Suomen Luontotieto Oy. Keuruun Keurusselän ranta-asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2013

Transkriptio

1 Keuruun Keurusselän ranta-asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2013 Pohjantikka kuuluu alueen pesimälinnustoon Suomen Luontotieto Oy 26/2013 Jyrki Matikainen ja Tikli Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Alueiden yleiskuvaus Alueen pesimälinnusto Alueella pesivät/havaitut... Lintudirektiivin (Council Directive... 79/409/ETY) liitteen I pesimälajit Alueella pesivät /esiintyvät... kansallisessa uhanalaisluokituksessa... (Rassi ym. 2010) mainitut lintulajit Liito-oravaselvitys Johdanto Käytetty menetelmä Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Insinööritoimisto Poutanen Oy tilasi kesäkuussa 2013 Suomen Luontotieto Oy:ltä Keuruun Keurusselän ranta-asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvityksen. Maankäyttö- ja rakennuslainvaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelussa taustaaineistona. 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueelta selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat kohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Koko alueelta etsittiin uhanalaisia putkilokasvilajeja ja kesäasuntojen pihapiirejä lukuun ottamatta alueesta tehtiin lohkokohtaiset yleiskuvaukset. Kaikkia alueita ei siis yksityiskohtaisesti kuvattu, vaikka ne inventoitiinkin. Erityishuomio kiinnitettiin niille alueille, joihin maankäyttöä on alustavasti suunniteltu. Maastoselvityksessä etsittiin uhanalaisten tai vaateliaiden putkilokasvien lisäksi uhanalaislajistoa myös muista eliöryhmistä (mm. kääpäsienet ja puiden runkojen ja kallioiden epifyyttilajit). Alueelta tehtiin jätöshavaintoihin perustuva liito-oravaselvitys. Pesimälinnustoselvitys toteutettiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää käyttäen (Koskimies 1998), kuitenkin siten, että inventointi koski vain Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittuja lajeja. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys tehtiin maastokäynneillä 29.6 sekä 2.8. Koska tilaus tuli vasta kesäkuussa ehdittiin pesimälinnusto selvittää vain kohtalaisesti eikä viitasammakkoselvitystä ajankohdan vuoksi pystytty tekemään. Alueella käytiin vielä liito-oravien jätöksiä etsimässä. Alueelta haettiin lepakoille sopivia talvehtimisraunioita ja mahdollisia lepakoiden pesintään sopivia kohteita, mutta systemaattista detektorihavainnoinnin avulla toteutettua lepakkoselvitystä ei alueelta tehty. Rantasipi pesi Sikoniemessä 3

4 Suomen Luontotieto Oy 3. Tulokset 3.1 Alueiden yleiskuvaus Alueet jaettiin pinnanmuodon, maankäytön ja metsän kasvuvaiheen perusteella yhteensä 6 lohkoon, joista kustakin tehtiin lyhyt kasvillisuuden ja muiden luontoarvojen kuvaus. Lohko 1 Sikoniemi Kaava-alueen kapeaa länsireunaa sekä hyvin kapeaa rannan suojapuustoa lukuun ottamatta koko Sikoniemen alue on eri-ikäistä mäntytaimikkoa (Pinus sylvestris). Mäntytaimikon lisäksi alueella on pienialaisia rauduskoivikko (Betula pendula) laikkuja (ilmeisesti nekin viljelyperäisiä). Ylispuina on siemenpuiksi säästettyjä mäntyjä. Ennen hakkuita alueen metsätyyppi on ollut lähinnä puolukkatyypin kangasta, mutta nyt vallalla on hakkuiden jälkeinen pioneerivaikutus ja alueella kasvaa paikoin runsaasti metsäkastikkaa (Calamagrostis arundinaceus), maitohorsmaa (Ebilobium angustifolium) sekä myös vadelmaa (Rubus idaeus). Alueen keskiosan kumpareet ovat kuitenkin kanervatyypin karua kangasta. Aluskasvillisuuden valtalajisto koostuu puolukasta (Vaccinium vitis-idaeus), mustikasta (Vaccinium myrtillus), kanervasta (Calluna vulgaris) ja metsäkastikasta ja metsälauhasta (Deschampsia flexuosa). Alueen pesimälinnustoon kuuluu mm. korppi, josta tehtiin poikuehavainto sekä alueen itäreunassa pesinyt rantasipi. Alueella havaittiin myös naarasteeri, joka tulkittiin pesiväksi alueella. Lohko 1. Sikoniemen keskiosaa 4

5 Lohko 2 Hinkanniemi Hinkanniemen alue on lähes kokonaan taimettuvaa hakkuuaukeaa. Järvikannaksen tyvessä sijaitsevan laavun ympärillä on kuitenkin pieni laikku järeää mäntyä ja rauduskoivua kasvavaa metsää, jossa aluspuustoon kuuluu myös tervaleppää (Alnus glutinosa), pihlajaa (Sorbus aucuparia), tuomea (Prunus padus) ja korpipaatsamaa (Frangula alnus). Laavun ympäristön pesimälinnustoon kuuluu pikkutikka (pesä lahoavassa rauduskoivussa), mustapääkerttu sekä rantasipi (varoitteleva lintu rannassa). Lohko 3 Hinkanlahden koillinen ranta-alue Hinkanlahteen rajoittuva rinnealue on kokonaan tuoretta avohakkuualuetta, joka pohjoisessa ulottuu Mustaniemeen vievällä tielle asti. Ainoastaan rannan tuntumaan on jätetty kapea, epäyhtenäinen puustoreunus. Lohkon luontoarvot ovat vähäiset. Lohko 4 Mustaniemi Mustaniemen länsireunaa hallitsee laaja taimettuva hakkuualue ja myös lohkon itäpäässä on pieni avohakkuualue. Lohkon koillisosa sekä osa itäosasta ovat kuitenkin varttunutta kuusikkoa, joka itä osiltaan on osin jopa vanhaa metsää. Paikoin kuusikko on hyvin tiheä ja alueella on myös runsaasti lahopuuta. Metsätyyppi on tuoretta mustikkatyypin kangasta. Paikoin puusto on niin tiheää, ettei aluskasvillisuutta juuri ole. Lohkon linnusto on monilajista ja linnuston tiheys on keskimääräistä suurempi. Alueen arvokkain pesimälaji on pohjantikka, josta tehtiin poikuehavainto alueen koillisnurkkauksessa. Poikue viihtyi avohakkuualueen reunan tuulenkaatopuita kuorimassa. Samalla paikalla oli peukaloisreviiri. Alueella havaittiin myös ääntelevä palokärki sekä pyypoikue. Lohko 5 Mustalahden pohjoinen ranta-alue Mustalahden perukassa on tilustielle asti ulottuva tuore avohakkuualue. Tilustien pohjoispuoli on juuri taimivaiheen ylittänyttä nuorta mäntyvaltaista istutusmetsää. Metsätyyppi on mäen lakialueella puolukkatyypin kangasta, mutta rinteet ovat rehevämpää mustikkatyypin kangasta. Alueen itäpäässä on nuorta mäntytaimikkoa. Alueella on niukasti lahopuuta ja lohkon luontoarvot ovat tavanomaiset. Kuva lohkolta 5. Mustaniemen suuntaan 5

6 Lohko 6 Pajulammen ympäristö Pajulammen vedenottamon ympäristössä on nurmiviljelyssä olevaa peltoa, mutta myös reheväpuustoista rantalehtoa. Alueen eteläreunassa sijaitsevat kapeat metsäkuviot ovat tuoretta avohakkuualuetta. Vedenottamon ympärillä kasvava rantapuusto on järeää rauduskoivua, haapaa (Populus tremula) ja mäntyä. Kuusia alueella kasvaa vain muutamia. Alueella on suurikokoista lahopuuta ja useita kolopuita. Seututien ja pellon väliin jäävä alue on asuttua aluetta, josta valtaosa on pihapiiriä. Alueen puusto on varttunutta ja mäntyvaltaista. Sammakkolammen reunoilla on kapea rantalehdoksi luokiteltava alue. Vedenottamon rantalehdon pesimälinnustoon kuuluu pikkutikka, mustapääkerttu sekä lehtokerttu. Vedenottamon parkkipaikan reunalta löytyi ilmeisesti lehtopöllön tai sarvipöllön oksennuspalloja. Alue on tyypillistä liito-oravan elinympäristöä, mutta havaintoja lajista ei kohteella tehty. Kohteella käytiin uudestaan lokakuun alussa, mutta tällöinkään ei jätöshavaintoja lajista tehty. Lajin suojapuina käyttämien kuusten niukkuus alueella saattaa olla syynä lajin puuttumiseen alueen lajistosta. Lohkon 6 haapavaltaista rantalehtoa 6

7 3.2 Alueen pesimälinnusto Alueella ei ole pysyvän pesän rakentavien petolintujen pesiä, mutta alue kuuluu varmasti useamman petolinnun saalistusalueeseen. Hepolammen päällä havaittiin saalistava nuolihaukka ja vedenottamon parkkipaikalta löytyi lehto/sarvipöllön tuoreita oksennuspalloja. Alueen pesimälinnusto on pääosin tavanomaista havumetsien peruslajistoa ja taimikkoalueiden sekä avohakkuukohteiden linnusto on niukkaa. Kolopuita oli alueella oli Mustaniemen sekä lohkon 6 alueella Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I pesimälajit. Teeri (Tetrao tetrix) 1 pari Sikoniemen keskiosassa havaittiin inventoinnissa naarasteeri, joka tulkittiin pesiväksi. Lajin pesintä epäonnistuu usein ja kesäkuussa havaittu naaraslintu viittaa vahvasti pesintäyritykseen alueella. Pyy (Bonasa bonasa) 1-2 paria Pyy esiintyy runsaana Keuruun alueella ja todellinen parimäärä saattaa olla suunnittelualueella havaittua suurempi. Laji suosii kosteapohjaisia kuusikoita, joissa aluspuustoon kuuluu lehtipuita ja erityisesti harmaaleppää. Lajista tehtiin poikuehavainto Mustaniemessä, jossa poikueen ja emon lisäksi havaittiin myös kaksi muuta aikuista yksilöä. Palokärki (Dryocopus martius) 1pari Mustaniemessä havaittiin ääntelevä aikuinen palokärki ja lajin ruokailujälkiä näkyi koko suunnittelualueella. Pesäkoloa tai poikuetta ei kuitenkaan havaittu. Alueella on runsaasti lajille riittävän suurirunkoisia puita pesäkolon tekemiseen. Palokärjen reviiri on usean neliökilometrin laajuinen ja lajin ruokailulennot voivat ulottua kilometrienkin päähän pesältä. Pohjantikka (Picoides tridactylus) 1 pari Selvityksen merkittävin havainto oli alueella pesinyt pohjantikka, josta tehtiin poikuehavainto Mustaniemen tyven koillisnurkkauksessa. Tuulenkaatokuusia kuorimassa nähtiin naaraslintu ja vähintään kaksi poikasta. Laji on Keski-Suomessa vähälukuinen pesimälintu Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainitut lintulajit Teeri (Tetrao tetrix) kts (NT= silmälläpidettävä) Rantasipi (Actitis hypoleucos) 2 paria (NT= silmälläpidettävä) Kansallisessa uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviin lajeihin luokiteltu rantasipi on alueen lampareilla ja järvillä yleinen pesimälintu. Laji pesi Sikoniemen ja Hinkanniemen alueella. Myös Hepolammilta kuului lajin kutsuääntä. 7

8 3.3 Liito-oravaselvitys Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana Käytetty menetelmä Suunnittelualueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen 29.6 ja Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueelta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liitooravan jätösten löytämiseksi. Jätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaasti puiden alle Tulokset Suunnittelualueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta ja osa inventointialueesta on liitooravalle soveltumatonta elinympäristöä, kuten nuoria mäntytaimikoita tai avohakkuualuetta. Lohkon 6 vedenottamon ympäristö on lajille tyypillistä elinympäristöä, mutta tältäkään kohteelta ei liito-oravia löytynyt. Alueella on niukasti haapakasvustoja eikä liito-oravalle optimaalisia haapa-kuusi sekametsäkuvioita ole alueella. Alueen metsäkuvioiden varttuessa liito-oravan elinmahdollisuudet alueella paranevat, mikäli harvennushakkuissa säästetään lehtipuita monilajisesti. 4. Yhteenveto Nyt inventoidulla suunnittelualueella ei ole Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä eikä Metsälain 10 tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) tarkoittamia suojeltavia pienvesiä kuten luonnontilaisia lähteitä ei suunnittelualueella ole. Alueella ei ole perinnemaisemakohteita eikä perinnebiotooppeja. Kaikki alueen metsät ovat talousmetsäkäytössä. Mustaniemen itäpään pienellä metsäalueella on vanhan metsän tunnuspiirteitä (runsaasti lahopuuta ja kolopuita). Alueella ei havaittu liito-oravia, mutta lohkon 6 alueella on lajille tyypillistä elinympäristöä. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella esiintyy tai pesii pohjantikka, palokärki, pyy ja teeri. Lisäksi läheisen Sikoselän ja Keurusselän pesimälinnustoon kuuluu laulujoutsen, kuikka ja kalatiira, jotka kaikki ovat myös Lintudirektiivin liitteen I lintulajeja. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviin (NT) lajeihin kuuluva rantasipi pesii alueella kahden parin voimin. Alueella ei ole lepakoiden talvehtimispaikoiksi sopivia louhikoita. Lepakoita saattaa pesiä alueen vapaa-ajan asunnoissa. Järven ranta-alueet ovat tyypillistä saalistusaluetta mm. vesisiipoille. Alueella ei havaittu uhanalaista putkilokasvilajistoa. 8

9 5. Lähteet ja kirjallisuus Finnlund, M; Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto, Turku. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. 9

10 6. Liitteet Luontoselvityksen lohkokartta 10

11 Lintudirektiivin liitteen I pesimälajien sijaintikartta 11