VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu vuonna 2011 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

Transkriptio

1 KUORMITUSTARKKAILU WWE VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu vuonna 2011 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

2

3 Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailun vuosiyhteenveto Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumitilanne TARKKAILUN TOTEUTUS Yleistä Näytteenotto ja virtaamamittaus Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Tuotantovaiheen tarkkailu Jälkihoitovaihe Ympärivuotinen tarkkailu Rankkasadejaksot näytteenotto Näytteiden analysointi Päästöjen laskenta Raportointi Väliraportointi Vuosiraportointi Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna TARKKAILUN TULOKSET VUONNA Yleistä Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät Ominaiskuormitussoiden valumat v Tarkkailusoiden näytteenottokertojen väliset virtaamat ja valumat Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat v Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu Keskimääräinen vedenlaatu Vedenlaatu eri vuodenaikoina Kevättulvan ja rankkasateen aikainen vedenlaatu Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Ominaiskuormitus vuositasolla Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina Eri vesiensuojelutasojen ominaiskuormitusten vertailu Ominaiskuormien vaihtelu tuotantoalueittain ja vuosittain TARKKAILUSUOT Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Alajärvi... 46

4 6.2.1 Paskoneva (Alajärvi) Alavus Aitaneva (Alavus) Haapaneva (Alavus) Löyänneva (Alavus) Matoneva 3 (Alavus) Mylly-sikaneva (Alavus) Paaluneva (Alavus) Vehkaneva (Alavus) Rahka-Romuneva (Alavus) Evijärvi Porrasneva (Evijärvi / Kauhava) Pyymaanneva (Evijärvi) Saapasneva (Evijärvi) Halsua Kairineva (Halsua) Isojoki Helmikäiskeidas (Isojoki) Tempakankeidas (Isojoki) Jalasjärvi Iso-Korvaneva (Jalasjärvi) Koirainneva (Jalasjärvi) Korvajärvenneva (Jalasjärvi) Liikaneva (Jalasjärvi) Linnus-Lainesneva (Jalasjärvi) Löyhinkineva (Jalasjärvi) Madesneva (Jalasjärvi) Näätäneva, allas 4 (Jalasjärvi) Näätäneva, kasvillisuuskenttä (Jalasjärvi) Kontio- ja Palloneva (Jalasjärvi / Kauhajoki) Susineva (Jalasjärvi) Valkianeva (Jalasjärvi/Seinäjoki) Vasikkaneva (Jalasjärvi) Kauhajoki Kampinkeidas (Kauhajoki) Koihnanneva (Kauhajoki) Lupikostonneva (Kauhajoki) Mustaisneva (Kauhajoki) Säkkineva (Kauhajoki) Viitalanneva (Kauhajoki) Kuortane Hanhineva (Kuortane) Kiimaneva (Kuortane) Kurikkaneva (Kuortane) Saarijärvenneva (Kuortane) Sarvineva lohko1 (Kuortane) Tausneva (Kuortane) Teerineva (Kuortane) Kurikka Isoneva laskuojat ja 1 ja 3 (Kurikka) Takaneva (Kurikka)

5 6.11 Lappajärvi Lamminneva (Lappajärvi/Lapua) Närpiö Östra Mossen (Närpiö) Rackarmossen (Närpiö) Seinäjoki Amerikkaneva (Seinäjoki) Haukineva lohko4 pintavalutuskenttä (Seinäjoki) Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki) Peuraneva pumppaamo 1 ja 2 (Seinäjoki) Sammatinneva (Seinäjoki) Pirjatanneva (Seinäjoki) Soini Heiniahonneva (Soini) Juuvinsuo (Soini) Kuninkaansuo (Soini) Leväsuo (Soini) Matosuo (Soini) Naarasneva (Soini) Teerisuo lohkot 1 ja 2 (Soini) Ulpassuo (Soini) Teuva Lammasneva (Teuva) Profeettaneva (Teuva) Toholampi Tynnyrikallionneva (Toholampi) Töysä Matoneva 1 (Töysä) Matoneva 2 (Töysä) Veteli Jauhoneva (Veteli) Kapustaneva (Veteli) Laurinneva (Veteli) Pollarinneva (Veteli) Ristineva (Veteli) Vimpeli Korpisalonneva (Vimpeli) Ruissaarenneva (Vimpeli) Ähtäri Loukkusuo laskuoja 1 kosteikko (Ähtäri) Mäkikylänsuo (Ähtäri) Riihi-Peuraneva (Ähtäri) Sarasuo (Ähtäri) Soidinsuo (Ähtäri) Tupasuo (Ähtäri) VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Kuormitus ELY-keskuksittain Hämeen ELY-keskus (entinen Hämeen ympäristökeskus)

6 7.2.2 Pirkanmaan ELY-keskus (entinen Pirkanmaan ympäristökeskus) Varsinais-Suomen ELY-keskus (entinen Lounais-Suomen ympäristökeskus) Keski-Suomen ELY-keskus Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Uudenmaan ELY-keskus (entinen Uudenmaan ympäristökeskus) Kuormitus vesistöalueittain Kymijoen vesistöalue (14) Porvoonjoen vesistöalue (18) Paimionjoen vesistöalue (27) Aurajoen vesistöalue (28) Laajoen vesistöalue (31) Lapinjoen vesistöalue (33) Eurajoen vesistöalue (34) Kokemäenjoen vesistöalue (35) Karvianjoen vesistöalue (36) Lapväärtinjoen vesistöalue (37) Teuvanjoen vesistöalue (38) Närpiönjoen vesistöalue (39) Kyrönjoen vesistöalue (42) Lapuanjoen vesistöalue (44) Purmonjoen vesistöalue (46) Ähtävänjoen vesistöalue (47) Kruunupyynjoen vesistöalue (48) Perhonjoen vesistöalue (49) Suomenlahden rannikkoalue (81) Suomenselän rannikkoalue (83) Kuormitus yksityisten tuottajien soilla Kuormitus Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Kuormitus Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Kokonaiskuormitus YHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1 Pysyvät päästötarkkailuasemat vuonna 2011 Liite 2 Täydentävät tarkkailuasemat vuonna 2011 Liite 3 Erillistarkkailut ja kuntoonpanotarkkailut vuonna 2011 Liite 4 Pinta-alat ja kuormitukset vesistöalueittain 2011 Pöyry Finland Oy Jarmo Sillanpää, Ins. (AMK) Yhteystiedot PL 38, Harjutie Kaustinen puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com 4

7 1 1 JOHDANTO Vapo Oy Energian Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2011 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n laatimaa ja ympäristökeskusten hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille (Pöyry Environment Oy 2008). Tarkkailuohjelma sisältää Länsi-Suomen alueen lisäksi eräiden Vapo Oy:n Itä-Suomen ja Uudenmaan alueilla sijaitsevien soiden kuormitustarkkailun. Tarkkailujakso oli neljättä kertaa hydrologinen vuosi Osana tarkkailua toteutetaan myös Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten alueella olevien yksityisten turvetuottajien tarkkailuja, jos näillä on asiasta erillinen sopimus tarkkailusta vastaavan konsultin kanssa. Samoin pientuottajien tarkkailutulokset tai Vapo Oy:n tulosten pohjalta lasketut vuosikuormitukset raportoidaan vuodesta 2009 alkaen Vapo Oy:n raporteissa ainoastaan, jos tuottajalla on asiasta sopimus konsultin kanssa. Tarkkailun pysyvät päästötarkkailuasemat ovat ympärivuotisen virtaaman mittaamiseen tarkoitettuja jäätymättömiä kaivoja. Lisäksi tarkkailuun kuuluu täydentäviä päästötarkkailuasemia, joissa ei ole ympärivuotista tarkkailua. Vuoden 2011 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedot laati Pöyry Finland Oy. Tässä raportissa esitetään koko Vapo Oy Energia läntisen alueen turvetuotannon piirissä olevien soiden vuoden 2011 kokonaiskuormitus sekä kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain jaoteltuna. Kuormitukset on laskettu pysyvien päästötarkkailuasemien ominaiskuormituslukujen perusteella. Tässä raportissa on lisäksi tarkasteltu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten osalta tarkemmin pysyvien päästötarkkailusoiden vedenlaatua, virtaamia ja kuormituslukuja eri vuodenaikoina ja pitkällä aikavälillä aiempiin tarkkailuvuosiin verraten. Samoin alueen täydentävien päästötarkkailuasemien vedenlaatu- ja kuormitustuloksia on tarkasteltu suokohtaisesti. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja yksinkertaisista laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat taivasalla hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Käytäntö on osoittanut, että turvetuotannon vesistövaikutuksista kertovat raportit ja selvitykset kaipaavat alan perusterminologian selventämistä, jotta lukija paremmin ymmärtäisi lukemaansa.

8 Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona ja kuvassa 1 turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla tai Auma Aumalla tarkoitetaan kuivan turpeen varastokasoja, jotka usein sijaitsevat tuotantoalueiden reunoilla Aumapalo Turveauman palaminen, jonka aikaansaa voimakkaan mikrobitoiminnan aikaansaama lämpötilan kohoaminen turveauman pintaosissa. Aumojen lämpötilojen tarkkailua tehdään lämpökameroilla mm. lentokoneesta käsin Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus. Koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Eristysoja Tuotantoaluetta ympäröivä oja, joka estää suon ulkopuolisten vesien pääsyn tuotantoalueelle ja jonka avulla ohjataan vedet tuotantoalueen ohi Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä Huuhtouma Alueelta huuhtoutuvan aineen määrä pinta-alaa ja aikayksikköä kohden (esim. g / ha päivässä) Huuhtoutuminen Liikkuvan veden aiheuttama maaperän ainesten kulkeutuminen Imukokoojavaunu Turvetuotantomenetelmä, jossa jyrsinturve kerätään paineilman avulla Itsekuumeneminen Turveauman lämpeneminen siinä tapahtuvien biologisten prosessien takia Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle Jyrsinturve Pinnasta jyrsitty ja ilmakuivattu turve joka kerätään 40-50% kosteudessa ja varastoidaan turveaumoihin ennen kuljetusta energialaitoksille. 2

9 Jyrsös Suon pinnasta irrotettu kuohkea, ohut turvekerros Karhe Saran suuntainen 1-2 m leveä keko johon kuiva jyrsös tai palaturve on kerätty (karhettu) kuormaamista ja aumaan siirtoa varten Karheaminen Kuivan jyrsöksen tai palojen keruu karheelle Kasvillisuusallas Vesikasveja kasvava laskeutusallas, jossa kasvit (mm. ruoko, korte, sarat, pajut, vehka) sitovat vedessä olevia ravinteita Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon Kenttäpalo Varsinaisen turvekentän palo, joka voi saada alkunsa työkoneen pakokaasujen mukana tulevasta kipinästä, kuuman pakosarjan päälle kertyneen pölyn syttymisestä, työkoneen raapaisusta kiveen, aumapalosta, tupakoinnista tms. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kiintoaines Vedessä kulkeutuva kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut Kuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi) Kääntäminen Turpeen pöyhimistä kuivumisen edistämiseksi Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva hiukkasjakoinen aines laskeutuu altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön 3

10 Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsään, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi) Palaturve Energian tuottamista varten palaksi muotoiltu polttoturve. Usein sylinterin muotoinen tai ns. lainepala Peruskuivatusvaihe Ajanjakso jolloin suota kuivatetaan turvetuotantoon. Kestää noin 3-6 vuotta Pidätin Päisteputken sarjaojan puoleiseen päähän rakennettu pidätin (esim. puinen säleikkö, kelluva salaojaputki, siivilälevy, reikäinen muoviputki tms.), jonka avulla päisteputki pysyy paremmin avoinna Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan Päisteputki Sarkaojan ja kokoojaojan yhdistävä salaojaputki eli putkioja, jonka tarkoituksena on toimia rumpuna työkoneiden liikkuessa saralta toiselle Reunaoja Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 m leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja 4

11 Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaoja-allas (lietesyvennys) Noin 5-10 m pituinen (sarkaojan pituuden mukaan) ja noin 0.8 m levyinen syvennys sarkaojan päässä ennen päisteputkea Sarkaojapidätin Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Sato tai saanto Yhden kuivatusjakson aikana tuotettu turvemäärä (m 3 /ha) Tarkkailu Toimintaa, jolla pyritään selvittämään esimerkiksi turvetuotannon erilaisia vaikutuksia (käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailu) Tuotantosuo Suoalue jolla turvetuotanto on käynnissä Tuotantokuntoinen suo Tuotantoa varten kunnostettu suo, joka turpeen menekin mukaan on joko tuotannossa tai tuotannon ulkopuolella (levossa) Tuotannosta poistunut suoalue Alue, jolla turvetuotantoa ei enää harjoiteta tuotettavan turpeen loppumisen vuoksi. Alueiden jälkikäyttöä selvitellään nykyään laajasti. Alueet voidaan mm. uudelleen vesittää, käyttää peltona, metsittää jne. Turvepöly Turvetuotannon eri työvaiheissa irtoava hyvin hienojakoinen pölyaines, joka voi tuulten mukana kulkeutua tuotantoalueen ulkopuolellekin Turvelaji Turpeen kasvilajikoostumus. Turvelajien pääryhmät ovat rahkaturpeet (S), saraturpeet (C), puuturpeet (L) sekä ruskosammalturpeet (B). pääturvelajit voidaan jaotella useisiin alalajeihin, mm. tupasvillarahkaturve. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Veto-oja Lohkon / lohkojen valumavedet kuljettava oja Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä 5

12 Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi YVA YVA prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan Uusia turvetuotantoa koskevia asioita tuli mukaan kun lakia ja asetusta muutettiin Päisteputki TURVETUOT ANT OALUE Reunaoja Eristysoja Kokoojaoja Sarkaoja Pidätin Jako-oja 4 Sarkaojaallas Lohko no 5 6 Pintavalutus kenttä Laskuoja Läjitysalue Laskeutusallas Lieteallas Mittapato Puomi tms. Turveauma Turveauma Turveauma Kuva 1 Turvetuotantoalueen nimistöä

13 7 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Kauhava sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2011 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen säätilastoja vuodelta Vuoden 2011 keskilämpötila (5,3 o C) oli Kauhavalla 2,2 astetta vertailukauden keski-lämpötiloja korkeampi. Vuosi 2011 oli 2,9 astetta edellistä vuotta lämpimämpi, mikä johtui vuoden 2010 kylmistä talvikuukausista ja vuoden 2011 lämpimästä loppuvuodesta (kuva 2). Keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella tammikuusta maaliskuuhun Kaiken kaikkiaan vuosi 2011 oli normaalia lämpimämpi, ainoastaan helmikuu oli vuosien keskiarvoa kylmempi. Helmikuu olikin erittäin kylmä, kuukauden keskilämpötila oli 13,7, mikä 5,7 astetta keskiarvoa kylmempi. Edellisen vuoden tapaan heinäkuu oli vuoden lämpimin kuukausi. Heinäkuun keksilämpötila oli 18,7 astetta, mikä on 3,0 asetetta keskiaroa lämpimämpi. Vuonna 2011 terminen kasvukausi oli normaalia pidempi. Länsi-Suomessa terminen kasvukausi alkoi eli noin viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Terminen kasvukausi päättyi eli noin kolme viikkoa tavanomaista myöhemmin (Ilmatieteen laitos 2011). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 25,0 20,0 15,0 10,0 KAUHAVA o C 5,0 0,0-5,0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu -10,0-15,0-20,0 Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Kauhavalla vuosina ja vertailuajanjaksona

14 3.2 Sadanta 8 Vuonna 2011 Länsi-Suomessa saatiin sateita huomattavasti vertailujakson keskiarvoa (494 mm) enemmän (684 mm). Keskiarvoon verrattuna vähäsateisempia kuukausia olivat ainoastaan huhti-, loka-, ja marraskuut. Kaikkina muina kuukausina satoi normaalia enemmän. Kaikkein sateisin kuukausi oli syyskuu (129 mm). Marraskuu oli vähäsateisin kuukausi (18 mm). Kesäkuukausina turvetuotantokauden aikana toukokuu oli vähäsateisin kuukausi ja elokuu sateisin. Kaiken kaikkiaan vuosi 2011 oli erittäin runsas sateinen (kuva 3). Kesällä 2011 saatiin rankkoja sadekuuroja ja sateet saattoivat olla paikallisia. Sateiden paikallisuudesta saa hyvän kuvan vertailemalla Kauhavan ja Ähtärin säähavaintoasemien sademääriä. Tarkkailuasemat sijaitsevat suhteellisen lähellä toisiaan, linnuntietä välimatka on 80 km. Heinäkuussa Ähtärin tarkkailuasemalla satoi 133 mm. mikä on 54 mm enemmän kuin Kauhavalla (kuva 4). Sateiden paikallisuus vaikuttaa suuresti myös turvesoiden valumien vertailuun KAUHAVA Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu mm Kuva 3 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Kauhavalla vuosina ja vertailuajanjaksona

15 KAUHAVA JA ÄHTÄRI 2011 Ähtäri Kauhava mm Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 4 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Kauhavalla ja Ähtärissä vuonna Lumitilanne Länsi-Suomessa lunta oli talvella keskimäärästä enemmän. Lunta satoi jo lokakuussa jolloin lunta oli 3 cm. Marraskuussa lumen syvyys oli 4 cm, joulukuussa 13 cm, tammikuussa 49 cm ja helmikuussa 65 cm. Maaliskuussa lumikerros oli paksuimmillaan, lunta oli 68 cm, mikä on 45 cm keskivertoa enemmän (Kuva 5). Huhtikuussa lunta oli 5 cm. Terminen talvi alkoi ja loppui noin viikon keskimääräistä aikaisemmin. Lumen syvyys kuukauden 15. päivänä talvella Kauhava Kauhava cm Loka Marras Joulu Tammi Helmi Maalis Huhti Kuva 5 Lumen syvyys Kauhavalla talvella ja vertailuajanjaksolla

16 4 TARKKAILUN TOTEUTUS Yleistä Käyttötarkkailun puitteissa kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä, kuten esimerkiksi ojituksista ja laskeutusaltaiden puhdistuksista. Käyttötarkkailussa kirjataan ylös myös tuotannon ajoittuminen, tuotantomenetelmät ja ylimääräiset vesinäytteidenottoajat. Käyttötarkkailun on hoitanut tarkkailun tilaaja Vapo Oy Energia. Tarkkailusoiden osalta tiedot ovat erityisen tärkeitä, koska niiden avulla joudutaan mm. tulkitsemaan poikkeuksellisten kuormitustilanteiden syytä. Päästötarkkailu käsittää virtaaman mittauksen, vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti sekä kuormituslaskennan ja tulosten raportoinnin. Vuoden 2011 päästötarkkailun ja raportoinnin on hoitanut Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Päästötarkkailusta on annettu yksityiskohtaiset määräykset ympäristöluvissa. Tuotantoalueella voi olla kuntoonpanoajan, tuotantoajan tai ympärivuotista tarkkailua. Turvetuottaja ottaa kesällä mahdollisuuksien mukaan rankkasadejaksoilla lisänäytteitä. Suurilla tuotantoalueilla voi olla useita erityyppisiä päästötarkkailupisteitä. Uusilla tuotantoalueilla päästötarkkailu aloitetaan ennen toiminnan aloittamista. Jälkihoitovaiheessa päästöjä tarkkaillaan ympäristökeskuksen määräämän ajan. Vaikutustarkkailut voivat sisältää sekä vesistötarkkailua eli veden fysikaaliskemiallista tarkkailua, biologista tarkkailua että muita vesistöjen tilaan liittyviä selvityksiä. Vaikutustarkkailut aloitetaan jo ennen tuotantovaihetta. Vesistötarkkailussa on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 2011 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Pohjavesitarkkailusta voi olla velvoite tuotantoalueen ympäristöluvassa. Tällöin suoritetaan joko pohjavesialuekohtaista seurantaa tai tilakohtaista talousvesikaivotarkkailua (tarkkailuohjelman kohta 4.4). Pohjavesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 2011 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Biologisia tarkkailuja tehdään 3 6 vuoden välein ympäristökeskusten ennalta hyväksymien ohjelmien mukaisesti. Biologisella tarkkailulla voidaan saada tietoa siitä, miten turvetuotannon kuormitus vaikuttaa vesistön tilaan ja miten mahdolliset muutokset näkyvät eliöstön koostumuksessa ja runsaussuhteissa. Pöly- ja melutarkkailua voi olla velvoitteena tuotantoalueen ympäristöluvassa. Jos ympäristöluvassa on tarkkoja määräyksiä mittauksista, toimitaan luvan mukaan. Useimmiten luvassa on määrätty, että pöly- ja/tai melutarkkailu tehdään alueellisen ympäristökeskuksen määräämällä tavalla. Tällöin voidaan toimia tarkkailuohjelman kohdassa 4.3 kuvatulla tavalla ensin selvitysmenettelyn kautta ja vasta tarvittaessa suorittaa mittauksia.

17 Näytteenotto ja virtaamamittaus Päästötarkkailunäytteet (kertanäyte) on hakenut tarkkailua hoitava konsultti. Näytteenoton yhteydessä konsultti on mitannut virtaaman. Konsultti on myös tarkastanut mittapadot silloin, kun on käynyt lukemassa jatkuvatoimiset pinnankorkeusmittarit (mallit Telog WLS-2109e ja WLS-31). Pinnankorkeudet Telog on rekisteröinyt minuutin välein ja laskenut niistä 30 minuutin ajalta keskiarvon. Keskiarvo ja kellonaika ovat tallentuneet Telogin muistiin. Telogin keräämä pinnankorkeusaineisto on purettu kannettavalle tietokoneelle tai tiedonkeruulaitteelle (DTU A-203). Kuntoonpanosoilla virtaama on mitattu tarkkailun tilaajan toimesta kuntoonpanotöiden aikana päivittäin. Mitta-asemilla tehdään ennen tuotantokauden alkua vuositarkastus. Mikäli olosuhteet/ laiterikot tms. mittauspaikassa tilapäisesti estävät mittapadon avulla tehtävän virtaaman mittauksen, sovitaan korvaavasta mittausjärjestelystä (esim. läheisen toimivan aseman tietojen käyttö) erikseen ko. ympäristökeskuksen kanssa. Virtaaman mittausta voidaan tehdä myös muilla soilla, mikäli niillä on toimivat mittapadot valmiina Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Uusilla kuntoonpanovaiheessa olevilla tuotantoalueilla suolta lähtevästä vedestä näytteitä on otettu mittapadolta tai laskuojasta, mikäli mittapatoa ei ole asennettu. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä krt / kk kevättulva (yleensä ) 1 krt / viikko krt / 2 vko Tuotantovaiheen tarkkailu Tuotantovaiheessa päästöjen tarkkailua tehdään määrävuosina kaikilla tuotantoalueilla osana lupavelvoitetta, yleensä kahden vuoden ajan tuotannon aloittamisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä sekä jälkihoidon aikana. Tuotantovaiheen tarkkailussa on tarkkailtu vesiensuojelumenetelmien toimivuutta ottamalla näytteet ennen käsittelyjä ja niiden jälkeen yleensä neljä kertaa vuodessa (maalis-huhti, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu). Näytteenoton yhteydessä on mitattu virtaama Jälkihoitovaihe Jälkihoitovaiheen päästöjä tarkkaillaan tarkkailuohjelman mukaisesti ympäristökeskuksen määräämän ajan Ympärivuotinen tarkkailu Ympärivuotiset asemat on varustettu virtaaman mittausta varten lämpöeristetyillä mittapadoilla ja mittalaitteilla, joiden toimintakuntoa on seurattu säännöllisesti.

18 Ympärivuotisen virtaaman mittauksen on toteuttanut vuonna 2011 Nab Labs Oy. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa on tarkkailtu ottamalla näytteet ennen käsittelyä ja sen jälkeen. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä krt / kk 12 kevättulva ( ) 1 krt / viikko krt / 2 vko Rankkasadejaksot näytteenotto Turvetuottaja on ottanut kesällä 2011 mahdollisuuksien mukaan rankkasateiden aikaisissa ylivirtaamatilanteissa lisänäytteitä, jotka kuvaavat runsaasta sateesta johtuvaa veden laadun ja kuormituksen muuttumista. Tavoitteena on saada kultakin asemalta kaksi rankkasateen aiheuttamaa lisänäytettä vuosittain. Nab Labs Oy on tehnyt rankkasadenäytteistä aina laajan analyysivalikoiman mukaiset määritykset. Vuonna 2011 analysoitiin muutamia rankkasadenäytteitä. 4.3 Näytteiden analysointi Nab Labs Oy:n laboratoriossa näytteistä on tehty joko laaja tai suppea analyysivalikoima. Ympäristölupien vaatiessa on tehty myös muita analyysejä, esim. nitraatti- ja nitriittitypen summa. Hehkutushäviö on tehty aina, kun kiintoainepitoisuus on ylittänyt 20 mg/l. Kuntoonpanotarkkailujen näytteistä ja rankkasadenäytteistä on analysoitu laaja analyysivalikoima. Tuotantovaiheen tarkkailujen näytteistä on analysoitu suppea analyysivalikoima. Ympärivuotisten tarkkailukohteiden näytteistä on määritetty laaja analyysivalikoima talvella ja kevättulvakaudella joka toinen näytteenottokerta ja kesällä joka kolmas näytteenottokerta. Muulloin on määritetty suppea analyysivalikoima. Vesistöihin joutuva kiintoaine koostuu sekä orgaanisesta että epäorgaanisesta aineksesta. Suurin osa turvetuotannon valumavesien kiintoaineesta on orgaanisessa muodossa. Kiintoainepitoisuudet nousevat erityisesti turvetuotantoalueen kuntoonpanovaiheessa. Pohjavesien pinnan alentuminen johtaa alunamaassa hyvin happamien vesiliukoisten yhdisteiden muodostumiseen ja näin ollen ph-arvon alenemiseen. Fosforia ja typpeä huuhtoutuu turvetuotantosoilta enemmän kuin luonnontilaisilta soilta. Ravinteiden määrä purkuvesissä arvioidaan kokonais- ja mineraaliravinteiden perusteella. Turvetuotanto alueelta purkautuvissa vesissä saattaa esiintyä runsaasti ammoniumtyppeä, mutta fosfaattifosforin pitoisuudet ovat yleensä pienet. Rautaa huuhtoutuu kiintoaineeseen sitoutuneena, ja suurimmat rautakuormitukset sattuvatkin yleensä samaan aikaan suuren kiintoainekuormituksen kanssa. Pääosa happipitoisten vesien raudasta on kuitenkin humukseen sitoutuneena. Purkuvesien rautapitoisuus yleensä lisääntyy turvetuotannon vaikutuksesta.

19 Turvetuotanto on paikoitellen lisännyt myös liukoisen orgaanisen aineen (humuksen) huuhtoutumista. Humuspitoisuutta on vesistä vaikea määrittää tarkasti. Humuksen määrä voidaan karkeasti arvioida kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) perusteella. COD Mn on KMnO 4 -kemikaalin aiheuttama orgaanisen aineen kemiallinen hajoaminen, joka kuvastaa orgaanisen aineen hajottamiseen kuluvan hapen määrä. Yleisesti ottaen humusaineksen osuus pintavesien orgaanisesta hiilestä vaihtelee ollen keskimäärin noin 50 %, mutta voimakkaasti värillisissä vesissä jo 90 %. Näin ollen COD Mn -arvo ei kuvasta suoraan humuksen määrää vedessä. Tuloksissa COD Mn -arvo ilmoitetaan yksikössä mg O 2 /l. 13 Laaja analyysivalikoima Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Suppea analyysivalikoima Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Ammoniumtyppi Fosfaattifosfori (suod.) Rauta 4.4 Päästöjen laskenta Turvetuotantoalueelta lähtevän veden määrän ja laadun tarkkailutulosten perusteella on laskettu turvetuotannon brutto- ja nettopäästöt vesistöön. Bruttopäästö on suoalueelta lähtevä kokonaisainemäärä, joka koostuu alueen kuivatuksen ja muokkauksen aiheuttamasta päästöstä sekä alueen luonnonhuuhtoumasta. Bruttopäästön ja luonnonhuuhtouman erotuksena saadaan nettopäästö. Kiintoaineen, typen ja fosforin päästöt on ilmoitettu yksikössä kg/d tai kg/a. Nettopäästö on laskettu vähentämällä tarkkailukohteiden bruttopäästöistä luonnontilaisten soiden ns. taustapitoisuuksien ja tarkkailusuon valuman avulla laskettu taustahuuhtouma. Tausta pitoisuuksina on käytetty sovittuja lukuja: kiintoaine 2 mg/l, kokonaisfosfori 20 g/l ja kokonaistyppi 500 g/l. Nettopäästöt on laskettu vastaaville jaksoille kuin bruttopäästöt. Kemialliselle hapenkulutukselle (COD Mn ) ei ole tiedossa luotettavaa taustapitoisuutta, joten sille lasketaan ainoastaan bruttokuormitus. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta kuormitukset on ilmoitettu yksikössä kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Kuormitustarkkailun vesinäyte kuvaa veden laatua näytteenottopäivästä seuraavaan näytteenottopäivään. Jakson päästömäärä saadaan pitoisuuden ja vesimäärän tulona Kuormituksen laskentatapa pätee myös kevät- ja tulvanäytteisiin sekä rankkasadenäytteisiin. Mikäli padosta ei näytteenottohetkellä virtaa vettä, näytettä ei ole otettu vaan jakson kuormitus lasketaan sitä edeltävän näytteenoton pitoisuuksien perusteella.

20 Tarkkailujakson pituus riippuu näytteenottotiheydestä sekä virtaaman muutoksista. Turvetuotantoalueen päästö (kg/d) saadaan kertomalla ominaiskuormitusluvut tuotantoalueen pinta-alalla (lohkot ja auma-alueet). Kullekin ympärivuotiselle tarkkailukohteelle on käytetty kyseisellä kohteella mitattuja lukuja. Koko tuotantoalueen päästöt on laskettu yhden mittauspaikan tulosten perusteella, mikäli vesienkäsittelymenetelmä on ollut sama koko alueella. Jos osalla tuotantoaluetta vesienkäsittelymenetelmä on ollut eri kuin tarkkailussa olleella osaalueella, on päästöt tälle alueelle arvioitu erikseen ominaiskuormituslukujen avulla. Päästöt on ilmoitettu kg/d tai kg/a ja kemiallisella hapenkulutuksella kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt on laskettu samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätty kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Tämän jälkeen jälkikäyttövaiheessa oleva alue ei ole enää mukana turvetuotannon päästölaskelmissa. Eri vuodenaikojen päästöt on saatu laskemalla eri vuodenajoille keskimääräiset päästöt ja kertomalla ne kunkin vuodenajan pituudella. Eri vuodenaikojen päästöt yhteen laskemalla on saatu vuosipäästö. Vuosipäästöt on laskettu hydrologiselle vuodelle Täydentävät tarkkailukohteet, joilta ei otettu näytteitä ympärivuotisesti tai ei suoritettu omaa tarkkailua vuonna 2011, päästöt laskettiin ympärivuotisten tarkkailukohteiden keskimääräisten ominaiskuormitusten avulla. Ominaiskuormituksella tarkoitetaan päästöä pinta-alayksikköä (hehtaari) ja aikayksikköä (päivä) kohden. Ominaiskuormitus (g/ha d) saadaan jakamalla pitoisuuden ja jakson keskivirtaaman tulo mittapadon valuma-alueen pinta-alalla Raportointi Väliraportointi Jokaisen näytteenottopäivän jälkeen Nab Labs on koonnut edeltävän kahden viikon perusjakson (tai muun poikkeavanpituisen jakson) virtaamamittauksen tiedot päästömäärän väliraportointia varten. Väliraportoinnissa on käytetty pääsääntöisesti kahden viikon seurantajaksoa. Tulokset ovat olleet heti niiden valmistuttua ja viimeistään 3 viikon kuluttua näytteenotosta nähtävissä www-palvelussa johon tunnukset saa Vapo Oy:ltä. Tulokset on toimitettu lisäksi kirjallisena postin välityksellä niille Vapo Oy:n toimipaikoille tai muille tarkkailuvelvollisille, joilla ei ole em. yhteyttä. Väliraporteissa on esitetty vesimäärä- ja vedenlaatutiedot ja ominaispäästöjen suuruus g/ha d (kiintoaine, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi) jaksoittain sekä päästöjen kertymä vuoden alusta (kg/km 2 ) ja näihin liittyvä grafiikka Vuosiraportointi Pöyry Finland Oy raportoi koko vuoden tarkkailun tulokset päästö-, vesistö- ja pohjavesitarkkailun osalta erillisissä yhteenvetoraporteissa, jotka toimitetaan Vapo Oy:lle ja asianomaisille ELY-keskuksille kirjallisessa muodossa sekä muille tarkkailussa olevien soiden haltijoille ja tarkkailualueen kunnille ensi sijassa sähköisessä muodossa ( Vuonna 2011 sekä kuormitus- että vesistötarkkailujen yhteenvetoraportit on tehty erikseen kullekin ELY-keskukselle.

21 Päästötarkkailun vuosiraporteissa esitetään Vapo Oy:n läntisen Suomen ja muiden tarkkailuun osallistuvien tuotantoalueiden ominaispäästöluvut ja niiden keskiarvot (brutto- ja netto) sekä tarkkailuvuoden kokonaispäästöt kunkin tarkkailuvelvollisen osalta ympäristökeskuksittain, vesistöalueittain (3. jakovaihe) sekä tuotantoalueittain. Vuotuiset päästömäärät ( ) on laskettu toteutuneiden päästötarkkailujaksojen avulla. Päästöraportin sisältää tarkkailuvuoden päästömäärien tulosten vertailua soiden aikaisempien vuosien ja muiden tarkkailujen tuloksiin taulukkomuodossa sekä graafisesti. Vuosiraportti on laadittu tekstin ja taulukoiden osalta myös sähköiseen muotoon. Konsultti toimittaa tiedot lisäksi Vahti-rekisteriin ympäristöhallinnon TYVI-operaattorin kautta. Tarkkailusoiden vedenlaatua ja kuormitusta on tarkasteltu myös vuodenajoittain. Vuodenajoittaisessa tarkastelussa on noudatettu Ilmatieteen laitoksen ilmoittamia vuosien 2010 ja 2011 termisten vuodenaikojen jaotteluja tarkkailualueella: Vuodenaika Kuukaudet Päivämäärät Viikot Jakson pituus Talvi marras-huhtikuu Kevät huhti-toukokuu Kesä touko-syyskuu Syksy syys-marraskuu (2010) (2011) Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna 2011 Vuonna 2011 tarkkailussa oli mukana 120 pysyvää päästötarkkailuasemaa (liite 1), joista 54 mittasi vesienkäsittelymenetelmän yläpuolista vedenlaatua. Täydentävää tarkkailua tehtiin 297 pisteellä (liite 2), niistä 131 oli yläpuolisia. Erillis-laajaan tarkkailun kahdeksan tarkkailupisteen joukkoon kuuluivat kahden ruokohelpikosteikon, ja yhden kemikalointiaseman tarkkailut. Kuntoonpanovaiheen tarkkailua suoritettiin 47 pisteeltä, joista 19 oli yläpuolisia pisteitä (liite 3). 15

22 16 5 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA Yleistä Vapo Oy Energian Läntisen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä olevia soita oli vuonna 2011 yhteensä 266 kpl, joista Vapo Oy Energian omistamia oli 235 ja yksityisten omistamia 31 kpl. Vuonna 2009 mukaan ovat tulleet uusien, kuntoonpanovaiheessa olevien tuotantoalueiden lisäksi Vapo-konserniin kuuluvan Kekkilä Oy:n tuotantoalueet. Aikaisemmin Fortumin omistuksessa olleet 15 tuotantoaluetta ovat siirtyneet Vapon omistukseen. Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 235 suota vetensä 312 reittiä pitkin. Vapo Oy:n Läntisen alueen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut ha ja ha yli viisi vuotta sitten. Vapo Oy Energian tuotantoalueiden yhteispinta-alat on esitetty taulukossa 1. Vapo Oy Energian osalta tuotannosta poistuneita alueita oli yhteensä ha. Alle viisi vuotta poistuneita alueita oli ha, ja yli viisi vuotta sitten poistuneita alueita ha (taulukko 1). Yksityisten turvetuottajat mukaan laskien saadut yhteispinta-alat on esitetty taulukossa 2. Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevat tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 21 eri vesistöalueen varrella. Vesistöalueista suurimmat ovat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueet (taulukko 1). Vuonna 2010 Kalajoen vesistöalue siirtyi pois Vapon Läntisen Suomen tarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteyteen. Vapo Oy Energian tuotantoalueita (taulukko 1) vesistöalueittain tarkasteltaessa, eniten tuotantosoita tai niiden osia (30 % koko määrästä) oli kappalemääräisesti mitattuna Kokemäenjoen vesistöalueella (93 kpl). Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 918 ha) koko Läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevan alan kokonaismäärästä oli 25,7 %. Kymijoen vesistöalueella oli 63 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 475 ha) edusti 19,4 % kaikesta tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 16,4 %. Karvianjoen vesistöalueella (29 kpl) oli 11,2 % tuotantokelpoisesta pinta-alasta. Muiden 17 vesistöalueen osuus oli tuotannossa olevasta pinta-alasta 25,4 %.

23 Taulukko 1 Vapo Oy Energian läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2011 Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue Porvoonjoen vesistöalue Paimionjoen vesistöalue Aurajoen vesistöalue Laajoen vesistöalue Lapinjoen vesistöalue Eurajoen vesistöalue Kokemäenjoen vesistöalue Karvianjoen vesistöalue Lapväärtinjoen vesistöalue Teuvanjoen vesistöalue Närpiönjoen vesistöalue Kyrönjoen vesistöalue Lapuanjoen vesistöalue Purmonjoen vesistöalue Ähtävänjoen vesistöalue Kruunupyynjoen vesistöalue Perhonjoen vesistöalue Lestijoen vesistöalue Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalue Suomenselän rannikkoalueen vesistöalue Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Vaikka tarkkailussa mukana olevat turvetuotantoalueet jakautuivat useamman ELYkeskuksen alueelle, jää painopiste Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle, missä sijaitsi 98 tuotantoaluetta ja lähes puolet tuotannossa olevasta alueesta ( ha). Vähiten tuotannossa olevaa alaa oli Uudenmaan (0,3 %) alueella (taulukko 2). Vuoden 2009 jälkeen raportissa ei ole ollut enää mukana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevan Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueita. Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden raportointi tapahtuu omana kokonaisuutenaan. Taulukko 2 Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2011 ELY-keskus Pinta-ala, ha (Yksityiset mukana) Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Uusimaa Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä

24 Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailussa oli vuonna 2011 mukana viiden ELY-keskuksen alueella yhteensä 25 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin luotettavat kuormitustiedot koko hydrologiselta vuodelta Näiden ominaiskuormituslukujen laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valumaalueiden pinta-ala oli yhteensä ha, mikä edustaa noin 16 % tarkkailualueen kaikkien turvetuotannossa olevien alueiden tuotantokunnossa olevasta alasta ( ha). Vuonna 2011 oli kahdella pysyvistä päästötarkkailuasemista vesiensuojelumenetelmänä käytössä nk. perustaso, jota on tehostettu ojanpidättimillä. Perustason suolla on käytössä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Kaikkiaan 13 suolla oli käytössä pintavalutus, kahdella suolla virtaaman säätö, kahdella kasvillisuusallas ja pintavalutus, kolmella ruokohelpikosteikko ja neljällä osittain kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Neljä tuotantoalueista oli osittain kuntoonpanovaiheessa, loput 21 kokonaan tuotannossa. Ominaiskuormituslaskennassa käytetyt suot on esitetty taulukossa 3 ja niiden sijainti kuvassa 6. Kaikki vuoden 2011 ympärivuotiset päästötarkkailuasemat ovat liitteenä 1 ja täydentävät päästötarkkailuasemat liitteenä 2. Mukana ovat kaikki asemat, joilta on haettu yksi tai useampi näyte hydrologisena vuonna Taulukko 3 Vapo Oy Energia läntisen alueen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna Ominaiskuormitussuot Paikkakunta Vesiensuojelutaso ELY-keskus Okssuo Tammela Pintavalutus Häme Isoneva Kyyjärvi Pintavalutus Keski-Suomi Höystösensuo Leivonmäki Ruokohelpikosteikko Keski-Suomi Jokipolvensuo Leivonmäki Ruokohelpikosteikko Keski-Suomi Pajusuo Leivonmäki Virtaaman säätö Keski-Suomi Savonneva Kyyjärvi Pintavalutus Keski-Suomi Valkeissuo Petäjävesi Virtaaman säätö Keski-Suomi Helminkäiskeidas Isojoki / Storå Pintavalutus Varsinais-Suomi Hormaneva Karvia Pintavalutus Varsinais-Suomi Iso-Rydistönkeidas Merikarvia Pintavalutus Varsinais-Suomi Joutsuo Eura Pintavalutus Varsinais-Suomi Jämiänkeidas Kankaanpää Ruokohelpikosteikko Varsinais-Suomi Lammisuo Köyliö / Kjulo Pintavalutus Varsinais-Suomi Mustakeidas-Saarikeidas Jämijärvi Kasvillisuusallas Varsinais-Suomi Nanhiansuo Huittinen / Vittis Pintavalutus Varsinais-Suomi Satamakeidas Honkajoki Kasvillisuusallas / pintavalutus Varsinais-Suomi Kapustaneva Veteli Pintavalutus Etelä-Pohjanmaa Korpisalonneva, lo1 Vimpeli Pintavalutus Etelä-Pohjanmaa Korpisalonneva, lo7 Vimpeli Pintavalutus Etelä-Pohjanmaa Mäkikylänsuo Ähtäri / Etseri kasvillisuuskenttä ja-allas Etelä-Pohjanmaa Palloneva Kauhajoki Kasvillisuuskenttä Etelä-Pohjanmaa Takaneva Kurikka Kasvillisuuskenttä Etelä-Pohjanmaa Sompaneva Parkano Yli-Kujalan menetelmä Pirkanmaa Isosuo Punkalaidun Kosteikko Pirkanmaa Ristineva ap Parkano Pintavalutus Pirkanmaa 18

25 19 Kuva 6 Vapo Oy Energia läntisen alueen ominaiskuormitussoiden sijoittuminen v Kartta Vapo Oy 5.2 Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian läntisen kuormitustarkkailun alueella tuotannossa olevien alueiden kokonaispinta-ala oli pysynyt lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Tuotannossa olevia alueita oli 1175 ha vähemmän, valmistelussa olevia suoalueita oli 414 ha vähemmän ja levossa olevia 849 ha enemmän kuin edellisvuonna. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Vuonna 2011 selvästi yleisin vesiensuojelumenetelmä oli pintavalutus (82,4 % tuotantopinta-alasta v %), toiseksi yleisin virtaamansäätö (9,4 % v %) ja kolmanneksi yleisin perustaso (5,3 % v ,9 %). Pintavalutuskentillä puhdistettiin vuonna 2011 purkuvedet yli 80 prosenttia suuremmalta pinta-alalta kuin vuonna Pintavalutuskentät edustavat tällä hetkellä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT).

26 20 Taulukko 4 Suon käyttövaiheet ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian Läntisen Suomen kuormitustarkkailun alueella vuonna HEHTAARIA LÄNTISEN SUOMEN KUORMITUS- TARKKAILU Perustaso Pintavalutus tai vastaava Haihd./imeytys Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut Poistunut Poistunut ennen Yhteensä Yhteensä % 5,3 82,4 0,2 2,0 9,4 0,7 0,0 Yhteensä Yhteensä Yhteensä Kemikalointi Valunnan säätö Muu Ei mitään YHTEENSÄ 5.3 Ominaiskuormitussoiden valumat v Tarkkailusoiden näytteenottokertojen väliset virtaamat ja valumat Tarkkailusoiden virtaamat on laskettu näytteenottokertojen välisenä keskiarvona. Pysyvien, ympärivuotisesti vuonna 2011 toimineiden ja ominaiskuormituslaskennassa käytettyjen päästötarkkailuasemien vuoden keskivirtaama oli 23,0 l/s ja keskivaluma 17,5 l/s km 2. Pienin vuoden keskivirtaama oli Höystösensuolla (4,4 l/s) ja suurin Hormanevalla (73 l/s). Vuositasolla näytteenottokertojen välissä pienimmät keskivalumat mitattiin ympärivuotisesti tarkkailluista soista Okssuolla (7,8 l/s km 2 ). Suurimmat valumat mitattiin Jokipolvensuolla, jossa keskivaluma oli 35 l/s (taulukko 5). Suurimmat hetkelliset valumat (taulukko 5) vaihtelivat välillä 26 l/s km 2 (Korpisalonneva lo7) 525 l/s km 2 (Jokipolvensuo). Pienin hetkellinen valuma oli kahdeksalla pysyvällä tarkkailuasemalla 0 l/s km 2 ja useimmilla muilla tarkkailuasemilla lähes 0 l/s km 2.

27 Taulukko 5 Vapo LS ominaiskuormitussoiden virtaamat ja valumat vuonna Virtaamat ja valumat Vapon LS:n ympärivuotisilla tarkkailuasemilla vuonna 2011 Suo Vesiensuojelutaso Mittapadon Tuotannossa Koko vuosi Suurin Pienin valuma-alue Virtaama Valuma hetkellinen hetkellinen ha ha l/s l/s km 2 valuma valuma Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus , ,00 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus ,31 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko , ,00 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko , ,00 Pajusuo Virtaaman säätö ,82 Savonneva Pintavalutus ,00 Valkeissuo Virtaaman säätö ,00 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus ,00 Hormaneva Pintavalutus ,00 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus ,00 Joutsuo Pintavalutus ,00 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko ,09 Lammisuo Pintavalutus ,70 Mustakeidas-Saarikeidas Kasvillisuusallas ,09 Nanhiansuo Pintavalutus , ,00 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pvk ,10 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus ,18 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus ,01 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus ,63 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas ,08 Palloneva Kasvillisuuskenttä ,06 Takaneva Kasvillisuuskenttä ,00 Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä ,04 Isosuo Kosteikko ,00 Ristineva ap Pintavalutus ,02 ka 2011 (n=25): ,13 ka 2010 (n=19): ,04 ka 2009 (n=25): ,13 Minimi: 4,4 7,8 26 0,00 Maksimi: ,82 Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) ,41 Pintavalutus (n=13) ,14 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) ,04 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) ,09 Ruokohelpikosteikko (n=3) ,03 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) ,03 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) ,13 Tuotanto/valmistelu (n=4) ,12

28 Näytteenottokertojen välisenä keskiarvona talvijakson keskivaluma (taulukko 6) pysyvillä tarkkailuasemilla oli 4,2 l/s km 2. Pienin keskivaluma mitattiin talvella Ristinevalla (0,8 l/s km 2 ) ja suurin Pajusuolla (10,8 l/s km 2 ). Kevätjaksolla pysyvillä tarkkailuasemilla keskivaluma oli suurimmillaan kevättulvasta johtuen 51 l/s km 2, pienin keskivaluma Isosuolla (18 l/s km 2 ), suurin keskivaluma puolestaan Höystösensuolla (108 l/s km 2 ). Kesällä keskivaluma oli 12,9 l/s km 2. Pienin keskivaluma mitattiin Okssuolla 2,4 l/s km 2. Suurin keskivaluma kesällä mitattiin Jokipolvensuolla (25 l/s km 2 ). Syksyn keskivaluma oli (19 l/s km 2 ). Tällöin minimi keskivaluma mitattiin Iso-Rydistönkeitaalla (5,4 l/s km 2 ), maksimi Jokipolvensuolla (42 l/s km 2 ). 22 Taulukko 6 Ominaiskuormitussoiden keskivalumat eri vuodenaikoina vuonna 2011 Virtaamat ja valumat Vapon LS:n ympärivuotisilla tarkkailuasemilla vuonna 2011 Suo Vesiensuojelutaso Talvi Kevät Kesä Syksy Vuosi Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus 219 3, , , Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus 608 4, Höystösensuo Ruokohelpikosteikko 24 1, Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko 173 9, Pajusuo Virtaaman säätö , Savonneva Pintavalutus 374 3, Valkeissuo Virtaaman säätö 100 1, Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus 152 1, Hormaneva Pintavalutus , Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus 142 1, , , Joutsuo Pintavalutus 703 9, Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko 662 1, , Lammisuo Pintavalutus 977 5, , , Mustakeidas-Saarikeidas Kasvillisuusallas 500 5, Nanhiansuo Pintavalutus 402 5, , Satamakeidas Kasvillisuusallas / pvk 612 4, , Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus 236 1, Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus 392 2, Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus 687 3, , Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas 175 1, Palloneva Kasvillisuuskenttä 539 3, Takaneva Kasvillisuuskenttä 392 6, Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä 205 3, Isosuo Kosteikko , , , Ristineva ap Pintavalutus 158 0, , ka 2011 (n=25): 497 4, ka 2010 (n=19): , ka 2009 (n=25): , Minimi: 24 0, , , ,8 Maksimi: ,

29 Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat v Vuoden 2011 ominaiskuormitussoiden (25 kpl) vuorokauden keskivalumat on esitetty kuvassa 7. Vertailuarvona Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella olevien ominaiskuormitussoiden (6 kpl) valumat. Kaikilla ominaiskuormitussoilla on käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittari. Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden keskivaluma oli 13,5 l/s km 2. Suurin keskivaluma oli Jokipolvensuolla (25,3 l/s km 2 ) ja pienin Oksuolla (5,4 l/s km 2 ). Ominaiskuormitussuot sijaitsevat maantieteellisesti laajalla alueella (kuva 6), joten myös valumissa on suuria eroja eri alueiden kesken. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevien kuuden ominaiskuormitussuon keskivaluma oli 15,6 l/s km 2. Valuma on hieman kaikkien asemien keskiarvoa suurempi. Suurin valuma oli Takanevalla (22,9 l/s km 2 ) ja pienin Korpisalonnevan laskuojalla 7 (7,9 l/s km 2 ). Suurimmillaan valuma olivat huhtikuussa kevättulvan aikaan (Kuva 7). Ominaiskuormitussoiden valumat hydrologisena v l/s km 2 Keskiarvo (n=25) Etelä-Pohjanmaa (n=6) pvm Kuva 7. Ominaiskuormitussoiden keskimääräiset valumat, sekä Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella sijaitsevien ominaiskuormitussoiden valumat. valumat vuonna 2011.

30 Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu Keskimääräinen vedenlaatu Vuonna 2011 ominaiskuormituslaskelmassa huomioitujen pysyvien tarkkailuasemien (25 kpl) keskimääräinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 7. Edellisvuoteen verrattuna vedenlaatu oli parantunut kaikkien mitattujen parametrien osalta. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Taulukko 7 Pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden 2011 vedenlaatu Vesiensuojelutaso Vedenlaatu ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l ka 2011 (n=25): 5,8 6, ,8 50 ka 2010 (n=26): 6,0 9, ,8 51 ka 2009 (n=25): 6, ,7 47 ka 2008 (n=24): 6,0 8, ,2 48 ka 2007 (n=23): 5,8 9, ,3 58 Minimi: 4,3 1, ,1 0,7 22 Maksimi: 6, ,3 85 Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) 6,2 7, ,4 35 Pintavalutus (n=13) 5,5 4, ,6 60 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 5,9 5, ,0 61 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) 6, ,0 32 Ruokohelpikosteikko (n=3) 6,3 4, ,2 32 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) 6,1 8, ,6 41 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) 5,9 6, ,8 47 Tuotanto/valmistelu (n=5) 5,3 3, ,0 64 Suokohtaiset keskiarvot on esitetty taulukossa 8. Kohteilta mitattujen näytteiden määrä on esitetty suokohtaisesti (mitatut näytteet/näytteenottokerrat). Kaikilta kohteilta ei saatu jokaisella mittauskerralla määritettyä näytettä, johtuen jäätymisestä tai mittapisteellä ei ole ollut vettä. Yleisesti voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat vesien ja vesialueiden luonne huomioiden pääsääntöisesti melko pieniä. Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 5,8. Happamin keskimääräinen ph oli Iso- Rydistönkeitaalla (4,3). Lähimpänä neutraalia vesi oli Pajusuolla (ph 6,5). Kemiallisen hapenkulutus (COD Mn -arvo) oli vuositasolla keskimäärin 50 mg O 2 /l, eniten Nanhiansuolla (85 mg O 2 /l) ja vähiten Höystösensuolla (22 mg/l O 2 ). Koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 6,1 mg/l ja korkein Mustakeidas-Saarikeitaalla (19 mg/l). Vähiten kiintoainetta oli Ristinevalta purkautuvassa vedessä (1,1 mg/l). Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden keskimääräinen kiintoainepitoisuus on 2,0 mg/l. Isonevan, Höystösensuon, Helminkäiskeitaan, Iso-Rydistönkeitaan ja Ristinevan kiintoainepitoisuudet olivat alle 3 mg/l. Eniten kokonaisfosforia purkautui Okssuolta (141 g/l) ja vähiten Ristinevalta (12 g/l) vuosikeskiarvon ollessa 63 g/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin pitoisuus on 20 g/l. Fosfaattifosforia purkuvesissä oli keskimäärin 25 g/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin Lammisuolta (4 184

31 g/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Helminkäiskeitaalla (892 g/l) ja Ristinevalta (963 g/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli purkuvedessä 1785 g/l ja ammoniumtyppeä 598 g/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen pitoisuus on 500 g/l. Rautapitoisin vesi oli Okssuolla (7,3 mg/l). Alhaisin keskipitoisuus oli Ristinevalla (0,7 mg/l) ja Iso-Rydistönkeitaalla (0,7 mg/l) Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 2,8 mg/l (taulukko 8). 25 Taulukko 8. Pysyvien tarkkailusoiden vuoden 2011 keskimääräinen vedenlaatu Ympärivuotisten tarkkailusoiden vedenlaatu vuonna 2011 Suo Vesiensuojelutaso Näytteiden Vedenlaatu lukumäärä ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus 24 / 25 5,4 4, ,3 80 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus 24 / 24 4,7 2, ,1 1,1 49 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko 20 / 25 6,2 2, ,7 1,4 22 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko 23 / 25 6,2 4, ,3 3,7 31 Pajusuo Virtaaman säätö 25 / 25 6,5 6, ,9 3,6 23 Savonneva Pintavalutus 23 / 24 5,8 8, ,5 57 Valkeissuo Virtaaman säätö 25 / 25 5,8 8, ,2 48 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus 23 / 25 6,3 2, ,3 25 Hormaneva Pintavalutus 25 / 25 5,7 6, ,9 53 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus 20 / 24 4,3 1, ,7 0,7 73 Joutsuo Pintavalutus 25 / 25 5,7 3, ,5 64 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko 25 / 25 6,3 5, ,5 43 Lammisuo Pintavalutus 25 / 25 6,3 8, ,0 45 Mustakeidas-SaarikeiKasvillisuusallas 24 / 24 6, ,5 40 Nanhiansuo Pintavalutus 24 / 25 4,7 5, ,0 85 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pvk 28 / 25 6,4 7, ,6 23 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus 25 / 25 5,5 5, ,9 61 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus 25 / 25 5,8 4, ,6 72 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus 25 / 25 6,0 5, ,0 75 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas 25 / 25 6, ,0 39 Palloneva Kasvillisuuskenttä 25 / 25 5,9 7, ,3 42 Takaneva Kasvillisuuskenttä 23 / 24 5,8 5, ,4 0,8 30 Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä 23 / 25 5,9 5, ,0 61 Isosuo Kosteikko 25 / 25 6,4 7, ,1 54 Ristineva ap Pintavalutus 25 / 25 5,3 1, ,5 0,7 45 ka 2011 (n=25): 604 5,8 6, ,8 50 ka 2010 (n=26): 501 6,0 9, ,8 51 ka 2009 (n=25): 541 6, ,7 47 ka 2008 (n=24): 572 6,0 8, ,2 48 ka 2007 (n=23): 5,8 9, ,3 58 Minimi: 20 4,3 1, ,1 0,7 22 Maksimi: 28 6, , Vedenlaatu eri vuodenaikoina Tarkkailusoiden keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna 2011 on esitetty taulukossa 9 ja kuvassa 8. Tarkkailusoiden vedenlaatu eri vuodenaikoina on esitetty taulukoissa Talvella Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat korkeampia kuin muina vuodenaikoina Myös raudan määrä oli talvijakson aikana suurimmillaan. Talven korkeat ravinnepitoisuudet selittyvät puolestaan pienillä vesimäärillä, jolloin vettä virtaa vähän ja vedet pääsevät väkevöitymään. Keväällä happea kuluttavan aineksen COD Mn -arvo (humus) oli alhaisemmillaan, samoin kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuudet. Kiintoainepitoisuudet olivat puolestaan keväällä korkeimmillaan. Keväällä lumen

32 sulamisvedet vaikuttavat laimentavasti ravinteiden pitoisuuksiin. Kiintoaineen osalta kiintoaineen pitoisuus on keväällä suurin, koska sulamisvesien mukana irtoaa enemmän kiintoainesta. Kesällä (tuotantokaudella) COD Mn -arvo oli korkeammillaan. Syksyllä kiintoainepitoisuudet olivat alimmillaan ja kokonaistypen pitoisuus puolestaan korkeimmillaan. Taulukko 9 Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna 2011 Vedenlaatu Vuoden- ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn aika 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l talvi 5,9 5, ,0 51 kevät 5,6 10, ,4 27 kesä 5,9 5, ,8 56 syksy 5,7 4, ,3 56 v ,8 6, , mg/l 12 Kiintoainepitoisuus vuodenajoittain mg O2/l 60 CODMn-arvo vuodenajoittain talvi kevät kesä kiintoaine syksy v talvi kevät kesä CODMn syksy v µg/l talvi Fosforipitoisuus vuodenajoittain kevät kesä syksy v muu fosfori PO4-P µg/l talvi Typpipitoisuus vuodenajoittain kevät kesä syksy v muu typpi NH4-N Kuva 8. Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna 2011.

33 Taulukko 10 Tarkkailusoiden vedenlaatu talvella Suo Vesiensuojelutaso Vedenlaatu ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus 5,4 2, ,5 112 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus 4,6 1, ,6 54 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko 6,2 1, ,2 33 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko 6,3 9, ,4 36 Pajusuo Virtaaman säätö 6,5 5, ,7 16 Savonneva Pintavalutus 6,0 4, Valkeissuo Virtaaman säätö 6,1 6, ,2 41 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus 6,3 2, ,1 23 Hormaneva Pintavalutus 6,2 5, ,8 39 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus 4,4 1, Joutsuo Pintavalutus 5,7 3, ,2 60 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko 6,4 7, ,0 49 Lammisuo Pintavalutus 6,4 6, ,7 37 Mustakeidas-SaarikeKasvillisuusallas 6,5 15, ,6 36 Nanhiansuo Pintavalutus 4,6 2, ,3 93 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pintavalutus 6,4 5, ,8 19 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus 5,5 3, ,2 75 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus 6,0 4, ,7 102 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus 6,1 4, ,9 64 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas 6,7 5, ,9 35 Palloneva Kasvillisuuskenttä 6,1 5, ,7 37 Takaneva Kasvillisuuskenttä 6,2 6, Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä 6,1 3, ,4 55 Isosuo Kosteikko 6,4 8, ,7 55 Ristineva ap Pintavalutus 5,1 1, ,7 49 ka 2010 (n=25): 5,9 5, ,0 51 ka 2010 (n=23): 6,0 7, ,0 51 ka 2009 (n=25): 5,9 6, ,2 42 ka 2008 (n=25) 5,9 5, ,9 38 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 4,4 1, ,0 0,74 16 Maksimi: 6, Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) 6,1 6, ,2 41 Pintavalutus (n=13) 5,9 5, ,8 56 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 5,1 1, ,7 49 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2 6,4 5, ,8 19 Ruokohelpikosteikko (n=3) 6,3 8, ,2 34 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) 6,2 6, Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) 6,0 5, ,5 45 Tuotanto/valmistelu (n=4) 6,3 6, ,0 46

34 Taulukko 11 Tarkkailusoiden vedenlaatu keväällä Suo Vesiensuojelutaso Vedenlaatu ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus 5,5 1, ,5 34 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus 5,0 6, ,1 21 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko 6,2 1, ,7 14 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko 5,9 3, ,9 28 Pajusuo Virtaaman säätö 5,8 5, ,0 20 Savonneva Pintavalutus 5,5 22, ,0 27 Valkeissuo Virtaaman säätö 5,4 17, ,1 22 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus 6,2 2, ,9 18 Hormaneva Pintavalutus 5,4 6, ,8 30 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus 4,6 2, ,4 36 Joutsuo Pintavalutus 5,4 3, ,6 31 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko 5,9 4, ,5 24 Lammisuo Pintavalutus 5,6 3, ,3 29 Mustakeidas-SaarikeKasvillisuusallas 5,9 31, ,9 26 Nanhiansuo Pintavalutus 4,9 15, ,9 33 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pintavalutus 6,3 5, ,3 13 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus 5,5 7, ,3 31 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus 5,8 10, ,3 43 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus 6,0 5, ,3 32 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas 6,3 55, ,1 27 Palloneva Kasvillisuuskenttä 5,6 12, ,2 30 Takaneva Kasvillisuuskenttä 5,7 6, ,9 17 Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä 5,4 5, ,0 30 Isosuo Kosteikko 6,0 11, ,7 26 Ristineva ap Pintavalutus 5,2 1, ,6 30 ka 2011 (n=25): 5,6 10, ,4 27 ka 2010 (n=24): 5,9 7, ,8 32 ka 2009 (n=25): 5, ,1 31 ka 2008 (n=25) 5,8 8, ,2 34 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 4,6 1, ,0 0,40 13 Maksimi: 6, Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) 5, ,1 22 Pintavalutus (n=13) 5, ,7 30 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 5,2 1, ,5 0,6 30 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2 6,3 5, ,3 13 Ruokohelpikosteikko (n=3) 5, ,8 1,6 24 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) 5,7 6, ,5 0,9 17 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) 5, ,4 26 Tuotanto/valmistelu (n=4) 5,8 4, ,5 1,5 29

35 Taulukko 12 Tarkkailusoiden vedenlaatu kesällä Suo Vesiensuojelutaso Vedenlaatu ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus 5,4 7, ,2 78 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus 4,5 1, ,9 53 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko 6,3 4, ,8 24 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko 6,4 2, ,7 28 Pajusuo Virtaaman säätö 6,8 7, ,7 25 Savonneva Pintavalutus 5,9 6, ,1 73 Valkeissuo Virtaaman säätö 5,9 8, ,7 58 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus 6,5 2, ,5 29 Hormaneva Pintavalutus 5,5 7, ,7 71 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus 4,2 1, ,8 78 Joutsuo Pintavalutus 5,7 4, ,8 78 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko 6,6 4, ,5 38 Lammisuo Pintavalutus 6,5 11, ,4 51 Mustakeidas-SaarikeKasvillisuusallas 6,6 16, ,6 43 Nanhiansuo Pintavalutus 4,7 4, ,6 106 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pintavalutus 6,5 8, ,5 26 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus 5,6 5, ,8 62 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus 5,8 3, ,3 69 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus 6,0 5, ,2 96 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas 6,6 5, ,9 44 Palloneva Kasvillisuuskenttä 6,0 7, ,1 49 Takaneva Kasvillisuuskenttä 5,7 4, ,7 39 Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä 6,1 8, ,3 73 Isosuo Kosteikko 6,5 6, ,8 62 Ristineva ap Pintavalutus 5,6 1, ,7 44 ka 2011 (n=25): 5,9 5, ,8 56 ka 2010 (n=22): 6,1 8, ,4 61 ka 2009 (n=25): 6, ,7 56 ka 2008 (n=25) 6,1 11, ,2 61 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 4,2 1, ,0 0,68 24 Maksimi: 6, Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) 5,9 8, ,7 58 Pintavalutus (n=13) 5,8 5, ,9 63 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 5,6 1, ,3 0,7 44 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2 6,5 8, ,7 1,5 26 Ruokohelpikosteikko (n=3) 6,4 10, ,1 47 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) 5,7 4, ,7 39 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) 5,9 6, ,6 55 Tuotanto/valmistelu (n=4) 6,3 6, ,7 58

36 Taulukko 13 Tarkkailusoiden vedenlaatu syksyllä Suo Vesiensuojelutaso Vedenlaatu ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus 5,4 2, ,1 77 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus 4,7 1, ,5 56 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko 6,2 2, ,0 23 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko 6,1 3, ,0 33 Pajusuo Virtaaman säätö 6,5 4, ,6 33 Savonneva Pintavalutus 5,6 3, ,7 61 Valkeissuo Virtaaman säätö 5,7 4, ,6 59 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus 6,3 2, ,8 27 Hormaneva Pintavalutus 5,8 4, ,9 58 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus 4,3 1, ,0 84 Joutsuo Pintavalutus 5,8 2, ,6 72 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko 5,9 5, ,4 64 Lammisuo Pintavalutus 6,2 7, ,3 63 Mustakeidas-SaarikeKasvillisuusallas 6,2 21, ,6 61 Nanhiansuo Pintavalutus 4,6 3, ,4 78 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pintavalutus 6,4 4, ,5 31 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus 5,3 5, ,9 65 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus 5,5 2, ,3 56 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus 5,9 3, ,9 86 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas 5,9 3, ,6 44 Palloneva Kasvillisuuskenttä 5,9 6, ,9 47 Takaneva Kasvillisuuskenttä 5,5 4, ,0 39 Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä 5,7 2, ,9 72 Isosuo Kosteikko 6,5 6, ,3 61 Ristineva ap Pintavalutus 5,2 1, ,9 54 ka 2011 (n=25): 5,7 4, ,3 56 ka 2010 (n=21): 6,0 5, ,3 47 ka 2009 (n=25): 5, ,3 1,0 54 ka 2008 (n=25) 5, ,0 55 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 4,3 1, ,0 0,87 23 Maksimi: 6, Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) 5,7 4, ,6 59 Pintavalutus (n=13) 5,6 4, ,6 63 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 5,2 1, ,0 0,9 54 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2 6,4 4, ,5 31 Ruokohelpikosteikko (n=3) 6, ,0 52 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) 5,5 4, ,0 39 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) 5,7 4, ,3 56 Tuotanto/valmistelu (n=4) 6,0 4, , Kevättulvan ja rankkasateen aikainen vedenlaatu Tarkkailun puitteissa pyritään ottamaan tarkkailusuolta rankkasadenäytteitä tuotantokauden aikana. Vuonna 2011 rankkasadenäytteitä otettiin kaksi kappaletta. Helminkäiskeitaan pintavalutuskentän alapuoliselta pisteeltä otettiin rankkasadenäyte ja Pitoisuuksissa ei ollut suuria muutoksia koko vuoden keskiarvoon verrattuna. Ainoastaan COD Mn -arvo (humus) oli elokuun näytteessä keskiarvoa korkeampi. Taulukossa 14 on tarkasteltu pysyvien tarkkailuasemien suuren valuman aikaista tilannetta vuoden 2011 osalta. Tarkasteluun valittiin kevättulvan aikaista valumaa kuvasta näytteenottohetki huhtikuun puoliväliltä ( ), jolloin useilla tuotantoalueilla oltiin lähellä kevättulvan huippua. Pitoisuudet ovat koko vuoden keskipitoisuuksia pienemmät. Ainoastaan kiintoaineen osalta pitoisuus on keskiarvoa

37 suurempi. Kevään aikana lumen sulamisesta johtuvat suuret valumat laimentavat vesiä. Kiintoaineen osalta pitoisuudet ovat keväällä korkeammat, koska suuret virtaamat irrottavat kiintoainesta. Tulvahuipun aikaiset kiintoainepitoisuudet vaihtelivat Kapustanevan 1,0 mg/l:sta Savonnevan 27 mg/l:ssa. Kokonaistyppipitoisuus vaihteli Helmikäiskeitaan 740 µg/l:sta Lammisuon g/l:ssa ja Nanhiansuon g/l:ssa. Alhaisin kokonaisfosforipitoisuus mitattiin Ristinevalta (12 µg/l), suurimmat puolestaan Nanhiansuolta (56 µg/l). Taulukko 14 Tarkkailusoiden vedenlaatu vuonna 2011 suuren valuman aikana ( ). ph Kiintoaine kok-n NH4-N kok-p PO4-P Rauta COD Mn mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l keskiarvo, ,5 7, ,5 1,0 21 minimi, ,7 1, ,0 0,73 8 maksimi, , ,2 36 Kevät 2011 keskiarvo 5,6 10, ,4 27 Vuosi 2011 keskiarvo 5,8 6, ,8 50 * Ammoniumtypen, fosfaattifosforin ja raudan osalta näytteet vain kahdelta kohteelta Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Ominaiskuormitus vuositasolla Vuonna 2011 ominaiskuormitus laskentaan otettiin mukaan myös kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitus. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta lasketaan ainoastaan bruttokuormitus, koska kemialliselle hapenkulutukselle ei ole tarkkaa taustapitoisuutta. Kemiallisen hapenkulutuksen yksikköinä käytetään kg O 2 /d, g O 2 /ha d ja kg O 2 /ha a. Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset ominaiskuormitukset (g/ha d) vuosina on esitetty taulukossa 15 ja kuvassa 9. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2011 niiden 25 pysyvän tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta Tarkkailusoiden määrä on viime vuosina vaihdellut kohteen välillä. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli 57 g/ha d, kokonaistypen 11 g/ha d ja kokonaisfosforin 0,26 g/ha d. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitus oli 489 g O 2 /ha d. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli kasvanut kolmanneksen edellisvuodesta. Kokonaistypen nettokuormitus oli noin viidenneksen pienempi ja kokonaisfosfori neljänneksen pienempi edellisvuoteen verrattuna.

38 Taulukko 15 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g O2/ha d g/ha d ka 2011 (n=25): , ,26 ka 2010 (n=19): , ,35 ka 2009 (n=25): , ,53 ka 2008 (n=24): , ,43 ka 2007 (n=23): , ,54 Ka 2006 (n=24): , ,61 Ka 2005 (n=24): , ,65 kg/ha a Kiintoaineen nettoominaiskuormitus kg/ha a 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Kokonaistypen nettoominaiskuormitus kg/ha a 0,30 0,25 0,20 0,15 0,10 0,05 0,00 Kokonaisfosforin nettoominaiskuormitus Kuva 9. Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset netto-ominaiskuormitukset vuonna 2011 Tarkkailusoiden vuoden 2011 ominaiskuormitukset vuositasolla on esitetty taulukoissa 16 ja 17 Kuormitukset vaihtelivat paljon tuotantoalueittain ja eri parametrien kohdalla. Selvästi suurimmat kiintoaineen nettomääräiset kuormitukset tulivat Mustakeidas- Saarikeitaalta (336 g/ha d) ja Mäkikylänsuolta (290 g/ha d). Mustakeidas-Saarikeitaan kiintoaineen kuormitusta nostavat kevään ja syksyn korkeat kiintoainepitoisuudet (62 mg/l ja 56 mg/l). Korkeat kiintoainepitoisuudet ovat seurausta suurista virtaamista. Mäkikylänsuolla kevään erittäin korkea kiintoainepitoisuus (200 mg/l) mitattiin suuren virtaaman aikaan, joten kuormitus on myös suuri. Mäkikylänsuon kiintoainekuormituksesta 92 % tuli kevään aikana. Ristinevalla ja Iso-Rydistönkeitaalla, joilla vesiensuojelun tasona on pintavalutus sekä Höystösensuolla, jossa on käytössä ruokohelpikosteikko, laskennallisen kiintoaineen netto-ominaiskuormitus jäi alhaisista pitoisuuksista johtuen negatiiviseksi. Kokonaistypen nettokuormitus oli suurin Pajusuolla (31 g/ha d) ja Valkeissuolla (24 g/ha d). Sekä Pajusuolla, että Valkeissuolla suurimmat typpikuormitukset syntyivät keväällä 2011, jolloin kovat virtaamat ovat huuhtoneet typpeä purkuvesiin. Pienin typen nettokuormitus oli Ristinevalla (2,8 g/ha d). Ristinevan purkuvesissä oli alhaiset typpipitoisuudet. Suurin nettokuormitus fosforin osalta tuli Mustakeidas-Saarikeitaalta (0,64 g/ha d) ja Pallonevalta (0,62 g/ha d). Mustakeidas-Saarikeitaan vesiensuojelutasona on Kasvillisuusallas. Mustakeidas-Saarikeitaan fosforikuormitus oli suurimmillaan keväällä, jolloin fosforipitoisuus alhainen, mutta virtaama korkea. Isonevalla, Jokipolvensuolla, Pajusuolla, Iso-Rydistönkeitaalla ja Ristinevalla fosforin nettokuormitus oli negatiivinen, koska nettokuormitus alitti laskennallisen luonnon taustakuormitustason.

39 Taulukko 16 Tarkkailusoiden vuosikuormitukset (kg/ha a ja kg O 2 /ha a) vuonna Vapo LS tarkkailusoiden vuosikuormitukset (kg/ha a ja kg O2/ha a)) vuonna 2011 Suo Vesiensuojelutaso Näytteiden Mittapadon Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto lukumäärä valuma-alue Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori kpl ha kg/ha a Kg O2/ha a kg/ha a Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus ,8 3,3 0, ,9 2,1 0,18 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus ,7 3,8 0, ,7 1,8-0,01 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko ,3 0, ,7 1,1 0,03 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko ,7 0, ,7 2,2-0,01 Pajusuo Virtaaman säätö ,5 0, ,1-0,04 Savonneva Pintavalutus ,4 0, ,4 0,08 Valkeissuo Virtaaman säätö ,9 0, ,7 0,09 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus ,6 0, ,1 1,5 0,18 Hormaneva Pintavalutus ,5 0, ,5 0,11 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus ,3 3,3 0, ,4 1,4-0,04 Joutsuo Pintavalutus ,8 0, ,6 6,8 0,12 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko ,0 0, ,8 2,2 0,13 Lammisuo Pintavalutus ,4 0, ,9 0,09 Mustakeidas-Saarikeidas Kasvillisuusallas ,3 0, ,4 0,23 Nanhiansuo Pintavalutus ,3 0, ,0 0,11 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pvk ,5 0, ,6 0,11 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus ,6 0, ,9 0,06 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus ,3 0, ,7 0,14 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus ,2 0, ,4 4,8 0,12 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas ,1 0, ,4 0,14 Palloneva Kasvillisuuskenttä ,6 0, ,6 0,23 Takaneva Kasvillisuuskenttä ,2 0, ,5 0,10 Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä ,5 0, ,7 5,2 0,12 Isosuo Kosteikko ,8 0, ,5 2,5 0,15 Ristineva ap Pintavalutus ,0 3,1 0, ,3 1,0-0,04 ka 2011 (n=25): ,9 0, ,1 0,10 ka 2010 (n=19): ,0 0, ,0 0,13 ka 2009 (n=25): ,5 0, ,1 0,19 ka 2008 (n=24): , ,3 0,16 ka 2007 (n=23): 33 8,5 0, ,6 0,20 ka 2006 (n=24): 46 10,4 0, ,3 0,22 ka 2005 (n=24): 52 9,1 0, ,9 0,24 Minimi: 4,0 3,1 0, ,7 1,0-0,04 Maksimi: , ,23 Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) , ,02 Pintavalutus (n=13) 19 6,5 0, ,8 4,2 0,09 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 20 7,5 0, ,2 0,12 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) 77 4,9 0, ,5 0,17 Ruokohelpikosteikko (n=3) 18 5,7 0, ,9 1,9 0,05 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) 57 6,4 0, ,3 0,16 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) 35 7,0 0, ,1 0,10 Tuotanto/valmistelu (n=4) 14 6,4 0, ,8 4,1 0,09

40 Taulukko 17 Tarkkailusoiden vuosikuormitukset (g/ha d ja g O 2 / ha d) vuonna Vapo LS tarkkailusoiden vuosikuormitukset (g/ha d ja g O2 / ha d) vuonna 2011 Suo Vesiensuojelutaso Näytteiden Mittapadon Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto lukumäärä valuma-alue Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori kpl ha g/ha d g O2/ ha d g/ha d Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus , ,2 5,6 0,49 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus , ,0 5,1-0,02 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko , ,1 0,08 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko , ,2-0,04 Pajusuo Virtaaman säätö , ,12 Savonneva Pintavalutus , ,23 Valkeissuo Virtaaman säätö , ,24 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus , ,29 4,1 0,50 Hormaneva Pintavalutus , ,30 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus ,0 0, ,7-0,11 Joutsuo Pintavalutus , ,33 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko , ,1 0,35 Lammisuo Pintavalutus , ,25 Mustakeidas-Saarikeidas Kasvillisuusallas , ,2 0,64 Nanhiansuo Pintavalutus , ,5 0,31 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pvk ,5 0, ,3 0,30 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus , ,16 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus , ,40 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus , ,33 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas , ,4 0,37 Palloneva Kasvillisuuskenttä , ,62 Takaneva Kasvillisuuskenttä , ,29 Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä , ,32 Isosuo Kosteikko ,5 0, ,9 0,42 Ristineva ap Pintavalutus ,4 0, ,7-0,11 ka 2011 (n=25): , ,26 ka 2010 (n=19): , ,35 ka 2009 (n=25): , ,53 ka 2008 (n=24): , ,43 ka 2007 (n=23): , ,54 Minimi: 11,0 8,4 0, ,9 2,7-0,12 Maksimi: , ,64 Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) , ,06 Pintavalutus (n=13) 52 17,8 0, ,9 11,5 0,23 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 54 20,6 0, ,4 0,32 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) ,3 0, ,7 0,47 Ruokohelpikosteikko (n=3) 50 15,6 0, ,0 5,1 0,13 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) ,7 0, ,9 0,43 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) 97 19,1 0, ,3 0,26 Tuotanto/valmistelu (n=5) 38 17,5 0, ,1 11,4 0,24

41 Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailun eräänä tärkeänä tehtävänä on selvittää kuormituksen kokonaismäärän ohella myös sen jakautumista eri vuodenajoille. Tämä on yksi syy, miksi tarkkailu on suunniteltu ympärivuotiseksi. Vuodenaikojen ajoitus on esitetty kappaleessa 4.5. Tarkkailusoiden keskimääräinen ominaiskuormitus eri vuodenaikoina on esitetty taulukossa 18. Vuonna 2011 ympärivuotista tarkkailua, ilman häiriöitä pystyttiin suorittamaan 25 tarkkailupisteellä. Taulukko 18 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna 2011 Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g O2/ha d g/ha d Talvi (n=25) 21 8,1 0, ,2 0,20 Kevät (n=25) , ,83 Kesä (n=25) , ,40 Syksy (n=25) , ,31 Vuosi (n=25) , ,26 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2011 selvästi eri vuodenaikoina (taulukot 19-23). Kaikkien parametrien osalta ominaiskuormitus oli suurin keväällä, jolloin valumat ovat suurimmillaan. Kuormitukset olivat puolestaan talvella pienimmillään, jolloin keskivaluma oli alhainen. Varsinkin kiintoaineen kuormituksen osalta eri vuodenaikojen vaikutus näkyy selvästi. Keväällä kiintoaineen kuormitus on huomattavasti muita vuodenaikoja korkeampi. Virtaamalla on suuri vaikutus kuormituksiin. Keväällä valumat ovat suurimmillaan. Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen valuma oli keväällä 46,2 l/s km 2, kesällä 10,4 l/s km 2, syksyllä 27,8 l/s km 2 ja talvella 3,7 l/s km 2.

42 Taulukko 19 Tarkkailusoiden talven aikaiset kuormituksetvuonna Vapo LS tarkkailusoiden talven aikaiset kuormitukset (g/ha d ja g O2 /ha d) vuonna 2011 Suo Vesiensuojelutaso Näytteiden Mittapadon Vuosikuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto lukumäärä valuma-alue Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori kpl ha g/ha d g O2/ ha d g/ha d Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus ,9 7,8 0, ,4 6,4 0,71 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus ,7 6,9 0, ,5 4,9 0,03 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko ,1 3,9 0, ,9 3,1 0,02 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko , ,8 0,17 Pajusuo Virtaaman säätö , ,03 Savonneva Pintavalutus ,5 0, ,8 0,10 Valkeissuo Virtaaman säätö ,5 0, ,0 4,7 0,06 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus ,9 1,4 0, ,1 0,7 0,07 Hormaneva Pintavalutus , ,32 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus ,6 3,1 0, ,3 2,3 0,00 Joutsuo Pintavalutus , ,3 22 0,25 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko ,0 0, ,2 2,2 0,22 Lammisuo Pintavalutus , ,26 Mustakeidas-Saarikeidas Kasvillisuusallas ,9 0, ,4 0,47 Nanhiansuo Pintavalutus ,4 0, ,4 6,0 0,32 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pintavalu ,1 0, ,0 0,36 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus ,2 4,1 0, ,1 3,3 0,07 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus ,1 6,1 0, ,4 5,2 0,22 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus ,9 0, ,4 7,4 0,26 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas ,8 3,4 0, ,9 2,6 0,09 Palloneva Kasvillisuuskenttä ,1 0, ,7 0,20 Takaneva Kasvillisuuskenttä ,5 0, ,6 0,14 Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä ,7 3,7 0, ,6 2,5 0,23 Isosuo Kosteikko , ,3 0,52 Ristineva ap Pintavalutus ,7 0,8 0, ,7 0,4-0,01 ka 2011 (n=25): ,1 0, ,2 0,20 ka 2010 (n=23): , ,43 ka 2009 (n=25): , ,79 ka 2008 (n=24): , ,45 ka 2007 (n=23): , ,77 Minimi: 0,7 0,8 0, ,5 0,4-0,03 Maksimi: , ,71 Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) , ,02 Pintavalutus (n=13) 12 8,8 0, ,6 7,1 0,20 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 10 3,7 0, ,5 0,23 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) 63 6,5 0, ,2 0,41 Ruokohelpikosteikko (n=3) 24 6,2 0, ,2 4,4 0,13 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) 24 6,5 0, ,6 0,24 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) 23 7,5 0, ,7 0,19 Tuotanto/valmistelu (n=5) 10 11,2 0, ,6 9,1 0,26 Netto-ominaiskuormitukset olivat talvijaksolla 2011 alhaisempia kuin edellisenä talvena. Keväällä 2011 kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli lähes viisinkertainen verrattuna edellisen vuoden kevääseen. Kokonaistypen ja -fosforin nettokuormitukset olivat edellisen kevään kuormituksia korkeammat. Myös kesällä ja syksyllä kaikki nettokuormitukset olivat edellisvuotta korkeammat (taulukko 20).

43 Taulukko 20 Tarkkailusoiden kevään aikaiset kuormitukset vuonna Vapo LS tarkkailusoiden kevään aikaiset kuormitukset (g/ha d ja g O2 /ha d) vuonna 2011 Suo Vesiensuojelutaso Näytteiden Mittapadon Vuosikuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto lukumäärä valuma-alue Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori kpl ha g/ha d g O2/ ha d g/ha d Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus , ,6 22 0,69 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus , ,10 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko , ,1 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko , ,83 Pajusuo Virtaaman säätö , ,19 Savonneva Pintavalutus , ,44 Valkeissuo Virtaaman säätö , ,77 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus , ,1 Hormaneva Pintavalutus , ,25 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus , ,12 Joutsuo Pintavalutus , ,39 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko , ,63 Lammisuo Pintavalutus , ,37 Mustakeidas-Saarikeidas Kasvillisuusallas , ,1 Nanhiansuo Pintavalutus , ,56 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pintavalu , ,85 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus , ,26 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus , ,52 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus , ,29 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas , ,8 Palloneva Kasvillisuuskenttä , ,5 Takaneva Kasvillisuuskenttä , ,80 Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä , ,33 Isosuo Kosteikko , ,38 Ristineva ap Pintavalutus , ,3 17-0,14 ka 2011 (n=25): , ,83 ka 2010 (n=24): , ,38 ka 2009 (n=25): , ,67 ka 2008 (n=24): , ,45 ka 2007 (n=23): , ,77 Minimi: , ,19 Maksimi: , ,1 Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) , ,29 Pintavalutus (n=13) , ,44 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) , ,33 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) , ,0 Ruokohelpikosteikko (n=3) , ,9 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) , ,6 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) , ,92 Tuotanto/valmistelu (n=5) , ,36

44 Taulukko 21 Tarkkailusoiden kesän aikaiset kuormitukset vuonna Vapo LS tarkkailusoiden kesän aikaiset kuormitukset (g/ha d ja g O2 /ha d) vuonna 2011 Suo Vesiensuojelutaso Näytteiden Mittapadon Vuosikuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto lukumäärä valuma-alue Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori kpl ha g/ha d g O2/ ha d g/ha d Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus ,6 0, ,6 0,45 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus , ,7 6,3 0,04 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko , ,9 0,01 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko , ,7-0,08 Pajusuo Virtaaman säätö , ,03 Savonneva Pintavalutus , ,68 Valkeissuo Virtaaman säätö , ,59 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus , ,0 0,93 Hormaneva Pintavalutus , ,54 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus ,9 4,1 0, ,0 2,1-0,04 Joutsuo Pintavalutus , ,54 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko ,1 0, ,3 0,49 Lammisuo Pintavalutus , ,36 Mustakeidas-Saarikeidas Kasvillisuusallas , ,9 0,79 Nanhiansuo Pintavalutus ,6 0, ,8 0,27 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pintavalu ,6 0, ,0 0,19 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus , ,41 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus , ,51 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus , ,46 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas , ,6 0,34 Palloneva Kasvillisuuskenttä , ,00 Takaneva Kasvillisuuskenttä , ,8 0,56 Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä , ,60 Isosuo Kosteikko ,6 0, ,2 0,36 Ristineva ap Pintavalutus ,5 4,8 0, ,6 1,3-0,06 ka 2011 (n=25): , ,40 ka 2010 (n=22): , ,0 0,25 ka 2009 (n=25): ,3 0, ,6 0,20 ka 2008 (n=24): , ,64 ka 2007 (n=23): , ,41 Minimi: 3,9 3,6 0, ,6 1,3-0,08 Maksimi: , ,00 Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) , ,31 Pintavalutus (n=13) , ,39 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) , ,60 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) 255 7,5 0, ,5 0,49 Ruokohelpikosteikko (n=3) , ,6 0,14 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) , ,9 0,57 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) , ,41 Tuotanto/valmistelu (n=5) , ,36 Pysyvien tarkkailuasemien kesän 2011 (tuotantokauden) aikaiset brutto- ja nettokuormitukset on koottu taulukkoon 21. Tuotantoajan ominaiskuormat vaihtelivat suuresti tuotantoalueittain. Kiintoaineen osalta selvästi suurimmat nettokuormitukset havaittiin edellisvuoden tapaan Saarikeitaalla (444 g/ha d) ja Hormanevalla (165 g/ha d). Kesän pienimmät kiintoaineen nettokuormitukset olivat Ristinevalla, Iso- Rydistönkeitaalla ja Isonevalla, joiden nettokuormitukset alittivat alhaisista pitoisuuksista johtuen luonnon laskennallisen taustakuormituksen. Kesäajan suurimmat typen nettokuormitukset olivat Valkeissuolla (33 g/ha d), Pajusuolla (32 g/ha d) ja Savonnevalla (32 g/ha d), pienimmät vastaavasti Ristinevalla (1,3 g/ha d). Kesäajan suurimmat fosforin nettokuormitukset olivat Pallonevalla (1,0 g/ha d) ja Helminkäiskeitaalla (0,93 g/ha d) ja pienimmät Ristinevalla, Iso-Rydistönkeitaalla ja Isonevalla, joiden nettokuormitukset alittivat luonnon laskennallisen taustakuormituksen. Kesäajan suurimmat kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitukset olivat Savonnevalla (1479 g O 2 /ha d) ja pienimmät Satamakeitaalla (139 g O 2 /ha d) (taulukko 21).

45 Taulukko 22 Tarkkailusoiden syksyn aikaiset kuormitukset vuonna Vapo LS tarkkailusoiden syksyn aikaiset kuormitukset (g/ha d ja g O2 /ha d) vuonna 2011 Suo Vesiensuojelutaso Näytteiden Mittapadon Vuosikuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto lukumäärä valuma-alue Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori kpl ha g/ha d g O2/ ha d g/ha d Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus , ,0 7,0 0,20 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus , ,02 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko , ,8 14-0,13 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko , ,2 12-0,26 Pajusuo Virtaaman säätö , ,01 Savonneva Pintavalutus , ,07 Valkeissuo Virtaaman säätö , ,30 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus , ,66 Hormaneva Pintavalutus , ,64 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus ,7 12 0, ,7 9,4-0,04 Joutsuo Pintavalutus , ,72 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko , ,68 Lammisuo Pintavalutus , ,34 Mustakeidas-Saarikeidas Kasvillisuusallas , ,86 Nanhiansuo Pintavalutus , ,7 0,41 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pintavalu , ,45 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus , ,25 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus , ,7 29 0,07 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus , ,20 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas , ,27 Palloneva Kasvillisuuskenttä , ,75 Takaneva Kasvillisuuskenttä , ,42 Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä , ,8 27 0,50 Isosuo Kosteikko , ,55 Ristineva ap Pintavalutus , ,12 ka 2011 (n=25): , ,31 ka 2010 (n=21): , ,31 ka 2009 (n=25): , ,82 ka 2008 (n=24): , ,67 ka 2007 (n=23): , ,44 Minimi: 4,7 10 0, ,0-0,26 Maksimi: , ,86 Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) , ,15 Pintavalutus (n=13) , ,26 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) , ,8 27 0,50 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) , ,66 Ruokohelpikosteikko (n=3) , ,10 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) , ,50 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) , ,32 Tuotanto/valmistelu (n=5) , ,29

46 Taulukko 23 Vuodenaikojen osuus koko vuoden kuormituksesta tarkkailusoilla vuonna Suo Vuodenaikojen osuus koko vuoden kuormituksesta vuonna 2011 Kiintoaine Typpi Talvi Kevät Kesä Syksy Talvi Kevät Kesä Syksy Hämeen ELY-keskus Okssuo 15 % 22 % 51 % 12 % 35 % 33 % 14 % 17 % Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva 6 % 59 % 27 % 8 % 18 % 16 % 39 % 26 % Höystösensuo 2 % 40 % 42 % 17 % 7 % 43 % 26 % 24 % Jokipolvensuo 22 % 39 % 29 % 10 % 17 % 36 % 32 % 16 % Pajusuo 16 % 24 % 48 % 12 % 18 % 22 % 38 % 22 % Savonneva 3 % 56 % 35 % 6 % 6 % 15 % 56 % 24 % Valkeissuo 2 % 66 % 23 % 8 % 5 % 26 % 47 % 21 % Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas 3 % 23 % 48 % 26 % 4 % 26 % 40 % 30 % Hormaneva 5 % 28 % 55 % 12 % 10 % 15 % 44 % 31 % Iso-Rydistönkeidas 4 % 79 % 12 % 5 % 9 % 57 % 17 % 17 % Joutsuo 15 % 25 % 46 % 13 % 31 % 23 % 28 % 18 % Jämiänkeidas 12 % 35 % 28 % 25 % 9 % 39 % 19 % 33 % Lammisuo 22 % 16 % 49 % 14 % 29 % 19 % 35 % 16 % Mustakeidas-Saarikeidas 9 % 29 % 46 % 16 % 17 % 31 % 22 % 30 % Nanhiansuo 10 % 57 % 21 % 12 % 35 % 22 % 27 % 16 % Satamakeidas 16 % 33 % 36 % 15 % 17 % 35 % 22 % 26 % Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva 3 % 21 % 55 % 21 % 6 % 21 % 43 % 31 % Korpisalonneva, lo1 6 % 55 % 30 % 10 % 14 % 24 % 37 % 25 % Korpisalonneva, lo7 16 % 26 % 44 % 14 % 20 % 14 % 42 % 25 % Mäkikylänsuo 1 % 92 % 5 % 2 % 8 % 45 % 26 % 21 % Palloneva 3 % 55 % 32 % 10 % 6 % 36 % 36 % 21 % Takaneva 9 % 43 % 34 % 15 % 9 % 36 % 33 % 22 % Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva 5 % 27 % 56 % 11 % 5 % 20 % 51 % 24 % Isosuo 38 % 28 % 20 % 15 % 38 % 17 % 26 % 19 % Ristineva ap 2 % 48 % 27 % 23 % 3 % 36 % 23 % 38 % Suo ka 2011: 10 % 41 % 36 % 13 % 15 % 28 % 33 % 24 % Minimi 2011: 1 % 16 % 5 % 2 % 3 % 14 % 14 % 16 % Maksimi 2011: 38 % 92 % 56 % 26 % 38 % 57 % 56 % 38 % ka 2010: 26 % 24 % 27 % 24 % 31 % 21 % 18 % 30 % Fosfori CODMn Talvi Kevät Kesä Syksy Talvi Kevät Kesä Syksy Hämeen ELY-keskus Okssuo 48 % 17 % 28 % 8 % 38 % 22 % 18 % 22 % Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva 15 % 22 % 46 % 17 % 16 % 9 % 39 % 37 % Höystösensuo 2 % 74 % 18 % 6 % 6 % 34 % 24 % 37 % Jokipolvensuo 18 % 49 % 24 % 9 % 14 % 27 % 24 % 35 % Pajusuo 16 % 24 % 43 % 17 % 12 % 18 % 24 % 46 % Savonneva 6 % 17 % 66 % 11 % 4 % 10 % 43 % 44 % Valkeissuo 5 % 26 % 54 % 15 % 4 % 18 % 31 % 47 % Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas 4 % 20 % 56 % 20 % 3 % 19 % 34 % 44 % Hormaneva 15 % 14 % 49 % 22 % 5 % 9 % 39 % 47 % Iso-Rydistönkeidas 8 % 72 % 14 % 7 % 10 % 43 % 11 % 37 % Joutsuo 22 % 15 % 44 % 19 % 23 % 14 % 20 % 43 % Jämiänkeidas 19 % 21 % 37 % 23 % 9 % 25 % 7 % 59 % Lammisuo 30 % 16 % 40 % 14 % 24 % 16 % 25 % 34 % Mustakeidas-Saarikeidas 24 % 20 % 39 % 17 % 9 % 25 % 27 % 40 % Nanhiansuo 38 % 15 % 33 % 14 % 35 % 7 % 19 % 38 % Satamakeidas 27 % 27 % 26 % 21 % 12 % 14 % 5 % 68 % Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva 9 % 19 % 55 % 18 % 5 % 15 % 40 % 40 % Korpisalonneva, lo1 19 % 28 % 42 % 11 % 12 % 17 % 38 % 33 % Korpisalonneva, lo7 28 % 12 % 48 % 12 % 14 % 9 % 43 % 34 % Mäkikylänsuo 7 % 51 % 30 % 12 % 5 % 32 % 22 % 41 % Palloneva 6 % 31 % 49 % 14 % 4 % 25 % 30 % 41 % Takaneva 10 % 25 % 49 % 16 % 6 % 19 % 29 % 46 % Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva 15 % 16 % 52 % 18 % 2 % 15 % 30 % 53 % Isosuo 46 % 9 % 30 % 16 % 33 % 8 % 27 % 32 % Ristineva ap 2 % 46 % 29 % 23 % 3 % 26 % 11 % 60 % ka 2011: 18 % 27 % 40 % 15 % 12 % 19 % 26 % 42 % Minimi 2011: 2 % 9 % 14 % 6 % 2 % 7 % 5 % 22 % Maksimi 2011: 48 % 74 % 66 % 23 % 38 % 43 % 43 % 68 % ka 2010: 34 % 19 % 22 % 25 % Taulukossa 23 on esitetty vuodenaikojen osuus kokonaiskuormituksesta tarkkailusoilla, joilta saatiin tietoja koko vuoden ajalta (25 kpl). Kiintoainekuormituksesta suurin osa (41 %) syntyi keväällä ja vähiten talvella (10 %). Typpikuorma kolmannes (33 %) syntyi kesällä ja vähiten talvella (15 %). Fosforikuormituksesta 40 % syntyi kesällä, muina vuodenaikoina % (vähiten syksyllä). Kemiallisen hapenkulutuksen osalta suurin kuormitus syntyi syksyllä (42 %) ja pienin talvella (12 %). On huomioitava, että kevät- ja syksyjakso ovat kummatkin pituudeltaan vain reilu kolmasosa talvi- ja kesäjaksojen pituuksista. Lisäksi vaihtelu oli soiden välillä suurta.

47 5.5.3 Eri vesiensuojelutasojen ominaiskuormitusten vertailu Kuvissa 8-11 on esitetty vesiensuojelutasoittain pysyvien tarkkailuasemien kiintoaineen, typen ja fosforin netto-ominaiskuormitusten sekä kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormituksen jakaantuminen vuodenajoittain ja koko vuoden 2011 osalta. Lukuarvot on esitetty taulukoissa 18 ja Koko vuotta tarkasteltaessa huonoimmat netto-ominaiskuormitukset antaneen vesiensuojelutason kuormitukset olivat kiintoaineen osalta 23-kertaa, typen osalta 5,3-kertaa ja fosforin osalta 8,0-kertaa korkeammat kuin parhaan vesiensuojelutason. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta vesienkäsittelymenetelmillä ei ollut suuria niin suuria eroja. Huonoimman bruttokuormituksen antaneen vesiensuojelutason kuormitukset olivat 55 % korkeammat, kuin parhaan vesiensuojelutason. Koko vuotta tarkasteltaessa pienimmät kiintoaineen netto-ominaiskuormitukset syntyivät ruokohelpikosteikko menetelmällä (8,0 g/ha d; n=3) ja suurimmat kasvillisuusallas/pintavalutuskenttä menetelmällä (184 g/ha d; n=2) sekä kasvillisuuskentällä/kosteikolla (121 g/ha d; n=4). Kasvillisuuskentän/pintavalutuskentän korkeita kiintoainekuormituksia nostavat Saarikeitaan korkeat kuormitukset. Pintavalutuskentiltä, joka on yleisin vesienkäsittelymenetelmä, purkautuvan veden kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli 27 g/ha d; n=13. Keväällä kiintoaineen nettokuormitukset olivat kaikkein korkeimmat, johtuen suuresta valumasta (kuva 10). Keväällä kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli pienin ruokohelpikosteilla (97 g/ha d; n=3) ja suurimmat kasvillisuuskentällä/kosteikolla (1019 g/ha d; n=4) A. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitukset vuodenajoittain eri vesiensuojelutasoilla vuonna 2011 Virtaaman säätö Pintavalutus Yli-Kujalan menetelmä Ruokohelpi-kosteikko kasv.kenttä / kosteikko Kasvillisuusallas / pvk SS(g/ha d) Talvi Kevät Kesä Syksy vuosi Kuva 10 Kiintoaineen netto-ominaiskuormitukset eri vesiensuojelutasoilla vuodenajoittain vuonna 2011 Typen osalta koko vuotta tarkasteltaessa pienimmät netto-ominaiskuormitukset syntyivät ruokohelpikosteikko menetelmällä (5,1 g/ha d; n=3) ja suurimmat virtaamansäätö menetelmällä (27 g/ha d; n=2) Pintavalutuskentiltä purkautuvan veden typen netto-ominaiskuormitus oli 12 g/ha d; n=13. Keväällä typen nettokuormitukset olivat korkeimmat, johtuen suuresta valumasta. Kohteilla, joiden vesienkäsittelymenetelminä ovat erityyppiset kasvillisuuskentät tai kosteikot typen netto-ominaiskuormitukset ovat keväällä korkeimmat ja kesällä alhaiset (kuva 11).

48 B. Typen netto-ominaiskuormitukset vuodenajoittain eri vesiensuojelutasoilla vuonna 2011 Virtaaman säätö Pintavalutus Yli-Kujalan menetelmä Ruokohelpi-kosteikko kasv.kenttä / kosteikko Kasvillisuusallas / pvk N(g/ha d) Talvi Kevät Kesä Syksy vuosi Kuva 11 Typen netto-ominaiskuormitukset eri vesiensuojelutasoilla vuodenajoittain vuonna 2011 Fosforin osalta koko vuotta tarkasteltaessa pienimmät netto-ominaiskuormitukset syntyivät virtaamansäätö (0,06 g/ha d; n=2) ja ruokohelpikosteikko menetelmillä (0,13 g/ha d; n=3) ja suurimmat kasvillisuusallas/pintavalutus menetelmällä (0,47 g/ha d; n=2) Pintavalutuskentiltä purkautuvan veden fosforin netto-ominaiskuormitus oli 0,23 g/ha d; n=13. Keväällä kohteilla, joiden vesienkäsittelymenetelminä ovat erityyppiset kasvillisuuskentät tai kosteikot fosforin netto-ominaiskuormitukset ovat korkeimmat ja kesällä alhaiset (kuva 12). 2,00 C. Fosforin netto-ominaiskuormitukset vuodenajoittain eri vesiensuojelutasoilla vuonna 2011 Virtaaman säätö Pintavalutus Yli-Kujalan menetelmä Ruokohelpi-kosteikko kasv.kenttä / kosteikko Kasvillisuusallas / pvk P(g/ha d) 1,75 1,50 1,25 1,00 0,75 0,50 0,25 0,00 Talvi Kevät Kesä Syksy vuosi Kuva 12 Fosforin netto-ominaiskuormitukset eri vesiensuojelutasoilla vuodenajoittain vuonna 2011 Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta koko vuotta tarkasteltaessa pienimmät brutto-ominaiskuormitukset syntyivät kasvillisuusallas/pintavalutus (358 go 2 /ha d; n=2) ja ruokohelpikosteikko menetelmillä (372 go 2 /ha d; n=3) ja suurimmat Yli-Kujalan menetelmällä (555 g/ha d; n=1) Pintavalutuskentiltä purkautuvan veden kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus oli 532 go 2 /ha d; n=13 (kuva 13).

49 D. Kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitukset vuodenajoittain eri vesiensuojelutasoilla vuonna 2011 Virtaaman säätö Pintavalutus Yli-Kujalan menetelmä Ruokohelpi-kosteikko kasv.kenttä / kosteikko Kasvillisuusallas / pvk CODMn(g O2/ha d) Talvi Kevät Kesä Syksy vuosi Kuva 13 Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) brutto-ominaiskuormitukset eri vesiensuojelutasoilla vuodenajoittain vuonna Ominaiskuormien vaihtelu tuotantoalueittain ja vuosittain Hormanevalla vuoden 2011 netto-ominaiskuormitus kaikkien kolmen parametrin (kiintoaine, typpi, fosfori) osalta kaikkien asemien keskiarvoa korkeampi. Nettoominaiskuormitus oli vuoden keskiarvoa pienempi kaikkien kolmen parametrin osalta Iso-Rydistönkeitaalla, Jokipolvensuolla, Ristinevalla, Höystösensuolla ja Satamakeitaalla (taulukko 24). Pysyvien tarkkailuasemien nettomääräiset ominaiskuormitukset vuosina on esitetty suokohtaisesti taulukossa 24. Keskimääräiset nettokuormitukset v olivat 54 g/ha d kiintoainetta, 13 g/ha d kokonaistyppeä ja 0,37 g/ha kokonaisfosforia. Mediaaniarvot olivat 45 g/ha d kiintoainetta, 11 g/ha d typpeä ja 0,39 g/ha d fosforia. Ominaiskuormien vaihtelu on ollut varsin suurta eri soiden ja eri vuosien välillä. Viiden vuoden jaksolla ( ) keskimääräisesti suurimmat kiintoaineen ominaiskuormat olivat Saarikeitaalla (234 g/ha d). Saarikeitaalla on tarkkailu aloitettu Kohteelta, jossa tarkkailua on suoritettu koko viiden vuoden jakson ajan, suurin kiintoaineen ominaiskuormitus oli Pajusuolla (87 g/ha d). Korkein keskimääräinen typen netto-ominaiskuormitus oli Pajusuolla (33 g/ha d). Muista soista korkeimmat typpikuormitukset syntyivät Valkeissuolla (24 g/ha d) ja Hormanevalla (24 g/ha d). Korkein fosforin netto-ominaiskuormitus oli Satamakeitaalla (0,86 g/ha d). Pienimmät keskimääräiset kiintoaineen netto-ominaiskuormat olivat Ristinevalla (v. - 3,8 g/ha d). Ristinevan kiintoaineen netto-ominaiskuormitus on negatiivinen johtuen luonnon tausta-arvoa alhaisemmista pitoisuuksista, joita käytetään kuormituslaskennassa. Pienimmät keskimääräiset typen ominaiskuormat olivat edellisvuoden tapaan Ristinevalla (3,8 g ha/d) ja mäkikylänsuolla (5,4 g/ha d). Fosforin osalta pienimmät netto-ominaiskuormitukset olivat Ristinevalla (-0,07 g/ha d) ja Pajusuolla (-0,06 g/ha d).

50 Taulukko 24 Tarkkailusoiden keskimääräiset netto-ominaiskuormitukset vuosina Suo Vuosi Vuosikuormitus, netto Suo Vuosi Vuosikuormitus, netto Suo Vuosi Vuosikuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori Kiintoaine Typpi Fosfori Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g/ha d g/ha d Okssuo ,44 Korpisalon Satama , ,8 19 0,49 neva ,52 keidas , ,50 lo ,16 ap ,2 0, ,9 10 0, , ,7 0, ,2 5,6 0, , ,3 0,30 ka ,44 ka ,36 ka ,86 Isosuo ,1 0,36 Korpisalon Nanhian , ,73 neva suo , ,61 lo , ,7 0, , , ,9 0, ,7 0, ,5 0,30 ka ,52 ka ,45 ka ,68 Jämiän Jokipolven ,28 Kapustan keidas ,55 suo ,6 0,04 neva ,8 0,47 rhk ap ,0-0, ,8 1, ,8 0, , ,1 0, ,2-0, ,16 ka ,60 ka 67 8,5 0,08 ka ,26 Pajusuo ,10 Sompa ,61 Helmikäis , ,33 neva ,31 keidas , , ,8 1, , , , ,4 5,4 0, , , ,29 4,1 0,50 ka ,06 ka ,62 ka ,66 Savon ,28 Risti ,4 5,1-0,04 Horma ,48 neva ,54 neva ,5-0,07 neva , ,8 0, ,8-0, , , ,8-0, , , ,7-0, ,30 ka ,39 ka -3,8 3,8-0,07 ka ,49 Valkeis ,50 Höystösen ,29 Isoneva suo ,48 suo ,4-0,18 (Peura , ,3 0,07 linnanneva) , ,8 6,6 0, ,6 0, , ,9 3,1 0, ,5 5,1-0,04 ka ,42 ka 1,7 6,5 0,06 ka ,06 Iso-Rydistön Joutsuo Lammisuo keidas ,9 0, , ,5 2,3-0, , , ,0 3,7-0, , ,25 ka ,06 ka ,34 ka ,36 Musta Mäkikylänsuo Palloneva Keidas ,4 0, ,6 1,4 0, ,2 0, ,4 0, ,8 0,62 ka 234 6,8 0,60 ka 146 5,4 0,22 ka ,62 Takaneva KAIKKI , KAIKKI ka , minimi -5,3 3,0-0, ,6 0,29 mediaani ,41 ka ,29 maksimi ,6

51 45 6 TARKKAILUSUOT 6.1 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Tässä kappaleessa on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen osalta esitetty erikseen kunkin tarkkailusuon vedenlaatu, virtaamat ja valumat sekä kuormitustulokset. Suot on järjestetty sijaintikunnan mukaiseen aakkosjärjestykseen. Tarkkailusoiden tulokset näytekerroittain löytyvät Vapo Oy Energian turvetuotannon tuloshallinnasta internetistä ( Suokohtaiset tarkastelut on pyritty pitämään melko suppeina ja tarkkailun tulokset on esitetty pääasiassa taulukoin ja kuvaajin. Suokohtainen tarkastelu antaa kuitenkin mahdollisuuden myös käsitellä suon erityispiirteitä ja sallii erilaiset kuormitusten esitystavat sekä mahdollisen vesienkäsittelyn tehon tarkastelun, mikäli ympäristölupa niin edellyttää. Tämä on usein tarpeen täydentävien päästöasemien kohdalla, joiden tarkkailuohjelmat poikkeavat suuresti toisistaan mm. kuormitustarkkailupisteiden luonteen ja näytteenottotiheyden osalta. Kaikkien täydentävien päästötarkkailuasemien tuloksia on verrattu pysyvien päästötarkkailuasemien keskimääräiseen vedenlaatuun ja ominaiskuormituslukuihin. Tällöin saadaan myös kuva siitä, paljonko kokonaiskuormitusluvut poikkeaisivat ominaiskuormitusluvuilla lasketuista arvoista (kappale 7), mikäli kuormitus laskettaisiin suon omien vedenlaatu- ja virtaamatietojen perusteella. Tuloksia vertailtaessa tulee kuitenkin huomioida näytteiden vähäinen määrä sekä näytteenottoajankohdat. Täydentävillä tarkkailuasemilla näytteitä otetaan pääsääntöisesti vain kesäaikaan, kun taas keskimääräiset ominaiskuormitusluvut lasketaan ympärivuotisen seurannan perusteella. Tätäkin enemmän kuormitustuloksiin vaikuttaa virtaama, joka voi muuttaa keskikuormitusta suuresti, mikäli näytteenotto ajoittuu poikkeuksellisen virtaaman ajalle. Useimmilla täydentävillä tarkkailuasemilla ei ole käytössä jatkuvatoimista virtaaman mittausta, vaan kuormitus lasketaan hetkellisen virtaaman mukaan. Ominaiskuormitussoiden tiedoilla lasketut vuosikuormitukset Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella on esitetty taulukoissa Pintavalutuskenttien puhdistustehoa tarkasteltaessa käytetään vuosina tehdyissä tutkimuksissa pintavalutuskentillä keskimäärin saavutettuja poistumia: kiintoaine 50 %, kokonaistyppi yli 40 % ja kokonaisfosfori yli 40 % (Ihme 1994). Vapon Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailussa on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta mukana 40 pysyvää tarkkailuasemaa, 143 täydentävää tarkkailupistettä ja kahdeksan kuntoonpano vaiheessa olevaa tarkkailupistettä, joilta otettiin näytteitä hydrologisena vuonna 2011.

52 6.2 Alajärvi Alajärven kaupungin osalta Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa on mukana yksi suo. Täydentävää tarkkailua suoritettiin Paskonevan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisilla pisteillä, joista molemmista otettiin neljä näytettä (taulukko 25). Taulukko 25 Päästötarkkailupisteet Alajärven alueella vuonna Täydentävät päätötarkkailupisteet 2011 Suo Havaintopaikka Kunta ELY-keskus Näytteitä Paskoneva Paskonneva, pvk ap Alajärvi Etelä-Pohjamaan ELY 4 Paskoneva Paskonneva, pvk yp Alajärvi Etelä-Pohjamaan ELY Paskoneva (Alajärvi) Paskonevan tuotantoalue sijaitsee Alajärven kaupungissa. Turvetuotantoalue sijoittuu Ähtävänjoen vesistöalueen (47) Kurejoen vesistöalueen (47.04) Vähäjoen valumaalueelle (47.048). Paskonevan tuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin 1984 ja ympäristölupaa haettaessa tuotantoa ei ollut vielä aloitettu. Tuotanto Paskonevalla aloitettiin Tuotannossa oli kaikkiaan 49 ha. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Paskonevan turvetuotantoon (päätös nro 151/2007/4, dnro LSY-2004-Y-321). Lupa koskee noin 54 ha:n aluetta. Ympäristöluvan mukaan Paskonevan kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtaamansäätöpatojen ja laskeutusaltaiden (2 kpl) avulla ja käsitellään lisäksi 2,5 ha:n suuruisen pintavalutuskentän (4,7 % valuma-alueesta) avulla ympärivuotisesti. Pintavalutuskentän alapuolisen mittapadon valuma-alue on 53,0 ha. Paskonevan pintavalutuskentällä suoritetaan täydentävää tarkkailua. Pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailupisteen lisäksi näytteitä otetaan pintavalutuskentän yläpuolelta vesienkäsittelymenetelmän tehon tarkkailun vuoksi. Vedenlaatu Taulukoissa 26 ja 27 on esitetty Paskonevan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolinen vedenlaatu. Hydrologisena vuonna 2011 Paskonevan ylä- ja alapuolisilta pisteiltä otettiin molemmilta neljä näytettä (joulu-, touko-, elo- ja syyskuussa). Vuonna 2011 Paskonevalta purkautuva vesi (taulukko 27) oli laadultaan tyypillistä turvetuotantoalueelta purkautuvaa vettä: lievästi hapanta, humuspitoista ja ravinteikasta. Purkuvesi oli kaikkien parametrien osalta pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden keskiarvoja huonompaa. Keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus oli 2,5-kertaa suurempi, COD Mn -arvo oli 1,5-kertaa suurempi ja kiintoainepitoisuus kaksinkertainen verrattuna pysyvien tarkkailuasemien vuosikeskiarvoon. Edelliseen vuoteen verrattuna kiintoaineen keskimääräinen pitoisuus oli kohonnut. Elokuun näytteenottokerran korkeat kiintoainepitoisuudet nostavat keskiarvoa. Elokuussa Paskonevalla suoritettiin laskeutusaltaiden puhdistusta, mikä saattaa selittää korkeat kiintoainepitoisuudet elokuussa.

53 Taulukko 26 Paskoneva pintavalutuskentän yläpuolinen vedenlaatu vuonna Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,9 9, ,5 6, , , Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm , #DIV/0! 67 ##### ##### 63 5, #NUM! 54 #NUM! #NUM! 63 6,0 9, ,8 6, ,8 50 Taulukko 27 Paskoneva pintavalutuskentän alapuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,8 3, ,2 4, , , Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm Virtaama ja valuma 5, #DIV/0! 62 ##### ##### 73 5,5 7, #NUM! 53 #NUM! #NUM! 78 5,3 7, ,8 6, ,8 50 Paskonevalla pintavalutuskentän alapuolisella pisteellä kirjataan näytteenottojen yhteydessä hetkelliset virtaamat (taulukko 28). Neljän näytteen keskimääräinen valuma (11 l/s km 2 ) oli hieman pysyvien asemien vuosikeskiarvoa (13,5 l/s km 2 ) pienempi. Hetkellisten virtaamien käyttö ja näytteiden vähyys heikentävät tulosten luotettavuutta. Kuormitus Paskonevan kuormitukset olivat vuonna 2011 ominaiskuormitussoiden keskiarvoa korkeammat. Keskiarvoa suuremmat kuormitukset selittyvät korkeilla pitoisuuksilla. Edellisvuoteen nähden kiintoaineen nettokuormitus oli lisääntynyt, kokonaistypen ja - fosforin nettokuormitukset puolestaan pienenivät. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitus oli 1,5 kertaa suurempi verrattuna pysyvien asemien keskiarvoon (Taulukko 28). Ominaiskuormitussoiden tiedoilla Paskonevalle laskettu vuosikuormitus on esitetty taulukossa 420. Taulukko 28 Paskonnevan pintavalutuskentän alapuolisen tarkkailuaseman kuormitus vuonna Vapon pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset nettokuormitukset v. 2011: kiintoaine 57 g/ha d, typpi 11 g/ha d, fosfori 0,26 g/ha d. Bruttokuormitus Nettokuormitus Virtaama Valuma Kiinto- Kok. Kok. CODMn Kiinto- Kok. Kok. Q aine typpi fosf. aine typpi fosf. pvm l/s l/s km 2 g / ha d g / ha d g / ha d g O2/ha d g / ha d g / ha d g / ha d ,0 1,9 5,2 8,5 0, ,0 7,7 0, ,9 1,8 6,1 5,3 0,1 83 3,1 4,5 0, , , , , ,8 Ka 2011: 5, , ,4 Med. 2011: 3,7 7, , ,4 Ka 2010: 6, , ,54 Ka 2009: Om.kuorm. 2011: 13, , ,26

54 Puhdistusteho Puhdistustehoa on arvioitu vertailemalla pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisen pisteen pitoisuuksia. Hydrologisena vuonna 2011 otettujen näytteiden (4 kpl) perusteella Paskonevan pintavalutuskenttä puhdisti kiintoaineesta keskimäärin 31 % (22 % v.2010) ja kokonaisfosforista 7 % (taulukko 29). Kokonaistypen pitoisuus ja COD Mn -arvo kohosivat pintavalutuskentällä. Kokonaisfosforia kenttä poisti huonosti lukuun ottamatta heinäkuun näytteenottokertaa, jolloin yläpuolisella pisteellä fosforipitoisuus oli korkea. Muilla näytteenottokerroilla yläpuolisen pisteen fosforipitoisuudet olivat pieniä joten puhdistusta ei tapahtunut. Suomessa pintavalutuskentät poistavat keskimäärin yli 50 % kiintoaineesta ja yli 40 % kokonaistypestä ja fosforista (Ihme 1994). Taulukko 29 Paskonevan pintavalutuskentän puhdistusteho v Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l mg/l % µg/l µg/l % µg/l µg/l % mg/l O 2 mg/l O 2 % ,0 3, ,0 4, Keskiarvo: Minimi: 6,0 3, Maksimi: ka 9,7 7, ka 6.3 Alavus Täydentävää kuormitustarkkailua suoritettiin 13 tarkkailupisteellä, joista viisi oli yläpuolisia pisteitä. Näytteitä otettiin kaikkiaan 52 kpl (taulukko 30). Taulukko 30 Päästötarkkailupisteet Alavuden alueella vuonna Täydentävät päätötarkkailupisteet 2011 Suo Havaintopaikka Kunta ELY-keskus Näytteitä Aitaneva Aitaneva, kosteikko, ap Alavus Etelä-Pohjamaan ELY 4 Aitaneva Aitaneva, kosteikko, yp Alavus Etelä-Pohjamaan ELY 4 Haapaneva Haapaneva, ap Alavus Etelä-Pohjamaan ELY 4 Haapaneva Haapaneva, yp Alavus Etelä-Pohjamaan ELY 4 Löyänneva Löyänneva, laskuoja 1 Alavus Etelä-Pohjamaan ELY 4 Matoneva 3 Matoneva 3, pv-kentän alapuoli Alavus Etelä-Pohjamaan ELY 4 Matoneva 3 Matoneva 3, pv-kentän yläpuoli Alavus Etelä-Pohjamaan ELY 4 Mylly-Siikaneva Mylly-Sikaneva. kosteikon alapuoli Alavus Etelä-Pohjamaan ELY 4 Mylly-Siikaneva Mylly-Sikaneva. kosteikon yläpuoli Alavus Etelä-Pohjamaan ELY 4 Paaluneva Paaluneva, laskeutusallas 1, ap Alavus Etelä-Pohjamaan ELY 4 Rahka-Romuneva Rahka-Romunneva, kasvillisuuskentän ap Alavus Etelä-Pohjamaan ELY 4 Rahka-Romuneva Rahka-Romunneva, kasvillisuuskentän yp Alavus Etelä-Pohjamaan ELY 4 Vehkaneva Vehkaneva, Laskuoja 1 Alavus Etelä-Pohjamaan ELY Aitaneva (Alavus) Aitanevan turvetuotantoalue sijaitsee Alavuden kaupungin Sydänmaan kylässä noin 12 km Alavuden keskustasta länteen. Tuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin vuonna 1978 ja tuotanto Aitaneva sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueen Jääskänjärven-Allasjoen (44.098) valuma-alueella, joka kuuluu Nurmonjoen valuma-alueeseen (44.09).

55 Vuonna 2011 Aitanevalla oli tuotannossa 71,1 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 6,0 ha. Vuonna 2011 tuotanto aloitettiin ja päättyi , tuotantopäiviä kertyi kaikkiaan 37 kpl. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Aitanevalle ympäristöluvan LSY-2008-Y-80. Aiempi hakemus Vapo Oy oli ympäristölupavirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa Aitanevan turvetuotannolle. Ympäristölupavirasto hylkäsi antamallaan päätöksellä nro 24/2006/4 hakemuksen, koska Aitanevan alueen vesienkäsittely ei ollut parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Vaasan hallinto-oikeus pysytti antamallaan päätöksellä nro 08/0067/1 ympäristölupaviraston päätöksen. Vesinäytteet otetaan laskuojaan 1 johdettavista vesistä. Vesienkäsittelymenetelmän tehoa tarkkaillaan ottamalla näytteet ennen kosteikkoaluetta ja sen jälkeen. Vesinäytteet otetaan neljä kertaa vuodessa (maalis-toukokuu, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja jouluhelmikuu) kolmen vuoden ajan tuotannon aloittamisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä sekä jälkihoidon aikana. Kosteikon alapuolisen mittapadon valuma-alue on 72,3ha, josta tuotannossa on 71,5 ha. Aitanevan tuotantokelpoisesta alasta 71,1 ha:lla vesienkäsittelymenetelmänä ovat virtaamansäätö, laskeutusaltaat sekä kosteikko. 49 Vedenlaatu Aitanevan kosteikon yläpuolinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 31, kosteikon alapuolinen vedenlaatu taulukossa 32. Vuonna 2011 otettujen näytteiden (2 kpl) perusteella Aitanevan kosteikolta purkautuvan veden pitoisuudet ovat kiintoaineen osalta hieman pysyvien asemien keskiarvoa suuremmat. Kokonaistypen ja -fosforin pitoisuudet sekä COD Mn -arvo ovat noin kaksinkertaiset keskiarvoon verrattuna. Taulukko 31 Aitanevan kosteikon yläpuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O Ei näytettä! , , Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm ,1 16 ##### 3145 #DIV/0! 153 ##### ##### 84 6, #NUM! 153 #NUM! #NUM! 84 5,8 6, ,8 50 Taulukko 32 Aitanevan kosteikon alapuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O Ei näytettä! ,5 5, , Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm ,7 7,5 ##### 3000 #DIV/0! 114 ##### ##### 97 5,7 7, #NUM! 114 #NUM! #NUM! 97 5,8 6, ,8 50

56 Virtaama ja valuma Aitanevalla ei ole jatkuvatoimista virtaamamittausta, vaan kuormitusten laskemiseen käytetään hetkellisiä virtaamia. Valumat ovat vaihdelleet välillä 5,4 10,9 l/s km 2 (keskiarvo 8,2 l/s km 2 ). Kahden näytteen keskivaluma on pienempi verrattuna pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden keskivalumaan 13,5 l/s km 2. Näytteenottajien merkintöjen mukaan toukokuun näytteenottokerralla oli padotusta, joka heikentää virtaamien luotettavuutta. Kuormitus Kosteikolta purkautuvan veden netto-ominaiskuormitus (taulukko 33) oli vuonna 2011 kiintoaineen osalta pienempi ja kokonaistypen sekä -fosforin osalta suurempi verrattuna pysyvien asemien koko vuoden nettokuormituksiin. Kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) bruttokuormitus oli noin 20 % pysyvien asemien keskiarvoa suurempi. Tulosten luotettavuutta heikentävät näytteiden vähäisyys, hetkellisten virtaamien käyttö sekä toukokuussa havaittu padotus. Ominaiskuormitussoiden tiedoilla Aitanevalle laskettu vuosikuormitus on esitetty taulukossa 420. Taulukko 33 Aitaneva, kosteikolta purkautuvan veden kuormitus vuonna 2011 Bruttokuormitus Nettokuormitus Virtaama Valuma Kiinto- Kok. Kok. CODMn Kiinto- Kok. Kok. Q aine typpi fosf. aine typpi fosf. pvm l/s l/s km 2 g / ha d g / ha d g / ha d g O2/ha d g / ha d g / ha d g / ha d , , , ,9 5, , ,6 Ka 2011: 5,9 8, , ,6 Med. 2011: Ka 2010: Ka 2009: Om.kuorm. 2011: 13, , ,26 50 Puhdistusteho Aitonevan kosteikon puhdistustehoa arvioitiin vertaamalla yläpuolisen pisteen ja kosteikon alapuolisen pisteen vedenlaatua. Vuonna 2011 otettujen kahden näytteen perusteella kosteikko puhdisti keskimäärin 53 % kiintoaineesta, 5 % kokonaistypestä ja 25 % kokonaisfosforista. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta ei tapahtunut puhdistumista, vaan COD Mn -arvo kohosi kosteikolla. Taulukko 34 Aitoneva, kosteikon puhdistusteho vuonna 2011 Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l mg/l % µg/l µg/l % µg/l µg/l % mg/l O2 mg/l O2 % Ei näytettä! , Keskiarvo: 16 7, Minimi: 14 5, Maksimi:

57 6.3.2 Haapaneva (Alavus) Haapanevan turvetuotantoalue sijaitsee Seinäjoen ja Alavuden kaupunkien alueilla Avaranperän eteläpuolella. Tuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin vuonna 1974 ja tuotanto Haapaneva sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueella ja Haapaluoman valumaalueella (44.094). Kuivatusvedet johdetaan kahdella laskuojalla Haapaluomaan ja edelleen Lehmijoen ja Nurmonjoen kautta Lapuanjokeen. Vuonna 2011 Haapanevalla oli tuotannossa 61,9 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 9,0 ha. Vuonna 2011 tuotanto aloitettiin ja päättyi , tuotantopäiviä kertyi kaikkiaan 31 kpl. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Haapanevalle ympäristöluvan LSY-2003-Y-423. Vesinäytteet otetaan Haapanevan laskuojaan johdettavista vesistä. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa tarkkaillaan ottamalla näytteet ennen kasvillisuuskenttää ja sen jälkeen. Vesinäytteet otetaan neljä kertaa vuodessa (maalistoukokuu, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu) kahden vuoden ajan kasvillisuuskentän valmistumisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tuotannon päättymistä sekä jälkihoidon aikana. Kasvillisuuskentän alapuolisen mittapadon valuma-alue on 68,1 ha. Haapanevan tuotantokelpoisesta alasta 61,9 ha:lla vesienkäsittelymenetelmänä ovat virtaamansäätö, laskeutusaltaat sekä kasvillisuuskenttä. O 2 Vedenlaatu Haapanevan kasvillisuuskentän yläpuolinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 35 ja alapuolinen pisteen vedenlaatu taulukossa 36. Vuonna 2011 otettujen näytteiden (2 kpl) perusteella Haapanevan kasvillisuuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet ovat kiintoaineen, kokonaistypen ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn -arvo) osalta pysyvien asemien koko vuoden keskiarvoa hieman suuremmat. Kokonaisfosforin pitoisuudet ovat keskiarvoa pienemmät. Taulukko 35 Haapanevan kasvillisuuskentän yläpuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O Ei näytettä! ,8 6, , Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm , #DIV/0! 73 #DIV/0! ##### 50 6, #NUM! 73 #NUM! #NUM! 50 5,8 6, ,8 50 Taulukko 36 Haapanevan kasvillisuuskentän alapuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O Ei näytettä! ,6 3, ,5 9, Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm ,6 6,3 ##### 1915 #DIV/0! 50 ##### ##### 54 6,6 6, #NUM! 50 #NUM! #NUM! 54 5,8 6, ,8 50

58 Virtaama ja valuma Haapanevalla ei ole jatkuvatoimista virtaamamittausta, vaan kuormitusten laskemiseen käytetään hetkellisiä virtaamia. Valumat ovat vaihdelleet välillä 1,2 8,1 l/s km 2 (keskiarvo 4,6 l/s km 2 ). Kahden näytteen keskivaluma on pienempi verrattuna pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden keskivalumaan 13,5 l/s km 2. Kuormitus Kasvillisuuskentältä purkautuvan veden netto-ominaiskuormitus (taulukko 37) oli vuonna 2011 otettujen näytteiden (2 kpl) perusteella pienempi verrattuna pysyvien asemien koko vuoden nettokuormituksiin. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitus oli 60 % pysyvien asemien vuosikeskiarvoa pienempi. Tulosten luotettavuutta heikentävät näytteiden vähäisyys, sekä hetkellisten virtaamien käyttö. Ominaiskuormitussoiden tiedoilla Haapanevalle laskettu vuosikuormitus on esitetty taulukossa 420. Taulukko 37 Haapaneva, kasvillisuuskentältä purkautuvan veden kuormitus vuonna 2011 Bruttokuormitus Nettokuormitus Virtaama Valuma Kiinto- Kok. Kok. CODMn Kiinto- Kok. Kok. Q aine typpi fosf. aine typpi fosf. pvm l/s l/s km 2 g / ha d g / ha d g / ha d g O2/ha d g / ha d g / ha d g / ha d ,5 8, , ,2 7,0 0, ,8 1,2 9,4 2,4 0,1 69 7,3 1,9 0,0 Ka 2011: 3,2 4,6 17 6,4 0, ,2 4,4 0,1 Med. 2011: 3,2 4,6 17 6,4 0,2 9,2 4,4 0,1 Ka 2010: Ka 2009: Om.kuorm. 2011: 13, , ,26 52 Puhdistusteho Haapanevan kasvillisuuskentän puhdistustehoa arvioitiin vertaamalla yläpuolisen pisteen ja kasvillisuuskentän alapuolisen pisteen vedenlaatua. Vuonna 2011 otettujen kahden näytteen perusteella kasvillisuuskenttä puhdisti keskimäärin 52 % kiintoaineesta, 13 % kokonaistypestä ja 32 % kokonaisfosforista. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta ei tapahtunut puhdistumista, vaan keskimääräinen COD Mn -arvo hieman kohosi kasvillisuuskentällä. Taulukko 38 Haapaneva, kasvillisuuskentän puhdistusteho vuonna 2011 Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l mg/l % µg/l µg/l % µg/l µg/l % mg/l O2 mg/l O2 % Ei näytettä! ,0 3, ,0 9, Keskiarvo: 13,0 6, Minimi: 6,0 3, Maksimi: 20,0 9, ka 2009 ka

59 6.3.3 Löyänneva (Alavus) Löyänneva sijaitsee Alavuden kaupungin alueella noin 11 km Alavuden keskustasta koilliseen. Löyännevan ojitukset aloitettiin vuonna 1971 ja tuotanto vuonna Suon ojitus oli aloitettu alun perin vuonna Enimmillään tuotannossa on ollut 260 ha vuosina Vuonna 2000 tuotannossa oli 97 ha ja vuosina ha. Tuotannosta on poistunut yhteensä 223,7 ha. Valtakunnallisen vesistöaluejaottelun mukaan Löyänneva sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueella ja Salonjoen valuma-alueella (44.076). Vuonna 2011 Löyännevalla oli tuotannossa 39,5 ha. Tuotanto aloitettiin ja päättyi , tuotantopäiviä kertyi kaikkiaan 14 kpl. Löyännevalla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintaviraston myöntämä ympäristölupa Nro 72/2011/1 Dnro LSSAVI/474/04.08/2010. Löyännevan turvetuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston antama ympäristölupa nro 168/2006/4, joka koskee Löyännevan, Matoneva 3:n, Mylly- Sikanevan ja Teerinevan tuotantoalueiden toimintaa. Lupa oli Löyännevan turvetuotannon osalta voimassa saakka. Vaasan hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä nro 08/0102/3 pidentänyt eräitä ympäristöluvassa annettuja määräaikoja ja muilta osin pysyttänyt päätöksen. Vesinäytteet otetaan laskuojaan kosteikosta 1 johdettavista vesistä. Vesienkäsittelymenetelmän tehoa tarkkaillaan ottamalla näytteet ennen kosteikkoa ja laskeutusallasta ja niiden jälkeen. Vesinäytteet otetaan neljä kertaa vuodessa (maalistoukokuu, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu) neljän vuoden ajan tuotannon aloittamisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen toiminnan lopettamista sekä jälkihoidon aikana. Löyännevalle rakennettiin uusi kasvillisuuskenttä. Mittakaivo asennettiin Kasvillisuuskentän alapuolisen mittapadon valuma-alue on 24,7 ha. Löyännevan tuotantokelpoisesta alasta 39,9 ha:lla vesienkäsittelymenetelmänä ovat virtaamansäätö, laskeutusaltaat sekä kasvillisuuskenttä. Vedenlaatu Löyännevan kasvillisuuskentältä purkautuvan vedenlaatu on esitetty taulukossa 39. Vuonna 2011 otettujen näytteiden (3 kpl) perusteella Löyännevan kasvillisuuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet olivat kaikkien mitattujen parametrien osalta pysyvien asemien koko vuoden keskiarvoa huomattavasti pienemmät. Taulukko 39 Löyännevan kasvillisuukentältä purkautuva vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,2 4, ,5 3, ,2 1,6 742 < 3 3,1 53 Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm ,6 3,2 ##### 801 #DIV/0! 24 ##### ##### 12 6,2 3,6 742 #NUM! 28 #NUM! #NUM! 14 6,7 2, ,1 23 5,8 6, ,8 50

60 54 Virtaama ja valuma Löyännevalla ei ole jatkuvatoimista virtaamamittausta, vaan kuormitusten laskemiseen käytetään hetkellisiä virtaamia. Valumat ovat vaihdelleet välillä l/s km 2 (keskiarvo 29 l/s km 2 ). Kahden näytteen keskivaluma on suurempi verrattuna pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden keskivalumaan 13,5 l/s km 2. Kuormitus Kasvillisuuskentältä purkautuvan veden netto-ominaiskuormitus (taulukko 40) oli vuonna 2011 otettujen näytteiden (2 kpl) perusteella pienempi verrattuna pysyvien asemien koko vuoden nettokuormituksiin. Myös kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli pysyvien asemien vuosikeskiarvoa pienempi. Tulosten luotettavuutta heikentävät näytteiden vähäisyys sekä hetkellisten virtaamien käyttö. Ominaiskuormitussoiden tiedoilla Löyännevalle laskettu vuosikuormitus on esitetty taulukossa 420. Taulukko 40 Löyänneva, kasvillisuuskentältä purkautuvan veden kuormitus vuonna 2011 Bruttokuormitus Nettokuormitus Virtaama Valuma Kiinto- Kok. Kok. CODMn Kiinto- Kok. Kok. Q aine typpi fosf. aine typpi fosf. pvm l/s l/s km 2 g / ha d g / ha d g / ha d g O2/ha d g / ha d g / ha d g / ha d , ,9 0, , , ,5-0,24 Ka 2011: 7, , ,7 0,02 Med. 2011: 7,1 28, ,0 0, ,7 0,02 Ka 2010: Ka 2009: Om.kuorm. 2011: 13, , , Matoneva 3 (Alavus) Matoneva 3:n tuotantoalue sijaitsee Alavuden kaupungissa Rantatöysän kylässä noin 10 km Alavuden keskustasta koilliseen. Matonevan 3 valmistelut aloitettiin vuonna 1978 ja tuotanto vuonna Valtakunnallisen vesistöaluejaottelun mukaan Matoneva 3 sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueella. Vuonna 2011 Matoneva 3:lla oli tuotannossa 48,0 ha. Tuotanto aloitettiin ja päättyi , tuotantopäiviä kertyi kaikkiaan 44. Matoneva 3:n turvetuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston antama ympäristölupa nro 168/2006/4, joka koskee Löyännevan, Matoneva 3:n, Mylly-Sikanevan ja Teerinevan tuotantoalueiden toimintaa. Vaasan hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä nro 08/0102/3 pidentänyt eräitä ympäristöluvassa annettuja määräaikoja ja muilta osin pysyttänyt päätöksen. Vesinäytteet otetaan Matoneva 3:lta laskuojaan 1 johdettavista vesistä. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa tarkkaillaan ottamalla näytteet ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen. Vesinäytteet otetaan neljä kertaa vuodessa (maalistoukokuu, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu) kahden vuoden ajan

61 kasvillisuuskentän valmistumisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä tai tuotannon päättymistä sekä jälkihoidon aikana. Matonevan 3 pintavalutuskentän alapuolisen mittapadon valuma-alue on 56,5 ha, josta tuotannossa oli 48 ha. Matonevan 3 koko tuotantokelpoisesta alasta (48 ha) vesienkäsittelymenetelmänä ovat virtaamansäätö ja laskeutusaltaat sekä 36,8 ha:lla vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Vedenlaatu Matonevan 3 pintavalutuskentän yläpuolinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 41 ja alapuolinen pisteen vedenlaatu taulukossa 42. Vuonna 2011 otetun näytteen perusteella Haapanevan kasvillisuuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet ovat pysyvien asemien koko vuoden keskiarvoa huomattavasti pienemmät. Matonevalta mitattiin näyte ainoastaan elokuun näytteenottokerralla. Taulukko 41 Matoneva 3, pintavalutuskentän yläpuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O Ei näytettä Ei näytettä ,3 4, Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm ,3 4,0 ##### 987 #DIV/0! 29 #DIV/0! ##### 28 6,3 4,0 987 #NUM! 29 #NUM! #NUM! 28 5,8 6, ,8 50 Taulukko 42 Matoneva 3, pintavalutuskentän alapuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O Ei näytettä Ei näytettä ,1 2, Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm ,1 2,4 ##### 781 #DIV/0! 26 #DIV/0! ##### 29 6,1 2,4 781 #NUM! 26 #NUM! #NUM! 29 5,8 6, ,8 50 Virtaama ja valuma Matoneva 3:lla ei ole jatkuvatoimista virtaamamittausta, vaan kuormitusten laskemiseen käytetään hetkellisiä virtaamia. Elokuun näytteenottokerralla pintavalutuskentän yläpuolisen pisteen valuma oli 16 l/s km 2 ja alapuolisen pisteen valuma 39,3 l/s km 2. Pysyvien asemien koko vuoden keskivaluma oli 13,5 l/s km 2. Kuormitus Pintavalutuskentältä purkautuvan veden netto-ominaiskuormitus (taulukko 43) oli vuonna 2011 otetun perusteella pienempi verrattuna pysyvien asemien koko vuoden nettokuormituksiin. Kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli lähes kaksinkertainen verrattuna pysyvien asemien keskiarvoon. Tulosten luotettavuutta heikentävät näytteiden vähäisyys sekä hetkellisten virtaamien käyttö. Ominaiskuormitussoiden tiedoilla Matonevalle 3 laskettu vuosikuormitus on esitetty taulukossa 420.

62 56 Taulukko 43 Matoneva 3, pintavalutuskentältä purkautuvan veden kuormitus vuonna 2011 Bruttokuormitus Nettokuormitus Virtaama Valuma Kiinto- Kok. Kok. CODMn Kiinto- Kok. Kok. Q aine typpi fosf. aine typpi fosf. pvm l/s l/s km 2 g / ha d g / ha d g / ha d g O2/ha d g / ha d g / ha d g / ha d , ,5 0,20 Ka 2011: , ,5 0,20 Med. 2011: 22,2 39, ,5 0, ,5 0,20 Ka 2010: Ka 2009: Om.kuorm. 2011: 13, , ,26 Puhdistusteho Matoneva 3 pintavalutuskentän puhdistustehoa arvioitiin vertaamalla yläpuolisen pisteen ja pintavalutuskentän alapuolisen pisteen vedenlaatua. Pitoisuusvertailuna vuonna 2011 otetun näytteen perusteella pintavalutuskenttä puhdisti keskimäärin 40 % kiintoaineesta, 21 % kokonaistypestä ja 10 % kokonaisfosforista. Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn -arvo ei pienentynyt pintavalutuskentän aikana (taulukko 44). Taulukko 44 Matoneva 3, pintavalutuskentän puhdistusteho vuonna 2011 Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l mg/l % µg/l µg/l % µg/l µg/l % mg/l O2 mg/l O2 % Ei näytettä Ei näytettä ,0 2, Keskiarvo: 4,0 2, Minimi: 4,0 2, Maksimi: 4,0 2, Mylly-sikaneva (Alavus) Mylly-sikanevan turvetuotantoalue sijaitsee Alavuden. Tuotanto alueella on aloitettu Mylly-Sikanevan kuivatusvedet johdetaan myös Salonjokeen neljän laskuojan kautta (laskuojan 1 kautta 5,0 ha, laskuojan 2 kautta 34,7 ha, laskuojan 3 kautta 43,0 ha ja laskuojan 4 kautta 34,8 ha) ja edelleen reittiä Kätkänjoki Ranta Töysänjärvi Lapuanjoki. Vuonna 2011 Mylly-sikanevalla oli tuotannossa 55,6 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 54,7 ha. Vuonna 2011 tuotanto aloitettiin ja päättyi , tuotantopäiviä kertyi kaikkiaan 26 kpl. Ympäristölupavirasto hyväksyi Vapo Oy:n suunnitelman Mylly-Sikanevan turvetuotantoalueen kuivatusvesien johtamisesta tuotantoalueelle rakennettavan kasvillisuuskentän kautta ja täydentää Löyännevan, Matoneva 3:n, Mylly-Sikanevan ja Teerinevan turvetuotantoa koskevan ympäristölupapäätöksen nro 168/2006/4 lupamääräystä. Mylly-Sikanevan kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaiden 2, 6 ja 7 kautta kasvillisuuskentälle. Kuivatusvedet käsitellään kasvillisuuskentällä ympäri vuoden.

63 Kasvillisuuskentän alapuolisen mittapadon valuma-alue on 112,5 ha. Mylly-sikanevan tuotantokelpoisesta alasta 74 ha:lla vesienkäsittelymenetelmänä ovat virtaamansäätö, laskeutusaltaat sekä kasvillisuuskenttä. 57 Vedenlaatu Mylly-sikanevan kasvillisuuskentän yläpuolinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 45 ja alapuolinen pisteen vedenlaatu taulukossa 46. Vuonna 2011 otettujen näytteiden (2 kpl) perusteella kasvillisuuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet ovat pysyvien asemien koko vuoden keskiarvoa pienemmät, ainoastaan kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) oli keskiarvoa korkeampi. Taulukko 45 Mylly-sikanevan kasvillisuuskentän yläpuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O Ei näytettä! ,0 8, , Ei näytettä! Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm ,0 9,5 ##### 1565 #DIV/0! 52 ##### ##### 50 5,0 9, #NUM! 52 #NUM! #NUM! 50 5,9 6, ,8 6, ,8 50 Taulukko 46 Mylly-sikanevan kasvillisuuskentän alapuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O Ei näytettä! ,8 3, ,1 5, Ei näytettä! Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm ,0 4,6 ##### 1410 #DIV/0! 40 ##### ##### 61 5,0 4, #NUM! 40 #NUM! #NUM! 61 6,0 4, ,8 6, ,8 50 Virtaama ja valuma Mylly-sikanevalla ei ole jatkuvatoimista virtaamamittausta, vaan kuormitusten laskemiseen käytetään hetkellisiä virtaamia. Valumat ovat vaihdelleet välillä l/s km 2 (keskiarvo 24 l/s km 2 ). Kahden näytteen keskivaluma on suurempi verrattuna pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden keskivalumaan 13,5 l/s km 2. Joulukuun näytteenottokerralla ei pystytty määrittämään virtaamia jäätymisestä johtuen. Syyskuun näytteenottokerralla alueella oli tulva, joten näytteitä ei pystytty ottamaan. Kuormitus Kasvillisuuskentältä purkautuvan veden netto-ominaiskuormitus (taulukko 47) oli vuonna 2011 otettujen näytteiden (2 kpl) perusteella kiintoaineen osalta pienempi, kokonaistypen ja -fosforin osalta suurempi verrattuna pysyvien asemien koko vuoden nettokuormituksiin. Kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli lähes 2,5 -kertaa pysyvien asemien keskiarvoa suurempi. Tulosten luotettavuutta heikentävät näytteiden vähäisyys sekä hetkellisten virtaamien käyttö. Ominaiskuormitussoiden tiedoilla Mylly-sikanevalle laskettu vuosikuormitus on esitetty taulukossa 420.

64 58 Taulukko 47 Mylly-sikaneva, kasvillisuuskentältä purkautuvan veden kuormitus vuonna 2011 Bruttokuormitus Nettokuormitus Virtaama Valuma Kiinto- Kok. Kok. CODMn Kiinto- Kok. Kok. Q aine typpi fosf. aine typpi fosf. pvm l/s l/s km 2 g / ha d g / ha d g / ha d g O2/ha d g / ha d g / ha d g / ha d , , , , Ka 2011: , ,3 Med. 2011: 27,2 24, ,5 0, ,0 0,33 Ka 2010: Ka 2009: Om.kuorm. 2011: 13, , ,26 Puhdistusteho Mylly-sikanevan kasvillisuuskentän puhdistustehoa arvioitiin vertaamalla yläpuolisen pisteen ja kasvillisuuskentän alapuolisen pisteen vedenlaatua. Vuonna 2011 otettujen kahden näytteen perusteella kasvillisuuskenttä puhdisti keskimäärin 55 % kiintoaineesta, 10 % kokonaistypestä ja 23 % kokonaisfosforista. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta ei vuonna 2011 tapahtunut puhdistumista, vaan COD Mn -arvot kohosivat kasvillisuuskentällä (taulukko 48). Taulukko 48 Mylly-sikaneva, kasvillisuuskentän puhdistusteho vuonna 2011 Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l mg/l % µg/l µg/l % µg/l µg/l % mg/l O2 mg/l O2 % Ei näytettä! ,0 3, ,0 5, Ei näytettä! Keskiarvo: 9,5 4, Minimi: 8,0 3, Maksimi: 11,0 5, ka 6,5 4, ka Paaluneva (Alavus) Paalunevan turvetuotantoalue sijaitsee Alavuden kaupungissa Juupakylän itäpuolella. Paalunevan ojitukset aloitettiin vuonna 1973 ja tuotanto 70 ha:n alalla vuonna Vuonna 2011 Paalunevalla ei ollut tuotantoa. Paaluneva sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueella ja Haapaluoman valuma-alueella (44.094). Kuivatusvedet johdetaan kahdella laskuojalla Haapaluomaan ja edelleen Lehmijoen ja Nurmonjoen kautta Lapuanjokeen. Paalunevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (Nro 163/2006/4) Vesinäytteet otetaan Paalunevan laskuojaan johdettavista vesistä. Vesinäytteet otetaan neljä kertaa vuodessa (maalis-toukokuu, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja jouluhelmikuu) kahden vuoden ajan kasvillisuuskentän valmistumisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tuotannon päättymistä sekä jälkihoidon aikana.

65 Vedenlaatu Paalunevan laskeutusaltaalta 1 purkautuvan vedenlaatu on esitetty taulukossa 49. Vuonna 2011 otettujen näytteiden (3 kpl) perusteella paalunevalta purkautuvan veden pitoisuudet olivat kaikkien mitattujen parametrien osalta pysyvien asemien koko vuoden keskiarvoa pienemmät. Taulukko 49 Paaluneva, laskeutusaltaalta 1 purkautuvan vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,4 3, ,4 1, ,0 8, Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm ,9 4,3 ##### 1037 #DIV/0! 57 ##### ##### 30 6,0 3, #NUM! 35 #NUM! #NUM! 34 5,8 6, ,8 50 Virtaama ja valuma Paalunevalla ei ole jatkuvatoimista virtaamamittausta, vaan kuormitusten laskemiseen käytetään hetkellisiä virtaamia. Valumat ovat vaihdelleet välillä 1,8 16 l/s km 2 (keskiarvo 8,9 l/s km 2 ). Kahden näytteen keskivaluma on pienempi verrattuna pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden keskivalumaan 13,5 l/s km 2. Kuormitus Laskeutusaltaalta 1 purkautuvan veden netto-ominaiskuormitus (taulukko 50) oli vuonna 2011 otettujen näytteiden (2 kpl) perusteella pienempi verrattuna pysyvien asemien koko vuoden nettokuormituksiin. Jouluun näytteenottokerralla ei voitu jään takia määrittää virtaamaa. Myös kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli pysyvien asemien vuosikeskiarvoa pienempi. Tulosten luotettavuutta heikentävät näytteiden vähäisyys sekä hetkellisten virtaamien käyttö. Ominaiskuormitussoiden tiedoilla Paalunevalle laskettu vuosikuormitus on esitetty taulukossa 420. Taulukko 50 Paaluneva, laskeutusaltaalta 1 purkautuvan veden kuormitus vuonna 2011 Bruttokuormitus Nettokuormitus Virtaama Valuma Kiinto- Kok. Kok. CODMn Kiinto- Kok. Kok. Q aine typpi fosf. aine typpi fosf. pvm l/s l/s km 2 g / ha d g / ha d g / ha d g O2/ha d g / ha d g / ha d g / ha d , ,6 7,8 0, ,0 1,8 12 1,3 0, ,3 0,5 0,02 Ka 2011: 10 8,9 17 8,0 0, ,9 4,2 0,03 Med. 2011: 10,0 8,9 17 8,0 0,19 2 4,2 0,03 Ka 2010: Ka 2009: Om.kuorm. 2011: 13, , , Vehkaneva (Alavus) Vehkaneva sijaitsee noin 16 km Alavuden kaupungin keskustasta lounaaseen. Vuonna 2011 Vehkanevalla ei ollut tuotantoa. Vehkaneva sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueen Kuotesjärven Vehkajoen valuma-alueella (44.096). Vehkanevan kuivatusvedet johdetaan yhdellä laskuojalla alapuolisten pelto- ja metsäojien (Vehkanevanoja) kautta

66 Vehkajokeen, joka laskee Iso Allasjärveen eli Taipalenjärveen. Vesireitin pituus tuotantoalueelta Iso Allas-järveen on noin 5 km. Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintovirasto on myöntänyt Vehkanevan turvetuotantoalueelle ympäristöluvan (nro 143/2010/1, Dnro LSSAVI/187/04.08/2010). Aikaisemmat päätökset: Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 162/2006/4 myöntänyt ympäristöluvan Vehkanevan turvetuotantoon. Lupa myönnettiin määräaikaisena saakka. Vaasan hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä nro 08/0271/3 osittain muuttanut ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräystä 6, joka koskee päästöjä ilmaan. Vuonna 2011 Vehkanevalla suoritettiin tarkkailua laskuojan 1 alapuolisella pisteellä. Mittapadon valuma-alue oli 44 ha. Näytteitä otettiin joulu-, touko- ja heinäkuussa. Vedenlaatu Vehkanevan laskuojalta 1 purkautuvan vedenlaatu on esitetty taulukossa 51. Vuonna 2011 otettujen näytteiden (3 kpl) perusteella vehkanevalta purkautuvan veden pitoisuudet olivat kaikkien mitattujen parametrien osalta pysyvien asemien koko vuoden keskiarvoa pienemmät. Edelliseen vuoteen verrattuna pitoisuudet olivat hieman kohonneet. Taulukko 51 Vehkaneva, laskuojalta 1 purkautuvan vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,9 3, ,8 2, ,3 6, Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm ,0 4,0 ##### 1017 #DIV/0! 31 ##### ##### 34 5,9 3,5 900 #NUM! 34 #NUM! #NUM! 34 6,5 2, ,8 6, ,8 50 Virtaama ja valuma Vehkanevalla ei ole jatkuvatoimista virtaamamittausta, vaan kuormitusten laskemiseen käytetään hetkellisiä virtaamia. Valumat ovat vaihdelleet välillä 1,1 32 l/s km 2 (keskiarvo 16 l/s km 2 ). Kahden näytteen keskivaluma on suurempi verrattuna pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden keskivalumaan 13,5 l/s km 2. Joulukuun näytteenottokerralla ei jäästä johtuen pystytty määrittämään virtaamaa. Kuormitus Laskuojalta 1 purkautuvan veden netto-ominaiskuormitus (taulukko 52) oli vuonna 2011 otettujen näytteiden (2 kpl) perusteella kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta pienempi sekä kokonaistypen osalta samaa tasoa verrattuna pysyvien asemien koko vuoden nettokuormituksiin. Myös kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli pysyvien asemien vuosikeskiarvoa pienempi. Tulosten luotettavuutta heikentävät näytteiden vähäisyys sekä hetkellisten virtaamien käyttö. Ominaiskuormitussoiden tiedoilla Vehkanevalle laskettu vuosikuormitus on esitetty taulukossa 420.

67 Taulukko 52 Vehkaneva, laskuojalta 1 purkautuvan veden kuormitus vuonna Bruttokuormitus Nettokuormitus Virtaama Valuma Kiinto- Kok. Kok. CODMn Kiinto- Kok. Kok. Q aine typpi fosf. aine typpi fosf. pvm l/s l/s km 2 g / ha d g / ha d g / ha d g O2/ha d g / ha d g / ha d g / ha d , , ,5 1,1 6 0,9 0, ,4 0,02 Ka 2011: 7, , ,01 Med. 2011: 7, , ,01 Ka 2010: Ka 2009: Om.kuorm. 2011: 13, , , Rahka-Romuneva (Alavus) Rahka-Romunevan turvetuotantoalue sijaitsee Alavuden kaupungin Sydänmaan kylässä noin km Alavuden keskustasta länteen. Tuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin vuonna 1978 ja tuotanto Vuonna 2011 tuotannossa oli 178,3 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 42,3 ha. Rahka-Romuneva sijoittuu Lapuanjoen vesistöalueen (44) Nurmonjoen valuma-alueelle (44.09) ja edelleen Kuotesjärven - Vehkajoen valuma-alueelle (44.098). Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Rahka-Romunevalle ympäristöluvan LSY-2003-Y-416. Sen mukaan vesinäytteet otetaan neljä kertaa vuodessa. Näytteitä otetaan kahden vuoden ajan päätöksen antamisen jälkeen, kahden vuoden ajan kasvillisuuskentän valmistumisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä. Näytteenoton yhteydessä mitataan virtaama. Vesinäytteet otetaan sulan maan aikana laskuojaan 2 kasvillisuuskentältä johdettavista vesistä. Vesienkäsittelymenetelmän tehoa tarkkaillaan ottamalla näytteet myös pumppaamon jälkeen ennen kasvillisuuskenttää (vanha piste la 4 ap). Kasvillisuuskentän alapuolisen mittapadon valuma-alue on 147,3 ha, josta tuotannossa on 117,4 ha. Rahka-Romunevan tuotannossa olevasta alasta 178,3 ha:lla vesienkäsittelymenetelmänä ovat virtaamansäätö ja laskeutusaltaat, lisäksi 148,7 alalta kuivatusvedet johdetaan kosteikolle. Vedenlaatu Rahka-Romunevan kasvillisuuskentän yläpuolinen (laskeutusaltaan 4 alapuolinen) vedenlaatu on esitetty taulukossa 53, kasvillisuuskentän alapuolinen vedenlaatu taulukossa 54. Vuonna 2011 Rahka-Romunevan kasvillisuuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet ovat pienentyneet edellisvuosiin nähden. Ainoastaan kiintoaineen pitoisuus kohosi edellisestä vuodesta. Pysyvien asemien vuoden 2011 keskiarvoon verrattuna pitoisuudet olivat suuremmat. Kiintoaineen keskimääräinen pitoisuus oli kaksinkertainen pysyvien asemien keskiarvoon verrattuna.

68 Taulukko 53 Rahka-Romunevan kasvillisuuskentän yläpuolinen (la 4 ap) vedenlaatu vuonna Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O , , , ,4 6, Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm , #DIV/0! 133 ##### ##### 56 6, #NUM! 116 #NUM! #NUM! 50 6, ,6 58 5,9 5, ,6 49 5,8 6, ,8 50 Taulukko 54 Rahka-Romunevan kasvillisuuskentän alapuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,4 3, , , , Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm ,8 13 ##### 1830 #DIV/0! 77 ##### ##### 57 5, #NUM! 75 #NUM! #NUM! 57 6, ,9 58 6, ,3 53 5,8 6, ,8 50 Virtaama ja valuma Rahka-Romunevalla ei ole jatkuvatoimista virtaamamittausta, vaan kuormitusten laskemiseen käytetään hetkellisiä virtaamia. Valumat ovat vaihdelleet välillä 0,5 22 l/s km 2 (keskiarvo 18 l/s km 2 ). Neljän näytteen keskivaluma on suurempi verrattuna pysyvien tarkkailuasemien keskivalumaan 13,5 l/s km 2. Näytteenottajien merkintöjen mukaan touko- ja heinäkuun näytteenottokerroilla oli padotusta, joka heikentää virtaamien luotettavuutta. Kuormitus Kasvillisuusaltaalta purkautuvan veden netto-ominaiskuormitus (taulukko 55) oli vuonna 2011 kiintoaineen osalta noin nelinkertainen, kokonaistypen osalta noin kaksinkertainen ja kokonaisfosforin osalta noin kolminkertainen kuin pysyvillä tarkkailuasemilla keskimäärin. Kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli 1,7-kertaa pysyvien asemien vuosikeskiarvoa suurempi. Tulosten luotettavuutta heikentävät näytteiden vähäisyys, hetkellisten virtaamien käyttö sekä touko- ja heinäkuussa havaittu padotus. Ominaiskuormitussoiden tiedoilla Rahka-Romunevalle laskettu vuosikuormitus on esitetty taulukossa 420.

69 Taulukko 55 Rahka-Romuneva, kasvillisuuskentältä purkautuvan veden kuormitus vuonna Bruttokuormitus Nettokuormitus Virtaama Valuma Kiinto- Kok. Kok. CODMn Kiinto- Kok. Kok. Q aine typpi fosf. aine typpi fosf. pvm l/s l/s km 2 g / ha d g / ha d g / ha d g O2/ha d g / ha d g / ha d g / ha d ,8 0,5 1,7 0,8 0,0 29 0,8 0,5 0, , , ,7 2,5 26 3,2 0, ,1 0, , ,2 Ka 2011: , ,8 Med. 2011: , ,7 Ka 2010: 8,6 5,8 60 8,6 0,5 49 6,1 0,4 Ka 2009: , ,8 Om.kuorm. 2011: 13, , ,26 Puhdistusteho Kasvillisuuskentän puhdistustehoa arvioitiin vertaamalla yläpuolisen pisteen (la4 ap) ja kasvillisuuskentän alapuolisen pisteen vedenlaatua. Kasvillisuuskenttä puhdisti keskimäärin 45 % kiintoaineesta, 24 % kokonaistypestä ja 42 % kokonaisfosforista. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta ei tapahtunut puhdistumista, vaan keskimääräinen COD Mn -arvo kohosi kasvillisuuskentällä. Edellisiin vuosiin verrattuna puhdistustehot ovat hieman parantuneet (taulukko 56). Taulukko 56 Rahka-Romuneva, kasvillisuuskentältä puhdistusteho vuonna 2011 Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l mg/l % µg/l µg/l % µg/l µg/l % mg/l O2 mg/l O2 % , , Keskiarvo: Minimi: 6,0 3, Maksimi: ka ka 5,

70 Evijärvi Ympärivuotista tarkkailua suoritettiin neljällä tarkkailupisteellä, joista kaksi oli vesienkäsittelymenetelmän yläpuolisia pisteitä. Täydentävää kuormitustarkkailua suoritettiin viidellä tarkkailupisteellä, joista yksi oli vesienkäsittelymenetelmän yläpuolinen piste. Tarkkailupisteiltä otettiin kaikkiaan 62 näytettä hydrologisena vuonna 2011 (taulukko 57). Taulukko 57 Päästötarkkailupisteet Evijärven alueella vuonna Ympärivuotiset päätötarkkailupisteet 2011 Suo Havaintopaikka Kunta ELY-keskus Näytteitä Porrasneva Porrasneva, lo1 ap Evijärvi Etelä-Pohjamaan ELY 24 Porrasneva Porrasneva, lo1 yp Evijärvi Etelä-Pohjamaan ELY 24 Pyymaanneva Pyymaanneva, pvk3 ap Evijärvi Etelä-Pohjamaan ELY 2 Pyymaanneva Pyymaanneva, pvk3 yp Evijärvi Etelä-Pohjamaan ELY 2 Täydentävät päätötarkkailupisteet 2011 Pyymaanneva Pyymaanneva, allas1 Evijärvi Etelä-Pohjamaan ELY 3 Pyymaanneva Pyymaanneva, allas4 Evijärvi Etelä-Pohjamaan ELY 2 Saapasneva Saapasneva, allas1 Evijärvi Etelä-Pohjamaan ELY 3 Saapasneva Saapasneva, kosteikko 1ap Evijärvi Etelä-Pohjamaan ELY 1 Saapasneva Saapasneva, kosteikko 1yp Evijärvi Etelä-Pohjamaan ELY Porrasneva (Evijärvi / Kauhava) Porrasnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna Porrasnevalla oli vuonna 2011 tuotannossa 81,5 ha ja valmistelussa 143 ha. Tuotanto aloitettiin 3.5. ja lopetettiin , tuotantopäiviä oli kaikkiaan 76 kpl. Kesällä 2011 Porrasnevalla oli rankkoja sateita ( mm ja mm) Porrasnevan valumavedet johdetaan ympärivuotisesti viiden pintavalutuskentän kautta vesistöön seuraavasti: Lohkolta 1 (laskuoja 1) Kurunpäkin ja Kielisenpäkin kautta Narssjön Byggasvikeniin (Narsbäckenin valuma-alue), lohkolta 7 (laskuoja 6) Seippispuron ja Keskijoen kautta Särkijärveen (Särkisenjärven va), josta edelleen Kerttuanjärveen sekä lohkoilta 3, 4 ja 5 (laskuojat 3, 4 ja 5) Pietilänpäkin ja Norijoen kautta Kerttuanjärveen (Paalasenjärven alue). Porrasnevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston vesienjohtamislupa (päätös 10/2003/2), dnro 98337/2, myönnetty ) sekä Vaasan hallinto-oikeuden vesienjohtamislupa (päätös 04/0356/1, dnro /03/8150, myönnetty ). Porrasnevan kuormitustarkkailuasema sijaitsee lohkon 1 (laskuoja 1) alapuolella Purmonjoen vesistöalueella Narsbäckenin valuma-alueella (46.054). Puhdistustehon selvittämiseksi näyte otetaan myös lohkon 1 yläpuolelta. Alapuolisen mittapadon valuma-alue on 126,2 ha. Vedenlaatu Hydrologisena vuonna 2011 Porrasnevalta purkautuvasta vedestä otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella oli pysyvien päästötarkkailuasemien vuosikeskiarvoon verrattuna enemmän typpiyhdisteitä ja rautaa. Myös kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn - arvo (lähinnä humus) oli pysyvien asemien keskiarvoa korkeampi (taulukko 58). Muuten vedenlaatu oli parempi verrattuna päästötarkkailuasemien vuosikeskiarvoon. Edellisen vuoden pitoisuuksiin verrattuna ei ollut tapahtunut suuria muutoksia.

71 Vuonna 2011 veden ph:n keskiarvo oli 6,0. Vuonna 2009 purkuveden ph laski varsin pieneksi. Pohjavesien pinnan alentuminen johtaa alunamaassa hyvin happamien vesiliukoisten yhdisteiden muodostumiseen. Vuonna 2010 ph-mediaani oli 5,5 kun se vuonna 2009 oli 4.6 eli ph oli korkeampi ja näin ollen myös parempi kuin vuonna Useiden kalalajien lisääntyminen alkaa kärsiä ph:n laskiessa alle 5:n. Kaikille kalalajeille ph:n laskeminen alle 4:n on yleensä tappavaa. 65 Taulukko 58 Porrasnevan lohko1 yläpuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Vko Pvm Vedenlaatu 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,0 3, , , , , , , ,1 8, , ,5 4, , , , ,8 9, , ,8 9, , ,0 9, , , ,2 8, , , , , , , , , ,6 7, ,4 80 Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: 6, ,9 74 6, ,5 72 6, ,4 81 Om.kuorm.suot ,8 6, ,8 50 Näytteitä 24 kpl Talvi 7 kpl 6, Kevät 4 kpl 6,0 9,1 #DIV/0! ,1 29 Kesä 10 kpl 6, ,7 92 Syksy 3 kpl 6,4 11 #DIV/0! ,4 88

72 Taulukko 59 Porrasnevan lohko1 alapuolinen vedenlaatu vuonna Vko Pvm Vedenlaatu 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,7 1, ,9 2, ,8 1, ,9 3, ,6 2, ,9 2, ,0 2, ,2 4, ,2 3, ,0 1, ,9 4, ,8 4, ,0 0, ,0 2, ,2 1, ,0 0, ,3 1, ,7 2, ,4 4, ,0 1, , ,0 5, ,0 8, ,0 6, ,8 3, ,1 5, ,0 3, ,0 3, , ,9 3, ,9 1, ,0 78 6,0 4,2 ##### ,1 2,5 78 6,0 3,4 #NUM! ,0 2,1 81 Keskiarvo 2010: 5,5 3, ,6 1,7 81 Keskiarvo 2009: 4, ,1 76 Om.kuorm.suot ,8 6, ,8 50 Näytteitä 24 kpl Talvi 7 kpl 5,9 2,6 #DIV/0! ,0 2,3 88 Kevät 4 kpl 6,0 3,7 #DIV/0! ,0 1,1 29 Kesä 10 kpl 6,2 5,1 #DIV/0! ,0 3,0 88 Syksy 3 kpl 5,8 5,1 #DIV/0! ,0 86 Virtaama ja valuma Porrasnevan tarkkailupisteen keskimääräinen virtaama oli 40 l/s ja keskivaluma 31,7 l/s km 2 (kuva 14). Mittapadon valuma-alue on 126,2 ha. Suurin virtaama oli huhtikuun keskivaiheilla kevättulvan aikana, jolloin mitattiin vuoden suurin valuma 281 l/s km 2. Porrasnevalla oli lähes koko vuoden ajan padotusta. Padotuksesta ja virtaamamittarin rikkoutumisesta johtuen on käytetty Kapustanevan (Veteli) valumia. l/s km Porrasnevan valumat hydrologisena v Käytetty Kapustanevan valumia Ominaiskuormitussuot (n=25) Porrasneva pvm Kuva 14 Porrasnevan tarkkailuaseman valumat hydrologisena vuonna 2011

73 67 Kuormitus Porrasnevalta otettujen näytteiden ja virtaamien perusteella vuoden 2011 nettoominaiskuormitukset (taulukko 60) olivat kiintoaineen ja fosforin osalta pienemmät. Typen nettokuormitus oli puolestaan yli kolminkertainen verrattuna pysyvien tarkkailuasemien keskiarvoon. Kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli 3,8-kertaa pysyvien asemien vuosikeskiarvoa suurempi. Nettokuormitukset olivat suurimmillaan keväällä (kiintoaine 264 g/ha d, typpi 144 g/ha d ja fosfori 1,15 g/ha d) ja pienimmillään talvella (kiintoaine 10 g/ha d, typpi 22,2 g/ha d ja fosfori 0,21 g/ha d). Talven alhaiset kuormitukset johtuivat pienistä virtaamista. Ominaiskuormitussoiden tiedoilla Porrasnevalle laskettu vuosikuormitus on esitetty taulukossa 420. Taulukko 60 Porrasnevan tarkkailuaseman kuormitus hydrologisena vuonna Vertailuarvoina pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset netto-ominaiskuormitukset ja COD Mn :n osalta bruttokuormitus Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn Keskikuormitus kg/d 22 9,8 0, * Vuosikuormitus (brutto) g/ha d , * Vuosikuormitus (netto) g/ha d ,24 Vuosikuormitus (brutto) kg/ha a , * Vuosikuormitus (netto) kg/ha a ,09 Om.kuorm vuosi netto g/ha d , * *Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitusten yksiköt kg O 2 /d, g O 2 /ha d ja kg O 2 /ha a. Puhdistusteho Porrasnevan puhdistustehoa arvioitiin vertaamalla lohko 1 pintavalutuskentän yläpuolista ja alapuolista vedenlaatua (taulukko 61). Pintavalutuskenttä puhdisti keskimäärin 84 % kiintoaineesta, 36 % kokonaistypestä ja 72 % kokonaisfosforista. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta ei tapahtunut puhdistumista, vaan keskimääräiset COD Mn -arvot hieman kohosivat ylä- ja alapuolisten pisteiden välillä. Suomessa pintavalutuskentät poistavat keskimäärin yli 50 % kiintoaineesta ja yli 40 % kokonaistypestä ja -fosforista (Ihme 1994). Kiintoaineen osalta saatu huono puhdistusteho selittyy yläpuolisen pisteen vedenlaadulla, joka on jo huomattavasti alle pysyvien tarkkailuasemien keskiarvoa. Edelliseen vuoteen verrattuna puhdistustehot paranivat kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta. Kokonaistypen puhdistusteho oli samaa tasoa edellisvuoden kanssa. Vuoden aikojen välisessä vertailussa kiintoainetta kosteikko poisti parhaiten talvella. Talvella kiintoainepitoisuudet ovat suuria, mutta virtaamat ovat erittäin pieniä, lähellä nollaa, joten kentälle tulee vähän vettä. Kokonaistyppeä kenttä poisti parhaiten kesällä. Ammoniumtyppeä kenttä poisti keskimäärin 62 %, fosfaattifosforia 91 % ja rautaa 58 % (taulukot 58 ja 59).

74 Taulukko 61 Porrasnevan lohko1 puhdistusteho vuonna Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l mg/l % µg/l µg/l % µg/l µg/l % mg/l O2 mg/l O2 % ,6 1, , , , , , , ,4 3, ,8 4, , , ,0 1, ,0 1, , ,0 4, ,0 5, , , , , , ,3 1, Keskiarvo: 25 4, Mediaani: 12 3, Minimi: 3,6 1, Maksimi: , Talvi 55 2, Kevät 9,1 3, Kesä 16 5, Syksy 11 5, Pyymaanneva (Evijärvi) Pyymaannevan turvetuotantoalue sijaitsee Evijärven kunnan alueella. Vuonna 2011 Pyymaannevalla oli tuotannossa 157,7 ha ja valmistelussa 6,6 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä olivat laskeutusaltaat tehostettuna ojapidättimillä sekä ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Ympäristölupahakemuksen mukaan (dnro LSY-2008-Y-165) hankealueen kuivatusvedet johdetaan neljällä laskuojalla Vallinpuron tai Sammalojan kautta Raisjokeen. Kaikki kuivatusvedet puhdistetaan ennen vesistöön johtamista. Hakija esittää merkittäviä muutoksia nykyisin käytössä oleviin menetelmiin. Nykyisinä puhdistusmenetelminä käytettyjen sarkaoja-altaiden, päisteputkipidättimien, laskeutusaltaiden, virtaamansäätöpatojen lisäksi vesienkäsittelyä tehostetaan rakentamalla kolme ympärivuotisesti käytössä oleva pintavalutuskenttää ja yksi kosteikko. Pyymaannevan tarkkailuasema sijaitsee Kruunupyynjoen vesistöalueen (49.071) Raisjoen osavaluma-alueella (48.007). Pyymaannevalla tarkkailua suoritetaan altaiden 1 ja 4 alapuolisilta pisteiltä. Vuonna 2011 Pyymaannevalle valmistui uusi pintavalutuskenttä (pvk 3), aloitettiin tarkkailu Pintavalutuskentälle asennettiin virtaamamittari Kentän alapuolisen mittapadon valuma-alue on 182,5 ha.

75 Pyymaannevan altaat 1 ja 4 69 Vedenlaatu Pyymaannevan laskeutusaltaan 1 vedenlaatu on esitetty taulukossa 62 ja laskeutusaltaan 4 vedenlaatu taulukossa 63. Vuonna 2011 otettujen näytteiden (3kpl) perusteella Pyymaannevan laskeutusaltaan 1 kokonaistypen pitoisuus oli pysyvien asemien koko vuoden keskiarvoa korkeampi. Muiden mitattujen parametrien osalta pitoisuudet olivat pienemmät verrattuna keskiarvoon. Edelliseen vuoteen verrattuna pitoisuudet olivat pienentyneet. Laskeutusaltaan 4 pitoisuudet olivat otettujen näytteiden (2 kpl) perusteella korkeammat verrattuna pysyvien asemien vuosikeskiarvoon. Kiintoainepitoisuus pitoisuus ja COD Mn -arvo olivat kaksinkertaiset, kokonaistypen kolminkertainen ja kokonaisfosforin 12 kertaa suurempi verrattuna pysyvien asemien keskiarvoon. Edelliseen vuoteen verrattuna kokonaisfosforin ja kiintoaineen pitoisuudet olivat kohonneet. Taulukko 62 Pyymaannevan allas 1 vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,4 7, ,5 3, ,0 7, Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm Taulukko 63 Pyymaannevan allas 4 vedenlaatu vuonna ,6 5,8 ##### 2190 #DIV/0! 43 ##### ##### 49 6,5 7, #NUM! 43 #NUM! #NUM! 52 6, ,8 6, ,8 50 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O , ,6 5, Ei näytettä! Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm ,0 13 ##### 5285 #DIV/0! 767 ##### ##### 104 5, #NUM! 767 #NUM! #NUM! 104 4,5 7, ,8 6, ,8 50 Virtaama ja valuma Pyymaannevan laskeutusaltaalta 1 ei voitu määrittää virtaamaa vuonna Laskeutusaltaalla 4 mitataan hetkellisiä virtaamia näytteenottojen yhteydessä. Virtaama määritettiin ainoastaan toukokuun näytteenottokerralla (Taulukko 64). Tulosten luotettavuutta heikentää hetkellisten virtaamien käyttö. Kuormitus Pyymaannevan laskeutusaltaan 4 kuormitus toukokuun näytteenottokerran perusteella oli kiintoaineen osalta pienempi, typen ja fosforin osalta suurempi verrattuna pysyvien asemien keskiarvoon. Kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli kaksinkertainen pysyvien asemien vuosikeskiarvoon nähden. Ominaiskuormitussoiden tiedoilla Pyymaannevalle laskettu vuosikuormitus on esitetty taulukossa 420.

76 Taulukko 64 Pyymaannevan laskeutusaltaan 4 kuormitus vuonna Bruttokuormitus Nettokuormitus Virtaama Valuma Kiinto- Kok. Kok. CODMn Kiinto- Kok. Kok. Q aine typpi fosf. aine typpi fosf. pvm l/s l/s km 2 g / ha d g / ha d g / ha d g O2/ha d g / ha d g / ha d g / ha d , , , Ka 2011: 4, , ,3 Med. 2011: 4,4 16, ,9 1, ,0 1,31 Ka 2010: Ka 2009: Om.kuorm. 2011: 13, , ,26 Pyymaanneva, pintavalutuskenttä 3 Vedenlaatu Pyymaannevan pintavalutuskentän 3 yläpuolinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 65 pintavalutuskentän alapuolinen vedenlaatu taulukossa 66. Vuonna 2011 otettujen näytteiden (2kpl) perusteella Pyymaannevan pintavalutuskentältä 3 purkautuvan veden kokonaistyppipitoisuus ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräiset COD Mn -arvot olivat korkeammat verrattuna pysyvien asemien keskiarvoon. Muiden mitattujen parametrien osalta pitoisuudet olivat pysyvien asemien vuosikeskiarvoa pienemmät. Pintavalutuskentältä purkautuvan vesi oli kahden näytteen perusteella hapanta, ph 4,4. Pohjavesien pinnan alentuminen johtaa alunamaassa hyvin happamien vesiliukoisten yhdisteiden muodostumiseen. Useiden kalalajien lisääntyminen alkaa kärsiä ph:n laskiessa alle 5:n. Kaikille kalalajeille ph:n laskeminen alle 4:n on yleensä tappavaa Taulukko 65 Pyymaannevan pintavalutuskentän 3 yläpuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Vko Pvm Vedenlaatu 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O , , ,3 92 5,8 19 ##### ,3 91 5,8 19 #NUM! ,3 91 Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm.suot ,8 6, ,8 50 Taulukko 66 Pyymaannevan pintavalutuskentän 3 alapuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Vko Pvm Vedenlaatu 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,4 1, ,4 2, ,7 97 4,4 2,0 ##### ,7 94 4,4 2,0 #NUM! ,7 94 Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm.suot ,8 6, ,8 50

77 Virtaama ja valuma Pintavalutuskentälle 3 asennettiin jatkuvatoiminen virtaamamittari Puhdistusteho Pyymaannevan pintavalutuskentän 3 puhdistustehoa arvioitiin vertaamalla yläpuolista ja alapuolista vedenlaatua. Pintavalutuskenttä puhdisti keskimäärin 89 % kiintoaineesta, 20 % kokonaistypestä ja 38 % kokonaisfosforista. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta ei tapahtunut puhdistumista, vaan keskimääräiset COD Mn -arvot hieman kohosivat pintavalutuskentällä (taulukko 67). Suomessa pintavalutuskentät poistavat keskimäärin yli 50 % kiintoaineesta ja yli 40 % kokonaistypestä ja -fosforista (Ihme 1994). Ammoniumtyppeä kenttä poisti keskimäärin 24 %, fosfaattifosforia 37 % ja rautaa 49 % (taulukot 65 ja 66). Taulukko 67 Pyymaannevan pintavalutuskentän 3 puhdistusteho vuonna 2011 Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l mg/l % µg/l µg/l % µg/l µg/l % mg/l O2 mg/l O2 % , , Keskiarvo: 19 2, Saapasneva (Evijärvi) Saapasnevan tuotantoalue kuuluu Pyymaannevan ja Iso-Saapasnevan kanssa samalle alueelle. Vuonna 2011 Saapasnevalla oli tuotannossa 24,5 ha ja levossa 3,4 ha. Saapasnevalle rakennettiin vuonna 2011 uusi kosteikko. Saapasnevan altaalla 1 suoritetaan täydentävää tarkkailua vuonna Näytteitä otettiin huhti-, elo- ja syyskuussa. Saapasnevan mittapadon valuma-alue on 57,2 ha. Vuonna 2011 saapasnevan kosteikolla 1 aloitettiin tarkkailu Kosteikon alapuoleisen mittapadon valuma-alue on 55,6 ha. Vedenlaatu Vuonna 2011 otettujen näytteiden perusteella (3 kpl) Saapasnevan altaalta 1 purkautuvassa vedessä oli kiintoainetta ja kokonaistyppeä enemmän, kuin tarkkailusoilla keskimäärin (taulukko 68). Muuten pitoisuudet olivat pienemmät kuin pysyvillä asemilla keskimäärin vuonna Edelliseen vuoteen verrattuna kiintoainepitoisuus oli hieman laskenut, muutoin pitoisuudet olivat nousseet. Taulukko 68 Saapasnevan alataan 1 vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O , ,2 6, ,8 6, Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm ,4 8,3 ##### 2087 #DIV/0! 56 ##### ##### 37 6,3 6, #NUM! 60 #NUM! #NUM! 37 6, ,8 6, ,8 50

78 Vuonna 2011 Saapasnevan uuden kosteikon ylä- ja alapuoliselta pisteeltä otettiin ainoastaan yksi näyte. Kosteikolta purkautuvan veden kokonaistyppipitoisuus oli pysyvien asemien keskiarvoa korkeampi. Muiden mitattujen parametrien osalta pitoisuudet olivat keskiarvoa pienemmät (taulukot 69 70). Taulukko 69 Saapasneva, kosteikon 1 yläpuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,4 7, Om.kuorm ,4 7,2 ##### 2110 #DIV/0! 28 ##### ##### 43 6,4 7, #NUM! 28 #NUM! #NUM! 43 5,8 6, ,8 50 Taulukko 70 Saapasneva, kosteikon 1 alapuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Viikko pvm 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,4 4, Om.kuorm ,4 4,8 ##### 1920 #DIV/0! 23 ##### ##### 41 6,4 4, #NUM! 23 #NUM! #NUM! 41 5,8 6, ,8 50 Virtaama, valuma ja kuormitus Saapasnevan altaalla 1 mitattiin hetkellisiä virtaamia näytteenoton yhteydessä. Virtaama pystyttiin määrittämään ainoastaan kesäkuun näytteenottokerralla, jolloin valuma oli 8,4 l/s km². Valuma on hieman pienempi kuin pysyvillä asemilla keskimäärin (13,5 l/s km²) vuonna Hetkellisten virtaamien käyttö sekä mittausten vähäinen määrä heikentävät tulosten luotettavuutta. Saapasnevan altaan 1 netto-ominaiskuormitukset olivat kiintoaineen osalta pienemmät, fosforin ja typen osalta samaa tasoa verrattuna pysyvien asemien koko vuoden kuormituksiin. Myös kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli pysyvien asemien vuosikeskiarvoa pienempi (taulukko 71). Ominaiskuormitussoiden tiedoilla Saapasnevalle laskettu vuosikuormitus on esitetty taulukossa 420 Taulukko 71 Saapasneva, kosteikon 1 kuormitus vuonna 2011 Bruttokuormitus Nettokuormitus Virtaama Valuma Kiinto- Kok. Kok. CODMn Kiinto- Kok. Kok. Q aine typpi fosf. aine typpi fosf. pvm l/s l/s km 2 g / ha d g / ha d g / ha d g O2/ha d g / ha d g / ha d g / ha d ,8 8, , ,3 Ka 2011: 4,8 8, , ,3 Med. 2011: 4,8 8, ,8 0, ,2 0,29 Ka 2010: , ,3 Ka 2009: Om.kuorm. 2011: 13, , ,26 Saapasnevan kosteikolta 1 mitattiin hetkellisiä virtaamia näytteenoton yhteydessä. Pisteellä tarkkailu aloitettiin lokakuussa, jolloin valuma oli 10,4 l/s km². Valuma on hieman pienempi kuin pysyvillä asemilla keskimäärin (13,5 l/s km²) vuonna Hetkellisten virtaamien käyttö sekä mittausten vähäinen määrä heikentävät tulosten luotettavuutta.

79 Saapasnevan kosteikon 1 netto-ominaiskuormitukset olivat kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta pienemmät ja typen osalta samaa tasoa verrattuna pysyvien asemien koko vuoden kuormituksiin. Myös kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli pysyvien asemien vuosikeskiarvoa pienempi (taulukko 72). Ominaiskuormitussoiden tiedoilla Saapasnevalle laskettu vuosikuormitus on esitetty taulukossa 420. Taulukko 72 Saapasneva, kosteikon 1 kuormitus vuonna 2011 Bruttokuormitus Nettokuormitus Virtaama Valuma Kiinto- Kok. Kok. CODMn Kiinto- Kok. Kok. Q aine typpi fosf. aine typpi fosf. pvm l/s l/s km 2 g / ha d g / ha d g / ha d g O2/ha d g / ha d g / ha d g / ha d ,8 10, , ,03 Ka 2011: 5,8 10, , ,03 Med. 2011: 5,8 10, ,2 0, ,7 0,03 Om.kuorm. 2011: 13, , ,26 73 Puhdistusteho Saapasnevan kosteikon 1 puhdistustehoa arvioitiin vertaamalla yläpuolista ja alapuolista vedenlaatua. Kosteikko puhdisti keskimäärin 33 % kiintoaineesta, 9 % kokonaistypestä, 18 % kokonaisfosforista ja 5 % COD Mn -arvosta. Taulukko 73 Saapasnevan kosteikon 1 puhdistusteho vuonna 2011 Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l mg/l % µg/l µg/l % µg/l µg/l % mg/l O2 mg/l O2 % ,2 4, Keskiarvo: 7,2 4, Halsua Ympärivuotista tarkkailua suoritettiin seitsemällä tarkkailupisteellä ja kuntoonpanovaiheen kuormitustarkkailua suoritettiin kahdella tarkkailupisteellä. Kaikki tarkkailupisteet sijaitsevat Kairinevan tuotantoalueella. Tarkkailupisteiltä otettiin kaikkiaan 92 näytettä hydrologisena vuonna 2011 (taulukko 74). Taulukko 74 Päästötarkkailupisteet Halsuan alueella vuonna Ympärivuotiset päätötarkkailupisteet 2011 Suo Havaintopaikka Kunta ELY-keskus Näytteitä Kairineva Kairineva Halsua Etelä-Pohjamaan ELY 15 Kairineva Kairineva kosteikko 1 ap Halsua Etelä-Pohjamaan ELY 7 Kairineva Kairineva kosteikko 1 yp Halsua Etelä-Pohjamaan ELY 8 Kairineva Kairinneva kosteikko 2 ap Halsua Etelä-Pohjamaan ELY 12 Kairineva Kairinneva kosteikko 2 yp Halsua Etelä-Pohjamaan ELY 12 Kairineva Kairinneva pvk 3 ap Halsua Etelä-Pohjamaan ELY 12 Kairineva Kairinneva pvk 3 yp Halsua Etelä-Pohjamaan ELY 12 Kuntoonpanovaiheen tarkkailupisteet 2011 Kairineva Kairinneva pvk2 ap Halsua Etelä-Pohjamaan ELY 7 Kairineva Kairinneva pvk2 yp Halsua Etelä-Pohjamaan ELY 7

80 6.5.1 Kairineva (Halsua) Kairinevan tuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1977 ja tuotanto Vuonna 2011 Kairinevalla oli tuotannossa 277,9 ha, levossa 189,7 ja valmistelussa 83,3 ha. Tuotannossa olevalla alalla (277,9 ha) kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö, sekä 102 ha alalla ympärivuotinen pintavalutuskenttä ja 175,9 ha alalla kosteikko. Levossa olevan alan (189,7 ha) kuivatusvedet käsitellään laskeutusaltailla, virtaamansäädöllä sekä 9,8 ha alalta ympärivuotisella pintavalutuskentällä ja 179,9 ha alalta kosteikolla. Valmistelussa olevan alan (83,3 ha) kuivatusvedet käsitellään 61,7 ha alalta ympärivuotisella pintavalutuskentällä, virtaamansäädöllä ja laskeutusaltailla sekä 21,6 ha alalta kosteikolla ja laskeutusaltailla. Kairinevan tuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (Nro 19/2010/3 Dnro ESAVI/126/04.08/2010) Aiemmat päätökset, Kairinevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen vesioikeuden vesienjohtamislupa (päätös 20/2000/2, dnro 98406, myönnetty ) ja Vaasan hallinto-oikeuden vesienjohtamislupa (päätös 00/0068/4, dnro 01080/00/8150, myönnetty ). 74 Tarkkailupisteet Kairinevan vanhalla tarkkailupisteellä tarkkailu päättyi , jonka jälkeen vedet ohjattiin uusille vesienkäsittelyrakenteille Kairinevan uudella pintavalutuskentällä 3 jatkuvatoiminen tarkkailu aloitettiin Virtaamamittari asennettiin Tarkkailua suoritetaan myös pintavalutuskentän yläpuoliselta pisteeltä pintavalutuskentän puhdistustehon tarkkailemiseksi. Pintavalutuskentän alapuoleisen mittapadon valuma-alue on 187,9 ha. Kairinevan uudella kosteikolla 1 jatkuvatoiminen tarkkailu aloitettiin Tarkkailua suoritetaan myös kosteikon yläpuolisella pisteellä kosteikon puhdistustehon määrittämiseksi. Kosteikon alapuolisen mittapadon valuma-alue on 537,4 ha. Kairinevan kosteikolla 2 tarkkailu aloitettiin Tarkkailua suoritetaan myös kosteikon yläpuolisella pisteellä kosteikon puhdistustehon määrittämiseksi. Virtaamamittari asennettiin Kosteikon alapuolisen mittapadon valuma-alue on 142,8 ha. Kairinevan pintavalutuskentällä 2 kuntoonpanovaiheen tarkkailu aloitettiin Virtaamamittari asennettiin Näytteitä otetaan pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisilta pisteiltä pintavalutuskentän puhdistustehon määrittämiseksi. Pintavalutuskentän alapuoleisen mittapadon valuma-alue on 68,4 ha. Vedenlaatu Kairineva, vanha tarkkailupiste Vuonna 2011 Kairinevan vanhalla tarkkailupisteellä tarkkailu päättyi Otettujen näytteiden (15 kpl) perusteella purkautuvassa vedessä oli runsaasti kiintoainesta, lähes 6 kertaa enemmän, kuin pysyvillä asemilla keskimäärin koko vuonna 2011 (taulukko 75). Myös muden mitattujen suureiden keskimääräiset pitoisuudet olivat pysyvien asemien keskiarvoa korkeammat. Ainoastaan

81 keskimääräinen COD Mn -arvo oli pysyvien asemien keskiarvoa pienempi. Edellisiin vuosiin verrattuna pitoisuudet olivat kasvaneet. Taulukko 75 Kairinevan tarkkailuaseman vedenlaatu vuonna 2011 (tarkkailu pisteellä päättynyt) Vko Pvm Vedenlaatu 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,3 5, , , , , , , , , ,8 41 5, , , , ,4 31 4, ,9 6, , , , Ei näytettä! Ei näytettä! Ei näytettä! 6, , Keskiarvo 2010: 6, Keskiarvo 2009: 6, ,7 35 Om.kuorm.suot ,8 6, ,8 50 Näytteitä: 15 kpl Talvi 7 kpl 6, Kevät 4 kpl 5,7 50 5, Kesä 3 kpl 6,3 12 #DIV/0! ,0 3,0 44 Syksy 1 kpl 6,3 5,5 #DIV/0! 1840 #DIV/0! 88 #DIV/0! #DIV/0! Kairineva, pintavalutuskenttä 3 Kairinevan uuden pintavalutuskentän 3 ylä- ja alapuolisella pisteellä tarkkailu aloitettiin (taulukot 76 77) Otettujen näytteiden (12 kpl) perusteella pintavalutuskentältä 3 purkautuvan veden pitoisuudet ovat huomattavasti pienemmät verrattuna pysyvien asemien vuosikeskiarvoon. Ainoastaan keskimääräinen COD Mn - arvo oli korkeampi pysyvien asemien keskiarvoon verrattuna. Pintavalutuskentältä purkautuvan vesi oli hapanta, ph 4,3. Pohjavesien pinnan alentuminen johtaa alunamaassa hyvin happamien vesiliukoisten yhdisteiden muodostumiseen. Useiden kalalajien lisääntyminen alkaa kärsiä ph:n laskiessa alle 5:n. Kaikille kalalajeille ph:n laskeminen alle 4:n on yleensä tappavaa. Taulukko 76 Kairinevan pintavalutuskentän 3 yläpuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Vko Pvm Vedenlaatu 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O , , , , , , ,5 9, ,1 9, , , ,9 6, , ,6 6, ,8 40 6, ,7 51 6, ,9 50 Om.kuorm.suot ,8 6, ,8 50

82 76 Taulukko 77 Kairinevan pintavalutuskentän 3 alapuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Vko Pvm Vedenlaatu 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,2 2, ,2 < ,1 < < 2 4, ,1 1, ,2 < ,2 1, , ,1 < ,2 1, ,4 1, < 2 2, ,4 1, ,5 2, ,8 < ,1 45 4,3 1,3 ##### ,8 3,5 77 4,2 1,0 #NUM! ,5 3,3 63 Om.kuorm.suot ,8 6, ,8 50 Kairineva, pintavalutuskenttä 2 Kairinevan uuden pintavalutuskentän 2 ylä- ja alapuolisella pisteellä tarkkailu aloitettiin (taulukot 78 79). Otettujen näytteiden (8 kpl) perusteella pintavalutuskentältä 2 purkautuvan veden pitoisuudet ovat huomattavasti pienemmät verrattuna pysyvien asemien vuosikeskiarvoon. Ainoastaan COD Mn -arvo (lähinnä humus) oli korkeampi pysyvien asemien keskiarvoon verrattuna. Taulukko 78 Kairinevan pintavalutuskentän 2 yläpuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Vko Pvm Vedenlaatu ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. CODMn aine hehk. typpi typpi fosfori 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O ,6 5, ,3 7, ,0 5, , , ,5 8, , , , , Om.kuorm.suot ,8 6,

83 Taulukko 79 Kairinevan pintavalutuskentän 2 alapuolinen vedenlaatu vuonna Vko Pvm Vedenlaatu ph Kiinto- Kiintoa. Kok. Amm. Kok. CODMn aine hehk. typpi typpi fosfori 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O ,6 < ,6 1, ,7 1, ,0 1, ,1 9, ,3 2, ,6 5, ,9 2, ,1 3,0 ##### ,1 1,8 #NUM! Om.kuorm.suot ,8 6, Kairineva, kosteikko 1 Kairinevan uuden kosteikon 1 ylä- ja alapuolisella pisteellä tarkkailu aloitettiin (taulukot 80 81). Otettujen näytteiden (8 kpl) perusteella kosteikolta 1 purkautuvan veden pitoisuudet ovat kiintoaineen ja raudan sekä COD Mn -arvon osalta korkeammat kuin pysyvillä asemilla keskimäärin vuonna Typpeä ja fosforia kosteikolta purkautuvassa vedessä oli puolestaan vähemmän pysyvien asemien keskiarvoon nähden. Taulukko 80 Kairinevan kosteikon 1 yläpuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Vko Pvm Vedenlaatu 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O , , ,2 44 9, , , , , ,6 9, , , ,5 43 6, ,3 56 6, ,6 59 Om.kuorm.suot ,8 6, ,8 50 Taulukko 81 Kairinevan kosteikon 1 alapuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Vko Pvm Vedenlaatu 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,4 7, , , , , ,0 9, ,3 9, , , ,3 9, ,6 7, ,0 47 6,2 10,3 ##### ,1 54 6,2 9,9 #NUM! ,1 54 Om.kuorm.suot ,8 6, ,8 50

84 Kairineva, kosteikko 2 Kairinevan uuden kosteikon 2 ylä- ja alapuolisella pisteellä tarkkailu aloitettiin (taulukot 82 83). Otettujen näytteiden (11 kpl) perusteella kosteikolta 2 purkautuvassa vedessä oli vuonna 2011 enemmän kiintoainetta ja rautaa, kuin pysyvillä asemilla keskimäärin vuonna Myös COD Mn -arvo oli pysyvien asemien vuosikeskiarvoa suurempi. Kiintoaineen pitoisuutta nostaa mitattu korkea pitoisuus. Muiden mitattujen parametrien osalta pitoisuudet olivat pysyvien asemien keskiarvoa pienemmät. Taulukko 82 Kairinevan kosteikon 2 yläpuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Vko Pvm Vedenlaatu 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O , , , , , ,1 8, , , , , , , , , , ,4 3, , ,3 7, , ,8 9, ,3 51 6, ,9 61 6, ,0 60 Om.kuorm.suot ,8 6, , Taulukko 83 Kairinevan kosteikon 2 alapuolinen vedenlaatu vuonna 2011 Vko Pvm Vedenlaatu 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O , , , , ,9 7, , ,4 4, , ,7 7, , ,6 3, , ,0 4, , , , ,3 2, , ,1 6, , ,6 3, ,2 51 5,9 9, ,6 4,1 76 6,0 6, ,0 4,2 70 Om.kuorm.suot ,8 6, ,8 50 Virtaama ja valuma Kairineva, vanha tarkkailupiste Kairinevan tarkkailupisteeltä poistettiin virtaamamittari Tarkkailupisteen keskimääräinen virtaama oli jaksolla ( ) 28,1 l/s ja keskivaluma 8,3 l/s km 2. Etelä-pohjanmaan ELY-keskuksen alueella olevien pysyvien tarkkailusoiden keskivaluma samalla jaksolla on 12,9 l/s km 2. Kevättulva alkoi huhtikuun alussa ja kesti toukokuun alkuun saakka (kuva 15). Suurin valuma mitattiin huhtikuun puolivälissä

85 (58,4 l/s km 2 ), talvella virtaama kävi nollassa. Marraskuussa 2010 ja näytteenottajat raportoivat mittapadon padottaneen, jolloin on käytetty Korpisalonnevan valumaa. 79 l/s km Kairinevan valumat hydrologisena ja käytetty Korpisalonnevan valumaa. Ominaiskuormitussuot (n=25) Kairinneva pvm Kuva 15 Kairinevan tarkkailuaseman valumat vuonna 2011 (vuorokausikeskiarvot) Kairineva, pintavalutuskenttä 3 Kairinevan pintavalutuskentän 3 alapuoliselle mitta-asemalle asennettiin virtaamamittari Tarkkailupisteen keskimääräinen virtaama oli jaksolla ( ) 24,9 l/s ja keskivaluma 13,3 l/s km 2. Etelä-pohjanmaan ELY-keskuksen alueella olevien pysyvien tarkkailusoiden keskivaluma oli kyseisellä jaksolla 22,1 l/s km 2. Vuoden 2011 kesällä saatiin kovia sadekuuroja. Kairinevalla satoi mm, mm, mm. Kairinevan pintavalutuskentän 3 valumat hydrologisena l/s km Ominaiskuormitussuot (n=25) Kairinneva pvk 3 ap pvm Kuva 16 Kairinevan pintavalutuskentän 3 valumat vuonna 2011 (vuorokausikeskiarvot)

86 Kairineva, pintavalutuskenttä 2 Kairinevan pintavalutuskentän 2 alapuoliselle mitta-asemalle asennettiin virtaamamittari Tarkkailupisteen keskimääräinen virtaama oli jaksolla ( ) 5,2 l/s ja keskivaluma 6,4 l/s km 2. Etelä-pohjanmaan ELY-keskuksen alueella olevien pysyvien tarkkailusoiden keskivaluma oli vastaavalla jaksolla 30,7 l/s km 2. Näytteenottajien merkintöjen mukaan mittapadolla oli padotusta, joten käytettiin pintavalutuskentän 3 valumaa. 80 l/s km Kairinevan pintavalutuskentän 2 valumat hydrologisena käytetty Kairinevan pvk3 valumaa. Ominaiskuormitussuot (n=25) Kairinneva pvk 2 ap pvm Kuva 17 Kairinevan pintavalutuskentän 2 valumat vuonna 2011 Kairineva, kosteikko 1 Kairinevan kosteikolle 1 asennettavan virtaamamittarin asennusta siirrettiin kovasta virtaamasta johtuen. Kosteikolta mitattiin näytteenoton yhteydessä hetkellisiä virtaamia. Keskivirtaama oli 131,7 l/s ja hetkellisten virtaamien pohjalta laskettu keskivaluma oli 24,5 l/s km 2. Kairineva, kosteikko 2 Kairinevan kosteikon 2 alapuoliselle mitta-asemalle asennettiin virtaamamittari Tarkkailupisteen keskimääräinen virtaama oli jaksolla ( ) 27,6 l/s ja keskivaluma 34 l/s km 2. Etelä-pohjanmaan ELY-keskuksen alueella olevien pysyvien tarkkailusoiden keskivaluma oli vastaavalla jaksolla 22,1 l/s km 2. Näytteenottajien merkintöjen mukaan mittapadolla oli padotusta, joten käytettiin pintavalutuskentän 3 valumaa.

87 l/s km Kairinevan kosteikon 2 valumat hydrologisena käytetty Kairinevan pvk3 valumaa. Ominaiskuormitussuot (n=25) Kairinneva kosteikko 2 ap pvm Kuva 18 Kairinevan kosteikon 2 valumat vuonna 2011 (vuorokausikeskiarvot) Kuormitus Kairineva, vanha tarkkailupiste Kairinevalla vuonna 2011 suoritetun tarkkailun pohjalta laskettu jakson ( ) netto-ominaiskuormitus oli kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta suurempi kuin pysyvillä tarkkailuasemilla keskimäärin vuonna Typen kuormitus oli keskiarvoa alhaisempi. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli noin 4,8-kertainen ja kokonaisfosforin 1,3-kertainen keskitasoon verrattuna. Kokonaistyppi oli 53 % pysyvien asemien keskitasosta. Kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli pysyvien asemien vuosikeskiarvoa pienempi (taulukko 84). Edellisvuoteen verrattuna kiintoaineen ja kokonaisfosforin netto-ominaiskuormitukset olivat kasvaneet. Ts. perustaso + ojanpidättimet ei ole olleet erityisen tehokas vesienkäsittelymenetelmä sateisina vuosina. Virtaama ja valumatiedot eivät anna todenmukaista kuvaa Kairinevan kuormituksesta, koska virtaamatiedoissa on jouduttu käyttämään Korpisalonnevan tietoja padotuksesta johtuen. Taulukko 84 Kairinevan tarkkailuaseman kuormitus jaksolla (Kuormitus laskennassa käytetty jakson pituutta 218d) Vertailuarvoina pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset netto-ominaiskuormitukset ja COD Mn :n osalta bruttokuormitus. Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn Keskikuormitus kg/d 183 6,1 0, * Jakson kuormitus (brutto) g/ha d ,6 0, * Jakson kuormitus (netto) g/ha d 274 5,4 0,35 Jakson kuormitus(brutto) kg/ha 64 2,3 0,12 55 * Jakson kuormitus (netto) kg/ha 60 1,2 0,08 Om.kuorm vuosi netto g/ha d , * *Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitusten yksiköt kg O 2 /d, g O 2 /ha d ja kg O 2 /ha a.

88 Kairineva, pintavalutuskenttä 3 Kairinevan uudella pintavalutuskentällä 3 tarkkailu aloitettiin Pintavalutuskentälle 3 laskettiin kuormitukset käyttämällä tarkkailujakson ( ) tietoja. Netto-ominaiskuormitus oli kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta pienempi kuin pysyvillä asemilla keskimäärin vuonna kokonaistypen kuormitus oli samaa tasoa pysyvien asemien kanssa. Kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli yli kaksinkertainen pysyvien asemien keskiarvoon nähden. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli negatiivinen eli pintavalutuskentältä 3 purkautuvan veden kiintoaine pitoisuudet ovat olleet alle luonnontilaisen suon pitoisuuksien, joita käytetään kuormituslaskennassa (taulukko 85). Taulukko 85 Kairinevan pintavaltutuskentän 3 kuormitus jaksolla (Kuormitus laskennassa käytetty jakson pituutta 162) Vertailuarvoina pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset netto-ominaiskuormitukset ja COD Mn :n osalta bruttokuormitus Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn Keskikuormitus kg/d 4,0 3,1 0, * Jakson kuormitus (brutto) g/ha d 24 17,8 0, * Jakson kuormitus (netto) g/ha d -5,8 10,5 0,01 Jakson kuormitus(brutto) kg/ha 3,8 2,9 0, * Jakson kuormitus (netto) kg/ha -0,9 1,7 0,00 Om.kuorm vuosi netto g/ha d , * *Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitusten yksiköt kg O 2 /d, g O 2 /ha d ja kg O 2 /ha a. Kairineva, pintavalutuskenttä 2 Kairinevan uudella pintavalutuskentällä 2 tarkkailu aloitettiin Virtaamamittari mitta-asemalle asennettiin , joten tätä ennen kuormituslaskennassa on käytetty näytteenoton yhteydessä määritettyjä hetkellisiä virtaamia. Pintavalutuskentälle 2 laskettiin kuormitukset käyttämällä tarkkailujakson ( ) tietoja. Netto-ominaiskuormitukset olivat pienemmät kuin pysyvillä asemilla keskimäärin vuonna Kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli lähes kaksinkertainen pysyvien asemien keskiarvoon nähden (taulukko 86). Taulukko 86 Kairinevan pintavaltutuskentän 2 kuormitus jaksolla (Kuormitus laskennassa käytetty jakson pituutta 105). Vertailuarvoina pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset netto-ominaiskuormitukset ja COD Mn :n osalta bruttokuormitus Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn Keskikuormitus kg/d 4,8 1,0 0,03 62 * Jakson kuormitus (brutto) g/ha d 65 13,9 0, * Jakson kuormitus (netto) g/ha d 30 5,2 0,03 Jakson kuormitus(brutto) kg/ha 6,8 1,5 0,04 95 * Jakson kuormitus (netto) kg/ha 3,2 0,5 0,00 Om.kuorm vuosi netto g/ha d , * *Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitusten yksiköt kg O 2 /d, g O 2 /ha d ja kg O 2 /ha a. Kairineva, kosteikko 1 Kairinevan uudella kosteikolla 1 tarkkailu aloitettiin Virtaamamittaria mittaasemalle ei vielä asennettu kovista virtaamista johtuen, joten kuormituslaskennassa on käytetty näytteenoton yhteydessä määritettyjä hetkellisiä virtaamia. Kosteikolle 1 laskettiin kuormitukset käyttämällä tarkkailujakson ( ) tietoja. Jakson netto-ominaiskuormitukset olivat suuremmat kuin pysyvillä asemilla keskimäärin 82

89 vuonna 2011 (taulukko 87). Jakson aikana virtaamat olivat suuria ja alueella oli kovia sateita, mikä nostaa kuormituksia. Hetkellisten virtaamien käyttö, jakson pituus heikentävät kuormitusten luotettavuutta. Taulukko 87 Kairinevan kosteikon 1 kuormitus jaksolla (Kuormitus laskennassa käytetty jakson pituutta 105). Vertailuarvoina pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset netto-ominaiskuormitukset ja COD Mn :n osalta bruttokuormitus Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn Keskikuormitus kg/d , * Jakson kuormitus (brutto) g/ha d , * Jakson kuormitus (netto) g/ha d ,72 Jakson kuormitus(brutto) kg/ha 29 4,3 0, * Jakson kuormitus (netto) kg/ha 24 3,1 0,08 Om.kuorm vuosi netto g/ha d , * *Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitusten yksiköt kg O 2 /d, g O 2 /ha d ja kg O 2 /ha a. Kairineva, kosteikko 2 Kairinevan uudella kosteikolla 2 tarkkailu aloitettiin Virtaamamittari mittaasemalle asennettiin , joten tänä ennen kuormituslaskennassa on käytetty näytteenoton yhteydessä määritettyjä hetkellisiä virtaamia. Kosteikolle 1 laskettiin kuormitukset käyttämällä tarkkailujakson ( ) tietoja. Jakson nettoominaiskuormitukset olivat suuremmat kuin pysyvillä asemilla keskimäärin vuonna Myös kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli pysyvien asemien vuosikeskiarvoa suurempi (taulukko 88). Heinä- ja elokuun suuret valumat nostavat kuormituksia. Tuolloin alueella oli kovia sateita. Taulukko 88 Kairinevan kosteikon 2 kuormitus jaksolla (Kuormitus laskennassa käytetty jakson pituutta 147). Vertailuarvoina pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset netto-ominaiskuormitukset ja COD Mn :n osalta bruttokuormitus. Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn Keskikuormitus kg/d 16 4,7 0, * Jakson kuormitus (brutto) g/ha d , * Jakson kuormitus (netto) g/ha d ,70 Jakson kuormitus(brutto) kg/ha 17 5,2 0, * Jakson kuormitus (netto) kg/ha 11 3,7 0,10 Om.kuorm vuosi netto g/ha d , * *Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitusten yksiköt kg O 2 /d, g O 2 /ha d ja kg O 2 /ha a. Puhdistusteho Kairineva, pintavalutuskenttä 3 Kairinevan pintavalutuskentän 3 puhdistustehoa arvioitiin vertaamalla yläpuolista ja alapuolista vedenlaatua. Pintavalutuskenttä puhdisti keskimäärin 94 % kiintoaineesta, 20 % kokonaistypestä ja 61 % kokonaisfosforista (taulukko 89). Suomessa pintavalutuskentät poistavat keskimäärin yli 50 % kiintoaineesta ja yli 40 % kokonaistypestä ja -fosforista (Ihme 1994). Kiintoainetta ja kokonaisfosforia pintavalutuskenttä poisti erittäin hyvin. Tästä johtuen pintavalutuskentän alapuoliselta mitatut kiintoainepitoisuudet olivat pienemmät (1,3 mg/l), kuin luonnontilaiselta suolta purkautuvassa vedessä (2,0 mg/l). Kemiallisen hapenkulutuksen osalta ei tapahtunut puhdistumista, vaan keskimääräinen COD Mn -arvo kohosi pintavalutuskentällä. 83

90 Ammoniumtyppeä kenttä poisti keskimäärin 87 %, fosfaattifosforia 76 % ja rautaa 54 %. Taulukko 89 Kairinevan pintavalutuskentän 3 puhdistusteho vuonna Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l mg/l % µg/l µg/l % µg/l µg/l % mg/l O2 mg/l O2 % , , , , , , ,0 1, ,0 1, , ,4 1, , ,4 1, Keskiarvo: 21 1, Mediaani: 17 1, Minimi: 6,4 1, Maksimi: 42 2, Kairineva, pintavalutuskenttä 2 Kairinevan pintavalutuskentän 2 puhdistustehoa arvioitiin vertaamalla yläpuolista ja alapuolista vedenlaatua. Otettujen näytteiden (8kpl) perusteella pintavalutuskenttä poisti kiintoainetta erittäin hyvin keskimäärin 79 %, kokonaistyppeä 33 %, kokonaisfosforia 54 %. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta ei tapahtunut juurikaan muutoksia (taulukko 90). Suomessa pintavalutuskentät poistavat keskimäärin yli 50 % kiintoaineesta ja yli 40 % kokonaistypestä ja -fosforista (Ihme 1994). Ammoniumtyppeä kenttä poisti keskimäärin 83 %. Taulukko 90 Kairinevan pintavalutuskentän 2 puhdistusteho vuonna 2011 Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l mg/l % µg/l µg/l % µg/l µg/l % mg/l O2 mg/l O2 % ,0 1, ,0 1, ,4 1, , , ,0 2, , , Keskiarvo: 14 3, Mediaani: 12 1, Minimi: 5,0 1, Maksimi:

91 Kairineva, kosteikko 1 Kairinevan kosteikon 1 puhdistustehoa arvioitiin vertaamalla yläpuolista ja alapuolista vedenlaatua. Kosteikko puhdisti keskimäärin 74 % kiintoaineesta, 11 % kokonaistypestä ja 32 % kokonaisfosforista. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta pitoisuuksissa ei tapahtunut juurikaan muutoksia (taulukko 91). Ammoniumtyppeä kenttä poisti keskimäärin 42 %, fosfaattifosforia 6 % ja rautaa 30 %. Taulukko 91 Kairinevan kosteikon 1 puhdistusteho vuonna Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l mg/l % µg/l µg/l % µg/l µg/l % mg/l O2 mg/l O2 % , , Keskiarvo: Mediaani: Minimi: 10 7, Maksimi: Kairineva, kosteikko 2 Kairinevan kosteikon 2 puhdistustehoa arvioitiin vertaamalla yläpuolista ja alapuolista vedenlaatua. Kosteikko puhdisti keskimäärin 70 % kiintoaineesta ja 3 % kokonaistypestä. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja kokonaisfosforin osalta ei tapahtunut puhdistumista, vaan pitoisuus kohosi kosteikolla (taulukko 92). Ammoniumtyppeä kenttä poisti keskimäärin 57 %, fosfaattifosforia 15 % ja rautaa 31 %. Taulukko 92 Kairinevan kosteikon 2 puhdistusteho vuonna 2011 Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l mg/l % µg/l µg/l % µg/l µg/l % mg/l O2 mg/l O2 % ,0 4, , , , ,7 2, ,0 6, ,4 3, Keskiarvo: 31 9, Mediaani: 12 6, Minimi: 3,7 2, Maksimi:

92 Isojoki Ympärivuotista tarkkailua suoritettiin kahdella tarkkailupisteellä, joista toinen oli vesienkäsittelymenetelmän yläpuolinen piste. Täydentävää tarkkailua suoritettiin kahdella pisteellä. Tarkkailupisteiltä otettiin kaikkiaan 92 näytettä hydrologisena vuonna 2011 (taulukko 93). Taulukko 93 Päästötarkkailupisteet Isojoen alueella vuonna Ympärivuotiset päätötarkkailupisteet 2011 Helminkäiskeidas Helminkäiskeidas ap Isojoki Etelä-Pohjamaan ELY 23 Helminkäiskeidas Helminkäiskeidas yp Isojoki Etelä-Pohjamaan ELY 19 Täydentävät päätötarkkailupisteet 2011 Tempakankeidas Tempakankeidas ap Isojoki Etelä-Pohjamaan ELY 3 Tempakankeidas Tempakankeidas yp Isojoki Etelä-Pohjamaan ELY Helmikäiskeidas (Isojoki) Helmikäiskeitaan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1979 ja tuotanto Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä Helmikäiskeidas/Kotokeidas 1:llä oli vuonna 2011 tuotannossa 89,5 ha, josta kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutus 79,5 ha:n alalla ja vain laskeutusallas ja virtaamansäätö 10 ha:n alalta. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on hyväksynyt Helmikäiskeitaan-Tempakankeitaan turvetuotantoa koskeva ympäristölupahakemuksen (päätös nro 150/2006/4, dnro LSY-2004-Y-405). Helmikäiskeitaalla suoritetaan tarkkailua laskuojan 1 ylä- ja alapuolisella pisteellä. Helmikäiskeitaan tarkkailuasema sijaitsee Lapväärtinjoen vesistöalueella (37.064). Alapuolisen mittapadon valuma-alue on 110,0 ha. Vedenlaatu Vuonna 2011 Helmikäiskeitaalla aloitettiin tarkkailu myös laskuojan 1 yläpuolisella tarkkailuasemalla, pintavalutuskentän tehon tarkkailemiseksi (taulukko 94). Hydrologisena vuonna 2011 Helmikäiskeitaan laskuojan 1 alapuoliselta tarkkailuasemalta otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella purkautuvan veden pitoisuudet olivat huomattavasti pysyvien asemien keskiarvoa pienemmät. Edellisvuosien tapaan kokonais- ja fosfaattifosforin pitoisuudet olivat hieman keskiarvoa suuremmat (taulukko 95). Vuoden 2010 vuosikeskiarvoihin verrattuna pitoisuudet olivat melko samaa tasoa. Ravinteiden määrä vedessä oli vähentynyt.

93 Taulukko 94 Helmikäiskeitaan laskuojan 1 yläpuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu vuonna Vko Pvm Vedenlaatu 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,5 6, , , Ei näytettä! ,3 6, , ,8 3, ,7 4, , ,9 3, ,7 8, , , ,4 7, ,1 2, , ,9 4, ,1 3, ,1 8, , ,1 5, ,9 3, , , ,7 4, ,4 3, ,5 3, ,5 20 6,5 6,3 ##### ,6 21 6,5 4,6 #NUM! ,3 18 Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: Om.kuorm.suot ,8 6, ,8 50 Näytteitä: 19 kpl Talvi 2 kpl 6,5 8,7 #DIV/0! ,0 12 Kevät 4 kpl 5,9 4,3 #DIV/0! ,4 16 Kesä 10 kpl 6,9 7,3 #DIV/0! ,3 22 Syksy 3 kpl 6,2 3,7 #DIV/0! ,5 29 Taulukko 95 Helmikäiskeitaan laskuojan 1 alapuolisen tarkkailuaseman vedenlaatu vuonna 2011 Vko Pvm Vedenlaatu 25 C mg/l häv. mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l O ,4 4, ,5 3, ,8 2, Ei näytettä! ,3 2, ,4 < ,5 1, , Ei näytettä! ,6 5, , ,1 2, ,2 1, , ,0 1, ,1 2, , ,1 < ,5 2, ,7 3, , ,6 2, ,9 2, ,1 2, , ,5 2, ,6 1, ,4 3, , ,0 1, ,2 2, ,4 2, ,8 21 Keskiarvo 2010: Keskiarvo 2009: 6,3 2,4 ##### ,3 25 6,4 2,5 #NUM! ,3 23 6,6 2, ,3 24 6,3 3, ,3 32 Om.kuorm.suot ,8 6, ,8 50 Näytteitä: 23 kpl 25 kpl Talvi 5 kpl 6,3 2,2 #DIV/0! ,1 23 Kevät 4 kpl 6,2 2,6 #DIV/0! ,9 18 Kesä 10 kpl 6,5 2,4 #DIV/0! ,5 29 Syksy 4 kpl 6,3 2,7 #DIV/0! ,8 27

94 Virtaama ja valuma Hydrologisena vuonna 2011 Helmikäiskeitaan tarkkailupisteen keskimääräinen virtaama oli 17,5 l/s ja keskivaluma 15,9 l/s km 2 (v ,2 l/s km 2 ). Suurin yksittäinen valuma mitattiin syyskuun puolivälissä (79,5 l/s km 2 ), talvella virtaamat kävivät nollassa. Kevättulva alkoi huhtikuun alussa ja oli huipussaan huhtikuun puolivälissä. V-padon rakenteet olivat vuotaneet elokuussa, tästä johtuen käytettiin Leppisuot 1:n valumaa. Valumat sahasivat ylös-alas pumppaamoiden toiminnasta johtuen. Siksi kuvassa 19 on esitetty päivittäiset keskivalumat, ei suoraan 30 minuutin välein tehdyistä telog-mittauksista laskettuja valumia. 88 l/s km Helminkäiskeitaan valumat hydrologisena v käytetty Leppisuot 1valumaa Ominaiskuormitussuot (n=25) Helminkäiskeidas pvm Kuva 19 Helmikäiskeitaan tarkkailuaseman valumat vuonna 2010 (Vuorokausikeskiarvot) Kuormitus Helminkäiskeitaan kuormitustiedot hydrologisena vuonna 2011 on esitetty taulukossa 96. Hydrologisena vuonna 2011 otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella lasketut Nettoominaiskuormitukset olivat kiintoaineen ja typen osalta pienemmät ja fosforin osalta noin kaksinkertainen verrattuna pysyvien asemien vuosikeskiarvoon. Kemiallisen hapenkulutuksen bruttokuormitus (COD Mn ) oli pysyvien asemien vuosikeskiarvoa pienempi. Ennen vuotta 2007 Helminkäiskeitaalla oli vesienkäsittelymenetelmänä perustaso (kuva 20). Kiintoaineen kuormitukset ovat olleet erittäin alhaiset vuosina 2010 ja Tämä johtuu pienistä kiintoainepitoisuuksista. Taulukko 96 Helmikäiskeitaan tarkkailuaseman kuormitus vuonna Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset netto-ominaiskuormitukset: 57 g SS/ha d, 11 g N/ha d, 0,26 g P/ha d. Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn Keskikuormitus kg/d 4,7 1,7 0,11 45 * Vuosikuormitus (brutto) g/ha d , * Vuosikuormitus (netto) g/ha d 0,18 4,1 0,50 Vuosikuormitus (brutto) kg/ha a 13 4,6 0, * Vuosikuormitus (netto) kg/ha a 0,1 1,5 0,18 Om.kuorm vuosi netto g/ha d , *

95 89 Kuva 20 Helmikäiskeitaan nettokuormitusten (g/ha d) vuosien välinen vaihtelu Vesienkäsittelynä ennen vuotta 2006 perustaso, vuosina pintavalutus. Puhdistusteho Helmikäiskeitaan laskuojan 1 pintavalutuskentän puhdistustehoa arvioitiin vertaamalla yläpuolista ja alapuolista vedenlaatua. Pintavalutuskenttä puhdisti keskimäärin 65 % kiintoaineesta, 22 % kokonaistypestä ja 29 % kokonaisfosforista (taulukko 97). Suomessa pintavalutuskentät poistavat keskimäärin yli 50 % kiintoaineesta ja yli 40 % kokonaistypestä ja -fosforista (Ihme 1994). Ammoniumtyppeä kenttä poisti keskimäärin 79 %, fosfaattifosforia 39 % ja rautaa 54 %. Orgaanista ainesta (COD Mn ) kenttä ei poistanut. Taulukko 97 Helmikäiskeitaan pintavalutuskentän puhdistusteho vuonna 2011 Pvm Kiintoaine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori CODMn Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio Yp Ap Reduktio mg/l mg/l % µg/l µg/l % µg/l µg/l % mg/l O2 mg/l O2 % näytettä! näytettä! näytettä! näytettä! näytettä! ,3 1, , näytettä! ,4 5, ,5 2, ,4 1, ,0 1, ,5 2, , ,2 2, ,8 3, ,6 2, ,0 2, ,0 2, ,5 2, ,7 1, , ,3 1, ,8 2, ,1 2, Keskiarvo: 6,3 2, Mediaani: 4,6 2, Minimi: 2,8 1, Maksimi: 15 5, Talvi 8,7 1, Kevät 4,3 2, Kesä 7,3 2, Syksy 3,7 2,