ojittamattomalt a alueelta saranevaa. Keskiosat ovat lähinnä SR-muuttumaa ja ete - läiset osat SN- ja SR-muuttumaa. Puusto on eteläisissä osiss a ja myös keskiosissa keskinkertaisen tiheää, pohjoisosissa har-

- 12 - vempaa. Kehitysasteeltaan puusto on pohjoisessa kituliasta, epätasaista ja riukuasteella olevaa. Muissa osissa se on lä - hinnä riuku- tai pinotavara-asteella. Suon pinta laskee loi - vasti lounaaseen. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hy - vät. Munkinlammen läheisyys suon lounaisnurkissa hankaloittaa hieman kuivatusta. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,39 m. Pintakerrokse n osuus on 0,43 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,83 m. Suon pohja on pohjois- ja keskiosissa melko tasaine n ja hiekkaa tai hiekkamoreenia. Eteläosien syvempien alueide n pohja on vaihtelevampi ja pohjan laatu täällä on silttiä j a hiekkaa. Turvekerrostuma on saravaltainen (kuva 6). Selvästi ylei - sin turvelaji on C-turve (liite 2). Paikoitellen on paksuj a EqC-turvelinssejä. Puunjäännösturpeen osuus on melko vähäinen. ErS-turvetta on pohjoisosien pintakerroksessa. Koko suon keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerroksen 3,3 j a pohjakerroksen 7,1. Rakenteeltaan turvekerrostuma on maatunei - suuden suhteen melko vaihteleva. Syvimmissä paikoissa heikos - ti maatuneet turvepatjat ulottuvat lähes pohjalle asti. Turvelajien vaihtelu ei ole niin merkittävä (kuva 6). C-turpee n suurimmat kerrospaksuudet ovat n. 2,5 m. Pisteellä A 1200-1600 turvekerrostuman tuhkapitoisuu s vaihtelee välillä 3,6-10,6 % ja keskiarvo on 4,8 %. ph : n vaihteluväli on 4,0-5,2 ja keskiarvo 4,7. Keskimääräinen ve - sipitoisuus on 90,8 %. Kuiva-ainemäärä on keskimäärin 81 kg/ m3 (59-93 kg/m 3 ). Liekoisuus on pintaosassa (0-1 m) melko al - hainen, syvemmällä (1-2 m) alhainen (liite 1). Kuivastensuo on eteläpäästään sovelias polttoturvetuotantoon. Etäisyys maantiestä nostaa kuitenkin kustannuksia. Polt - toturvetutotantoon soveltuvaa, yhtenäistä aluetta on n. 15 0 ha ja tällä tuotantokelpoista luonnontilaista turvetta n. 2,65 milj. m 3, jonka energiasisältö kuivana on 4,4 milj. GJ ja 50 % :n kosteudella 4,0 milj. GJ. Alueelta voitaneen tuotta a jyrsinturvetta noin 1,0 milj. toimitus-m 3. Pohjoispää vois i tulla kysymykseen eteläosan lisäalueena, mutta turvekerros o n ohut ja luonnontilainen. Suon itä- ja pohjoisosaan jäi landek - keita, joihin tutkimuslinjat eivät ulottuneet. Koko suon luon - nontilainen turvemäärä on n. 6,7 milj. m 3, mistä on yli metrin

- 15 - syvyisellä alueella 4,45 milj. m3. 3. Laidinsuo (kl. 3332 02, x = 7024, y = 503) sijaitse e vanhan Iisalmen tien varrella osittain Pielaveden, osittai n Iisalmen puolella (kuva 7). Suo rajoittuu lounaassa Laidin - lampeen ja osittain metsitettyyn peltoon. Etelässä on par i korkeampaa moreenimäkeä. Muilla suunnilla on soistunutta met - sämaata ja loivia moreeniselänteitä. Suon keskustasta on all e kilometrin em. maantielle. Tutkittu pinta-ala on 104 ha, mis - tä on yli metrin syvyistä aluetta 65 ha. Keskustan vallitsevat suotyypit ovat SR-ojikko ja SR - muuttuma. Itäpäässä on SN-ojikkoa ja länsipäässä SR- ja TR - ojikkoa. Eteläosassa on KS-muuttumaa ja pohjoisosassa kangas - korpea. Puusto on suon reunaosissa tiheää ja pinotavara-asteella. Suon itäpäässä on pienehkö avosuoalue. Keskiosiss a puusto on keskinkertaisen tiheää tai harvahkoa ja kehitysas - teeltaan riuku- ja pinotavara-asteella. Suon pinta viettä ä loivasti länteen ja etelään. Kuivatusmandollisuudet ovat koh - talaiset, Laidinlammen läheisyys tosin vaikeuttaa syvimpie n alueiden kuivatusta. Turvekerrostuman keskisyvyys on 2,09 m, mistä on heikost i maatuneen pintakerroksen osuus 0,46 m. Yli metrin syvyisen alu - een keskisyvyys on 2,42 m. Suon pohjan reliefi on varsin rau - haton. Suuria syvyysvaihteluita on useita, paikoitellen jop a kolmen metrin vaihtelu sadan metrin matkalla keskellä suota (kuva 8). Pohjan laatu on pääasiassa hiekkaa tai hiekkamoree - nia, syvimmissä paikoissa detritusliejua, saviliejua ja savea. Laidinsuon turvekerrostuma on saravaltainen (kuva 8). C - turve on selvästi yleisin turvelaji (liite 2). Puunjäännösja korteturvetta on paikoitellen pieninä linsseinä. Tupasvil - larahkaturvetta on jonkin verran suon pintaosissa. Suon keskimaatuneisuus on 6,3, pintakerroksen 3,4 ja poh - jakerroksen 7,1. Turvekerrostuman rakenne on melko selväpiirteinen. Maatu - neisuus kasvaa pohjalle päin mentäessä. C-turvepatja on par - haimmillaan 3,5 m paksu. Pisteellä A 300 ± 0 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee vä - lillä 2,4-6,4 % ja keskiarvo on 3,9 %. ph :n vaihteluväli o n 3,4-4,5 ja keskiarvo 4,2. Keskimääräinen vesipitoisuus on

- 16-91,2 Teholliset lämpöarvot kuivalle turpeelle vaihteleva t välillä 18,8-20,8 MJ/kg ja keskiarvo on 19,9 MJ/kg. Kuivaainemäärä vaihtelee välillä 70-111 kg/m 3 ja keskiarvo o n 87 kg/m 3, Liekoisuus on varsin alhainen (liite 1). Laidinsuo soveltuu melko hyvin polttoturvetuotantoon. Suo on lähellä tietä, turvekerros on paksu, hyvin maatunut ja saravaltainen. Laboratoriotulokset ovat kohtalaisen hyviä. Pahimmat haitat ovat suon rikkonainen muoto ja pohjan epätasaisuus. Tuotantoon sopivaa aluetta on noin 55 ha ja sillä on

- 18 - luonnontilaista tuotantokelpoista turvetta noin 1,0 milj. m3, jonka energiasisältö on kuivana noin 1,8 milj. GJ ja 50 % : n kosteudella 1,6 milj. GJ. Toimituskuutioita saadaan noin 0, 4 milj. Koko suon luonnontilainen turvemäärä on noin 2,2 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 1,6 milj. m3. 4. Kokkosuo (kl. 3314 11, x = 7025, y = 497) sijaitse e Heinämäen kylässä loivan moreenimaaston ja soistuneen metsä - maan ympäröimänä (kuva 9). Suon keskustasta on alle yksi kilo - metri maantielle. Tutkittu pinta-ala on 101 ha, mistä on yl i metrin syvyistä aluetta 61 ha. Vallitsevin suotyyyppi on KS-muuttuma, jota on sekä pohjois- että eteläosissa. Keskiosissa on rämemuuttumaa ja itäisessä osassa turvekankaita ja korpimuuttumaa. Puusto on kohta - laisen tiheää ja enimmäkseen riukuasteella paitsi suon itäosis - sa, missä puusto on jopa tukkipuuasteella. Suon pinta viettä ä loivasti luoteeseen ja koilliseen. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Koko turvekerrostuman keskisyvyys on 1,62 m ja pintakerroksen 0,31 m. Suon pohjan reliefi vaihtelee pohjoisosiss a melkoisesti, muuten pohja on kohtalaisen tasainen. Pohjan maa - lajina ovat siltti ja savi sekä syvimmissä paikoissa myös lieju (kuva 10). Turvekerrostuma on saravaltainen. Yleisimmät turvelaji t ovat C-, SC- ja CS-turve (liite 2). Paikoitellen on runsaast i tupasvillaa. Puunjäännösturpeen määrä on vähäisempi. Keskimaatuneisuus on koko turvekerrostumassa 6,2, pinta - kerroksessa 3,3 ja pohjakerroksessa 6,8. Paikoin esiintyy H 4 - maatuneita linssejä syvemmälläkin, muutoin turvekerrostuma on kohtalaisen hyvin maatunutta. Pohjois-, koillis- ja lounaisosien pintakerroksessa on eri - paksuisia ErS- ja S-turvepatjoja. Nämä vaihettuvat pohjalla CS - turpeeksi. Suon keskiosa on jo pinnasta lähtien C-turvetta, pinta heikommin ja pohja hyvin maatunutta. Pohjalla on paikoi - tellen myös BC- ja EqC-turvetta (kuva 10). Pisteellä A 300 turvekerrostuman tuhkapitoisuus vaihtele e välillä 2,4-4,0 % ja keskiarvo on 2,9 %. ph :n vaihteluväl i on 3,6-4,8 ja keskiarvo 4,1. Vesipitoisuus on keskimäärin

- 19-90,5 Teholliset lämpöarvot kuivalle turpeelle vaihteleva t välillä 19,9-22,5 MJ/kg ja keskiarvo on 21,6 MJ/kg. Kuivati - lavuuspainojen keskiarvo on 90 kg/ m 3. Tilavuuspainot aleneva t suon pohjalle päin. Tämä johtuu tehokkaan ojituksen aikaan - saamasta suon pintaosan kuivumisesta. Liekoisuus on pintaosas - sa korkea ja syvemmällä keskimääräinen (liite 1).

- 21 - Kokkosuo on melko hyvä polttoturvesuo. Reunaosien pohja n epätasaisuus ja liekoisuus ovat haittana. Näytepisteen kuiva - tilavuuspaino antaa liian pienen tuloksen koko suota ajatellen, sillä em. pisteen keskimaatuneisuus (4,6) on selvästi alle ko - ko suon keskimaatuneisuuden (6,2). Valmis, tiheä ojitus helpottaa kuivatusta. Tuotantoon soveltuu suon yli metrin syvyi - sestä alueesta noin 55 ha, missä on tuotantokelpoista luonnon - tilaista turvetta n. 0,87 milj. m 3, jonka energiasisältö o n kuivana 1,7 milj. GJ ja 50 % :n kosteudella 1,5 milj. GJ. Tuotannossa saatava turvemäärä on noin 0,4 milj. toimitus-m3. Koko suon luonnontilainen turvemäärä on noin 1,6 milj. m 3, josta on yli metrin syvyisellä alueella noin 1,2 milj. m 3. 5. Suurisuo (kl. 3314 10, x = 7014, y = 499) sijaitse e valtatien 557 (Siilinjärvi - Keitele) varrella, Löytynjärve n rannalla (kuva 11). Pohjoisessa suo siis rajoittuu järveen, muissa ilmansuunnissa on loivaa moreenimaastoa sekä soistunut - ta metsämaata. Em. valtatie jakaa suon kahtia. Suurisuon tut - kittu pinta-ala on 72 ha, mistä yli metrin syvyistä aluett a on 38 ha. Vallitsevin suotyyppi on TR-muuttuma. Sitä esiintyy suo n pohjoispäässä. Eteläosan valtatyyppeinä ovat KgR-muuttuma j a varputurvekangas. Puusto on harvaa tai keskinkertaisen tiheä ä ja riukuasteella olevaa. Suon pinta viettää loivasti pohjoiseen kohti Löytynjärveä. Ojitus on koko suon kattava. Kuivatus - vaikeudet ovat kuitenkin melkoiset em. järven läheisyyden takia. Suurisuon keskisyvyys on 1,31 m ja pintakerroksen 0,25 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,78 m. Suon pohj a on tasainen ja maalajina on pääasiassa hiekka, paikoitelle n siltti ja hiekkamoreeni. Turvekerrostuman yleisin turvelaji on CS-turve. Pintaosa n vallitsevin turvelaji on ErS-turve (liite 2). Pohjakerrokses - sa on yleisimmin CS-turvetta, paikoitellen myös SC-turvetta. Puunjäännösturvetta on erittäin vähän. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7, pintaker - roksen 3,0 ja pohjakerroksen 7,6. Turvekerrostuman rakenne on selväpiirteinen. Pinnalla on heikosti maatunutta ErS-turvetta, seuraavana keskinkertaisest i maatunutta CS-turvetta ja pohjalla erittäin hyvin maatunutta

- 22 - CS- tai SC-turvetta. Pisteellä A 200 ± 0 turvekerrostuman tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,2-7,5 % keskiarvon ollessa 5,1 Jo metri n syvyydessä tuhkapitoisuus nousee yli 6 % :in. ph :n vaihteluväli on 3,6-5,7 ja keskiarvo 5,0. Keskimääräinen vesipitoisuu s on 89,0 Keskimääräinen kuiva-ainemäärä on 109 kg/m 3 ja vaihteluväli 100-125 kg/m 3. Liekoisuus on pintaosassa keskimääräinen ja syvemmällä melko alhainen (liite 1). Suurisuo on vain osittain sovelias polttoturvetuotantoon.

- 23 - Suohon rajoittuva Löytynjärvi vaikeuttaa kuivatusta suon pohjoispäässä. Turpeen tuhkapitoisuus on melko suuri, mutta vesipitoisuus alhainen ja sen myötä tilavuuspaino melko korkea. Polttoturvetuotantoon soveltuu yli metrin syvyiseltä alueest a noin 27 ha, jolla on tuotantokelpoista luonnontilaista turvetta n. 0,34 milj. m 3, jonka energiasisältö on kuivana 0,7 milj. GJ ja 50 % :n kosteudella 0,6 milj. GJ. Teholliseksi lämpöarvoksi on oletettu 19 MJ/kg. Tuotannossa saatava turvemäärä o n noin 0,2 milj. toimitus-m 3. Koko suon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,9 milj. m 3, josta yli metrin syvyisellä alueella on n. 0,7 milj. m 3. 6. Paskorannansuo (kl. 3314 11, x = 7026, y = 496) sijaitsee samassa suokompleksissa Kokkosuon ja Kylmäkorven kanssa. Suon luoteisnurkassa virtaa Paskorannanjoki (kuva 12). Etelässä suo rajoittuu loivahkoon moreeniselänteeseen ja idässä use - aan moreenisaarekkeeseen. Suon keskustasta on alle kilometri n läheiselle maantielle. Tutkittu pinta-ala on 102 ha, mistä o n yli metrin syvyistä aluetta 60 ha. Vallitsevimmat suotyypit ovat SR- ja KS-muuttuma. Näit ä esiintyy suon kaikissa osissa. Suon keskiosassa on varputurvekankaita. Puusto on keskinkertaisen tiheää tai tiheää ja pää - asiassa pinotavara- tai riukuasteella. Suon pinta viettää loivasti pohjoiseen ja länteen ja koko suo on ojitettu. Paskorannanjoen läheisyys vaikeuttaa kuivatusta. Koko suon keskisyvyys on 1,43 m ja pintakerroksen 0,26 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,91 m. Suon pohja n reliefi on loivasti aaltoileva. Pohjamaalajeina ovat siltt i ja savi, paikoitellen myös savi- ja hiekkamoreeni. Turvekerrostuma on saravaltainen. Yleisimmät turvelaji t ovat C- ja SC-turve (liite 2). Paikoitellen turvepatjan keski - osissa on puunjäännösturvetta ja pohjaosissa korteturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, pintakerroksen 3,0 ja pohjakerroksen 7,2. Turvekerrostuman rakenne on selväpiirteinen. Pinnalla o n NS- ja CS-turvetta ja pohjalla C- ja SC-turvetta (kuva 13). Pisteellä A 600 ± 0 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,3-30,6 % ja keskiarvo on 11,4 1,5 m :n syvyydess ä tuhkapitoisuus nousee yli 10 % :n. ph :n vaihteluväli on 4,3 -

- 24-5,0 ja keskiarvo 4,7. Vesipitoisuus on keskimäärin 85, 8 Kuiva-ainemäärä on keskimäärin 139 kg/ m 3, pintaosassa 115 kg/ m 3, Liekoisuus on pintaosassa korkea ja syvemmällä melko alhaine n (liite 1). Paskorannansuon turpeen suuri tuhkapitoisuus heikentä ä sen arvoa polttoturvetuotantoon. Suurimmat pitoisuudet ova t kuitenkin suon pohjaosissa (alle metrin syvyydessä n. 4 %), ja yhdessä kuivatusvaikeuksien kanssa pohjaosa jää joka tapauk - sessa pois laskuista. Hyvä ojitus helpottaa kuivatusta. Polttoturvetuotantoon soveltuu suon yli metrin syvyisestä alueesta n. 55 ha, missä on tuotantokelpoista luonnontilaista tur-

- 26 - vetta n. 0,55 milj. m3, jonka energiasisältö on kuivana noi n 1,2 milj. GJ ja 50 % :n kosteudella 1,0 milj. GJ. Tehollinen lämpöarvo on arvioitu olevan 19 MJ/kg. Toimituskuutioita o n saatavissa noin 0,3 milj. Koko suon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,5 milj. m3, josta yli metrin syvyisellä alueella on n. 1,1 milj. m 3. 7. Kylmäkorpi (kl. 3314 11, x = 8026, y = 494) liittyy itä - päästään läheisesti Paskorannansuohon. Suon pohjoispuolits e virtaa Paskorannanjoki, mikä vaihettuu Lampaanjoeksi. Eteläi - nen osa suosta rajoittuu loivaan moreeniselänteeseen. Lähimmältä tieltä on alle kilometri suon keskustaan (kuva 14). Tutkittu pinta-ala on 87 ha, mistä on yli metrin syvyistä alu - etta 67 ha. Suon itäisten osien vallitsevin suotyyppi on TR-muuttuma, kun taas lähes koko loppuosa on SR-muuttumaa. Puusto on tiheä ä tai keskitiheää ja pääosin riukuasteella olevaa. Suon pinta on lähes vaakatasossa, ainoastaan lievää laskua on pohjoiseen, kohti Paskorannanjokea. Vaikka suo onkin ojitettu kauttaaltaan, aiheuttaa Paskorannanjoen läheisyys suuria kuivatusvaikeuksia. Kylmäkorven keskisyvyys on 1,68 m ja pintakerroksen 0,24 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,15 m. Suon pohjan reliefi on keskiosiltaan melko tasainen. Länsi- ja itäosie n matalimmilla alueilla sensijaan on jonkin verran vaihtelua. Pohjan maalajeina ovat savi ja siltti syvemmillä alueilla se - kä hiekka reuna-alueilla. Syvimmissä kohdissa on myös hiuka n liejua. Turvekerrostuma on saravaltainen. C-turve on selvästi ylei - sin turvelaji. Pintaosissa on yleisesti myös NErS- ja S-turvet - ta (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on erittäin vähäinen. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0, pintaker - roksen 3,0 ja pohjakerroksen 7,7. Turvekerrostuman rakenne on selväpiirteinen ilman turve - linssejä (kuva 15). Pisteellä A 600 ± 0 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee vä - lillä 1,8-6,6 % keskiarvon ollessa 3,7 %. ph :n vaihteluväl i on 2,7-4,9 ja keskiarvo 3,9. Keskimääräinen vesipitoisuu s on 86,5 %. Kuiva-ainemäärä on korkea : keskiarvo on 140 kg/ m 3 ja vaihteluväli 74-169 kg/m 3. Liekojen määrä on alhainen

- 27 - (liite 1). Turpeen korkean maaatuneisuuden, alhaisen tuhkapitoisuude n ja korkean tilavuuspainon perusteella Kylmäkorpi olisi erittäin hyvä polttoturvesuo. Samoin suolla on hyvä allasmuoto j a tiheä ojitus. Huonot kuivatusmandollisuudet on seikka mihi n laajamittaisempi tuotanto kaatunee. Paskorannanjoen pinta o n vain n. 1,5 m suon pinnan alapuolella eli suon pohja jää kuivaamatta. Polttoturvetuotantoon soveltuisi kuitenkin suon yl i metrin syvyisestä alueesta n. 55 ha. missä on tuotantokelpoista luonnontilaista turvetta n. 0,55 milj. m 3, jonka energiasisältö on kuivana 1,6 milj. GJ ja 50 % :n kosteudella 1,4 milj. GJ. Teholliseksi lämpöarvoksi on oletettu 21 MJ/kg. Tuotanto-

- 29 - kuutioita olisi saatavissa noin 0,3 milj. Koko suon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,5 milj. m 3, josta yli metrin syvyisellä alueella on n. 1,4 milj. m3. 8. Soidinsuo (kl. 3314 08, x = 7027, y = 488) sijaitse e Heinämäen ja Leväniemen kylän rajalla n. 16 km kirkonkylältä. Suo rajoittuu etelässä pariin peltotilkkuun ja muilla suunnil - la on loivaa moreenimaastoa (kuva 16). Lähimmältä maantielt ä on alle kilometri suon keskustaan. Tutkittu pinta-ala on 12 7 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 90 ha. Vallitsevin suotyyppi lähes koko suolla on SR-muuttuma. Reunaosilla on KgR- tai KgK-muuttuma. Puusto on keskinkertai - sen tiheää. Kehitysluokaltaan puusto vaihtelee riukuasteen j a pinotavara-asteen metsiköistä aina varttuneisiin kasvatusmet - sikköihin. Suon pinta viettää kaakkoon ja lounaaseen. Ojitu s on koko suon kattava. Soidinlampi vaikeuttaa kuivatusta. Soidinsuon keskisyvyys on 2,11 m ja pintakerroksen 0,55 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,42 m. Suolla o n muutama saareke, mutta muuten altaiden pohja on melko tasai - nen. Pohjamaalajina on siltti, paikoitellen savi. Soidinlammen ympäristössä on pohjalla detritusliejua. Turvekerrostuman yleisin turvelaji on C-turve (liite 2). Pintaosan vallitsevin turvelaji on S-turve, tosin ainoastaa n 10-20 cm vahvuudelta. C-turvetta on usean metrin paksuudel - ta. Aivan pohjalla on paikoitellen puunjäännös- ja kortetur - vetta (kuvat 17 ja 18). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintaker - roksessa 3,2 ja pohjakerroksessa 7,4. Rakenteeltaan turvekerrostuma on selväpiirteinen ilman mitään suurempia vaihteluita tai linssejä. C-turpeen kerrospak - suudet vaihtelevat kandesta kolmeen metriin. Maatuneisuude n kerrosvaihtelut poikkeavat normaalista umpeenkasvualueill a (kuvat 17 ja 18). Pisteellä A 500 ± 0 turvekerrostuman tuhkapitoisuus vaih - telee välillä 2,3-9,1 % keskiarvon ollessa 4,3 %. ph :n vaih - teluväli on 3,3-6,0 ja keskiarvo 4,9. Keskimääräinen vesi - pitoisuus on 89,4 %. Teholliset lämpöarvot kuivalle turpeell e vaihtelevat välillä 20,8-21,9 MJ/kg ja keskiarvo on 21, 3 MJ/kg. Kuiva-ainemäärien vaihteluväli on 86-132 kg/m 3 ja

- 30 - keskiarvo 101 kg/m 3, Liekoisuus on 0-1 missä melko alhaine n ja 1-2 m :ssä alhainen (liite 1 ja kuvat 17 ja 18). Soidinsuo on sovelias polttoturvetuotantoon, mutta täm ä edellyttäisi Soidinlammen kuivatusta, mikä tosin on teknisesti mandollinen. Pienehkö tuhkapitoisuus, hyvä maatuneisuu s ja kohtalaisen alhainen vesipitoisuus ja korkeahko tilavuus - paino parantavat suon arvoa polttoturvetuotannon kannalta. Paksuhko heikosti maatunut pintakerros on haitta, mutta saravaltaisena turpeena se soveltuu polttoturpeeksi. Polttoturpeen-

- 32 - tuotantoon soveltuisi yli metrin syvyisestä alueesta n. 75 ha, jossa on tuotantokelpoista luonnontilaista turvetta noin 1, 4 milj. m 3, jonka energiasisältö on kuivana 3,1 milj. GJ. Tuotannossa on saatavissa noin 0,6 milj. toimitus-m 3, Koko suon luonnontilainen turvemäärä on n. 2,7 milj. m 3, josta yli metrin syvyisellä alueella on n. 2,2 milj. m 3.

- 33-9. Heinäsuo (kl. 3314 08, x = 7022, y = 487) sijaitse e Heinämäen kylässä Kiuruveden tien varressa. Suon kaakkois- j a lounaisnurkat rajoittuvat saraturvepeltoihin (kuva 19). Etelä - reunalla on kallio- ja moreenimaastoa. Muilla suunnilla o n pääasiassa loivaa moreeniselännettä. Maantielle on suon keskustasta noin kilometri. Tutkittu pinta-ala on 80 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 55 ha. Suo on keskiosiltaan TR-muuttumaa, itäpäässä on SR-muuttu - maa ja jonkin verran myös SN-muuttumaa. Länsiosissa on TR- j a SR-muuttumaa. Puusto on keskinkertaisen tiheää keskiosassa j a reunoilla tiheää. Kehitysluokaltaan puusto on vaihtelevaa. Paikoitellen keskiosissa se on jopa kituliasta ja harvaa vai - hettuen reunaosiltaan riuku- ja pinotavara-asteen metsiköks i ja jopa tukkipuuasteelle. Pinnaltaan suo viettää loivast i itään ja etelään. Kuivumismandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,62 m, mistä pintakerrok - sen osuus on 0,34 m. Suon pohja on melko tasainen. Laadultaan pohja on savea ja silttiä. Muutamassa syvemmässä kohdassa poh - jalla on liejua. Suon reunaosissa on pohja hiekkaa ja kivist ä moreenia. Yleisin turvelaji on C-turve (liite 2). Pintaosissa o n yleisimmin NErS-turvetta. C-turve hallitsee turvepatjan keski - osia. Pohjalla on korte- ja puunjäännösturvetta.(kuva 20). Suon keskimaatuneisuus on 6,1, pintakerroksen 3,2 ja poh - jakerroksen 6,8. Rakenteeltaan turvekerrostuma on eri tyyppi - nen reunoiltaan ja keskiosiltaan. Reunaosissa on vain ohut, heikosti maatunut pintaosa ja paksu paremmin maatunut pohja - kerros. Keskustassa heikosti maatunut turve ulottuu aina poh - jaan asti, sen katkaisee vain ohut, keskinkertaisesti maatu - nut saraturvelinssi (kuva 20). Pisteellä A 560 + 100 kerrostuman tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,7-9,3 % ja keskiarvo on 6,4 %. ph :n vaihteluväl i on 3,2-5,9 ja keskiarvo 5,1. Keskimääräinen vesipitoisuu s on 90,8 %. Teholliset lämpöarvot kuivalle turpeelle vaihtele - vat välillä 17,2-20,7 MJ/kg ja keskiarvo on 18,8 MJ/kg. Kuiva-ainemäärä on keskimäärin 67 kg/ m3 ja vaihteluväli 36-103 kg/m3. Keski- ja pohjakerroksen suureen tuhkapitoisuutee n vaikuttaa kortteen suuri määrä. Liekoisuus on pintakerrokses - sa korkea (3,7 %) ja syvemmällä melko alhainen (1,5 %).

- 34 - Heinäsuon turpeen korkea tuhkapitoisuus ja alhainen tilavuuspaino heikentää suon arvoa polttoturpeen tuotantoa ajatellen. Tähän vaikuttaa osaltaan näytepisteen melko alhainen keskimaatuneisuus (5,5) verrattuna koko suon keskimaatuneisuutee n (6,1). Suon muut ominaisuudet polttoturvetuotannon kannalt a ovat hyvät. Turvetuotantoon soveltuva ala on n. 50 ha, miss ä on vain 0,83 milj. m 3 tuotantokelpoista luonnontilaista tur - vetta, jonka energiasisältö on kuivana 1,0 milj. GJ ja 50 % : n kosteudella 0,9 milj. GJ. Tuotannossa on saatavissa noin 0, 3 milj. toimitus-m 3,

- 36 - Koko suon luonnontilainen turvemäärä on 1,3 milj. m 3 j a yli metrin syvyisen alueen 1,1 milj. m 3, 10. Keukoissuo (kl. 3314 11, x = 7022, y = 496) sijaitsee Heinämäen kylässä Keukoisen ja Lauttalammin välissä (kuv a 21). Suo jatkuu vielä kauemmaksi etelään. Idässä on soistunutta metsämaata, lännessä loivaa moreeniselännettä. Varsinaine n tutkittu suoalue on Keukoissuon pohjoisosa eli Lauttalamminsuo. Tutkittu pinta-ala on 66 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on n. 21 ha. Suo on tutkittu hajapistein.

- 37 - Suon pohjoisosa on TR- ja IR-muuttumaa. Eteläosissa o n KS- ja SN-muuttumaa. Puusto on tiheää tai keskinkertaise n tiheää ja pääosin taimisto- ja riukuasteella. Suovedet laske - vat sekä pohjoiseen että etelään. Kuivatusmandollisuudet ova t varsin huonot. Suolla on vanha, tiheä ojitus. Turvetta on keskimäärin 1,79 m paksulti. Heikosti maatu - nutta pintakerrosta on 0,33 m. Pohja on hiekkaa tai kivist ä moreenia. Syvimmissä paikoissa on detritusliejua. Pohjoisosassa on kerrostuman pintaosa tupasvilla- ja var - pupitoista rahkaturvetta. SC-turve ulottuu noin metrin syvyy - teen ja sen alapuolella on C-turvetta. Eteläosien turpeet ova t saravaltaisempia. Liekoja on keskimääräisesti. Koko turveker - rostuman keskimaatuneisuus on 7,0, pintakerroksen 3,2 ja poh - jakerroksen 7,9. Pohjan epätasaisuuden, kuivatusvaikeuksien ja pienen kokonsa takia Keukoissuo soveltuu heikosti polttoturvetuotantoon. 11. Leppisuo (kl. 3314 11, 3332 02, x = 7021, y = 500 ) sijaitsee loivan moreenimaaston ja soistuneen metsämaan ympäröimänä. Suon luoteisnurkka rajoittuu saraturvepeltoon (kuv a 22). Ympäröiviltä maanteiltä on alle kilometri suon keskustaan. Tutkittu pinta-ala on 84 ha, mistä on yli metrin syvyis - tä aluetta 49 ha. Vallitsevimmat suotyypit ovat TR-muuttuma ja TR. Suon keskustan pohjoisosa on avosuota, LkN ja SN. Tämän avosuon ympärillä on TR. TR-muuttuma esiintyy pääasiassa suon länsi - ja eteläosissa. Eteläosissa on myös SR-muuttumaa. Puusto o n harvaa tai keskinkertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan pääasi - assa riukuasteella paikoitellen myös pinotavara-asteen puustoa. Suon pinta on lähes vaakatasossa. Keskusta on tosin hiukan ko - hollaan ja lievää vesien laskua tapahtuu länteen ja etelään. Suo on ojitettu reunaosiltaan. Keskusta on ojittamatta. Kuiva - tusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Leppisuon keskisyvyys on 1,72 m ja pintakerroksen 0,40 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,26 m. Suon pohja n reliefi on melko säännöllinen, lähes maljamainen. Pohjamaala - jina on pääasiassa hiekkamoreeni. Keskiosien syvissä kohdiss a on detritusliejua, mikä vaihtuu saviliejuksi ja hiekkamoreeniksi.

- 38 - Turvekerrostuman yleisimmät turvelajit ovat C-, ErS- j a SC-turve (liite 2). Pinnalla oleva ErS-kerros on melko paks u vaihdellen 25-100 cm :n välillä. Seuraavina kerroksina tule - vat ErCS- ja SC-turvekerrokset. Puhdas C-turve sijoittuu keskiosan alapuolelle. Aivan pohjalla on kohtalaisesti EqC-turvetta (kuva 23). Puunjäännösturvetta ei ole lainkaan. Leppisuon turvekerrostuman maatuneisuudet jäävät hieman alle ko. alueen soiden keskimaatuneisuuden, ollen kuitenki n melko hyvä eli 6,1. Pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2, 6 ja pohjakerroksen 7,4. Rakenteeltaan turvekerrostuma jakautuu selvästi S- ja C - turpeisiin. S-turpeiden paksuus vaihtelee 0,5-2,0 m :n välill ä kun taas C-turpeiden suurin paksuus nousee aina 3 m asti.

- 40 - Maatuneisuuden kerrosvaihtelut ovat melko selväpiirteisiä, poikkeuksena umpeenkasvukohdat, missä heikosti maatuneit a linssejä on aivan kerrostuman pohjalla (kuva 23). Pisteellä A 900 turvekerrostuman tuhkapitoisuus vaihtele e välillä 1,3-3,5 % ja keskiarvo on 2,3 %. ph :n vaihteluväl i on 3,1-4,9 ja keskiarvo 4,0. Keskimääräinen vesipitoisuu s on 90,5 %. Kuiva-ainemäärä on keskimäärin 93 kg/ m3 ja vaihte - luväli 59-126 kg/m 3. Liekoisuus on pintakerroksessa melk o alhainen ja syvemmällä alhainen (liite 1). Leppisuo soveltuu sijaintinsa ja turvekerrostumansa omi - naisuuksien puolesta melko hyvin polttoturpeen tuotantoon. Keskustassa on heikosti maatunut rahkavaltainen pinta - kerros noin metrin vahvuinen, mutta ojituksen myötä se painuisi huomattavasti kasaan (ks. kuva 23). Yli metrin syvyine n alue lähes kokonaisuudessaan on sovelias polttoturvetuotantoon. Tällä alueella on tuotantokelpoista luonnontilaista turvetta noin 0,79 milj. m3, jonka energiasisältö on kuivana 1,6 milj. GJ ja 50 % :n kosteudella 1,4 milj. GJ. Teholliseksi lämpöarvoksi on oletettu 21,5 MJ/kg. Toimituskuutioita tulee arviol - ta noin 0,3 miljoonaa. Koko suon luonnontilainen turvemäärä on noin 1,45 milj. m3, mistä yli metrin syvyisellä alueella on noin 0,6 milj. m 3. 12. Matosuo (kl. 3314 04, x = 7015, y = 475) sijaitse e noin 23 km Pielaveden kirkolta länteen, Matokylässä. Saarekkeinen ja landekkeinen suo rajoittuu viljelyksiin ja jyrkkä - rinteisiin moreenimäkiin (kuva 24). Suoalueesta on tutkitt u sen keskiosa. Kulkuyhteydet ovat hyvät, sillä paikallisti e kulkee suon poikki. Pinta-ala on noin 67 ha, mistä on yl i yhden metrin syvyistä aluetta noin 35 ha ja yli kanden metri n 6 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa varputurvekan - gas ja varsinainen korpi, muualla TR- ja SR-muuttuma. Puusto on tiheää taimisto- ja harvennusvaiheen metsikköä. Suoalast a on ojitettu 95 %. Koillisosasta on vähän ojittamatta. Suon pinta viettää reunoilla voimakkaasti keskustaan päin ja keskusta loivasti etelään. Kuivatusmandollisuudet ovat reunoill a hyvät, keskustassa heikot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,95 m. Tästä

- 41 - on pintakerrosta 0,24 m ja pohjakerrosta 1,71 m. Suon pohj a on muodoltaan epätasainen saarekkeisuudesta johtuen. Sen maa - laji on pääasiassa lieju, jota on paksu kerros lähes koko suo n alueella. Liejun alla on savea. Matosuossa on saravaltaisia turpeita noin 61 % ja rahka - valtaisia 39 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 4 Yleisimmät turvelajit ovat C- (24 %), CS- (19 % ) ja SC-turve (17 å). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,9.

- 42 - Liekoisuus on pintakerroksessa ja syvemmällä korkea (lii - te 1). Matosuossa on turvetta noin 1,2 milj. m3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj. m 3 ja yli kahden metrin 0,14 milj. m 3. Kuivatusvaikeuksien ja turvekerrostuman paksuusvaihtelui - den takia Matosuo ei sovellu polttoturvetuotantoon. 13. Aittosuo (kl. 3314 10, x = 7017, y = 495) rajoittu u luoteessa Välisuohon, pohjoisessa pieneen Penkkisuohon. Etelässä on loivarinteinen moreeniselänne ja muualla on paljon soistuneita lohkareisia moreenimaita. Kulkuyhteydet ovat ete - läosaan metsäautotietä myöten hyvät (kuva 25). Pinta-ala o n noin 192 ha, mistä yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 7 8 ha ja yli kanden metrin 11 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa SR-muuttum a ja SN-muuttuma. Länsiosassa on TR-muuttumaa ja LkN-muuttumaa. Itäosassa on pääasiassa SR-muuttumaa. Puusto on enimmäksee n harvaa ja taimistoasteella. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Suon pinta viettää länteen ja kuivatusmandöllisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,59 m. Tästä on pintakerrosta 0,33 m ja pohjakerrosta 1,26 m. Reunaosa t ovat matalaturpeisia. Suon pohja on muodoltaan kohtalaise n tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreenia. Reunoil - la on runsaasti lohkareita. Aittosuossa on saravaltaisia turpeita noin 90 % ja rahka - valtaisia noin 10 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden konaisosuus on vain 7 %. Yleisin turvelaji on C-turve (70 %, lii - te 2). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrok - sen 3,0 ja pohjakerroksen 7,2. Turvekerrostuma on lähes tyystin saraturvetta. Pintaker - ros on itäosassa paksuhko, mutta suon syvimmillä kohdilla ohu t ja pääosa turvekerrostosta on kohtalaisesti ja hyvin maatunut - ta (kuvat 26 ja 27). Liekoisuus on pintakerroksessa erittäin korkea ja syvemmällä melko alhainen (liite 1). Liekoja esiintyy melko runsaas - ti suon syvimmilläkin osilla (kuva 26). Aittosuo on kohtalaisen hyvä polttoturvesuo ; laboratorio-

- 46 - tutkimukset tosin puuttuvat. Ojituksesta johtuen voidaan suo n tuotantokelpoiseksi alueeksi arvioida sen noin 1,5 m :n syvyinen alue, noin 55 ha. Tällä alueella on luonnontilaista tuotan - tokelpoista turvetta noin 0,66 milj. m3. Kun teholliseksi läm - pöarvoksi oletetaan 21 MJ/kg ja kuiva-ainemääräksi 70 kg/m 3, saadaan tämän alueen energiasisällöksi kuivalle turpeelle 1, 1 milj. GJ ja 50 % :n kosteudella 1,0 milj. GJ. Jyrsinturvett a on saatavissa arviolta 0,3 milj. toimitus-m3. 14. Välisuo (kl. 3314 10, x = 7019, y = 493) sijaitse e Pillisuon lounaispuolella (kuva 2). Suo rajoittuu alaviin, soistuneisiin moreenimaihin, ja lännessä ja pohjoisessa jyrkähköihin moreenimäkiin. Eteläosa on raivattu pelloksi. Kulku - yhteydet ovat heikohkot tilustietä myöten. Pinta-ala on noi n 52 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 20 ha ja yli kanden metrin 7 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat KS-muuttuma, paikoin TR - muuttuma. Puusto on tiheää taimistoasteen sekametsää. Suoalas - ta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää etelään ja kuivatus - mandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,84 m. Tästä on pintakerrosta 0,36 m ja pohjakerrosta 1,48 m. Etelä- j a pohjoispää ovat matalaturpeisia. Keskusta on noin 2 m syvää. Suon pinta on muodoltaan melko tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Välisuossa on saravaltaisia turpeita 93 % ja rahkavaltaisia noin 7 % (liite 2). Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 10 %. Yleisimmät turvelajit ovat C- (48 %), SC-(15 %) ja varpujen jäännöksiä sisältävät turpeet (18 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 7,1. Turvekerrostuma koostuu lähes yksinomaan saraturpeista, jossa usein on varpujen jäännöksiä mukana. Pintakerros on ohu t ja 2/3 turvekerrostumasta on hyvin maatunutta turvetta (kuv a 28). Liekoisuus on pintakerroksessa korkea ja syvemmällä kes - kimääräinen (liite 1). Liekoja esiintyy paikoin runsaast i (kuva 28). Pisteeltä B 700 otetuissa turvenäytteissä ph vaihtelee

- 48 - välillä 3,3-4,5 ja keskiarvo on 4,0, vesipitoisuus vaihte - lee välillä 87,9-92,2 % ja keskiarvo on 91,1 %. Tuhkapitoi - suus vaihtelee välillä 3,0-6,6 % ja keskiarvo on 4,3 %. Kuiva-ainemäärät vaihtelevat välillä 72-117 kg/ m 3 ja keski - arvo on 83 kg/m 3. Lämpöarvomäärityksiä ei ole tehty. Turvekerrostonsa puolesta Välisuo sopii hyvin polttotur - vetuotantoon. Haittoja ovat pienehkö koko ja kohtalaisen suu - ri liekoisuus. Polttoturvetuotantoon sopivaa aluetta on noi n 20 ha ja sillä luonnontilaista, hyödyntämiskelpoista turvett a noin 0,30 milj. m3. Läheisen Pillisuon turpeen lämpöarvomäärityksiin nojautuen, voidaan olettaa Välisuon turpeen keskimääräiseksi lämpöarvoksi noin 22,0 MJ/kg. Näin saadaan tuotan - tokelpoisen turvemäärän energiasisällöksi kuivana 0,6 milj. GJ ja 50 % :n kosteudella 0,5 milj. GJ. Jyrsinturvetta saadaa n arviolta 0,1 milj. toimitus-m3. Välisuossa on turvetta noin 0,7 milj. m 3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m3 ja yli kah - den metrin 0,2 milj. m 3. 15. "Tikkalankankaansuo" (kl. 3314 11, x = 702, y = 495 ) on kaareva suoalue lähellä Kylmäkorpea (kuva 29). Suo rajoit - tuu loivapiirteisiin moreenimäkiin ja keskustaa on raivatt u pelloksi. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on noin 84 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 45 ha ja yl i kanden metrin syvyistä noin 17 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisessa KS-muuttuma, keskustassa vanha pelto ja SR-muuttuma, etelässä SR-muuttuma ja KS-muuttuma. Puusto on tiheää taimikko- ja harvennusvaihee n mäntyä ja koivua. Koko suoala on ojitettu. Suon pinta viettä ä voimakkaasti pohjoiseen ja luoteeseen. Kuivatusmandollisuude t ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,12 m. Tästä on pintakerrosta 0,65 m ja pohjakerrosta 1,47 m. Luoteisos a on matalaturpeinen. Syvimmät kohdat ovat eteläosassa. Suon pohja on muodoltaan epätasainen ja sen maalaji on pääasiass a siltti. Syvimmissä kohdissa on vähän liejua. "Tikkalankankaansuossa" on saravaltaisia turpeita noi n 89 % ja rahkavaltaisia noin 11 % (liite 2). Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 5 %. Yle.isimmät turve-

- 49 - lajit ovat C- (52 %), EgC- (11 %) ja CS-turve (7 å). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,9. Maatuneisuus vaihtelee melko paljo n eri puolilla suota (kuva 29). Keskustan paksuturpeisella alueella se yleensä on reunaosia alhaisempi. Turvekerrosto o n melko homogeenista saraturvetta (kuva 30). Liekoisuus on pintakerroksessa keskimääräinen ja syvemmällä melko alhainen. "Tikkalankankaansuossa" on turvetta noin 1,2 milj. m 3, mistä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,95 milj. m 3 ja yli kanden metrin 0,5 milj. m 3, Suon keski- ja etelä-

- 50 - osasta soveltuu polttoturpeen tuotantoon noin 25 ha :n alue, jolla on tuotantokelpoista turvetta noin 0,44 milj. m 3, Laboratoriotutkimuksia ei ole tehty. Kun arvioidaan suon turpee n teholliseksi lämpöarvoksi 20,5 MJ/kg ja kuiva-ainemääräksi 8 5 kg/m 3, saadaan energiasisällön arvioksi kuivalle turpeell e 0,8 milj. GJ ja 50 % :n kosteudessa olevalle 0,7 milj. GJ. Jyrsinturpeen toimituskuutioita olisi saatavissa noin 0, 2 miljoonaa.

- 51-16. Kiukoonsuo (kl. 3332 01, x = 7018, y = 501) sijaitsee n. 14 km Pielaveden kirkolta Iisalmen vanhaa tietä. Suon luoteispää rajoittuu metsitettyyn peltoon (kuva 31). Muuta osaa ympäröi loivahko moreenimaasto. Lounaassa ympäristön re - liefi on melko rauhaton. Suo on aivan maantien vieressä. Tut - kittu pinta-ala on 56 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluet - ta 38 ha. Vallitsevimmat suotyypit ovat suon luoteispäässä KS- j a TR-muuttumat, keskiosissa SR-muuttuma ja turvekankaat. Suon kaakkoispäässä on TR ja eri turvekankaita. Puusto on tiheä ä tai keskinkertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan pääasiass a pinotavara-asteella, paikoitellen myös tukkipuumetsää. Suon pinta viettää melko selvästi luoteeseen ja lounaaseen eikä kuivatusvaikeuksia ole. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,93 m ja pintakerrokse n 0,45 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,62 m. Pohjan reliefi on melko tasainen sekä syvässä luoteis- että matalassa kaakkoispäässä. Kaakossa pohja on hiekka- ja kivistä moreenia. Luoteessa on pohjalla liejua, mikä vaihettuu saviliejuksi ja saveksi. Saravaltaisuus on tyypillistä turvekerrostumalle. Ylei - simmät turvelajit ovat C- ja SC-turpeet (liite 2). Tupasvil - lan määrä on vähäinen. Syvemmällä alueella on paikoitelle n paksuhkoja suoleväkkö-, puuaines- ja korteturvelinssejä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 7,3. Kiukoonsuo on lähes kokonaan saraturvevaltainen. Selvä - piirteisyys, varsinkin maatuneisuuskerrosten suhteen, on mer - kille pantavaa (kuvat 32 ja 33). Pisteellä A 500 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välill ä 2,5-6,1 % ja keskiarvo on 4,3. Keskimääräinen vesipitoisuu s on 90,8 %. Teholliset lämpöarvot kuivalle turpeelle vaihtele - vat välillä 17,9-20,5 MJ/kg ja keskiarvo on 19,2 MJ/kg. Kuiva-ainemäärä vaihtelee välillä 57-149 kg/ m 3 ja keskiarvo on 87 kg/m 3. Liekoisuus on pintakerroksessa melko alhainen ja syvem - mällä keskimääräinen. Kiukoonsuo on luoteisosastaan erittäin sovelias poltto-