VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2015 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

Transkriptio

1 VESISTÖTARKKAILU X VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2015 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

2

3

4 Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2015 Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Veden laatuun liittyviä muuttujia Turvetuotannon käsitteitä SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumitilanne TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS Yleistä Vesistötarkkailun näytteenotto Vesinäytteiden analysointi TURVETUOTANNON KUORMITUS Turvetuotantoalueet Ominaiskuormitussuot vuonna Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Kokonaiskuormitus VESISTÖTARKKAILUT Yleistä Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna PERHONJOEN VESISTÖALUE Venetjoen valuma-alue Kairineva (Halsua) Ullavanjoen valuma-alue Tynnyrikallionneva (Toholampi) Köyhäjoen valuma-alue Jauhoneva (Veteli) Perhonjoen yläosan alue Ristineva-Laurinneva-Pollarinneva ja Kapustaneva-Laukkulammineva-Sarvinevan tuotantoalue (Veteli)... 30

5 8.5 Patananjoen valuma- alue Ruissaarenneva (Vimpeli) ÄHTÄVÄN-, KRUUNUPYYN- JA PURMONJOEN VESISTÖALUEET Purmo norra ån alue Porrasneva (Evijärvi) Kurejoen alue Paskoneva (Alajärvi) Lamminneva (Lappajärvi/Lapua) Kuninkaanjoen valuma-alue Kuninkaansuo (Soini) Vieresjoen valuma-alue Korpisalonneva-Ruissaarenneva-Pälvineva (Vimpeli) Vimpelinjoen valuma-alue Savonneva (Alajärvi/Soini/Karstula/Kyyjärvi) Levijoen valuma-alue Pannuneva (Soini) Kruunupyyn vesistöalue Pyymaanneva Saapasneva - Iso Saapasneva (Evijärvi) LAPUANJOEN VESISTÖALUE Kuortaneenjärven alue Kurikkaneva (Kuortane) Sarvineva (Kuortane) Saarijärvenneva, Västinneva, Kiimaneva ja Hanhineva (Kuortane/Alavus) Pynttärinneva (Alavus) Alavudenjärven alue Matoneva 2 (Alavus) Sillinneva (Alavus) Kätkänjoen valuma-alue Löyänneva-Matoneva 3 - Mylly-Sikaneva ja Teerineva (Kuortane/Alavus) Töysänjoen valuma-alue Matoneva 1 (Töysä) Nurmonjoen valuma-alue Tausneva (Kuortane) Haapaneva, Vuorenneva, Vierunneva ja Riihineva (Alavus/Seinäjoki) Rahka-Romuneva (Alavus) Tervaneva (Alavus/Seinäjoki) Aitaneva (Alavus) KYRÖNJOEN VESISTÖALUE Jalasjoen alue Koirainneva (Jalasjärvi) Kontio- ja Palloneva sekä Iso Korvaneva (Kurikka, Kauhajoki, Jalasjärvi) Mustajoen valuma-alue Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia) Vasikkaneva (Jalasjärvi) Seinäjoen valuma-alue Haukineva (Seinäjoki/Jalasjärvi)... 86

6 Näätäneva (Jalasjärvi) Linnus-Lainesneva ja Valkianeva (Jalasjärvi) Pirjatanneva-Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki) Amerikanneva (Seinäjoki) Hietasalon-Tuuranneva (Virrat) Peurainneva ja Sammatineva (Seinäjoki) Hirvijoen valuma-alue Madesneva, Susineva ja Vähä-Hautaneva (Jalasjärvi) Löyhinkineva ja Liikaneva (Jalasjärvi) Pesäneva (Jalasjärvi) Kainastonjoen valuma-alue Isoneva (Kurikka) Lammasneva (Teuva) KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE Toisveden alue Mäkikylänsuo (Ähtäri) Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat) Ähtärinjärven alue Naarasneva ja Leväsuo (Soini/Alajärvi) Riita- ja Mustasuo (Ähtäri) Kolunjoen valuma-alue Mato- ja Teerisuo sekä Kurkisuo (Soini) Kalliosuo (Soini) Niemisjoen valuma-alue Soidinsuo (Ähtäri) Sarasuo (Ähtäri) Ulpassuo (Soini) Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula) Mölynsuo-Mustassuo (Soini) Pihlajaveden reitin valuma-alue Loukku-, Tupa- ja Majasuo (Ähtäri) KARVIANJOEN VESISTÖALUE Nummijoen valuma-alue Koihnanneva, Säkkineva, Lupikistonneva ja Hormaneva (Kauhajoki) Viitalanneva ja Kampinkeidas (Kauhajoki) NÄRPIÖNJOEN VESISTÖALUE Rackarmossen-Östramossen (Närpiö) Takaneva (Kurikka) LAPVÄÄRTINJOEN VESISTÖALUE Karijoen valuma-alue Mustaisneva (Kauhajoki) Kärjenjoen valuma-alue Helmikäiskeidas/Tempakankeidas/Kotokeidas 1 (Isojoki)

7 16 TEUVANJOEN VESISTÖALUE Profeetanneva (Teuva) VESISTÖYHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 2015 Etelä-Pohjanmaan ELY -keskuksen alueella Liite 2 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2015 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Yhteystiedot Paristotie Kokkola sähköposti: etunimi.sukunimi@poyry.com puh

8

9 7 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2015 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2015 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY -keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELY-keskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY -keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY -keskuksilla. Vuonna 2015 oli Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Vapolla yhteensä 91 tuotantoalueella 145 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2015 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli, µg/l a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä.

10 Fosfori (KOK-P) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden ph-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat COD Mn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien COD Mn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. 8

11 Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo ph eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on, sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgpt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgpt/l Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja veden väriarvon avulla.

12 COD Mn - ja väriarvoja nostavat kuitenkin myös muut syyt, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta. Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön. Lietteenpidätin Sarkaojaan asennettava säleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. 10

13 Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Virtaamansäätöpato Yleensä kokoojaojiin asennettu virtaamia tasaava patolaite 11

14 Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Kauhava ja Ähtäri sijaitsevat painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2015 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja. Kauhava Vuoden 2015 keskilämpötila (5,7 o C) oli Kauhavalla 2,1 astetta korkeampi kuin vertailukauden keskilämpötila (3,6 o C). Talven keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella vain tammi- ja helmikuussa. Tammi-huhtikuu ja elo-syyskuu olivat tavanomaista lämpimämpiä (kuva 1). Touko- ja lokakuu olivat samalla tasolla vertailukauden keskilämpötilojen kanssa, kesä-heinäkuu puolestaan hieman tavanomaista viileämpiä. Hydrologista vuotta 2015 tarkasteltaessa marras- ja joulukuun 2014 keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella, mutta tavallista lämpimämpiä. Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Kauhavalla vuosina ja vertailuajanjaksona

15 Ähtäri Vuoden 2015 keskilämpötila (4,9 o C) oli Ähtärissä 1,9 o C korkeampi kuin vertailukauden keskilämpötila (3,0 o C). Hydrologista vuotta 2015 tarkasteltaessa marras- ja joulukuu 2014 olivat tavallista lämpimämpiä (kuva 2). Talven keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella välillä marraskuusta 2014 maaliskuuhun Kuten Kauhavalla, talvikuukaudet olivat keskimääräistä lämpimämpiä. Huhti-, elo- ja syyskuussa oli tavanomaista lämpimämpää, mutta kesä- ja heinäkuu olivat vertailuarvoja viileämpiä 13 Kuva 2. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Ähtärissä vuosina ja vertailuajanjaksona Rannikolla Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa terminen kasvukausi alkoi vuonna 2015 noin 5.5. eli samaan aikaan kuin vuosina keskimäärin (Ilmatieteen laitos 2016). Terminen kasvukausi päättyi lähes koko Etelä-Pohjanmaan tarkkailualueella noin 4.10., eli muutamia päiviä myöhemmin kuin alueella pitkällä aikavälillä keskimäärin. Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 3.2 Sadanta Kauhava Vuonna 2015 Kauhavalla satoi enemmän (666 mm) kuin vertailujaksolla keskimäärin (515 mm). Verrattuna tavanomaiseen sademäärään helmi-, elo- ja lokakuu olivat vähäsateisia, kun taas muina kuukausina satoi keskimääräistä enemmän (kuva 3). Tammikuun sademäärä (61 mm) oli kaksinkertainen ajanjakson tammikuun keskitasoon nähden. Vuoden 2015 sateisin kuukausi oli heinäkuu.

16 14 Kuva 3. Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Kauhavalla vuosina ja vertailuajanjaksona Ähtäri Vuonna 2015 Ähtärissä satoi (709 mm) vertailujakson keskiarvoa (650 mm) enemmän. Kuten Kauhavalla, myös Ähtärissä tammi- ja heinäkuun sademäärät olivat suuria ajanjakson keskiarvoihin verrattuna. Vain elo- ja lokakuussa sademäärät olivat selvästi vertailuarvoja pienemmät (kuva 4). Vuoden 2015 sateisin kuukausi Ähtärissä oli heinäkuu aivan kuten Kauhavallakin. Kuva 4. Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Ähtärissä vuosina ja vertailuajanjaksona Lumitilanne Etelä-Pohjanmaalla lunta oli tammi-helmikuussa 2015 keskimääräistä enemmän, mutta maaliskuu oli tavanomaista vähälumisempi. Lumen syvyys oli Kauhavalla tammikuussa 30 cm ja helmikuussa 36 cm, mutta maaliskuussa vain 8 cm (kuva 5). Ähtärissä lumen syvyys oli tammikuussa 38 cm, helmikuussa 48 cm ja maaliskuussa 28 cm. Marras- ja joulukuu olivat sekä Kauhavalla että Ähtärissä lumettomia. Terminen talvi alkoi Etelä-Pohjanmaalla noin eli viikon tavanomaista aikaa aiemmin ja loppui noin kuukauden keskimääräistä aikaisemmin.

17 15 Kuva 5. Lumen syvyys Kauhavalla ja Ähtärissä talvella ja vertailujaksolla TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta vastasi Nab Labs Oy alkaen näytteenoton ja näytteiden analysoinnin ovat hoitaneet Ahma Ympäristö Oy ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2015 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 225 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 446 havaintopaikalta. Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueelta on tarkkailussa mukana 39 järvihavaintopistettä ja 106 virtavesipistettä (taulukko 1). Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet yhteensä Häme Keski-Suomi Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa yhteensä

18 Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinäelokuussa - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll- %) kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) ph sameus väri ph COD Mn (kaikki syvyydet) väri Kokonaisfosfori COD Mn (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla )

19 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS Turvetuotantoalueet Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2015 tuotantopinta-alaa ha. Levossa oli ha ja valmistelussa 755 ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan ha (taulukko 2). Taulukko 2. Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri ELYkeskuksten alueilla vuonna Vapo Oy Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut Yhteensä Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Yhteensä Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 17 eri vesistöalueen varrella (taulukko 3). Vuonna 2015 Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (4 806 ha) koko läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 24,8 %. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 354 ha) edusti 22,5 % kaikesta Vapon läntisen Suomen tuotantoalasta ja Kymijoen vastaava osuus oli 15,6 %. Karvianjoen vesistöalueella oli 12,6 % tuotannossa olevasta pinta-alasta. Muiden 13 vesistöalueen osuus tuotannossa olevasta pinta-alasta oli noin 25,5 %. Taulukko 3. Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa ValmistelussaTuotannosta Yhteensä poistunut 14 Kymijoen vesistöalue Porvoonjoen vesistöalue Paimionjoen vesistöalue 66 0, Aurajoen vesistöalue Lapinjoen vesistöalue 77 1, Kokemäenjoen vesistöalue Karvianjoen vesistöalue , Lapväärtinjoen vesistöalue Teuvanjoen vesistöalue 138 0, Närpiönjoen vesistöalue Kyrönjoen vesistöalue Lapuanjoen vesistöalue Purmonjoen vesistöalue Ähtävänjoen vesistöalue , Kruunupyynjoen vesistöalue Perhonjoen vesistöalue Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue 504 7,2 511 Yhteensä Ominaiskuormitussuot vuonna 2015 Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitus-

20 soiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannon 61 ominaiskuormitussoiden mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli vuonna 2015 yhteensä ha, mikä on noin 26 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta ( ha). Kuormituslaskentaan käytettävä pinta-ala sisältää tuotannossa, levossa, valmistelussa ja alle 5 v sitten poistuneet alueet. Vuonna 2015 ominaiskuormitussoista kaikkiaan 44 suolla oli käytössä pintavalutus, 2 suolla kasvillisuuskenttä, 12 kosteikko ja 3 suolla tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi. Ominaiskuormitussoista tuotannossa tai levossa oli 59 ja valmistelussa Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Vuonna 2015 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Muuttuneen taustapitoisuuden vuoksi vuosien 2014 ja 2015 kiintoaineen nettokuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia edellisvuosiin nähden. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2015 niiden 61 ympärivuotisen tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 72 g/ha/d, kokonaistypen 17,2 g/ha/d, kokonaisfosforin 0,52 g/ha/d ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) 455 g O 2 /ha/d (taulukko 4). Vuoden 2015 brutto-ominaiskuormitukset olivat edellisvuoden tasoa. Ravinteiden ja kemiallisen hapenkulutuksen nettokuormitukset olivat edellisvuotta pienempiä. Taulukko 4. Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina Vuosi Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn g/ha/d g O2/ha/d g/ha/d g O2/ha/d ka 2015 (n = 61) 72 17,2 0, ,9 0,26 49 ka 2014 (n = 57) 69 16,9 0, ,4 0,34 96 ka 2013 (n=42) ,4 0, ,4 0,28 30 ka 2012 (n=38) ,5 0, * 17,2 0, ka 2011 (n=25) 87 18,9 0, * 11,3 0,26 ka 2010 (n=19) 64 19,2 0,57 43 * 13,7 0,35 ka 2009 (n=25) 95 20,5 0,79 69 * 14,0 0,53 ka 2008 (n=24) ,7 0,85 81 * 17,2 0,43 ka 2007 (n=23) 89 23,2 0,75 68 * 18,0 0,54 Ka 2006 (n=24) ,4 0,95 93 * 20,1 0,61 Ka 2005 (n=24) ,1 0, * 19,0 0,65 * Kiintoaineen taustapitoisuus 2 mg/l. 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraporteista.

21 Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan 2011, jolloin sille laskettiin bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 alkaen COD Mn :n osalta on laskettu myös nettokuormitukset Kokonaiskuormitus Vuonna 2015 Läntisen Suomen kuormitustarkkailun raportointiin kuuluvat Vapo Oy:n turvetuotantoalueet sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Eteläisimmät suot sijoittuvat lähelle Varsinais-Suomen eteläosiin ja pohjoisimmat suot Keski-Suomen pohjoisosiin. Kaikkiaan soita oli 17 eri vesistöalueella. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa oli tuotantoalueita viiden eri ELY-keskuksen alueella (taulukko 5). Suurin osa tuotantoalueista sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, jossa on myös suurin kuormitus ELY-keskuksittain verrattaessa.. Taulukko 5. Läntisen Suomen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset ELY-keskuksittain vuosina Vapo Oy Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kok-N Kok-P COD Mn Häme 29 5,1 0, ,5 0, Pirkanmaa , ,3 0,31 81 Varsinais-Suomi , ,57 55 Keski-Suomi , ,37 11 Etelä-Pohjanmaa , ,3 463 Yhteensä , ,6 620 Yhteensä , , Yhteensä , ,7 693 Yhteensä , , Yhteensä , ,9 Yhteensä , ,9 Yhteensä , ,8 Yhteensä , ,1 Yhteensä , ,8 Vesistöalueittain suurin bruttokuormitus aiheutui kiintoaineen osalta Kyrönjoen vesistöalueelle. Kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta suurimmat bruttokuormitukset tulivat Kokemäenjoen vesistöalueelle (taulukko 6). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset kohdistuivat Kymijoen ja Karvianjoen vesistöalueisiin. Näillä neljällä päävesistöalueella sijaitsee suurin osa tarkkailualueen soista. Taulukko 6. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset vesistöalueittain vuonna Vesistöalue Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 14 Kymijoen vesistöalue , , Porvoonjoen vesistöalue 1,7 0,16 0,003 4,9 1,6 0,11 0,001 1,3 27 Paimionjoen vesistöalue 1,27 0,25 0,007 14,1 0,97 0,10 0,001 4,6 28 Aurajoen vesistöalue 3,35 0,56 0, ,1 0,41 0, Lapinjoen vesistöalue 4,1 0,63 0,015 11,4 3,8 0,49 0,009 2,7 35 Kokemäenjoen vesistöalue , , Karvianjoen vesistöalue , , Lapväärtinjoen vesistöalue 6,7 2,1 0, ,5 1,0 0,02 0,2 38 Teuvanjoen vesistöalue 3,2 0,84 0, ,6 0,56 0,016 3,0 39 Närpiönjoen vesistöalue 3,3 1,6 0, ,1 1,06 0, Kyrönjoen vesistöalue , , Lapuanjoen vesistöalue 38 8,5 0, ,2 0, Purmonjoen vesistöalue 3,8 2,0 0, ,8 1,5 0, Ähtävänjoen vesistöalue 26 6,4 0, ,9 0, Kruunupyynjoen vesistöalue 38 8,0 0, ,5 0, Perhonjoen vesistöalue 32 10,3 0, ,4 0, Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue 18 3,4 0, ,4 0,04 29 Yhteensä , ,6 620

22 20 7 VESISTÖTARKKAILUT Yleistä Vuoden 2015 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY - keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, on sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY -keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi ja myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2015 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueille on laskettu käyttäen vuoden 2015 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2015 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1-3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia, eivätkä ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2015 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja sijaintikartat liitteestä Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna 2015 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua tarkastellaan kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna Kaikki mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Etelä-Pohjanmaan ELY -keskuksen alueella, mutta ne ovat mukana tarkkailussa, koska vesistövaikutuksia kohdistuu myös Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle.

23 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Vapo Oy:n tuotantoalueista oli tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2015 seuraavilla: Suo Kunta Suo Kunta Suo Kunta Paskoneva Alajärvi Kontioneva Jalasjärvi / Kauhajoki Kurkisuo Soini Aitaneva Alavus Valkianeva Jalasjärvi / Seinäjoki Leväsuo Soini Haapaneva Alavus Heposuot Karstula / Soini Matosuo Soini / Ähtäri Löyänneva Alavus Juuvinsuo Karstula / Soini Mölynsuot Soini / Karstula / Saarijärvi Matoneva 1 Alavus Savonneva Karstula/Kyyjärvi/Alajärvi/Soini Naarasneva Soini Matoneva 2 Alavus Hormaneva Karvia/Kauhajoki Pannuneva Soini Matoneva 3 Alavus Kampinkeidas Kauhajoki Puntari-Konttisuot Soini Mylly-Sikaneva Alavus Koihnanneva Kauhajoki Teerisuo Soini Paaluneva Alavus Lupikistonneva Kauhajoki Ulpassuo Soini Rahka-Romuneva Alavus Mustaisneva Kauhajoki Koirasuo Soini Sillinneva Alavus Säkkineva Kauhajoki Lypsinneva Soini Västinneva Alavus Viitalanneva Kauhajoki Lammasneva Teuva Vuorenneva Alavus Palloneva Kauhajoki / Jalasjärvi / Kurikka Profeetanneva Teuva Vierunneva Alavus / Seinäjoki Riihi Peuraneva Keuruu, Virrat, Ähtäri Tynnyrikallionneva Toholampi Tervaneva Alavus/ Seinäjoki Hanhineva Kuortane Kapustaneva Veteli Porrasneva Evijärvi / Kauhava Kiimaneva Kuortane Laukkulamminneva Veteli Iso-Saapasneva Evijärvi / Lappajärvi Kurikkaneva Kuortane Laurinneva Veteli Pyymaanneva Evijärvi / Lappajärvi Saarijärvenneva Kuortane Pollarinneva Veteli Saapasneva Evijärvi Sarvineva Kuortane Ristineva Veteli Kairineva Halsua Tausneva Kuortane Sarvineva Perho Helmikäiskeidas/Kotokeidas 1 Isojoki Teerineva Kuortane Korpisalonneva Vimpeli Tempakankeidas/Kotokeidas 1 Isojoki Takaneva Kurikka Pälvineva Vimpeli Kotokeidas Isojoki Isoneva Kurikka/Kauhajoki/Teuva Ruissaarenneva Vimpeli Iso-Korvaneva Jalasjärvi Lamminneva Lapua Hietasalon/Tuuranneva Virrat Korvajärvenneva Jalasjärvi Rackarmossen Närpiö Loukkusuo Ähtäri Kyrön-Koirainneva Jalasjärvi Östramossen Närpiö Majasuo Ähtäri Liikaneva Jalasjärvi Alkkia/Sompaneva Parkano/Karvia Mustasuo Ähtäri Linnus-Lainesneva Jalasjärvi Amerikanneva Seinäjoki Mäkikylänsuo Ähtäri Löyhinkineva Jalasjärvi Haukineva Seinäjoki / Jalasjärvi Riitasuo Ähtäri Madesneva Jalasjärvi Juupa-Jäkäläneva Seinäjoki Ruokosuo Ähtäri Näätäneva Jalasjärvi Peurainneva Seinäjoki Sarasuo Ähtäri Susineva Jalasjärvi Pirjatanneva Seinäjoki Soidinsuo Ähtäri Pesäneva Jalasjärvi Sammatinneva Seinäjoki Tupasuo Ähtäri Pynttärinneva Jalasjärvi Heiniahonneva Soini Vasikkaneva Jalasjärvi Kalliosuo Soini Vähä-Hautaneva Jalasjärvi Kuninkaansuo Soini 21 8 PERHONJOEN VESISTÖALUE 49 Perhonjoki saa alkunsa Perhon, Kyyjärven ja Kivijärven raja-alueilla olevista pienistä järvistä. Joen pituus on noin 160 km. Vesistö-alueen pinta-ala on km 2 ja sen järvisyys 3,4 %. Perhonjoki laskee Perhon kunnan kautta Vetelin Haapajärveen, josta edelleen Kaustisen ja Kruunupyyn kuntien rajalla Perhonjoen keskiosan järviryhmään. Perhonjoki laskee Perämereen Kokkolan kaupungin pohjoispuolella. Perhonjoen vesistöalueella on kolme tekojärveä: Venetjoessa Venetjoen tekojärvi (17,8 km 2 ), Patananjoessa Patanan tekojärvi (11,0 km 2 ) ja Köyhäjoessa Vissaveden tekojärvi (3,6 km 2 ). Vesistön suurimmat järvet ovat Ullavanjärvi (15,5 km 2 ), Halsuanjärvi (7,7 km 2 ) ja keskiosan järviryhmän suurin järvi Isojärvi (8,7 km 2 ). Näistä säännöstellään Halsuanjärveä, keskiosan järviryhmää ja tekoaltaita. Voimalaitoksia Perhonjoessa on kaksi: 31 km merestä jokiuomaa ylöspäin Kaitfors Kruunupyyn Alavetelissä ja 60 km ylöspäin Pirttikoski Kaustisella. Perhonjoen Kaitforsin voimalaitoksella keskivirtaama oli 30,2 m 3 /s jaksolla , kun pitkänajan keskivirtaama on ollut vastaavalla jaksolla 20,9 m 3 /s. Perhonjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen korkeita loppuvuonna 2014 (kuva 6).

24 22 Kuva 6. Perhonjoen Kaitforsin päiväkeskivirtaamat ja vertailukaudella Perhonjoen vesistön Vapon turvetuotantoalueet ovat keskittyneet vesistön keskiosalle Halsuaan ja Veteliin (taulukko 7). Vuonna 2015 Perhonjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala (tuotannossa, levossa, valmistelussa) oli noin ha eli noin 0,5 % valuma-alueen pinta-alasta. Taulukko 7. Perhonjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueet ja pinta-alat vuonna Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2015, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 49 Perhonjoen vesistöalue 1043,7 215,9 68, Perhonjoen keskiosan a 39, Pollarinojan va Jauhoneva Veteli 39, Ullavanjoen valuma-alue 139,5 43, Hongistonojan va Tynnyrikallionneva Toholampi 43, Latonevanojan va Kairineva Halsua 139, Köyhäjoen valuma-alue 39,4 111,3 68, Vissaveden tekojärven va Jauhoneva Veteli 39,4 111,3 68, Venetjoen valuma-alue 286, Venetjoen alaosan a Kairineva Halsua 286, Perhonjoen yläosan alue 578,7 1, Leppäniemen a Sarvineva Veteli 49, Leppäniemen a Pollarinneva Veteli 144, Leppäniemen a Laurinneva Veteli 157, Leppäniemen a Laukkulamminneva Veteli 71, Leppäniemen a Kapustaneva Veteli 67,1 1, Leppäniemen a Ristineva Veteli 88, Patananjoen valuma-alue 20, Patananjoen yläosan va Ruissaarenneva Vimpeli 20,2 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valumaalueisiin on arvioitu käyttäen Perhonjoen Kaitforsin 13,40 l/s*km 2 vuoden 2015 keskivalumaa Köyhänjoen ja Ullavanjoen valuma-alueilla ja Tunkkarin 10,34 l/s*km 2 keskivalumaa Perhojoen keski- ja yläosalla sekä valuma-alueiden pinta-aloja ja niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2015 vesistökuormitustietoja. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Perhonjoen vesistöalueella oli vuonna 2015 kiintoaineen osalta noin 25 t, typen 6,4 t ja fosforin 0,01 t. Nettokuormitusten perusteella keskivirtaamatilanteessa laskettu teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen lisäys Perhonjokeen oli 0,02 mg/l, typen 6 µg/l ja fosforin 0,09 µg/l

25 vuonna Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 250 t O 2 ja kuormitusten perusteella laskettu teoreettinen bruttolisäys oli 0,23 mg/l O 2 (taulukko 8). 2.jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat pieniä. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset tulivat Jauhonevalla ravinteiden ja orgaanisen happea kuluttavan aineen osalta kohdistuen Vissaveden tekojärveen (Kok-N 53 µg/l ja Kok-P 1,0 µg/l, bruttolisäys COD Mn 3,1 mg/l O 2 ). Kiintoaineen osalta suurin lisäys 0,17 mg/l tuli Latonevanojan valuma-alueen Hanhisalonjokeen Kairinevalta. Taulukko 8. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Perhonjoen vesistöalueella vuonna Vesistöalue Suo Kunta Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 49 Perhonjoen vesistöalue 0,23 0,02 6,0 0, Perhonjoen keskiosan a 0,01 0,0004 0,4-0, Pollarinojan va Jauhoneva Veteli 0,37 0,02 20,8-0, Ullavanjoen valuma-alue 0,21 0,02 4,3 0, Hongistonojan va Tynnyrikallionneva Toholampi 0,44 0,03 11,8-0, Latonevanojan va Kairineva Halsua 1,70 0,13 31,3 0, Köyhäjoen valuma-alue 0,41 0,01 6,9 0, Vissaveden tekojärven va Jauhoneva Veteli 3,13 0,07 52,6 0, Venetjoen valuma-alue 0,68 0,10 14,9 0, Venetjoen alaosan a Kairineva Halsua 0,68 0,10 14,9 0, Perhonjoen yläosan alue 0,43 0,05 15,2 0, Leppäniemen a Sarvineva Veteli 0,19 0,01 3,1 0, Leppäniemen a Pollarinneva Veteli 0,54 0,10 14,9 0, Leppäniemen a Laurinneva Veteli 0,44 0,07 21,1 0, Leppäniemen a Laukkulamminneva Veteli 0,45 0,03 14,0 0, Leppäniemen a Kapustaneva Veteli 0,44 0,03 13,5 0, Leppäniemen a Ristineva Veteli 0,28 0,04 16,1 0, Patananjoen valuma-alue 0,03 0,003 0,7 0, Patananjoen yläosan va Ruissaarenneva Vimpeli 0,20 0,02 4,4 0, Venetjoen valuma-alue Kairineva (Halsua) Kairinevan tuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (päätös19/2010/3, dnro ESAVI/126/04.08/2010, myönnetty ). Kairinevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto Vuonna 2015 Kairinevalla oli tuotannossa 425,6 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pintavalutuskentät ja kosteikot. Kairineva sijaitsee Perhonjoen osin vesistöalueen Venetjoen alaosan valuma-alueella (49.071) ja osin Ullavanjoen Latonevanojan valuma-alueella (49.057). Kairinevan kuivatusvesistä purkautui vuonna 2015 noin 286 ha alalta laskuojien kautta Venetjokeen ja edelleen Halsuanjärveen. Kuivatusvesiä johdettiin vuonna 2015 noin 140 ha alalta Uudenniitunojaa ja Hanhisalonjokea pitkin Ullavanjärveen. Kairinevan tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Venetjoessa purkukohdan yläja alapuolella sekä Venetjoen alaosalla ennen Halsuanjärveä. Myös Halsuanjärvessä on ha-

26 vaintopaikka lähellä järven luusuaa. Vuonna 2011 tarkkailuun tulivat mukaan Hanhisalonjoki ja Ullavanjärvi. Venetjoki saa alkunsa suuresta (1620 ha), mutta matalasta (keskisyvyys 1,9 m) Venetjoen tekojärvestä. Venetjoen alaosaan ja Halsuanjärveen tulee pistekuormitusta myös Halsuan kunnan jätevedenpuhdistamolta. Hanhisalonjoen vesi on ollut vuosina hapanta, väriltään hyvin tummaa ja ravinteikasta sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 9). Vuonna 2015 Hanhisalonjoen vesi oli laadullisesti hieman parempaa kuin aiemmin keskimäärin, sillä kiintoainetta, ravinteita ja humusta oli hieman aiempaa vähemmän. Venetjoen vedet ovat olleet ruskeita, happamia ja ravinteikkaita (taulukko 9). Kairinevan yläpuoliseen Venetjoen havaintopaikkaan vedet tulevat tekojärvestä, joten sen veden laatu on samanlaista kuin tekojärven. Kairinevan purkuojan alapuolella Venetjoen vesi on ollut laadullisesti heikompaa kuin tekojärvestä lähtevä vesi, sillä siinä on ollut enemmän humusaineita ja ravinteita. Veden laadun heikkeneminen johtuu osittain jokieroosiosta ja osittain myös Kairinevan kuivatusvesistä. Venetjoen alaosalle tulee vesiä Venetjoen sivu-uomista ja Halsuan jätevedenpuhdistamolta, mikä lisää vesistökuormitusta, mutta pääpiirteittäin Venetjoen alaosan veden laatu on samanlaista kuin Kairinevan kuivatusvesien purkuojan alapuolella. Taulukko 9. Venetjoen ja Hanhisalonjoen vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Venetjoki yp keskiarvo n = 43 6,2 4, ,6 1, minimi 5,4 < ,3 1,5 460 <5 < maksimi 6,8 12, ,6 4, ,6 5, ,3 1, ,1 2, ,0 1, ,9 9, ,4 2, keskiarvo ,9 5, ,2 1, Venetjoki ap keskiarvo n = 43 6,2 6, ,0 2, minimi 5,3 1, ,7 1,7 480 <5 < maksimi 6,8 14, ,4 5, ,8 7, ,2 1, ,1 4, ,5 2,0 540 < < ,2 7, ,1 2, keskiarvo ,0 6, ,6 2,1 637 < < Venetjoki alaosa keskiarvo n = 43 6,1 7, ,6 3, minimi 5,1 2, ,7 2,0 574 <5 <5 27 < maksimi 7,0 16, ,3 5, ,7 7, ,8 2, ,1 6, ,3 2, ,2 6, ,6 3, keskiarvo ,0 6, ,6 2, Hanhisalonjoki keskiarvo n =10 6,4 7, ,3 4, minimi 5,5 2, ,3 3, maksimi 6,9 15, ,0 5, ,2 6, ,0 3, ,9 5, ,1 5, < ,0 4, ,1 6, keskiarvo ,7 5, ,7 5, <

27 Vuonna 2015 Venetjoen vedenlaatu oli jakson keskimääräistä tasoa. Vuonna 2015 Venetjoen havaintopaikkojen ainepitoisuuksien erojen perusteella kuivatusvesien vaikutukset olivat lieviä, sillä humusaineiden lisäys oli 1 mg/l ja fosforipitoisuuksien lisäys 3 µg/l ja typen lisäys noin 50 µg/l sekä kiintoaineen lisäys 0,7 mg/l. Vuosien aikana Venetjoen kuivatusvesien ylä- ja alapuolisten havaintopaikkojen ravinnepitoisuuksien ja CODMn arvojen perusteella kuivatusvesivaikutuksia on esiintynyt (kuvat 7-9). Pääosin pitoisuusnousut ovat olleet pieniä, mutta joinakin näytekierroksilla kuitenkin varsin selviä. 25 Kuva 7. Venetjoen kokonaisfosforipitoisuudet vuosina Kuva 8. Venetjoen kokonaistyppipitoisuudet vuosina