TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/12 7. Ari Luukkanen

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/12 7 Ari Luukkanen PIELAVEDELLÄ 1981 TUTKITTUJE N SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Kuopio 1983

S I S Ä L L Y S LUE T T E L O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 4 Kenttätutkimukset 4 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 6 TUTKITUT SUOT 8 TULOSTEN TARKASTELUA 186 Tutkittu suoala 186 Suotyypit 187 Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus 187 Turvelajijakauma 187 Ltekoisuus 187 Laboratoriotulosten tarkastelua 189 Soveltuvuus polttoturvetuotantoon 19 1 KIRJALLISUUTTA 196 LIITTEET

3 J O H D A N T O Pohjois-Savossa on tutkittu turpeen määrää ja käyttöä useissa eri sel - vityksissä. Tähän saakka päähuomio on kiinnitetty jyrsinpolttoturve - tuotantoon soveltuvien suhteellisen laajapinta-alaisten suoalueitte n tutkimiseen. Tutkimuksia ovat suorittaneet Vapon Pohjois-Savon turve - piiri ja GTL usean vuoden kuluessa. Palaturpeen käyttö on lisääntynyt ja tarve saada tietoja pinta-alaltaan pienimmistä soista on kasvanut. Geologinen tutkimuslaitos aloit - ti valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyvät turvetut - kimukset Pielaveden alueella 1980. Työtä on jatkettu kanden vuode n projektilla seutukaavaliiton toimiessa aloitteentekijänä. Nyt käsillä oleva raportti sisältää enimmäkseen kesän tutkimusten tulokset. Tutkimuksen rahoituksesta on vastannut pääasiassa kauppa- ja teollisuusmi - nisteriö. Kesällä ja syksyllä 1981 tutkittiin kaikkiaan 54 suota yh - teispinta-alaltaan 3505 ha. Tutkimukset keskittyivät Pielaveden kun - nan pohjois-, itä- ja eteläosiin. Päähuomio tutkimuksessa kiinnitettiin pienille suoalueille, jotka si - jaitsevat lähellä Pohjois-Savon suurimpia käyttäjiä. Pielaveden kunta, Kuopion kaupunki ja Vapo osallistuivat kenttätutkimukseen palkkaamall a tarvittavan aputyövoiman. Kalusto saatiin GTL :lta. Kesän 1981 tutki - mukset olivat jatkoa Pielaveden kunnan alueella jo edellisenä vuonn a aloitetuille turvetutkimuksille polttoturvetuotantoon soveltuvien soi - den kartoittamiseksi.

4 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa noudatettiin Geologisen tutkimuslaitoksen "Turvetutki - musten maasto-oppaassa" (Lappalainen, Sten & Häikiö 1878) kuvattuja mene - telmiä. Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä, jossa suon hallitseva n osan halki vedetään selkälinja ja tälle poikkilinjoja 200-400 m :n välein. Muutamilla soilla tehtiin varsinaisten tutkimuslinjastojen väliin syvyys - tutkimuslinjoja, joilla kairaamalla tutkittiin turvekerrostuman paksuus. Tutkimuslinjastot vaaittiin ja korkeudet pyrittiin kiinnittämään valtakun - nalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettii n suotyyppi, suon pinnan vetisyys (kuiva, normaali, vetinen, hellyvä, rim - pinen), mättäisyys (peittävyys -%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisill a suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mandolliset hak - kuut. Maatumattoman puuaineksen eli ns. liekoisuuden selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympäriltä kymmenen kertaa 2 m : n syvyyteen asti. Hiller-kairalla otetuista turvenäytteistä määritettii n turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus ja turpeessa olevien tupasvilla n kuitujen määrä. Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteit ä laboratoriotutkimuksia varten. Näytepisteet valittiin siten, että ne edus - tivat mandollisimman hyvin kyseisen suon turvekerrostumaa. Kuvassa 1 on esitetty vinoviivoitetuksella tutkittujen soiden sijaint i Pielaveden kunnan alueella. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteistä ph suoraan märästä näytteestä, vesipitoisuus kuivaamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon, tuhkapitoisuus hehkuttamalla kuiva näyte 815-25 C :ssa ja turpeen lämpöarvo LECO AC-20 0 -kalorimetrillä (ASTM D 3286).

5 Kuva I. Pielavedellä vuonna 1981 tutkitut suot. 1. Suurisuo 2. Veteläsuo 3. Kapustasuo 4. Haapasu o 5. Otrasuo 6. Valkeissuo 7. Kivisuo 8. Teerisuo 9. Ruostesuo 10. Pirttisuo 11. Joussu o 12. Hirsisuo 13. Pieni Kivisu o 14. Lyytisensuo 15. Heinäsuo 16. Kettusuo 17. Hevossuo 18. Jokisalo 19. Katajasuo 20. Orisuo 21. Kiukoonsu o 22. Lapinsuo 23. Pilkansuo 24. Luominsuo 25. Sulunsuo 26. Hanhisuo 27. Ventosuo 28. Ruokosuo 29. Pieni Penkkisu o 30. Koirasuo 31. Kenkäsuo 32. Pangansu o 33. Nikaransuo 34. Iso Leväsuo 35. Polvisuo 36. Majakankaanalussuo 37. Pihasuo 38. Amerikansu o 39. Raivosuo 40. Ruokosuo 41. Pyöreäsu o 42. Talliviit a 43. Jänisahonsu o 44. Hanhisuo 45. Katajasuo 46. Koskenalussuo 47. Saarisenpuronsuo 48. Komulaisensu o 49. Takunsu o 50. Kivisu o 51. Uudissu o 52. Persauksensu o 53. Itäjärvensuo 54. Peurusuo

6 Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suon turvekerrostu - man paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen pintakerroksen pak - suus. Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu piirtämällä turvela - ji- ja maatuneisuusprofiileja eri linjastoilla. Selitykset käytetyist ä merkinnöistä ovat liitteessä 3. Turpeen käyttösuunnitelman laatimisen kannalta välttämättömiä keskiarvo - ja on koottu taulukkoon 42. Siinä olevat turvekerrostumien keskisyvyy - det ja turvemäärät laskettiin heikosti maatuneen pintakerroksen (Hl-4), hyvin maatuneen pohjafkerroksen (H5-10) ja koko turvekerrostuman (H1-10 ) osalta erikseen koko suon, yli im :n ja yli 2m :n syvyisille suon osille. Keskimaatuneisuuksien muutokset ovat niin pieniä, ettei niiden laskemine n eri syvyisille suon osille ole tarpeellista. Soiden turvemäärät on lasket - tu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Tuittila 1982). Pinta-alat määritet - tiin suokartoilta planimetrillä. Turvejakaumat esitetään liitteessä 2. Siinä turvelajit on jaettu rahka-, sara- ja ruskosammalvaltaisiin ja nämä vielä useampiin alaryhmiin. Alaryh - mät on vielä jaettu ryhmiin vallitsevien lisätekijöiden mukaan. Erikseen on laskettu puun ja varvun jäännöksiä sisältävien turvelajien kokonaisosuus. Taulukon keskiarvorivi saatiin laskemalla turvelajien kokonaismäärien pro - senttiosuudet koko tutkitusta turvemäärästä. Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettiin suotyyppie n %-jakauma (liite 1). Saadut keskiarvot kuvastavat melko hyvin kunkin suo n suotyyppien suhteita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta. Liekojen eli lahoamattoman puun määrää.ja jakautumista on selvitetty laskemalla ns. Pavlov ' in menetelmää soveltaen liekojen prosentuaälinen osuus turvekerrostuman tilavuudesta (taulukko 39). Prosentit on laskettu turve - kerrostuman 0-lm, 1-2m ja 0-2m syvyysväleille koko suon osalta. Liekoje n määrää kuvaavat termit ovat : li:ekoisuus on liekoja on alle 1% erittäin alhainen erittäin vähä n 1-2 % alhainen vähän 2-3 % keskimääräinen kohtalaisest i 3-4 % korkea runsaast i yli 4 % erittäin korkea erittäin runsaasti

7 Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon sijainti, kulkuyh - teydet ja ympäristön topografia sekä suon koko, suotyyppien jakautuminen, puustoisuus ja ojitus sekä kuivatusmandollisuudet. Turvekerrostumaa koske - vista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkitykselli - simpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosa n käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, missä maatuneisuus on kor - keintaan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuman osaa, joka on tavallisesti kohtalaisesti (H5-6) ja/tai hyvin (H7-10) maatunu t vaikkakin siinä voi esiintyä heikostikin maatuneita kerroksia. Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selitykset ovat liitteessä 3. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään tuhkapitoisuu s (%:eina märkäpainosta), ph, vesipitoisuus, kuiva-ainemäärä (kg/suo- m3 ) j a kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo sekä näiden keskiarvot. Keskiarvoj a laskettaessa on jätetty huomioimatta näytesarj n ylin ja alin (yli 10% tuh - kapitoiduudet), runsastuhkainen näyte. Nämä osat jäävätkin yleensä turvetuotannossa käyttämättä. Lopuksi on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttökelpoisuudesta, siihen vaikuttavista tekijöistä, tuötantokelpoisest a alasta ja sen sisältämästä polttoturpeeksi kelpaavasta luonnontilaisest a turvemäärästä sekä sen energiasisällöstä. Tuotantokelpoinen turvemäärä o n laskettu vähentämällä suon pohjalle jäävä kerros (0,3-0,6m) ja mandolline n pinnasta poistettava kerros. Turvetuotantoon sopivaksi alueeksi on otettu, mm. ojitusasteesta riippuen, yleensä yli 1,5m :n syvyiset alueet.

8 1. Suurisuo (kl. 331409, x = 70347, y = 4834) sijaitsee vajaat 25 km Pielaveden kirkolta pohjoiseen uudehkon metsäautotien varrella (kuva 2). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu idässä ja etelässä laajempaan suokomplekseen. Länsi- ja pohjoispuolella on soistunutta metsämaata. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 160 ha, mistä yli 1 m :n syvyistä aluetta on 82 ha ja yli 2 m :n aluetta 23 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha.

9 Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa sararämemuuttuma sekä eteläosissa ruohoheinäkorpi. Länsiosien suotyyppejä ovat korpirämemuuttum a sekä ruohoheinä- ja varputurvekangas. Rämeitten kokonaisosuus on n. 60 % (liite 1). Puusto on mänty- ja koivuvaltaista ja tiheydeltään keskinkertaisen tiheää. Kehitysaste on riuku- ja pinotavara-aste. Suurisuo on ojitettu kauttaaltaan. Vedet laskevat suon halki virtaavaa, uudempaa ojaa pitkin pohjoiseen Sopenjärveen (kuva 2). Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,16 m. Yli 1 m :n syvyisen alueen vastaav a syvyys on 1,70 m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen asutus on 0,63 m (taulukko 43). Suon pohjalla on pääasiassa siltti- ja hiekkamoreenia. Paikoitellen moreeni on kivistä. Lähes koko turvekerrostuma (n. 97%) on saravaltainen. Yleisimmät turvelajit ovat C-t. 34%, EqC-t. 25% ja NC-t. 13% (liite 2). Puunjäännösturpee n osuus on 7% ja varputurpeen 19%.

1 0 Suurisuon turpeen keskimaatuneisuus on 5,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Heikosti maatunee n turpeen osuus koko turvemäärästä on runsaat 35%. Maatuneisuuden suhtee n turvekerrostuma on selväpiirteinen. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohja a kohti (kuva 3). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,8%). Yli 1 m :n syvyise n alueen pintaosan (0-lm) liekoisuus on keskimääräinen (2,9%), mutta 1-2 m välisen kerroksen alhainen (1,1%). Tuotantoalueen liekoisuus on alhaine n (1,4%), (taulukko 39). Pisteellä A700-100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,8-9,7% ja o n keskimäärin 5,4%. ph :n vaihteluväli on 3,2-4,6 (taulukko 40). Turpee n vesipitoisuuden keskiarvo on 89,1%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli o n 59-133 kg/m3 ja keskiarvo 94 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 20,3 MJ/kg (taulukko 1).

1 1 Suurisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,86 milj.m 3, mistä yli 1 m : n alueella on n. 1,39 milj.m3 ja yli 2 m :n alueella n. 0,52 milj.m 3 (taulukko 42).

1 2 Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 52 ha ja vastaava turve - määrä n. 0,91 milj. suo-m, tämän turvemäärän energiasisältö on kuivan a n. 1,73 milj.gj eli n. 0,48 milj.mwh (taulukko 43). Suurisuo soveltu u parhaiten jyrsinturvetuotantoon. 2. Veteläsuo (kl. 331410, x = 70183, y = 4992) sijaitsee Löytynmäe n kylässä n. 15 km Pielaveden kirkolta koilliseen. Vanha Iisalmentie kulke e suon kaakkoispuolitse (kuva 6). Suo rajoittuu pohjois-, kaakkois- ja luoteispuolelta soistuneeseenmetsämaahan. Lännessä ja idässä on loivia moreenimäkiä. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 55 ha, mistä yli 1 m :n syvyistä aluetta on 39 ha ja yli 2 m :n aluetta 24 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,7/10 ha.

1 3 Veteläsuon keski- ja lounaisosissa on tupasvillarämettä sekä kaakkois - osassa pallosararämettä. Koillisnurkkauksessa on puolukkaturvekangasta. Rämeitten osuus suotyypeistä on runsaat 70% (liite 1). Puusto on mäntyvaltaista, harvaa tai keskinkertaisen tiheää. Kehitysluokaltaan puusto on riuku - ja pinotavara-asteella. Suo on ojitettu reunoiltaan ja pohjoispäästään. Keski- ja länsiosien halk i virtaa vanha, umpeenkasvanut puronuoma. Vedet laskevat pohjoiseen Mustapuroon. Suon pohjaosien kuivatus on hankalaa, muuten kuivatusmandollisuude t ovat melko hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 2,29 m. Yli 1 m :n alueen keskisyvyys o n 3,01 m josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,91 m (taulukko 43). Syvissä altaissa suon pohjalla on detritus-liejua. Muuten pohja on hiekka a ja hiekka- tai kivimoreenia.

1 4 Turpeista on saravaltaisia vajaat 70% (kuva 7). Yleisimmät turvelaji t ovat C-t. 20%, SC-t. 16% ja ErSC-t. 12% (liite 2). Tupasvillaturpeen osuu s on 29%. Veteläsuon turpeen keskimaatuneisuus on 5,2, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,1 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,0. Hyvin maatunee n turpeen osuus koko turvemäärästä on n. 70%. Maatuneisuuden suhteen turve - kerrostuma on sekava. Kerrostuman keskiosissa sekä myös lähellä pohjaa o n heikosti maatuneen turpeen linssejä (kuvat 7 ja 8). Koko suossa on liekoja erittäin vähän eli alle 1% (taulukko 39).

1 5 Pisteellä A500-100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,0-6,3% j a on keskimäärin 3,5%. ph :n vaihteluväli on 3,5-5,0. Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo (92,5%) osoittaa suon luonnontilaisen luonteen. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 57-100 kg/m 3 ja keskiarvo 73 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 20,8 MJ/kg (taulukko 2). Veteläsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,26 milj.m 3, mistä yli 1 m : n alueella on n. 1,18 milj.m 3 ja yli 2 m :n alueella n. 0,93 milj.m 3 (tau - lukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala o n 35 ha ja vastaava turvemäärä n. 0,83 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärä n energiasisältö on kuivana n. 1,26 milj. GJ eli n. 0,35 milj. MWh (taulukko 43). Veteläsuon pohjoisosa soveltuu jyrsinturvetuotantoon, mutta eteläosien paksu, heikosti maatunut pintaturve alentaa merkittävästi alueen käyttökelpoisuutta.

1 6 3. Kapustasuo (kl. 3314 02, x=70290, y=4677) sijaitsee n. 35 km Pie - laveden kirkolta luoteeseen paikallistien varrella. Kulkuyhteydet suoll e ovat hyvät (kuva 9). Suo rajoittuu pohjois-, itä- ja eteläosistaan soistuneeseen metsämaahan sekä ablaatiomoreenikumpuihin. Länsipuolella on lohkareista, loivaa moreenitopografiaa. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 115 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluett a on 48 ha ja yli 2m :n aluetta 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,3/10ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämeojikko ja- muuttuma. Kapustasuon reuna-alueet ovat varpu- ja mustikkaturvekankaita. Rämeitten kokonaisosuus on n. 60% (liite 1). Puusto on yleensä mäntyvaltaista, harvaa j a kitukasvuista. Turvekankaiden puusto on paikoitellen tiheää ja tukkipuu - asteella.

1 7 Suon reuna-alueilla on vanha, lähes umpeenkasvanut ojitus. Keskiosissa o n luonnon tilaista aluetta sekä nuorta ojikkoa. Suovedet laskevat lounaasee n Korppiseen, sekä kaakkoon Ruostepuroon. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 0,94 m. Yli im :n alueen keskisyvyys o n 1,52m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,53m (taulukko 43). Suon pohjalla on pääasiassa siltti- ja hiekkamoreenia. Saravaltaisen turpeen osuus on 55 %. Yleisimmät turvelajt ovat ErCS- t 28%, ErSC-t 27% ja SC-t 17 (liite 2). Tupasvillaturpeen osuus on perät i 60%. Kapustasuon turpeen keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,7 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,7. Hyvin maatunee n turpeen osuus koko turvemäärästä on n. 65%. Maatuneisuuden suhteen turve - kerrostuma on selväpiirteinen. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohjaa kohden (kuvat 10 ja 11). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,6%). Yli im :n alueen pinta-osa n (0-lm) liekoisuus on keskimääräinen (2,8%), mutta 1-2m välisen kerrokse n alhainen (1,2%). Tuotantokelpoisen alueen liekojen määrä on alhaine n (1,9%) (taulukko 39).

1 8 Pisteellä A 600-200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,7-2,5% ja o n keskimäärin 2,0% (taulukko 40). ph :n vaihteluväli on 3,6-4,0. Turpeen ve - sipitoisuuden keskiarvo on 88,5%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 81 / 154 kg/ m 3 ja keskiarvo 119 kg/ m 3. Tehollinen lämpöarvo kuvialle turpeell e on keskimäärin 22,4 MJ/kg (taulukko 3).

1 9 Kapustasuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,08 milj. m3, mistä yli lm : n syvyisellä alueella on n. 0,73 milj. m 3 ja yli 2m :n alueella n. 0,llmilj. m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 39 ha, ja vastaavan turpeen määrä n. 0,48 milj. suo-m 3, Tämä n turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 1,28 milj. GJ eli n. 0,36 milj. MWh (taulukko 43). Turpeensa puolesta Kapustasuo soveltuu palaturvetuotan - toon. 4. Haapasuo (kl. 331408, x = 70206, y = 4887) sijaitsee n. 5 k m Pielaveden kirkolta pohjoiseen Iisalmen oikatien varrella. Kulkuyhteydet suolle ovat erinomaiset (kuva 12). Suo rajoittuu luoteessa Lampaan - jokeen, jonka takana on soistunutta metsämaata. Lounaassa pienten moreenimäkien takana on peltoviljelyksiä. Idässä ja pohjoisessa on vaihtelevaa moreenitopografiaa.

2 0 Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 40 ha, mistä yli 1 m :n syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n aluetta 2 ha. Tutkimuspistetiheys on 6,5/10 ha. Haapasuon keski- ja eteläosissa on tupasvillaräme-muuttumaa sekä suo n luoteisosassa varputurvekangasta. Rämeitten kokonaisosuus suotyypeist ä on n. 60% (liite 1). Puusto on yleensä mäntyvaltaista, keskinkertaise n tiheää riukupuuta. Turvekankaiden puusto on tiheää ja tukkipuuasteell a olevaa. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Muuttuma-asteella on tutkimuspisteide n suotyypeistä n. 65%. Suovedet laskevat luoteeseen Lampaanjokeen ja sit ä pitkin edelleen lounaaseen Haapajärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hy - vät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,20 m. Yli 1 m :n alueen keskisyvyy s on 1,44 m, josta pintaturpeen osuus 0,38 m (taulukko 43). Suon pohjalla on silttiä, savea ja silttimoreenia.

2 1 Turpeista on saravaltaisia n. 86%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 40%, EqC-t 15% ja ErSC-t 14% (liite 2). Varputurpeen osuus on 11%. Haapasuon turpeen keskimaatuneisuus on 6,2, heikosti maatuneen pinta - kerroksen 3,4 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,1. Hyvin maatuneen turpeen osuus koko turvemäärästä on n. 74%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on selväpiirteinen. Maatuneisuus kasvaa tasaisest i pohjaa kohden (kuva 13). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,9%). Yli 1 m :n alueen pintaosan (0-lm) liekoisuus on korkea (3,3%), mutta 1-2 m :n välise n kerroksen alhainen (1,1%). Tuotantokelpoisen alueen liekojen määrä o n alhainen (1,7%), taulukko 39). Pisteellä A 200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,8-5,5% j a on keskimäärin 3,8% (taulukko 40), ph :n vaihteluväli on 3,1-4,6.

2 2 Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo on 89,4%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 90-121 kg/m 3 ja keskiarvo 107 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 21,1 MJ/kg (taulukko 4). Haapasuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,48 milj.m 3, mistä yl i 1 m :n syvyisellä alueella on n. 0,43 milj.m3 ja yli 2 m :n alueell a n. 0,04 milj.m3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 25 h a ja vastaavan turpeen määrä n. 0,29 milj.suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 0,65 milj.gj eli n. 0,18 milj.mwh (taulukko 43 ) Haapasuo soveltuu sekä jyrsin että palaturvetuotantoon. 5. Otrasuo (kl. 331402, x=70272, y=4682) sijaitsee n. 35 km Pielaveden kirkolta luoteeseen paikallistien varrella. Kulkuyhteydet suolle ova t hyvät (kuva 15). Suo rajoittuu etelässä ja lännessä soistuneeseen metsä - maahan. Lännessä on vielä lohkareisia ablaatiomoreenikumpuja. Suon itä - päässä on moreenimäkiä ja kalliopaljastumia. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 100 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluett a on 34 ha ja yli 2m :n aluetta 10 ha. Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha.

2 3 Otrasuon keskiosat ovat tupasvillarämettä ja lyhytkortista nevaa. Etelä - osien suotyyppeinä ovat varsinainen korpi- ja karhunsammalmuuttumat. Län - si- ja itäosissa on vielä tupasvillarämemuuttumaa. Rämeitten kokonaisosuus on n. 60 % (liite 1). Puusto on rämealueilla mäntyvaltaista, harva a ja kitukasvuista. Reuna-alueiden puusto on useimmiten riukupuuasteella. Suo on ojitettu reunoiltaan sekä eteläosiltaan. Vedet laskevat suon länsipuolitse virtaavaan Kortepuroon ja edelleen Korpiseen. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,30m. Yli lm :n syvyisen alueen keskisyvyys on 2,96m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 1,27m (tau - lukko 43). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa detritus- ja saviliejua j a niiden alla silttimoreenia. Silttimoreeni on muuallakin yleisin pohjamaalaji. Saravaltaisen turpeen osuus on runsaat 60%. Yleisimmät turvelajit ovat C- t 36%, ErS-t 19% ja ErCS-t 12% (liite 2). Tupasvillaturpeen kokonaisosuus o n 37%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2, heikosti maatuneen pintakerrokse n 3,0 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,7. Hyvin maatuneen turpee n osuus koko turvemäärästä on runsaat 55%. Maatuneisuuden suhteen turveker-

2 4 rosturna on selväpiirteinen. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohjaa kohden, poikkeuksena itäosan syvin allas (kuvat 16 ja 17). Koko suossa on liekoja erittäin vähän (alle 1%) (taulukko 39). Pisteellä A100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,5-3,7% ja o n keskimäärin 2,1% (taulukko 40). Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,0-4,2. Vesipitoisuuden keskiarvo on 91,9%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 49-3 130 kg/m ja keskiarvo 78 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 19,7 MJ/kg (taulukko 5). Otrasuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,38 milj.m 3 1 mistä yli lm : n syvyisellä alueella on n. 1,01 milj.m3 ja yli 2m :n alueella n. 0,74 milj.

2 6 3 m (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan aluee n pinta-ala on 28 ha, ja vastaavan turpeen määrä n. 0,71 milj. suo- m 3, Tämä n turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 1,09 milj. GJ eli n. 0,30 milj. MWh(taulukko 43). Otrasuon heikosti maatuneen pintaturpeen paksuus (1,27 m yli lm :n alueella), alhainen keskimaatuneisuus, suon luonnontilaisuus sek ä pohjan epätasaisuus ovat seikkoja, jotka puoltavat suon säilyttämistä nykyisessä tilassaan. 6. Valkeissuo (kl. 331409, x = 70368, y = 4864) sijaitsee n. 25 km Pielaveden kirkolta pohjoiseen Kiuruveden tien varrella. Kulkuyhteyde t suolle ovat hyvät (kuva 18). Suo rajoittuu länsipuolelta soistuneesee n metsämaahan ja loivaan moreenitopografiaan, samoin on laita suon etelä - puolella. Idässä suo rajoittuu maantiehen. Pohjoisessa on loivahkoa moreenimaisemaa.

2 7 Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 25 ha, mistä yli 1 m :n syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n aluetta 7 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,6/10 ha. Valkeissuon keski- ja pohjoisosissa on tupasvillaräme- ja sararämemuuttumia. Eteläosissa tavataan korpiräme- ja kangasrämemuuttumia. Rämeitten kokonaisosuus on runsaat 80% kaikista suotyypeistä (liite 1). Puusto on rämealueilla keskinkertaisen tiheää ja riukupuuasteella olevaa. Korpien puusto on pääasiassa pinotavara-asteella. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Kaikki tutkimuspisteiden suotyypi t ovat muuttuma-asteella. Suovedet laskevat pohjoiseen Pihlajapuroon j a sitä kautta Sulkavanjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,36 m. Yli 1 m :n alueen keskisyvyys

2 8 on 1,94 m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,67 m (tau - lukko 43). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa detritus-liejua j a sen alla hiekkaa tai silttiä. Myös muualla on hiekkaa ja silttiä. Turpeista on saravaltaisia 58%. Yleisimmät turvelajit ovat ErSC-t 26%, SC-t 18% ja ErCS±11% (liite 2). Tupasvillaturpeen osuus on 45%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 2 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,6. Hyvin maatuneeen turpee n osuus koko turvemäärästä on n. 65%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on selväpiirteinen. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohjaa kohde n (kuva 19).

2 9 Koko suossa on liekoja runsaasti eli 3-4% (taulukko 39). Pisteellä A 300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,5-7,1% j a on keskimäärin 3,6% (taulukko 40). ph :n vaihteluväli on 3,7-5,5. Tur - peen vesipitoisuuden keskiarvo on 88,7%. Kuivatilavuuspainon vaihtelu - 3 väli on 85-118 kg/m ja keskiarvo 104 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 20,4 MJ/kg (taulukko 6). Valkeissuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,34 milj. m3, mistä yl i 1 m :n syvyisellä alueella on n. 0,29 milj. m3 ja yli 2 m :n alueella n. 0,18 milj.m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala o n 14 ha, ja vastaavan turpeen määrä n. 0,23 milj.suo-m 3, Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 0,49 mi1j.gj eli n. 0,13 milj.mwh (taulukko 43). Turpeensa puolesta Valkeissuo soveltuisi palaturvetuotantoon, mutta liekojen runsaus nostaa kustannuksia huomattavasti.

3 0 7. Kivisuo (kl. 331409, x = 70388, y = 4806) sijaitsee n. 30 km Pielaveden kirkolta pohjoiseen Sopenkylässä. Kulkuyhteydet suolle ova t kohtalaiset, kärrytie tulee suon itäpäähän (kuva 21). Suo rajoittu u etelässä pieneen Kivisuohon. Länsi- ja luoteispäässä on soistunutt a metsämaata ja loivaa moreenimaastoa, samoin kuin kaakossakin. Idäss ä ja pohjoisessa on loivahkoa moreenitopografiaa. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 100 ha, mistä yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 80 ha ja yli 2 m :n aluetta 48 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha. Kivisuon keski- ja länsiosissa on saraneva- ja sararämemuuttumia. Lounaassa ja koillisessa on nevakorpi-, varsinainen korpi- sekä ruoho- j a heinäkorpimuuttumia. Suon kaakkoisosassa on laaja peltoalue. Nevoje n osuus tutkimuspisteistä on 48% (liite 1). Puusto on mänty- ja koivuvaltaista, tiheään kasvavaa riukupuuta.

3 1 Suo on ojitettu kauttaaltaan. Vedet laskevat suon halki virtaavaa Lämpsänpuroa pitkin luoteeseen Aittojärveen. Kuivatuksessa saattaa oll a pieniä vaikeuksia. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,70 m. Yli 1 m :n alueen keskisyvyy s on 1,99 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuma. 0,64 m (tau - lukko 43). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa detritus ja saviliejua. Muuten pohja on pääasiassa hiekkaa. Turpeista on saravaltaisia lähes 90%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 27 % EqSC-t 26% ja C-t 13% (liite 2). Varputurpeen osuus on 12%. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 7 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 5,4. Hyvin mmatuneen turpee n osuus koko turvemäärästä on vajaa 70%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on sekava. Turvekerrostumassa vaihtelevat heikosti, keskinkertaisesti ja hyvin maatuneet kerrokset (kuva 22). Koko suossa on liekoja erittäin vähän eli alle 1% (taulukko 39).

3 2 Pisteellä A 990 +0 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 4,1-9,3 % ja on keskimäärin 6,9% (taulukko 40). Suon pohjalla on lisäksi 60 cm

33 turvetta, jonka tuhkapitoisuus ylittää 10%. ph :n vaihteluväli on 3,4-5,7. Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo on 90,1%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 73-12 4 kg/ m3 ja keskiarvo 97 kg/ m3. Tehollinen lämpöarv o kuivalle turpeelle on keskimäärin 20,0 MJ/kg (taulukko 7). Kivisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,71 milj. m3, mistä yli 1 m : n syvyisellä alueella on n. 1,60 milj. m3 ja yli 2 m :n alueella n. 1,14 milj.m3 (taulukko 42). 8. Teerisuo (kl. 331409, x = 70320, y = 4833) sijaitsee n. 20 k m Pielaveden kirkolta pohjoiseen, Kyyhkyskylässä alle 1 km :n päässä pai - kallistiestä. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset (kuva 24). Suo rajoittuu pohjoispäästään laajempaan suokompleksiin. Kaakossa on peltoalue, luoteessa soistunutta metsämaata ja lännessä korkea moreenimäki. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 100 ha, mistä yli 1 m :n syvyistä alu - etta on 30 ha ja yli 2 m :n aluetta 18 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,6/10 ha. Teerisuon keskiosissa on lyhytkortista nevaa, rahkanevaa ja tupasvilla - rämettä. Ruoho- ja heinäkorpimuuttumia tavataan pohjoisosissa. Lounais - osissa on vielä varsinaista korpea ja tupasvillarämemuuttumaa. Rämeitte n osuus on 47% ja korpien 39% (liite 1). Puusto on sekalaista ja keskinker - taisen tiheää. Suo on ojitettu reunoiltaan sekä pohjois- ja eteläpäästään. Keskiosassa o n pieni luonnontilainen alue. Suovedet laskevat etelässä Hirvijärveen j a pohjoisessa Suurisuolle. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaiset. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,25 m. Yli 1 m :n alueen keskisyvyys o n 2,76 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,95 (tauluk - ko 43). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa saviliejua ja alla hiekka a tai hiekkamoreenia. Hiekkamoreenia tavataan myös muualla.

3 4 Turpeista on rahkavaltaisia vajaat 55%. Yleisimmät turvelajit ovat ErCS- t 22%, SC-t. 22%, CS-t 19% ja ErSC±17% (liite 2). Tupasvillaturpeen osuu s on 42%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 2, 7 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,1. Hyvin maatuneen turpee n osuus koko turvemäärästä on n. 65%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on selväpiirteinen. Koko suossa, samoinkuin tuotantokelpoisella alueellakin, on erittäin vähän (taulukko 39). liekoj a

3 5 Pisteellä A400 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,6-8,9 % ja on keskimäärin 5,4% (taulukko 40). ph :n vaihteluväli on 3,1-5,3. Tur - peen vesipitoisuuden keskiarvo on 90,1%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 52-137 kg/ m3 ja keskiarvo 103 kg/ m3. Tehollinen lämpöarvo kuivall e turpeelle on keskimäärin 20,4 MJ/kg (taulukko 8). Koko suon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,83 milj.m 3 ja yli 2 m :n alueen n. 0,66 milj.m3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 23 ha, ja vastaavan turpeen määrä n. 0,62 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 1,30 milj. GJ eli n. 0,36 milj. MWh (taulukko 43 ) Suon keskiosissa on n. 0,70 m :h paksuinen maatumaton (Hl-3) ErS-turvekerros, jonka alla on heikosti maatunutta (H4) ErCS-turvetta lähes 2,5m :iin asti. Pohjaosien turve on hyvin maatunutta SC-turvetta.

3 6 Teerisuon luonnontilainen keskiosa soveltuu huonosti polttoturvetuotantoo n paksun, heikosti maatuneen ErS-pintaturpeen takia. Suon laitaosat soveltuvat sekä jyrsin -että palaturvetuotantoon.

3 7 9. Ruostesuo (kl. 331409, x = 70341, y = 4848) sijaitsee runsaa t 20 km Pielaveden kirkolta pohjoiseen paikallistien ja metsäautotien välimaastossa. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suo rajoittuu luoteessa laajempaan suokompleksiin. Eteläpuolella on korkeahko moreenimäki ja muilla suunnilla soistunutta metsämaata. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 85 ha, mistä yli 1 m :n syvyistä aluetta on vain 8 ha ja yli 2 m :n aluetta 1 ha (kuva 27). Tutkimuspistetihey s on 1,8/10 ha. Ruostesuon keskiosissa on rehevää lehtokorpea. Itäosissa on mustikka - ja puolukkaturvekangasta. Korpien kokonaisosuus on n. 73% (liite 1). Puusto on kuusi- ja koivuvaltaista, tiheään kasvavaa tukkipuuta.

3 8 Suo on ojitettu kauttaaltaan. Ojitus on vanhaa ja osittain umpeenkasvanutta. Suovedet laskevat Suurisuon kautta luoteeseen Sopenjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on vain 0,48. Suon pohjalla on paikoitellen karkeaa detritusliejua, muuten pohjamaalajeina ovat siltti- ja hiekkamoreeni. Turpeista on saravaltaisia 66%. Yleisimmät turvelajit ovat LSC-t. 39% j a LCS-t. 20% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on peräti 74%.

3 9 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 4, 0 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,0. Hyvin maatuneen turpee n osuus koko turvemäärästä on runsaat 80%. Maatuneisuuden suhteen turve - kerrostuma on selväpiirteinen. Maatuneisuus kasvaa pohjaa kohden mentäess ä (kuva 28). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on erittäin korkea (4,5%). Yli 1 m : n syvyisen alueen pintaosan (0-1) liekoisuus on samoin erittäin korke a (7,7%) (taulukko 39). Pisteellä A400+300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 4,8-5,8% j a on keskimäärin 5,3% (taulukko 40). Suon pohjalla on vielä 110 cm turvetta, jonka tuhkapitoisuus ylittää 10%. ph :n vaihteluväli on 4,4-5,4. Tur - peen vesipitoisuuden keskiarvo on 86,5%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 89-149 kg/ m 3 ja keskiarvo 132 kg/ m 3 _ Tehollinen lämpöarvo kuivall e turpeelle on keskimäärin 21,6 MJ/kg (taulukko 9). Ruostesuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,41 milj. m3, mistä yli 1 m : n alueella on n. 0,12 milj.m 3 ja yli 2 m :n alueella n. 0,02 milj.m 3 (tau - lukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 5 ha, ja vastaavan turpeen määrä n. 0,07 milj. suo-m 3 Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 0,20 milj.gj eli n. 0,05 milj.mwh (taulukko 43). Ruostesuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle.

4 0 10. Pirttisuo (kl. 331409, x = 70328, y = 4860) sijaitsee n. 20 km Pielaveden kirkolta pohjoiseen Kiuruveden tien läheisyydessä (kuva 29). Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suo rajoittuu koillisessa pakettipeltoihin. Etelässä on korkea, kallioinen mäki. Lännessä ja idässä o n loivahkoa moreenitopografiaa ja luoteessa soistunutta metsämaata. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 45 ha, mistä yli 1 m :n syvyistä aluetta on 21 ha ja yli 2 m :n aluetta 9 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,9/10 ha. Pirttisuon keskiosissa on sararämeojikkoa. Pohjoispäässä on varsinaist a korpi- ja sararämemuuttun. Eteläosissa on sararäme- ja rahkarämeojikkoa. Rämeitten osuus on 55% ja korpien 36% (liite 1). Puusto on sekalaista, keskinkertaisen tiheään kasvavaa riuku- ja pinotavara-asteen metsikköä.

4 1 Suolla on melko uusi, kattava ojitus. Paikoitellen on myös vanhempa a ojitusta. Suovedet laskevat Ruostesuolle ja sieltä edelleen Suurisuoll e ja lopuliä Sopenjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,38 m. Yli 1 m :n alueen keskisyvyys o n 2,02 m-, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,84 m (taulukko 43). Suon pohjalla on pääasiassa hiekkamoreenia. Turpeista on saravaltaisia 75%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t. 36%, SC-t, 26% ja ErCS-t 12% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on 16%. Tupasvillaturvetta ei ole lainkaan ja varputurpeenkin osuus on vain 3%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 7 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,7. Hyvin maatuneen turpeen

4 2 osuus koko turvemäärästä on vajaat 60%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on selväpiirteinen. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohjaa kohde n (kuvat 30 ja 31). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on erittäin alhainen (0,9%). Yl i 1 m :n syvyisen alueen pintaosan (0-1) liekoisuus on alhainen (1,4%) j a 1-2 m :n välisen kerroksen erittäin alhainen (0,1%). Tuotantoon söveltuvalla alueella liekojen määrä on erittäin pieni (0,7%), (taulukko 39).

4 3 Pisteellä A300+0 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 5,1-6,8% j a on keskimäärin 5,8% (taulukko 40). Suon pohjalla on vielä 90 cm paks u turvekerros, jonka tuhkapitoisuus ylittää 10%. ph :n vaihteluväli o n 4,3-6,1. Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo on 88,6%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 89-149 kg/m 3 ja keskiarvo 113 kg/m 3, Teholline n lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 20,1 MJ/kg (taulukko 10). Pirttisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,62 milj.m 3 1 mistä yli 1 m : n syvyisellä alueella on n. 0,42 milj. m3 ja yli 2 m :n alueella n. 0,24 milj. 3 m (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 15 ha, ja vastaavan turpeen määrä n. 0,22 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 0,65 milj. GJ eli n. 0,18 milj. MWh (taulukko 43 ) Turpeensa puolesta Pirttisuo soveltuu pienialaiseen jyrsinturvetuotantoon.

4 4 11. Joussuo (kl. 331410, x = 70195, y = 4970) sijaitsee vajaat 20 k m Pielaveden kirkolta koilliseen, Venetmäen kylässä yksityistien varrella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu lounaassa laajempaan suo - kompleksiin. Koillis- ja itäpuolella on pitkittäisharjujakso. Suon luoteispäässä on Oravaisjärvi sekä kaakkoisosissa Jousjärvet (kuva 32). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 55 ha, mistä yli 1 m :n syvyistä aluetta n. 24 ha ja yli 2 m :n aluetta 15 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,4/10 ha. Joussuon keskiosissa on tupasvillarämemuuttumaa sekä reunaosissa varputuussvekangasta. Rämeitten kokonaisosuus on 46% ja turvekankaiden 50 % (liite 1). Puusto on selvästi mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheä ä riukuasteen metsikköä. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Vanhoja ojia on osittain perattu. Vede t laskevat suon halki virtaavaa Jouspuroa pitkin luoteeseen Oravaisjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat huonot Jousjärvien ja Oravaisjärven takia.

4 5 Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,27 m. Yli 1 m :n syvyisen alueen keski - syvyys on 2,20 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,26 m (taulukko 43). Suon pohjalla on Jouspuron kohdalla karkeaa detritus- j a saviliejua. Muuten pohja on hiekkaa ja hiekkamoreenia. Turpesta on saravaltaista vajaat 75%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t. 33%, NSC-t. 14% ja ErCS-t. 12% (liite 2). Varputurpeen osuus on 21%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 2, 8 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,5. Hyvin maatuneen turpee n osuus koko turvemäärästä on lähes 90%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on selväpiirteinen. Maatuneisuus kasvaa pohjaa kohden lähes poikkeuksetta (kuvat 33 ja 34).

4 6 Liekojen määrä koko suossa on keskimääräinen (2,0%). Myös yli 1 m :n syvyisen alueen pintaosan (0-1) liekoisuus on keskimääräinen (2,6%), mutt a 1-2 m :n välisen kerroksen erittäin alhainen (0,2%). Tuotantoon soveltuvan alueen liekoisuus on alhainen (1,4%), (taulukko 39). Pisteellä A300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,6-4,5% ja on

47 keskimäärin 2,9% (taulukko 40). ph :n vaihteluväli on 3,2-45. Turpeen vesi - pitoisuuden keskiarvo on 86,2%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 111-16 3 kg/ m3 ja keskiarvo 136 kg/m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 23,0 MJ/kg (taulukko 11). Joussuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,70 milj. m3, mistä yli 1 m : n syvyisellä alueella on n. 0,53 milj. m3 ja yli 2 m :n alueella n. 0,39 milj.m3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 21 ha ja vastaavan turpeen määrä n. 0,39 milj. suo-m3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 1,21 milj. GJ eli n. 0,34 milj. MWh (taulukk o 43). Turpeensa puolesta Joussuo soveltuisi erittäin hyvin jyrsinturvetuo - tantoon, mutta kuivatusvaikeudet estänevät taloudellisen hyväksikäytön. 12. Hirsisuo (kl. 331409, x = 70339, y = 4811) sijaitsee runsaa t 25 km Pielaveden kirkolta Tommonmäen kylässä, paikallistien varrella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset (kuva 35). Suo rajoittuu pohjois - puolella peltoviljelyksiin. Soistunutta metsämaata on suon länsi-, koil - lis-, itä- ja eteläpuolella. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 40 ha, mistä yli 1 m :n syvyistä alu - etta on 12 ha ja yli 2 m :n aluetta 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha. Hirsisuon keskiosissa on tupasvillarämemuuttumaa. Pohjoisosassa tavataan kangasrämemuuttuma sekä eteläosissa kangaskorpi- ja tupasvillarämemuuttu - mia. Pämeitten osuus on lähes 90% (liite 1). Kaikki suotyypit ovat muut - tumia. Puusto on mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää riukupuuta. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Ojitus on vanhaa. Suovedet laskevat etelää n Tommonlampeen ja lounaaseen Lapinlanden kanavaan. Kuivatusmandollisuude t ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,15 m. Yli 1 m :n syvyisen alueen keski - syvyys on 2,19 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,67 m (taulukko 43). Suon pohjalla on pääasiassa hiekkaa.

4 8 Turpeista on saravaltaisia vajaat 55%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t. 41%, CS-t. 16% ja ErCS-t. 15% (liite 2). Tupasvillaturpeen osuus on 26%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 3 ja hyvin maatuneen (H5-101 pohjakerroksen 6,6. Hyvin maatuneen turpee n osuus koko turvemäärästä on n. 70%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on selväpiirteinen. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohjaa kohde n (kuvat 36 ja 37). Liekojen määrä koko suossa on keskimääräinen (2,2%). Yli 1 m :n syvyise n alueen pintaosan (0-1 m) liekoisuus on alhainen (1,8%), samoinkuin 1-2 m

4 9 välisen kerroksenkin (1,0%). Myös tuotantoon soveltuvan alueen liekoisuus on alhainen (1,4%), (taulukko 39). Hirsisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,46 milj. m3, mistä yli 1 m : n syvyisellä alueella on n. 0,26 milj.m 3 ja yli 2 m :n alueella n. 0,1 6 milj.m 3 (taulukko 42). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 9 ha ja vastaavan turpeen

5 0 määrä n. 0,17 milj. suo-m 3. Turpeensa puolesta Hirsisuo soveltuisi palaturvetuotantoon, mutta tuotantoon soveltuvan alueen etäisyys tiestä nostaa kustannuksia. 13. Pieni Kivisuo (kl. 331409, x = 70366, y = 4807) sijaitsee n. 30 km Pielaveden kirkolta Selkäydenkylässä, paikallistien varrella. Kulkuyhteyde t suolle ovat hyvät (kuva 38). Suo rajoittuu koillisnurkastaan Kivisuohon. Muissa ilmansuunnissa on loivaa moreenimaastoa ja soistunutta metsämaata. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 50 ha, mistä yli 1 m :n syvyistä aluett a on 15 ha ja yli 2 m :n aluetta 4 ha. Tutkimuspistetiheys on 5,8/10 ha. Suon keskiosa on tupasvillaräme- ja sararämemuuttumaa. Eteläosissa on rahkaräme- ja kangaskorpimuuttumaa sekä kaakkoisosassa lyhytkortista neva - ja saranevamuuttumaa. Rämeitten kokonaisosuus on lähes 70% (liite 1).

5 1 Puusto on mäntyvaltaista ja keskinkertaisen tiheää riukupuuta. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Ojitus on vanhaa (muuttuma-asteella). Suo - vedet laskevat sekä pohjoiseen Lämpsänpuroon että etelään Kortteiseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 0,88 m. Yli 1 m :n alueen keskisyvyys o n 1,62 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,37'm (taulukk o 43). Suon pohjalla on pääasiassa hiekkaa ja lohkaremoreenia. Turpeista on saravaltaisia n. 70%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t. 37%, CS-t. 12% ja C-t. 10% (liite 2). Tupasvillaturpeen osuus on 13%.

5 2 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 3 ja hyvin maatuneen (H5-10-) pohjakerroksen 6,2. Hyvin maatuneen turpee n osuus koko turvemäärästä on n. 75%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on sekava (kuvat 39 ja 40). Liekojen määrä koko suossa on keskimääräinen (2,6%). Yli 1 m :n syvyise n alueen pintaosan (0-1 m) liekoisuus on korkea (3,4%), mutta 1-2 m välise n kerroksen erittäin alhainen (0,9%). Tuotantoalueen liekoisuus on alhaine n (1,6%) (taulukko 39). Pieni Kivisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,44 milj.m 3, mistä yl i 1 m :n syvyisellä alueella on n. 0,24 milj.m 3 ja yli 2 m :n alueella n. 0,10 milj.m3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 10 h a ja vastaavan turpeen määrä n. 0,13 milj. suo-m 3. Turpeensa puolesta

5 3 Pieni Kivisuo soveltunee parhaiten palaturvetuotantoon, tuotantokelpoinen alue tosin sijaitsee runsaan puolen kilometrin päässä maantieltä. 14. Lyytisensuo (kl. 331410, x = 70118, y = 4971) sijaitsee n. 10 km Pielaveden kirkolta kaakkoon huonokuntoisen yksityistien päässä. Kulkuyhteydet suolle ovat heikohkot. Suo rajoittuu etelässä, pohjoisessa j a idässä soistuneeseen metsämaahan. Lännessä on kalliopaljasteinen mäki, jonka luoteispuolella on Iso Pajunen. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 35 ha, mistä yli 1 m :n syvyistä aluetta on 24 ha ja yli 2 m :n aluetta 8 ha (kuva 41). Tutkimuspistetiheys o n 6,0/10 h a Lyytisensuon keskiosissa on sararäme-, saraneva- ja tupasvillarämemuuttumaa. Eteläosien suotyypit ovat ruohoheinäturvekangas ja varsinainen

5 4 korpi-muuttuma. Pohjoisosissa tavataan vielä mustikkaturvekangasta (liite 1). Puusto on rämealueilla harvaa ja riukupuuasteella, kun taas turve - kankaiden ja korpien puusto on tiheämpää ja pääasiassa pinotavara-asteella. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat länteen Iso-Pajuseen. Eteläosien vedet laskevat etelään. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,49 m. Yli 1 m :n alueen keskisyvyys o n 1,94 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen ostos on 1,04 m (taulukko 43). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa karkeaa detritusliejua ta i saviliejua, muuten pohjamaalajeina ovat hiekka, siltti ja kivinen moree - ni. Turpeista on saravaltaisia n. 65 %. Yleisimmät turvelajit ovat ShC-t 15 % SC-t 14 % ja CS-t 10 % (liite 2). Tupasvillaturpeen osuus on 16 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4

5 5 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,7. Hyvin maatuneen turpee n osuus koko turvemäärästä on vain n. 45%. Maatuneisuuden suhteen turve - kerrostuma on selväpiirteinen. Maatuneisuus kasvaa lähes poikkeuksett a pohjaa kohden (kuva 42). Heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on erittäin suuri. Koko suossa on liekoja vähän eli 1-2% (taulukko 39). Pisteellä A100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,4-5,5% ja on keski - määrin 3,7%. PH :n vaihteluväli on 4,4-5,8. Turpeen vesipitoisuuden keskiarv o on 89,9% (taulukko 40). Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 76-86 kg/m 3 j a keskiarvo 82 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimääri n 20,5 MJ/kg (taulukko 12). Lyytisensuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,53 milj. 3 m, mistä yli

5 6 1 m :n syvyisellä alueella on n. 0,47 milj. m 3 ja yli 2 m :n alueella n. 0,23 milj. m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 17 h a ja vastaavan turpeen määrä n. 0,31 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 0,53 milj. GJ eli n. 0,14 milj. MWh (taulukko 43). Turpeensa puolesta Lyytisensuo soveltuisi palaturvetuotantoon, mutt a heikko keskimaatuneisuus ja paksu heikosti maatunut pintaturve estänevät kannattavan turvetuotannon. 15. Heinäsuo (kl. 33140, x= 70177, y= 4904) sijaitsee runsaat 15 km Pielaveden kirkolta pohjoiseen Sarvijärven kylässä, yksityistien päässä. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suon keskiosissa ja pohjoispääss ä on peltoviljelyksiä (kuva 43). Koillisessa on soistunutta metsämaata j a idässä suo rajoittuu vaihtelevaan moreenimaastoon. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 85 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluett a on 30 ha ja yli 2 m :n aluetta 17 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,4/10 ha. Heinäsuo jakautuu kahteen erilliseen altaaseen. Pohjoisemman altaan suo - tyyppejä ovat korpirämemuuttuma ja varputurvekangas. Eteläisen osan suo - tyypit ovat isovarpuinenräme-ojikko, varsinainen korpi ja kangaskorpimuuttuma (liite 1). Puuston tiheys vaihtelee turvekankaiden ja korpien tiheäkasvuisesta sekapuustosta keskinkertaisen tiheään rämepuustoon.

5 7 Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pohjoisosissa on vanha kattava ojitus. Eteläosassa nuorempi ojitus. Vedet laskevat suon halki virtaavaa Sarvipuro a pitkin länteen Pieni Kiukoiseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,16 m. Yli lm :n alueen keskisyvyys o n 2,00 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,36 m (taulukko 43). Suon pohjalla on syvimmissä altaissa karkeaa detritus- ja saviliejua, muuten pohjamaalajeina ovat hiekka ja silttimoreeni.

5 8 Turpeista on saravaltaisia n. 55%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 20%, LSC-t 14%ja LS-t 13% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on 34% ja tupas - villaturpeen 18%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,2, heikosti maatuneen pintakerroksen 3, 5 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,5. Hyvin maatuneen turpee n osuus koko turvemäärästä on n. 80%. Maatuneisuus kasvaa selväpiirteisest i lähelle pohjaa. Pohjalla on ohuehko keskinkertaisesti maatuneen turpee n linssi (kuva 44). Koko suon liekojen määrä on pieni (1,9%). Yli lm :n alueen pintaosan (0-lm ) liekoisuus on alhainen (1,5%) mutta 1-2m :n välisen kerroksen erittäin al - hainen (0,5%). Tuotantokelpoisella alueella on liekoja vähän (1,3%) (taulukko 39). Pisteellä A 300 ± 0 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,0-6,7% ja o n keskimäärin 4,1% (taulukko 40), ph :n vaihteluväli on 3,3-4,8. Turpeen vesi-

5 9 pitoisuuden keskiarvo on 88,5%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli o n 76-172 kg/ m3 ja keskiarvo 114 kg/ m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 21,1 MJ/kg (taulukko 13). Heinäsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,87 milj. m 3, mistä yli lm :n syvyisellä alueella on n. 0,60 milj. m 3 ja yli 2m :n alueella on n. 0,41 milj. m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 27 ha ja vastaavan turpeen määrä n. 0,51 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 1,22 milj. GJ eli n. 0,34 milj. MWh (taulukko 43). Turpeensa puolesta

6 0 Heinäsuo soveltuu palaturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuvat alueet ovat pohjoinen allas sekä eteläisemmäm altaan eteläisin osa. 16. Kettusuo (kl. 3314 10, x=70166, y=4933) sijaitsee vajaat 10 km Pielaveden kirkolta koilliseen. Yksityistie tulee vajaan kilometrin päähän suon eteläpäästä. Suo rajoittuu luoteispäästä Majosenjärveen. Länsipuolella on loiva - piirteistä kangasmaastoa ja itäpuolella soistunutta metsämaata. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 35 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 7 ha ja yli 2 m :n aluetta 1 ha (kuva 46). Tutkimuspistetiheys on 6,6/10 ha. Suon keskiosissa on sararäme- ja tupasvillarämemuuttumia. Luoteis- ja kaakkois - osien suotyyppi on varsinainen korpi ja koillisosien kangaskorpi. Korpien osuu s on 52% ja rämeitten 43% (liite 1). Puusto on mänty-ja kuusivaltaista. Rämealueiden puusto on harvaa ja riukuasteella olevaa. Kettusuo on ojitettu kauttaaltaan. Vedet laskevat suon itäpuolitse virtaa - van Jordaninpuron kautta etelään Raatelampeen. Kuivatusvaikeuksia ei ole.

6 1 Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,67 m, josta heikosti maatuneen pintakerrokse n osuus 0,84 m (taulukko 43). Suon pohjalla on pääosissa siltti- ja hiekkamoreeni a paikoitellen moreeni on kivisempää. Turpeista on saravaltaisia n. 62%, Yleisimmät turvelajit ovat NSC-t 13%, SC- t 12% ja ErCS-t 11% (liite 2). Varputurpeen osuus on 33% ja tupasvillaturpeen 21%. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,8 ja hy - vin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,7. Hyvin maatuneen turpeen osuus kok o turvemäärästä on vajaat 50%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on selväpiirteinen. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohjaa kohden. (kuva 47). Heikost i maatuneen turpeen osuus on huomattavan suuri. Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,6%). Yli lm :n syvyisen aluee n pintaosan (0-lm) liekoisuus on sensijaan korkea (3,3%) (taulukko 39).

6 2 Kettusuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,31 milj. m3, mistä yli lm :n syvyisellä alueella on n. 0,12 milj. m3 ja yli 2 m :n alueella n. 0,02 milj. m 3 (tau - lukko 42). Kettusuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 17. Hevossuo (kl. 3314 06, x=70394, y=4775) sijaitsee n. 35 k m Pielaveden kirkolta luoteeseen vanhan Kiuruveden tien läheisyydessä Pielaveden ja Kiuruveden kunnan rajamailla. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset (kuva 48). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 100 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2m :n aluetta 10 ha.

6 3 Vallitsevina suotyyppeinä ovat rämeet. Suon keskiosa on tupasvillarämett ä ja tupasvillarämeojikkoa. Etelä- ja koillisosien suotyyppi on korpiräme - ojikkoa ja luoteisosien tupasvillaräme muuttumaa (liite 1). Puusto on selvästi mäntyvaltaista. Harvakseen kasvava puusto on enimmäkseen riukupuuasteella. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pohjois- ja luoteisnurkassa on vanhaa ojitusta. Etelä- ja itäosien ojitus on aivan tuoretta. Vedet laskevat suo n länsipuolitse virtaavaan Kiertojokeen, josta edelleen etelään Savijärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät.

6 4 Turvekerrostuman keskisyvyys on 0,96m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 1,59 m ja siinä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,62m(taulukko 43). Suo n pohjalla on luoteisosissa silttiä. Etelä- ja itäosien syvimmissä altaiss a on detritus- ja saviliejua, joiden alla savea tai hiekkaa. Turvekerrostuma on lähes kauttaaltaan rahkavaltaista (99%). Yleisimmät turvelajit ovat ErCS-t 36%, ErS-t 34% ja CS-t 9% (liite 2). Puunjäännösturpee n osuus on vain 5%, mutta tupasvillaturpeen peräti 70%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2, heikosti maatuneen (H1-4) pintakerroksen 2,3 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,8. Hyvin maatunee n pohjakerroksen osuus koko turvemäärästä on n. 60%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on melko selväpiirteinen, lukuunottamatta syvin - tä allasta (kuva 49). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,3%). Yli lm :n syvyisen alueen pintaosan (0-lm) liekoisuus on korkea (3,0%), mutta 1-2m välisen kerroksen

6 5 erittäin alhainen (0,6%) (taulukko 39). Pisteellä A 400 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 0,9-2,5% ja o n keskimäärin 1,5 (taulukko 40). ph :n vaihteluväli on 3,2-4,1. Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo on 86,6%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli o n 152-162 kg/m 3 ja keskiarvo 155 kg/m 3, Kuivatilavuuspainon ja tehollise n lämpöarvon erittäin korkeat arvot johtuvat siitä, ettei suon pintaosis - ta saatu tilavuustarkkoja näytteitä. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeell e on keskimäärin 21,9 MJ/kg (taulukko 14). Hevossuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,96 milj. m 3, mistä yli lm : n syvyisellä alueella on n. 0,64 milj.m 3 ja yli 2m :n alueella n. 0,2 4 milj.m 3 (taulukko 42).

6 6 Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 28 ja vastaavan turpeen määrä n. 0,39 milj. suo-m 3. tämän turvemäärän ener - h a giasisältö kuivana on n. 1,32 milj. GJ eli n. 0,36 milj. MWh (tauluk - ko 43). Turpeensa puolesta Hevossuo soveltuisi palaturvetuotantoon, mutt a heikosti maatuneen pintaturpeen paksuus ja yleensäkin alhainen keskimaatuneisuus estänevät taloudellisen hyväksikäytön. 18. Jokisalo (kl. 3314 11, x=70278, y=4941) sijaitsee runsaat 15 km Pielaveden kirkolta pohjoiseen Iisalmen pikatien läheisyydessä. Kulkuyhteydet suoll e ovat kohtalaiset (kuva 51). Suo rajoittuu etelässä, pohjoisessa ja idässä soistu - neeseen metsämaahan. Lännessä on korkeahko moreenimäki.

6 7 Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 40 ha. Yli 1 m :n syvyistä aluetta ei ole lainkaan. Tutkimuspistetiheys on 4,3/10 ha. Tärkeimmät suotyypit ovat kangaskorpimuuttuma sekä mustikka- ja varputurvekankaat (lii - te 1). Puusto on koivu- ja kuusivaltaista, tiheästi kasvavaa pinotavaraa tai tukki - puuta. Suo on ojitettu osittain ja vedet laskevat etelään Lampaanjokeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on vain 0,35 m. Suon pohjalla on silttiä ja hiekkamoreenia. Turpeista on rahkavaltaisia vajaat 75%. Yleisimmät turvelajit ovat CS-t 23%, LSC-t

68 ja LCS-t 20% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on 43% ja varputurpeen 14%.Turpeen keskimaatuneisuus on 4,7, heikosti maatuneen pintaturpeen 3,4 ja hyvin maatunee n pohjakerroksen 5,8. Hyvin maatuneen turpeen osuus koko turvemäärästä on n. 55%. Jokisalon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,14 milj. m3 (taulukko 42). Suo soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle. 19. Katajasuo (kl. 3314 12, x=70355, y=4912) sijaitsee n. 30km Pielavede n kirkolta pohjoiseen ja 5 km Kiuruveden tieltä itään yksityistien päässä.kulkuyhtey - det suolle ovat hyvät. Yksityistie tulee n. 200 m :n päähän suon reunasta (kuva 52). Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 135 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta on 87 ha ja yli 2 m :n aluetta 50 ha. Tutkimuspistetiheys on 5,1/10 ha. Katajasuo koostuu useampiosaisesta altaasta. Pohjois- ja luoteisosien vallitsevin a suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja tupasvillarämemuuttuma. Keskiosat ovat lähinn ä tupasvillarämettä ja varputurvekangasta. Länsiosissa on tupasvillarämettä, lyhyt - kortista nevaa ja tupasvillarämemuuttumaa. Itäosien suotyypit ovat tupasvillaräme, sararäme ja ruohoturvekangas (liite 1). Puusto on pääasiassa riukuasteella j a tiheydeltään keskinkertaista tai harvaa. Suon pohjoisosissa on vanhempaa ja eteläosissa nuorempaa ojitusta. Ojitus on lähe s kattava. Pohjoisosien vedet laskevat pohjoiseen Orisuolle, muilta osin vesien las - kusuunta on luoteeseen Katajapuroon ja edelleen Ventojokea pitkin luoteeseen Sulka - vanjärveen. Suon keskellä sijaitseva pienialainen Katajalampi hankaloittaa kui - vatusta, muuten kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,66 m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 2,29m, - josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,51m (taulukko 43). Syvimmät aluee t sijoittuvat suon kaakkois- ja länsiosiin. Suon pohja on pääasiassa silttiä ja silt - timoreenia. Syvimmissä altaissa on pohjalla karkeaa detritus-liejua. Saravaltaisen turpeen osuus on n. 60%. Ruskosammalvaltaisten osuus on n. 1%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 20%, SC-t 19% ja CS-t 18% (liite 2). Puunjäännösturvetta on 14%. NErS-turvetta on yleisesti suon pintakerroksessa.

6 9 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,1 ja hy - vin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,0. Hyvin maatuneen turpeen osuus koko tur - vemäärästä on vajaat 80%. Syvissä altaissa heikosti maatunut turve ulottuu aina

7 0 3,5 m :iin asti. Paikoitellen myös suon pohjaosissa on heikosti maatuneen turpee n linssejä (kuvat 54 ja 55). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,5%). Yli 1 m :n syvyisen aluee n pintaosan (0-1 m)liekoisuus on keskimääräinen (2,5%), mutta 1-2 m :n välisen kerrokse n erittäin alhainen (0,9%). Tuotantoalueella on liekoja vähän (1,5%) (taulukko 39). Pisteellä(C100+100)turvekerrostuman tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,9-9,4% ja o n keskimäärin 5,4% (taulukko 40). Lisäksi suon pohjalla on n. 40 cm :n paksuinen runsastuhkainen kerros. ph :n vaihteluväli on 3,6-6,3. Keskimääräinen vesipitoisuus o n 88,8%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 91-128 kg/m 3 ja keskiarvo 106 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 20,9 MJ/kg (taulukko 15). Katajasuon luonnontilainen turvemäärä on n. 2,24 milj. m 3, mistä yli 1 m :n syvyisellä alueella on n. 1,99 milj. m 3 ja yli 2 m :n alueella n. 1,5 milj. m 3 (taulukko 42).

7 1 Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 60 ha ja vastaa - van turpeen määrä n. 1,24 milj. suo-m 3, Tämän turvemäärän energiasisältö on kuiva - na n. 2,75 milj. GJ eli n. 0,76 milj. MWh (taulukko 43). Suon pohjoisosa soveltu u parhaiten palaturvetuotantoon. Kaakkois- ja länsiosien altaat soveltuisivat parhaiten jyrsinturvetuotantoon, mutta heikosti maatunut tupasvillarahkaturve suo n pintaosissa haittaa tuotantoa.

7 3 20. Orisuo (kl. 3314 12, x=70382, y=4918) sijaitsee n. 30 km Pielaveden kirkolta pohjoiseen uuden metsäautotien varrelle. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Metsäautotie kiertää puolet suosta runsaan 100 m :n etäisyydellä. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 50 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 33 ha ja yli 2m :n aluetta 19 ha (kuva 56).Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha. Orisuon keskiosissa on sararämemuuttumaa ja varputurvekangasta. Läntisissä osis - sa on tupasvillaräme- ja kangaskorpimuuttumaa (liite 1). Puusto on valtaosaltaa n pinotavara-asteella, mutta myös riukuasteen ja varttuneempaa metsikköä tavataan. Tiheydeltään puusto on keskinkertaista. Suolla on vanha, kattava ojitus. Suovedet laskevat länteen Ventojokeen ja suo n pohjoisosista myös luoteeseen Kortesuolle. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,88m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 2,62m,

7 4 josta-heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,57 m (taulukko 43). Suon pohja o n pääasiassa silttiä ja silttimoreenia. Saravaltaisten turpeiden osuus on 90%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 36 %, EqC- t 18% ja NC-t 12% (liite 2). Varputurpeen osuus sekä pinta -että pohjaosissa o n merkittävä. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,8 ja hyvi n maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,1. Hyvin maatuneen turpeen osuus on lähe s 80 %. Syvimmässä altaassa heikosti maatunut turve ulottuu 1,5m :n syvyyteen j a esiintyy paikoitellen vielä omana linssinään 3,0-3,5m :n syvyydessä (kuva 57). Orisuon keskimääräinen liekoisuus on erittäin alhainen (0,8%). Yli 1 m :n syvyisen alueen pintaosan (0-1 m) liekojen määrä on pieni (1,2%) ja 1-2 m :n välise n kerroksen erittäin pieni (0,3%). Tuotantoalueen liekoisuus on alhainen (1,3% ) (taulukko 39). Pisteellä A 200 turvekerrostuman tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,6-11,4% keskiarvon ollessa 5,3% (taulukko 40). ph :n vaihteluväli on 3,7-5,0. Keskimääräinen

7 5 vesipitoisuus on 92,9%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 50-82 kg/m 3 ja keskiarvo 62 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 19, 8 MJ/kg (taulukko 16). Orisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,94 milj.m 3, mistä yli 1 m :n syvyisellä alueella on n. 0,86 milj.m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuva alue on 25 ha ja vastaavan tur - peen määrä n. 0,57 milj. m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 0,70 milj. GJ eli n. 0,19 MWh (taulukko 43). Alhainen tilavuuspaino heikentä ä suon arvoa polttoturpeen tuotantoa ajatellen. Tähän vaikuttaa osaltaan näytepisteen alhainen (4,6) keskimaatuneisuus verrattuna koko suon (5,5) keskimaatuneisuuteen. Suon muut ominaisuudet ovat polttoturvetuotannon kannalta hyvät. Ori - suo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon.

7 6 21. Kiukoonsuo (kl. 333201,x=70178, y=5013) sijaitsee n. 15 km Pielaveden kirkolta koilliseen Iisalmen vanhan maantien varrella. Maantie kulkee suon eteläosien halki (kuva 58). Suo rajoittuu etelässä lohkareiseen moreenimaastoon j a idässä pakettipeltosarkoihin. Muilla ilmansuunnilla on soistunutta metsämaata j a loivaa moreenitopografiaa. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 60 ha, mistä yli 1 m :n syvyistä aluetta on 36 ha ja yli 2 m :n aluetta 17 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha. Kiukoonsuo on pääasiassa tupasvillarämettä ja turvekangasta. Keskiosissa on sararämemuuttumaa ja luoteispäässä varsinaista korpimuuttumaa. Itäosissa on pa-

7 7 kettipeltoa. Puusto on sekä pinotavara -että tukkipuuasteella. Pinotavara-asteen puusto on keskinkertaisen tiheää, mutta tukkipuualueet tiheää. Suolla on vanha, tehokas ojitus. Ojitus-% on 75. Luoteisnurkasta vedet laskeva t luoteeseen Mustapuroon ja eteläosista kaakkoon, Naurispuron kautta Kiukoiseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,50m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 2,11m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,46m (taulukko 43). Syvimmiss ä altaissa suon pohjalla on karkeaa detritus- ja sasviliejua ja alla silttimoreenia. Muuten suon pohja on hiekka- ja lohkaremoreenia. Saravaltaisen turpeen osuus on lähes 85%, Yleisimmät turvelajit ovat C-t 26%, SC-t 15% ja LC-t 11% (liite 2). Tupasvillaturpeen osuus on merkittävä eli 19%. Syvimpien alueiden pohjaosissa on ruskosammalturvetta sekä suoleväkkö-, puuaines- ja korteturvelinssejä. Puunjäännösturpeen osuus on 14%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,8 ja hyvin

7 8 maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,7. Hyvin maatuneen turpeen osuus on lä - hes 80%. Syvimmissä altaissa heikosti maatunutta turvetta esiintyy yli 3 m : n syvyydessä lähellä pohjaa (kuvat 59 ja 60). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,7%). Yli lm :n syvyisen aluee n pintaosan (0-lm) liekoisuus on keskimääräinen (2,5%), mutta 1-2 m välisen kerroksen erittäin alhainen (0,7%). Tuotantoalueen liekoisuus on alhainen (1,5% ) (taulukko 39). Pisteellä B 300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,9-8,0% keskiarvon ol - lessa 3,7% (taulukko 40). Suon pohjalla on vielä 50 cm turvetta, jonka tuhkapitoisuus ylittää 10%. ph :n vaihteluväli on 3,2-4,8. Keskimääräinen vesipitoisuu s on 89,4%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 74-166 kg/m 3 ja keskiarv o 101 kg/m3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 21,2 MJ/k g (taulukko 17). Kiukoonsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,90 milj. m 3, mistä yli 1 m :n syvyisellä alueella on n. 0,76 milj. m 3 (taulukko 42).

7 9 Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuva alue on 28 ha ja vastaavan turpee n määrä on 0,50 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 1,0 7 milj. GJ eli n. 0,30 milj. MWh (taulukko 43). Kiukoonsuon länsiosat soveltuva t parhaiten palaturvetuotantoon, kun taas itäiset osat soveltuvat paremmin jyrsinturvetuotantoon. 22. Lapinsuo (kl. 3314 09, x=70330, y=4887) sijaitsee n. 25km Pielavede n kirkolta pohjoiseen lähellä Kiuruveden pikatietä yksityistien päässä (kuva 61). Suo rajoittuu pohjoisessa loivaan moreenimaastoon ja yksityistiehen. Muill a ilmansuunnilla on soistunutta metsämaata ja loivaa moreenitopografiaa. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 130 ha, mistä yli 1 m :n syvyistä aluetta o n 90 ha ja yli 2 m :n aluetta 46 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha. Lapinsuon itäisin allas on suotyypiltään pääasiassa tupasvillarämemuuttumaa, keskiosissa on peltoa ja korpirämemuuttumaa. Läntisen altaan vallitsevina suo-

8 1 tyyppeinä ovat saraneva-ja sararämemuuttumat sekä altaan pohjoisosissa saraturvepeltoa. Puusto on pääasiassa riukuasteella. Itäosissa on paikoitellen myö s varttuneempaa kasvatusmetsikköä. Suon keskiosissa on pinotavara-asteen puustoa. Puuston tiheys vaihtelee harvasta aina tiheään asti. Suon länsi- ja keskiosat on ojitettu kauttaaltaan. Kaakkoisosa on ojitettu osittain. Vedet laskevat suon itäpuolitse kulkevaan Ventojokeen ja siitä edellee n pohjoiseen Sulkavanjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaiset. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,88 m. Yli 1 m :n alueen keskisyvyys on 2,45 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,75 m (taulukko 43). Syvimmiss ä altaissa pohjamaan laatuna on karkea detritus- ja savilieju ja alla hiekka ta i silttimoreeni. Muualla pohjalla on lisäksi silttiä ja hiekkaa. Saravaltaisen turpeen osuus on runsaat 70 %. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 15%, SC-t 11% ja LSC-t 11% (liite 2), Tupasvillaturpeen osuus on 12% ja puunjäännösturpeen 26%. Puunjäännösturvetta esiintyy runsaasti syvimpien altaiden pohja - osissa.

8 2 Turpeen keskimaatuneiusuus on 5,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,0 ja pa - remmin maatuneen pohjakerroksen 6,7. Maatuneemman (H5-10) turpeen osuus on n. 70% koko turvemäärästä. Turpeen maatuneisuus vaihtelee syvyyksittäin melkoisestikin. Syvimmissä altaissa heikosti maatunutta turvetta esiintyy paksuinaki n linsseinä 2-5m :n syvyydessä (kuvat 62, 63 ja 64). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,3%). Yli 1 m :n syvyisen alueen pintaosassa (0-lm) on liekoja vähän (1,0%) ja 1-2 m :n välisessä kerroksess a erittäin vähän (0,7%). Tuotantoalueella on liekoja kohtalaisesti (2,3%) (Taulukko 39). Pisteellä B 300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,1-8,6% keskiarvo n ollessa 5,0% (taulukko 40). Suon pohjalla on vielä 1,5m turvetta, jonka tuhkapitoisuus ylittää 10 %. Turpeen ph :n keskiarvo on 5,0 ja vesipitoisuude n 87,5%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 79-170 km 3 ja keskiarvo 132 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 19,5 MJ/kg (taulukko 18).

8 3 Pisteellä C 500+200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,1-7,8% ja on keskimäärin 4,7.(taulukko 40). ph :n keskiarvo on 4,8 ja vesipitoisuuden 89,2%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 74-149 kg/m 3 ja keskiarvo 106 kg/m 3 Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 20,5 MJ/kg (taulukko 18). Lapinsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 2,44 milj. m 3, mistä yli lm :n syvyisellä alueella on n. 2,20 milj.m 3 (taulukko 42).

8 4 Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuva alue on 65 ha ja vastaava turvemäärä n. 1,35 milj. suo-m 3, Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 3,48 milj. GJ eli n. 0,97 milj. MWh (taulukko 43). Lapinsuon itäinen osa so - veltuu parhaiten palaturvetuotantoon. Suon länsi- ja keskiosat sopivat turpeen - sa puolesta parhaiten jyrsinturvetuotantoon.

8 5 23. Pilkansuo (kl. 3314 10, x=70168, y=4959) sijaitsee n. 12km Pie - laveden kirkolta koilliseen Iisalmen vanhalta maantieltä lähtevän metsäautotien varrella (kuva 65). Suo rajoittuu pohjoisessa metsäautotiehen ja pienee n pitkittäisharjujaksoon. Eteläpuolella on soistunutta metsämaata ja vaihtelevaa moreenitopografiaa. Pilkanlampi sijaitsee suon keskiosissa. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 55 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluett a on 21 ha ja yli 2m :n aluetta 4 ha. tutkimuspistetiheys on 4,4/10 ha. Suo on lähes kauttaaltaan turvekangasta, länsiosissa puolukka- ja mustikkaturvekangasta sekä keskiosissa ruoho- ja varputurvekangasta. Itäosissa tavataa n mustikka- ja varputurvekangasta sekä vielä sararämettä ja sararämemuuttuma a (liite 1). Puusto on pääasiassa pinotavara- ja tukkipuuasteella. Tiheydeltää n se on keskinkertaista tai tiheää. Pilkansuo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Suovedet laskevat lounaaseen Pihlajapuroon ja edelleen etelään Iso Pajuseen. Pilkanlampi estänee kuivatuksen. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,07 m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 1,69 m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,75m (taulukko 43). Pilkanlammen lähettyvillä on pohjamaalajeina karkea detritus- ja savilieju ja alla silt - timoreeni. Muualla pohja on joko hiekkaa, silttimoreenia tai kivistä moreenia.

8 6 Pilkansuon turve on lähes kauttaaltaan saraturvevaltaista (97%). Yleisimmä t turvelajit ovat C-t 69%, NC-t 14% ja LC-t 4% (liite 2). Varputurpeen osuus o n 18%. Koko suon liekojen määrä on pieni (1,6%) (taulukko 39). Yli lm :n syvyise n alueen pintaosan (0-lm) liekoisuus on alhainen (1,0%) samoin kuin 1-2m väli - sen kerroksenkin (1,1%). Pilkansuossa on luonnontilaista turvetta n. 0,5 9 milj.m 3 mistä yli lm :n syvyisellä alueella on n. 0,35 milj.m 3 (taulukko 42). Kuivatusvaikeuksien takia Pilkansuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen.

8 7 24. Luomisuo (kl. 3314 06, x=70374, y=4777) sijaitsee runsaat 30 k m Pielaveden kirkolta luoteeseen Kiuruveden vanhan maantien läheisyydessä, Suo on lähes kauttaaltaan viljelusmaiden ympäröimä (kuva 67). Umpeen kasvava, pieni Selkäydenjärvi sijaitsee suon itäpuolella. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 15 ha, mistä yli lm :n aluetta on 11 ha. Tutkimuspistetiheys on 8,7/10 ha. Suon keskiosa on sararämemuuttumaa ja laitaosat varputurvekangasta. Pohjoisosissa tavataan varsinaista korpi-muuttumaa.turvekankaiden osuus o n vajaat 40% (liite 1). Puusto on pääasiassa riuku- ja pinotavara-asteella. Pohjoisosien korpityypin puusto on tukkipuuasteella ja tiheää. Muuall a puusto on keskinkertaisen tiheää. Luominsuolla on vanha, kattava ojitus. Suovedet laskevat etelään Selkäy - denkanavaan ja sitä pitkin edelleen lounaaseen Savijärveen. Osittaisi a kuivatusvaikeuksia esiintyy.

8 8 Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,27m. Yli lm :n alueen keskisyvyys o n 1,44m, mistä heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,72 m(taulukko 43). Pohjamaalajeina ovat pääasiassa savi, siltti ja hiekka. Keski- ja itäosie n syvimmissä kohdin pohjalla on myös hienoa ja karkeaa detrituslieju a sekä myös saviliejua. Paikoitellen hiekkaa on 10 cm :n kerroksene lieju n päällä. Luominsuon turpeesta on runsaat 55% saravaltaista. Ruskosammalvaltaise n turpeen osuus on peräti 15%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 25%, ErS-t 9 % ja B-t 8 % (liite 2). Tupasvillaturpeen osuus on 10% samoin kuin puunjäännösturpeenkin.

8 9 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,1 j a paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,5. Heikosti maatuneen pintakerrokse n osuus on suhteellisen suuri eli n. 50% (kuva 68). Luominsuon keskimääräinen liekoisuus on erittäin alhainen (0,6%) (taulukko 39). Pisteellä A 300-100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,2-3,4 % keskiarvon ollessa 2,8% (taulukko 40). ph :n keskiarvo on 4,3. Vesipitoisuuden keskiarvo on 93,3%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 58-6 7 kg/m 3 ja keskiarvo 63 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle o n keskimäärin 20,1 MJ/kg (taulukko 19). Luonnontilaisen turpeen määrä on n. 0,19 milj.m 3, mistä yli lm :n syvyisellä alueella on n. 0,15 milj.m 3 (taulukko 42). Turpeen heikko maatuneisuu s pudottanee Luominsuon pois turvetuotannon piiristä. 25. Sulunsuo (kl. 3314 12, x=70332, y=4961) sijaitsee vajaat 25 k m Pielaveden kirkolta pohjoiseen aivan Iisalmen pikatien varrella (kuva 69). Suo rajoittuu idässä pikatiehen. Etelä- ja itäpuolella on soistunutta metsämaata ja lännessä loivaa moreenimaastoa. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 15 ha, mistä yli 1m :n syvyistä aluett a on 8 ha ja yli 2m :n aluetta 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 7,3/10 ha.

9 0 Suon keskiosassa on tupasvillarämemuuttumaa ja reunoilla varsinaista kor - pea sekä ruoho- ja heinä-korpimuuttumaa. Rämeitten kokonaisosuus on lähe s 65% (liite 1). Puusto on keskiosissa riukuasteella. Laitaosien korpityyppinen puusto on pinotavara- sekä tukkipuuasteella. Korpien puusto on pääasiassa tiheää kun taas rämealueet ovat keskinkertaisen tiheää. Sulunsuo on keskiosiltaan luonnontilainen, laidoiltaan ojitettu. Koko ojitusalue on muuttuma-asteella. Suovedet laskevat etelään Mölönpuroon j a edelleen Lampaanjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,67 m.yli lm :n alueen keskisyvyys on 2,37m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,26 m (taulukko 43). Syvimmässä altaassa on pohjalla liejusavea, muuten pohja on silttiä tai silttimoreenia. Paikoitellen moreeni on lohkareista.

9 1 Sulunsuon turve on saravaltaista (90%). Yleisimmät turvelajit ovat C-t 51%, ErSC 17% ja BC-t 10% (liite 2). Tupasvillaturpeen osuus on 25%. Puunjäännösturvetta on vain 5%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,2, heikosti maatuneen pintakerroksen 1,8 j a paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,7. Maatuneemman (H5-10) turpeen osuu s koko turvemäärästä on lähes 90%. Maatuneisuus kasvaa johdonmukaisesti pohjaa kohden, poikkeuksena suon syvin allas (kuva 70). Suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,1%) (taulukko 39). Pisteellä A 100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,3-4,3% keski-

9 2 arvon ollessa 3,2% (taulukko 40). Turpeen ph :n keskiarvo on 4,4. Vesipitoisuuden keskiarvo on 89,6%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 69-124 kg/ m 3 ja keskiarvo 100 kg/m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keski - määrin 21,7 MJ/kg (taulukko 20). Sulunsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,25 milj. m 3, mistä yli lm : n alueella on n. 0,19 milj.m 3 (taulukko 20). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 5 ha j a vastaavan turpeen määrä n. 0,09 milj. suo-m 3, Suon luonnonsuojelulliset näkökohdat sekä virkistyskäyttö ovat varteenotettavia tekijöitä. 26. Hanhisuo (kl. 3332 01, x=70114, y=5018) sijaitsee vajaat 20 km Pielaveden kirkolta itään Jylängin kylässä, kärrytien päässä (kuva 71). Suo rajoittuu pohjoisessa heinäpeltoon. Kaakkois- ja lounaispuolella on korkea moreenimäki, muualla loivaa moreenitopografiaa. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 20 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 11 ha ja yli 2m :n aluetta 7 ha. Tutkimuspistetiheys on 6,0/10 ha.

9 3 Hanhisuo on suotyypeiltään monipuolista ja kasvillisuutensa puolesta rehevää. Suon keskiosa on sararämemuuttumaa ja lettokorpea. Länsiosissa tavataan varsinaista korpea sekä ruoho- ja heinäkorpea. Eteläosissa on mustikkaturvekangasta. Itäosien suotyyppeinä vaihtelevat mustikka- ja varputurvekangas sek ä lettokorpimuuttuma. Korpien osuus on runsaat 40% (liite 1). Puusto on vaihtelevaa. Etelässä on avohakkuualue ja keskiosissa pinotavarapuuta sekä myös tukki - asteen puita. Itäosissa vaihtelevat myös pinotavara- ja tukkipuuasteen metsät. Korvet ovat yleensä puustoltaan tiheitä ja rämeet keskinkertaisen tiheitä. Suolla on vanha, kattava ojitus. 0jitusalueesta on vajaat 60% muuttuma-asteella (liite 1). Suovedet laskevat Hanhipuroa pitkin kaakkoon Hanhilampeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,60m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 2,38m,

9 4 josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 1,01 m (taulukko 43). Suo n keskiosassa on pohjalla karkeaa detritus- ja saviliejua sekä alla savea ta i silttiä. Muualla pohjamaalajeina ovat siltti, hiekka ja hiekkamoreeni. Turpeista on saravaltaisia runsaat 80%. Yleisimmät turvelajit ovat NC-t 26%, C-t 18% ja CS-t 9% (liite 2). Varputurpeen kokonaismäärä on 36%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,0 j a hyvinmaatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,1. Hyvin maatuneen turpeen osuus o n vajaat 60%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on selväpiirteine n (kuva 72). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,6%). Yli 1 m :n syvyise n alueen pintaosassa (0-lm) liekoja ei ole ollenkaan ja 1-2m alueellakin vain

9 5 vähän (1,1%). Tuotantoalueen liekoisuus on alhainen (1,1%) (taulukko 39). Pisteellä A 200+100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,2-4,4% keski - arvon ollessa 2,9% (taulukko 40). ph :n keskiarvo on 5,0. Vesipitoisuuden keskiarvo on 91,6%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 51-104 kg/m 3 ja keskiarv o 79 kg/ m3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 21,6 MJ/k g (taulukko 21). Hanhisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,32 milj, m 3, mistä yli 1 m :n sy - vyisellä alueella on n. 0,26 milj. m 3 (taulukko 42).

9 6 Jyrsinturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 8 ha ja tuotantokelpoist a 27. Ventosuo (kl. 3314 12, x=70320, y=4917) sijaitsee vajaat 25 km pohjoiseen Pielaveden kirkolta Kukkaromäen kylässä. Yksityistieltä on matka a suolle yli 1km. Suo on lännessä ja lounaassa yhteydessä Kuivastensuohon. Muilla suunnilla on soistunutta metsämaata (kuva 74). Ventosuon tutkittu kokonaispinta-ala on 115 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta on vain 25 ha ja yli 2 m :n aluetta 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 2,6/10 ha. Suon keskiosissa on tupasvillarämettä ja tupasvillarämemuuttumaa. Itäosissa o n kangaskorpi- ja kangasrämemuuttumaa samoin kuin aivan pohjois- ja eteläpäässäkin. Rämeitten kokonaisösuus on n. 70% (liite 1). Puusto on valtaosaltaan riukuasteella ja tiheydeltään keskinkertaista tai harvaa. Korpialueiden puust o on tiheää. Ventosuo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Koko ojitettu alue on muuttuma-asteel-

9 7 la. Suovedet laskevat luoteeseen Ventojokeen ja lopuksi Sulkavanjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaiset. Turvekerrostuman keskisyvyys on 0,77m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 1,44m. mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,85m (taulukko 43). Suo n pohjan maalajeina ovat hiekka- ja lohkaremoreeni. Paikoitellen moreeni on kivistä.

9 8 Saravaltaisen turpeen osuus on n. 70%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 30%, CS-t 14%, SC-t 11% ja ErSC-t 10% (liite 2). Tupasvillaturpeen kokonaisosuus o n 16%. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,9 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,5. Heikosti maatuneen turpeen osuus o n suuri (n. 60%). Turpeen maatuneisuus kasvaa johdonmukaisesti pohjaa kohde n (kuva 75). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,9%). Yli lm :n syvyisen alueen pinta - osan (0-lm) liekoisuus on korkea (3,3%), mutta 1-2m välisen kerroksen erittäi n alhainen (0,7%). Myös teoreettisella tuotantoalueellaon liekoja erittäin vä - hän (0,8%) (taulukko 39). Suon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,89 milj. m 3, mistä yli lm :n syvyisell ä alueella on n. 0,36 milj. m3 (taulukko 42).

9 9 Turpeen heikko maatuneisuus ja teoreettisen tuotantoalueen vaikea sijaint i estänevät Ventosuon käytön polttoturvetuotantoon. Suo soveltuu parhaiten metsän kasvatukselle. 28. Ruokosuo (kl. 3314 06, x=70310, y=4736) sijaitsee vajaat 35 km Pie - laveden kirkolta luoteeseen Länsi-Laukkalan kylässä. Maantieltä on matkaa tuotantokelpoiselle alueelle n. 1km (kuva 76). Suon kaakkois- ja luoteispäässä o n peltoviljelyksiä. Länsipuolella on soistunutta metsämaata ja ablaatiomoreenia. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 140 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 45 ha ja yli 2m :n aluetta 6 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,6/10 ha. Suon keskiosa on sararämemuuttumaa. Luoteisnurkassa on pienialainen saranevamuuttuma. Ruokosuon kaakkoisosassa oleva peltoalue on osittain istutettu mäntytaimelle. Rämeitten kokonaisosuus on vajaat 45% ja korpien n. 20% (liitel). Puusto on valtaosaltaan riukuasteella ja tiheydeltään harvaa tai keskinkertaista. Rämealueiden puusto on paikoitellen tiheää. Ruokosuo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Vedet laskevat suon halki virtaava a Ruostesuonpuroa pitkin kaakkoon Pielaveteen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 0,89m. Yli lm :n syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,55m, mistä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,89m (taulukko 43). Suon pohjalla on lähes kauttaaltaan ohut karkeadetritus- tai saviliejun patja. Kaakkoispään peltoalueella on paksu saviliejukerros. Muualla pohja on savea, hiekkaa tai lohkaremoreenia. Saravaltaisen turpeen osuus on vajaat 75%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 23 % C-t 15% ja EqSC-t 15% liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on 15%. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja hy - vin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,1. Heikosti maatuneen turpeen osuus o n suuri (57%). Eri maatuneisuusvyöhykkeet esiintyvät selväpiirteisinä turvekerroksessa (kuvat 77 ja 78). Koko suon liekojen määrä on pieni (1,3%). Yli lm :n syvyisen alueen pintaosan

10 0 (0-lm) liekoisuus on alhainen (1,8%) ja 1-2m välisen kerroksen erittäin alhai - nen (0,5%). Myös teoreettisen tuotantoalueen liekoisuus on alhainen (1,0% ) (taulukko 39).

10 2 Ruokosuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,24 milj. m3, mistä yli lm :n syvyisell ä alueella on n. 0,70 milj. m3 ja yli 2m :n alueella n. 0,15 milj. m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 33 ha j a vastaava turvemäärä on n. 0,51 milj. suo-m 3. Turpeensa puolesta Ruokosuo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Erittäin alhainen (4,4) keskimaatuneisuus ja suoaltaan kapea, pitkänomainen muoto heikentävät kuitenkin suon arvo a polttoturvetuotannossa. 29. Pieni Penkkisuo (kl. 3314 10, x= 70186, y=4946) sijaitsee vajaa t 10 km Pielaveden kirkolta koilliseen. Lähimmälle autotielle on n. 2 km (kuva 79). Suo on pohjoisessa yhteydessä Pillisuohon, idässä Penkkisuohon ja etelässä Aittosuohon. Länsipuolella on soistunutta metsämaata. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 55 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta on

10 3 vain 5 ha ja yli 2m :n aluetta ei lainkaan (kuva 79). Tutkimuspistetiheys o n 2,7/10 ha. Suon keskiosa on tupasvillaräme- ja laitaosat kangasrämemuuttumaa. Rämeitte n kokonaisosuus on runsaat 70% (liite 1). Puusto on sekä riuku- että pinotavaraasteella ja tiheydeltään harvaa tai keskinkertaista. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan. 0jituksesta on vajaat 80% muuttuma-asteel - la. Suovedet laskevat etelään Jordaninpuroon ja lopuksi Iso Pajuseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Koko turvekerrostuman keskisyvyys on vain 0,64m. Suon pohjan maalajeina ova t hiekka, sora ja hiekkamoreeni. Rahka- ja saravaltaisten turpeitten osuus on lähes yhtä suuri. Yleisimmät tur - velajit ovat NS-t 23%, C-t 17%, ErSC-t 17% ja SC-t 14% (liite 2). Puunjäännös - turvetta ei ole lainkaan, sensijaan tupasvillaturpeen osuus on 37%.

10 4 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,5 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,5. Turvekerrostuma on maatuneisuuden suhteen selväpiirteinen (kuva 80). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (3,0%). Yli lm :n syvyisen alueen pinta - osan (0-lm) liekoisuus on erittäin korkea (4,5%) (taulukko 39). Suon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,35 milj. m 3 1 mistä yli lm :n syvyisell ä alueella on vain n. 0,06 milj. m 3 (taulukko 42). Pieni Penkkisuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 30. Koirasuo (kl. 3314 09, x=70376, y=4895) sijaitsee n. 30 km Pielaveden kirkolta pohjoiseen yksityistien päässä. Kiuruveden pikatielle on runsaa t 3 km. Suon lounaisnurkassa on peltoviljelyksiä (kuva 81). Muissa ilmansuunnissa on soistunutta metsämaata ja loivaa moreenimaastoa.

10 5 Koirasuon tutkittu kokonaispinta-ala on 30 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluett a on 24 ha ja yli 2m :n aluetta 10 ha. Tutkimuspistetiheys on 6,3/10 ha. Suon keskiosa on tupasvillaräme muuttumaa. Laitaosien sgotyyppeinä ovat korpi - räme- ja kangaskorpimuuttumat. Rämeitten osuus on lähes 85%.(liite 1). Puusto on pääasiassa pinotavara-asteella ja tiheydeltään keskinkertaista. Koirasuo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Suovedet laskevat itään Ventojokeen, mistä edelleen luoteeseen Sulkavanjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,77m. Yli lm :n alueen vastaava syvyys on 2,06m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,56 m (taulukko 43). Suon pohja n profiili on erittäin vaihteleva syvine poteroineen ja mataline moreeniharjantei - neen. Syvien kohtien pohjamaalajeina ovat karkea detritus- ja savilieju, joide n alla on savea, hiekkaa ja soramoreenia. Muuten pohja on silttiä tai silttimoree-

10 6 nia (kuvat 82 ja 83). Saravaltaisen turpeen osuus on 77%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 41% ja SC- t 10% (liite 2). Tupasvillaturpeen osuus on 18% ja puunjäännösturpeen 9%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,2, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,2 ja hy - vin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,1. Hyvin maatuneen turpeen osuus on n. 80%. Matalimmilla alueilla turpeen maatuneisuus kasvaa säännöllisesti pohja a kohti. Syvimmissä altaissa kohtalaisesti maatunutta (H5-6) turvetta esiinty y lähes pohjalle asti (kuva 83). Koko suon liekoisuus on keskimääräistä luokkaa (2,3%). Yli lm :n syvyisen alueen pintaosassa (0-lm) on liekoja kohtalaisesti (2,5%), mutta 1-2m välisessä kerroksessa vähän (1,4%). Tuotantoalueen liekojen määrä on pieni (1,9%) (taulukko 39).

10 7 Pisteellä A200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,5-9,9% ja on keski - määrin 3,5%. Suon pohjalla on vielä n. 60cm turvetta, jonka tuhkapitoisuu s ylittää 10% (taulukko 22). ph :n keskiarvo on 4,7 ja vesipitoisuuden 90,1%. Kui - 3 3 vatilavuuspainon vaihteluväli on 64-130 kg/m ja keskiarvo 91 kg/m,teholline n lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 20,5 MJ/kg (taulukko 42). Koirasuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,53 milj. m 3l mistä yli lm :n syvyi - sellä alueella on n. 0,49 milj. m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 17 ha j a vastaavan turpeen määrä n. 0,33 milj. suo-m 3. Tämän turpeen energiasisältö o n kuivana n. 0,62 milj. GJ eli n. 0,17 milj. MWh (taulukko 43). Koirasuo sovel-

10 8 tuu parhaiten palaturvetuotantoon. 31. Kenkäsuo (kl. 3314 12, x=70390, y=4964) sijaitsee runsaat 30 km Pielaveden kirkolta pohjoiseen. Iisalmen pikatieltä on matkaa suolle n. 1km. Suo rajoittuu luoteessa Kenkäjärveen, mistä laskeva Kenkäpuro virtaa suon pohjois- j a itäpuolitse etelään (kuva 84). Myös Kenkäjärvestä laskeva, melko syvälle kaivettu, Kenkäkanava virtaa suon länsi- ja lounaisosien halki. Kenkäsuo jatkuu viel ä Kenkäjärven länsirannallakin. Pohjois- ja itäpuolella on soistunutta metsämaat a ja loivaa moreenitopografiaa. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 55 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta on 3 0 ha ja yli 2m :n aluetta 16 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha. Suon keskiosa on lyhytkortista nevaa, joka vaihtuu tupasvillarämemuuttumaks i reunoille päin mentäessä. Länsiosa on rahkarämettä ja rahkarämemuuttumaa. Pohjoisessa on ruohoheinäturvekangasta ja itäosissa varputurvekangasta sekä kangas - korpea. Rämealueilla puusto on harvaa ja vähäpuustoista, mutta myös riukuastee n puita tavataan. Turvekankaiden puut ovat pinotavara- tai tukkipuuasteella.

10 9 Kenkäsuon keski- ja eteläosien avosuo on luonnontilaisena. Muilta osin suo o n ojitettu. 0jitetetusta alueesta on runsaat 70% muuttuma-asteella. Suon pint a viettää loivasti pohjoiseen, mutta vedet laskevat kuitenkin suon halki kaivettu a kanavaa pitkin etelään Lampaanjärveen. Kenkäjärven pinta oli kesällä -81 n. 80 c m yli normaalin. Tämä vedenpinnantaso edellyttäisi n. 2m veden laskua mikäli su o haluttaisiin kuivata. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,38 m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 2,06m,

11 0 josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,63m (taulukko 43). Suon pohjoisosa n altaassa on pohjalla karkeadetritus- ja saviliejua. Muualla pohja on hiekkaa j a lohkareista tai kivistä moreenia. Rahka- ja saravaltaisen turpeen osuus on yhtä suuri. Yleisimmät turvelajit ova t C-t 22%, ErS-t 22% jaercs-t 13% (liite 2). Tupasvillaturpeen osuus on 39%. Puunjäännösturvetta on erittäin vähän. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,6 ja hy - vin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,2. Hyvin maatuneen turpeen osuus on n. 70%. Syvimpien altaiden pohjaosissa on kohtalaisesti (H5-6) maatuneen turpeen linssejä, muualla turvekerrokset ovat selväpiirteisiä (kuvat 85 ja 86). Koko suossa liekojen määrä on pieni (1,3%). Yli lm :n syvyisen alueen pintaosa n (0-lm) liekoisuus on keskimääräinen (2,0%), mutta 1-2m välisen kerroksen erittäi n alhainen (0,2%). Myös teoreettisen tuotantoalueen liekoisuus on erittäin alhainen (0,7%) (taulukko 39). Suon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,76 milj. m 3, mistä yli lm :n alueella on

11 1 n. 0,62milj. m 3 (taulukko 42). Turpeensa puolesta Kenkäsuo soveltuisi palaturvetuotantoon, mutta kuivatusvaikeudet estänevät taloudellisen hyväksikäytön. 32. Panqansuo (kl. 3313 12, x=70053, y=4955) sijaitsee vajaat 15 km Pie - laveden kirkolta kaakkoon metsäautotien varrella. Suo rajoittuu koillisessa j a idässä metsäautotiehen (kuva 87). Koillisnurkkauksessa tien takana on korke a Panganmäki. Suon kaakkoispuolella on vieläkin korkeampi Katajamäki. Etelä-, länsi-, ja luoteispuolella on soistunutta metsämaata. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 190 ha, mistä yli lm :n syvyisellä alueell a on 120 ha ja yli 2m :n alueella 60 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha. Suon reunaosat ovat idässä ja lännessä sararämemuuttumaa. Eteläiset reuna - alueet ovat varpu- ja mustikkaturvekangasta. Tupasvillarämemuuttumaa tavataan suon keski-, itä- ja lounaisosissa. Keskiosissa on myös paikoitellen ly - hytkortista nevaa (liite 1). Puusto on rämealueilla usein harvaa ja kitukasvuista. Paikoin tavataan myös riukuasteen metsiköitä. Turvekangasalueide n puusto on järeää, tukkipuuasteella olevaa ja tiheää kuusipuumetsikköä.

11 2 Keskiosien avosuot on luonnontilaisina. Tutkimuspisteiden suotyypeistä o n luonnontilaisina lähes 70% (liite 1). 0jitetusta alueesta on muuttuma-asteella 75%. Vedet laskevat suon halki virtaavaa Syrjäpuroa pitkin pohjoiseen j a edelleen Välijoen kautta Pieneen Pankaan. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,59 m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 2,05m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,74 (taulukko 43). Suon pohj a on kauttaaltaan kivistä ja lohkareista moreenia. Saravaltaisen turpeen osuus on n. 65%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 28%, SC-t 18% ja ErS-t 14% (liite 2). Tupasvillaturvetta esiintyy runsaasti (yhteensä 31%) suon pintaosissa. Puunjäännösturpeen osuus on vain 5%.

11 3 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,9 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,7. Heikosti maatunutta (H1-4) tur - vetta on n. kolmannes koko turvemäärästä. Turpeen maatuneisuus ei kasva säännöllisesti pohjaa kohti vaan kaikkialla on kohtalaisesti maatuneen (H5-6 ) turpeen linssejä hyvin maatuneen turpeen joukossa (kuvat 89 ja 90). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,2%). Yli lm :n syvyisen alueen pinta - osan (0-lm) liekoisuus on keskimääräinen (2,7%), mutta 1-2m välisen kerrokse n alhainen (1,5%). Tuotantoalueella on liekojen määrä keskimääräistä (2,1%) luok - kaa (taulukko 39). Pisteellä A300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,0-5,3% (taulukko 40). Turpeen ph :n keskiarvo on 4,5 ja vesipitoisuuden 91,5%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 62-120 kg/m 3 ja keskiarvo 88 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivall e turpeelle on keskimäärin 21,3 MJ/kg (taulukko 23). Pisteellä A 500+800 turpee n tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,2-5,7% (taulukko 40). ph :n keskiarvo o n 5,1 ja vesipitoisuuden 92,4%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 53-83 kg/m 3 ja keskiarvo 66 kg/m 3. Korkea vesipitoisuus alentaa turpeen kuivatilavuuspainoa (taulukko 23).

11 5 Pangansuon luonnontilainen turvemäärä on n. 3,03 milj.m 3, mistä yli lm :n syvyisellä alueella on n. 2,56 milj.m 3 ja yli 2m :n alueella n. 1,63 milj. m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 106 ha j a 3 vastaava turvemäärä n. 2,0 milj. suo-m. Tämän turvemäärän energiasisältö o n kuivana n. 3,74 milj. GJ eli n. 1,04 milj. MWh (taulukko 43). Pangansuo soveltuu varauksin jyrsinturvetuotantoon, nimenomaisena haittana paksuhko, heikost i maatunut tupasvillarahka-pintaturve. Suon keskiosien luonnontilaisuus tuo esille myös luonnonsuojelulliset näkökohdat.

11 6 33. Nikaransuo (kl. 3313 12, x=70098, y=4942) sijaitsee vajaat 10 km Pi e laveden kirkolta kaakkoon metsäautotien varrella. Suon eteläpuolella on Pankajoki ja itäpuolella metsäautotie (kuva 91). Muilla ilmansuunnilla on soistunutt a metsämaata ja loivaa moreenitopografiaa. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 85 ha, mistä yli lm :n syvyisellä alueella o n 54 ha ja yli 2m :n alueella 26 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,1/10 ha.

11 7 Nikaransuon keskiosa on lyhytkortista nevaa, tupasvillarämettä ja paikoitelle n myös kalvakkanevaa. Laitaosien suotyyppeinä ovat sararäme- ja varputurvekangas. Puusto on rämealueilla harvaa tai korkeintaan riukuasteella olevaa. Keskiosien nevat ovat puuttomia. Laitaosien rämeet ovat tiheysluokaltaan keskinkertaisia. Nikaransuon keskiosa on luonnontilainen. Ojitetun alueen suotyypit ovat valta - osiltaan muuttuma-asteella. Vedet laskevat suon eteläpuolitse virtaavaan Panka - jokeen ja edelleen länteen Petäjäjärveen. Kuivatusvaikeuksia on, sillä Piene n Pangan vedenpinnan korkeus on paikoitellen yli suon pinnan tason (kuva 91). Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,52m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 2,03m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 1,04m (taulukko 43). Suon pohja n syvimmissä osissa on karkeadetritusliejua ja alla silttiä. Muualla pohjan maa - lajeina ovat siltti tai siltti- ja lohkaremoreeni (kuvat 92 ja 93). Saravaltaisen turpeen osuus koko turvemäärästä on n. 2/3. Yleisimmät turvelaji t ovat C-t 22%, ErCS-t 20% ja SC-t 17% (liite 2). Tupasvillaturpeen määrä on suur i (36%). Puunjäännösturpeen osuus on 5%.

11 8 Turpeen keskimaatuneisuus on alhainen (4,9), heikosti maatuneen pintakerrokse n 2,6 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,3. Heikosti maatuneen turpeen osuu s on runsaat 50%. Turpeen maatuneisuus kasvaa lähes säännöllisesti pohjaa kohti. Heikosti maatunut pintaturve jatkuu paksuhkona suon reunoille asti (kuvat 92 j a 93). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,3%). Yli lm :n syvyisen alueen pintaosan (0-lm) liekoisuus on keskimääräinen (2,4%) samoinkuin 1-2m välisen kerroksenkin. Myös teoreettisen tuotantoalueen liekoisuus on keskimääräinen (2,4%) (taulukk o 39). Pisteellä A300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,7-5,5% (taulukko 40). ph :n keskiarvo on 4,1 ja vesipitoisuuden 90,8%. Turpeen kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 55-159 kg/m 3 ja keskiarvo 90 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivall e turpeelle on keskimäärin 20,8 MJ/kg (taulukko 24). Turpeen korkea vesipitoisuu s alentaa kuivatilavuuspainoa. Nikaransuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,29 milj.m 3, mistä yli lm :n syvyi-

11 9 sellä alueella on n. 1,10 milj. m3 (taulukko 42). Kuivatusvaikeudet yhdessä hei - kon maatuneisuuden kanssa estänevät palaturvetuotannon. Suuri tupasvillaturpee n määrä yhdistettynä kuivatusvaikeuteen estänee kannattavan jyrsinturvetuotannon. 34. Iso Leväsuo (kl. 3313 12, x=70021, y=4924) sijaitsee vajaat 20 k m Pielaveden kirkolta etelään Leväsen kylässä yksityistien päässä. Suo rajoittu u luoteessa Iso Riistasuohon ja etelässä Levälampeen ja Levälammensuohon (kuva 94). Itä- ja länsipuolella on loivaa moreenimaata. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 85 ha, mistä yli 1m :n syvyistä aluetta on 5 5 ha ja yli 2m :n aluetta 30 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,7/10 ha. Iso Leväsuo on etelä- ja keskiosiltaan sararäme muuttumaa. Länsiosissa on tupasvillaräme- ja korpirämemuuttumaa ja itäosissa puolukkaturvekangasta sekä varsi - naista korpea. Puusto on rämealueilla riukuasteella ja tiheydeltään keskinkertaista. Korpien ja turvekankaiden puusto on tiheää ja pino- tai tukkipuuasteella. Ojitus on vanhaa ja koko suon kattavaa. Eteläosien ojitus on uudempaa. Suovede t laskevat etelään Levälampeen ja edelleen Leväpuron kautta lounaaseen Ristijokeen.

12 0 Levälammen pinta on n. 2 m suon pinnan alapuolella (kuva 94). Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,45m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 1,96m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,48m (taulukko 43). Syvimmiss ä paikoissa on suon pohjalla detritus- ja saviliejua, muuten pohja on hiekkaa j a hiekkaista tai kivistä moreenia.

12 1 Saravaltaisen turpeen osuus on lähes 70%. Ruskosammalvaltaista turvetta on 2%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 20%, C-t 15% ja CS-t 12% (liite 2). Tupasvillaturpeen osuus on 7% ja puunjäännösturpeen 4%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,2 ja hyvi n maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,6. Hyvin maatuneen turpeen osuus koko turve - määrästä on n. 75%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on vaihteleva. Keskinkertaisesti maatuneita turpeita tavataan suon syvimpien alueiden pohjaosissa (kuvat 95 ja 96). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,6%). Yli lm :n syvyisen alueen pintaosa n (0-lm) liekoisuus on erittäin korkea (4,6%), mutta 1-2m välisen kerroksen erittäin alhainen (0,6%). Tuotantoon soveltuvan alueen liekoisuus on keskimääräinen (2,3%) (taulukko 39).

12 2 Pisteellä A200-100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,7-7,5% (taulukk o 40). Turpeen ph :n keskiarvo 5,1 on melko korkea (heikosti hapan). Vesipitoisuude n keskiarvo on 89,5%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 74-119 kg/m ja keskiarv o 97 kg/m3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 21,0 MJ/kg (tau - lukko 25). Iso Leväsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,23 milj. m 3, mistä yli lm :n syvyisellä alueella on n. 1,08 milj.m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 44 ha ja vastaava turvemäärä n. 0,77 milj. suo-m 3 Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 1,56 milj. GJ eli n. 0,43 milj. MWh (taulukko 43). Suon pintaosan erit-

12 3 täin korkea liekoisuus nostaa raivauskustannuksia, muuten suo on sovelias jyrsinturvetuotantoon. 35. Polvisuo (kl. 3313 12, x=70084, yo4937) sijaitsee n. 10km Pielavede n kirkolta kaakkoon metsäautotien läheisyydessä. Pankajoki virtaa suon koillis- j a pohjoispuolitse (kuva 97). Länsipuolella on lohkareisia moreenimäkiä sekä itä- j a eteläpuolella loivempaa moreenitopografiaa. Polvisuon tutkittu kokonaispinta-ala on 55 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 24 ha ja yli 2m :n aluetta 7 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha. Suon keskiosa on varpu- ja puolukkaturvekangasta samoin kuin luoteis- ja kaakkoisosatkin. Paikoitellen suon keskiosissa tavataan vielä isovarpuista rämemuuttumaa. Puusto on turvekankailla tukkipuu- tai pinotavara-asteella ja tiheydeltään keskinkertaista. Rämealueiden puusto on myös keskinkertaisen tiheää, mutta riukupuuasteella olevaa. Polvisuo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Turvekangas-asteella on ojitusaluee n tutkimuspisteistä runsaat 50%. Suon pinta viettää loivasti koilliseen suon poh-

12 4 joisositse kulkevaan Pankajokeen, mitä pitkin vedet laskevat lounaaseen Petäjä - järveen. Kuivatusmandollisuudet ovat heikot. Turvekerrostuman keskisyvyys on 0,95m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 1,57m. josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,17m (taulukko 43). Suon pohjall a on lähes kauttaaltaan savi- tai detritusliejua ja alla siltti- ja kivimoreeni a (kuvat 98 ja 99). Rahkavaltaisen turpeen osuus on runsaat 60%. Ruskosammalvaltaista turvetta on 6%. Yleisimmät turvelajit ovat CS-t 34%, SC-t 18% ja NSC-t 10% (liite 2). Tupasvillaturpeen osuus on 9% ja varputurpeen 18%.

12 5 Turpeen keskimaatuneisuus on 6,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja hy - vin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,9. Hyvin maatuneen turpeen osuus koko

126 turvemäärästä on lähes 90%. Kohtalaisesti maatuneen (H5-6) turpeen linssejä ta - vataan sekä suon pohjalla että keskiosissa (kuvat 98 ja 99). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,2%). Yli im :n syvyisen aluee n pintaosan (0-lm) liekoisuus on erittäin korkea (6,3%), mutta l-2mvälisen kerroksen erittäin alhainen (0,2%) (taulukko 39). Polvisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,52 milj. m 3, mistä yli lm :n syvyi - sellä alueella on n. 0,38 milj. m3 (taulukko 42). Pintaosan erittäin korkea lie - koisuus ja kuivatusvaikeudet estänevät suon käytön polttoturvetuotantoon. Su o soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 36. Majakankaanalussuo (kl. 3313 12, x=70043, y=4905) sijaitsee n. 15 k m Pielaveden kirkolta etelään yksityistien varrella (kuva 100). Suo rajoittuu ete - lässä jyrkähköön moreenimäkeen ja koillisessa pieneen harjujaksoon. Itäpuolella on Pyöreäsuo ja eteläpuolella Iso Riistasuo. Majakankaanalussuon tutkittu kokonaispinta-ala on 70 ha, mistä yli im :n syvyi - sellä alueella on 45 ha ja yli 2m :n alueella 29 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,9/10ha. Suon keskiosissa on lyhytkortista nevaa, kalvakkanevaa ja tupasvillarämettä.itäosien suotyypit ovat sararäme ja varsinainen korpi. Pohjoisosissa tavataan sara - räme- ja isovarpuista rämemuuttumaa sekä eteläosissa korpirämettä ja kangaskorpi - muuttumaa. Puusto on rämealueilla vajaatuottoista tai riukuasteella olevaa. Tiheydeltään puusto on yleensä harvaa poikkeuksena itäosien tiheäkasvuinen alue. Korpialueiden puusto on pinotavara- tai tukkipuuasteella ja tiheäkasvuista. Majakankaanalussuo on ojitettu reunoiltaanja pohjoispäästään. Keskiosissa on laajahko luonnontilainen alue. Suon pinta viettää koilliseen. Länsiosien vedet las - kevat länteen Soidinpuroon ja itäosien Vehmaspuron kautta koilliseen Palosjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,69m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 2,33m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,81m (taulukko 43). Suon pohjall a on syvimmissä altaissa savi- ja detritusliejua. Muualla pohjamaalajeina ova t siltti sekä kivinen tai lohkareinen moreeni (kuva 101).

12 7 Saravaltaisen turpeen osuus on vajaat 70%. Ruokosammalvaltaista turvetta on n. 1%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 26%, SC-t 21% sekä CS- ja ErS-t 9% (liite 2). Tupasvillaturpeen kokonaismäärä on 23%. Puunjäännösturvetta on vain 5%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,8 ja hyvi n vin maatuneen pohjakerroksen 7,3. Hyvin maatuneen turpeen osuus on n. 65%. Paksuimmillaan heikosti maatunut turve on suon kohosuotyyppisessä keskiosass a (kuva 101). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,9%). Yli lm :n syvyisen aluee n pintaosan (0-lm) liekoisuus on keskimääräinen (2,8%), mutta 1-2m välisen kerrok-

12 8 sen alhainen (1,4%). Turvetuotantoon soveltuvalla alueella on liekoja kohtalaisesti (2,2%) (taulukko 39). Pisteellä A200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,3-5,7% ja on keskimäärin 3,5% (taulukko 40). Turpeen ph :n keskiarvo on 4,6 ja vesipitoisuuden 90,1%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 46-148 kg/m 3 ja keskiarvo 107 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 22,0 MJ/kg (taulukko 26). Majakankaanalussuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,18 milj.m 3 lm :n syvyisellä alueella on n. 1,05 milj.m3 (taulukko 42)., mistä yl i Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuva pinta-ala on 35 ha ja vastaava tuotantokelpoinen turvemäärä n. 0,78 milj.suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisält ö on kuivana n. 1,84 milj. GJ eli n. 0,51 milj. MWh (taulukko 43). Paksu, heikost i maatunut pintaturve heikentää suon soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Samoin suuri tupasvillaturpeen määrä vaikeuttaa jyrsinturvetuotantoa ja vain keskinker-

12 9 tainen maatuneisuus vaikeuttaisi toisaalta palaturvetuotannossa palan koossapysymistä.

13 0 37. Pihasuo (kl. 3313 12, x=70075, y=4927) sijaitsee vajaat 15 km Pielaveden kirkolta etelään yksityistien päässä. Suon itä- ja eteläpuolella on kivistä ja lohkareista moreenimaata. Länsipuolella on loivempia moreenimäkiä. Panka - joki virtaa Pihasuon luoteispuolitse. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 35 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2m :n aluetta 10 ha (kuva 103). Tutkimuspistetiheys on 4,3/10 ha. Suo on pääasiassa tupasvillaräme- ja sararäme muuttumaa. Eteläpäässä on lisäks i puolukkaturvekangasta ja varsinaista korpimuuttumaa (liite 1). Puusto on räme - alueilla vajaatuottoista, mutta myös riukuasteella olevaa. Turvekankaiden puust o on tiheää ja pinotavara- tai tukkipuuasteella. Pihasuo on ojitettu kauttaaltaan ja suon pinta viettää loivasti luoteeseen. Suo-

13 1 vedet laskevat luoteeseen Pankajokeen ja siitä edelleen länteen Petäjäjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät. Koko turvekerrostuman keskisyvyys on 1,43m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 1,75m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,38m (taulukko 43). Suon pohja n syvimmissä osissa on karkeadetritusliejua ja alla savea. Reunaosien pohjamaalajeina ovat siitti- ja kivimoreeni (kuva 105). Saravaltaisen turpeen osuus on runsaat 90%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 61%, ErSC-t 11% ja SC-t 10% (liite 2). Tupasvillaturpeen määrä on 17% ja puunjäännösturpeen 6%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,3 ja hy - vin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,8. Hyvin maatuneen turpeen osuus kok o turvemäärästä on lähes 80%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on selväpiirteinen eli pohjaa kohti mentäessä maatuneisuus kasvaa (kuvat 104 ja 105). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,3%). Yli lm :n syvyisen alueen pintaosan (0-lm) liekoisuus on erittäin korkea (5,3%) mutta 1-2 m välisen kerroksen

13 2 alhainen (1,4%). Turvetuotantoon soveltuvalla alueella on liekoja runsaast i (3,4%). Pisteellä A100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,3-5,0% ja on keskimäärin 3,1% (taulukko 40). p H :n keskiarvo on 4,4 ja vesipitoisuuden 88,4%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 110-140 kg/m 3 ja keskiarvo 123kg/m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 22,8 MJ/kg (taulukko 27). Pihasuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,50 milj. m 3, mistä yli lm :n syvyisellä alueella on n. 0,44 milj. m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta polttoturvetuotitoon soveltuva pinta-ala on 19 ha ja vastaava tuotantokelpoinen turvemäärä on n. 0,32 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän

13 3 energiasisältö on kuivana n. 0,89 milj. GJ eli n. 0,25 milj. MWh (taulukko 43). Suon pintakerroksen erittäin korkea liekoisuus nostaa raivauskustannuksia merkittävästi. Turpeensa puolesta suo on sovelias sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. 38. Amerikansuo (kl. 3313 12, x=70077, y=4913) sijaitsee n. 10 km Pielaveden kirkolta etelään paikallistien varrella. Suo rajoittuu lännessä Petäjäjärveen ja etelässä Pankajokeen (kuva 106). Pohjoisessa ja idässä on soistunutt a metsämaata sekä ablaatiomoreenikumpareita. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 20 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta on 1 2 ha ja yli 2m :n aluetta 2 ha. Tutkimuspistetiheys on 5,0/10 ha. Suotyypiltään Amerikansuo on pääasiassa varputurvekangasta (80%). Itäosissa ta - vataan mustikkaturvekangasta sekä suon keskiosissa isovarpuista rämemuuttumaa. Puusto on hyväkasvuista mäntymetsää. Turvekankaiden puusto on tiheää ja pääasiassa pinotavara-asteella. Amerikansuolla on vanha, kattava ojitus. Vedet laskevat suon eteläpuolitse virtaavaan Pankajokeen, josta edelleen länteen Petäjäjärveen. Suon kuivattamine n on vaikeaa. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,15m. Yli lm :n syvyisen alueen vastaava syvyys

13 4 on 1,61m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on vain 0,09m (taulukko 43). Suon pohjalla on paksun liejukerroksen alla silttiä ja kivisiä moreenia (kuva 107). Saravaltaisen turpeen osuus on runsaat 90%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 46%, SC-t 13% ja LC-t 10% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on 16%. Turpeen keskimaatuneisuus on korkea (7,2). Hyvin maatuneen (H5-10) turpeen osuus koko turve - määrästä on lähes 95%. Turvekerrostuman maatuneisuus kasvaa lähes poikkeuksett a pohjaa kohden mentäessä. Koko suolla on liekoja kohtalaisesti (2,8%). Yli lm :n syvyisen alueen pintaosan (0-lm) liekoisuus on erittäin korkea (5,3%), mutta 1-2m välisen kerroksen erittäin alhainen (0,6%) (taulukko 39). Amerikansuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,23 milj. m 3, mistä yli lm :n syvyisellä alueella on n. 0,19 milj. m 3 (taulukko 42). Kuivatusvaikeudet j a suoalan pienuus estänevät suon käytön polttoturvetuotantoon. Amerikansuo soveltuukin parhaiten metsänkasvatukselle.

13 5 39. Raivosuo (kl. 3313 12, x=70051, y=4910) sijaitsee runsaat 10 km Pie - laveden kirkolta etelään paikallistien varrella. Suo rajoittuu idässä ja kaakoss a Palosjärveen (kuva 108). Pohjoisessa on laajahko moreenimäki ja etelässä kalliopaljastumia sekä loivaa moreenimaastoa. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 70 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta on 4 5 ha ja yli 2m :n aluetta 27 ha. Tutkimuspistetiheys on 5,4/10 ha. Suon keskiosa on tupasvillarämettä ja isovarpuista räme muuttumaa. Laitaosie n suotyypit ovat varsinainen korpi- ja kangaskorpimuuttumat. Luoteislandeke o n tupasvillarämettä ja isovarpuista rämemuuttumaa. Rämealueiden puusto on riukuasteella olevaa ja tiheydeltään harvaa tai keskinkertaista. Laitaosien puusto o n tiheää sekä pinotavara- ja tukkipuuasteella.

13 6 Raivosuo on ojitettu reunoiltaan ja pääosin keskustastaankin Luoteisnurkka o n osin ojittamatta. Suon pinta viettää itään ja kaakkoon. Itäpäässä suovedet laskevat Palosjärveen ja sieltä edelleen Palospuroa pitkin luoteeseen Petäjäjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät. Koko turvekerrostuman keskisyvyys on 1,68m. Yli lm :n alueen vastaava syvyys o n 2,25 m, mistä heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,53m (taulukko 43). Suo n pohjalla on lähes kauttaaltaan karkeadetritus- ja saviliejua ja näiden all a joko kivistä tai lohkareista moreenia (kuvat 109 ja 110). Saravaltaisen turpeen osuus on vajaat 55%. Ruskosammalvaltaista turvetta on 2%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 22%, CS-t 14% ja C-t 8% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on 16 % ja tupasvillaturpeen 15%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,0 ja hyvi n maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 5,9. Hyvin maatuneen turpeen osuus koko turve - määrästä on n. 70%. Maatuneisuuden jakautuminen turvekerrostumassa on epäyhtenäi-

13 7 nen. Keskinkertaisesti maatuneen turpeen linssejä tavataan useassa eri vyöhykkeessä suossa. Heikosti maatunutta turvetta on vain ohuehko kerros suon pinnall a (kuvat 109 ja 110). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,1%). Yli 1m :n syvyisen alueen pintaker - roksen (0-lm) liekoisuus on korkea (3,5%), mutta 1-2m välisen kerroksen erittäi n alhainen (0,3%). Teoreettisen turvetuotantoalueen keskimääräinen liekoisuus o n alhainen (1,4%) (taulukko 39). Pisteellä A200+100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,4-5,4% ja on keskimäärin 3,1% (taulukko 40). PH :n vaihteluväli on 4,1-5,8. Turpeen vesipitoisuu s on keskimäärin 90,1%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 79-129 kg/m 3 ja keski-

13 8 3 arvo 102 kg/m, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 21,6 MJ/k g (taulukko 28). Raivosuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,18 milj. m 3, mistä yli lm :n syvyisell ä alueella on n. 1,01 milj. m 3 ja yli 2m :n alueella n. 0,75 milj. m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta polttoturvetuotantoon soveltuva alue on 34 ha ja vastaav a tuotantokelpoinen turvemäärä n. 0,68 milj. suo-w 3. Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 1,50 milj. GJ eli n. 0.41 milj. MWh (taulukko 43). Turpeens a puolesta Raivosuo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Suon pintaosan tupasvillapitoinen turve on syytä poistaa ennen jyrsimistä.

13 9 40. Ruokosuo (kl. 3313 12, x=70046, y=4933) sijaitsee vajaat 15 km Pielaveden kirkolta eteläänmetsäautotien läheisyydessä. Suon länsipuolella on korke a Palosmäki, sekä etelä- ja pohjoispuolella soistunutta metsämaata ja loivaa moree - nimaastoa. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 120 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 70 ha ja yli 2m :n aluetta 47 ha (kuva 111). Tutkimuspistetiheys on 3,4/10 ha. Suon laitaosien yleisin suotyyppi on varsinainen korpimuuttuma ja keskiosie n sararäme- ja tupasvillarämemuuttumat. Luoteisosassa on korpirämemuuttumaa j a eteläosissa sararämemuuttumaa (liite 1). Suon kaakkoisosassa on vanha pienialainen pehkuturpeen nostoalue. Rämealueitten puusto on harvaa ja riukuasteella olevaa, neva-alueen laitamilla paikoitellen kitukasvuistakin. Korpityypin puusto o n tiheää ja pääosin tukkipuuasteella. Ruokosuo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Suovedet laskevat luoteeseen, Sydänmaanpuroa pitkin Pankajokeen ja siitä edelleen länteen Petäjäjärveen. Kuivatus - mandollisuudet ovat hyvät. Koko turvekerrostuman keskisyvyys on 1,68m. Yli lm :n syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,48m ja yli 2m :n alueen 2,91m. Yli lm :n alueella on heikosti maatunutta pin-

14 0 taturvetta keskimäärin O,95m (taulukko 43). Syvimmissä altaissa on suon pohjall a karkeadetritusliejua, jonka alla on savea tai silttimoreenia (kuva 113). Reuna - alueiden pohjamaalajina on kivinen moreeni (kuva 112). Saravaltaisen turpeen osuus on n. 95%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 42%, SC- t 12% ja LC-t 12% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on 13%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,5 ja hyvi n maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,4. Heikosti maatuneen (Hl-4) turpeen osuus o n melko suuri (38%). Suon laitaosien maatuneisuus kasvaa selväpiirteisesti pohja a kohti (kuva 113). Keskiosien turvekerrostuma on maatunut epäsäännöllisest i (kuva 112).

14 2 (0-lm) liekoisuus on keskimääräinen (2,3%), mutta 1-2m välisen kerroksen alhaine n (1,1%). Turvetuotantoon soveltuvalla alueella on liekojen määrä pieni (1,6 % ) (taulukko 39). Pisteellä A200 turpeen tuhkapitoisuus on keskimääräinen 3,1% vaihteluvälin ollessa 2,7-3,7% (taulukko 40). ph :n vaihteluväli on 3,5-5,2. Turpeen vesipitoisuus on korkea, keskimäärin 92,4% ja vaihteluvälikin 91,3-93,3%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 60-80 kg/m 3 ja keskiarvo 70 kg/m 3, Tehollinen lämpöarv o kuivalle turpeelle on keskimäärin 21,0 MJ/kg (taulukko 29). Ruokosuon luonnontilainen turvemäärä on n. 2,02 milj. m 3, mistä yli lm :n syvyisellä alueella on n. 1,74 milj.m 3 ja yli 2m :n alueella 1,37 milj.m 3 (taulukko 43). Syvyytensä puolesta polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 62 ha j a vastaava tuotantokelpoinen turvemäärä n. 1,35 milj. suo-m 3, Tämän turvemäärä n energiasisältö kuivana on n. 1,98 milj. GJ eli n. 0,55 milj. MWh (taulukko 43). Turpeen alhainen kuivatilavuuspaino (keskimäärin 70 kg/m 3 ) laskee merkittäväst i suon arvoa turvetuotannossa. Turpeensa puolesta Ruokosuo soveltuisi jyrsinturvetuotantoon.

14 3 41. Pyöreäsuo (kl. 3323 10, x=70412,y=4915) sijaitsee vajaat 35 km Pie - laveden kirkolta pohjoiseen paikallistien varrella (kuva 114). Suo rajoittu u lounaassa paikallistiehen ja lännessä sekä pohjoisessa toisiin soihin. Idäss ä on loivaa moreenimaastoa ja soistunutta metsämaata. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 40 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 21 ha ja yli 2m :n aluetta 7 ha. Tutkimuspistetiheys on 5,5/10 ha. Suon keskiosa on tupasvillarämemuuttumaa. Koillisnurkkauksen suotyyppi o n korpirämemuuttuma ja etelän varsinainen korpimuuttuma. Rämealueiden puust o vaihtelee harvasta ja kitukasvuisesta keskinkertaisen tiheään ja pinotavaraasteelle. Korpialueiden puusto on tukkipuuasteella. Suon eteläosissa on vanhaa ojitusta, muualla nuorempaa. Keskiosaltaan suo o n osittain ojittamatta. Suon pinta viettää jyrkähkösti luonaaseen ja loivasti

14 4 luoteeseen. Suovedet laskevat lounaaseen Kortepuroon. Kuivatusmandollisuude t ovat hyvät. Turvekerroksen keskisyvyys on 1,28 m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 1,83m, josta heikosti maatunutta pintaturvetta on 0,62m (taulukko 43). Suon pohj a on savea ja silttiä sekä reuna-alueilla kivi- ja hiekkamoreenia (kuva 115). Saravaltaisen turpeen osuus on runsaat 70%. Yleisimmät turvelajit ovat SC- t 30%, C-t 14% ja ErSC-t 9% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on 12%, varpu - turpeen 19% ja tupasvillaturpeen 17%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,1 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,2. Hyvin maatuneen turpeen osuus ko-

14 5 ko turvemäärästä on runsaat 65%. Maatuneisuus kasvaa selväpiirteisesti pohja a kohden (kuvat 115 ja 116). Koko suossa on liekoja vähän (1,9%). Yli lm :n syvyisen alueen pintaosan (0-lm ) liekoisuus on keskimääräinen (2,0%) ja 1-2m välisen kerroksen alhainen (1,2%). Tuotantoalueella liekoja on kohtalaisesti (2,2%) (taulukko 39). Pyöreäsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,51 milj. m 3, mistä yli lm :n syvyisellä alueella on n. 0,38 milj.m 3 ja yli 2 m :n alueella n. 0,18 milj.m 3 (taulukko 42). Tuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 12 ha ja tuotantokelpoista turvett a n. 0,21 milj. suo-m 3 (taulukko 43). Suo soveltuu eteläosi taan palaturvetuotantoon.

14 6 42. Talliviita 0kl. 331409, x=70352, y=4837) sijaitsee vajaat 25 k m Pielaveden kirkolta pohjoiseen yksityistien varrella (kuva 117). Suo rajoittuu lännessä Suurisuohon ja kaakossa Ruostesuohon. Itä- ja koillispuolella o n pienempialaisia soita ja soistunutta metsämaata sekä loivaa moreenimaastoa. Talliviidan tutkittu kokonaispinta-ala on 40 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2m :n aluetta vain 1 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,3/10ha. Suo on tyypiltään karhunsammalmuuttumaa ja reunaosiltaan ruoho- ja heinäkorpimuuttumaa. Korpien osuus kaikista suotyypeistä on runsaat 45% (liite 1). Kar-

14 7 hunsammalmuuttumien puusto on keskinkertaisen tiheää riuku- ja pinotavaraasteenmetsikköä. Korpialueiden puusto on useimmiten tiheää ja tukkipuuasteella. Talliviita on ojitettu kauttaaltaan. Ojitus on sekä vanhaa että uudempaa. Suo - vedet laskevat luoteeseen Suurisuolle ja edelleen luoteeseen Sopenjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Koko suon keskisyvyys on 0,80m. Yli lm :n alueen vastaava syvyys on 1,61m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,37m (taulukko 43). Suon pohj a on tasainen sekä siltti- ja hiekkapohjainen (kuvat 118 ja 119). Talliviidan turve on kauttaaltaan saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ova t C-t 51%, EqC-t 15% ja BC-t 13% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on 12%.

14 8 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,4. Hyvin maatuneen turpeen osuus o n lähes 80% koko turvemäärästä. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on selväpiirteinen eli maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohjaa kohden (kuvat 118 ja 119). Koko suossa on liekoja runsaasti (3,1%). Yli lm :n syvyisen alueen pintaosa n (0-lm) liekoisuus on keskimääräinen (2,7%) samoin kuin 1-2 m välisen kerroksenkin (2,9%). Myös tuotantokelpoisella alueella on liekoja kohtalaisest i (2,8%) (taulukko 39). Talliviidan luonnontilainen turvemäärä on n. 0,32 milj. m 3, mistä yli lm : n syvyisellä alueella on n. 0,16 milj. m 3 ja yli 2m :n alueella n. 0,02 milj. m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuva alue on 8 ha ja tuotantokelpoista turvetta n. 0,09 milj.suo-m 3 (taulukko 43). Talliviita soveltuu turpeens a puolesta jyrsinturvetuotantoon. Liekojen runsaus nostaa tuotantokustannuksia.

14 9 43. Jänisahonsuo (kl. 3314 09, x=70338, y=4892) sijaitsee runsaat 25 k m Pielaveden kirkolta pohjoiseen n. lkm :n päässä yksityistiestä. Suo rajoittu u etelässä Lapinsuohon. Pohjois- ja itäpuolella on soistunutta metsämaata j a loivaa moreenimaastoa. Länsipuolinen moreeniselänne on topografialtaan hiema n jyrkempi. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 65 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 38 ha ja yli 2m :n aluetta 10 ha (kuva 120). Tutkimuspistetiheys on 3,7/10ha.

15 0 Läntisten osien suotyypit ovat tupasvillaräme ja isovarpuinen räme. Itäosiss a on korpirämemuuttumaa ja myös tupasvillarämettä (liite 1). Puusto on lähe s kauttaaltaan keskinkertaisen tiheää ja riukuasteella. Jänisahonsuo on ojitettu reunoiltaan, keskiosat ovat ojittamatta. Vedet laske - vat suon itäpuolitse kulkevaan Ventojokeen.ja sitä pitkin edelleen pohjoisee n ja lopulta luoteeseen Sulkavanjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Koko suon keskisyvyys on 1,34m. Yli lm :n alueen vastaava syvyys on 1,80m, josta heikosti maatunutta pintaturvetta 0,80m (taulukko 43). Syvimmissä altaissa suon pohjalla on karkeadetritus- tai saviliejua ja näiden alla siltt i ja silttimoreenia (kuva 121). Muualla pohjamaalajeina on siltti, hiekka ta i hiekkamoreeni (kuva 122). Saravaltaisen turpeen osuus on lähes 70%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 39%,

15 1 ErS-t 12% ja SC-t 11% (liite 2). Tupasvillaturpeen osuus on 16% ja puunjäännösturpeen 8%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pintaosan 2,8 ja hyvi n maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,2. Hyvin maatuneen turpeen osuus on n. 60 % koko turvemäärästä. Maatuneisuus kasvaa suon kerrosjärjestyksessä selväpiirteisesti pohjaa kohden (kuva 122). Koko suolla on liekoja kohtalaisesti (2,8%). Yli lm :n syvyisen alueen pinta - osan (0-1 m) liekoisuus on keskimääräinen (2,8%), mutta 1-2m välisen kerroksen alhainen (1,9%). Tuotantokelpoisen alueen liekoisuus on keskimääräist ä (2,2%) luokkaa (taulukko 39).

15 2 Pisteellä A200 turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,1% ja vaihteluväl i 2,9-5,5%. Turpeen ph on keskimäärin 4,3 ja vesipitoisuus 90,0% (taulukko 40). Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 39-144 kg/m 3 ja keskiarvo 102 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 21,1 MJ/kg (taulukko 30). Jänisahonsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,87 milj. m 3, mistä yli 1 m : n syvyisellä alueella on n. 0,68 milj.m 3 ja yli 2 m :n alueella 0,26 milj.m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 24 ha ja siinä tuotantokelpoista turvetta n. 0,38 milj.suo-m 3 (taulukko 43). Suoala n rikkonaisuus ja heikosti maatuneen turpeen suuri määrä vaikeuttavat laajempa a turvetuotantoa. Keskinkertainen maatuneisuus ja saraturvevaltaisuus viittaava t jyrsinturvetuotantoon. Tupasvillaturpeen runsaus on haittana. Toisaalta mandollisessa palaturvetuotannossa palan lujuuskestävyys saattaa olla epävarmaa.

15 3 44. Hanhisuo (kl. 3314 12, x=70352, y=4948) sijaitsee vajaat 30 km Pie - laveden kirkolta pohjoiseen uuden Iisalmen tien läheisyydessä (kuva 123). Suo n itä-, etelä- ja lounaispuolella on soistunutta metsämaata ja moreenikumpareita. Luoteispuolella on korkea moreenimäki. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 25 ha, mistä yli 1m :n syvyistä aluetta o n 9 ha ja yli 2m :n aluetta 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha. Hanhisuon keskiosien suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja tupasvillaräme. Länsipäässä on korpirämettä ja itäpäässä sararämettä. Etelä- ja pohjoisosie n suotyyppi on kangaskorpi (liite 1). Keskiosien rämealueen puusto on harvaa j a kitukasvuista. Korpialueiden puusto on sensijaan tiheää ja tukkipuuasteella. Hanhisuo on luonnontilainen ja pinnaltaan lähes horisontaalinen (kuva 124). Suon eteläpäässä sijaitseva Hanhilampi laskee etelään.

15 4 Koko suon keskisyvyys on 1,12m. Yli lm :n alueen vastaava syvyys on 2,42m (tau - lukko 43). Syvimmän altaan pohjalla on detritusliejua ja savea, muuten pohj a on siltti- ja kivimoreenia (kuva 124). Satavaltaisen turpeen osuus on runsaat 70% (liite 2). Yleisimmät turvejali t ovat C-t 39%, SC-t 21% ja ErCS-t 14%. Tupasvillaturpeen osuus on 20%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,2 j a hyvin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 5,5. Heikosti maatuneen (H1-4) tur - peen osuus koko turvemäärästä on n. 50%. Suon umpeenkasvukohdissa esiinty y heikosti maatuneen turpeen linssejä myös suon pohjaosissa. Muualla maatuneisuuden kasvu pohjaa kohden on selväpiirteistä (kuva 124).

15 5 Hanhisuon keskimääräinen liekoisuus on erittäin alhainen (alle 1%) suon kai - kissa eri syvyysvyöhykkeissä (taulukko 39). Hanhisuon tärkein merkitys lienee marjastuksessa ja virkistyskäytössä. 45. Katajasuo (kl. 3314 12, x=70392, y=4919) sijaitsee n. 30 km Pielaveden kirkolta pohjoiseen metsäautotien läheisyydessä. Etelässä suo rajoittu u Orisuohon. Kaakkois- ja lounaispäässä on soistunutta metsämaata ja loivaa moreenimaastoa. Suon itäpuolella kulkee pitkittäisharjujakso. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 35 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 24 ha ja yli 2m :n aluetta 12 ha (kuva 125). Tutkimuspistetiheys on 6,6/10 ha.

15 6 Katajasuon tärkeimmät suotyypit ovat sararäme ja sararämemuuttuma. Rämealueiden puusto on harvaa tai keskinkertaisen tiheää ja riuku- tai pinotavara-asteellaolevaa. Katajasuo on ojitettu lähes kauttaaltaan lukuunottamatta aivan suon keskiosaa. Suon pinta viettää länteen ja pohjoiseen. Eteläosien (suurin allas) vedet laskevat luoteeseen Kortelampeen ja edelleen Ventojokea pitkin länteen Sulkavan - järveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Koko suon keskisyvyys on 1,89m, josta heikosti maatunutta pintaturvetta o n 0,93m. Yli 2m :n alueen keskisyvyys on 2,29m (taulukko 43). Paikoitellen suo n pohjalla on karkeaa detritusliejua, jonka alla on useimmiten silttiä. Muuall a pohja on hiekkaa tai kivistä moreenia (kuvat 126 ja 127). Saravaltaisen turpeen osuus on n. 80%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 32%,

15 7 SC-t 26% ja ErSC-t 10% (liite 2). Tupasvillaturpeen osuus on 16%. Turpeen keskimaatuneisuus on alhainen 4,5, heikosti maatuneen pintaosan 2, 8 ja hyvin maatuneen (H5-10) pohjaosan 6,1. Heikosti maatuneen (Hl-5) turpee n osuus koko turvemäärästä on lähes 50%. Maatuneisuusprofiilit ovat selväpiirteisiä eli maatuneisuus kasvaa lähes poikkeuksetta syvyyden funktiona (kuvat 126 ja 127). Liekojen määrä on pieni (1-2%) suon jokaisessa kerroksessa (taulukko 39). Pisteellä A300-100 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,1-4,5% ja o n keskimäärin 3,0% (taulukko 40). Turpeen ph :n vaihteluväli on 3,5-4,8. Vesi-

15 8 pitoisuuden keskiarvo on 89,8%. Turpeen kuivatilavuuspainon vaihteluväli o n 69-188 kg/m 3 ja keskiarvo 115 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 21,4 MJ/kg (taulukko 31). Katajasuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,53 milj.m 3, mistä yli lm :n syvyisellä alueella on n. 0,45 milj. m 3 ja yli 2m :n alueella n. 0,27 milj. m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 17 ha. ja tuotantokelpoisen turpeen määrä n. 0,29 milj. suo-m 3, Tämän turvemäärä n energiasisältö on kuivana n. 0,71 milj. GJ eli n. 0,20 milj. MWh (taulukko 43). Katajasuo soveltuu jyrsinturvetuotantoon. 46. Koskenalussuo (kl. 3313 11, x=69982, y=4907) sijaitsee runsaat 20 km Pielaveden kirkolta etelään paikallistien varrella Pielaveden ja Tervon raja n läheisyydessä. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu kaakossa Likas - jokeen ja luoteessa paikallistiehen (kuva 128). Koillis- ja lounaispuolell a on vaihtelevaa moreenimaastoa. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 35 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 18 ha ja yli 2m :n aluetta 1 ha.

15 9 Koskenalussuon keskiosat ovat korpiräme-, sararäme- ja tupasvillarämemuuttumaa. Luoteispäässä on varsinaista korpimuuttumaa ja koillisnurkassa pieni - alainen kytöheitto (liite 1). Puusto on sekalaista, keskinkertaisen tiheää riukupuuta. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Suovedet laskevat kaakkoon Likasjokeen ja siit ä lounaaseen Likaslampeen. Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät. Kaakkois - päässä Likasjoen läheisyys tosin hankaloittaa kuivatusta. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,03 m. Yli 1 m :n alueen keskisyvyys on 1,47 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,38 m (taulukko 43). Suon pohjalla on kaakkoispäässä karkea- ja hienodetritusliejua sekä myös saviliejua,

16 0 (kuvat 129 ja 130). Luoteispäässä pohjamaalajina on siltti (kuva 129). Koskenalussuon turpeesta on saravaltaista n. 80%. Yleisimmät turvelajit ova t C-t 53% ja SC-t 10% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on 5 % ja tupasvillaturpeen 11%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,2, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,7 ja hy - vin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,5. Hyvin maatuneen turpeen osuus kok o turvemäärästä on n. 75%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on selväpiirteinen. Maatuneisuus kasvaa pohjaa kohden (kuvat 129 ja 130). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,9%). Yli lm :n syvyisen alueen pinta - osan (0-lm) liekoisuus on erittäin korkea (5,9%), mutta 1-2m välisessä kerrok - sessa ei liekoja ole lainkaan. Tuotantoon soveltuvan alueen liekoisuus on kes - kimääräinen (2,9%), (taulukko 39).

16 1 Pisteellä A300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,6-6,0% ja on keski - määrin 4,5%. ph :n vaihteluväli on 3,2-5,7 (taulukko 40). Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo on 87,1%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 96-170 kg/m 3 j a keskiarvo 124 kg/m 3 20,1 MJ/kg (taulukko 32).. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimääri n Koskenalussuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,36 milj. m3, mistä yli lm : n syvyisellä alueella on n. 0,26 milj. m 3 ja yli 2m :n alueella n. 0,02 milj. m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 11 ha j a vastaavan turpeen määrä n. 0,13 milj. suo-m 3, Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 0,32 milj. GJ eli n. 0,09 milj. MWh (taulukko 43). Turpeensa

16 2 puolesta Koskenalussuo soveltuus parhaiten jyrsinturvetuotantoon, sikäli kui n on kuivatusvaikeuksiltaan hyödynnettävissä. 47. Saarisenpuronsuo (kl. 3313 09, x=70066, y=4855) sijaitsee runsaa t 15 km Pielaveden kirkolta etelään Tervon-Karttulan tien läheisyydessä (kuv a 131). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu etelässä laajaan vesijättöpeltoalueeseen. Luoteisnurkassa on myös peltoaukea ja lännessä soistunutt a metsämaata, samoin kuin pohjoisessakin. Suon itäpuolella on korkea Hattukangas. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 80 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 39 ha ja 2m :n aluetta 15 ha. Tutkimuspistetiheys on 5,1/10 ha. Läntisen altaan keskiosa on sararämemuuttumaa ja reunaosat ruoho- ja heinä - korpi- ja varsinaista korpimuuttumaa. Suokompleksin keskiosat ovat tupasvillarämettä, samoin kuin itäisen altaan keskiosatkin. Rämeitten kokonaisosuu s on lähes 70% (liite 1). Puusto on selvästi mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja riukupuuasteella olevaa. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Suovedet laskevat läntisistä osista etelään vesijättöpelloille ja sieltä edelleen länteen Nilakkaan. Itäisen altaa n eteläosien vedet laskevat Nilakkaan, mutta pohjoisosien vedet pohjoiseen Saariseen. Kuivatusmandollisuudet eteläänpäin ovat kohtalaiset, mutta pohjoiseen - päin heikommat (kuva 131).

16 3 Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,3 m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 1,86m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,34 m (taulukko 43). Suo n pohjalla on eteläpäässä paksu liejukerros. Muualla pohjamaalajina on sav i (kuva 132). Saarisenpuronsuon turve on saravaltaista (86%) (kuva 132). Yleisimmät turve - lajit ovat C-t 40%, ErSC-t 11% ja EqC-t 9% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuu s on 9% ja varputurpeen 10%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,0 ja hy-

16 4 vin maatuneen pohjakerroksen 7,2. Hyvin maatuneen turpeen osuus koko turvemäärästä on runsaat 80%. Keskinkertaisesti maatuneen turpeen linssejä tavataan n. 2m :n syvyydessä turvekerrostumassa (kuva 132). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on korkea (3,3%). Yli lm :n alueen pinta - osan (0-lm) liekoisuus on erittäin korkea (5,0%), mutta 1-2m välisen kerrokse n alhainen (1,6%). Tuotantoon soveltuvalla alueella on liekoja runsaasti (3,3%). Pisteellä A200 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,2-3,6% ja on keski - määrin 2,9%. PH :n vaihteluväli on 3,3-4,4 (taulukko 40). Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo on 88,8%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 76-158 kg/m 3 j a keskiarvo on 120 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimääri n 21,5 MJ/kg (taulukko 33). Saarisenpuronsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,90 milj.m 3 1 mistä yli

16 5 lm :n syvyisellä alueella on n. 0,73 milj. m 3 ja yli 2m :n alueella n. 0,3 4 milj. m 3 (taulukko 42).

16 6 Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 33 ha j a vastaavan turpeen määrä n. 0,55 milj. suo-m 3, Tämän turvemäärän energiasisältö on kuivana n. 1,42 milj. GJ eli n. 0,39 milj. MWh (taulukko 43). Turpeens a puolesta Saarisenpuronsuo soveltuu sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. 48. Komulaisensuo (kl. 3314 11, x=70243, y=5002) sijaitsee runsaa t 20 km Pielaveden kirkolta koilliseen paikallistien lähimaastossa. Heikkokuntoinen kärrytie johtaa suon lounaisnurkkaan (kuva 134). Komulaisensuo on yhteydessä laajempaan suokompleksiin sekä idässä että pohjoisessa. Eteläpuolella on soistunutta metsämaata. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 35 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 18 ha. Yli 2m :n aluetta ei ole lainkaan (kuva 134). Tutkimuspistetiheys o n 4,4/10 ha.

16 7 Komulaisensuon keskiosa on tupasvillarämettä ja isovarpuista rämeojikkoa. Reuna-alueitten suotyyppinä on kangaskorpimuuttuma. Rämeitten kokonaisosuus o n 75% (liite 1). Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, harvakseen kasvavaa riukupuustoa. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat suon itä-, pohjois- ja luoteispuolitse virtaavaan Komulaisenpuroon (kuva 134). Kuivatusmandollisuudet ova t hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,00m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 1,43 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,63 m (taulukko 43). Suo n pohjalla on silttiä, silttimoreenia ja hiekkamoreenia (kuva 135). Turpeesta on saravaltaista vajaat 60%. Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus o n 2%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 30%, C-t 19% ja CS-t 16% (liite 2). Var-

16 8 puturpeen osuus on 11% ja tupasvillaturpeen 17%. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 2,5 j a hyvin maatuneen (H 5-10) pohjakerroksen 6,2. Hyvin maatuneen turpeen osuu s koko turvemäärästä on runsaat 55%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma o n selväpiirteinen. Keskiosissa suota hyvin maatunut turve alkaa pinnalta (kuv a 135. ) Koko suon keskimääräinen liekoisuus on karkea (3,5%). Yli lm :n syvyisen aluee n pintaosan (0-lm) liekoisuus on erittäin korkea(5,7%), mutta 1-2m välisen kerroksen alhainen (1,2%). Teoreettisella tuotantoalueella liekojen määrä o n suuri (3,4%) (taulukko 39). Pisteellä A200+0 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,3-3,9% ja on keskimäärin 2,8%. PH :n vaihteluväli on 3,8-4,6 (taulukko 40). Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo on 89,7%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 81-142 kg/m 3 ja keskiarvo 100kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimääri n 21,8 MJ/kg (taulukko 34). Komulaisensuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,35 milj. m 3, mistä yli lm : n syvyisellä alueella on n. 0,26 milj. m 3 (taulukko 42). Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 10 ha ja vastaavan turpeen.määrä n. 0,13 milj. suo-m 3, Tämän turvemäärän enregiasisältö kuivana on n. 0,2 8 milj. GJ eli n. 0,08 milj. MWh (taulukko 43). Turpeensa puolesta Komulaisensuo

16 9 soveltuisi jyrsinturvetuotantoon, mutta turvekerrostuman mataluuden takia su o jäänee polttoturvetuotannon ulkopuolelle. 49. Takunsuo (kl. 3313 11, x=69977, y=4902) sijaitsee vajaat 30 km Pielaveden kirkolta etelään paikallistien varrella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu kaakossa Likasjokeen ja luoteessa paikallistiehen (kuva 136). Länsipäässä on pieni pakettipelto sekä koillisessa ja lounaassa loivaa moreenimaastoa. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 45 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta 32 ha ja yli 2m :n aluetta 15 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,9/10 ha. Takunsuon keskiosa on saranevaa, sararämettä ja tupasvillarämemuuttumaa. Lou-

17 0 naassa on varputurvekangasta, kaakossa ruohoheinäkorpimuuttumaa ja pohjoisess a rääseikkökorpimuuttumaa. Rämeitten kokonaisosuus on n. 55% (liite 1). Puusto o n selvästi mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja riukupuuasteella. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Vedet laskevat kaakkoon Likasjokeen, mist ä edelleen Likaslampeen. Kuivatusmandollisuudet Takunpuron yläpuolisen vesistö n ja itse puronkin takia ovat heikot. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,49m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 1,89 m josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,66m (taulukko 43). Suon keski - osissa, Takunpuron ympäristössä on pohjalla paksulti karkeaa detritus- ja savi - liejua (kuva 137). Muualla pohja on silttiä tai moreenia (kuva 138).

17 1 Turpeesta on saravaltaista n. 70%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 16%, SC-t 15 % ja EqC-t 14% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on 7% ja varputurpeen 17%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,1 ja hy - vin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,8. Hyvin maatuneen turpeen osuus koko turvemäärästä on n. 65%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on melko selvä - piirteinen. Suon syvimmässä osassa on heikommin maatuneen turpeen linssejä myö s suon pohjaosissa (kuvat 137 ja 138). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,8%). Yli lm :n syvyisen alueen pintaosa n (0-lm) liekoisuus on erittäin korkea (4,3%), mutta 1-2m välisen kerroksen alhainen (1,1%) (taulukko 39). Takunsuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,67 milj. m 3, mistä yli lm :n syvyi - sellä alueella on n. 0,60 milj. m 3 ja yli 2m :n alueella n. 0,33 milj. m 3 (tau - lukko 42). Teoreettinen turvetuotantoon soveltuva alue on pinta-alaltaan 25 ha ja vastaa-

17 2 van turpeen määrä n. 0,43 milj. suo-m 3, Turpeensa puolesta Takunsuo soveltuis i jyrsinturvetuotantoon, mutta kuivatusmandollisuudet pudottanevat suon pois polttoturvetuotannon piiristä. 50. Kivisuo (kl. 3314 11, x= 70278, y=4921) sijaitsee runsaat 15 km Piela - veden kirkolta pohjoiseen yksityistien päässä (kuva 139). Kulkuyhteydet suoll e ovat kohtalaiset. Suo rajoittuu pohjois-, itä- ja eteläpuolelta soistuneesee n metsämaahan sekä loivaan moreenimaastoon. Länsipuolella on loiva moreenimäki. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 35 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 6 ha ja 2m :n aluetta 1 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha. Suon keskiosa on tupasvillarämemuuttumaa. Pohjoisosien suotyypit ovat mustik - ka- ja puolukkaturvekankaat. Etelässä on kangasrämettä ja lännessä sararämemuuttumaa. Rämeitten kokonaisosuus on n. 50% (liite 1). Puusto on sekalaista.

17 3 tiheästi kasvavaa ja suurimmalta osaltaan riukuasteella olevaa. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet laskevat kaakkoon Lampaanjokeen ja edelleen länteen Levälahteen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 0,71m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 1,92m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,42m (taulukko 43). Suon pohjalla on syvimmässä altaassa karkeadetritusliejua. Muualla pohja on hiekkamoreenia tai kivistä moreenia (kuva 140). Lähes koko turvekerrostuma on saravaltaista (86%). Yleisimmät turvelajit ova t C-t 53%, ErSC-t 13% ja SC-t 10% (liite 2). Puunjäännösturvetta ei ole lainkaan. Tupasvillaturpeen osuus on 21%.

174 Turpeen keskimaatuneisuus on 6,4, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,1 ja hy - vin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,3. Hyvin maatuneen turpeen osuus kok o turvemäärästä on n. 80%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on selväpiir - teinen. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohjaa kohden poikkeuksena syvin allas, jonka pohjalla on heikommin maatunutta turvetta (kuva 140). Koko suossa liekoja on kohtalaisesti (2,6%). Yli lm :n syvyisen alueen pintao - san (O-lm) liekoisuus on korkea (3,1%). Turvetuotantoalueella liekojen määrä on pieni (1,7%), (taulukko 39). Kivisuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,25 milj. m3, mistä yli lm :n syvyi - sellä alueella om n. 0,11 milj. m3 ja yli 2m :n alueella n. 0,03 milj. m3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 5 ha ja vastaava turvemäärä n. 0,07 milj. suo- m 3. Turpeensa puolesta Kivisuo soveltuis i sekä jyrsin-, että palaturvetuotantoon, mutta tuotantokelpoisen alueen pienuu s ei ehkä houkuttele taloudellisiin uhrauksiin. 51. Uudissuo (kl. 3314 11, x=70213, y= 4983) sijaitsee runsaat 15 k m Pielaveden kirkolta koilliseen paikallistien läheisyydessä (kuva 141). Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suo rajoittuu luoteispäästään peltoalueeseen. Lounaassa on soistunutta metsämaata ja loivaa moreenimaastoa. Suon kaakkois - päästä on matkaa maantielle runsaat 100 m. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 25 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 7 ha ja yli 2m :n aluetta 2 ha.tutkimuspistetiheys on 5,2/10 ha. Suon keskiosassa on sararämemuuttumaa ja tupasvillaräme ojikkoa. Kaakkoispääss ä on kangasräme ojikkoa ja luoteisnurkkauksessa kytöheittoa sekä karhunsammal - muuttumaa (liite 2). Puusto on mäntyvaltaista, tiheästi kasvavaa riukupuuta. Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan ja vedet laskevat pääasiassa Keukoiseen. Kaakkoisosien vedet laskevat vanhaa luonnonpuroa pitkin lounaaseen. Kuivatus - mandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,04m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 1,96m

17 5 josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,46m (taulukko 43). Suon poh - ja on pääasiassa hiekka- ja kivimoreenia. Syvimmän altaan pohjalla on ohut kerros karkeadetritusliejua (kuva 142). Lähes koko turvekerrostuma on saravaltaista (90%). Yleisimmät turvelajit ova t SC-t 34%, C-t 32% ja ErSC-t 11% (liite 2). Varputurpeen osuus on 11% ja tupasvillaturpeen 18%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,3 ja hy - vin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,9. Hyvin maatuneen turpeen osuus koko turvemäärästä on runsaat 75%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on melk o selväpiirteinen. Maatuneisuus kasvaa nopeasti pohjaa kohden muutamaa poikkeus - ta lukuunottamatta (kuva 142). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,5%). Yli 1 m :n syvyisen alueen pintaosa n (0-lm) liekoisuus on erittäin korkea (4,7%), mutta 1-2m välisen kerroksen erit-

17 6 täin alhainen (0,4%). Tuotantoalueella liekojen määrä on keskimääräinen (2,1% ) (taulukko 39). Pisteellä A400 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,5-9,7% ja on keski - määrin 5,0%. ph :n vaihteluväli on 3,1-3,7 (taulukko 40). Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo on 87,3%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 128-133 kg/m 3 j a keskiarvo on 131 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimääri n 22,4 MJ/kg (taulukko 35). Uudissuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,26 milj.m 3, mistä yli lm :n syvyisellä alueella on n. 0,14 milj. m 3 ja yli 2m :n alueella n. 0,05 milj. m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 5 ha ja vastaavan turpeen määrä n. 0,97 milj. suo-m 3, Tämän turvemäärän energiasisältö

17 7 on kuivana n. 0,20 milj. GJ eli n. 0,05 milj. MWh (taulukko 43). Turpeensa puolesta Uudissuo soveltuu sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Korkea keskimaatuneisuus ja tupasvillarahkasaraturpeen runsaus riittävät aikaansaamaan luja n palan. Toisaalta saravaltainen turve viittaisi jyrsinturvetuotantoon pienen ä haittana tosin pintaosien tupasvillaturve. 52. Persauksensuo (kl. 3314 11, x=70239, y=4972) sijaitsee n. 20 km Pie - laveden kirkolta koilliseen metsäautotien läheisyydessä. Kulkuyhteydet suoll e ovat kohtalaiset. Suon etelä-, pohjois- ja kaakkoispuolella on soistunutta metsämaata ja loivaa moreenimaastoa. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 35 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 17 ha ja yli 2m :n aluetta 2 ha (kuva 143). Tutkimuspistetiheys on 5,7/10 ha. Persauksensuon suotyypit vaihtelevat melkoisesti. Keskiosissa tavataan mm. rääseikkokorpi- ja sararämemuuttumaa sekä mustikkaturvekangasta ja vielä korpi - ja tupasvillarämettä (kuva 144). Suon reunaosissa on puolukka- ja mustikkaturvekangasta (liite 1). Puusto on sekalaista, tiheästi kasvavaa riuku- ja pino - tavaraa. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Vedet laskevat pohjoiseen Kokkosuolle ja edellee n Könönpuroa pitkin pohjoiseen Lampaanjärveen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,11. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 1,54m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,29 (taulukko 43). Suon pohj a on moreenia. Syvimmän alueen pohjalla on ohut kerros karkeadetrituslieju a (kuva 144).

17 8 Persauksensuon turve on saravaltaista (97%). Yleisimmät turvelajit ovat C- t 65% ja EqC-t 6% (liite 2). Puunjäänösturpeen osuus on 5% ja varputurpeen 10%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,7 ja hyvi n maatuneen (HS-10) pohjakerroksen 7,7. Hyvin maatuneen turpeen osuus koko

17 9 turvemäärästä on runsaat 80%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on selväpiirteinen. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohjaa kohti (kuva 144). Koko suossa on liekoja kohtalaisesti (2,4%). Yli lm :n syvyisen alueen pintaosan (0-lm) liekoisuus on erittäin korkea (6,4%), mutta 1-2m välisen kerrokse n erittäin alhainen (0,4%). Tuotantoalueella liekoja on runsaasti (3,1%) (taulukko 39). Pisteellä A600 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,6-4,6% ja on keski - määrin 4,0%. ph :n vaihteluväli on 3,5-4,9 (taulukko 40). Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo on 87,1%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 85-143 kg/m 3 j a keskiarvo 121 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimääri n 22,7 MJ/kg (taulukko 36). Persauksensuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,39 milj. m3, mistä yli lm : n syvyisellä alueella on n. 0,26 milj. m 3 ja yli 2m :n alueella n. 0,04 milj. m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 11 ha j a vastaavan turpeen määrä on n. 0,15 milj. suo-m3, Tämän turvemäärän energiasisältö kuivana on n. 0,40 milj. GJ eli n. 0,11 milj. MWh (taulukko 43). Turpeens a puolesta Persauksensuo soveltuu erinomaisesti jyrsinturvetuotantoon. Suon pintaosan erittäin korkea liekoisuus nostanee kuitenkin korjuukustannuksia merkittävästi.

18 0 53. Itälärvensuo (kl. 3314 11, x=70209, y=4967) sijaitsee runsaat 15 k m Pielaveden kirkolta koilliseen yksityistien läheisyydessä. Kulkuyhteydet suoll e ovat kohtalaiset. Suo rajoittuu kaakossa Itäjärveen ja luoteessa Keukoiseen (kuva 145). Suon lounaispuolella kulkee pitkittäisharjujakso. Itäpuoliset osat ova t soistunutta metsämaata. Suon tutkittu kokonaispinta-ala on 105 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 70 ha ja yli 2m :n aluetta 39 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha. Itäjärvensuon keskiosat ovat sararäme- ja kalvakkanevamuuttumaa. Itä- ja etelä - osissa on korpiräme muuttumaa sekä pohjoisessa karhunsammalmuuttumaa ja mustik-

18 1 katurvekangasta (liite 1). Puusto on mäntyvaltaista, melko tiheään kasvavaa riukuasteen metsikköä. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Vedet laskevat Itäpuron kautta länteen Oravaisjärveen (kuva 145). Kuivatusmandollisuudet ovat heikot läheisten järvien takia. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,61m. Yli lm :n syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,11m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 0,31m (taulukko 43). Suo n pohjalla on laajalla alueella karkeadetritus- tai saviliejua. Muuten pohja o n hiekkaa tai silttimoreenia (kuvat 146 ja 147). Lähes koko turvekerrostuma on saravaltaista (96%). Ruskosammalvaltaisen turpee n osuus on 1%. Yleisimmät turvelajit ovat C-t 65% ja EqC-t 10% (liite 2). Puu n jäännösturpeen osuus on 4% ja varputurpeen 5%. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja hy - vin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 7,4. Hyvin maatuneen turpeen osuus koko

18 2 turvemäärästä on n. 85%. Maatuneisuuden suhteen turvekerrostuma on selväpiirteinen. Suon keskiosissa on paksu kerros hyvin maatunutta turvetta (kuva 146). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,9%). Yli lm :n syvyisen aluee n pintaosassa (0-lm) on liekoja kohtalaisesti (2,7%), mutta 1-2m välisessä kerroksessa erittäin vähän (0,4%). Tuotantoalueella liekoja on vähän (1,7%) (taulukko 39). Pisteellä A100+300 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,1-4,4% ja on keski - määrin 2,8%. Turpeen ph :n vaihteluväli on 4,9-5,3 (taulukko 40) ja turpeen vesi - pitoisuuden keskiarvo on 89,1%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 80-151 kg/m 3 ja keskiarvo 110 kg/m 3_ Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimääri n 22,2 MJ/kg (taulukko 37). Itäjärvensuon luonnontilainen turvemäärä on n. 1,69 milj. m 3, mistä yli lm :n sy - vyisellä alueella on n. 1,48 milj.m 3 ja yli 2m :n alueella n. 0,99 milj. m 3 (taulukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 56 ha ja vas-

18 3 taavan turpeen määrä n. 1,11 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö kuivana on n. 2,70 milj. GJ eli n. 0,75 milj. MWh (taulukko 43). Turpeensa puolest a Itäjärvensuo soveltuu erinomaisesti jyrsinturvetuotantoon. Osittaisia kuivatusvaikeuksia on Itäjärven ja Keukoisen lähettyvillä. 54. Peurusuo (k1.3332 01, x=70179, y=5024) sijaitsee vajaat 20 km Pie - laveden kirkolta koilliseen yksityistien varrella (kuva 148). Kulkuyhteyde t suolle ovat hyvät. Suon keski- ja pohjoisosissa on peltosarkoja. Kaakossa Peurusuo rajoittuu tiehen ja viljapeltoon. Luoteispuolella on soistunutta metsä - maata. Peurusuo sijaitsee osittain Maaningan puolella. Suon tutkittu kokonaispinta-ala 35 ha, mistä yli lm :n syvyistä aluetta o n 28 ha ja yli 2m :n aluetta 11 ha. Tutkimuspistetiheys on 7,1/10 ha. Peurusuon keskiosa on peltoa ja mustikkaturvekangasta. Pohjois- ja luoteisnurkkauksessa on varpu-, ruoho-, heinä- sekä mustikkaturvekangasta. Puusto on seka - laista, tiheästi kasvavaa tukkipuuta. Suolla on vanha, kattava ojitus. Suovedet laskevat Niranpuroa pitkin kaakkoon

18 4 Löytynpuroon ja lopulta Tuovilanlahteen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Turvekerrostuman keskisyvyys on 1,74m. Yli lm :n alueen keskisyvyys on 1,96m, josta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,41m (taulukko 43). Suon pohjall a on syvimmässä altaassa karkeadetritus- ja saviliejua. Muualla pohja on moreenia (kuva 149). Peurusuon turve on saravaltaista (81%). Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus o n peräti 7%. Yleisimmät turvelajit ovat SC-t 23%, C-t 18% ja LCS-t 9% (liite 2). Puunjäännösturpeen osuus on 13% ja varputurpeem 11%. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja hy - vin maatuneen (H5-10) pohjakerroksen 6,4. Hyvin maatuneen turpeen osuus kok o turvemäärästä on lähes 80%. Maatuneisuusaste vaihtelee turvekerrostumassa mel-

18 5 koisesti. Syvimmillä alueilla, suon eteläosissa, hyvin maatunut (H7-10) turv e esiintyy linssinä turvekerrostuman keskiosissa (kuva 149). Koko suon keskimääräinen liekoisuus on alhainen (1,1%) samoin kuin yli lm : n alueen pintaosan (0-lm) liekoisuuskin (1,0%). Yli lm :n alueen välikerrokse n (1-2m) liekoisuus on erittäin alhainen (0,3%). Tuotantoalueella on liekoj a erittäin vähän (0,7%) (taulukko 39). Pisteellä A200+0 turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,6-6,2% ja on keski - määrin 4,6%. ph :n vaihteluväli on 3,6-5,4 (taulukko 40). Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo on 88,9%. Kuivatilavuuspainon vaihteluväli on 63-118 kg/m 3 ja keskiarvo 92kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on keskimäärin 20, 1 MJ/kg (taulukko 38). Peurusuon luonnontilainen turvemäärä on n. 0,61 milj.m 3, mistä yli lm :n syvyisellä alueella on n. 0,55 milj.m3 ja yli 2m :n alueella n. 0,29 milj.m 3 (tau - lukko 42). Syvyytensä puolesta turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 23 ha, j a vastaavan turpeen määrä n. 0,37 milj. suo-m 3, Tämän turvemäärän energiasisält ö kuivana on n. 0,73 milj. GJ eli n. 0,20 milj. MWh (taulukko 43). Turpeensa puolesta Peurusuo soveltuu jyrsinturvetuotantoon.

18 6 TULOSTEN TARKASTELUA Tutkittu suoal a Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 3 495 ha, josta yli lm : n syvyistä aluetta on 1 752 ha eli 50,1% ja yli 2m :n aluetta 760 ha el i 21,7% (taulukko 42). Tutkituista 54 suoaltaasta on : 25 ha 7 kp l 26-49 " 17 " 50-99 " 17 " 100-149 12 " >_ 150 1 " yht. 54 kp l Tutkimuslinjastoa on yhteensä 131,9 km ja tutkimuspisteitä 1 521 kpl. Tutkimuspistetiheys koko aineiston keskiarvona on 4,4 pistettä/10 ha.

187 Suotyypit Tutkimuspisteiden suotyypeistä on 26% luonnontilaisia, 4% ojikkoa, 51 % muuttumia ja 19% turvekankaita, peltoja, kytöheikkoja tai karhunsammal - muuttumia (liite 1). Suotyypeistä ovat rämeet yleisimpiä, kokonaisosuu s määrityksistä n. 54%. Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus Tutkimusalueen suot ovat suhteellisen matalia. Koko aineiston perusteell a laskettu turvekerrostumien keskipaksuus on 1,31m (taulukko 42). Heikost i maatuneen pintakerroksen osuus on tästä 0,42m ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 0,89m. Yli 1 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,95m j a yli 2 metrin alueen 2,60m. Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus vaihtelee huomattavasti eri soilla (0,05m-0,80m) ja myös soiden reuna - ja keskiosien välillä. Turvekerrostumien keskimaatuneisuuksien vaihteluväli on 4,0-7,0 ja keski - arvo 5,6 (taulukko 42). Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatunei - suus on 3,1 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,7. Tutkittujen soide n korkea ojitusaste (ojitukset pääosin muuttuma-asteella) nostaa turpee n maatuneisuuksia merkittävästi. Turvelajijakautum a Tutkittujen soiden turvejakautuma on esitetty liitteessä 2. Taulukkoo n on koottu ja yhdistetty alueen yleisimmit turvelajit. Turpeista on sa - ravaltaisia 71% (liite 2). Puhtaita saraturpeita on 25% ja rahkasaratur - peita 16%. Rahkavaltaisten turpeiden osuus on 28 % ja ruskosammalvaltais - ten 1%. Puhdasta rahkaturvetta on 2% ja sararahkaturvetta 7%. Puunjään - nösturpeiden kokonaisosuus on 10% ja varputurpeiden 11%. Tupasvillaturpeen määrä on 18%. Liekoisuus Lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä alueen soissa on keskimää - räistä luokkaa. Yli 0,3m syvyisellä alueella on keskimääräinen liekoi - suus-% 2,1. Pintakerroksessa (0-lm) liekoja on runsaasti (3,0%) kun taas 1-2 m välisessä kerroksessa niitä on erittäin vähän eli 0,9 % (taulukko 39).

18 8 Yli 1 metrin syvyisellä alueella on liekoja vähän (1,8%). Tuotantokelpoisen alueen keskimääräinen liekoisuus-% on 1,7 vaihtelurajojen olless a 0,1-3,4 % (taulukko 39). Taulukko 39. Soiden eri syvyisten alueiden liekoisuus % :na 0-1 m :n, 1-2 m :n ja 0-2 m :n syvyysvälien tilavuudesta. Yli 0,3 m :n syvyinen alue Yli 1 m :n syvyinen alue Yli 2 m :n syvyinen alue Tuo - plik- plik- plik- tanto - tauksia tauksia tauksia aluee r Suon nimi kpl 0-1 m 1-2 m 0-2 m kpl 0-1 m 1-2 m 0-2 m kpl 0-1 m 1-2 m 0-2 m lieko - 1. Suurisuo 550 2,7 0,8 1,8 390 2,9 1,1 2,0 140 1,1 0,4 0,7 1, 4 2. Veteläsuo 230 0,5 0,4 0,4 160 0,4 0,4 0,4 140 0,3 0,3 0,3 0, 4 3. Kapustasuo 380 4,1 1,1 2,6 250 2,8 1,2 2,0 70 2,3 1,5 1,9 1, 9 4. Haapasuo 230 2,8 0,9 1,9 170 3,3 1,1 2,2 20 1,3 0,4 0,9 1, 7 5. Otrasuo 240 0,6 0,4 0,5 180 0,2 0,2 0,2 110 0,1 0,2 0,1 0, 1 6. Valkeissuo 100 4,1 2,7 3,4 90 3,7 3,0 3,4 50 2,9 2,4 2,7 3, 4 7. Kivisuo 370 0,9 0,3 0,6 330 0,9 0,3 0,6 260 0,6 0,3 0,4 0,4 8. Teerisuo 260 1,1 0,2 0,7 160 0,4 0,2 0,3 120 0,3 0,1 0,2 0,4 9. Ruostesuo 130 9,0 0,0 4,5 50 7,7 0 3,9 10 2,6 0 1,3 3, 1 10. Pirttisuo 160 1,6 0,2 0,9 140 1,4 0,1 0,7 60 1,6 0,3 0,9 0, 7 11. Joussuo 200 3,8 0,2 2,0 120 2,6 0,2 1,4 50 2,0 0 1,0 1, 4 12. Hirsisuo 100 3,4 1,0 2,2 60 1,8 1,0 0,4 20 0,7 0,8 0,8 1, 4 13. Pieni Kivisuo 210 4,4 0,7 2,6 120 3,4 0,9 2,1 60 1,3 0,6 1,0 1, 6 14. Lyytisensuo 180 2,0 0,9 1,4 130 1,7 1,0 1,3 50 0 0,3 0,1 1, 1 15. Heinäsuo 230 3,0 0,8 1,9 150 1,5 0,7 1,1 100 2,2 0,9 1,6 1, 3 16. Kettusuo 120 2,3 0,8 1,6 60 3,3 0 1,7 20 2,0 0 1,0-17. Hevossuo 440 3,9 0,6 2,3 310 3,0 0,6 1,8 90 0,6 0,4 0,5 2, 0 18. Jokisalo 100 0,7 0,0 0,3 - - - - - - - - - 19. Katajasuo 630 2,4 0,6 1,5 490 2,5 0,9-1,7 340 1,7 0,7 1,2 1, 5 20. Orisuo 220 1,3 0,3 0,8 170 1,2 0,3 0,8 140 1,0 0,2 0,6 1, 3 21. Kiukoonsuo 270 2,9 0,6 1,7 220 2,5 0,7 1,6 180 2,0 0,4 1,2 1, 5 22. Lapinsuo 480 1,7 0,9 1,3 380 1,0 0,7 0,8 250 1,0 0,9 0,9 0, 7 23. Pilkansuo 190 2,2 1,0 1,6 90 1,0 1,1 1,0 30 1,0 0,2 0,6 1, 6 24. Luominsuo 130 1,0 0,2 0,6 120 1,3 0,3 0,8 20 1,1 0 0,5 0, 5 25. Sulunsuo 70 2,2 0 1,1 60 1,8 0 0,9 60 2,2 0 1,1 1, 1 26. Hanhisuo 80 0,8 2,4 1,6 60 0 1,1 2,2 50 0 2,3 1,1 1, 1 27. Ventosuo 220 5,1 0,7 2,9 130 3,3 0,7 2,0 40 0,7 1,0 0,9 0, 8 28. Ruokosuo 410 2,0 0,5 1,3 250 1,8 0,5 1,2 70 1,1 1,1 1,1 1, 0 29. Pieni Penkkisuo 110 1 5,9 0 3,0 50 4,5 0 2,2 - - - - - 30. Koirasuo 180 3,2 1,5 2,3 150 2,5 1,4 1,9 90 1,0 2,0 1,0 1, 9 31. Kenkäsuo 240 2,4 0,1 1,3 160 2,0 0,2 1,1 80 1,2 0,1 0,6 0, 7 32. Pangansuo 640 3,0 1,4 2,2 520 2,7 1,5 2,1 350 2,3 1,8 2,0 2, 1 33. Nikaransuo 330 2,7 1,9 2,3 220 2,4 2,2 2,3 110 0,8 1,7 1,2 2, 4 34. Iso Leväsuo 290 4,7 0,5 2,6 220 4,6 0,6 2,6 140 0,8 0,1 0,4 2, 3 35. Polvisuo 190 6,3 0,2 3,2 170 6,3 0,2 3,2 30 4,3 0 2,1 2, 8 36. Majakankaanalussuo 300 2,6 1,2 1,9 230 2,8 1,4 2,1 160 2,3 1,6 1,9 2, 2 37. Pihasuo 130 5,3 1,3 3,3 130 5,3 1,4 3,3 50 4,1 1,6 3,2 3, 4 38. Amerikansuo 90 5,1 0,5 2,8 80 5,3 0,6 2,9 30 3,8 0,6 2,2-39. Raivosuo 330 3,9 0,3 2,1 250 3,5 0,3 1,9 140 2,7 0,3 1,5 1, 4 40. Ruokosuo 370 3,2 1,1 2,1 270 2,3 1,1 1,7 190 1,3 0,1 1,1 1, 6 41. Pyöreäsuo 160 2,6 1,1 1,9 120 2,0 1,2 1,6 60 0,4 0,6 0,5 2, 2 42. Talliviita 130 3,6 2,5 3,1 80 2,7 2,9 2,8 10 0,5 0 0,3 2, 8 43. Jänisahonsuo 220 3,7 1,8 2,8 170 2,8 1,9 2,3 90 1,9 2,0 1,9 2, 2 44. Hanhisuo 80 0,6 0,1 0,3 60 0,5 0,1 0,3 40 0,3 0 0,1-45. Katajasuo 200 2,0 1,6 1,8 160 1,7 1,7 1,7 100 1,4 1,5 1,5 1, 3 46. Koskenalussuo 210 5,8 0 2,9 140 5,9 0 3,0 10 4,7 0 2,3 2, 9 47. Saarisenpuronsuo 360 5,2 1,4 3,3 270 5,0 1,6 3,3 130 4,3 1,2 2,7 3, 3 48. Komulaisensuo 160 6,1 0,9 3,5 10 5,7 1,2 3,5 - - - - 3, 4 49. Takunsuo 180 4,5 1,0 2,8 120 4,3 1,1 2,7 80 3,2 1,3 2,2-50. Kivisuo 100 4,9 0,3 2,6 50 3,1 0,3 1,7 20 2,1 0,5 1,3 1, 7 51. Uudissuo 120 4,8 0,2 2,5 50 4,7 0,4 2,6 20 3,2 0,7 1,9 2, 1 52. Persauksensuo 190 4,7 0,2 2,4 130 6,4 0,4 3,4 20 0,5 0 0,3 3, 1 53. Itäjärvensuo 330 3,4 0,4 1,9 250 2,7 0,4 1,6 210 2,4 0,4 1,4 1, 7 54. Peurusuo 190 1,5 0,6 1,1 160 1,0 0,3 0,7 60 0,6 0,1 0,3 0, 7 Yhteensä/keskiarvo 12 760 3,0 0,9 2,1 9 870 2,3 0,8 1,8 4 770 1,6 0,7 1,1 1,7

189 Laboratoriotulosten tarkastelua Tilavuustarkkoja näytesarjoja laboratoriomäärityksiä varten otettiin yhteensä 38 suolta. Näytteenottopisteet pyrittiin valitsemaan mandollisimman edustavalta pisteeltä eli ko. suon keskiarvolukuja myötäillen. Tarvittaessa yhdeltä suolta otettiin useampia näytesarjoja. Laboratoriotulosten yhteenveto on taulukossa 40. Taulukko 40, Yhteenveto laboratoriotuloksista. Nro Suon nimi näyt e piste P H tuhkapitoisuus % vesipitoisuus % kuiva-ainetta nj _ keåi ffiyo - vaihteluvälarvväli arvo väli arvo keski- vaihtelu- keåd - vaihtelu-keski- vaihtelu - väli teholl. ' öatvo kuivana 14J/ keåå vaihteluväl arvo i 1. Suurisuo A 700-100 4,3 3,2-4,6 5,4 3,8-9,7 89,1 79,0-92,9 94 59-133 20,3 19, 2-21, 2 2. Veteläsuo A 500-100 4,4 3,5-5,0 3,5 2,0-6,3 g2,5 89,8-94,2 73 57-101 20,8 19,9-22, 1 3. Kapustasuo A 600-200 3,9 3,6-4,0 2,0 1,7-2,5 88,5 84,7-93,1 119 81-154 22,4 18,8-25, 0 4. Haapasuo A 200 4,0 3,1-4,6 3,8 2,8-5,5 89,4 88,0-91,3 107 91-121 21,1 19,2-22, 4 5. Otrasuo A 100 3,9 3,0-4,2 2,1 1,5-3,7 91,9 83,2-93,7 78 49-130 19,7 18,1-21, 6 6. Valkeissuo A 300 4,7 3,7-5,5 3,6 1,5-7,1 88,7 85,2-91,5 104 85-118 20,4 18,5-22, 2 7. Kivisuo A 990 ± 0 4,9 3,4-5,7 6,9 4,1-9,3 90,1 86,5-92,6 97 73-125 20,0 18,6-20, 6 8. Teerisuo A 400 4,4 3,1-5,3 5,4 1,6-8,9 90,1 86,2-94,3 103 73-137 20,4 17,7-21, 7 9. Ruostesuo A 400+300 5,0 4,4-5,4 5,3 4,8-5,8 86,5 83,6-91,2 132 89-163 21,6 21,0-22, 1 10. Pirttisuo A 300 ± 0 5,4 4,3-6,1 5,8 5,1-6,8 88,6 84,9-90,8 113 90-149 20,1 18,1-21, 4 11. Joussuo A 300 3,8 3,2-4,5 2,8 1,6-4,5 86,2 83,0-89,5 136 111-164 23,0 22,6-23, 4 12. Lyytisensuo A 100 5,2 4,4-5,8 3,7 2,4-5,5 89,9 86,5-91,9 82 76-86 20,5 19,8-20, 9 13. Heinäsuo A 300-0 4,2 3,3-4,8 4,1 2,0-6,7 88,5 81,9-92,5 114 76-173 21,1 19,7-22, 5 14. Hevossuo A 400 3,7 3,2-4,1 1,5 0,9-2,5 86,6 83,8-94,2 155 152-162 21,9 17,7-24, 1 15. Katajasuo C 100+100 5,4 3,6-6,3 5,4 2,9-9,4 88,8 85,5-90,6 106 91-128 20,9 17,5-23, 4 16. Orisuo A 200 4,7 3,7-5,0 5,2 3,6-11,4 92,9 88,5-94,6 62 50-82 19,8 19,4-20, 9 17. Kiukoonsuo B 300 4,1 3,2-4,8 3,7 1,9-8,0 89,4 80,7-92,5 101 74-167 21,2 18,4-22, 6 18. Lapinsuo B 300 5,0 3,1-5,7 5,0 3,1-8,6 87,5 83,4-94,7 132 79-170 19,5 17,1-20, 6 C 500+200 4,8 3,5-5,3 4,7 2,1-7,8 89,2 85,0-91,8 106 74-149 20,5 19,8-21, 4 19. Luominsuo A 300-100 4,3 3,9-4,6 2,8 2,2-3,4 93,4 92,7-94,4 63 58-67 20,1 19,7-20, 4 20. Sulunsuo A 100 4,4 3,5-4,9 3,2 2,3-4,3 89,6 87,0-92,7 100 69-124 21,7 19,0-22, 6 21. Hanhisuo A 200+100 5,0 4,1-5,4 2,9 2,2-4,4 91,6 89,3-93,7 79 59-104 21,6 20,1-23, 7 22. Koirasuo A 200 4,7 4,2-5,2 3,4 1,4-9,9 90,1 86,2-92,7 91 64-130 20,5 18,1-21, 5 23. Pangansuo A 300 4,5 4,1-4,8 4,0 3,0-5,3 91,5 88,1-94,0 88 62-120 21,3 20,7-22, 1 A 500+800, 5,1 4,3-5,7 2,5 1,2-5,7 92,4 90,1-90,4 66 53-83 20,4 19,7-21, 7 24. Nikaransuo A 300 4,1 3,2-5,1 3,7 2,7-5,5 90,8 84,0-95,7 90 55-159 20,8 18,3-22, 3 25. Iso Leväsuo A 200-100 5,1 3,6-5,6 5,4 3,7-7,5 89,5 85,3-92,6 97 74-119 21,0 19,2-23, 0 26. Majakankaanalussuo A 200 4,6 3,3-5,5 3,4 2,3-5,7 90,1 85,4-94,9 107 81-149 22,0 20,8-23, 3 27. Pihasuo A 100 4,4 4,0-5,0 3,1 2,3-5,0 88,4 85,9-92,1 123 110-141 22,8 22,4-23, 1 28. Raivosuo A 200+100 5,0 4,1-5,8 3,1 1,4-5,4 90,1 86,6-92,2 102 79-129 21,6 20,8-23, 1 29. Ruokosuo A 200 4,5 3,5-5,2 3,1 2,7-3,7 92,4 91,3-93,3 70 60-80 21,0 20,1-21, 8 30. Jänisahonsuo A 200 4,3 2,9-5,5 4,1 2,9-5,5 90,0 85,8-94,9 102 55-144 21,1 20,3-22, 3 31. Katajasuo A 300-100 4,3 3,5-4,8 2,9 2,1-4,5 39,8 82,8-95,1 115 70-189 21,4 20,4-22, 0 32. Koskenalussuo A 300 4,5 3,2-5,7 4,5 3,6-6,0 37,1 82,6-90,9 124 97-171 20,1 17,7-21, 3 33. Saarisenpuronsuo A 200 4,2 3,3-4,4 2,9 2,2-3,6 38,8 82,9-91,9 120 77-153 21,5 21,0-22, 3 34. Komulaisenssuo A 200 ± 0 4,2 3,8-4,6 2,8 2,3-3,9 39,7 85,4-91,8 100 82-142 21,8 21,5-22, 1 35. Uudissuo A 400 3,4 3,1-3,7 5,0 2,5-9,7 37,3 83,7-92,2 131 128-133 22,4 22,0-22, 8 36. Persauksensuo A 600 4,5 3,5-4,9 4,0 3,6-4,6 37,1 84,4-90,5 121 85-137 22,7 20,8-23, 7 37. Itäjärvensuo A 100+300 5,1 4,9-5,3 2,8 2,1-4,4 39,1 85,5-93,0 110 80-151 22,2 19,7-24, 5 38. Peurusuo A 200-0 4,7 3,6-5,4 4,6 2,6-6,2 38,9 80,6-93,6 92 63-119 20,1 17,7-21, 7 Keskiarvo/vaihtelu 4,5 2,9-6,3 3,9 0,9-11,4 89,6 79,0-95,7 103 49-189 21,1 17,1-25,0 Koko aineiston ph-lukujen keskiarvo on 4,5 ja vaihteluväli 2,9-6,3. Happamuus laskee melko tasaisesti syvyyden kasvaessa. Saravaltaisten turpeiden ph-arvot ovat korkeimmat.

190 Tuhkapitoisuus on suhteellisen alhainen, keskiarvo 3,9% ja vaihteluväl i Taulukko 41 Soiden tuhkapitoisuus % :na ja kg/m3. SUON NIMI tuhkapitoisuus % kesk i arvo vaihteluväli tuhkan määrä k ~ntoaine / suo m keski - arvo vaihteluväl i 1. Suurisuo 5,4 3,8-9,7 5,1 3,6-9, 1 2. Veteläsuo 3,5 2,0-6,3 2,5 1,5-4, 6 3. Kapustasuo 2,0 1,7-2,5 2,4 2,0-3, 0 4. Haapasuo 3,8 2,6-5,5 4,1 2,8-5, 9 5. Otrasuo 2,1 1,5-3,7 1,6 1,2-2, 9 6. Valkeissuo 3,6 1,5-7,1 3,7 1,6-7, 4 7. Kivisuo 6,9 4,1-9,3 6,7 4,0-9, 0 8. Teerisuo 5,4 1,6-8,9 5,6 1.6-9, 2 9. Ruostesuo 5,3 4,8-5,8 7,0 6,3-7, 7 10. Pirttisuo 5,8 5,1-6,8 6,5 5,8-7, 7 11. Joussuo 2,8 1,6-4,5 3,8 2,2-6, 1 14. Lyytisensuo 3,7 2,4-5,5 3,0 2,0-4, 5 15. Heinäsuo 4,1 2,0-6,7 4,7 2,3-7, 6 17. Hevossuo 1,5 0,9-2,5 2,3 1,4-3, 9 19. Katajasuo 5,4 2,9-9,4 5,7 3,1-10, 0 20. Orisuo 5,2 3,6-11,4 3,2 2,2-2, 7 21. Kiukoonsuo 3,7 1,9-8,0 3,7 1,9-8, 1 22. Lapinsuo (B) 5,0 3,1-8,6 6,6 4,1-11, 3 22. - "- (C) 4,7 2,1-7,8 5,0 2,2-8, 3 24. Luominsuo 2,8 2,2-3,4 1,8 1,4-2, 1 25. Sulunsuo 3,2 2,3-4,3 3,2 2,3-4, 3 26. Hanhisuo 2,9 2,2-4,4 2,3 1,7-3, 5 30. Koirasuo 3,4 1,4-9,9 3,1 1,3-9, 0 32. Pangansuo 4,0 3,0-5,3 3,5 2,6-4, 7 32. - "- 2,5 1,2-5,7 1,6 0,8-3, 8 33. Nikaransuo 3,7 2,7-5,5 3,3 2,4-4, 9 34. Iso Leväsuo 5,4 3,7-7,5 5,2 3,6-7, 3 36. Majakankaanalussuo 3,4 2,3-5,7 3,6 2,5-6, 1 37. Pihasuo 3,1 2,3-5,0 3,8 2,8-6, 1 39. Raivosuo 3,1 1,4-5,4 3,2 1,4-5, 5 40. Ruokosuo 3,1 2,7-3,7 2,2 1,9-2, 6 43. Jänisahonsuo 4,1 2,9-5,5 4,2 3,0-5, 6 45. Katajasuo 2,9 2,1-4,5 3,3 2,4-5, 2 46. Koskenalussuo 4,5 3,6-6,0 5,6 4,5-7, 4 47. Saarisenpuronsu o 2,9 2,2-3,6 3,5 2,6-4, 3 1 1 8. Komulaisensuo 2,8 2,3-3,9 2,8 2,3-3, 9 51.Uudi55uo 5,0 2,5-9,7 6,5 3,3-12, 7 52. Persauksensuo 4,0 3,6-4,6 4,8 4,4-5, 6 53. Itäsjärvensuo 2,8 2,1-4,4 3,1 2,3-4, 8 54. Peurusuo 4,5 2,6-6,2 4,1 2,4-5, 7 Keskiarvo/vaihtelu 3,9 0,9-11,4 3,9 0,8-12,7

19 1 0,9-11,4 %. Tästä vaihteluvälistä on jo eliminoitu runsastuhkainen poh - jakerros. Tuhkapitoisuuksien keskiarvot täyttävät selvästi Turveteolli - suusliitto ry :n määrittelyohjeen vaatimukset (liite 4). Vesipitoisuuden keskiarvo on 89,6%, vaihteluvälin ollessa 79,0-95,7%. Korkean ojituksen takia vesipitoisuuden keskiarvo alittaa selvästi luon - nontilaisen turpeen vesipitoisuuden (n. 92-94%). Tutkittujen turpeiden kuivatilavuuspainon keskiarvo on 103 kg/ m3. Vaih - telurajat ovat suuret, 49-173 kg/ m3. Näytesarjojen sisäiset kuivatila - vuuspainot saattavat vaihdella myös melkoisesti. Turvenäytteiden tehollisten lämpöarvojen (kuivana) keskiarvo 21,1 MJ/kg täyttää hyvin laadunmäärittelyohjeen vaatimukset. Vaihteluväli, 17,1-25, 0 MJ/kg, on suuri. SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Tutkittujen soiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon on esitetty taulu - kossa 43. Tarkemmat, suokohtaiset tiedot on esitetty suoselostusten yh - teydessä. Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen rajana on useimpien soiden osal - ta pidetty puoltatoista metriä. Vanhoilla ojitusalueilla on voitu mennä vielä metrin syvyyteenkin kun taas lähes luonnontilaisilla alueilla o n otettu huomioon vasta kanden metrin syvyiset alueet. Tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa on suon keskisyvyydesta vähennetty tuotannoss a suon pohjalle jäävän, runsastuhkaisen kerroksen osuus sekä useimmiss a tapauksissa myös suon pinnan karikekerros. Kuivan turpeen energiasisältö on laskettu lämpöarvon, kuivatilavuuspaino n ja tuotantokelpoisen turpeen määrän tulona. Tutkituista soista on syvyytensä puolesta polttoturvetuotantoon soveltu - via yhteensä 49 kpl, pinta-alaltaan 1 299 ha (taulukko 43), mikä on 39,0% koko tutkitusta suoalasta. Tiukalla kriteerillä (kuivatusvaikeudet, suur i liekoisuus, heikko maatuneisuus, paksu, heikosti maatunut pintaturve, pie - nialaisuus, alhainen kuiva-ainepaino) laskettuna polttoturvetuotantoon

192 Taulukko 42. Yhteenveto soiden keskisyvyydestä, -maatuneisuuksista j a turvemääristä. koko su o Suon nimi kl. p -al a (ha) keskisyvyy s keskimaatuneisuus turvemäär ä lm) (mili.m' ), H 1_4 H 5 10 H 5 1 0 H 1-4 R S-10 H 1-10 8 110 H 1-4 H 1-1 C 1. Suurisu o 2. Veteläsu o 3314 0 9 3314 1 0 16 0 5 5 0,4 3 0,6 9 0,7 3 1,6 0 1,1 6 2,2 9 3, 6 3, 1 6, 4 6, 0 5, 3 5, 2 0,6 9 0 3 8 1,1 7 0,8 8 1,8 6 1,2 6 3. Kapustasu o 3314 0 2 11 5 0,3 3 0,6 1 0,9 4 2, 7 6, 7 5, 5 0,3 8 0,7 0 1,0 E 4. Haapasu o 3314 0 8 4 0 0,3 0 0,9 0 1,2 0 3, 4 7, 1 6, 2 0,1 2 0,3 6 0,4 8 5. Otrasu o 3314 0 2 10 0 0,5 9 0,7 9 1,3 8 3, 0 6, 7 5, 2 0,5 9 0,7 9 1,3 8 6. Valkeissu o 3314 0 9 2 5 0,4 8 0,8 8 1,3 6 3, 2 6, 6 5, 5 0,1 2 0,2 2 0,3 4 7. Kivisu o 8. Teerisu o 9. Ruostesu o 3314 0 9 3314 0 9 3314 0 9 10 0 10 0 8 5 0,5 4 0,4 3 0,0 8 1,1 6 0,8 2 0,4 0 1,7 0 1,2 5 0,4 8 3, 7 2, 7 4, 0 5, 4 7, 0 6, 0 4, 9 5, 8 5, 7 0,5 4 0,4 3 0,0 7 1,1 6 0,8 2 0,3 4 1,7 0 1,2 5 0,4 1 10. Pirttisu o 3314 0 9 4 5 0,5 8 0,8 0 1,3 8 3, 7 6, 7 5, 5 0,2 6 0,3 6 0,6 2 11. Joussu o 12. Hirsisu o 13. Pieni Kivisu o 3314 1 0 3314 0 9 3314 0 9 5 5 4 0 5 0 0,1 5 0,3 5 0,2 0 1,1 3 0,8 0 0,6 8 1,2 8 1,1 5 0,8 8 7, 8 3, 3 3, 3 6, 5 6, 6 6, 2 5, 9 5, 7 5, 5 0,0 8 0,1 4 0,1 0 0,6 2 0,3 2 0,3 4 0,7 0 0,4 6 0,4 4 14. Lyytisensu o 3314 1 0 3 5 0,8 0 0,6 9 1,4 9 3, 4 6, 7 5, 0 0,2 8 0,2 4 0,5 2 15. Heinäsu o 3314 1 0 7 5 0,2 1 0,9 5 1,1 6 3, 5 6, 5 6, 2 0,1 6 0,7 1 0,8 7 16. Kettusu o 3314 1 0 3 5 0,4 6 0,4 3 0,8 9 2, 8 6, 7 4, 7 0,1 6 0,1 5 n,3 1 17 H?v055Uf? 3314 0 6 10 0 0,3 7 0,5 9 0,9 6 2, 3 6, 8 5, 2 0,3 7 0,5 9 0,9 6 18. Jokisal o 3314 1 1 4 0 0,1 5 0,2 0 0,3 5 3, 4 5, 8 4, 7 0,0 6 0,0 8 0,1 4 19. Katajasu o 20. Orisu o 3314 1 2 3314 1 2 13 5 5 0 0,3 7 0,4 0 1,2 9 1,4 8 1,6 6 1,8 8 3, 1 3, 8 7, 0 6, 0 5, 9 5, 5 0,5 0 0,2 0 1,7 4 0,7 4 2,2 4 0,9 4 21. Kiukoonsu o 3332 0 1 6 0 0,3 3 1,1 7 1,5 0 3, 8 6, 7 6, 0 0,2 0 0,7 0 0,9 0 22. Lapinsu o 3314 0 9 13 0 0,5 8 1,3 0 1,8 8 3, 0 6, 7 5, 6 0,7 5 1,6 9 2,4 4 23. Pilkansu o 24. Luomisu o 25. Sulunsu o 3314 1 0 3314 0 6 3314 1 2 5 5 1 5 1 5 0,4 7 0,8 0 0,2 0 0,6 0 0,3 3 1,4 7 1,0 7 1,1 3 1,6 7 3, 7 3, 2 1, 8 7, 5 5, 8 6, 7 5, 8 4, 0 6, 2 0,2 6 0,1 2 0,0 3 0,3 3 0,0 5 0,2 2 0,5 9 0,1 7 0,2 5 26. Hanhisu o 27. Ventosu o 28. Ruokosu o 29. Pieni Penkkisu o 3332 0 1 3314 1 2 3314 0 6 3314 1 0 2 0 11 5 14 0 5 5 0,6 5 0,4 5 0,5 1 0,2 5 0,9 5 0,3 2 0,3 8 0,3 8 1,6 0 0,7 7 0,8 9 0,6 3 3, 0 2, 9 3, 4 2, 5 6, 0 6, 4 6, 1 7, 4 5, 5 4, 4 4, 4 5, 5 0,1 3 0,5 2 0,7 1 0,1 4 0,1 9 0,3 7 0,5 3 0,2 1 0,3 2 0,8 9 1,2 4 0,3 5 30. Koirasu o 3314 0 9 3 0 0,3 7 1,4 0 1,7 7 3, 2 7, 1 6, 2 0,1 1 0,4 2 0,5 3 31. Kenkäsu o 32. Pangansu o 3314 1 2 3313 1 2 5 5 12 5 0,4 2 0,5 8 0,9 6 1,0 2 1,3 8 1,6 0 2, 6 2, 9 7, 2 6, 7 5, 8 5, 5 0,2 3 1,1 0 0,5 3 1,9 3 0,7 6 3,0 3 33. Nikaransu o 3313 1 2 8 5 0,7 8 0,7 4 1,5 2 2, 6 7, 3 4, 9 0,6 6 0,6 3 1,2 9 34. Iso Leväsu o 3313 1 2 8 5 0,3 5 1,0 9 1,4 4 3, 2 6, 6 5, 7 0,3 0 0,9 3 1,2 3 35. Polvisu o 3313 1 2 5 5 0,1 1 0,8 4 0,9 5 3, 3 6, 0 6, 5 0,0 6 0,4 6 0,5 2 36. Majakankaanalussu o 3313 1 2 7 0 0,5 9 1,1 0 1,6 9 2, 8 7, 3 5, 4 0,4 1 0,7 7 1,1 8 37 Pihasu o 33,3 1 2 3 5 0,3 1 1,1 1 1,4 2 3, 3 7, 8 6, 9 0,1 1 0,3 9 0,5 0 38. Amerikansu o 3313 1 2 2 0 0,0 5 1,1 0 1,1 5 3, 0 7, 5 7, 2 0,0 1 0,2 2 0,2 3 39. Raivosu o 40. Ruokosu o 3313 1 2 3313 1 2 7 0 12 0 0,4 0 0,6 4 1,2 9 1,0 4 1,6 9 1,6 8 3, 0 3, 6 5, 9 6, 4 5, 2 5, 1 0,2 8 0,7 7 0,9 0 1,2 5 1,1 8 2,0 2 41. Pyöreäsu o 3323 1 0 4 0 0,4 3 0,8 5 1,2 8 3, 1 7, 2 5, 9 0,1 7 0,3 4 0,5 1 42. Talliviit a 43. Jänisahonsu o 44. Hanhisu o 45. Katajasu o 3314 0 9 3314 0 9 3314 1 2 3314 1 2 4 0 6 5 2 5 3 5 0,1 8 0,5 4 0,5 6 0,7 1 0,6 3 0,8 0 0,5 6 0,8 0 0,8 1 1,3 4 1,1 2 1,5 1 3, 4 2, 8 3, 2 2, 8 6, 4 7, 2 5, 5 6, 1 5, 7 5, 5 5, 0 4, 6 0,0 7 0,3 5 0,1 4 0,2 5 0,2 5 0,5 2 0,1 4 0,2 8 0,3 2 0,8 7 0,2 8 0,5 3 46. Koskenalussu o 47. Saarisenpuronsu o 48. Komulaisensu o 49. Takunsu o 50. Kivisu o 3313 1 1 3313 0 9 3314 1 1 3313 1 1 3314 1 1 3 5 8 0 3 5 4 5 3 5 0,2 6 0,2 0 0,4 3 0,5 1 0,1 4 0,7 7 0,9 3 0,5 7 0,9 8 0,5 7 1,0 3 1,1 3 1,0 0 1,4 9 0,7 1 2, 7 3, 0 2, 5 3, 1 3, 1 7, 5 7, 1 6, 2 6, 8 7, 3 6, 2 6, 3 4, 9 5, 5 6, 4 0,0 9 0,1 6 0,1 5 0,2 3 0,0 5 0,2 7 0,7 4 0,2 0 0,4 4 0,2 0 0,3 6 0,9 0 0,3 5 0,6 7 0,2 5 51. Uudissu o 3314 1 1 2 5 0,2 4 0,8 0 1,0 4 3, 3 7, 8 6, 8 0,0 6 0,2 0 0,2 6 52. Persauksensu o 3314 1 1 3 5 0,2 0 0,9 1 1,1 1 3, 7 7, 7 7, 0 0,0 7 0,3 2 0,3 9 53. Itäjärvensu o 3314 1 1 10 5 0,2 4 1,3 7 1,6 1 3, 4 7, 4 6, 8 0,2 5 1,4 4 1,6 9 54. Peurusuo 3332 01 35 0,37 1,37 1,74 3,4 6,4 5,7 0,13 0,48 0,6 1 Yhteensä/Keskiarvo 3495 0,42 0,89 1,31 3,1 6,7 5,6 14,70 30,87 45,5 7 H 1-4 = heikosti maatunut pintakerros H 5-10 = hyvin maatunut pohjakerros

193 v i lm svvvinen alum yli 7m syvyinmn alu s p-ala keskisyvyys turvemäärä p -ala keskisyvyys turvemäärä tutkimus- tutkimus - (m) (milj.m') (ha)- (m) (milj.m') pisteit ä linjasto a H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 H1-4 (kpl) (m ) H 5-1 0 H 1-1 0 82 0,63 1,06 1,69 0,52 0,87 1,39 23 0,83 1,43 2,26 0,19 0,33 0,52 60/55 559 5 39 0,92 2,10 3,02 0,36 0,82 1,18 24 1,17 2,71 3,88 0,28 0,65 0,93 26/23 222 0 48 0,54 0,98 1,52 0,26 0,47 0,73 5 0,80 1,40 2,20 0,04 0,07 0,11 49/38 365 0 30 0,28 0,80 1,08 0,11 0,32 0,43 2 0,50 1,50 2,00 0,01 0,03 0,04 26/23 222 5 34 1,26 1,68 2,94 0,43 0,57 1,00 19 1,68 2,21 3,89 0,32 0,42 0,74 28/24 171 0 15 0,67 1,27 1,94 0,10 0,19 0,29 7 0,86 1,71 2,57 0,06 0,12 0,18 12/10 105 0 80 0,64 1,36 2,00 0,51 1,09 1,60 48 0,75 1,63 2',38 0,36 0,78 1,14 40/37 333 0 30 0,97 1,80 2,77 0,29 0,54 0,83 18 1,28 2,39 3,67 0,23 0,43 0,66 36/26 336 0 8 0,25 1,25 1,50 0,02 0,10 0,12 1. 0,00 2,00 2,00 0,00 0,02 0,02 15/13 124 0 21 0,86 1,19 2,05 0,18 0,25 0,42 9 1,11 1,55 2,66 0,10 0,14 0,24 22/16 180 0 24 0,25 1,96 2,21 0,06 0,47 0,53 15 0,33 2,27 2,60 0,05 0,34 0,39 24/20 208 5 12 0,67 1,50 2,17 0,08 0,18 0,26 5 1,00 2,20 3,20 0,05 0,11 0,16 16/10 144 0 15 0,33 1,27 1,60 0,05 0,19 0,24 4 0,50 1,75 2,25 0,02 0,07 0,09 29/21 255 0 24 1,04 0,92 0,25 0,25 0,22 0,47 8 1,50 1,37 2,87 0,12 0,11 0,23 21/18 173 0 30 0,37 1,63 2,00 0,11 0,49 0,60 17 0,41 2,00 2,41 0,07 0,34 0,41 37/23 329 0 7 0,86 0,86 1,72 0,06 0,06 0,12 1 1,00 1,00 2,00 0,01 0,01 0,02 23/12 216 0 40 0,63 0,98 1,61 0,25 0,39 0,64 10 0,90 1,50 2,40 0,09 0,15 0,24 54/44 484 5 - - - - - - - - - - - - - - 17/10 226 0 81 0,54 1,91 2,45 0,44 1,55 1,99 50 0,68 2,34 3,02 0,34 1,17 1,51 69/63 609 5 33 0,58 2,03 2,61 0,19 0,67 0,86 19 0,39 2,53 2,92 0,13 0,48 0,61 24/22 221 0 36 0,47 1,64 2,11 0,17 0,59 0,76 17 0,59 2,12 2,71 0,10 0,36 0,46 29/27 256 5 90 0,76 1,69 2,45 0,68 1,52 2,20 46 1,02 2,30 3,32 0,47 1,06 1,53 58/48 527 0 21 0,76 0,90 1,66 0,16 0,19 0,35 4 1,25 1,25 2,50 0,05 0,05 0,10 24/19 216 0 8 0,88 0,38 1,26 0,07 0,03 0,10 - - - - - - - 13/13 107 0 8 0,25 2,13 2,38 0,02 0,17 0,19 5 0,40 2,40 2,80 0,02 0,12 0,14 11/7 83 0 11 1,00 1,36 2,36 0,11 0,15 0,26 7 1,14 1,57 2,71 0,08 0,11 0,19 12/8 95 0 25 0,84 0,60 1,44 0,21 0,15 0,36 5 1,20 1,00 2,20 0,06 0,05 0,11 30/22 285 0 45 0,89 0,67 1,56 0,40 0,30 0,70 6 1,50 1,00 2,50 0,09 0,06 0,15 51/41 445 5 5 0,40 0,80 1,20 0,02 0,04 0,06 - - - - - - - 15/11 127 0 24 0,42 1,63 2,05 0,10 0,39 0,49 10 0,60 2,50 3,10 0,06 0,25 0,31 19/18 177 0 30 0,63 1,43 2,06 0,19 0,43 0,62 16 0,75 1,81 2,56 0,12 0,29 0,41 25/24 210 0 125 0,74 1,30 2,04 0,93 1,63 2,56 60 0,98 1,73 2,71 0,59 1,04 1,63 72/64 665 5 54 1,04 1,00 2,04 0,56 0,54 1,10 26 1,35 1,27 2,62 0,35 0,33 0,68 35/33 312 0 55 0,49 1,47 1,96 0,27 0,81 1,08 30 0,60 1,83 2,43 0,18 0,55 0,73 31/29 272 5 24 0,17 1,42 1,59 0,04 0,34 0,38 7 0,28 1,86 2,14 0,02 0,13 0,15 25/19 225 0 45 0,82 1,51 2,33 0,37 0,68 1,05 29 1,00 1,83 2,83 0,29 0,53 0,82 34/30 306 0 25 0,40 1,36 1,76 0,10 0,34 0,44 10 0,50 1,70 2,20 0,05 0,17 0,22 15/13 126 0 12 0,08 1,50 1,58 0,01 0,18 0,19 2 0,00 2,00 2,00 0,00 0,04 0,04 10/9 81 0 45 0,53 1,71 2,24 0,24 0,77 1,01 27 0,67 2,11 2,78 0,18 0,57 0,75 38/33 341 0 70 0,96 1,53 2,49 0,67 1,07 1,74 47 1,13 1,79 2,92 0,53 0,84 1,37 41/37 245 0 21 0,62 1,19 1,81 0,13 0,25 0,38 7 0,86 1,71 2,57 0,06 0,12 0,18 22/16 190 0 10 0,40 1,20 1,60 0,04 0,12 0,16 1 0,00 2,00 2,00 0,00 0,02 0,02 13/13 112 0 38 0,71 1,08 1,79 0,27 0,41 0,68 10 1,00 1,60 2,60 0,10 0,16 0,26 24/22 218 0 9 1,00 1,11 2,11 0,09 0,10 0,19 5 1,40 1,60 3,00 0,07 0,08 0,15 9/8 73 0 24 0,87 1,00 1,87 0,21 0,24 0,45 12 1,08 1,17 2,25 0,13 0,14 0,27 23/20 207 0 18 0,39 1,05 1,44 0,07 0,19 0,26 1 0,00 2,00 2,00 0,00 0,02 0,02 23/21 197 0 39 0,33 1,51 1,84 0,13 0,59 0,73 15 0,40 1,87 2,27 0,06 0,28 0,34 42/36 352 0 18 0,61 0,83 1,44 0,11 0,15 0,26 - - - - - - - 21/16 166 0 32 0,66 1,22 1,88 0,21 0,39 0,60 15 0,73 1,47 2,20 0,11 0,22 0,33 22/18 184 0 6 0,33 1,50 1,83 0,02 0,09 0,11 1 1,00 2,00 3,00 0,01 0,02 0,03 13/10 111 0 7 0,43 1,57 2,00 0,03 0,11 0,14 2 0,50 2,00 2,50 0,01 0,04 0,05 13/12 109 0 17 0,29 1,24 1,53 0,05 0,21 0,26 2 0,50 1,50 2,00 0,01 0,03 0,04 20/19 180 0 70 0,31 1,80 2,11 0,22 1,26 1,48 39 0,36 2,18 2,54 0,14 0,85 0,99 35/33 314 0 28 0,43 1,54 1,97 0,12 0,43 0,55 11 0,55 2,09 2,64 0,06 0,23 0,29 25/19 209 0 1752 0,61 1,33 1,95 11,29 24,30 35,59 760 0,78 1,82 2,60 6,47 14,53 21,00 1521/1276 13187 5 8 1-10 = kdko turvekerrostuma Turvemäärät on laskettu syvyysvyöhykkeittäi.n

194 soveltuvia soita on vain 22 kpl (566 ha) ja hieman löysemmällä kriteerillä 33 kpl (994 ha), mikä on n. 30% tutkitusta suoalasta. Tuotantokelpoi - Taulukko 43, Soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Suon nimi koko pinta- al a (ha) 1,0 m alue Polttoturvetuotantoon soveltuva alu e keakiayvyys Pinta- tuot.kelp tuot.kev turpeen energiasia. kuivana keski- 1 2 3 pinta- turve- tv.mxärä tv.määrä al a määr ä ala ( milj.auo tuhk a ojitus tiestä tuot. /ha (ha) R 1-4 1-10 / (milj.m') (ha) ') (1000 m(milj.g1) (milj.mwh( MJ/ha e tap a 1. Suurisuo 160 82 0,63 1,69 1,39 52 0,91 17,5 1,73 0,48 33,2 5,4 3 3 J 2. Veteläsuo 55 39 0,92 3,02 1,18 35 0,82 23,4 1,26 0,35 36,0 3,5 2 2 - paksu pintaturv e 3. Kapuatasuo 115 48 0,54 1,52 0,73 39 0,54 13,8 1,28 0,36 32,8 2,0 2 3 3,0 osittain sovelias 4. Haapasuo 40 30 0,28 1,08 0,43 25 0,28 11,2 0,65 0,18 26,0 3,8 3 3 J, P 5. otrasuo 100 34 1,26 2,94 1,00 28 0,69 24,6 1,09 0,30 38,9 2,1 2 2 - paksu pintaturve 6. Valkeissuo 25 15 0,67 1,94 0,29 14 0,23 16,4 0,49 0,13 35,0 3,6 3 3 P. korkea liekoisuus 7. Kivisuo 100 80 0,64 2,00 1,60 63 0,82 13,0 1,59 0,44 25,2 6,9 3 2 (J) osit.kuivafusvai k 8. Teerisuo 100 30 0,97 2,77 0,83 23 0,62 26,9 1,30 0,36 56,5 5,4 2 2 (P) keskps.soveltumat 9. Ruostesuo 85 8 0,25 1,50 0,12 5 0,07 14,0 0,20 0,05 40,0 5,3 3 2 - matal a 10. Pirttisuo 45 21 0,86 2,05 0,42 15 0,22 14,7 0,51 0,14 34,0 5,8 3 2 J 11. 3605500 55 24 0,25 2,21 0,53 21 0,38 18,1 1,21 0,34 57,6 2,8 3 3 - kuivatusvaik. 12. Nirsisuo 40 12 0,67 2 : 17 0,26 9 0,17 18,9 - - - - 2 2 p pienialaine n 10. Pieni Kivisuo 50 15 0,33 1,60 0,24 10 0,13 13,0 - - - - 3 2 P 14. Lyytisensuo 35 24 1,04 1,96 0,47 17 0,31 18,2 0,53 0,14 31,1 3,7 3 2 - heikosti maat. 15. Neinäsuo 75 30 0,37 2,00 0,60 27 0,50 18,5 1,22 0,34 45,1 4,1 3 2 P, J 16. Kettua. 35 7 0,86 1,72 0,12 - - - - - - - - - matala 17. Revoesuo 100 40 0,63 1,61 0,64 28 0,39 13,9 1,32 0,36 47,1 1,5 3 2 - paksu pintaturve 18. Jokisalo 40 - - - - - - - - - - - - - - matala 19. Katajasuo 135 81 0,54 2,49 1,99 60 1,24 20,7 2,75 0,76 45,8 5,4 2 2 P, (J) osittain sovelia s 20. Orisuo 50 33 0,58 2,61 0,86 25 0,57 22,8 0,70 0,19 28,0 5,2 3 2 J 21. Kiukoonsuo 60 36 0,47 2,11 0,76 28 0,50 17,8 1,07 0,30 38,2 3,7 3 3 J, P 22. Lapinsuo 130 90 0,76 2,45 2,20 65 1,35 20,8 3,48 0,97 53,5 4,9 3 2 J, P 23. Pilkansuo 55 21 0,76 1,66 0,35 10 0,15 15,0 - - - - 3 2 - kuivatusvaik. 24. Luominsuo 15 8 0,88 1,26 0,10 - - - - - - 2,8 3 2 - heikosti maat. 25. Sulunsuo 15 8 0,25 2,38 0,19 5 0,09 18,0 0,19 0,05 38,0 3,2 2 3 - pienial.luonn.ti ] 26. Hanhisuo 20 11 1,00 2,36 0,26 8 0,16 20,0 0,28 0,08 35,0 2,9 3 2 J pienialaine n 27. Ventosuo 115 25 0,84 1,44 0,36 11 0,16 14,5 - - - - 3 1 - heikosti maat. 28. Ruokosuo 140 45 0,89 1,56 0,70 33 0,51 15,4 - - - - 3 1 (J) heikosti maat. 29. Pieni Penkkisuo 55 5 0,40 1,20 0,06 - - - - - - - - - - matal a 30. Koirasuo 30 24 0,42 2,05 0,49 17 0,33 19,4 0,62 0,17 36,4 3,4 3 2 (P,J) osittain soveli as, 31. Kenkäsuo 55 30 0,63 2,06 0,62 21 0,39 18,6 - - - - 2 1 - kuivatusvaik. 32. Pangansuo 190 125 0,74 2,04 2,56 106 1,99 18,8 3,74 1,04 35,2 4,8 2 3 (SI osittain sovelia s 33. Nikaransuo 85 54 1,04 2,03 1,10 46 0,85 18,5 1,60 0,44 34,7 3,7 2 3 - kuivatusvaik. 34. Iso Leväsuo 85 55 0,49 1,96 1,08 44 0,76 17,3 1,56 0,43 35,4 5,4 3 2 J 35. Polvisuo 55 24 0,17 1,59 0,38 12 0,18 15,0 - - - - 2 2 - kuivatusvaik. 36. Majakankaanalussuo 70 45 0,82 2,33 1,05 35 0,78 22,3 1,84 0,51 52,5 3,4 2 3 (J) paksu pintaturv e 37. Pihasuo 35 25 0,40 1,76 0,44 19 0,31 16,3 0,89 0,25 46,8 3,1 3 2 J,P korkea liekoisuu s 38. Amerikansuo 20 12 0,08 1,58 0,19 - - - - - - - - - - kaivatusvaik. 39. Raivosuo 70 45 0,53 2,24 1,01 34 0,68 20,0 1,50 0,41 44,1 3,1 3 3 J 40. Ruokosuo 120 70 0,96 2,49 1,74 62 1,34 21,6 1,98 0,55 31,9 3,1 3 2 (J) alh.kuivapain o 41. Pyöreäsuo 40 21 0,62 1,81 0,38 12 0,20 16,7 - - - - 2 3 P eteläosi ltaan 42. Talliviita 40 10 0,40 1,60 0,16 8 0,09 11,2. - - - - 3 3 J matal a 43. Jänisahonsuo 65 38 0,71 1,79 0,68 24 0,38 15,8 0,83 0,23 34,6 4,1 2 1 - paksu pintaturve 44. Hanhisuo 25 9 1,00 2,11 0,19 7 - - - - - - 1 2 - luonnont ilaine n 45. Katajasuo 35 24 0,87 1,87 0,45 17 0,28 16,5 0,71 0,20 41,7 2,9 2 2 IJI paksu pintaturv e 46. Koskenalussuo 35 18 0,39 1,44 0,26 11 0,12 10,9 0,32 0,09 29,0 4,5 3 2 (J) ositt.kuivatusva i 47. Saarisenpuronsuo 80 39 0,33 1,84 0,73 33 0,55 16,7 1,42 0,39 43,0 2,9 3 2 J,P ositt.kuivatusva i 48. Komulaisensuo 35 18 0,61 1,44 0,26 10 0,13 13,0 0,28 0,08 28,0 2,8 3 1 - matal a 49. Takunsuo 45 32 0,66 1,88 0,60 25 0,43 17,2 - - - - 3 3 - kuivatusvaik. 50. Kivisuo 35 6 0,33 1,83 0,11 5 0,07 14,0 - - - - 3 2 (J,P) pienialainen 51. Uudissuo 25 7 0,43 2,00 0,14 5 0,06 12,0 0,20 0,05 40,0 5,0 3 2 0,3 pienialainen 52. Persauksensuo 35 17 0,29 1,53 0,26 11 0,14 12,7 0,40 0,11 36,3 4,0 3 2 J pinnan liekoisuu s 53. Itäjä rvensuo 105 70 0,31 2,11 1,48 56 1,10 19,6 2,70 0,75 48,2 2,8 3 2 (J) ositt. kuivatus.v. 54. Peurusuo 35 28 0,43 1,97 0,55 23 0,36 15,6 0,73 0,20 31,7 4,6 3 3 3 Yhteensä/Keskiarvo 3335 1752 0,61 1,95 35,59 1299 23,40 18,0 44,17 12,28 34,0 3,9 1 = Ojitus 1 = luonnontil aine n 2 = osittain ojitett u 3 = kokonaan tai lähes kokonaa n ojitett u 2 = Tiestö 1 = tieltä matkaa tuotantokel - poisella alueelle yli 1,0 k m 2 = tieltä matkaa tuotantokel - poiselle aluelle alle 1,0 k m 3 = tie tuotantokelpoisel le alueelle 3 = tuotantotapa J = jyrsinturv e P = pala turv e H 1-4 = heikommin maafunut pintakerro s H 1-10 = koko turve kerrostum a

19 5 sen turpeen määrä on tällä alalla n. 18,9 milj. suo- m 3, mikä on n. 39 % koko tutkitusta turvemäärästä. Turpeen ominaisuuksien perusteella o n kunkin suon kohdalla (taulukko 43) mainittu sopivin tuotantotapa.