OPETUSHALLITUKSEN TUTKIMUSSTRATEGIA

OPETUSHALLITUKSEN TUTKIMUSSTRATEGIA 2010 2015 Muistiot 2010:1

Opetushallitus Tutkimusstrategiatyöryhmä 5.5.2010 Työryhmä: Ylijohtaja Petri Pohjonen OPH (puheenjohtaja) Johtaja Pasi Kankare OPH Opetusneuvos Jari Rajanen OKM Opetusneuvos Heidi Backman OPH Erityisasiantuntija Aulikki Etelälahti OPH Ylitarkastaja Hannele Louekoski OPH Opetusneuvos Matti Kyrö OPH Erityisasiantuntija Petra Packalen OPH (sihteeri) Opetusneuvos Kari Nyyssölä OPH (sihteeri) Opetushallitus ja tekijät Muistiot 2010:1 ISBN 978-952-13-4535-7 ISSN-L 1798-8896 ISSN 1798-890X (verkkojulkaisu) Taitto: Sirpa Ropponen www.oph.fi/julkaisut 2

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 4 2 OPETUSHALLITUKSEN TUTKIMUS- JA SELVITYSTOIMINTA... 6 3 TUTKIMUKSELLISEN OTTEEN VAHVISTAMINEN KEHITTÄMISTOIMINNASSA... 8 4 TUTKIMUKSELLISET PAINOPISTEALUEET... 10 4.1 Koulutuksen tuloksellisuus... 10 4.2 Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet: merkitys ja vaikuttavuus... 10 4.3 Oppimisympäristöt ja koulun toimintakulttuuri... 10 4.4 Siirtymät ja nivelvaiheet... 11 4.5 Tulevaisuuden tiedot ja taidot... 11 3

1 JOHDANTO Tässä asiakirjassa määritellään Opetushallituksen tutkimusstrategiset linjaukset vuosiksi 2010-2015. Se on jatkoa Opetushallituksen aiemmalle tutkimusstrategiselle ohjelmalle (Opetushallituksen tutkimusohjelma 2001 2004). Linjaukset liittyvät Opetushallituksen asemaan tiedon tuottajana ja tutkimustiedon hyödyntäjänä. Tutkimusstrategia sisältää tutkimusstrategisten tavoitteiden lisäksi pohdintaa siitä, millaisin keinoin, toimintatavoin ja käytäntein nämä tavoitteet saavutetaan. Lisäksi tuodaan esiin viraston kannalta keskeiset tutkimuksen painopistealueet. Tiedolla ohjaamisen ja tietoperusteisen päätöksenteon merkitys on kasvanut. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2007-2012 todetaan, että kattava ja monipuolinen tietopohja edesauttaa koulutusjärjestelmän toimivuuden hahmottamista ja poliittista päätöksentekoa. Opetusministeriön vuonna 2005 asettama sektoritutkimustyöryhmä puolestaan esitti, että Opetushallituksen roolia koulutuspolitiikkaa koskevien katsausten tekijänä ja teettäjänä tulisi vahvistaa. Opetushallituksen tehtäviin kuuluu myös seurantatiedon tuottaminen ja levittäminen kehittämistoimenpiteiden vaikuttavuudesta sekä koulutuksen tuloksellisuudesta. Toisaalta Opetushallitus tarvitsee itse tutkimustietoa koulutuksen kehittämisen tueksi. Tutkimusstrategia pyrkii osaltaan vastaamaan näihin haasteisiin. Tutkimusstrategian tavoitteet voidaan tiivistää seuraavasti: Tutkimustiedon hyödyntämistä keskusviraston opetuksen ja koulutuksen normatiivisessa ohjauksessa sekä informaatio-ohjauksessa lisätään. Yhteistyötä tiivistetään Opetushallituksen, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten, Suomen Akatemian ja muiden keskeisten tutkimuskentällä vaikuttavien toimijoiden välillä. Tutkimustieto vastaa entistä paremmin opetushallinnon ja koulutuksen kehittämisen kannalta keskeisiin tietotarpeisiin. Opetushallituksen omaa tutkimus- ja selvitystoimintaa kehitetään ja viraston sektoritutkimusasemaa vahvistetaan. Koulutusta koskevan kansainvälisen vertailutiedon hyödyntämistä ja kansainvälistä tutkimusyhteistyötä vahvistetaan. Keskeistä on, että tutkimustieto palvelee koulutuspoliittista suunnittelua ja päätöksentekoa. Opetushallituksen tehtävänä on osaltaan toimia sillanrakentajana tutkimusmaailman ja poliittisen päätöksenteon välillä. Lähtökohtana on, että tutkimustietoa hankitaan tarkoituksenmukaisesti valmiita tietovarantoja hyödyntäen. 4

Toisaalta Opetushallitus pyrkii vaikuttamaan aktiivisesti siihen, että yliopistot ja tutkimuslaitokset tuottavat Opetushallituksen kannalta hyödynnettävissä olevaa tietoa. Tämä edellyttää vuorovaikutuksen ja verkottumisen tiivistämistä Opetushallituksen, tutkimusorganisaatioiden sekä kehittämisorganisaatioiden välillä. 5

2 OPETUSHALLITUKSEN TUTKIMUS- JA SELVITYSTOIMINTA Opetushallitus tuottaa huomattavassa määrin koulutuspoliittista päätöksentekoa tukevaa tietoa. Tutkimusstrategiassa tästä tiedontuotannosta käytetään termiä tutkimus- ja selvitystoiminta. Opetushallituksessa tehdään tutkimuksia ja selvityksiä, jotka pohjautuvat sen omiin arviointi-, rekisteri-, tietokanta- ja projektiaineistoihin sekä kansainvälisiin tiedonvaihtoverkostoihin liittyviin tietovarantoihin. Opetushallituksen roolia edellä mainittujen aineistojen ja tietovarantojen analysoijana, jalostajana ja hyödyntäjänä vahvistetaan. Opetushallituksen tutkimus- ja selvitystoimintaan voidaan soveltaa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan sektoritutkimuksen määritelmää: Sektoritutkimuksella tarkoitetaan opetusministeriön hallinnonalalla hyödynnettävän tiedon tuottamista. Sektoritutkimuksen tulee tuottaa 1) hallinnonalaan liittyvää yleistä tietoa, jota poliittiset päätöksentekijät, viranomaiset, kansalaiset, kansalaisjärjestöt ja etujärjestöt voivat käyttää oman ja yhteiskunnan kehittämiseen liittyvässä toiminnassa, ja 2) sellaista tietoa, jolla opetusministeriö ja sen alainen hallinto pystyy kehittämään päätöksentekonsa laatua, vaikuttavuutta, tuloksellisuutta, taloudellisuutta ja tehokkuutta. 1 Opetushallituksessa ei tehdä varsinaista akateemista tutkimusta, mutta osa tietotuotannosta on metodeiltaan ja analyysiotteeltaan varsin lähellä tutkimusta, kuten oppimistulosten arvioinnit sekä arviointiaineistojen ja rekisteri- ja tilastoaineistojen pohjalta tehdyt analyysit. Toisaalta Opetushallituksessa tehdään erilaisia selvityksiä, joissa noudatetaan soveltaen samoja periaatteita kuin tutkimustoiminnassa mutta ne ovat luonteeltaan enemmän operatiivista toimintaa tukevaa tietotuotantoa. Lisäksi Opetushallitus tuottaa tilasto- ja indikaattorijulkaisuja, joihin sisältyy tilastotiedon ohella jonkin verran myös tilastollista analysointia. Edellä mainitun lisäksi Opetushallitus ylläpitää tietojärjestelmiä ja tietokantoja, joiden kautta raportoidaan tilasto- ja rekisteritietoa sähköisessä muodossa. Niihin ei kuitenkaan sisälly analyysia, joten ne jäävät määritelmällisesti tutkimus- ja selvitystoiminnan ulkopuolelle. Tietojärjestelmien ja tietokantojen rooli tutkimus- ja selvitystoiminnan tietovarantona on kuitenkin merkittävä. Opetushallituksen tutkimus- ja selvitystoiminta voidaan tiivistää seuraaviin osa-alueisiin: 0. 1. Oppimistulosten arvioinnit 2. Arviointi-, rekisteri- ja tilastotietoihin pohjautuvat analyysit 3. Tutkimus-, arviointi-, tilastotietoon sekä kansainvälisiin vertailuihin pohjautuvat ja omaan tiedonkeruuseen perustuvat selvitykset 4. Tilasto- ja indikaattorijulkaisut 5. Koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointi 1 Opetusministeriön hallinnonalan sektoritutkimuksen kehittämislinjaukset 2010. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:2, s. 10. 6

Opetushallituksen tutkimus- ja selvitystoiminta toteutetaan toimintayksiköissä ja niiden vastuulla tulossuunnitelman mukaisesti. Tutkimusten ja selvitysten toteuttamisessa noudatetaan seuraavia linjauksia: Tutkimuksen ja siihen liittyvän yhteistyön muiden tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden kanssa on palveltava Opetushallituksen tulossuunnitelman tavoitteita. Tutkimusten ja selvitysten tulokset julkaistaan raportteina. Opetushallituksen asiantuntijat osallistuvat tutkimusraporttien kirjoittamiseen pääasiallisesti asiantuntijaroolissa, johon kuuluu ohjaus, kommentointi ja johtopäätösten laadintaan osallistuminen. Perusanalyysien tekemisessä ja niiden teknisessä laadinnassa hyödynnetään ulkoista asiantuntemusta siltä osin kuin on tarkoituksenmukaista. Raporttien luettavuuden sekä ulkoisen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi raporttien julkaisuprosessi liitetään julkaisuryhmän toimintaan. 7

3 TUTKIMUKSELLISEN OTTEEN VAHVISTAMINEN KEHITTÄMISTOIMINNASSA Tutkimusstrategian kantavana ajatuksena on tutkimustiedon entistä tiiviimpi kytkeminen koulutuksen kehittämistoimintaan. Tavoitteena on koulutustiedon pidemmälle viety jalostaminen kansallisen ja paikallisen tason koulutuspoliittisen päätöksenteon ja kehittämisen tueksi sekä evidence-based -ajattelun vahvistaminen päätöksenteossa. Tavoitteen toteutuminen edellyttää tutkimuksellisen otteen vahvistamista viraston toiminnassa ja yhteistyötä eri tutkimuslaitosten kanssa. Tutkimustieto tulee ymmärtää keskeisenä kehittämisen voimavarana ja toiminnan lähtökohtana. Tutkimuksellisen toiminnan aiempaa tiiviimpi yhteys kehittämistyöhön toteutetaan seuraavien toimintatapojen avulla: 1. Tutkimus kytketään osaksi Opetushallituksen kehittämishankkeiden prosessimallia. Tutkimus sisällytetään kehittämishankkeiden prosessimallin suunnitteluvaiheeseen, toteuttamiseen ja tulosten vaikuttavuuden arviointiin. Tutkimustiedon hyödyntämisen keinot ja resurssit otetaan huomioon projektisuunnitelmissa. Tutkimustiedon analyyseissä tarkastellaan projektin kannalta keskeisiä tutkimustuloksia ja arvioidaan niitä projektin toteuttamisen kannalta. Lähtökohtana on, että mahdollisimman paljon käytetään valmiita kansallisia ja kansainvälisiä tietovarantoja. 2. Yhteistyötä yliopistojen, tutkimuslaitosten ja Suomen Akatemian kanssa tiivistetään. Yhteistyön ja verkottumisen avulla voidaan aikaansaada opetushallinnon kehittämistyötä tukevaa tutkimusta. Yliopistojen kanssa tehtävän yhteistyön viitekehykseksi voidaan ottaa niiden yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen liittyvä tehtävä. Yhteistyötä voidaan tehdä ainakin seuraavilla tavoilla: Tehostetaan Opetushallituksen tietovarantojen (tilasto-, arviointi- ja rekisteritieto) tutkimuksellista hyödyntämistä yhteistyössä yliopistojen ja muiden tutkimusorganisaatioiden kanssa. Lähtökohtana on luoda temaattinen viitekehys tutkimusyhteistyölle. Tarkasteltavat teemat voivat liittyä esimerkiksi oppilasvirtoihin, koulutukseen hakeutumiseen, oppimistuloksiin, koulutuksen jälkeiseen sijoittumiseen, koulutuksen keskeyttämiseen, rahoitukseen, ennakointiin ja kansainvälisiin vertailuihin. Tähän kokonaisuuteen liittyen yhdistetään tietokantoja sekä kehitetään sähköisiä tiedonkeruumenetelmiä. Tehdään yhteistyötä muiden tietovarantoja ylläpitävien organisaatioiden kanssa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastokeskus, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, Ylioppilastutkintolautakunta, Työ- ja elinkeinoministeriö, yliopistojen laitokset, Koulutuksen arviointineuvosto ja koulutustoimikunnat). Yhteistyömuodot rakentuvat tutkimushankkeiden ja niiden teemojen kautta. Pyritään tutkimusorganisaatioiden edustajien tiiviiseen mukanaoloon kehittämishankkeiden suunnittelu-, toteuttamis- ja arviointivaiheissa. Näin tutkimuksellisesta asiantuntemuksesta tulee keskeinen osa hankkeen toteuttamisprosessia. Kytketään valtionavustuksilla toteutettavaan kehittämistoimintaan tutkimuksellinen elementti. Lähtökohtana on, että kehittämishankkeista muodostetaan laajempia kokonaisuuksia ja niiden toteuttamisessa tukeudutaan verkostomaisiin malleihin, joissa on mukana koulutuksen järjestäjien lisäksi yliopistoja ja tutkimuslaitoksia. Pyritään aktiivisesti osallistumaan Suomen Akatemian tutkimusohjelmien suunnitteluun sekä tulosten levittämiseen ja hyödyntämiseen (vrt. yhteistyö Life as Learning tutkimusohjelmassa vuosina 2004 2006). 8

Edistetään kansainvälistä tutkimusyhteistyötä. Opetushallitus kannustaa omien verkostojensa puitteissa tutkimusorganisaatioita osallistumaan kansainvälisiin tutkimushankkeisiin sekä vahvistaa kansainvälisten verkostojen (Eurydice, Cedefop, OECD jne.) ja pohjoismaisen yhteistyön (Nordiska rådet) kautta saatavien tietovarantojen tutkimuksellista hyödyntämistä. Järjestetään seminaareja ja keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista koulutuspoliittisista teemoista ja meneillään olevista kehittämishankkeista. Muodostetaan Koulutustutkimusfoorumi, jossa Opetushallituksella olisi koordinoiva rooli. Tavoite toteutetaan yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Koulutustutkimusfoorumin tavoitteena on määritellä keskeisiä tutkimustarpeita ja tiivistää yhteistyötä tutkimuskentän, opetushallinnon sekä muiden yhteistyötahojen välillä. Muu aktiivinen yhteydenpito tutkimuskentän suuntaan. 3. Julkaistaan säännöllisesti raportteja, jotka käsittelevät koulutusjärjestelmän tai sen osan tilannetta. Raporttien aiheet liittyvät koulutuspoliittisesti merkittäviin teemoihin, joista voidaan sopia myös Opetushallituksen tulossopimuksen yhteydessä. 0. 4. Tutkimustietoa levitetään tehokkaasti Opetushallituksessa. Tutkimustiedon hyödyntäminen edellyttää tiedon tehokasta levittämistä viraston sisällä. Tutkimustiedon levittämisen tulee painottua Opetushallituksen ydintehtävistä nousevaan tiedontarpeeseen. Tutkimustiedon hyväksikäyttöä pyritään tehostamaan seuraavin toimenpitein: Hyödynnetään Opetushallituksen kirjasto- ja informaatiopalveluja asiantuntijatyössä. Otetaan käyttöön verkkopalveluja siten, että asiantuntijoilla on mahdollisimman laaja käyttöoikeus keskeisiin kasvatusalan tietokantoihin ja sähköisiin julkaisuihin. Lisäksi kirjasto- ja informaatiopalveluja kehitetään yhteistyössä muun hallinnonalan kanssa. Lähtökohtana on, että Opetushallituksen asiantuntijoilla on helposti saavutettavissa olevat kirjasto- ja informaatiopalvelut. Virastossa järjestetään tilaisuuksia, joissa tutkijat voivat kertoa opetushallintoon liittyvistä merkittävistä tutkimustuloksista. Opetushallituksen asiantuntijat osallistuvat kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimuskonferensseihin ja seminaareihin sekä raportoivat niistä. Henkilöstön tutkimuksellinen erityisosaaminen kartoitetaan, jotta Opetushallituksessa voitaisiin paremmin koordinoida tutkimustoimintaa ja hyödyntää asiantuntijoita erilaisissa kehittämishankkeissa. Varmistetaan, että tutkimustiedon verkkopalvelut ovat asiantuntijoiden käytössä. 9

4 TUTKIMUKSELLISET PAINOPISTEALUEET Tutkimuksellisten painopisteiden avulla on tarkoitus määritellä Opetushallituksen oman toiminnan näkökulmasta keskeinen tutkimustiedon tarve. Lähtökohtana on, että tutkimustieto tukee opetussuunnitelmien ja tutkintojen sekä opetuksen kehittämistä. Lisäksi Opetushallituksen kannalta keskeistä on sellainen tutkimustieto, joka palvelee laajemmasta näkökulmasta koulutuspoliittista suunnittelua ja päätöksentekoa. Painopisteet on jäsennelty viiteen teemaan ja niiden alla on tarkentavia alateemoja. 4.1 Koulutuksen tuloksellisuus koulutuksen taloudellisuus, tehokkuus ja tuottavuus koulutuksen laatu ja vaikuttavuus, ml. kansallisten ja kansainvälisten arviointitulosten sekä vertailututkimusten jatkoanalyysit koulutuksen järjestäjät koulutuspolitiikan toimijoina mikro- ja makrotason innovaatiot koulutuksen kehittämisen tukena kansainväliseen tutkimustietoon perustuvat meta-analyysit koulutuksen hyvistä käytännöistä sekä niiden vaikuttavuudesta ja hyödyistä 4.2 Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet: merkitys ja vaikuttavuus opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteiden toteutuminen, toimivuus ja vaikuttavuus opetusmenetelmät ja oppimisen pedagogiikka opetussuunnitelmien perusteiden toteuttamisen tukena erilaiset oppijat opetussuunnitelmien kehittämisen kannalta 4.3 Oppimisympäristöt ja koulun toimintakulttuuri oppimisympäristöjen ja oppimateriaalien muuttuva luonne sekä tieto- ja viestintätekniikan kehitys ja merkitys oppimiselle koulun toimintakulttuuri ja johtajuus koulumotivaatio ja -hyvinvointi sekä koulun ja kodin välinen yhteistyö koulun toimintaan ja oppimiseen vaikuttavina tekijöinä työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittäminen sekä aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen oppilaiden, opiskelijoiden ja yhteiskunnan monikielisyys ja -kulttuurisuus sekä sen vaikutukset opetukseen ja oppimiseen 10

4.4 Siirtymät ja nivelvaiheet yhtenäinen perusopetus ja opinto-ohjaus siirtymävaiheiden sekä opiskelun ja oppimisen tukena koulutukseen hakeutuminen ja valikoituminen sekä työelämään siirtyminen koulutuksen läpäisyn tehostamisen näkökulmasta syrjäytymisen ja koulutuksen keskeyttämisen ehkäisy ja varhainen puuttuminen ongelmiin 4.5 Tulevaisuuden tiedot ja taidot osaamis- ja oppimistarpeet tulevaisuudessa opettajan työn sisällön muutokset ja osaaminen osaamistarpeiden ennakoinnin kehittäminen vapaa sivistystyö elämänlaadun edistäjänä koulutuksen ja työelämän yhteydet sekä niiden kytkentä muuttuviin työelämän tarpeisiin ja opetushenkilöstön työelämäosaamiseen 11

Verkkojulkaisu ISBN 978-952-13-4535-7 ISSN 1798-890X Opetushallitus www.oph.fi/julkaisut