RAPORTTI 16WWE PORVOON KAUPUNKI Toukovuoren asemakaava. Luontoselvitys

Transkriptio

1 RAPORTTI 16WWE PORVOON KAUPUNKI Toukovuoren asemakaava Luontoselvitys

2 Sisältö 1 1 JOHDANTO 1 2 SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET 1 3 MENETELMÄT Lähtötiedot Maastokartoitukset 2 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 2 5 LUONTOARVOILTAAN HUOMIONARVOISET KOHTEET 2 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 5 7 LÄHTEET 6 Valokuvat: Soile Turkulainen Kannen kuva: Näkymä Majbergetin kalliolta kohti etelää. Raportin pohjakartat: Maanmittauslaitos Lupa nro 495/KP/04. Pöyry Finland Oy Soile Turkulainen biologi, FM Ismo Yli-Tuomi biologi, FM Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Ilmarisenkatu 18, Turku puh: fax: etunimi.sukunimi@poyry.com

3 1 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Porvoon kaupungin Toukovuoren alueelle asemakaavoitusta varten. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa lähtötietojen ja maastokäynnin perusteella alueen luonnonympäristön yleispiirteet ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet. Selvityksen teki biologi FM Soile Turkulainen Pöyry Finland Oy:stä. 2 SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET Toukovuoren alue sijaitsee Porvoossa kaupungin keskustan eteläpuolella Majbergetin ja Råbergetin mäkien ympäristössä. Sen pinta-ala on noin 30 ha. Yleispiirteiltään alue on kalliosta metsämaastoa ja itäosassa peltoa. Eteläreunalla alue ulottuu Kaupunginselän merenlahden läheisyyteen, niin että välille jää Tarkkistentien varteen sijoittuvaa asutusta ja Porvoon sairaala. Selvitysalueen pohjoispuolitse kulkee Humlan ulkoilureitti, ja pienempiä polkuja risteilee ympäri aluetta. Selvitysalueen sijainti ja rajaus. 3 MENETELMÄT 3.1 Lähtötiedot Aluetta koskevia aikaisempia luontoselvityksiä ovat osayleiskaavan luontoselvitys (Porvoon kaupunki 2002), jossa paikallisesti arvokkaana kohteena on mainittu Majberget. Alueen pohjoisosaan ulottui Porvoon kaupungin rakentamattomien alueiden kasvillisuuden selvitys (Porvoon kaupunki 1987), jossa Råbergetin ja sen koillispuolen kallioja suomaaston katsottiin edustavan hyvin tyypillistä itä-uusimaalaista metsäluontoa. Porvoon kaupungilta saatujen tietojen mukaan kalliot, niiden välinen noro ja pienet suopainanteet saattavat olla luontoarvoiltaan paikallisesti huomionarvoisia (ympäristösuojelutarkastaja Arto Lankinen ). Alueelta ei ole tiedossa havaintoja uhanalaisista lajeista. Selvitysalueen itäpuolella sijaitsee Porvoonjoen suiston Stensbölen Natura alue (FI ), joka sisältyy Natura-verkostoon sekä luonto- että lintudirektiivin perusteella (SCI- ja SPA-alue). Natura-alueelle sijoittuu linnustollisesti merkittäviä kosteikkoalueita, rantaniittyjä, vanhaa metsää, jalopuumetsää sekä keidassuota (Uudenmaan ympäristökeskus 2008).

4 3.2 Maastokartoitukset Selvitysalueelle tehtiin maastokartoituskäynti , jolloin se kierrettiin kävellen kertaalleen läpi. Maastossa kartoitettiin alueen luonnonympäristön yleispiirteet sekä selvitettiin, esiintyykö siellä seuraavia maankäytön suunnittelussa huomioon otettavia luontokohteita: luonnonsuojelulain 29 :n suojellut luontotyypit vesilain 15a :n ja 17a :n luonnontilaisina säilytettävät purot, lammet ja lähteet metsälain 10 :n erityisen tärkeät elinympäristöt uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008) uhanalaisille lajeille (luonnonsuojeluasetuksen liite 4) ja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeille soveltuvat elinympäristöt muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet kuten lahopuustoiset metsät sekä niityt ja muut perinneympäristöt Maastokäynnin ajankohta oli alkukesällä, joten kasvillisuus ei ollut vielä täysin kehittynyt eivätkä kaikki kasvilajit tunnistettavissa. Lintuhavainnot kirjattiin ylös, mutta varsinaista linnustoselvitystä työhön ei sisältynyt. 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET Selvitysalue on meren läheisyyteen sijoittuvaa metsäistä maastoa, jonka maasto on topografiltaan vaihtelevaa. Majbergetin ja Råbergetin kalliomäet kohoavat yli 35 metriä läheistä Kaupunginselkää korkeammalle. Kallioiden liepeillä maaperä on hienoainespitoista ja keskiosan painanteissa ohuelti turvetta. Alueen vedet virtaavat Kaupunginselkään suoraan tai itäosan ojan kautta. Kasvillisuudeltaan alue on havumetsävaltaista ja osin suo- ja kalliokasvillisuuden luonnehtimaa. Pohjoisreunalla on varttunutta tuoreen kankaan havupuuvaltaista sekametsää, keskiosassa siemenpuumännikköä ja itäosassa pellon ympärillä varttuvaa sekametsää ja koivikkoa, joka osittain sijoittuu entiselle pellolle. Majbergetin ja Råbergetin kallioiden välissä on varttunutta lehtomaisen kankaan kuusimetsää, joka jatkuu koilliseen selvitysalueen pohjoisreunalle asti peltoaluetta sivuten niin, että keskiosassa on kuitenkin tiheämpää ja nuorempaa kuusikkoa. Peltoon rajoittuvassa rinteessä on useita pystyyn kuolleita kuusia ja muutamia maapuita, joiden lisäksi myös isot muurahaiskeot kertovat kohtalaisen iäkkäästä metsästä. Metsäalueilla yleisiä aluskasvillisuuden lajeja ovat mustikka, puolukka, metsälauha, oravanmarja, metsätähti, käenkaali, valkovuokko ja kevätpiippo. Kallioilla kasvillisuus on karumpaa, mutta rinteillä tavataan mm. kalliokieloa. Itäosan pellolla kasvaa heinien lisäksi tuoreiden niittyjen ruohoja. Alueen linnustossa todettiin tyypillisiä havu- ja sekametsien lajeja kuten peippo, punakylki-, musta- ja laulurastas, metsäkirvinen ja käpytikka. 2 5 LUONTOARVOILTAAN HUOMIONARVOISET KOHTEET 1. Majberget Majberget on mainittu osayleiskaavan luontoselvityksessä paikallisesti arvokkaana alueena (Porvoon kaupunki 2002). Selvityksen mukaan se on komea näköalakallio, jolla on myös huomattavaa maisemallista merkitystä. Lakiosien kasvillisuus on jonkin verran kulunut alueella liikkumisen takia. Kalliopinnat ovat rosoisia ja osin sileitä ja rinne on jyrkkä etenkin lounaaseen päin. Irtokivilohkareita on siellä täällä.

5 3 Maastokartoituksen perusteella kallioalueen luontoarvoiltaan huomionarvoisimpia osia ovat sen lakialue ja etelä-, lounais- ja länsirinteet. Lakialueella kasvaa iäkkäitä mäntyjä ja mänty-kuusi-sekametsää. Lahopuuna on siellä täällä mäntykeloja. Aluskasvillisuudessa on katajaa, koivun ja haavan vesoja ja nuoria vaahteroita ja tammia sekä kanervaa, metsälauhaa, kangasmaitikkaa ja taustalla mustikkaa. Kalliopintoja peittävät laikkumaisina kasvustoina poronjäkälät, hirvenjäkälät ja kalliotierasammal. Rinteessä puusto harvenee ja sen jyrkin osa on avointa kalliota. Valoisilla kalliorinteillä kasvaa laajoina kasvustoina kalliokieloa, mäkitervakkoa, ahosuolaheinää ja ketoorvokkia. Muista kuivien, kallioisten kasvupaikkojen kasvilajeista tavataan ainakin siankärsämöä, isomaksaruohoa, huopakeltanoa, särmäkuismaa, rohto- ja nurmitädykettä, kalliohatikkaa, kivikkoalvejuurta, karvakiviyrttiä, tuoksusimaketta. Kalliomaasto jatkuu pohjoisen suuntaan siemenpuumännikkönä ja rajoittuu länsireunalla varttuneeseen kuusikkoon ja itäreunalla nuoreen sekametsään. Kallion pohjoisreunalla kasvaa ryhmä puumaisia metsälehmuksia. Arvo: Kallioaluetta voidaan pitää metsälain 10 :n erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvana vähäpuustoisena kalliona. Luontotyyppinä se kuulunee osittain Karut avoimet laakeat rannikkokalliot -luontotyyppiin, mutta ruohoisia rinteitä voidaan pitää Keskiravinteiset avoimet laakeat kalliot -luontotyyppiin kuuluvina Molemmat luontotyypit ovat koko maassa ja Etelä-Suomessa silmälläpidettäviä (NT) (Raunio 2008). Kalliolla on huomattavaa maisemallista arvoa. Majbergetin lakialueen iäkkäitä mäntyjä ja polku taustametsässä. Majbergetin länsirinteen kalliokasvillisuuteen kuuluvat mm. kalliokielo, isomaksaruoho ja ketoorvokki.

6 2. Råberget Råbergetillä esiintyy samoja luontotyyppejä ja kasvilajistoa kuin Majbergetillä, mutta sen rinteet eivät ole yhtä jyrkkiä. Kalliokieloa, mäkitervakkoa ja keto-orvokkia kasvavia avoimia alueita on kuitenkin myös Råbergetin etelä- ja länsirinteillä. Ylempänä on harvaa, iäkästä mäntypuustoa, mutta pohjoisosassa puusto on nuorempaa ja sitä on harvennettu. Mäkialue rajoittuu pohjoisessa mäntyä ja kuusta kasvavaan tuoreen kankaan sekametsään ja idässä siemenpuumännikköön. Arvo: Råbergetin luontoarvot ovat kuten Majbergetin Kallioiden välinen noro Majbergetin ja Råbergetin kallioalueiden välisessä notkelmassa kasvaa lehtomaisenkankaan varttunutta kuusimetsää. Sen keskellä erottuu noro, joka oli alkukesällä lähes kuiva. Rinteessä uoma on uurtunut hiekkaiseen maahan ja sen varrella kasvaa hieman metsä- ja korpi-imarretta, hiirenporrasta, taikinamarjaa ja jänönsalaattia. Kasvillisuus on kuitenkin niukkaa, mikä voi johtua kuusikon varjostuksesta tai myös siitä, että noron vieressä kulkevalla polulla liikkuminen on ulottunut norolle asti. Uoma alittaa kävelypolun putkessa, mutta muuten se vaikuttaa luonnontilaiselta. Yläosassa noro häviää korpipainanteeseen, jossa kasvaa rahkasammalia, metsä- ja korpi-imarretta, kastikkaa, suoorvokkia, oravanmarjaa, käenkaalia ja muutamia maariankämmeköitä. Korven yläreuna rajoittuu pohjoisessa kalliokynnykseen, jonka yli ilmeisesti virtaa keskiosan suopainanteisiin kerääntyvää vettä noroon. Arvo: Noroa voidaan pitää vesilain 15 a :n luonnontilaisena uomana sekä metsälain 10 :n erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvana noron lähiympäristönä. Havumetsävyöhykkeen norot on puutteellisesti tunnettu luontotyyppi, eikä sen uhanalaisuutta ole sen vuoksi arvioitu Etelä-Suomessa, vaikka norot ovatkin kärsineet mm. ojituksista ja hakkuista (Raunio ym. 2008). Noro rinteen alaosassa ja yläosassa, jossa se häviää korpipainanteeseen. 5. Keskiosan suot Selvitysalueen keskiosassa on kolme erillistä kalliomaaston suopainannetta. Ne sijoittuvat siemenpuuhakkuun alueelle, jossa kasvaa mäntyjen alla nuorta lehtipuustoa ja männyn taimia. Pohjoisinta suota kiertää eteläpäätä lukuun ottamatta tuoreen kankaan mänty-kuusi-sekametsä. Kahden isoimman painanteen pinta-ala on noin 0,3 ha. Eteläisin on niitä pienempi eikä niin selvästi erottuva.

7 5 Isoimpien soiden kasvillisuus on reunoilla isovarpuvaltaista korpirämettä, jossa kasvaa mäntyjä, koivua, virpapajua, suopursua ja juolukkaa. Itäisemmällä suolla on juotteina nevakohtia, joissa kasvaa raatetta, tupasvillaa, isokarpaloa ja pullosaraa. Läntisempi suo on avoimempi ja osin vetinen, ja sen alueella kasvaa lisäksi kurjenjalkaa, luhtavillaa, korpikastikkaa ja järvikortetta. Eteläisen pienen painanteen kohdalla on raatetta ja pajuja kasvavia lampareita. Soilla ei erottunut ojia, vaan ne vaikuttivat vesitaloudeltaan luonnontilaisilta. Ilmeisesti ne keräävät sulamis- ja sadevesiä ympäröiviltä kallioilta ja kuivuvat kesäaikaan. Vettä saattaa valua soiden suunnasta kalliokynnysten yli etelään kohti noroa. Arvo. Kahta isointa suopainannetta voidaan pitää metsälain 10 :n erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvina vähäpuustoisina soina. Kalliopainanteiden pienet suot voidaan katsoa kuuluviksi Paikalliset suoyhdistymät luontotyyppiin, jonka uhanalaisuutta ei ole arvioitu sen heterogeenisyyden vuoksi (Raunio ym. 2008). Kallioalueiden pienet suot ovat usein vaikeasti kuivatettavissa ja ovat sen vuoksi jääneet ojittamatta. Raate kukassa itäisemmän suopainanteen alueella ja näkymä läntiselle suopainanteelle. 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Selvitysalueella todetut luontoarvoiltaan huomionarvoiset kohteet ovat paikallisesti arvokkaita kallioita, suopainaneita ja noro, joita voidaan pitää metsälakikohteina ja noroa myös vesilakikohteena. Kohteiden huomioon ottaminen asemakaavaa laadittaessa on suositeltavaa, mutta ne eivät ole voimakkaasti maankäytön suunnittelua rajoittavia.

8 Luontoarvoiltaan huomionarvoiset luontokohteet selvitysalueella. 7 LÄHTEET Geologian tutkimuskeskus 2007: Geokartta-palvelu. Porvoon kaupunki 1987: Porvoon kaupungin rakentamattomien alueiden kasvillisuus. Porvoon kaupungin ympäristönsuojelulautakunnan julkaisuja 1/1987. Porvoon kaupunki 2002: Keskeisten alueiden osayleiskaava, luontoselvitys. Porvoon kaupungin ympäristönsuojelutoimisto Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 0sa 2. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Uudenmaan ympäristökeskus 2008: Porvoonjoen suiston Stensbölen Natura 2000 alueen kohdekuvaus. Valtion ympäristöhallinnon virastojen OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelun tiedot luontokohteista, vesistö- ja pohjavesialueista ja kasvillisuusvyöhykkeistä.