Suomen Luontotieto Oy. Isokyrön Orismala-Valtaalan osayleiskaavan luontoselvityksen päivitys sekä lepakkoselvitys

Transkriptio

1 Isokyrön Orismala-Valtaalan osayleiskaavan luontoselvityksen päivitys sekä lepakkoselvitys Annalanmäen Metsälakijyrkänne 9/2012 Jyrki Matikainen ja Tikli Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät T ulokset Aiemman luontoselvityksen täydennys Uudet kohteet Kalliojärven asemakaava-alueen laajennus Alueen yleiskuvaus Yhteenveto Lepakkoselvitys Johdanto Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus

3 1. Johdanto Isokyrön kunta /Paavo Perälä tilasi kesällä 2009 :ltä Isokyrön Orismala-Valtaalan osayleiskaava-alueen luontoselvityksen päivityksen sekä lepakkokartoituksen samalta alueelta. Osayleiskaava-alue sijaitsee Isokyrön kunnan itäosassa ja pinta-alaltaan alue on noin 1000 hehtaaria. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelun tausta-aineistona. 2. Aineisto ja menetelmät Työn tarkoituksena oli päivittää aiempi vuonna 2002 alueelta tehty luontoselvitys (Seppälä 2002). Kaikki luontoselvityksessä mainitut kohteet käytiin läpi ja niiden luontoarvot ja juridinen merkittävyys kaavoituksessa arvioitiin. Näiden lisäksi alueelta etsittiin lepakkoselvityksen yhteydessä myös uusia kohteita. Selvityksen maastotyöt tehtiin syyskuussa 2009 sekä keväällä Tämän lisäksi alueelle tehtiin syksyllä 2011 erillisselvitys koskien Kalliojärven asemakaavan laajennusaluetta. Tämä selvitys on mukana selvityksessä omana kappaleenaan. Alueella esiintyviä lepakoita selvitettiin välisenä aikana. Maastotöistä vastasi ja raportin kirjoitti biologi FM. Jyrki Oja :stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (Tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyt kartat luovutti tilaaja käyttöömme. Koska tutkimusalue oli melko laaja, lepakkojen selvitystyö keskitettiin niihin ympäristötyyppeihin, joissa saattaa olla lepakoiden pesimäpaikkoja tai ruokailualueita. Suunnittelualueella näitä kohteita ovat kylät reuna-alueineen, peltojen reunavyöhykkeet sekä erityisesti alueella niukat vesistökohteet. Alueella tehty lepakkoselvitys toteutettiin näköhavainnoinnin sekä havainnoimalla lepakoiden käyttämiä kaikuluotausääniä ultraäänidetektoria käyttäen. Havainnoinnissa käytettiin Pettersson Elektronikin valmistamaa detektoria eli ultraääni-ilmaisinta, jolla lepakoiden korkeat kaikuluotausäänet muunnetaan korvin kuultaviksi. Detektorihavainnointia tehtiin yhteensä kolmena yönä vaihtamalla koko ajan detektorin kuuluvuusaluetta (25-50 khz). Tunnistamattomia ääniä ei selvityksessä nauhoitettu. Lepakoita havainnoitiin riittävän lämpiminä (yli +10 C), poutaisina ja vähätuulisina öinä. Mikäli säätila muuttui selvityksen aikana, maastotyö keskeytettiin ja sitä jatkettiin seuraavana yönä. Kartoitusta ei tehty sateella tai voimakkaassa tuulessa, koska lepakoiden saalistusaktiivisuus on silloin heikkoa. Havainnointi aloitettiin noin puolen tunnin kuluttua auringonlaskusta. Alueelta ei ollut saatavilla julkaistua lepakkotietoa, mutta alueella on saatettu havainnoida lepakoita lepakkoharrastajien toimesta. Julkaistuja lepakkohavaintoja ei alueelta ole. Detektorihavainnoinnin lisäksi alueelta etsittiin lepakoiden talvehtimispaikoiksi sopivia louhikoita ja jyrkänteitä. 3

4 3. Tulokset 3.1 Aiemman luontoselvityksen täydennys Kohteet Kohteiden numerointi ja järjestys on vanhan selvityksen (Seppälä) mukainen. 1. Rengonkallio Valtatien itäpuolella sijaitseva metsäinen ja kallioinen saareke. Puusto on alueen pohjoisosassa varttunutta mutta alueen kaakkoisnurkkauksessa on tuore avohakkuualue. Maantiehen rajautuvalla reunalla on kapea haavikkoreunus, mutta muuten alueen puusto on mänty- ja kuusivaltaista. Alueella on pieniä avokalliolaikkuja ja jyrkänteitä, jotka kuitenkaan eivät täytä metsälain vaatimuksia erityisen tärkeästä elinympäristöstä (kalliot, jyrkänteet). Kohteella on maisemallista merkitystä, mutta sen luontoarvot ovat tavanomaiset. Kohteella ei havaittu lepakoita. 2. Komiatkalliot Valtatien länsipuolella sijaitseva kumpuileva kallio-alue. Varsinaista avokalliota alueella on niukasti ja pienet avokallio laikut ovat poronjäkälien peitossa. Alueen länsireunalla on yksi pieni jyrkänne, joka ei kuitenkaan täytä Metsälain määritelmää erityisen tärkeästä elinym- Komiatkalliot 4

5 päristöstä. Alueen aluskasvillisuus on tyypillistä havumetsien peruslajistoa ja valtalajisto koostuu puolukasta (Vaccinium vitis-idaea), mustikasta (Vaccinium myrtillus) ja metsälauhasta (Deschampsia flexuosa). Kallioiden välissä notkelmissa valtalajistoon kuuluu suopursu (Rhododendron tomentosum), variksenmarja (Empetrum nigrum) ja paikoin myös virpapaju (Salix aurita). Aluetta on hoidettu talousmetsänä ja muutamia tuulenkaatoja ja pystyyn kuolleita puita lukuun ottamatta lahopuuta on niukasti. Alueella on paljon käytetty polkuverkosto, mutta alueen kallioilla kuluneisuuden merkkejä on vähän. Valtatien reunalla sijaitseva levähdysalue oli inventointiajankohtana pahoin roskaantunut. Kohteella ei havaittu lepakoita. 3. Aittomäki Pienipiirteisten kallioiden rikkoma peltojen keskelle sijoittuva metsälaikku. Kalliot ovat pääosin puustoisia eikä laajoja avokallio pintoja alueella esiinny. Kallioita peittävät yhtenäiset poronjäkäläkasvustat. Kallioketoja alueella ei esiinny. Kallioiden välisissä notkelmissa on suopursuvaltaisia soistumia. Metsät ovat pääosin mänty- ja kuusivaltaisia mutta saarekkeen reunamilla on myös lehtipuuvaltaisia kuvioita, joissa kasvaa runsaasti haapaa (Populus tremula). Lehtipuuvaltaisilla alueilla puusto on paikoin hyvin tiheää. Alueen länsipuoleisella reunalla (paikallistien varrella) havaittiin 2 saalistavaa pohjanlepakkoa. 4. Leväluhdan uhrilähde Selvärajainen, peltojen ympäröimä lähde. Lähde ympäristöineen on pahoin rehevöitynyt ja inventoinnin ajankohtana lähteen pinta oli pikkulimaskan (Lemna minor) peittämä. Alue ei ole juurikaan muuttunut edellisestä vuoden 2002 selvityksestä. Lähteen päällä kasvava kuusi peittää lähes kokonaan lähteen pinnan. Alueella havaittiin 1-2 pohjanlepakkoa. Leväluhdan uhrilähde 5

6 5. Myllärin kalliolaidun Aluetta ei ole enää käytetty laitumena ja niittyalue on selkeästi rehevöitynyt laidunnuksen loputtua. Ketolajeista kohteella esiintyy niukkana mm. lampaannata (Festuca ovina), ahomansikka (Fragaria vesca) sekä pikkulaukku (Rhinanthus minor). Ilman laidunnusta kohteen luontoarvot ovat vähäiset. Kohteella tai sen lähistöllä ei havaittu lepakoita. Myllärin kallion laidunnus on loppunut 6. Myllymäen lounaisosa Aiemmassa selvityksessä kuvattu kuusivaltainen metsäkuvio on osittain harvennettu. Alue lienee aluskasvillisuuden perusteella (useita niittylajeja) entistä metsälaidunta. Metsätyypiltään kohde on hieman rehevämpää mustikkatyypin kangasta, jonka luontoarvot ovat kuitenkin vähäiset. 7. Annalanmäki Annalanmäen eteläreunalla on pienialainen jyrkänne, joka täyttää Metsälain 10 määritelmät erityisen tärkeästä elinympäristöstä. Jyrkänteen alus on puustoinen ja jyrkänteen terasseilla kasvaa katajaa (Juniperus communis), pihlajaa (Sorbus aucuparia) ja taikinamarjaa (Ribes alpinum). Kallioketojen lajeista alueella esiintyy isomaksaruoho (Sedum telephium), ahomansikka ja kallioimarre (Polupodium vulgare). Muuten alueen kasvillisuus on tavallista metsälajistoa. Edellisessä selvityksessä kuvatun lammen rantaan on rakennettu talo eikä kohteella ole enää huomattavia luontoarvoja. Annalanmäen kylän ympäristössä havaittiin 4 pareittain liikkuvaa pohjanlepakkoa. 6

7 8. Marjamäen metsäsaarekkeen eteläkärki Marjamäen alueen pitkänomainen eteläkärki on rehevähköä lehtomaista kangasta, jossa kuusi ja haapa ovat valtapuina. Puusto on varttunutta ja alueella on jonkin verran lahopuuta niin tulenkaatoina kuin pystykeloinakin. Alueella on myös muutama kolopuu. Pensaskerroksessa esiintyy runsaasti taikinanmarjaa. Edelliseen selvitykseen verrattuna alueen lahopuusto on kasvanut. Alueen haapavaltainen kärki on liito-oravalle soveliasta elinympäristöä ja alueella on myös lajin pesäpaikoiksi sopivia tikankoloja. Lajin esiintymisestä alueella ei kuitenkaan havaittu mitään merkkejä. Alueella käytiin uudestaan syksyllä 2011 eikä myöskään tällöin liito-oravan oleskelusta tehty havaintoja. Lahopuun määrä kohteella on mahdollisesti lisääntynyt aikaisemmasta raportista. 9. Roionmäki-Kalliojärvi-Sotamiehenkallio Sotamiehenkallion jyrkänne on selkeä Metsälain 10 tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kalliolla on laajoja silokalliopintoja eikä terassimaisuutta ole juurikaan havaittavissa. Jyrkänteen sammal- ja jäkäläpinnat ovat kärsineet paikoin kulutuksesta ja alueella risteilee paljon polkuja. Kallion länsipäässä on kaksi suurta ja näyttävää siirtolohkaretta. Kohteen putkilokasvilajisto on niukkaa ja jyrkänteen alusmetsä on nuorta taimikkoa. Aiempi hakkuu on todennäköisesti hävittänyt jyrkänteen mahdolliset tihkusammalpinnat. Annalanmäen (Kalliojärven) Metsälakijyrkänne 10 Kurunmäen kaakkoiskärki Edellisessä selvityksessä kuvattu Kurunmäen varttunut metsäkuvio on hakattu ja kohteella on avohakkuualue. Kohteella ei ole merkittäviä luontoarvoja 7

8 11. Siirtolohkareet, ladot ja katajikot Kaava-alueen länsiosien peltoaukeilla on useita suuria siirtolohkareita. Osaa lohkareita reunustaa viljelemätön alue, jossa putkilokasvilajisto muodostuu keto- ja niittylajeista. Useimmissa kohteissa kasvillisuus on rehevöitymässä eikä kohteilla havaittu vaateliaampia ketolajeja. Rapakkojenkallion katajikko ja entinen laidun on selkeästi umpeutumassa ja kasvilajistossa on runsaasti typensuosijalajistoa kuten nurmipuntarpäätä (Alopecurus pratensis) ja pelto-ohdaketta (Cirsium arvense). 3.2 Uudet kohteet Myllymäen lounaisosa ja koskialue (Metsälain 10 tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö, lehtolaikku) Myllymäen koski ja koskea reunustava harmaaleppälehto. Kosken reunamilla, osittain asutuksen vieressä noin 10 aarin alalla on kulttuurivaikutteinen harmaaleppälehto. Puusto koostuu harmaalepistä (Alnus incana), rauduskoivuista, muutamista kuusista sekä raidoista. Pensas- 8

9 kerroksen lajistoon kuuluu tuomi (Prunus padus), kiiltopaju (Salix phylicifolia), tuhkapaju (Salix cinerea) ja syreeni (Syringa vulgaris). Aluskasvillisuuden lajistoon kuuluu mm. lehtovirmajuuri (Valeriana sambucifolia ssp. sambucifolia). Alueella on melko runsaasti lahoavaa lehtipuuta. Lehtoalueen lahopökkelöissä on useita tikan koloja. Alue on potentiaalista liitooravan elinympäristöä, mutta merkkejä liito-oravasta ei löytynyt. Kohteella havaittiin kymmenkunta vesisiippaa sekä isoviiksisiippa/viiksisiippa. Annalanmäen jyrkänne (Metsälain 10 tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö, kalliojyrkänne) Katso kuvaus edellinen kappale. Sotamiehenkallion jyrkänne (Metsälain 10 tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö, kalliojyrkänne) Katso kuvaus edellinen kappale. 9

10 3.3 Kalliojärven asemakaava-alueen laajennus Alueen yleiskuvaus Kalliojärven asemakaavan laajennusalueella ei ole jäljellä sellaisia luontoarvoja, jotka olisi huomioitava alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueen itäosa on viljelyksessä olevaa peltoaluetta ja alueen länsiosa laskettelurinteitä ympäröivää epämääräistä metsäaluetta. Osa metsäalueesta on hakattu siten että jäljellä on mäntyjä ylispuina ja niillä kohdin joita ei ole raivattu kasvaa lehtipuuvesakkoa. Alueella on epämääräisiä raivioita ja maakasoja ja alueelle on myös varastoitu erilaista tavaraa. Aluetta reunustavat kalliot ovat jonkin verran kuluneita ja alueella risteilee polkuja Yhteenveto Suunniteltu asemakaavan laajennusosa on pääosin ihmisen voimakkaasti muokkaamaa viljapeltoa ja laskettelurinnettä reuna-alueineen. Alueelta on rajoitettu näkynä idänsuuntaan, mutta muita maisemallisia arvoja kohteella ei ole. Kohteen luontoarvot ovat tavanomaiset. 3.4 Lepakkoselvitys Johdanto Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV suojelemia lajeja eikä niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja saa hävittää. Osa Suomen lepakkolajeista kuten pohjanlepakko ja vesisiippa ovat tavallisia lajeja, joita tavataan lähes kaikilta lajeille sopivilta ympäristötyypeiltä Tulokset Alueen lepakkolajistosta saatiin kolmen yön havainnoinnin perusteella kohtuullinen yleiskuva. Alueella tehdyt lepakkohavainnot on esitetty kartoissa 3 ja 4. Karttoihin merkityt havainnot ovat yhteenveto kuunteluöiden havainnoista ja mukana saattaa olla samoja, paikkaa vaihtaneita yksilöitä. Annalanmäen asemakaava-alueen laajennus. Kuva lännen suuntaan 10

11 Alueelta ei löytynyt merkittäviä lepakoiden pesimäyhdyskuntia, mutta lepakoita havaittiin useimmilla havainnointipaikoilla. Pohjanlepakoita havaittiin tyypillisen tapaan yksittäin tai pareittain koko inventointialueella, lukuun ottamatta laajempia metsäkuvioita, jossa havaintoja lepakoista ei tehty. Detektorihavainnot keskittyivät asutuksen tuntumaan ja peltojen ja metsien reunavyöhykkeelle sekä erityisesti Orismalanjoen varrelle. Pohjanlepakko oli havaintojen perusteella alueen runsaslukuisin ja laajimmalle levinnyt lepakkolaji, Yhteensä havaintoja tehtiin noin 15 pohjanlepakosta. Osa havainnoista saattoi koskea kuitenkin samoja yksilöitä. Pohjanlepakoiden suosimia paikkoja alueella ovat erityisesti kylien ympäristöt ja todennäköisesti kaikki alueen pohjanlepakot pesivät rakennuksissa. Vesisiippoja havaittiin ainoastaan Orismalan joen varrella ja erityisesti Myllymäen kosken suvannon ympärillä. Yhteensä joen varrella havaittiin n. 12 yksilöä, joista suurin osa saalisti pienellä alueella suvannon yllä. Alueella ja sen lähistöllä on lukuisia vanhoja rakennuksia, joissa vesisiipat saattaisivat pesiä. Havainnointi ei kuitenkaan antanut mitään vihjettä mahdollisen yhdyskunnan sijainnista. Koko inventoinnin ainoa viiksisiippa/isoviiksisiippahavainto tehtiin Myllymäen koskialueen suvannolla, jossa jokaisella kolmella kuuntelukerralla lajipari havaittiin. Kaikki havainnot koskivat vesisiippojen seassa lennellyttä yksilöä. Näinkin suurelta tutkimusalueelta kolmen yön selvitys on vain otos ja siihen liittyy epävarmuustekijöitä. Lepakoiden lentoaikojen ennustaminen tietyllä alueella on epävarmaa ja tarkka lajistoselvitys näinkin suurella alueella vaatisi kymmenien öiden kuuntelujaksoja. Alueella esiintyvien lepakoiden yksilömäärien arvioiminen tai tiheyden laskeminen vaatisi vakiomenetelmällä (esim. linjalaskentamenetelmällä) tehdyn erillisselvityksen, mutta maankäytön suunnittelun kannalta tämä ei ole tavallisesti välttämätöntä. Pesimäyhdyskuntien etsiminen vaatisi pihoilla tehtävää tarkkailua ja tämä ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Nykytietämyksen mukaan ainakin osa lepakoista muuttaa talveksi etelään talven viettoon. Osa lepakoista kuitenkin talvehtii Suomessa ja niiden elinmahdollisuuksien turvaamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että mahdolliset talvehtimispaikat selvitetään. Inventointialueella ei havaittu sellaisia luonnonympäristöjä (louhikoita, luolia) tai ihmisen rakenteita, jotka olisivat mahdollisia lepakoiden talvehtimispaikkoja. Osa lepakoista talvehtii ilmeisesti suurissa ulkorakennuksissa, joissa on paikkoja, joissa lämpötila ei talvellakaan laske pysyvästi miinusasteille. On mahdollista että näitä rakennuksia on myös suunnittelualueen ympäristössä. Näiden kohteiden etsiminen on kuitenkin käytännössä usein täysin mahdotonta. Annalanmäen lakiosaa laskettelurinteen yläpuolella 11

12 Lepakkojen havaintopaikat PL= Pohjanlepakko, VS= Vesisiippa ja V/ IV = Viiksisiippa/Isoviiksisiippa. 12

13 4. Yhteenveto Suunnitellulla osayleiskaava-alueella ei esiinny Luonnonsuojelulain 29 mukaisia luontotyyppejä, ja ainoat Metsälain 10 tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt ovat Annalanmäen ja Sotamiehenkallion kalliojyrkänteet sekä Myllymäen lehtokuvio Orismalanjoen varrella. Alueella ei myöskään esiinny Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) tarkoittamia suojeltavia pienvesiä, kuten lähteitä, Leväluhdan uhrilähdettä lukuun ottamatta. Leväluhdan pahoin rehevöityneen lähteen luontoarvot ovat kuitenkin vähäiset ja kohteen arvo perustuu sen merkittävään arkeologiaan. Osa alueesta on Kyrönjoen valtakunnallisesti merkittävää maisema-aluetta, mutta osayleiskaava-alueella ei ole merkittäviä yksittäisiä perinnemaisemakohteita eikä perinnebiotooppeja. Alueen kasvilajistoon ei kuulu vanhaan asutukseen viittaavia arkeofyyttejä eli muinaistulokkaita. Alueella ei todennäköisesti esiinny uhanalaista eliölajistoa lepakoita lukuun ottamatta eikä alueella ole huomattavaa merkitystä eliöiden kulkukäytävänä. Alueen välittömässä lähiympäristössä ei ole luonnonsuojelun kannalta merkittäviä kohteita tai eliöiden esiintymispaikkoja, joita alueen mahdollinen tuleva maankäyttö voisi merkittävästi uhata tai heikentää. Alueella ei aiemman selvityksen mukaan esiinny liito-oravia eikä merkkejä lajin esiintymisestä havaittu tämänkään selvityksen aikana. Alueella on hyvin niukasti sammakoille soveltuvia vesilampareita tai kausikosteita kosteikoita, joissa esim. viitasammakko saattaisi esiintyä. Lepakkoselvityksen perusteella alueen lepakkolajisto on Pohjanmaan alueelle tavanomaista. Merkittäviä lepakoiden pesimäyhdyskuntia ei alueella havaittu, eikä lepakoiden talvehtimiseen soveltuvia kohteita, ihmisen rakennelmia lukuun ottamatta, alueella ole. 5. Lähteet ja kirjallisuus Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki Lappalainen, M. 2002: Lepakot. Salaperäiset nahkasiivet. Tammi Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Seppälä, K. 2002: Isokyrön Orismala-Valtaalan osayleiskaavan luontoselvitys. Luontokartoitus ja opastus Keijo T. Seppälä. 13