Vastaanottaja Hattulan kunta. Asiakirjatyyppi Luontoselvitys. Päivämäärä Viite HATTULAN KUNTA KATINALAN VIITASAMMAKKOSELVITYS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Hattulan kunta Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä Viite HATTULAN KUNTA KATINALAN VIITASAMMAKKOSELVITYS

2 Päivämäärä Laatija Tarkastaja Kuvaus Heli Lehvola Kirsi Lehtinen Hattulan Katinalan viitasammakkoselvitys Viite Kannen kuva: Pelto-oja, josta tehtiin havaintoja viitasammakosta. Ramboll Niemenkatu Lahti P F

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS 2 3. YLEISTÄ VIITASAMMAKOSTA 3 4. MENETELMÄT 4 5. TULOKSET 4 6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUUN 6 7. LÄHTEET 7

4 1. JOHDANTO Hattulan kunnan eteläosassa sijaitsevan Katinalan alueella on käynnissä asemakaavoitus. Pälkäneentien molemmin puolin sijaitsevalle selvitysalueelle on suunnitteilla sijoittaa asutusta. Pälkäneentien itäpuolella sijaitsevaan nk. Tiilitehtaan rantaan on tarkoitus osoittaa lisäksi satama-alue pienvenelaitureineen. Lisäksi Kaukasaarentien varteen tutkitaan mahdollisuutta sijoittaa toimitilarakennusten korttelialueita ja täydentää asuinpientaloaluetta. Suunnitteilla olevat toiminnot edellyttävät maansiirtoja ja mahdollisesti rantaviivan muokkausta, sekä ruoppausta, mistä johtuen alueella toteutettiin viitasammakkoselvitys keväällä 2014 asemakaavoituksen suunnittelun tarpeisiin. Selvityksen laatimisesta vastasi FM biologi Heli Lehvola Ramboll Finland Oy:stä. Kuva 1-1. Selvitysalueen sijainti.

5 2. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue 1 sijoittuu Hattulan kunnan eteläosaan Pälkäneentien (57) länsipuolelle. Selvitysalue on pääosin peltoa, mutta sen rajalle sijoittuu peltojen keskelle leveähkö pelto-oja sekä teiden varsille pienempiä ojia. Pensaat ja puut reunustavat paikoitellen näitä ojia ja ojissa kasvaa pääasiassa runsaasti kasvillisuutta (Kuva 2-1 ja Kuva 2-2). Alueen rajalla sijoittuvassa ojassa vesi virtaa paikka paikoin hitaasti. Selvitysalue 2 sijoittuu Tiilitehtaanrantaan, joka on pääosin rakentamatonta. Ranta-alueilla kasvaa ruovikkoa ja rannat ovat osin soistuneet (Kuva 2-1 ja Kuva 2-3). Ranta-alueilla kasvaa pääasiassa lehtisekapuustoa ja pensaikkoa. Ranta-alueita on voimakkaasti muokattu ja alueelle on mm. tuotu maa-ainesta estämään tulvavesien nousu rannalle. Alueen pohjoisosissa rantaa ei ole korotettu ja ranta on paikoin luhtainen. Rantaluhdissa kasvaa mm. suursaroja ja osmankäämiä. Rantaluhdat sekä muut tulvanalaiset rannat luovat osaltaan viitasammakoiden kannalta soveliaan elinympäristön. Lisäksi rannalla esiintyy muutamia ojia, jotka laskevat Katinalanlahteen sekä hoidettu ranta-alue ja pienveneiden satama-alue. Kuva 2-1. Selvitysalueiden rajaus.

6 Kuva 2-2. Näkymiä pelto-ojan varrelta selvitysalueella 1. Kuva 2-3. Vasemmalla rantaruovikkoa, jonka takana pienveneiden satama-alue ja oikealla tulvanalaista rantaa alueen 2 pohjoisosassa. 3. YLEISTÄ VIITASAMMAKOSTA Viitasammakon esiintyminen, elinympäristövaatimukset ja elintavat ovat puutteellisesti tunnettuja. Nykytiedon mukaan viitasammakkoa esiintyy lähes koko Suomessa, mutta pohjoiseen päin mentäessä kanta harvenee. Viimeisimmässä Suomen eliölajien uhanalaisuusluokituksessa (Rassi 2010) viitasammakon kanta on arvioitu elinvoimaiseksi (LC). Keski-Suomessa ja perämeren rannikolla viitasammakko on ilmeisesti paikoin jopa tavallista sammakkoa (Rana temporaria) runsaslukuisempi. Viitasammakko suosii keskimäärin kosteampia elinympäristöjä kuin sammakko, asuttaen etenkin soita, rantaniittyjä, rantaluhtia ja muita tulvanalaisia rantoja. Toisin kuin tavallinen sammakko ja rupikonna, viitasammakko talvehtii Suomessa ilmeisesti ainoastaan vesien pohjassa niin makeassa kuin murtovedessäkin. Keväällä jäiden lähdettyä viitasammakot siirtyvät talvehtimispaikoistaan kutualueilleen. Kutuajan alku vaihtelee huhtikuun puolesta välistä touko-kesäkuun vaihteeseen maantieteellisen sijainnin ja vallitsevien ilmasto-olojen mukaan. Kutupaikakseen viitasammakko tarvitsee suuremman vesialueen kuin sammakko, eikä yleensä kelpuuta helposti kuivuvia ojanpohjia tai pieniä lätäköitä. Kutupaikkana toimivat yleensä rehevät järvenpohjukat, merenlahdet tai lammet. Kutevalle naarassammakolle on tiettävästi ensisijaisesti tärkeää itse vesistön laajuus, rantojen ominaispiirteet ja vasta sen jälkeen vesistöä ympäröivä kasvillisuus, lähinnä peitteisyyden muodossa. Viitasammakolle soveltuva elinympäristö ei välttämättä ole lajille sopiva lisääntymisbiotooppi. Optimitilanteessa viitasammakko kuitenkin elää ja lisääntyy samassa paikassa koko elämänsä ajan.

7 4. MENETELMÄT Viitasammakon esiintymistä selvitettiin suunnittelualueella Maastotyöt suoritettiin ilta-aikaan suurimpien ojien varsilla ja rannan vesirajassa ja upottavan luhdan reunoilla kulkien. Tasaisin väliajoin ja potentiaalisissa kohdissa pysähdyttiin odottamaan ja kuuntelemaan, sillä viitasammakot usein keskeyttävät ääntelynsä herkästi tullessaan häirityksi. Tämän selvityksen yhteydessä käytettiin soidinääntelyyn perustuvaa kartoitusmenetelmää, jossa laskettiin äänteleviä koiraita kutuaikana. Koska ääntelyyn perustuva lajinmääritys on yksinäänkin luotettava, ei ulkonäköön perustuvaa lajinmääritystä tämän selvityksen yhteydessä tehty. Näin pystyttiin välttämään pyydystämisen mahdollisesti aiheuttama häiriö kudun aikana. Soidinääntelyn perusteella arvioitiin lisäksi viitasammakoiden yksilömääriä. 5. TULOKSET Viitasammakoista tehtiin havaintoja molemmilta selvitysalueilta (Kuva 5-1). Selvitysalueella 1 tehtiin viitasammakoista muutamia havaintoja pellon halki kulkevasta kokoojaojasta. Yhteensä yksilöitä havaittiin alueella korkeimmillaan muutama kymmenen. Selvitysalueen 2 ranta-alueelta havaintoja lajista tehtiin varsin tasaisesti. Yksilömäärät vaihtelivat yksittäisistä muutamaan kymmeneen yksilöön. Yhteensä yksilöitä laskettiin korkeimmillaan yli 100. Eniten viitasammakkohavaintoja tehtiin ranta-alueen ruovikoista. Havaintoja ei tehty hoidetulta ranta-alueelta, pienveneiden satama-alueelta eikä Kaukasaarentien pohjoispuolelta pientaloalueiden välistä. Kuva 5-1. Viitasammakkohavainnot selvitysalueilla.

8 Kuva 5-2. Selvitysalueen 1 halki kulkevasta pelto-ojasta viitasammakkoa havaittiin muutamasta kohdasta. Pelto-ojan mutkassa havaittiin 1 5 viitasammakkoa. Kuva 5-3. Vasemmalla: Selvitysalueella 2 sijaitsevan laajan ruovikon reuna-alueella tehtiin useita viitasammakkohavaintoja. Ruovikko rajoittuu eteläpuoleltaan pienveneiden satama-alueeseen. Oikealla: Tulvarannassa alueen 2 pohjoisosassa viitasammakoista tehtiin yksilömäärien perusteella vähemmän havaintoja kuin ruovikoista.

9 6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUUN Sekä selvitysalueelta 1 että 2 havaittiin viitasammakolle soveliaita elinympäristöjä ja niiltä tehtiin myös havaintoja viitasammakon esiintymisestä. Selvitysalueella 1 havaintoja lajista tehtiin selvitysalueen rajalla peltojen halki Katinalanlahteen laskevan kokoojaojan varrelta. Havaintoja tehtiin hajanaisesti yksittäisistä yksilöistä muutamiin yksilöihin. Pälkäneentien itäpuolella selvitysalueella 2 havaintoja tehtiin runsaasti ja tasaisesti koko Katinalanlahden ranta-alueelta. Yksilömäärät joillakin kuuntelupaikoilla olivat melko pieniä, mutta erityisesti laajoilla ruovikkoalueilla viitasammakoita esiintyy runsaasti. Selvitysalueella 2 sijaitsevat ranta-alueet ovat viitasammakon elinympäristöä ja alueella on viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 :n nojalla kiellettyä. Lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevaan rajoitukseen on yksittäistapauksissa mahdollista hakea poikkeuslupaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituin perustein, mikäli poikkeamisesta ei ole haittaa viitasammakkokannan suotuisan suojelutason säilymiselle. Katinalanlahden ranta-alueelta on yhteys selvitysalueelle 1 kokoojaojaa pitkin, mistä johtuen peltoja halkovassa ojassa tehtiin havaintoja myös lajista. Mikäli rakentamistöiden yhteydessä ojan virtausolosuhteissa tapahtuu muutoksia, suositellaan rakentamistyöt tehtäväksi mahdollisimman pitkälle viitasammakoiden lisääntymisajan (huhti-heinäkuu) ulkopuolella ja siten, etteivät ojien virtausolosuhteet muutu viitasammakoiden lisääntymis- ja toukkakauden aikana. Päätöksen poikkeusluvan tarpeesta tekee alueellinen Ely-keskus. Lahdessa 1. päivänä elokuuta 2014 RAMBOLL FINLAND OY Heli Lehvola FM, biologi Kirsi Lehtinen FM, projektipäällikkö

10 7. LÄHTEET Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luontodirektiivi 92/43/ETY. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö.