Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 2015

Transkriptio

1 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU X VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 2015 Yhteenveto tarkkailuista Hämeen, Keski-Suomen, Etelä- Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten alueella

2

3 Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailun vuosiyhteenveto 2015 Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA TARKKAILUN TOTEUTUS Yleistä Näytteenotto ja virtaamamittaus Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Ympärivuotinen tuotantovaiheen tarkkailu Tuotantovaiheen täydentävä tarkkailu Jälkihoitovaihe Poikkeustilanteiden tarkkailu Näytteiden analysointi Päästöjen laskenta Ympärivuotisessa tarkkailussa olevat kohteet, joilla on virtaamamittaus Ympärivuotiset kohteet, joilla ei ole ympärivuotista virtaamamittausta Täydentävät tarkkailukohteet Reduktion kautta lasketut kuormitukset Raportointi Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna TARKKAILUN TULOKSET VUONNA Yleistä Tuotantoalueet Ominaiskuormitussuot v Ominaiskuormitussoiden valumat v Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat hydrologisena vuonna Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu Keskimääräinen vedenlaatu Vedenlaatu eri vuodenaikoina Vedenlaatu alueittain Puhdistustehot Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Ominaiskuormitus vuositasolla Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Kuormitus ELY-keskuksittain Hämeen ELY-keskus Pirkanmaan ELY-keskus Varsinais-Suomen ELY-keskus Keski-Suomen ELY-keskus Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus... 36

4 5.3 Kuormitus vesistöalueittain Kymijoen vesistöalue (14) Porvoonjoen vesistöalue (18) Paimionjoen vesistöalue (27) Aurajoen vesistöalue (28) Lapinjoen vesistöalue (33) Kokemäenjoen vesistöalue (35) Karvianjoen vesistöalue (36) Lapväärtinjoen vesistöalue (37) Teuvanjoen vesistöalue (38) Närpiönjoen vesistöalue (39) Kyrönjoen vesistöalue (42) Lapuanjoen vesistöalue (44) Purmonjoen vesistöalue (46) Ähtävänjoen vesistöalue (47) Kruunupyynjoen vesistöalue (48) Perhonjoen vesistöalue (49) Selkämeren rannikkoalue (83) Kokonaiskuormitus YHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1 Läntisen Suomen ominaiskuormitussoiden sijainti ja aluejako vuonna 2015 Liite 2 Ominaiskuormitussoiden keskimääräiset valumat hydrologisena vuonna 2015 Liite 3 Ominaiskuormitussoiden vedenlaatu vuodenajoittain Liite 4 Ominaiskuormitukset 2015 Liite 5 Tarkkailusoiden pinta-alat ja vuosikuormitukset vesistöalueittain 2015 Liite 6 Tarkkailusoiden pinta-alat ja vuosikuormitukset ELY-keskuksittain 2015 Pöyry Finland Oy Jarmo Sillanpää, Ins. (AMK) Pia Vesisenaho, Ins. (AMK) Mikko Tolkkinen, FT Yhteystiedot PL 32, Paristotie Kokkola Jarmo Sillanpää puh Pia Vesisenaho puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

5 5 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Lounais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2015 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n ja Vapo Oy:n ELY-keskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille Tarkkailu käsittää ympärivuotisessa tarkkailussa olevia kohteita, joilla on vedenlaadun seurannan lisäksi yleensä myös virtaamamittausta. Kuntoonpanotarkkailussa on samoin ympärivuotisia kohteita. Lisäksi tarkkailuun kuuluu täydentäviä päästötarkkailuasemia, joiden osalta vedenlaatua tarkkaillaan harvemmin kuin ympärivuotisilla kohteilla. Tarkkailujakso oli hydrologinen vuosi Hydrologisena vuonna 2015 virtaamadatan tarkistuksen, kuormituslaskennat ja vuosiyhteenvedot laati Pöyry Finland Oy vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta vastasi Nab Labs Oy alkaen näytteenoton ja näytteiden analysoinnin ovat hoitaneet Ahma Ympäristö Oy ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Virtaamamittauksesta ovat alkaen vastanneet Masinotek Oy ja Valmet Oyj (Metso Oyj). Tässä raportissa esitetään kooste koko läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä olevien Vapo Oy:n soiden vuoden 2015 kokonaiskuormituksista sekä kuormitukset ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain jaoteltuina. Tuotantoaluekohtaiset tulokset käsitellään tarkemmin erillisissä ELY-keskuskohtaisissa raporteissa. Kekkilä Oy:n ja yksityisten tuottajien turvetuotantoalueiden kuormituksia ei enää vuodesta 2014 lähtien raportoida Vapo Oy:n tarkkailujen yhteydessä. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja yksinkertaisista laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat taivasalla hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotannon vesienkäsittelyyn ja kuormitustarkkailuun liittyvää terminologiaa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheesta mm. TASO-hankkeen julkaisuissa. Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla tai Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus. Koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä.

6 COD Mn COD Mn -arvo tarkoittaa KMnO 4 :n (kaliumpermanganaatin) aiheuttamaa orgaanisen aineen kemiallista hajoamista kiehuvassa vedessä 20 min aikana hapenkulutuksella mitattuna. Määritys kuvaa siis kaikkea näissä oloissa tapahtuvaa veden sisältämän aineksen hapettumista ja sen määrää vedessä. Permanganaatti hapettaa myös humusta, joten humuspitoisten vesien COD Mn -arvo on korkeampi kuin kirkkaiden. Silti permanganaatti hapettaa vain osan orgaanisista aineista, eivätkä esimerkiksi aminohapot hapetu. COD Mn -arvo ei kuvasta suoraan humuksen määrää vedessä. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien kasvualustana ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä. Huuhtouma Alueelta huuhtoutuvan aineen määrä pinta-alaa ja aikayksikköä kohden (esim. g / ha päivässä) Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuskenttä on pengerryksin eristetty tasainen allasmainen kasvillisuuden peittämä alue, jossa kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kentän toiminta perustuu suurelta osin laskeutukseen, jolloin kenttä pidättää kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Ravinteita pidättyy jossakin määrin myös kasvillisuuteen. Kenttien kasvillisuus koostuu ruokohelvestä, pajusta tai luonnollisesta sekakasvustosta. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Kiintoaine Vedessä kulkeutuva kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines. Kosteikko Kosteikolla tarkoitetaan vesienkäsittelyrakennetta, jossa on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän, että matalan veden alueita. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. 6

7 Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsään, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m3/päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrä tiettyä pintaalayksikköä kohden tietyssä aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km2 vuosi) Ominaiskuormitussuo Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden kuin ympärivuotisten tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Pintavalutuskenttä Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Päästötarkkailu Päästötarkkailussa eli kuormitustarkkailussa mitataan turvetuotantoalueelta lähtevän veden laatua ja määrää eli päästöä. Reduktio Vesienkäsittelyrakenteen avulla saavutettava aineen poistuma. Tarkkailu Toimintaa, jolla pyritään selvittämään esimerkiksi turvetuotannon erilaisia vaikutuksia (käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu) Tuotantosuo Turvetuotantoalue kuntoonpanovaiheen jälkeen, kun turvetuotanto on käynnissä. Tuotantokuntoinen suo Tuotantoa varten kunnostettu suo, joka turpeen menekin mukaan on joko tuotannossa tai levossa, jolloin turvetta ei tuoteta 7

8 Tuotannosta poistunut suoalue Alue, jolla turvetuotantoa ei enää harjoiteta tuotettavan turpeen loppumisen vuoksi. Alueiden jälkikäyttöön on useita eri vaihtoehtoja. Alueet voidaan mm. uudelleen vesittää, käyttää peltona, metsittää jne. Täydentävä tarkkailu Ympäristölupiin perustuva tarkkailutiheys voi vaihdella. Useimmilla kohteilla tuotantovaiheen täydentävässä tarkkailussa tarkkailutiheys on 4 kertaa vuodessa (maalishuhtikuu, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu), mutta lupaehdoista riippuen näytteenottoväli voi olla myös esimerkiksi kerran kuukaudessa. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km2) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m3/s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva, mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. Ympärivuotinen tarkkailu Päästötarkkailussa on mukana jatkuvassa tarkkailussa olevia pisteitä, jotka on valittu ELY-keskuksittain edustavilta soilta tai ne on määrätty ympäristöluvissa. Asemat muodostavat edustavan otoksen tuotannossa ja kuntoonpanovaiheessa olevista tuotantoalueista huomioiden myös erilaiset vesienkäsittelymenetelmät. Veden laatua seurataan ympäri vuoden ja virtaamia mitataan jatkuvatoimisella virtaamamittarilla. 8 3 TARKKAILUN TOTEUTUS 3.1 Yleistä Käyttötarkkailun puitteissa kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä, kuten esimerkiksi ojituksista ja laskeutusaltaiden puhdistuksista. Käyttötarkkailussa kirjataan ylös myös tuotannon ajoittuminen, tuotantomenetelmät ja ylimääräiset vesinäytteidenottoajat. Käyttötarkkailun hoitaa turvetuottaja. Konsultti käyttää käyttötarkkailuyhteenvetojen tietoja apuna kuormituslaskennassa ja raportoinnissa. Tarkkailusoiden osalta tiedot ovat erityisen tärkeitä, koska niiden avulla tulkitaan mm. poikkeuksellisten kuormitustilanteiden syytä. Päästötarkkailu käsittää virtaaman mittauksen, vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti sekä kuormituslaskennan ja tulosten raportoinnin vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta vastasi Nab Labs Oy alkaen näytteenoton ja näytteiden analysoinnin ovat hoitaneet Ahma Ympäristö Oy ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Virtaamamittauksesta ovat alkaen vastanneet Masinotek Oy ja Valmet Oyj (Metso Oyj). Virtaamadatan tarkistuk-

9 sesta, vuosikuormitusten laskennasta ja vuosiyhteenvedon laadinnasta on vastannut Pöyry Finland Oy. Päästötarkkailusta on annettu yksityiskohtaiset määräykset ympäristöluvissa. Tuotantoalueella voi olla kuntoonpanoajan tarkkailua, ympärivuotista tarkkailua tai täydentävää tarkkailua. Kaikkia soita ja tarkkailupisteitä ei tarkkailla joka vuosi. Normaalien päästötarkkailunäytteiden lisäksi turvetuottaja ottaa kesällä mahdollisuuksien mukaan rankkasadejaksoilla omavalvontanäytteitä. Suurilla tuotantoalueilla voi olla useita erityyppisiä päästötarkkailupisteitä. Uusilla tuotantoalueilla päästötarkkailu aloitetaan ennen toiminnan aloittamista. Jälkihoitovaiheessa päästöjä tarkkaillaan ELY-keskusten määräämän ajan. Vaikutustarkkailut voivat sisältää sekä vesistötarkkailua eli veden fysikaaliskemiallista tarkkailua, biologista tarkkailua että muita vesistöjen tilaan liittyviä selvityksiä. Vaikutustarkkailut aloitetaan jo ennen tuotantovaihetta. Vaikutustarkkailuista on tehty erilliset vuosiraportit eikä niiden tuloksia käsitellä tässä raportissa Näytteenotto ja virtaamamittaus Päästötarkkailunäytteet (kertanäyte) on hakenut tarkkailua hoitava konsultti (Nab Labs Oy, Ahma Ympäristö Oy tai Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry). Näytteenoton yhteydessä konsultti on mitannut virtaaman. Konsultti on myös tarkastanut mittapadot silloin, kun on käynyt lukemassa jatkuvatoimiset pinnankorkeusmittarit. Virtaamamittarit mittaavat hydrostaattista painetta ja ilmoittavat vedenpinnan korkeuden senttimetreinä (tai metreinä). Pinnankorkeuden keskiarvo mittarista riippuen joko 15 tai 30 minuutin ajalta ja kellonaika ovat tallentuneet virtaamamittarin muistiin (tai palvelimelle). Virtaamamittarin pinnankorkeusaineisto on purettu kannettavalle tietokoneelle tai tiedonkeruulaitteelle (DTU A-203) tai tieto siirtyy langattomasti palvelimelle Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Uusilla kuntoonpanovaiheessa olevilla tuotantoalueilla suolta lähtevästä vedestä näytteitä on otettu mittapadolta tai laskuojasta, mikäli mittapatoa ei ole asennettu. Osalla kohteista on ollut käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä krt / kk kevättulva (yleensä ) 1 krt / viikko krt / 2 vk Tulvanäytteiden ottoaika vaihtelee tuotantoalueen maantieteellisen sijainnin ja vuotuisten sääolosuhteiden mukaisesti Ympärivuotinen tuotantovaiheen tarkkailu Useilla ympärivuotisilla asemilla tehdään jatkuvatoimista virtaaman mittausta. Asemat on varustettu virtaaman mittausta varten lämpöeristetyillä mittakaivoilla ja mittalaitteilla, joiden toimintakuntoa on seurattu säännöllisesti. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa on tarkkailtu ottamalla näytteet ennen käsittelyä ja sen jälkeen. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta:

10 Kuukaudet Näytteitä krt / kk kevättulva (yleensä ) 1 krt / viikko krt / 2 vk Tulvanäytteiden ottoaika vaihtelee tuotantoalueen maantieteellisen sijainnin ja vuotuisten sääolosuhteiden mukaisesti Tuotantovaiheen täydentävä tarkkailu Tuotantovaiheessa päästöjen tarkkailua tehdään määrävuosina kaikilla tuotantoalueilla osana lupavelvoitetta, yleensä kahden vuoden ajan tuotannon aloittamisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä sekä jälkihoidon aikana ELY-keskuksen määräämän ajan. Tuotantovaiheen täydentävässä tarkkailussa on tarkkailtu vesiensuojelumenetelmien toimivuutta ottamalla näytteet ennen käsittelyjä ja niiden jälkeen. Ympäristölupiin perustuva tarkkailutiheys voi vaihdella. Useimmilla kohteilla tuotantovaiheen täydentävässä tarkkailussa tarkkailutiheys on 4 kertaa vuodessa (maalis-huhtikuu, kesäheinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu), mutta lupaehdoista riippuen näytteenottoväli voi olla myös esimerkiksi kerran kuukaudessa. Näytteenoton yhteydessä on mitattu virtaama. Vapo voi omaehtoisesti lisätä tarkkailuvuosina otettavien näytteiden määrää, tarkkailuvuosia tai määritettäviä analyysejä tarpeen mukaan Jälkihoitovaihe Jälkihoitovaiheen tarkkailuista on määräyksiä tuotantoaluekohtaisissa ympäristöluvissa. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet on johdettava vesienkäsittelyrakenteiden kautta ja päästö- ja vaikutustarkkailua jatkettava vähintään kahden vuoden ajan tai kunnes tuotantoalue on siirretty muuhun käyttöön Poikkeustilanteiden tarkkailu Toiminnanharjoittaja on ottanut hydrologisen vuoden ajalta 2015 tarkkailukohteilta normaalin näytteenoton lisäksi ylimääräisiä vesinäytteitä poikkeustilanteissa (esim. kovat sateet, ylivirtaamatilanteet). Ylivirtaamatilanteissa otetut lisänäytteet kuvaavat runsaasta sateesta/valumasta johtuvaa veden laadun ja kuormituksen muuttumista. Tarkkailuohjelman mukaan tavoitteena on saada kultakin ympärivuotisessa tarkkailussa olevalta asemalta, jolla on jatkuvatoiminen virtaamamittaus, rankkasateen aikaisia lisänäytteitä. Omavalvontanäytteistä on analysoitu aina laajan analyysivalikoiman mukaiset määritykset. Hydrologisena vuonna 2015 otettujen omavalvontanäytteiden tulokset on esitetty kunkin tuotantoalueen tarkkailutulosten yhteydessä. 3.3 Näytteiden analysointi Laboratoriossa näytteistä on tehty joko laaja tai perusanalyysivalikoima (Taulukko 1). Ympäristölupavaatimusten johdosta tai tilaajan pyynnöstä on tehty myös muita analyysejä. Hehkutushäviö on tehty aina, kun kiintoainepitoisuus on ylittänyt 20 mg/l. Kuntoonpanotarkkailujen näytteistä on analysoitu laaja analyysivalikoima. Ympärivuotisten tarkkailukohteiden näytteistä on määritetty laaja analyysivalikoima talvella ja kevättulvakaudella joka toinen näytteenottokerta sekä kesällä sekä syksyllä joka kolmas näytteenottokerta. Muulloin on määritetty perusanalyysivalikoima. Tuotantovaiheen

11 täydentävien tarkkailujen näytteistä on yleensä analysoitu perusanalyysivalikoima. Kaikista omavalvontanäytteistä on analysoitu laaja analyysivalikoima. Taulukko 1 Läntisen Suomen päästötarkkailun analyysivalikoimat Laaja analyysivalikoina Kiintoaine (menetelmä SS;F8;GVS) Vesistöihin joutuva kiintoaine koostuu sekä orgaanisesta että epäorgaanisesta aineksesta. Yleensä suurin osa turvetuotannon valumavesien kiintoaineesta on orgaanisessa muodossa. Kiintoainepitoisuudet nousevat erityisesti turvetuotantoalueen kuntoonpanovaiheessa. Pohjavesien pinnan alentuminen johtaa happamilla sulfaattimailla hyvin happamien vesiliukoisten yhdisteiden muodostumiseen ja näin ollen ph-arvon alenemiseen. Myös suomaiden normaali ph saattaa olla varsin alhainen. Fosforia ja typpeä huuhtoutuu turvetuotantosoilta enemmän kuin luonnontilaisilta soilta. Ravinteiden määrä purkuvesissä arvioidaan kokonais- ja mineraaliravinteiden perusteella. Turvetuotantoalueelta purkautuvissa vesissä saattaa esiintyä runsaasti ammoniumtyppeä, mutta fosfaattifosforin pitoisuudet ovat yleensä pienet. Rautaa huuhtoutuu kiintoaineeseen sitoutuneena, ja suurimmat rautakuormitukset sattuvatkin yleensä samaan aikaan suuren kiintoainekuormituksen kanssa. Pääosa happipitoisten vesien raudasta on kuitenkin humukseen sitoutuneena. Purkuvesien rautapitoisuus yleensä lisääntyy turvetuotannon vaikutuksesta. Turvetuotanto on paikoitellen lisännyt myös liukoisen orgaanisen aineen (humuksen) huuhtoutumista. Humuspitoisuutta on vesistä vaikea määrittää tarkasti. Humuksen määrä voidaan karkeasti arvioida kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) perusteella. COD Mn on KMnO 4 -kemikaalin aiheuttama orgaanisen aineen kemiallinen hajoaminen, joka kuvastaa orgaanisen aineen hajottamiseen kuluvan hapen määrää. Yleisesti ottaen humusaineksen osuus pintavesien orgaanisesta hiilestä vaihtelee ollen keskimäärin noin 50 %, mutta voimakkaasti värillisissä vesissä jo 90 %. Näin ollen COD Mn -arvo ei kuvasta suoraan humuksen määrää vedessä. Tuloksissa COD Mn -arvo ilmoitetaan yksikössä mg O 2 /l. 3.4 Päästöjen laskenta Perusanalyysivalikoima Kiintoaine (menetelmä SS;F8;GVS) Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) Kokonaisfosfori (kok.p) Fosfaattifosfori (suod.) (PO 4 -P) ph Kokonaistyppi (kok.n) Ammoniumtyppi (NH 4 -N) Nitraatti- ja nitriittitypen summa (NO 2+3 -N) Rauta (Fe) Kokonaisfosfori (kok.p) Kokonaistyppi (kok.n) Ympärivuotisessa tarkkailussa olevat kohteet, joilla on virtaamamittaus Turvetuotantoalueelta lähtevän veden määrän ja laadun tarkkailutulosten perusteella on laskettu turvetuotannon brutto- ja nettopäästöt vesistöön. Bruttopäästö on suoalueelta lähtevä kokonaisainemäärä, joka koostuu alueen kuivatuksen ja muokkauksen aiheuttamasta päästöstä sekä alueen luonnonhuuhtoumasta eli taustahuuhtoumasta. Bruttopääs- ph 11

12 tön ja luonnonhuuhtouman erotuksena saadaan nettopäästö. Kiintoaineen, typen ja fosforin päästöt on ilmoitettu yksikössä kg/d tai kg/a. Nettopäästö on laskettu vähentämällä tarkkailukohteiden bruttopäästöistä luonnontilaisten soiden ns. taustapitoisuuksien ja tarkkailusuon valuman avulla laskettu taustahuuhtouma. Taustapitoisuuksina on käytetty sovittuja lukuja: kiintoaine 1 mg/l, kokonaisfosfori 20 μg/l, kokonaistyppi 500 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). COD Mn osalta turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa ei ole annettu taustapitoisuudelle ohjearvoa, joten nettopäästöjen arviointiin on käytetty Turvetuotannon ominaiskuormitusselvityksen (Pöyry 2014) luonnontilaisten soiden keskimääräistä COD Mn -pitoisuutta 32 mg/l O 2. Kemialliselle hapenkulutukselle (COD Mn ) kuormitukset on ilmoitettu yksikössä kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Nettopäästöt on laskettu vastaaville jaksoille kuin bruttopäästöt. Kuormitustarkkailun vesinäyte kuvaa veden laatua näytteenottopäivästä seuraavaan näytteenottopäivään. Laskennassa käytetään näytteenottohetken ja seuraavan näytteenottokerran välistä keskivirtaamaa (ei näytteenottohetken virtaamaa). Päästö lasketaan kertomalla otetun näytteen pitoisuus näytteenottojen välisellä keskivirtaamalla. Taustakuormitus lasketaan samalla periaatteella, mutta pitoisuutena käytetään sovittuja taustapitoisuuksia. 1) K d = C * MQ / 1000 Missä K d = Kuormitus (kg/d) C = havaittu pitoisuus (mg/l) MQ = näytteenottopäivien välinen keskivirtaama (m 3 /d) 12 Jakson kuormitus (kg/ha) saadaan jakamalla bruttokuormitus (kg/d) mittapadon valuma-alalla ja kertomalla jakson (d) pituudella. Tarkkailujakson pituus (Δt) riippuu näytteenottotiheydestä sekä virtaaman muutoksista. 2) K bj = K bd / F * Δt Missä Kbj = jakson bruttokuormitus (kg/ha) Kbd = bruttokuormitus (kg/d) F = Mittapadon valuma-ala (ha) Δt = Jakson pituus (d) Vuosikuormitukset (kg / ha a) saadaan tarkkailujaksojen kuormitusten summana. Kuormituksen laskentatapa pätee myös kevät- ja tulvanäytteisiin sekä rankkasadenäytteisiin. Mikäli padosta ei näytteenottohetkellä virtaa vettä, näytettä ei ole otettu ja virtaamamittarin datasta voidaan erottaa jakso, jolla kuormitusta ei ole muodostunut. Muilta osin jakson kuormitus lasketaan sitä edeltävän tai seuraavan näytteenoton pitoisuuksien perusteella. Yleensä on käytetty seuraavan näytteenottokerran pitoisuuksia. Tapauskohtaisesti on kuitenkin valittu parhaiten puuttuvalle näytteenottokerralle soveltuva näyte esim. vuodenajan tai virtaamatilanteen mukaan.

13 Turvetuotantoalueen brutto ja netto kokonaiskuormitus (kg/a) hydrologiselle vuodelle 2015 saadaan kertomalla ominaiskuormitusluvut (kg/ha a) tuotantoalueen pinta-alalla (tuotannossa, levossa, valmistelussa ja tuotannosta poistunut). 3) K tot = A tot * K om Missä Ktot = Kokonaiskuormitus (kg/a) Kom = Ominaiskuormitus (kg/ha a) Atot = Tuotantoalueen pinta-ala (ha) Kullekin ympärivuotiselle tarkkailukohteelle on käytetty kyseisellä kohteella mitattuja lukuja. Koko tuotantoalueen päästöt on laskettu yhden mittauspaikan tulosten perusteella, mikäli vesienkäsittelymenetelmä on ollut sama koko alueella eikä alueella ole muita tarkkailupisteitä. Jos turvetuotantoalueella on muita tarkkailupisteitä, niiden valumaalueella sijaitsevien tuotantoalojen kuormitukset on laskettu ko. tarkkailupisteen tulosten perusteella. Jos osalla tuotantoaluetta vesienkäsittelymenetelmä on ollut eri kuin tarkkailussa olleilla osa-alueilla, on päästöt tälle alueelle arvioitu erikseen ominaiskuormituslukujen avulla. Päästöt on ilmoitettu kg/d tai kg/a ja kemiallisella hapenkulutuksella kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt on laskettu samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätty kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu. Tämän jälkeen jälkikäyttövaiheessa oleva alue ei ole enää mukana turvetuotannon päästölaskelmissa Ympärivuotiset kohteet, joilla ei ole ympärivuotista virtaamamittausta Osalla ympärivuotisista tarkkailukohteista tarkkailu on aloitettu kesken vuoden tai esimerkiksi virtaamamittaria ei ole ollut tai virtaamadataa on vain osalta vuotta. Virtaamamittauksessa on esimerkiksi voinut olla ongelmia, jolloin suon omia virtaamatietoja ei ole voitu kaikilta osin pitää luotettavina. Näiden tarkkailukohteiden osalta on kuormituslaskennassa käytetty mitattuja omia pitoisuuksia ja virtaamatietoja siltä osin kuin niitä on ollut käytettävissä. Puuttuville virtaamajaksoille on käytetty joko sopivan yksittäisen lähellä sijaitsevan kohteen valumia tai lähialueella sijaitsevien ominaiskuormitussoiden (karttaliite 1) keskivalumia. Muutoin laskentaperiaate on sama kuin ympärivuotisille kohteille Täydentävät tarkkailukohteet Täydentävät tarkkailukohteet ovat kohteita, joilta on otettu näytteitä ympärivuotisia kohteita harvemmin, esimerkiksi 7 kertaa vuodessa tai kerran kuukaudessa. Omaa jatkuvaa virtaamamittausta ei ole. Myös täydentävien kohteiden päästölaskennassa on pyritty käyttämään kohteen omia vedenlaatutuloksia. Mikäli kuitenkin näytteitä on saatu vähän ja esimerkiksi joltain vuodenajalta näytteet puuttuvat kokonaan, on tarkkailukohteen pitoisuuksia verrattu läheisen alueen ominaiskuormitussoiden pitoisuuksiin kyseisellä jaksolla. Täydentävältä tarkkailupisteeltä mitattu pitoisuus on jaettu ominaiskuormitussoiden keskipitoisuudella. Näin on saatu kertoimet kaikille eri parametreille (kiintoaine, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja COD Mn ). Esimerkiksi jos täydentävän tarkkailupisteen kiintoainepitoisuus on 10 mg/l ja ominaiskuormitussoiden alueen B keskimääräinen kiintoainepitoisuus samal- 13

14 Taulukko 2 la jaksolla on 5 mg/l, tulee kertoimeksi 2. Näytekertojen kertoimien avulla on arvioitu pitoisuudet täydentävälle tarkkailukohteelle. Näin saatujen laskennallisten pitoisuuksien avulla on laskettu täydentävän kohteen kuormitus samalla tavalla kuin ympärivuotisille kohteille (ks. luku 3.3.1). Valumina kuormituslaskennassa on käytetty joko yksittäisen läheisen ympärivuotisen kohteen valumia tai läheisen alueen samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden keskimääräisiä valumia (l/s km 2 ). On huomattava että tällä menetelmällä lasketut kuormitukset ovat arvioita, eivätkä yhtä luotettavia kuin ympärivuotisten tarkkailukohteiden kuormitustulokset. Laskennassa käytettävissä olleiden näytteiden määrä vaikuttaa oleellisesti tulosten luotettavuuteen. Vuonna 2015 ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri alueeseen (karttaliite 1, Taulukko 2). Lisäksi alueiden C ja H sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin (1) ja kuntoonpanovaiheessa oleviin (2). Muilla alueilla kaikki ominaiskuormitussuot olivat tuotantovaiheen tarkkailukohteita. Ominaiskuormitussuot alueittain jaoteltuna, niiden lukumäärä, tila ja sijoittuminen ELYkeskuksittain. 14 Alue Tila Tarkkailusoiden sijainti ELY-keskusten alueella Alue A (n=1) Tuotantovaihe Häme Alue B (n=8) Tuotantovaihe Häme / Pirkanmaa / Varsinais-Suomi Alue C1 (n=1) Tuotantovaihe Varsinais-Suomi Alue C2 (n=1) Valmisteluvaihe Etelä-Pohjanmaa Alue D (n=4) Tuotantovaihe Keski-Suomi Alue E (n=11) Tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa / Varsinais-Suomi / Pirkanmaa Alue F (n=5) Tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa Alue G (n=1) Tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa Alue H1 (n=16) Tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa / Keski-Suomi Alue H2 (n=1) Valmisteluvaihe Keski-Suomi Alue I (n=2) Tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa / Keski-Suomi Alue J (n=7) Tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa Alue K (n=3) Tuotantovaihe Keski-Suomi Yhteensä 61 kpl Reduktion kautta lasketut kuormitukset Tätä menetelmää käytetään kohteille, jotka eivät kyseisenä vuonna olleet tarkkailussa, mutta joiden ympäristöluvassa edellytetään laskemaan kuormitukset aikaisemmin mitattua puhdistustehoa käyttäen. Lähimpänä sijaitsevien ominaiskuormitussoiden (karttaliite 1) keskimääräisistä yläpuolisen vedenlaadun pitoisuuksista lasketaan tarkkailukohteen aikaisemman puhdistustehon perusteella alapuoliset pitoisuudet eri virtaamajaksoilla. Puhdistustehona käytetään aiempina tarkkailuvuosina otettujen tarkkailupisteen ylä- ja alapuolisten näytteiden keskipitoisuuksista laskettua puhdistustehoa. Näiden reduktion avulla saatujen laskennallisten pitoisuuksien sekä lähellä sijaisevien ominaiskuormitussoiden keskivalumien avulla voidaan laskea kuormitukset samalla periaatteella, kuin ympärivuotisilla tarkkailupisteillä (ks. luku 3.3.1). On huomattava että tällä menetelmällä lasketut kuormitukset ovat arvioita, eivätkä yhtä luotettavia kuin ympärivuotisten tarkkailukohteiden kuormitustulokset. Puhdistusteho vaihtelee mm. yläpuolisen pisteen pitoisuuksista riippuen. Jos yläpuolisen pisteen veden pitoisuudet ovat korkeat, ovat puhdistustehot yleensä paremmat kuin jos yläpuoliset pitoisuudet olisivat jo valmiiksi alhaisia. Laskennassa käytettyjen lähimpien ominaiskuormitussoiden yläpuolinen vedenlaatu ei ole ollut välttämättä samaa tasoa kuin tark-

15 kailupisteen yläpuolinen vedenlaatu, joten tarkkailupisteen osalta käytetty keskimääräinen puhdistusteho voi olla yli- tai aliarvio. Vuonna 2015 minkään kohteen kuormituksia ei laskettu kyseisellä menetelmällä Raportointi Pöyry Finland Oy raportoi koko hydrologisen vuoden tarkkailun tulokset päästö- ja vesistötarkkailun osalta erillisissä yhteenvetoraporteissa, jotka toimitetaan Vapo Oy:lle ja asianomaisille ELY-keskuksille ja tarkkailualueen kunnille ensisijassa sähköisessä muodossa. Hydrologisena vuonna 2015 sekä päästö- että vesistötarkkailujen yhteenvetoraportit on tehty erikseen kunkin ELY-keskuksen alueelta. Päästötarkkailun vuosiraporteissa esitetään Vapo Oy:n läntisen Suomen tuotantoalueiden ominaispäästöluvut ja niiden keskiarvot (brutto ja netto) sekä tarkkailuvuoden kokonaispäästöt tuotantoalueittain, ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain (3. jakovaihe). Vuotuiset päästömäärät ( ) on laskettu toteutuneiden päästötarkkailujaksojen avulla. Päästöraportti sisältää tarkkailuvuoden päästömäärien tulosten vertailua soiden aikaisempien vuosien ja muiden tarkkailujen tuloksiin taulukkomuodossa sekä graafisesti. Tarkkailusoiden vedenlaatua ja kuormitusta on tarkasteltu myös vuodenajoittain. Vuodenajoittaisessa tarkastelussa on noudatettu Ilmatieteen laitoksen ilmoittamia termisten vuodenaikojen jaotteluja tarkkailualueella. Tarkkailusoiden vedenlaatua ja kuormitusta on tarkasteltu myös vuodenajoittain. Vuodenajoittaisessa tarkastelussa on noudatettu Ilmatieteen laitoksen ilmoittamia termisten vuodenaikojen jaotteluja tarkkailualueella. Hydrologisena vuonna 2015 talvi oli poikkeuksellisen lyhyt ja kevät alkoi varsin aikaisin. Terminen kevät 2015 alkoi Etelä-Suomessa ja Länsi-Suomessa jo helmikuun puolessa välissä, kun se vertailukautena on alkanut keskimäärin maaliskuun lopulla. Terminen kevät alkoi näin ollen reilut kuukautta keskimääräistä aikaisemmin (Taulukko 3 ja Kuva 1). Kevään alku näkyi myös ympärivuotisten tarkkailukohteiden virtaamien kasvamisena. Vuosiraportoinnissa kuormitusjaksoja on tarvittaessa muutettu näytteenottojen välisistä jaksoista. Jaksojen pituuteen vaikuttavat mm. poikkeavat virtaamat (rankkasateet, nollavirtaamat) sekä vuodenaikojen vaihtuminen. Esimerkiksi virtaamamittarikohteiden osalta kevät on rajattu alkamaan siitä kun virtaamat ovat lähteneet keväällä nousemaan.

16 Taulukko 3 Vuodenaikojen keskimääräiset alkamis ja päättymispäivät alueittain hydrologisena vuonna 2015 (alueiden sijainti karttaliitteessä 1) 16 Kuva 1 Termisen talven ja kevään alkamisajankohdat hydrologisena vuonna Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna 2015 Vuonna 2015 Vapon läntisen Suomen päästötarkkailussa oli mukana yhteensä 783 tarkkailupistettä. Niistä 368 päästötarkkailuasemalta otettiin vuoden aikana yli 15 näytettä. Lähes puolet kaikista tarkkailuasemista oli vesienkäsittelyn yläpuolisia pisteitä.

17 4 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA Yleistä Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2015 yhteensä 230 tuotantoaluetta. Läntisen Suomen päästötarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotantopinta-ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa 755 ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan ha (Taulukko 4). Taulukko 4 Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) ELYkeskuksittain vuonna Vapo Oy Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut Yhteensä Häme Pirkanmaa Varsinais- Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Yhteensä Tuotantoalueet Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 230 tuotantoaluetta kuivatusvedet 290 eri reittiä pitkin (3. jakovaiheen vesistöt). Tuotantoalueet sijaitsevat varsin laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 17 eri vesistöalueen varrella (Taulukko 5). Eniten tuotantosoita tai niiden osia oli Kokemäenjoen vesistöalueella, jossa sijaitsi kaikkiaan 84 tuotantoaluetta. Kymijoen vesistöalueella oli 67 ja Kyrönjoen vesistöalueella 39 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Taulukko 5 Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa ValmistelussaTuotannosta Yhteensä poistunut 14 Kymijoen vesistöalue Porvoonjoen vesistöalue Paimionjoen vesistöalue 66 0, Aurajoen vesistöalue Lapinjoen vesistöalue 77 1, Kokemäenjoen vesistöalue Karvianjoen vesistöalue , Lapväärtinjoen vesistöalue Teuvanjoen vesistöalue 138 0, Närpiönjoen vesistöalue Kyrönjoen vesistöalue Lapuanjoen vesistöalue Purmonjoen vesistöalue Ähtävänjoen vesistöalue , Kruunupyynjoen vesistöalue Perhonjoen vesistöalue Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue 504 7,2 511 Yhteensä

18 4.2 Ominaiskuormitussuot v Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailussa oli vuonna 2015 mukana viiden ELY-keskuksen alueella noin 160 ympärivuotista päästötarkkailuasemaa, joilla oli käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Näistä 61 päästötarkkailupisteeltä saatiin kuormitustiedot (vedenlaatu ja jatkuvatoimiset virtaamat) koko hydrologiselta vuodelta 2015 (Taulukko 6). Ominaiskuormitussoiksi kaikkia ympärivuotisia tarkkailukohteita ei voitu ottaa mukaan, koska tarkkailu (näytteenotto tai jatkuvatoiminen virtaaman mittaus) loppui tai aloitettiin kesken vuoden tai virtaamamittauksessa oli ongelmia. Ominaiskuormitussoiden tarkkailuasemien valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä ha, mikä on noin 36 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta ( ha). Kuormituslaskentaan käytettävä pintaala sisältää tuotannossa, levossa ja valmistelussa olevat sekä tuotannosta poistuneet alueet. Vuonna 2015 ominaiskuormitussoista kaikkiaan 44 suolla oli käytössä pintavalutus, 2 suolla kasvillisuuskenttä, 12 kosteikko ja 3 suolla tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi. 61 ominaiskuormitussuosta tuotannossa oli 59 ja valmistelussa 2 (Taulukko 6). Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailu kattaa varsin suuren maantieteellisen alueen. Tästä johtuen ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri osa-alueeseen (liite 1). Lisäksi kunkin alueen sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin (1) ja kuntoonpanovaiheessa oleviin (2), mikäli molempia kohteita kuului kyseiseltä alueelta ominaiskuormitussoihin. 18

19 Taulukko 6 Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna Ympärivuotiset ominaiskuormitussuot vuonna 2015 Suo Paikkakunta ELY-keskus Vesiensuojelutaso Näytteet Mittapadon yht. valuma-alue kpl ha Alue A (n=1) Jaakkolansuo PVK1 Hartola Häme Pintavalutus 26 95,3 Alue B (n=8) Okssuo PVK1 Tammela Häme Pintavalutus 25 74,0 Okssuo KOS1 Tammela Häme Kosteikko 25 74,0 Varsansuo KEM1 Ypäjä Häme Kemikalointi 18 26,2 Rinnansuo KEM1 Tammela Häme Kemikalointi 28 46,5 Nanhiansuo PVK2 Huittinen Varsinais-Suomi Pintavalutus 26 88,0 Lammisuo PVK2 Köyliö Varsinais-Suomi Pintavalutus 35 63,5 Joutsuo PVK1 Eura Varsinais-Suomi Pintavalutus 27 88,3 Isosuo KOS1 Punkalaidun Pirkanmaa Kosteikko ,8 Alue C1 (n=1) Leppisuot 1 KOS1 Siikainen Varsinais-Suomi Kosteikko ,6 Alue C2 (n=1) Kotokeidas PVK2 Isojoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 28 55,7 Alue D (n=4) Höystösensuo KK1 Joutsa Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 26 24,7 Jokipolvensuo KK1 Joutsa Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 27 30,0 Pihlassuo KEM1 Joutsa Keski-Suomi Kemikalointi ,2 Rääsysuo PVK1 Joutsa Keski-Suomi Pintavalutus ,5 Alue E (n=11) Ristineva PVK1 Parkano Pirkanmaa Pintavalutus ,9 Nokilamminneva PVK1 Parkano Pirkanmaa Pintavalutus 25 43,3 Nivusneva PVK1 Parkano Pirkanmaa Pintavalutus ,0 Nivusneva PVK3 Parkano Pirkanmaa Pintavalutus 26 27,0 Hakonevat PVK2 Kihniö Pirkanmaa Pintavalutus 26 34,7 Hirvineva PVK1 Kihniö Pirkanmaa Pintavalutus 28 67,8 Hormaneva PVK1 Karvia / Kauhajoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,1 Jämiänkeidas PVK1 Kankaanpää Varsinais-Suomi Pintavalutus 27 97,5 Kurkikeidas KOS1 Kankaanpää Varsinais-Suomi Kosteikko ,6 Mustakeidas-Saarikeidas KOS1 Jämijärvi Varsinais-Suomi Kosteikko ,0 Mustakeidas PVK1 Karvia Varsinais-Suomi Pintavalutus ,3 Alue F (n=5) Palloneva KOS3 Jalasjärvi / Kauhajoki / Kurikka Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,7 Sammatinneva PVK1 Seinäjoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,2 Riihineva PVK1 Alavus Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 26 46,6 Pynttärinneva PVK1 Alavus / Kuortane Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,8 Korvaneva KOS2 Jalasjärvi / Kauhajoki Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,5 Alue G (n=1) Takaneva KOS3 Kurikka Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 29 68,8 Alue H1 (n=16) Mäkikylänsuo KK1+2 Ähtäri Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,5 Kalmuneva KOS1 Keuruu Keski-Suomi Kosteikko 31 86,0 Heposuo PVK1 Keuruu Keski-Suomi Pintavalutus 27 48,5 Permisuo PVK1 Keuruu Keski-Suomi Pintavalutus 27 74,3 Lehtosuo PVK1 Keuruu Keski-Suomi Pintavalutus 26 47,6 Umpilamminsuo PVK1 Petäjävesi Keski-Suomi Pintavalutus 23 22,3 Pohjansuo PVK2 Jämsä Keski-Suomi Pintavalutus 26 63,1 Hirvisuo PVK1 Multia Keski-Suomi Pintavalutus 27 50,5 Mahasuo PVK7 Saarijärvi Keski-Suomi Pintavalutus 26 31,5 Pajumäensuo PVK1 Saarijärvi Keski-Suomi Pintavalutus 26 59,9 Pirtti-Peurusuo PVK1 Multia Keski-Suomi Pintavalutus ,8 Pirtti-Peurusuo PVK2 Multia Keski-Suomi Pintavalutus 23 67,5 Lapsukansuo PVK3 Multia Keski-Suomi Pintavalutus 28 41,5 Lapsukansuo PVK4 Multia Keski-Suomi Pintavalutus 28 22,1 Palosuo PVK1+2 Jyväskylä Keski-Suomi Pintavalutus ,0 Valkeissuo PVK1 Petäjävesi Keski-Suomi Pintavalutus 26 62,6 Alue H2 (n=1) Mätässuo PVK2 Saarijärvi Keski-Suomi Pintavalutus 26 33,2 Alue I (n=2) Peuralinnanneva PVK1 Kyyjärvi Keski-Suomi Pintavalutus ,2 Pannuneva PVK1 Alajärvi / Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 29 85,6 Alue J (n=7) Kapustaneva PVK2 Veteli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,6 Laurinneva PVK1 Veteli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,1 Kairinneva KOS1 Halsua / Kokkola Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,9 Porrasneva PVK5 Evijärvi / Kauhava Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,3 Jauhoneva PVK3 Veteli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 26 85,0 Korpisalonneva PVK1 Vimpeli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,5 Pyymaanneva PVK3 Evijärvi / Lappajärvi Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,2 Alue K (n=3) Vehkaneva PVK1 Kinnula Keski-Suomi Pintavalutus ,6 Vehkaneva PVK2 Kinnula Keski-Suomi Pintavalutus ,6 Purontausneva PVK1 Pihtipudas Keski-Suomi Pintavalutus 27 71,2 Yhteensä 61 kpl Ominaiskuormitussoiden valumat v Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat hydrologisena vuonna 2015 Ominaiskuormitussoiden (n=61) hydrologisen vuoden 2015 keskivaluma oli 14,9 l/s km 2 (12,7 l/s km 2 vuonna 2014). Valumat olivat suurimmillaan maaliskuun puolivälissä. Talvi oli huomattavasti keskimääräistä lyhyempi. Terminen kevät alkoi jo helmikuussa, noin kuukauden keskimääräistä aikaisemmin. Valumat laskivat maaliskuun lopulla, mutta kohosivat jälleen huhtikuussa. Vuodenaikojen välisessä vertailussa kevään keskimääräiset valumat olivat muita vuodenaikoja suuremmat (Taulukko 7). Ominaiskuormitussoiden keskimääräiset valumat ja kuvaajat on esitetty liitteessä 2.

20 20 Kuva 2 Ominaiskuormitussoiden (n=61) keskimääräiset valumat hydrologisena vuonna Taulukko 7 Ominaiskuormitussoiden alueelliset keskivalumat vuodenajoittain hydrologisena vuonna Sarakkeessa Alue numero 1 tarkoittaa tuotantovaiheessa ja numero 2 kuntoonpanovaiheessa olevaa suota. Kuntoonpanovaiheen soita oli vain alueilla H ja C. Keskivaluma l/s km 2 Alue Kevät Kesä Syksy Talvi Vuosi Alue A (n=1) 26,4 4,7 9,0 10,2 12,4 Alue B (n=8) 21,4 5,2 14,1 15,0 13,0 Alue C1 (n=1) 17,9 2,2 15,7 16,6 11,9 Alue C2 (n=1) 21,6 4,4 18,9 15,8 13,9 Alue D (n=4) 31,4 6,3 10,9 9,9 14,5 Alue E (n=11) 31,3 8,1 18,0 15,8 17,6 Alue F (n=5) 19,0 5,7 12,1 9,2 11,0 Alue G (n=1) 19,5 5,7 19,9 12,5 13,0 Alue H1 (n=16) 30,3 6,7 12,8 10,2 14,6 Alue H2 (n=1) 29,9 8,3 15,5 13,0 16,2 Alue I (n=2) 24,7 6,5 15,5 6,2 12,4 Alue J (n=7) 27,7 8,3 18,0 10,9 15,4 Alue K (n=3) 28,1 9,4 18,2 6,7 14,7 4.4 Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu Keskimääräinen vedenlaatu Edellisiin vuosiin verrattuna ominaiskuormitussoiden keskimääräisissä pitoisuuksissa ei tapahtunut suuria muutoksia (Taulukko 8). Vuoteen 2014 verrattuna kohteiden keskimääräiset kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet olivat pienempiä. Keskimääräinen rautapitoisuus ja COD Mn -arvo olivat edellisvuoden tasoa. Ominaiskuormitussoilta lähtevä vesi oli keskimäärin hapanta. Keskimääräinen ph-arvo on selvästi alhaisempi kuin edellisvuosina.

21 Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Myös sääolot, erityisesti valumat, sekä turvetuotantoon liittyvät kaivuut ym. työt vaikuttavat pitoisuuksiin. Luonnontilaisiin soihin verrattuna voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli melko paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat luonnontilaisia soita korkeammat ja pitoisuuksissa oli huomattavaa vaihtelua tarkkailukohteiden ja näytteenottokertojen välillä. Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 4,8. Happamin keskimääräinen ph oli Pihlassuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (ph 3,6). Myös Varsansuolla ja Rinnansuolla vesienkäsittelymenetelmänä on kemikalointi, mistä johtuen purkautuvat vedet ovat happamia. Kemikalointiasemien lisäksi myös useilta pintavalutuskentiltä lähtevä vesi oli varsin hapanta. Lähimpänä neutraalia vesi oli Isosuon kosteikolla. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn -arvo) oli vuositasolla keskimäärin 43 mg O 2 /l, suurin Pohjansuon pintavalutuskentällä (96 mg O 2 /l) ja pienin Pihlassuon kemikalointiasemalla (8 mg/l O 2 ). Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 5,8 mg/l. Keskimäärin korkein kiintoainepitoisuus mitattiin edellisvuoden tapaan Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (34 mg/l). Alhaisin kiintoainepitoisuus mitattiin Jämiänkeitaan pintavalutuskentältä, jossa 27 näytteen keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli 1,6 mg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kiintoainepitoisuutena on käytetty vertailuarvoa 1,0 mg/l (Ympäristöministeriö 2013). Keskimäärin eniten kokonaisfosforia oli Varsansuon kemikalointiasemalta lähtevässä vedessä (177 μg/l) ja vähiten Pihlassuon kemikalointiasemalta lähtevässä vedessä (9 μg/l), kaikkien soiden vuosikeskiarvon ollessa 52 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin vertailupitoisuus on 20 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Fosfaattifosforia ominaiskuormitussoiden purkuvesissä oli keskimäärin 15 μg/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin Pohjansuon pintavalutuskentältä lähtevästä vedestä (2 285 μg/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Hakonevoilla (keskimäärin 527 μg/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli kaikkien ominaiskuormitussoiden purkuvedessä μg/l ja ammoniumtyppeä 314 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen vertailupitoisuus on 500 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Rautapitoisin vesi oli Varsansuon kemikalointiaseman lähtevässä vedessä (10,8 mg/l). Korkea rautapitoisuus on seurausta kemikaloinnissa käytettävästä ferrisulfaatista. Alhaisin keskipitoisuus raudan osalta oli Nivusnevan pintavalutuskentällä (0,18 mg/l). Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 2,3 mg/l (Taulukko 8). Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa pienimmät pitoisuudet mitattiin kasvillisuuskentiltä (ruokohelpi). Kohteet joilla vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi, kiintoainepitoisuudet olivat huomattavasti muita kohteita korkeammat. Vastaavasti kemikaloinnin vaikutuksesta COD Mn -arvo oli alhainen. Verrattaessa vesienkäsittelymenetelmiä on huomioitava kohteiden määrä. Valtaosalla kohteista vesienkäsittelynä on pintavalutus, kun taas kemikalointikohteita oli kolme ja kasvillisuuskenttiä kaksi (Kuva 3). 21

22 22 Taulukko 8 Ominaiskuormitussoiden hydrologisen vuoden 2015 keskimääräinen vedenlaatu. Sarakkeessa Alue numero 1 tarkoittaa tuotantovaiheessa ja numero 2 kuntoonpanovaiheessa olevaa suota. Kuntoonpanovaiheen soita oli vain alueilla C ja H. Suo Alue Vesiensuojelutaso Näytteet Mittapadon Vedenlaatu yht. valuma-alue ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn kpl ha 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Hämeen ELY-keskus Jaakkolansuo PVK1 A Pintavalutus 26 95,3 5,2 7, ,8 31 Okssuo PVK1 B Kosteikko 25 74,0 5,6 3, ,3 61 Okssuo KOS1 B Kosteikko 25 74,0 5,7 4, ,8 73 Varsansuo KEM1 B kemikalointi 18 26,2 4, Rinnansuo KEM1 B kemikalointi 28 46,5 4,4 8, ,3 20 Keski-Suomen ELY-keskus Höystösensuo KK1 D Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 26 24,7 6,2 2, ,99 13 Jokipolvensuo KK1 D Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 27 30,0 6,3 2, ,99 20 Pihlassuo KEM1 D Kemikalointi ,2 3, ,7 8 Rääsysuo PVK1 D Pintavalutus ,5 5,1 2, ,3 59 Kalmuneva KOS1 H1 Kosteikko 31 86,0 6,5 8, ,5 20 Heposuo PVK1 H1 Pintavalutus 27 48,5 5,1 3, ,2 35 Permisuo PVK1 H1 Pintavalutus 27 74,3 5,8 7, ,3 53 Lehtosuo PVK1 H1 Pintavalutus 26 47,6 6,0 6, ,5 35 Umpilamminsuo PVK1 H1 Pintavalutus 23 22,3 5,2 2, ,9 46 Pohjansuo PVK2 H1 Pintavalutus 26 63,1 4,7 6, ,5 96 Hirvisuo PVK1 H1 Pintavalutus 27 50,5 6,2 2, ,86 34 Mahasuo PVK7 H1 Pintavalutus 26 31,5 5,2 2, ,3 36 Pajumäensuo PVK1 H1 Pintavalutus 26 59,9 6,4 3, ,2 22 Pirtti-Peurusuo PVK1 H1 Pintavalutus ,8 5,0 2, ,82 43 Pirtti-Peurusuo PVK2 H1 Pintavalutus 23 67,5 5,8 2, ,43 37 Lapsukansuo PVK3 H1 Pintavalutus 28 41,5 5,7 5, ,9 42 Lapsukansuo PVK4 H1 Pintavalutus 28 22,1 5,6 2, ,1 40 Palosuo PVK1+2 H1 Pintavalutus ,0 5,9 2, ,1 32 Valkeissuo PVK1 H1 Pintavalutus 26 62,6 5,4 4, ,2 55 Mätässuo PVK2 H2 Pintavalutus 26 33,2 4,6 4, ,0 67 Peuralinnanneva PVK1 I Pintavalutus ,2 4,7 4, ,2 42 Vehkaneva PVK1 K Pintavalutus ,6 5,8 7, ,4 39 Vehkaneva PVK2 K Pintavalutus ,6 5,7 8, ,9 44 Purontausneva PVK1 K Pintavalutus 27 71,2 5,4 5, ,1 50 Varsinais-Suomen ELY-keskus Nanhiansuo PVK2 B Pintavalutus 26 88,0 5,0 5, ,9 78 Lammisuo PVK2 B Pintavalutus 35 63,5 4,9 5, ,6 56 Joutsuo PVK1 B Pintavalutus 27 88,3 6, ,9 48 Leppisuot 1 KOS1 C1 Kosteikko ,6 4,8 9, ,1 55 Jämiänkeidas PVK1 E Pintavalutus 27 97,5 4,5 1, ,72 46 Kurkikeidas KOS1 E Kosteikko ,6 6, ,5 31 Mustakeidas-Saarikeidas KOS1 E Kosteikko ,0 6,5 9, ,0 30 Mustakeidas PVK1 E Pintavalutus ,3 6,1 6, ,5 44 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kotokeidas PVK2 C2 Pintavalutus 28 55,7 4,1 3, ,46 55 Hormaneva PVK1 E Pintavalutus ,1 5,8 5, ,6 39 Palloneva KOS3 F Kosteikko ,7 5,9 7, ,1 38 Sammatinneva PVK1 F Pintavalutus ,2 4,9 5, ,9 62 Riihineva PVK1 F Pintavalutus 26 46,6 4,8 3, ,8 69 Pynttärinneva PVK1 F Pintavalutus ,8 4,4 2, ,93 55 Korvaneva KOS2 F Kosteikko ,5 5,2 7, ,4 41 Takaneva KOS3 G Kosteikko 29 68,8 5,6 3, ,91 39 Mäkikylänsuo KK1+2 H1 Kosteikko ,5 5,8 7, ,4 30 Pannuneva PVK1 I Pintavalutus 29 85,6 5,7 3, ,0 40 Kapustaneva PVK2 J Pintavalutus ,6 5,6 3, ,7 33 Laurinneva PVK1 J Pintavalutus ,1 6,3 3, ,4 18 Kairinneva KOS1 J Kosteikko ,9 6,4 7, ,3 36 Porrasneva PVK5 J Pintavalutus ,3 5,1 4, ,6 52 Jauhoneva PVK3 J Pintavalutus 26 85,0 4,9 2, ,6 63 Korpisalonneva PVK1 J Pintavalutus ,5 6,0 4, ,9 41 Pyymaanneva PVK3 J Pintavalutus ,2 5,3 5, ,8 59 Pirkanmaan ELY-keskus Isosuo KOS1 B Kosteikko ,8 6, ,8 39 Ristineva PVK1 E Pintavalutus ,9 5,6 2, ,80 35 Nokilamminneva PVK1 E Pintavalutus 25 43,3 6,4 2, ,0 27 Nivusneva PVK1 E Pintavalutus ,0 4,7 2, ,3 40 Nivusneva PVK3 E Pintavalutus 26 27,0 4,2 3, ,18 55 Hakonevat PVK2 E Pintavalutus 26 34,7 6,1 1, ,93 22 Hirvineva PVK1 E Pintavalutus 28 67,8 5,4 5, ,4 60 ka 2015 (n=61): ,8 5, ,3 43 ka 2014 (n=57): ,1 6, ,5 47 ka 2013 (n=42): ,7 8, ,4 45 ka 2012 (n=38): ,6 6, ,4 52 ka 2011 (n=25): ,8 6, ,8 50 ka 2010 (n=21): ,0 9, ,8 51 ka 2009 (n=25): , ,7 47 ka 2008 (n=25) ,0 8, ,2 48 Minimi: ,6 1, ,18 8 Maksimi: , Suon käyttövaihe (ka): Tuotannossa / Levossa (n=59) ,5 5, ,4 42 Pintavalutus (n=44) ,4 4, ,0 46 Kemikalointi (n=3) ,1 18, ,9 19 Kasvillisuuskenttä (n=2) ,2 2, ,0 17 Kosteikko (n=12) ,9 8, ,6 41 Valmistelu (n=2) ,3 6, ,4 49