VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu vuonna 2011 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella

Transkriptio

1 KUORMITUSTARKKAILU WWE VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu vuonna 2011 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella

2

3 Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailun vuosiyhteenveto Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumitilanne TARKKAILUN TOTEUTUS Yleistä Näytteenotto ja virtaamamittaus Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Tuotantovaiheen tarkkailu Jälkihoitovaihe Ympärivuotinen tarkkailu Rankkasadejaksot näytteenotto Näytteiden analysointi Päästöjen laskenta Raportointi Väliraportointi Vuosiraportointi Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna TARKKAILUN TULOKSET VUONNA Yleistä Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät Ominaiskuormitussoiden valumat v Tarkkailusoiden näytteenottokertojen väliset virtaamat ja valumat Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat v Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu Keskimääräinen vedenlaatu Vedenlaatu eri vuodenaikoina Kevättulvan ja rankkasateen aikainen vedenlaatu Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Ominaiskuormitus vuositasolla Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina Eri vesiensuojelutasojen ominaiskuormitusten vertailu Ominaiskuormien vaihtelu tuotantoalueittain ja vuosittain TARKKAILUSUOT Varsinais-Suomen ELY-keskus Eura... 46

4 6.2.1 Joutsuo (Eura) Eurassuo (Eura) Eurajoki Lammi-Kahalansuo (Eurajoki) Honkajoki Huidankeidas (Honkajoki) Kotkankeidas (Honkajoki) Marjakeidas (Honkajoki) Satamakeidas (Honkajoki) Huittinen Nanhiansuo (Huittinen) Vittassuo (Huittinen) Jämijärvi Saarikeidas 1 (Jämijärvi) Kankaanpää Hirvikeidas (Kankaanpää) Jämiänkeidas (Kankaanpää) Kurkikeidas (Kankaanpää) Viheräperä (Kankaanpää) Karvia Alkkia (Karvia) Haitikeidas (Karvia) Hormaneva, pohjoinen osa (Karvia/Kauhajoki) Loukaskeidas (Karvia) Mustakeidas (Karvia) Suomikeidas kasvillisuusallas (Karvia) Köyliö Lammisuo (Köyliö) Laitila Raumjärvensuo (Laitila) Loimaa Harmantinsuo (Loimaa) Linturahka (Loimaa) Merikarvia Heitonneva (Merikarvia) Iso-Rydistönkeidas (Merikarvia) Kirinneva (Merikarvia) Kotoneva (Merikarvia) Nakkila Kurkelansuo (Nakkila) Oripää Haaroistensuo (Oripää) Siikainen Leppisuo 1 (Siikainen) Leppisuo 2 (Siikainen) VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Kuormitus ELY-keskuksittain Hämeen ELY-keskus (entinen Hämeen ympäristökeskus)

5 7.2.2 Pirkanmaan ELY-keskus (entinen Pirkanmaan ympäristökeskus) Varsinais-Suomen ELY-keskus (entinen Lounais-Suomen ympäristökeskus) Keski-Suomen ELY-keskus Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Uudenmaan ELY-keskus (entinen Uudenmaan ympäristökeskus) Kuormitus vesistöalueittain Kymijoen vesistöalue (14) Porvoonjoen vesistöalue (18) Paimionjoen vesistöalue (27) Aurajoen vesistöalue (28) Laajoen vesistöalue (31) Lapinjoen vesistöalue (33) Eurajoen vesistöalue (34) Kokemäenjoen vesistöalue (35) Karvianjoen vesistöalue (36) Lapväärtinjoen vesistöalue (37) Teuvanjoen vesistöalue (38) Närpiönjoen vesistöalue (39) Kyrönjoen vesistöalue (42) Lapuanjoen vesistöalue (44) Purmonjoen vesistöalue (46) Ähtävänjoen vesistöalue (47) Kruunupyynjoen vesistöalue (48) Perhonjoen vesistöalue (49) Suomenlahden rannikkoalue (81) Suomenselän rannikkoalue (83) Kuormitus yksityisten tuottajien soilla Kuormitus Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Kuormitus Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Kokonaiskuormitus YHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1 Pysyvät päästötarkkailuasemat vuonna 2011 Liite 2 Täydentävät tarkkailuasemat vuonna 2011 Liite 3 Erillistarkkailut ja kuntoonpanotarkkailut vuonna 2011 Liite 4 Pinta-alat ja kuormitukset vesistöalueittain 2011 Pöyry Finland Oy Jarmo Sillanpää, Ins. (AMK) Yhteystiedot PL 38, Harjutie Kaustinen puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com 3

6

7 1 1 JOHDANTO Vapo Oy Energian Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2011 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n laatimaa ja ympäristökeskusten hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille (Pöyry Environment Oy 2008). Tarkkailuohjelma sisältää Länsi-Suomen alueen lisäksi eräiden Vapo Oy:n Itä-Suomen ja Uudenmaan alueilla sijaitsevien soiden kuormitustarkkailun. Tarkkailujakso oli neljättä kertaa hydrologinen vuosi Osana tarkkailua toteutetaan myös Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten alueella olevien yksityisten turvetuottajien tarkkailuja, jos näillä on asiasta erillinen sopimus tarkkailusta vastaavan konsultin kanssa. Samoin pientuottajien tarkkailutulokset tai Vapo Oy:n tulosten pohjalta lasketut vuosikuormitukset raportoidaan vuodesta 2009 alkaen Vapo Oy:n raporteissa ainoastaan, jos tuottajalla on asiasta sopimus konsultin kanssa. Tarkkailun pysyvät päästötarkkailuasemat ovat ympärivuotisen virtaaman mittaamiseen tarkoitettuja jäätymättömiä kaivoja. Lisäksi tarkkailuun kuuluu täydentäviä päästötarkkailuasemia, joissa ei ole ympärivuotista tarkkailua. Vuoden 2011 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedot laati Pöyry Finland Oy. Tässä raportissa esitetään koko Vapo Oy Energia läntisen alueen turvetuotannon piirissä olevien soiden vuoden 2011 kokonaiskuormitus sekä kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain jaoteltuna. Kuormitukset on laskettu pysyvien päästötarkkailuasemien ominaiskuormituslukujen perusteella. Tässä raportissa on lisäksi tarkasteltu Varsinais-Suomen ELY-keskusten osalta tarkemmin pysyvien päästötarkkailusoiden vedenlaatua, virtaamia ja kuormituslukuja eri vuodenaikoina ja pitkällä aikavälillä aiempiin tarkkailuvuosiin verraten. Samoin alueen täydentävien päästötarkkailuasemien vedenlaatu- ja kuormitustuloksia on tarkasteltu suokohtaisesti. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja yksinkertaisista laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat taivasalla hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Käytäntö on osoittanut, että turvetuotannon vesistövaikutuksista kertovat raportit ja selvitykset kaipaavat alan perusterminologian selventämistä, jotta lukija paremmin ymmärtäisi lukemaansa.

8 Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona ja kuvassa 1 turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla tai Auma Aumalla tarkoitetaan kuivan turpeen varastokasoja, jotka usein sijaitsevat tuotantoalueiden reunoilla Aumapalo Turveauman palaminen, jonka aikaansaa voimakkaan mikrobitoiminnan aikaansaama lämpötilan kohoaminen turveauman pintaosissa. Aumojen lämpötilojen tarkkailua tehdään lämpökameroilla mm. lentokoneesta käsin Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus. Koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Eristysoja Tuotantoaluetta ympäröivä oja, joka estää suon ulkopuolisten vesien pääsyn tuotantoalueelle ja jonka avulla ohjataan vedet tuotantoalueen ohi Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä Huuhtouma Alueelta huuhtoutuvan aineen määrä pinta-alaa ja aikayksikköä kohden (esim. g / ha päivässä) Huuhtoutuminen Liikkuvan veden aiheuttama maaperän ainesten kulkeutuminen Imukokoojavaunu Turvetuotantomenetelmä, jossa jyrsinturve kerätään paineilman avulla Itsekuumeneminen Turveauman lämpeneminen siinä tapahtuvien biologisten prosessien takia Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle Jyrsinturve Pinnasta jyrsitty ja ilmakuivattu turve joka kerätään % kosteudessa ja varastoidaan turveaumoihin ennen kuljetusta energialaitoksille. 2

9 Jyrsös Suon pinnasta irrotettu kuohkea, ohut turvekerros Karhe Saran suuntainen 1-2 m leveä keko johon kuiva jyrsös tai palaturve on kerätty (karhettu) kuormaamista ja aumaan siirtoa varten Karheaminen Kuivan jyrsöksen tai palojen keruu karheelle Kasvillisuusallas Vesikasveja kasvava laskeutusallas, jossa kasvit (mm. ruoko, korte, sarat, pajut, vehka) sitovat vedessä olevia ravinteita Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon Kenttäpalo Varsinaisen turvekentän palo, joka voi saada alkunsa työkoneen pakokaasujen mukana tulevasta kipinästä, kuuman pakosarjan päälle kertyneen pölyn syttymisestä, työkoneen raapaisusta kiveen, aumapalosta, tupakoinnista tms. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kiintoaines Vedessä kulkeutuva kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut Kuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi) Kääntäminen Turpeen pöyhimistä kuivumisen edistämiseksi Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva hiukkasjakoinen aines laskeutuu altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön 3

10 Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsään, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi) Palaturve Energian tuottamista varten palaksi muotoiltu polttoturve. Usein sylinterin muotoinen tai ns. lainepala Peruskuivatusvaihe Ajanjakso jolloin suota kuivatetaan turvetuotantoon. Kestää noin 3-6 vuotta Pidätin Päisteputken sarjaojan puoleiseen päähän rakennettu pidätin (esim. puinen säleikkö, kelluva salaojaputki, siivilälevy, reikäinen muoviputki tms.), jonka avulla päisteputki pysyy paremmin avoinna Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan Päisteputki Sarkaojan ja kokoojaojan yhdistävä salaojaputki eli putkioja, jonka tarkoituksena on toimia rumpuna työkoneiden liikkuessa saralta toiselle Reunaoja Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkojaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 m leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja 4

11 Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaoja-allas (lietesyvennys) Noin 5-10 m pituinen (sarkaojan pituuden mukaan) ja noin 0.8 m levyinen syvennys sarkaojan päässä ennen päisteputkea Sarkaojapidätin Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Sato tai saanto Yhden kuivatusjakson aikana tuotettu turvemäärä (m 3 /ha) Tarkkailu Toimintaa, jolla pyritään selvittämään esimerkiksi turvetuotannon erilaisia vaikutuksia (käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailu) Tuotantosuo Suoalue jolla turvetuotanto on käynnissä Tuotantokuntoinen suo Tuotantoa varten kunnostettu suo, joka turpeen menekin mukaan on joko tuotannossa tai tuotannon ulkopuolella (levossa) Tuotannosta poistunut suoalue Alue, jolla turvetuotantoa ei enää harjoiteta tuotettavan turpeen loppumisen vuoksi. Alueiden jälkikäyttöä selvitellään nykyään laajasti. Alueet voidaan mm. uudelleen vesittää, käyttää peltona, metsittää jne. Turvepöly Turvetuotannon eri työvaiheissa irtoava hyvin hienojakoinen pölyaines, joka voi tuulten mukana kulkeutua tuotantoalueen ulkopuolellekin Turvelaji Turpeen kasvilajikoostumus. Turvelajien pääryhmät ovat rahkaturpeet (S), saraturpeet (C), puuturpeet (L) sekä ruskosammalturpeet (B). pääturvelajit voidaan jaotella useisiin alalajeihin, mm. tupasvillarahkaturve. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Veto-oja Lohkon / lohkojen valumavedet kuljettava oja Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä 5

12 Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi YVA YVA prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan Uusia turvetuotantoa koskevia asioita tuli mukaan kun lakia ja asetusta muutettiin Päisteputki TURVETUOT ANT OALUE Reunaoja Eristysoja Kokoojaoja Sarkaoja Pidätin Jako-oja 4 Sarkaojaallas Lohko no 5 6 Pintavalutus kenttä Laskuoja Läjitysalue Laskeutusallas Lieteallas Mittapato Puomi tms. Turveauma Turveauma Turveauma Kuva 1 Turvetuotantoalueen nimistöä

13 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Varsinais-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Niinisalo sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2011 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Apuna on käytetty myös Ilmatieteen laitoksen säätilastoja. Vuoden 2011 keskilämpötila (5,6 o C) oli Niinisalossa 1,9 astetta vertailukauden keskilämpötiloja korkeampi. Vuosi 2011 oli 2,5 astetta edellistä vuotta lämpimämpi, mikä johtui vuoden 2010 kylmistä talvikuukausista ja vuoden 2011 lämpimästä loppuvuodesta (kuva 2). Keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella tammikuusta maaliskuuhun Kaiken kaikkiaan vuosi 2011 oli normaalia lämpimämpi, ainoastaan helmikuu oli vuosien keskiarvoa kylmempi. Helmikuu olikin erittäin kylmä, kuukauden keskilämpötila oli -11,6, mikä 4,7 astetta keskiarvoa kylmempi. Edellisen vuoden tapaan heinäkuu oli vuoden lämpimin kuukausi. Heinäkuun keksilämpötila oli 18,9 astetta, mikä on 3,0 asetetta keskiaroa lämpimämpi. Vuonna 2011 terminen kasvukausi oli normaalia pidempi. Lounais-Suomessa terminen kasvukausi alkoi eli noin viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Terminen kasvukausi päättyi eli noin kolme viikkoa tavanomaista myöhemmin (Ilmatieteen laitos 2012). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 7 25,0 20,0 15,0 NIINISALO oc 10,0 5,0 0,0-5,0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu -10,0-15,0 Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Niinisalossa vuosina ja vertailuajanjaksona

14 8 3.2 Sadanta Vuonna 2011 Lounais-Suomessa saatiin sateita huomattavasti vertailujakson keskiarvoa (670 mm) enemmän (708 mm). Keskiarvoon verrattuna sateisempia kuukausia olivat tammi-, touko-, syys-, ja joulukuu. Kaikkina muina kuukausina satoi normaalia vähemmän. Kaikkein sateisin kuukausi oli syyskuu (156 mm), jolloin satoi 84 mm pitkänajan keskiarvoa enemmän. Huhtikuu oli vähäsateisin kuukausi (15 mm). Kesäkuukausina turvetuotantokauden aikana toukokuu oli vähäsateisin kuukausi ja heinäkuu sateisin. (kuva 3) mm NIINISALO 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 3 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Niinisalossa vuosina ja vertailuajanjaksona

15 9 3.3 Lumitilanne Lounais-Suomessa lunta oli talvella keskimäärästä enemmän. Lunta satoi jo lokakuussa jolloin lunta oli 2 cm. Marraskuussa lumen syvyys oli 4 cm, joulukuussa 12 cm, tammikuussa 47 cm ja helmikuussa 57 cm. Maaliskuussa lumikerros oli paksuimmillaan, lunta oli 63 cm, mikä on 16 cm keskivertoa enemmän (Kuva 4). Huhtikuussa lunta oli 2 cm. Terminen talvi alkoi noin viikkoa normaalia myöhemmin ja loppui noin viikon keskimääräistä myöhemmin. Lumen syvyys kuukauden 15. päivänä talvella cm Loka Marras Joulu Tammi Helmi Maalis Huhti Kuva 4 Lumen syvyys Niinisalossa talvella ja vertailuajanjaksolla

16 10 4 TARKKAILUN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Käyttötarkkailun puitteissa kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä, kuten esimerkiksi ojituksista ja laskeutusaltaiden puhdistuksista. Käyttötarkkailussa kirjataan ylös myös tuotannon ajoittuminen, tuotantomenetelmät ja ylimääräiset vesinäytteidenottoajat. Käyttötarkkailun on hoitanut tarkkailun tilaaja Vapo Oy Energia. Tarkkailusoiden osalta tiedot ovat erityisen tärkeitä, koska niiden avulla joudutaan mm. tulkitsemaan poikkeuksellisten kuormitustilanteiden syytä. Päästötarkkailu käsittää virtaaman mittauksen, vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti sekä kuormituslaskennan ja tulosten raportoinnin. Vuoden 2011 päästötarkkailun ja raportoinnin on hoitanut Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Päästötarkkailusta on annettu yksityiskohtaiset määräykset ympäristöluvissa. Tuotantoalueella voi olla kuntoonpanoajan, tuotantoajan tai ympärivuotista tarkkailua. Turvetuottaja ottaa kesällä mahdollisuuksien mukaan rankkasadejaksoilla lisänäytteitä. Suurilla tuotantoalueilla voi olla useita erityyppisiä päästötarkkailupisteitä. Uusilla tuotantoalueilla päästötarkkailu aloitetaan ennen toiminnan aloittamista. Jälkihoitovaiheessa päästöjä tarkkaillaan ympäristökeskuksen määräämän ajan. Vaikutustarkkailut voivat sisältää sekä vesistötarkkailua eli veden fysikaaliskemiallista tarkkailua, biologista tarkkailua että muita vesistöjen tilaan liittyviä selvityksiä. Vaikutustarkkailut aloitetaan jo ennen tuotantovaihetta. Vesistötarkkailussa on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 2011 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Pohjavesitarkkailusta voi olla velvoite tuotantoalueen ympäristöluvassa. Tällöin suoritetaan joko pohjavesialuekohtaista seurantaa tai tilakohtaista talousvesikaivotarkkailua (tarkkailuohjelman kohta 4.4). Pohjavesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 2011 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Biologisia tarkkailuja tehdään 3 6 vuoden välein ympäristökeskusten ennalta hyväksymien ohjelmien mukaisesti. Biologisella tarkkailulla voidaan saada tietoa siitä, miten turvetuotannon kuormitus vaikuttaa vesistön tilaan ja miten mahdolliset muutokset näkyvät eliöstön koostumuksessa ja runsaussuhteissa. Pöly- ja melutarkkailua voi olla velvoitteena tuotantoalueen ympäristöluvassa. Jos ympäristöluvassa on tarkkoja määräyksiä mittauksista, toimitaan luvan mukaan. Useimmiten luvassa on määrätty, että pöly- ja/tai melutarkkailu tehdään alueellisen ympäristökeskuksen määräämällä tavalla. Tällöin voidaan toimia tarkkailuohjelman kohdassa 4.3 kuvatulla tavalla ensin selvitysmenettelyn kautta ja vasta tarvittaessa suorittaa mittauksia.

17 Näytteenotto ja virtaamamittaus Päästötarkkailunäytteet (kertanäyte) on hakenut tarkkailua hoitava konsultti. Näytteenoton yhteydessä konsultti on mitannut virtaaman. Konsultti on myös tarkastanut mittapadot silloin, kun on käynyt lukemassa jatkuvatoimiset pinnankorkeusmittarit (mallit Telog WLS-2109e ja WLS-31). Pinnankorkeudet Telog on rekisteröinyt minuutin välein ja laskenut niistä 30 minuutin ajalta keskiarvon. Keskiarvo ja kellonaika ovat tallentuneet Telogin muistiin. Telogin keräämä pinnankorkeusaineisto on purettu kannettavalle tietokoneelle tai tiedonkeruulaitteelle (DTU A-203). Kuntoonpanosoilla virtaama on mitattu tarkkailun tilaajan toimesta kuntoonpanotöiden aikana päivittäin. Mitta-asemilla tehdään ennen tuotantokauden alkua vuositarkastus. Mikäli olosuhteet/ laiterikot tms. mittauspaikassa tilapäisesti estävät mittapadon avulla tehtävän virtaaman mittauksen, sovitaan korvaavasta mittausjärjestelystä (esim. läheisen toimivan aseman tietojen käyttö) erikseen ko. ympäristökeskuksen kanssa. Virtaaman mittausta voidaan tehdä myös muilla soilla, mikäli niillä on toimivat mittapadot valmiina Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Uusilla kuntoonpanovaiheessa olevilla tuotantoalueilla suolta lähtevästä vedestä näytteitä on otettu mittapadolta tai laskuojasta, mikäli mittapatoa ei ole asennettu. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä krt / kk kevättulva (yleensä ) 1 krt / viikko krt / 2 vko Tuotantovaiheen tarkkailu Tuotantovaiheessa päästöjen tarkkailua tehdään määrävuosina kaikilla tuotantoalueilla osana lupavelvoitetta, yleensä kahden vuoden ajan tuotannon aloittamisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä sekä jälkihoidon aikana. Tuotantovaiheen tarkkailussa on tarkkailtu vesiensuojelumenetelmien toimivuutta ottamalla näytteet ennen käsittelyjä ja niiden jälkeen yleensä neljä kertaa vuodessa (maalis-huhti, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu). Näytteenoton yhteydessä on mitattu virtaama Jälkihoitovaihe Jälkihoitovaiheen päästöjä tarkkaillaan tarkkailuohjelman mukaisesti ympäristökeskuksen määräämän ajan Ympärivuotinen tarkkailu Ympärivuotiset asemat on varustettu virtaaman mittausta varten lämpöeristetyillä mittapadoilla ja mittalaitteilla, joiden toimintakuntoa on seurattu säännöllisesti.

18 Ympärivuotisen virtaaman mittauksen on toteuttanut vuonna 2011 Nab Labs Oy. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa on tarkkailtu ottamalla näytteet ennen käsittelyä ja sen jälkeen. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä krt / kk 12 kevättulva ( ) 1 krt / viikko krt / 2 vko Rankkasadejaksot näytteenotto Turvetuottaja on ottanut kesällä 2011 mahdollisuuksien mukaan rankkasateiden aikaisissa ylivirtaamatilanteissa lisänäytteitä, jotka kuvaavat runsaasta sateesta johtuvaa veden laadun ja kuormituksen muuttumista. Tavoitteena on saada kultakin asemalta kaksi rankkasateen aiheuttamaa lisänäytettä vuosittain. Nab Labs Oy on tehnyt rankkasadenäytteistä aina laajan analyysivalikoiman mukaiset määritykset. Vuonna 2011 analysoitiin muutamia rankkasadenäytteitä. 4.3 Näytteiden analysointi Nab Labs Oy:n laboratoriossa näytteistä on tehty joko laaja tai suppea analyysivalikoima. Ympäristölupien vaatiessa on tehty myös muita analyysejä, esim. nitraatti- ja nitriittitypen summa. Hehkutushäviö on tehty aina, kun kiintoainepitoisuus on ylittänyt 20 mg/l. Kuntoonpanotarkkailujen näytteistä ja rankkasadenäytteistä on analysoitu laaja analyysivalikoima. Tuotantovaiheen tarkkailujen näytteistä on analysoitu suppea analyysivalikoima. Ympärivuotisten tarkkailukohteiden näytteistä on määritetty laaja analyysivalikoima talvella ja kevättulvakaudella joka toinen näytteenottokerta ja kesällä joka kolmas näytteenottokerta. Muulloin on määritetty suppea analyysivalikoima. Vesistöihin joutuva kiintoaine koostuu sekä orgaanisesta että epäorgaanisesta aineksesta. Suurin osa turvetuotannon valumavesien kiintoaineesta on orgaanisessa muodossa. Kiintoainepitoisuudet nousevat erityisesti turvetuotantoalueen kuntoonpanovaiheessa. Pohjavesien pinnan alentuminen johtaa alunamaassa hyvin happamien vesiliukoisten yhdisteiden muodostumiseen ja näin ollen ph-arvon alenemiseen. Fosforia ja typpeä huuhtoutuu turvetuotantosoilta enemmän kuin luonnontilaisilta soilta. Ravinteiden määrä purkuvesissä arvioidaan kokonais- ja mineraaliravinteiden perusteella. Turvetuotanto alueelta purkautuvissa vesissä saattaa esiintyä runsaasti ammoniumtyppeä, mutta fosfaattifosforin pitoisuudet ovat yleensä pienet. Rautaa huuhtoutuu kiintoaineeseen sitoutuneena, ja suurimmat rautakuormitukset sattuvatkin yleensä samaan aikaan suuren kiintoainekuormituksen kanssa. Pääosa happipitoisten vesien raudasta on kuitenkin humukseen sitoutuneena. Purkuvesien rautapitoisuus yleensä lisääntyy turvetuotannon vaikutuksesta.

19 Turvetuotanto on paikoitellen lisännyt myös liukoisen orgaanisen aineen (humuksen) huuhtoutumista. Humuspitoisuutta on vesistä vaikea määrittää tarkasti. Humuksen määrä voidaan karkeasti arvioida kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) perusteella. COD Mn on KMnO 4 -kemikaalin aiheuttama orgaanisen aineen kemiallinen hajoaminen, joka kuvastaa orgaanisen aineen hajottamiseen kuluvan hapen määrä. Yleisesti ottaen humusaineksen osuus pintavesien orgaanisesta hiilestä vaihtelee ollen keskimäärin noin 50 %, mutta voimakkaasti värillisissä vesissä jo 90 %. Näin ollen COD Mn -arvo ei kuvasta suoraan humuksen määrää vedessä. Tuloksissa COD Mn -arvo ilmoitetaan yksikössä mg O 2 /l. 13 Laaja analyysivalikoima Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Suppea analyysivalikoima Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Ammoniumtyppi Fosfaattifosfori (suod.) Rauta 4.4 Päästöjen laskenta Turvetuotantoalueelta lähtevän veden määrän ja laadun tarkkailutulosten perusteella on laskettu turvetuotannon brutto- ja nettopäästöt vesistöön. Bruttopäästö on suoalueelta lähtevä kokonaisainemäärä, joka koostuu alueen kuivatuksen ja muokkauksen aiheuttamasta päästöstä sekä alueen luonnonhuuhtoumasta. Bruttopäästön ja luonnonhuuhtouman erotuksena saadaan nettopäästö. Kiintoaineen, typen ja fosforin päästöt on ilmoitettu yksikössä kg/d tai kg/a. Nettopäästö on laskettu vähentämällä tarkkailukohteiden bruttopäästöistä luonnontilaisten soiden ns. taustapitoisuuksien ja tarkkailusuon valuman avulla laskettu taustahuuhtouma. Tausta pitoisuuksina on käytetty sovittuja lukuja: kiintoaine 2 mg/l, kokonaisfosfori 20 g/l ja kokonaistyppi 500 g/l. Nettopäästöt on laskettu vastaaville jaksoille kuin bruttopäästöt. Kemialliselle hapenkulutukselle (COD Mn ) ei ole tiedossa luotettavaa taustapitoisuutta, joten sille lasketaan ainoastaan bruttokuormitus. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta kuormitukset on ilmoitettu yksikössä kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Kuormitustarkkailun vesinäyte kuvaa veden laatua näytteenottopäivästä seuraavaan näytteenottopäivään. Jakson päästömäärä saadaan pitoisuuden ja vesimäärän tulona Kuormituksen laskentatapa pätee myös kevät- ja tulvanäytteisiin sekä rankkasadenäytteisiin. Mikäli padosta ei näytteenottohetkellä virtaa vettä, näytettä ei ole otettu vaan jakson kuormitus lasketaan sitä edeltävän näytteenoton pitoisuuksien perusteella.

20 Tarkkailujakson pituus riippuu näytteenottotiheydestä sekä virtaaman muutoksista. Turvetuotantoalueen päästö (kg/d) saadaan kertomalla ominaiskuormitusluvut tuotantoalueen pinta-alalla (lohkot ja auma-alueet). Kullekin ympärivuotiselle tarkkailukohteelle on käytetty kyseisellä kohteella mitattuja lukuja. Koko tuotantoalueen päästöt on laskettu yhden mittauspaikan tulosten perusteella, mikäli vesienkäsittelymenetelmä on ollut sama koko alueella. Jos osalla tuotantoaluetta vesienkäsittelymenetelmä on ollut eri kuin tarkkailussa olleella osaalueella, on päästöt tälle alueelle arvioitu erikseen ominaiskuormituslukujen avulla. Päästöt on ilmoitettu kg/d tai kg/a ja kemiallisella hapenkulutuksella kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt on laskettu samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätty kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Tämän jälkeen jälkikäyttövaiheessa oleva alue ei ole enää mukana turvetuotannon päästölaskelmissa. Eri vuodenaikojen päästöt on saatu laskemalla eri vuodenajoille keskimääräiset päästöt ja kertomalla ne kunkin vuodenajan pituudella. Eri vuodenaikojen päästöt yhteen laskemalla on saatu vuosipäästö. Vuosipäästöt on laskettu hydrologiselle vuodelle Täydentävät tarkkailukohteet, joilta ei otettu näytteitä ympärivuotisesti tai ei suoritettu omaa tarkkailua vuonna 2011, päästöt laskettiin ympärivuotisten tarkkailukohteiden keskimääräisten ominaiskuormitusten avulla. Ominaiskuormituksella tarkoitetaan päästöä pinta-alayksikköä (hehtaari) ja aikayksikköä (päivä) kohden. Ominaiskuormitus (g/ha d) saadaan jakamalla pitoisuuden ja jakson keskivirtaaman tulo mittapadon valuma-alueen pinta-alalla Raportointi Väliraportointi Jokaisen näytteenottopäivän jälkeen Nab Labs on koonnut edeltävän kahden viikon perusjakson (tai muun poikkeavanpituisen jakson) virtaamamittauksen tiedot päästömäärän väliraportointia varten. Väliraportoinnissa on käytetty pääsääntöisesti kahden viikon seurantajaksoa. Tulokset ovat olleet heti niiden valmistuttua ja viimeistään 3 viikon kuluttua näytteenotosta nähtävissä www-palvelussa johon tunnukset saa Vapo Oy:ltä. Tulokset on toimitettu lisäksi kirjallisena postin välityksellä niille Vapo Oy:n toimipaikoille tai muille tarkkailuvelvollisille, joilla ei ole em. yhteyttä. Väliraporteissa on esitetty vesimäärä- ja vedenlaatutiedot ja ominaispäästöjen suuruus g/ha d (kiintoaine, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi) jaksoittain sekä päästöjen kertymä vuoden alusta (kg/km 2 ) ja näihin liittyvä grafiikka Vuosiraportointi Pöyry Finland Oy raportoi koko vuoden tarkkailun tulokset päästö-, vesistö- ja pohjavesitarkkailun osalta erillisissä yhteenvetoraporteissa, jotka toimitetaan Vapo Oy:lle ja asianomaisille ELY-keskuksille kirjallisessa muodossa sekä muille tarkkailussa olevien soiden haltijoille ja tarkkailualueen kunnille ensi sijassa sähköisessä muodossa ( Vuonna 2011 sekä kuormitus- että vesistötarkkailujen yhteenvetoraportit on tehty erikseen kullekin ELY-keskukselle.

21 Päästötarkkailun vuosiraporteissa esitetään Vapo Oy:n läntisen Suomen ja muiden tarkkailuun osallistuvien tuotantoalueiden ominaispäästöluvut ja niiden keskiarvot (brutto- ja netto) sekä tarkkailuvuoden kokonaispäästöt kunkin tarkkailuvelvollisen osalta ympäristökeskuksittain, vesistöalueittain (3. jakovaihe) sekä tuotantoalueittain. Vuotuiset päästömäärät ( ) on laskettu toteutuneiden päästötarkkailujaksojen avulla. Päästöraportin sisältää tarkkailuvuoden päästömäärien tulosten vertailua soiden aikaisempien vuosien ja muiden tarkkailujen tuloksiin taulukkomuodossa sekä graafisesti. Vuosiraportti on laadittu tekstin ja taulukoiden osalta myös sähköiseen muotoon. Konsultti toimittaa tiedot lisäksi Vahti-rekisteriin ympäristöhallinnon TYVI-operaattorin kautta. Tarkkailusoiden vedenlaatua ja kuormitusta on tarkasteltu myös vuodenajoittain. Vuodenajoittaisessa tarkastelussa on noudatettu Ilmatieteen laitoksen ilmoittamia vuosien 2010 ja 2011 termisten vuodenaikojen jaotteluja tarkkailualueella: Vuodenaika Kuukaudet Päivämäärät Viikot Jakson pituus Talvi marras-huhtikuu Kevät huhti-toukokuu Kesä touko-syyskuu Syksy syys-marraskuu (2010) (2011) Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna 2011 Vuonna 2011 tarkkailussa oli mukana 120 pysyvää päästötarkkailuasemaa (liite 1), joista 54 mittasi vesienkäsittelymenetelmän yläpuolista vedenlaatua. Täydentävää tarkkailua tehtiin 297 pisteellä (liite 2), niistä 131 oli yläpuolisia. Erillis-laajaan tarkkailun kahdeksan tarkkailupisteen joukkoon kuuluivat kahden ruokohelpikosteikon, ja yhden kemikalointiaseman tarkkailut. Kuntoonpanovaiheen tarkkailua suoritettiin 47 pisteeltä, joista 19 oli yläpuolisia pisteitä (liite 3). 15

22 16 5 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA Yleistä Vapo Oy Energian Läntisen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä olevia soita oli vuonna 2011 yhteensä 266 kpl, joista Vapo Oy Energian omistamia oli 235 ja yksityisten omistamia 31 kpl. Vuonna 2009 mukaan ovat tulleet uusien, kuntoonpanovaiheessa olevien tuotantoalueiden lisäksi Vapo-konserniin kuuluvan Kekkilä Oy:n tuotantoalueet. Aikaisemmin Fortumin omistuksessa olleet 15 tuotantoaluetta ovat siirtyneet Vapon omistukseen. Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 235 suota vetensä 312 reittiä pitkin. Vapo Oy:n Läntisen alueen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut ha ja ha yli viisi vuotta sitten. Vapo Oy Energian tuotantoalueiden yhteispinta-alat on esitetty taulukossa 1. Vapo Oy Energian osalta tuotannosta poistuneita alueita oli yhteensä ha. Alle viisi vuotta poistuneita alueita oli ha, ja yli viisi vuotta sitten poistuneita alueita ha (taulukko 1). Yksityisten turvetuottajat mukaan laskien saadut yhteispinta-alat on esitetty taulukossa 2. Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevat tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 21 eri vesistöalueen varrella. Vesistöalueista suurimmat ovat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueet (taulukko 1). Vuonna 2010 Kalajoen vesistöalue siirtyi pois Vapon Läntisen Suomen tarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteyteen. Vapo Oy Energian tuotantoalueita (taulukko 1) vesistöalueittain tarkasteltaessa, eniten tuotantosoita tai niiden osia (30 % koko määrästä) oli kappalemääräisesti mitattuna Kokemäenjoen vesistöalueella (93 kpl). Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 918 ha) koko Läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevan alan kokonaismäärästä oli 25,7 %. Kymijoen vesistöalueella oli 63 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 475 ha) edusti 19,4 % kaikesta tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 16,4 %. Karvianjoen vesistöalueella (29 kpl) oli 11,2 % tuotantokelpoisesta pinta-alasta. Muiden 17 vesistöalueen osuus oli tuotannossa olevasta pinta-alasta 25,4 %.

23 Taulukko 1 Vapo Oy Energian läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2011 Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue Porvoonjoen vesistöalue Paimionjoen vesistöalue Aurajoen vesistöalue Laajoen vesistöalue Lapinjoen vesistöalue Eurajoen vesistöalue Kokemäenjoen vesistöalue Karvianjoen vesistöalue Lapväärtinjoen vesistöalue Teuvanjoen vesistöalue Närpiönjoen vesistöalue Kyrönjoen vesistöalue Lapuanjoen vesistöalue Purmonjoen vesistöalue Ähtävänjoen vesistöalue Kruunupyynjoen vesistöalue Perhonjoen vesistöalue Lestijoen vesistöalue Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalue Suomenselän rannikkoalueen vesistöalue Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Vaikka tarkkailussa mukana olevat turvetuotantoalueet jakautuivat useamman ELYkeskuksen alueelle, jää painopiste Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle, missä sijaitsi 98 tuotantoaluetta ja lähes puolet tuotannossa olevasta alueesta ( ha). Vähiten tuotannossa olevaa alaa oli Uudenmaan (0,3 %) alueella (taulukko 2). Vuoden 2009 jälkeen raportissa ei ole ollut enää mukana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevan Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueita. Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden raportointi tapahtuu omana kokonaisuutenaan. Taulukko 2 Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2011 ELY-keskus Pinta-ala, ha (Yksityiset mukana) Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Uusimaa Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä

24 Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailussa oli vuonna 2011 mukana viiden ELY-keskuksen alueella yhteensä 25 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin luotettavat kuormitustiedot koko hydrologiselta vuodelta Näiden ominaiskuormituslukujen laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valumaalueiden pinta-ala oli yhteensä ha, mikä edustaa noin 16 % tarkkailualueen kaikkien turvetuotannossa olevien alueiden tuotantokunnossa olevasta alasta ( ha). Vuonna 2011 oli kahdella pysyvistä päästötarkkailuasemista vesiensuojelumenetelmänä käytössä nk. perustaso, jota on tehostettu ojanpidättimillä. Perustason suolla on käytössä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Kaikkiaan 13 suolla oli käytössä pintavalutus, kahdella suolla virtaaman säätö, kahdella kasvillisuusallas ja pintavalutus, kolmella ruokohelpikosteikko ja neljällä osittain kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Neljä tuotantoalueista oli osittain kuntoonpanovaiheessa, loput 21 kokonaan tuotannossa. Ominaiskuormituslaskennassa käytetyt suot on esitetty taulukossa 3 ja niiden sijainti kuvassa 5. Kaikki vuoden 2011 ympärivuotiset päästötarkkailuasemat ovat liitteenä 1 ja täydentävät päästötarkkailuasemat liitteenä 2. Mukana ovat kaikki asemat, joilta on haettu yksi tai useampi näyte hydrologisena vuonna Taulukko 3 Vapo Oy Energia läntisen alueen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna Ominaiskuormitussuot Paikkakunta Vesiensuojelutaso ELY-keskus Okssuo Tammela Pintavalutus Häme Isoneva Kyyjärvi Pintavalutus Keski-Suomi Höystösensuo Leivonmäki Ruokohelpikosteikko Keski-Suomi Jokipolvensuo Leivonmäki Ruokohelpikosteikko Keski-Suomi Pajusuo Leivonmäki Virtaaman säätö Keski-Suomi Savonneva Kyyjärvi Pintavalutus Keski-Suomi Valkeissuo Petäjävesi Virtaaman säätö Keski-Suomi Helminkäiskeidas Isojoki / Storå Pintavalutus Varsinais-Suomi Hormaneva Karvia Pintavalutus Varsinais-Suomi Iso-Rydistönkeidas Merikarvia Pintavalutus Varsinais-Suomi Joutsuo Eura Pintavalutus Varsinais-Suomi Jämiänkeidas Kankaanpää Ruokohelpikosteikko Varsinais-Suomi Lammisuo Köyliö / Kjulo Pintavalutus Varsinais-Suomi Mustakeidas-Saarikeidas Jämijärvi Kasvillisuusallas Varsinais-Suomi Nanhiansuo Huittinen / Vittis Pintavalutus Varsinais-Suomi Satamakeidas Honkajoki Kasvillisuusallas / pintavalutus Varsinais-Suomi Kapustaneva Veteli Pintavalutus Etelä-Pohjanmaa Korpisalonneva, lo1 Vimpeli Pintavalutus Etelä-Pohjanmaa Korpisalonneva, lo7 Vimpeli Pintavalutus Etelä-Pohjanmaa Mäkikylänsuo Ähtäri / Etseri kasvillisuuskenttä ja-allas Etelä-Pohjanmaa Palloneva Kauhajoki Kasvillisuuskenttä Etelä-Pohjanmaa Takaneva Kurikka Kasvillisuuskenttä Etelä-Pohjanmaa Sompaneva Parkano Yli-Kujalan menetelmä Pirkanmaa Isosuo Punkalaidun Kosteikko Pirkanmaa Ristineva ap Parkano Pintavalutus Pirkanmaa 18

25 19 Kuva 5 Vapo Oy Energia läntisen alueen ominaiskuormitussoiden sijoittuminen v Kartta Vapo Oy 5.2 Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian läntisen kuormitustarkkailun alueella tuotannossa olevien alueiden kokonaispinta-ala oli pysynyt lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Tuotannossa olevia alueita oli 1175 ha vähemmän, valmistelussa olevia suoalueita oli 414 ha vähemmän ja levossa olevia 849 ha enemmän kuin edellisvuonna. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Vuonna 2011 selvästi yleisin vesiensuojelumenetelmä oli pintavalutus (82,4 % tuotantopinta-alasta v %), toiseksi yleisin virtaamansäätö (9,4 % v %) ja kolmanneksi yleisin perustaso (5,3 % v ,9 %). Pintavalutuskentillä puhdistettiin vuonna 2011 purkuvedet yli 80 prosenttia suuremmalta pinta-alalta kuin vuonna Pintavalutuskentät edustavat tällä hetkellä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT).

26 20 Taulukko 4 Suon käyttövaiheet ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian Läntisen Suomen kuormitustarkkailun alueella vuonna HEHTAARIA LÄNTISEN SUOMEN KUORMITUS- TARKKAILU Perustaso Pintavalutus tai vastaava Haihd./imeytys Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut Poistunut Poistunut ennen Yhteensä Yhteensä % 5,3 82,4 0,2 2,0 9,4 0,7 0,0 Yhteensä Yhteensä Yhteensä Kemikalointi Valunnan säätö Muu Ei mitään YHTEENSÄ 5.3 Ominaiskuormitussoiden valumat v Tarkkailusoiden näytteenottokertojen väliset virtaamat ja valumat Tarkkailusoiden virtaamat on laskettu näytteenottokertojen välisenä keskiarvona. Pysyvien, ympärivuotisesti vuonna 2011 toimineiden ja ominaiskuormituslaskennassa käytettyjen päästötarkkailuasemien vuoden keskivirtaama oli 23,0 l/s ja keskivaluma 17,5 l/s km 2. Pienin vuoden keskivirtaama oli Höystösensuolla (4,4 l/s) ja suurin Hormanevalla (73 l/s). Vuositasolla näytteenottokertojen välissä pienimmät keskivalumat mitattiin ympärivuotisesti tarkkailluista soista Okssuolla (7,8 l/s km 2 ). Suurimmat valumat mitattiin Jokipolvensuolla, jossa keskivaluma oli 35 l/s (taulukko 5). Suurimmat hetkelliset valumat (taulukko 5) vaihtelivat välillä 26 l/s km 2 (Korpisalonneva lo7) 525 l/s km 2 (Jokipolvensuo). Pienin hetkellinen valuma oli kahdeksalla pysyvällä tarkkailuasemalla 0 l/s km 2 ja useimmilla muilla tarkkailuasemilla lähes 0 l/s km 2.

27 Taulukko 5 Vapo LS ominaiskuormitussoiden virtaamat ja valumat vuonna Virtaamat ja valumat Vapon LS:n ympärivuotisilla tarkkailuasemilla vuonna 2011 Suo Vesiensuojelutaso Mittapadon Tuotannossa Koko vuosi Suurin Pienin valuma-alue Virtaama Valuma hetkellinen hetkellinen ha ha l/s l/s km 2 valuma valuma Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus , ,00 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus ,31 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko , ,00 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko , ,00 Pajusuo Virtaaman säätö ,82 Savonneva Pintavalutus ,00 Valkeissuo Virtaaman säätö ,00 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus ,00 Hormaneva Pintavalutus ,00 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus ,00 Joutsuo Pintavalutus ,00 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko ,09 Lammisuo Pintavalutus ,70 Mustakeidas-Saarikeidas Kasvillisuusallas ,09 Nanhiansuo Pintavalutus , ,00 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pvk ,10 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus ,18 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus ,01 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus ,63 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas ,08 Palloneva Kasvillisuuskenttä ,06 Takaneva Kasvillisuuskenttä ,00 Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä ,04 Isosuo Kosteikko ,00 Ristineva ap Pintavalutus ,02 ka 2011 (n=25): ,13 ka 2010 (n=19): ,04 ka 2009 (n=25): ,13 Minimi: 4,4 7,8 26 0,00 Maksimi: ,82 Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) ,41 Pintavalutus (n=13) ,14 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) ,04 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) ,09 Ruokohelpikosteikko (n=3) ,03 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) ,03 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) ,13 Tuotanto/valmistelu (n=4) ,12

28 Näytteenottokertojen välisenä keskiarvona talvijakson keskivaluma (taulukko 6) pysyvillä tarkkailuasemilla oli 4,2 l/s km 2. Pienin keskivaluma mitattiin talvella Ristinevalla (0,8 l/s km 2 ) ja suurin Pajusuolla (10,8 l/s km 2 ). Kevätjaksolla pysyvillä tarkkailuasemilla keskivaluma oli suurimmillaan kevättulvasta johtuen 51 l/s km 2, pienin keskivaluma Isosuolla (18 l/s km 2 ), suurin keskivaluma puolestaan Höystösensuolla (108 l/s km 2 ). Kesällä keskivaluma oli 12,9 l/s km 2. Pienin keskivaluma mitattiin Okssuolla 2,4 l/s km 2. Suurin keskivaluma kesällä mitattiin Jokipolvensuolla (25 l/s km 2 ). Syksyn keskivaluma oli (19 l/s km 2 ). Tällöin minimi keskivaluma mitattiin Iso-Rydistönkeitaalla (5,4 l/s km 2 ), maksimi Jokipolvensuolla (42 l/s km 2 ). 22 Taulukko 6 Ominaiskuormitussoiden keskivalumat eri vuodenaikoina vuonna 2011 Virtaamat ja valumat Vapon LS:n ympärivuotisilla tarkkailuasemilla vuonna 2011 Suo Vesiensuojelutaso Talvi Kevät Kesä Syksy Vuosi Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus 219 3, , , Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus 608 4, Höystösensuo Ruokohelpikosteikko 24 1, Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko 173 9, Pajusuo Virtaaman säätö , Savonneva Pintavalutus 374 3, Valkeissuo Virtaaman säätö 100 1, Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus 152 1, Hormaneva Pintavalutus , Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus 142 1, , , Joutsuo Pintavalutus 703 9, Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko 662 1, , Lammisuo Pintavalutus 977 5, , , Mustakeidas-Saarikeidas Kasvillisuusallas 500 5, Nanhiansuo Pintavalutus 402 5, , Satamakeidas Kasvillisuusallas / pvk 612 4, , Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus 236 1, Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus 392 2, Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus 687 3, , Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas 175 1, Palloneva Kasvillisuuskenttä 539 3, Takaneva Kasvillisuuskenttä 392 6, Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä 205 3, Isosuo Kosteikko , , , Ristineva ap Pintavalutus 158 0, , ka 2011 (n=25): 497 4, ka 2010 (n=19): , ka 2009 (n=25): , Minimi: 24 0, , , ,8 Maksimi: ,