VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu vuonna 2012 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella

Transkriptio

1 KUORMITUSTARKKAILU WWE VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu vuonna 2012 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella

2

3 Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailun vuosiyhteenveto Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumitilanne TARKKAILUN TOTEUTUS Yleistä Näytteenotto ja virtaamamittaus Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Tuotantovaiheen tarkkailu Jälkihoitovaihe Ympärivuotinen tarkkailu Rankkasadejaksojen näytteenotto Näytteiden analysointi Päästöjen laskenta Ympärivuotisessa tarkkailussa olevat kohteet, joilla on virtaamamittaus Ympärivuotiset tarkkailukohteet, joilla ei ole ympärivuotista virtaamamittausta Täydentävät tarkkailukohteet Reduktion kautta lasketut kuormitukset Raportointi Väliraportointi Vuosiraportointi Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna TARKKAILUN TULOKSET VUONNA Yleistä Soiden vesienkäsittelymenetelmät vuonna Ominaiskuormitussoiden valumat v Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat hydrologisena vuonna Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu Keskimääräinen vedenlaatu Vedenlaatu eri vuodenaikoina Rankkasadenäytteiden vedenlaatu Vedenlaatu alueittain Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Ominaiskuormitus vuositasolla Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina TARKKAILUSUOT... 36

4 6.1 Varsinais-Suomen ELY-keskus Eura Joutsuo (Eura) Eurassuo (Eura / Köyliö) Eurajoki Lammi-Kahala-Välisuo (Kekkilä) (Eurajoki / Eura) Honkajoki Huidankeidas (Honkajoki) Kotkankeidas (Honkajoki) Marjakeidas (Honkajoki) Satamakeidas (Honkajoki) Huittinen Hakasuo (Huittinen) Nanhiansuo (Huittinen) Vittassuo (Huittinen) Jämijärvi Saarikeidas (Jämijärvi) Kankaanpää Hirvikeidas (Kankaanpää) Jämiänkeidas (Kankaanpää) Kurkikeidas (Kankaanpää) Viheräperä (Kankaanpää) Karvia Alkkia (Karvia / Parkano) Loukaskeidas/Haitikeidas (Karvia) Loukaskeidas (Karvia) Mustakeidas (Karvia) Suomikeidas (Karvia) Köyliö Lammisuo (Köyliö) Matkussuo (Köyliö/Huittinen) Laitila Raumjärvensuo (Laitila) Loimaa Harmantinsuo (Loimaa) Keinusuo (Loimaa) Linturahka (Loimaa) Merikarvia Heitonneva (Merikarvia) Iso-Rydistönkeidas (Merikarvia) Kirinneva (Merikarvia) Kotoneva (Merikarvia) Nakkila Kurkelansuo (Nakkila) Oripää Haaroistensuo (Oripää) Siikainen Leppisuot 1 / Kotokeidas (Siikainen) Leppisuot 2 / Iivarinkeidas (Siikainen) Tarvasjoki Juvanrahka (Rahkasuo) (Tarvasjoki)

5 7 VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Kuormitus ELY-keskuksittain Hämeen ELY-keskus (entinen Hämeen ympäristökeskus) Pirkanmaan ELY-keskus (entinen Pirkanmaan ympäristökeskus) Varsinais-Suomen ELY-keskus (entinen Lounais-Suomen ympäristökeskus) Keski-Suomen ELY-keskus Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Uudenmaan ELY-keskus (entinen Uudenmaan ympäristökeskus) Kuormitus vesistöalueittain Kymijoen vesistöalue (14) Porvoonjoen vesistöalue (18) Paimionjoen vesistöalue (27) Aurajoen vesistöalue (28) Laajoen vesistöalue (31) Lapinjoen vesistöalue (33) Eurajoen vesistöalue (34) Kokemäenjoen vesistöalue (35) Karvianjoen vesistöalue (36) Lapväärtinjoen vesistöalue (37) Teuvanjoen vesistöalue (38) Närpiönjoen vesistöalue (39) Kyrönjoen vesistöalue (42) Lapuanjoen vesistöalue (44) Purmonjoen vesistöalue (46) Ähtävänjoen vesistöalue (47) Kruunupyynjoen vesistöalue (48) Perhonjoen vesistöalue (49) Suomenlahden rannikkoalue (81) Suomenselän rannikkoalue (83) Kuormitus yksityisten tuottajien soilla Kokonaiskuormitus YHTEENVETO Yhteenveto tarkkailun tuloksista vuodelta VIITTEET Liitteet Liite 1 Kartta ominaiskuormitussoiden sijainnista v Liite 2 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevat päästötarkkailupisteet 2012 Liite 3 Rankkasadenäytteet vuonna 2012 Liite 4 Ominaiskuormitussoiden keskimääräiset valumat Liite 5 Ominaiskuormitussoiden vedenlaatu Liite 6 Ominaiskuormitukset 2012 Liite 7 Päästötarkkailupisteet vuonna 2012 Liite 8 Tarkkailusoiden pinta-alat ja kuormitukset vesistöalueittain

6 Pöyry Finland Oy Jarmo Sillanpää, Ins. (AMK) Pia Jaakola, FM 4 Yhteystiedot PL 32, Paristotie Kokkola Pia Jaakola puh Jarmo Sillanpää puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

7 1 1 JOHDANTO Vapo Oy Energian Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2012 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n laatimaa ja ympäristökeskusten (nykyisten ELY-keskusten) hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille (Pöyry Environment Oy 2008). Tarkkailuohjelma sisältää Länsi-Suomen alueen lisäksi eräiden Vapo Oy:n Itä-Suomen ja Uudenmaan alueilla sijaitsevien soiden kuormitustarkkailun. Tarkkailujakso oli viidettä kertaa hydrologinen vuosi Osana tarkkailua toteutetaan myös Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella olevien yksityisten turvetuottajien tarkkailuja, jos näillä on asiasta erillinen sopimus tarkkailusta vastaavan konsultin kanssa. Samoin pientuottajien tarkkailutulokset tai Vapo Oy:n tulosten pohjalta lasketut vuosikuormitukset raportoidaan vuodesta 2009 alkaen Vapo Oy:n raporteissa ainoastaan, jos tuottajalla on asiasta sopimus konsultin kanssa. Tarkkailun pysyvät päästötarkkailuasemat ovat ympärivuotisen virtaaman mittaamiseen tarkoitettuja jäätymättömiä kaivoja. Lisäksi tarkkailuun kuuluu täydentäviä päästötarkkailuasemia, joissa ei ole ympärivuotista tarkkailua. Vuoden 2012 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedot laati Pöyry Finland Oy. Tässä raportissa esitetään koko Vapo Oy Energia läntisen alueen turvetuotannon piirissä olevien soiden vuoden 2012 kokonaiskuormitus sekä kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain jaoteltuna. Tässä raportissa on lisäksi tarkasteltu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen osalta tarkemmin pysyvien päästötarkkailusoiden vedenlaatua, virtaamia ja kuormituslukuja eri vuodenaikoina ja pitkällä aikavälillä aiempiin tarkkailuvuosiin verraten. Samoin alueen täydentävien päästötarkkailuasemien vedenlaatu- ja kuormitustuloksia on tarkasteltu suokohtaisesti. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja yksinkertaisista laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat taivasalla hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Käytäntö on osoittanut, että turvetuotannon vesistövaikutuksista kertovat raportit ja selvitykset kaipaavat alan perusterminologian selventämistä, jotta lukija paremmin ymmärtäisi lukemaansa.

8 Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona ja kuvassa 1 turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan kaikenkattava esitys asiasta, vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla tai Auma Aumalla tarkoitetaan kuivan turpeen varastokasoja, jotka usein sijaitsevat tuotantoalueiden reunoilla. Aumapalo Turveauman palaminen, jonka aikaansaa voimakkaan mikrobitoiminnan aiheuttama lämpötilan kohoaminen turveauman pintaosissa. Aumojen lämpötilojen tarkkailua tehdään lämpökameroilla mm. lentokoneesta käsin. Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus. Koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. COD Mn COD Mn -arvo tarkoittaa KMnO 4: n (kaliumpermanganaatin) aiheuttamaa orgaanisen aineen kemiallista hajoamista kiehuvassa vedessä 20 min aikana hapenkulutuksella mitattuna. Määritys kuvaa siis kaikkea näissä oloissa tapahtuvaa veden sisältämän aineksen hapettumista ja sen määrää vedessä. Permanganaatti hapettaa myös humusta, joten humuspitoisten vesien COD Mn -arvo on korkeampi kuin kirkkaiden. Silti permanganaatti hapettaa vain osan orgaanisista aineista, eivätkä esimerkiksi aminohapot hapetu. Eristysoja Tuotantoaluetta ympäröivä oja, joka estää suon ulkopuolisten vesien pääsyn tuotantoalueelle ja jonka avulla ohjataan vedet tuotantoalueen ohi. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä. Huuhtouma Alueelta huuhtoutuvan aineen määrä pinta-alaa ja aikayksikköä kohden (esim. g/ha päivässä). Huuhtoutuminen Liikkuvan veden aiheuttama maaperän ainesten kulkeutuminen. Imukokoojavaunu Turvetuotantomenetelmä, jossa jyrsinturve kerätään paineilman avulla. Itsekuumeneminen Turveauman lämpeneminen siinä tapahtuvien biologisten prosessien takia. 2

9 Jako-oja Oja, jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Jyrsinturve Pinnasta jyrsitty ja ilmakuivattu turve, joka kerätään % kosteudessa ja varastoidaan turveaumoihin ennen kuljetusta energialaitoksille. Jyrsös Suon pinnasta irrotettu kuohkea, ohut turvekerros. Karhe Saran suuntainen 1-2 m leveä keko, johon kuiva jyrsös tai palaturve on kerätty (karhettu) kuormaamista ja aumaan siirtoa varten. Karheaminen Kuivan jyrsöksen tai palojen keruu karheelle. Kasvillisuusallas Vesikasveja kasvava laskeutusallas, jossa kasvit (mm. ruoko, korte, sarat, pajut, vehka) sitovat vedessä olevia ravinteita. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Kenttäpalo Varsinaisen turvekentän palo, joka voi saada alkunsa työkoneen pakokaasujen mukana tulevasta kipinästä, kuuman pakosarjan päälle kertyneen pölyn syttymisestä, työkoneen raapaisusta kiveen, aumapalosta, tupakoinnista tms. Keräilyoja Oja, joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne edelleen alapuoleiseen vesistöön. Kiintoaines Vedessä kulkeutuva kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines. Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle, joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojelurakenteet. Kuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä. Yleisimmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Kääntäminen Turpeen pöyhimistä kuivumisen edistämiseksi. 3

10 Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva hiukkasjakoinen aines laskeutuu altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja, jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön. Lohko Useista saroista muodostunut, yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsään, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu ilmaan, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan vähentämällä bruttokuormituksesta luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama eli luonnonhuuhtouma. Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisimmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi). Palaturve Energian tuottamista varten palaksi muotoiltu polttoturve. Usein sylinterin muotoinen tai ns. lainepala. Peruskuivatusvaihe Ajanjakso, jolloin suota kuivatetaan turvetuotantoon. Kestoltaan noin 3-6 vuotta. Pidätin Päisteputken sarjaojan puoleiseen päähän rakennettu pidätin (esim. puinen säleikkö, kelluva salaojaputki, siivilälevy, reikäinen muoviputki tms.), jonka avulla päisteputki pysyy paremmin avoinna. Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Päisteputki Sarkaojan ja kokoojaojan yhdistävä salaojaputki eli putkioja, jonka tarkoituksena on toimia rumpuna työkoneiden liikkuessa saralta toiselle. 4

11 Reunaoja Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja, joka ympäröi tuotantoaluetta. Sarka Yleensä noin 20 m leveä, molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla. Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan. Sarkaoja-allas (lietesyvennys) Noin 5-10 m pituinen (sarkaojan pituuden mukaan) ja noin 0.8 m levyinen syvennys sarkaojan päässä ennen päisteputkea. Sarkaojapidätin Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia. Sato tai saanto Yhden kuivatusjakson aikana tuotettu turvemäärä (m 3 /ha). Tarkkailu Toiminta, jolla pyritään selvittämään esimerkiksi turvetuotannon erilaisia vaikutuksia (käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailu). Tuotantosuo Suoalue, jolla turvetuotanto on käynnissä. Tuotantokuntoinen suo Tuotantoa varten kunnostettu suo, joka turpeen menekin mukaan on joko tuotannossa tai tuotannon ulkopuolella (levossa). Tuotannosta poistunut suoalue Alue, jolla turvetuotantoa ei enää harjoiteta tuotettavan turpeen loppumisen vuoksi. Alueiden jälkikäyttöä selvitellään nykyään laajasti. Alueet voidaan mm. uudelleen vesittää, käyttää peltona, metsittää jne. Turvepöly Turvetuotannon eri työvaiheissa irtoava, hyvin hienojakoinen pölyaines, joka voi tuulten mukana kulkeutua myös tuotantoalueen ulkopuolelle. Turvelaji Turpeen kasvilajikoostumus. Turvelajien pääryhmät ovat rahkaturpeet (S), saraturpeet (C), puuturpeet (L) sekä ruskosammalturpeet (B). Pääturvelajit voidaan jaotella useisiin alalajeihin, mm. tupasvillarahkaturve. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ). Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä). 5

12 Veto-oja Lohkon / lohkojen valumavedet kuljettava oja. Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s). Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva, mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteiden poiston tehostamiseksi. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan Uusia turvetuotantoa koskevia asioita tuli mukaan, kun lakia ja asetusta muutettiin Kuva 1 Periaatekuva turvetuotantoalueesta.

13 7 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Varsinais-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Niinisalo sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2012 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Apuna on käytetty myös Ilmatieteen laitoksen säätilastoja. Vuoden 2012 keskilämpötila (3,9 o C) oli Niinisalossa 0,2 astetta vertailukauden keskilämpötiloja alempi. Vuosi 2012 oli 1,7 astetta edellistä vuotta viileämpi, mikä johtui vuoden 2012 varsin kylmästä joulukuusta (kuva 2). Marras- ja joulukuu 2011 olivat tavallista lämpimämpiä. Keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella tammikuusta maaliskuuhun Kaiken kaikkiaan vuosi 2012 oli normaalia tasoa. Keväällä maaliskuu oli 2,5 astetta tavanomaista lämpimämpi ja huhtikuu hieman keskimääräistä viileämpi. Kesäkuu oli 1,2 astetta vuosien keskiarvoa viileämpi. Heinä- ja elokuun lämpötilat olivat samaa tasoa kuin vertailujaksolla. Edellisen vuoden tapaan heinäkuu oli vuoden lämpimin kuukausi. Syys- ja marraskuu 2012 olivat lämpimämpiä kuin vertailujaksolla. Joulukuu 2012 oli hyvin kylmä. Vuonna 2012 terminen kasvukausi oli normaalin pituinen. Lounais-Suomessa terminen kasvukausi alkoi eli suunnilleen tavanomaiseen aikaan. Terminen kasvukausi päättyi eli vajaan viikon keskimääräistä myöhemmin (Ilmatieteen laitos 2013). Terminen kasvukausi alkaa, kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy, kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Niinisalossa vuosina ja vertailuajanjaksolla

14 3.2 Sadanta Vuonna 2012 Lounais-Suomessa saatiin sateita huomattavasti vertailujakson keskiarvoa (681 mm) enemmän (858 mm). Jo vuoden 2011 joulukuussa satoi paljon (110 mm). Vuonna 2012 vettä satoi keskimääräistä enemmän muina kuukausina, paitsi maalis-, elo- ja marraskuussa. Kaikkein sateisin kuukausi vuonna 2012 oli lokakuu (164 mm), jolloin satoi 93 mm pitkänajan keskiarvoa enemmän. Maaliskuu oli vähäsateisin kuukausi (25 mm). Kesäkuukausina turvetuotantokauden aikana elokuu oli vähäsateisin kuukausi ja heinäkuu sateisin (kuva 3). Heinäkuussa vettä satoi 120 mm, mikä on 34 mm vertailujakson keskiarvoa enemmän. Lokakuun alun sateet nostivat vedenpinnan monessa joessa ajankohdan uuteen ennätykseen. Joet tulvivat etenkin Pohjanmaalla ja Satakunnan pohjoisosassa (Ilmatieteenlaitos 2013). 8 Kuva 3 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Niinisalossa vuosina ja vertailuajanjaksolla Lumitilanne Lounais-Suomessa lunta oli talvella keskimäärästä vähemmän. Joulukuun puoliväliin mennessä lunta oli kertynyt vasta 2 cm. Tammikuussa lumen syvyys oli 21 cm, helmikuussa 34 cm ja maaliskuussa 33 cm (kuva 4). Huhtikuun puolivälissä lunta oli jäljellä enää 1 cm. Terminen talvi alkoi vasta , eli noin seitsemän viikkoa normaalia myöhemmin ja loppui , eli yli kaksi viikkoa keskimääräistä aikaisemmin.

15 9 Lumen syvyys kuukauden 15. päivänä talvella cm Marras Joulu Tammi Helmi Maalis Huhti Kuva 4 Lumen syvyys Niinisalossa talvella ja vertailuajanjaksolla

16 10 4 TARKKAILUN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Käyttötarkkailun puitteissa kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä, kuten esimerkiksi ojituksista ja laskeutusaltaiden puhdistuksista. Käyttötarkkailussa kirjataan ylös myös tuotannon ajoittuminen, tuotantomenetelmät ja ylimääräisten vesinäytteiden ottoajat. Käyttötarkkailun on hoitanut tarkkailun tilaaja Vapo Oy Energia. Tarkkailusoiden osalta tiedot ovat erityisen tärkeitä, koska niiden avulla tulkitaan mm. poikkeuksellisten kuormitustilanteiden syitä. Päästötarkkailu käsittää virtaaman mittauksen, vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti sekä kuormituslaskennan ja tulosten raportoinnin. Vuoden 2012 päästötarkkailun ja raportoinnin on hoitanut Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Päästötarkkailusta on annettu yksityiskohtaiset määräykset ympäristöluvissa. Tuotantoalueella voi olla kuntoonpanoajan, tuotantoajan tai ympärivuotista tarkkailua. Turvetuottaja ottaa kesällä mahdollisuuksien mukaan rankkasadejaksoilla lisänäytteitä. Suurilla tuotantoalueilla voi olla useita erityyppisiä päästötarkkailupisteitä. Uusilla tuotantoalueilla päästötarkkailu aloitetaan ennen toiminnan aloittamista. Jälkihoitovaiheessa päästöjä tarkkaillaan ELY-keskusten määräämän ajan. Vaikutustarkkailut voivat sisältää sekä vesistötarkkailua eli veden fysikaaliskemiallista tarkkailua, biologista tarkkailua että muita vesistöjen tilaan liittyviä selvityksiä. Vaikutustarkkailut aloitetaan jo ennen tuotantovaihetta. Vesistötarkkailussa on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 2012 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Pohjavesitarkkailusta voi olla velvoite tuotantoalueen ympäristöluvassa. Tällöin suoritetaan joko pohjavesialuekohtaista seurantaa tai tilakohtaista talousvesikaivotarkkailua (tarkkailuohjelman kohta 4.4). Pohjavesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 2012 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Biologisia tarkkailuja tehdään 3 6 vuoden välein ELY-keskusten ennalta hyväksymien ohjelmien mukaisesti. Biologisella tarkkailulla voidaan saada tietoa siitä, miten turvetuotannon kuormitus vaikuttaa vesistön tilaan ja miten mahdolliset muutokset näkyvät eliöstön koostumuksessa ja runsaussuhteissa. Pöly- ja melutarkkailua voi olla velvoitteena tuotantoalueen ympäristöluvassa. Jos ympäristöluvassa on tarkkoja määräyksiä mittauksista, toimitaan luvan mukaan. Useimmiten luvassa on määrätty, että pöly- ja/tai melutarkkailu tehdään alueellisen ELY-keskuksen määräämällä tavalla. Tällöin voidaan toimia tarkkailuohjelman kohdassa 4.3 kuvatulla tavalla ensin selvitysmenettelyn kautta ja vasta tarvittaessa suorittaa mittauksia. 4.2 Näytteenotto ja virtaamamittaus Päästötarkkailunäytteet (kertanäyte) on hakenut tarkkailua hoitava konsultti. Näytteenoton yhteydessä konsultti on mitannut virtaaman. Konsultti on myös tarkastanut mittapadot jatkuvatoimisten pinnankorkeusmittarien lukemisen yhteydessä.

17 Useimmilla kohteilla käytössä oleva mittari on mallia Eijkelkamp e+water L. Muutamilla kohteilla on vielä käytössä Telog (WLS-2109e tai WLS-31). Virtaamamittarit mittaavat hydrostaattista painetta ja ilmoittavat vedenpinnan korkeuden senttimetreinä. Laitteen kalibrointi tarkistetaan jokaisella lukukerralla. Pinnankorkeuden keskiarvo 30 minuutin ajalta ja kellonaika ovat tallentuneet virtaamamittarin muistiin. Virtaamamittarin pinnankorkeusaineisto on purettu kannettavalle tietokoneelle tai tiedonkeruulaitteelle (DTU A-203). Kuntoonpanosoilla virtaama on mitattu tarkkailun tilaajan toimesta kuntoonpanotöiden aikana päivittäin. Mitta-asemilla tehdään ennen tuotantokauden alkua vuositarkastus. Mikäli olosuhteet/ laiterikot tms. mittauspaikassa tilapäisesti estävät mittapadon avulla tehtävän virtaaman mittauksen, sovitaan korvaavasta mittausjärjestelystä (esim. läheisen toimivan aseman tietojen käyttö) erikseen ko. ELY-keskuksen kanssa. Virtaaman mittausta voidaan tehdä myös muilla soilla, mikäli niillä on toimivat mittapadot valmiina Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Uusilla kuntoonpanovaiheessa olevilla tuotantoalueilla suolta lähtevästä vedestä on otettu näytteitä mittapadolta tai laskuojasta, mikäli mittapatoa ei ole asennettu. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä krt / kk kevättulva (yleensä ) 1 krt / viikko krt / 2 vko Tuotantovaiheen tarkkailu Tuotantovaiheessa päästöjen tarkkailua tehdään määrävuosina kaikilla tuotantoalueilla osana lupavelvoitetta; yleensä kahden vuoden ajan tuotannon aloittamisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä sekä jälkihoidon aikana. Tuotantovaiheessa on tarkkailtu vesiensuojelumenetelmien toimivuutta ottamalla näytteet ennen vesienkäsittelyjä ja sen jälkeen yleensä neljä kertaa vuodessa (maalishuhtikuu, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu). Näytteenoton yhteydessä on mitattu virtaama Jälkihoitovaihe Jälkihoitovaiheen päästöjä tarkkaillaan tarkkailuohjelman mukaisesti ELYkeskuksen määräämän ajan Ympärivuotinen tarkkailu Ympärivuotiset asemat on varustettu virtaaman mittausta varten lämpöeristetyillä mittapadoilla ja mittalaitteilla, joiden toimintakuntoa on seurattu säännöllisesti. Ympärivuotisen virtaaman mittauksen on toteuttanut vuonna 2012 Nab Labs Oy. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa on tarkkailtu ottamalla näytteet ennen käsittelyä ja sen jälkeen. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta:

18 Kuukaudet Näytteitä krt / kk kevättulva (yleensä ) 1 krt / viikko krt / 2 vko Rankkasadejaksojen näytteenotto Turvetuottaja on ottanut kesällä 2012 mahdollisuuksien mukaan rankkasateiden aikaisissa ylivirtaamatilanteissa lisänäytteitä, jotka kuvaavat runsaasta sateesta johtuvaa veden laadun ja kuormituksen muuttumista. Tavoitteena on saada kultakin asemalta kaksi rankkasateen aikaista lisänäytettä vuosittain. Nab Labs Oy on tehnyt rankkasadenäytteistä laajan analyysivalikoiman mukaiset määritykset. Vuonna 2012 oli tavanomaista enemmän kovia sateita. Myös rankkasadenäytteitä otettiin edellisvuosia huomattavasti enemmän. Yhteensä läntisen Suomen tarkkailuun kuuluvilta turvetuotantoalueilta otettiin 161 kpl rankkasadenäytteitä. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella rankkasadenäytteitä otettiin kesän 2012 aikana 57 kpl (liite 3). 4.3 Näytteiden analysointi Nab Labs Oy:n laboratoriossa näytteistä on määritetty joko laaja tai suppea analyysivalikoima. Ympäristölupien vaatiessa on tehty myös muita analyysejä, esim. nitraatti- ja nitriittitypen summa. Hehkutushäviö on määritetty aina, kun kiintoainepitoisuus on ylittänyt 20 mg/l. Kuntoonpanotarkkailujen näytteistä ja rankkasadenäytteistä on määritetty laaja analyysivalikoima. Tuotantovaiheen tarkkailujen näytteistä on määritetty suppea analyysivalikoima. Ympärivuotisten tarkkailukohteiden näytteistä on määritetty laaja analyysivalikoima talvella ja kevättulvakaudella joka toinen näytteenottokerta ja kesällä joka kolmas näytteenottokerta. Muulloin on määritetty suppea analyysivalikoima. Vesistöihin joutuva kiintoaine koostuu sekä orgaanisesta että epäorgaanisesta aineksesta. Suurin osa turvetuotannon valumavesien kiintoaineesta on orgaanisessa muodossa. Kiintoainepitoisuudet nousevat erityisesti turvetuotantoalueen kuntoonpanovaiheessa. Pohjavesien pinnan alentuminen johtaa alunamaassa hyvin happamien vesiliukoisten yhdisteiden muodostumiseen ja näin ollen ph-arvon alenemiseen. Fosforia ja typpeä huuhtoutuu turvetuotantosoilta enemmän kuin luonnontilaisilta soilta. Ravinteiden määrä purkuvesissä arvioidaan kokonais- ja mineraaliravinteiden perusteella. Turvetuotantoalueelta purkautuvissa vesissä saattaa esiintyä runsaasti ammoniumtyppeä, mutta fosfaattifosforin pitoisuudet ovat yleensä pienet. Rautaa huuhtoutuu kiintoaineeseen sitoutuneena, ja suurimmat rautakuormitukset sattuvatkin yleensä samaan aikaan suuren kiintoainekuormituksen kanssa. Pääosa happipitoisten vesien raudasta on kuitenkin humukseen sitoutuneena. Purkuvesien rautapitoisuus yleensä lisääntyy turvetuotannon vaikutuksesta. Turvetuotanto on paikoitellen lisännyt myös liukoisen orgaanisen aineen (humuksen) huuhtoutumista. Humuspitoisuutta on vesistä vaikea määrittää tarkasti. Humuksen määrä voidaan karkeasti arvioida kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) perusteella.

19 COD Mn on KMnO 4 -kemikaalin aiheuttama orgaanisen aineen kemiallinen hajoaminen, joka kuvastaa orgaanisen aineen hajottamiseen kuluvan hapen määrä. Yleisesti ottaen humusaineksen osuus pintavesien orgaanisesta hiilestä vaihtelee ollen keskimäärin noin 50 %, mutta voimakkaasti värillisissä vesissä jo 90 %. Näin ollen COD Mn -arvo ei kuvasta suoraan humuksen määrää vedessä. Tuloksissa COD Mn -arvo ilmoitetaan yksikössä mg O 2 /l. Laaja analyysivalikoima Kiintoaine Suppea analyysivalikoima Kiintoaine 13 COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Ammomiumtyppi (NH 4 -N) Fosfaattifosfori (suod.) PO 4 -P Rauta COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph 4.4 Päästöjen laskenta Ympärivuotisessa tarkkailussa olevat kohteet, joilla on virtaamamittaus Turvetuotantoalueelta lähtevän veden määrän ja laadun tarkkailutulosten perusteella on laskettu turvetuotannon brutto- ja nettopäästöt vesistöön. Bruttopäästö on suoalueelta lähtevä kokonaisainemäärä, joka koostuu alueen kuivatuksen ja muokkauksen aiheuttamasta päästöstä sekä alueen luonnonhuuhtoumasta eli taustahuuhtoumasta. Bruttopäästön ja luonnonhuuhtouman erotuksena saadaan nettopäästö. Kiintoaineen, typen ja fosforin päästöt on ilmoitettu yksikössä kg/d tai kg/a. Nettopäästö on laskettu vähentämällä tarkkailukohteiden bruttopäästöistä luonnontilaisten soiden ns. taustapitoisuuksien ja tarkkailusuon valuman avulla laskettu taustahuuhtouma. Taustapitoisuuksina on käytetty sovittuja lukuja: kiintoaine 2 mg/l, kokonaisfosfori 20 μg/l, kokonaistyppi 500 μg/l ja COD Mn 35 mg/l O 2. Kemialliselle hapenkulutukselle (COD Mn ) kuormitukset on ilmoitettu yksikössä kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Nettopäästöt on laskettu vastaaville jaksoille kuin bruttopäästöt. Kuormitustarkkailun vesinäyte kuvaa veden laatua näytteenottopäivästä seuraavaan näytteenottopäivään. Laskennassa käytetään näytteenottohetken ja seuraavan näytteenottokerran välistä keskivirtaamaa (ei näytteenottohetken virtaamaa). Päästö lasketaan kertomalla otetun näytteen pitoisuus näytteenottojen välisellä keskivirtaamalla. Taustakuormitus lasketaan samalla periaatteella, mutta pitoisuutena käytetään sovittuja taustapitoisuuksia. 1) K d = C * MQ / 1000 Missä K d = Kuormitus (kg/d) C = havaittu pitoisuus (mg/l) MQ = näytteenottopäivien välinen keskivirtaama (m 3 /d) Jakson kuormitus (kg/ha) saadaan jakamalla bruttokuormitus (kg/d) mittapadon valuma-alalla ja kertomalla jakson (d) pituudella. Tarkkailujakson pituus (Δt) riippuu näytteenottotiheydestä sekä virtaaman muutoksista.

20 2) 14 K bj = K bd / F * Δt Missä K bj = jakson bruttokuormitus (kg/ha) K bd = bruttokuormitus (kg/d) F = Mittapadon valuma-ala (ha) Δt = Jakson pituus (d) Vuosikuormitus (kg / ha a) saadaan tarkkailujaksojen kuormitusten summana. Nettovuosikuormitus (kg/ha a) saadaan vähentämällä bruttokuormituksesta (kg/ha a) nettokuormitus, joka saadaan jakamalla keskimääräisen nettokuormituksen (kg/d) ja jakson pituuden (d) tulo mittapadon valuma-alalla (ha). 3) K na = K ba (K nd * Δt / F) Missä K na = nettokuormitus (kg/ha a) K ba = bruttokuormitus (kg/ha a) K nd = keskimääräinen nettokuormitus (kg/d) F = Mittapadon valuma-ala (ha) Δt = Jakson pituus (d) Kuormituksen laskentatapa pätee myös kevät- ja tulvanäytteisiin sekä rankkasadenäytteisiin. Mikäli padosta ei näytteenottohetkellä virtaa vettä, näytettä ei ole otettu vaan jakson kuormitus lasketaan sitä edeltävän tai seuraavan näytteenoton pitoisuuksien perusteella. Yleensä on käytetty seuraavan näytteenottokerran pitoisuuksia. Tapauskohtaisesti on kuitenkin valittu parhaiten puuttuvalle näytteenottokerralle soveltuva näyte esim. vuodenajan tai virtaamatilanteen mukaan. Turvetuotantoalueen brutto- ja nettokokonaiskuormitus (kg/a) hydrologiselle vuodelle 2012 saadaan kertomalla ominaiskuormitusluvut (kg/ha a) tuotantoalueen pinta-alalla (tuotannossa, levossa, valmistelussa ja tuotannosta poistunut alle 5v). 4) K tot = A tot * K om Missä K tot = Kokonaiskuormitus (kg/a) K om = Ominaiskuormitus (kg/ha a) A tot = Tuotantoalueen pinta-ala (ha) Kullekin ympärivuotiselle tarkkailukohteelle on käytetty kyseisellä kohteella mitattuja lukuja. Koko tuotantoalueen päästöt on laskettu yhden mittauspaikan tulosten perusteella, mikäli vesienkäsittelymenetelmä on ollut sama koko alueella eikä alueella ole muita tarkkailupisteitä. Jos turvetuotantoalueella on muita tarkkailupisteitä, niiden valuma-alueella sijaitsevien tuotantoalojen kuormitukset on laskettu ko. tarkkailupisteen tulosten perusteella. Jos osalla tuotantoaluetta vesienkäsittelymenetelmä on ollut eri kuin tarkkailussa olleilla osa-alueilla, on päästöt tälle alueelle arvioitu erikseen ominaiskuormituslukujen avulla. Päästöt on ilmoitettu kg/d tai kg/a ja kemiallisella hapenkulutuksella kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Tuotannosta viimeisen viiden vuoden aikana poistuneiden alueiden päästöt on laskettu samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätty kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Tämän jälkeen jälkikäyttövaiheessa oleva alue ei ole enää mukana turvetuotannon päästölaskelmissa. Eri vuodenaikojen päästöt on saatu laskemalla eri vuodenajoille keskimääräiset päästöt ja kertomalla ne kunkin vuodenajan pituudella.

21 4.4.2 Ympärivuotiset tarkkailukohteet, joilla ei ole ympärivuotista virtaamamittausta Osalla ympärivuotisista tarkkailukohteista tarkkailu on aloitettu kesken vuoden tai esimerkiksi virtaamamittaria ei ole ollut tai virtaamadataa on vain osalta vuotta. Virtaamamittauksessa on esimerkiksi voinut olla ongelmia, jolloin suon omia virtaamatietoja ei ole voitu kaikilta osin pitää luotettavina. Näiden tarkkailukohteiden osalta on kuormituslaskennassa käytetty mitattuja omia pitoisuuksia ja virtaamatietoja siltä osin kun niitä on ollut käytettävissä. Puuttuville virtaamajaksoille on käytetty lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden (karttaliite 1) keskivalumia. Muutoin laskentaperiaate on sama kuin ympärivuotisille kohteille Täydentävät tarkkailukohteet Täydentävät tarkkailukohteet ovat kohteita, joilta on otettu vain muutamia näytteitä tarkkailujakson aikana. Omaa jatkuvaa virtaamamittausta ei ole. Täydentävän tarkkailukohteen pitoisuuksia on verrattu läheisen alueen ominaiskuormitussoiden pitoisuuksiin. Vuonna 2012 ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan neljään eri alueeseen (kuva 5, karttaliite 1). Lisäksi kunkin alueen (A, B, C, D) sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin (1) ja kuntoonpanovaiheessa oleviin (2) (taulukko 1). Taulukko 1 Ominaiskuormitussuot alueittain jaoteltuna, niiden lukumäärä, tila ja sijoittuminen ELYkeskuksittain. Alue Tarkkailu- Tila Tarkkailusoiden sijainti ELY-keskusten alueella soiden lkm Alue A1 n=3 tuotantovaiheessa Häme / Varsinais-Suomi Alue A2 n=2 valmisteluvaiheessa Häme / Varsinais-Suomi Alue B1 n=17 tuotantovaiheessa Varsinais-Suomi / Etelä-Pohjanmaa / Pirkanmaa Alue B2 n=1 valmisteluvaiheessa Varsinais-Suomi Alue C1 n=3 tuotantovaiheessa Keski-Suomi Alue D1 n=8 tuotantovaiheessa Etelä-Pohjanmaa / Keski-Suomi Alue D2 n=4 valmisteluvaiheessa Etelä-Pohjanmaa / Keski-Suomi Yhteensä n=38

22 16 Kuva 5. Ominaiskuormitussoiden maantieteellinen jaottelu alueisiin A, B, C ja D vuonna Fonttivärit: sininen = perustarkkailu, vihreä = kuntoonpanotarkkailu, oranssi = erillislaaja tarkkailu. Tarkempi kartta liitteessä 1. Täydentävän tarkkailukohteen pitoisuuksia on verrattu läheisen alueen ominaiskuormitussoiden pitoisuuksiin kyseisellä näytejaksolla. Täydentävältä tarkkailupisteeltä mitattu pitoisuus on jaettu ominaiskuormitussoiden keskipitoisuudella. Näin on saatu kertoimet kaikille eri parametreille (kiintoaine, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja COD Mn ) jokaiselle näytekerralle. Esimerkiksi jos täydentävän tarkkailupisteen kiintoainepitoisuus on 10 mg/l ja ominaiskuormitussoiden B1 keskimääräinen kiintoainepitoisuus samalla jaksolla on 5 mg/l, tulee kertoimeksi 2. Näytekertojen kertoimien avulla on arvioitu ympärivuotisesti pitoisuudet täydentävälle tarkkailukohteelle kaikille virtaamajaksoille, joilta läheisiltä ominaiskuormitussoilta on tuloksia. Läheisten ominaiskuormitussoiden jaksojen keskipitoisuudet kerrottiin tarkkailupisteen kertoimilla. Kertoimina on käytetty näytevälille edellisen näytteen kerrointa tai tapauskohtaisesti vuoden keskimääräistä kerrointa, jos näytteiden väli on pitkä. Näin saatujen laskennallisten pitoisuuksien avulla on laskettu täydentävän kohteen kuormitus samalla tavalla kuin ympärivuotisille kohteille (ks. luku 4.4.1). Valumina kuormituslaskennassa on käytetty läheisen alueen samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden keskimääräisiä valumia (l/s km 2 ) Reduktion kautta lasketut kuormitukset Tätä menetelmää käytettiin kohteille, jotka eivät olleet vuonna 2012 tarkkailussa, mutta joiden ympäristöluvassa edellytetään laskemaan kuormitukset aikaisemmin mitattua

23 puhdistustehoa käyttäen. Lähimpänä sijaitsevien ominaiskuormitussoiden (karttaliite 1) keskimääräisistä yläpuolisen vedenlaadun pitoisuuksista laskettiin tarkkailukohteen aikaisemman puhdistustehon perusteella alapuoliset pitoisuudet eri virtaamajaksoilla. Puhdistustehona käytettiin vuosien ajalta otettujen näytteiden puhdistustehon keskiarvoa. Näiden reduktion avulla saatujen laskennallisten pitoisuuksien sekä lähellä sijaisevien ominaiskuormitussoiden keskivalumien avulla laskettiin kuormitukset samalla periaatteella, kuin ympärivuotisilla tarkkailupisteillä (ks. luku 4.4.1) Raportointi Väliraportointi Jokaisen näytteenottopäivän jälkeen Nab Labs on koonnut edeltävän kahden viikon perusjakson (tai muun poikkeavanpituisen jakson) virtaamamittauksen tiedot päästömäärän väliraportointia varten. Väliraportoinnissa on käytetty pääsääntöisesti kahden viikon seurantajaksoa. Tulokset ovat olleet heti niiden valmistuttua ja viimeistään 3 viikon kuluttua näytteenotosta nähtävissä www-palvelussa johon tunnukset saa Vapo Oy:ltä. Tulokset on toimitettu lisäksi kirjallisena postin välityksellä niille Vapo Oy:n toimipaikoille tai muille tarkkailuvelvollisille, joilla ei ole em. yhteyttä. Väliraporteissa on esitetty vesimäärä- ja vedenlaatutiedot ja ominaispäästöjen suuruus g/ha d (kiintoaine, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi) jaksoittain sekä päästöjen kertymä vuoden alusta (kg/km 2 ) ja näihin liittyvä grafiikka. Vuosiraportoinnissa käytetyt kuormitusjaksot poikkeavat väliraportoinneissa käytetyistä jaksoista, sillä jaksoja on tarkennettu ja virtaamien osalta tarkistettu. Jaksojen pituuteen vaikuttavat mm. poikkeavat virtaamat (rankkasateet, nollavirtaamat) sekä vuodenaikojen vaihtuminen. Esimerkiksi virtaamamittarikohteiden osalta kevät on rajattu alkamaan siitä, kun virtaamat ovat lähteneet keväällä nousemaan Vuosiraportointi Pöyry Finland Oy raportoi koko vuoden tarkkailun tulokset päästö-, vesistö- ja pohjavesitarkkailun osalta erillisissä yhteenvetoraporteissa, jotka toimitetaan Vapo Oy:lle ja asianomaisille ELY-keskuksille kirjallisessa muodossa sekä muille tarkkailussa olevien soiden haltijoille ja tarkkailualueen kunnille ensi sijassa sähköisessä muodossa ( Vuonna 2012 sekä kuormitus- että vesistötarkkailujen yhteenvetoraportit on tehty erikseen kullekin ELY-keskukselle. Päästötarkkailun vuosiraporteissa esitetään Vapo Oy:n läntisen Suomen ja muiden tarkkailuun osallistuvien tuotantoalueiden ominaispäästöluvut ja niiden keskiarvot (brutto ja netto) sekä tarkkailuvuoden kokonaispäästöt kunkin tarkkailuvelvollisen osalta ELY-keskuksittain, vesistöalueittain (3. jakovaihe) sekä tuotantoalueittain. Vuotuiset päästömäärät ( ) on laskettu toteutuneiden päästötarkkailujaksojen avulla. Päästöraportti sisältää tarkkailuvuoden päästömäärien tulosten vertailua soiden aikaisempien vuosien ja muiden tarkkailujen tuloksiin taulukkomuodossa sekä graafisesti. Vuosiraportti on laadittu tekstin ja taulukoiden osalta myös sähköiseen muotoon. Tarkkailusoiden vedenlaatua ja kuormitusta on tarkasteltu myös vuodenajoittain. Vuodenajoittaisessa tarkastelussa on noudatettu Ilmatieteen laitoksen ilmoittamia

24 termisten vuodenaikojen jaotteluja tarkkailualueella. Vuonna 2012 kevät alkoi jo maaliskuussa muualla paitsi Keski-Suomessa. Varsinais-Suomen, Pirkanmaan, Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten alueilla vuodenaikoina on käytetty seuraavia jaksoja: Vuodenaika Kuukaudet Päivämäärät Viikot Jakson pituus Talvi joulu - maaliskuu Kevät huhti - toukokuu Kesä touko - syyskuu Syksy syys - joulukuu (2011) (2012) Keski-Suomessa kevät alkoi vasta huhtikuun 10. päivän tienoilla. Kevään alku näkyi myös ympärivuotisten tarkkailukohteiden virtaamissa ja tarkempi kevään alun määrittäminen tarkkailusoille on tehty tarkkailukohteiden virtaamien perusteella. Keski- Suomen ELY-keskuksen alueella vuodenaikoina on käytetty vuosien 2011 ja 2012 osalta seuraavia jaksoja: Vuodenaika Kuukaudet Päivämäärät Viikot Jakson pituus Talvi joulu - huhtikuu Kevät huhti - toukokuu Kesä touko - syyskuu Syksy syys - joulukuu (2011) (2012) Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna 2012 Vuonna 2012 Vapon läntisen Suomen päästötarkkailussa oli mukana 141 pysyvää päästötarkkailuasemaa (liite 7), joista 63 mittasi vesienkäsittelymenetelmän yläpuolista vedenlaatua. Täydentävää tarkkailua suoritettiin 312 pisteellä, niistä 143 oli vesienkäsittelymenetelmän yläpuolisia. Erillislaajan tarkkailun seitsemän yhdeksän joukkoon kuuluivat kahden ruokohelpikosteikon ja kahden kemikalointiaseman tarkkailut. Kuntoonpanovaiheen tarkkailua suoritettiin 39 pisteeltä, joista 16 oli yläpuolisia pisteitä.

25 19 5 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA Yleistä Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä olevia soita oli vuonna 2012 yhteensä 274 kpl, joista Vapo Oy Energian omistamia oli 246 ja yksityisten tuottajien omistamia 29 kpl. Vuodesta 2009 tarkkailussa ovat olleet mukana Vapo-konserniin kuuluvan Kekkilä Oy:n tuotantoalueet. Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 246 suota vetensä 314 reittiä pitkin. Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut ha ja ha yli viisi vuotta sitten. Vapo Oy Energian tuotantoalueiden yhteispinta-alat on esitetty taulukossa 2. Yksityiset turvetuottajat mukaan laskien saadut yhteispinta-alat on esitetty taulukossa 3. Vapon läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevat tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 21 eri vesistöalueen varrella. Vesistöalueista suurimmat ovat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueet. Kalajoen vesistöalue on siirtynyt vuonna 2010 pois Vapon läntisen Suomen tarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteyteen. Läntisen Suomen tarkkailussa mukana olevia Vapo Oy Energian tuotantoalueita vesistöalueittain tarkasteltaessa eniten tuotantosoita tai niiden osia (32 % koko määrästä) oli kappalemääräisesti mitattuna Kokemäenjoen vesistöalueella (99 kpl). Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 875 ha) (taulukko 2) koko läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevan alan kokonaismäärästä oli 25,5 %. Kymijoen vesistöalueella oli 65 ja Kyrönjoen vesistöalueella 41 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 732 ha) edusti 20,5 % kaikesta tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 15,1 %. Karvianjoen vesistöalueella (28 kpl) oli 12,0 % tuotannossa olevasta pinta-alasta. Muiden 17 vesistöalueen osuus oli tuotannossa olevasta pinta-alasta 25,1 %.

26 20 Taulukko 2 Vapo Oy Energian läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue Porvoonjoen vesistöalue Paimionjoen vesistöalue Aurajoen vesistöalue Laajoen vesistöalue Lapinjoen vesistöalue Eurajoen vesistöalue Kokemäenjoen vesistöalue Karvianjoen vesistöalue Lapväärtinjoen vesistöalue Teuvanjoen vesistöalue Närpiönjoen vesistöalue Kyrönjoen vesistöalue Lapuanjoen vesistöalue Purmonjoen vesistöalue Ähtävänjoen vesistöalue Kruunupyynjoen vesistöalue Perhonjoen vesistöalue Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalue Suomenselän rannikkoalueen vesistöalue Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Vaikka tarkkailussa mukana olevat turvetuotantoalueet jakautuivat useamman ELYkeskuksen alueelle, jää painopiste Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle, missä sijaitsi 102 tuotantoaluetta ja lähes puolet tuotannossa olevasta alueesta ( ha). Vähiten tuotannossa olevaa alaa oli Uudenmaan (0,3 %) alueella (taulukko 3). Vuoden 2009 jälkeen raportissa ei ole ollut enää mukana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevan Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueita. Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden raportointi tapahtuu omana kokonaisuutenaan. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella oli tuotannossa ha, levossa 86 ha, valmistelussa 250 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 382 ha. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta tarkkailussa Vapo Oy energian osalta 35 tuotantoaluetta. Taulukko 3 Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2012 (taulukossa mukana myös yksityisten tuottajien pinta-alat. ELY-keskus Pinta-ala, ha (Yksityiset mukana) Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Uusimaa Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä

27 Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailussa oli vuonna 2012 mukana viiden ELY-keskuksen alueella yhteensä 38 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin luotettavat kuormitustiedot koko hydrologiselta vuodelta 2012 (taulukko 4). Näiden ominaiskuormituslukujen laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valumaalueiden pinta-ala oli yhteensä ha, mikä edustaa noin 20 % tarkkailualueen kaikkien turvetuotannossa olevien alueiden tuotantokunnossa olevasta alasta ( ha). Vuonna 2012 ominaiskuormitussoista kaikkiaan 24 suolla oli käytössä pintavalutus, yhdeksällä suolla kasvillisuuskenttä tai -kosteikko, yhdellä suolla laskeutusallas, kahdella suolla ruokohelpikosteikko, yhdellä kemikalointi ja yhdellä kohteella ns. Yli- Kujalan menetelmä. Seitsemän tarkkailupisteen osalta tuotantoalue oli kuntoonpanovaiheessa, loppujen 31 tarkkailupisteen osalta kokonaan tuotannossa. Ominaiskuormituslaskennassa käytetyt suot on esitetty taulukossa 4 ja niiden sijainti liitteessä 1. Vuonna 2012 ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan neljään eri alueeseen (liite 1). Lisäksi kunkin alueen sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin (1) ja kuntoonpanovaiheessa oleviin (2). Tarkkailusoiden määrä vaihteli alueittain. Eniten oli tuotantovaiheen tarkkailusoita alueella B1 (taulukko 4). Vähiten tuotantovaiheen tarkkailusoita oli alueilla A1 ja C1. Kuntoonpanovaiheen tarkkailusoita oli selvästi vähemmän, eikä lainkaan alueella C (Keski-Suomi). Ympärivuotista tarkkailua oli useammalla kohteella, mutta ominaiskuormitussoiksi kaikkia kohteita ei voitu ottaa mukaan lähinnä virtaamamittauksissa olleiden ongelmien vuoksi. Kaikki vuoden 2012 päästötarkkailuasemat on esitetty liitteessä 7. Mukana ovat kaikki asemat, joilta on haettu yksi tai useampi näyte hydrologisena vuonna