Vastaanottaja Senaatti Asiakirjatyyppi Luontoarvio Päivämäärä 12.12.2017 Viite 1510034021 SENAATTI TERVON KALANVILJELYLAI- TOKSEN LUONTOARVIO
SENAATTI TERVON KALANVILJELYLAITOKSEN LUONTOARVIO Päivämäärä 12.12.2017 Laatija Tarkastaja Kuvaus Antje Neumann Tiina Virta Tervon kalanviljelylaitoksen luontoarvio Viite 1510034021 Kansi Kalanviljelylaitoksen altaat selvitysalueen pohjoisosassa Ramboll Niemenkatu 73 15140 LAHTI www.ramboll.fi
SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Uhanalaiset lajit ja luonnonsuojelualueet 1 3. Menetelmät 1 4. Tulokset 2 5. Johtopäätökset 3 6. Lähteet 5
1 1. JOHDANTO Tämän luontoarvion tarkoituksena oli saada yleiskuva Tervon kalanviljelylaitoksen alueen (myöhemmin selvitysalue) luonnonympäristöstä sekä selvittää alueiden luontoarvopotentiaali ja mahdolliset jatkoselvitystarpeet. Arvion maastotöistä ja raportoinnista vastasi FM biologi Antje Neumann Ramboll Finland Oy:sta. Selvitysalueen sijainti ja rajaus on esitetty kuvassa 1-1. Kuva 1-1. Selvitysalueen sijainti ja rajaus. 2. UHANALAISET LAJIT JA LUONNONSUOJELUALUEET Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmässä (Haapanen, K., 10.5.2017) ei ollut tietoja uhanalaisten lajien esiintymisestä kalanviljelylaitoksen alueella. Selvitysaluetta lähimmät rekisteritiedossa olevat havaintotiedot ovat vesiperhoshavaintoja vuodelta 1988 Huuhtajakoskella: toukosammalsirvikäs (Micrasema setiferum) ja vaskikuoksanen (Normandia nitens). Molemmat lajit luokitellaan nykyään elinvoimaiseksi. Selvitysalue kuuluu suojeltuihin valuma-alueisiin Rautalammin reitti Kuhankosken yläpuolisessa vesistössä (MUU090023). Muita suojelualueita ei sijaitse selvitysalueen läheisyydessä. 3. MENETELMÄT Esiselvityksen aikana rajattiin ilmakuvien, karttatarkastelun, paikkatiedon ja lähtötietojen perusteella alustavasti alueen luontotyypit ja elinympäristöt. Selvitysalueelle tehtiin maastokäynti 4.7.2017, jonka aikana käveltiin aluetta systeematisesti läpi tarkistaen alueen luontotyypit, lajit ja elinympäristöt. Erityistä huomiota kiinnitettiin metsälailla,
2 vesilailla tai luonnonsuojelulailla suojeltujen sekä uhanalaisten luontotyyppien ja lajien esiintymiselle. Lisäksi havainnoitiin uhanalaisten, rauhoitettujen sekä direktiivilajien potentiaalisia elinympäristöjä ja merkkejä niiden lajien esiintymisestä alueella. 4. TULOKSET Selvitysalue koostuu kalanviljelylaitoksen altaista ja kanavista, tiestöstä, toimistorakennuksista sekä alueita ympäröivistä kangasmetsistä. Selvitysalue rajautuu idässä Hautakankaan metsätiehen ja lännessä Koskilampeen ja Huuhtajakoskeen. Selvitysalueen metsät ovat metsätalouskäytössä ja puuston ikä on noin 40 60 vuotta. Rantavyöhykkeellä kasvaa paikoin noin 80 100 vuotta vanhaa puustoa. Alueen metsät ovat enimmäkseen kuusivaltaisia tuoreita kankaita, joiden valtalaji on mustikka. Ruohoisuus vaihtelee. Lisäksi esiintyy lehtomaisia kankaita, jotka ovat useimmiten hakkuiden jälkeen sekundäärisesti kehittyneitä koivikkoja. Näiden metsätyyppien lajistossa esiintyy mm. metsäalvejuurta, korpi-imarretta, kultapiiskua, metsätähtiä, oravanmarjaa, käenkaalta ja metsätähtiä. Kuva 4-1. Koivikkoa alueen eteläosassa (vasen kuva) sekä kuusivaltaista tuoretta kangasmetsää alueen pohjoisosassa (oikea kuva). Selvitysalueen kaakkoisosassa on kalajätteiden läjityspaikka, jossa varikset käyvät syömässä. Kalanviljelylaitoksesta tulevat vedet johdetaan alueen eteläosassa olevaan lampeen ja siitä Koskilampeen. Pienessä lammessa (Kuva 4-2) on kaloja, joita kalanviljelylaitoksen henkilökunnan mukaan kalasääksi käy saalistamassa. Paikalla on kuvauskojuja ja alueelle on järjestetty kalasääksen kuvausmatkoja. Kuva 4-2. Selvitysalueen eteläosassa on pieni lampi.
3 Koskilammen ja Huuhtajakosken ranta-alueilla esiintyy kapeahkolla kaistaleella suursaranevan ja luhtaisen nevan kasvillisuutta kuten pullosaraa, kurjenjalkaa, suoputkia ja terttualpia. Selvitysalueen etelä- ja länsiosassa havaittiin pienehköillä aloilla järeää kuusikkoa, jonka arvioidaan olevan sitä ympäröivän nuoremman kuusikon, haaparyhmän ja lehtometsän kanssa soveltuvaa elinympäristöä EU:n luontodirektiivilajille liito-oravalle. Kuva 4-2. Selvitysalueen eteläosassa esiintyvä varttunut kuusikko (vasen kuva). Selvitysalueen etelärannalla on saukon polku (oikea kuva). Koskilammeen, Huuhtajakosken sekä kalanviljelylaitoksen alueella on saukon reviirejä. Saukko kuuluu EU:n luontodirektiivilajeihin. Kalanviljelylaitoksen henkilökunnan mukaan saukot nähdään aina välillä liikkuvan alueella, myös talvisin näkyy jalanjälkiä lumella. Saukot kalastavat talvella avovetisenä pysyvissä koskipaikoissa. Maastokäynnillä 4.7.2017 havaittiin saukon muodostama polku selvitysalueen etelärannan alueella. Alueella esiintyy mahdollisesti myös lepakoita. Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat EU:n luontodirektiivin lajeja. Selvitysalueen joenvarren ympäristö soveltuu hyvin lepakoiden ruokailualueiksi. Selvitysalueen eteläosassa sijaitseva lampi kelluslehtikasvustoineen on EU:n luontodirektiivilajeihin kuuluvien sudenkorentojen, lumme-, siro- ja täplälampikorennon, potentiaalinen elinympäristö. EU:n luontodirektiivilajeihin kuuluvan viitasammakon esiintymistä eteläosan lammessa, tai muilla selvitysalueen ranta-alueilla pidetään epätodennäköisenä. Viitasammakot suosivat yleensä seisovia vesistöjä, joilla on reheväkasvuisia rantoja. Alueen lampien rannat ovat suhteellisen vähäkasvuisia ja karuja. Kuva 4-3. Huutakoski (vasen kuva) sekä selvitysalueen pohjoisrantaa (oikea kuva). 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Selvitysalueen rakentamattomat osat ovat pääosin metsätalouskäytössä olevaa tavanomaista talousmetsää. Alueen yleisin metsätyyppi on tuore kangasmetsä, lisäksi esiintyy lehtomaista kan-
4 gasmetsää. Heinäkuisella maastokatselmuksella ei havaittu suojelullisista syistä huomioon otettavaa kasvilajistoa. Maastokatselmus oli kuitenkin yleispiirteinen, joten suositellaan tehtäväksi tarkka kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys optimaalisena putkilokasvien kartoitusaikana kesäheinäkuussa. Pesimälinnustoselvitys suositellaan tehtäväksi lintujen kartoitukselle optimaalisena ajankohtana huhti-kesäkuussa. Selvitysalueen eteläosan varttuneet kuusikot voivat olla luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitulle liito-oravan potentiaalisia elinympäristöjä. Liito-oravaselvitys suositellaan tehtäväksi lajille optimaalisena kartoitusaikana lumien sulettua huhti-toukokuussa. Koskilammeen, Huuhtajakosken sekä kalanviljelylaitoksen alueella on luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitun saukon reviiriä. Saukkokartoitus suositellaan tehtäväksi lumiseen aikaan helmimaaliskuussa. Selvitysalueen eteläosassa sijaitseva pieni lampi on luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitujen lumme-, siro-, ja täplälampikorentojan mahdollinen elinympäristö. Sudenkorentoselvitys suositellaan tehtäväksi lajien lentoaikana kesäkuun lopusta elokuuhun. Selvitysalueen joen varren ympäristö soveltuu hyvin lepakoiden ruokailualueeksi. Kaikki Suomen lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin lajeihin. Lepakkoselvitys suositellaan tehtäväksi kesä-elokuun aikana. Lahdessa 30. päivänä marraskuuta 2017 RAMBOLL FINLAND OY Tarja Ojala FM biologi Antje Neumann FM biologi
5 6. LÄHTEET Haapanen, K. Eliölaji tietokantatiedot kahdesta kohteesta Äyskoski ja Sukevan vankila. s-posti 10.5.2017 Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luontodirektiivi 92/43/ETY. Metsälaki 1093/1996. Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2.4.1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.) 2017: Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt. Suomen ympäristö 1/2017: 1-278. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. 572 s. Sierla, L, Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742, Luonto ja luonnonvarat, s. 114. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen Ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. 196 s. Vesilaki 587/2011. Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä. Rekisteripoiminta 2.6.2017.