16WWE Vapo Oy Energia. Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu vuonna 2010 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

Transkriptio

1 Vapo Oy Energia Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu vuonna 2010 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

2 Vapo Oy Länsi-Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailun vuosiyhteenveto Sisältö 1 JOHDANTO 1 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA 1 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumi- ja vesitilanne 8 4 TARKKAILUN TOTEUTUS Yleistä Näytteenotto ja virtaamamittaus Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Tuotantovaiheen tarkkailu Jälkihoitovaihe Ympärivuotinen tarkkailu Rankkasadejaksot näytteenotto Näytteiden analysointi Päästöjen laskenta Raportointi Väliraportointi Vuosiraportointi Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna TARKKAILUN TULOKSET VUONNA Yleistä Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät Tarkkailusoiden virtaamat ja valumat Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu Keskimääräinen vedenlaatu Vedenlaatu eri vuodenaikoina Kevättulvan ja rankkasateen aikainen vedenlaatu Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Ominaiskuormitus vuositasolla Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina Eri vesiensuojelutasojen ominaiskuormitusten vertailu Ominaiskuormien vaihtelu tuotantoalueittain ja vuosittain 40 6 TARKKAILUSUOT Yleistä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Paskonneva (Alajärvi) Pirjatanneva (Alavus) 47

3 Rahka-Romuneva (Alavus) Porrasneva (Evijärvi / Kauhava) Pyymaanneva altaat 1 ja 4 (Evijärvi) Saapasneva, allas 1 (Evijärvi) Kairineva (Halsua) Helmikäiskeidas (Isojoki) Iso-Korvaneva (Jalasjärvi) Kontio- ja Palloneva laskuoja 1 (Jalasjärvi) Liikaneva (Jalasjärvi) Löyhinkineva (Jalasjärvi) Näätäneva, allas 4 (Jalasjärvi) Näätäneva, kasvillisuuskenttä (Jalasjärvi) Susineva (Jalasjärvi) Vasikkaneva (Jalasjärvi) Vähä-Hautaneva (Jalasjärvi) Kampinkeidas (Kauhajoki) Koihnanneva (Kauhajoki) Lupikostonneva (Kauhajoki) Säkkineva (Kauhajoki) Uitonneva (Kauhajoki) Viitalanneva (Kauhajoki) Kurikkaneva (Kuortane) Sarvineva lohko1 (Kuortane) Sarvineva laskuoja 3 allas 4 (Kuortane) Teerineva (Kuortane) Isoneva laskuojat ja 1 ja 3 (Kurikka) Takaneva (Kurikka) Lamminneva laskuojan 1 kosteikko (Lappajärvi/Lapua) Lamminneva lohko 4+2 kosteikko (Lappajärvi/Lapua) Huhdanneva, maaperäimeytys (Lapua) Östra Mossen (Närpiö) Östramossen pintavalutuskenttä (Närpiö) Rackarmossen (Närpiö) Haukineva lohko4 pintavalutuskenttä (Seinäjoki) Haukineva lohko7 kosteikko (Seinäjoki) Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki) Peuraneva pumppaamo 1 ja 2 (Seinäjoki) Sammatinneva (Seinäjoki) Naarasneva (Soini) Naarasneva pintavalutuskenttä 4 (Soini) Naarasneva kosteikko (Soini) Matosuo lohkot 1 ja 2 (Soini) Teerisuo lohkot 1 ja 2 (Soini) Ulpassuo (Soini) Profeettaneva (Teuva) Tynnyrikallionneva (Toholampi) Jauhoneva (Veteli) Kapustaneva (Veteli) Laurinneva (Veteli) Pollarinneva (Veteli) Ristineva (Veteli) Sarvineva (Veteli) 141

4 Korpisalonneva (Vimpeli) Korpisalonneva, laskuoja 1 (lohkot 11/12) Korpisalonneva, laskuoja 2 (lohko 1) kosteikko Korpisalonneva, laskuoja 5 (lohko 5) Korpisalonneva, laskuoja 6 (lohko 7) Korpisalonneva, laskuoja 7 (lohkot 8/9) Korpisalonneva laskuoja 8 (lohko 15) Korpisalonneva lohko Korpisalonneva, lohko Pälvineva (Vimpeli) Ruissaarenneva (Vimpeli) Loukkusuo laskuoja 1 kosteikko (Ähtäri) Loukkusuo laskuoja 5 pintavalutuskenttä (Ähtäri) Mäkikylänsuo (Ähtäri) Mäkikylänsuo kasvillisuusaltaat 1 ja 2 (Ähtäri) Riihi-Peuraneva (Ähtäri) Soidinsuo (Ähtäri) Soidinsuo, pintavalutuskenttä 1 (Ähtäri) Soidinsuo, pintavalutuskenttä 2 (Ähtäri) Tupasuo (Ähtäri) VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Kuormitus ELY-keskuksittain Hämeen ELY-keskus (entinen Hämeen ympäristökeskus) Pirkanmaan ELY-keskus (entinen Pirkanmaan ympäristökeskus) Varsinais-Suomen ELY-keskus (entinen Lounais-Suomen ympäristökeskus) Keski-Suomen ELY-keskus Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Uudenmaan ELY-keskus (entinen Uudenmaan ympäristökeskus) Kuormitus vesistöalueittain Kymijoen vesistöalue (14) Porvoonjoen vesistöalue (18) Paimionjoen vesistöalue (27) Aurajoen vesistöalue (28) Lapinjoen vesistöalue (33) Eurajoen vesistöalue (34) Kokemäenjoen vesistöalue (35) Karvianjoen vesistöalue (36) Lapväärtinjoen vesistöalue (37) Teuvanjoen vesistöalue (38) Närpiönjoen vesistöalue (39) Kyrönjoen vesistöalue (42) Lapuanjoen vesistöalue (44) Purmonjoen vesistöalue (46) Ähtävänjoen vesistöalue (47) Kruunupyynjoen vesistöalue (48) Perhonjoen vesistöalue (49) Suomenlahden rannikkoalue (81) Suomenselän rannikkoalue (83) Kuormitus yksityisten tuottajien soilla 197

5 Kuormitus Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Kuormitus Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Kokonaiskuormitus YHTEENVETO POHJAVESIEN JA KAIVOJEN TARKKAILU KIRJALLISUUS 204 Liitteet Liite 1 Pysyvät päästötarkkailuasemat vuonna 2010 Liite 2 Täydentävät tarkkailuasemat vuonna 2010 Liite 3 Erillistarkkailut ja kuntoonpanotarkkailut vuonna 2010 Liite 4 Pinta-alat ja kuormitukset vesistöalueittain 2010 Pöyry Finland Oy Jarmo Sillanpää, Ins.(AMK) Antti Leskelä, FM Yhteystiedot PL 38, Harjutie Kaustinen puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

6 1 1 JOHDANTO Vapo Oy Energian Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Lounais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2010 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n laatimaa ja ympäristökeskusten hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille (Pöyry Environment Oy 2008). Tarkkailuohjelma sisältää Länsi-Suomen alueen lisäksi eräiden Vapo Oy:n Itä-Suomen ja Uudenmaan alueilla sijaitsevien soiden kuormitustarkkailun. Tarkkailujakso oli kolmatta kertaa hydrologinen vuosi Osana tarkkailua toteutetaan myös Keski-Suomen ja Länsi-Suomen ELY-keskusten alueella olevien yksityisten turvetuottajien tarkkailuja, jos näillä on asiasta erillinen sopimus tarkkailusta vastaavan konsultin kanssa. Samoin pientuottajien tarkkailutulokset tai Vapo Oy:n tulosten pohjalta lasketut vuosikuormitukset raportoidaan vuodesta 2009 alkaen Vapo Oy:n raporteissa ainoastaan, jos tuottajalla on asiasta sopimus konsultin kanssa. Tarkkailun pysyvät päästötarkkailuasemat ovat ympärivuotisen virtaaman mittaamiseen tarkoitettuja jäätymättömiä kaivoja. Lisäksi tarkkailuun kuuluu täydentäviä päästötarkkailuasemia, joissa ei ole ympärivuotista tarkkailua. Vuoden 2010 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedot laati Pöyry Finland Oy. Tässä raportissa esitetään koko Vapo Oy Energia läntisen alueen turvetuotannon piirissä olevien soiden vuoden 2010 kokonaiskuormitus sekä kuormitus ympäristökeskuksittain ja vesistöalueittain jaoteltuna. Kuormitukset on laskettu pysyvien päästötarkkailuasemien ominaiskuormituslukujen perusteella. Tässä raportissa on lisäksi tarkasteltu Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskusten osalta tarkemmin pysyvien päästötarkkailusoiden vedenlaatua, virtaamia ja kuormituslukuja eri vuodenaikoina ja pitkällä aikavälillä aiempiin tarkkailuvuosiin verraten. Samoin alueen täydentävien päästötarkkailuasemien vedenlaatu- ja kuormitustuloksia on tarkasteltu suokohtaisesti. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osa-kokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja yksinkertaisista laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat taivasalla hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Käytäntö on osoittanut, että turvetuotannon vesistövaikutuksista kertovat raportit ja selvitykset kaipaavat alan perusterminologian selventämistä, jotta lukija paremmin ymmärtäisi lukemaansa. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona ja kuvassa 1 turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä.

7 Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla tai Auma Aumalla tarkoitetaan kuivan turpeen varastokasoja, jotka usein sijaitsevat tuotantoalueiden reunoilla Aumapalo Turveauman palaminen, jonka aikaansaa voimakkaan mikrobitoiminnan aikaansaama lämpötilan kohoaminen turveauman pintaosissa. Aumojen lämpötilojen tarkkailua tehdään lämpökameroilla mm. lentokoneesta käsin Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus. Koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Eristysoja Tuotantoaluetta ympäröivä oja, joka estää suon ulkopuolisten vesien pääsyn tuotantoalueelle ja jonka avulla ohjataan vedet tuotantoalueen ohi Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä Huuhtouma Alueelta huuhtoutuvan aineen määrä pinta-alaa ja aikayksikköä kohden (esim. g / ha päivässä) Huuhtoutuminen Liikkuvan veden aiheuttama maaperän ainesten kulkeutuminen Imukokoojavaunu Turvetuotantomenetelmä, jossa jyrsinturve kerätään paineilman avulla Itsekuumeneminen Turveauman lämpeneminen siinä tapahtuvien biologisten prosessien takia Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle Jyrsinturve Pinnasta jyrsitty ja ilmakuivattu turve joka kerätään 40-50% kosteudessa ja varastoidaan turveaumoihin ennen kuljetusta energialaitoksille. Jyrsös Suon pinnasta irrotettu kuohkea, ohut turvekerros Karhe Saran suuntainen 1-2 m leveä keko johon kuiva jyrsös tai palaturve on kerätty (karhettu) kuormaamista ja aumaan siirtoa varten Karheaminen 2

8 Kuivan jyrsöksen tai palojen keruu karheelle 3 Kasvillisuusallas Vesikasveja kasvava laskeutusallas, jossa kasvit (mm. ruoko, korte, sarat, pajut, vehka) sitovat vedessä olevia ravinteita Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon Kenttäpalo Varsinaisen turvekentän palo, joka voi saada alkunsa työkoneen pakokaasujen mukana tulevasta kipinästä, kuuman pakosarjan päälle kertyneen pölyn syttymisestä, työkoneen raapaisusta kiveen, aumapalosta, tupakoinnista tms. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kiintoaines Vedessä kulkeutuva kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut Kuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi) Kääntäminen Turpeen pöyhimistä kuivumisen edistämiseksi Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva hiukkasjakoinen aines laskeutuu altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsään, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus

9 4 Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi) Palaturve Energian tuottamista varten palaksi muotoiltu polttoturve. Usein sylinterin muotoinen tai ns. lainepala Peruskuivatusvaihe Ajanjakso jolloin suota kuivatetaan turvetuotantoon. Kestää noin 3-6 vuotta Pidätin Päisteputken sarjaojan puoleiseen päähän rakennettu pidätin (esim. puinen säleikkö, kelluva salaojaputki, siivilälevy, reikäinen muoviputki tms.), jonka avulla päisteputki pysyy paremmin avoinna Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan Päisteputki Sarkaojan ja kokoojaojan yhdistävä salaojaputki eli putkioja, jonka tarkoituksena on toimia rumpuna työkoneiden liikkuessa saralta toiselle Reunaoja Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkojaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 m leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaoja-allas (lietesyvennys) Noin 5-10 m pituinen (sarkaojan pituuden mukaan) ja noin 0.8 m levyinen syvennys sarkaojan päässä ennen päisteputkea Sarkaojapidätin Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Sato tai saanto Yhden kuivatusjakson aikana tuotettu turvemäärä (m 3 /ha) Tarkkailu Toimintaa, jolla pyritään selvittämään esimerkiksi turvetuotannon erilaisia vaikutuksia (käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailu) Tuotantosuo Suoalue jolla turvetuotanto on käynnissä

10 5 Tuotantokuntoinen suo Tuotantoa varten kunnostettu suo, joka turpeen menekin mukaan on joko tuotannossa tai tuotannon ulkopuolella (levossa) Tuotannosta poistunut suoalue Alue, jolla turvetuotantoa ei enää harjoiteta tuotettavan turpeen loppumisen vuoksi. Alueiden jälkikäyttöä selvitellään nykyään laajasti. Alueet voidaan mm. uudelleen vesittää, käyttää peltona, metsittää jne. Turvepöly Turvetuotannon eri työvaiheissa irtoava hyvin hienojakoinen pölyaines, joka voi tuulten mukana kulkeutua tuotantoalueen ulkopuolellekin Turvelaji Turpeen kasvilajikoostumus. Turvelajien pääryhmät ovat rahkaturpeet (S), saraturpeet (C), puuturpeet (L) sekä ruskosammalturpeet (B). pääturvelajit voidaan jaotella useisiin alalajeihin, mm. tupasvillarahkaturve. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Veto-oja Lohkon / lohkojen valumavedet kuljettava oja Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi YVA YVA prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan Uusia turvetuotantoa koskevia asioita tuli mukaan kun lakia ja asetusta muutettiin

11 TUR VETUOT ANT OALUE 6 Päisteputki Reunaoja Eristysoja Kokoojaoja Sarkaoja Pidätin Jako-oja 4 Sarkaojaallas Lohko no 5 6 Pintavalutus kenttä Laskuoja Läjitysalue Laskeutusallas Lieteallas Mittapato Puomi tms. Turveauma Turveauma Turveauma Kuva 1 Turvetuotantoalueen nimistöä 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Länsi-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Kauhava sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2010 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen säätilastoja vuodelta Lämpötila Vuoden 2010 keskilämpötila (2,5 o C) oli Kauhavalla 0,7 astetta vertailukauden keski-lämpötiloja alhaisempi. Vuosi 2010 oli 1,8 astetta edellistä vuotta kylmempi, mikä johtui vuoden 2010 kylmistä talvikuukausista (kuva 2). Keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella joulukuusta 2009 maaliskuuhun Kesäkuu oli hieman normaalia kylmempi, mutta heinäkuusta lokakuuhun oli normaalia lämpimämpää. Varsinkin heinäkuu oli erittäin lämmin kuukausi, keskilämpötila (19,6 o C) oli 3,9 astetta lämpimämpi verrattuna vuosien keskiarvoon. Vuonna 2010 terminen kasvukausi alkoi Länsi-Suomessa 7.5. eli noin viikkoa tavanomaista myöhemmin. Terminen kasvukausi päättyi eli noin viikkoa tavanomaista aikaisemmin (Ilmatieteen laitos 2011). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella.

12 25,0 20,0 15,0 10,0 KAUHAVA 16WWE o C 5,0 0,0-5,0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu -10,0-15,0-20,0 Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Kauhavalla vuosina ja vertailuajanjaksona Sadanta Vuonna 2010 Länsi-Suomessa saatiin sateita huomattavasti vertailujakson keskiarvoa (494 mm) enemmän (577 mm). Hieman keskiarvoa sateisempaa oli maalis-, touko-, syys- ja lokakuussa. Kaikkein sateisin kuukausi oli elokuu (133 mm), jolloin oli erittäin rankkoja sateita. Tammikuu oli vähäsateisin kuukausi (9 mm) KAUHAVA Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu mm Kuva 3 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Kauhavalla vuosina ja vertailuajanjaksona

13 3.3 Lumi- ja vesitilanne 8 Länsi-Suomessa lunta oli talvella aluksi vähän, mutta tammikuussa lumipeite oli jo keskimääräistä paksumpi. Myös helmi-maaliskuussa lunta oli keskimääräistä enemmän. Tammikuussa lumen syvyys oli 30 cm, helmikuussa 41 cm ja maaliskuussa 53 cm. Terminen talvi alkoi varsin myöhään ja loppui aikaisin Joulukuun puolenvälin kova pakkasjakso jäädytti järvet etelää myöten. Tarkkailujakson alussa järvien pinnankorkeudet olivat alhaiset, mutta elokuun 2010 rankat sateet nostivat järvien pinnankorkeutta. Esimerkiksi Lappajärven pinnankorkeus oli marraskuussa cm alle pitkän aikavälin keskitasoa ja elokuussa cm pitkän aikavälin keskitasoa korkeammalla. Lumen syvyys kuukauden 15. päivänä talvella Kauhava Kauhava cm Marras Joulu Tammi Helmi Maalis Huhti Kuva 4 Lumen syvyys Kauhavalla talvella ja vertailuajanjaksolla TARKKAILUN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Käyttötarkkailun puitteissa kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä, kuten esimerkiksi ojituksista ja laskeutusaltaiden puhdistuksista. Käyttötarkkailussa kirjataan ylös myös tuotannon ajoittuminen, tuotantomenetelmät ja ylimääräiset vesinäytteidenottoajat. Käyttötarkkailun on hoitanut tarkkailun tilaaja Vapo Oy Energia. Tarkkailusoiden osalta tiedot ovat erityisen tärkeitä, koska niiden avulla joudutaan mm. tulkitsemaan poikkeuksellisten kuormitustilanteiden syytä. Päästötarkkailu käsittää virtaaman mittauksen, vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti sekä kuormituslaskennan ja tulosten raportoinnin. Vuoden 2010 päästötarkkailun ja raportoinnin on hoitanut Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Päästötarkkailusta on annettu yksityiskohtaiset määräykset ympäristöluvissa. Tuotantoalueella voi olla kuntoonpanoajan, tuotantoajan tai ympärivuotista tarkkailua. Turvetuottaja ottaa kesällä

14 9 mahdollisuuksien mukaan rankkasadejaksoilla lisänäytteitä. Suurilla tuotantoalueilla voi olla useita erityyppisiä päästötarkkailupisteitä. Uusilla tuotantoalueilla päästötarkkailu aloitetaan ennen toiminnan aloittamista. Jälkihoitovaiheessa päästöjä tarkkaillaan ympäristökeskuksen määräämän ajan. Vaikutustarkkailut voivat sisältää sekä vesistötarkkailua eli veden fysikaalis-kemiallista tarkkailua, biologista tarkkailua että muita vesistöjen tilaan liittyviä selvityksiä. Vaikutustarkkailut aloitetaan jo ennen tuotantovaihetta. Vesistötarkkailussa on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 2010 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Biologisia tarkkailuja tehdään 3 6 vuoden välein ympäristökeskusten ennalta hyväksymien ohjelmien mukaisesti. Biologisella tarkkailulla voidaan saada tietoa siitä, miten turvetuotannon kuormitus vaikuttaa vesistön tilaan ja miten mahdolliset muutokset näkyvät eliöstön koostumuksessa ja runsaussuhteissa. Pöly- ja melutarkkailua voi olla velvoitteena tuotantoalueen ympäristöluvassa. Jos ympäristöluvassa on tarkkoja määräyksiä mittauksista, toimitaan luvan mukaan. Useimmiten luvassa on määrätty, että pöly- ja/tai melutarkkailu tehdään alueellisen ympäristökeskuksen määräämällä tavalla. Tällöin voidaan toimia tarkkailuohjelman kohdassa 4.3 kuvatulla tavalla ensin selvitysmenettelyn kautta ja vasta tarvittaessa suorittaa mittauksia. Pohjavesitarkkailusta voi olla velvoite tuotantoalueen ympäristöluvassa. Tällöin suoritetaan joko pohjavesialuekohtaista seurantaa tai tilakohtaista talousvesikaivotarkkailua (tarkkailuohjelman kohta 4.4). 4.2 Näytteenotto ja virtaamamittaus Päästötarkkailunäytteet (kertanäyte) on hakenut tarkkailua hoitava konsultti. Näytteenoton yhteydessä konsultti on mitannut virtaaman. Konsultti on myös tarkastanut mittapadot silloin, kun on käynyt lukemassa jatkuvatoimiset pinnankorkeusmittarit (mallit Telog WLS-2109e ja WLS-31). Pinnankorkeudet Telog on rekisteröinyt minuutin välein ja laskenut niistä 30 minuutin ajalta keskiarvon. Keskiarvo ja kellonaika ovat tallentuneet Telogin muistiin. Telogin keräämä pinnankorkeusaineisto on purettu kannettavalle tietokoneelle tai tiedonkeruulaitteelle (DTU A-203). Kuntoonpanosoilla virtaama on mitattu tarkkailun tilaajan toimesta kuntoonpanotöiden aikana päivittäin. Mitta-asemilla tehdään ennen tuotantokauden alkua vuositarkastus. Mikäli olosuhteet/ laiterikot tms. mittauspaikassa tilapäisesti estävät mittapadon avulla tehtävän virtaaman mittauksen, sovitaan korvaavasta mittausjärjestelystä (esim. läheisen toimivan aseman tietojen käyttö) erikseen ko. ympäristökeskuksen kanssa. Virtaaman mittausta voidaan tehdä myös muilla soilla, mikäli niillä on toimivat mittapadot valmiina Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Uusilla kuntoonpanovaiheessa olevilla tuotantoalueilla suolta lähtevästä vedestä näytteitä on otettu mittapadolta tai laskuojasta, mikäli mittapatoa ei ole asennettu. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä krt / kk

15 kevättulva (yleensä ) 1 krt / viikko 16WWE krt / 2 vko Tuotantovaiheen tarkkailu Tuotantovaiheessa päästöjen tarkkailua tehdään määrävuosina kaikilla tuotantoalueilla osana lupavelvoitetta, yleensä kahden vuoden ajan tuotannon aloittamisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä sekä jälkihoidon aikana. Tuotantovaiheen tarkkailussa on tarkkailtu vesiensuojelumenetelmien toimivuutta ottamalla näytteet ennen käsittelyjä ja niiden jälkeen yleensä neljä kertaa vuodessa (maalis-huhti, kesäheinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu). Näytteenoton yhteydessä on mitattu virtaama Jälkihoitovaihe Jälkihoitovaiheen päästöjä tarkkaillaan tarkkailuohjelman mukaisesti ympäristökeskuksen määräämän ajan Ympärivuotinen tarkkailu Ympärivuotiset asemat on varustettu virtaaman mittausta varten lämpöeristetyillä mittapadoilla ja mittalaitteilla, joiden toimintakuntoa on seurattu säännöllisesti. Virtaaman mittauksen on toteuttanut vuonna 2010 ympärivuotisesti Nab Labs Oy. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa on tarkkailtu ottamalla näytteet ennen käsittelyä ja sen jälkeen.

16 Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä krt / kk kevättulva ( ) 1 krt / viikko krt / 2 vko Rankkasadejaksot näytteenotto Turvetuottaja on ottanut kesällä 2010 mahdollisuuksien mukaan rankkasateiden aikaisissa ylivirtaamatilanteissa lisänäytteitä, jotka kuvaavat runsaasta sateesta johtuvaa veden laadun ja kuormituksen muuttumista. Tavoitteena on saada kultakin asemalta kaksi rankkasateen aiheuttamaa lisänäytettä vuosittain. Nab Labs Oy on tehnyt rankkasadenäytteistä aina laajan analyysivalikoiman mukaiset määritykset. Vuonna 2010 analysoitiin muutamia rankkasadenäytteitä. 4.3 Näytteiden analysointi Nab Labs Oy:n laboratoriossa näytteistä on tehty joko laaja tai suppea analyysivalikoima. Ympäristölupien vaatiessa on tehty myös muita analyysejä, esim. nitraatti- ja nitriittitypen summa tai Östra Mossenilla asiditeetti. Hehkutushäviö on tehty aina, kun kiintoainepitoisuus on ylittänyt 20 mg/l. Kuntoonpanotarkkailujen näytteistä ja rankkasadenäytteistä on analysoitu laaja analyysivalikoima. Tuotantovaiheen tarkkailujen näytteistä on analysoitu suppea analyysivalikoima. Ympärivuotisten tarkkailukohteiden näytteistä on määritetty laaja analyysivalikoima talvella ja kevättulvakaudella joka toinen näytteenottokerta ja kesällä joka kolmas näytteenottokerta. Muulloin on määritetty suppea analyysivalikoima. Laaja analyysivalikoima Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Suppea analyysivalikoima Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Ammoniumtyppi Fosfaattifosfori (suod.) Rauta

17 4.4 Päästöjen laskenta 12 Turvetuotantoalueelta lähtevän veden määrän ja laadun tarkkailutulosten perusteella on laskettu turvetuotannon brutto- ja nettopäästöt vesistöön. Bruttopäästö on suoalueelta lähtevä kokonaisainemäärä, joka koostuu alueen kuivatuksen ja muokkauksen aiheuttamasta päästöstä sekä alueen luonnonhuuhtoumasta. Bruttopäästön ja luonnonhuuhtouman erotuksena saadaan nettopäästö. Nettopäästö on laskettu vähentämällä tarkkailukohteiden bruttopäästöistä luonnontilaisten soiden ns. taustapitoisuuksien ja tarkkailusuon valuman avulla laskettu taustahuuhtouma. Tausta pitoisuuksina on käytetty sovittuja lukuja: kiintoaine 2 mg/l, kokonaisfosfori 20 g/l ja kokonaistyppi 500 g/l. Nettopäästöt on laskettu vastaaville jaksoille kuin bruttopäästöt. Kuormitustarkkailun vesinäyte kuvaa veden laatua näytteenottopäivästä seuraavaan näytteenottopäivään. Jakson päästömäärä saadaan pitoisuuden ja vesimäärän tulona Kuormituksen laskentatapa pätee myös kevät- ja tulvanäytteisiin sekä rankkasadenäytteisiin. Mikäli padosta ei näytteenottohetkellä virtaa vettä, näytettä ei ole otettu vaan jakson kuormitus lasketaan sitä edeltävän näytteenoton pitoisuuksien perusteella. Tarkkailujakson pituus riippuu näytteenottotiheydestä sekä virtaaman muutoksista. Turvetuotantoalueen päästö (kg/d) saadaan kertomalla ominaiskuormitusluvut tuotantoalueen pinta-alalla (lohkot ja auma-alueet). Kullekin ympärivuotiselle tarkkailukohteelle on käytetty kyseisellä kohteella mitattuja lukuja. Koko tuotantoalueen päästöt on laskettu yhden mittauspaikan tulosten perusteella, mikäli vesienkäsittelymenetelmä on ollut sama koko alueella. Jos osalla tuotantoaluetta vesienkäsittelymenetelmä on ollut eri kuin tarkkailussa olleella osa-alueella, on päästöt tälle alueelle arvioitu erikseen ominaiskuormituslukujen avulla. Päästöt on ilmoitettu kg/d tai kg/a. Tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt on laskettu samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätty kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Tämän jälkeen jälkikäyttövaiheessa oleva alue ei ole enää mukana turvetuotannon päästölaskelmissa. Eri vuodenaikojen päästöt on saatu laskemalla eri vuodenajoille keskimääräiset päästöt ja kertomalla ne kunkin vuodenajan pituudella. Eri vuodenaikojen päästöt yhteen laskemalla on saatu vuosipäästö. Vuosipäästöt on laskettu hydrologiselle vuodelle Täydentävät tarkkailukohteet, joilta ei otettu näytteitä ympärivuotisesti tai ei suoritettu omaa tarkkailua vuonna 2010, päästöt laskettiin ympärivuotisten tarkkailukohteiden keskimääräisten ominaiskuormitusten avulla. Ominaiskuormituksella tarkoitetaan päästöä pinta-alayksikköä (hehtaari) ja aikayksikköä (päivä) kohden. Ominaiskuormitus (g/ha d) saadaan jakamalla pitoisuuden ja jakson keskivirtaaman tulo mittapadon valuma-alueen pinta-alalla Raportointi Väliraportointi Jokaisen näytteenottopäivän jälkeen Nab Labs on koonnut edeltävän kahden viikon perusjakson (tai muun poikkeavanpituisen jakson) virtaamamittauksen tiedot päästömäärän väliraportointia varten. Väliraportoinnissa on käytetty pääsääntöisesti kahden viikon seurantajaksoa. Tulokset ovat olleet heti niiden valmistuttua ja viimeistään 3 viikon kuluttua näytteenotosta nähtävissä www-palvelussa johon tunnukset saa Vapo Oy:ltä. Tulokset on toimitettu lisäksi kirjallisena postin välityksellä niille Vapo Oy:n toimipaikoille tai muille tarkkailuvelvollisille, joilla ei ole em. yhteyttä.

18 Väliraporteissa on esitetty vesimäärä- ja vedenlaatutiedot ja ominaispäästöjen suuruus g/ha d (kiintoaine, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi) jaksoittain sekä päästöjen kertymä vuoden alusta (kg/km 2 ) ja näihin liittyvä grafiikka Vuosiraportointi Pöyry Finland Oy raportoi koko vuoden tarkkailun tulokset päästö- ja vesistötarkkailun osalta erillisissä yhteenvetoraporteissa, jotka toimitetaan Vapo Oy:lle ja asianomaisille ELYkeskuksille kirjallisessa muodossa sekä muille tarkkailussa olevien soiden haltijoille ja tarkkailualueen kunnille ensi sijassa sähköisessä muodossa ( Vuonna 2010 sekä kuormitus- että vesistötarkkailujen yhteenvetoraportit on tehty erikseen kullekin ELY-keskukselle. Päästötarkkailun vuosiraporteissa esitetään Vapo Oy:n läntisen Suomen ja muiden tarkkailuun osallistuvien tuotantoalueiden ominaispäästöluvut ja niiden keskiarvot (brutto- ja netto) sekä tarkkailuvuoden kokonaispäästöt kunkin tarkkailuvelvollisen osalta ympäristökeskuksittain, vesistöalueittain (3. jakovaihe) sekä tuotantoalueittain. Vuotuiset päästömäärät ( ) on laskettu toteutuneiden päästötarkkailujaksojen avulla. Päästöraportin sisältää tarkkailuvuoden päästömäärien tulosten vertailua soiden aikaisempien vuosien ja muiden tarkkailujen tuloksiin taulukkomuodossa sekä graafisesti. Vuosiraportti on laadittu tekstin ja taulukoiden osalta myös sähköiseen muotoon. Konsultti toimittaa tiedot lisäksi Vahti-rekisteriin ympäristöhallinnon TYVI-operaattorin kautta. Tarkkailusoiden vedenlaatua ja kuormitusta on tarkasteltu myös vuodenajoittain. Vuodenajoittaisessa tarkastelussa on noudatettu Ilmatieteen laitoksen ilmoittamia vuosien 2009 ja 2010 termisten vuodenaikojen jaotteluja tarkkailualueella: Vuodenaika Kuukaudet Päivämäärät Viikot Jakson pituus Talvi joulu-maaliskuu Kevät huhti-toukokuu Kesä touko-syyskuu Syksy syys-marraskuu (2009) (2010) Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna 2010 Vuonna 2010 tarkkailussa oli mukana 84 pysyvää päästötarkkailuasemaa (liite 1), joista 34 mittasi yläpuolista vedenlaatua. Täydentävää tarkkailua tehtiin 183 pisteellä (liite 2), niistä 72 oli yläpuolisia. Erillis-laajaan tarkkailun 10 tarkkailupisteen joukkoon kuuluivat mm.kahden ruokohelpikosteikon, yhden maaperäimeytyksen ja yhden kemikalointiaseman tarkkailut. Kuntoonpano tarkkailua suoritettiin 23 pisteeltä, joista 10 oli yläpuolisia pisteitä (liite 3). Pinnankorkeuksien tai vedenlaadun tarkkailua kaivoista tai pohjavesistä suoritettiin 11 kohteessa.

19 14 5 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA Yleistä Vapo Oy Energian läntisellä alueella oli turvetuotannon piirissä olevia soita vuonna 2010 yhteensä 263 kpl, joista Vapo Oy Energian omistamia oli 232 ja yksityisten omistamia 31 kpl. Vuonna 2009 mukaan ovat tulleet uusien, kuntoonpanovaiheessa olevien tuotantoalueiden lisäksi Vapo-konserniin kuuluvan Kekkilä Oy:n tuotantoalueet. Aikaisemmin Fortumin omistuksessa olleet 15 tuotantoaluetta ovat siirtyneet Vapon omistukseen. Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232 suota vetensä 302 reittiä pitkin. Vapo Oy:n tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen ala oli ha. Levossa oli 213 ha ja valmistelussa ha ha oli poistunut tuotannosta alle viisi vuotta sitten, ha yli 5 vuotta sitten. Vapo Oy Energian tuotantoalueiden yhteispintaalat on esitetty taulukossa 1. Vapo Oy Energian osalta tuotannosta poistuneita alueita oli yhteensä ha. Alle 5 vuotta poistuneita alueita oli ha, ja yli 5 vuotta sitten poistuneita alueita ha (taulukko 1). Yksityisten turvetuottajat mukaan laskien saadut yhteispinta-alat on esitetty taulukossa 2. Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Soita on kaikkiaan 20 eri vesistöalueen varrella. Vesistöalueista suurimmat ovat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueet (taulukko 1). Vuonna 2010 Kalajoen vesistöalue siirtyi pois Vapon Länsi-Suomen tarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteyteen. Vapo Oy Energian tuotantoalueita (taulukko 1) vesistöalueittain tarkasteltaessa, eniten tuotantosoita tai niiden osia (30 % koko määrästä) oli kappalemääräisesti mitattuna Kokemäenjoen vesistöalueella (91 kpl). Kokemäenjoen vesistöalueen tuotantokelpoisen alan osuus (5 962 ha) tuotantokelpoisen alan kokonaismäärästä oli 24,6 %. Kymijoen vesistöalueella oli 60 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai alueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotantokelpoisen suoalan määrä (4 851 ha) edusti 20,0 % kaikesta tuotantokelpoisesta alasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 16,3 %. Karvianjoen vesistöalueella (30 kpl) oli 12,2 % tuotantokelpoisesta pinta-alasta. Muiden 16 vesistöalueen osuus oli tuotantokelpoisesta pintaalasta vajaat 27 %. Taulukko 1 Vapo Oy Energian läntisen Suomen turvetuotannon pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2010 Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotanto- Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä kunnossa alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue Porvoonjoen vesistöalue Paimionjoen vesistöalue Aurajoen vesistöalue Lapinjoen vesistöalue Eurajoen vesistöalue Kokemäenjoen vesistöalue Karvianjoen vesistöalue Lapväärtinjoen vesistöalue Teuvanjoen vesistöalue Närpiönjoen vesistöalue Kyrönjoen vesistöalue Lapuanjoen vesistöalue Purmonjoen vesistöalue Ähtävänjoen vesistöalue Kruunupyynjoen vesistöalue Perhonjoen vesistöalue Lestijoen vesistöalue Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalue 79, Suomenselän rannikkoalueen vesistöalue Yhteensä Yhteensä Yhteensä

20 15 Vaikka tarkkailu jakautui useamman ELY-keskuksen alueelle, jää painopiste Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle, missä sijaitsi 100 tuotantoaluetta ja lähes puolet tuotantokelpoisesta alueesta ( ha). Vähiten tuotantokelpoisesta alasta oli Uudenmaan (0,3 %) alueella (taulukko 2). Vuoden 2010 raportissa ei ole mukana Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella sijaitsevan Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueita. Niiden raportointi tapahtuu Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteydessä. Taulukko 2 Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri ympäristökeskusten alueilla vuonna 2010 ELY-keskus Pinta-ala, ha (Yksityiset mukana) Tuotanto- Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä kunnossa alle 5 v yli 5 v Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Uusimaa Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailussa oli vuonna 2010 mukana viiden ELY-keskuksen alueella yhteensä 19 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin luotettavat kuormitustiedot koko hydrologiselta vuodelta Näiden ominaiskuormituslukujen laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä ha, mikä edustaa noin 14 % tarkkailualueen kaikkien turvetuotannossa olevien alueiden tuotantokunnossa olevasta alasta ( ha). Vuonna 2010 oli yhdellä pysyvistä päästötarkkailuasemista vesiensuojelumenetelmänä käytössä nk. Perustaso jota on tehostettu ojanpidättimillä, jolla tarkoitetaan että suolla on käytössä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Kaikkiaan 10 suolla oli käytössä pintavalutus, kahdella suolla virtaaman säätö, kahdella kasvillisuusallas ja pintavalutus sekä kahdella ruokohelpikosteikko ja kahdella osittain kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Kolme tuotantoalueista oli osittain kuntoonpanovaiheessa, loput 16 kokonaan tuotannossa. Ominaiskuormituslaskennassa käytetyt suot on esitetty taulukossa 3 ja niiden sijainti kuvassa 5. Kaikki vuoden 2010 ympärivuotiset päästötarkkailuasemat on liitteenä 1 ja täydentävät päästötarkkailuasemat liitteenä 2. Mukana ovat kaikki asemat, joilta on haettu yksi tai useampi näyte vuonna 2010.

21 16 Taulukko 3 Vapo Oy Energia läntisen alueen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna Ominaiskuormitussuot Paikkakunta Vesiensuojelutaso ELY-keskus Okssuo, pvk ap Tammela pvk Häme Höystösensuo, ruokohelpikosteikko ap Joutsa (Leivonmäki) rhk Keski-Suomi Pajusuo, pohjoispää ap Leivonmäki virtaaman säätö Keski-Suomi Savonneva ap Kyyjärvi pvk Keski-Suomi Valkeissuo ap Petäjävesi virtaaman säätö Keski-Suomi Vehkaneva ap Kinnula pvk Keski-Suomi Hormaneva pohjoinen, pvk ap Karvia pvk Varsinais-Suomi Jämiänkeidas, kosteikon ap Kankaanpää rhk Varsinais-Suomi Satamakeidas, pvk ap Honkajoki Kasvillisuusallas / pvk Varsinais-Suomi Nanhiansuo, pvk ap Huittinen pvk Varsinais-Suomi Saarikeidas 1 ap Jämijärvi kosteikko Varsinais-Suomi Helminkäiskeidas, pvk ap Isojoki pvk Etelä-Pohjanmaa Iso-Korvaneva, lo2 ap Jalasjärvi pvk Etelä-Pohjanmaa Kairineva, la ap Halsua Perustaso+ojapidättimet Etelä-Pohjanmaa Kapustanneva, pvk ap Veteli pvk Etelä-Pohjanmaa Korpisalonneva lohko 11/12, pvk ap Vimpeli pvk Etelä-Pohjanmaa Porrasneva, lo1 ap Evijärvi pvk Etelä-Pohjanmaa Ristineva ap Parkano pvk Pirkanmaa Isosuo, kosteikko 1 ap Punkalaidun kosteikot 2kpl Pirkanmaa Kuva 5 Vapo Oy Energia läntisen alueen ominaiskuormitussoiden sijoittuminen. Kartta Vapo Oy

22 5.2 Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät 17 Vapo Oy Energian läntisellä alueella tuotantokunnossa olevien alueiden kokonaispinta-ala oli lisääntynyt 13 ha vuodesta 2009 eli se oli pysynyt lähes ennallaan. Valmistelussa olevia suoalueita oli 615 ha enemmän ja levossa olevia 81 ha vähemmän kuin edellisvuonna. Tuotantokunnossa oleva suo on enintään viisi vuotta sitten tuotantokuntoiseksi valmisteltu tai tuotannossa ollut alue. Mikäli suoalueella ei kuitenkaan ole ollut toimintaa yli viiteen vuoteen, katsotaan se levossa olevaksi. Valmistelussa olevalla suolla tarkoitetaan turvetuotantoa varten kunnostettavaa suota, jossa vuonna 2010 on tehty joitain valmistelutöitä, kuten puuston raivausta, ojitusta tai pinnan muokkausta. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaojaaltaat sekä päisteputkipidättimet. Vuonna 2010 selvästi yleisin vesiensuojelumenetelmä oli pintavalutus (73 % tuotantopinta-alasta), toiseksi yleisin virtaamansäätö (13 %) ja kolmanneksi yleisin perustaso (10,9 %). Pintavalutuskentillä puhdistettiin vuonna 2010 purkuvedet yli 60 prosenttia suuremmalta pinta-alalta kuin vuonna Pintavalutuskentät edustavat tällä hetkellä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Taulukko 4 Suon käyttövaiheet ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian Läntisellä alueella vuonna HEHTAARIA LÄNTINEN SUOMI Perustaso Pintavalutus tai vastaava Haihd./imeytys Tuotantokunnossa Valmistelussa Levossa Poistunut Poistunut Poistunut ennen Yhteensä Yhteensä % 10,9 73,0 0,2 1,8 13,2 0,6 0,2 Yhteensä Yhteensä Kemikalointi Valunnan säätö Muu Ei mitään YHTEENSÄ 5.3 Tarkkailusoiden virtaamat ja valumat Tarkkailusoiden virtaamat on laskettu näytteenottokertojen välisenä keskiarvona. Pysyvien, ympärivuotisesti vuonna 2010 toimineiden ja ominaiskuormituslaskennassa käytettyjen päästötarkkailuasemien vuoden keskivirtaama oli 19,3 l/s (vuonna ,7 l/s) ja keskivaluma 12,9 l/s km 2 (vuonna ,2 l/s). Pienin vuoden keskivirtaama oli Jokipolvensuolla (2,4 l/s)

23 18 ja suurin Kairinevalla (41 l/s). Vuositasolla pienimmät keskivalumat mitattiin ympärivuotisesti tarkkailluista soista Isosuolla (6,2 l/s km 2 ). Suurimmat valumat mitattiin Pajusuolla, jossa keskivaluma oli 30 l/s (taulukko 5). Suurimmat hetkelliset valumat (taulukko 5) vaihtelivat välillä 36 l/s km 2 (Isosuo) 1052 l/s km 2 (Pajusuo), tosin on erittäin todennäköistä, että useat suurimmista valumista on mitattu padotustilanteissa ja mitatut arvot ovat tästä syystä todellisia suuremmat. Pienin hetkellinen valuma oli 13:llä pysyvällä tarkkailuasemalla 0 l/s km 2 ja useimmilla muilla tarkkailuasemilla lähes 0 l/s km 2. Taulukko 5 Vapo LS tarkkailusoiden virtaamat ja valumat vuonna 2010 Virtaamat ja valumat Vapon LS:n ympärivuotisilla tarkkailuasemilla vuonna 2010 Suo Vesiensuojelutaso Mittapadon Tuotannossa Koko vuosi Suurin Pienin valuma-alue Virtaama Valuma hetkellinen hetkellinen ha ha l/s l/s km 2 valuma valuma Hämeen ELY-keskus Okssuo pintavalutus 80,0 47, ,00 Keski-Suomen ELY-keskus Höystösensuo ruokohelpikosteikko 16,6 16,6 2, ,00 Jokipolvensuo ruokohelpikosteikko 21,5 21,5 2, ,00 Pajusuo virtaaman säätö 69,0 55, ,002 Savonneva pintavalutus 110,0 103, ,00 Valkeissuo virtaaman säätö 66,4 47, ,00 Vehkaneva pintavalutus 198,6 116, ,00 Varsinais-Suomen ELY-keskus Isosuo kosteikko 315,0 247, ,001 Hormaneva, pohpintavalutus 380,3 350, ,00 Jämiänkeidas ruokohelpikosteikko 411,0 195, ,00 Satamakeidas kasvillisuusallas / pintavalu 145,0 108, ,01 Nanhiansuo pintavalutus 86,0 72, ,00 Saarikeidas kasvillisuusallas / pintavalu 100,0 95, ,33 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Helmikäiskeidaspintavalutus 110,0 102, ,00 Iso-Korvaneva kosteikko 264,2 264, ,00 Kairineva perustaso+ojapidättimet 377,0 205, ,13 Kapustanneva pintavalutus 153,0 131, ,00 Korpisalonneva pintavalutus 210,0 165, ,001 Porrasneva pintavalutus 126,2 66, ,03 Pirkanmaan ELY-keskus Ristineva pintavalutus 240,0 129, ,27 Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä 80,0 64, ,00 ka 2010 (n=21): ,04 ka 2009 (n=25): ,13 ka 2008 (n=24) ,12 Minimi: 2,4 6,2 36 0,00 Maksimi: ,33 Vesiensuojelutaso (ka): Perustaso (n=0) Virtaaman säätö (n=2) ,001 Pintavalutus (n=10) ,031 Perustaso + ojapidättimet (n=1) ,13 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) ,17 Ruokohelpikosteikko (n=3) Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=2) Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=19) ,04 Tuotanto/valmistelu (n=3) ,01

24 19 Talvijakson keskivaluma (taulukko 6) pysyvillä tarkkailuasemilla oli 14 l/s km 2. Pienin keskivaluma mitattiin talvella Ristinevan (0,1 l/s km 2 ), suurin Pajusuo (52 l/s km 2 ). Kevätjaksolla pysyvillä tarkkailuasemilla keskivaluma oli suurimmillaan kevättulvasta johtuen 24 l/s km 2, pienin keskivaluma Hormanevalla (2,4 l/s km 2 ), suurin keskivaluma puolestaan Kapustannevalla (58 l/s km 2 ). Kesällä keskivaluma oli selvästi alhaisimmillaan (6,3 l/s km 2 ). Pienin keskivaluma mitattiin Okssuolla 1,4 l/s km 2. Suurin keskivaluma kesällä mitattiin Pajusuolta (13 l/s km 2 ). Syksyn keskivaluma oli (13 l/s km 2 ). Tällöin minimi keskivaluma mitattiin Nanhiansuolta (5,1 l/s km 2 ), maksimi Pajusuolta (28 l/s km 2 ). Vuonna 2009 suurin keskivaluma oli mitattu syksyllä (31 l/s km 2 ) ja pienin kesällä (3,8 l/s km 2 ). Taulukko 6 Pysyvien tarkkailusoiden keskivalumat eri vuodenaikoina vuonna 2010 Virtaamat ja valumat Vapon LS:n ympärivuotisilla tarkkailuasemilla vuonna 2010 Suo Vesiensuojelutaso Talvi Kevät Kesä Syksy Vuosi Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 Hämeen ELY-keskus Okssuo pintavalutus ,3 94 1, ,3 Keski-Suomen ELY-keskus Höystösensuo ruokohelpikosteikko , Jokipolvensuo ruokohelpikosteikko , Pajusuo virtaaman säätö Savonneva pintavalutus 910 9, Valkeissuo virtaaman säätö , Vehkaneva pintavalutus , , ,0 Varsinais-Suomen ELY-keskus Isosuo kosteikko , , , ,2 Hormaneva, pohpintavalutus , , , Jämiänkeidas ruokohelpikosteikko 591 1, , Satamakeidas kasvillisuusallas / pintavalu 689 5, , , Nanhiansuo pintavalutus , , Saarikeidas kasvillisuusallas / pintavalu 218 2, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Helmikäiskeidaspintavalutus 246 2, , Iso-Korvaneva kosteikko , , ,7 Kairineva perustaso+ojapidättimet , , Kapustanneva pintavalutus , , Korpisalonneva pintavalutus Porrasneva pintavalutus 800 7, , Pirkanmaan ELY-keskus Ristineva pintavalutus 195 0, , , ,3 Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä , , ,3 ka 2010 (n=21): , ka 2009 (n=25): , ka 2008 (n=24) Minimi: 195 0, ,5 61 1, , ,2 Maksimi:

25 Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu Keskimääräinen vedenlaatu Vuonna 2010 ominaiskuormituslaskelmassa huomioitujen pysyvien tarkkailuasemien (26 kpl) keskimääräinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 7. Vedenlaatu oli typpipitoisuuksien osalta hieman korkeammat kuin edellisvuonna, muutoin pitoisuudet ovat suunnilleen samaa tasoa kuin edellisinä vuosina. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Taulukko 7 Pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden 2010 vedenlaatu Vesiensuojelutaso Vedenlaatu ph Sähkönjoht. Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn 25 C ms/m mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l ka 2010 (n=26): 6,0 9, ,8 51 ka 2009 (n=25): 6,0 6, ,7 47 ka 2008 (n=24): 6,0 5,5 8, ,2 48 ka 2007 (n=23): 5,8 5,9 9, ,3 58 Minimi: 4,6 1, ,5 0,7 19 Maksimi: 6, ,6 87 Vesiensuojelutaso (ka): Perustaso (n=0) Virtaaman säätö (n=2) 6,3 8, ,5 37 Pintavalutus (n=13) 5,8 8, ,7 60 Perustaso + ojapidättimet (n=2) 5, ,6 61 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 6,0 7, ,0 61 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n= 6,5 8, ,6 33 Ruokohelpikosteikko (n=3) 6,4 4, ,2 30 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n= 6, ,2 45 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=23) 6,1 9, ,4 49 Tuotanto/valmistelu (n=3) 5,8 10, ,6 67 Suokohtaiset keskiarvot on esitetty taulukossa 8. Kohteilta mitattujen näytteiden määrä on esitetty suokohtaisesti (mitatut näytteet/näytteenottokerrat). Kaikilta kohteilta ei saatu jokaisella mittauskerralla määritettyä näytettä, johtuen jäätymisestä tai mittapisteellä ei ole ollut vettä. Yleisesti voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat vesien ja vesialueiden luonne huomioiden pääsääntöisesti melko pieniä. Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 6,0. Happamin keskimääräinen ph oli Nanhiansuolla (4,6). Lähimpänä neutraalia vesi oli Pajusuolla (ph 6,7). Orgaanista ainesta (COD Mn ) havaittiin vuositasolla keskimäärin 51 mg/l, eniten Nanhiansuolla (87 mg/l O 2 ) ja vähiten Höystösensuolla (19 mg/l O 2 ). Koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 9,2 mg/l ja korkein Laurinnevalla (31 mg/l). Vähiten kiintoainetta oli Ristinevalta purkautuvassa vedessä (1,1 mg/l). Höystösensuon, Jokipolvensuon, Satamakeitaan, Helminkäiskeitaan, Kapustannevan, Korpisalonnevan, Porrasnevan ja Östra Mossenin kiintoainepitoisuudet olivat alle 5 mg/l. Eniten kokonaisfosforia purkautui Naarasnevalta (152 g/l) ja vähiten Ristinevalta (16 g/l) vuosikeskiarvon ollessa 72 g/l. Fosfaattifosfori purkuvesissä oli keskimäärin 26 g/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin Lammisuolta (4 582 g/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Satamakeitaalta (946 g/l) ja Ristinevalta (1012 g/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli purkuvedessä 2194 g/l ja ammoniumtyppeä 945 g/l. Rautapitoisin vesi oli Kairinevalla (12,6 mg/l). Alhaisin keskipitoisuus oli Östra Mossenilla (0,7 mg/l) ja Ristinevalla (0,9 mg/l) Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 3,8 mg/l.