RAUTJÄRVEN KUNTA KOKKOLANJOEN (HIITOLANJOKI) LUONTOSELVITYS

Vastaanottaja Rautjärven kunta Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä 2.11.2010 Viite 82127957 RAUTJÄRVEN KUNTA KOKKOLANJOEN (HIITOLANJOKI) LUONTOSELVITYS

Tarkastus 2.11.2010 Päivämäärä 2.11.2010 Laatija Tarkastaja Kaisa Torri Asko Ijäs Viite 82127957

SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Aineisto ja menetelmät 2 2.1 Liito-oravaselvitys 2 2.2 Luontoselvitys 2 2.3 Lähtötiedot 2 3. Selvitysalueen nykytila 3 3.1 Yleispiirteet 3 3.2 Vesistöt 3 3.3 Maaperä ja topografia 4 3.4 Luontomatkailu ja virkistyskäyttö 4 3.5 Suojelukohteet 5 3.6 Uhanalaiset lajit ja luontodirektiivin liitteiden IV (a) ja II lajit 5 3.6.1 Liito-oravat 6 3.7 Eläimistö 6 4. Luontotyypit 7 4.1 Arvokkaat luontokohteet 7 4.1.1 Jokivarsi 7 4.1.2 Lahnasen länsirannan rantaluhta 8 4.1.3 Korkeamäenoja 8 4.1.4 Rantaluhdat 9 4.1.5 Saniaisvaltainen tuore lehto 10 4.1.6 Pienvedet 11 4.1.7 Jokelan puronotkelmat 11 4.1.8 Korkeamäen norot 11 4.2 Yleispiirteet osa-alueittain 12 5. Yhteenveto 16 6. Lähteet 17 LIITTEET Liite 1 Arvokkaat luontokohteet

1 1. JOHDANTO Tämä selvitys on laadittu Kokkolanjoen (Hiitolanjoki) yleiskaavoitettavalta alueelta osana Rautjärven rantaosayleiskaavan tarkistusta. Selvitys on laadittu kuvassa 1-1 esitetyltä alueelta. Selvitys on laadittu yleiskaavatasoisena kattaen liito-oravien esiintymisen sekä yleispiirteet alueen luontotyypeistä. Tämän selvityksen lisäksi osana kaavatyötä Kokkolanjoelta on kesällä 2010 laadittu erillinen linnustoselvitys. Tämän luontoselvityksen tavoitteena on antaa riittävä kokonaiskuva selvitysalueen luonnonympäristöstä sekä selvittää ne luonnon ominaispiirteet ja arvokkaat elinympäristöt, jotka kaavaa laadittaessa tulee ottaa huomioon. Tavoitteena on myös edistää ekologisesti kestävää kehitystä (MRL 1 ) sekä luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä (MRL 5 ) kaavoitettavalla alueella. Tämän työn yhteydessä on Kokkolanjoen varrelle sijoittuvalta kaavaalueelta selvitetty seuraavia kohteita: Luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset kohteet Vesilain 15a ja 17a :n mukaiset kohteet Luontodirektiivin liitteiden IV(a) ja II lajit Metsälain 10 mukaiset kohteet Uhanalaiset luontotyypit Arvokkaat kallioalueet Uhanalaisten eliölajien esiintymät (SYKE:n Eliölajit tietojärjestelmä) Kuva 1-1 Selvitysalue ja alueen nykyiset rakennukset.

2 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Liito-oravaselvitys Suomen eliölajiston viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2000) liito-orava on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi (VU). Lajin kohdalla luokitus perustuu kannan taantumiseen. Liitoorava kuuluu luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) lajeihin. Luonnonsuojelulain 49 :ssä todetaan, että luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymisja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Liito-orava suosii varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, mutta tulee toimeen nuoremmissakin metsissä, joissa on riittävästi lehtipuita ravinnoksi ja kolopuita pesäpaikoiksi. Luontaisessa elinympäristössä kasvaa järeitä haapoja sekä kuusia ja koivua. Tyypillinen liito-oravan asuttaman metsän puusto on vaihtelevan ikäistä ja puusto muodostaa useita latvuskerroksia. Maastokäynneillä 10. 12.5.2010 (FM biologi Kaisa Torri) etsittiin selvitysalueelta liito-oraville soveltuvia elinympäristöjä. Soveltuvissa elinympäristöissä etsittiin järeiden puiden juurelta liitooravan ulostepapanoita. Tämä menetelmä on yleisesti käytetty ja helpoin menetelmä selvittää liito-oravan esiintymistä alueelta (Sierla ym. 2004). Menetelmällä ei ole mahdollista saada selville liito-oravien tarkkoja yksilömääriä, mutta sen avulla voidaan varmistaa liito-oravan esiintyminen kyseisellä metsäalueella. Papanahavainnot merkittiin GPS-paikantimeen ja papanoiden lukumäärä arvioitiin silmämääräisesti. 2.2 Luontoselvitys Kevään liito-oravaselvityksen yhteydessä kuvioitiin myös alustavasti selvitysaluetta kesän maastokäyntien kohdentamiseksi luonnonympäristöltään arvokkaimmille alueille. Kesän maastokäynnit tehtiin 22. 23.7.2010. Maastokäynneillä laadittiin rajaukset kaava-alueen merkittävimmistä luontokohteista sekä kuvioitiin yleispiirteisesti muut kaava-alueen osat. 2.3 Lähtötiedot Suunnittelualueella ja sen läheisyydessä aiemmin tehtyjä selvityksiä on hyödynnetty tämän työn taustatietoina. Tausta-aineistona tässä työssä käytettiin mm.: Kontiokorpi, Jari ja Rajakallio, Rainer: Hiitolan- eli Kokkolanjoen linnusto- ja luontoselvitys 2005. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet. OIVA- ympäristö- ja paikkatietopalvelu (Ympäristöhallinnon paikkatietoaineistot) Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmä Tiitinen, Vesa ja Saukkonen, Pentti. Hiitolanjoen vesistöalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 1989. Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ja Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry. Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. Etelä-Savon ympäristökeskus. Ympäristötukipäätökset. Ote Luotsi-järjestelmästä maaliskuussa 2010, Kaakkois-Suomen metsäkeskus. www.hiitolanjoki.fi. Internet-sivuilla mm. tietoa alueen virkistyskäytöstä.

3 3. SELVITYSALUEEN NYKYTILA 3.1 Yleispiirteet Kaavoitettava alue sijoittuu Kokkolanjoen eli Hiitolanjoen varrelle, kaavoitettavan alueen itäosa rajautuu Venäjän rajaan. Selvitysalue on maatalousvaltaista haja-asutusaluetta, jokivarren molemmin puolin on sekä peltoja että metsäalueita. Asutusta on alueella nykyisellään verrattain vähän. Selvitysalueella on myös kulttuurihistoriallisia arvoja (Kangaskosken vanha vesivoimala) sekä maisemallisia arvoja. Hiitolanjoki on luontoarvoiltaan merkittävä kohde, jonka alueella tavataan useita uhanalaisia lajeja sekä EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeja ja luontodirektiivin liitteen II kalalajeja. Metsäkasvillisuusvyöhykejaossa alue kuuluu eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen ja tarkemmin Järvi- Suomeen alueeseen. Suunnittelualueella on kuitenkin selkeästi nähtävissä rehevän ja runsaslajisen Laatokan Karjalan lehtovyöhykkeen vaikutus. Alueen ilmastolle puolestaan ovat tyypillisiä mantereiset piirteet. Myös Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa Hiitolanjoki on mainittu Natura 2000-alueverkostoon kuulumattomana kohteena, joka kuitenkin on luontoarvoiltaan merkittävä pintavesi. Hiitolanjoen erityispiirteisiin kuuluvat myös alueen huomattavat linnustolliset arvot, joita on käsitelty kaavatyön osana tehdyssä linnustoselvityksessä. Kuvasarja 3-1 Peltoalueita jokivarressa ja Lahnasen suvannon rehevää järvikaislakasvustoa. 3.2 Vesistöt Kaavoitettava alue kuuluu Hiitolanjoen vesistöalueeseen ja tarkemmin Kokkolanjoen alueeseen. Hiitolanjoki on yhteensä noin 53 kilometriä pitkä, josta 8,2 km sijoittuu Suomen puolelle. Hiitolanjokea pitkin laskevat Laatokkaan Simpelejärven ja Torsajärven vedet. Hiitolanjoen valumaalueen pinta-ala on 1 440 km² ja joen keskivirtaama on noin 10 m 3 /s (Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015). Hiitolanjoen 12 koskesta 4 sijoittuu Suomen puolelle. Myös kaavoitettavalle alueelle sijoittuu yksi koski, Kangaskoski. Rajan lähellä sijaitseva Kangaskoski on Hiitolanjoen Suomen puolella sijaitsevista koskista alin. Kaikki Suomen puolella sijaitsevat kosket ovat vesivoimakäytössä. Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 Hiitolanjoki on luokiteltu voimakkaasti muutetuksi. Tämä johtuu joen vaellusesteistä, allastumisesta ja uoman muutoksista. Simpeleen paperitehtaat hyödyntävät jokea sekä vedenhankinnassaan että jätevesien purkupaikkana. Paperitehtaiden ohella jokeen kohdistuu jätevesikuormitusta myös Rautjärven kunnasta. Hiitolanjoen valuma-alueella peltoalan osuus maapinta-alasta on suuri ja hajakuormituksellakin on merkityksensä. Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa joen vedenlaatu on arvioitu tyydyttäväksi, mutta 2000-luvun alussa käyttökelpoisuusluokitus on ollut välttävä johtuen sedimentissä olevasta elohopeasta. Viimeisten vuosien aikana vedenlaadun kehitys on ollut suotuisaa.

4 3.3 Maaperä ja topografia Selvitysalueelta ei ole saatavissa tarkkaa maaperäkarttaa. Geologian tutkimuskeskuksen yleispiirteiset aineistot määrittävät jokivarren maalajit hienojakoisiksi (käytännössä hieta, hiesu tai savi). Lahnasen suvannon alueella on paksu turvekerros. Valtaosa selvitysalueesta on jokeen viettäviä rinteitä, jyrkkäpiirteisimpänä erottuu Palomäki. Joen etelärannalla Suomaankorven läheisyydessä ovat selvitysalueen tasaisimmat kankaat. Selvitysalueen topografiakartta on esitetty ohessa. Kuva 3-2 Topografiakartta. 3.4 Luontomatkailu ja virkistyskäyttö Hiitolanjokea on pyritty kehittämään luonto-, kalastus-, ja kulttuurimatkailukohteena 1990- luvulta alkaen. Aktiivisina toimijoina ovat olleet mm. Laatokan Karjalan luonnonystävät ry sekä Hiitolanjoki-yhdistys ry. Nykyisin Hiitolanjokea käytetään mm. virkistyskalastukseen, kalastus joessa on luvanvaraista. Selvitysalue rajautuu länsipäästään Hiitolanjoen teollisuushistorialliseen maisemapolkuun, joka sijoittuu pääosin Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistamille maille. Polku on osa Etelä- Karjalan retkeilyreitistöä. Polku on valmistunut kesällä 2005 osana Hiitolanjoen teollisuushistoriallinen museoalue ja maisemapolku hanketta (www.hiitolanjoki.fi). Polun varrella on mm. opastauluja, nuotiokatos, wc sekä lintujen tarkkailulava. Hiitolanjoen matkailun edistämiseksi on valmistettu myös opaskartta, Hiitolanjoen alueen matkailuopas. Myös kaavoitettavalle alueelle Kangaskoskelle sijoittuu Etelä-Karjalan Virkistysaluesäätiön omistuksessa olevia maita, joilla sijaitsee laavu ja wc. Kangaskosken laavu sijaitsee voimalaitoskosken alapuolisessa niemekkeessä. Kaavoitettavalla alueella myös entisen rajavartioaseman tiloissa harjoitetaan nykyisin virkistyskäyttöä palvelevaa toimintaa. Kunnan omistamissa tiloissa toimii Naturopoint Oy, joka järjestää mm. TYKY-päiviä, leirikoulutoimintaa ja erilaisia kursseja.

5 Kuvasarja 3-3 Kangaskosken laavu sekä pitkospuut ja opastaulu Lahnasen itärannalla. 3.5 Suojelukohteet Selvitysalueen välittömässä läheisyydessä sen pohjoispuolella sijaitsee arvokas kallioalue, Röksänojanmäki (KAO050176). Alue kuuluu arvoluokkaan 4 (arvokas kallioalue). Röksänojanmäki on kasvillisuudeltaan karu, mutta geologialtaan hyvin edustava kohde. Alueella on näkyvissä metamorfiselle kallioperälle harvinaisia kivilajien alkuperäisrakenteita, joista on voitu määrittää kivilajien kerrostumispohjan suunta (Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet). Röksänojanmäen kallioalueen rajaus on esitetty liitteessä 2. Lähin luonnonsuojelualue on Kivijärven Natura-alue (FI0417004, SPA), joka sijaitsee noin 2,5 kilometrin etäisyydellä selvitysalueesta pohjoiseen. Selvitysalueella ei sijaitse ympäristötukea saavia metsälakikohteita (ote Luotsi-järjestelmästä 30.3.2010). 3.6 Uhanalaiset lajit ja luontodirektiivin liitteiden IV (a) ja II lajit Hiitolanjoella tavataan useita uhanalaisia lajeja. Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit tietojärjestelmässä on selvitysalueelta havainnot rantanuoliaisesta (Cobitis taenia), rimpikuoriaisesta (Donacia tomentosa Ahrens) (LC, elinvoimainen) ja vaarantuneesta (VU) luhtahäröstä (Psammoecus bipunctatus (Fabricius). Selvitysalueen välittömässä läheisyydessä on tavattu myös venäännupiaista (Stenus excubitor Erichson) (LC, elinvoimainen). Hiitolanjoki on Laatokan lohen nousu- ja lisääntymisjoki. Kanta on tällä hetkellä Suomen ainoa luontaisesti lisääntyvä järvilohikanta. Vuoksen vesistössä aiemmin luonnonvaraisena esiintynyt järvilohi (Salmo salar m. sebago) on kuollut sukupuuttoon ja laji on Suomessa luokiteltu hävinneeksi. Laatokan lohi nousee Suomen puolelle kutemaan toistaiseksi vain Kangaskoskeen asti, sillä vesivoimalat estävät nousun pidemmälle. Rantanuoliainen on yöaktiivinen, pienikokoinen kala, joka viettää päivät pohjaan kaivautuneena ja on siksi vaikeasti havaittava laji. Rantanuoliainen on luokiteltu uhanalaisuudeltaan erittäin vaarantuneeksi (EN) ja se on myös EU:n luontodirektiivin liitteen II laji. Kevään maastokäyntien yhteydessä Hiitolanjoella kuultiin viitasammakon ääntelyä. Viitasammakko on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji. Hiitolanjoen varsilla kaava-alueella esiintyy runsaasti viitasammakolle soveltuvia kutupaikkoja. Lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Hiitolanjoella aiemmin tehdyissä selvityksissä (Kontiokorpi & Rajakallio: Hiitolan- eli Kokkolanjoen linnusto- ja luontoselvitys 2005) joella on havaittu lepakoita. Lajeja ei ole määritetty äänten perusteella, mutta havaintopaikkojen perusteella todennäköisiksi lajeiksi esitetään pohjanlepakoita ja vesisiippoja. Jokivarressa havaittiin myös kesän 2010 linnustolaskentojen yhteydessä paljon saalistelevia lepakoita määrien ollessa suurimpia Kangaskosken voimalan ympäristössä. Vaikuttaa todennäköiseltä, että lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja sijaitsee vanhoissa voimalarakennuksissa sekä joen ylittävän sillan alla. Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeja. Kontiokorven ja Rajakallion selvityksessä Hiitolanjoen lajistoon on raportoitu kuuluvaksi myös saukko sekä kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia). Saukko ja kirjojokikorento ovat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) - lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

6 3.6.1 Liito-oravat Hiitolanjoen varsilla esiintyy laajalti kuusikoita, joista suuri osa on varttuneita ja siten liito-oravan elinympäristöiksi soveltuvia. Kuusikot ovat kuitenkin pääosin talouskäytössä, ja lehtipuuston osuus on monin paikoin verraten vähäinen rantavyöhykettä ja puronvarsia lukuun ottamatta. Merkkejä liito-oravista havaittiin vain pienellä alueella jokivarressa kasvavien järeiden haapojen juurella. Tällä alueella kahden haavan juurella todettiin noin 20 papanaa/puu. Alueella on järeitä kuusia ja haapoja, kasvillisuudessa esiintyy mm. sudenmarjaa, näsiää, sinivuokkoa, käenkaalia ja metsäorvokkia. Liito-oravahavaintojen kohdalla järeää puustoa esiintyy vain rantaan rajautuvan kapean tilan alueella, rinteessä ylöspäin siirryttäessä puusto on nuorta kuusitaimikkoa. Liito-oravien papanahavaintojen läheisyydessä esiintyvien varttuneiden talouskuusikoiden alueella ei havaittu merkkejä liito-oravista. Jokivarren pieni alue on osa laajempaa liito-oravareviiriä, joka selvityksen perusteella sijaitsee ilmeisesti kaava-alueen ulkopuolella. Kuvasarja 3-4 Vasemmalla liito-oravien käyttämiä haapoja ja oikealla majavan syönnöksiä jokivarressa keväällä 2010. 3.7 Eläimistö Kalalajit Hiitolanjoessa esiintyviin kalalajeihin kuuluvat vuonna 1989 laaditun Hiitolanjoen vesistöalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman (Tiitinen & Saukkonen 1989) seuraavat kalalajit: järvitaimen, järvilohi (Kangaskosken alapuolinen vesistö), hauki, ahven, turpa, särki, säyne, kiiski, salakka, lahna, kivennuoliainen, kivisimppu, kolmipiikki, kymmenpiikki ja mutu. Myöhemmin Hiitolanjoen kalalajistoon kuuluvaksi on osoittautunut myös uhanalainen rantanuoliainen sekä luontodirektiivin liitteen II lajit toutain, nahkiainen ja pikkunahkiainen (Eliölajit tietojärjestelmä ja www.hiitolanjoki.fi). Nisäkkäät Tavanomaisen metsälajiston ja edellä käsiteltyjen luontodirektiivin lajien lisäksi Hiitolanjoella tavataan myös majavaa. Hiitolanjoen rannoilla havaittiin monin paikoin majavan syönnöksiä ja myös majavan pesä sijoittuu selvitysalueelle Lahnasen suvantoon. Hiitolanjoella aiemmin tehdyissä selvityksissä (Kontiokorpi & Rajakallio: Hiitolan- eli Kokkolanjoen linnusto- ja luontoselvitys 2005) lajistoon on raportoitu kuuluvaksi myös saukko. Jokivarren penkereissä on runsaasti nisäkkäiden pesäkoloja (todennäköisiä mm. kettu, supikoira, minkki). Selvitysalueella pyydetään ainakin vesilinnuston kannalta ongelmallista supikoiraa.

7 4. LUONTOTYYPIT 4.1 Arvokkaat luontokohteet Hiitolanjoki muodostaa jo itsessään arvokkaan luontokohteen, jonka alueella esiintyy useita uhanalaisia sekä EU:n luontodirektiivin liitteiden IV (a) ja II lajeja. Myös rantaan viettävät rinteet ovat selvitysalueella reheviä ja kasvillisuudeltaan poikkeuksellisen edustavia. Laatokan Karjalan lehtokeskuksen vaikutus näkyy alueella selvästi ja alueella esiintyy metsätyypeistä runsaasti mm. tuoretta lehtoa (sinivuokko-käenkaalityyppi, HeOT) sekä lehtomaisia kankaita (OMT). Nykyisellään metsätaloustoimet ovat kuitenkin monin paikoin vaikuttaneet Hiitolanjoen metsäalueen luontoarvoihin, mikä näkyy alueen metsissä mm. metsien tasalaatuisuutena sekä lahopuun vähäisenä määränä. Selvitysalueella on kuitenkin huomattavaa potentiaalia vielä nykyistä monimuotoisemmaksi luontokohteeksi, mikäli jokivarren metsät saavat jatkaa luontaista kehitystään. Seuraavassa on kuvattu kaava-alueen arvokkaimpia luontokohteita, joiden rajaukset on esitetty liitteessä 1. Selvitys on tehty yleiskaavatasoisena arvokkaimpia luontokohteita tunnistaen. Sen sijaan kattaviin kasvillisuusinventointeihin ei tämän työn puitteissa ollut mahdollisuutta. Muiden alueiden osalta yleispiirteiset kuvaukset ja alueiden kuviointi on esitetty kappaleessa 4.3. 4.1.1 Jokivarsi Rehevän jokivarren rantoja reunustaa monin paikoin vaihtelevan levyinen vesikasvivyöhyke ja rannan läheisyydessä esiintyy myös kosteaa lehtoa sekä erityyppisiä rantaluhtia (pensaikko- ja avoluhtaa). Jokivarret ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita alueita. Jokivarren kasvillisuus vaihtelee rehevistä ruovikoista karumpiin kivikkorantoihin tarjoten vaihtelevia elinympäristöjä kasvi- ja eläinlajistolle. Joen rantapenkereillä on runsaasti nisäkkäiden pesäkoloja. Hiitolanjoen uhanalaista lajistoa ja direktiivilajeja on käsitelty edellä ja alueen linnustollisia arvoja erillisessä linnustoselvityksessä. Rehevän rantakasvillisuuden alueilla tyypillisiä vesikasveja ovat Hiitolanjoella mm. pystykeiholehti, ratamosarpio, ulpukka, rantapalpakko, sarjarimpi, leveä osmankäämi ja keltakurjenmiekka. Rannan suuntaan siirryttäessä lajistossa tavataan mm. järvikaislaa, viiltosaraa, pullosaraa, rantaalpia, terttualpia, rantayrttiä, rantakukkaa, keltakurjenmiekkaa, peltopähkämöä, vehkaa, kurjenjalkaa, rentukkaa, korpikaislaa, rantamataraa, suoputkea, jokileinikkiä, luhtavuohennokkaa, rantaluhtalitukkaa ja myrkkykeisoa. Kivikkoisempia rantojen tuntumassa lajistoon kuuluvat puolestaan mm. rantakanankaali ja rantatädyke. Oheisessa kuvasarjassa oikealla esitetyllä kasvupaikalla havaittiin vedessä isonäkinsammalta. Hiitolanjoelle ja jokivarrelle noin 20 metrin vyöhykkeellä vesirajasta esitetään kaavamerkinnäksi luo, luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokas alue. Jättämällä jokivarteen suojavyöhyke turvataan lajirikkaan rantakasvillisuuden ohella rantametsien muun lajiston elinympäristöjen säilymistä. Kuvasarja 4-1 Vasemmalla rehevää jokivartta Kangaskosken sillalta kuvattuna, oikealla kivikkoisempaa rantaa Kangaskosken laavun vastarannalla.

8 4.1.2 Lahnasen länsirannan rantaluhta Lahnasen suvannon kohdalla joki levenee muodostaen jopa järvimäisen alueen. Lahnasen suvannon länsirannalla on laajana vyöhykkeenä rantaluhtaa, jossa tavataan kattavasti eri luhtatyyppejä: rannan sara- ja osmankäämivaltainen avoluhta vaihettuu pajujen hallitsemaksi pensaikkoluhdaksi. Lisäksi luhdan reuna-alueilla on hieskoivuvaltaista puustoista luhtaa. Rantaluhdat ovat metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Rannan avoluhdan alueella on mm. järviruo on, järvikaislan sekä leväen osmankäämin hallitsemia alueita. Lisäksi on kasvillisuudeltaan matalampaa ja monimuotoisempaa aluetta, jolla esiintyy mm. pullosaraa, viiltosaraa, vehkaa, raatetta, kurjenjalkaa, myrkkykeisoa, suoputkea, järvikortetta, rantakukkaa, rantayrttiä, suohorsmaa ja korpikaislaa. Avoluhta vaihettuu pajukkoiseksi pensasluhdaksi muodostaen erilaisten elinympäristöjen mosaiikin. Rantaluhta vaihettuu luhtaiseksi rantametsäksi, jonka pohjalla vallitsevat rahkasammaleet. Pääpuuna alueella on hieskoivu, mutta seassa esiintyy myös kuusta. Aluskasvillisuudessa viihtyvät mm. mesimarja, peltokorte, mesiangervo, suo-orvokki, luhtavuohennokka ja kurjenjalka. Puustoisen rantaluhdan keskellä kohoaa mäntyvaltainen kivennäismaasaareke, jonka reunamilla kasvaa runsaasti haapaa. Kangasmetsäsaarekkeet luonnontilaisilla soilla ovat metsälain 10 :n mukaisia erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Myös tämä luhtaisella alueelle sijaitseva kivennäismaasaareke ehdotetaan sisällytettäväksi osaksi Lahnasen länsirannan luo- kaavamerkinnän aluetta (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokas alue). Lahnasen suvannossa sijaitsevaa saarta ei tämän työn puitteissa inventoitu. Saareen ei kohdistu muutos- tai rakentamispaineita. Rehevä pieni saareke ehdotetaan sisällytettäväksi Lahnasen luoalueeseen. Kuvasarja 4-2 Lahnasen paikoin pajukkoista rantaluhtaa sekä luhtaista rantametsää. 4.1.3 Korkeamäenoja Lahnasen läheisyyteen sijoittuu kahden peltoalueen välissä luontaisesti mutkitteleva Korkeamäenoja. Tulvaherkän pienveden vaikutus näkyy laajahkolla vyöhykkeellä sen ympäristössä. Rehevässä notkelmassa kasvavat mm. pajut ja hieskoivu. Jokivarren kasvillisuuteen kuuluvat myös pelto-ohdake, järviruoko, viiltosara, pullosara, korpikaisla ja nokkonen. Kuva 4-3 Korkeamäenoja.

9 4.1.4 Rantaluhdat Jokivarren rannoilla esiintyy monin paikoin luhtaisuutta, mutta laajemmat kohteet on esitetty erillisinä rajauksina liitteessä 2. Näille rantaluhdille esitetään kaavamerkinnäksi luo, luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokas alue. Rantaluhdat ovat metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Kangaskosken luhta Kangaskosken vesivoimalaitoksen itäpuolella sijaitsee joen meanderi (joen mutka), jonka keskellä on rehevää luhtaa. Kevättulvan aikaan kohde on veden eristämä saari, kesällä saareen kahlaaminen onnistuu. Luhdan reunat ovat avoluhtaa, keskellä on pensasluhtaa. Kasvillisuudessa Kangaskosken luhta-alueella esiintyy mm. rantaminttua, keltaängelmää, rantalemmikkiä, rantayrttiä, rantakukkaa, rentukkaa, runsaasti saroja, leveää osmankäämiä sekä keltakurjenmiekkaa. Saaren keskiosat ovat lehtipuuvaltaisia kasvaen mm. hieskoivua, harmaaleppää, paatsamaa, pajuja sekä vähän kuusta. Kasvillisuudessa esiintyvät myös mm. ranta-alpi, mesiangervo, lillukka, suo-orvokki sekä mustaherukka. Kuvasarja 4-4 Joen meanderi ja rehevää luhtaa sen keskellä. Heikkilän rantaluhdat Heikkilän peltoalueiden rajaamilla alueilla esiintyy reheviä rantaluhtia sekä jokeen laskevan ojan läheisyydessä että peltovaltaisen niemekkeen kärjessä. Jokeen laskevan ojan vieressä on avoluhtaa (kuvasarjassa 4-5 vasemmalla). Etäämpänä joesta kasvillisuus on ojan varsilla rehevää tulvavaikutteista lehtimetsää, joka rajautuu edelleen kuusivaltaiseen tuoreeseen lehtoon. Avoluhdan alueella esiintyy mm. jouhivihvilää, kurjenjalkaa, raatetta, järvikortetta, leveää osmankäämiä, vehkaa ja rantakukkaa. Lehtipuuvaltaisessa tulvametsässä (hieskoivu, harmaaleppä, pajut ja kuusi) esiintyvät mm. korpikaisla, rentukka ja suo-orvokki. Kuusivaltaisen lehdon alueella kasvaa runsaasti käenkaalia, lillukkaa, metsäalvejuurta, metsäkurjenpolvea, ahomansikkaa sekä puolukkaa. Rantaluhtaa esiintyy myös kahden peltovaltaisen niemen kärjessä. Itäisempi niemen kärki on tulvavaikutteista lehtimetsää, jonka aluskasvillisuus on ruohovaltaista (oheisessa kuvasarjassa oikealla). Hieskoivun, pajujen, harmaalepän ja paatsaman hallitsemalla alueella kasvavat mm. vehka, kurjenmiekka, ranta-alpi, rentukka, pullosara sekä viita - ja luhtakastikka. Läntisemmän niemenkärjen kasvillisuutta luonnehtivat vastaavasti avo- ja pensaikkoluhta-alueet. Kuvasarja 4-5 Heikkilän peltoalueiden rajaamia rantaluhtia.

10 Joenpolven rantaluhdat Joenpolven itä- ja länsipuolelle on rantaluhdat. Näistä itäisempi on pajukkoista pensaikkoluhtaa, jonka kasvilajistoon kuuluvat mm. ranta-alpi, terttualpi, pullosara, viiltosara, peltopähkämö, rantayrtti, rantamatara, keltakurjenmiekka, suoputki, jokileinikki sekä purtojuuri. Läntisempi luhta on pinta-alaltaan laajempi ja se sijoittuu pitkähköön niemeen. Niemenkärjessä on pajujen, hieskoivun ja harmaalepän hallitsemaa aluetta, jonka aluskasvillisuuteen kuuluvat mm. kurjenjalka, mesiangervo, korpikaisla, ranta-alpi ja rentukka. Joelta poispäin siirryttäessä rantaluhta vaihettuu kuivemmaksi tulvavaikutteiseksi metsiköksi, jonka puustoon kuuluvat hieskoivu, harmaa- ja tervaleppä sekä paikoin myös mänty ja kuusi. Pensaskerroksessa tällä alueella esiintyy mm. paatsamaa ja tuomea. Pohjan kosteus vaihtelee metsikön eri osissa, valtalajeina ovat paikoin huopaohdake ja mesiangervo, paikoin hallitsevat kielo, lillukka, ahomansikka, rätvänä ja nurmitädyke. Kuvasarja 4-6 Joenpolven rantaluhdat: itäisempi vasemmalla, oikealla läntisemmän tulvametsän kuivempaa osaa. 4.1.5 Saniaisvaltainen tuore lehto Hiitolanjoen jokivarren rehevistä rinteistä löytyy monin paikoin edustavaa kasvillisuutta. Yksi näistä kohteista on Palomäen rinteen alaosiin sijoittuva alue, jolla on saniaisvaltaista tuoretta lehtoa. Varttuvan kuusikon aluskasvillisuus on sanikkaisvaltaista, siinä esiintyvät mm. soreahiirenporras, metsäkorte, metsäalvejuuri, metsäimarre, korpi-imarre, käenkaali, sudenmarja, metsäkurjenpolvi, lillukka, sinivuokko, valkovuokko, nurmitädyke ja poimulehti. Kuusikko on talousmetsää, mutta sekapuuna esiintyy vähäisiä määriä rauduskoivua ja pensaskerroksessa myös pihlajaa ja paatsamaa. Osa alueen kuusista on huomattavan järeitä. Varttunutta lehtorinteen kuusikkoa esiintyy myös muilla alueilla, alueiden kuvaukset jäljempänä kappaleessa 4.2 ja rajaukset liitteessä 1. Kuva 4-7 Sanikkaislehtoa.

11 4.1.6 Pienvedet Jokivarren rinteiltä varsinaiseen jokiuomaan laskee useita puroja ym. pienvesiä. Näistä osa on selkeästi kaivettuja ojia, mutta joukossa on myös joitakin ilmeisesti luontaisesti syntyneitä puroja ja noroja. Luonnontilaiset purot ja norot ovat vesilain 1 luvun 17 a :n mukaisia kohteita, joiden luonnontilan muuttaminen on kiellettyä. Purojen välittömät lähiympäristöt ovat myös metsälain 10 :n mukaisia erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Mahdollisia vesilain mukaisia kohteita on esitetty ohessa. Ohessa kuvattujen luonnontilaiselta vaikuttavien pienvesien lisäksi peltoalueilta laskee jokeen useita kaivettuja ojia. Alueella on myös vanhoja uomia, jotka selvityksen aikaan olivat kuivillaan eivätkä ne siten täytä vesilain mukaisen kohteen kriteereitä (pysyvä vedenjuoksu-uoma). 4.1.7 Jokelan puronotkelmat Pohjakartalla näkyvä Jokelan puronotkelma on jyrkkäreunainen, alaosastaan luonnontilaiselta vaikuttava pienvesi, jonka reunamilla kasvillisuus sanikkaisvaltaista: soreahiirenporrasta, metsäalvejuurta ja metsäimarretta. Puron varsilla on runsaasti lehtipuita: järeitä haapoja sekä rauduskoivua ja raitaa. Sanikkaisten lisäksi puronvarsien kostean lehdon kasvillisuuteen kuuluvat mm. mustakonnanmarja, ojakellukka, mesiangervo ja kevätlinnunsilmä. Puron yläosat vaikuttavat suoraviivaisilta ja kaivetuilta ojilta, joilla on johdettu vesiä luontaisesti syntyneeseen uomaan. Pohjakartalla näkyvän puron lisäksi alueella on toinenkin pienvesi, joka saa alkunsa Jokelan pelloilta. Tämän uoman yläjuoksu vaikuttaa kaivetulta, mutta alempana rinteessä ei merkkejä kaivusta ole havaittavissa. Kuvasarja 4-8 Jokelan puronotkelman rehevää kasvillisuutta ja uoma keväällä kuvattuna 4.1.8 Korkeamäen norot Korkeamäen rinteessä esiintyy pohjavesivaikutteisuutta. Alueella sijaitsee lähde, jonka luonnontilaa on osittain muutettu kaivorakentein. Alueella on kuitenkin myös pieniä noroja, joiden kirkas vesi ja puroympäristöjen kasvillisuus viittaavat pohjavesivaikutteisuuden mahdollisuuteen. Oheisessa kuvassa on noroista toisiksi läntisin. Sen ympäristössä kasvillisuuteen kuuluvat mm. suokeltto, kevätlinnunsilmä, mesiangervo, ojakellukka sekä lehväsammalet. Tämän noron itäpuolelle sijoittuva noro virtaa osittain kivien alla ja on siten paikoin vaikeasti havaittava. Norojen sijainnit on esitetty liitteessä 1. Kuva 4-9 Yksi Korkeamäen noroista.

12 4.2 Yleispiirteet osa-alueittain Oheisen kartan numeroitujen osa-alueiden luonnon yleispiirteiden kuvaukset on esitetty tekstissä jäljempänä. Kuva 4-10 Osa-alueet numeroituna. Alue 1 Laaja metsänuudistusala, jonka keskellä on ojitettu soistuma. Hakkuuaukea on reheväpohjainen, valtalajeina kasvavat mm. vadelma, nokkonen, maitohorsma, sanajalka ja metsäkorte. Vaateliaampaa lajistoa edustaa esim. sudenmarja. Paikoin on myös nuorta lehtipuutaimikkoa: rauduskoivua, harmaaleppää, pihlajaa sekä pajuja. Osa-alueen pohjoisosaan sijoittuu Kivikkomäki, joka ei kuulu metsänuudistusalaan. Kivikkomäen rinteet ovat lehtomaista kangasta, varttunut kuusikko on paikoin huomattavan järeää ja lehtipuustoon kuuluvat mm. rauduskoivu, haapa, harmaaleppä sekä pihlaja. Rinteessä aluskasvillisuuden valtalajeja ovat mustikka, kielo, käenkaali sekä puolukka. Mäenlakialueet ovat karumpia ja mäntyvaltaisia, myös jäkäläpeitteisiä avokallioita sekä katajaa esiintyy. Alue 2 Pääosin varttunutta kuusikkoa, jossa paikoin esiintyy myös rauduskoivua, haapaa ja mäntyä. Rinteen yläosat ovat pääosin lehtomaista kangasta (OMT) ja paikoitellen on tuoreen lehdonkin kasvillisuutta. Alarinteillä esiintyy myös oravanmarja-talvikkityyppin lehtomaista kangasta (OpyT) sekä paikoin talvikkityypin tuoretta kangasta (PyT). Alueella sijaitsee myös puronotkelmia joista on kerrottu tarkemmin edellä kappaleessa pienvedet. Puronotkelmien läheisyydessä esiintyy varttunutta lehtipuustoa muuta aluetta runsaammin. Lehtomaisen kankaan alueilla aluskasvillisuudessa esiintyvät mm. käenkaali, näsiä, metsäkastikka, metsäalvejuuri, metsäkurjenpolvi, metsätähti, metsäkorte, kielo, kultapiisku, niittyhumala, poimulehti, lillukka ja nuokkuhelmikkä. Rinteiden alaosissa esiintyy talvikkityypin kasvillisuutta, alueella kasvaa mm. isotalvikkia, pikkutalvikkia, puolukkaa, metsämaitikkaa ja särmäkuismaa. Kuusikossa esiintyy myös pienialaisia sanikkaisvaltaisia alueita. Kuusikon pensaskerroksessa esiintyy mm. rauduskoivua ja pihlajaa, paikoin kasvaa myös villiintynyttä korallikanukkaa.

13 Rantaan rajautuvalla alueella on pieni ojitettu suo (muuttuma/turvekangas, alue 2A). Muuttumalla kasvaa nuorta kuusta ja hieskoivua, aluskasvillisuudessa ovat runsaina mm. mesiangervo, maitohorsma ja vadelma. Jokelan peltojen ja joen rajaamalla kapealla vyöhykkeellä on edustavaa lehtipuuvaltaista varttunutta metsää, jossa esiintyy jonkin verran myös lahopuuta. Rinteessä on kaksi jokeen laskevaa jyrkkäreunaista uomaa, jotka olivat toukokuussakin kuivillaan. Rinteen kasvillisuuteen kuuluvat tällä alueella myös mm. kangaskorte ja näsiä. Kuvasarja 4-11 Vasemmalla näkymiä Kivikkomäen laelta, keskellä oravanmarja-talvikkityyppiä alueella 2 ja oikealla edustavaa sekapuustoista metsää Jokelan peltojen ja joen rajaamalla kapealla alueella. Alue 3 Paikallistien eteläpuolella on talon pihapiiri ja kasvatuskoivikkoa. Tien pohjoispuolella paikoin kallioinen rinne, jonka metsätyyppi on lehtomainen kangas (OMT). Rinteessä valtapuina kasvavat kuusi ja mänty, aluskasvillisuudessa esiintyvät runsaina mustikka, puolukka, lillukka, sananjalka, nuokkuhelmikkä ja käenkaali. Alue 4 Arvokkaissa luontokohteissa on kuvattu rantaluhta sekä tulvavaikutteista lehtimetsää alueella 4. Lehtipuuvaltaista aluetta reunustaa kuusikkovyöhyke lehtomaisella kankaalla (OMT). Alue 5 Noin 40-vuotiasta hiljattain harvennettua kuusikkoa lehtomaisella kankaalla (OMT). Muutamaa yksittäistä harmaaleppää lukuun ottamatta alueella ei juurikaan esiinny sekapuita. Alue 6 Alue 6A on pääosin varttunutta kuusikkoa, metsätyyppi on tuoretta lehtoa (sinivuokkokäenkaalityyppi, HeOT) ja lehtomaista kangasta (OMT). Sinivuokko on alueella huomattavan yleinen ja lehtolajistoon kuuluvat myös esim. ahomansikka, mustakonnanmarja, näsiä, soreahiirenporras ja käenkaali. Varttunutta ja järeää kuusikkoa esiintyy laajahkolla yhtenäisellä alueella. Puusto on kuitenkin tasaikäistä hoidettua talousmetsää, jossa sekapuiden osuus on vähäinen. Alueella 6B on lehtipuusaareke, jossa valtapuuna kasvaa koivu. Sekapuuna kasvaa mäntyä ja alikasvoksena kuusta. Kasvillisuudessa esiintyvät mm. metsäkurjenpolvi, lillukka, nuokkuhelmikkä ja karhunputki. Koivikon läheisyydessä kuusikon alueella esiintyy paikoin pienialaisesti myös kosteaa lehtoa, jonka aluskasvillisuudessa esiintyvät mm. soreahiirenporras, metsäalvejuuri, huopaohdake, metsäkorte, mustakonnanmarja ja ojakellukka. Myös alue 6C on rehevää ja lehtipuuvaltaista (valtapuuna harmaaleppä), puusto on kuitenkin nuorta. Alueen 6 lehtorinteessä varttunut ja järeä kuusikko yhdessä lehtipuusaarekkeiden kanssa muodostaa edustavan metsäkokonaisuuden, jonka alueelle ei suositella rakentamista. Yleispiirteinen aluerajaus on esitetty liitteessä 1. Alue 6D on tiheää nuorehkoa kasvatuskuusikkoa. Alueiden 6E rantaluhdat on kuvattu arvokkaissa luontokohteissa edellä. Alue 7 Alue 7A on lehtomaisella kankaalla (OMT) kasvavaa, noin 30-vuotiasta kasvatusmännikköä. Sekapuina alueella esiintyy vähän kuusta ja rauduskoivua. Rannan tuntumassa on kapea kaistale nuorehkoa koivikkoa (7B), jossa ruohovaltaisen aluskasvillisuuden valtalajeihin kuuluu mm. valkovuokko.

14 Kuvasarja 4-12 Vasemmalla kostean lehdon kasvillisuutta alueella, keskellä alueen 6B ja 6A rajaa, oikealla sinivuokkojen runsautta alueella 6A kevätaikaan. Alue 8 Alueen pohjoisosat ovat pääasiassa varttunutta kasvatuskuusikkoa (alue 8A), jossa sekapuita ei juurikaan esiinny. Metsätyyppi on lehtomaista kangasta (OMT), tiheän puuston aiheuttaman varjostuksen vuoksi aluskasvillisuus on kuitenkin melko vähäistä. Paikallistien läheisyydessä kohoaa mäki, jonka kupeessa on hiekkakuoppa. Mäen rinteessä tuoreella kankaalla on paikoin järeääkin puustoa. Rinne on sekapuustoinen koostuen kuusesta, haavasta, rauduskoivusta ja männystä (alue 8B). Mäen lakiosat ovat kasvatusmännikköä. Osa-alue 8C on luonnontilaltaan voimakkaasti muokattu alue. Rinne on tiheään ojitettu (ojat vaakatasossa rinteen suuntaan nähden) ja kasvaa nuorta kuusikkoa, seassa haapaa, rauduskoivua ja mäntyä. Alue 8D on kasvatusmetsämännikköä, joka rannan tuntumassa vaihettuu nuoreksi kasvatuskuusikoksi. Alue 9 Alue 9 on varttunutta kuusikkoa rehevällä pohjalla (HeOT, OMT). Alue on pääosin käsiteltyä talousmetsää jossa puusto on tasaikäistä ja -kokoista. Aluskasvillisuudessa esiintyy runsaasti mm. käenkaalia ja sinivuokkoa, pensaskerroksessa paikoin myös herukoita. Osa-alueella 9A lehtipuustoa esiintyy vain jokivarressa, alueella 9B koivuja kasvaa sekapuina laajemmaltikin. Myös alue 9C on kuusivaltaista talousmetsää, mutta rannan tuntumassa esiintyy järeitä koivuja ja mäntyjä. Alueella 9D kasvaa koivikkoa kapealla rantavyöhykkeellä. Alue 10 Valtaosa alueesta 10 on nuorta metsänuudistusalalla kasvavaa lehtipuuvaltaista taimikkoa, runsaina esiintyvät mm. harmaaleppä ja koivu). Rannan tuntumassa on säilynyt järeämpi puustovyöhyke (mänty, koivu, kuusi, harmaaleppä, tervaleppä), jonka alueella esiintyy myös lahopuustoa. Valoisassa taimikossa kevätaikaan olivat valtalajeina valko- ja sinivuokko sekä kevätlinnunsilmä. Kesäaikaan rehevän pohjan valtaavat kookkaammat lajit ja aluskasvillisuuskerros kohoaa alueella yli metrin korkeuteen. Kesäaikaan kasvillisuutta hallitsevat mesiangervo, nokkonen, maitohorsma ja vuohenputki. Rantavyöhykkeellä säästetyn järeämmän puustovyöhykkeen alueella kasvillisuuskin on matalapiirteisempää. Lajistossa esiintyvät mm. kielo, nurmitädyke, metsäkurjenpolvi, ruusuruoho, punapeippi, puna-ailakki, särmäkuisma, nuokkuhelmikkä, kevätlinnunherne, kissankello ja kurjenkello. Lehdon pensaskerrokseen kuuluvat mm. tuomi, paatsama ja herukat. Valoisa ja rehevä tuore lehto on aluskasvillisuudeltaan edustavaa aluetta. Alueella on myös linnustollisia arvoja ja koko Lahnasen alue on tarkoitus jättää rakentamisen ulkopuolelle sekä merkitä kaavaan luo-alueena. Kuvasarja 4-13 Vasemmalla tasaikäistä kuusikkoa alueella 9, keskellä vuokkovaltaista aluskasvillisuutta alueella 10 ja oikealla esimerkki ranta-alueiden tuntumassa säästettyjen suurimpien puiden järeydestä (mittakaavana kumisaapas).

15 Alue 11 ja 12 Lahnasen rantaluhta ja Korkeamäenoja, ks. kappale arvokkaat luontokohteet. Alue 13 Korkeamäen rinteessä esiintyy pohjavesivaikutteisuutta ja aluskasvillisuus on monin paikoin edustavaa, alueella esiintyy jokseenkin runsaana esim. imikkä. Alueella on muutamia noroja, jotka on esitetty tarkemmin kappaleessa pienvedet. Norojen tuntumassa kasvillisuudessa esiintyy mm. kevätlinnunsilmää, rentukkaa, mesiangervoa ja soreahiirenporrasta. Puronvarsien lisäksi myös jokirannassa esiintyy kosteaa lehtoa (alueet sisältyvät jokivarren luo-alueeseen). Alue 13 on valtaosin talousmetsäkuusikkoa, jonka ikä eri tiloilla vaihtelee muutamista kymmenistä vuosista varttuneisiin metsiin. Kuusikossa on muutamin paikoin haaparykelmiä sekä avoin pensaikkoinen alue, jossa kasvavat runsaina mm. tuomi ja herukat. Paikoin tiheissä nuorissa kuusikoissa varjostus on niin suurta, että aluskasvillisuus on hyvin niukkaa. Kevätaikaan aluskasvillisuudessa hallitsevia tyyppilajeja ovat mm. valkovuokko, sinivuokko, käenkaali, poimulehti ja kevätlinnunsilmä. Kesän maastokäynnillä suurilla alueilla hallitsivat nokkosen, mesiangervon ja maitohorsman muodostamat tiheiköt, kasvillisuuden rehevyyteen vaikuttanevat osittain myös ylärinteen pellot ravinteineen. Loppukesällä 2010 Rautjärven ylitse pyyhkäissyt syöksyvirtaus kaatoi metsää runsaasti etenkin alueella 13. Kuvasarja 4-14 Vasemmalla haapasaareke kuusikossa, keskellä imiköiden runsautta ja oikealla nuorehkoa talouskuusikkoa alueella 13. Alue 14 Alue 14A on tuoretta kangasta, jolla valtapuina kasvavat mänty ja kuusi. Sekapuuna esiintyy myös koivua. Aluskasvillisuuden valtalajit ovat mustikka ja puolukka. Alue 14B on varttunutta kuusikkoa tuoreella kankaalla. Osa alueesta 14B on ojitettua korpea. Alue 15 Laaja ja tasainen kangas on pääosin lehtomaista kangasta (OMT), paikoin on myös tuoretta kangasta (MT). Metsätalouskäytössä oleva alue, josta valtaosa on keski-ikäistä kuusikkoa. Sekapuina kasvaa mäntyä, paikoin se on valtapuunakin. Alueella on pienehköjä metsänuudistusaloja sekä pienialaisia soistumia. Alue 16 Alue 16 on varttunutta kuusikkoa (virkistysaluesäätiön maalla). Alue on talousmetsää, mutta kuusikossa kasvaa sekapuina jonkin verran rauduskoivua. Alikasvoksena kasvaa mm. paatsamaa, tuomea, harmaaleppää ja pihlajaa. Paikoin esiintyy lehtomaista kangasta, mutta pääosin alue on tuoretta lehtoa, jonka lajistoon kuuluvat mm. käenkaali, metsämaitikka, metsäalvejuuri, oravanmarja, ahomansikka, vadelma, kielo, lillukka, metsäkurjenpolvi, kielo, nurmitädyke, metsäkastikka, ahomansikka ja kultapiisku. Alarinne on sanikkaisvaltainen kasvaen mm. metsäkortetta, hiirenporrasta ja paikoin myös kotkansiipeä. Alueelle 16 sijoittuu laavu ja virkistyspolku. Rinnelehto sisältyy jokivarren luo-alueeseen, rantavyöhykkeelle ulottuvaa osaa on tällä kohdalla levennetty.

16 Kuvasarja 4-15 Vasemmalla puustoista rantaluhtaa alueella 17, keskellä tuoretta lehtoa alueella 16 ja oikealla nuorehkoa kasvatuskuusikkoa alueella 13. Alue 17 Valtaosa alueesta 17 on metsänuudistusalaa. Kivennäismaa-alueiden lisäksi hakkuita on tehty myös ojitetun Suomaankorven alueilla. Lähinnä jokirannan tuntumassa sekä pellon viereen sijoittuvan purouoman rannoilla on puustoisia alueita. Purouomaan on johdettu ojia Suomaankorvesta. Puron alajuoksu virtaa luontaisessa notkelmassaan ja se on sisällytetty levennyksenä jokivarren luo-alueeseen. Jokivarressa on puustoista rantaluhtaa ja kosteaa lehtoa, joissa valtapuuna kasvaa koivu. Aluskasvillisuudessa esiintyy mm. mesiangervoa, ranta-alpia, rantamataraa, lillukkaa, kultapiiskua, suo-orvokkia ja rentukkaa. Lehtipuuvaltainen rantaluhta sijoittuu jokivarren luo-alueelle. 5. YHTEENVETO Luonnonolosuhteiltaan Hiitolanjoen selvitysalue on hyvin rehevää aluetta, jolla esiintyy huomattavia luontoarvoja. Selvityksessä rajattujen erityisten luontokohteiden lisäksi lähes koko selvitysaluetta luonnehtii poikkeuksellisen rehevä kasvillisuus, joka näkyy erityisesti lehtomaisten kankaiden ja lehtoalueiden runsautena. Alueella tehdyt metsätaloustoimet ovat kuitenkin vaikuttaneet jokivarren luontoarvoihin. Lehtokasvillisuuden runsaus jokeen viettävillä rinteillä olisi luonut edellytyksiä useammillekin luo-aluerajauksille selvitysalueella, mutta huomioiden metsäalueiden talouskäytön vaikutukset sekä alueen sijoittumisen lehtokeskuksen vaikutusalueelle rajausehdotuksia on tehty vain selvitysalueen edustavimmille kohteille. Arvokkaiden luontokohteiden kaavamääräykseksi ehdotetaan luo, luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokas alue. Kohteet on eritelty tämän selvityksen liitekartalla. Kaavaluonnosvaiheen karttarajauksissa jokivarren rantaluhdat on sisällytetty jokivarren luo-alueeseen ja lisäksi koko jokivarsi on merkitty luo-alueeksi suojavyöhykkeineen. Kaava-alueen uusien rakennuspaikkojen sijoittelussa on mahdollisuuksien mukaan huomioitu alueen luontoarvot. Selvitykset tehtiin kevään ja keskikesän aikana eli ennen Simpeleen alueelle loppukesällä 2010 osunutta syöksyvirtausta. Syöksyvirtaus kaatoi huomattavia määriä metsää myös Hiitolanjoen suunnitellun rantayleiskaavan alueella. Syöksyvirtauksen jälkeen myrskytuhojen laajuutta kaavaalueella ei ole kattavasti selvitetty. Hollolassa 2. päivänä marraskuuta 2010 RAMBOLL FINLAND OY Asko Ijäs FM, biologi Kaisa Torri FM, biologi

17 6. LÄHTEET Jantunen, J., Saarinen, K. ja Marttila, O. 1999. Kaakkois-Suomen perinnemaisemat. Osa I, Etelä- Karjalan perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 124. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus. Kontiokorpi, Jari ja Rajakallio, Rainer. Hiitolan- eli Kokkolanjoen linnusto- ja luontoselvitys 2005. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet. Meriluoto, M. ja Soininen, T. 2002. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, t., Mannerkoski I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1, tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit tietojärjestelmä (uhanalaisrekisteri), rekisteripoiminta 1.4.2010. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Tiitinen, Vesa ja Saukkonen, Pentti. Hiitolanjoen vesistöalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 1989. Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ja Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry. Ote Luotsi-järjestelmästä. Metsäkeskus Kaakkois-Suomi. Rekisteripoiminta 30.3.2010. Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. Etelä-Savon ympäristökeskus. www.hiitolanjoki.fi. Internetsivusto on toteutettu osana Hiitolanjoen teollisuushistoriallinen museoalue ja maisemapolku hanketta. www.geo.fi/ Geologian tutkimuskeskuksen maa- ja kallioperään liittyvät digitaaliset karttaaineistot

arvokas kallioalue Lahnasen rantaluhta lehtorinteen varttunut kuusikko ja lehtipuusaarekkeet Heikkilän rantaluhdat Kangaskosken rantaluhta puronotkelma Joenpolven rantaluhdat Korkeamäenoja liito-oravien elinalueen osa sanikkaislehto 0 100 200 400 600 800 m Tutkimusalue Noro