Norolan luontoselvitys 2018

Norolan luontoselvitys 2018 Biologi Anni Mäkelä Jyväskylän kaupunki Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö 14.8.2018

2 Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Inventointimenetelmät... 4 2.1 Esiselvitys... 4 2.2 Maastotyöskentely... 4 2.3. Arvokkaiden luontokohteiden luokittelu... 4 3. Tulokset... 5 3.1 Selvitysalueen yleiskuvaus... 5 3.2 Kasvillisuuskuviot... 6 3.3 Arvokkaat luontokohteet... 10 3.4 Uhanalaiset lajit... 10 3.5 Liito-orava... 10 3.6 Linnut... 10 4. Johtopäätökset... 10 4.1 Arvokkaat luontokohteet... 10 4.1.1 Perinnemaisema... 10 4.1.2 Metsälakikohteet... 11 4.2 Lajit... 11 5. Lähteet... 12 6. Liitteet... 13 Liite 1... 13 Liite 2... 14 Kaikki kuvat selvitysalueelta ovat selvittäjän ottamia.

3 1. Johdanto Tämän luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää Norolan tilan ympäristön luontoarvot mahdollista asemakaavoitusta varten. Selvitysalue (noin 7,4 ha) sijaitsee Palokassa (kaupunginosa 47) Heinämäen ja Palokan keskustan välisellä alueella. Selvitysalue rajautuu etelässä Ritopohjan- ja Norolantiehen ja pohjoisessa rakennettuihin tontteihin ja Luhtisen puistoon. Alue on yksityisomistuksessa. Selvitysalueen rajaus on esitetty Kuvissa 1 ja 2. Kuva 1. Norolan selvitysalue opaskartalla. Kuva 2. Norolan selvitysalue ilmakuvassa.

4 2. Inventointimenetelmät 2.1 Esiselvitys Esiselvityksessä alueelta koottiin olemassa oleva luontotieto aiempien selvitysten, metsävaratiedon ja ilmakuvien avulla alueen mahdollisista arvokkaista luontokohteista. Lisäksi tarkistettiin Keski-Suomen ELY-keskuksen tietokannoista alueen mahdolliset uhanalaishavainnot. 2.2 Maastotyöskentely Maastotyöt alueella tehtiin 9.5.2018 (liito-oravat) ja 27.6 (arvokkaat luontokohteet sekä uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit). Alueen luontotyypit kartoitettiin ja selvitettiin, löytyykö alueelta arvokkaaksi luokiteltavia luontokohteita. Lisäksi alueelta etsittiin uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja. Liito-oravainventointi tehtiin keväällä, sille parhaiten soveltuvana ajankohtana. 2.3. Arvokkaiden luontokohteiden luokittelu Arvokkaiden luontokohteiden luokittelu perustuu teokseen Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. (Söderman 2003). A Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Natura-alueet Kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA-alueet) Ramsar-alueet B Kansallisesti arvokkaat kohteet Kansallispuistot Luonnonpuistot Soidensuojelualueet Lehtojensuojelualueet Muut valtakunnallisesti arvokkaat luonnonsuojelualueet Erämaa-alueet Koskiensuojelulain mukaiset vesistöt Valtakunnallisten suojeluohjelmien kohteet Valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet Kansallisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (FINIBA-alueet) Kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ) Uhanalaisten lajien esiintymispaikat Uhanalaiset luontotyypit* Erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat Kohteet, joilla on vesilain luontotyyppejä METSO-ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden mukaiset, luokkien I-II kohteet*

5 C Maakunnallisesti tai seudullisesti arvokkaat kohteet Valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet Maakuntakaavojen suojelualuevaraukset Maakunnallisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat Alueellisesti uhanalaiset luontotyypit* Maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävät muut luontokohteet D Paikallisesti arvokkaat kohteet Kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (ML 10 ) Yleis- ja asemakaavojen suojelualuevaraukset Paikallisesti uhanalaisten tai harvinaisten lajien esiintymispaikat Muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat kohteet E Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohteet, jotka eivät ole yllä mainituissa luokissa, mutta jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä esim: suuret, yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ekologiset käytävät Luonnonmuistomerkit * lisäys arvokohdekriteereihin Luontotyyppien uhanalaisuus (*) on lisätty tässä selvityksessä arvokohdekriteeristöön. Luontotyyppien uhanalaisuutta on tarkasteltu luontotyyppien valtakunnallisen uhanalaisuusarviointiin perustuen (Raunio, Schulman &Kontula 2008). METSO-ohjelman valintaperusteet on esitetty julkaisussa METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet (Anonyymi 2008). Kohteen arvoon vaikuttaa sen edustavuus, luonnontilaisuus, harvinaisuus ja uhanalaisuus sekä lajistollinen monimuotoisuus. Metsien luonnontilaisuutta arvioidaan metsänhoidollisen tilan, lahopuun määrän ja laadun sekä elävän puuston ikärakenteen ja lajisuhteiden perusteella. 3. Tulokset 3.1 Selvitysalueen yleiskuvaus Norolan maatilan ympäristö on vanhaa, 1800-luvun maankäyttötoimien (mm. karjan ja hevosten laidunnus) ansiosta kehittynyttä perinnemaisemaa. Piha-alueet yhdessä hevosaitauksen, päärakennuksen ja navetan kanssa luovat idyllisen, kulttuurimaisemallisen maatilamiljöön. Osa päärakennusta on alkuperäisiä rakenteita 1870-luvulta, navetta on rakennettu 1930-luvulla. Pihapuina on mm. pihtoja ja sembramäntyjä. Pelto- ja laidunmaiden reunoilla kasvaa useita haaparyhmiä. Alueen luoteispuoli on entistä peltoa, jota on niitetty vuosittain kahteen kertaan, kesällä ja syksyllä. Tänä vuonna ensimmäinen niitto tehtiin 27.6. Rakennuksien ympärillä oleva metsä on yleisesti ottaen varttunutta. Alueella on lehtoa sekä lehtomaista ja tuoretta kangasta suurine siirtolohkareineen ja muurahaispesineen. Tuulenkaatoja ja pystylahopuita on jonkin verran. Tuulenkaatoja on korjattu alueelta polttopuiksi vuosien mittaan. Metsässä kasvaa jykeviä kuusia ja mäntyjä sekä koivuja, katajia (lähinnä pihalaitumen ympäristössä) ja leppiä. Alikasvosta (pihlajaa, leppiä) on melko runsaasti lehtomaisen kankaan ja lehtojen

6 alueella. Suurimmassa osassa metsää kenttäkerroksessa vallitsevat käenkaalit ja oravanmarjat. Tuoreen kankaan alueella on lisäksi runsaasti mustikkaa, lehtokohdissa saniaisia ja herukoita. Metsälaidunnuksen vaikutus näkyy yhä osittain metsässä lehtomaisen kankaan osuudella, erityisesti tilalle vievän tienvarren metsiköissä, jossa myös laiduntavaa karjaa rajoittaneita kiviaitoja on maastossa vielä näkyvillä siellä täällä. Metsä on avoimehkoa, helppokulkuista ja kenttäkerroksen kasvillisuudeltaan matalaa. Eläimiä tilalla ei ole ollut sitten 70-luvun. 3.2 Kasvillisuuskuviot Alueelta rajattiin seitsemän kuviota, jotka on esitetty kartalla liitteessä 1. Kuvio 1. Lehtomainen kangasmetsä (OMT) metsälaidun (1.2 ha). Etelässä ja kaakossa on lehtomaista kangasta (Kuva 3, Liite 1). Norolan tilalle vievän tien vasemmalla puolella, länsipuolella, on käenkaali-oravanmarjavaltainen lehtomainen kangas, jossa aiempi metsälaidunnuksen vaikutus yhä jonkin verran näkyy maisemallisesti. Metsä on avointa ja puut (kuuset, männyt, harmaalepät, koivut) ovat varttuneita. Alikasvoksena on melko runsaasti pihlajaa ja leppää jo ajat sitten päättyneen metsälaidunnuksen vuoksi. Kenttäkerroksessa vallitsevat käenkaali ja oravanmarja sekä lisäksi tavattiin kulttuuria ilmentäviä lajeja kuten metsäkurjenpolvia, niittyleinikkiä, koiranputkea, lillukkaa, herukoita, ahomansikkaa, nuokkuhelmikkää ja metsäimarretta. Tien itäpuolella käenkaalin ja oravanmarjan lisäksi runsaana on mustikka, muutoin metsä on hyvin samankaltaista kuin tien länsipuolella. Laiduntavaa karjaa rajoittaneita kiviaitojen rippeitä on tilalle vievän tien molemmin puolin. Metsä tihenee pohjoiseen päin kuljettaessa (kaakossa), säilyttäen kuitenkin sielläkin avoimuutensa ja helppokulkuisuutensa. Alueella on runsaasti metsälaitumen ominaispiirteisiin sopivia isoja muurahaispesiä. Alue on Kuvion 1 keski- ja pohjoisosissa kauttaaltaan hyvin kivikkoinen ja isoja siirtolohkareita on siellä täällä. Kuva 3. Lehtomaisen kankaan alueella on yhä metsälaidunmaisia piirteitä, muun muassa yhä ehjien kiviaitojen ansiosta.

7 Kuvio 2. Lehto (AthOT) (0.1 ha). Alueen itäreunalla on pienialainen hiirenporraskäenkaalityyppinen kostea, keskiravinteinen lehtokohta (Kuva 4, Liite 1). Käenkaalin lisäksi muun muassa hiirenportaat, metsäalvejuuret ja metsäimarteet ovat runsaina. Myös lillukkaa, metsäkurjenpolvia, herukoita, sekä useita nuoria tuomen ja pihlajan taimia kasvaa runsaasti. Alueella on lähinnä lehtipuita ja muutamia jykeviä kuusia ja mäntyjä, kuten alueen yleisilmeelle on ominaista. Lehto vaihettuu ympäröivästä käenkaali-mustikkatyypistä (OMT). Lehto on luonnontilainen, puustoltaan eri-ikäinen ja rehevä. Kuva 4. Lehtolaikku alueen itäreunalla. Kuvio 3. Tuore kangasmetsä (MT) (1,9 ha). Pohjoisosissa metsä on mustikkatyypin kangasmetsää, jossa, toisin kuin kuvion 1. kangasmetsässä, joissa mäntyjä on monin paikoin enemmän kuin kuusia, ovat varttuneet kuuset vallalla (Kuva 5, Liite 1). Metsä on täälläkin avointa, helppokulkuista, ja matalakasvuista, eikä kenttäkerros ole rehevä. Täälläkin kasvilajistossa on nähtävillä kulttuurivaikutteisuus. Polkujen varsilla kasvaa muun muassa lemmikkejä, niittyleinikkejä ja metsäkurjenpolvia. Kuva 5. Tuoretta kangasmetsää alueen pohjoisreunalla.

8 Kuvio 4. Lehto (OMaT) (0,6 ha). Navetan ja maneesin länsipuolella on käenkaalioravanmarjatyyppinen tuore, keskiravinteinen lehto (Kuva 6, Liite 1). Herukoita on pensaskerroksessa runsaasti, pohjakerroksessa lehtisammalia, kenttäkerroksessa lähinnä käenkaalia ja oravanmarjaa. Lehto ei ole erityisen runsaslajinen. Lehdossa on muutamia nuoria tuulenkaatoja. Pensaskerroksessa herukat ja vadelmat ovat vallalla. Kuva 6. Navetan takana, alueen länsipuolella oleva lehtolaikun pensaskerroksessa vallalla ovat herukka- ja vadelmapensaat. Muutamia nuoria tuulenkaatoja on siellä täällä. Kuvio 5. Pihapiiri ja vanha hevosaitaus, kulttuurivaikutteinen perinnemaisema (1 ha). Pihapiirissä kasvusto on matalaa pihalajistoa. Aitauksen liepeillä on runsaasti heiniä kuten nurmipuntarpäitä ja tuoksusimakkeita sekä erilaisia putkilokasveja kuten vuohen- ja koiranputkia, paimenmataraa, särmäkuismaa ja rätvänää, joista kaksi viimeistä ovat tyypillisiä kulttuurivaikutteisten laitumien ja peltojen lajeja (Kuva 7, Liite 1). Kuva 7. Piha-alueilla on kulttuurivaikutteista pihalajistoa.

9 Kuvio 6. Vanhat peltoalueet (1,8 ha). Alueen länsireunalla on vanhaa peltoa, joka on pidetty avoimena niittämällä kahdesti vuodessa (Kuva 8, Liite 1). Ensimmäinen niitto oli tehty toisen selvityspäivän aamuna. Kuva 8. Vanhat pellot niitetään kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen niitto oli tänä vuonna 27.6. Kuvio 7. Puro (0,6 ha). Aivan läntisellä reunalla, Palokan Terveysaseman ja Norolan tilan pellon välissä kulkee kapeahko puro (Kuva 9, Liite 1). Veden äärellä kasvaa raatteita, maitohorsmia, metsäkortteita, nokkosia ja heiniä sekä muutamia saniaisia. Puron lähiympäristö on rakennettua: itäpuolella on hiekkakävelytie ja Luhtisen puisto ja länsipuolella Norolan pellot. Puroa varjostavat monin paikoin pajut. Kuva 9. Puron lähiympäristö alueen länsireunalla on rakennettua kulttuuriympäristöä (länsipuolella puisto, itäpuolella pelto). Puron varrelta ei tavattu luonnontilaisuutta ilmentäviä lajeja.

10 3.3 Arvokkaat luontokohteet Lehdot on määritelty uhanalaiseksi luontotyypiksi koko maassa (Raunio ym. 2008). Kuviolla 2 (Liite 1), selvitysalueen itäreunalla, on pienialainen lehtomaisesta kankaasta vaihettuva luonnontilainen hiirenporras-käenkaalityyppinen kostea, keskiravinteinen lehto (Kuva 4). Kyseinen rehevä lehtolaikku on metsälain erityisen arvokas elinympäristö, joka on metsälain 10 :n perusteella rauhoitettu. 3.4 Uhanalaiset lajit Alueella ei esiinny inventoinnin ja uhanalaisten lajien rekisteritietojen perusteella uhanalaisia lajeja. 3.5 Liito-orava Liito-oravan jätöksiä havaittiin neljältä kuuselta samalta alueelta kuin vuoden 2016 selvityksessä, sekä lisäksi yhdeltä kuuselta Norolan tilalle vievän tien vasemmalta puolelta. Neljällä kuusella jätöksiä oli alle 20 kullakin. Uuden kuusen tyveltä havaittiin kymmeniä jätöksiä. Lisäksi tilalle vievän tien vasemmalta puolelta ja tilan etelänpuolelta havaittiin risupesäkuuset, joiden tyveltä ei kuitenkaan tehty jätöshavaintoja. Alueen itä- ja pohjoispuolisesta metsästä havaittiin myös kolme kolopuuta (joista kaksi pystylahopuukoivua ja yksi haapa), joiden tyviltä ei kuitenkaan tehty jätöshavaintoja. Jätöshavainnot alueella jäävät niukoiksi, myös suhteessa potentiaalisten pesäpaikkojen määrään. 3.6 Linnut Alueella pesii tilan omistajan mukaan useita käpytikkoja, joista myös tehtiin kaksi havaintoa. Käpytikoille mieluisia ovat alueen pystylahopuut. Pystylahopuista ei löytynyt merkkejä valkoselkätikasta. Valkoselkätikan lisäksi monet muutkin Suomessa uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia lahopuusta ja niiden eri asteisesta (Kajava, 2016). Selvitysalueella lehtomaisen ja tuoreen kankaan alueella on neljä kappaletta jo pidemmällä lahonneita pystylahopuita, joiden säästäminen luonnon monimuotoisuuden säilymiseksi on suositeltavaa. 4. Johtopäätökset 4.1 Arvokkaat luontokohteet 4.1.1 Perinnemaisema Norolan tilan ja sen pihaympäristön luontoarvot perustuvat perinteisen maankäytön toimesta syntyneeseen kulttuurivaikutteiseen rakennettuun perinnemaisemaan (vanhat rakennukset, hevosaitaus sekä metsälaitumiset kiviaitoineen ja piikkilankoineen): jos rakennukset ja piha-alueet hävitetään, perinnemaisema menettää arvonsa. Perinteisen maankäytön ja laidunnuksen historiasta huolimatta uhanalaista perinnebiotooppia alueella ei ole (esim. niityt, metsälaitumet). Perinnebiotoopeilla esiintyy usein uhanalaisia kasvi- ja/tai eläinlajeja sekä muita luontotyypille tyypillisiä ja huomionarvoisia lajeja. Erityistä niittylajistoa ei kuitenkaan havaittu aitausten tai niitettyjen peltojen reunoilta, eikä myöskään metsälaitumilta tavattu huomionarvoisia lajeja. Norolan tilalla metsälaidunnus on loppunut jo vuosikymmeniä sitten ja vaikka metsälaidunnuksen vaikutus näkyy metsissä vielä jonkin verran maisemallisesti, ovat metsät menettäneet metsälaidunmaiset pääpiirteensä luontaisesti syntyneen alikasvoksen aiheuttaman umpeenkasvamisen vuoksi. Siten myös metsälaitumien arvo Norolan alueella on sidoksissa alueen kulttuurimaisemaan (kiviaidat ja maatilamiljöö).

11 4.1.2 Metsälakikohteet Lehdot on määritelty uhanalaiseksi luontotyypiksi koko maassa (Raunio ym. 2008). Kuviolla 2, selvitysalueen itäreunalla, on lehtomaisesta kankaasta vaihettuva luonnontilainen, pienialainen hiirenporras-käenkaalityyppinen kostea, keskiravinteinen lehto (Kuva 4, Liite 1). Rehevä lehtolaikku on metsälain (ML 10 ) tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö. GPS-tallennin ei maastokäynnin aikana toiminut ja maankäyttötoimia tehdessä lehtokohdan (Kuvio 2) tarkka sijainti tulee varmistaa. Kuviolla 4 isompi lehto poikkeaa kasvilajistoltaan yksilajisena ja vähälahopuustoisena luonnontilaisista lehdosta, eikä nosta alueen arvoa. Myös vallalla olevat pensaslajit (vadelma ja herukat) sekä lahopuun vähyys ja nuoruus vähentävät lehdon arvoa. Suojelutarvetta lehdolle Kuviolla 4 ei kohdistu. Purojen välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto, ovat metsälakikohteita. Puro alueen länsireunalla poikkeaa kuitenkin merkittävästi luonnontilaisesta muun muassa sen välittömässä läheisyydessä olevan rakennetun ympäristön vuoksi (itäpuolella on kävelytie ja Luhtisen puisto ja länsipuolella Norolan pellot). Veden ääreltä ei myöskään havaittu uhanalaista kasvi- tai eläinlajistoa. Kyseisen puron kohdalla suojelu ei ole tarpeen. 4.2 Lajit Selvityksessä ei tehty havaintoja silmälläpidettävän (NT) ja tiukasti EU:n luontodirektiivillä suojellun liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoista, vaikka jätöshavaintoja tehtiinkin (Liite 2). Näyttäisi siltä, että alue on toiminut vain vierailupaikkana tai kulkureittinä. Havaintoa tukee myös se, että alueella on monia liito-oravalle otollisia pesäpaikkoja, jotka eivät kuitenkaan ole liito-oravan käytössä. Liito-oravan esiintymistä alueella saattaa rajoittaa tavallisen oravan (Sciurus vulgaris) ja käpytikkojen (Denrocopos major) vahva asema, jotka kilpailevat liito-oravan kanssa muun muassa samoista pesäpaikoista. Liito-oravan näkökulmasta alueella on myös melko vähän ravintopuita. Palokassa, noin kilometrin säteellä, on tehty aikaisempina vuosina havaintoja liito-oravista. Näiden havaintojen perusteella kulkeminen erityisesti luoteis-kaakko suunnassa Itä-Palokan alueella on tärkeää. Liito-oravalla on lähiympäristössä muitakin mahdollisia kulkuyhteyksiä, eivätkä alueelle suunnitellut toimenpiteet aiheuta haittaa liito-oravan kulkemiselle.

12 5. Lähteet Hanski, I.K. ym. 2006: Liito-oravan (Pteromys volans) Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Kajava, S. & Silver, T. 2016. Lahopuun merkitys ja tuottaminen sekä sen aiheuttama tuhoriski talousmetsälle. Luonnonhoitohankeraportti. Suomen metsäkeskus 2016. Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M. & Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Mammal Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Rassi, P. 2001. Ympäristöministeriö. Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim./eds.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristö 8/2008.

13 6. Liitteet Liite 1 Liite 1. Kasvillisuuskuviot Norolan tilan alueella. Suurimmalta osin alueella on varttunutta kuusi- ja mäntyvaltaista lehtomaista ja tuoretta kangasta, lehtokohdissa paljon lehtipuita. Kuvio 2:lla oleva lehto on rauhoitettu metsälakikohde.

14 Liite 2 Liite 2. Liito-oravahavainnot selvitysalueella. Jätöksiä havaittiin korkeintaan kymmeniä viiden kuusen tyveltä. Potentiaaliset pesät (kolme kolopuuta ja kaksi risupesää) alueella eivät olleet liito-oravan käytössä. Alueella liitooravan kanssa elintilasta kilpailevat tavallinen orava, sekä käpytikka olivat runsaina. Liito-orava ei näytä käyttävän aluetta pesimiseen, ainoastaan vierailuun tai ohikulkuun. Norolan tontin kaavoittaminen ei rajoita liito-oravan liikkumista muuten Palokan alueella.