Johdatus tekoälyn taustalla olevaan matematiikkaan

Samankaltaiset tiedostot
Johdatus tekoälyn taustalla olevaan matematiikkaan

MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 7: Lagrangen kertojat. Pienimmän neliösumman menetelmä.

Jaksolliset ja toistuvat suoritukset

Johdatus tekoälymatematiikkaan (kurssilla Johdatus Watson-tekn

3 Tilayhtälöiden numeerinen integrointi

1. Luvut 1, 10 on laitettu ympyrän kehälle. Osoita, että löytyy kolme vierekkäistä

Epälineaaristen pienimmän neliösumman tehtävien ratkaiseminen numeerisilla optimointimenetelmillä (valmiin työn esittely)

Markov-prosessit (Jatkuva-aikaiset Markov-ketjut)

Johdatus tekoälyn taustalla olevaan matematiikkaan

Johdatus tekoälyn taustalla olevaan matematiikkaan

4. A priori menetelmät

Mat /Mat Matematiikan peruskurssi C3/KP3-I Harjoitus 2, esimerkkiratkaisut

Raja-arvot. Osittaisderivaatat.

13. Lineaariset ensimmäisen kertaluvun differentiaalisysteemit

Painotetun metriikan ja NBI menetelmä

Johdatus tekoälyn taustalla olevaan matematiikkaan

1 0 2 x 1 a. x 1 2x c b 2a c a. Alimmalta riviltä nähdään että yhtälöyhmällä on ratkaisu jos ja vain jos b 3a + c = 0.

on määritelty tarkemmin kohdassa 2.3 ja pi kohdassa 2.2.

BL20A0600 Sähkönsiirtotekniikka

Galerkin in menetelmä

Tietojen laskentahetki λ α per ,15 0,18 per ,15 0,18 per tai myöhempi 0,20 0,18

11. Vektorifunktion derivaatta. Ketjusääntö

Tavoitteet skaalaavan funktion lähestymistapa eli referenssipiste menetelmä

Pyörimisliike. Haarto & Karhunen.

Tchebycheff-menetelmä ja STEM

= E(Y 2 ) 1 n. = var(y 2 ) = E(Y 4 ) (E(Y 2 )) 2. Materiaalin esimerkin b) nojalla log-uskottavuusfunktio on l(θ; y) = n(y θ)2

SU/Vakuutusmatemaattinen yksikkö (5)

4. Datan käsittely lyhyt katsaus. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luento Thomas Hackman

3. Datan käsittely lyhyt katsaus

Työn tavoitteita. 1 Johdanto. 2 Ideaalikaasukäsite ja siihen liittyvät yhtälöt

Reaaliarvoinen funktio f : on differentioituva pisteessä x, jos f:lle on siinä voimassa kehitelmä. h h. eli. Silloin

Monte Carlo -menetelmä

Rahastoonsiirtovelvoitteeseen ja perustekorkoon liittyvät laskentakaavat. Soveltaminen

Jäykän kappaleen liike

Mekaniikan jatkokurssi Fys102

FYSA220/2 (FYS222/2) VALON POLARISAATIO

Painokerroin-, epsilon-rajoitusehtoja hybridimenetelmät

ER-kaaviot. Ohjelmien analysointi. Tilakaaviot. UML-kaaviot (luokkakaavio) Tietohakemisto. UML-kaaviot (sekvenssikaavio) Kirjasto

SU/Vakuutusmatemaattinen yksikkö (6)

Luento 6 Luotettavuus Koherentit järjestelmät

3.5 Generoivat funktiot ja momentit

Rahastoonsiirtovelvoitteeseen, perustekorkoon ja vakuutusmaksukorkoon liittyvät laskentakaavat ja periaatteet

7. Modulit Modulit ja lineaarikuvaukset.

Jaetut resurssit. Tosiaikajärjestelmät Luento 5: Resurssien hallinta ja prioriteetit. Mitä voi mennä pieleen? Resurssikilpailu ja estyminen

Mittausvirhe. Mittaustekniikan perusteet / luento 6. Mittausvirhe. Mittausepävarmuus ja siihen liittyvää terminologiaa

Mat Lineaarinen ohjelmointi

Lohkoasetelmat. Lohkoasetelmat. Lohkoasetelmat: Mitä opimme? Lohkoasetelmat. Lohkoasetelmat. Satunnaistettu täydellinen lohkoasetelma 1/4

d L q i = V = mc 2 q i 1 γ = = p i. = V = γm q i + QA i. ṗ i + Q A i + Q da i t + j + V + Q φ

Puupintaisen sandwichkattoelementin. lujuuslaskelmat. Sisältö:

Kuorielementti hum

Kokonaislukuoptimointi

T p = 0. λ n i T i B = Käytetään kohdan (i) identiteetin todistamiseen induktiotodistusta. : Oletetaan, että väite on totta, kun n = k.

1, x < 0 tai x > 2a.

Palkanlaskennan vuodenvaihdemuistio 2014

Kuluttajahintojen muutokset

Pro gradu -tutkielma. Whitneyn upotuslause. Teemu Saksala

TIES592 Monitavoiteoptimointi ja teollisten prosessien hallinta. Yliassistentti Jussi Hakanen syksy 2010

Työn tavoitteita. 1 Johdanto. 2 Ideaalikaasukäsite ja siihen liittyvät yhtälöt

MS-A0002 Matriisilaskenta Luento 1:Vektorit ja lineaariyhdistelyt

COULOMBIN VOIMA JA SÄHKÖKENTTÄ, PISTEVARAUKSET, JATKUVAT VARAUSJAKAUMAT

Kokonaistodennäköisyys ja Bayesin kaava. Kokonaistodennäköisyys ja Bayesin kaava. Kokonaistodennäköisyys ja Bayesin kaava: Esitiedot

3 Lineaariset yhtälöryhmät ja Gaussin eliminointimenetelmä

A = B = T = Merkkijonon A osamerkkijono A[i..j]: n merkkiä pitkä merkkijono A:

Mittausepävarmuus. Mittaustekniikan perusteet / luento 7. Mittausepävarmuus. Mittausepävarmuuden laskeminen. Epävarmuuslaskelma vai virhearvio?

VERKKOJEN MITOITUKSESTA

3 Lineaariset yhtälöryhmät ja Gaussin eliminointimenetelmä

Sähkön- ja lämmöntuotannon kustannussimulointi ja herkkyysanalyysi

Taustaa. Sekventiaalinen vaikutuskaavio. Päätöspuista ja vaikutuskaavioista. Esimerkki: Reaktoriongelma. Johdantoa sekventiaalikaavioon

Tarkastellaan kuvan 8.1 (a) lineaarista nelitahoista elementtiä, jonka solmut sijaitsevat elementin kärkipisteissä ja niiden koordinaatit ovat ( xi

PRS-xPxxx- ja LBB 4428/00 - tehovahvistimet

5. Datan käsittely lyhyt katsaus. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luento Thomas Hackman

Esitä koherentin QAM-ilmaisimen lohkokaavio, ja osoita matemaattisesti, että ilmaisimen lähdöstä saadaan kantataajuiset I- ja Q-signaalit ulos.

Hallin ilmiö. Laatija - Pasi Vähämartti. Vuosikurssi - IST4SE. Tekopäivä Palautuspäivä

HY, MTO / Matemaattisten tieteiden kandiohjelma Tilastollinen päättely II, kevät 2018 Harjoitus 7B Ratkaisuehdotuksia.

LIITE 2 SUORAN SOVITTAMINEN HAVAINTOPISTEISIIN

Kanoniset muunnokset

Kynä-paperi -harjoitukset. Taina Lehtinen Taina I Lehtinen Helsingin yliopisto

0, niin vektorit eivät ole kohtisuorassa toisiaan vastaan.

Kollektiivinen korvausvastuu

Lineaarialgebra ja matriisilaskenta II. LM2, Kesä /141

Epätäydelliset sopimukset

AB TEKNILLINEN KORKEAKOULU

Mat Lineaarinen ohjelmointi

Uuden eläkelaitoslain vaikutus allokaatiovalintaan

Taustaa KOMPLEKSILUVUT, VÄRÄHTELIJÄT JA RADIOSIGNAALIT. Jukka Talvitie, Toni Levanen & Mikko Valkama TTY / Tietoliikennetekniikka

S , FYSIIKKA III (ES), Syksy 2002, LH 4, Loppuviikko 39. Partitiofunktiota käyttäen keskiarvo voidaan kirjoittaa muotoon

PUTKIKELLON SUUNNITTELU 1 JOHDANTO 2 VÄRÄHTELEVÄN PALKIN TEORIAA. dm Q dx = (1) Matti A Ranta

r i m i v i = L i = vakio, (2)

ANTTI EIVOLA KÄSINKIRJOITETTUJEN MERKKIEN LUOKITTELU

Paperikoneiden tuotannonohjauksen optimointi ja tuotefokusointi

Yrityksen teoria. Lari Hämäläinen S ysteemianalyysin. Laboratorio. Teknillinen korkeakoulu

Yksikköoperaatiot ja teolliset prosessit

Lineaarikuvausten. Lineaarikuvaus. Lineaarikuvauksia. Ydin. Matriisin ydin. aiheita. Aiheet. Lineaarikuvaus. Lineaarikuvauksen matriisi

Johdatus tekoälyn taustalla olevaan matematiikkaan

1. (Monisteen teht. 5.16) Eräiden kuulalaakereiden kestoa (miljoonaa kierrosta) on totuttu kuvaamaan Weibull-jakaumalla, jonka tiheysfunktio on

Mittaustulosten käsittely

Matriisit, kertausta. Laskutoimitukset. Matriisikaavoja. Aiheet. Määritelmiä ja merkintöjä. Laskutoimitukset. Matriisikaavoja. Matriisin transpoosi

5. KVANTTIMEKANIIKKAA

Työssä tutustutaan harmonisen mekaanisen värähdysliikkeen ominaisuuksiin seuraavissa

Käytetään säteille kompleksiesitystä. Tuleva säde on Ee 0 iw t ja peräkkäisiä heijastuneita säteitä kuvaaviksi esityksiksi saadaan kuvasta: 3 ( 2 )

Transkriptio:

Johdatus tekoälyn taustalla olevaan matematkkaan Informaatoteknologan tedekunta Jyväskylän ylopsto 4. luento 24.11.2017

Neuroverkon opettamnen - gradenttmenetelmä Neuroverkkoa opetetaan syöte-tavote-parella (x, y) el opetusesmerkellä. Neuronen parametrt alustetaan ja verkon syötteelle x antamaa tulosta t verrataan valtulla vrhefunktolla tavotteeseen y. Vrhefunkton arvo lasketaan valtulla opetusesmerkkoukolla. Tavotteena on vrhefunkton mnmont. Kakken neuronen vakutus vrheeseen ja vrhefunkton E osttasdervaatat E E w ja b verkon kakken panojen w ja vakotermen b suhteen lasketaan esmerkks vastavrta-algortmlla. Osttasdervaatosta saadaan gradentt.

Neuroverkon opettamnen - gradenttmenetelmä Vrhefunkton gradentt E kertoo nopemman kasvun ja sten gradentn vastavektor E nopemman vähenemsen suunnan. Sopvlla askellla nopemman vähenemsen suuntaan srtymällä löydetään (menetelmään sopvlle funktolle) lokaal mnm. Kun plokerroksen parametreja on muutettu nn, että verkko tom halutulla tavalla opetusesmerkelle, sen tomntaa tarkastetaan testesmerkellä. Seuraavaks tutustutaan vrhefunkton gradentn laskemseen vastavrta-algortmlla.

Vastavrta-algortm - ulostulokerros - esmerkk Esmerkk Ulostulokerroksessa on 2 ja vmesessä plokerroksessa 3 neurona. Lasketaan vrhefunkton osttasdervaatat ulostulokerroksen panojen suhteen.

Vastavrta-algortm - ulostulokerros - esmerkk ulostulokerroksen aktvontfunkto ϕ(t) = t ulostulokerroksen vakotermt b L 1 = bl 2 = 0 vrhefunkto E = 1 2 y t 2 = 1 2 ( (t 1 y 1 ) 2 +(t 2 y 2 ) 2). ulostulokerroksen neuronen tulokset t j = ϕ(z j ) = z j = 3 k=1 w L kj al 1 k, j = 1, 2.

Vastavrta-algortm - ulostulokerros - esmerkk Lasketaan vrhefunkton osttasdervaatta ulostulokerroksen 1. neurona vastaaven panojen w L 1 suhteen. Ulostulokerroksen 2. neuronn tulos on t 2 = z 2 = 3 k=1 w L k2 al 1 k. = Panot w 11, w 21 ja w 31 evät vakuta ulostuloon t 2. = Vrhefunktossa (t 2 y 2 ) 2 on vako osttasdervonnessa panojen w 11, w 21 ja w 31 suhteen. = Kaklla = 1, 2, 3 on E w L 1 = 1 w1 L 2 (t 1 y 1 ) 2 = (t 1 y 1 ) w L 1 (t 1 y 1 ).

Vastavrta-algortm - ulostulokerros - esmerkk Summan t 1 = z 1 = 3 k=1 w L k1 al 1 k termt, jossa on wk1 L, k, ja y 1 ovat w1 L :n suhteen vakota. = w1 L (t 1 y 1 ) = w1 L = E w L 1 Vastaavast saadaan E w L 2 3 k=1 w L k1 al 1 k = (t 1 y 1 )a L 1, = 1, 2, 3. = (t 2 y 2 ) w L 2 = a L 1, = 1, 2, 3 (t 2 y 2 )= (t 2 y 2 )a L 1.

Vastavrta-algortm - ulostulokerros Ylenen tlanne, osttasdervaatat panojen w L suhteen Ulostulokerroksessa m neurona, aktvontfunkto ϕ, vrhefunkto Vrhefunktossa E = 1 2 y t 2 = 1 ( m (t k y k ) 2). 2 (t k y k ) 2 = ( ϕ ( N L 1 =1 vako panon w L suhteen kun j k = E w L k=1 ) ) 2 wk L al 1 + bk L y k = 1 w L 2 (t j y j ) 2 = (t j y j ) w L (t j y j ).

Vastavrta-algortm - ulostulokerros Ylenen tlanne, osttasdervaatat panojen w L suhteen Ketjusääntö = w L (t j y j ) = w L t j = w L ϕ(zj L ) = ϕ (zj L ) w L zj L. Summassa zj L = N l 1 k=1 w kj L al 1 k + bj L muut termt pats w LaL 1 ovat vakota panon w L suhteen = w L = E w L zj L = ( w L w L a L 1 = (t j y j )ϕ (z L j )a L 1. ) = a L 1

Vastavrta-algortm - ulostulokerros

Vastavrta-algortm - ulostulokerros Ylenen tlanne, osttasdervaatat panojen w L suhteen Osttasdervaattakaavan ndeksstä j rppuvaa osaa (t j y j )ϕ (z j ) merktään usen δ L j, jollon E w L Lasku kuten yllä ja ketjusääntö = δ L j a L 1. = δ L j = (t j y j )ϕ (z L j ) = E z L j = E a L j a L j z L j = E aj L ϕ (zj L ). δ L j on ulostulokerroksen neuronn j lttyvä vrhe.

Vastavrta-algortm - ulostulokerros Ylenen tlanne, osttasdervaatat vakotermen b L j Samaan tapaan kun panolle w L, saadaan suhteen E b L j = (t j y j )ϕ (z j ) = δ L j. Neuronn lttyvää vrhettä δj L ja ketjusääntöä käyttämällä saadaan kaavat yleselle vrhefunktolle E = E z L j E w L = E z L j z L j w L = δ L j a L 1 ja E b L j = E z L j z L j b L j = δ L j.

Vastavrta-algortm - plokerrokset Met, mks osttasdervaattoja panojen w l suhteen e lasketa erotusosamäären E(w + he ) E(w ) h avulla? (Panot järjestetty jonoon, e on. kantavektor.) Vastavrta: Osttasdervaatat kerroksen l suhteen saadaan laskettua rekursvsest kerroksen l + 1 osttasdervaattojen avulla. Alota ulostulokerroksesta ja jatka kerros kerrokselta koht syötekerrosta.

Vastavrta-algortm - plokerrokset - osttasdervaatat panojen w l suhteen Musta: z l j = N l 1 =1 Ketjusääntö = wa l l 1 + bj l, aj l = ϕ(zj l ), δj l = E zj l. E w l = E z l j z l j w l = δ l j a l 1. Osttasdervaattojen ketjusääntö ja ketjusääntö = δ l j = E z l j = N l+1 k=1 = N l+1 k=1 E z l+1 k δ l+1 k w l+1 jk ϕ (z l j ) z l+1 k z l j = N l+1 k=1 δ l+1 z l+1 a k j l k aj l zk l

Vastavrta-algortm - plokerrokset - osttasdervaatat panojen w l suhteen E w l N l+1 = a l 1 ϕ (zj l ) k=1 δ l+1 k w l+1 jk.

Vastavrta-algortm - plokerrokset - osttasdervaatat vakotermen b l j suhteen Samanlasella laskulla saadaan osttasdervaatat vakotermen suhteen: E b l j = E z l j z l j b l j N l+1 = δj l 1 = ϕ (zj l ) δ l+1 k w l+1 jk. k=1 E w l N l+1 = a l 1 δj l = a l 1 ϕ (zj l ) k=1 δ l+1 k w l+1 jk Vrhefunkton gradentt Vrhefunkton gradentt koostuu termestä E E b l j = δ l j. w l = a l 1 δj l ja

Vastavrta-algortm - huomota Jos kerroksen l 1 syöte a l 1 on pen, nn kerroksen l osttasdervaatat E ovat penä. w l Jos osttasdervaatta panojen suhteen on pen, nn panot muuttuvat vastavrta-algortmssa vähän ja neuron opp htaast. Aktvontfunkton dervaatat vakuttavat vrheen osttasdervaattohn ja sten neuroneden parametren muutokseen. Jos aktvontfunkton dervaatta on pen, nn parametrt muuttuvat vähän ja neuront oppvat htaast.

Vastavrta-algortm - huomota Verkon käyttötarkotukseen sopvan vrhefunkton ja aktvontfunktoden valnta on tärkeää. Kertaa aktvontfunktoden ja nden dervaattojen käyttäytymnen! Verkon er kerroksssa vodaan käyttää er aktvontfunktota. (Käytä laskussa ja kaavossa verkon kerrosta vastaava alandeksejä ϕ l.)

Gradenttmenetelmä ja vastavrta-algortm - verkon opettamsen vaheet 1 Syötä opetusesmerkkoukon A kakk opetusesmerkt x verkolle. 2 Kaklle opetusesmerkelle x A: 1 Laske vastavrta-algortmssa tarvttavat neuronkohtaset summat z l j ja ulostulot a l j. 2 Laske vrhefunkton osttasdervaatat vastavrta-algortmn avullla (ensn ulostulokerroksen panojen ja vakotermen suhteen, stten kerros kerrallaan alaspän). 3 Korjaa neuronen parametrt gradenttmenetelmän avulla.

Gradenttmenetelmä ja vastavrta-algortm - korjatut parametrt Jos parametreja korjataan jokasen syötteen jälkeen (stokastnen gradenttmenetelmä), nn yksttästen neuronen uudet panot vastavrta-algortmn jälkeen ovat w l w l α E w l = w l αa l 1 δ l j ja b l j b l j α E b l j mssä α on verkon oppmsnopeus. = b l j αδ l j,

Gradenttmenetelmä ja vastavrta-algortm - korjatut parametrt Jos koko opetusesmerkkoukko (ta yhtä syötettä somp osa stä) syötetään verkolle ennen pävtystä, nn uudet parametrt matrsa vektormuodossa lmotettuna ovat w l w l α N x A δ l x(a l 1 x ) T ja b l b l α N δx, l x A mssä α on verkon oppmsnopeus ja N opetusesmerkkoukon A alkoden lukumäärä.

Gradenttmenetelmän er versot Stokastnen gradenttmenetelmä osttasdervaatat lasketaan ja parametrt korjataan jokasen syötteen jälkeen nopea teto verkon oppmsesta helppo ymmärtää ja toteuttaa häröherkkyys vo härtä lokaaln mnmn löytymstä theä pävttämnen hdasta

Gradenttmenetelmän er versot (Sats)gradenttmenetelmä - (batch) gradent descent, vrhe lasketaan jokasen opetusesmerkn jälkeen, parametrt pävtetään opetusesmerkkoukon jälkeen vähemmän pävtyksä - laskennallsest tehokkaamp kun stokastnen verso vähemmän pävtyksä - vrheen penenemsen suhteen vakaamp kun stokastnen verso (saattaa supeta lan akasn ja huonommlla parametrella kun stokastnen verso) koko opetusesmerkkoukon tedot kerralla mustssa, hdas oppmsnopeus solla opetusesmerkkoukolla välmuoto mnsatsgradenttmenetelmä!

Lneaaralgebraa Neuroverkon parametrehn lttyvät kaavat annetaan monest vektoren- ja matrsen avulla. Kerroksen l parametrt ovat vakotermt b l = (b l 1,..., bl N l ), panotetut summat z l = (z l 1,..., zl N l ) neuronen tulokset a l = (a l 1,..., al N l ) ja panot jollon W l = w11 l w12 l... w1n l l w21 l w22 l... w2n l l... wn l l 1 1 wn l l 1 2... wn l l 1 N l, z l = a l 1 W l + b l ja a l = ϕ(z l ) = (ϕ(z l 1),..., ϕ(z l N l )).

Lneaaralgebraa Vastavrta-algortmn, gradenttmenetelmän ja muden algortmen toteutus tehdään ohjelmstokrjastojen tehokkaden vektor- ja matrslaskentapaketten (esm. NumPy) avulla. Yksttäsä parametreja e kannata kästellä slmukolla. Lneaaralgebran opskelu alotetaan yleensä lneaarsen yhtälöryhmän ratkasemsta. Stä on kyse myös neuroverkon parametren etsnnässä.

Kahden lneaarsen yhtälön yhtälöryhmä Tarkastellaan yhtälöpara { a 11 x + a 12 y = b 1, a 21 x + a 22 y = b 2, mssä a, b R kaklla, j {1, 2}. Onko para (x, y), joka toteuttaa yhtälöparn molemmat yhtälöt? Tällasen parn, el yhtälöparn ratkasun olemassaolo ja ykskästtesyys rppuu kertomsta a.

Kahden lneaarsen yhtälön yhtälöryhmä Esmerkk Tutktaan yhtälöpareja { { x y = 7, x y = 7, (a) (b) x + y = 5, 2x 2y = 14 (c) { x y = 7, 2x 2y = 13. (a): Laske puolttan yhteen ja jaa kahdella = x = 6. Sota x = 6 toseen yhtälöön = y = 5 6 = 1. (6, 1) on yhtälöparn anoa ratkasu. (b): tonen yhtälö on ensmmänen yhtälö kerrottuna 2:lla. Tämän yhtälön toteuttavat kakk part (x, y), jolle y = x 7. Yhtälöparlla on äärettömän monta ratkasua. (c): Kerro ensmmänen yhtälö 2:lla. Uudessa yhtälöparssa molempen yhtälöden vasen puol on 2x 2y. Koska 14 13, nn yhtälöparlla e ole ratkasua.

Kahden lneaarsen yhtälön yhtälöryhmä - geometrnen tulknta Paren yhtälöt ovat suoren yhtälötä tasossa. Ne psteet, jotka ovat molemmlla suorlla ovat yhtälöparn ratkasuja. Kaks suoraa ovat joko ersuuntasa ta samansuuntasa (er ta sama kulmakerron). Ersuuntaset suorat lekkaavat tosensa täsmälleen yhdessä psteessä.

Yhtälöryhmä, m lneaarsta yhtälöä ja n tuntematonta Onko n luvun joukkoa x 1, x 2, x n, jotka toteuttavat kakk m yhtälöä a 11 x 1 + a 12 x 2 + + a 1n x n = b 1 a 21 x 1 + a 22 x 2 + + a 2n x n = b 2... a m1 x 1 + a m2 x 2 + + a mn x n = b m, mssä a, b R kaklla {1, 2,..., m}, j {1, 2,..., n}? Ratkasemsessa käytetään kerronmatrsa (Gauss-Jordan), a 11 a 12 a 1n b 1 a 21 a 22 a 2n b 2.... a m1 a m2 a mn b m jota muunnetaan rvoperaatolla muotoon, josta ratkasu (ta sen olemassaolemattomuus) saadaan peräkkäsllä sotukslla.

Vektort Vektort ja matrst koostuvat järjestetystä alkosta. Matrsen ja vektoreden välsä laskutomtuksa varten tarvtaan sekä pystyettä vaakavektort. Vektor Olkoot x 1, x 2,..., x n R. Järjestetty joukko x = (x 1, x 2,..., x n ) on n-ulottenen (rv)vektor. Järjestetty joukko x 1 x 2 x =. x n on n-ulottenen (sarake)vektor. Luvut x 1, x 2,..., x n ovat vektorn komponentteja.

Vektort Vektoreden samuus, kertomnen vakolla ja yhteenlasku Olkoot u = (u 1, u 2,..., u n ) ja v = (v 1, v 2,..., v n ) n-vektoreta. Olkoon c R. u = v jos ja van jos u = v kaklla {1, 2,..., n} cu = (cu 1, cu 2,..., cu n ) u + v = (u 1 + v 1, u 2 + v 2,..., u n + v n ). Reaallukujen laskusäännöt = u + v = v + u u + (v + w) = (u + v) + w c(u + v) = cu + cv kaklla n-vektorella u, v ja w ja kaklla c R.

Vektort Ssätulo Jos a = (a 1, a 2,..., a n ) R n ja b = (b 1, b 2,..., b n ) R n, nn vektoreden a ja b ssätulo/pstetulo on a b =< a, b >= n a b. =1 Esmerkk 3-vektorelle a = (1, 2, 3) ja b = (3, 2, 1) on a + b = (1 + 3, 2 + 2, 3 1) = (4, 0, 2) a b = 1 3 + ( 2) 2 + 3 ( 1) = 3 4 3 = 4.

Matrst Matrs Olkoot m, n N. Olkoot a R kaklla {1, 2,..., m} ja j {1, 2,..., n}. Järjestetty taulukko a 11 a 12 a 1n a 21 a 22 a 2n A = (a ) =... a m1 a m2 a mn on m n-matrs, jossa on m-rvä ja n-saraketta. a :t matrsn A alkota/komponetteja rvvektort (a 1, a 2,..., a n ), {1, 2,..., m},rvejä ja sarakevektort sarakketa