HOVILAN JA VIEREVÄNNIEMEN ALUEIDEN LUONTOSELVITYS 433-C7485

Transkriptio

1 Kontiolahden kunta HOVILAN JA VIEREVÄNNIEMEN ALUEIDEN LUONTOSELVITYS 433-C

2

3 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta 1 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET Maastotyö Lähtöaineisto Kohteiden arvottaminen Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Uhanalaisuusluokitus Maankäyttösuositukset ALUEEN NYKYTILA Alueen luonnonhistoria Kallio- ja maaperä Maisema Vesiluonto Pohjavesi Pintavedet Kasvillisuus Eläimistö UHANALAISET JA LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV(A) LAJIT LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET Kansallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti ja alueellisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet SUOSITUKSET LÄHTEET LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Vierevänniemen alueen kasvillisuus Hovilan alueen kasvillisuus Vierevänniemen alueen arvokkaat luontokohteet ja uhanalaiset lajit Hovilan alueen arvokkaat luontokohteet Kuvat Suunnittelukeskus Oy Teksti Suunnittelukeskus Oy

4

5 SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 1 Kuopio/J. Kärkkäinen C7485 KONTIOLAHDEN KUNTA HOVILAN JA VIEREVÄNNIEMEN ALUEIDEN LUONTOSELVITYS 1 JOHDANTO Tämä työ on Kontiolahden kaavoitusta palveleva luontoselvitys. Työn tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Selvitysalueet sijoittuvat Kontiolahden kuntataajaman länsipuolelle (Vierevänniemi) ja eteläpuolelle (Hovila) (kuva 1). Vierevänniemen alueen pinta-ala on noin 66 ha ja Hovilan alueen pinta-ala noin 9 ha. Selvityksen laati Suunnittelukeskus Oy:n Kuopion aluetoimistosta biologi FK Jari Kärkkäinen. Kuva 1. Selvitysalueiden sijainti.

6 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta 2 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET 2.1 Maastotyö 2.2 Lähtöaineisto 2.3 Kohteiden arvottaminen Maastokartoitus suoritettiin Alueet kuvioitiin kasvillisuuden perusteella. Maastossa kohteelta mm. - kirjattiin maiseman peruspiirteet (mm. maa- ja kallioperän rakenne) ja kasvillisuuden yleiskuva sekä eläimistöhavainnot - rajattiin arvokkaat luontokohteet - kohteilta kirjattiin muistiin mm. kohteen luonne, puustorakenne, kasvillisuusja eläimistöhavainnot sekä uhanalaiset lajit Koska maastotyö suoritettiin heinäkuussa, ei alueen linnustosta saatu luotettavaa kuvaa. Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: - Antikainen, M., Lyytikäinen, A. ja Pihlaja, J. 2002: Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen - Loppuraportti Joensuun seudulta. Alueelliset ympäristöjulkaisut HERTTA -ympäristötietojärjestelmä - Pihlatie, M., Vesajoki, H., Lappalainen, A. ja Hottola, P. 1997: Höytiäinen. - Vesajoki, H. 1978: Höytiäisen kehitys jääkaudesta nykypäivään. Pohjois- Karjalan luonto. - Vesajoki, H. ja Kilpiäinen, A. 1992a: Höytiäisen saaristo. - Vesajoki, H. ja Kilpiäinen, A. 1992b: Kontiolahti Kontioniemi. Luonto Ympäristö maisema. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotettiin luontoarvojen perusteella. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti poikkeuksena fladat ja kluuvijärvet, jotka luokitetaan kansallisesti arvokkaiksi kohteiksi Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain

7 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta 3 luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet 2.4 Uhanalaisuusluokitus 2.5 Maankäyttösuositukset Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajit pohjautuvat uuteen uhanalaisuusluokitukseen, jossa aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen (vanhassa aluejako pohjautui lääninjakoon). Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Suosituksissa esitetään mahdolliset rakennusalueet ja luontokohteille maankäyttösuositukset.

8 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta 4 3 ALUEEN NYKYTILA 3.1 Alueen luonnonhistoria Noin vuotta sitten ilmasto alkoi nopeasti lämmetä. Mannerjää alkoi sulaa ja vetäytyi Salpausselkien tasalle. Ilmasto kylmeni nopeasti n vuotta sitten, jolloin ns. Bölling-Alleröd interstadiaali päättyi. Jäätikön sulaminen pysähtyi ja kylmä kausi (nuorempi dryas) kesti noin vuotta. Tällöin syntyivät Salpausselät. Ilmasto alkoi lämmetä noin vuotta sitten, jolloin jäätikkö vetäytyi nopeasti Salpausselkien tasalta. Höytiäisen eteläosilta, nykyisen Jaamankankaan linjalta, mannerjäätikkö alkoi vetäytyä runsaat vuotta sitten. Sulamisvesien kuljettamasta ja kasaamasta hiekasta, sorasta ja kivistä syntyivät Jaamankankaan ja Kontioniemen harjumuodostumat. Mannerjäätikön sulava reuna saavutti Höytiäisen pohjoispään noin vuotta sitten. Maankohoamisen seurauksena Höytiäinen kuroutui itsenäiseksi järveksi noin vuotta sitten. Kuroutumisen jälkeen maa kohosi luode - kaakkoissuunnassa siten, että järvialtaan luoteisosassa veden pinta vähitellen aleni. Hitaamman maankohoamisen puolella kaakossa vedenpinta sen sijaan kohosi ja rantaviiva perääntyi. Ennen järvenlaskua veden pinta oli alentunut järven pohjoispäässä 4-5 metriä ja järven eteläpäässä vesi oli noussut noin metriä Jaamankankaan rinteille. Höytiäisen ranta-asukkaat halusivat 1800-luvulla lisämaata Höytiäisen rannoilta järvenlaskun avulla. Samalla järvenlaskulla haluttiin päästä eroon toistuvista tulvista Viinijoella, jonka kautta Höytiäinen laski Viinijärveen. Höytiäisen laskukanavan kaivaminen aloitettiin Elokuussa 1859 murtuivat padot ja Höytiäisen veden pinta laski nopeasti 7,5 m, kunnes kanavan pohjasta paljastui kallio, johon purkaus pysähtyi. Seuraavana vuonna paikalle syntynyttä Puntarikoskea perattiin vielä, jonka takia vedenpinta laski kaikkiaan 9,5 m. Altaan vesimäärästä purkautui yli puolet, noin milj. m³. Höytiäisen pinta-ala pieneni veden pinnan laskun myötä noin kolmanneksella. Maata paljastui kaikkiaan hehtaaria. Höytiäisen vedenpinta aleni hitaasti aina Puntarikosken valjastamiseen saakka (1958). Höytiäisen järvenlasku on vaikuttanut voimakkaasti alueen luontoon. Höytiäisen sekä järvenlaskua edeltänyt että sen jälkeinen kehitys on nähtävissä Kontiolahden Vierevänniemen maaperän rakenteista.

9 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta Kallio- ja maaperä Kuva 2. Höytiäisen vanha ranta Vierevänniemellä. iden kivilaji on hienojakoinen kiilleliuske (kuva 3). Vierevänniemi on mannerjäätikön reunaan kasautunut sora- ja hiekkakerrostumista sekä peittävistä moreenikummuista koostuva muodostumakompleksi, jonka hiekkavaltainen aines on ollut altis rantavoimien kulutukselle. Alueella on eroosioterasseja. Vierevänniemen alueella maaperä on etupäässä moreenia, hiekkaa ja soraa. Häikän pohjukassa on hietamaata. Häikkä on kapea särkkä, joka on syntynyt rantavoimien kasaamista hiekkaaineksista. Vierevänniemen vedenpinnan laskun seurauksena syntyneelle "uudelle maalle" on tyypillistä maaperän huuhtoutuneisuus, mikä ilmenee runsaina lohkareikko-, kivikko- ja hiekkapintoina. Hovilan alueella maaperä on moreenia (kuva 4). Avokalliota on alueen itäosassa.

10 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta 6 Kuva 3. Hovilan ja Vierevänniemen alueiden kallioperä on kiillegneissi (sininen rasteri). Kuva 4. Maaperä (pohjamoreeni = vaaleanruskea rasteri; sora = tummanvihreä rasteri; moreenia ja hiekkaa = vihreä viivoitus/vaaleanruskea rasteri; hieta = vaaleanvihreä rasteri).

11 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta Maisema 3.4 Vesiluonto Pohjavesi Vierevänniemi on männiköiden peittämä niemi, jossa paikoin kuusikot ja lehtipuuvaltaiset metsiköt sekä avoimet hiekkakentät tuovat vaihtelevuutta metsämaisemaan. Metsämaisemallisesti ja myös virkistyskäytön kannalta alueen varttuneet männiköt ovat arvokkaita. Ne sijoittuvat vanhan rantaviivan yläpuolelle. Rantametsät ovat vaihtelevan ikäisiä männiköitä. Rantaviivan tuntumassa on vanhempaa puustoa, mutta muualla vesijättömaalla puusto on paikoin nuorta. Maisemaa leimaavat paikoittain jäkälikkökankaat ja lokarevyöt sekä kivikot. Vierevänniemellä risteilee useita teitä ja polkuja. Alueen itäosassa on maisemallisesti merkittävä peltoalue, jonka keskellä on kotiseutukeskus. Vierevänniemen hietikkoranta erottuu hyvin vesimaisemassa. Hovilan alueen maisema on metsäpeitteinen. Metsät ovat varttuneita koivikoita tai kuusikoita. Mäntyvaltaista metsää on vain alueen itälaidalla ja hieman lounaisnurkalla. Idässä alue rajautuu valtatiehen 6 ja lännessä sähkölinjaan. Vierevänniemen alueelle sijoittuu Vierevänniemen pohjavesialue ( ), jonka kokonaispinta-ala on 1,13 km 2 ja muodostumispinta-ala on 0,73 km 2. Pohjavesialueen kokonaisantoisuus on 350 m 3 /d. Vierevänniemen pohjavesialue kuuluu luokkaan 2, veden hankintaan soveltuva pohjavesialue. Kuva 5. Suurin osa Vierevänniemestä on pohjavesialuetta.

12 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta Pintavedet 3.5 Kasvillisuus Vierevänniemi rajautuu Höytiäiseen, joka on Suomen 15. suurin järvi, (283 km 2 ). Höytiäisen veden laatu Kontiolahden puolella on eriomainen. Vierevänniemen selvitysalueen pohjoisosassa on Koivuaholta tuleva puro, joka on perattu. Toinen puro on alueen itäosassa. Puro laskee Häikän itäpuolelta Höytiäiseen ja se alkaa Kotiseutukeskuksen pohjoispuolelta suolta. Hovilan alueen länsiosassa on perattu puro, joka tulee eteläpuolelta. Toinen puro tulee alueelle pohjoispuolen kosteikolta. Purot yhtyvät alueen keskiosassa. Purot ovat pääosin perattuja. Kontiolahti kuuluvat eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen Järvi-Suomen alaalueeseen, ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntaan. Vierevänniemen alueella vallitsevana ovat mäntyvaltaiset kangasmetsät. Höytiäisen vanhan rannan yläpuolella olevat metsät ovat valtaosin kuivahkon puolukkatyypin kankaita, mutta vanhan rannan alapuoliset metsät ovat karuja ja kuivia jäkälätyypin tai kanervatyypin kankaita. Karuilla kankailla kasvillisuuden tunnuslajit ovat variksenmarja, vanamo, puolukka ja poronjäkälät. Vesijättöalueella puusto on erikäistä. Rannan tuntumassa on paksurunkoisia mäntyjä. Vesijättömaalla kulutuskestävyys on hyvin heikko tai erittäin heikko. Kuva 6. Paikoin Vierevänniemellä kasvillisuus on hyvin karua. Hiekkakentän lajistoon kuuluvat metsälauha, tuoksusimake, kangasmaitikka, sianpuolukka sekä hirven- ja poronjäkälät.

13 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta 9 Kuva 7. Höytiäisen vanha rantaterassi on hyvin havaittavissa maastossa. Metsät ovat valtaosin mäntyvaltaisia. Vanhan rannan yläpuolella olevat männiköt ovat varttuneita, ja kuivahkon kankaan lisäksi männiköiden kasvillisuus on paikoin tuoretta ja lehtomaista kangasta. Kuusivaltaisia metsiä on niukasti (noin 3 ha). Kuusikkokuviota on alueen keskiosassa rinteellä ja alueen kaakkoisosassa. Kasvillisuudeltaan ne ovat tuoreita tai lehtomaisia kankaita. Alueella on myös muutama taimikkoalue. Kotiseutukeskuksen peltoihin rajautuu siemenpuuhakkuuala ja alueen keskellä on ala, joka on hakattu noin kymmenen vuotta sitten. Lehtokasvillisuutta on vain Häikän puronvarressa ja Kivelän alueella puronvarressa. Lehdot ovat pääasiassa suurruohovaltaisia tai saniaisvaltaisia lehtoja. Lisäksi on tuoretta lehtokasvillisuutta. Ranta- ja vesikasvillisuus on pääosin niukkaa, mutta Häikän pohjukassa on laajahko järvikortevaltainen kasvillisuuskuvio. Se rajautuu rannassa sara- ja metsäluhtaan. Hovilan alueen kasvillisuus on suurelta osin koivuvaltaista tai kuusivaltaista kangasta. Keskiosan koivikko on kasvillisuudeltaan tuoretta ja lehtomaista kangasta, mutta paikoin on myös korpikangasta. Kuusikot keskittyvät alueen länsireunalle ja kaakkoisosaan. Kuusikot ovat tuoreita kankaita. Mäntyvaltaista puolukkatyypin kangasta on alueen itäreunalla. Alueen keskiosassa on ohutturpeinen ja koivuvaltainen korpikuvio, jossa kasvillisuutta leimaa metsäkorte, puolukka, mustikka, korpikastikka ja

14 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta Eläimistö kurjenpolvi. Lisäksi kasvaa paikoin mm. katajaa, rätvänää ja raatetta. Valtaosin kasvillisuutta voi luonnehtia kangaskorveksi ja metsäkortekorveksi. Alueen lounaisnurkalla on kangasräme. Alueen pohjoisosassa on vanha pelto tai niitty, missä kasvillisuus on suurruohojen kuten maitohorsman, vadelman, mesiangervon ja nokkosen luonnehtimaa. Lisäksi ruohojen joukossa kasvaa mm. juolavehnää, nurmilauhaa, koiranheinää ja timoteitä. Hovilan luodenurkalla on lehtivaltainen ja kulttuurivaikutteinen lehtoniitty. Kohde on ollut laidunniittynä, joka on nyt pitkälti metsittynyt ja niityn arvot ovat lähes hävinneet. Kasvillisuus on mesiangervovaltaista lehtoa ja suuruohoniittyä. Vierevänniemen alueen eläimistöstä on niukat tiedot. Alueen eläimistöön kuuluu mm. liito-orava, räkättirastas, pajulintu ja jänis. Samettimuurahaiset ovat tunnusomaisia vesijättömaan hiekkakentillä. Hovilan alueelta ei juuri ole eläimistötietoja. 4 UHANALAISET JA LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV(A) LAJIT Liito-orava (Pteromys volans) Liito-oravan elinympäristövaatimuksia ovat sopiva pesäkolo, muutama pesää suojaava kuusi sekä lähellä kasvavat lehtipuut. Lajin luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Liito-oravametsissä puusto on tyypillisesti eri-ikäistä ja latvuskerroksia on useita. Elinalueet ovat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Viime vuosina liito-oravan on todettu elävän myös tasaikäisissä varttuneissa kuusikoissa, mikäli lehtipuuvaltaista ruokailumetsää on vieressä. Liito-oravat pystyvät käyttämään ruokailuun ja liikkumiseen nuoria metsiä sekä siemenpuuasentoon hakattuja ja varttuneita taimikoita. Aikuiset liito-oravat elävät samassa metsässä vuosia. Naarailla elinympäristön suuruus on 1-3 ha, koirailla suurempi. Liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LsL 49 ). Lajin kannan taantumisen syynä ovat metsätalouden aiheuttamat elinympäristömuutokset. Laji on kärsinyt mm. kolopuiden vähenemisestä ja elinympäristöjen pirstoutumisesta. Vuosina tehdyn ympäristöministeriön rahoittaman kartoitustyön mukaan Suomessa elää noin naaraspuolista liito-oravaa. Laji on uhanalainen (vaarantunut). Vierevänniemen alueella on ilmeisesti 2-3 liito-oravan lisääntymisaluetta, jotka muodostavat yhtenäisen liito-oravan elinpiirin. Se muodostuu lisääntymisalueista ja ruokailualueista sekä niiden välisestä mäntyvaltaisesta metsästä. Ruokailualueina toimivat harmaaleppävaltaiset puronvarsimetsät ja notkopaikoissa olevat kosteat juotit. Alueelta löydettiin kymmenen papanapuuta, joista kaksi sijaitsi liito-oravan lisääntymisalueiden ulkopuolella.

15 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta 11 5 LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET 5.1 Kansallisesti arvokkaat kohteet 1. Vierevänniemen liito-oravametsä Pinta-ala: 23,0 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: liito-orava (VU) Maankäyttösuositus: VL/s (lisääntymisalueet) Alueen keskiosan kuusikkokuvioiden eläimistöön kuuluu liito-orava. Liito-oravan papanapuita todettiin kolmelta kuusikkokuviolta. Lisäksi papanoita löydettiin kahden järeän kuusen alta, jotka sijaitsevat näiden kuusikoiden ulkopuolella. Kuusikot ovat järeäpuustoisia ja luonteeltaan talousmetsiä, joissa on niukasti lehtipuuta. Ruokailuun sopivia alueita on näiden kuusikoiden lähellä. Nuorta lehtipuuta kasvaa erityisesti alueen eteläosan taimikolla ja Vierevänniemen puronvarressa. Lisäksi notkopaikoissa kasvaa runsaasti nuorta harmaaleppää. Kuusikoita ympäröivät mäntyvaltaiset metsät, jossa kasvaa siellä täällä järeitä kuusia. Näistä puista laji löytää suojapaikkoja. Lisääntymisalueiden (kuusikkokuviot) kokonaispinta-ala on 2,2 ha. Kuva 8. Liito-oravan papanakuusi.

16 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta Maakunnallisesti ja alueellisesti arvokkaat kohteet 2. Vierevänniemen lehto Pinta-ala: 6,1 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Maankäyttösuositus: VL/S Vierevänniemen lehtokohde muodostuu puronvarsilehdosta, siihen liittyvästä lehtipuuvaltaisesta lehdosta ja tuoreesta kuusilehdosta. Lisäksi kohteeseen kuuluu Häikän luhtainen ranta ja kortteikko sekä vanha lehtomainen männikkö ja kuusikko. Puronvarressa puusto on lehtipuuvaltaista ja suurelta osin se on nuorta. Puronvarren pohjoisosassa kasvillisuus on saniaisvaltaista lehtoa ja osittain tuoretta lehtoa. Valtalajina on hiirenporras, metsäalvejuuri ja isoalvejuuri. Puron eteläosassa ja keskivaiheella kasvillisuus on suurruohovaltaista lehtoa, missä kasvillisuutta luonnehtivat mesiangervo, nokkonen, hiirenporras, velholehti sekä suokeltto. Ennen rantaa on kapea metsäluhta-tulvametsävyöhyke, joka muuttuu saraluhdan kautta kortteikoksi. Saraluhdan valtalajina on pullosara. Tulvametsän rajalla on rehevää rantalehtoa. Alueellisesti arvokas kohde. Kuva 9. Vierevänniemen lehto on paikoin vaikeakulkuista lehtipuuryteikköä.

17 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta 13 Kuva 10. Häikän pohjukan rantalehtoa. Alueen poikki menee luontopolku. 3. Vierevänniemen alue Pinta-ala: 41,0 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: Maankäyttösuositus: VL Vierevänniemi on geologisesti arvokas ja alueen luonnolle ovat ominaista äärevät olosuhteet. Vesijättömaa on luonteeltaan hyvin karua, kun taas puronvarressa ja Häikän pohjukassa kasvillisuus on hyvin rehevää. Geologisesti arvokkaimmat osat ovat Höytiäisen vanha ranta ja hietikko sekä maaperägeologinen rakenne. Höytiäisen vanha ranta on syöpynyt reunamuodostuman rinteeseen jyrkäksi 5-8 metrin korkeaksi törmäksi, jonka tyveä reunustaa jään työntämä lohkareiden muodostama lohkarevyö. Sen edustalla on metriä leveä kivikkoterassi. Vierevänniemen hietikko on veden laskun seurauksena paljastunut hiekkakerrostuma (kasautumisterassi). Avointa hiekkakenttää on alueen eteläosassa uimarannan länsipuolella. Vesijättömaalla kasvillisuus on valtaosin karua jäkäläkangasta. Rannan tuntumassa kasvillisuus on hieman rehevämpää. Paikoin rannan tuntumassa on laajoja oravanmarjakasvustoja. Vierevänniemi edustaa alueellisesti arvokasta luontokokonaisuutta.

18 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta 14 Kuva 11. Vierevänniemen hietikko. 5.3 Paikallisesti arvokkaat kohteet 4. Kivelän lehto Pinta-ala: 0,1 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Maankäyttösuositus: VL/s Hieman vaatimaton puronvarsilehto. Puro on perattu. Puronvarren kasvillisuutta leimaa karjalanruusu, hiirenporras, käenkaali, suokeltto, vadelma, mesiangervo, nokkonen ja metsäalvejuuri. Puusto on koivuvaltainen. Koivujen joukossa kasvaa tuomea ja harmaaleppää. 5. Hovimäen lehto ja niitty Pinta-ala: 0,3 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: - Maankäyttösuositus: VL/s Hovilan luodenurkalla on lehtipuuvaltainen ja kulttuurivaikutteinen lehtoniitty. Kohde on ollut laidunniittynä, joka on nyt pitkälti metsittynyt ja niityn arvot ovat lähes hävinneet. Alue on puoliavoin. Niittymäisillä kohdilla kasvillisuus on suurruohovaltaista niittyä ja hieman heinäniittyä. Puronvarressa kasvillisuus on mesiangervovaltaista lehtoa. Kohteen kasvistoon kuuluu mm. hiirenporras, käenkaali, nokkonen, mesiangervo, punaherukka, vadelma ja nurmilauha. Puusto on koivu- ja harmaaleppävaltainen.

19 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta 15 Kuva 12. Hovimäen lehto. 6 SUOSITUKSET Vierevänniemen alueelle ei juuri suositeta rakentamista heikon kulutuskestävyyden ja luontoarvojen takia (geologia, liito-orava ja lehtokasvillisuus). Alueella on myös virkistyskäyttömerkitystä. Mahdollisia rakennusalueita on osoitettu vanhan rantaviivan yläpuolelle, missä kasvillisuus on etupäässä kuivahkoa - tuoretta kangasta. Suurelta osin alue toimii parhaiten lähivirkistysalueena. Hovilan alue on valtaosin luonteeltaan tavanomaista kasvillisuutta. Arvokkain luontokohde jää Hovilan asemakaava-alueen ulkopuolelle.

20 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta 16 Kuva 13. Vierevänniemen alueen maankäyttösuositus. Kuva 14. Hovilan alueen maankäyttösuositus.

21 SUUNNITTELUKESKUS OY Kontiolahden kunta 17 Suunnittelukeskus Oy Hyväksynyt: DI Timo Leskinen Laatinut: FK Jari Kärkkäinen LÄHTEET Antikainen, M., Lyytikäinen, A. ja Pihlaja, J. 2002: Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen - Loppuraportti Joensuun seudulta. Alueelliset ympäristöjulkaisut 259. Pihlatie, M., Vesajoki, H., Lappalainen, A. ja Hottola, P. 1997: Höytiäinen. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuusja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 14. Vesajoki, H. 1978: Höytiäisen kehitys jääkaudesta nykypäivään. Pohjois-Karjalan luonto. Vesajoki, H. ja Kilpiäinen, A. 1992a: Höytiäisen saaristo. Vesajoki, H. ja Kilpiäinen, A. 1992b: Kontiolahti Kontioniemi. Luonto Ympäristö maisema. Britschgi, R. ja Gustafsson, J. (toim.) 1996: Suomen luokitetut pohjavesialueet. Suomen ympäristö 55. Internet -sivut:

22

23

24

25

26

27

28

29

30