SUOMUSJÄRVEN KUNTA KIANTAJÄRVEN LEIRINTÄALUE. Luontoselvitys

Transkriptio

1 1 SUOMUSJÄRVEN KUNTA KIANTAJÄRVEN LEIRINTÄALUE Luontoselvitys

2 2 SUOMUSJÄRVEN KUNTA KIANTAJÄRVEN LEIRINTÄALUE Luontoselvitys 1. TAUSTA JA TAVOITTEET Leirintäalue on puustoltaan ja muulta kasvillisuudeltaan pääosin nuorehkoa talousmetsäkäytössä olevaa mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta. Alueen luonnossa näkyy kauttaaltaan voimakas ihmistoiminnan vaikutus. Tämä ilmenee mm kenttäkerroksen kuluneisuutena varsinaisen leirintämökkikylä alueen ohella myös muualla. Alueen länsiosassa on (poro)laidunaluetta ja edellä mainittu leirintä-alue ja mökkikylä. Keskiosa suunnittelualueesta on myös metsälaidunta ja erillinen itäosa on kaikkein luonnontilaisin alue. Kasvillisuus on kuitenkin samantyyppistä mäntyvaltaista kangasta kuin muuallakin alueella. Erikoista alueella on rannassa olevat panssariestekivet ja itäosassa Kainuun prikaatin harjoitustarkoituksessa rakentamat juoksuhaudat ja poterot. Suunnittelualueella on lukuisia olemassa olevia lomamökkejä ja muita rakenteita kuten aitoja ja romualue. Tavoitteena oli selvittää alueen luontoa yleispiirteiltään sekä rajata alueelta maankäytön suunnittelun kannalta mahdollisesti merkittävät ja huomionarvoiset kohteet tai alueet. 2. MENETELMÄT 2.1 Kasvillisuuden selvittäminen ja ajankohta Alueella inventoitiin ensin länsiosa ja sen jälkeen itäosa Alueelta otettiin valokuvia. Kartalle rajattiin alueen eri luontotyypit. Sen jälkeen sellaiset kasvillisuuskuviot käytiin seikkaperäisemmin läpi, jotka olivat kartoittajan mielestä luonnonympäristöllisesti mielenkiintoisia, ja näiden kuvioiden kasvilajisto kirjattiin ylös laajemmin. Rantaviivan lähellä kuljettiin aluetta käytännössä ristiin rastiin, jotta jokainen osa tuli käytyä läpi mahdollisimman kattavasti. Kasvillisuuden ohella huomiota kiinnitettiin alueen geomorfologiaan. Maastoinventointiin käytettiin aikaa 6 h elokuun alussa Alueen linnustoa ei epäedullisen inventointiajankohdan vuoksi kyetty inventoimaan, mutta maastokäynnin perusteella on aihetta olettaa, että ranta-alue ei ole erityisen merkittävä alue linnustollisesti. Kasvillisuusinventoinnissa maastokäynneillä kiinnitettiin huomio sellaisiin luontoarvoihin, jotka saattavat vaikuttaa maankäyttöön. Tällaisia luontoarvoja ovat luonnonsuojelulain (1096/1996) mukaan suojeltavat luontotyypit, metsälain mukaiset (1093/1996) kohteet, vesilain (264/1961) suojelemat alueet, uhanalaiset lajit ja EU:n direktiivin mukaiset lajit ja elinympäristöt. 2.2 Lajien yleisyyden arviointi Kasvilajien runsaus arvioitiin eräiltä alueilta, mikäli oli tarpeen, kuusiportaisella asteikolla, jossa 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %)

3 3 Lajisto on muuten selvitetty pääpiirteittäin osa-alueittain. Heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei mitenkään systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. 2.3 Lakikohteet Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaistarkastelun mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät Lajiston puutteellisesta kartoituksesta johtuen on mahdollista, että tutkituilta merkittäviltä alueilta on löydettävissä nyt huomioitta jäänyttä mielenkiintoista lajistoa. Kartoituksessa alueelta pyrittiin kiinnittämään erityistä huomiota: 1. Luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt pähkinäpensaslehdot tervaleppäkorvet luonnontilaiset hiekkarannat merenrantaniityt puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit katajakedot lehdesniityt avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäyntien perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. 2. Metsälain 10 nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot rehevät lehtolaikut pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla rotkot ja kurut jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät

4 4 karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueella ei esiinny metsälain tarkoittamia luontotyyppejä. 3. Vesilain 15a ja 17a nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet taikka muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei ole vesilain mukaisia elinympäristöjä. Lisäksi maastokäynnillä pyrittiin huomiota kiinnittämään uhanalaisluokituksessa mainitun lajiston esiintymiseen alueella. 4. uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät 5. vesilain 15a ja 17a tarkoittamat elinympäristöt 6. uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät 7. luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Suunnittelualueelta ei löytynyt uhanalaislajistoon kuuluvia lajeja. Kohteiden valinnassa on pyritty huomioimaan myös em. laeissa mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt, joita Meriluoto ja Soininen (1998) ovat kuvanneet. Näitä ovat: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella ei ole löydettävissä edellä mainittuja metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoisia alueita. 3. ALUEEN LUONTO Suunnittelualueen itäosa on topografialtaan tasaista aluetta. Mitään erityisiä geomorfologisia muodostumia ei esiinny. Kasvillisuus on mökkialueella kauttaaltaan tasaikäistä kuivahkoa mäntykangasta. Jonkin verran sekapuuna esiintyy koivua. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kenttäkerroksen valtalaji on puolukka. Sen ohella esiintyy variksenmarjaa, mustikkaa, kanervaa. Yksittäisesti esiintyy kangasmaitikkaa, metsäkastikkaa ja sianpuolaa. Kenttäkerros on paikoin pahasti kulunutta (ks. kuva 1.)

5 5 Kuva 1. Kuva otettu suunnittelualueen itäosasta, jossa sijaitsee mökki- ja vaunu- Alue. Kenttäkerros on paikoin pahasti kulunut. Siirryttäessä mökkialueelta etelään tullaan laajalle laidunalueelle. Aluetta on käytetty porolaidunnukseen. Alueen puustoa on myös harvennettu. Puusto on tälläkin alueella tasaikäistä mäntyä. Sen ohella esiintyy vähäisessä määrin koivua. Laidunalue ulottuu aina maantielle asti. Kuva 2. Näkymä laidunalueelta mökkikylän eteläpuolelta. Kenttäkerros on Syöty puhtaaksi lähes kokonaan. Laidunalue ulottuu myös leirintäalueelle johtavan tien itäpuolelle. Tällä alueella maapohja on hieman kosteampaa kuin itäosassa suunnittelualuetta, mutta puusto on poistettu suurelta osin. Kenttäkerros on heinittyneempi kuin edellä.

6 6 Kuva 3. Mäntykangasta etualalla ja hieman kosteampaa maapohjaa alueelle johtavan tien itäpuolelta. Kuva 4. Keltainen rakennus on leirintäalueen infopiste. Sen ympäristössä on nurmikkoa ja etäämmällä kuivahkoa mäntykangasta. Siirryttäessä suunnittelualueen erilliseen itäosaan, säilyy kasvillisuus samantyyppisenä: kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta, osaksi alueella on myös mäntyvaltaiseksi sekapuustoksi luokiteltavaa kasvillisuutta. Maapuita ja pystypökkelöitä ei esiinny. Puusto on tasaikäistä. Koivua ja kuusta sekä katajaa kasvaa sekapuuna. Kenttäkerroksen lajisto on tavanomaista: Pohja- ja kenttäkerros: Calluna vulgaris, kanerva, 4 Trientalis europaea,metsätähti 1 Luzula pilosa kevätpiippo 2 Maianthemum bifolium,oravanmarja 2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 5 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Calamagrostis canescens, hietakastikka 2 Pteridium aquilinum, sananjalka 2 Melampyrum pratens,e kangasmaitikka 2

7 7 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Solidago virgaurea, kultapiisku 2 Agrostis capillari,s nurmirölli 2 Pensas- ja latvuskerros: Pinus sylvestris, mänty 5 Betula pendua, rauduskoivu 2 Juniperus communis, kataja 3 Picea abies, kuusi 1 Populus tremula, haapa 1 Sorbus aucuparia, pihlaja 1 Kuva 5. Suunnittelualueen itäosassa on puusto hieman muuta aluetta monimuotoisempaa. Tälläkin alueella se on kuitenkin voimakkaasti ihmistoiminnan muovaamaa. 4. SUOSITUS Alueen kasvillisuus on kauttaaltaan tavanomaista mäntyvaltaista kangasta. Ihmistoiminnan vaikutus on koko alueella huomattava. Alueelle rakentamiselle ei ole ekologisia tai maisemallisia esteitä. Alueelta ei löydetty ns. lakikohteita tai muita huomionarvoisia metsäluonnon kohteita Suunnittelualueen alavimpaan keskiosaan ei ole kuitenkaan syytä osoittaa rakennuspaikkoja. Alueen itäosan runsaat 30 vuotta vanhat Kainuun prikaatin harjoituspoterot ja korsu ansaitsevat maininnan. Itäosan rannassa ja myös jonkin verran länsiosan rannassa on sodanaikaisia panssariesteitä. Molempien kohteiden sijainnit tulee ottaa huomioon kun rakennuspaikkoja itäiselle alueelle suunnitellaan. 10. huhtikuuta 2008 FL Jari Hietaranta

8 Kuva 6 Alueen luontotyyppien jakautuminen 8