Vapo Oy Energia. Länsi-Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2010

Transkriptio

1 Vapo Oy Energia Länsi-Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 21 Hämeen ELY-keskuksen alue Uudenmaan ELY-keskuksen alue 1

2 Vapo Oy Energia Länsi-Suomen yksikön turvetuotantoalueiden Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskuksien alueen vesistötarkkailu vuonna JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA VEDEN LAATUUN LIITTYVIÄ MUUTTUJIA TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA LÄMPÖTILA SADANTA LUMI- JA VESITILANNE TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS YLEISTÄ VESISTÖTARKKAILUN NÄYTTEENOTTO VESINÄYTTEIDEN ANALYSOINTI TURVETUOTANNON KUORMITUS YLEISTÄ SOIDEN KÄYTTÖVAIHE JA VESIENSUOJELUMENETELMÄT TARKKAILUSOIDEN VIRTAAMAT JA VALUMAT TARKKAILUSOILTA PURKAUTUVAN VEDEN LAATU VEDENLAATU ERI VUODENAIKOINA TARKKAILUSOIDEN OMINAISKUORMITUSLUVUT VUOSIKUORMITUS VUONNA YLEISTÄ KOKONAISKUORMITUS VESISTÖTARKKAILUT YLEISTÄ TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU HÄMEEN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE VÄÄRÄLAMMENSUO (HATTULA) VARSANSUO (YPÄJÄ) OKSSUO (TAMMELA) RINNANSUO (TAMMELA) RÖYHYNSUO (JANAKKALA) ROITONSUO (JANAKKALA) SAMMALISTONSUO (RIIHIMÄKI) PAIMIONJOEN VESISTÖALUE KOIVANSUO (TAMMELA) PORVOONJOEN VESISTÖALUE HIRVISUO (HOLLOLA) KYMIJOEN VESISTÖALUE JAAKKOLANSUO (HARTOLA) TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU UUDENMAAN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA STORMOSSEN (RAASEPORI) STORMOSSEN (INKOO)...47

3 14. YHTEENVETO KIRJALLISUUS...48 LIITTEET Liite 1 Hämeen ELY-keskuksen alueen Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 21 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Jarmo Sillanpää, Ins.(AMK) Yhteystiedot PL 38, Harjutie Kaustinen puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com 2

4 1. JOHDANTO Vapo Oy Energian Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä- Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 29 tarkkailuun mukaan tuli myös Uudenmaan turvetuotantoalueet. Vuoden 21 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n laatimaa ja alueellisten ympäristökeskuksien hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 21 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELY-keskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY-keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY-keskuksilla. Havaintopaikkojen ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat saatavilla Nablabsin nettisivulla Sivut ovat tarkoitettu lähinnä viranomaiskäyttöön ja vaativat sisään kirjauksen. Hämeen ELY-keskus hoitaa myös Uudenmaan ELY-keskuksen turvetuotannon asioita. Vuonna 21 Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskuksien 1 tuotantoalueella sijaitsi 22 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 21 analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. Vuoden 21 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi NabLabs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy. 2. TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Käytäntö on osoittanut, että turvetuotannon vesistövaikutuksista kertovat raportit ja selvitykset kaipaavat alan perusterminologian selventämistä, jotta lukija paremmin ymmärtäisi lukemaansa. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla tai 3

5 2.1. VEDEN LAATUUN LIITTYVIÄ MUUTTUJIA 16WWE863 A-klorofylli A-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytettään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (198) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-4 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 4 µg/l ylirehevyyttä. Fosfori (KOK-P) Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (198) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25-1 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (198) luokittelun mukaan alle 4 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 4-6 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 6-15 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 15 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea ja veden ph-arvo laskee. Ammoniumtyppi on leville käyttökelpoisessa muodossa ja sen pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaines Vedessä kulkeutuva hiukkasmainen kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 1 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtave3sien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää, eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta. Usein korkeat CODMn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien CODMn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien CODMn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. Sähkönjohtokyky 4

6 Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena. Happamuus eli ph-arvo ph eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat siitä usein alle ph 6:n. Happipitoisuus Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O2/l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 4 mgpt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 1 mgpt/l TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus. Koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pintaalayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi) Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä 5

7 Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle 16WWE863 Kasvillisuusallas Vesikasveja kasvava laskeutusallas, jossa kasvit (mm. ruoko, korte, sarat, pajut, vehka) sitovat vedessä olevia ravinteita Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon ' Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut Kuormitus (päästö) Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi) Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva hiukkasjakoinen aines laskeutuu altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsään, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan Reunaoja Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 2 m leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja 6

8 Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaojapidätin Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi YVA YVA prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan Uusia turvetuotantoa koskevia asioita tuli mukaan kun lakia ja asetusta muutettiin SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Hämeen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Jokioinen sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 21 on tarkasteltu sen tietojen perusteella LÄMPÖTILA Vuoden 21 keskilämpötila (3,6 o C) oli Jokioisissa,7 astetta vertailukauden keskilämpötiloja alhaisempi. Vuosi 21 oli 1,2 astetta edellistä vuotta kylmempi, mikä johtui vuoden 21 kylmistä talvikuukausista (kuva 1). Keskilämpötilat olivat o C:n alapuolella joulukuusta 29 maaliskuuhun 21. Vuonna 21 terminen kasvukausi alkoi Jokioisissa. Terminen kasvukausi alkoi muutamaa päivää tavanomaista aiemmin. Terminen kasvukausi päättyi normaaliin aikaan (Ilmatieteen laitos 21). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leski-lämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-1 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 7

9 25, 2, 15, JOKIOINEN oc 1, 5,, -5, Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu -1, -15, Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Jokioisissa vuosina ja vertailuajanjaksona SADANTA Vuosi 21 oli vähäsateisempi (574 mm/a) kuin vertailujakso (66 mm/a). Edellisenä vuoteen verrattuna vuosi 21 oli Hämeessä hieman sateisempi (v. 29: 496 mm/a). Kevät 21 oli normaalia sateisempi, helmi-toukokuun sademäärä oli korkeampi verrattaessa vuosien keskiarvoon, myös syyskuussa satoi normaalia enemmän. Kesä-elokuussa sateita oli normaalia vähemmän. Tammikuu oli vähäsateisin kuukausi, toukokuu puolestaan tarkkailujakson sateisin aika (kuva 2) JOKIOINEN mm Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 2. Kuukausien sadesummat Jokioisissa vuosina ja vertailuajanjaksona

10 3.3. LUMI- JA VESITILANNE Hämeessä lunta vuonna 21 normaalia enemmän; tammikuussa 22 cm, helmikuussa 36 cm ja maaliskuussa 48 cm (kuun 15. päivän lumitilanne). Varsinkin maaliskuussa oli lunta paljon, huomattavasti enemmän kuin keskimäärin. Lokakuussa lunta satoi ohut kerros, joka myöhemmin suli pois. Joulukuussa lunta oli 16 cm. Terminen talvi alkoi varsin myöhään ja loppui Joulukuun puolenvälin kova pakkasjakso jäädytti järvet etelää myöten. Lumen sulaminen käänsi huhtikuussa vedenkorkeudet ja Etelä- Suomen jokien ja pienten järvien vedenkorkeuden huippu saavutettiin kuukauden alkupuolella. Maan etelärannikon joissa huhtikuun alun virtaamahuiput olivat keskiarvoa suuremmat. Kesä ja syksy olivat vähäsateinen ja jokien virtaamat olivat pieniä. Marraskuun sateet nostivat virtaamia hetkellisesti keskiarvon yläpuolelle. 4. TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1. YLEISTÄ Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut tarkkailun tilaajana toiminut Vapo Oy Energian Länsi- Suomen yksikkö. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 21 kuormitustarkkailun on hoitanut NabLabs Oy. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistönäytteiden otosta ja analysoinnista on vastannut vuonna 21 NabLabs Oy VESISTÖTARKKAILUN NÄYTTEENOTTO Vuonna 21 Vapo Oy:n Länsi-Suomen yksikön vesistötarkkailussa seurattiin 232 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 429 havaintopaikalta. Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELYkeskusten alueelta oli tarkkailussa mukana myös yksityisten ja yritysten turvesoita. Hämeen ELYkeskuksen alueelta tarkkailussa mukana 6 järvihavaintopisteitä ja virtavesipisteitä 18 kpl (taulukko 1). Osa havaintopisteistä oli mukana ennakkotarkkailussa lupahakemuskäsittelyjä varten. Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 21. ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet yhteensä Uusimaa 4 4 Häme Keski-Suomi Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa yhteensä Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; - Järvipistenäytteet maalis-huhtikuussa ja heinä-elokuussa - Joki- ja puropistenäytteet huhti-toukokuussa, elokuussa ja syys-lokakuussa 9

11 4.3. VESINÄYTTEIDEN ANALYSOINTI Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll-%) kiintoaine (vain 1 m) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m) ph sameus väri ph COD Mn (vain 1 m) väri Kokonaisfosfori COD Mn (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, kesä) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, kesä) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, kesä) Kokonaistyppi (vain 1 m) NH 4 -typpi (vain 1 m, kesä) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, kesä) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, kesä) rauta klorofylli-a ( -2 m, kesä) 5. TURVETUOTANNON KUORMITUS YLEISTÄ Vapo Oy Energian läntisellä alueella oli turvetuotannon piirissä olevia soita vuonna 21 yhteensä 263 kpl, joista Vapo Oy Energian omistamia oli 232 ja yksityisten omistamia 31 kpl. Vuonna 29 mukaan ovat tulleet uusien, kuntoonpanovaiheessa olevien tuotantoalueiden lisäksi Vapo-konserniin kuuluvan Kekkilä Oy:n tuotantoalueet. Aikaisemmin Fortumin omistuksessa olleet 15 tuotantoaluetta ovat siirtyneet Vapon omistukseen. Kaikkien 263 suon yhteenlaskettu tuotantokelpoinen ala oli ha. Levossa oli 35 ha ja valmistelussa ha. Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232 suota vetensä 32 reittiä pitkin. Vapo Oy:n tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen ala oli ha. Levossa oli 213 ha ja valmistelussa ha ha oli poistunut tuotannosta alle viisi vuotta sitten, ha yli 5 vuotta sitten. Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Soita on kaikkiaan 2 eri vesistöalueen varrella. Vesistöalueista suurimmat ovat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueet. Vuonna 21 Kalajoen vesistöalue siirtyi pois Vapon Länsi-Suomen tarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteyteen. Vapo Oy Energian tuotantoalueita (taulukko 2) vesistöalueittain tarkasteltaessa, eniten tuotantosoita tai niiden osia (3 % koko määrästä) oli kappalemääräisesti mitattuna Kokemäenjoen vesistöalueella (91 kpl). Kokemäenjoen vesistöalueen tuotantokelpoisen alan osuus (5 962 ha) tuotantokelpoisen alan kokonaismäärästä oli 24,6 %. Kymijoen vesistöalueella oli 6 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai alueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotantokelpoisen suoalan määrä (4 851 ha) edusti 2 % kaikesta tuotantokelpoisesta alasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 16,3 %. Karvianjoen vesistöalu- 1

12 eella (3 kpl) oli 12,2 % tuotantokelpoisesta pinta-alasta. Muiden 16 vesistöalueen osuus oli tuotantokelpoisesta pinta-alasta vajaat 27 %. Taulukko 2. Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 21. Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotanto- Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä kunnossa alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue Porvoonjoen vesistöalue Paimionjoen vesistöalue Aurajoen vesistöalue Lapinjoen vesistöalue Eurajoen vesistöalue Kokemäenjoen vesistöalue Karvianjoen vesistöalue Lapväärtinjoen vesistöalue Teuvanjoen vesistöalue Närpiönjoen vesistöalue Kyrönjoen vesistöalue Lapuanjoen vesistöalue Purmonjoen vesistöalue Ähtävänjoen vesistöalue Kruunupyynjoen vesistöalue Perhonjoen vesistöalue Lestijoen vesistöalue 81 Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalu 79, Suomenselän rannikkoalueen vesistöalue Yhteensä Yhteensä Yhteensä Vaikka tarkkailu jakautuu useamman ELY-keskuksen alueelle, jää painopiste Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueelle (entinen Länsi-Suomen ympäristökeskus), missä sijaitsi 1 tuotantoaluetta ja lähes puolet tuotantokelpoisesta alueesta ( ha). Vähiten tuotantokelpoisesta alasta oli Uudenmaan (,3 %) alueella (taulukko 3). Vuoden 21 raportissa ei ole mukana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevan Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueita. Niiden raportointi tapahtuu Pohjois- Pohjanmaan tarkkailun yhteydessä. Taulukko 3. Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna 21. ELY-keskus Pinta-ala, ha (Yksityiset mukana) Tuotanto- Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä kunnossa alle 5 v yli 5 v Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Uusimaa Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailussa oli vuonna 21 mukana viiden ELYkeskuksen alueella yhteensä 19 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin luotettavat kuormitustiedot koko hydrologiselta vuodelta 21. Näiden ominaiskuormituslukujen laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä ha, mikä edustaa noin 14 % tarkkailualueen kaikkien turvetuotannossa olevien alueiden tuotantokunnossa olevasta alasta ( ha). Vuonna 21 oli yhdellä pysyvistä päästötarkkailuasemista vesiensuojelumenetelmänä käytössä nk. Perustaso jota on tehostettu ojanpidättimillä, jolla tarkoitetaan että suolla on käytössä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Kaikkiaan 1 suolla oli käytössä pintavalutus, kahdella suolla 11

13 virtaaman säätö, kahdella kasvillisuusallas ja pintavalutus sekä kahdella ruokohelpikosteikko ja kahdella osittain kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Kolme tuotantoalueista oli osittain kuntoonpanovaiheessa, loput 16 kokonaan tuotannossa SOIDEN KÄYTTÖVAIHE JA VESIENSUOJELUMENETELMÄT Vapo Oy Energian läntisellä alueella tuotantokunnossa olevien alueiden kokonaispinta-ala oli lisääntynyt 13 ha vuodesta 29 eli se oli pysynyt lähes ennallaan. Valmistelussa olevia suoalueita oli 615 ha enemmän ja levossa olevia 81 ha vähemmän kuin edellisvuonna (taulukko 4). Tuotantokunnossa oleva suo on enintään viisi vuotta sitten tuotantokuntoiseksi valmisteltu tai tuotannossa ollut alue. Mikäli suoalueella ei kuitenkaan ole ollut toimintaa yli viiteen vuoteen, katsotaan se levossa olevaksi. Valmistelussa olevalla suolla tarkoitetaan turvetuotantoa varten kunnostettavaa suota, jossa vuonna 21 on tehty joitain valmistelutöitä, kuten puuston raivausta, ojitusta tai pinnan muokkausta. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Vuonna 21 selvästi yleisin vesiensuojelumenetelmä oli pintavalutus (73 % tuotantopinta-alasta), toiseksi yleisin virtaamansäätö (13 %) ja kolmanneksi yleisin perustaso (1,9 %). Pintavalutuskentillä puhdistettiin vuonna 21 purkuvedet yli 6 prosenttia suuremmalta pinta-alalta kuin vuonna 28. Pintavalutuskentät edustavat tällä hetkellä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Taulukko 4. Suon käyttövaiheet ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian Läntisellä alueella vuonna HEHTAARIA LÄNTINEN SUOMI Perustaso Pintavalutus tai vastaava Haihd./imeytys Tuotantokunnossa Valmistelussa Levossa Poistunut Poistunut Poistunut ennen Yhteensä Yhteensä % 1,9 73,,2 1,8 13,2,6,2 Yhteensä Yhteensä Kemikalointi Valunnan säätö Muu Ei mitään YHTEENSÄ 5.3. TARKKAILUSOIDEN VIRTAAMAT JA VALUMAT Tarkkailusoiden virtaamat on laskettu näytteenottokertojen välisenä keskiarvona. Pysyvien, ympärivuotisesti vuonna 21 toimineiden ja ominaiskuormituslaskennassa käytettyjen päästötarkkailuasemien vuoden keskivirtaama oli 19,3 l/s (vuonna 29 24,7 l/s) ja keskivaluma 12,9 l/s km 2 (vuonna 29 15,2 l/s). Pienin vuoden keskivirtaama oli Jokipolvensuolla (2,4 l/s) ja suurin Kairinevalla (41 l/s). Vuosita- 12

14 solla pienimmät keskivalumat mitattiin ympärivuotisesti tarkkailluista soista Isosuolla (6,2 l/s km 2 ). Suurimmat valumat mitattiin Pajusuolla, jossa keskivaluma oli 3 l/s Suurimmat hetkelliset valumat (taulukko 5) vaihtelivat välillä 36 l/s km 2 (Isosuo) 152 l/s km 2 (Pajusuo), tosin on erittäin todennäköistä, että useat suurimmista valumista on mitattu padotustilanteissa ja mitatut arvot ovat tästä syystä todellisia suuremmat. Pienin hetkellinen valuma oli 13 pysyvällä tarkkailuasemalla l/s km 2 ja useimmilla muilla tarkkailuasemilla lähes l/s km TARKKAILUSOILTA PURKAUTUVAN VEDEN LAATU Vuonna 21 ominaiskuormituslaskelmassa huomioitujen pysyvien tarkkailuasemien (25 kpl) keskimääräinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 5. Vedenlaatu oli lähellä edellisvuosien tasoa. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Taulukko 5. Pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden 21 vedenlaatu Vesiensuojelutaso Vedenlaatu ph Sähkönjoht. Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn 25 C ms/m mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l ka 21 (n=26): 6, 9, ,8 51 ka 29 (n=25): 6, 6, ,7 47 ka 28 (n=24): 6, 5,5 8, ,2 48 ka 27 (n=23): 5,8 5,9 9, ,3 58 Minimi: 4,6 1, ,5,7 19 Maksimi: 6, ,6 87 Vesiensuojelutaso (ka): Perustaso (n=) Virtaaman säätö (n=2) 6,3 8, ,5 37 Pintavalutus (n=13) 5,8 8, ,7 6 Perustaso + ojapidättimet (n=2) 5, ,6 61 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 6, 7, , 61 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n= 6,5 8, ,6 33 Ruokohelpikosteikko (n=3) 6,4 4, ,2 3 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n= 6, ,2 45 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=23) 6,1 9, ,4 49 Tuotanto/valmistelu (n=3) 5,8 1, ,6 67 Kaikilta kohteilta ei saatu jokaisella mittauskerralla määritettyä näytettä, johtuen jäätymisestä tai mittapisteellä ei ole ollut vettä. Yleisesti voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat vesien ja vesialueiden luonne huomioiden pääsääntöisesti melko pieniä. Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 6,. Happamin keskimääräinen ph oli Nanhiansuolla (4,6). Lähimpänä neutraalia vesi oli Pajusuolla (ph 6,7). Orgaanista ainesta (CODMn) havaittiin vuositasolla keskimäärin 51 mg/l, eniten Nanhiansuolla (87 mg/l O2) ja vähiten Höystösensuolla (19 mg/l O2). Koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 9,2 mg/l ja korkein Laurinnevalla (31 mg/l). Vähiten kiintoainetta oli Ristinevalta purkautuvassa vedessä (1,1 mg/l). Höystösensuon, Jokipolvensuon, Satamakeitaan, Helminkäiskeitaan, Kapustannevan, Korpisalonnevan, Porrasnevan ja Östra Mossenin kiintoainepitoisuudet olivat alle 5 mg/l. Eniten kokonaisfosforia purkautui Naarasnevalta (152 μg/l) ja vähiten Ristinevalta (16 μg/l) vuosikeskiarvon ollessa 72 μg/l. Fosfaattifosfori purkuvesissä oli keskimäärin 26 μg/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin Lammisuolta (4 582 μg/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Satamakeitaalta (946 μg/l) ja Ristinevalta (112 μg/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli purkuvedessä 2194 μg/l ja ammoniumtyppeä 945 μg/l. Rautapitoisin vesi oli Kairinevalla (12,6 mg/l). Alhaisin keskipitoisuus oli Östra Mossenilla (,7 mg/l) ja Ristinevalla (,9 mg/l) Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 3,8 mg/l. 13

15 5.5. VEDENLAATU ERI VUODENAIKOINA Tarkkailusoiden keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna 21 on esitetty taulukossa 6. Talvella Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat korkeampia kuin muina vuodenaikoina Myös raudan määrä oli talvijakson aikana suurimmillaan. Keväällä happea kuluttavan aineksen CODMn-arvo oli alhaisemmillaan, samoin kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuudet. Keväällä lumen sulamisvedet vaikuttavat laimentavasti. Kesällä (tuotantokaudella) kiintoainepitoisuus ja CODMn-arvo olivat korkeammillaan. Pienten virtaamien takia kesällä vedet usein väkevöityvät. Syksyllä kokonaistyppipitoisuus ja CODMn olivat lähellä keskimääräistä tasoa, fosfaattifosfori- ja rautapitoisuudet puolestaan alimmillaan. Taulukko 6. Pysyvien tarkkailusoiden vedenlaatu vuonna 21 vuodenajoittain Vedenlaatu Vuoden- ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn aika 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l talvi 6, 7, , 51 kevät 5,9 7, ,8 32 kesä 6,1 8, ,4 61 syksy 6, 5, ,2 48 v. 21 6, 9, , TARKKAILUSOIDEN OMINAISKUORMITUSLUVUT Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräinen ominaiskuormitus (g/ha d) vuosina on esitetty taulukossa 7. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 21 niiden 19 pysyvän tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta 21. Tarkkailusoiden määrä vuonna 21 on pienempi kuin aikaisempina vuosina, johtuen ongelmista virtaamamittauksissa. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli 43 g/ha d, kokonaistypen 14 g/ha d ja kokonaisfosforin,35 g/ha d. Kiintoaineen ja kokonaisfosforin netto-ominaiskuormitukset olivat pienentyneet edellisvuodesta, kokonaistypen pysyneet samana. 19:sta laskelmaan osallistuneesta tuotantoalueesta 16 oli kokonaan tuotannossa ja 3 osittain tuotannossa, osittain valmistelussa. Valmistelussa mukana olleilta tuotantoalueilta ei saatu vuonna 21 kautta vuoden luotettavia virtaamatietoja. Niiden mukanaolo olisi todennäköisesti nostanut keskimääräisiä ominaiskuormituksia. 14

16 Taulukko 7. Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina WWE863 Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g/ha d ka 21 (n=19): 64 19, ,35 ka 29 (n=25): 95 21, ,53 ka 28 (n=24): , ,43 ka 27 (n=23): 89 23, ,54 Ka 26 (n=24): , ,61 Ka 25 (n=24): , ,65 Kuormitukset vaihtelivat paljon soittain ja eri parametrien kohdalla. Selvästi suurimmat kiintoaineen nettomääräiset kuormitukset tulivat Pajusuolta (121 g/ha d), Saarikeitaalta (129 g/ha d) ja Kairinevalta (121 g/ha d). Saarikeitaan Kuormitusta nosti syksyn korkea kiintoainepitoisuus (51 mg/l), jolloin virtaama oli erittäin korkea ja on saanut kiintoainepitoisuudet nousemaan. Pajusuolla kiintoainepitoisuudet olivat alhaisia (1,7 mg/l 12 mg/l), mutta erittäin korkeat virtaamat puolestaan nostivat kuormitusta, varsinkin keväällä. Myös Kairinevalla virtaamat olivat suuria, kevään ja syksyn korkeat kiintoainepitoisuudet nostivat kuormituksia. Kairinevalla vesiensuojeluntasona on perustaso+ojapidättimet ja Pajusuolla virtaaman säätö, näissä kohteissa kuormitukset syntyivät suurien virtaamien aikaan. Ristinevalla ja Helmiäiskeitaalla, joilla vesiensuojelun tasona on pintavalutus sekä Höystösensuolla, jossa on käytössä ruokohelpikosteikko, laskennallisen kiintoaineen netto-ominaiskuormitus jäi alhaisista pitoisuuksista johtuen negatiiviseksi. Kokonaistypen nettokuormitus oli suurin Pajusuolla (47 g/ha d) ja Valkeissuolla (33 g/ha d). Sekä Pajusuolla että Valkeissuolla suurimmat typpikuormitukset syntyi keväällä 21, jolloin kovat virtaamat ovat huuhtoneet typpeä purkuvesiin. Pienin typen nettokuormitus oli Ristinevalla (2,8 g/ha d). Ristinevan purkuvesissä oli alhaiset typpipitoisuudet. Suurin nettokuormitus fosforin osalta tuli Jämiänkeitaalta (1,4 g/ha d) ja Nanhiansuolta (,67 g/ha d). Jämiänkeitaan vesiensuojelutasona on ruokohelpikosteikko. Jämiänkeitaalla fosforikuormitus oli suurimmillaan tammikuussa, jolloin fosforipitoisuus oli korkea. Pienin fosforin kuormitus tuli Ristinevalta, jossa nettokuormitus alitti laskennallisen luonnon taustakuormitustason. Ristinevalla vesiensuojeluntasona on pintavalutus. Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailun eräänä tärkeänä tehtävänä on selvittää kuormituksen kokonaismäärän ohella myös sen jakautumista eri vuodenajoille. Tämä on yksi syy, miksi tarkkailu on suunniteltu ympärivuotiseksi. Tarkkailusoiden keskimääräinen ominaiskuormitus eri vuodenaikoina on esitetty taulukossa 8. Vuonna 21 ympärivuotista tarkkailua, ilman häiriöitä pystyttiin suorittamaan 19 tarkkailupisteellä. Ominaiskuormitusten vertailuun eri vuodenaikoina on otettu mukaan muutama sellainen tarkkailusuo, jolla tarkkailu on onnistunut tietyn jakson aikana. Näin saadaan enemmän kohteita vuodenaikaiseen vertailuun. 15

17 Taulukko 8. Tarkkailusoiden vuosikuormitukset (g/ha d) vuonna 21 16WWE863 Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g/ha d Talvi (n=23) 64 24, ,43 Kevät (n=24) , ,38 Kesä (n=22) 53 1,, ,,25 Syksy (n=21) 63 24,5 4 17,31 Vuosi (n=19) 64 19, ,35 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 21 selvästi eri vuodenaikoina (taulukot 19-23). Keskimäärin korkeimmat ominaiskuormitukset mitattiin kiintoaineen osalta edellisvuoden tapaan kevätjaksolla. Typen osalta suurin kuormitus mitattiin myös kevätjaksolla. Fosforin ominaiskuormitus oli suurimmillaan talvijaksolla. Typen ja fosforin osalta kuormitukset olivat alimmillaan kesäjaksolla, jolloin keskivaluma oli alhainen. Kiintoaineen kuormitus oli alimmillaan syysjaksolla. 6. VUOSIKUORMITUS VUONNA YLEISTÄ Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun Vuoden aikainen kokonaiskuormitus on tarkkailuun kuulumattomien soiden osalta laskettu pysyvien tarkkailuasemien ympärivuotisen tarkkailun tuloksena saatujen keskimääräisten ominaiskuormituslukujen ja kunkin suon omien pinta-alatietojen avulla. Ympärivuotisessa tarkkailussa olevien soiden laskennassa on käytetty kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 29 käyttämään samaa laskentaperiaatetta kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä ), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Vuosina 29 ja 21 tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5 vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kaikki kertomalla pinta-ala (ha) pysyvien tarkkailuasemien kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-1 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin puolet kuormituksista. Seuraavassa on esitetty Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain sekä yksityisten tuottajien osalta KOKONAISKUORMITUS Vuonna 21 Vapo Oy Energia Läntisellä alueella oli 232 Vapon hallinnoimaa turvetuotantoaluetta. Vesistöalueittaisessa tarkastelussa Vapon tuotantoalueet koostuvat yhteensä 32 osa-alueesta. Entisten Keski- ja Länsi-Suomen ympäristökeskusten alueella oli lisäksi yhteensä 31 yksityisten tuottajien hal- 16

18 linnoimaa turvesuota. Suot sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Pohjoisrajan muodosti Lestijoen vesistöalue Keski-Pohjanmaalla ja itäisin oli puolestaan Kymijoen vesistöalue. Kaikkiaan soita oli 2 eri vesistöalueen alueella. Vapo Oy:n soilta tuleva yhteenlaskettu brutto- ja nettokuormitus vuonna 21 oli seuraava (vertailuna vuosien arvot): Vapo Oy Energia läntinen alue Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P Kiintoaine Kok-N Kok-P Vuosi , ,8 Vuosi , ,6 Vuosi , ,8 Vuosi , ,6 Yksityisten tuottajien tuotantoalueet sijaitsivat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen (Koppeloneva) ja Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella (3 tuotantoaluetta). Yksityisten tuotantoalueiden yhteenlaskettu nettokuormitus vuonna 21 oli seuraava (vertailuna vuosien arvot): Fortum Oy ja yksityiset tuottajat Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P Kiintoaine Kok-N Kok-P Vuosi ,6, ,1,16 Vuosi ,5, ,8,22 Vuosi , ,29 Vuosi , ,32 Vapo Oy Energia Läntisellä alueella oli tuotantoalueita kuuden eri entisen ELY-keskuksen alueella. Selvästi suurin kuormitus syntyi entisen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella (entinen Länsi- Suomen ympäristökeskus). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset tulivat Keski-Suomen ja Varsinais- Suomen alueilta. Vuoden 21 kuormitus ELY-keskuksittain oli seuraava: ELY-keskukset Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto (sisältää yksityiset) tonnia tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P Kiintoaine Kok-N Kok-P Häme 18 5,8, ,2,11 Pirkanmaa 64 18, ,35 Varsinais-Suomi , ,9 Keski-Suomi , ,7 Etelä-Pohjanmaa , ,8 Uusimaa 2,,58,2 1,3,42,1 Yhteensä , ,9 Yhteensä , ,8 Yhteensä , ,1 Yhteensä , ,8 Vesistöalueittain Vapo Oy:n soiden suurin nettokuormitus edellisvuoden tapaan tuli kiintoaineen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin osalta Kokemäenjoen vesistöalueelta. Seuraavaksi suurimmat kuormituk- 17

19 set kohdistuivat Kyrönjoen ja Kymijoen valuma-alueisiin. Vuoden 21 kuormitus vesistöalueittain oli seuraava: Vesistöalueet Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P Kiintoaine Kok-N Kok-P 14 Kymijoen va , 73 26,56 18 Porvoonjoen va,64,19,6,42,14,3 27 Paimionjoen va 1,6,48,14 1,1,34,9 28 Aurajoen va 1,5,45,1 1,,32,1 33 Lapinjoen va 2,,61,2 1,3,43,1 34 Eurajoen va 9 2,8,8 6,3 2,,5 35 Kokemäenjoen va , ,1 36 Karvianjoen va 86 22, ,44 37 Lapväärtinjoen va 1 3,3,11 6,1 2,2,7 38 Teuvanjoen va 3,1,9,3 2,1,66,2 39 Närpiönjoen va 7 2,1,6 4,7 1,5,4 42 Kyrönjoen va ,2 9 29,7 44 Lapuanjoen va 46 14,4 3 1,25 46 Purmonjoen va 2 1,8,3,14 1,3,1 47 Ähtävänjoen va 25 7,9, ,6,14 48 Kruunupyynjoen va 22 6,5, ,7,12 19 Perhonjoen va 55 1, ,3,19 51 Lestijoen va 81 Suomenlahden 2,,58,2 1,3,42,1 rannikkoalueen va 83 Suomenselän 12 3,6,11 8 2,6,7 rannikkoalueen va Yhteensä , ,8 Yhteensä , ,6 Yhteensä , ,8 Yhteensä , ,6 18

20 7. VESISTÖTARKKAILUT YLEISTÄ Vuoden 21 Vapo Länsi-Suomen Energia Oy:n vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELYkeskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, on sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi ja myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valumaalueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 21 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueille on laskettu käyttäen vuoden 21 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 21 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1-3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta joillakin alueella pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 21 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1. Tulokset löytyvät myös Nablabsin verkkosivuilta 8. TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU HÄMEEN ELY- KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA 21 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 21. Hämeessä voimassaolevat ympäristöluvat olivat vuonna 21 Janakkalassa Röyhynsuolla ja Roitonsuolla, Hattulassa Väärälammensuolla, Riihimäellä Sammalistonsuolla ja Tammelassa Rinnansuolla, Okssuolla ja Koivansuolla sekä Hollolassa Hirvisuolla. Hartolan Jaakkolansuo on ympäristölupavaiheessa. Ypäjän Varsansuolla ei ole ympäristölupaa, mutta sen vesistötarkkailua on toteutettu jo pitkään. Vapolla on turvetuotantoa myös Ypäjän Letkunsuolla 2 ha alalla ja Forssan Letonsuolla (37,8 ha) mutta niillä ei ole ollut vesistötarkkailua. Uudenmaan ELY-keskuksen alueen Meltolan Stormossenilla on voimassa oleva ympäristölupa. 9. KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35 Kokemäenjoen vesistö on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Se ulottuu Keski-Suomesta Selkämerelle ja sen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 1,99 %. Viljelymaita on ha eli maa-alasta 19 %. Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi on Pirkanmaan Pyhäjärvi ja vesistöalue muodostuu useista eri reiteistä: Ähtärin, Pihlajaveden, Keuruun, Längelmäveden, Hauhon, Vanajaveden ja Ikaalisten reitit. Kokemäenjoen luonnetta on muutettu aikojen saatossa tukinuittoa, tulvasuojelua ja voimalarakentamista varten ja joki on lähes koko pituudeltaan porrastettu voimatalouskäyttöön. Taajamien ja teollisuuden jätevesikuormituksen vähennyttyä hajakuormitus on noussut joen suurimmaksi kuormittajaksi. Turvetuotantoalueita on vesistöalueella noin 9 1 ha, joka on,33 % koko vesistöalueen maa-alasta. Kaikista Kokemäenjoen vesistöalueen turvetuotantoalueista Vapon hallinnassa oli vuonna 21 noin 6 58 ha. 19

21 Kokemäenjoen keskivirtaama (MQ) oli vuonna 21 Huittisissa Loimijoen Maurialankoskessa 16,6 m 3 /s, kun vuosien kesivirtaama on ollut 24,7 m 3 /s (kuva 3). Loimijoen virtaamat olivat poikkeuksellisen korkeita kevättulvien aikaan huhtikuussa, mutta kesällä ja syksyllä hyvin pieniä. m 3 /s Loimijoki, Maurialankoski Kuva 3. Kokemäenjoen vesistöalueen Loimijoen Maurialankosken päiväkeskivirtaamat 21 ja vertailukaudella Kokemäenjoen vesistöalueella Hämeen ELY-keskuksen alueella oli vuonna 21 Vapolla 8 toiminnassa olevaa turvetuotantoaluetta (noin 14 ha), jotka sijaitsivat Vanajan reitillä ja Loimijoen valumaalueella (taulukko 9). 2

22 Taulukko 9. Kokemäenjoen vesistöalueen Hämeen ELY-keskuksen alueen Vapon turvetuotantoalueet 21 ja tuotantoalat. Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 21, ha Tuotanto- Levossa Valmistelussa kunnossa 35 Kokemäenjoen vesistöalue 5961,8 62, Vanajan reitin valuma-alue 461, Hiidenjoen alue 149, Hiidenjoen suualue Röyhynsuo Janakkala 149, Puujoen alue 116, Punkanjoen va Sammalistonsuo Riihimäki 116, Luhdanjoen valuma-alue 76, Luhdanjoen va Roitonsuo Janakkala 76, Hyvikkälänjoen valuma-alue 119, Renkajoen yläosan va Väärälammensuo Hattula 119, Loimijoen valuma-alue 936,4 188, Loimijoen yläosan alue 46, Jokioisen a Varsansuo Ypäjä 26, Ypäjoen va Letkunsuo Ypäjä 2, Pyhäjärven alue 95,6 4, Oksjoen va Okssuo Tammela 95,6 4, Kojonjoen valuma-alue 44, Koijoen yläosan a Letonsuo Forssa 37,8 Kokemäenjoki on eräs kuormitetuimmista joista Suomessa. Nykyään teollisuuden ja jätevesipuhdistamoiden vesistökuormitus on vähäinen verrattuna maatalouden hajakuormitukseen. Satakunnan vesien toimenpideohjelman mukaan Kokemäenjoen vesistöalueen viljelymailta huuhtoutuu fosforia vesistöön vuosittain noin 337 t ja typpeä 9 63 t. Kokemäenjoen alaosan ja Loimijoen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on noin 65 % ja typpikuormituksesta noin 54 %. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueelle oli vuonna 21 kiintoaineen osalta 116 t, typen 32,3 t ja fosforin 1,1 t. Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueilla on arvioitu käyttäen Kokemäenjoen vesistöalueen virtaamahavaintopaikkojen keskivaluntoja ja eri valumaalueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 21 vesistökuormitustietoja. Vuonna 21 keskivalunnat olivat varsin pieniä Kokemäenjoen vesistöalueella vaihdellen välillä 4,1-9,1 l/s*km 2. Suurimmat valunnat olivat Keuruun reitillä ja pienimmät Äetsässä. Kokemäenjoen vesistöalueella Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen kiintoaineen lisäys oli,2 mg/l, typen 6 µg/l ja fosforin,3 µg/l vuonna 21 (taulukko 1). Hämeen ELYkeskuksen 1.jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat erittäin pieniä. 2. jakovaiheen valuma-alueista keskivirtaamatilanteessa kuivausvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset olivat Luhdanjoen valuma-alueella. 3. jakovaiheen valuma-alueista suurimmat vesistökuormitusvaikutukset olivat kiintoaineen osalta Riihimäen Sammalistonsuolla (kiintoaine,26 mg/l), typen ja fosforin osalta Tammelan Oksuolla (Kok-N 86 µg/l ja Kok-P 2,2 µg/l). 21