Lisäkilpirauhasen patologiaa. Juha Näpänkangas OYS



Samankaltaiset tiedostot
Bifaasiset rintatuumorit. IAP Ruka Vesa Kärjä

Kilpirauhasen kasvaimet NYKYLUOKITUS

Kohdun sileälihaskasvaimet. Molekylaariset mekanismit ja histologiset kriteerit. Tom Böhling Haartman-instituutti, HY HUSLAB

IAP Kuopio Mesenkymaalisia. kasvaimia iholla, ja vähän v n muuallakin Jyrki Parkkinen ja Tom BöhlingB

Rustotuumorit. IAP Turku Mikko Rönty Fimlab, Tampere

COPYRIGHT MARTINE VORNANEN. Tämän materiaalin julkinen esittäminen ilman tekijän lupaa on kielletty!

LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN. Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus

Immunohistokemia HPV-muutosten ja tavallisten gynekologisten adenokarsinoomien diagnostiikassa. Elisa Lappi-Blanco OYS, patologian osasto

Ihotuumorin biopsia vai leikkaushoito

LOBULAARISET NEOPLASIAT

MITÄ PATOLOGIN LAUSUNNON IHOKASVAIMISTA PITÄISI SISÄLTÄÄ?

Johtaako rintaleesioiden tutkimus ohutneulanäyteillä kaaokseen? Pia Boström Tyks-Sapa

IAP syyskokous 2008 Lasiseminaari

Kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen multimodaliteettikuvantaminen Sami Kajander

Luutuumorit IAP Turku Tom Böhling HUSLAB/Peijas-Hyvinkää ja HY

Yleisimmät idiopaattiset interstitiaalipneumoniat ja tavalliset keuhkovauriot - avainasemassa moniammatillisuus

Mitä tehdä sattumalöydökselle sektion yhteydessä? Anna-Mari Heikkinen KYS

Plasmasolukasvaimet (hematologin näkökulmasta) Eeva-Riitta Savolainen LKT, dos Os.ylilääkäri

Eila Lantto HUS-Kuvantaminen

Tyvisolusyöpä: mitä patologin tulee siitä lausua. Lauri Talve patologian el, LT TYKS-SAPA

OYS, sisätautien klinikka ENDOPÄIVÄT Ä 2008

Mitä onkologi toivoo patologilta?

BENIGNIN JA MALIGNIN LYMFAATTISEN PROLIFERAATION EROTUSDIAGNOSTIIKKA

NOPEAKASVUISET B SOLUB NON HODGKIN LYMFOOMAT. Tampere derström

Kliinikko ja S-korsol/dU-korsol Anna-Mari Koski Keski-Suomen keskussairaala

IHON APUELINTUUMORIT. IAP, Suomen osasto Matti Kallioinen

Ekstranodaaliset lymfoomat. Kliinisen patologian osasto Kuopion yliopistollinen sairaala

syy on primaarinen hyperparatyreoosi

Kivestuumorit. Anna Sankila HUSLAB

Meeri Apaja-Sarkkinen. Aineiston jatkokäyttöön tulee saada lupa oikeuksien haltijalta.

Uroteelineoplasiat. Paula Kujala

Kohdunkaulan PAPA:n look alikes. Marita Laurila Fimlab Laboratoriot OY Turku

Pään ja kaulan alueen. SPECT/CT alueen vartijaimusolmuke ja kilpirauhassyövän metastaasien kuvaus)

LIERIÖSOLUATYPIAT GYNEKOLOGISESSA PAPA- NÄYTTEESSÄ

etiologialtaan tuntematon autoimmuunisairaus, joka vaurioittaa pieniä ja keskisuuria intrahepaattisia sappiteitä ja vaihtelevasti hepatosyytteja

PCOS MITÄ ULTRAÄÄNIKUVAUS KERTOO? Tiina Rantsi Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, LT HUS, Lisääntymislääketieteen yksikkö

TAPAUSSEMINAARI Keuhkopatologiaa täysin palkein Oulu

IAP:n tapausseminaari Helsinki Miksi nikama romahtaa, miksi tulee parapareesi?

Keuhkosyövän diagnostiikka

Tapaus vuotias mies, jolla nenän iholla laaja alainen tuumori

SYTOLOGIAN LABORATORION LAADUNOHJAUS JA LAADUNVARMISTUSMENETTELYT

Bethesda-järjestelmä kilpirauhasen sytologiassa

Luuston CT Degeneratiivisista muutoksista, neoplasmeista ja proteesikomplikaatioista

Rintojen kuvantaminen LT, radiologi Katja Hukkinen

MRI ja kohdunrunkosyövän leikkauksen suunnittelu 1 GKS Helsinki. Arto Leminen

HPV-infektion ja kohdunkaulan syövän esiasteiden luonnollinen kulku

Äidin ja tyttären pulmallinen hyperkalsemia

Kilpirauhasen kirurgiaa. Ilkka Heiskanen kirurgi, erikoislääkäri Vatsaelinkirurgian klinikka HYKS / Jorvin sairaala

P rimaarisessa hyperparatyreoosissa

Yleinen histologinen diagnoosi patologi etiologisen haasteen edessä


IHOLYMFOOMAT ja T SOLULYMFOOMAT

Luuydinbiopsian valmistus ja tulkinta. Kaarle Franssila

Maksasiirteiden patologiaa Suomen IAP:n kevätkokous, Tampere

LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN

COPYRIGHT. Heikki Mäkisalo. Tämän materiaalin julkinen esittäminen ilman tekijän lupaa on kielletty!

Pienisoluiset imusolmukeperäiset B solulymfoomat K. Franssila / T. Lehtinen

GYNEKOLOGINEN SYÖPÄ

Lisäkilpirauhasadenooman kirurginen hoito

Tapausseminaarin HAND OUT

Sarkoomien syto- ja molekyyligenetiikkaa Iina Tuominen, FT Erikoistuva sairaalasolubiologi Tyks-Sapa-liikelaitos IAP:n kevätkokous 12.5.

Mitä pitäisi tietää rintasyövän hoidosta ja seurannasta?

Akuutti maksan vajaatoiminta. Määritelmä Aiemmin terveen henkilön maksan pettäminen johtaa enkefalopatiaan kahdeksassa viikossa

Sarkoomaresekaatin käsittely. Maria Laari HUSLAB

SUUN, NIELUN, KURKUNPÄÄN JA KAULAN KLIININEN ANATOMIA JA TUTKIMINEN. Prof. Antti Mäkitie Korva-, nenä- ja kurkkutaudit HYKS

Tavoitteet. Etiologia ja anatomia Oireet Leikkausindikaatiot Leikkausmenetelmät Komplikaatiot Take Home Message Video. Eila Heiskanen

Kirurgisen leikkauspreparaatin raportointikäyt

IAP:n lasiseminaari Tapaus 9. Paula Kujala, PSHP

Vatsan turvottelun ja lihavuuden endokrinologiset syyt. Juha Alanko, dosentti Sisätautien ja endokrinologian el

Tervekudosten huomiointi rinnan sädehoidossa

IAP:n kokous , Oulu

Sylkirauhaskasvaimet. Pleomorfinen adenooma. Mikroskopia: Ennuste:

IAP kevätkokous 2013, Naantali. Annukka Pasanen, LL HUSLAB

Yleistä. tarkoittaa endometriumin rauhasten ja stroomasolujen muodostamia pesäkkeitä kohdun ulkopuolella. yleinen tauti, 1-71

Hormonitutkimuksista kliinisessä kemiassa. Esa Hämäläinen, ylilääkäri HUSLAB

Glioomien molekyylidiagnostiikkaa Maria Gardberg TYKS-Sapa Patologia / Turun Yliopisto

Seminoman hoito ja seuranta. S. Jyrkkiö

HEMOKROMATOOSI JA MUUT KERTYMÄSAIRAUDET

HE4 LABQUALITY DAYS 2015 Helsinki Arto Leminen Dosentti, osastonylilääkäri Naistenklinikka

Uudet WHO-luokitukset: Virtsatiet. Marita Laurila Fimlab Laboratoriot OY

vauriotyypit Figure 5-17.mhc.restriktio 9/24/14 Autoimmuniteetti Kudosvaurion mekanismit Petteri Arstila Haartman-instituutti Patogeeniset mekanismit

LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN

BI4 IHMISEN BIOLOGIA

Familiaaliset endokrinopatiat

IAP, Majvik (ka)

Sidekudos. Sidekudos. Makrofagi. Makrofagit (mononukleaarinen syöjäsolujärjestelmä)

Suutaudit 8 Tuumoreja ja tapauksia, syöpähoidot ja suu

MUNASARJAN EI- EPITELIAALISTEN MALIGNIEN KASVAINTEN KIRURGINEN HOITO

Autoimmuunitaudit: osa 1

International Academy of Pathology Finnish Division Suomen osasto

Pölykeuhkosairaudet. IAP, Oulu Sisko Anttila, HUSLAB

Luennon sisältö. Lastenpatologiaa. Patologian työnjako (HUSLAB) Mitä lastenpatologia on? Mitä lastenpatologi tutkii? Mitä lastenpatologia on?

Aapo Ounaslehto LISÄKILPIRAUHASADENOOMIEN PAIKANTAMINEN 11C-MET-PET- TT:LLA. Syventävien opintojen kirjallinen työ

Keuhkon ONB- ja EBUSnäytteet. Helsinki Mikko Rönty, Fimlab/Tampere

CORTIMENT (budesonidi) , versio 1.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

PTH -määrityksen ongelmat

INTRAOPERATIIVISEN VEREN PARATHORMONIPITOISUUDEN MITTAAMI- SEN HYÖDYT PRIMAARIN HYPERPARATYREOOSIN LEIKKAUSHOIDOSSA

Lääkeaineet ja toksiinit DILD. Johanna Arola Haartman-instituutti HY ja HUSLAB

Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta Sukunimi Bioteknologia tutkinto-ohjelma Etunimet valintakoe pe Tehtävä 1 Pisteet / 15

Hysteroskooppiset toimenpiteet; endometriumpolyypit. Gks Pia Heinonen Tyks nkl

Transkriptio:

Lisäkilpirauhasen patologiaa Juha Näpänkangas OYS

IV IV < 9 mm < 40 mg 0-4-12 kpl III III

Onkosytääriset/ oksyfiiliset solut Pääsolut

Normaali histologia Runsas verisuonitus Ohut fibroottinen kapseli Pieniä pääsoluryhmiä voi olla kapselin ulkopuolella vrt. paratyromatoosi Sidekudoksen ja onkosytääristen solujen määrä lisääntyy iän myötä Rasvaa yli 18-v 10-30 % Epätasainen jakaantuminen

Lisäkilpirauhanen ja kalsium Ekstrasellulaarinen [Ca 2+ ] inhiboi parathormonin tuotantoa PTH lisää kalsiumin siirtoa luusta, munuaisesta ja GI-kanavasta vereen Osteoblasteissa reseptorit, epäsuora vaikutus osteoklasteihin Kalsitriolia muodostuu munuaisessa GI-kanavasta imeytetään kalsiumia Munuaisessa reabsorptio tubuluksissa lisääntyy, D-vitamiinin tuotantoa stimuloivaa entsyymiä vapautetaan, lisää fosfaatin poistoa Hyperkalsemia: yli 90% kyseessä primaari hyperparatyreoosi tai maligniteetti

Primaari hyperparatyreoosi Selittää suurimman osan hyperkalsemioista Kuvattu 1900-luvun alussa, pidettiin harvinaisena 70-luvulla automatisoitu S-Ca-mittaus 3. yleisin endokriininen häiriö Insidenssi 15.8/100 000 (1970-74) 82.5/100 000 (1974-1982) Nyttemmin insidenssi laskenut < 30/100 000 Kaulan sädetyksen väheneminen, estrogeenikorvaushoito, D-vitamiinilisät, seulontaan liittyvä?

Primaari hyperparatyreoosi Adenooma (85-90 %) Karsinooma (1-3.5 %) Hyperplasia (10-14 %) F:M = 3-4 : 1 Prevalenssi lisääntyy iän myötä, jopa 1-3% postemenopausaalisilla naisilla

Primaari hyperparatyreoosi Nykyisin löytyy yleensä oireettomilla sattumalöydöksenä Mahdollisia kliinisiä oireita Munuaisvaivat (nefrokalsinoosi), luuston häiriöt (osteopenia, brown tumour = osteitis fibrosa cystica), neuromuskulaariset ja psyykkiset oireet Kardiovaskulaarikuolleisuus lisääntynyt Tuoreemmissa tutkimuksissa korrelaatio vähentynyt Leikkaushoito ainakin oireisille

Primaari hyperparatyreoosi Leikkaushoidon kriteerejä: seerumin kalsiumpitoisuus yli 2,85 mmol/ ionisoitu kalsium yli 1,50 mmo/l vuorokausivirtsan kalsiumpitoisuus yli 10 mmol/l suurentunut seerumin kreatiniinipitoisuus munuaiskivet tiheysmittauksessa todettu osteoporoosi ikä alle 50 vuotta heikentyneet kognitiiviset toiminnot

Sekundaarinen hyperparatyreoosi Krooninen munuaisen vajaatoiminta Ravinto (D-vitamiinin tai kalsiumin puute) Malabsorptio D-vitamiiniresistenssi Vaikea hypomagnesemia Pseudohypoparatyreoosi PTH-resistenssi

Muut hyperparatyreoosit Tertiaarinen Sekundaarisen hyperparatyreoosin jälkeen muodostuu autonominen hyperparatyreoosi Familiaalinen MEN-syndroomat Muut Neonataalinen Familiaalinen hyperkalsemia

DeLellis 2011

Maligniteettiin liittyvä hyperkalsemia Humoraalinen hyperkalsemia = pseudohyperparatyreoosi = kasvain erittää PTH-related proteiinia Levyepiteelikarsinoomat Munuaiskarsinoomat Virtsarakkokarsinooma Ovariokarsinooma (pienisoluinen, kirkassoluinen) Hepatosellulaarinen/kolangiokarsinooma Haimakarsinooma Kolonkarsinooma Osteolyyttinen hyperkalsemia Mm. rintakarsinooma, lymfoomat, myelooma

Adenooma F:M = 3:1 Kaikenikäisillä, yleisin 30-40 v Etiologia MEN-syndroomat (hyperplasia yleisempi) Sädetys (ad 30% potilaista) Hyperplasia

Adenooma - kriteerejä Normaalia rauhasta ympärillä (50-60%) Yksi rauhanen tai sen osa suurentunut Kaksi adenoomaa 1-2 % kaikista primaari hyperparatyreooseista Proliferatiivinen alue, jossa Ei rasvaa Rajautuu tarkasti ympäristöön Ei normaalia solukon lobuloitumista

Adenooma - kriteerejä Hyperparatyreoosi korjaantuu leikkauksen jälkeen Monoklonaalisuus Muut rauhaset voivat olla tavallista pienempiä

Adenooma - histologia Yleensä pääsolut vallitsevat Kookkaampia kuin normaalissa kudoksessa Tumat tiiviitä ja usein normaalia kookkaampia Joissakin tapauksissa runsasta monitumaisuutta ja/tai bisarreja tumia Normaalia/kasaanpainunutta kudosta ympärillä

Adenooma - histologia Kapseli voi puuttua mikroadenoomista Usein kystisyyttä Kolloidia muistuttavaa PAS-positiivista materiaalia Joskus kongo + Kalsifikaatiota Tubulaarisuutta Harvoin papillaarisuutta

Adenooma - histologia Vähän/ei ollenkaan rasvaa Paikallisesti voi olla runsaastikin Pseudorosettimuodostusta runsaan verisuonituksen ympärillä Mitoottista aktiivisuutta voi olla Yleensä < 1/10 HPF Ki-67 <4 %

DeLellis 2011

Adenooma - variantit Onkosyyttinen Usein nonfunktionaalinen Lipoadenooma (hamartooma) Usein hyperparatyreoosi Runsaasti rasvaa Myksoidia muutosta, fibroosia Lymfaattista kudosta voi olla runsaasti Kirkassoluinen

Onkosyyttinen DeLellis 2011

Lipomatoottinen Kirkassoluinen DeLellis 2011

DeLellis 2011

Atyyppinen adenooma Piirteitä karsinoomasta, mutta kriteerit eivät täyty Fibroosia Mitoosiaktiivisuutta Usein tavallista adenoomaa runsaampi hyperkalsemia Korkea uusiutumisriski Voi osoittautua karsinoomaksi

DeLellis 2011

Adenooma - genetiikka Klonaalisia Sykliini D1 yliekspressio 40 % PTH-geenin promoottorin translokaatio ad 8 % MEN1-geenin mutaatiot Ad 40-50 % sporadisista D-vitamiinireseptorin polymorfismit Alentunut reseptoriekspressio

Adenooma - diffi Hyperplasia - karsinooma Kilpirauhanen struuma/neoplasia Syvennykset Morfologia (solukoko, vakuolisaatio, papillaarisuus) PTH, thyroglobuliini, (TTF-1) kromograniini pt+, t- (myös onkosyyttiset yleensä -) Kalsitoniini, CEA (pt-, medullaarinen ca +) PAS (runsaampi pt) Follikkelirakenteiden kahtaistaittava materiaali pt-, t+

Hoito Subtotaalinen poisto Konservatiivinen Adenooma pois, biopsia ainakin yhdestä normaalikokoisesta rauhasesta 3% uudelleen hyperkalsemia, vuosien kuluttua Hyperkalsemian uusiutuminen Uusi adenooma Kudoksen implantaatio leikkauksen aikana

Lisäkilpirauhasen karsinooma Etiologia epäselvä (ei esim. säteilytys) Pitkäaikainen sekundaarinen hyperparatyreoosi Perinnölliset syndroomat M:F = 1:1, 28-72 v (ka 45 v) Yleensä voimakas, oireinen hyperkalsemia Munuaisoireita, 2/3:lla munuaiskiviä Luumuutoksia

Karsinooma - makroskopia Epätarkkarajainen, ympäristöön kiinnittyvä massa Harvemmin kapselin sisällä ja adenoomaa muistuttava Läpimitta ad 6 cm, paino ad 27 g Harmaa-ruskea, tiivis Harvoin metastasoinut

Karsinooma - histologia Yleensä paksu kapseli Paksut fibroosijuosteet 90%, ei kuitenkaan spesifinen Kapselista tuumorin lomaan Mitoosit > 1/10 HPF Laskettava vain tuumorisolukosta Atyyppiset mitoosit viitteellisiä Proliferaatio (Ki-67) 6-8.4 %

Karsinooma - histologia Kapseli-invaasio 70% Kielekemäistä (vs. saarekkeet benignissä kudoksessa) Viitteellinen löydös Verisuoni-invaasio 10-15% Pitää näkyä kiinnittyminen seinämään Perineuraalinen kasvu Harvinainen Invaasio ympäristöön, metastaasi

Karsinooma - histologia Monia kasvutapoja, myös onkosyyttinen ja sekamuotoinen variantti Joskus runsaasti tumapalisadeja Nekroosit ad 30 % Usein ei merkittäviä soluatypioita, joskus pleomorfiaa, makronukleolit Triadi: nekroosit, makronukleolit, mitooseja >5/50 HPF = high risk

DeLellis 2011

DeLellis 2011

DeLellis 2011

DeLellis 2011

Karsinooma - genetiikka RB ja BRCA2 geeneissä (13q) muutoksia Myös adenoomissa raportoitu HPT-JT-syndrooma Autosomaalinen dominantti Mandibulan ja maxillan fibro-osseaalisia leesioita Munuaistuumoreita ja -kystia 15 %:lle karsinooma HRPT2 (1q), koodaa parafibromiinia Parafibromiini-IHC, negatiivisuus voi viitata karsinoomaan Myös sporadisissa?

Karsinooma diffi Aiemman leikkauksen jäänteet Paratyromatoosi Adenooma Hemosideriini ja krooninen tulehdus viittaavat degeneratiiviseen muutokseen adenoomassa Kilpirauhaskarsinooma Muu karsinooma

Karsinooma - hoito Tavoitteena primaaristi täysi resektio Liian niukassa ympäristön poistossa erittäin suuri rekurrenssi Kilpirauhaslohko, paratrakeaalinen rasvakudos, imusolmukkeet, saman puolen thymus Kauladissektio vain, jos imusolmukeaffisio

Karsinooma - ennuste En bloc resektiolla n. 50 % paranee, yleensä sädehoito ei tehoa Korkea uusiutumisriski yleensä 3 v. kuluessa Ennuste n. 7-8 v. Metastaaseja n. kolmannekselle Kaulan imusolmukkeet 30% Keuhkot 40% Maksa 10% Melko hidas eteneminen metastasoituneessakin taudissa

Pääsoluhyperplasia Runsas parathormonin tuotto ja eritys Prevalenssi kasvaa iän myötä Suurin osa sporadisia 20% potilaista MEN (erityisesti MEN1)

Pääsoluhyperplasia - makroskopia Klassinen n. 50 % Kaikki rauhaset suurentuneita Pseudoadenomatoottinen Osa vain niukasti suurentuneita, nodulaarisuutta Okkultti Muutokset hyvin vähäisiä Yhteispaino puolella alle 1 g, lopuilla ad 10 g

Pääsoluhyperplasia - histologia Kasvutapa diffuusi, juostemainen, follikkelimainen tai nodulaarinen Pääsolut vallitsevia, Lomassa transitionaalisia ja onkosyyttisiä soluja Nodulukset voivat edustaa vain yhtä tyyppiä Rasvan määrä yleensä selvästi vähentynyt Lipohyperplasia! Internodulaarisesti enemmän rasvaa

Pääsoluhyperplasia - histologia MEN1 yleensä nodulaarinen Nodulukset klonaalisia Oikeampi termi multiglandulaarinen lisäkilpirauhastauti Mitoosiaktiivisuus mahdollista Jopa ad 5/10 HPF (MEN 2) Tumamuutokset (yleisempiä adenoomissa) Joskus fibroottisia septoja

Pääsoluhyperplasia - diffi Erottaminen adenoomasta joskus mahdotonta Adenoomasta voi puuttua normaali reunus Rasvavärjäys voi auttaa visualisoimaan reunuksen Hyperplasiassa voi olla pseudoreunus Paratyromatoosi vs. karsinooma Sekundaarinen ja tertiaarinen hyperplasia pitkään jatkuessaan voivat olla poikkeavia Fibroosia, hemorragiaa, multinodulaarisuutta jne.

Pääsoluhyperplasia - hoito 3 rauhasta poistetaan kokonaan Neljännestä jätetään jäljelle n. 50-80 mg Voidaan myös istuttaa toiseen paikkaan Thymusta voidaan resekoida samalla 10-20%:lle rekurrentti hyperkalsemia Paratyromatoosi

Kirkassoluhyperplasia Harvinainen Yleensä vähintään kolme suurentunutta rauhasta, voimakasta vaihtelua Runsas hyperkalsemia Diffuusi kasvutapa Sytoplasmoissa runsaasti pieniä vakuoleja Glykogeenia Kystisyyttä ja hemorragiaa

Suurentuneet rauhaset Arkkitehtuuri Hyperplasia 10-14 % Adenooma 85-90 % Karsinooma 1-3.5 % Monta 1 (-2) 1 Tarkkarajainen nodulus Diffuusi tai multinodulaarinen Tarkkarajainen nodulus tai ympäristöön kiinnittyvä/invasoiva Kapseli Puuttuu On Puuttuu tai paksu Stromaalinen rasva Vaihtelee Yleensä vähän Yleensä vähän Normaalin jäännettä Ei Kyllä/Ei Ei Mitoosit Vaihtelee < 1/10 HPF > (1-)5/10 HPF Proliferaatio (ki-67) Vaihtelee < 4 % > (4-)6 % Erityispiirteitä Bisarrit tumat, monitumaiset solut, kystisyys Makronukleolit, voimakas hyperkalsemia Mukaellen Khan 2009

IHC Hyperplasia Adenooma Karsinooma Galektiini-3 - (2/14 posit) - (1/18 posit) +++ (14/15) Parafibromiini + (14/14) + (18/18) - (5/16) RB + (13/14) + (18/18) - (5/15) BCL-2 vähentynyt P53 lisääntynyt P27 vähentynyt (18 % -) Kromograniini A ++ (30 %) ++ (50 %) - (4/4)

Muita muutoksia Kystat Saattaa liittyä thymukseen Osa kehityshäiriöitä Degeneratiiviset (hyperplasia/adenooma) Läpimitta ad 10 cm Metastaasit Rinta, leukemia, melanooma, keuhko, sarkoomat Tulehdukset harvinaisia Lymfaattinen, sarkoidoosi, tubi

Take home Selvät tapaukset selviä Vaikeat usein histologisesti mahdottomia (ainakin jääleikkeenä) Jääleiketilanteessa usein riittää lisäkilpirauhaseksi tunnistaminen Jos atyyppisiä piirteitä seuranta Immunoista ei (vielä?) juuri apua

Potilastapaus 80-vuotias nainen Tyyppi II diabetes, MCC, hypertonia, kr. flimmeri, sydämen vajaatoiminta 5/2010 enenevässä määrin muistihäiriöitä Todettu primaari hyperparatyreoosi 7/2010

Sestamibikartassa ad 3 cm lisäkilpirauhasadenoomaksi sopiva muutos oikean kilpirauhaslohkon takana Hennompi kertymä vasemman kilpirauhaslohkon takapinnalla UÄ:ssä kookas struuma, struumakyhmyksi sopivia pesäkkeitä Oikean kilpirauhaslohkon pesäkkeestä ONB reaktiivisia muutoksia lk II

Leikkauksessa oikealta alhaalta kilpirauhasesta irti oleva kudoskappale, halkaisija 3,5 cm Jääleike

Dg: Kilpirauhasperäistä kudosta, follikulaarinen neoplasia/papillaarisen karsinooman follikulaarinen variantti

Vasemmalla, kilpirauhaslohkon keskipaikkeilla 3 cm läpimittainen kappale Jääleike

Dg: Lisäkilpirauhasperäistä kudosta

Lopulliset leikkeet, 1. jääleike

PTH TTF-1 Galektiini-3 - Papillaarinen karsinooma, follikulaarinen variantti - Molemmissa lohkoissa useita pesäkkeitä (ad 9mm)

Lopulliset leikkeet, 2. jääleike

PTH TTF-1 - Lisäkilpirauhasen adenooma

Lähteitä DeLellis: Atlas of Tumor Pathology Tumors of the Parathyroid Gland. AFIP (1993) Khan: Current Clinical Patholoy: Surgical Pathology of Endocrine and Neuroendocrine Tumors Humana Press (2009) DeLellis: Parathyroid tumors and related disorders. Modern Pathology (2011) 24, S78 S93 Stojadinovic et al: Parathyroid Neoplasms: Clinical, Histopathological, and Tissue Microarray- Based Molecular Analysis. Hum Pathol. 2003 Jan;34(1):54-64 Arvai et al: Molecular Profiling of Parathyroid Hyperplasia, Adenoma and Carcinoma. Pathol. Oncol. Res. (2012) 18:607 614