VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2011 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

Transkriptio

1 VESISTÖTARKKAILU WWE VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2011 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

2

3 Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2011 Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Veden laatuun liittyviä muuttujia Turvetuotannon käsitteitä SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumitilanne TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS Yleistä Vesistötarkkailun näytteenotto Vesinäytteiden analysointi TURVETUOTANNON KUORMITUS Yleistä Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat v Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu Vedenlaatu eri vuodenaikoina Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Kokonaiskuormitus VESISTÖTARKKAILUT Yleistä TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU ETELÄ-POHJANMAAN ELY- KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA PERHONJOEN VESISTÖALUE Venetjoen valuma-alue Saarineva (Veteli) Kairineva (Halsua) Ullavanjoen valuma-alue Tynnyrikallionneva (Toholampi)... 26

4 9.3 Perhonjoen yläosan alue Ristineva-Laurinneva-Pollarinneva ja Kapustaneva-Laukkulammineva- Sarvinevan tuotantoalue (Veteli) ÄHTÄVÄN-KRUUNUPYYN- JA PURMONJOEN VESISTÖALUEET Purmo norra ån alue Porrasneva (Evijärvi) Kurejoen alue Paskonneva (Alajärvi) Kuninkaanjoen valuma-alue Kuninkaansuo (Soini) Vieresjoen valuma-alue Korpisalonneva-Ruissaarenneva-Pälvineva (Vimpeli) Vimpelinjoen valuma-alue Rahkaneva (Vimpeli) Levijoen valuma-alue Pannuneva (Soini) Kruunupyyn vesistöalue Pyymaanneva-Saapasneva-Iso Saapasneva (Evijärvi) Julkuneva (Veteli) LAPUANJOEN VESISTÖALUE Kuortaneenjärven alue Kurikkaneva (Kuortane) Sarvineva (Kuortane) Kuljunneva (Kuortane) Saarijärvenneva, Västinneva, Kiimaneva ja Hanhineva (Kuortane/Alavus) Pynttärinneva (Alavus) Alavudenjärven alue Matoneva 2 (Töysä) Sillinneva (Alavus) Kauhavanjoen valuma-alue Lamminneva (Lappajärvi/Lapua) Isoneva (Lapua) Kätkänjoen valuma-alue Löyänneva-Matoneva 3-Mylly-Sikaneva ja Teerineva (Kuortane/Alavus/Töysä) Töysänjoen valuma-alue Matoneva 1 (Töysä) Nurmonjoen valuma-alue Tausneva (Kuortane) Haapaneva, Vuorenneva, Vierunneva, Riihineva ja Paaluneva (Alavus/Seinäjoki) Rahka-Romuneva ja Huhtineva (Alavus) Vehkaneva (Alavus) Tervaneva (Alavus/Seinäjoki) Aitaneva (Alavus) KYRÖNJOEN VESISTÖALUE Kyrönjoen yläosan alue Kylkisalonneva (Ilmajoki)... 68

5 12.2 Jalasjoen alue Koirainneva (Jalasjärvi) Mustajoen valuma-alue Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia) Vasikkaneva (Jalasjärvi) Seinäjoen valuma-alue Haukineva (Seinäjoki/Jalasjärvi) Näätäneva (Jalasjärvi) Linnus-Lainesneva ja Valkianeva (Jalasjärvi) Pirjatanneva-Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki) Amerikanneva (Seinäjoki) Karvasuo (Seinäjoki) Hietasalon-Tuuranneva (Virrat) Peuranneva ja Sammattineva (Seinäjoki) Hirvijoen valuma-alue Madesneva, Susineva, Vähä-Hautaneva, Löyhinkineva ja Liikaneva (Jalasjärvi) Kainastonjoen valuma-alue Viitalanneva/Kampinkeidas/Uitonneva (Kauhajoki) Lintuneva (Kurikka) Luhtaneva (Kauhajoki) Kontio- ja Palloneva sekä Iso Korvaneva (Kurikka, Kauhajoki, Jalasjärvi) Lehtineva (Kurikka) Isoneva (Kurikka) Lammasneva (Teuva) KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE Toisveden alue Mäkikylänsuo (Ähtäri) Riihi-Peuraneva (Keuruu) Ähtärinjärven alue Naarasneva (Soini/Lehtimäki) Riita- ja Mustasuo (Ähtäri) Kolunjoen valuma-alue Mato- ja Teerisuo (Soini) Kalliosuo (Soini) Niemisjoen valuma-alue Soidinsuo (Ähtäri) Sarasuo (Ähtäri) Ulpassuo (Soini) Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula) Mölynsuo-Mustassuo (Soini) Pihlajaveden reitin valuma-alue Loukku-, Tupa- ja Majasuon (Ähtäri) Keuruun reitin valuma-alue Saukko-, Riuku- ja Oravasuo (Ähtäri) NÄRPIÖNJOEN VESISTÖALUE Rackarmossen-Östramossen (Närpiö) Siulanneva (Närpiö)

6 Takaneva (Kurikka) LAPVÄÄRTINJOEN VESISTÖALUE Karijoen valuma-alue Mustaisneva (Kauhajoki) Kärjenjoen valuma-alue Helmikäiskeidas/Tempakankeidas/Kotokeidas 1 (Isojoki) TEUVANJOEN VESISTÖALUE Profeetanneva (Teuva) Säärineva (Teuva) LESTINJOEN VESISTÖALUE Teerineva (Lestijärvi) ETELÄ-POHJANMAAN ELY-KESKUKSEN ALUEEN MUUT TURVETUOTTAJAT Koppeloneva (Alajärvi), Mäkelä yhtiöt VESISTÖYHTEENVETO VAPON BIOLOGISET TARKKAILUT ETELÄ-POHAJNMAAN ELY- KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA Kasviplanktontutkimukset Kerttuanjärvellä ja Nummijärvellä Tulokset Kerttuanjärvi Nummijärvi VIITTEET Vesistötarkkailu Kasviplanktonselvitys Liitteet Liite 1 Liite 2 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 2011 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen Vapon tarkkailun kasviplanktonselvitykset 2011 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Jarmo Sillanpää, Ins.(AMK) Eeva-Leena Anttila (FM), kasviplankton

7 Yhteystiedot PL 38, Harjutie Kaustinen puh sähköposti

8

9 1 1 JOHDANTO Vapo Oy Energian Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2009 tarkkailuun mukaan tulivat myös Uudenmaan turvetuotantoalueet. Vuoden 2011 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n laatimaa ja alueellisten ympäristökeskuksien hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2011 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY -keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY -keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY -keskuksilla. Havaintopaikkojen ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat saatavilla Nablabsin nettisivulla Sivut ovat tarkoitettu lähinnä viranomaiskäyttöön ja vaativat sisään kirjauksen. Vuonna 2011 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen 112 tuotantoalueella 163 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2011 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. Vuoden 2011 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi Nab- Labs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella toteutettiin vuonna 2011 Vapon tarkkailuihin liittyen biologista tarkkailua kasviplanktonselvityksillä. Selvityksistä on vastannut Pöyry Finland Oy. Kasviplanktonselvityksen tulokset on käsitelty tässä vesistöyhteenvedossa. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Käytäntö on osoittanut, että turvetuotannon vesistövaikutuksista kertovat raportit ja selvitykset kaipaavat alan perusterminologian selventämistä, jotta lukija paremmin ymmärtäisi lukemaansa. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä.

10 Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla tai Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli, µg/l a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä. Fosfori (KOK-P) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea ja samalla veden ph-arvo laskee. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaines mg/l Kiintoaines on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka)

11 tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta. Usein korkeat CODMn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien CODMn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien CODMn - arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo ph eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen anta- 3

12 ma ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgpt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgpt/l Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi). Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle Kasvillisuusallas Vesikasveja kasvava laskeutusallas, jossa kasvit (mm. ruoko, korte, sarat, pajut, vehka) sitovat vedessä olevia ravinteita Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. puuston raivaus, peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut

13 Kuormitus (päästö) Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva hiukkasjakoinen aines laskeutuu altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskeutunut aines kerätään tietyin väliajoin pois altaan pohjalta. Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön. Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) 5

14 Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan Turvetuotantoa koskevia asioita täsmennettiin, kun lakia ja asetusta muutettiin Turvetuotannon YVA- selvitys pitää tehdä, jos tuotantoalueen koko ylittää 150 ha tai arvioidut ympäristövaikutukset voivat olla laajoja. YVA -prosessin jälkeen voidaan hakea ympäristölupaa YVA - selvityksien perusteella. 6 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Kauhava sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2011 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen säätilastoja vuodelta Vuoden 2011 keskilämpötila (5,3 o C) oli Kauhavalla 2,2 astetta vertailukauden keski-lämpötiloja korkeampi. Vuosi 2011 oli 2,9 astetta edellistä vuotta lämpimämpi, mikä johtui vuoden 2010 kylmistä talvikuukausista ja vuoden 2011 lämpimästä loppuvuodesta (kuva 1). Keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella tammikuusta maaliskuuhun Kaiken kaikkiaan vuosi 2011 oli normaalia lämpimämpi, ainoastaan helmikuu oli vuosien keskiarvoa kylmempi. Helmikuu olikin erittäin kylmä, kuukauden keskilämpötila oli 13,7, mikä 5,7 astetta keskiarvoa kylmempi. Edellisen vuoden tapaan heinäkuu oli vuoden lämpimin kuukausi. Heinäkuun keksilämpötila oli 18,7 astetta, mikä on 3,0 asetetta keskiaroa lämpimämpi. Vuonna 2011 terminen kasvukausi oli normaalia pidempi. Länsi-Suomessa terminen kasvukausi alkoi eli noin viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Terminen kasvukausi päättyi eli noin kolme viikkoa tavanomaista myöhemmin (Ilmatieteen laitos 2011). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella.

15 7 KAUHAVA 25,0 20, , ,0 o C 5,0 0,0-5,0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu -10,0-15,0-20,0 Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Kauhavalla vuosina ja vertailuajanjaksona Sadanta Vuonna 2011 Länsi-Suomessa saatiin sateita huomattavasti vertailujakson keskiarvoa (494 mm) enemmän (684 mm). Keskiarvoon verrattuna vähäsateisempia kuukausia olivat ainoastaan huhti-, loka-, ja marraskuut. Kaikkina muina kuukausina satoi normaalia enemmän. Kaikkein sateisin kuukausi oli syyskuu (129 mm). Marraskuu oli vähäsateisin kuukausi (18 mm). Kesäkuukausina turvetuotantokauden aikana toukokuu oli vähäsateisin kuukausi ja elokuu sateisin. Kaiken kaikkiaan vuosi 2011 oli erittäin runsas sateinen (kuva 2). Kesällä 2011 saatiin rankkoja sadekuuroja ja sateet saattoivat olla paikallisia. Sateiden paikallisuudesta saa hyvän kuvan vertailemalla Kauhavan ja Ähtärin säähavaintoasemien sademääriä. Tarkkailuasemat sijaitsevat suhteellisen lähellä toisiaan, linnuntietä välimatka on 80 km. Heinäkuussa Ähtärin tarkkailuasemalla satoi 133 mm. mikä on 54 mm enemmän kuin Kauhavalla (kuva 3). Sateiden paikallisuus vaikuttaa suuresti myös turvesoiden valumien vertailuun KAUHAVA mm Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 2. Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Kauhavalla vuosina ja vertailuajan-jaksona

16 8 KAUHAVA JA ÄHTÄRI Ähtäri Kauhava mm Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 3. Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Kauhavalla ja Ähtärissä vuonna Lumitilanne Länsi-Suomessa lunta oli talvella keskimäärästä enemmän. Lunta satoi jo lokakuussa jolloin lunta oli 3 cm. Marraskuussa lumen syvyys oli 4 cm, joulukuussa 13 cm, tammikuussa 49 cm ja helmikuussa 65 cm. Maaliskuussa lumikerros oli paksuimmillaan, lunta oli 68 cm, mikä on 45 cm keskivertoa enemmän (Kuva 4). Huhtikuussa lunta oli 5 cm. Terminen talvi alkoi ja loppui noin viikon keskimääräistä aikaisemmin. Lumen syvyys kuukauden 15. päivänä talvella Kauhava Kauhava cm Loka Marras Joulu Tammi Helmi Maalis Huhti Kuva 4. Lumen syvyys Kauhavalla talvella ja vertailuajanjaksolla

17 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut tarkkailun tilaajana toiminut Vapo Oy Energian Länsi-Suomen yksikkö. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 2011 kuormitustarkkailun on hoitanut Nablabs Oy. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistövesinäytteiden otosta ja analysoinnista on vastannut vuonna 2011 Nablabs Oy. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2011 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 275 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 487 havaintopaikalta. Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskusten alueelta oli tarkkailussa mukana myös yksityisten ja yritysten turvesoita. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta on tarkkailussa mukana 41 järvihavaintopistettä ja 122 virtavesipistettä (Taulukko 1). Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet yhteensä Uusimaa Häme Keski-Suomi Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa yhteensä Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; - Järvipistenäytteet maalis-huhtikuussa ja heinä-elokuussa - Joki- ja puropistenäytteet huhti-toukokuussa, elokuussa ja syys-lokakuussa 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä.

18 Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: 10 Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll-%) kiintoaine (vain 1 m) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m) ph sameus väri ph COD Mn (vain 1 m) väri Kokonaisfosfori COD Mn (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) Kokonaistyppi (vain 1 m) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla ) 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS Yleistä Vapo Oy Energian Läntisen Suomen kuormitustarkkailun piirissä olevia soita oli vuonna 2011 yhteensä 266 kpl, joista Vapo Oy Energian omistamia oli 235 ja yksityisten omistamia 31 kpl. Vuonna 2009 mukaan ovat tulleet uusien, kuntoonpanovaiheessa olevien tuotantoalueiden lisäksi Vapo-konserniin kuuluvan Kekkilä Oy:n tuotantoalueet. Aikaisemmin Fortumin omistuksessa olleet 15 tuotantoaluetta ovat siirtyneet Vapon omistukseen. Kaikkien 266 suon yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa ha. Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 235 suota vetensä 312 reittiä pitkin. Vapo Oy:n Läntisen alueen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut ha ja ha yli viisi vuotta sitten. Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevat tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 21 eri vesistöalueen varrella. Vesistöalueista suurimmat ovat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueet (Taulukko 2). Vuonna 2010 Kalajoen vesistöalue siirtyi pois Vapon Läntisen Suomen tarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteyteen. Vapo Oy Energian tuotantoalueita (Taulukko 2) vesistöalueittain tarkasteltaessa, eniten tuotantosoita tai niiden osia (30 % koko määrästä) oli kappalemääräisesti mitattuna Kokemäenjoen vesistöalueella (93 kpl). Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 918 ha) koko Läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevan alan kokonaismäärästä oli 25,7 %. Kymijoen vesistöalueella oli 63 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 475 ha) edusti 19,4 % kaikesta tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 16,4 %. Karvianjoen vesistöalueella (29 kpl) oli 11,2 % tuotantokelpoisesta

19 pinta-alasta. Muiden 17 vesistöalueen osuus oli tuotannossa olevasta pinta-alasta 25,4 %. Taulukko 2. Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue Porvoonjoen vesistöalue Paimionjoen vesistöalue Aurajoen vesistöalue Laajoen vesistöalue Lapinjoen vesistöalue Eurajoen vesistöalue Kokemäenjoen vesistöalue Karvianjoen vesistöalue Lapväärtinjoen vesistöalue Teuvanjoen vesistöalue Närpiönjoen vesistöalue Kyrönjoen vesistöalue Lapuanjoen vesistöalue Purmonjoen vesistöalue Ähtävänjoen vesistöalue Kruunupyynjoen vesistöalue Perhonjoen vesistöalue Lestijoen vesistöalue Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalue Suomenselän rannikkoalueen vesistöalue Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Vaikka tarkkailussa mukana olevat turvetuotantoalueet jakautuivat useamman ELYkeskuksen alueelle, jää painopiste Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle, missä sijaitsi 98 tuotantoaluetta ja lähes puolet tuotannossa olevasta alueesta ( ha). Vähiten tuotannossa olevaa alaa oli Uudenmaan (0,3 %) alueella (Taulukko 3). Vuoden 2009 jälkeen raportissa ei ole ollut enää mukana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevan Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueita. Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden raportointi tapahtuu omana kokonaisuutenaan. Taulukko 3. Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna ELY-keskus Pinta-ala, ha (Yksityiset mukana) Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Uusimaa Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailussa oli vuonna 2011 mukana viiden ELY-keskuksen alueella yhteensä 25 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin luotettavat kuormitustiedot koko hydrologiselta vuodelta Näiden ominaiskuormituslukujen laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-

20 ala oli yhteensä ha, mikä edustaa noin 16 % tarkkailualueen kaikkien turvetuotannossa olevien alueiden tuotantokunnossa olevasta alasta ( ha). Vuonna 2011 oli kahdella pysyvistä päästötarkkailuasemista vesiensuojelumenetelmänä käytössä nk. perustaso, jota on tehostettu ojanpidättimillä. Perustason suolla on käytössä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Kaikkiaan 13 suolla oli käytössä pintavalutus, kahdella suolla virtaaman säätö, kahdella kasvillisuusallas ja pintavalutus, kolmella ruokohelpikosteikko ja neljällä osittain kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Neljä tuotantoalueista oli osittain kuntoonpanovaiheessa, loput 21 kokonaan tuotannossa Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian läntisen kuormitustarkkailun alueella tuotannossa olevien alueiden kokonaispinta-ala oli pysynyt lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Tuotannossa olevia alueita oli 1175 ha vähemmän, valmistelussa olevia suoalueita oli 414 ha vähemmän ja levossa olevia 849 ha enemmän kuin edellisvuonna (Taulukko 4). Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Vuonna 2011 selvästi yleisin vesiensuojelumenetelmä oli pintavalutus (82,4 % tuotantopinta-alasta v %), toiseksi yleisin virtaamansäätö (9,4 % v %) ja kolmanneksi yleisin perustaso (5,3 % v ,9 %). Pintavalutuskentillä puhdistettiin vuonna 2011 purkuvedet yli 80 prosenttia suuremmalta pinta-alalta kuin vuonna Pintavalutuskentät edustavat tällä hetkellä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Taulukko 4. Suon käyttövaiheet ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian Läntisen Suomen kuormitustarkkailun alueella vuonna HEHTAARIA LÄNTISEN SUOMEN KUORMITUS- TARKKAILU Perustaso Pintavalutus tai vastaava Haihd./imeytys Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut Poistunut Poistunut ennen Yhteensä Yhteensä % 5,3 82,4 0,2 2,0 9,4 0,7 0,0 Yhteensä Yhteensä Yhteensä Kemikalointi Valunnan säätö Muu Ei mitään YHTEENSÄ

21 5.2.1 Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat v Vuoden 2011 ominaiskuormitussoiden (25 kpl) vuorokauden keskivalumat on esitetty kuvassa 5. Vertailuarvona Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella olevien ominaiskuormitussoiden (6 kpl) valumat. Kaikilla ominaiskuormitussoilla on käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittari. Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden keskivaluma oli 13,5 l/s km 2. Suurin keskivaluma oli Jokipolvensuolla (25,3 l/s km 2 ) ja pienin Oksuolla (5,4 l/s km 2 ). Ominaiskuormitussuot sijaitsevat maantieteellisesti laajalla alueella, joten myös valumissa on suuria eroja eri alueiden kesken. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevien kuuden ominaiskuormitussuon keskivaluma oli 15,6 l/s km 2. Valuma on hieman kaikkien asemien keskiarvoa suurempi. Suurin valuma oli Takanevalla (22,9 l/s km 2 ) ja pienin Korpisalonnevan laskuojalla 7 (7,9 l/s km 2 ). Suurimmillaan valumat olivat huhtikuussa kevättulvien aikaan (Kuva 5). 13 Ominaiskuormitussoiden valumat hydrologisena v l/s km 2 Keskiarvo (n=25) Etelä-Pohjanmaa (n=6) pvm Kuva 5. Ominaiskuormitussoiden keskimääräiset valumat, sekä Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella sijaitsevien ominaiskuormitussoiden valumat. valumat vuonna Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu Vuonna 2011 ominaiskuormituslaskelmassa huomioitujen pysyvien tarkkailuasemien (25 kpl) keskimääräinen vedenlaatu on esitetty Taulukko 5. Edellisvuoteen verrattuna vedenlaatu oli parantunut kaikkien mitattujen parametrien osalta. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua.

22 Taulukko 5. Pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden 2011 vedenlaatu 14 Vesiensuojelutaso Vedenlaatu ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l ka 2011 (n=25): 5,8 6, ,8 50 ka 2010 (n=26): 6,0 9, ,8 51 ka 2009 (n=25): 6, ,7 47 ka 2008 (n=24): 6,0 8, ,2 48 ka 2007 (n=23): 5,8 9, ,3 58 Minimi: 4,3 1, ,1 0,7 22 Maksimi: 6, ,3 85 Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) 6,2 7, ,4 35 Pintavalutus (n=13) 5,5 4, ,6 60 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 5,9 5, ,0 61 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) 6, ,0 32 Ruokohelpikosteikko (n=3) 6,3 4, ,2 32 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) 6,1 8, ,6 41 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) 5,9 6, ,8 47 Tuotanto/valmistelu (n=5) 5,3 3, ,0 64 Kaikilta kohteilta ei saatu jokaisella mittauskerralla määritettyä näytettä, johtuen jäätymisestä tai mittapisteellä ei ole ollut vettä. Yleisesti voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat vesien ja vesialueiden luonne huomioiden pääsääntöisesti melko pieniä. Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 5,8. Happamin keskimääräinen ph oli Iso- Rydistönkeitaalla (4,3). Lähimpänä neutraalia vesi oli Pajusuolla (ph 6,5). Kemiallisen hapenkulutus (COD Mn -arvo) oli vuositasolla keskimäärin 50 mg O 2 /l, eniten Nanhiansuolla (85 mg O 2 /l) ja vähiten Höystösensuolla (22 mg/l O 2 ). Koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 6,1 mg/l ja korkein Mustakeidas-Saarikeitaalla (19 mg/l). Vähiten kiintoainetta oli Ristinevalta purkautuvassa vedessä (1,1 mg/l). Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden keskimääräinen kiintoainepitoisuus on 2,0 mg/l. Isonevan, Höystösensuon, Helminkäiskeitaan, Iso-Rydistönkeitaan ja Ristinevan kiintoainepitoisuudet olivat alle 3 mg/l. Eniten kokonaisfosforia purkautui Okssuolta (141 g/l) ja vähiten Ristinevalta (12 g/l) vuosikeskiarvon ollessa 63 g/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin pitoisuus on 20 g/l. Fosfaattifosforia purkuvesissä oli keskimäärin 25 g/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin Lammisuolta (4 184 g/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Helminkäiskeitaalla (892 g/l) ja Ristinevalta (963 g/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli purkuvedessä 1785 g/l ja ammoniumtyppeä 598 g/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen pitoisuus on 500 g/l. Rautapitoisin vesi oli Okssuolla (7,3 mg/l). Alhaisin keskipitoisuus oli Ristinevalla (0,7 mg/l) ja Iso-Rydistönkeitaalla (0,7 mg/l) Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 2,8 mg/l. 5.4 Vedenlaatu eri vuodenaikoina Tarkkailusoiden keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna 2011 on esitetty Taulukko 6. Talvella Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat korkeampia kuin muina vuodenaikoina Myös raudan määrä oli talvijakson aikana suurimmillaan. Talven korkeat ravinnepitoi-

23 suudet selittyvät puolestaan pienillä vesimäärillä, jolloin vettä virtaa vähän ja vedet pääsevät väkevöitymään. Keväällä happea kuluttavan aineksen COD Mn -arvo (humus) oli alhaisemmillaan, samoin kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuudet. Kiintoainepitoisuudet olivat puolestaan keväällä korkeimmillaan. Keväällä lumen sulamisvedet vaikuttavat laimentavasti ravinteiden pitoisuuksiin. Kiintoaineen osalta kiintoaineen pitoisuus on keväällä suurin, koska sulamisvesien mukana irtoaa enemmän kiintoainesta. Kesällä (tuotantokaudella) COD Mn -arvo oli korkeammillaan. Syksyllä kiintoainepitoisuudet olivat alimmillaan ja kokonaistypen pitoisuus puolestaan korkeimmillaan. Taulukko 6. Pysyvien tarkkailusoiden vedenlaatu vuonna 2011 vuodenajoittain Vedenlaatu Vuoden- ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn aika 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l talvi 5,9 5, ,0 51 kevät 5,6 10, ,4 27 kesä 5,9 5, ,8 56 syksy 5,7 4, ,3 56 v ,8 6, , Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Vuonna 2011 ominaiskuormitus laskentaan otettiin mukaan myös kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitus. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta lasketaan ainoastaan bruttokuormitus, koska kemialliselle hapenkulutukselle ei ole tarkkaa taustapitoisuutta. Kemiallisen hapenkulutuksen yksikköinä käytetään kg O 2 /d, g O 2 /ha d ja kg O 2 /ha a. Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset ominaiskuormitukset (g/ha d) vuosina on esitetty Taulukko 7. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2011 niiden 25 pysyvän tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta Tarkkailusoiden määrä on viime vuosina vaihdellut kohteen välillä. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli 57 g/ha d, kokonaistypen 11 g/ha d ja kokonaisfosforin 0,26 g/ha d. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitus oli 489 g O 2 /ha d. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli kasvanut kolmanneksen edellisvuodesta. Kokonaistypen nettokuormitus oli noin viidenneksen pienempi ja kokonaisfosfori neljänneksen pienempi edellisvuoteen verrattuna. Taulukko 7. Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g O2/ha d g/ha d ka 2011 (n=25): , ,26 ka 2010 (n=19): , ,35 ka 2009 (n=25): , ,53 ka 2008 (n=24): , ,43 ka 2007 (n=23): , ,54 Ka 2006 (n=24): , ,61 Ka 2005 (n=24): , ,65

24 Kuormitukset vaihtelivat paljon tuotantoalueittain ja eri parametrien kohdalla. Selvästi suurimmat kiintoaineen nettomääräiset kuormitukset tulivat Mustakeidas-Saarikeitaalta (336 g/ha d) ja Mäkikylänsuolta (290 g/ha d). Mustakeidas-Saarikeitaan kiintoaineen kuormitusta nostavat kevään ja syksyn korkeat kiintoainepitoisuudet (62 mg/l ja 56 mg/l). Korkeat kiintoainepitoisuudet ovat seurausta suurista virtaamista. Mäkikylänsuolla kevään erittäin korkea kiintoainepitoisuus (200 mg/l) mitattiin suuren virtaaman aikaan, joten kuormitus on myös suuri. Mäkikylänsuon kiintoainekuormituksesta 92 % tuli kevään aikana. Ristinevalla ja Iso-Rydistönkeitaalla, joilla vesiensuojelun tasona on pintavalutus sekä Höystösensuolla, jossa on käytössä ruokohelpikosteikko, laskennallisen kiintoaineen netto-ominaiskuormitus jäi alhaisista pitoisuuksista johtuen negatiiviseksi. Kokonaistypen nettokuormitus oli suurin Pajusuolla (31 g/ha d) ja Valkeissuolla (24 g/ha d). Sekä Pajusuolla, että Valkeissuolla suurimmat typpikuormitukset syntyivät keväällä 2011, jolloin kovat virtaamat ovat huuhtoneet typpeä purkuvesiin. Pienin typen nettokuormitus oli Ristinevalla (2,8 g/ha d). Ristinevan purkuvesissä oli alhaiset typpipitoisuudet. Suurin nettokuormitus fosforin osalta tuli Mustakeidas-Saarikeitaalta (0,64 g/ha d) ja Pallonevalta (0,62 g/ha d). Mustakeidas-Saarikeitaan vesiensuojelutasona on Kasvillisuusallas. Mustakeidas-Saarikeitaan fosforikuormitus oli suurimmillaan keväällä, jolloin fosforipitoisuus alhainen, mutta virtaama korkea. Isonevalla, Jokipolvensuolla, Pajusuolla, Iso-Rydistönkeitaalla ja Ristinevalla fosforin nettokuormitus oli negatiivinen, koska nettokuormitus alitti laskennallisen luonnon taustakuormitustason. Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailun eräänä tärkeänä tehtävänä on selvittää kuormituksen kokonaismäärän ohella myös sen jakautumista eri vuodenajoille. Tämä on yksi syy, miksi tarkkailu on suunniteltu ympärivuotiseksi. Tarkkailusoiden keskimääräinen ominaiskuormitus eri vuodenaikoina on esitetty Taulukko 8. Vuonna 2011 ympärivuotista tarkkailua, ilman häiriöitä pystyttiin suorittamaan 25 tarkkailupisteellä. Taulukko 8. Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna 2011 Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g O2/ha d g/ha d Talvi (n=25) 21 8,1 0, ,2 0,20 Kevät (n=25) , ,83 Kesä (n=25) , ,40 Syksy (n=25) , ,31 Vuosi (n=25) , ,26 16 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2011 selvästi eri vuodenaikoina. Kaikkien parametrien osalta ominaiskuormitus oli suurin keväällä, jolloin valumat ovat suurimmillaan. Kuormitukset olivat puolestaan talvella pienimmillään, jolloin keskivaluma oli alhainen. Varsinkin kiintoaineen kuormituksen osalta eri vuodenaikojen vaikutus näkyy selvästi. Keväällä kiintoaineen kuormitus on huomattavasti muita vuodenaikoja korkeampi. Virtaamalla on suuri vaikutus kuormituksiin. Keväällä valumat ovat suurimmillaan. Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen valuma oli keväällä 46,2 l/s km 2, kesällä 10,4 l/s km 2, syksyllä 27,8 l/s km 2 ja talvella 3,7 l/s km 2.

25 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun Vuoden aikainen kokonaiskuormitus on tarkkailuun kuulumattomien soiden osalta laskettu pysyvien tarkkailuasemien ympärivuotisen tarkkailun tuloksena saatujen keskimääräisten ominaiskuormituslukujen ja kunkin suon omien pinta-alatietojen avulla. Ympärivuotisessa tarkkailussa olevien soiden laskennassa on käytetty kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 2009 käyttämään samaa laskentaperiaatetta kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä ), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Vuosina tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5 vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kaikki kertomalla pinta-ala (ha) pysyvien tarkkailuasemien kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-10 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin puolet kuormituksista. Seuraavassa on esitetty Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain sekä yksityisten tuottajien osalta. 6.2 Kokonaiskuormitus Vuonna 2011 Vapo Oy Energia Läntisen Suomen kuormitustarkkailun piirisää oli 235 Vapon hallinnoimaa turvetuotantoaluetta. Vesistöalueittain tarkasteltaessa Vapon tuotantoalueet koostuvat yhteensä 312 osa-alueesta. Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten alueelta tarkkailussa oli lisäksi mukana yhteensä 31 yksityisten tuottajien hallinnoimaa turvesuota. Suot sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Pohjoisrajan muodosti Lestijoen vesistöalue Keski-Pohjanmaalla ja itäisin oli puolestaan Kymijoen vesistöalue. Kaikkiaan soita oli 21 eri vesistöalueen alueella. Vapo Oy:n Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevilta soilta tulevat yhteenlasketut brutto- ja nettokuormitukset vuonna 2011 olivat seuraavat (vertailuna vuosien arvot):

26 Vapo Oy Energia läntinen alue Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P 18 Vuosi , ,8 Vuosi , ,8 Vuosi , ,6 Vuosi , ,8 Vuosi , ,6 Yksityisten tuottajien tuotantoalueet sijaitsivat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen (Koppeloneva) ja Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella (30 tuotantoaluetta). Yksityisten tuotantoalueiden yhteenlaskettu nettokuormitus vuonna 2011 oli seuraava (vertailuna vuosien arvot): yksityiset tuottajat Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P Vuosi ,2 0, ,3 0,10 Vuosi ,6 0, ,1 0,16 Vuosi ,5 0, ,8 0,22 Vuosi , ,29 Vuosi , ,32 Vapo Oy Energia Läntisellä alueella oli tuotantoalueita kuuden eri entisen ELYkeskuksen alueella. Selvästi suurin kuormitus syntyi entisen Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella (entinen Länsi-Suomen ympäristökeskus). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset tulivat Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen alueilta. Vuoden 2011 kuormitus ELY-keskuksittain oli seuraava: ELY-keskukset Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto (sisältää yksityiset) tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P Häme 24 5,5 0, ,3 0,09 Pirkanmaa , ,27 Varsinais-Suomi , ,58 Keski-Suomi , ,54 Etelä-Pohjanmaa , ,4 Uusimaa 2,5 0,55 0,0 14 1,7 0,33 0,01 Yhteensä , ,9 Yhteensä , ,9 Yhteensä , ,8 Yhteensä , ,1 Yhteensä , ,8 Vesistöalueittain Vapo Oy:n soiden suurin nettokuormitus edellisvuoden tapaan tuli kiintoaineen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin osalta Kokemäenjoen vesistöalueelta. Seuraavaksi suurimmat kuormitukset kohdistuivat Kyrönjoen ja Kymijoen valumaalueisiin. Vuoden 2011 kuormitus vesistöalueittain oli seuraava: