GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 328 Hannu Pajunen YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 7 Abstract : The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 7 Espoo 2001
Pajunen, Hannu 2001. Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 7. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 328, 29 sivua, 18 kuvaa, 2 taulukkoa, 3 liitettä. Ylikiimingin kunnan alueelta tutkittiin kenttätyökauden 1997 aikana 15 suota. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 50 metrin välein. Maastossa määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 195 näytettä. Niistä määritettiin ph-arvo, vesipitoisuus, tiheys ja tuhkapitoisuus. Lämpöarvo ja rikkipitoisuus määritettiin 75 näytteestä. Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2315 ha. Vallitsevina suotyyppiryhminä ovat avosuot ja muuttumavaiheen rämeet. Soiden keskisyvyys on 0,7 m ja turvemäärä 16,15 milj. suo-m3. Turpeesta on rahkavaltaista 45 %, saravaltaista 54 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Keskimääräinen maatumisaste on 4,8. Turpeen keskimääräinen ph-arvo on 4,3, vesipitoisuus 89,2 %, tiheys 105 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,4 %, rikkipitoisuus 0,24 % ja lämpöarvo 21,2 MJ/kg. Tutkitusta suoalasta arvioitiin tuotantokelpoiseksi noin 10 %. Turvetuotantoon soveltuvia alueita on 12 suolla yhteensä 225 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 3,20 milj. suo-m 3. Siitä on ympäristöturvetta 0,50 milj. M3 ja energiaturvetta 2,70 milj. m 3. Energiakäyttöön soveltuvat turvekerrokset sisältävät energiaa yhteensä 5,93 milj. GJ eli 1,65 milj. MWh. Asiasanat: suo, turve, energia, Ylikiiminki Hannu Pajunen Geologian tutkimuskeskus PL 1237 70211 KUOPIO sähköposti : hannu.pajunen@gsf.fi ISBN 951-690-792-X ISSN 1235-9440
Pajunen, Hannu 2001. Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 7 - The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland. Part 7. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 328, 29 pages, 18 figures, 2 tables, 3 appendices. In the municipality of Ylikiiminki 15 mires were surveyed in 1997. The data was collected using survey grids with study sites at the intervals of 50 m. Elevation, site type, peat type, the decomposition degree of peat, snag content and the type of subsoil were determined and recorded in the field. Altogether 195 samples were taken to the laboratory. All of them were analysed for ph value, water content, dry bulk density and ash content. 75 samples were analysed for net calorific value and sulphur content. The mires cover altogether 2315 hectares. Open fens and pine bogs transformed by ditching are the most common cover types. The average depth of the peat deposit is 0.7 m and the peat quantity totals 16.15 million m3 in situ. The proportion of Sphagnum predominant peat is 45 %, Carex predominant peat 54 % and Bryales predominant peat 1 %. The average decomposition degree of peat is 4.8. ph value is 4.3, water content 89,2 %, dry bulk density 102 kg/m3, ash content 4.4 %, sulphur content 0.24 % and net calorific value 21.2 MJ/kg on an average. About 10 % of the surveyed area was considered suitable for peat production. Areas suitable for peat production were found in 12 mires covering an area of 225 ha. The quantity of useful peat is 3.20 million m3 in situ. The quantity of horticultural peat totals 0.50 milj. M3 and that of fuel peat 2.70 million m 3. The energy content of fuel peat is 5.93 million GJ or 1.65 million MWh as calculated for dry peat. Key words : mire, peat, energy, Ylikiiminki Hannu Pajunen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 FIN-70211 KUOPIO FINLAND E -mail : hannu.pajunen@gsf.fi
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriomääritykset 7 ARVIOINTIPERUSTEET 10 TULOSTEN TARKASTELU 10 Suot ja niiden turvekerrokset 10 Soveltuvuus turvetuotantoon 12 TUTKITUT SUOT 14 1. Hannunsuo 14 2. Hevossuo 15 3. Hirvikummunniitty 16 4. Iso Säippäsuo 17 5. Lavitsasuo 18 6. Lintusuo 19 7. Maanselänsuo 20 8. 'Martimonsuo' 21 9. Mustanmäenniitty 22 10. Piimäsalmi 22 11. Pikku Säippäsuo 24 12. Puurosuo 25 13. Pyöriäsuo 26 14. Soidinsuo 26 15. Säippäsuo 27 KIRJALLISUUS 29 LII f l EET
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 JOHDANTO Ylikiimingin maaperän keskeiset elementit ovat turve ja moreeni. Soiden ja moreenimaiden vallitsemaan maisemaan tuovat vaihtelua harjut ja jokivarsien tulvakerrostumat. Loivat pinnanmuodot ovat mahdollistaneet laajojen suoalueiden muodostumisen kunnan itä- ja pohjoisosiin. Länsiosissa maasto on huomattavasti pienpiirteisempää ja suot vastaavasti pienempiä. Kahtakymmentä hehtaaria suurempien soiden pinta-alaksi on mitattu 39 080 ha (Lappalainen et al. 1980) eli noin 40 % kunnan maapinta-alasta. Tähän mennessä on tutkittu 161 suota, yhteensä 29 500 ha. Luettelo kaikista tähän mennessä tutkituista soista on liitteenä (liite 1). Tietoja osittain Ylikiimingin puolelle ulottuvista soista on myös naapurikuntien raporteissa. Ylikiimingistä on aiemmin ilmestynyt kuusi turveraporttia (Häikiö ja Pajunen 1981, Varila 1982, Pajunen ja Varila 1984, Pajunen 1992, 1997 ja 1998). Tässä seitsemännessä raportissa käsitellään kesällä 1997 tutkittuja soita. Tutkittujen soiden nimet ja sijainti ilmenevät kuvasta 1. Työnjohtaja Hannu Kinnunen ja kausiapulainen Riitta-Liisa Kallinen ovat tehneet maastomääritykset. Tässä raportissa julkaistaan lyhyt yhteenveto kunkin suon soveltuvuudesta turvetuotantoon. Arviot soiden käyttökelpoisuudesta perustuvat maasto- ja laboratoriotutkimuksiin. Kaikkea arvioinnin perustana olevaa aineistoa ei julkaista. Geologian tutkimuskeskuksesta voi tilata täydentävää materiaalia kuten suokarttoj a, poikkileikkauskuvia, laboratoriotuloksia ja yksityiskohtaisia tutkimusselostuksia. Tiedot saa tarvittaessa tilakohtaisesti. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Tutkittavalle suolle tehtiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat sitä vastaan kohtisuoraan 200 m :n välein. Tutkimusaineistoa koottiin kairauspisteiltä ja syvyysmittauspisteiltä. Kairauspisteet sijaitsevat selkälinjalla 100 m :n välein ja poikkilinjoilla 200 m :n välein. Kairauspisteiden muodostamaa verkostoa täydennettiin syvyysmittauspisteillä, niin että tutkimuspisteiden väliksi tuli enintään 50 m. Jokaisella kairauspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden korkeus ; metsäisillä alueilla lisäksi puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka sekä mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen määrä eli liekoisuus selvitettiin pliktaamalla turvekerros kairan varsilla kahden metrin syvyyteen saakka. Maastossa määritettiin turvekerroksen turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5) ja tupasvillan kuitujen suhteellinen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji ja liejukerrokset. Syvyysmittauspisteillä määritettiin turvekerroksen paksuuden lisäksi suotyyppi ja pohjamaalaji. Kairauspisteet ja syvyysmittauspisteet vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Laboratoriomäärityksiävarten otettiin tilavuustarkkojanäytteitä. Tutkimusmenetelmät on kuvattu yksityiskohtaisesti Geologian tutkimuskeskuksen oppaassa (Lappalainen et al. 1984). Laboratoriomääritykset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 195 turvenäytettä. Niistä kaikista määritettiin ph-arvo, vesipitoisuus ja tuhkapitoisuus. Vesipitoisuus määritettiin kuivattamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Tilavuustarkoista näytteistä laskettiin tiheys (kuiva-ainemäärä kiloina suokuutiota kohti). Kuiva- tuista turvenäytteistä määritettiin tuhkapitoisuus hehkuttamalla ne 815 ± 25 C :ssa. Lämpöarvo ja rikkipitoisuus määritettiin 75 näytteestä. Lämpöarvomääritykset tehtiin LECO AC-300 kalorimetrillä ja rikkipitoisuusmääritykset LECO SC-132 - analysaattorilla. 7
Hannu Pajunen 1 11 I I\ 02 05 11 10 07 Joloskylö 3511 3422 12 03 09 3513 3424 Ylikiimink ~!1 i 11 02 00 a t i 0 10km GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimukset 1997 0 y J/ / v t / ~ J \\ /\ I J / 1. Hannunsuo 6. Lintusuo 2. Hevossuo 7. Maanselänsuo 3. Hirvikummunniitty 8. 'Martimonsuo' 4. Iso Säippäsuo 5. Lavitsasuo 9. Mustanmäenniitty 10. Piimäsalmi 11. Pikku Säippäsuo 12. Puurosuo 13. Pyöriäsuo 14. Soidinsuo 15. Säippäsuo Kuva 1. Ylikiimingissä vuonna 1997 tutkittujen soiden sijainti. Fig. 1. Location of mires surveyed in the municipality of Ylikiiminki in 1997. 8
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 A ~0001400+230m A1730m 1.., 35/' \4~3x~LU~-3 * 13I17 : &v ~~4 ~2\9 ~2m lziz,4~.~ 7 m 9~m zo 44A1200+130m 7f13` j9 5j9 000+140m 30m 4.0800 21-210m 18 1m j;å 5114- \ 474 5.0 V2 4 7,730 ~ 4~Z A600+160m i5 5718 311L- / 32,5.0~ 2 0!! 2m 49. ~-3/27_4. 4.u 4117-285m1 ` 5)22 50-1 3 1m ' l3-135m~ _ r \~5.j~ -60m 5116-495m Kuva 2. Esimerkki turvekerroksen paksuutta osoittavasta suokartasta. Fig. 2. A map indicating thickness of peat deposit. MMPY 98 - MAATUNEISUUS MMPY _9B 97 _ 96-95 - 94 _ 93 II 1ltllll~1ViiI ll ~~~~ (] / Iiiiiiiiijip 1,1 r, r p 0 1 III '1IIIII/ -97.96-95 94 93 92 92 MMPY SUO TYYPIT, LIEKO-OSUMAT, IURVELAJIT JA POHJAMAALAJIT 98 _ MMPY 9B -97 96-96 _95 94-94 _93 92-92 A1730,n 1600 1400 12'00 1000 8 0 600 400 260 AO GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET 7U7NIMUSVU091 :97 Kuva 3. Esimerkki poikkileikkauskuvasta. Ylemmästä kuvasta ilmenee turvekerroksen maatuneisuus ja alemmasta turvelajit ja pohjamaalajit. Merkit on selitetty liitteessä 3. Fig. 3. A cross-section indicating decomposition degree of peat (above) and peat types (below). 9
Hannu Pajunen ARVIOINTIPERUSTEET Tuotantokelpoisena pidettiin yleensä yli 1,5 m :n syvyistä aluetta. Jos turvekerros on hyvin tiivistynyt, voidaan tuotantokelpoinen alue ulottaa metrin syvyyskäyrälle saakka. Tällaisia alueita ovat yleensä pellot ja turvekankaat. Koska turvekerrosta ei voida käyttää mineraalimaata myöten, vähennettiin tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa keskisyvyydestä 0,5 m. Käytännössä suon pohjalle jäävän kerroksen paksuus vaihtelee pohjan kivisyyden, turpeen laadun ja suon jälkikäytön mukaan. Alueen koon käyttämistä arviointiperusteena on luovuttu. Tuotantomenetelmät ovat viime aikoina kehittyneet joustavammiksi, mikä mahdollistaa pienten altaiden käytön osana laajempaa tuotantokokonaisuutta. Turvetuotannon vesiensuojelujärjestelyihin liittyvä pintavalutuskenttien käyttö on yleistynyt viime vuosina. Kuivatusvesien johtaminen pintavalutuskentälle edellyttää usein pumppaamista. Se taas mahdollistaa turvetuotannon alueilla, joilla pohjavedenpintaa ei voida laskea ojittamalla ja joita aiemmin pidettiin tuotantoon soveltumattomina. Kuivatusvaikeudet liittyvät yleensä vesistöihin rajoittuviin turvekerrostumiin. Tuotantokelpoista aluetta arvioitaessa on vesistöjen ympärille jätetty 100 m leveä suojavyöhyke. Kuivatusmahdollisuudet japumppauksen tarve arvioitiin vaaitustulosten ja peruskartan korkeustietojen perusteella. Energiaturpeeksi soveltuvan rahkavaltaisen turpeen maatuneisuuden tulee olla vähintään 5. Saravaltainen turve soveltuu energiaturpeeksi myös heikommin maatuneena. Kasvuturpeeksi soveltuu parhaiten heikosti maatunutacutifolia-ryhmän rahkasammalista koostuva rahkaturve. Ympäristöturpeella ymmärretään tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista turvetta. Jos siihen sisältyy ensimmäisen luokan kasvuturvetta, on siitä mainittu erikseen. Turvekerroksen heikosti maatunut pintaosa muodostuu usein rahkasammalien, sarojen ja tupasvillan jäänteistä. Tällainen heikosti maatunut sekaturve voidaan käyttää joko energia- tai ympäristöturpeena, vaikka se ei ole hyvää kumpaankaan tarkoitukseen. Heikosti maatuneen kerroksen alla oleva osa soveltuu yleensä energiakäyttöön. Heikosti maatuneen pintaosan kuoriminen on usein osa energiaturvesuon kunnostustoimia. Kaikki tässä raportissa esitetyt turvemäärät ovat suokuutiometrejä. Tuotantokuutioina laskien turvemäärät ovat huomattavasti pienempiä. TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Tutkitut suot sijaitsevat kirkonkylän pohjois- tai koillispuolella Nuorittajoen, Joloskyläntien ja Kuusamontien rajaamalla alueella. Sieltä on aiemmin tutkittu suurimmat ja helpoiten saavutettavat suot (Varila 1982 ja Pajunen & Varila 1984). Alueella on kaksi turvetuotantoaluetta ja metsätieverkosto on tihentynyt viime vuosina. Siksi mielenkiinto kohdistuu yhä pienempiin soihin. Kesällä 1997 täydennettiin tutkimuksia syrjäisillä soilla ja aiemmin tutkittujen soiden välialueilla. Tutkittuja soita on 15 kpl. Niiden pinta-ala on yhteensä 2315 ha. Aineistossa on kaksi laajaa suoaluetta : Säippäsuon - Iso Säippäsuon alue (590 ha) ja Piimäsalmi (390 ha). Yli 200 ha :n soita on kaikkiaan neljä ja alle 50 ha :n soita kaksi (taulukko 1). Yksittäisten soiden rajaus ja tutkimuspisteiden sijainti käyvät ilmi suoselostusten yhteydessä olevista kartoista. Suoaltaat sijaitsevat 75-126 m :n korkeudella merenpinnasta ja paljastuivat muinaisesta Itäme- restä Ancylusjärven loppuvaiheen ja Litorinavaiheen aikana. Yli-Vuotossa sijaitseva Vähä-Vuotunki (94 m mpy) kuroutui Litorinamerestä noin 6500 vuotta sitten (Eronen 1974). Nyt tutkitut suoaltaat sijaitsevat Vähä-Vuotungin pinnan molemmin puolin. Vähä-Vuotunkia ylempänä olevat suoaltaat paljastuivat merestä ennen 6500 BP ja alempana olevat kyseisen ajankohdan jälkeen. Soistuminen alkoi edullisimmissa paikoissa heti alueen vapauduttua vedestä. Myöhemmin suot laajenivat vesistöjen umpeenkasvun ja metsämaan soistumisen seurauksena. Tutkimusalueen pinnanmuodot ovat loivapiirteisiä, mikä on mahdollistanut soiden levittäytymisen laajoille alueille, mutta jättänyt toisaalta turvekerrokset ohuiksi. Tutkittujen soiden keskisyvyys on vain 0,7 m, kun kaikkien Oulun läänistä tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,2 m (Lappalainen ja Hänninen 1993). Suokohtaiset keskisyvyydet vaihtelevat 0,5-1,3 m. Yli 1,5 m :n syvyisten alueiden 1 0
YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 keskisyvyys on 1,9 m. Heikosti maatuneen salmi ja syvimmät Hevossuo ja Soidinsuo. Yli 1,5 rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli 1,5 m :n syvyisen alueen osuus on matalimmissa soissa m :n syvyisillä alueilla keskimäärin 0,4 m. Aineis- alle 10 %, syvimmissä 30-50 %. Suurin turvekerton matalimmat suot ovat `Martimonsuo' ja PiimÄ- roksen paksuus, 4,1 m, mitattiin Puurosuossa. Taulukko 1. Soiden pinta-ala, keskisyvyys, turvemäärä ja turpeen keskimääräinen maatuneisuus. Table 1. Area, average depth, quantity of peat and average decomposition degree of peat. Suon nimi' ) Pintaala z (ha) Yht s) Keskisyvyys 3) (m) YmpÄristäturveb) Energiaturve') TurvemÄÄrÄ 4) (milj. M 3) YmpÄristäturve Energiaturve7) Yht 8) Maatuneisuuss ) (H) Hannunsuo 150 0,5 0,4 0,9 0,70 0,66 1,36 4,5 Hevossuo 85 0,1 1,2 1,3 0,08 1,06 1,14 4,4 140 0,2 0,5 0,7 0,32 0,69 1,01 4,6 Iso SÄippÄsuo 290 0,2 0,5 0,7 0,37 1,57 1,94 4,8 Lavitsasuo 80 0,1 0,5 0,6 0,07 0,40 0,47 4,6 Lintusuo 45 0,3 0,3 0,6 0,15 0,12 0,27 4,4 MaanselÄnsuo 230 0,1 0,6 0,7 0,22 1,32 1,54 5,0 `Martimonsuo' 160 0,2 0,3 0,5 0,31 0,55 0,86 4,5 Hirvikummunnutty MustanmÄennutty 55 0,1 0,5 0,6 0,05 0,27 0,32 4,7 PiimÄsalmi 390 0,1 0,4 0,5 0,32 1,82 2,14 5,0 Pikku SÄippÄsuo 170 0,1 0,5 0,6 0,15 0,83 0,98 5,5 Puurosuo 110 0,2 0,7 0,9 0,21 0,81 1,02 4,8 PyäriÄsuo 80 0,2 0,5 0,7 0,16 0,37 0,53 4,5 Soidinsuo 30 0,0 1,0 1,0 0,01 0,29 0,30 4,7 SÄippÄsuo 300 0,4 0,4 0,8 0,92 1,35 2,27 4,8 YhteensÄ8)/ Keskim.9) 2315 0,2 0,5 0,7 4,04 12,11 16,15 4,8 'Wire, 2) Area, 3) Average depth 4) Peat quantity in situ, 5) Decomposition degree, 6) Horticultural peat, 7) Fuel peat, 8 ) Total, ' ) Average YmpÄristäturve Energiaturve - heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainen turve kerrostuman pintaosassa - saraturve, ruskosammalturve ja hyvin maatunut (H5-10) rahkaturve Horticultural peat -slightly decomposed (HI-4) Sphagnum predominant peat in surface part Fuel peat - sedge peat, Bryales peat and well decomposed (HS-10) Sphagnum peat 11
Hannu Pajunen Suoalasta on avosuota 42 %, rämettä 43 %, korpea 2 %, turvekangasta 11 % ja peltoa 2 %. Suurin osa avosuosta on luonnontilaista. Sen sijaan rämeet ovat enimmäkseen muuttumavaiheessa. Luonnontilaisten alueiden osuus on 43 % ja ojitettujen 57 %. Ojitetun alueen osuus vaihtelee soittain. Hannunsuo, Iso SÄippÄsuo, MustanmÄenniitty, PiimÄsalmi j a SÄippÄsuo ovat suurimmaksi osaksi luonnontilaisia. LÄhes kokonaan ojitettuja ovat Hevossuo, MaanselÄnsuo ja Soidinsuo. Turpeesta on rahkavaltaista 45 %, saravaltaista 54 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Rahkavaltainen turve on selvästi vallitsevana (yli 70 %) Hannunsuossa, Lintusuossa ja SÄippÄsuossa. Saravaltaisen turpeen osuus ylittää 70 % Hevossuossa, Lavitsasuossa, PiimÄsalmessa ja Soidinsuossa. Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus on suurin Puurosuossa. Tupasvillan ja varpujen jäänteet ovat yleisimmät lisätekijät. Tupasvillan jäänteitä sisältävän turpeen osuus ylittää 20 % Hannunsuossa, Lintusuossa, MustanmÄenniityssÄ ja SÄippÄsuossa. Varpujen jäänteitä sisältävä turve on taas yleistä Hevossuossa. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,8. Suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat 4,4-5,5. Maatuneisuuserot voivat olla suuria sekä alueittain että kerroksittain. Maatuneisuuden vaihtelu on yleensä voimakkainta rahkavaltaisissa turvekerroksissa. LaboratoriomÄÄritysten perusteella saatiin tur- peen keskimääräisiksi ominaisuuksiksi : - ph-arvo 4,3 - vesipitoisuus 89,2% - tiheys 105 kg/m3 - tuhkapitoisuus 4,4% - rikkipitoisuus 0,24% - lämpäarvo 21,2 MJ/kg KeskimÄÄrÄinen ph-arvo vaihtelee 3,3-5,0. Happarnimpia soita ovat Lintusuo ja `Martimonsuo' ja vähiten happamia Hevossuo ja PiimÄsalmi. Turpeen keskimääräinen tiheys on useimmissa soissa 95-115 kg/m3. ErittÄin alhaiset tiheydet puuttuvat tästä aineistosta. Alhaisia tiheyksiä tavataan yleensä umpeen kasvavien vesistäjen ympäristässä ja korkeimpia ohutturpeisilla pelloilla ja niitä* ympäräivillä turvekankailla. Suurimmilla soilla, joilla on useita näytteenottopisteitä, keskiarvot lähenevät koko aineiston keskimääräisiä arvoja. Rikkipitoisuuksien suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat 0,15-0,27 %. Turveteollisuusliiton asettama energiaturpeen korkein sallittu pitoisuus, 0,3 % (Polttoturpeen laatuohje 1991, liite 2), ylittyy vain parissa yksittäisessä näytteessä. Rikkipitoisuudet, erityisesti niiden maksimiarvot ovat tässä aineistossa huomattavasti alhaisempia kuin edellisenä vuonna hieman lännempää ja etelämpää tutkituissa soissa (Pajunen 1998). Pitoisuuksien alueellinen vaihtelu kuvastaa kallioperän koostumusta. Soveltuvuus turvetuotantoon Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on yhteensä 225 ha, mikä on noin 10 % tutkitusta suoalasta. Tuotantokelpoisia alueita on lähes kaikilla soilla. SÄippÄsuo ja Iso SÄippÄsuo ovat samaa allasta ja niillä on tuotantokelpoista aluetta yhteensä 44 ha. Hannunsuolla on tuotantokelpoista aluetta 38 haja Hevossuolla 37 ha. Puurosuon tuotantokelpoinen alue (24 ha) sijaitsee Varpasuon tuotantoalueen välittämässä läheisyydessä ja soveltuu siten korvaamaan tuotannosta pois jääviä alueita. PienimmÄt tuotantokelpoiset alueet ovat vain muutaman hehtaarin kokoisia, joten niitä on syytä tarkastella yhdessä muiden lähialueen soiden kanssa. Tuotantokelpoiset suot ovat Kiiminkijoen tai Iijoen valuma-alueella. Suurin osa, 117 ha, tuotan- tokelpoisesta alasta kuuluu Nuorittan alueeseen. Jolosjoen valuma-alueella on 52 haja Kiiminkijoen - Iijoen vedenjakaja-alueella 56 ha. Ohut turvekerros on merkittävin soiden tuotantokelpoisuutta rajoittava tekijä. Turve soveltuu yleensä hyvin energiakäyttään. Parin suon pintaosassa on heikosti maatunutta seosturvetta, joka soveltuu heikkolaatuisena joko energia- tai ympäristäkäyttään. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 3,20 milj. m3. SiitÄ on ympäristäturvetta 0,50 milj. M3 ja energiaturvetta 2,70 milj. M3 (taulukko 2). Energiaturpeeksi soveltuvien kerrostumien energiasisältä on kuivana 5,93 milj. GJ eli 1,65 milj. MWh. 12
YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7. Taulukko 2 KÄyttäkelpoiset turvevarat. Valuma-alueet Ekholmin (1993) mukaan. Table 2. Peat reserves suitable for peat production. Drainage basins according to Ekholm (1993). Suon nimi Pintaalat ' ha YmpÄristäturvetta milj. m' Energiaturvetta 4) milj. m' Energiaa5) milj. GJ Valuma-alue 6) Numero ja nimi Hannunsuo 38 0,50 0,15 0,27 60.061 Nuorittan alue Hevossuo 37 0,56 1,24 60.061 Nuorittan alue Hirvikummunniitty 28 0,41 0,94 60.013 Jolosjoen valuma-alue Iso SÄippÄsuo 16 0,19 0,43 60.061 Nuorittan alue Lavitsasuo 3 0,04 0,09 60.061 Nuorittan alue MaanselÄnsuo 23 0,28 0,65 60.013 Jolosjoen valuma-alue 61.187 Pikku Martimon valuma-alue MustanmÄen- 5 0,06 0,12 niitty PiimÄsalmi 3 0,03 0,08 60.013 Jolosjoen valuma-alue 61.187 Pikku Martimon valuma-alue 60.061 Nuorittan alue Pikku SÄippÄsuo 10 0,13 0,31 60.061 Nuorittan alue Puurosuo 24 0,38 0,79 60.013 Jolosjoen valuma-alue Soidinsuo 10 0,13 0,26 60.061 Nuorittan alue SÄippÄsuo 28 0,34 0,75 60.013 Jolosjoen valuma-alue 60.061 Nuorittan alue YhteensÄ' 225 0,50 2,70 5,93 Mire, 2 'A rea, uantity of horticultural peat in situ, 4' uantity offuel peat in situ, 5 Energy content, 6' Drainage basin, Total 13
Hannu Pajunen TUTKITUT SUOT 1. Hannunsuo Hannunsuo (kl. 3513 01) sijaitsee Varpasuon turvetuotantoalueen itäpuolella noin 15 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu loivapiiteisiin mineraalimaan saarekkeisiin ja muinaisen ItÄmeren rantavalleihin (kuva 4). Vesistäalueluokituksessa se kuuluu Nuorittan alueeseen (60.061). LÄhin tie ulottuu Varpasuon tuotantoalueelle noin kilometrin päähän. Suon pohjoisosa tutkittiin 1980 luvun alussa (Pajunen ja Varila 1984). TÄssÄ raportissa käsitellään vuonna 1997 tutkitun eteläosan tuloksia. Sen pinta-ala on noin 150 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 53 ha ja yli 1,5 m :n syvyistä 38 ha. Pinta on 107-118 m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Turvekerros on mahdollista kuivattaa ojittamalla. TutkimuspisteistÄ on 75 % avosuolla ja 25 % rämeellä. Yleisin suotyyppi on lyhytkortinen neva, jota on lähes puolet havainnoista. Turpeesta on 84 % rahka- ja 16 % saravaltaista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 1 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 27 % ja varpuainesta sisältävän 14 %. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka- ja rahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. n ryrökamnrut. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 223/MYY/O1 Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Hannunsuolla. Fig. 4. Location of survey sites in Hannunsuo. 1 4
YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 Hannunsuon eteläosassa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta noin 38 ha. SiinÄ on ympäristäturvetta 0,50 milj. m3 ja energiaturvetta 0,15 milj. M3. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on paksuimmillaan 2,0 m. Suurin osa pintakerroksesta on sararahkaturvetta, jonka maatuneisuus on 4. Siten osa ympäristäturpeeksi luokitellusta turpeesta soveltuu myäs energiakäyttään. 2. Hevossuo Hevossuo (kl. 3513 01) sijaitsee Nuorittajoen varressa noin 7 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu jokivarressa tulvakerrostumiin ja muualla moreenimaihin (kuva 5). Vesistäalueluokituksessa se kuuluu Nuorittan alueeseen (60.061). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on noin 85 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä aluetta 61 haja yli 1,5 m :n syvyistä 37 ha. Pinta on 75-80 m mpy ja viettää etelään kohti Nuorittajokea, jonne myäs vedet laskevat. Tulvat voivat vaikeuttaa turvekerroksen pohjaosan kuivattamista. TutkimuspisteistÄ on 11 % avosuolla, 33 % rämeellä, 1 % korvessa, 26 % turvekankaalla ja 30 % pellolla. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Avosuot ja rämeet ovat muuttumavaiheessa. Turvekankaat ovat enimmäkseen puolukkaturvekangasta. Pelloista lähes puolet oli tutkimusajankohtana viljelemättä. Turpeesta on 10 % rahka-, 85 % sara- ja 5 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 10 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 2 % ja varpuainesta sisältävän 22 %. Yleisin turvelaji on ruskosammalsaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Liekoja on erittäin vähän. Liejua on suon keski- ja eteläosassa. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiesu ja hiekka. Hevossuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 37 haja sillä energiaturvetta noin 0,56 milj. M3. Arviointiperustana on käytetty yli 1,5 m :n syvyistä aluetta. Tuotantokelpoinen alue voidaan rajata tarkemmin vasta tarkan suotutkimuksen yhteydessä. Korkeiden tuhkapitoisuuksien takia joudutaan rajaamaan pois Nuorittajoen vaikutuspiirissä olevia alueita. Toisaalta turvekerros on hyvin tiivis, mikä mahdollistaa tuotantoalueen laajentamisen 1,0-1,5 m syvälle vyähykkeelle tulvaalueen ulkopuolella. Mo~zsuVnmp `- A A inaho ~.v A n Sikalisko i ac Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 223/MYY/O1 Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Hevossuolla. Fig. 5. Location of survey sites in Hevossuo. t 15
A f n -- n n Silahkaharju -n - mmlmsa ~ u~ - -Pw K/V/ha!%// A ~ _~n Aft-i~ 11. Kirn - -- n Pohjakartta Ä Maanmittauslaitos, lupa nro 223/MYY/OI - _ Uniasaar, Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Hirvikummunniityllä. Fig. 6. Location of survey sites in Hirvikummunniitty.
- A- -- - - : - -!t7zzth7 J. IIIflF. t t MT7l7f --i I I- I J 1ÄI - -' -
Hannu Pajunen Ison SÄippÄsuon turvekerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta on vain 16 haja sekin neljänä erillisenä altaana. Energiaturvetta on yhteensä 0,19 milj. m 3. Suoallas on kuitenkin melko tasapohjainen, joten tuotantoaluet- ta voidaan laajentaa 1,0-1,5 m :n syvyysvyähykkeelle. Isoa SÄippÄsuota tulee tarkastella tässä raportissa kuvatun SÄippÄsuon kanssa yhtenä kokonaisuutena. 5. Lavitsasuo Lavitsasuo (kl. 3513 01) sijaitsee noin 14 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu moreenisaariin ja rantavalleihin ja on niiden välitse yhteydessä mm. Hannunsuohon ja Pikku SÄippÄsuohon (kuva 8). Lavitsasuo kuuluu Nuorittajoen alueeseen (60.061). LÄhin tie tulee parin kilometrin päähän Varpasuon tuotantoalueelle. Lavitsasuon pinta-ala on 80 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä aluetta 16 haja yli 1,5 m :n syvyistä 3 ha. Pinta on 103-109 m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat Lavitsaojaa pitkin Nuorittajokeen. Turvekerros on mahdollista kuivattaa ojittamalla. TutkimuspisteistÄ on 44 % avosuolla, 27 % rämeellä, 16 % korvessa ja 13 % turvekankaalla. Avosuot ovat enimmäkseen ruohoista saranevaa, varsinaista saranevaa ja rimpinevaa ja rämeet var- sinaista sararämettä. Korvet ovat koivulettokorpea ja turvekankaat puolukkaturvekangasta. Suotyypit ovat enimmäkseen muuttumia. NeljÄsosa suosta on luonnontilaisena. Turpeesta on 22 % rahka- ja 78 % saravaltaista. LisÄtekijäitÄ on vain vähän. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 2 % ja varpuainesta sisältävän 1 %. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve, jota on puolet turvemäärästä, ja ruskosammalsara- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Lavitsasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta 3 haja sillä energiaturvetta 0,04 milj. m 3. Turvetuotanto voi tulla kyseeseen vain osana laajempaa kokonaisuutta. Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 223/MYY/01 Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Lavitsasuolla. Fig. 8. Location of survey sites in Lavitsasuo. 18
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 6. Lintusuo Lintusuo (kl. 3513 02) sijaitsee noin 16 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenisaariin ja on saarien välitse yhteydessä itäpuolella HirvikummunniittyynjalänsipuolellaPyöriäsuohon (kuva 9). Suo on Jolosjoen valumaalueella (60.013). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on 45 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 5 ha. Suurin mitattu turvekerroksen paksuus on 1,6 m. Pinta on 92-96 m mpy ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat Hirviojan kautta Mannisenjärveen. Turvekerroksen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Tutkimuspisteistä on 9 % avosuolla, 81 % rämeellä ja 9 % turvekankaalla. Vallitsevia rämeitä ovat lyhytkortinen nevaräme ja rahkaräme, joista edellinen on enimmäkseen muuttumavaiheessa, jälkimmäinen luonnontilaisena. Turvekankaat ovat karhunsammalmuuttumaa. Turpeesta on 95 % rahka- ja 5 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 1 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 25 % ja varpuainesta sisältävän 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Lintusuon pohjoisosassa on hyvää energiaturvetta, mutta suo on turvetuotantoon liian matala. n Käärmelehto n --L- ~ -- tj~~ Ä3 E -l r-v1 UM Soidinmaa n Kiviharju n Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 223/MYY/O1 Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Lintusuolla. Fig. 9. Location of survey sites in Lintusuo. 7. Maanselänsuo Maanselänsuo (kl. 3513 02) sijaitsee noin 17 km Suo rajoittuu moreenisaariin, itäreunalla rantavalkunnan keskustasta pohjoiseen Kiiminkijoen ja Ii- Teihin (kuva 10). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon joen välisellä vedenjakajalla. Suon eteläosa kuuluu pinta-ala on 230 ha. Siitä on yli metrin syvyistä Jolosjoen valuma-alueeseen (60.013) ja pohjois- aluetta 60 haja yli 1,5 m :n syvyistä 23 ha. osa Pikku Martimon valuma-alueeseen (61.187). 19
N Kara A - - A a A -r n- A - - _ Kiviharju JÄÄrÄkangea ~ - CC A n I D n selkä ö'- 1 Pahkakangas A I W%1 aanse/änhar/u / n A -Hir-vik-umm-urrrrifrt \i~\o~s a Si/ahkaharju Kyr±nks n n -~ ~'~~ ~~ \ n A --- - n 1 Pohjakartta å Maanmittauslaitos, lupa nro 223/MYY/01 i I - Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Maanselänsuolla. Fig. 10. Location of survey sites in Maanselänsuo.
YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 8. `Martimonsuo' meellä, 17 % turvekankaalla j a 8 % pellolla. Suo on ojitettu Martimonlammen ympäristää lukuun ottamatta. YleisimmÄt alkuperäiset avosuotyypit ovat rimpineva ja lyhytkortinen neva. RÄmetyyppejÄ on useita eikä niistä mikään ole selvästi vallitsevana. Turvekankaat ovat enimmäkseen karhunsammalmuuttumaa. Turpeesta on 57 % rahka-, 41 % sara- ja 2 % ruskosammalvaltaista. Tupasvillan jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 13 % ja varpuainesta sisältävän 3 %. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. 'Martimonsuo' ei sovellu turvetuotantoon liian ohuen turvekerroksen takia. A 124.3 'Martimonsuo' (kl. 3513 02) sijaitsee Martimonlammen ympäristässä noin 19 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Alue on osa laajaa VÄrkkisuota, mutta se on jäänyt tutkimatta VÄrkkisuon yhteydessä. Tutkittu alue rajoittuu pohjoisessa Palokankaaseen ja etelässä VÄrkkisuohon (kuva 11) ja kuuluu Pikku Martimon valuma-alueeseen (61.187). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Tutkitun alueen pinta-ala on 160 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 5 ha. Suurin mitattu turvekerroksen paksuus on 1,2 m. Pinta on 119-121 m mpy ja viettää länteen. Vedet laskevat Pikku Martimon ja Martimojoen kautta Iijokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. TutkimuspisteistÄ on 51 % avosuolla, 25 % rär S 7-.~ - Rajala A i r; --' ~ - 3 - A 1 aa~ ~t a - a &ta, Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 223/MYY/O1-71 Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti 'Martimonsuolla'. Fig. 11. Location of survey sites in 'Martimonsuo'. 21
Hannu Pajunen 9. MustanmÄenniitty MustanmÄenniitty (kl. 3513 02) sijaitsee noin 17 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreeni- ja sorakankaisiin ja on itäosasta yhteydessä VÄrkkisuohon (kuva 12). Suo sijaitsee Kiiminkijoen ja Iijoen välisellä vedenjakajalla ja kuuluu osittain Jolosjoen (60.013), osittain Pikku Martimon valuma-alueeseen (61.187). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on 55 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä aluetta 10 haja yli 1,5 m :n syvyistä 5 ha. Pinta on 117-121 m mpy ja viettää länteen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin osasta suota Hirviojaan, osasta Pikku Martimoon. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. TutkimuspisteistÄ on 65 % avosuolla ja 35 % rämeellä. YleisimmÄt avosuotyypit ovat rimpineva ja lyhytkortinen neva. Reunamilla on muuttumavaiheen rämeitä. Turpeesta on 38 % rahka- ja 62 % saravaltaista. Tupasvillan jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 24 % ja varpuainesta sisältävän 4 %. YleisimmÄt turvelajit ovat ruskosammalsara- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. MustanmÄenniityssÄ on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta 5 ha ja sillä energiaturvetta 0,06 milj, m 3. r nselinharlu ` IK-. tr. :., -r.. t - - n \ Kyränk ngas n Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 223/MYY/O1 Kuva 12. Tutkimuspisteiden sijainti MustanmÄenniityllÄ. Fig. 12. Location of survey sites in MustanmÄenniitty. 10. PiimÄsalmi PiimÄsalmi (kl. 3513 04) sijaitsee noin 15 km suohon, pohjoisessa Leposaareen ja luoteessa Pikkunnan keskustasta koilliseen. Se on osa laajaa ku SÄippÄsuohon. Vesistäalueluokituksessa se kuumatalien moreenisaarten ja rantavallien rikkomaa luu Nuorittan alueeseen (60.061). Tutkitun alueen suoaluetta (kuva 13). Tutkittu alue rajoittuu eteläs- pinta-ala on 390 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 8 ha sä PiimÄkaistoihin ja Kalliosuohon, idässä Kauha- ja yli 1,5 m :n syvyistä 3 ha. 2 2
IAA IA~ ~~ 1~ -_ - _ - - WWWAI!A'f7 WWW~ WWW~ _ A LA~ WWWWÄ~~+~ ~ - -OLE WWW~. 1A E --WIIAäIAWWW~-WI' ~IL - -,~, Ilmöksistot - '~ Takimman : 1t1. :a- Tho-s _ Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 223/MYY/O1 Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Piim±salmella. Fig. 13. Location of survey sites in Piim±salmi.
- M IEE 9~ffiffi- 1 -- MM
YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 12. Puurosuo Puurosuo (kl. 3513 01) sijaitsee noin 14 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Tutkittu alue käsittää myäskin Kotisuon ja se rajoittuu luoteessa KoivujÄrveen, kaakossa Varpasuon tiehen ja muualla moreenisaariin (kuva 15). Suo kuuluu Jolosjoen valuma-alueeseen (60.013). Pinta-ala on 110 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä aluetta 41 haja yli 1,5 m :n syvyistä 28 ha. Pinta on 94-106 m mpy j a viettää länteen. Vedet laskevat Varpaojan kautta JolosjÄrveen. Kuivatusmahdollisuudet ovat KoivujÄrveen rajoittuvaa osaa lukuun ottamatta hyvät. TutkimuspisteistÄ on 29 % avosuolla, 45 % rämeellä ja 26 % turvekankaalla. Yleisin avosuotyyppi on ruohoinen saraneva ja yleisin rämetyyppi varsinainen sararäme. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suotyypit ovat enimmäkseen muuttumavaiheessa. Turpeesta on 32 % rahka-, 62 % sara- ja 6 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 3 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 7 % ja varpuainesta sisältävän 10 %. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasara-, ruskosammalsara- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Liekoja on erittäin vähän. Liejua on KoivujÄrveen rajoittuvassa syvänteessä. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Puurosuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta noin 24 haja sillä energiaturvetta 0,38 milj. m3. KoivujÄrveen rajoittuva osa ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien takia. KOivuojansaari A Persm Koivula n 1 an- Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 223/MYY/O1 Iso Varpa-aho Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti Puurosuolla. Fig. 15. Location of survey sites in Puurosuo. 25
Hannu Pajunen 13. PyäriÄsuo PyäriÄsuo (kl. 3513 01) sijaitsee noin 15 km kunnan keskustasta pohjoiseen ja kuuluu Jolosjoen valuma-alueeseen (60.013). Suo rajoittuu moreenimäkiin ja on koillisessa yhteydessä Lintusuohon (kuva 16). Pinta-ala on 80 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 14 ha. Turvekerroksen paksuus ylittää 1,5 m vain muutamalla yksittäisellä pisteellä. Pinta on 88-93 m mpy ja viettää länteen. Vedet laskevat Hirviojan kautta MannisenjÄrveen. TutkimuspisteistÄ on 1 % avosuolla, 60 % rämeellä, 3 % korvessa, 27 % turvekankaalla ja 9 % pellolla. YleisimmÄt suotyypit ovat varsinainen sararäme ja puolukkaturvekangas. EdellistÄ on lähinnä keskiosassa ja jälkimmäistä pohjoisosassa. Turpeesta on 40 % rahka- ja 60 % saravaltaista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 4 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 19 % ja varpuainesta sisältävän 5 %. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasara- ja ruskosammalsaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. PyäriÄsuo ei sovellu turvetuotantoon liian ohuen turvekerroksen takia. ',~ oppi r n Ha/m. n -. ~%`twm euo- - -'.a Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 223/MYY/01 _- Kortekangas ;~ A I Kuva 16. Tutkimuspisteiden sijainti PyäriÄsuolla. Fig. 16. Location of survey sites in PyäriÄsuo. 14. Soidinsuo Soidinsuo (kl. 3513 04) sijaitsee noin 15 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu moreenisaariin ja on saarien välitse yhteydessä Kalliosuohon ja Lihasuohon (kuva 17). Valumaalueluokituksessa se kuuluu Nuorittan alueeseen (60.061). Pinta-ala on 30 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä 14 haja yli 1,5 m :n syvyistä 10 ha. Pinta on 96-103 m mpy j a viettää etelään. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Nuorittajokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. TutkimuspisteistÄ on 29 % avosuolla, 31 % rämeellä ja 40 % turvekankaalla. Suo on kauttaaltaan vanhaa, vähintään muuttumavaiheeseen ehtinyttä ojitusaluetta. Yleisin alkuperäinen avosuotyyppi 2 6
YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 A A Tak/mma n L hto 1 Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 223/MYY/O1 Kuva 17. Tutkimuspisteiden sijainti Soidinsuolla. Fig. 17. Location of survey sites in Soidinsuo. on ollut rimpineva ja yleisin rämetyyppi varsinainen sararäme. Turvekankaat ovat karhunsammalmuuttumaa ja puolukkaturvekangasta. Turpeesta on 5 % rahka- ja 95 % saravaltaista. LisÄtekijäitÄ on vain vähän. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 1 % ja varpuainesta sisältä- vän 13 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve, jota on yli 80 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Liekoja on erittäin vähän. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Soidinsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta 10 haja sillä energiaturvetta 0,13 milj. m3. 15. SÄippÄsuo SÄippÄsuo (kl. 3513 01) sijaitsee noin 16 km kunnan keskustasta pohjoiskoilliseen. Suo rajoittuu moreenimaihin ja jatkuu kaakkoon edellä kuvattuna Isona SÄippÄsuona (kuva 18). Suo on paikallisella vedenjakajalla. LÄnsiosa kuuluu Jolosjoen valuma-alueeseen (60.013) ja itäosa Nuorittan alueeseen (60.061). Pinta-ala on 300 ha. SiitÄ on yli metrin syvyistä aluetta 100 haja yli 1,5 m :n syvyistä 43 ha. Pinta on 119-126 m mpy ja viettää länsiosassa länteen ja itäosassa kaakkoon. Vedet laskevat länsiosasta Hirviojan kautta MannisenjÄrveen ja itäosasta ojaverkostoa pitkin Nuorittajokeen. Suon kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. TutkimuspisteistÄ on 68 % avosuolla, 31 % rämeellä ja 1 % turvekankaalla. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. YleisimmÄt suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja varsinainen saraneva. Reunamilla on lyhytkortista nevarämettä, joka on enimmäkseen muuttumavaiheessa. Turpeesta on 73 % rahka- ja 27 % saravaltaista. Tupasvillan jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 35 c/oja varpuainesta sisältävän 5 %. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka- ja rahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Hirvilammen ympäristässä on liejua. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. SÄippÄsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistä aluetta noin 28 haja sillä energiaturvetta 0,34 milj. M3. Hirvilampeen rajoittuva syvänne on rajattu pois tuotantokelpoista aluetta arvioitaessa. Turvekerroksen pintaosassa on noin 27
- J1 \ v '- -ARM m W VIA laonäkymä _ -` ~ A A ~- _- - c~ Jäkäläkaare _ - ~ n n _ -- a - n - ~c ` ~~ n - ~G-~r \ :.i_, enhaudanmaa ---- - i Jara', n - Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 223/MYY/Ol
YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 KIRJALLISUUS Ekholm, M. 1993. Suomen vesistäalueet. Vesi- ja ympäristähallinnon julkaisuja -sarja A, 126. Eronen, M. 1974. The history of the Litorina Sea and associated holocene events. Commentationes Physico- Mathematicae 44 (4), 79-195. HÄikiä, J. ja Pajunen, H. 1981. Ylikiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13,4/ 81/64. Lappalainen, E., HÄikiä, J. ja Heiskanen, P. 1980. Oulun läänin suoinventointi. YhdistelmÄ pinta-alamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P13.6/80/24. Lappalainen, E. ja HÄnninen, P. 1993. Suomen turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 117. Lappalainen, E., Sten, C-G. ja HÄikiä, J. 1984. Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, opas n :o 12, Espoo. Pajunen, H. 1992. YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 250. Pajunen, H. 1997. YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 303. Pajunen, H. 1998. YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 311. Pajunen, H. ja Varila, T. 1984. Ylikiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa III. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportti P 13.4/84/ 164. Polttoturpeen laatuohje 1991. Energiataloudellinen yhdistys, LÄmpälaitosyhdistys ry ja Turveteollisuusliitto ry. 20 s. Varila, T.1982. Ylikiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa II. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13,4/82/116. 29
Hannu Pajunen LIITE 1 (1) YLIKIIMINGISSö TUTKITUT SUOT Suo Karttalehti Raportti n :o Suo Karttalehti Raportti n :o AhonrÄme 3424 03 164 Kauppilansuo 342212 311 Ahvensuo 3424 04 250 Kauvonsuo 3511 11 303 KeihÄssuo 3424 08 116 Haapasuo 3424 03 311 Kellarisuo 3513 02 116 Haaposuo 3511 11 303 Kiimasuo 3511 10 303 Haarasuo 3424 04 64 KikirÄme 3424 03 311 Haarasuo 3424 03 164 Kirjosuo 3424 03 311 Hakasuo 3424 05 64 Kirvessuo 3513 01 164 Hannunsuo 3513 01 164 Kivilamminsuo 3424 08 250 Hannunsuo 3513 01 328 Kokkareensuo 3423 03 164 Hautasuo 3513 04 64 Kolmikannansuo 3513 03 164 HeikkilÄnsuo 3424 03 164 Kontionsuo 342404 116 HeinijÄrvensuo 351110 311 Kormuksensuo 3424 03 311 Heposuo 3424 02 64 Korppisuo 3513 01 164 Hevossuo 3424 08 116 Kortesuo 342212 164 Hevossuo 3424 03 164 Kortesuo 342405 250 Hevossuo 3513 01 328 Kortesuo 3513 01 116 Hiivasuo 3424 03 164 Kortesuo 3513 04 250 Hiltusuo 3424 06 164 Kotisuo 3511 10 303 Hirsisuo 3424 06 116 Kotisuo 3513 01 311 Hirvikummunniitty 3513 02 328 Kurkisuo 342403 164 Hirvisuo 3424 06 64 Kurkisuo 3513 01 116 Hirvisuo 4324 06 116 Kutusuo 342212 311 Hoikkasuo 3513 01 116 KÄrppÄsuo 3511 10 303 KÄÄrmesuo 3513 02 116 Iso HeinÄsuo 3424 06 116 Iso Hevossuo 3513 04 164 Laitasuo 351110 303 Iso Joutensuo 3424 05 250 Lamposuo 3513 01 311 Iso Lavasuo 3424 08 116 Lastusuo 3511 11 303 Iso Palvasuo 3422 12 164 Latvalamminsuo 3511 10 311 Iso SÄippÄsuo 3513 04 328 Lavasuo 3424 08 116 Isosuo 3513 01 164 Lavasuo 3424 06 64 Isosuo 3513 01 116 Lavitsasuo 3513 01 328 Isosuo 3511 10 303 Leiluvansuo 3424 03 311 Isosuo 3511 10 303 Leivonsuo 3424 02 116 Liejusuo 3511 11 303 Jakosuo 3240 02 116 LieppÄÄnsuo 3242 05 250 Joutensuo 3424 06 164 Lietsuo 3424 02 164 Juopulinsuo 3424 03 164 Lintusuo 3513 02 328 Juuvansuo 3511 10 303 Louhelansuo 3424 03 164 JylmÄnsuo 3511 10 303 Luikkosuo 3424 03 64 Lusikkasuo 3424 02 116 KalliojÄrvensuo 3511 10 311 Lylynsuo 3511 10 303 Kalliosuo 3424 02 116 Kalliosuo 3513 03 164 MaanselÄnsuo 3513 02 328 Kauhasuo 3513 04 164 Maijansuo 3513 01 164 Kaunissuo 3513 01 164 Makkarasuo 342212 64
YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 LIITE 1 (2) Suo Karttalehti Raportti n :o Suo Karttalehti Raportti n :o Makkarasuo 3424 05 250 Runttilansuo 342212 311 Mankilansuo 3424 03 164 Ruostesuo 3513 01 116 Rytisuo 3511 10 116 Martimonsuo 3513 02 116 Martimonsuo 3513 02 328 SaarenmaanrÄme 342403 164 Marttilansuo 3424 03 311 Saarensuo 342212 164 Mustamaansuo 3513 04 164 Saarensuo 342403 164 MustanmÄenniitty 3513 02 328 Saarisuo 3424 06 116 Mustikkasuo 3424 08 250 Sadinsuo 342212 311 Myllyojansuo 3511 10 311 SelÄnsuo 3424 02 64 Myllysuo 3424 05 250 Siliasuo 3511 10 303 MÄkisuo 3511 11 303 Soidinharjunsuo 3511 11 303 MÄntymaansuo 342212 311 Soidinsuo 3513 04 328 Solkkasuo 3513 01 116 Naistensuo 3513 01 311 Suolamminsuo 342212 164 Navettasuo 3424 03 311 Susisuo 342406 116 Niemensuo 3513 01 311 SyvÄnojasuo 3513 01 116 Niemisuo 3513 04 164 SÄippÄsuo 3513 01 328 Niemisuo (NiemikylÄ) 3513 01 311 Niemisuo (Vesala) 3422 12 311 Taivalsuo 3511 10 303 Takasuo 3422 12 64 Ojalatvansuo 3513 01 164 Teerisuo 3511 11 303 Onkisuo 3511 10 311 Tuohisuo 3424 05 64 TälpÄnaapa 3422 12 164 Palvalamminsuo 3511 10 311 Pappilanniitty 3424 03 164 Uusisuo 3424 04 250 Paskasuo 3424 05 250 PerÄsuo 3511 10 311 Vantussuo 3511 10 303 PesÄsuo 3422 12 311 Vesisuo 3513 04 164 Peurasuo 3424 06 64 VihvilÄsuo 3511 10 311 Pieni HeinÄsuo 3424 03 164 Vimparinsuo 3424 04 64 Pieni Kortesuo 3513 01 116 Vouvinsuo 3424 03 311 Pikku Hevossuo 3513 04 164 Pikku SÄippÄsuo 3513 04 328 Pirttisaarensuo 3424 02 164 Pirttisuo 3511 10 303 PitÄmäsuo 3511 11 303 Puijonsuo 3424 03 164 Purosuo 3424 03 164 Puurosuo 3513 01 328 PyyrÄsuo 3424 05 250 PyäriÄsuo 3513 01 328 PyärÄsuo 3424 02 164 Pälyahonsuo 3511 10 303 Rautasuo 3513 01 116 Ritosuo 3511 10 303
Hannu Pajunen LIITE 2 (1) POLTTOTURPEEN LAATU OHJE 1991 JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta Ominaisuus Raja-arvon kohdista ninen Yksikkä linoitustarkkuus Raja-arvot Laatulu)kittain Toteamistapa - kattavuts ja taajuus J6 JS 310 1. KOSTEUS SAAPUMIS- TILASSA ToimituserÄ -vähintään -enintään YksittÄinen kuorma -vähintään -enintään p-% p-% p-% p-% 0,1 0,1 0,1 0,1 4),0 60,0 38,0 65.0 41,0 56,0 38,0 630 40,0 50,0 38,0 600 A, 1/srk A, I/rk C 2. TEHOILINEN LöMP ARVO SAAPUMIS- TILASSA 3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS- TILASSA 4. TEHOILINEN LöMP ARVO KUIVA- AINEESSA ToimituserÄ, vähintään MJ/kg 0,1 40 8,0 10,0 A, 1/srk ToimituserÄ, välintään MWWm' 1) 01 1350 70 1380 A, 1/vrk Kuukauser8, vähintään MJ/kg 0,01 1 00 18,00 19,00 B, 1/vrk 5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukausedi enintään ToimituserÄja kuukausierä yhdeltä toinitusprilmlta enintään p-% p-% 0,1 (1,l 10,0 IS,)) IO,)) 15,0 10,0 15,0 B, 1/kk C 6. TUHKAN SULAMIS- KöYTTöYTYM. KuukausetÄ, puolipalloptste välintään ±C 10 +112) +1120 ellei etukäteen toisinole imoitettu +1120 C 7. RIKKI- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA KuukausetÄ, enintään p-% 0,01 ((30 30 ellei etukäteen toisin ole imoitettu 30 B, 1/kk 8. SUURET KAPPALEET Kuorma, silmälatoltaan 200x200 mm täryritilälle jäävä osuus enintään p-% 0,2 1,0 1,0 5 C YksittÄisen kappaleen suurinsalittu ulottuvuus ja tilavuus m O,1 1,0 2 1,0 (32 1,0 2 C C elleietukäteen toisin oh sovittu 9. KARKEA AINES ToimituserÄ, 200x200 mm täryritilän läpäisevä, mutta 40x40mm senlale jäävä osuus enintään p-% l 6 elleietukäteen toisin oh sovittu C 10. IRTOTIHEYS Kuorma, -vähintään -enintään kg/m' kg/m' 10 10 100 450 220 450 240 450 C Raja-arvet Kaltavuts Ominaisuuden arvon katsotaan olevan imoitetunarvon mukainen, mikäli sr poikkeaa rt aarvosta enintään puoet ilmoitustarkkuudesta epäeduliseen suuntaan. A. Koko turnemäärän kattava sääntällinen ominaisuuden määrirys turpeen arvon määrittämistä varten. B. Koko turvemäärän kattava säämälliren ominaisuulen määtitys, ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Omimsuus mälritetäänsatunmsesti taitarpcen vaatiessa Taajuus Ilmoitettu taajuus on JåhinmlÄstaajuus, jolla ominaisuus määdtetään.
YlikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 7 LIITE 2 (2) POLTTOTURPEEN LAATU OHJE 1991 PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta Ominaisuus Raja-arvon kohästuminen Yksikkä Ilmoitustarkkuus Raja-arvot Laatduokittain Toteamistapa - kattavuus ja tarjous P9 P11 P13 P15 ) KOSTEUS SAAPUMIS- TILASSA ToinitusetÄ -sdhintään -enintään P-N p-% 0,1 0,1 35,0 530 30,0 47,0 270 ±) 41)0 20,0 ) 33,0 A, 1/vrk A,1/vrk 2. TEHOLLINEN LöMP ARVO SAAPUMIS- TILASSA 3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS- TILASSA ' ) TEHOLLINEN LAMP ARVO KUIVA- AINEESSA Toinitusettt, vähintään M1/kg 0,1 9,0 110 13,0 15,0 A, 1/vrk ToinituseiÄ, vähintään MWhAn3 0,01 1,00 1 15 1,3) 1,50 A, 1/vrk KuukausierÄ, vähintään MJ/kg 0,01 1800 19,00 19(1) 20(X) B, 1/vrk 5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA KuukausierÄ enintään ToinituserÄ ja kuukausietä yldeltä toimituspailalla enintään p-% p-% O,l O,1 100 150 10,0 15,0 80 12,0 60 8 0 B,1/kk C 6. TUHKAN SULAMIS- KöYTFöYTYM. KuukausierÄ, puol4albpiste vähintään 'C 10 +1120 +1120 +1120 +1120 C ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 7. RIKKI- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA KuulausierÄ, enintään p-% 0,01 0,30 0,30 I 0,30 ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu I 0,30 B, 1/kk 8. SUURET' KAPPALEET Kuorma, suurin ulottuvuus enintään mm 10 3(A) 3(8) 3(n 200 C osuus enintään p-% O,1 1,0 I,t) 1,0 1,0 ellei etukäteen toisin ole sovittu. 9 PALAKOKO KeskimÄÄrÄiset mitat -htlkaisia mm 10 20...80 elleietukäteentoisin c -nituts mm 10 80...2(8) ole sovittu 10. HIENOAINEKSEN OSUUS Kuorma, siinäkooltaan 20x20 mm wrk koseulan läpäisevä osuus enintään p-% 1 20 5'±') ai 10 5 ) C ellei etukäteen toisin ole anon ettu. 11 IRTGFIHEYS Kuorma -vähintään kgan3 10 280 280 3(1) 300 C -enintään kgbn3 10 550 550 52) 500 IIUOMAUT(IKSEI' ') PienkÄyttiihnkka,jonla osalta toteamisapa (-kattavuusja Laajuus) sovitaantapauskohtaisesti. Erityisrajoitus kohdassa 5.2 Sovitaan toimimssopimuksessakäytetäänkdi MJ/kg vai MM/m3, ei molempia sarttamikaisesti. LisÄhuomautus: MI/kg-jaMWhtn 3-arvojaeiole tästä syystä synkronoitu IeslenÄn Seubttu kuomtausvaiheessa. Raja-arvet Ominaisuuden arvon katsotaan obvan imoitean arvon mukainen, mikäli s poildceaarajaarvosta mistään puobt ilmoitustarkkuudesta epäedulliseen suuntaan. Kattavms A. Koko turwmäärän kattava säännällinen ominaisuuden määritys turpeen arvon määrittämistä varten. B. Koko turvemäärän kattava säännällinen ominaisuuienmääritys ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus määritetäänsatunmsesti taitarpeen vaatiessa Taajuus Ilmoitettu taajuus on vähinmäistaajuu jollaominaisuts määtiteaän.