SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA KANGASALAN KUNTA Vatialan Lamminrahkan Ruutanan alueiden luontoarvojen Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P18794
Kangasalan kunta Sisällysluettelo 1 Työn tarkoitus... 1 2 Lähtöaineisto ja maastotarkastelut... 1 3 Luonnon arvoalueiden luokitus... 2 4 Arvokkaimpien osakokonaisuuksien esittelyt... 2 5 Ekologiset yhteydet... 9 Lähteet... 10 Liitteet Liite 1. Vatialan Lamminrahkan Ruutanan alueiden luonnonolosuhteiltaan arvokkaimmat osakokonaisuudet Kartta-aineistot MML 2012 Kannen valokuva (Marja Nuottajärvi): Näkymä Tampere-Jyväskylä rautatien varrelta Kangasalan Asemanseudun läheisyydessä. Radan molemmin puolin on merkittävää liito-oravan esiintymisaluetta. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Pyhäjärvenkatu 1, 33200 Tampere Puh. 010 4090, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kangasalan kunta 1 (10) Vatialan Lamminrahkan Ruutanan 1 Työn tarkoitus Työn tarkoitus on ollut koota yhteen Kangasalan Vatialan, Lamminrahkan ja Ruutanan alueilta eri vuosina ja eri selvityksissä tuotettu luontoselvitystieto, päivittää sitä tarvittavilta osin maastoinventoinnein ja työstää aineistosta kattava arvoluokitus. Arvoluokituksessa on pyritty samanlaiseen esitystapaan kuin Tampereen kaupungin puolella Ojala-Lamminrahkan alueelle sijoittuville kohteille on tehty (Tampereen kaupunki, Ojalan osayleiskaava, lähtökohtaraportti 31.1.2011). Tavoitteena on ollut saada aikaan yhtenäinen aineisto, joka havainnollistaa luonnon merkittävimpien arvoalueiden sekä ekologisten yhteyksien sijoittumista kuntarajan molemmin puolin. Aineiston tavoitteena on myös sisältää Lamminrahkan osayleiskaavatyön pohjaksi ja kaavan vaikutusarvioinnin tueksi selvitys niistä alueella sijaitsevista luontoarvoista, jotka voidaan katsoa merkityksellisiksi osayleiskaavan laadinnassa. Työn on laatinut Kangasalan kunnan toimeksiannosta FM biologi Marja Nuottajärvi FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. 2 Lähtöaineisto ja maastotarkastelut Selvityksen taustana on käytetty seuraavien, aiempien selvitysten inventointituloksia: Kangasalan kunta: Lemposenhaan-Lamminrahkan osayleiskaava-alueen luontoselvitys 2002 Suunnittelukeskus Oy: Kangasalan Lamminrahkan ja Porrasjärven välisen alueen liito-orava- ja luontoselvitys 2003 Suunnittelukeskus Oy: Tampere & Kangasala, Ojala-Lamminrahkan maisemaselvitys 2004 Suunnittelukeskus Oy: Kangasalan Pitkäjärven ympäristön liito-oravaselvitys 2004 Biologitoimisto Vihervaara: Lamminrahkan lepakkoselvitys 2008 Tampereen kaupunki, Kangasalan kunta, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry, Pekka Rintamäki: Tampereen ja Kangasalan Ojalan-Lamminrahkan alueen linnustoselvitys 2008 FCG Planeko Oy: Kangasalan Ruutanan osayleiskaavan luontoselvitys 2009 FCG Finnish Consulting Group Oy: Kangasalan Vatialan osayleiskaavan luontoselvitys 2010 Tampereen kaupunki, Ojalan osayleiskaava, lähtökohtaraportti 31.1.2011 Työssä on lisäksi käytetty lähtöaineistona myös Pro Gradu työtä: Schrader Marko 2011: Metsän rakenteen muutokset ja liito-oravan esiintyminen Tampereen kaupunkialueella vuosina 1966 2004. Ympäristöbiologia, Ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto. Muu käytetty lähtöaineisto on mainittu lähdeluettelossa. Olemassa olevaa aineistoa on täydennetty huhti-, touko- ja kesäkuussa 2012 tehdyillä maastoinventoinneilla, joissa on päivitetty liito-oravan esiintymistietoja alueella sekä tarkasteltu ekologisia yhteyksiä.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kangasalan kunta 2 (10) 3 Luonnon arvoalueiden luokitus Tarkastelualueen luonnon arvoalueiden luokitus, joka on esitetty kartalla liitteessä 1, on seuraava: Lajien uhanalaisuusluokitus pohjautuu vuonna 2010 julkaistuun uhanalaisuusarviointiin, joka on laadittu IUCN:n uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti (Rassi ym. 2012). Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu vuonna 2008 valmistuneeseen Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arviointiin (Raunio ym. 2008). Arvolajiston esittelyssä mainitut uhanalaisuusluokkien lyhenteet ovat RE, hävinnyt CR, äärimmäisen uhanalainen EN, erittäin uhanalainen VU, vaarantunut NT, silmälläpidettävä LC, säilyvä DD, puutteellisesti tunnettu 4 Arvokkaimpien osakokonaisuuksien esittelyt Tarkastelualueella on kolme merkittävintä osakokonaisuutta, jotka ovat etelästä pohjoiseen lukien: 1. Pitkäjärven rantametsät 2. Tampere-Jyväskylä -rautatien ja valtatien 12 risteyksen ympäristö 3. Aitovuoren ja Katajajärven ympäristö 4. Matkajärven ympäristö Seuraavassa on esitelty näiden osakokonaisuuksien luonnon merkittävimmät ominaispiirteet. Karttakuvaotteet ovat liitteen 1 kartalta.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kangasalan kunta 3 (10) 1. Pitkäjärven rantametsät Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: liito-orava (VU, luontodirektiivin liitteen IV a mukainen tiukasti suojeltava laji), liuskaraunioinen, tummaraunioinen Uhanalaiset ja suojeltavat luontotyypit: keskiravinteiset varjoisat kalliojyrkänteet (NT), keski-ikäiset ja vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat (NT), metsälain 10 mukaiset metsäluonnon erityisen tärkeät elinympäristöt (jyrkänteet) Arvoluokka: Valtakunnallisesti arvokas Pitkäjärven rantametsät (kuva 1.) ovat luontotyypeiltään, eliölajistoltaan ja maastonmuodoiltaan erittäin monipuolinen kokonaisuus. Järven itäpäässä on kilometrin mittainen jyrkkä ja jyrkänteinen kalliorinne, jossa kasvaa monipuolista ja edustavaa kasvillisuutta sekä melko harvinaisia kasvilajeja. Kalliorinne on osittain varjoinen ja melko luonnontilaisen varttuneen kuusivaltaisen puuston vallassa, osittain paisteinen ja kulttuurivaikutteinen. Metsien puusto on monirakenteista ja arvokasta, mm. lahopuuta esiintyy monin paikoin. Alueella on monipuolisia ja laadukkaita kalliojyrkänteen elinympäristöjä. Rinteessä kasvaa mm. liuskaraunioista sekä tummaraunioista ja kalliolla on laaja kasvusto siperianmaksaruohoa. Pitkäjärven pohjois-, itä- ja etelärantojen vanhoissa kuusivaltaisissa tuoreen ja lehtomaisen kankaan sekametsissä on havaittu neljä erillistä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa, jotka ovat rantapuuston kautta yhteydessä toisiinsa. Pitkäjärven rantametsä muodostaakin jatkumon, jossa liito-oravat liikkuvat vakituisesti ja jolta on hyvät latvusyhteydet eri suuntiin. Liito-orava on luontodirektiivin liitteen IV a mukainen tiukasti suojeltava laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 mukaisesti kielletty. Pitkäjärven rantametsät muodostavat maisemallisesti sekä ekologisesti merkittävän luontokokonaisuuden sekä merkittävän ekologisen yhteyden. Alueella on huomattavaa merkitystä myös virkistyskäytön kannalta. Kuva 1. Pitkäjärven rantametsät (ei mittakaavassa)
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kangasalan kunta 4 (10) 2. Tampere-Jyväskylä -rautatien ja valtatien 12 risteyksen ympäristö Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: liito-orava (VU, luontodirektiivin liitteen IV a mukainen tiukasti suojeltava laji), pohjanlepakko (luontodirektiivin liitteen IV a mukainen tiukasti suojeltava laji), viiksisiippalaji (luontodirektiivin liitteen IV a mukainen tiukasti suojeltava laji) Uhanalaiset ja suojeltavat luontotyypit: kuivat keskiravinteiset lehdot (EN), kuivat runsasravinteiset lehdot (EN), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), tuoreet runsasravinteiset lehdot (CR), kosteat keskiravinteiset lehdot (NT), keski-ikäiset ja vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat (NT), metsälain 10 mukaiset metsäluonnon erityisen tärkeät elinympäristöt (lehdot ja pienvesien välittömät lähiympäristöt), vesilain 2. luvun 11 mukaiset suojeltavat luontotyypit (noro) Arvoluokka: Valtakunnallisesti arvokas Tampere-Jyväskylä -rautatien ja valtatien 12 risteyksen ympäristö (kuva 2) on erittäin merkittävä liito-oravien esiintymäalue. Alueelta on liito-oravahavaintoja liki 20 vuoden ajalta ja keväällä 2012 alueella havaittiin liki neljäkymmentä liito-oravan pesäpuuta (kolohaapoja, risupesäkuusia, pesäpönttöjä) sekä noin 150 muuta liito-oravan käyttämää puuta. Alue muodostaa poikkeuksellisen laajan ja edustavan, luonnonsuojelulain 49 tarkoittaman liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkakokonaisuuden. Rautatien länsipuolinen kostea notkelma on myös lepakoiden kannalta hyvää ruokailualuetta. Rautatien länsipuolella sijaitsevan mäen varttunut kuusikko muodostaa kosteikon kanssa kokonaisuuden, jota lepakot hyödyntävät läpi kesän. Alue on lepakkoselvityksessä luokiteltu luokan III lepakkoalueeksi eli muuksi lepakkoalueeksi, jolla tavataan lepakoita ympäristöään enemmän, mutta laji- ja yksilömäärät eivät ole olleet kartoitushetkellä suuria. Alue ei ole erityistä suojelua vaativa, mutta maankäyttöä suunniteltaessa tällaisen alueen säästäminen saattaa parantaa lepakoiden selviytymismahdollisuuksia jatkossa, kun ympäristö muuttuu. Liito-orava sekä kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat luontodirektiivin liitteen IV a mukaisia tiukasti suojeltavia lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 mukaisesti kielletty. Aluekokonaisuus on myös muulta eläimistöltään, luontotyypeiltään ja kasvillisuudeltaan erittäin edustava ja monipuolinen. Alueella on edustettuina useita uhanalaisia luontotyyppejä, erityisesti lehtoja, ja niiden huomionarvoista lajistoa. Luontotyypit ovat varsin edustavia ja luonnontilaltaan hyviä erinomaisia ja niiden vanha puusto on linnustolle sekä hyönteistölle tärkeää. Alueelle sijoittuu myös vesilain mukaisia suojeltavia luontotyyppejä eli noroja. Alue on luonnonmaiseman ja virkistyksen kannalta merkittävä. Aluekokonaisuuden pohjois- ja koillisosissa on vastikään tehty voimakkaita hakkuita, joiden myötä alue on supistunut verrattuna aiempiin arvoaluerajauksiin.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kangasalan kunta 5 (10) Kuva 2. Tampere-Jyväskylä rautatien ja valtatien 12 risteyksen ympäristö (ei mittakaavassa)
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kangasalan kunta 6 (10) 3. Aitovuoren ja Katajajärven ympäristö Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: liito-orava (VU, luontodirektiivin liitteen IV a mukainen tiukasti suojeltava laji), pohjanlepakko (luontodirektiivin liitteen IV a mukainen tiukasti suojeltava laji), viiksisiippalaji (luontodirektiivin liitteen IV a mukainen tiukasti suojeltava laji), tummaverkkoperhonen (EN, luonnonsuojelulain 47 :n ja luonnonsuojeluasetuksen 22 :n tarkoittama erityisesti suojeltava laji), suovalkku (NT), kaakkuri (NT, lintudirektiivin liitteen I laji), teeri (NT, lintudirektiivin liitteen I laji), palokärki (lintudirektiivin liitteen I laji), pyy (NT) Uhanalaiset ja suojeltavat luontotyypit: vesilain 2. luvun 11 mukaiset suojeltavat luontotyypit (alle hehtaarin kokoinen järvi), saraneva (VU), tuore lehto (VU), keskiikäiset ja vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat (NT), isovarpurämeet (NT), tupasvillarämeet (NT), metsälain 10 mukaiset metsäluonnon erityisen tärkeät elinympäristöt (lehdot, pienvesien välittömät lähiympäristöt) Arvoluokka: Valtakunnallisesti arvokas Aitovuoren ja Katajajärven ympäristö (kuva 3) on osittain hajanainen mutta monipuolinen kokonaisuus, jossa ovat edustettuina vanhat, luonnontilaltaan hyvät metsät arvolajeineen (liito-orava, lepakot), vesilain mukaiset suojeltavat luontotyypit (alle hehtaarin laajuiset järvet eli Porrasjärvi ja lampi sekä Katajajärvi ja Vähä- Halimajärvi), arvokkaat kallioalueet, uhanalaiset suoluontotyypit ja arvokas linnusto. Erittäin uhanalaista, erityisesti suojeltavaa tummaverkkoperhosta esiintyy Jussilassa. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja on Aitovuoren eteläpuolisessa rotkossa sekä Kulonmaantien länsipuolisissa vanhoissa kuusikoissa. Nämä liito-oravaesiintymät ovat yhteydessä Tampereen Ojalan alueen kaupunkiseudullisesti merkittävään liitooravakeskittymään ja Aitovuoren kohdalla onkin merkittävä ekologinen yhteys kuntarajan yli. Aitovuoren ja Väljäsuon kallioiden väliseen rotkomuodostelmaan sijoittuu liitooravaesiintymän ja rotkon pohjan lehtokasvillisuuden ohella myös luokan II lepakkoaluetta sekä arvokasta lintualuetta. Luokan II lepakkoalue on lepakoiden säännöllisessä käytössä ja lajille tärkeä. Laji- ja/tai yksilömäärät ovat merkittäviä paikalliseen keskiarvoon nähden. Alueella tavataan pohjanlepakkoa sekä runsaasti viiksisiippaa ja alue on Ojalan-Lamminrahkan alueen tärkein lepakoiden ruokailualue. Liito-orava sekä kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat luontodirektiivin liitteen IV a mukaisia tiukasti suojeltavia lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 mukaisesti kielletty. Alueen havaittua arvokkainta lintulajistoa ovat kaakkuri, palokärki, pyy ja teeri, jotka ovat lintudirektiivilajeja. Pyy ja teeri ovat lisäksi silmälläpidettäviä lajeja. Aitovuoren ja Katajajärven välinen alue on myös luonnonmaiseman ja virkistyksen kannalta merkittävä; alueelle sijoittuu Kaarinanpolun patikointireitti laavupaikkoineen.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kangasalan kunta 7 (10) Kuva 3. Aitovuoren ja Katajajärven ympäristö (ei mittakaavassa)
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kangasalan kunta 8 (10) 4. Matkajärven ympäristö Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: liito-orava (VU, luontodirektiivin liitteen IV a mukainen tiukasti suojeltava laji), rusokääpä Uhanalaiset ja suojeltavat luontotyypit: keski-ikäiset ja vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat (NT), isovarpurämeet (NT), tupasvillarämeet (NT), metsälain 10 mukaiset metsäluonnon erityisen tärkeät elinympäristöt (pienvesien välittömät lähiympäristöt) Arvoluokka: Seudullisesti arvokas Matkajärven ympäristö (kuva 4) on monipuolinen kokonaisuus, joka muodostaa myös merkittävän ekologisen jatkumon ja yhteyden kuntarajan yli Haapakorvesta Ruutanan pohjoispuolelle. Alueella on aiemmin esiintynyt liito-oravaa sekä Tampereen Haapakorven alueella että Matkajärven ratametsissä ja alueella on yhä lajille sopivaa elinympäristöä. Matkajärven länsipuolella suojaisessa notkelmassa sijaitsee puro ja hieno, vanha puronvarsikuusikko. Puronvarsimetsä on mahdollinen metsälain 10 mukainen metsäluonnon erityisen tärkeä elinympäristö. Luonnontilaltaan hyvässä metsässä on paljon lahopuuta eli koivupökkelöitä sekä koivu- ja kuusimaapuuta. Puissa on runsaasti kääpiä, mm. harvinainen rusokääpä. Matkajärven rantametsissä on paikoin myös ympäristöstään selvästi erottuvaa luhtaista ja rehevää lehtimetsää, jossa kasvaa vaihtelevan ikäistä harmaaleppää, raitaa, haapaa ja koivua. Matkajärven ja Ruutanantien itäpuolella on luonnontilaltaan hyvää tupasvillarämettä ja tupasvillarahkarämettä. Matkajärven ympäristö ja sen itäpuolinen suo sekä Ruutanajärven rantametsät muodostavat merkittävän itä länsisuuntaisen ekologisen yhteyden. Alue on myös luonnonmaiseman ja virkistyksen kannalta merkittävä. Kuva 4. Matkajärven ympäristö (ei mittakaavassa)
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kangasalan kunta 9 (10) 5 Ekologiset yhteydet Liitteessä 1 on esitetty sekä merkittävät ekologiset yhteydet että mahdolliset ekologiset yhteydet. On huomattava, että luonnon arvoalueet toimivat osaltaan merkittävimpinä ekologisten yhteyksien solmukohtina ja ydinalueina, joilla elinympäristöllinen sekä lajistollinen monimuotoisuus on suurinta ja joilta eliölajisto voi uudistua ja levitä muualle ympäristöön. Luonnonympäristön lajistollinen uudistumispotentiaali edellyttää näiden arvokkaiden ydinalueiden säilymistä. Rakentamisen ulkopuolelle rajattavista alueista tulee pyrkiä muodostamaan kokonaisuuksia, joissa luonnonsuojelullisesti arvokkaimpia alueita ja kohteita ympäröivät suojavyöhykkeet ja niitä yhdistävät ekologiset käytävät. Suojavyöhykkeet ja ekologiset käytävät voivat muodostua alempaa arvoluokkaa olevista luontokohteista tai tavanomaisen metsän alueista. Muodostamalla yhtenäisiä luonnonarvokokonaisuuksia ylläpidetään ekosysteemin toimivuutta sekä arvokkaan eläin- ja kasvilajiston säilymistä ja uudistumista. Merkittävät ekologiset yhteydet tarkoittavat sellaisia yhteyksiä, jotka on todettu pitkällä aikavälillä arvokkaimmalle lajistolle kuten liito-oravalle välttämättömiksi kulkuyhteyksiksi. Liitteessä 1 esitettyjen merkittävien ekologisten yhteyksien sijainti on todettu useissa aiemmissa selvityksissä ja niiden sijoittumista tukevat myös vuoden 2012 maastohavainnot. Nämä yhteydet on suositeltavaa säilyttää merkityillä kohdilla puustoisina ja riittävän leveinä. Mahdolliset ekologiset yhteydet ovat täydentäviä yhteyksiä, joihin liittyy enemmän tulkinnanvaraisuuksia ja niissä voi olla sellaisia epäjatkuvuuskohtia, joista tietyt lajit kuten liito-orava eivät pysty kulkemaan, mutta muiden lajien osalta yhteys on kelvollinen. Mahdolliset ekologiset yhteydet toimivat liitteessä 1 viitteenä siitä, että alueella tarvitaan jollain kohtaa ekologinen yhteys, mutta sijoittelu saa käytännössä olla myös esitetystä poikkeava. Ekologisten yhteyksien alue voi liito-oravan vaatimusten kannalta olla tavanomaista talousmetsää, iältään nuorta, vähintään 10 metriä korkeaa metsää tai vanhempaa metsää. Liito-oravat voivat käyttää yhtenäisten metsäalueiden lisäksi muita kulkureittejä kuten esimerkiksi pihapiirien, ojanvarsien ja tienvarsien varttunutta puustoa. Rakentamisen ulkopuolelle rajattavan ekologisen käytävän leveys tulisi olla noin 30 40 metriä, tosin liito-oravan on havaittu pystyvän käyttämään huomattavasti kapeampiakin, jopa viiden metrin levyisiä käytäviä (Selonen & Hanski 2003). Ekologisen yhteyden kapeikkokohdat eivät saisi kuitenkaan olla kovin pitkiä ja yhteyksillä on suositeltavaa olla vastaavasti leveämpiä kohtia, jotka tarjoavat suojaisen levähdyspaikan. Liito-orava voi hyödyntää liikkumisessa myös nuorta puustoa käsittäviä taimikoita ja tutkimuksissa liito-oravien onkin havaittu käyttävän nuorta puustoa käsittäviä taimikoita ja puustoisia soita mieluummin kuin esimerkiksi kuivia mäntymetsiä (Selonen ym. 2001). Liitteessä 1 esitetyt yhteydet eivät sulje pois sitä, että eläimet käyttävät liikkumiseen myös muita alueita. Nykytilanteessa Lamminrahkan ja Ruutanan välisen alueen ollessa rakentamatonta eläimet voivat liikkua alueella joka puolella, lajista riippuen sekä metsissä että hakkuuaukoilla. Tietyt lajit kuten liito-oravat kuitenkin vaativat puustoisen yhteyden. On huomattava, että ajan mittaan kulkuyhteyksien ominaisuudet muuttuvat metsänhakkuiden myötä. Ekologiseksi yhteydeksi merkityn metsäalueen kohdalla suoritettava hakkuu käytännössä muuttaa tilannetta eli yhteyksien sijoittelu voi siten olla jo vuoden-parinkin päästä liito-oravan kannalta huono. Liito-orava pystyy kuitenkin käyttämään yli kuusimetristä puustoa liikkumiseen etenkin, jos hakkuulla on myös harvakseltaan varttuneita säästöpuita eli hakkuualue on liikkumiseen täysin kelvoton vain muutaman vuoden.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kangasalan kunta 10 (10) Lähteet Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén A. & Mannerkoski I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Erillisjulkaisu. s. 685. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264 + 572 s. Schrader Marko 2011: Metsän rakenteen muutokset ja liito-oravan esiintyminen Tampereen kaupunkialueella vuosina 1966 2004. Ympäristöbiologia, Ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto Selonen, V., Hanski, I. K. & Stevens, P. C. 2001: Space use of the Siberian flying squirrel Pteromys volans in fragmented forest landscapes. Ecography 24: 588-600. Selonen, V. & Hanski, I. K. 2003: Movements of the flying squirrel Pteromys volans in corridors and in matrix habitat. Ecography 26: 641-651.
Ei rakentamista, luonnontila säilytettävä (statuslaji, lakiperuste, harvinaisuus, liito-oravat) Rakentamista vain pakottavassa tarpeessa (merkittävä kulkuyhteys tai ruokailualue, harvinaista lajistoa, avainbiotoopit, linnut, lepakot) Pohjakartta (c) MML 2012 Luonnonsuhteiltaan arvokkaimmat osakokonaisuudet Mahdollinen ekologinen yhteys Merkittävä ekologinen yhteys Olisi hyvä jättää rakentamatta (esim. vanha metsä, paikallisesti arvokas lehto ja potetiaalinen arvolajiston kohde) 0 0,5 1 2 km 2 KANGASALAN KUNTA Vaikutusarvioinnit ja yhteenvedot LIITE 1 (A3) Mittakaava 1:20 000 Vatialan Lamminrahkan Ruutanan alueiden luonnonolosuhteiltaan arvokkaimmat osakokonaisuudet