VÄSKIN SAAREN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS Suomen Luontotieto Oy 2003 Jyrki Matikainen
Väskin saaren luontoarvojen perusselvitys Sisällys 1. Johdanto...3 2. Aineisto ja menetelmät...3 3. Saaren yleiskuvaus...4 4. Tulokset...5 5. Yhteenveto...7 Lähteet ja kirjallisuus...8 Liiteet...8 2
1. Johdanto Naantalin kaupunki/ympäristötoimi tilasi kesällä 2003 Suomen Luontotieto Oy:ltä Väskin saaren kaava-alueen luontoselvityksen. Maankäyttö ja rakennuslain mukaista selvitystä käytetään pohja-aineistona alueen tulevaa maankäyttöä suunniteltaessa. Tämän selvityksen tarkoituksena on kartoittaa alueella esiintyvät Luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojeltavat luontotyypit ja Vesilain 1 luvun 15 a ja 17 a :ien mukaiset suojeltavat pienvedet sekä Metsälain 10 :n tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt. Lisäksi alueelta etsittiin Eu:n luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvien sekä uhanalaisten ja silmälläpidettävien eliölajien esiintymiä. Systemaattista linnustoselvitystä ei myöhäisen ajankohdan vuoksi voitu enää tehdä, mutta koska kyseessä on saari alueen pesimälinnustosta saatiin poikuehavaintojen ja ympäristön perusteella varsin hyvä kuva. 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueelta (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat kohteet (Vesilaki1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Alueelta etsittiin myös muuta uhanalaislajistoa kuten sieniä ja puiden runkojen ja kallioseinämien epifyyttilajistoa. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys tehtiin 16.7., 26.8., ja 3.9.2003. Lisäksi saarelle tehtiin pikakäynti vielä 25.9. Selvitystä varten käytiin läpi myös aluetta koskevat kirjallisuustiedot. Alueelta on tehty perusteellinen luontoselvitys v. 1993 (Routio 1993), jossa saaren pesimälinnustoa ja putkilokasvillisuutta on inventoitu varsin seikkaperäisesti. Aluetta on mahdollisesti inventoitu laajempien selvitysten yhteydessä (mm. perinnemaisemaselvitys, erilaiset uhanalaisselvitykset). Myös lintuharrastajilla saattaa olla julkaisemattomia aluetta koskevia havaintoja. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvityksen teki ja raportin kirjoitti FM, biologi Jyrki Matikainen. 3
3. Saaren yleiskuvaus Väskin saari on tyypillinen sisäsaariston mäntyvaltainen saari, jota lienee ainakin osittain laidunnettu vielä 1960-luvulla ja mahdollisesti jopa 1970-luvulla (mm. aidan jäänteitä näkyvissä). Laidunnuksen merkit ovat kasvilajistosta lähes kokonaan hävinneet puoliavoimien alueiden umpeenkasvun myötä. Saarelta puuttuvat jalopuut kokonaan muutamaa tammentaimea (Quercus robur) lukuunottamatta eikä pähkinäpensaskaan (Coryllus avellana) kuuluu saaren lajistoon. Katajaa (Juniperus communis) saarella kasvaa yllättävän niukasti, mutta iharuusua (Rosa mollis) ja orjanruusua (Rosa dumalis) saarella kasvaa runsaasti. Saaren etelä- ja länsireunaa kiertää tiheä järviruokoreunus. Rantavyöhyke on kaikkialla hyvin kapea. Saaren eteläosa, joka toimii Muumimaailman seikkailukohteena on vain jonkin verran kulunut ja alueelle on rakennettu huoltorakennuksia ja toiminnan vaatimaa välineistöä. Saaren puustoa on polkujen varsilta ja rakennusten ympäriltä varovasti harvennettu. Saaren pohjoisosa on säilynyt luonnontilaisena ja täällä on mm. melko runsaasti lahopuuta. Saarella kulkevat polut on päällystetty puuhakkeella, jonka mukana saarelle on tullut jonkin verran uutta kulttuurilajistoa. Alue lienee keväällä varsin rauhallinen ja saaren pesimälinnustoon vasta kesäkuun alussa alkava toiminta ei suuresti vaikuta. Saaren ympärillä on viisi saarta tai pikkuluotoa, joissa pesii jonkin verran vesilintuja, kahlaajia ja lokkeja. Pääsaarella on vesilinnuille soveliaita pesimäpaikkoja niukasti (vain muutama telkänpönttö). 4
4. Tulokset 4.1. Lohkojen kuvaukset Inventointialue jaettiin kasvillisuustyyppien ja myös maankäytön perusteella yhteensä neljään lohkoon, joista tehtiin tarkempi kuvaus. Kuvauksessa selvitettiin alueen luontotyyppi, kasvillisuuden valtalajisto ja mahdollinen vaateliaampi putkilokasvilajisto. Selvityksen yhteydessä verrataan myös nykytilannetta v. 1993 kasvillisuusselvitykseen. Täydellistä putkilokasviselvitystä ei saarelta tehty ja kuvauksessa keskitytään vain vähäluiseen tai jollain muulla tavoin huomionarvoiseen lajistoon. Lohko 1. Mäntyvaltaiset alueet Valtaosa saaresta on varttunutta männikköä, jossa aluspuustona kasvaa jonkin veran rauduskoivua (Betula pendula), pihlajaa (Sorbus aucuparia) ja rannoilla myös tervaleppää (Alnus glutinosa). Saaristolle tyypilliseen tapaan männyt ovat paksurunkoisia, mutta melko matalia ja latvukseltaan levinneitä. Kallioinen osa alueesta on luokiteltavissa karuksi puolukkatyypin kankaaksi, mutta suurin osa mäntyvaltaisesta alueesta on kuitenkin melko reheväpohjaista tuoretta mustikkatyypin kangasta (vaikka mustikkaa (Vaccinum myrtillus) on saarella niukasti), jossa aluskasvillisuudessa on runsaasti saniaisia ja heiniä. Varpujen vähäisyys ja heinien ja niittykasvien runsaus kertoo vanhasta laidunhistoriasta. Saaren eteläpäässä on mäntyä kasvava kallioalue, jossa on myös pieni jyrkänne. Jyrkänteelle on tehty kiipeilyverkko ja kallion lakialueelle on tehty näkötorni. Alue on jonkin verran kulunut ja sen luontoarvot ovat vähäiset. Avokallio ja jyrkänne ovat Metsälain 10 tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Lohko 2. Suolaikku Pieni ja selvärajainen suolaikku, jossa aiemmin lienee sijainnut lampi (mahdollinen karjanjuottopaikka). Suolaikun ehdoton valtalaji on pullosara (Carex rostrata), joka muodostaa yhtenäisen kasvuston koko kosteikon alueella. Kosteikkoa reunustaa yhtenäinen mesiangervoreunus (Filipendula ulmaria). Pullosaran joukossa kasvaa jonkun verran kosteikkolajistoa mm. kurjenjalkaa (Potentilla palustris), ranta-alpia (Lysimachia vulgaris), rantamataraa (Galium palustre), suoputkea (Peucedanum palustre) ja harmaasaraa (Carex canescens). Suolaikun pohjoisreunassa, polun varressa, kasvaa muutama kookas pylväskataja. Lohko 3. Niittyalue Vielä 1993 saarta halkoi monilajinen, tuore niitty, jonka reunoilla oli useita ketolaikkuja. Tällä hetkellä koko alue on yhtenäisen mesiangervokasvuston peittämää ja suurin osa ketokasvillisuudesta on hävinnyt metsänreunan umpeutumisen ja mesiangervikon leviämisen vuoksi. Niityn luoteisreunassa metsän sisällä kasvaa edelleen ketolajeista ahdekaunokkia (Centaurea jacea), kurjenkelloa (Campanula persicifolia), ahomansikkaa (Fragaria vesca), sikoangervoa (Filipendula vulgaris) ja pölkkyruohoa (Arabis glabra). Kaikki ketolajit kasvavat erillään ja yhtenäistä ketoa ei alueelta löydy. Pen- 5
saskerros on paikoin melko tiheää ja se muodostuu iharuususta, orjanruususta, tuomesta (Prunus padus) ja pihlajasta. Lohko 4. Kahvilan ympäristö (entinen metsäaukea) Kahvilan ympäristössä on aiemmin sijainnut monilajinen metsäaukea (Routio 1993), jossa on kasvanut runsaasti ketolajistoa. Tällä hetkellä aukiolle on rakennettu useita rakennelmia ja maasto on hyvin kulunutta. Aiemmasta kedosta on jäljellä vain siellä täällä kasvavia ketolajeja, joista nurmilaukka (Allium oleraceum) ja jäykkäpitkäpalko (Arabis hirsuta) ovat mainitsemisen arvoisia (kumpiakin vain 1 yksilö kanalan takana, metsänreunassa). Muusta lajistosta mainittakoon hopeahanhikki (Potentilla argentea ssp), iharuusu ja pölkkyruoho. Rantaviiva on kahvilan kohdalla melko kulunut. Kohteen arvokkaimmat ketolajit, kuten keihäsvuohennokka (Scutellaria hastifolia) ovat jääneet rakentamisen jalkoihin. 4.2 Linnusto Vesi- ja rantalinnut Saaren länsipuolisilla luodoilla ja ruovikkoalueella pesii jonkin verran vesilintuja, lokkeja ja kahlaajia. Inventoinnin yhteydessä saaren ympärillä havaittiin 3 silkkiuikkupoikuetta, 2 sinisorsapoikuetta ja 3 telkkäpoikuetta. Muista vesilinnuista kuten isokoskelosta ja tukkasotkasta ei tehty poikuehavaintoja vaikka aikuisia lintuja saaren ympärillä havaittiinkin. Pääsaaren rannoilla havaittiin lisäksi varoittelevia rantasipiemoja ja saarella pesi todennäköisesti 2 rantasipiparia. Länsipuolen saarella havaittiin myös meriharakka, joka tuskin kuitenkaan pesi alueella. Lokkilinnuista saarella pesii kalalokki, jonka parimääräksi arvioitiin 3 paria. Muut saarella havaitut lokkilinnut ja tiirat pesivät muualla. Lähin lokkien pesimäluoto sijaitsee Kultarinnan edustalla. Maalinnut Saaren pesimälinnusto on tavallista havumetsien peruslajistoa. Lehtolajeista saarella havaittiin lehtokerttu ja pikkutikka. Saarelle on asetettu pikkulinnunpönttöjä, joita asuttivat talitiaiset, sinitiaiset ja kirjosieppo. Vaateliaampaa tai vähälukuisempaa lajistoa ei pikkutikan ja korpin lisäksi havaittu. Huomionarvoinen pesimälinnusto Pikkutikka (Dendrocopos minor) Saarella havaittiin pikkutikkapoikue. Saarella on melko runsaasti lahoavaa pienpuuta ja erityisesti lahoja tervaleppiä, joihin laji mielellään kovertaa pesäkolonsa. Saaren itäreunan tervaleppälehdosta löytyi 2 vanhaa pikkutikan pesäkoloa. Pikkutikka on kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi 2001) luokiteltu vaarantuneeksi (VU) lajiksi, jonka pesimäkannan koko on viime vuosina selvästi laskenut. Korppi (Corvus corax) Saarella havaittiin joka käyntikerralla korppipariskunta ja on mahdollista että laji pesii saaren pohjoisosan männikössä, jossa on muutama kookas vanha varislin- 6
nun pesä. Korppi on hyvin varhainen pesijä ja eikä saarella ole vielä paljon toimintaa pesimäkauden (maalis-toukokuu) aikana. 4.3 Liito-orava Saarella ei havaittu mitään merkkejä liito-oravan oleskelusta ja kaava-alueella on niukasti liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä. Alue on lisäksi liian kaukana mantereesta ja liito-oravan leviäminen saarelle on epätodennäköistä. Lisäksi saarella on niukasti kookkaita koloja liito-oravan pesäpaikoiksi. 4.4. Muu uhanalainen lajisto Roution v. 1993 löytämä tylppäliuskaorapihlajapensas (Crataegus monogyna) löytyi pitkän hakemisen jälkeen saaren keskiosan männiköstä. Kasvupaikka lienee aiemmin ollut puoliavointa laidunnettua metsää. Vuonna 1993 pensas oli puolitoistametrinen ja ilmeisen elinvoimainen. Tällä hetkellä pensasta on jäljellä kuollut rungonpätkä, jonka tyveltä kasvaa noin 20cm mittainen, huonokuntoinen juuriverso, josta ei varmaa lajimääritystä kykene tekemään. Laji tulee häviämään saaren kasvistosta lähiaikoina. Tylppäliuskaorapihlaja on luokiteltu maakunnallisesti uhanalaiseksi kasvilajiksi. 5. Yhteenveto Suunnitellulla kaava-alueella ei esiinny Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä, mutta alueen kalliot ja jyrkänteet ovat Metsälain 10 tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Myös saaren keskiosan suolaikku on erityisen tärkeä suojeltava elinympäristö, jonka vesitaloutta ei saa muuttaa. Alueen perinnebiotooppiarvoja ei enää voi pitää merkittävinä ja vanhat laidunnuksen merkit ovat saarelta katoamassa. Alueen ennallistaminen raivaamalla pensaikoita ja puustoa avoimemmaksi antaa lisäaikaa katoavalle niitty- ja ketolajistolle, mutta saatava hyöty on vain väliaikainen ilman jatkuvaa hoitoa. Vaarantuneeksi luokitellun pikkutikan säilyminen saaren pesimälinnustossa edellyttää lahopuun säästämistä. Maakunnallisesti uhanalaisen tylppäliuskaorapihlajan häviämiselle saaren lajistosta tuskin voi enää mitään. 7
Lähteet ja kirjallisuus Heikkinen, R., Husa, J.1995. Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. - Vesi - ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A 210. 317 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Lehtomaa, Leena 2000: Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 429 s. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000.-Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilakien mukaiset arvokkaat elinympäristöt Naantalissa. Luonto-ja maisematutkimus Lehtomaa & Naantalin kaupunki 1997. 68 s. Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto, Turku. Routio, Irene 1993: Väskin, Jakoluodon ja Hiipan saarien luontokartoitus. Naantalin kaupungin kaavoitus- ja ympäristölautakunta. Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 96 s. Silkkilä, O. & Koskinen, A. 1990. Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. - Serioffset Liitteet - Karttaliite 8