Suomen Luontotieto Oy. Naantalin Lammasluodon asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2012

Transkriptio

1 Naantalin Lammasluodon asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2012 Satakieli kuuluu alueen pesimälinnustoon Suomen Luontotieto Oy 13/2012 Jyrki Matikainen ja Tikli Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tutkimusalue Tulokset Alueen yleiskuvaus Liito-oravaselvitys Johdanto Käytetty menetelmä Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Naantalin kaupungin tekninen toimi (Marjut Taipaleenmäki) tilasi keväällä 2012 Suomen Luontotieto Oy:ltä Naantalin kaupungin Lammasluodon asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvityksen. Alueelta ei aiemmin ole tehty luontoselvityksiä. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelun tausta-aineistona. 2. Aineisto ja menetelmät Suunnitellulta asemakaava-alueelta (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Alueen liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen ja muut selvitykset tehtiin toukokuun lopulla Alueen pesimälinnustoa ja kasvillisuutta käytiin tarkastamassa vielä Maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei ole tietoa suunnittelualueella esiintyvistä uhanalaisista putkilokasvilajeista, sammalista tai jäkälistä. 3. Tutkimusalue Suunniteltu asemakaava-alue sijaitsee Naantalin ydinkeskustan luoteispuolella. Alue rajautuu länsiosiltaan ja pohjoisosiltaan meren. Muilta osin aluetta ympäröi tiivis, rakennettu asuinalue. Suurin osa alueesta on ihmisen voimakkaasti muokkaamaa venesatama-aluetta. Alueella on muutamia varastokäytössä olevia rakennuksia, mutta ei asuintaloja. Kasvimaantieteellisesti alue kuuluu hemiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, jota myös tammivyöhykkeeksi kutsutaan. Tälle alueelle ovat tyypillisiä mm. jalopuulehdot sekä runsaslajiset niityt. Nyt inventoidulla alueella näitä ei kuitenkaan esiinny. 3

4 Suomen Luontotieto Oy 4. Tulokset 4.1 Alueen yleiskuvaus Alue jaettiin neljään lohkoon lähinnä maankäytön perusteella. Kultakin lohkolta kuvattiin kohteen valtalajisto ja mahdolliset vaateliaammat lajit sekä arvokkaammat pesimälinnut. Koska alue on lähes kokonaan ihmisen voimakkaasti muokkaamaa hoidettua ympäristöä, ei kasvillisuustyyppejä kuvattu tai rajattu. Lohko 1 Asemakaava-alueeseen kuuluu Lammasluodon itäpuolella sijaitseva vesistön, asutuksen ja urheilukentän rajaama metsikkö. Puistometsänä hoidettu alue on lähes kokonaan puhdasta, varttunutta männikköä. Aluetta on siistitty ja aluspuustoa ja lahopuuta on alueella niukasti. Pensaskerroksen lajistoon kuuluu pihlajan (Sorbus aucuparia) taimia sekä katajia (Juniperus communis). Rantaa reunustaa ruovikkoreunus ja rantaviivassa kasvaa jonkin verran tervaleppää (Alnus glutinosa). Lohkon metsätyyppi on mustikkatyypin tuoretta kangasta, jonka valtalajisto koostuu mustikasta (Vaccinium myrtillus) sekä metsälauhasta (Deschampsia flexuosa). Alueella on kaksi niukkalajista kalliokumparetta, joista kaupunginpuoleisin on melko kulunut. Kallioketolajistoa kohteilla on niukasti. Lohkon pesimälinnustoon kuuluu varis, peippo (3 paria) sekä harmaasieppo. Ruovikkoalueella oli kaksi ruokokerttusreviiriä sekä pajusirkkureviiri. Alueen poikki kulkee pyörätie ja alueella risteilee polkuja. Alueen keskiosan rannassa on venelaituri ja pieni pysäköintialue. Lohko 2 Lammasluodon metsäisen alueen itä ja eteläosa on hyvin umpeutunutta kulttuurilehtoa. Puusto muodostuu vaahteroista (Acer platanoides), tervalepistä sekä aluspuustona kasvavista tuomista (Prunus padus) ja pihlajista. Aluskasvillisuus on niukkaa varjostuksen vuoksi. Lehtolaje- Lohkon 1 männikköä 4

5 Suomen Luontotieto Oy Lohkon 2 lehtoa Lohkon 3 alueella kasvaa kookas kataja 5

6 ja paikalla edustavat kyläkellukka (Geum urbanum), vuohenputki (Aegopodium podagraria), sudenmarja (Paris quadrifolia), taikinanmarja (Ribes alpinum), litulaukka (Alliaria petiolata), sinivuokko (Hepatica nobilis), lehtoarho (Moehringia trinervia) sekä kielo (Convallaria majalis). Kohteella pesi sekä mustapää- että lehtokerttu ja lohkon itäosassa lauloi satakieli. Alue rajautuu Lammasluodon tyvellä sijaitsevaan ruovikkolaikkuun, jonka pesimälajistoon kuuluu kaksi paria rytikerttusia, yksi pari ruokokerttusia sekä pajusirkku. Kohde on lähestulkoon täysin ruovikoitunut, eikä alueella ole rantaniittyä. Lohko 3. Lammasluodon lakiosa. Lammasluodon lakiosassa puusto muodostuu kookkaista männyistä, pihlajista, muutamasta kuusesta (Picea abies) sekä vaahteroista ja rannan tuntuman tervalepistä. Alue on puoliavointa ja pensaskerros on paikoin hyvin kehittynyt. Pensaskerroksen lajistoon kuuluu mm. taikinanmarja, iharuusu (Rosa mollis), metsäruusu (Rosa majalis), vadelma (Rubus idaeus), lehtokuusama (Lonicera xylosteum) sekä pihasyreeni (Syringa vulgaris). Alueen eteläreunalla on kookas kataja, jonka korkeus ylittää 10 metriä. Aluskasvillisuuden lajisto on sekoitus metsä- ja niittylajeja. Lakiosan kallio paljastumien reunalla on jonkin verran ketokasvillisuutta. Lajistoon kuuluu mm. keto-orvokki (Viola tricolor), hopeahanhikki (Potentilla argentea) ja ahosuolaheinä (Rumex acetosella). Alueen pesimälinnustoon kuuluu pensaskerttu, varis ja kaksi peippoparia. Lammasluodon kärki on pahoin roskaantunut. Alueella on epämääräisiä leiripaikkoja ja alueella on runsaasti rikottuja pulloja sekä muuta roskaa. Lohko 4 Varsinainen pursiseuran alue on kokonaan hoidettua ihmisen muokkaamaa kulttuuriympäristöä. Alueella on veneidensäilytyspaikkoja ja huolto- ja laiturirakennuksia. Alueen teiden varsilla kasvaa jonkin verran ketolajistoa. Paikalla kasvaa mm. kevätkynsimö (Erophila verna), keltamaksaruoho (Sedum acre), ruoholaukka (Allium schoenoprasum), käärmeenpistonyrtti (Vincetoxicum hirundinaria), hopeahanhikki, hietalemmikki (Myosotis stricta) sekä mäkikuisma (Hypericum perforatum). Lohko 4 6

7 Suomen Luontotieto Oy 4.2 Liito-oravaselvitys Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana Käytetty menetelmä Alueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla asemakaava-alueelta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Talvijätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle Tulokset Alueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravan esiintymisestä eikä alueella ole liito-oravalle optimaalista elinympäristöä. Lisäksi asemakaava-alue on liito-oravalle käytännössä saari, jolle pääsy edellyttää puuttomien ja tiheästi asutettujen alueiden ylittämistä. Lähin varmasti asuttu liito-oravan elinpiiri sijaitsee nykyisin Naantalin ja Maskun rajalla hautausmaan ympäristössä ja esim. Soinisissa lajia tavataan vain satunnaisesti. Alueen teiden varsilla on ketokasvillisuutta 7

8 Suomen Luontotieto Oy 5. Yhteenveto Suunnitellulla asemakaava-alueella ei esiinny Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä. Lohkon 2 pienialainen kulttuurilehtokuvio on Metsälain 10 mukainen erityisen tärkeä elinympäristö, mutta Metsälaki ei koske asemakaavoitettavia alueita, jotka eivät ole metsätalouskäytössä. Asemakaava-alueella ei ole Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) tarkoittamia suojeltavia pienvesiä, kuten lähteitä tai luonnontilaisia puroja. Alueella ei ole merkittäviä yksittäisiä perinnemaisemakohteita eikä perinnebiotooppeja. Alueen kasvilajistoon ei kuulu merkittäviä vanhaan asutukseen viittaavia arkeofyyttejä eli muinaistulokkaita, vaikka alueen putkilokasvilajisto on muuten hyvin kulttuurivaikutteista ja nuorempaa kulttuurilajistoa alueella on runsaasti. Alueen välittömässä lähiympäristössä ei ole luonnonsuojelun kannalta merkittäviä kohteita tai eliöiden esiintymispaikkoja, joita alueen mahdollinen tuleva maankäyttö voisi merkittävästi uhata tai heikentää. Alueen pesimälinnusto on melko monilajinen ja siihen kuuluu lehtolajeista mm. satakieli ja mustapääkerttu. Varsinaista uhanalaista pesimälinnustoa ei alueella kuitenkaan ole. Asemakaava-alueella ei esiinny liito-oravia eikä uhanalaista putkilokasvilajistoa. Alueella ei ole sammakoille soveltuvia vesilampareita tai kausikosteita kosteikoita, joissa esim. viitasammakko saattaisi esiintyä. Lepakoista alueella tavataan ainakin pohjanlepakoita ja vesisiippoja eikä muidenkaan lajien esiintyminen ole mahdotonta. Alueen lähistöllä on mm. korvayökkökolonia. Litulaukka kuuluu alueen kulttuurilajistoon 8

9 6. Lähteet ja kirjallisuus Arnold.E.N & Burton J.A. 1978: A Field Guide to the reptiles and Amphibians of Britain and Europe. Heikkinen, R., Husa, J Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi - ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Lehtomaa, Leena 1998: Luonnonsuojelu-, Metsä- ja Vesilakien mukaiset arvokkaat elinympäristöt Naantalissa. Luonto- ja maisematutkimus Lehtomaa. Lehtomaa, Leena 2000:Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 429 s. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto, Turku. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais- Suomen ympäristökeskus. 96 s. Silkkilä, O. & Koskinen, A Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. - Serioffset 9

10 7. Liitteet Lohkokartta 10