Vastaanottaja Ilmatar Raasepori Oy Asiakirjatyyppi Liito-orava- ja kasvillisuusselvitys Päivämäärä 21.9.2012 Viite 82142499-05 ILMATAR RAASEPORI OY GUMBÖLEBERGETIN LIITO-ORAVA- JA KASVILLISUUSSELVITYS
Päivämäärä 21.9.2012 Laatija Satu Laitinen Tarkastaja Tarja Ojala Viite 82142499-05 Ramboll Niemenkatu 73 15140 LAHTI T +358 20 755 611 F +358 20 755 7801 www.ramboll.fi
SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Liito-oravaselvitys 2 2.1 Yleistä liito-oravista 2 2.2 Aikaisemmat havainnot 2 2.3 Menetelmät 2 2.4 Tulokset 3 3. Kasvillisuusselvitys 4 3.1 Menetelmät 4 3.2 Tulokset 4 4. Johtopäätökset 8 5. Lähteet 9
1 1. JOHDANTO Ilmatar Oy suunnittelee Raaseporin Gumbölebergetiin tuulivoima-aluetta. Gumböleberget sijaitsee Raaseporissa kantatie 52:n varrella noin 15 kilometriä Tammisaaresta luoteeseen (kuva 1-1). Alueen läpi kulkee kaksi voimajohtoa, eikä alueella ole asutusta. Tämä liito-orava- ja kasvillisuusselvitys täydentää hankkeesta vuonna 2012 tehtyä ympäristöselvitystä ja sen on tehnyt FM biologi Satu Laitinen Ramboll Finland Oy:stä. Liito-oravaselvityksen tarkoituksena oli selvittää, esiintyykö suunnittelualueella liito-oravia tai niille soveltuvia elinympäristöjä. Kasvillisuusselvityksen tarkoituksena oli selvittää huomionarvoinen kasvilajisto ja luontotyypit suunniteltujen voimaloiden ja huoltoteiden ympäristöstä. Kuva 1-1. Suunnittelualueen sijainti.
2 2. LIITO-ORAVASELVITYS 2.1 Yleistä liito-oravista Liito-orava (Pteromys volans) on taigalaji, joka elää Suomessa esiintymisalueensa länsireunalla. Elinympäristönään liito-orava suosii varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, joissa on riittävästi lehtipuita ravintokohteiksi ja kolopuita pesäpaikoiksi. Laji pystyy hyödyntämään myös nuorempia ja yksipuolisempia metsiköitä siirtymiseen ja ruokailuun. Tyypillinen liito-oravan asuttaman metsän puusto on vaihtelevanikäistä ja muodostaa useita latvuskerroksia. Joukossa on yleensä järeitä kuusia ja haapoja, ja usein elinpiirit ovat pienvesien varsilla. Aikuiset liito-oravat liikkuvat laajalla alueella. Naaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4 10 hehtaaria, koiraan keskimäärin noin 60 hehtaaria. Yhden koiraan elinpiirillä voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Elinpiirillä on usein 1 3 ydinaluetta, jotka saattavat olla 100 200 metrin päässä toisistaan. Näillä ydinalueilla liitooravat ruokailevat ja pääasiassa oleskelevat. Jokaisella liito-oravalla on eri puolilla elinpiiriä useita pesiä, joita ne säännöllisesti käyttävät. Pesät ovat yleensä tikkojen tekemissä koloissa (usein haavassa), osa pesistä on tavallisen oravan tekemiä risupesiä. Kaikki keväällä syntyneet nuoret naaraat ja suurin osa koiraista lähtevät loppukesällä emonsa elinpiiriltä ja asettuvat uusille alueille viimeistään syyskuussa. Vaelluksillaan uusille elinalueille nuoret liito-oravat suosivat kuusivaltaisia metsiä, mutta voivat käyttää siirtymiseen myös mm. varttuneita taimikoita. Laajoja puuttomia alueita, kuten peltoaukeita, liito-orava ei kykene ylittämään. Uudelle elinpiirille levittäytynyt liito-orava voi lisääntyä jo seuraavana keväänä. Liito-oravan biologiaan liittyvä huomionarvoinen erikoispiirre on se, että liito-oravien käyttämä alue voi olla väliaikaisesti tyhjä, mutta se voidaan asuttaa myöhemmin uudestaan. Liito-orava on luokiteltu Suomen eliölajiston viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) vaarantuneeksi (VU). Liito-orava kuuluu luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) lajeihin. Luonnonsuojelulain 49 :ssä todetaan, että luontodirektiivin liitteessä IV(a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Liito-oravan kohdalla lisääntymis- ja levähdyspaikaksi katsotaan alue, jota liito-orava käyttää oleskeluun ja jolla se pystyy lisääntymään. Tällaisella alueella on pesäpuita, niiden läheisyydessä sijaitsevia suojaa ja ravintoa tarjoavia puita sekä kulkuyhteys toisiin lisääntymispaikkoihin puustoyhteyden kautta. 2.2 Aikaisemmat havainnot Hankkeesta laaditussa ympäristöselvityksessä on todettu, että Gumbölebergetin pohjoisrinteillä on liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä. Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmän mukaan (rekisteripoiminta 27.10.2012) hankealueelta ei ole tiedossa liito-oravan esiintymiä. Lähimmät havainnot on tehty Gumbölentien varressa vuonna 2003. 2.3 Menetelmät Selvitysalueelle tehtiin maastokäynti 18.4.2012. Etukäteen arvioitiin ilmakuvien ja maastokarttojen perusteella alueella mahdollisesti sijaitsevia liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä. Soveltumatonta elinympäristöä olevat laajemmat alueet, kuten avohakkuut ja kallioalueet, jätettiin maastokäynnin yhteydessä vähemmälle huomiolle. Maastokäynnillä alueelta etsittiin liito-oravan suosimia varttuneita kuusimetsiä, joissa on sekapuuna lehtipuuta, erityisesti haapaa. Tällaisilta alueilta tarkastettiin isoimpien kuusten ja lehtipuiden tyvet liito-oravan ulostepapanoiden löytämiseksi. Kaikki liito-oravakartoitukset perustuvat nykyään tähän menetelmään, koska yöeläimenä liito-orava on muutoin vaikeasti havaittava laji (Hanski 2006). Tarkkoja yksilömääriä ei tällä menetelmällä saada selville, mutta lajin esiintyminen kyseisellä metsäalueella voidaan varmistaa.
3 2.4 Tulokset Gumbölebergetin selvitysalue koostuu lähinnä nuorehkoista ja varttuneista mäntyvaltaisista talousmetsistä. Gumbölebergetin laella on laajoja harvapuustoisia kallioalueita sekä suopainanteita. Liito-oravan suosimia kuusia ja lehtipuita kasvaa lähinnä sekapuina, paikoin kuusikoita on myös rinteillä. Itäosassa on joitakin avohakkuualueita ja kaakkoiskulmassa metsitettyä peltoa. Liitooravalle soveltuvia elinympäristöjä, joissa kasvaa isoa kuusta ja lehtipuista erityisesti haapaa, on selvitysalueella muutamia: Storträskin pohjoisrannalla, Gumbölebergetin pohjoisrinteessä sekä kantatie 52:n läheisyydessä (kuva 2-1). Ne ovat kuitenkin pienialaisia ja hajallaan. Mäntyvaltaiset metsät, joita selvitysalueella pääosin esiintyy, eivät ole liito-oravalle sopivaa elinympäristöä. Laji voi käyttää tällaisia metsiä lähinnä siirtymiseen elinalueidensa välillä. Alueelta ei löydetty merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Kuva 2-1. Liito-oravalle soveliaat, järeää kuusta ja haapaa kasvavat alueet.
4 3. KASVILLISUUSSELVITYS 3.1 Menetelmät Selvitysalueelle tehtiin maastokäynti 31.7. Suunniteltujen voimaloiden ja huoltoteiden ympäristö tarkastettiin huomionarvoisen kasvillisuuden ja luontotyyppien löytämiseksi. Huomionarvoiset kohteet rajattiin käyttäen apuna GPS-paikanninta. 3.2 Tulokset Suunnitellut voimalat ja huoltotiet sijaitsevat pääosin mäntyvaltaisilla, metsätyypiltään kuivilla ja tuoreilla kankailla, joiden puusto on voimakkaasti käsiteltyä, sekä harvapuustoisilla kallioalueilla. Huomionarvoista kasvilajistoa ei selvitettävältä alueelta löytynyt. Voimalan 2 läheisyydessä kallioiden notkelmassa on pieni luonnontilaisen kaltainen avosuo (tupasvillaräme), joka on metsälain 10 mukainen erityisen tärkeä elinympäristö, vähäpuustoinen suo. Gumbölebergetin kivikkoisissa lakiosissa on melko laaja alue harvaa männikköä, joka luontotyyppinä on lähellä metsälain erityisen tärkeäksi elinympäristöksi määriteltyä vähätuottoista kalliota. Voimala 1 ja osa sen huoltotiestä sijoittuu tälle alueelle. Kyseisellä alueella puusto on ikääntyvää ja joukossa on vanhoja, kilpikaarnaisia yksilöitä, eikä hakkuujälkiä ole. Varsinaiset metsälain mukaiset elinympäristöt ovat kuitenkin yleensä selvärajaisia ja pienialaisia, kun taas koko Gumbölebergetin kallioisella alueella kasvaa harvaa, iältään vaihtelevaa ja eri voimakkuuksin käsiteltyä männikköä. Männikön vanhin ja luonnontilaisin osa sekä avosuo on rajattu karttaan kuvassa 3-6. Alla on esitetty lyhyet kuvaukset suunniteltujen voimaloiden ympäristön kasvillisuudesta. Voimala 1. Voimalan 1 sijoituspaikka on Gumbölebergetin lakiosassa. Paikalla on kuivaa kanervatyypin kangasta sekä jäkälä- ja sammalpeitteistä kalliota. Puusto on enimmäkseen harvaa ikääntynyttä männikköä. Kalliopainanteissa on rämelaikkuja. Etelän ja idän suunnassa puusto muuttuu nuoremmaksi ja harvennetuksi. Kuva 3-1. Voimalan 1 suunniteltu sijoituspaikka.
5 Voimala 2. Voimalan 2 paikka sijaitsee Gumbölebergetin rinteessä lähellä sähkölinjaa. Metsätyyppi on kuivaa kanervatyypin kangasta ja karukkokangasta muistuttavaa jäkäläpeitteistä kalliota. Puusto on harvaa osin iäkästä, osin nuorempaa männikköä. Ympäristössä on puustoisia isovarpurämeitä sekä yksi metsälain mukainen luonnontilaisen kaltainen vähäpuustoinen suo, tupasvillaräme. Kuva 3-2. Voimalan 2 suunniteltu sijoituspaikka. Voimala 3. Voimalan 3 sijoituspaikka on kalliolla, jolla kasvaa harvaa, käsiteltyä männikköä, joukossa myös iäkkäitä puita. Metsätyyppi on kuivaa kanervatyypin kangasta ja jäkälä- ja sammalpeitteistä avokalliota. Kuva 3-3. Voimalan 3 suunniteltu sijoituspaikka.
6 Voimala 4. Voimalan 4 suunniteltu paikka on kivikkoisessa rinteessä, joka on metsätyypiltään kuivaa keskiravinteista lehtoa ja lehtomaista kangasta. Paikalla kasvaa katajaa ja mm. mäkilehtolustetta, ahomansikkaa, metsäapilaa, sananjalkaa ja kalliokieloa. Puusto on harvaa nuorta sekapuustoa. Rinteen päälle on jätetty pystyyn joitakin iäkkäitä mäntyjä ja haapoja. Kuva 3-4. Voimalan 4 suunniteltu sijoituspaikka. Voimala 5. Voimalan 5 suunniteltu paikka sijaitsee Gumbölebergetin yhtenäisen kallioalueen eteläreunalla. Paikalla on mustikkatyypin tuoretta kangasta, jolla kasvaa harvennettua, varttunutta mäntyvaltaista talousmetsää, kuivaa kanervatyypin kangasta, jolla kasvaa harvempaa männikköä, sekä jäkälä- ja sammalpeitteistä kalliota. Kuva 3-5. Voimalan 5 suunniteltu sijoituspaikka.
7 Kuva 3-6. Suunnitellut voimalat ja huoltotiet, iäkkään kalliomännikön luonnontilaisin osa sekä metsälain mukainen vähäpuustoinen suo. Rajaukset ovat suuntaa-antavia.
8 Kuva 3-7. Vasemmalla Gumbölebergetin lakialueen iäkästä männikköä ja oikealla metsälain mukainen vähäpuustoinen suo. 4. JOHTOPÄÄTÖKSET Suunnittelualueelta ei löytynyt liito-oravien jätöksiä, eikä alueella siten ole luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittamia liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Suunnittelualueella on kuitenkin muutamia metsiköitä, jotka puustorakenteensa perusteella ovat liito-oraville soveliaita elinympäristöjä. Nämä säilyvät hankkeen toteuttamisesta huolimatta nykyisenkaltaisina, sillä alueelle rakennettaviksi suunnitellut tuulivoimalaitokset ja huoltotiet eivät sijoitu näiden metsiköiden alueille. Huomionarvoista kasvillisuutta ei löytynyt suunniteltujen voimaloiden ja huoltoteiden ympäristöstä. Voimalan 2 läheisyydessä on metsälain mukainen vähäpuustoinen suo (kuva 3-6). Vaikka metsälaki ei koske tuulivoimapuiston rakentamista, voimalaa ja sen huoltotietä suunniteltaessa suo tulisi mahdollisuuksien mukaan huomioida siten, että sen luontoarvot säilyvät. Gumbölebergetin kivikkoisissa lakiosissa on harvaa, ikääntynyttä, luonnontilaisen kaltaista kalliomännikköä, joka luontotyyppinä on lähellä metsälain erityisen tärkeäksi elinympäristöksi määriteltyä vähätuottoista kalliota (kuva 3-6). Valtaosa puustosta ei kuitenkaan ole erityisen vanhaa, lahopuuta on melko vähän ja samankaltainen männikkö, jonka puusto on hieman nuorempaa ja käsitellympää, jatkuu myös lakialueen ympäristössä, kun taas metsälakikohteet ovat yleensä selvärajaisia ja pienialaisia. Suunniteltujen voimaloiden ja tiestön rakentaminen ei myöskään merkittävästi kohdistu luonnontilaisimpana säilyneen lakimetsän alueelle. Lahdessa 21. päivänä syyskuuta 2012 RAMBOLL FINLAND OY Tarja Ojala FM, biologi Satu Laitinen FM, biologi
9 5. LÄHTEET Gumbölebergetin (Raasepori) tuulivoimahanke Ympäristöselvitys 2012. Ilmatar Raasepori Oy. Ramboll Filand Oy. Hanski I.K., Henttonen H., Liukko U-M., Meriluoto M & Mäkelä A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen Ympäristö 459. 32 s. Hanski I. 2006: Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Helsingin yliopisto. 35 s. Maa- ja metsätalousministeriö & Ympäristöministeriö 2004: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. MMM Dnro 3713/430/2003, YM Dnro YM4/501/2003. 7 s. Meriluoto, M. ja Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus. 192 s. Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A. & Mannerkoski I (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Sierla L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 742. 114 s. Suomen ympäristökeskus, Eliölajit-tietojärjestelmä. Rekisteripoiminta 27.10.2011. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen Ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. 196 s. Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu (http://www.ymparisto.fi/). Viitattu 9.5.2012.