Luomutuotteiden elinkaariarviointi. Taija Sinkko ja Merja Saarinen MTT, Kestävä biotalous SustFoodChoice hankkeen loppuseminaari 5.5.

Transkriptio

1 Luomutuotteiden elinkaariarviointi Taija Sinkko ja Merja Saarinen MTT, Kestävä biotalous SustFoodChoice hankkeen loppuseminaari

2 Sisältö Luomun elinkaariarviointi Erot tavanomaiseen viljelyyn verrattuna Lähtötiedot ja oletukset Erot rehevöitymisen laskennassa Epävarmuuksien arviointi Tulokset Ilmastonmuutos Rehevöityminen Johtopäätökset

3 Luomu- ja tavanomaisen viljelyn erot Luonnonmukaisen viljelyn perusperiaatteita ovat viljelykierto ja eloperäisten lannoitteiden käyttö Kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö on kielletty Viljelykierron avulla pienennetään tautipainetta Lannan ja eloperäisten lannoitevalmisteiden lisäksi voidaan käyttää typpeä sitovia kasveja ja viherlannoitusta Myös tavanomaisessa viljelyssä voidaan käyttää viljelykiertoa ja eloperäisiä lannoitteita Kemiallisten lannoitteiden käyttö on kuitenkin yleistä Eläintiloilla myös lannan käyttö yleistä

4 Luomuviljan elinkaariarviointi Lähtötiedot ProAgrian lohkotietopankista Jako neljään suuralueeseen (Etelä-, Itä-, Länsi- ja Pohjois-Suomi) ja maalajeihin (kivennäismaa, savimaa, turvemaa) Viljatilalla viljelty vilja Viherlannoitus + pieni lantalisä joillain lohkoilla Viljelykierto: 1-vuotinen viherlannoitus, 2 vuotta viljaa Ei määritelty mitä nämä kaksi viljaa ovat tai missä järjestyksessä viljelty Viherlannoitusvuoden päästöt jaettu tasan kahdelle seuraavalle viljavuodelle N2O-päästöt peltoon jätetystä kasvimassasta Työkoneiden polttoaineen kulutus viherlannoitusvuodelta Viherlannoitusvuoden huuhtoumat Eläintilalla viljelty vilja Lannoitus lannalla Typpihuuhtouman arviointia lukuun ottamatta noudattaa tavanomaisen arviointia

5 Erot rehevöitymisen laskennassa Typpihuuhtouman laskenta vaikeaa, koska tavanomaiselle kehitetty laskentakaava käyttää typpitasetta Vaikea määrittää viherlannoituksen tuottamaa typpimäärää ja kuinka se jakautuu seuraaville viljavuosille Liukoisen typen määrä viherlannoituksen ja viljan jälkeen typpitaseen tilalle (MTT:n mittaustuloksia) Eläintiloilla ei viherlannoitusta, vaan lannoitus lannalla -> lannan liukoisen typen määrä huuhtoumakaavaan

6 Epävarmuusarviointi SimaPron Monte Carlo -analyysillä Ilmastonmuutos N2O-päästökertoimen vaihteluväli (IPCC) Viherlannoituksen typpimäärä (Riesinger 2010) luomuviljoilla Lannan ja lannoitteiden käyttömäärän vaihtelu puuttuu Rehevöityminen Typpihuuhtouman määrä Mitatut liukoisen typen määrien vaihtelut viljojen tai apilapitoisen nurmen jälkeen viljatiloilla Lantalannoituksen määrän vaihtelu ja siten lannan liukoisen typen määrän vaihtelu eläintiloilla Typpitaseen vaihtelu tavanomaisilla viljoilla Huuhtoumamallien epävarmuus puuttuu!

7 Tulokset: Leipäviljat, ilmastonmuutos 1,8 1,6 1,4 1,2 kg CO2-ekv./kg 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 Ruis, luomu Ruis, Vehnä, luomu Vehnä, Kaura, luomu Kaura,

8 Tulokset: Kaura, ilmastonmuutos 1,6 1,4 1,2 kg CO2-ekv./kg 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 Kaura, luomu Kaura, Rehukaura, luomu Rehukaura,

9 Tulokset: Leipäviljat, rehevöityminen g PO4-ekv./kg Ruis, luomu Ruis, Vehnä, luomu Vehnä, Kaura, luomu Kaura,

10 Tulokset: Kaura, rehevöityminen 4 3,5 3 g PO4-ekv./kg 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Kaura, luomu Kaura, Rehukaura, luomu Rehukaura,

11 Johtopäätökset Johtopäätösten tekeminen on haasteellista, koska 1. Mallit sisältävät suurta epävarmuutta, erityisesti luomua koskien (Luomu)viljelyn päästömallit ovat vielä epätarkkoja (esim. N 2 O-päästöt) Luomulle ei ole päästömallia rehevöitymisen laskentaan 2. Lähtötietojen luotettavuudessa on parannettavaa Luomutuotteiden ympäristövaikutukset 1. Luomuviljojen viljelyn sadolle kohdennetut päästöt ovat jonkin verran suuremmat kuin tavanomaisilla viljoilla Suurimpana syynä on luomun alhaisempi keskimääräinen satotaso Lannoitustapa on ratkaiseva Leipäviljat, joiden viljelyssä käytetty viherlannoitusta, tuottaa suurimmat päästöt, koska viherlannoitusvuoden päästöt kohdennetaan seuraaville satokasveille 2. Rehevöityminen on paikallinen ympäristövaikutus toisin kuin ilmastonmuutos Vaikutus aiheutuu kokonaishuuhtoumasta, jonka syntyyn vaikuttaa mm. etäisyys vesistöstä ja vesistön puskurikyky