KASVULOHKOKOHTAISEN PELTOTASELASKENTAOHJELMAN TOTEUTUS SEKÄ RAVINNETASELASKELMAT KARJAANJOEN VESISTÖALUEELLA

Transkriptio

1 KASVULOHKOKOHTAISEN PELTOTASELASKENTAOHJELMAN TOTEUTUS SEKÄ RAVINNETASELASKELMAT KARJAANJOEN VESISTÖALUEELLA Marja Tuononen & Arto Santapukki, ProAgria Uusimaa Pertti Savela, ProAgria Maaseutukeskusten Liitto 2005

2 SISÄLLYSLUETTELO sivu Johdanto Karjaanjoen vesistön valuma-alue Yleistä ravinnetaseista Ravinnetaseet mitä ne ovat ja mihin niitä voi käyttää? TaseLaskennassa käytetyt menetelmät Kasvulohkokohtaisen peltotaselaskennan toteutus Taustaa ja tavoitteet Ravinnetaselaskennan terminologiaa Laskentaperusteet Peltotaselaskennan toteutus Wisussa Lähtötiedot Laskelmien räätälöinti (Laitatase, Pintatase) Tulosteet Datan lähetys lohkotietopankkiin Porttitaselaskennan toteutus Wisussa Ohjelmamuutokset toteutus Wisun tuotantoversioon Lohkotietopankki Yleiskuvaus Ravinnetaseet Tulosten tulkinnan periaatteita Käytettävät tunnusluvut Viljelykasvit Maalajit (kivennäismaat, eloperäiset) Hallinnolliset määräykset Tavanomainen viljely luomuviljely Karjanlannan käyttö Maan kasvukunto Sääolosuhteet Ravinnetaselaskelmat Karjaanjoen vesistön valuma-alueella Ravinnetasesovelluksen testaus tiloilla TaseAineiston käsittely ja luokittelu Kasvien ravinnepitoisuudet Karjanlannan ravinnepitoisuudet Tulokset Perustiedot tiloista, viljelyalat ja maalajit Kasvukauden sääolosuhteet Sadon määrä Typpi Typpilannoitus Typen taseet ja hyötysuhteet Fosfori Fosforilannoitus Fosforin taseet ja hyötysuhteet Kalium Kaliumlannoitus Kaliumin taseet Tulosten tulkinta Ravinnetaseet tulevaisuudessa Tiivistelmä kirjallisuusluettelo LIITTEET - 2 -

3 JOHDANTO Ravinnetaseiden laskenta Karjaanjoen vesistön valuma-alueen maatiloilla toteutettiin vuonna 2002 osana Karjaanjoki Life hankkeeseen kuuluvaa Tarkennettu ravinteiden käyttö peltoviljelyssä osahanketta. Hankkeeseen sisältyi myös kasvulohkokohtaisen peltotaselaskennan kehitystyö Wisu-ohjelmistoon. Osahanketta rahoittavat EU:n LIFE ympäristörahaston lisäksi Lohjan ja Karkkilan kaupungit, Vihdin, Nummi-Pusulan ja Karjalohjan kunnat sekä ProAgria Maaseutukeskusten Liitto ry. Syksyllä 2001 alkaneen lähes kolmivuotisen osahankkeen tavoitteena on toimia valtakunnallisena esimerkkihankkeena viljelijöille, maatalous- ja ympäristöneuvonnalle ja muille sitä tarvitseville tahoille. Edelleen tavoitteena on vähentää peltoviljelyn ravinnehuuhtoumia tarkennetun viljelyn keinoin, parantaa ravinteiden hyödyntämistä peltoviljelyssä, rationalisoida viljelyn suunnitteluun ja ravinneseurantaan käytettävää työaikaa ja määrää tiloilla sekä kehittää ja luoda malli maatilojen ympäristönhoidon omavalvontaohjelmaksi. Tarkennettu ravinteiden käyttö peltoviljelyssä osahankkeen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa ProAgria Uudenmaan Maaseutukeskus yhteistyössä ProAgria Maaseutukeskusten Liiton kanssa. Hankkeen etenemistä tukee ja seuraa maataloustyöryhmä, johon on kahden viljelijäjärjestön edustajan lisäksi kutsuttu edustajat kuntien maatalous- ja ympäristötoimista, Uudenmaan Ympäristökeskuksesta sekä Karjaanjoki Life hankkeesta. Tarkennettu ravinteiden käyttö peltoviljelyssä osahankkeeseen ilmoittautui yhteensä 31 maatilaa Vihdistä, Lohjalta ja Nummi-Pusulasta. Hankkeeseen ilmoittautuneille tiloille tehtiin viljely- ja lannoitussuunnitelmat sekä laskettiin ravinnetaseet (peltotaseet) vuodelle 2002 ProAgria Maaseutukeskusten Liiton kehittämällä Wisuohjelmalla. Laskelmat ja niiden perusteella yhteenvedon ovat tehneet Marja Tuononen ja Arto Santapukki Pro- Agria Uudenmaan Maaseutukeskuksesta. Pertti Savela ProAgria Maaseutukeskuksen liitosta on vastannut Wisu-ohjelmiston kehittämistyöstä ja sen osuuden raportoinnista. Järvenpäässä Marja Tuononen - 3 -

4 1 KARJAANJOEN VESISTÖN VALUMA-ALUE Lohjan kaupungin hallinnoima KARJAANJOKI LIFE vesistöhanke on alkanut keväällä 2001 ja päättyy keväällä Hankkeen kokonaiskustannukset ovat euroa, josta EU:n Life-ympäristörahaston myöntämä tuki on euroa. EU:n lisäksi hanketta rahoittavat yhteensä 33 eri yhteistyötahoa, joihin kuuluu mm. alueen kunnat, alan tutkimuslaitoksia, järjestöjä, viranomaistahoja, maakuntaliittoja sekä yrityksiä. Karjaanjoen vesistö on Uudenmaan suurin vesistö. Pääosa siitä sijaitsee Länsi-Uudellamaalla, mutta reunaalueet ulottuvat aina Varsinais-Suomen ja Hämeen puolelle. Itäpuolella sitä rajaa I. Salpausselkä, Lohjanharju. Vesistö on hyvin vaihteleva ja monimuotoinen. Erilaisia järviä on alueella etelärannikon oloissa harvinaisen paljon. Vesistön järvisyys on 12,2 %. Vesistöalueella ja sen lähivaikutuspiirissä on 15 kuntaa. Vesistöalueella asuu yli ihmistä ja lähipiirissä noin 1 miljoona ihmistä. Alueen kunnat ovat Tammisaari, Pohja, Karjaa, Lohja, Karjalohja, Sammatti, Nummi-Pusula, Vihti, Karkkila, Somero ja Loppi sekä lisäksi neljä muuta kuntaa, jotka ulottuvat pieniltä osiltaan vesistöalueelle: Suomusjärvi, Tammela, Hyvinkää ja Nurmijärvi. Viimeksi mainitut eivät rahoita hanketta. Keskeiset järvet vesistöalueella ovat Hiidenvesi (30,3 km2) ja Lohjanjärvi (88,9 km2), jotka ovat Uudenmaan suurimmat järvet. Ne ovat virkistyskäyttöarvoltaan huomattavia. Järvien rannat ovat tehokkaasti rakennettuja. Vapaisiin rantoihin kohdistuu kasvava virkistyspaine, jonka ohjaaminen kestävästi on yksi tämänkin hankkeen haasteista

5 2 YLEISTÄ RAVINNETASEISTA 2.1 RAVINNETASEET MITÄ NE OVAT JA MIHIN NIITÄ VOI KÄYTTÄÄ? Peltoekosysteemissä satoa korjattaessa maasta poistuu ravinteita, jotka on korvattava tuotoksen säilymiseksi lannoituksella. Peltotaselaskenta kertoo, onko tilan peltojen lannoitus oikeassa suhteessa saatuun satoon nähden. Taselaskenta huomioi kylvösiemenessä, lannoitteissa, karjanlannassa tai typen sidonnassa tulevat ravinteet. Pelloille tulee ravinteita myös laskeumana ilmasta, mutta niitä ei yleensä laskelmissa oteta huomioon. Ravinnetase eli käyttämättä jääneiden ravinteiden määrä saadaan vähentämällä lannoituksessa annetuista ravinteista sadon mukana poistuneet ravinteet. Tämä erotus eli tase voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. Tase on positiivinen, jos ravinteita jää käyttämättä. Tällöin hyväksikäyttöprosentti jää alle sataan prosenttiin. Negatiivinen tase ilmaisee taas, että ravinteita on poistunut enemmän kuin niitä on annettu. Tällöin hyväksikäyttöprosentti on yli 100. Ravinnetase siis ilmaisee pelloilta mahdolliset ravinteiden vuotokohdat, muttei kerro minne ylimääräiset ravinteet joutuvat. Kasveilta pellolle käyttämättä jääneet ravinteet ovat alttiina haihtumiselle, huuhtoutumiselle ja eroosiolle, joten ravinteiden mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön olisi syytä pyrkiä

6 Peltotaseiden lisäksi voidaan laskea myös koko tilan ravinnetaseita kauppa- eli porttitaseen muodossa. Karjapuolella on mahdollista laskea ruokinnan ravinnetaseita eli karjantaseita sekä lantataseita. 2.2 TASELASKENNASSA KÄYTETYT MENETELMÄT Maatalouden osuutta vesistöjen typpi- ja fosforikuormitukseen on pidetty Suomessa merkittävänä 1980-luvulta lähtien. Euroopan Yhteisöön liittymisen myötä vuonna 1995 Suomelle laadittiin ensimmäinen Maatalouden ympäristötukiohjelma, jonka tavoitteina on vähentää ympäristöön ja erityisesti pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvaa kuormitusta mm. ravinteiden hyväksikäyttöä lisäämällä. Näihin tavoitteisiin on pyritty mm. lannoitusmäärien ohjailulla. Ympäristötuen seurantatyöryhmän selvitysten mukaan viljelykäytännöt ovat muuttuneet selvästi ympäristöystävällisempään suuntaan mutta määrällisiä kuormituksen vähentämistavoitteita ei ole nykyisillä toimilla täysin pystytty toteuttamaan. Tämä merkitsee nykyisen maatalouden ympäristötukijärjestelmän menetelmien tarkentamista sekä mahdollisesti uusien tehokkaampien keinojen käyttöönottoa tulevaisuudessa. Ravinnetaseita on tutkittu useissa tutkimuksissa sekä Suomessa että Euroopassa. Niiden on todettu olevan käyttökelpoinen menetelmä arvioitaessa ravinnekuormitusta pistekuormituksen näkökulmasta, ympäristöpoliittisten toimenpiteiden vaikutuksia ja tuotantopanosten käytön tehokkuutta. Suomessa ensimmäiset tilakohtaiset taseet laskettiin Kainuussa 1990-luvun puolivälissä pääasiassa maidontuotantotiloille ravinnetaseiden laskentaan kehitetyllä Sirkula-ohjelmalla. Lohkokohtaisten ravinnetaseiden laskenta aloitettiin Kestävä Maatalous Vantaanjoella projektissa vuosituhannen vaihteessa, minkä jälkeen ravinnetaseita on laskettu isommissa ja pienemmissä projekteissa ympäri maata pääasiassa Sirkula-ohjelmalla. Eri ohjelmistovalmistajien viljelysuunnitteluohjelmiin liittyy nykyään ainakin peltotaselaskentamahdollisuus. 3 KASVULOHKOKOHTAISEN PELTOTASELASKENNAN TOTEUTUS 3.1 TAUSTAA JA TAVOITTEET Peltoviljelyn ravinnetaselaskentoja on aiemmin tehty joko käsin laskennalla tai käyttämällä erillisiä vain ravinnetaselaskentaan suunniteltuja ohjelmistoja. Lohkokirjanpidon perustietojen tallentaminen on runsaasti aikaa vievä työvaihe. Kaikki ne maatilat, jotka ovat hakeneet ympäristönhoidon perustukea (yli 90 % tiloista), joutuvat pitämään säädösten mukaista kirjanpitoa kaikista peltoviljelytoimenpiteistä. Osa tekee tämän käsin muistiinpanovihkoihin, osa käyttää jotakin sähköistä sovellusta. Lohkokirjanpito sisältää suuren osan peltotaselaskennassa tarvittavista tiedoista, kuten tuotantopanosten ja sadon määrät. Kun niihin yhdistetään mahdollisuus syöttää vastaavien erien ravinnepitoisuudet typelle, fosforille ja kaliumille, voidaan laskea näiden ravinteiden taseita. Tarkennettu ravinteiden seuranta peltoviljelyssä hanke alkoi Karjaanjoen valuma-alueella syksyllä Hanke on jatkoa Kestävä maatalous Vantaanjoella hankkeessa vuosina aloitetulle lohkokohtaisten ravinnetaseiden laskennan kehittämistyölle. Kestävä maatalous Vantaanjoella hankkeessa laskettiin 130 tilalle ravinnetaseita 2-4 peräkkäiselle vuodelle Sirkula-ohjelmalla. Lohkokohtainen ravinnetaselaskenta todettiin hyvinkin käyttökelpoiseksi menetelmäksi seurata lohkoille annettujen ja sieltä sadon mukana poistettujen ravinteiden määriä. Viljelysuunnitelma ja lohkokirjanpito tehtiin eri ohjelmalla kuin ravinnetaselaskelma, vaikka niissä käytettiin samoja lähtötietoja. Viljelysuunnittelusta irrallista ravinnetaselaskentaa pidettiin työläänä, kun pelkästään lannoitussuunnitteluun ja lohkokirjanpidon täydentämiseen menee keskimääräisellä tilalla useita tunteja. Hankkeen loppuraportissa todettiin yksiselitteisesti, että tarvitaan sellainen ravinnetaseohjelma, jossa viljelyn suunnittelu ja seuranta voidaan yhdistää

7 Tämä tavoite on toteutunut Tarkennettu ravinteiden seuranta peltoviljelyssä hankkeen myötä yhteistyössä ProAgria Maaseutukeskusten Liiton (ProAgria) kanssa. Hankkeessa tavoitteena on ollut liittää peltotaselaskenta ProAgrian ylläpitämään Wisu-viljelysuunnitteluohjelmaan ja testata ohjelman toimivuutta käytännössä. Ravinnetase voidaan laskea lohkokirjanpidon tiedoilla helposti muutamassa minuutissa ja jatkossa tavoitteena on, että ravinnetaselaskennan tulokset voidaan huomioida seuraavan vuoden suunnittelussa. ProAgrian edustamilla Wisu- ja Farmit-Wisu-ohjelmistoilla on lähes yksittäistä maatilaa käyttäjinään ja tämän lisäksi ProAgrian neuvojat tekevät ohjelmistoilla viljelysuunnitelman noin maatilalle vuosittain. Näiden lisäksi ohjelmistoja käytetään monissa maatalousoppilaitoksissa opetusvälineinä. Tämä tarjosi hyvän pohjan toteuttaa Wisu-ohjelmistoon lohkokirjanpitoa täydentävät toiminnot, jotka mahdollistavat peltotaselaskennan. 3.2 RAVINNETASELASKENNAN TERMINOLOGIAA Ravinnetaselaskennassa käytetty terminologia on selvitetty tämän raportin liitteessä (Liite 1.). Tässä hankkeessa Wisu-ohjelmistoon toteutettiin kasvulohkokohtainen peltotaselaskenta. Laskentatulosteet voidaan saada myös valituille kasvulohkoille (esim. peruslohkot), viljelykasveittain tai jollakin muulla valintaperusteella poimitulle kasvulohkojoukolle. Laskenta on vuosikohtainen laskenta, eikä tässä vaiheessa ole mahdollista summata vuosien yli menevää laskentajaksoa, kuten vaikkapa viljelykierron aikajaksoa. Ohjelmistolla on mahdollista toteuttaa peltotaseen laskenta joko ns. laitataseena tai pintataseena. Jälkimmäisessä lasketaan tuotantopanoksiin kuuluviksi ravinteiksi myös sateen mukana tuleva typpilaskeuma sekä biologisessa typensidonnassa hyödyksi saatava typpi. Laitataseen käyttöä on ensi vaiheessa suositeltu, koska pintataseen erät ovat erittäin vaikeasti käytännön tilanteessa arvioitavissa. 3.3 LASKENTAPERUSTEET Ohjelmassa lasketaan peltotaseita typelle (N), fosforille (P) ja kaliumille (K). Kaikki tuotantopanosten ja satotuotteiden typpi-, fosfori- ja kaliumpitoisuudet ovat peltotaselaskennassa ns. kokonaispitoisuuksia (paino%), jolloin ne sisältävät sekä helppoliukoisen että hidasliukoisen ravinnevarannon. Ympäristötuen ravinnelaskennassa käytetään pääsääntöisesti helppoliukoisilla ravinteilla tehtävää laskentaa, jota on vielä räätälöity useissa kohdin muuntokertoimin ja laskentasäännöin. Kokonaispitoisuuksien käytölle perusteena on se, että kun sadossa poistuvat ravinnemäärät lasketaan kokonaispitoisuuksina, on loogista että käytetyt ravinteet myös lasketaan samassa yksikössä. On toki mahdollista laskea myös muilla tavoin, mutta silloin on nämä eri laskentamenetelmät selkeästi erottaa omiksi nimikkeikseen. Peltotaseeseen lasketaan seuraavat erät: INPUT (tuotantopanoksissa pellolle levitetyt ravinteet) siemenet: määrä * N/P/K-pitoisuus o kokonaispitoisuudet normitauluista siten että saman kasvin lajikkeilla samat pitoisuudet o taimien ravinteita ei lasketa (perustamisvuosien taseen laskenta ei muutenkaan ole mielekästä) o käyttäjä voi muuttaa kullakin kasvulohkolla erikseen normiarvoja o määrän arviointi kohtuullisen helppoa kaupalliset NPK-lannoitteet: määrä * N/P/K-pitoisuus o kokonaispitoisuudet normitauluista siten että saman kasvin lajikkeilla samat pitoisuudet o käyttäjä voi muuttaa kullakin kasvulohkolla erikseen normiarvoja (yleensä tähän ei ole mitään tarvetta) o määrän arviointi kohtuullisen helppoa karjanlannat: määrä * N/P/K-pitoisuus - 7 -

8 o ohjelmaan tallennetaan karjanlannan ravinnepitoisuudet; liukoisten ravinteiden osalta voidaan käyttää ympäristötukilaskennassa taulukkoarvoja typen kokonaispitoisuuden osalta tiloilla tulisi olla nitraattidirektiivin mukaiset analyysitiedot o karjanlannan määrän käyttömäärien arvioinnissa saattaa olla suurta vaihtelua maanparannusaineet (kivijauheet, kalkit, ): määrä * N/P/K-pitoisuus o saattavat sisältää lähinnä fosforia tai kaliumia o kokonaispitoisuudet normitauluista o käyttäjä voi muuttaa kullakin kasvulohkolla erikseen normiarvoja o määrän arviointi kohtuullisen helppoa kasvinsuojeluaineiden sisältämiä ravinteita ei huomioida peltotaselaskennassa (määrät merkityksettömän pieniä) pintatasetta laskettaessa huomioon otettavat tekijät; kg/ha o sateen mukana tuleva typpilaskeuma Etelä-Suomessa yleensä 0-5 kg/ha lähinnä laskennallinen tekijä, jonka todellisesta arvosta ei juuri ole tietoa o biologinen typensidonta; kg/ha typensitojakasvien ilmasta keräämä typpimäärä erittäin vaikeasti arvioitavissa oleva erä Edellä olevat erät summataan yhteen, jolloin saadaan käytettyjen ravinteiden määrät kg/lohko tai kg/ha. OUTPUT (satotuotteissa pellolta korjatut ravinteet) päätuotteet: määrä * N/P/K-pitoisuus o kokonaispitoisuudet satotuotekohtaisesta normitauluista o käyttäjä voi muuttaa kullakin kasvulohkolla erikseen normiarvoja; ohjelma ei automaattisesti säädä esim. typpipitoisuutta mahdollisen valkuaisanalyysin perusteella, vaan käyttäjän on se korjattava muuttamalla typpipitoisuutta kullakin kasvulohkolla o määrän arviointi on osalla viljelykasveista (viljat) varsin helppoa ja osalla suhteellisen vaikeaa (nurmet) sivutuotteet: määrä * N/P/K-pitoisuus o kokonaispitoisuudet satotuotekohtaisesta normitauluista o käyttäjä voi muuttaa kullakin kasvulohkolla erikseen normiarvoja o määrän arviointi saattaa olla vaikeaa o sivutuotteiden kirjaus taseeseen mukaan saattaa vaikeuttaa eri tilojen tulosten vertailukelpoisuutta Edellä olevat erät summataan yhteen, jolloin saadaan sadossa poistuneiden ravinteiden määrät kg/lohko tai kg/ha. TASE = INPUT OUTPUT (viljelyyn käytetyt ravinteet sadossa poistuneet ravinteet) JOKO o kg/lohko antaa kuvan siitä käytetystä ravinnemäärästä, jota ei ole korjattu pellolta pois satotuotteissa (kuvaa lähinnä hyödyntämättömän panoksen kokonaismäärää ja arvoa) TAI o kg/ha tunnusluku, jolla voidaan vertailla esimerkiksi eri kasvien peltotaseita keskenään käyttökelpoinen tunnusluku hyvin laajalla skaalalla HYVÄKSIKÄYTTÖ-% = OUTPUT*100/INPUT (sadossa korjattujen ravinteiden %-osuus viljelyyn käytetyistä ravinteista) kuvaa hyötysuhdetta ongelmallinen o luomuviljelyssä, kun lasketaan laitatasetta (varsinaisia menetelmän mukaisia ravinteita ei käytetä laskentavuonna, vaan ne on sidottu maahan aiempina vuosina) - 8 -

9 o P-taseissa niissä tapauksissa, joissa fosforia ei ole sallittu käyttää lainkaan (seurauksena on, että P-hyötysuhde lähenee ääretöntä) o sama koskee muitakin ravinteita, jos viljelyssä käytettyjen ravinteiden summa lähenee nollaa 3.4 PELTOTASELASKENNAN TOTEUTUS WISUSSA Lähtötiedot Normaali käytäntö Wisun käytössä on, että ensin tilalle laaditaan viljelysuunnitelma, joka sisältää kylvö-, lannoitus- ja maanparannussuunnitelman. Viljelysuunnitelma täydennetään lohkokirjanpidoksi vuoden mittaan kylvötapahtumien, lannoitustapahtumien ja sadonkorjuutapahtumien osalta. Kun lohkokirjanpito on edellisten kohteiden osalta kaikilla kasvulohkoilla kunnossa, voidaan ohjelmalla laskettaa kerralla ravinnetaseet. Tässä vaiheessa laskenta tehdään normipitoisuuksilla Laskelmien räätälöinti (Laitatase, Pintatase) Laitatase Jos taseiden laskijalla on tiedossaan normeista poikkeavia typpi-, fosfori- tai kaliumpitoisuuksia tuotantopanoksille tai satotuotteille, voidaan ne laskennan tässä vaiheessa muuttaa kullekin kasvulohkolle erikseen. Pintatase Pintatasetta laskettaessa voidaan kullekin kasvulohkolle täydentää sadeveden mukana tuleva typpilaskeuma biologisen typensidonnan määrä Tulosteet Ohjelmassa on käytettävissä peltotaselaskennan osalta kaksi tulostetta: Peltotase: voidaan laskea peltotasetuloste o kaikista kasvulohkoista o valituista kasvulohkoista, kuten saman kasvin kasvulohkot saman maalajin kasvulohkot saman lajikkeen kasvulohkot saman viljelykierron kasvulohkot muu valintaperuste Peltotase kasveittain o valmis viljelykasvikohtainen erittely Tulosteet ovat aina viljelyvuosikohtaisia. Yli vuosien menevää raportointia ei ole toteutettu. Teknisesti pidemmän ajanjakson yli menevä laskenta on teknisesti mahdollista toteuttaa Datan lähetys lohkotietopankkiin Peltotaselaskelma tehdään Wisun PC-versiossa. Hankevuosien aikana on ProAgria Maaseutukeskusten Liiton toimesta rakennettu kasvintuotantotiedon keskitettyä tietovarastoa Lohkotietopankkia. Lohkotietopankki on keskitetty lohkokirjanpitotietoa ja kasvintuotannon talousseurantatuloksia sisältävä tietovarasto, jonne voidaan lähettää vakiomuotoista dataa suoraan tilojen tai neuvojien tietokoneilta. Keskitetyssä tietovarastossa voidaan lähetettyä dataa jatkokäsitellä ja analysoida tarkemmin. Wisu sisältää mahdollisuuden lähettää myös peltotaselaskennan tulokset lohkotietopankkiin

10 3.5 PORTTITASELASKENNAN TOTEUTUS WISUSSA Porttitaseessa lasketaan koko tilan osalta tuotantopanoksissa tuotantoon sijoitettujen (ostetut) ravinteiden hyväksikäyttöä sato- ja eläintuotteissa (myydyt). Porttitaseen (tarkempi kuvaus liitteissä 1. ja 3.) toteutus ei ole kuulunut Karjaanjoki LIFE -hankkeeseen. Se kuitenkin toteutettiin Wisuun hankkeen kuluessa. Näin pystyttiin hyödyntämään mm. peltotaselaskennassa käytettäviä normipitoisuustauluja monipuolisesti erityyppisissä ravinnetaselaskennoissa. 3.6 OHJELMAMUUTOKSET TOTEUTUS WISUN TUOTANTOVERSIOON Wisu on ProAgria Maaseutukeskusten Liiton ja jyväskyläläisen ohjelmistotalo Bitcom Oy:n (ent. Bittitiimi Oy) yhteistuote. Se on tilakohtaista neuvontaa ja konsultointia tekevien ProAgrian neuvojien pääasiallinen kasvintuotannon suunnittelu- ja seurantatyökalu. Ohjelmistoa myydään myös suoraan maatiloille. Tarvittavat ohjelmistomuutokset suunniteltiin ProAgriassa kesällä Ne toteutettiin saman syksyn aikana Bitcompissa muiden kehitysprojektien lomassa. Laskennan toimivuus testattiin ProAgriassa kevättalvella Ensimmäinen peltotaselaskennan sisältävä Wisun toimitusversio asiakkaille oli versio 2.3 huhtikuussa Se sisälsi peltotaselaskennan perusominaisuudet. Kesän ja alkusyksyn 2002 aikana ProAgria Uudenmaan maaseutukeskuksen toimesta ohjelmaversiota kokeiltiin pienessä mittakaavassa ja siihen tehtiin eräitä käyttäjien toivomia hienosäätöjä. Näiden muutosten jälkeisellä ohjelmistoversiolla tehtiin pääosin hankkeen seurantatilojen ravinnetaselaskennat. Ohjelmiston tuotantoversio 3.0 maaliskuussa 2003 sisälsi em. hienosäädöt ja jonkin verran normitietokantojen täydennyksiä. Samassa yhteydessä ohjelmisto täydentyi myös porttitaselaskennalla. Maaliskuun 2004 tuotantoversio 3.1 sisälsi normitietokantojen päivityksen ja uuden kasvikohtaisesti eritellyn peltotaseraportin. Kunkin vuoden ohjelmistoversioon on myös tehty tarvittavat muutokset, joilla dataa on pystytty lähettämään sen hetkiseen lohkotietopankin kehitysversioon. Peltotaselaskentaominaisuutta on käytetty Karjaanjoki LIFE -hankkeen seurantatiloilla ja Tuusulanjärven alueen ravinnetaselaskelmissa (Keski-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistys). Näiden aineistojen osalta ravinnelaskentaaineistot on neuvojien taholta tarkastettu ennen niiden toimitusta lohkotietopankkiin. Lisäksi peltotaseet on laskettu normiarvoin useiden satojen tilojen aineistoille vuosien lohkotietopankkiaineistoissa. Edellä mainittuja peltotasetuloksia analysoidaan tällä hetkellä esim. MTT:n mallasohran elinkaariprojektin (MOKE) puitteissa. Ohjelmistoa suunnitellaan käytettävän myös ProAgria Keski-Pohjanmaan maaseutukeskuksen ja MTT/Ruukki yhteishankkeessa, jossa lasketaan Keski-Pohjanmaan maitotilojen peltotase-, maidontuotannon kauppatase-, ruokinnan ravinnetase- ja laitatasetuloksia. 3.7 LOHKOTIETOPANKKI Yleiskuvaus Lohkotietopankki on tietovarasto, jonne kootaan kasvintuotannon viljelytekniikka- ja satotietoja käytännön viljelyksiltä. Tietolähteenä toimivat lohkokohtaiset muistiinpanot, satotuotteiden laatuanalyysit ja talouslaskelmat. Lohkotietopankin aineisto koostuu käytännön viljelysten lohkokohtaisesta viljelykirjanpidosta ja kasvintuotannon talouslaskelmista. Lohkokirjanpito sisältää tärkeimpinä osioina kasvulohkojen perustiedot, viljavuustiedot, muokkaustapahtumat, lannoitustapahtumat, kasvinsuojelutapahtumat, kasvustohavainnot ja satotapahtumat sadon laatutietoineen. Talouslaskelmat sisältävät joko lohko-, lajike- tai kasvikohtaisesti lasketun taloustuloksen. Tulos on laskettu nettovoittoon saakka sisältäen tuotot (sato ja tuet), muuttuvat kustannukset, työkustannukset, yleis-, kone- ja rakennuskustannuksen sekä pellon kustannukset. Aineistojen määrä on noussut vuoden 2000 alkutilanteesta noin hehtaariin vuonna

11 3.7.2 Ravinnetaseet Tällä hetkellä ei erillisiä valmiita ravinnetaseita koskevia raportteja ole verkkokäyttöliittymään toteutettu. Peltotaseiden seuranta hoidetaan tällä hetkellä niin, että tarvittavista tietokantatauluista otetaan kopiot erilliseen tietokantaan (esim. kerran vuodessa tai projektiaineistoista tarpeen mukaan), josta sitten tuloksia analysoidaan erillisillä tilastotyökaluilla. Tulokset julkaistaan projektikohtaisesti tai tapauskohtaisesti eri medioissa. 3.8 TULOSTEN TULKINNAN PERIAATTEITA Peltotaselaskennan tulokset eivät ole yleispätevästi tulkittavissa, vaan ne tulisi aina laskea ja analysoida ottaen huomioon tässä kappaleessa läpikäydyt luokittelutekijät Käytettävät tunnusluvut Eri tunnusluvut soveltuvat erilaisiin käyttötarpeisiin. Laskennassa saaduista tunnusluvuista tehtävät johtopäätökset edellyttävät huolellista perehtymistä laskentakohteen perustietoihin taulukossa 1 esitettyjen rajoitusten osalta. Taulukko 1. Ravinnetaseisiin liittyvät rajoitukset SOPII EI SOVI (vaatii rajattujen ryhmien käyttöä) tilojen, kasvien, lajikkeiden tai lohkojen väliseen arviointiin TASE, kg/lohko tilan sisäiseen kokonaisravinne hävikin arviointiin TASE, kg/ha yleistunnusluku peltotaseen arviointiin rajoitukset (vaatii erillistulkinnan): kasvierittely, maalajit, hallinnolliset määrittelyt, karjanlannan käyttö, luomu Hyväksikäyttöprosentti yleistunnusluku peltotaseen arviointiin hankala niissä tapauksissa, joissa jotakin ravinnetta ei esiinny panoksissa rajoitukset kuten edellä Peltotaseluokitus tulosten kansanomaistamiseen vaatii erillisluokituksen edellä kuvatuille erityistapauksille Viljelykasvit Peltotaseiden tunnusluvuista kg/lohko tai kg/ha ovat toisaalta tunteettomia viljelykasville. Ne kertovat sen kuinka suuri määrä ravinteita on jäänyt hyödyntämättä. Toisaalta käytettäessä tunnuslukuina kg/ha -lukuja, saattaa vaikkapa typen taseluku +50 kg/ha olla viljakasveilla olla tyydyttävä tai välttävä, marjoilla todella surkea, mutta taas nurmilla jopa varsin hyvä tulos. Ero johtuu ravinteiden käytettävistä kokonaismääristä kasvukauden aikana. Tasetuloksia tulisikin vertailla keskenään vain samantapaisilla viljelykasveilla keskenään Maalajit (kivennäismaat, eloperäiset) Kivennäismailla (savimaalajit ja karkeat kivennäismaat) on samantapaiset ravinnetarpeet ja ravinteiden käyttö normaalissa peltoviljelyssä, joten niiden kasvulohkojen vertailu on mielekästä. Eloperäisillä maalajeilla kasvit kykenevät ottamaan merkittävän osan typestä maan humuksesta, jolloin niille suunnitellaankin selkeästi alhaisemmat typpilannoitusmäärät. Alhaisemmat lannoitusmäärät samoilla saavutetuilla satomäärillä aikaansaavat yleensä selvästi paremmat typpitaseet kuin kivennäismailla (esim kg/ha parempi typpitase). Fosfori- ja kalitaseisiin ei liity samanlaista varausta

12 3.8.4 Hallinnolliset määräykset Yli 90 % tiloista on mukana ympäristötukijärjestelmässä. Yhtenä piirteenä siihen kuuluu, että kullekin peruslohkolle voidaan valita joko ns. peruslannoitustasot tai vastaavasti ns. tarkennettu lannoitusjärjestelmä. Valitun järjestelmän, viljelykasvin ja eräiden muiden tekijöiden perusteella (ks. kappale 5.1) määräytyy se miten paljon ja millä ehdoilla on sallittu käyttää typpeä ja fosforia vuoden mittaan. Eri järjestelmän kasvulohkoilla on selkeitä eroja ravinnetaseissa perustasolla ja tarkennetulla tasolla. Erot typpi-, fosfori- ja kalitaseissa eri viljelykasveilla eivät toistaiseksi ole selkeästi ja johdonmukaisesti määritettävissä nykyisistä aineistoista. Tämän vuoksi eri lannoitusjärjestelmän aineistoja tulisi analysoida omina ryhminään Tavanomainen viljely luomuviljely Yhden vuoden laskentaan perustuva peltotase on mielekästä lähinnä peltoviljelyssä jossa käytetään ravinteista sisältäviä lannoitteita (tai karjanlantaa). Tavanomaisen viljelyn taseita ei tule verrata luomuviljelyn tuloksiin, vaan vertailu on tehtävä näille ryhmille erikseen. Luomutiloille sopiva laskentamenetelmä olisi usean vuoden yli laskeva taselaskenta. Tosin yhden vuoden laskentatuloksetkin ovat luomutilalla mielekkäitä, jos tulokset lasketaan koko viljelyalalle (ei esimerkiksi kasvikohtaisesti) Karjanlannan käyttö Käytetyssä peltotaselaskennan menetelmässä taseet lasketaan ravinteiden kokonaispitoisuuksilla. Koska karjanlanta sisältää suuria määriä hidasliukoista typpeä, on kasvulohkoilla joille on käytetty karjanlantaa yleensä selvästi heikompi peltotase kuin niillä kasvulohkoilla joilla on käytetty vain keinolannoitteita. Ero johtuu käytettävästä laskentamenetelmästä ei viljelijän epäonnistumisesta. Kasvulohkot, joilla on käytetty karjanlantaa, tulisi tulkita omana ryhmänään Maan kasvukunto Viljelymaan kasvukunto vaikuttaa merkittävästi ravinnetaseisiin. Tällä hetkellä voidaan tuloksia analysoida kemiallisen viljavuusanalyysin tuloksiin pohjautuen. Jatkossa olisi tarvetta kerätä tietoa myös maan fysikaalisista ja biologisista ominaisuuksista Sääolosuhteet Kasvukauden aikaiset sääolosuhteet vaikuttavat merkittävästi ravinnetaseisiin. Tällä hetkellä sen paremmin Wisussa kuin Lohkotietopankissakaan ei ole käytössä säädataan perustuvaa peltotasetulosten analysointia. 4 RAVINNETASELASKELMAT KARJAANJOEN VESISTÖN VALUMA-ALUEELLA 4.1 RAVINNETASESOVELLUKSEN TESTAUS TILOILLA Tarkennettu ravinteiden käyttö peltoviljelyssä hankkeessa oli tavoitteena testata ProAgrian kehittämää Wisun ravinnetasesovellusta. Hankkeesta tiedotettiin syksyllä 2001 valuma-alueen noin 300 viljelijälle Vihdissä ja Lohjalla kirjeitse sekä kahdella tiedotustilaisuudella. Tavoitteena oli saada mukaan noin 40 tilaa tai 800 kasvulohkoa. Kasvulohkotavoite toteutui yli odotusten, sillä ravinnetaselaskentaan mukaan lähti 31 viljelijää, joiden tilakoko oli yhteensä yli 2000 hehtaaria ja kasvulohkoja oli 933. Tilakoko vaihteli kahdeksasta hehtaarista 250 hehtaariin

13 Karjaanjoen valuma-alueen ravinnetaseet laskettiin ProAgria Maaseutukeskusten Liiton Wisu-ohjelmalla (Wisu 32 v. 2.2). Ravinnetaselaskentaa varten maatiloille laadittiin keväällä 2002 viljely- ja lannoitussuunnitelmat noudattaen ympäristötuen suosituksia ja otettiin huomioon fosforin tasausvaiheet. Viljelysuunnitelman yhteydessä annettiin ohjeita, miten satomääriä tulisi arvioida mahdollisimman tarkasti. Talven aikana tiloille täydennettiin lohkokirjanpidot sato- ja kasvinsuojelutietoineen. Lohkokirjanpitotietojen perusteella tiloille laskettiin ja tulostettiin lohkokohtaiset peltotaseet ja hyväksikäyttöprosentit sekä molemmista tilakohtainen keskiarvo. Typen ja fosforin hyväksikäytöstä annettiin tiloille lohkokohtainen sanallinen tulkinta. Viljelysuunnitelmien ja taselaskelmien lisäksi tiloille annettiin muutakin viljelyyn liittyvää neuvontaa mm. viljelijöiden ympäristötukitietoutta vahvistamalla ja valistamalla viljelijöitä maan rakenteen merkityksestä ravinnehuuhtoumien ehkäisyssä. Tiloille tehtiin kasvukauden aikana maastokäynti, jossa viljelijää opastettiin maan kunnon arviointiin ja valistettiin mm. työtapojen merkityksestä maan hyvän rakenteen säilyttämisessä ja tiivistymisen ehkäisyssä. 4.2 TASEAINEISTON KÄSITTELY JA LUOKITTELU Wisu-ohjelmalla ei toistaiseksi voida vertailla eri tilojen tietoja keskenään. Kokonaisyhteenvetoa ja tilojen välistä vertailua varten tilojen laskentatiedot lähetettiin ProAgria Maaseutukeskusten Liiton ylläpitämään valtakunnalliseen Lohkotietopankkiin, jonka avulla voidaan tehdä erilaisia vertailuja taseaineistosta. Lohkotietopankki mahdollistaa myös eri alueilla tehtyjen taselaskelmien vertailun. Taseaineistosta tehtiin vertailua mm. viljavuusanalyysin tietojen (maalaji, multavuus, ph, fosfori, kalium, kalsium, magnesium) mukaan sekä viljavuusluokittain että kasveittain ja tutkittiin lisäksi mm. kylvöpäivän ja lannoitusjärjestelmän vaikutusta satoihin ja taseisiin. Tuusulanjärven alueella tehtiin syksyllä 2002 ravinnetaselaskelmia vuoden 2002 ja 2001 viljelytiedoista Wisu-ohjelmalla. Karjaanjoen valuma-alueen tasetietoja verrattiin Tuusulanjärven valuma-alueella vuonna 2002 tehtyihin ravinnetaselaskelmiin. Yhteenvetoa varten ajettiin sekä kilokohtaisia taseita että hyväksikäyttöasteita. Typen ja fosforin hyväksikäyttöasteiden luokittelussa käytettiin Kestävä Maatalous Vantaanjoella projektissa (Tuononen & Santapukki 2001.) kehitettyä jaottelua ravinteiden hyödyntämisessä viljoilla savimailla (Taulukot 2 ja 3). Taulukoihin 2. ja 3. on myös koottu muita luokittelujakoja, jotka ovat hiukan tiukempia kuin tässä esitetty luokittelu ja jotka poikkeavat toisistaan hieman typen ja fosforin suhteen. Kaikki kolme jaottelua soveltuvat lähinnä viljoille savimailla. Typen ja fosforin hyväksikäyttöasteet luokiteltiin välille huono erittäin korkea (taulukot 2. ja 3.). Taulukko 2. Erilaisia vertailuja Typen hyväksikäyttöluokitukselle viljoilla (savimailla) Hyväksikäyttöluokka Vantaanjoki 1) Ravinnetaseopas 2) Tuusulanjärvi 3) Tase (kg/ha) Hyväksikäyttö (%) Tase (kg/ha) Hyväksikäyttö (%) Tase (kg/ha) Hyväksikäyttö (%) Erittäin korkea > 110 Korkea > 130 < -10 > 110 Hyvä Tyydyttävä Välttävä Heikko Huono < < 45 > 60 < 40 1) Tuononen & Santapukki, Ravinnetasehanke ) Rajala 2001, Ravinnetaseopas 3) Marttila 2003, Ravinnetaselaskelmat Tuusulanjärven valuma-alueen maatiloilla

14 Taulukko 3. Erilaisia vertailuja Fosforin hyväksikäyttöluokitukselle viljoilla (savimailla) Hyväksikäyttöluokka Vantaanjoki Ravinnetaseopas Tuusulanjärvi Tase (kg/ha) Hyväksikäyttö (%) Tase (kg/ha) Hyväksikäyttö (%) Tase (kg/ha) Hyväksikäyttö (%) Erittäin korkea > 110 Korkea > 300 < -3 > 120 Hyvä Tyydyttävä Välttävä Heikko Huono < < 40 > 8 < 40 1) Tuononen & Santapukki, Ravinnetasehanke ) Rajala 2001, Ravinnetaseopas 3) Marttila 2003, Ravinnetaselaskelmat Tuusulanjärven valuma-alueen maatiloilla KASVIEN RAVINNEPITOISUUDET Eri kasvinosien sisältämät ravinnemäärät ovat ominaisia kullekin kasville. Pääosa viljojen ravinteista eli noin 70 % sekä typestä että fosforista sitoutuu jyviin, 20 % olkiin ja 10 % juuriin. Esim. satotasolla kg/ha jyväsadon mukana pellolta poistuu n. 80 kg/ha typpeä (taulukko 4.). Kevätviljoissa vaihtelua on lähinnä jyvien typpipitoisuudessa. Ravinnetaselaskennassa lannoitusmääriin lasketaan myös kylvösiemenen sisältämät ravinteet. Siemenmäärästä riippuen esim. ohran siemenissä maahan menee 4 6 kiloa typpeä. Taulukko 4. Typen määrä viljakasveissa eri satotasoilla, kun viljan valkuaispitoisuus on 13,6 % ka ja sadon kuiva-ainepitoisuus 88 %. Satotaso Typen määrä (kg/ha) (kg/ ha) Jyvissä Oljissa Juurissa Yhteensä % Fosforia poistuu jyväsadossa pellolta n. 14 kg/ha satotasolla kg/ha (taulukko 5.). Pellolle jäävät ravinteet ovat ainakin osittain viljelykasvin käytettävissä seuraavina vuosina. Taulukko 5. Fosforin määrä viljakasveissa eri satotasoilla, kun fosforipitoisuus on 4 g/kg ka (0,4 % ka) ja sadon kuiva-ainepitoisuus 88 %. Satotaso Fosforin määrä (kg/ha) (kg/ ha) Sadossa Oljissa Juurissa Yhteensä ,5 1 0, ,0 2 1, ,5 3 1, ,0 4 2, ,5 5 2, ,0 6 3,0 30 % 70, ,0 100 Sadon ravinnepitoisuuksille käytettiin laskelmissa Wisu-ohjelman oletusarvoja (taulukko 6.). Jos sadon todellinen valkuaispitoisuus poikkeaa taulukkoarvosta huomattavasti, se tulisi ottaa huomioon taselaskennassa. Eri ravinnetaseohjelmissa voi olla eroja ravinnepitoisuuksissa, joten eri ohjelmilla lasketut taseet eivät välttämättä

15 ole suoraan vertailukelpoisia. Wisu-ohjelmasta puuttui vielä ravinnetietoja mm. hedelmistä, marjoista ja kuminasta. Taulukko 6. Viljelykasvien ravinnepitoisuuksia Wisu-ohjelmassa. % kuiva-aineesta Kasvi Valkuainen Typpi Fosfori Kalium Vehnä 14,5 2,3 0,4 0,6 Kaura 13,4 2,2 0,3 0,6 Ruis 13,4 2,2 0,4 0,6 Ohra 13,1 2,1 0,3 0,6 Mallasohra 12,4 2,0 0,4 0,6 Rypsi 23,5 3,8 0,9 0,9 Kuiva heinä 15,1 2,4 0,2 2,4 Säilörehu 19,0 3,0 0,3 3,0 Esikuivattu säilörehu 16,7 2,7 0,3 3,3 4.4 KARJANLANNAN RAVINNEPITOISUUDET Ympäristötukiehtojen mukaiset lannan ravinnemäärät on esitetty taulukossa 7. Jos halutaan poiketa lannan ravinteiden taulukkoarvoista, tilalla on oltava lannan ravinneanalyysi, joka on uusittava vähintään viiden vuoden välein. Fosforilannoitukseen ja fosforin tasaukseen laskettava fosforimäärä on 75 % taulukon fosforiarvosta. Ympäristötukiehtojen mukaan liete- ja kuivikelannasta sekä virtsasta lasketaan typpilannoitusmääriin vain liukoinen typpi. Syksyllä levitetyn karjanlannan liukoisesta typestä lasketaan typpilannoitusmääriin puolet. Wisuohjelman ravinnetaselaskenta huomioi karjanlannasta kuitenkin liukoisen typen sijaan kokonaistypen. Toisin sanoen typpilannoitusmäärät ovat taseissa korkeampia kuin mitä ne ympäristötukiehtojen mukaan ovat. Taulukko 7. Lantojen keskimääräinen ravinnepitoisuus Liukoinen typpi Kokonaistyppi Fosfori *) Kalium Lantalaji kg/m 3 kg/m 3 kg/m 3 kg/m 3 Naudan kuivikelanta 1,2 4,6 1,2 3,2 Sian kuivikelanta 1,3 7,6 2,3 2,8 Hevosen kuivikelanta 0,4 4,6 0,6 2,0 Naudan lietelanta 1,9 3,3 0,6 2,9 Sian lietelanta 2,9 4,2 1,0 1,9 Naudan virtsa 2,2 3,1 0,1 4,5 Sian virtsa 1,8 2,6 0,2 1,5 *) Lannan fosforista 75 % kasvien käyttöön 5 TULOKSET 5.1 PERUSTIEDOT TILOISTA, VILJELYALAT JA MAALAJIT Karjaanjoen valuma-alueen ravinnetaseet laskettiin ProAgria Maaseutukeskusten Liiton Wisu-ohjelmalla (Wisu 32 v. 2.2). Laskelmat tehtiin 17 maatilalle Vihdissä, 12 tilalle Lohjalla ja kahdelle tilalle Nummi-Pusulassa. Kaikki viljelivät tavanomaisesti ja olivat sitoutuneet ympäristötuen perustukeen. Pääosa tiloista oli puhtaasti kasvintuotantotiloja. Kolmellatoista tilalla oli kotieläimiä, mutta vain neljä tilaa oli rekisteröitynyt ympäristötukijärjestelmässä kotieläintilaksi. Peruslannoitustasoja käytettiin kahdeksalla ja tarkennettua lannoitustasoa 21 tilalla. Kahdella tilalla käytettiin osalla lohkoista perustason lannoitusta ja osalla tarkennetun tason lannoitusta

16 Vuoden 2002 viljely- ja lannoitussuunnitelma tehtiin yhteensä 929 lohkolle, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 2 257,87 hehtaaria. Kasvimaat, kotitarveviljely, suojavyöhykkeet, hedelmä- ja marjatarhat ja kesantolohkot jätettiin tämän ravinnetaseyhteenvedon ulkopuolelle. Näin ollen yhteenvetolaskelmissa oli mukana 1 814,94 hehtaaria ja 634 lohkoa. Tilojen keskipinta-ala oli 66,41 ha. Kaksi kolmannesta viljelyalasta oli kevätviljoilla (kuva 1.), joista eniten viljeltiin ohraa, suojaviljat mukaan lukien 616 hehtaaria. Öljykasveja ja syysviljoja oli molempia 8 % ja nurmikasvialaa 14 %. 400 syysviljat, 8 % kevätviljat, 69 % öljykasvit, 8 % nurmikasvit, Syysvehnä Syysruis Kevätvehnä Ohra Mallasohra Kaura Kevätrypsi Kevätrapsi Kuivaheinä Säilörehu Laidun Timotein siemen Nurminadan siemen Kuva 1.Viljelykasvien pinta-alat 2002, ha Maalajijakauma noudatteli alueen yleistä jakaumaa. Etelä-Suomen peltoalasta 2/3 luetaan poudanarkoihin maalajeihin, savimaihin ja savisiin hiesumaihin, joita oli 77 % (kuva 2.). Kevyisiin kivennäismaihin lukeutui 20 % ja multamaihin vain 3 % alasta. Hieno Hieta %16 Hietamoreeni %1 Karkea hieta %3 Multamaa %3 Liejusavi %7 Aitosavi %0 Hiesusavi %14 Hiue %7 Hiesu %6 Hietasavi %9 Hiuesavi %34 Kuva 2. Maalajijakauma Karjaanjoen valuma-alueen tiloilla

17 5.2 KASVUKAUDEN SÄÄOLOSUHTEET Virallisia sade- ja lämpötilatietoja ei kerätty. Lämpösumma oli kasvukauden aikana jonkin verran korkeampi kuin keskimääräisenä vuonna. Sademäärä oli alhaisempi kuin keskimääräisenä vuonna. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan termisen kasvukauden päättyessä tehoisan lämpötilan summan kertymä oli 1,2-1,3 -kertainen koko maassa verrattuna pitkäaikaiseen keskiarvoon. Helsinki-Vantaalla saavutettiin paikallinen ennätys, 1693 vuorokausiastetta. Kasvukauden sateet jäivät Lappia lukuun ottamatta keskiarvoja pienemmiksi melko yleisesti. Paha kuivuus koski ensisijaisesti rannikoita ja maan lounais- sekä kaakkoisosia. Vuoden 2002 kevät oli aikainen. Ilmatieteen laitoksen mukaan kasvukausi alkoi Uudellamaalla jo Viljan kylvöt alkoivat yleisesti huhtikuun viimeisellä viikolla. Toukokuun neljänteen päivään mennessä oli valumaalueen kylvöistä tehty yli puolet. Toukokuun neljäntenä päivänä alkoi parin päivän kova sadejakso, joka lietti maat pahoin. Paikoin sadetta tuli kerralla peräti mm. Sadejakson jälkeen alkoi n. kuuden viikon mittainen lähes sateeton ja lämmin jakso. Tänä aikana pellot kuorettuivat tai kovettuivat niin pahasti, että oraiden oli vaikea päästä pintaan. Juhannuksena alkoi n. puolentoista viikon mittainen sadejakso, jolloin kasvit saivat tarvitsemaansa vettä. Useimmille kasveille sade tuli sadon muodostuksen kannalta liian myöhään. Sateet haittasivat monella tilalla myös kasvinsuojelutoimenpiteitä. Lämmin ja sateeton loppukesä haittasi nurmen kasvua. Viljankorjuusäät olivat mitä parhaimmat. 5.3 SADON MÄÄRÄ Vuonna 2002 Karjaanjoen valuma-alueella viljan satotaso oli keskimäärin kg/ha ja öljykasvien kg/ha (taulukko 8.). Suurimmat keskisadot olivat syysvehnällä (4 798 kg/ha) ja alhaisimmat rukiilla kg/ha (Kuva 3.). Eri lannoitustasojen välillä suurimmat erot olivat mallasohralla, yli 1100 kg/ha. Tarkennetulla lannoituksella ei kuitenkaan välttämättä saatu määrällisesti suurempaa satoa vaikka typpilannoitus olikin lähes poikkeuksetta suurempi kuin perustasolla. Sekä syys- että kevätvehnällä perustasolla saatiin suurempi keskisato kuin tarkennetussa lannoituksessa. Kuivaheinän satotaso oli ry/ha ja säilörehun ry/ha. Sekä heinä- että säilörehunurmilla saatiin tarkennetulla lannoituksella perustasoon verrattuna selvästi suurempi määrällinen sato (kuva 4.). Kuitenkin perustason lannoituksella yhdellä typpikilolla tuotettiin kolmasosa enemmän säilörehua kuin tarkennetulla lannoituksella (taulukko 8.). Tarkemmat kasvikohtaiset sato- ja tasetiedot löytyvät raportin liitteistä 1-3. Yhdellä typpikilolla tuotettiin keskimäärin 29 kg viljaa, 15 kg öljykasveja, 38 kg heinää sekä 14 kg säilörehua. Vastaavasti yhdellä fosforikilolla saatiin tuotettua noin 240 kg viljaa, 145 kg öljykasveja, 500 ry heinää ja 210 ry säilörehua Keskisato, kg/ha Syysvehnä Syysruis Kevätvehnä Ohra Mallasohra Kaura Kevätrypsi Kevätrapsi Perustaso Tarkennettu taso keskiarvo Tuusulanjärvi Kuva 3. Viljojen keskisadot eri lannoitustasoilla Karjaanjoen ja Tuusulanjärven valuma-alueilla

18 Taulukko 8. Satotaso ja sadon määrä yhtä typpi tai fosforikiloa kohti vuonna 2002 Viljelykasvit Lannoitustapa Lohkoja Ala Keskisato Sato 1 kg:lla kpl ha Kg/ha N P Kevätviljat Perus , Tarkennettu , Keskiarvo , Syysviljat Perus 17 42, Tarkennettu 27 92, Keskiarvo , Kaikki viljat Perustaso , Tarkennettu , Keskiarvo , Öljykasvit Perustaso 12 28, Tarkennettu , Keskiarvo , Kuivaheinä Perustaso 16 22, Tarkennettu 5 12, Keskiarvo 21 35, Säilörehu Perustaso 5 15, Tarkennettu , Keskiarvo , Suojaviljojen sadot on huomioitu ainoastaan Kaikki viljat sarakkeissa. Nurmisadot ilmoitettu ry/ha Kylvöajankohdalla näytti olevan selvä merkitys keskisatoon. Esimerkiksi kevätvehnällä parhaimmat keskisadot saatiin kun vehnä oli kylvetty 29. huhtikuuta eli viisi päivää ennen rankkasateita tai reilusti sadejakson jälkeen eli 14. ja 15. toukokuuta (Kuva 5.). Huonoimmat keskisadot saatiin juuri sadetta ennen kylvetyiltä lohkoilta ja kylmään maahan tehdyistä ensimmäisistä kylvöistä. Ohra ja kaura eivät kärsineet aikaisesta kylvöstä samalla tavoin kuin kevätvehnä. Taseaineistosta nousi esille satoon vaikuttavana tekijänä kasvukunto. Toisin sanoen mitä parempi viljavuusluokka lohkolla oli, sen parempi sato. Selkeitä riippuvuussuhteita oli mm. multavuuden, happamuuden sekä fosfori- ja kalsium-luokan suhteen Keskisato, ry/ha Kuivaheinä Säilörehu Perustaso Tarkennettu taso Keskiarvo Tuusulanjärvi Kuva 4. Nurmien keskisadot eri lannoitustasolla Karjaanjoen ja Tuusulanjärven valuma-alueilla

19 SADE keskisato kg/ha Kuva 5. Kevätvehnän keskisadot kylvöpäivien mukaan 5.4 TYPPI Typpilannoitus Muokkauskerroksessa on typpeä noin 5000 kiloa hehtaarilla, mutta se on pääosin humukseen sitoutunutta orgaanisessa muodossa olevaa typpeä, jota vilja ei pysty käyttämään. Kesän lämpö- ja sadeoloista riippuen noin 1 % maan orgaanisesta typestä, eli noin 50 kg N/ha, muuttuu viljalle käyttökelpoiseen epäorgaaniseen muotoon. Käyttökelpoisen typen määrää maassa lisää myös esikasveilta käyttämättä jäänyt typpi. Typpilannoituksella täydennetään typpivarastoa vastaamaan viljakasvuston tarvetta. Tavoitteena on, ettei varastossa olisi kasvua heikentävää vajausta eikä typen karkaamiselle altista ylijäämää. Kasvin typpilannoitustarpeeseen vaikuttavat maalaji, multavuus, esikasvi, satotaso ja kylvöajankohta. Typpilannoitustarvetta alentavia esikasveja ovat typensitojakasvien (apila, herne, virnat) lisäksi runsaasti ravinteita maahan jättävät kasvit, kuten kaalit ja sokerijuurikas. Wisu-ohjelma huomioi edellä mainittujen tekijöiden vaikutuksen lannoitustarpeeseen tarkennetulla tasolla ja halutessa myös perustasolla. Tarkennettu lannoitus nimensä mukaisesti tarkoittaa lannoituksen tarkentamista viljelykasvin tarpeita vastaavasti ja maan ravinnepitoisuudet ja ominaisuudet huomioiden. Perustasoon verrattuna tarkennettu lannoitus käytännössä mahdollistaa suurempien typpimäärien käytön ja rajoittaa fosforin käyttöä sellaisilla lohkoilla, joiden fosforitila on parempi kuin tyydyttävä. Keskimääräinen typpilannoitusmäärä oli viljoilla 108, öljykasveilla 112, heinänurmilla 53 ja säilörehunurmilla 118 kg/ha (Taulukko 9.). Typpeä annettiin eniten syysvehnälle tarkennetussa lannoituksessa (131 kg/ha) ja vähiten kauralle (85 kg/ha) perustasolla (Liite 1/3). Perustason lannoituksessa typpeä saa antaa hehtaaria kohti kevätviljoille ja heinänurmille 90 kg, kevätvehnälle ja öljykasveille 100 kg, syysviljoille 120 kg ja säilörehunurmille 180 kg. Nurmia lannoitettiin selvästi alle perustason, säilörehulla alle kolmanneksen 180 kg:n enimmäismäärästä. Tarkennetussa lannoituksessa kevätviljat saivat typpeä keskimäärin 12 kg/ha ja öljykasvit jopa 24 kg enemmän kuin perustasossa (Taulukko 9. ja Liite 1/3 ). Kevätviljoista lannoitustasojen välinen ero oli suurin kevätvehnässä, 19 kg/ha. Syysvehnässä ero ei ollut kovin suuri eri lannoitustasojen välillä. Sen sijaan ruis sai perustasolla 10 kg/ha enemmän typpeä kuin tarkennetussa tasossa. Nurmien lannoitustasoissa oli suuremmat erot. Tarkennetussa lannoituksessa sekä kuivaheinä- että säilörehunurmet saivat kg/ha enemmän typpeä kuin perustasossa

20 5.4.2 Typen taseet ja hyötysuhteet Typpeä poistui vilja- ja öljykasvisadon mukana lähes saman verran, noin 60 kg/ha, eniten syysvehnälohkoilta (96 kg/ha) ja vähiten syysruis- ja mallasohralohkoilta (n. 40 kg/ha) (Taulukko 8. ja Liite 4.). Nurmisadon mukana typpeä poistui keskimäärin kg/ha. Tarkennetussa lannoituksessa viljasadon mukana poistui typpeä lähes sama määrä kuin perustasossa. Sen sijaan kuivaheinä- ja säilörehusadon mukana tarkennetussa lannoituksessa typpeä poistui yli kaksi kertaa enemmän kuin perustasossa. Typpiylijäämä oli kuitenkin keskimäärin suurempi tarkennetulla tasolla, kevätvehnällä lähes kaksinkertainen perustasoon verrattuna (kuvat 6. ja 7. sekä taulukko 7). Viljoilla typen taseet vaihtelivat syysviljojen heikosti alijäämäisestä ( -13 kg/ha) kevätviljojen 168 kg:n ylijäämään. Öljykasveilla ylijäämä vaihteli kg/ha. Suuret typen ylijäämät näkyivät lohkoilla, joille oli annettu karjanlantaa. tase kg/ha Kuva 6. Kevätvehnän NPK-tase perustaso tarkennettu taso keskisato kg/ha N-tase P-tase K-tase keskisato tase, kg/ha Kuva 7. Mallasohran NPK-tase ja keskisadot perustaso tarkennettu taso N-tase P-tase K-tase keskisato keskisato, kg/ha Kuva 6. Kevätvehnän NPK-tase Kuva 7. Mallasohran NPK-tase ja keskisadot 2002 Nurmien typpitaseet olivat päinvastaisia, säilörehulla ylijäämäisiä ja kuivaheinälla alijäämäisiä. Tarkennetussa tasossa säilörehunurmien ylijäämä oli nelinkertainen perustasoon verrattuna. Kuivaheinän typpialijäämä oli perustasossa 4 kg/ha ja tarkennetussa tasossa 19 kg/ha. Taulukko 9. Typen tase ja hyväksikäyttö eri lannoitustasoilla ja kasveilla, ka= keskiarvo, min= minimi, maks=maksimi Kasvi Lannoitustaso Typen Typpitase (kg/ha) Hyötysuhde lisäys poisto Ka Min Maks % Kevätviljat Perus Tarkennettu Keskiarvo Syysviljat Perus Tarkennettu Keskiarvo Kaikki viljat Perustaso Tarkennettu Keskiarvo Öljykasvit Perustaso Tarkennettu Keskiarvo Kuivaheinä Perustaso Tarkennettu Keskiarvo Säilörehu Perustaso Tarkennettu Keskiarvo