KESTÄVÄN YHDYSKUNTARAKENTEEN HAASTEET VIRKISTYSALUEEN ASEMAKAAVOITUKSESSA

Transkriptio

1 KESTÄVÄN YHDYSKUNTARAKENTEEN HAASTEET VIRKISTYSALUEEN ASEMAKAAVOITUKSESSA MANNILAN MÄNNIKÖN VIRKISTYSALUEEN ASEMAKAAVA LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU Teniian ala Ympäristötenologian oulutusohjelma Miljöösuunnittelun suuntautumisvaihtoehto Opinnäytetyö AMK Kevät 0 Mirja Tarvainen

2 Lahden ammattioreaoulu Ympäristötenologian oulutusohjelma TARVAINEN, MIRJA: Kestävän yhdysuntaraenteen haasteet viristysalueen asemaaavoitusessa Mannilan männiön viristysalueen asemaaava Miljöösuunnittelun opinnäytetyö, 87 sivua, 5 liitesivua Kevät 0 TIIVISTELMÄ Tämän opinnäytetyön aiheena on estävä yhdysunta ja sen eri osa-alueeet; eologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja ulttuurinen estävyys. Kestävän yhdysunnan haasteita avataan valtaunnallisten alueidenäyttötavoitteiden, maanäyttö- ja raennuslain seä eri aavatasojen näöulmasta. Aihetta tarastellaan lähemmin viristys- ja viheralueiden näöulmasta, osa taajamien viheralueilla, niiden määrällä, laadulla ja saavutettavuudella, on merittävä rooli, un tavoitteena on estävä yhdysunta. Teoriaosuudessa äsitellään viheralueiden mitoitusta perehtymällä maanäyttöä ohjaavaan lainsäädäntöön, olemassa oleviin ohjeistusiin ja tapaustutimusiin. Tutimusen perusteella on pyritty löytämään raamit maaseutumaisen piuaupungin viristysalueiden riittävälle mitoituselle, laadulle ja saavutettavuudelle. Asuasnäöulmaa yleisellä tasolla on tuotu työhön tutustumalla erilaisiin asuastutimusiin, joissa on tutittu viheralueiden meritystä osana asuinympäristöä seä erilaisten asumismuotojen ja ympäristöjen suosiota. Suunnitteluosiossa esitellään Kesi-Suomessa, Saarijärven esustaajamassa sijaitsevan Mannilan männiön asemaaavahaneen lähtöohtia, suunnittelun tavoitteita ja lopputulosta. Työn yhteydessä on selvitetty aavan vaiutusalueelta nyyisten asemaaavoissa varattujen viristysalueiden laajuus suhteessa asuasmääriin. Viristysalueiden saavutettavuutta on tarasteltu etäisyysvyöhyetarasteluna ja laatua erilaisten viristysäyttömuotojen sijoittumisena. Asemaaavarataisussa on pyritty sovittamaan yhteen estävän yhdysunnan elementit, riittävät viristysaluevarauset erilaisine viristysäyttömuotoineen, yhdysuntaraenteen tiivistäminen seä maisemalliset, ulttuurihistorialliset ja luonnonarvot. Avainsanat: estävä yhdysunta, maanäytön suunnittelu, viristysalueet, viheralueet

3 Lahti University of Applied Sciences Technology Degree Programme in Environmental Planning TARVAINEN, MIRJA: Challenges in planning recreation areas considering sustainable development A local detailed plan for Mannilan männiö recreation area Bachelor s Thesis in Environmental Planning, 87 pages, 5 appendices Spring 0 ABSTRACT The subject of this thesis was sustainable community and its different parts, such as ecological, economical, social and cultural sustainability. The challenge of a sustainable community was studied by the national land use guidelines, the Land Use and Building Act and the content requirements for each type of plan. The theory part highlights the importance of green spaces as an aspect of a sustainable community. The aim of the theory section was to find out the problems of sizing recreation areas by getting acquainted with the legislations of land use, the existing directions and a case study. Based to this study, the aim was to find a balance for the principles of sizing small town recreation areas, the quality and availability. The planning part presents a detailed plan for a recreational area located in Mannilan männiö in Saarijärvi, Central Finland. At first, the relation of recreation areas in the present detailed plans to the inhabitants was studied in order to find out the amount of public influence. The availability of recreation areas was analysed with distance zones and the quality with assessing the existing different recreational activities. In this detailed plan the aim was to reconcile the sufficiency of a recreation area with different forms of recreational services and to find out if there is any possibility to concentrate the community structure. Local valuable landscape, cultural and nature values were taen into consideration. Key words: sustainable community, land use, recreations area, green area

4 SISÄLLYS JOHDANTO KESTÄVÄ YHDYSKUNTARAKENNE 4. Eologinen estävyys 4. Taloudellinen estävyys 6.3 Sosiaalinen ja ulttuurinen estävyys 7 3 KESTÄVÄN YHDYSKUNTARAKENNE ALUEIDEN KÄYTÖN SUUNNITTELUJÄRJESTELMÄSSÄ 9 3. Valtaunnalliset alueidenäyttötavoitteet 9 3. Maanäyttö- ja raennuslai Maauntaaava Yleisaava 3.5 Asemaaava 4 SUOMALAISTEN ASUMISTOIVEET JA VIHERALUEIDEN MERKITYS 4 4. Asuinympäristö 4 4. Asumismuodot Viheralueiden meritys osana yhdysuntaa Taajaman viheralueiden meritys asuaille Viheralueiden meritys luonnolle ja eliöille 4.4 Viheralueiden määrä, laatu ja saavutettavuus 5 MANNILAN MÄNNIKÖN ALUEEN LÄHTÖKOHDAT 3 5. Muinaisuudesta nyypäivään 3 5. Luonto ja maisema Maaperä, allioperä ja topografia Kasvillisuus ja eläimistö Pohjavesi ja pintavedet Maisema ja maiseman historia Yhdysuntaraenne ja väestö Raennettu ympäristö Raennusanta Liienneväylät ja muut yhdysuntateniset verostot 48

5 5.5 Viristysalueet ja viristysäyttö Viristysalueiden nyyinen riittävyys Asutusen lähiviristysalueet Laajemman uloilualueen pinta-alatarpeen tarastelu Kulttuuriympäristö Ympäristönsuojelu ja ympäristöhäiriöt Sosiaalinen ympäristö Aluetta osevat suunnitelmat ja päätöset 56 6 ASEMAKAAVALUONNOKSEN TAVOITTEET Haasteena estävä yhdysuntaraenne Yhtenäinen, riittävän laaja ja hyvin saavutettava viristysalue Viristysäytön ehittäminen Sosiaalinen ympäristö Kulttuurihistoria Maisemaraenne asemaaavan lähtöohtana Luonnonympäristö ja luonnonvarat Yhdysuntaraenteen eheyttäminen ja tiivistäminen Asuaiden ja viristysalueen äyttäjien tavoitteet 66 7 MANNILAN MÄNNIKÖN ASEMAKAAVALUONNOS Asemaaavaluonnosen aluevarauset, aavamerinnät ja määräyset Kaavaluonnosen vaiutusten arviointi 7 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA ALUEEN JATKOKEHITTÄMISEHDOTUKSET 76 9 YHTEENVETO 78 LÄHTEET 80 LIITTEET 88

6 JOHDANTO Kestävä yhdysunta oostuu monista osateijöistä, ja maanäytön suunnittelun einoin on mahdollista luoda edellytyset estävän yhdysunnan ehittymiselle. Maanäytön suunnittelua ohjaavat useat lait, asetuset ja ohjeet. Täreimpinä ohjauseinoina ovat vuonna 000 voimaan tulleet maanäyttö- ja raennuslai asetusineen seä valtaunnalliset alueidenäyttötavoitteet, joissa estävä ehitys on asetettu eseisesi tavoitteesi. Suomessa muuttoliie suuntautuu haja-asutusalueelta taajamiin. Tämä ilmiö on havaittavissa myös maaseutuaupungeissa. Kyläasutus harvenee asuaiden muuttaessa lähelle taajaman tarjoamia palveluja. Taajamaraenteen tiivistyessä, asuaiden arvostamat viheralueet ovat vaarassa pirstoutua ja pienentyä. Myös viheralueiden lisääntyvä äyttö vaarantaa luonnon monimuotoisuutta ja eliöiden elinmahdollisuusia vähentäen sitä autta viheralueiden viihtyisyyttä. Hyvällä, riittäviin selvitysiin perustuvalla maanäytön suunnittelulla voidaan turvata taajamissa riittävät viheralueet seä luonnon monimuotoisuuden ja eologisten verostojen säilyminen yhdysuntaraenteen tiivistämisestä huolimatta. Useiden tutimusten muaan suomalaiset pitävät asuinympäristön täreimpinä teijöinä luonnonympäristöä ja rauhallisuutta. Luonnonympäristön positiiviset vaiutuset ihmisten hyvinvointiin on tiedostettu jo auan sitten. Erilaisissa tutimusissa äytetyt fysiologisia ja oemusperäiset mittarit osoittava, että viheralueilla on mm. stressiä vähentävä vaiutus. Jatuvasti iristyvän untatalouden annalta hyvä uutinen on se, että luonnonympäristöllä on todettu olevan suurempi vaiutus ihmisten elpymiselle uin hoidetuilla puistoilla. Voidaano viheralueiden hoitotasoa lasemalla tai jättämällä enemmän luonnontilaisia viristysalueita lisätä ihmisten hyvinvointia? Ovathan luonnontilaiset ympäristöt myös edellytys eologiselle estävyydelle ja luonnon monimuotoisuudelle.

7 Maanäyttöä ohjaavissa laeissa ja asetusissa ei anneta taroja määräysiä siitä, uina paljon viristysalueita tulee sisältyä aavoihin. Olemassa olevat normistot viristysalueiden määrästä, laadusta ja saavutettavuudesta ovat peräsin 970 luvulta. Uudempaa ohjeistusta on pyritty luomaan Ympäristöministeriön, Metsäntutimuslaitosen ja Metsäesus Tapion yhteistyönä, jona tulosena 995 julaistiin opas, joa sisältää taajamametsien hoidon periaatteiden lisäsi suositusia maanäytön suunnittelua varten viheralueiden määrästä ja sijoittamisesta. Opinnäytetyössä tutitaan myös eri aupunien maanäytön suunnittelussa äyttämiä viristysaluemitoitusia. Tutustumalla vanhoihin normeihin, uudempaan ohjeistuseen seä eri aupungeissa äytettyihin viheraluemitoitusiin, opinnäytetyön suunnitteluohteessa on pyritty löytämään suuntaviivat riittävälle viristysalueen mitoituselle, laadulle ja saavutettavuudelle. Suunnitteluohteena on Kesi-Suomessa Saarijärvellä sijaitseva Mannilan männiön viristysalue, joa laajempana alueena palvelee useamman aupunginosan asuaita seä myös esustan oululaisia ja päiväotien lapsia. Alueeseen liittyy paljon maisema- ja luonnonarvoja seä myös ulttuurisia arvoja. Asemaaavoitusen tavoitteena on säilyttää nämä alueen monet arvot, mutta löytää myös tasapaino viristysalueen määrän ja saavutettavuuden seä yhdysuntaraenteen eheyttämisen välillä niin, että elinympäristön laatu ei heiene. Laaditun viristysalueen asemaaavan vaiutusalueella tutitaan viristysalueiden alueellista riittävyyttä ja saavutettavuutta. Voimassa olevien asemaaavojen viristysaluevarausia verrataan seä aupunginosittain, että oo vaiutusalue huomioiden asuasmääriin. Viristysalueiden ja reittien saavutettavuutta tarastellaan etäisyysvyöhyetarasteluna ja laatua eri viristysäyttömuotojen sijoittumisen aavan vaiutusalueella. Asemaaavarataisun tavoitteena on varata riittävän laaja, monipuolinen ja hyvin saavutettava viristysalue, jona mitoitusessa on huomioitu vaiutusalueen väestömäärän ehitys huomioiden jo tiedossa olevat aavoitushaneet ja vielä toteutumattomien asemaaava-alueiden raentuminen. Kaavaluonnosen lähtöohtia

8 3 ovat myös arvoas maisema, ulttuuriympäristö ja luonnon erityispiirteiden huomioiminen. Eri väestöryhmät pyritään ottamaan asemaaavaluonnosessa huomioon viristysalueen osa-aluemerinnöissä, joilla varataan alueita erilaisia viristysäyttömuotoja varten. Hyvästä ja viihtyisästä asuinympäristöstä on tullut ilpailuvaltti. Taajamien viheralueista voidaan ehittää paiaunnan imagoteijä, joilla voidaan paitsi lisätä ympäristön viihtyisyyttä myös houutella uusia asuaita. Riittävän laajat, monipuoliset ja hyvin saavutettavat viristysalueet estävät osaltaan yhdysuntaraenteen hajautumista ja edistävät estävän yhdysunnan syntymistä.

9 4 KESTÄVÄ YHDYSKUNTARAKENNE Yhdysuntaraenne muodostuu fyysisestä ja toiminnallisesta oonaisuudesta, ja siihen sisältyy asutus, työpaia- ja palveluraenne seä niitä yhdistävät liienneverot seä viher- ja vapaa-alueet (Uudenmaan ympäristöesus 008, 9). Kestävä yhdysunta oostuu useista toisiinsa yteytyvistä ja vaiuttavista osaalueista. Kestävän yhdysunnan äsiirjassa Ojala (000, 0) on määritellyt estävän yhdysunnan seuraavasti: Yhdysunta on sitä estävämpi, mitä vähemmän sitä raennettaessa ja siinä elettäessä ulutetaan uusiutumatonta energiaa ja luonnonvaroja, tuotetaan ihmiselle tai luonnolle haitallisia päästöjä ja jätteitä tai haitataan luonnon monimuotoisuutta. Kun tavoitellaan estävää yhdysuntaa, pitää maanäytön suunnittelun lisäsi huomioida oo yhdysunnan elinaari yhdysunnan raentamisesta sen ylläpitoon. Tämä edellyttää laajaa yhteistyötä monien eri tahojen välillä. Vaia maanäytön suunnittelun einoin onnistuttaisiin luomaan estävän yhdysunnan malli, muovautuu estävä yhdysunta lopullisesti vasta raentamisen, liiumisen ja ihmisten arjen valintojen summasta. (Raennustieto 0.) Yhdysuntien paremmalla suunnittelulla on uitenin mahdollista vaiuttaa esimerisi ihmisten elämäntapoihin ja liiumistottumusiin (Uudenmaan ympäristöesus 008, 73).. Eologinen estävyys Eologinen estävyys edellyttää ihmisen toiminnan sopeuttamista luonnon estoyyyn. Perusehto estävälle ehityselle on, että biologinen monimuotoisuus ja eosysteemien toimivuus säilyy seä ihmisen taloudellinen ja aineellinen toiminta sopeutetaan luonnon estoyvyn rajoihin. (Ympäristöministeriö 0a.) Eologiseen estävyyteen tulee iinnittää huomioita etenin niillä alueilla, joihin ohdistuu suurta ympäristöuormitusta tai luonnonympäristön hyväsiäyttöä, uten esimerisi asvavilla aupuniseuduilla, suurteollisuuden ja tehomaatalouden alueilla. Maanäytön ja eri yhdysunnan toimintojen sijoittamisessa eologisesti herille tai täreille luonnon ydinalueille tai niiden läheisyyteen edellyttää

10 5 aina eologisen estävyyden erityistä tarastelua. (Ympäristöministeriö 006, 38.) Pelät viheralueiden aluevarauset ja ysittäisten arvoaiden ohteiden suojelu aavoissa eivät vielä turvaa riittävästi eologista estävyyttä. Luonnonsuojelualueiden ympärillä tulee olla riittävästi viheraluetta pusurivyöhyeenä, ja eologiset verostot tulee suunnitella hariten, jotta suojeluarvot voidaan turvata. (Uudenmaan ympäristöesus 008, 60.) Ysittäisten viheralueiden oolla ja muodolla on myös meritystä eologisen estävyyden annalta. Pienissä taajamissa yli ahden hehtaarin viheralue voi tuottaa hyötyjä estävällä tavalla, mutta ovassa äytössä tai ulutusherillä alueilla viristysäytössä olevan taajamametsän tulisi olla yli viisi hehtaaria. Pienialaiset, apeat metsäaistaleet ovat lähinnä suojavyöhyeitä eivätä ne pysty ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta. (Komulainen 995, ) Luonnon monimuotoisuutta voidaan ylläpitää aupunimaisissa ympäristöissä muun muassa: jättämällä osa metsistä luonnonvaraisisi, suosimalla lehtipuita metsän aiissa ehitysvaiheissa, poistamalla havupuita lehtipuuvaltaisista metsistä, pidentämällä metsän iertoaiaa jättämällä lahopuita (Komulainen 995, 6). Viheralueiden taremmissa suunnitelmissa ja reittien toteutusessa ihmisten liiumista pyritään ohjaamaan luonnon ulutusestävyyden muaan ja ohjaten pois niiltä alueilta, joilla on erityisiä luonnonsuojeluarvoja. Yhdysuntasuunnittelussa eologista estävyyttä voidaan edistää varaamalla riittävän laajoja viheralueita erilaisiin elinympäristöihin ja turvaamalla eologisten verostojen säilyminen. Pelät laajat viheraluevarauset eivät välttämättä vielä taaa eologista estävyyttä, osa viheralueiden muodolla on myös meritystä. Kapea, nauhamainen viheralue ei riitä asvillisuuden uusiutumiseen ja monipuoli-

11 6 sen eliöannan ehittymiseen (Jalanen, Kajaste, Kauppinen, Paala & Rosengren 997, 53). Toimivat eologiset verostot ovat edellytys luonnonalueiden, metsäalueiden ja viheralueiden eologiselle toiminnalle ja luonnon monimuotoisuudelle (Väre, Krisp 005, 36). Lajien selviämisen ja elinyyisenä pysymisen annalta eologiset verostot ovat välttämättömiä. Sen lisäsi, että eologinen yhteys voi tarjota elinalueen jollein lajille, muodostaa se merittävän leviämistien eri lajeille aupuni- ja luonnonympäristöjen välillä. (Väre, Krisp 005, 9-0.) Tutimusten muaan tiiviit, ihmisen mittaaavaan sopeutetut yhdysunnat ovat eologisesti estävimpiä (Uudenmaan ympäristöesus 008, 7). Silloin un maata äytetään säästeliäästi raentamiseen, jää luonnontilaisia alueita enemmän. Myös liiuminen sopivasti tiiviissä yhdysunnassa onnistuu eologisesti estävällä tavalla. Kestävässä yhdysunnassa asuaille täreät ympäristön toimintamahdollisuudet saavutetaan pääosin eologisesti estävällä ja ysilön hyvinvointia edistävällä tavalla (Staffans, Kyttä & Meriosi 008, 76). Maanäytön suunnittelussa tuleein iinnittää huomiota toimiviin evyen liienteen ja viherverostojen syntymiseen.. Taloudellinen estävyys Yhdysuntaraenteen tehouus heienee samalla un taajama-alueiden pintaala ja asumisväljyys asvaa. Seurausena on tie- ja atuveroston seä muun infrastrutuurin laajeneminen ja ustannusten nousu. Pidentyneet matat asvattavat myös liiumisen ustannusia. (Uudenmaan ympäristöesus 008, 5.) Vuonna 00 on julaistu ympäristöministeriön, Sitran ja Teesin yhteistyönä toimintaohjelma, ERA7 Energiaviisaan raennetun ympäristön aia 07. Toimintaohjelman tavoitteena on parantaa raennetun ympäristön energiatehouutta, vähentää yhdysuntien päästöjä ja edistää uusiutuvan energian äyttöä.

12 7 Etenin suurien aupunien maapolitiialla on merittävä rooli yhdysuntien eheytymisessä. Eheyttävän yhdysuntasuunnittelun haasteena tulee olemaan energiatehouuden ja elämänlaadun yhdistäminen. (Martinauppi 00, 49.) Energiatehoasta maanäyttöä voidaan tulevaisuudessa edistää aavojen vaiutusten arviointiin sisällytettävillä päästölaselmilla ja oonaisenergiatarasteluilla. Kasvava liienne murentaa oo ajan yhdysuntien estävyyttä, joten maanäytön suunnittelussa estävä liiuminen tulisi ottaa suunnitelmien lähtöohdasi. (Martinauppi 00, 49.) Haasteena on liiumisen tarpeen vähentämisen lisäsi myös erilaisten estävämpien liiumismuotojen ja tapojen ehittäminen (Staffans, Kyttä & Meriosi 008, 37). Maanäytön ja liienteen paremmalla yhteensovittamisella seä olemassa olevaa yhdysuntaraennetta hyödyntävällä täydennysraentamisella voidaan parantaa merittävästi yhdysuntien energiatehouutta. (Martinauppi 00, 5.).3 Sosiaalinen ja ulttuurinen estävyys Sosiaalinen ja ulttuurinen estävyys nivoutuvat läheisesti toisiinsa. Sosiaalisesti estävä ja eheä yhdysunta pystyy vastaamaan eri ihmisryhmien elämäntarpeisiin, ja paiallisesti vahva identiteetti ilmentää ulttuurista eheyttä, joa hyväsyy myös erilaisuuden ja moniulttuurisuuden (Uudenmaan ympäristöesus 008, 7). Sosiaalisesti estävän yhdysunnan tunnusmerejä ovat monipuolinen väestöraenne, palvelut seä virieellinen ympäristö. Se tarjoaa mahdollisuusia ihmisten ohtaamiseen julisissa ja puolijulisissa tiloissa. Sosiaalinen estävyys edistää myös eologista estävyyttä. Kuluttamisen sijaan estävässä yhdysunnassa asuaiden elämyset syntyvät anssaäymisestä toisten ihmisten anssa (Ojala 000, ). Yhdysuntasuunnittelussa sosiaalisen eheyden ydin on turvata eri asuinalueilla tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvinvointiin ja estää pahoinvoinnin asautuminen alueellisesti. Olemassa olevilla asuinalueilla täydennysraentaminen on oettu hyväsi sosiaalisen eheyttämisen välineesi. Täydennysraentaminen on ysi eino lisätä sellaisen alueen houuttelevuutta, joa oetaan vähemmän houuttele-

13 8 vasi. Samassa yhteydessä voidaan myös äyttää sosiaalista seoittamista, jolla monipuolistetaan alueiden väestöraennetta ja estetään pahoinvoinnin asautumista tietyille alueille. (Määräinen 005, 57.) Turvallinen ja sopivasti tiivis asuinympäristö edistää ihmisten liiumista ja sosiaalista anssaäymistä. Vuonna 004 asuasbarometrin muaan yhteisöllisyys asuinalueella parantaa viihtymistä, turvallisuutta seä muista ihmisistä ja yhteisestä ympäristöstä huolehtimista (Strandell 005, 74). Uusille asuaille on täreää tuntea uuluvansa johonin yhteisöön. Uusilla asuinalueilla yhteisöllisyyden ehittymistä ja asuaiden juurruttamista voidaan edistää ativoinnilla, joa voi liittyä esimerisi monia iinnostavaan elinympäristön historian esittelyyn. (Uudenmaan ympäristöesus 008, ) Tutimusten muaan liian tiivis asuinympäristö voi uitenin aiheuttaa ihmisten vetäytymistä sosiaalisista suhteista (Staffans, Kyttä & Meriosi 008, 78). Kulttuurisesti estävä ehitys on sopusoinnussa ihmisten ulttuuriäsitysten anssa (Ojala 000, ). Turvaamalla ja ehittämällä maanäytön suunnittelussa alueiden ulttuurisia arvoja, luodaan samalla myös alueen identiteetti ja omaleimaisuus, paian heni. Paialliset ominaispiirteet saavat ihmiset tiedostamaan, että he uuluvat yhteisöön, jolla on oma historiansa ja omat arvonsa. (Uudenmaan ympäristöesus 008, 67). Tietoisuus oman asuinalueen historiasta ja tulevaisuuden näymistä saa asuaat juurtumaan ja oemaan asuinalueensa omasi. Asuaiden juurtumista asuinalueelleen voidaan edistää varaamalla maanäytön suunnittelussa joaiselle alueelle yhteisen toiminnan paioja. (Liianen 00, 3.) Yhteisen toiminnan paioja voivat olla esimerisi ooontumistilat, yhteiset ulotilat tai lähipalvelut. Asuaiden vaiutusmahdollisuudet oman asuinympärstönsä muoaamiseen on myös täreä ottaa huomioon un tavoitellaan estävää yhdysuntaa. Liian valmiisi suunnitellut ympäristöt, joihin sisältyy jo tietynlainen elämänmalli, ei välttämättä miellytä asuinalueen tulevia asuaita. (Juntto 00, 97.)

14 9 3 KESTÄVÄN YHDYSKUNTARAKENNE ALUEIDEN KÄYTÖN SUUNNITTELUJÄRJESTELMÄSSÄ 3. Valtaunnalliset alueidenäyttötavoitteet Valtaunnalliset alueidenäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maanäyttö- ja raennuslain muaista alueidenäytön suunnittelujärjestelmää. Valtioneuvoston vuonna 999 hyväsymät valtaunnalliset alueidenäytön tavoitteet taristettiin vuonna 008 ja taristetut tavoitteet tulivat voimaan maalisuussa 009. Taristetuissa VAT:in tavoitteissa on iinnitetty erityistä huomiota yhdysuntaraenteen eheyttämiseen ja elinympäristön laatuun. Myös ulttuuri- ja luonnonperintö, viristysäyttö ja luonnonvarat on ysi VAT:iin uuluvista oonaisuusista, jota tulee huomioida maanäytön suunnittelussa. (Ympäristöministeriö 003, 7-0.) Tavoitteet on jaettu maauntaaavoitusta ja muuta maaunnan suunnittelua seä yleisaavoitusta ja valtion viranomaisten toimintaa oseviin yleistavoitteisiin seä aiea aavoitusta oseviin erityistavoitteisiin. Osa eritystavoitteista on uitenin ohdennettu osemaan vain jotain tiettyä aavamuotoa. 3. Maanäyttö- ja raennuslai Maanäyttö- ja raennuslain (3/999) eseinen tavoite on estävä ehitys. Lain yleisenä tavoitteena on luoda edellytyset hyvälle elinympäristölle edistämällä eologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja ulttuurisesti estävää ehitystä. Nämä aii osa-alueet tulee ottaa tasapuolisesti huomioon aavoja laadittaessa. Maanäyttö- ja raennuslaissa on joaiselle aavatasolle määritelty erityiset sisältövaatimuset, jota joaisen aavan on täytettävä. (Eroos, Majamaa 000, 4 43.) Laissa on turvattu myös joaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun seä pyritty edistämään suunnittelun laatua, vuorovaiutteisuutta, asiantuntemusta ja avointa tiedottamista. (Ympäristöministeriö 0b.)

15 0 3.3 Maauntaaava Maanäyttö- ja raennuslain 4. (3/999) orostaa maauntaaavan meritystä valtaunnallisten alueidenäyttötavoitteiden toteuttajana. Maauntaaavoitusella onin eseinen rooli valtaunnallisten alueidenäyttötavoitteiden yhteensovittamisella maaunnan, paiallisten ja muiden valtaunnallisten tavoitteiden anssa. (Ympäristöministeriö, 003. ). Maauntaaavan sisältövaatimusiin on maanäyttö- ja raennuslaissa (3/999, 8 ) sisällytetty seiat, jota vaativat erityistä huomiota: ) maaunnan taroitusenmuaiseen alue- ja yhdysuntaraenteeseen; ) alueiden äytön eologiseen estävyyteen; 3) ympäristön ja talouden annalta estäviin liienteen ja tenisen huollon järjestelyihin; 4) vesi- ja maa-ainesvarojen estävään äyttöön; 5) maaunnan elineinoelämän toimintaedellytysiin; 6) maiseman, luonnonarvojen ja ulttuuriperinnön vaalimiseen; seä 7) viristyseen soveltuvien alueiden riittävyyteen. Viristysen näöulmasta maauntaaavan tavoitteena on luoda alueellisesti tasapainoinen ja eri väestöryhmien tarpeet tasapuolisesti huomioiva viristysalueverosto. Maauntaaavoitusessa viristyseen soveltuvien alueiden riittävyyttä arvioidaan väestöpohjaan, viristystaroitusiin osoitettujen alueiden pinta-alaan, niiden alueelliseen jaautumiseen ja laatuun huomioiden myös ylimaaunnalliset ja valtaunnalliset viristystarpeet. Arvioinnissa otetaan huomioon myös joamiehenoieuteen perustuvat uloilu- ja viristysmahdollisuudet, eri väestöryhmille soveltuvien viristysäytön muotojen harjoittamismahdollisuudet seä alueiden ympäristön erityispiirteet. Maauntaaavoitusessa iinnitetään huomiota myös viristysalueiden jatuvuuteen ja viheryhteysien ehittämiseen. (Ympäristöministeriö 00, 83.)

16 3.4 Yleisaava Valtaunnallisten alueidenäyttötavoitteiden edistäminen tapahtuu unnissa ensisijaisesti yleisaavoitusella (Ympäristöministeriö 003, ). Maauntaaava on otettava aina huomioon un laaditaan yleisaavaa. Yleisaavan sisältövaatimuset sisältyvät Maanäyttö- ja raennuslain (3/999) 39 pyälän. momenttiin: Yleisaavaa laadittaessa on otettava huomioon: ) yhdysuntaraenteen toimivuus, taloudellisuus ja eologinen estävyys ) olemassa olevan yhdysuntaraenteen hyväsiäyttö 3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus 4) mahdollisuudet liienteen, erityisesti jouoliienteen ja evyen liienteen, seä energia-, vesi- ja jätehuollon taroitusenmuaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden annalta estävällä tavalla 5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien annalta tasapainoiseen elinympäristöön 6) unnan elineinoelämän toimintaedellytyset 7) ympäristöhaittojen vähentäminen 8) raennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen seä 9) viristyseen soveltuvien alueiden riittävyys. Yleisaavoitusessa eologisen estävyyden tavoitteet liittyvät muun muassa olemassa olevan yhdysuntaraenteen hyödyntämiseen, päästöjen seä muiden ympäristöhäiriöiden ja -haittojen minimointiin yhdysunnan toimintojen sijoittamisessa, ympäristön pilaantumisen ehäisemiseen, infrastrutuurin estävään järjestämiseen seä luonnon arvojen säilyttämiseen ja luonnonvarjojen estävää äyttöön. (Ympäristöministeriö 006, 39.)

17 Alue- ja yhdysuntaraentamisen määrätietoisella ohjaamisella voidaan merittävästi vaiuttaa yhdysuntien taloudelliseen estävyyteen. Yleisaavoitusessa olemassa olevan infrastrutuurin hyödyntämisellä seä uudisraentamisen ohjaamisella edullisille alueille voidaan saada merittäviä ustannussäästöjä. Myös elineinoelämän toimintaedellytysten turvaamisella edistetään yhdysuntien taloudellista estävyyttä. (Ympäristöministeriö 006, 40 4.) Sosiaalisen estävyyden tavoitteet liittyvät yleisaavoitusessa yhdysunnan hyvään toimivuuteen ja arjen sujuvuuteen. Yleisaavoitusessa tulisi huomioida eri väestöryhmien tasapuoliset toimintamahdollisuudet, elinympäristön turvallisuus, terveellisyys seä ympäristön haittojen ja risien minimointi. (Ympäristöministeriö 006, 43.) Kulttuurisen estävyyden näöulmasta yleisaavoitusessa tulee huomioida elinympäristön viihtyisyys ja virieellisyys, alueen omaleimaisuus seä ulttuuriperinnön ja historiallisen errosellisuuden säilyttäminen (Ympäristöministeriö 006, 44). 3.5 Asemaaava Valtaunnallisten alueidenäyttötavoitteiden asemaaavoitusta osevan erityistavoitteen muaisesti alueidenäytön suunnittelussa on edistettävä olemassa olevan raennusannan hyödyntämistä seä luotava edellytyset hyvälle taajamauvalle. Taajamia ehitettäessä on huolehdittava siitä, että viheralueista muodostuu yhtenäisiä oonaisuusia. (Ympäristöministeriö 009,.) Asemaaavan sisältövaatimuset määritellään maanäyttö- ja raennuslain (3/999) 54 :ssä. Pyälän momentin muaan asemaaava on laadittava siten, että luodaan edellytyset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liienteen järjestämiselle. Raennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia, eiä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava

18 3 riittävästi puistoja tai muita lähiviristyseen soveltuvia alueita (Maanäyttö- ja raennuslai 3/999). Yleisaavan sisältövaatimuset osevat myös asemaaavoitusta, miäli asemaaavoitettavalla alueella ei ole oieusvaiutteista yleisaavaa. Tällöin maanäyttöja raennuslain yleisaavaa osevat sisältövaatimuset tulee ottaa huomioon soveltuvin osin. (Maanäyttö- ja raennuslai 3/999, 54.) Maanäyttö- ja raennuslain säännöset painottavat voimaaasti estävää ehitystä, jossa ympäristöllä on entistä vahvempi asema. Asemaaavoitusen osalta tätä tavoitetta täsmentävät lain. pyälän yleinen tavoite, viidennen pyälän alueiden äytön suunnittelun tavoitteet, yhdesännen pyälän ympäristövaiutusten arviointia osevat säännöset seä erityisesti asemaaavoitusta oseva elinympäristön heientämisielto, joa sisältyy pyälän 54.3 säännöseen. Elinympäristön heientämisielto toteuttaa perustuslaiin otettua oieutta ympäristöön, jona perusteena on ympäristön suojelemisen täreys. (Jääseläinen & Syrjänen 00, 359, 364.) Maanäyttö- ja raennuslai sääntelee asemaaavan laatimiselle asetettavia sisältövaatimusia hyvin joustavasti ja lyhyesti, joten ne mahdollistavat useiden erilaisten aavavaihtoehtojen laatimisen samallein alueelle. Tämä osoittaa, että harintavalta on laaja asemaaavoja laadittaessa. (Jääseläinen & Syrjänen 00, 34.)

19 4 4 SUOMALAISTEN ASUMISTOIVEET JA VIHERALUEIDEN MERKITYS Suomalaisten asuinalueiden toimivuutta, asumisviihtyvyyttä ja asuaiden toiveita asuinympäristönsä suhteen on artoitettu ympäristöministeriön toteuttamissa asuasbarometreissä vuosina 998 ja 004. Barometrien tavoitteena on ollut parantaa asuinympäristöjen laatua ja edistää yselyssä toivottujen asumismuotojen ja ympäristöjen toteuttamista. Asuasbarometrien avulla on saatu monipuolista tietoa nyyisten asuinympäristöjen hyvinä pidetyistä ominaisuusista seä ehittämistoiveista epäohtien poistamisesi. Myös maanäyttö- ja raennuslain elinympäristölle asettamia laatutavoitteiden toteutumista on pystytty seuraamaan asuasbarometrien avulla. (Strandell 005, 6-7.) Kestävän yhdysunnan näöulmasta on täreä tietää asuaiden asumistoiveet, asuinympäristöjen epäohdat ja ehittämisehdotuset, jotta yhdysuntasuunnittelussa ja raentamisessa näihin seioihin voitaisiin iinnittää riittävästi huomiota. Asumisunelmia toteuttaessaan asuaat ovat usein valmiita tinimään palveluista tai sietämään pitiä työmatoja (Uudenmaan ympäristöesus 008, 34). Yhdysuntaraenteen hajautuminen voi olla seurausta siitä, että asuasmielipiteet on jätetty huomioimatta. Ihmiset ratovat asumistoiveitaan, jota eivät aina ohtaa asuntotuotannon anssa. (Juntto 00, 87). Asuinympäristön valintariteereitä ovat usein vehreys ja puutarhamaisuus. Asuaat arvostavat ymmärrettävää ja luettavaa ympäristöä, jossa luonnon elementit ovat tasapainossa raennettujen massojen ja pintojen anssa (Kuoppa, Mäntysalo 00, 7). 4. Asuinympäristö Ihmisten erilaiset elämänvaiheet ja tilanteet vaiuttavat asuinpaian ja asunnon valintaan. Niillä on vaiutusta myös asuinympäristöä oseviin tarpeisiin ja toiveisiin (Strandell 005, 7). Lapsiperheiden toiveet ja odotuset asuinympäristölle ovat erilaiset uin eläeläisten tai ysin asuvien.

20 5 Vuonna 004 suoritetun tutimusen muaan (Kuvio.) suurin osa (56 %) ihmisistä haluaisi asua pientalovaltaisella alueella. Kesusta-asumisen ja maaseutuasumisen annattajia oli yhtä paljon (6 %). Kerrostalovaltaiset alueet saivat vähiten annatusta (0 %). Asumismuodon täreimpinä valintariteereinä olivat rauhallisuus, palvelujen saatavuus, harrastusmahdollisuudet, oma piha seä luonnonläheisyys. (Strandell 005, 6-7.) Erilaisten asuinympäristöjen suosio 0 % 6 % 6 % 56 % Pientalovaltainen alue Kesusta-asuminen Maaseutuasuminen Kerrostalovaltainen asuminen Kuvio. Erilaisten asuinympäristöjen suosio asuasbarometrissa (Strandell 005, 6-7). Asuinympäristön rauhallisuutta ja luonnonympäristön läheisyyttä pidetään tutimusten muaan asuinympäristön viihtyisyyden täreimpinä teijöinä. Merittävimpinä häiriöteijöinä on oettu melu ja saasteet seä sosiaaliset häiriöt. (Strandell 005, 6 7.) Vuonna 00 suoritetussa nuorten asumistoiveita artoittaneessa tutimusessa hieman yli puolet vastaajista oli valinnut maaseutumaisen ympäristön mieluisimmasi asuinympäristöseen. Vastausissa orostuivat pienten paiauntien asuaat, joista 70 % suosi maaseutumaista asuinympäristöä. Vastaavasti helsiniläisille vain 0 %:lle vastaajista maaseutuasuminen olisi mieluisin.

21 6 Isossa aupungissa asumisen oli valinnut 40 % vastaajista. Helsiniläisistä nuorista 80 % haluaisi asua isossa aupungissa, un taas pienten paiauntien asuaista vain 0 % haluaisi asua isossa aupungissa. (Kupari 0, ) Nuorten asumistutimusessa luonnonläheisyyttä on pidetty täreänä. Vastaajista 85 % on pitänyt asuinympäristön luonnonläheisyyttä täreänä riippumatta siitä, olio valinnut maaseutumaisen tai aupuniasumisen mieluisammasi asuinympäristöseen. (Kupari 0, 40 4.) 4. Asumismuodot Asumistutimusten yhtenä tavoitteen on ollut edistää asuaiden toivomien asumismuotojen toteuttamista. Yli puolet vuonna 004 julaistun asuasbarometriin vastanneista asuaista haluaisi asua omaotitalossa, noin pariymmentä prosenttia pari- tai rivitalossa ja reilu pariymmentä prosenttia errostalossa. Vuonna 998 tehtyyn yselyyn verrattuna errostaloasuminen oli nostanut annatusta ahdella prosentilla. (Strandell 005, 5.) Kerrostaloasumisen annatusen asvua voi selittää osasi väestön iääntyminen. Myös se, että nyyisin asuinympäristöjä suunnitellaan oonaisuusina ja uusille errostalovaltaisille alueille pyritään tuomaan palveluja jo aluvaiheessa. Myös useissa vanhojen lähiöiden ehittämishaneissa on onnistuttu luomaan viihtyisää asuinympäristöä. Kerrostaloalueet eivät oleaan enää pelästään nuumalähiöitä, vaan viihtyisiä aupunginosia omine palveluineen. Suomalainen yhteisunta ja asuminen ovat murrosessa. Tulevaisuudessa ysinasuvien, iääntyvien ja maahanmuuttajien määrä asvaa samalla un perinteinen ydinperhe harvinaistuu perhemuotojen ja elämäntapojen erilaistuessa. Useissa asumistutimusissa orostunut toive asua omaotitalossa voi antaa liian ysipuolisen uvan suomalaisten asumistoiveista. Asumisen monimuotoistuminen on äynnissä seä erilaisten omistusmuotojen että talotyyppien autta. Asumiselta toivotaan niin esteettisyyttä uin äytännöllisyyttäin, yhteisyyttä, ysityisyyttä, luontoa ja palveluita seä harrastusmahdollisuusia. Asuasnäöulman parempi huomioiminen asuinalueiden ja asuntojen suunnittelussa auttaa ysynnän ja tar-

22 7 jonnan ohtaamisessa ja estää osaltaan yhdysuntaraenteen hajautumista. (Juntto 00, ) Nuorten asumistoiveita on artoitettu vuonna 00 tehdyssä tutimusessa. Kaiista tutimuseen osallistuvista nuorista 66 % haluaisi asua omaotitalossa, 7 % errostalossa ja 7 % rivitalossa. Pääaupuniseudun nuoret erottuivat selvästi errostaloasumisen annattajina; 33 % valitsi errostalon mieluisimmasi asumismuodoseen. (Kupari 0, 38.) 4.3 Viheralueiden meritys osana yhdysuntaa Asuinympäristöjen viheralueet ovat meritysellinen osa yhdysuntaa. Niillä on toiminnallisen ja raenteellisen meritysen lisäsi eologista, biologista, esteettistä, sosiaalista ja ulttuurista meritystä. Viheralueisiin uuluvat aii viristyseen varatut alueet, laajemmin tarasteltuna niihin voidaan atsoa uuluvan aii avoimet ja raentamattomat alueet (Jalanen, Kajaste, Kauppinen, Paala & Rosengren 997, 53). Ympäristöministeriön viheralueiden äyttöluoitusen muaan viheralueisiin voidaan atsoa uuluvisi viristysalueet ja suojaviheralueet sisältävät yleiset viheralueet, liiennevihreys, raennettujen orttelien asvulliset osat, erityisalueet, suojelualueet seä maa- ja metsätalousalueet (Pouta & Heiilä 998, 3). Viristysalueella taroitetaan aavoissa tai muissa suunnitelmissa viristyseen osoitettuja tai muutoin viristysäytössä olevia alueita. Näitä alueita ovat puistot, urheilu-, uloilu- ja uimaranta-alueet seä muut vastaavanlaiset alueet. (Pouta & Heiilä 998, 3.) Viheralueet toimivat aupunien ja taajamien euhoina puhdistaen ilmaa mm. sitomalla pölyä. Kasvillisuus lisää ilmanosteutta, toimii tuulensuojana ja vaimentaa melua. (Strandell & Strandell 00, 48.) Laajat metsäalueet sitovat runsaasti hiiltä hilliten ilmastonmuutosta.

23 8 Raennetussa ympäristössä hulevesiin on ilmastonmuutosen myötä iinnitetty entistä enemmän huomiota. Hulevesillä taroitetaan raennetussa ympäristössä erilaisia pintoja pitin valuvia sade- ja sulamisvesiä (Esola & Tahvonen 00, 0). Raennetussa ympäristössä viheralueita voidaan hyödyntää hulevesien palauttamisessa taaisin veden luonnolliseen iertoon, jolloin säästetään myös yhdysuntateniian uluissa. (Jalanen, Kajaste, Kauppinen, Paala & Rosengren 997, 53.) Hulevesiä voidaan hyödyntää osana viher- ja maisemasuunnittelua johtamalla valumavedet imeytyspainanteiden, pienten ojien ja norojen seä osteiojen autta vesistöön. Samalla un tasataan hulevesivirtaamia ja tulvahuippuja, ylläpidetään myös luonnon monimuotoisuutta ja pohjavesivarantoja. (Suomen ympäristöesus 00.) Viheralueilla on merittävä aupuniuvallinen, maisemallinen ja ulttuurinen tehtävä ja meritys. Vihreät alueet luovat vaihtelua ja rytmiä raennettuun ympäristöön. Viheralueet helpottavat taajaman tai taajaman osan fyysisen raenteen hahmottamista ja siten orientoitumista aupunimaisessa ympäristössä (Holm, Katila & Tianen 986, 56). Kasvillisuudella voidaan orostaa auniita näymiä tai toisaalta peittää rumia ja epäedullisia näymiä. Ysittäiset merittävät puut tai puuryhmät toimivat maamereinä. Taajamien viheralueet ovat usein myös osa alueen ulttuurihistoriaa tarjoten mahdollisuusia vanhojen ulttuuriarvojen ehittämiselle ja uusien ulttuuriarvojen luomiselle. Raennettujen alueiden ulopuolella voi olla säilyttämisen ja suojelemisen arvoisia ohteita, uten vanhoja artanomiljöitä ja muita asuinpaioja, haamaita tai muinaisjäännösiä. (Komulainen 995,.) Ympäristöasvatusen meritys orostuu aupungistumisen myötä. Kaupuniympäristössä pienten lasten luontooemuset alavat otipihasta laajentuen vähitellen lähipuistoihin ja metsiin. Koulujen ja päiväotien ympäristöasvatusella voidaan lisätä luonnontuntemusta ja luonnon arvostamista seä edistää estävää ehitystä.

24 9 Hyvästä elinympäristöstä on tullut ilpailuvaltti, un ihmiset valitsevat yhä useammin työpaiansa asuinpaiansa muaan (Uudenmaan ympäristöesus 008, 7). Vuonna 009 suoritetussa tutimusessa haluttiin selvittää luonnon arvostamista asuntomarinoilla. Siinä luonnon elementtien vaiutusta verrattiin asunnoista masettuihin hintoihin. Tulosena todettiin, että viheralueiden arvo riippuu suoraan niiden määrästä suhteessa äyttäjiin niin, että tiheimmin asutuilla errostaloalueilla viheralueiden arvo on suurin. (Faehnle, Bäclund & Laine 009, 8.) Viheralueverostojen autta voidaan järjestää evyenliienteen yhteysiä asuin- ja työpaia-alueiden seä palvelujen välille. Eologisesti estävä liiumismuoto yhdistettynä luontooemuseen edistää samanaiaisesti ihmisten fyysistä ja psyyistä hyvinvointia Taajaman viheralueiden meritys asuaille Taajaman viheralueet luovat edellytyset asuaiden päivittäiselle liiumiselle tarjoten samalla osetusen luontoon. Ympäristöön liittyvät hyödyt oetaan työympäristöstä irrottautumisena, luonnosta ja maisemista nauttimisena ja liiumisena. Sosiaalisina hyötyinä oetaan mm. toisten ihmisten seurasta nauttiminen, uusien ihmissuhteiden solmiminen, perheiden yhdessäolo ja toisaalta myös mahdollisuus ysinoloon. Ihmisen ehityseen liittyviä hyötyjä ovat mahdollisuus tutia ja havainnoida luontoa ja sitä autta oppia ymmärtämään luonnonilmiöitä. Terveyteen liittyvät hyödyt liittyvät fyysisen ja psyyisen unnon ylläpitämiseen rentoutumalla ja liiumalla luonnossa. Aineelliset hyödyt liittyvät luonnon antimiin, taajamissa lähinnä marjastuseen ja alastuseen. (Pouta, Heiilä 998, 9.) Lähiluonnosta haetaan rauhaa seä fyysistä ja psyyistä viristystä. Luonnossa liiumalla voidaan vähentää stressiä ja lisätä myönteisiä tuntemusia. Samalla myös fyysinen unto ohenee. (Sipilä & Tyrväinen 007.) Ympäristön oeminen on aina subjetiivista, mutta tutimusten muaan suomalaisten aupunilaisten mielipaiat sijaitsevat useimmiten metsäisillä alueilla luonnossa uin raennetussa ympäristössä. Luonto oetaanin merittävänä laatu-

25 0 teijänä aupuniympäristössä. (Tyrväinen, Silvennoinen, Korpela & Ylen ) Rannoilla ja vesialueilla on erityistä meritystä viristysäytössä. Taajamien läheisille rannoille tulisiin jättää riittävästi raentamattomia alueita uloiluun ja rantautumiseen. Ihminen on osa ympäristöä ja ympäristön ominaisuusilla on merittävä vaiutus ihmisen psyyiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Maanäytön suunnittelussa tulee huomioida ihmisten terveydelle haitalliset seiat, uten ympäristön melu-, tärinäja hajuhaitat. Luontoympäristön positiivisia vaiutusia ei lähesään aina tiedosteta, eiä osata ottaa osasi maanäytön suunnittelun vaiutusten arviointia. Useiden tieteenalojen tutimusissa on saatu vahvaa näyttöä luonnonympäristön ja aupuniviheralueiden myönteisistä vaiutusista ihmisen fyysiselle ja psyyiselle hyvinvoinnille. Vielä ei uitenaan tiedetä tarasti, millaisella aupunisuunnittelulla ja aupuniviheralueilla tuotetaan terveyshyötyjä tehoaimmin. (Faehnle, Bäclund & Laine 009, 57.) Vuonna 009 julaistussa Kaupuniluonto ja ihmisten hyvinvointi tutimusen yselyssä selvitettiin aupunilaisten luontosuhdetta, luonnon äytön vaiutusta psyyiseen hyvinvointiin seä mielipaioihin liittyvää elpymistä eli oemusia rentoutumisesta ja rauhoittumisesta, esittymisyvyn elpymisestä ja ajatusten seliintymisestä. Elpymisoemuset mieluisissa luontoympäristöissä olivat selvästi vahvempia uin mieluisissa aupuniympäristöissä. Parhaisi alueisi oettiin laajahot metsä- tai viristysalueet seä rannat. Puistoja pidettiin vain vähän raennetun ympäristön mielipaioja elvyttävämpinä. Heioimmat elpymisoemuset saatiin raennetun ympäristön mielipaioissa. (Tyrväinen, L., Silvennoinen, H., Korpela, K. & Ylén, M. 007, 65.) Myös valtiovallan taholta on iinnitetty huomiota liiunnan terveysvaiutusiin. Sosiaali- ja terveysministeriön ooama Terveyttä edistävän liiunnan neuvotteluunta on antanut vuonna 00 suosituset unnille liiunnan edistämisesi. Suositusten tavoitteena on, että unnat teevät liiunnasta eseisen strategian, jolla luodaan edellytyset erityisesti terveyttä edistävälle liiunnalle. Elinympäristöä osevassa osiossa todetaan, että maanäytön suunnittelussa ja aavoitusessa

26 turvataan asuaiden liiumisen ja liiunnan harrastamisen edellytyset huomioiden erilaiset äyttäjäryhmät. (Sosiaali- ja terveysministeriö 00, 8.) 4.3. Viheralueiden meritys luonnolle ja eliöille Taajamien viheralueet tarjoavat pysyvän asuinpaian useille eliölajeille. Eliölajisto voi olla hyvinin monipuolinen. Esimerisi vanhoista historiallisista puistoista ja puutarhoista on löydetty sellaisia eläin-, asvi- ja sienilajeja joita ei tavata missään muualla Suomessa (Jalanen, Kajaste, Kauppinen, Paala & Rosengren 997, 53). Useat luonnoneläimet sopeutuvat elämään lähellä ihmistä. Nisääistä rusaot ja oravat ovat yleisimpiä aupunieläimiä. Myös ettuja ja supioiria tavataan aupunien suojaisilla metsäalueilla. (Väre, Krisp 005, 3.) Taajamien viheralueet eivät useinaan säily luonnonmuaisina. Ihmisen vaiutus taajamien viheralueilla näyy asvillisuuden ja eläinlajiston muuntumisena. Luonnonympäristön annalta voimaaasti leviävät viljelyarulaiset uten lupiini, jättiuonputi ja jättipalsami ovat tuhoisia. Ne leviävät tehoaasti syrjäyttäen paian aluperäisen asvillisuuden. Ihmiset ja heidän lemmiinsä arottavat luonnoneläimiä viristysalueilta ja uloilualueilta. Myös liienne aiheuttaa merittävän uhan taajamien eläimille. Eläinlajistot ysipuolistuvat un jotut eläinlajit sopeutuvat toisia paremmin asutusen läheisyydessä. (Väre, Krisp 005,.) 4.4 Viheralueiden määrä, laatu ja saavutettavuus Viheralueiden määrästä asuinalueilla ei ole olemassa seleitä suositusia tai määräysiä. Maanäyttö- ja raennuslain asemaaavoja osevassa 54. :ssä on hyvin joustavalta uulostava säännös, jossa todetaan, että aavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähiviristyseen soveltuvia alueita (Maanäyttö- ja raennuslai 3/999, 54. ). Maanäyttö- ja raennuslaia edeltäneessä Raennuslain 34. :ssä oli määräys, jona muaisesti asemaaavassa osoitetaan riittävästä viristysalueita ja ettei puistosi ja muisi viristysalueisi varattua alaa ilman erityistä syytä supisteta.

27 Jääseläinen ja Syrjänen (00, 35) ovat tulinneet, että uusi lai ei aiheuta muutosta raennuslain aiaiseen vaatimustasoon. Heidän tulintansa muaan puistosi vanhassa asemaaavassa osoitetun alueen muuttaminen muuhun taroituseen saattaa maanäyttö- ja raennuslain muaan olla hyväsyttävää silloin, un selvitysalueilta tai vailla suunniteltua äyttöä olevia peltoja ja metsiä on yli tarpeen osoitettu puistosi ja un puistoalueita aavaan jää muutosen jäleenin riittävästi. Tämän laintulinnan perusteella joaiseen aavaan tulisi sisältyä selvitys viristysalueiden riittävyydestä aavan vaiutusalueella. Viristysalueiden riittävyys tulisi selvittää jo yleisaavatasolla ja erityisesti silloin, un tavoitteena on tiivistää yhdysuntaraennetta. Maanäytön suunnittelua ohjaava lainsäädännön soveltaminen lähtee aina paiallisista olosuhteista, ja hyvät rataisut saadaan aiaan suunnittelijoiden, päättäjien ja osallisten yhteistyöllä (Uudenmaan ympäristöesus 008, 6). Viristysalueiden tarpeeseen vaiuttavat asuasmäärän lisäsi myös luonnon vetovoimateijät, uten rannat ja luonnonauniit maisemat seä väestön erityispiirteet (Puila 003, 3). Vaia voimassa oleva lainsäädännössä ei ole taroja normeja viheralueiden määristä ja laadusta, sovelletaan viristysalueiden mitoitusessa vielä yleisesti aiaisemmilta vuosiymmeniltä peräisin olevia suositusia ja ohjeita. Vuonna 97 valtioneuvosto asetti viristysalueomitean, jona tehtävänä oli selvittää yleiseen uloiluun ja muuhun viristystoimintaan soveltuvien alueiden tarve seä laatia ehdotus siitä, uina viristyseen ja uloiluun sopivat alueet saadaan äyttöön. Lähtöohtina viristysaluetyyppien ja aluetarpeen määritysessä omitea on äyttänyt seä sosiaalisia, eologisia että taloudellisia periaatteita, joiden muaisesti joaista untalaista ohti tulee olla ohtuullisesti saavutettavissa, luonnonolosuhteiltaan taroituseen soveliaat, riittävän laatu- ja palvelutason vaatimuset täyttävät seä tarpeesi laajat viristysalueet. Komiteamietintö sisältää suosituset (Tauluo.) uloilupuistojen, uloilualueiden ja asutusesusten ulopuolella olevien reteilyalueiden mitoitusesta. (Komiteamietintö 43:973,,39.)

28 3 Uloilupuistoilla omiteamietinnössä taroitetaan lähimpänä asunto- ja työpaiaalueita sijoittuvia viristysalueita, joihin ei lueta uuluvasi ortteli- ja leiipuistoja. Uloilupuistot palvelevat lähinnä vuoroausivapaan viettoa. Laajemmat uloilualueet voivat sijoittua taajamaraenteen sisään tai reuna-alueille, ja ne palvelevat seä vuoroausi- että viionloppuvapaan viettoa. (Komiteamietintö 43:973, 4 44.) TAULUKKO. Taajamapohjaiset viristysalueet, yhdistelmä uloilupuistojen ja uloilualueiden ominaisuusista (Komiteamietintö 43:973, 88). Ominaisuudet Uloilupuisto Uloilualue Pääasiassa taajamaväestön vuoroausivapaan vietto; mahdollisuudet ävelyyn, oleseluun, Käyttöpalloiluun, leiiin. Täreitä taroitus erityisesti lapsille ja yms. väestöryhmille. Saavutettavuus Luonnonsuhteet ja ympäristö Pintaalasuositus Laitteet Toteutus Häiriötön jalanuluyhteys, enintään 5 min. Mata enintään 0,5 m. Sovelluttava evyeeseen työpaialiienteeseen ja uluyhteys asunto- ja työpaiaalueisiin. Maasto ulutusta estävä, asvillisuuden eristettävä aupunimiljööstä, äsittely puistomainen Minimioo 0 ha. Varaus 40 m²/taajama-asuas. Leiipaia, valaistut puistotiet, palloilunurmio. Yhteisunnan omistus Pääasiassa taajamaväestön vuoroausi- ja viionloppuvapaan vietto; mahdollisuudet liiuntaan, leneilyyn ja oleseluun. Häiriötön jalanuluyhteys seä julisen liienteen yhteys, 5 0 min. Mata enintään 0 m, ytentä taajama-alueisiin ja toisiinsa viristysreitein. Vesistö ja uimaranta täreitä, osittain luonnontilassa, vaihteleva maasto. Minimioo ha. Varaus 80 m²/ysyntäalueen asuas, m² /yhtäaiainen äyttäjä. Pelienttä, valaistu untopolu, viristysreitit, palvelutiloja Pääasiassa yhteisunnan omistus.

29 4 Komiteamietinnön (43/973) pinta-alasuosituset on taroitettu sovellettavasi alueiden erioisolosuhteet ja vaatimuset huomioiden. Viristysalueiden pintaalasuositusta tiuentavia teijöitä ovat: suuri ysyntäpaine huono saavutettavuus epäedulliset luonnonolot alueen ysipuolinen äyttö vähäiset joamiehenoieudella äytettävät alueet. (Komiteamietintö 43:973, 7 7.) Viristysalueiden pinta-alasuositusta lieventäviä teijöitä ovat: pieni ysyntäpaine hyvä saavutettavuus orea varuste- ja palvelutaso edulliset luonnonolot monipuolinen äyttö runsaat joamiehenoieudella äytettävät alueet. (Komiteamietintö 43:973, 7 7.) Sisäasiainministeriö on julaissut vuonna 975 aavoitusohjeen, jona tavoitteena on ollut hyvän ja viihtyisän asuinympäristön luominen. Asuinympäristön suunnittelua on pyritty tarastelemaan siinä toiminnallisena oonaisuutena. Ohje sisältää yhdysunnan eri toiminnoille varattavan pinta-alan vähimmäistarpeen seä eri toimintojen esinäisen sijoitusen periaatteet, jota tulee sovittaa uitenin aina paiallisiin olosuhteisiin. (Asuinympäristön suunnitteluperiaatteet 976, 7-9.) Viristysalueiden osalta aavoitusohje sisältää suositusen tontti-, ortteli ja asuinalueohtaisille viristysalueille seä viristysreittien pituudelle (Tauluo.). Suosituset perustuvat raennuslain aiaiseen vaatimuseen, jona muaan asemaaavaa laadittaessa on erityisesti iinnitettävä huomiota asemaaava-alueen eri osissa puisto-, leii-, urheilu-, uloilu- ja uimaranta-alueiden riittävyyteen. Asuntoalueohtaisten viristysalueiden pinta-alatarpeeseen vaiuttavat enemmän

30 5 alueen luonnonolosuhteet uin sijoitettavien toimintapisteiden tilavaatimuset. (Asuinympäristön suunnitteluperiaatteet 976, 9 94.) TAULUKKO. Asuntoalueen vapaa-alueen mitoitus sisäasianministeriön aavoitusohjeen /975 muaan (Asuinympäristön suunnitteluperiaatteet 976, 30). Vapaa-aluetyyppi Tonttiohtaiset leiija oleselualueet Lähipuisto Asuntoalueohtaiset viristysalueet Enimmäisetäisyys asunnosta 50 metriä, sijainti lähellä pääsisäänäyntiä 50 metriä metriä Mitoitus Järjestettyä leiipuistoa 0 m²/00 m² asuntoerrosalaa, vähimmäisoo 00 m², joaista m² ohden ysi leiipaia 5 m²/00 m² asuntoerrosalaa oo vähintään m², josta leiipuistosi m² Mitoitus riippuu alueen raentamistiheydestä ja luonnonoloista oo vähintään 0 ha, josta 0,6, ha leiipuistosi Vuonna 995 Ympäristöministeriö, Metsäntutimuslaitos ja Metsäesus Tapio julaisivat yhteistyössä Taajametsien hoito -oppaan, jona tavoitteena on ollut parantaa viristysympäristön laatua seä lisätä yhteistyötä asuaiden, aavoittajien, puutarhureiden seä ympäristö- ja metsäammattilaisten välillä. Opas sisältää myös ohjeita aavoitusta varten antamalla muun muassa suositusia viheralueiden määrästä ja sijoittamisesta (Tauluot 3 ja 4). Puistometsällä oppaassa taroitetaan asuinalueiden ympärillä ja välissä olevia, pienialaisia, luonnonmuaisia metsiöitä, jota toimivat asuaiden lähiviristysalueina. Uloilumetsä äsittää taajamaa ympäröivät uloilu- ja reteilyäytössä olevat laajemmat metsäiset viristysalueet, jota sisältävät uloilupalveluosia, maisemallisesti arvoaita ja luonnonvaraisia osia. (Komulainen 995, 4 5.)

31 6 TAULUKKO 3. Irja Löftströmin suositus puisto- ja uloilumetsien tavoiteoosi ja etäisyydesi (Komulainen 995, 36). Viristysalueen tyyppi Suositeltava etäisyys Masimi etäisyys Suositeltava oo Minimioo Puistometsä < m m >5 ha ha Uloilumetsä 3 m 5 0 m > 50 ha 0 ha TAULUKKO 4. Irja Löftströmin suositus puisto- ja uloilumetsien suositeltava määrä asuasta ohden (Komulainen 995, 36). Viristysalueen tyyppi Suositeltava m²/asuas Minimim²/asuas Puistometsä Uloilumetsä Vuonna 998 julaistussa viristysalueiden suunnittelu- ja hoito oppaassa erilaisten viristysalueiden mitoitusta tarastellaan ysynnän lisäsi eri toimintojen vaatiman vähimmäismitoitusen autta. Asuinalueiden lähipuistojen pinta-alasi riittää selvitysen muaan,5 3 hehtaaria, uloilupuiston, jossa on vähintään ahden ilometrin pituinen uloilureitti, tulisi olla 0 5 hehtaaria. Vähintään viiden ilometrin pituinen uloilureitti vaatii jo hehtaaria uloilualetta. (Pouta & Heiilä 998, 3.) Ympäristöministeriöllä on ollut tavoitteena saada oonaisuva elinympäristön ja sen eri osa-alueiden tilasta ja muutosista seä ajallisesti että alueellisesti. Elinympäristön seurannan työssä ympäristöministeriössä on ehitetty maanäyttö- ja raennuslain tavoitteisiin ja valtaunnallisiin alueidenäyttötavoitteisiin pohjautuvan uvausmalli, joa sisältää teemaohtaiset laatutavoitteet, tarasteltavat teijät ja elinympäristöindiaattorit. (Strandell & Strandell 00, 6.)

32 7 Viristysalueita osana elinympäristön laatua uvataan viristysalueiden riittävyytenä ja hyvänä saavutettavuutena seä laatuna (Kuvio.). Riittävien viristysalueiden mittareina ovat viristysalueiden, leiipaiojen ja urheiluenttien määrä, eli pinta-ala ja pinta-ala asuasta tai lasta ohti seä uloilureittien pituus ja pituus asuasta ohti. Riittävyyttä voidaan uvata myös viristysalueiden osuudella oonaismaanäytöstä. Viristysalueiden saavutettavuutta uvattaessa vertailuelpoinen tulos saadaan äyttämällä etäisyysvyöhyeitä. (Strandell & Strandell 00, 50.) Kuvio. Viristysalueita osevat elinympäristön laatutavoitteet, tarasteltavat teijät seä elinympäristöindiaattorit (Strandell & Strandell 00, 5). Entisen Länsi-Suomen ympäristöesusen toiminta-alueella on selvitetty viristysalueiden mitoitusta eri aavatasoilla vertaamalla mm. aavoissa varattujen viristysalueiden määrää unnan väiluuun, aavan pinta-alaan ja unnan pintaalaan. Selvitysen muaan viristysalueiden määrä on suurin asemaaavoitetuilla alueilla un suhteutetaan viristysalueiden määrä oo aava-alueeseen. Asema-

33 8 aavoissa viristysalueisi oli esimäärin varattu noin 6 %, seutuaavoissa 3,6 %, yleisaavoissa 0 % ja rantayleisaavoissa %. Taajama-asuasta ohden asemaaavoissa viristysaluevarausia oli esimäärin 305 m². (Puila 003, 9 0.) Joissain suuremmissa aupungeissa on laadittu viheralue- tai viherpoliittisia ohjelmia, joissa on tarasteltu viristysalueiden riittävyyttä ja laatua. Jyväsylän aupungin viherpolitiiassa on puisto- ja uloilumetsien riittävyyttä verrattu osittain Taajamametsien hoito julaisun (Komulainen 995, 36) suosituseen, jossa asutusen lähimetsiä tulisi olla vähintään 50 m²/asuas, suositeltava määrä on 00 m²/asuas. Laajempia uloilumetsiä, jota sijaitsevat enintään - ilometrin etäisyydellä asutusesta, tulisi olla vähintään 00 m² asuasta ohden, suositeltava määrä olisi 00 m² asuasta ohden. (Jyväsylän aupungin viherpolitiia 007, 3.) Tampereella on tehty Kantaaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys, jossa todetaan, että viheralueiden mitoitusen lähtöohtana voidaan pitää Valtion viristysalueomitean mietintöä, uitenin soveltaen erityisesti täydennys- ja tiivistämisraentamisen ohteissa. Tampereella viheralueiden mitoitusessa ja saavutettavuudessa huomioidaan alueiden erilainen luonne. Kaupungin esusta-alueilla, errostalolähiöissä, pientaloalueilla tai väljästi raennetulla pohjoisella suuralueella on erilaiset riteerit, joilla viheralueiden riittävyyttä ja saavutettavuutta arvioidaan. (Tampereen aupuni 008, 63.) Tampereen antaaupungin yleisaavassa vuonna 998 viheralueiden mitoitussuositusena on ollut 0 m² uloilupuistoa ja uloilualuetta asuasta ohden. Vuoden 005 lopussa Tampereen antaaupungin alueella yleisaavan muaisia lähiviristysalueita oli noin 0 m² asuasta ohden, joista asemaaavassa oli toteutettu 0 m² asuasta ohden. (Tampereen aupuni 008, 64.) Tampereen aupungin viheralueohjelmassa yhtenä eseisenä tavoitteena on taata viheralueiden riittävyys ja saavutettavuus. Vaia riittävien viheralueiden varaamisesta huolehditaan aavoitusella, tullaan Tampereella alueellisesti laadittavissa

34 9 viheraluesuunnitelmissa tarastelemaan erilaisten viherpalvelujen, uten aupungin ylläpitämien viheralueiden, toiminta-alueiden ja paiojen riittävyyttä suhteessa äyttöön, asuasmääriin ja iäraenteeseen (Tampereen aupuni 005, 0, 8). Lahden aupungissa on suoritettu viheralueiden arvottaminen vuonna 00. Selvitysessä viristysalueiden riittävyyttä, jatuvuutta ja saavutettavuutta on tarasteltu asuinalueittain ja verrattu asuaiden määrää suhteessa asemaaavoissa ja yleisaavoissa varattuihin viristysalueisiin, joihin on luettu myös pelto- ja luonnonsuojelualueet. Selvitysen muaan vähiten asema- ja yleisaavoissa varattua viristysaluetta on Lahden esustassa, jossa määrä oli 7 m²/asuas, Launeella, jossa määrä oli 3 m²/asuas ja Tonttilassa, jossa määrä oli 96 m²/asuas. Eniten viristysaluevarausia oli aupungin laitamilla, jossa määrät vaihtelivat 53 m²:stä 5587 m²:n asuasta ohden. (Rope 00, 5.) Kouvolan esustaajaman viheralueiden osayleisaavaluonnosessa viheralueiden riittävyyden lähtöohtana on äytetty Taajamametsien hoito irjan (Komulainen 995) suositusta. Asemaaavoissa varattujen viheralueiden määrään on verrattu asuasmäärää aupunginosittain. Saatuja tulosia oli analysoitu seuraavalla asteiolla: huono (50 00 m²/asuas) tyydyttävä (00 50 m²/asuas) melo hyvä (50 00 m²/asuas) hyvä, miäli viheraluetta on ollut yli 00 m²/asuas. (Kouvolan esustaajaman viheralueiden yleisaavaluonnos 009, 4). Viheralueisiin rajoittuvalla muulla maanäytöllä voi olla viristysalueita vähentävä vaiutus. Tonttien rajat hämärtyvät, un viereisiä viristysalueita on alettu äyttämään varastointiin tai puutarhajätteen aatopaioina. Esimerisi Lahden viheralueiden arvottamisessa (Rope 00, 4) on todettu, että asuinalueiden lähellä olevat luonnontilaiset metsät ovat vähentyneet, osa asutusen reunavaiutus, uten rosaaminen ja maaperän uluminen, ulottuu noin 50 metriä metsiön sisään.

35 30 Maanäytön suunnittelutarpeiden ohdistuessa jo raentuneiden alueiden uudelleenjärjestämiseen tai silloin, un olemassa olevia viristysalueita halutaan ehittää, voidaan viristysalueisiin ohdistuvia odotusia ja tarpeita artoittaa asuasja äyttäjäyselyillä. Kyselyllä voidaan artoittaa viristysalueen äyttäjien määrää, viristysäytön jaautumista eri alueille, erilaisia viristysäytön muotoja seä olemassa olevien palvelujen riittävyyttä. (Pouta, Heiilä 998, ) Viheralueiden riittävyyden oemuseen vaiuttavat alueen oo, muoto ja saavutettavuus (Rope 00, 4). Toisaalta pieniin viristysalue voi toimia hyvin osana viheralueverostoa, miäli yhteydet eri alueiden välillä ovat hyvät (Pouta & Heiilä 998, 3). Suuret liienneväylät pirstovat viheralueita tehoaasti, miäli evyen liienteen yhteysien järjestämiseen ei ole iinnitetty erityisesti huomiota. Hyvässä elinympäristössä viheralueiden tulisi sijaita ävelyetäisyydellä odista (Kuoppa, Mäntysalo 00, 7). Vielä ahden olmen ilometrin etäisyydellä oleville alueilla liiutaan ävellen, mutta sitä etäämmällä oleville alueille autolla (Komulainen 995, 36). Tutimusissa on todettu, että lähes puolet uloiluäynneistä ohdistuu niille viristysalueille, jota sijaitsevat alla 500 metrin etäisyydellä odista (Jalanen, Kajaste, Kauppinen, Paala & Rosengren 997, 53). Asuntojen lähimpien uloilu- ja leiipaiojen meritys on erityisen suuri lapsille ja vanhusille (Strandell 005, 46).

36 3 5 MANNILAN MÄNNIKÖN ALUEEN LÄHTÖKOHDAT Suunnittelualue sijaitsee Saarijärven esustaajamassa Mannilan aupunginosassa. Etelässä aluetta rajaa Saarijärvi ja pohjoisessa Paavontie seä Mannilantien varren asuntoorttelit. Idän puolella alue rajautuu Pentinniemen melo uuteen asuinalueeseen ja lännessä Lossin 950-luvulla syntyneeseen pientaloalueeseen (Kuvio 3.). Suunnittelualueen vaiutusalueeseen uuluvat Kesustan, Mannilan, Pyyhälän ja Koiralammen aupunginosat. Kuvio 3. Suunnittelu- ja vaiutusalue. Mannilan männiön luonto ja maisema muodostavat ainutlaatuisen oonaisuuden Saarijärven esustaajaman läheisyyteen. Maisema tarjoaa useita ohoohtia harjun päältä aueavina näyminä alempana olevalle järvenselälle ja tien toiselle puolelle jääville suppalammille. Alueen vanha ulttuurihistorian erroset näyttäytyvät paiallisesti arvoaassa raennusannassa, nimistössä ja vanhoissa ulureiteissä.

37 3 Alueen lähtötietoja on erätty olemassa olevista selvitysistä ja historianirjoista. Maastoäynneillä on selvitetty muun muassa suunnittelualueen vajaaäyttöiset alueet. Olemassa olevan pururadan ulopuolista viristysäytön laajuutta on selvitetty mm. muodostuneen poluveroston avulla seä tarailemalla viristysalueen äyttäjien määrää ja viristysäyttömuotoja. 5. Muinaisuudesta nyypäivään Saarijärven varhaisesta asutusesta ertovat 8000 vuotta vanhat iviautiset asuinpaiat, joita on löydetty erityisesti harjujen ja vesireittien lähistöltä. Mannilan harjulta on löydetty useita iviautisia asuin- seä työ- ja valmistuspaioja. Viimeisimmät muinaislöydöt harjulta on tehty vuoden 007 inventoinnissa. Kohteiden sijainti artalla on esitetty liitteessä nro. Mannila Lemmenpolu ja (asuinpaiat, iviautinen) Mannilan Lemmenpolu sijoittuu harjulle lähelle untopolua. Paialta on havaittu punertavanruseata ulttuurimaata ja palaneita iviä seä vartseja. Noin 80 metriä etelämpänä oleva Mannila Lemmenpolu sijoittuu lähelle rantatörmää ja osa siitä on mahdollisesti sortunut järveen. (Muinaisjäännösreisteri 0.) Mannilan harju (työ- ja valmistuspaiat, ajoittamaton) Mannilan harjulla, Pentinniemen luoteis- ja länsipäästä on havaittu ainain 30 pyyntiuoppaa, jota ovat osasi jonona Sistuslammesta aaoon. Pyyntiuoppia sijoittuu myös harjun lounaisrinteille Lemmenpolun lähettyville. (Muinaisjäännösreisteri 0.) Kironylän Sistuslampi (asuinpaia, ajoittamaton) Vuoden 007 inventoinnissa havaittu mahdollinen historiallisen ajan asuinpaia, joa äsittää Sistuslammen itärannalla olevan iuaanraunion ja ellariuopan. Kiuaan lähellä on myös asi iviasaa. (Muinaisjäännösreisteri 0.)

38 33 Pieni-Pentinlahti (asuinpaia, ajoittamaton) Mahdollisesti iviautinen asuinpaia lähellä Pentinlahtea (Muinaisjäännösreisteri 0). Pieni-Pentinlahti, 3 ja 4 (työ- ja valmistuspaiat, ajoittamaton) Löydetyn asuinpaian lähelle sijoittuvia uoppia jota ovat tarentuneet vuoden 007 inventoinnissa hiilimiiluisi. Aiaisemmissa inventoinneissa uopat on mahdollisesti määritelty pyyntiuopisi. (Muinaisjäännösreisteri 0.) Saarijärvi oli pitään hämäläisten erämaanautinta-aluetta, jonne tehtiin vuosittaisia metsästys- ja alastusretiä. Vaituinen asutus aloi muodostua 500-luvulla enimmäseen uitenin savolaisista uudisasuaista. Saarijärven maareisteriylän ensimmäisiä taloja oli vuonna 564 muodostettu Kantalan tila, josta Mannilan talo halottiin vuonna 680. (Silén, Kosinen, Nauarinen, Äijälä 007,.) Vanhassa 700-luvun lopulta olevassa sotilasartassa (Kuvio 4.) asumusia on vielä varsin harvassa. Mannilan alueella artalle on meritty Kantalan talo seä Matoniemen esellä torppa. Kuvio 4. Sotilasartta Saarijärven ironylän ympäristöstä 700-luvun lopulta. Mannilan alueen asumuset ympäröity punaisella. (Jyväsylän yliopisto, historian ja etnologian laitos).

39 34 5. Luonto ja maisema Mannilan männiö on luonto- ja maisemaolosuhteiltaan vaihtelevaa. Maisemaraenteessa erottuvat luode-aao suuntainen harjujaso, Matoniemen alava hiesulaaso ja harjun pohjoispuoliset hietavyöhyeet puroineen ja lampineen. Vesielementit harjun molemmin puolin antavat maisemalle erityistä syvyyttä. Männiöharjulta laseudutaan suppalampien välistä rehevään lehtoon, ja sieltä maaston ohotessa muuttuu asvillisuus taas angasmetsätyypin asvillisuudesi. Mannilan männiön luonto on ulttuurivaiutteista, eiä täysin luonnontilaisia alueita juuriaan löydy. Myös asutusen reunavaiutus on havaittavissa risu- ja puutarhajäteasoina niillä alueilla, joilla tontit rajoittuvat metsäalueisiin. Kesi-Suomen liiton vuonna 007 äynnistämän Posi-projetin yhteydessä laadittiin vaihemaauntaaavan taustaselvitysenä pohjaveden suojelua ja iviainesten ottamista yhteen sovittava selvitys. Projetin loppuraportissa Lemmenpolun harjualue on luetteloitu Kesi-Suomen maaunnan luonnon ja maisemansuojelun annalta paiallisesti merittäväsi harjuohteesi. Perusteena luoituselle olivat pohjavesi, maisema ja geologia. (Kesi-Suomen liitto 0, 77.) Saarijärven esustan yleisaavoitusta varten tehdyssä luontoselvitysessä oo Mannilan männiön raentamaton alue, poisluien Matoniemi, on arvotettu paiallisesti arvoaasi luontoohteesi, jolla on paiallisesti harvinaisia tai edustavia luontotyyppejä tai lajeja (Vauhonen 009, 5). 5.. Maaperä, allioperä ja topografia Mannerjäätiön virtaussuunta on Saarijärven ohdalla ollut luoteesta aaoon. Mannilan harju uuluu jäätiöjoimuodostumaan, joa alaa Kolanlahdesta ja päättyy Summassaareen. Harju uuluu Pohjanmaalta Kyyjärveltä alavaan ja atonaisena Jyväsylän poiittaisharjuun liittyvään harjumuodostumaan. Harjun eteläpuolinen Matoniemen peltoalue on hiesua samoin uin pohjoispuolella olevat entiset Mannilan artanon pellot (Kuvio 5.), jota ovat nyyisin asuntoalueina.

40 35 Yoldianmaren ylin rantataso on ollut Saarijärven ohdalla metrin oreudella. Harjun eteläpuolelle on matalaan veteen errostuneita rantaerrostumia, jota ovat nähtävissä mm. hiearantoina. Alueen allioperä on porfyyrigraniittia ja porfyyrigranodioriittia. (Geologian tutimusesus 98b.) Suunnittelualue on topografialtaan hyvin vaihteleva. Mannilan harju ohoaa Saarijärven esiveden pinnasta yli metriä oreammalle. Järven puoleinen on paioin hyvinin jyrä un taas harjun pohjoispuoliset rinteet ovat loivemmat. Tervalammen ja Sistuslammen vedenpinnat ovat reilu neljä metriä Saarijärven vedenpintaa oreammalla. Kuvio 5. Ote maaperäartasta, jossa Mannilan harjumuodostelma näyy vaaleanvihreänä ja sen eteläpuolinen Matoniemen hiesulaaso vaalean sinisenä (Geologian tutimusesus 98). 5.. Kasvillisuus ja eläimistö Saarijärvi uuluu eliömaantieteellisessä aluejaossa eteläboreaaliseen vyöhyeeseen. Metsät ovat pääosin uivan anaan männiömetsiä, mutta myös reheviä lehtoja on muun muassa lampien läheisyydessä.

41 36 Mannilan harjun järeä mäntymetsä on iältään reilusti yli satavuotiasta. Järven ja lampien rantavyöhyeiden asvilajisto ja eläimistö on erittäin runsasta ja monipuolista. Harjun eteläpuolisen rantavyöhyeen asvillisuus jatuu ateamattomana Pentinniemestä lähelle Matosalmen siltaa. Matoniemen peltoaluetta reunustaa pääosin lehtipuista ja pensaista oostuva apea asvillisuusvyöhye. Harjun eteläpuolella rehevä rantaasvillisuus muuttuu ylempänä rinteessä harjuasvillisuudesi. Tervalammen jyrässä pohjoisrinteessä on laaja sinivuooasvusto, joa on aluperältään luultavasti artanon pihan viljelyarulainen tai viljelyjäänne. (Vauhonen 009, 36). Sinivuoot sopivat erittäin viehättävällä tavalla lammen rinteeseen ja voidaan luoitella paiallisesti arvoaasi. Saarijärven esustan yleisaavan luontoselvitysen muaan Matoniemen rantaalueella on havaittu liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaioja. (Vauhonen 009, 3). Liito-orava uuluu luonnonsuojelulailla (Luonnonsuojelulai 49, liite IV a) suojeltuihin luontodiretiivin muaisiin lajeihin. Alueella on myös runsas lintulajisto ja nisääistä muun muassa oravat ja rusaot viihtyvät alueella. Siilit viihtyvät lähellä pihoja ja puutarhoja Pohjavesi ja pintavedet Suunnittelualueen itäosaan sijoittuu Mannilan I-luoan pohjavesialue, jolla on myös pohjavedenottamo. Pohjavesialueen pinta-ala on 0,6 m², josta varsinaisen muodostumisalueen pinta-ala on 0,35 m². Alueella muodostuu pohjavettä vuoroaudessa noin 330 m³. Alueella muodostetaan myös teopohjavettä pumppaamalla Herajärven vettä harjulle. Pohjaveden pinnan taso on oo Mannilan harjun alueella noin 8 mpy. Suurimmat uhat Mannilan pohjavesialueelle muodostavat liienne ja asutus. Liiennerisit liittyvät onnettomuusiin, jolloin lia-ainetta voi päästä pohjaveteen. Asutusen risit liittyvät viemäriverostojen alueella lähinnä vuotaviin jätevesiputiin ja maanalaisiin öljysäiliöihin. Pohjavesialueen pohjoispuolella oleva Mannilan paiallistie nro 6839 ja Matoniemeen vievä Matorannantie uuluvat selvitysen muaan osittain tierisiluoaan W ja osittain luoaan A. Päärisiluoaan W uuluvat avovedet, joilla vaarana on välitön valunta tai nopea valunta maa-alueelta ja haitan nopea leviämi-

42 37 nen. Päärisiluoaan A uuluvat pohjavesialueella hyvin läpäisevät ja nestettä heiosti absorboiva maa joo tapahtumaohdassa tai valuntasuunnassa. (Sorvali 003, 7 9.) Suunnittelualueen eteläpuolisen Saarijärven vesipinta-ala on noin 0,3 neliöilometriä ja se uuluu yhtenä suurimpana järvenä Saarijärven reitin vesistöihin. Järven esivedenoreus on 7,4 mpy. Saarijärven vedet virtaavat Leuhunjoen autta Summasjärveen. Leuhunosessa on vesivoimalaitos ja Saarijärven vedenpintaa säännöstellään melo voimaaasti. Sistuslampi, Tervalampi ja Liolampi ovat jääauden aiana syntyneitä suppalampia. Sistuslammen syvimmät ohdat ovat yli 5 metriä. Lampi on hyvin jyrärantainen. Tervelammesta ei ole taroja syvyystietoja, mutta se ei ole uitenaan niin syvä uin viereinen Sistuslampi. Lammet ovat yhteydessä toisiinsa apean suojuotin autta. Sistuslammen itäpuolella suojuotti jatuu länttä ohti, josta vedet jatavat virtaustaan Herajärvestä lasevaan purouomaan ja sitä autta Saarijärveen Matosalmen sillan länsipuolella. Kooltaan pienin Liolampi sijoittuu harjun eteläpuolelle ja sen erottaa järvestä vain apea puustoinen maaaistale. Lammen rannat ovat soistuneet Maisema ja maiseman historia Saarijärven esustaajaman maiseman perusraenne (Kuvio 6.) muodostuu vesistöistä, luode-aao suuntaisesta pitittäisharjusta seä taajaman etelä- ja pohjoispuolella sijaitsevista rehevistä veden huuhtomattomista moreeniselänteiden laialueista. Rantamaisemissa täreä elementti ovat hietalaasoihin sijoittuvat rantapellot. (Veisterä 989, 6.) Maisemamaauntajaossa Saarijärvi uuluu pääosin Itäiseen Järvi-Suomeen jona maisemassa tunnusomaista ovat pität aao-luode suuntaisten murroslinjojen järvialtaat, vesireitit, suot, moreeniumpareet ja uusimetsät. Kesi-Suomen maaunnallisessa maisemaselvitysessä maisemamaauntajaon muaista osaaluejaoa on tarennettu, ja siinä Saarijärven reitin vesistö- ja viljelymaat on mää-

43 38 ritelty omasi osa-alueeseen. Alueen vesistöt lasevat Päijänteen autta Kymijoen vesistöön. Järviä yhdistävät joet ja oset. Maasto on umpuilevaa ja suhteelliset oreuserot ovat suuret. Tyypillistä maisemassa ovat myös harjujasojen uoppiin syntyneet pienet lammet. (Muhonen 006, 4-7.) Suunnittelualueen maiseman arvoaita piirteitä ovat Mannilan harju jylhine männiömetsineen seä vesistönäymät järven selälle seä suppalammille. Matoniemen avoin ja melo tasainen peltomaisema tuo vaihtelevuutta muutoin metsäiseen maisemaan. Kuvio 6. Maisemaraenteen jäsentyminen (Veisterä 989).

44 Yhdysuntaraenne ja väestö Suomessa väestö esittyy entistä enemmän taajamiin ja suuriin aupuniesustoihin. Tämä on havaittavissa myös maalaisaupungeissa, jossa erityisesti iääntyvä väestö muuttaa haja-asutusalueelta lähemmäsi taajaman tarjoamia palveluja. Saarijärvellä vuodesta 00 vuoteen 00 väestön määrä on asvanut ainoastaan Mannilan tilasto-osa-alueella (Tauluo 5). Tilastoidut osa-alueet vastaavat utauinin aupunginosia paitsi Pyyhälän tilastoalue, joa sisältää myös Koiralammen aupunginosan asuasmäärän. Tulevaisuudessa äynnissä olevien ja tulevien raennus- ja aavoitushaneiden myötä Saarijärven Kesustan aupunginosan väestömäärä tulee asvamaan voimaaimmin. Parhaillaan on äynnissä ahden errostalon raentaminen ja esällä 0 hyväsymisäsittelyssä olevassa Sivulanpellon asemaaavamuutos toteutuessaan asvattaa Saarijärven esustan asuasmäärää arviolta 00 asuaalla. Ydinesustan alueella olevalle entiselle Ketunniemen teollisuustontille ollaan tulevaisuudessa aavoittamassa myös asumista. Mannilan, Pyyhälän ja Koiralammen pientalovaltaisen aupunginosien väiluu asvaa hitaammin, vaia alueella onin vielä melo paljon raentamattomia erillispientalo- ja rivitalotontteja. TAULUKKO 5. Väestömäärän ehitys tilastoalueittain vuosina 00, 005 ja 00 (Tilastoesus). Tilasto-osa-alue Kesusta Mannila Pyyhälä Yhteensä

45 Raennettu ympäristö Mannilan männiön alue on säästynyt tiheältä raentamiselta. Suunnittelualueen itäpuolella oleva entinen Pentinniemen peltoalue aavoitettiin vuonna 00 asuntoalueesi. Muutamien vanhojen raennusten lisäsi suunnittelualueella on vain muutama uudempi raennus. Osaltaan tähän on vaiuttanut maanomistusolot ja taajaman maltillinen asvu, mutta myös se että Mannilan männiön luonto ja maisema on oettu niin arvoaasi, että sitä ei ole halutta tärvellä raentamisella. Alueen vanha sorapintainen Matosalmeen johtava tie on säilynyt myös aluperäisenä Raennusanta Nyyisen viristysäytössä olevan alueen sisälle sijoittuu viisi raennusta; asi loma-asuntoa, ysi loma-asuntoäytössä oleva entinen asuinraennus, Mannilan artano ja tsasouna (Kuvio 7.). Suunnittelualueeseen rajoittuvan Mannilantien varren omaoti- rivitaloasutus on syntynyt 960-luvun lopusta 970-luvun puoleenväliin mennessä. Kesi-Suomen museo on suorittanut ensimmäisen Saarijärven esusta-alueen raennusannan inventoinnin vuonna Saarijärven esustan vireillä olevaa yleisaavatyötä varten 980-luvulla tehtyä raennusinventointia täydennettiin vuosina

46 4 Kuvio 7. Suunnittelualueelle sijoittuvat raennuset ja raennelmat.. Tsasouna Saarijärven ortodosisen seuraunnan tsasouna (Kuvio 8.) on valmistunut vuonna 989. Raennusen esiuvana on ollut Äänismäeltä, Leli-Ozeran ylästä Kizin saarelle siirretty tsasouna. Hirrestä raennettu raennus sijoittuu angasmetsään Matosalmentien alupäähän. (Kesi-Suomen museo 0.)

47 4 Kuvio 8. Tsasouna.. Mannilan artano Mannilan artanon pääraennus (Kuvio 0.) on raennettu 880-luvulla. Hirsirunoinen raennus on raennettu lohoiviperustalle ja sen aritehtuurissa on nähtävissä ertaustyylien vaiutus. Iuna-aiheet, vyöhyelaudoitus seä uistin oristeet viittaavat uusrenessanssin tyylipiirteisiin. Raennusen sisääntulopuolella on asi umpiuistia ja niiden välissä sisäänvedetty avonainen uisti, jona päällä on frontoni. Pihapiirin aluperäisistä uloraennusista on säilynyt ainoastaan pitä, poiipäätyinen hirsinen uloraennus. Muut uloraennuset, uten navetta ja lammen pohjoisrannalla ollut saunaraennus ovat tuhoutuneet(kuvio 9.). Pihapiirissä on ollut myös toinen asuinraennus, jossa on asunut vuoralaisia. (Kesi-Suomen museo 0.)

48 43 Kuvio 9. Mannilan artanon pihapiiri Saarijärven esustan artassa v (Saarijärven aupuni, Maanäyttö ja aavoitus). Kuvio 0. Mannilan artanon pääraennusen julisivu sisääntulopihan puolelta.

49 44 3. Honaharju Honaharjun tila on erotettu Mannilan tilan maista. Jugend-vaiutteisen, orealle lohoiviperustuselle raennetun pääraennusen (Kuvio.) arvellaan olevan peräisin 90-luvulta. Pääraennusen lisäsi tilalla on aitta, autotalli ja rantasauna. Puolitoistaerrosinen mansardiattoinen, alun perin asuinraennusesi raennettu nyyinen pääraennus, on hirsirunoinen. Katteena on onesaumapelti. Honaharjun raennuset ovat säilyneet poieusellisen hyvin ja niissä tehdyt unnostuset on tehty aluperäistä raennustapaa säilyttäen. Kohteella on merittävää, paiallista raennushistoriallista seä maisemallista arvoa. (Kesi-Suomen museo 0.) Kuvio. Honaharjun pääraennusen länsipääty. 4. Matorannan huvila Matoniemen länsirannalle sijoittuva esähuvila (Kuvio.) pihapiireineen on aianaan raennettu Mannilan tilan tarpeisiin. Pihapiirissä on huvilaraennusen lisäsi aittaraennus, puuliiteri huusseineen seä uudempi pyöröhirsinen grilliatos. Puurunoinen vaaavuorattu huvilaraennus on raennettu todennäöisesti luvulla. Huvilaraennusen äsin veistetyt terassin pylväät aiteineen

50 45 ovat taidoaasti oristeltuja samoin uin paneloidut ulo-ovet. (Kesi-Suomen museo 0.) Lähes aluperäisessä asussaan säilynyt huvila pihapiireineen on ysi varhaisimmista esämöeistä Saarijärven rannoilla edustaen uutta raennustyyppiä, joa aloi levitä myös maaseututaajamiin lisääntyneen vapaa-ajan seä aupungistumisen myötä. Kesi-Suomen museon vuonna 008 tehdyssä inventoinnissa ohteella todetaan olevan maisemallista meritystä Matoniemen ainoana raennettuna ympäristönä seä paiallista historiallista arvoa. (Kesi-Suomen museo 0.) Kuvio. Matorannan huvilan julisivu sisääntulopihan puolelta. 5. Pirttiniemen huvila Huvila (Kuvio 3.) on raennettu 970-luvulla. Pihapiirissä on lisäsi pieni hirrestä raennettu rantasauna ja aittaraennus. Raennus on aiaaudelleen tyypillinen lomaraennus.

51 46. Kuvio 3. Huvilaraennusen järvenpuoleinen julisivu. 6. Muut pienemmät raennuset ja raennelmat (Kuvio 4.) Mannilan vedenottamoraennus sijoittuu Matosalmentie varrelle lähelle Honaharjun vanhaa iinteistöä. Raennus on ysierrosinen, pieniooinen, rimalaudoitusella vuoritettu raennus joa on raennettu 980-luvun puolivälissä. Molemmilla suunnittelualueen uimarannoilla on pienenet melo huonountoiset uimaopit. Matonpesupaialla on neljä allasta seä hyvin oristeelliset wc- ja sähöesusraennelmat. Matoniemen ärjessä 800 luvun lopulta olevasta lossipaiasta on muistona lohoivinen lossilaituri (Kuvio 5.). Vedenottamoraennus. Matonpesupaia.

52 47 Uimaoppi lähellä Lossinrantaa. Matoniemen uimaoppi. Wc-raennus matonpesupaialla. Sähöesus. Kuvio 4. Suunnittelualueen pienet raennuset ja raennelmat. Kuvio 5. Lohoivinen vanha lossilaituri Matoniemen ärjessä.

53 Liienneväylät ja muut yhdysuntateniset verostot Suunnittelualueelta on hyvät ja sujuvat liienneyhteydet esustaan etenin autoilijoiden annalta. Paavontie uuluu yleiseen maantieveroon ja toimii myös alueen ooojatienä. Mannilantie on tonttiadun ja ooojaadun yhdistelmä. Kevyen liienteen verostot ulevat pääosin atujen varsilla joo orotettuna jalaäytävänä tai atualueen reunassa. Pyöräilijät ja jalanulijat äyttävät esustan suuntaan uliessaan oioreittinä osittain vanhaa tiepohjaa Mannilan artanolta Matosalmentielle. Reitti jatuu metsässä poluna tsasounan ohi Pentinniementielle (Kuvio 6.). Julisen linja-autoliienteen reitti ulee Paavontietä pitin. Kuvio 6. Liienneverot suunnittelualueella ja sen läheisyydessä. Matosalmentietä pitin uljettiin entisaioina lossiyhteyden autta Ranta- Hännilään ja sieltä edelleen Mahlun ja Pylönmäen autta Myllymäen asemalle. Matosalmen lossi raennettiin 890-luvulla ja vuonna 938 se siirrettiin nyyisen Matosalmen sillan ohdalle. Lossiyhteys orvattiin siltayhteydellä vuonna 000.

54 49 Matoniemessä vanhalla lossipaialla on vielä tallella aluperäisen lossin ivilaiturit. Matosalmentietä äyttävät nyyisin palstaviljelijät ja uimarannan äyttäjät seä veneilijät. Suunnittelualueen pohjoisosassa Mannilantien varrella on vesi-, viemäri- ja auolämpöverostot. 5.5 Viristysalueet ja viristysäyttö Saarijärven esustan asemaaavoitetulla alueella on olme laajahoa viristysaluetta; Heramäi asemaaava-alueen pohjoisosassa, Kusiaismäi esustaajaman itäpuolella ja Mannilan männiö ydinesustasta länteen (Kuvio 7.). Mannilan männiö ja Heramäi ovat alle yhden ilometrin etäisyydellä esustasta, Kusiasmäi noin olmen ilometrin etäisyydellä esustasta. Kuvio 7. Saarijärven esustaajaman läheisyydessä olevat laajemmat viristysalueet.

55 50 Maastonmuodoiltaan Mannilan männiön maasto on loivapiirteisin verrattuna Kusiaismäen ilpailutason maastoihin tai Heramäen melo jyriin rinteisiin. Mannilan männiön untorata on esäisin leneilijöiden ja talvella hiihtoharrastajien äytössä. Alue sopii monen tasoiselle ja iäiselle liiujalle. Metsäiselle alueelle syntynyt poluverosto ertoo alueen aherasta äytöstä mm. oirien uloiluttamiseen ja luonnossa liiumiseen. Matoniemessä seä lähellä Matosalmen siltaa ovat aupungin ylläpitämät yleiset uimarannat. Maauntaura on seudullinen viristysaluereitti, joa sijoittuu suunnittelualueen itäosaan lähelle Pentinniemeä. Talvella hiihtäjien ja esällä patioijien äytössä oleva reitistö on erittäin suosittu seä paiallisten asuaiden että matailijoiden viristysäytössä. Maaunnallisestiin merittävät Saarijärven osireitti ja moottorielareitti ohittavat Matoniemen salmen ohdalla. Saarijärven osireitti alaa Kyyjärvellä, josta se useiden osien ja järviosuusin jäleen päättyy Saarijärvelle Summassaareen. Saarijärven järviosuudella reitti etenee Rieonoselta Matosalmen autta Leuhunoselle. Lähin reitin tauopaia on Rieonosella. Moottorielareitti ohittaa Saarijärven esustaajaman eteläpuolelta hyödyntäen talvisia jääpeitteisiä vesistöjä. 5.6 Viristysalueiden nyyinen riittävyys Saarijärven esustaajaman viristysalueiden nyyistä riittävyyttä tarasteltaessa viristysalueisi on luettu aii asemaaavoissa varatut VL-, VP-, VK- ja VU - alueet. Liienneväylien varrelle sijoittuvat hyvin pienet erilliset viheralueet on jätetty pois tarastelusta, osa ne ovat luonteeltaan lähinnä suojaviheralueita eivätä sovellu viristysäyttöön. Asemaaavojen viristysaluevarausia on verrattu nyyisiin asuasmääriin aupunginosittain ja oo vaiutusalue huomioiden Asutusen lähiviristysalueet Verratessa asemaaavoissa olevia viheraluevarausia aupunginosittain asuasmääriin, on saatu uva siitä, uina paljon asuaiden päivittäiseen äyttöön taroitettuja viheralueita on nyytilanteessa äytettävissä asutusen välittömässä

56 5 läheisyydessä. Tarastelussa ei ole huomioitu viristysalueiden äyttäjinä muita uin asuaita. Koo tarastelualueella, Kesustan, Mannilan, Pyyhälän ja Koiralammen asemaaavoissa (Tauluo 6.) asutusen välittömässä läheisyydessä olevia pienempialaisia viristysalueita oli yhteensä 76,7 hehtaaria ja 93 m² asuasta ohden. Verrattuna alueen viristysaluevarausia olemassa oleviin suositusiin voidaan todeta, että tarastelualueella on ohtuullisesti ja joissain aupunginosissa jopa runsaasti viristysalueita asuntojen välittömässä läheisyydessä asuasta ohden. Viristysalueet jaautuvat uitenin epätasaisesti ja huonoin tilanne on Kesustan aupunginosassa, jossa viristysaluetta oli vain 9 m² asuasta ohden. Paras tilanne on väljillä pientaloalueilla esimerisi Pyyhälän aupunginosassa, jossa asutusen välittömässä läheisyydessä oli peräti 500 m² viristysaluetta asuasta ohden (Tauluo 6., Kuvio 8.). TAULUKKO 6. Asemaaavojen lähiviristysaluevarauset aupunginosittain. (Asuasmäärät: Tilastoesus 0) Kaupunginosa Asuasmäärä v. 00 Asemaaavan viristysaluevarauset ha Viristysaluetta asuasta ohden m² Kesusta 84 4,04 9 Mannila 655 7,6 45 Pyyhälä 357 7, Koiralampi 46 7,65 44 Yhteensä 6 76,70 93

57 5 Kuvio 8. Asemaaavojen muaisten viristysalueiden sijoittuminen aupunginosittain. Vaalean vihreällä värillä on meritty Mannilan männiön se asemaaavoittamaton alue, jolle valaistu pururata osittain sijoittuu ja joa on jo atiivisessa viristysäytössä Laajemman uloilualueen pinta-alatarpeen tarastelu Asuaiden uloilutarpeisiin tulee varata laajempia uloilumetsiä tai -alueita. Suunnittelualueella laajemman uloilualueen pinta-alatarpeen tarastelussa tulee ottaa huomioon paitsi Kesustan, Mannilan, Pyyhälän ja Koiralammen asuasmäärät, muut äyttäjäryhmät seä äyttöpainetta lisäävät ja vähentävät seiat. Mannilan männiön aluetta äytetään esustan oulujen liiuntatunneilla erityisesti eväisin ja sysyisin ja myös Mannilan ja Päiväummun päiväotien lapsilla on säännöllisesti retiä sinne. Paiallinen urheiluseura järjestää alueella lähes viioittain suunnistus- ja leneilytapahtumia. Mannilan männiön maisemallisesti aunis ja liiuttavuudeltaan helppo alue houuttelee myös tavallisia liiunnan harrastajia läheisten aupunginosien ulopuolelta.

58 53 Mannilan männiö on esustan länsipuolisen taajaman ainoa suurempi uloilumetsä, jossa on myös valaistu pururata. Voimassa olevan asemaaavan muaisen viristysaluevarausen pinta-ala on 5,5 hehtaaria. Miäli viristysaluevarauseen otetaan muaan myös se asemaaavoittamaton alue, jolla valaistu pururata osittain sijaitsee, saadaan viristysaluevarausesi 4,5 hehtaaria. Verrattaessa Kesustan, Pyyhälän, Koiralammen ja Mannilan alueen nyyistä asuasmäärää Mannilan männiön nyyiseen asemaaavassa varattuun viristysalueen pinta-alaan, saadaan asuasta ohden noin 59 m² viristysaluetta. Miäli aavoittamaton, viristysäytössä oleva pururadan alue otetaan myös huomioon, saadaan viristysaluevarausesi noin 93 m² asuasta ohden. Nyyisestä asemaaavan muaisesta viristysaluevarausesta voidaan todeta, että sei ei ole riittävä verrattaessa sitä vaiutusalueen asuasmääriin. Miäli huomioidaan myös äytössä oleva pururadan aavoittamaton viristysalue, on viristysaluevarausta ohtuullisesti. Viristysalueomitean mietinnön muaan laajemman viristys-/uloilualueen suosteltava oo on 80 m²/asuas (Komiteamietintö 43:973, 88). Taajametsien hoito oppaan (Komulainen 995, 36) suositusen muaan laajemman uloilumetsän, joa sijaitsee 0,5 ilometrin etäisyydellä äyttäjistä vähimmäisoo on 00 m²/asuas ja suositeltava oo 00 m² asuasta ohden. Näiden suositusten muaan vaiutusalueen nyyisten asuasmäärien perusteella laajemman viristys- /uloilualueen vähimmäispinta-alavaatimus olisi - 6 hehtaaria ja suositeltava oo noin 5 hehtaaria. Nyyinen vaiutusalueen asuasmäärä on n. 60 asuasta. Miäli vaiutusalueen asuasluu asvaa 3000 asuaaseen, viristysalueen vähimmäispinta-alavaatimus olisi 4 30 hehtaaria ja suositeltava oo noin 60 hehtaaria. 5.7 Kulttuuriympäristö Saarijärven ulttuuriympäristössä onin saanut vaiutteita seä idästä että lännestä. Alueen raennustavoissa, työvälineissä ja pihamuodoissa esiintyy rinnaain

59 54 itä- ja länsisuomalaisia piirteitä. Kuluyhteysillä idän ja lännen välillä on ollut merittävä vaiutus tämän ulttuuriympäristön synnylle. (Muhonen 005, 7). Nyyinen Saarijärven esustan läpi aao-luode suuntaisesti ulevassa liienneverossa on havaittavissa vielä vanhat ulureitit. Paavontie paloasemalle saaa, Juholantie, osa Ruusutietä seä Koiralammentie ovat osa aluperästä tiestöä ( uva 9). 600 luvulta peräisin oleva ratsupolu Hämeestä Saarijärven autta Karstulaan liitettiin 770 luvulla osasi Kuopion ja Vaasan välistä tieveroa (Silėn, Kosinen, Nauarinen & Äijälä 007, ). Mannilan harjulla uleva sorapintainen Matorannantie uuluu iinteästi alueen ulttuuriympäristöön. Sitä autta uljettiin entisaiaan apulalossilla salmen yli Ranta-Hännilään sieltä edelleen etelän suuntaan Mahlulle ja Pylönmäelle ja sieltä edelleen Myllymäelle. 5.8 Ympäristönsuojelu ja ympäristöhäiriöt Kesi-Suomen liiton. vaihemaauntaaavan POSKI-projetin loppuraportissa Mannilan männiön alueelle sijoittuva Lemmenpolun harjualue on luetteloitu Kesi-Suomen maaunnan luonnon ja maisemansuojelun annalta paiallisesti merittäväsi harjuohteesi. Perusteena luoituselle ovat olleet pohjavesi, maisema ja geologia. (Kesi-Suomen liitto 0, 77.) Mannilan männiön alueella on runsaasti puulajisuhteiltaan sopivia alueita liitooravan elinympäristöisi ja vuonna 009 suoritetussa luontoinventoinnissa Matoniemen lehtipuuvaltaisella rantaaistalla on havaittu liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaioja. Aiaisemmin liito-oravasta on tehty havaintoja myös Mannilan männiön itäpuolella olevan Pentinniemen rantametsissä seä Tsasounan läheisyydessä. (Vauhonen 009,.) Säännöstelyn aiheuttama rantojen syöpyminen ja puiden aatuminen järveen on ongelmana oo säännöstellyllä vesialueella. Kuluttava vaiutus on erityisen voimaasta niillä alueilla, missä rantatörmä on jyrä. Maaperän uluminen etenin Mannilanharjun päällä ertoo alueen suosiosta uloiluäytössä. Harjun laialueelle muotoutunut polu sijoittuu ysityisen omistamalle maalle, eiä uuluu viralli-

60 55 seen reitistöön, joten polua ei ole siltä osin valaistu eiä atettu purulla. Maaperän ulumista on myös lähellä Lossinrantaa (Kuvio 9.) jyrään rinteeseen sijoitetun uimarannan ympäristössä. Mannilan alueella ei ole järjestettyä venevalamaa soutuveneille ja tästä johtuen veneitä on pitin harjualueen rantoja. Veneiden lähettyvillä on havaittavissa myös rosaantumista ja rantatörmän ulumista. Kuva 9. Kulunutta rantatörmää Lossinrannan uimarannalla. Matorannan alue näyttää multaasoineen ja riaruohoa asvavine entisine peltoineen lähinnä joutomaa-alueelta. Riaruohojen leviämistä palstaviljelyalueelle on melo mahdoton estää ja valvatti onin vallannut peltoalueen lähes oonaan. Multaasojen reunoilla asvaa myös jättipalsamia, joa levitessään syrjäyttää alueen aluperäisen asvillisuuden. Suunnittelualue on hyvin suojassa taajaman suunnasta tulevalta melulta. Tiheä asvillisuus ja harjualue estävät tieliienteen melun leviämisen suurimmalle osalle aluetta. Lyhytaiaista melua alueella aiheuttavat vesillä liiuvat moottoriveneet ja vesisootterit. Melo etäällä etelän suunnalla olevalta ampumaradalta uuluu ajoittain harjoitusammuntojen äänet etenin silloin, un tuulen suunta on ampumaradalta päin. 5.9 Sosiaalinen ympäristö Suunnittelualueen sosiaalinen ympäristö raentuu lähinnä viristyspalvelujen varaan. Leneilijät äyttävät pururataa ja oiranomistajat muuta alueen poluver-

61 56 ostoa viristäytymiseen. Matoniemen uimaranta on suosittu esäisin seä perheiden että nuorison äytössä. Puutarhapalstoilla on myös vaituinen harrastusviljelijöiden jouo. Lossinrannan matonpesupaia on esäuuausina aherassa äytössä samoin uin viereinen uimaranta, venelaituri ja veneiden lasupaia. Tsasouna tarjoaa ooontumispaian ortodosiseuraunnan jäsenille. 5.0 Aluetta osevat suunnitelmat ja päätöset Kesi-Suomen vuonna 009 vahvistetussa maauntaaavassa (Kuvio 0.) suunnittelualueella on pohjavesialueen, muinaismuistoohteiden ja uloilu- ja moottorielareitin merinnät. Vesireteilyreitin merintä on suunnittelualueen eteläpuolisessa vesistössä. Suunnittelualueen pohjoispuolinen asutusalue on maauntaaavassa meritty taajamatoimintojen alueesi. Suunnittelualue uuluu laajempaan ulttuuriympäristön ehittämisen ohdealueeseen (u) ja maauntaaavan suunnittelumääräysen muaan aluetta ehitetään ulttuuriympäristön annalta arvoaana oonaisuutena edistäen ulttuuriympäristöön liittyvää elineinotoimintaa ja asumista (Kesi-Suomen liitto, ). Kulttuuriympäristön ehittämisen ohdealue: Vesistöjen yhdistämää maaseutua ja taajamaa, jossa luonnonarvot, monipuolinen ulttuuriperintö, viristysmahdollisuudet ja matailuelineinot voivat toimia estävän ehitysen muaisesti suunniteltuna synenergiassa

62 57 Kuvio 0. Kesi-Suomen maauntaaava, taajaman apuartta Saarijärven esustan ohdalta (Kesi-Suomen liitto, ). Yleisaava Saarijärven enimmäistä yleisaavaa edelsi vuonna 975 laadittu maanäytön yleissuunnitelma. Suunnitelmassa (Kuvio a.) Mannilan männiön alue on pääosin varattu viristysalueesi. Paavontien varteen Matosalmentien ja Mannilantien välinen alue oli varattu errostaloalueesi. Matoniemen alue oli varattu yleisten raennusten alueesi ja niemen äri uimaranta-alueesi. Saarijärven esustan, Tarvaalan ja Kolanlahden alueille laadittiin oieusvaiutuseton yleisaava vuonna 98. Mannilan männiö oli yleisaavassa (Kuvio b.) varattu viristyseen ja Matoniemen alue museoalueesi. Saarijärven esustan alueella ollaan parhaillaan laatimassa oieusvaiutteista yleisaavaa. Kaavahane on äynnistynyt vuonna 009 perusselvitysten laadinnalla ja tavoitteena on, että aavaluonnos asetetaan nähtäville laatimisvaiheen uulemista varten loppuvuonna 0.

63 58 Kuviot a ja b. Vasemmalla ote maanäytön yleissuunnitelmasta vuodelta 975 ja oiealla ote oieusvaiutusettomasta yleisaavasta vuodelta 98. (Saarijärven aupuni, Maanäyttö ja aavoitus). Asemaaava Suunnittelualueella on osittain voimassa oleva asemaaava, mutta suurin osa aluetta on aavoittamatonta. Mannilantien varren asutus perustuu vuonna 968 vahvistettuun asemaaavaan (Kuvio.). Samassa yhteydessä myös Mannilan harjun läntinen osa oli asemaaavassa varattu puistoalueesi. Kuvio. Ote Mannilan alueen ajantasa-asemaaavasta (Saarijärven aupuni, Maanäyttö ja aavoitus 0).

64 59 6 ASEMAKAAVALUONNOKSEN TAVOITTEET Asemaaavaluonnosen tavoitteena on löytää tasapaino viristysalueen määrän, laadun ja saavutettavuuden seä yhdysuntaraenteen eheyttämisen välillä niin, että edistetään estävää yhdysuntaraennetta seä ihmisten ja luonnon hyvinvointia. Asemaaavan viristysaluevarausen pinta-alatarpeessa pyritään huomioimaan vaiutusalueen nyyinen asuasluu, asuasluvun asvu seä alueen muut äyttäjät. Alueen houuttelevuutta lisäävät ja vähentävät seiat seä luonnon ulutusestävyys huomioidaan myös viristysalueen mitoitusessa. Matonimen alue on olennainen osa Mannilan männiön viristysaluetta ja tavoitteena onin laajentaa ja ehittää nyyistä viristysaluetta monipuolisesi, eri väestöryhmiä palvelevasi taajaman uloilualueesi. Tavoitteena on myös turvata alueen arvoaiden luonto- ja maisema-alueiden seä luonnon monimuotoisuuden annalta merittävien alueiden säilyminen. Jotta mahdollisimman moni asuas voi oea luonnon ja maiseman tuottaman elpymisen tunteen, tullaan tässä työssä tarastelemaan myös yhdysuntaraenteen tiivistämisen mahdollisuutta. Opinnäytetyön tulosena saatua viristysalueiden pinta-alatarastelua voidaan hyödyntää Saarijärven esustaajama-alueen muissa asemaaavahaneissa seä vireillä olevassa esustan yleisaavahaneessa. Viristysaluetarastelu antaa suuntaviivat sille, missä aupunginosissa on mahdollisuutta tiivistää yhdysuntaraennetta ja missä tulee erityisesti iinnittää huomiota viristysalueiden riittävyyteen ja saavutettavuuteen. 6. Haasteena estävä yhdysuntaraenne Maaseututaajamissa ei ole juuriaan pohdittu viristysalueiden riittävyyttä ja saavutettavuutta, osa taajaman lievealueita on yleensä mahdollista äyttää viristyseen joamiehenoieudella. Tarastelualueen maisemaraenne seä raennettu ympäristö, etenin taajamaa halovat liienneverot ja vesistöt asettavat omat haasteensa myös viristysalueiden riittävälle määrälle ja saavutettavuudelle.

65 60 Saarijärven ydinesusta sijoittuu olmen järven rajoittamalle melo suppealle annaselle eiä ydinesustan välittömässä läheisyydessä ole metsäalueita, joita asuaat voisivat äyttää joamiehenoieudella viristyseen. Myös Mannilassa, Pyyhälässä ja Koiralammella vesistöillä seä pohjoisosassa valtatiellä ja rautatiellä on estevaiutus, joa rajoittaa asuaiden liiumista ympäröiville metsäalueille. Kestävän yhdysunnan näöulmasta aavatyössä on pyritty sovittamaan yhteen estävän yhdysunnan eri osa-alueet: viristysalueen riittävyys, laatu ja saavutettavuus viristysäytön ehittäminen sosiaalinen ympäristö ulttuurihistoria maisema luonnonympäristö ja luonnonvarat yhdysuntaraenteen eheyttäminen 6.. Yhtenäinen, riittävän laaja ja hyvin saavutettava viristysalue Suunnitelman päätavoitteena on varata riittävästi viristysaluetta suhteessa äyttäjämääriin ja luonnon estoyyyn. Voimassa olevassa asemaaavassa oleva viristysaluevaraus attaa alle puolet siitä Mannilan männiön alueesta, joa todellisuudessa on otettu jo viristysäyttöön. Mannilan männiön viristysalueen mitoitusessa tulee ottaa huomioon paitsi olmen aupunginosan asuaat, myös ouluesusen oppilaat, ahden päiväodin lapset seä aavan vaiutusalueen ulopuoliset äyttäjät. Viheryhteysien varaamiseen asemaaavassa tulee perustua sujuvaan liiumiseen viherverostoa pitin alueelta toiselle. Mannilan männiön viristysalueen pinta-alan mitoitusessa tulee ottaa huomioon alueen ysyntäpaine, harjualueen ja rantojen huono ulutusestävyys seä melo vähäiset joamiehenoieudella äytettävät alueet aavan vaiutusalueella. Alueen vapaat rannat ja maisemalliset teijät lisäävät myös viristysalueen houuttelevuutta. Viristysäyttöä vähentäviä teijöitä ovat etenin ydinesustan väestön

66 6 iäraenne. Koiralammen ja Pyyhälän suunnalta melo pitä etäisyys Mannilaan seä asuinalueiden välittömässä läheisyydessä olevat viristysaluevarauset ja joamiehenoieudella äytettävien alueiden läheisyys vähentävät Mannilan viristysalueen äyttöpainetta samoin uin omaoti- ja rivitaloasuaiden mahdollisuus puuhastella omassa pihassa. 6.. Viristysäytön ehittäminen Leneily ja talvisaiaan hiihto on alueen suosituimmat liiuntamuodot. Asemaaavassa tarastellaan mahdollisuutta tuoda uusia viristysäytön muotoja alueelle, niin että eri väestöryhmien tarpeet tulisivat paremmin huomioitua. Rantaalueilla on täreä meritys viristysäytössä, mutta ne ovat myös erityisen heriä luonnonoloiltaan. Asemaaavassa rantojen viristysäyttö pyritään ohjaamaan niille rannanosille, joilla ulutusestävyys on hyvä. Nyyinen valaistu pururata on vajaa olme ilometriä pitä. Asemaaavaluonnosen tavoitteena on pidentää nyyistä valaistua pururataa, jolloin reitille saadaan enemmän vaihtelua ja saavutettavuus eri asuntoalueilta paranee. Pidempi reitistö palvelee myös laajempaa äyttäjäryhmää. Pururadan lähtöpiste paripaioineen sijaitsee Matosalmentien varrella lähellä tsasounaa. Autoille varatut 4 5 pysäöintipaiaa ovat usein etenin talvisin täynnä, joten asemaaavassa tulee tarastella pysäöintipaiojen riittävyys ja sijoittuminen. Viristysäyttöä olisi mahdollista monipuolistaa esimerisi sijoittamalla viristysalueelle puistountosalilaitteita ja pulamäi. Matoniemen peltoaluetta olisi mahdollista ehittää hoidettuna nurmialueena pelaamista, auringonottoa ja uloilmatapahtumia varten. Alueelle olisi mahdollista raentaa myös pienoisgolf rata seä pienten lasten leiipuisto ja liiennepuisto. Palveluvarustusta lisäämällä alueen äyttöä olisi mahdollista ehittää. Kesäiosi, wc-tilat, rosiset ja puistonpenit ovat esimerejä alueelle tarvittavasta palveluvarustusesta. Kosteioalueen läpi uleva viristysreitin osalle tarvitaan pitospuut. Mannilan männiön ja Matoniemen alue on luonnonoloiltaan ja maisemaltaan vaihteleva. Raennettu ympäristö sisältää myös monia ulttuurihistorian errosia

67 6 iviaudelta nyypäivään. Luonnon, maiseman ja ulttuurihistorian tuntemusta voidaan lisätä raentamalla alueelle erityinen opetuspolu, joa palvelee erityisesti lapsia, oululaisia ja opiselijoita, mutta myös muita untalaisia ja matailijoita. Reitillä olisi mahdollista esitellä erilaisia luonnon, maiseman ja ulttuurihistorian ohteita, iviauden ja historiallisen ajan asutusta seä alueen ulttuurihistoriaan liittyviä raennusia ja raennelmia Sosiaalinen ympäristö Yhteiset harrastuset vahvistavat perheen sisäisiä siteitä ja ystävyyteen uuluu usein myös yhteisiä harrastusia. Luonnossa liiuminen, alastus ja puuhastelu viljelypalstalla ovat mitä parhaimpia sosiaalisen anssaäymisen tapoja. Kaavan tavoitteena on ehittää Matoniemestä aupunilaisten yhteinen esänviettopaia, jossa otetaan monipuolisesti huomioon erilaisten äyttäjien tarpeet. Matoniemessä oleva vanha esäasunto on Saarijärven aupungin henilöunnan viristysäytössä ja edistää osaltaan aupungin työnteijöiden sosiaalista hyvinvointia ja viristymistä. Asemaaavan tavoitteena on varata olemassa olevan loma-asunnon ympärille laajempi loma- ja vapaa-aiaa palveleva alue, jonne olisi mahdollista raentaa muutamia uusia loma-asuntoja yleiseen ja yhteiseen äyttöön. Kaupuni voisi edistää laajemminin untalaisten hyvinvointia tarjoamalla vapaa-ajanviettopaian esimerisi yleishyödyllisten yhteisöjen äyttöön Kulttuurihistoria Mannilan männiöllä on erityinen meritys saarijärveläisille. Alueen identiteetti ja paian heni ovat syntyneet Mannilan artanon, vanhojen ulureittien, vesistöjen ja harjumaiseman ympärille. Myös ansallisrunoilija J.L. Runeberg on jättänyt leimansa alueelle; Mannilanharjua on utsuttu myös Runeberginharjusi. Kaavaluonnosen tavoitteena on Mannilan männiön ulttuuriarvojen ja ulttuurimaiseman säilyttäminen seä paiallisten arvoaiden raennusten suojelu.

68 Maisemaraenne asemaaavan lähtöohtana Harjualue muodostaa suunnittelualueen maisemauvan selärangan. Suppalammet seä järvi tuovat maisemaa riastuttavia elementtejä samoin uin asvillisuuden vaihtelut harjun männiömetsistä alempana oleviin reheviin lehtoihin ja osteioihin. Maiseman vaihtelua ja oreuseroja voidaan hyödyntää reitistöjen suunnittelussa ja erilaisissa viristysäyttömuodoissa. Rantavyöhyeet ovat erityisen riaita asvistoltaan ja eläimistöltään. Kahden maisemaelementin rajalla yhdistyy ummanin elementin ominaisuudet. Maisemauvassa rantavyöhyeen yhtenäisellä asvillisuusvyöhyeellä on maisemauvaa eheyttävä vaiutus. Suunnittelualueen rannoilla on ateamaton puustoinen vyöhye; harjualueen rannoilla rehevämpi rantametsä jatuu harjun rinteille uivan anaan metsätyyppinä. Matoniemen peltoaluetta rajaa rannan apea seametsävyöhye. Asemaaavan tavoitteena on seä maiseman, että eliöiden annalta täreän yhtenäisen puustoisen rantavyöhyeen säilyttäminen. Mannilan artanon eteläpuolella oleva puuujanne ertoo vanhasta tielinjausesta, joa on ulenut vanhalta maantieltä artanon pihan ohi Matoniemeen. Vanhoista suurista puistolehmusista muodostuva ujanne on hallitseva maisemaelementti artanon eteläpuolella ja se on osa paian ulttuurihistoriaa. Ympäristössä asvaa myös siperianpihtaa ja lehtiuusta. Asemaaavassa puuujanne tulee huomioida säilytettävänä ohteena. Saarijärven seudun maatalousulttuurin ehitys on alanut veden äärellä raivatuista rantapelloista. Matoniemen avoin peltomaisema riastuttaa taajamamiljöötä luomalla vaihtelua metsäiseen harjumaisemaan seä harjulta että järven suunnasta atsottuna. Saarijärven esustan vireillä olevan yleisaavan ohjausryhmä on linjannut, että Matoniemeen ei yleisaavassa osoiteta asuinraentamiseen. Myös asuaiden puolelta on vedottu alueen viljelypalstojen säilyttämiseen... erittäin täreää, nimenomaan psyologisesti, että aupunilaisilla on mahdollisuus itse asvattaa

69 64 edes jotain syötävää. Työtä tämä aii vaatii, mutta se on vapaaehtoista ja niin palitsevaa, että sitä ei oiein pysty sanoin uvaamaan. uvaa tuntojaan eräs palstaviljelijä. Nyyinen palstaviljely turvaa hyvin peltomaiseman säilymisen. Viljelypalstojen vuoraus on uitenin vähentynyt vuosi vuodelta ja asemaaavassa Matoniemen viristysäytön muita mahdollisuusia tulee tutia alueen ehittämisesi Luonnonympäristö ja luonnonvarat Asemaaavassa luonnon ja luonnonympäristön vaaliminen ovat eseisiä tavoitteita. Suunnitelmassa tavoitteena on luoda edellytyset luonnon monimuotoisuuden säilymiselle ja ehittymiselle muun muassa iinnittämällä huomiota eologisiin äytäviin ja luonnon ydinalueiden säilymiseen. Suojeltavien ja harvinaisten eliölajien, uten liito-oravan ja sinivuooesiintymän, elinympäristöjen säilymisen edellytyset tulee huomioida asemaaavoitusessa. Pohjavesi on Mannilan männiön merittävä luonnonvara. Asemaaavan tavoitteena on antaa aavassa määräyset pohjaveden suojelemisesi. Määräysissä tulee ottaa huomioon raennetuilta alueilta muodostuvien hulevesien äsittely niin, että turvataan Mannilan pohjavesialueen veden laatu ja määrä. Luonnon ulutusestävyyden huomioiminen luo edellytyset myös eologiselle estävyydelle. Kaavaluonnosessa pyritään viristysalueen eri aluevarausilla ja reitistöjen suunnittelulla ohjaamaan viristysäyttöä ulutusestävyydeltään paremmille alueille. Myös olemassa olevia poluja ja reittejä pyritään hyödyntämään alueen suunnitelmassa. Kulutusestävyydeltään heioilla alueilla reitit joo atetaan soralla, puru- tai puuhaeella, osteioalueilla voidaan äyttää pitospuita. Rantojen uluminen heientää viristysäyttöä. Suunnittelualueella rantaeroosiota lisää vesistön säännöstely, joten rantavyöeiden asvillisuuden säilymisen turvaaminen on täreää. Mannilan männiön ja Matoniemi alueella on erittäin hyvät mahdollisuudet luonnon moninaisäytölle. Alueella on vesistöjä alastamista, vesillä liiumista ja

70 65 muuta harrastustoimintaa varten seä melein osemattomia alueita luonnon tarailua varten. Kaavan tavoitteena onin edistää alueella viristyseen liittyviä erilaisia toimintoja Yhdysuntaraenteen eheyttäminen ja tiivistäminen Olemasuolevien selvitysten ja maastoäyntien perusteella alueen mahdolliset täydennysraentamiseen sopivat alueet on selvitetty. Vajaaäyttöisiä alueita tai joutomaita (Kuvio 3.) on suunnittelualueella lähinnä Mannilantien alu- ja loppupäässä, Lossinrannassa, Matoniemessä seä Mannilan artanon läheisyydessä. Asemaaavaluonnosessa näille alueille pyritään löytämään taroitusenmuainen äyttö joo osana viristysaluetta tai täydentämällä olemassa olevia asuinalueita. Mannilantien varsi on jo melo täyteen raennettu, joten täydennysraentamisen osoittaminen aavassa tulee olemaan maltillista. Täydennysraentamisen sijoittumiseen vaiuttaa osaltaan unnallistenisten verostojen sijainti ja apasiteetti. Täydennysraentamisen tavoitteena on säilyttää alueen olemassa olevat arvot huomioimalla muun muassa Mannilantien varren luvulle tyypillinen raennustyyli ja atunäymät seä parantaa olemassa olevia yhdysuntaraenteen epäohtia, uten esimerisi evyen liienteen puuttuvia yhteysiä. Uusien raennusten sijoittelussa tavoitteena on löytää tasapainoinen raenne uuden ja vanhan raentamisen välillä. Raennusten sijoittumista tonteille on tutittu raeisuusartan avulla ja uudet raennusmassat pyritään sijoittamaan jatamalla vanhaa raennetta ja riomatta atunäymiä.

71 66 Kuvio 3. Suunnittelualueen vajaaäyttöiset alueet. 6. Asuaiden ja viristysalueen äyttäjien tavoitteet Kestävä yhdysunta muotoutuu osaltaan asuaiden vaiuttamismahdollisuusista oman asuinympäristönsä ehittämisessä. Tämän opinnäytetyön tulosena laadittu alustava aavaluonnos perustuu estävään yhdysuntaraenteeseen, jossa on huomioitu alueen luonto- ja maisemateijät, olemassa oleva yhdysuntaraenne ja ulttuuriympäristö. Osallisten mielipiteitä ei tämän työn yhteydessä ollut aiataulullisista syistä mahdollista ottaa huomioon, vaia se on ysi täreimmistä teijöistä estävän yhdysunnan suunnittelussa. Laadittu alustava aavaluonnos toimii alueen jatoehittelyssä yhtenä vaihtoehtona vertailtaessa erilaisten aavavaihtoehtojen vaiutusia. Sen jäleen un Mannilan männiön viristysalueen aavahane virallisesti äynnistetään, tulee osallisilla, uten esimerisi alueen asuailla, urheiluseuroilla, ouluilla, päiväodeilla, olemaan eseinen rooli alueen lopullisen asemaaavan laadinnassa.

72 67 7 MANNILAN MÄNNIKÖN ASEMAKAAVALUONNOS Mannilan männiön asemaaavan ensisijainen taroitus on varata riittävät, hyvin saavutettavat ja monipuoliset viristysalueet asuaiden ja muiden äyttäjien tarpeisiin. Tämä on ollut lähtöohtana myös tarasteltaessa yhdysuntaraenteen tiivistämisen mahdollisuusia. Kaavalla turvataan myös alueen ulttuuriperinnön ja luonnonympäristön arvot ja ominaispiirteet. Eologisen estävyyden näöulmasta aavassa on erityisesti iinnitetty huomiota eologisiin verostoihin, viherverostoihin seä evyen liienteen edellytysten parantamiseen. Eologista estävyyttä tuee yhtenäinen ja riittävän laaja viristysaluevaraus, jota ei ole pirstottu muulla maanäytöllä. Viherverosto ja eologinen verosto ovat pääosin samoja, osa ympärillä oleva yhdysuntaraenne määrittelee reunaehdot niiden laajuudelle ja sijoittumiselle. Kulttuurinen ja sosiaalinen estävyys tulevat aavassa esille ulttuurihistoriallisten raennusten suojeluna, arvoaan maiseman suojeluna ja alueen erilaisina viristysaluevarausina, joissa on pyritty huomioimaan erilaisten äyttäjäryhmien viristystarpeet. Matoniemen alue tarjoaa untalaisille ajanvietto- ja ohtaamispaian. Taloudellisen estävyyden näöulmasta aavassa on tutittu täydennysraentamisen mahdollisuutta olemassa olevien verostojen ja asuinortteleiden läheisyydessä. Kaavassa täydennysraentamista on sijoitettu lähinnä joutomaa-alueille tai muuten vajaaäyttöisille alueille niin, että ne täydentävät olemassa olevia ortteliraenteita ja atunäymiä. Täydennysraentamisen sopeutumista ympäristöönsä on ohjattu aavamerinnöillä ja määräysillä. Mannilan nyyisen asuinalueen väljä puutarhamainen olemus on haluttu säilyttää ja täydennysraentamisen määrä on aavaluonnosessa hyvin maltillinen.

73 68 7. Asemaaavaluonnosen aluevarauset, aavamerinnät ja määräyset Asemaaavaluonnosesen suurimman aluevarausen muodostaavat viristysalueet, joita on yli 80 % oo suunnittelualueesta. Yhdysuntaraenteen tiivistäminen on hyvin maltillista ja suunnittelualueen oonaisraennusoieus on 8064 errosneliömetriä, josta osa on jo toteutunutta. Alla olevassa tauluossa (Tauluo 7.) on esitetty aavan aluevarauset, prosenttiosuudet suunnittelualueesta seä raennusoieuden määrät. TAULUKKO 7. Asemaaavaluonnosen aluevarauset. Aluevarauset Pinta-ala Pinta-ala Kerrosala ha % -m² Asumiseen varatut alueet,30 5, Yleisten raennusten orttelialueet 0,757,8 350 Viristysalueet 33,558 8,0 Loma- ja matailualueet,65,7 Liiennealueet 0,36 0,6 Vesialueet 3,4375 8,3 Kadut/tiet 0,06 0,3 KAAVA-ALUE yht. 4, Viristyseen varatut alueet Viristysäyttöön on asemaaavassa varattu alueita yhteensä noin 33 hehtaaria. Nyyistä vaiutusalueen asuasta ohden viristysaluevarausta on noin 6 m²/ asuas. Viristysaluetta on pyritty varamaan riittävästi huomioiden olemassa olevat suosituset, tulevat tarpeet seä äyttöpainetta lisäävät ja vähentävät teijät. Viristysalueesta on pyritty muodostamaan toiminnallisesti hyvä oonaisuus, jossa esimerisi laajempi viristysaluereitistö muodostuu pienemmistä osareiteistä erilaisissa maastoissa, jolloin alueella liiuvat voivat valita itselleen sopivimman reitin. Viristysaluemerintöjä on täydennetty erilaisin indesimerinnöin, joilla on pyritty ottamaan paremmin huomioon luonto- ja maisemateijät. Matoniemen alue

74 69 on varattu maisemallisesti täreäsi puistoalueesi, joa tulee säilyttää avoimena (VP-ma). Aluevarausmerintä mahdollistaa alueen ehittämisen monipuolisesi untalaisten oleselualueesi, jossa on aluevarauset pallo- ja leiienttää seä iosiraennusta varten. Matonimen peltoalueen ja rantametsän rajalla on meritty uusi uloilureittivaraus. Palstaviljelyalue on meritty alueenosa merinnällä (rp). Palstaviljelyalueen oo on melo suuri, mutta osaa siitä voidaan hoitaa esimerisi maisemapeltona. Se osa Mannilan männiön alueesta, jota jo nyyiselläänin äytetään viristysalueena, on meritty lähiviristysalueesi (VL). Nyyinen pururata seä harjun päällä uleva polu on meritty uloilureitisi. Matoniemen ympäri on meritty uusi uloilureittivaraus, joa liittyy olemassa olevaan reitistöön. Matoniementien ja Pentinniemen väliin jäävä järeä mäntyvaltainen metsäuvio on todettu luonto- ja maisemaselvitysessä soveltuvan liito-oravan elinympäristösi. Alueelta on aiaisempia liito-oravahavaintoja, ja todennäöistä on, että Matoniemen pohjuassa asustavat liito-oravat äyttävät tätä laajempaa metsäaluetta myös elinpiirinään. Kaavaluonnosessa alue on meritty luonnonmuaisesti hoidettavana taajamametsänä (VL-). Kaavamääräysen tavoitteena on paitsi säilyttää uhanalaisen liito-oravan elinolosuhteet myös turvata pohjaveden määrä ja laatu. Voimaailla metsänhoidollisilla toimenpiteillä ja maan pintaerrosen riomisella on yleensä pohjavettä huonontava vaiutus. Tälle viristysalueen osalle ei ole aavassa meritty varsinaisia viristysaluereittejä ja tätä osaa olisiin mahdollista ehittää luontopolualueena. Alueelle on varattu asi uimaranta-aluetta. Lossinrannassa harjun jyrässä rinteessä ollut yleinen uimaranta on siirretty loivemmalle rannanosuudelle lähemmäsi matonpesupaiaa. Matoniemen päässä, vanhan lossilaiturin upeessa oleva uimaranta on meritty nyyiselle paialleen. Viristysalueiden luonnon erityispiirteet on otettu huomioon osa-alueen merinnöissä, jota ohjaava viristysäyttöä seä alueiden hoitoa ja raentamista. Suppalampia yhdistävä ja siitä harjun pohjoispuolella jatuva suo- ja osteiojuotti, Liolammen ympäristö seä lähelle Matosalmen siltaa laseva Herajärvestä las-

75 70 eva puronnoto on meritty luonnon monimuotoisuuden annalta täreäsi alueenosasi (luo-). Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaiat seä uluyhteydet on aavassa turvattu luo- alueenosamerinnällä. Asumiseen varatut orttelialueet Suunnittelualueen jouto- ja vajaaäyttöiset alueet seä taajamauvallisesti hajanaiset alueet sijoittuvat Mannilantien alu- ja loppupäähän, Sistuslammen pohjoisrannalle seä Matoniemeen. Alueiden sopivuutta raentamiseen on tarasteltu muun muassa maiseman, maaperän raentamiselpoisuuden, unnallistenisten verostojen seä pienilmaston annalta. Myös viristysalueiden riittävyys, saavutettavuus, monipuolisuus seä luonnon- ja maiseman erityispiirteet on otettu huomioon arvioinnissa. Arvioinnin perusteella maisemallisesti herä Matoniemi seä Mannilantien alupää jätettiin pois mahdollisista asuinraentamisen alueista. Uusia asuinpientalojen orttelialueita (AP) on meritty aavaluonnosessa Sistuslammen pohjoisrannalle entiselle metsitetylle pellolle, joa viettää loivasti etelään tarjoten hienot näymät lammelle ja harjumaisemaan. Myös Mannilantien jateella oleva suojainen pienialainen rinnepelto sopii hyvin asuinraentamiseen uten myös Lossinrannan läheinen täyttömaa-alue. Mannilan artanolle ja viristysaluetta palvelevalle uudelle pysäöintialueella johtavan uuden adun varteen on sijoitettu asi erillispientalotonttia. Loma-asumiseen varatut alueet Asemaaavaluonnosessa ysityisten omistamat asi esäasuntoa on meritty loma-asuntojen orttelialueesi (RA). Matoniemessä aupungin omistaman lomaasunnon läheisyyteen on meritty laajempi orttelialue (RM-), joa on taroitettu yleiseen tai yhteisöjen äyttöön. Aluetta voidaan ehittää untalaisia palvelevana ooontumispaiana esimerisi esäjuhlien pitopaiana tai erilaisten seminaarien järjestämiseen.

76 7 Yleisten raennusten alueet Ortodosiseuraunnan tsasouna on meritty irojen ja muiden seuraunnallisten raennusten orttelialueesi (YK). Tällä hetellä päiväotina toimiva Mannilan artanon alue on aavassa varattu yleisten-, palvelu- ja asumiseen varattujen raennusten orttelialueesi (YPA). Pitällä aiavälillä tavoitteena on, että esustan alueelle saataisiin uusi päiväoti, jonne Mannilan ja Päiväummun päiväotiryhmät voitaisiin yhdistää. Kaavamerintä mahdollistaa jatossa Mannilan artanon ehittämisen myös muuhun uin päiväotiäyttöön. Muut alueet Yhdysuntatenisen huollon alueenosasi (et) on meritty vedenottamon huoltoraennus. Sistuslampi, Tervalampi ja Liolampi on meritty vesialueesi, jolla ei saa suorittaa luonnontilaa muuttavia toimenpiteitä (W/S-). Liienneverot ja pysäöinti Asemaaavaluonnosessa muodostetaan ysi uusi atu, joa palvelee liiennöintiä Mannilan artanolle, ahdelle uudelle asuinpientalotontille ja viristysaluetta palvelevalle yleiselle pysäöintialueelle. Liiennöinti Matoniemeen seä Liolammen läheiselle esäasunnolle on meritty aavaan ajoyhteytenä. Kaavaluonnosessa on varattu evyen liienteen yhteys Mannilan artanolta esustan suuntaan. Mannilantien päästä Lossarintielle meritty evytliiennevaraus yhdistää Karhilanrannan alueen läpi tulevan evyen liienteen yhteyden Mannilan ja ydinesustan suuntaan. Mannilan palloentältä on olemassa oleva poluyhteys Mannilantielle. Kaavaluonnosessa yhteyttä on täydennetty jatumaan Mannilan männiön suuntaan ohjeellisella evytliiennevarausella. Kaavamääräysillä on pyritty säilyttämään alueen ulttuurimaisema myös muilta osin uin suojelemalla ainoastaan paiallisesti arvoaat raennuset. Matosalmentien leveys, oreusasema seä pintamateriaali määrätään säilytettäväsi. Liolammen läheisen esäasunnon ajoyhteyden merinnässä on huomioitu herä harjualue. Ajoyhteys loma-asunnolle tulee toteuttaa maaston muotoja myötäillen ilman suuria leiausia, pengerrysiä ja reunaojia. Myös vanha lossilaituri, sen raenteelliset ominaispiirteet ja ulonäö on aavassa suojeltu.

77 7 Mannilan männiön viristysaluetta palveleva yleinen pysäöintialue on varattu Mannilan artanon itäpuolelle, jossa on nyyisin avoin hieaenttä. Pysäöintialue voi palvella myös Mannilan artanon tarpeita. Matoniemeen on varattu asi pienempää alueenosaa viristysalueen äyttäjien tarpeisiin. Alueet voidaan toteuttaa hyvin evyesti, niin että vaiutuset luontoon ja maisemaan ovat mahdollisimman vähäiset. Suojeluohteet Paiallisesti arvoaat raennuset on meritty suojelumerinnöin (sr). Mannilan artanon pääraennus on meritty suojeltavasi raennusesi sr- merinnällä, jona muaisesti raennus on historiallisesti, ulttuurihistoriallisesti ja raennustaiteellisesti merittävä raennus, jona ominaispiirteet tulee orjaus- ja muutostöissä säilyttää. Matoniemen päässä oleva 800 luvun lopulta oleva vanha lohograniittiivistä raennettu lossilaituri on meritty myös suojeltavasi ohteesi. Alueen iinteiden muinaismuistojen säilyminen on turvattu muinaismuistoalueen osa-alueen merinnällä, joa ieltää alueen aivamisen, peittämisen, muuttamisen ja muun ajoamisen muinaismuistolain nojalla. 7. Kaavaluonnosen vaiutusten arviointi Vaiutusten arvioinnissa aavaluonnosen toteutusen vaiutusia on verrattu olemassa olevaan tilanteeseen muun muassa seuraavien ominaisuusien osalta: yhdysuntaraenteen liienteen yhdysunta- ja energiatalouden luonnon ja luonnonvarojen maiseman, aupuniuvan, ulttuuriperinnön ja raennetun ympäristön ihmisten elinolojen ja elinympäristön annalta

78 73 Vaiutuset yhdysuntaraenteeseen Yhdysuntaraenteen annalta aavaluonnosen päätavoite on varata riittävän laaja, monipuolinen ja hyvin saavutettava uloilualue ydinesustan ja läntisten aupunginosien asuaille ja muille äyttäjille. Kaavaluonnosessa viristysalueen saavutettavuus ja monipuolisuus on pystytty toteuttamaan hyvin, mutta laajuus tarastelualueen asuasta ohti täyttää ohtuullisesti olemassa olevat suosituset. Läheiset vesistöt lisäävät viristyseen äytettävän alueen pinta-alaa, jota ei tässä laselmassa ole huomioitu. Vesistöt tarjoavat seä esäisin että talvisin merittävän viristysmahdollisuuden. Suositusten muaan laajemman puisto- tai uloilumetsän vähimmäisvaraus tulisi olla 00 m²/asuas ja suositeltava oo 00 m²/asuas (Komulainen 995, 36). Vaiutuset liienteeseen Autoliienteen määrä tulee asvamaan jonin verran Mannilantiellä, Paavontiellä ja Matosalmentiellä. Haitallisinta liiennemäärien asvu on viristysalueen läpi ulevalla Matosalmentiellä. Autoliienteen asvua on aavassa pyritty hillitsemään varaamalla hyvät evyenliienteen yhteydet etenin esustan suuntaan. Miellyttävä reitti metsän hali houuttelee äyttämään estäviä liiumistapoja. Vaiutuset yhdysunta- ja energiatalouteen Kaavaluonnos tiivistää vähäisessä määrin nyyistä yhdysuntaraennetta. Tiivistämisen alueisi on valittu ne alueet, joilla ei ole ennestään ollut viristysäyttöä tai ne sijoittuvat irralleen nyyisestä viristysalueesta. Alueiden raentamiselpoisuus ja liittyminen olemassa olevaan yhdysuntaraenteeseen ovat olleet myös riteereinä tiivistämisen ohteissa samoin uin atunäymien eheyttäminen. Asutusen tiivistämisellä Mannilantien varrella on positiivisia yhdysunta- ja energiataloudellisia vaiutusia. Uudet asuntoorttelit tueutuvat olemassa oleviin yhdysuntatenisiin verostoihin. Mannilantien varrella on mahdollisuus liittyä auolämpöön, joa osaltaan edistää estävää ehitystä.

79 74 Vaiutuset luontoon ja luonnonvaroihin Rantojen viristysäyttöä on ohjattu Matoniemen alueelle, jonne on aavassa meritty uloilureitti pellon ja rantametsän rajaan. Huonosti ulutusta estäville harjualueen jyrille rannanosille ei ole meritty viristysreitistöjä. Vaiutuset maisemaan, taajamauvaan, ulttuuriperintöön ja raennettu ympäristöön Kaavan vaiutusen maisemaan ovat vähäiset. Uudisraentaminen sijoittuu olemassa olevien raennettujen alueiden läheisyyteen ja maisemallisesti arvoaat alueet säilyvät lähes entisellään. Matoniemen avoimen maiseman säilyminen on turvattu aavassa. Nyyisen loma-asunnon ohdalle lähelle lahden pohjuaa on varattu laajempi alue matailua palvelevien raennusten orttelialueesi, jonne saa raentaa loman- ja vapaa-ajanviettoa palvelevia raennusia yleiseen ja yhteisöjen äyttöön. Kaavalla on positiivisia vaiutusia ulttuuriperinnön säilymisen annalta. Muinaismuistoalue ja paiallisesti arvoaat ulttuurihistorialliset raennuset on meritty suojelumerinnöin. Niissä ohdin, missä uutta raentamista on osoitettu arvoaiden ulttuurihistoriallisten ohteiden läheisyyteen, tulee uudisraentamisen sopeutua mittasuhteiltaan, tyyliltään ja materiaaleiltaan alueen maisemauvaan ja perinteiseen raennusantaan. Vaiutuset ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön Ysittäisen asuaan annalta asemaaavalla voi olla seä positiivista, että negatiivista vaiutusta. Negatiivisia vaiutusia voivat tuntea ne nyyiset asuaat, jota arvioivat oman asuinympäristönsä heientyvän naapuriin tulevan uuden raentamisen myötä. Osa alueen vanhenevista asuaista voi oea myös myönteisenä uusien asuinpientalojen ja rivitalojen raentamisen alueelle, osa siinä vaiheessa un omaotiasuminen äy liian rasaasi, on hyvä, että omalta asuinalueelta löytyy muita asumisvaihtoehtoja. Positiivisia vaiutusia oevat myös ne uusille orttelialueille asettuvat asuaat, jota arvostavat esustan läheisiä palveluja ja viristysalueen läheisyyttä. Viristysalueen monipuolisempi palvelutarjonta hyödyttää aiia äyttäjiä.

80 75 Johtopäätelmänä vaiutusten arvioinnista voidaan todeta, että aavan oonaisvaiutuset ovat pääosin myönteisiä. Kielteisiä vaiutusia ovat liienteen lisääntyminen erityisesti viristysalueen läpi ulevalla Matosalmentiellä. Liiennemäärät ovat uitenin tässä aavarataisussa vähäisempiä uin vaihtoehdossa, jossa Matoniemen alue varattaisiin oonaan asutuseen.

81 76 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA ALUEEN JATKOKEHITTÄMISEHDOTUKSET Asemaaavaluonnosen viristysaluevarauset täyttävät nyytilanteessa vaiutusalueen asuaiden näöulmasta määrä, laatu ja saavutettavuus huomioiden estävän yhdysunnan tarpeet. Miäli huomioidaan Mannilan männiön viristysalueen muut äyttäjäryhmät, tulisi viristysaluevarausen olla laajempi. Tulevaisuudessa Koiralammen suunnalla tulee olemaan tarvetta laajemmalle uloilualuevarauselle, miäli alueelle aavoitetaan uutta asumista. Mannilan männiön etäisyys Koiralammen aupunginosan länsiosista on yli ilometri, jolloin saavutettavuus on jo melo heio. Myös ydinesustan tulevissa aavahaneissa tulee iinnittää huomioita viristysalueiden riittävyyteen ja saavutettavuuteen. Ydinesustan asuaista suurin osa on iääitä ja Mannilan männiön alue voi olla monelle esustan asuaalle jo liian etäällä, joten ydinesustan alueella orostuu asutusen välittömässä läheisyydessä olevien viristysalueiden tarpeellisuus ja helppo saavutettavuus. Asemaaavaluonnosen yhtenäinen viristysaluevaraus mahdollistaa alueen ehittämisen monipuolisesi viristysalueesi. Viristystoimintojen ehittämistä varten alueelle tulisi laatia asemaaavan pohjalta viristysalueen yleissuunnitelma, jossa tarastellaan vielä taremmin eri äyttäjäryhmien tarpeet, eri toimintojen tara sijoitus ja alueen palveluvarustus. Yleissuunnitelman tulisi sisältää myös maisemanhoidon yleissuunnitelman, jossa huomioitaisiin alueen äytöstä aiheutuvat hoitotoimenpiteet ja nyyisten maisemavaurioiden orjaaminen. Kestävän yhdysunnan haasteisiin on aavaluonnosessa pyritty vastaamaan eologisen, taloudellisen seä sosiaalisen ja ulttuurisen estävyyden näöulmasta. Eologinen estävyys on pyritty huomioimaan varaamalla riittävän laaja viristysalue pirstomatta sitä muulla maanäytöllä. Luonnon monimuotoisuuden annalta merittäville alueille ei aavaluonnosessa ole osoitettu uusia viristysreittivarausia. Myös viher- ja eologisten verostojen jatumiseen on suunnitelmassa iinnitetty huomiota siltä osin un se ympäröivien jo raentuneiden alueiden osalta on ollut mahdollista.

82 77 Taloudellinen estävyys on huomioitu alueen täydennysraentamisena, joa tueutuu olemassa oleviin yhdysuntatenisiin verostoihin. Kaavaluonnos mahdollistaa alueen nyyistä monipuolisemman viristysäytön, jolloin se palvelee paremmin eri väestöryhmiä edistäen sosiaalista estävyyttä. Matoniemeen sijoitettu yleiseen äyttöön taroitettu matailupalvelualue voi palvella edelleen työyhteisöjen viristysäyttöä, mutta myös sosiaalisesti heiommassa asemassa olevia untalaisia. Alueen arvoaiden raennusten suojelu edistää osaltaan alueen ulttuurista estävyyttä samoin uin Matoniementien linjausen, leveyden, oreusaseman ja pinnoitteen säilyttäminen entisen muaisena. Alueen identiteettiä on pyritty tuomaan esille myös aavan nimistössä. Kuvio 4. Viistoilmauvassa Matoniemi ja Sistuslampi (Saarijärven aupuni, Maanäyttö ja aavoitus).