VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2011 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella

Transkriptio

1 VESISTÖTARKKAILU WWE VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2011 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella

2

3 Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Veden laatuun liittyviä muuttujia Turvetuotannon käsitteitä SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumitilanne TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS Yleistä Vesistötarkkailun näytteenotto Vesinäytteiden analysointi TURVETUOTANNON KUORMITUS Yleistä Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat v Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu Vedenlaatu eri vuodenaikoina Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Kokonaiskuormitus VESISTÖTARKKAILUT Yleistä TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU VARSINAIS-SUOMEN ELY- KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA KARVIANJOEN VESISTÖALUE Inhottujärven-Ala-Honkajärven alue Kurkikeidas (Honkajoki/Kankaanpää) Satamakeidas (Honkajoki/Kankaanpää) Alhonkeidas (Kankaanpää) Honkajoen alue Marja- ja Kotkankeidas (Honkajoki) Karvianjoen yläosan alue

4 Horma-Säkkineva (Kauhajoki/Karvia) Alkkia (Parkano/Karvia) Tuorijoen valuma-alue Heitonneva (Merikarvia) Otamonjoen valuma-alue Huidankeidas (Honkajoki) Leppisuo 1 (Siikainen) Leppisuot 2 (Siikainen) Koivistonkeidas (Kankaanpää) Nummijoen valuma-alue Koihna- ja Säkkineva (Kauhajoki) Viitalanneva/Kampinkeidas/Uitonneva (Kauhajoki) Suomijoen valuma-alue Suomikeidas-Mustakeidas-Loukaskeidas-Haitikeidas (Karvia) Pohjoisneva (Parkano) KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE Kokemäenjoen alue Lammisuo (Köyliö) Nanhiansuo-Vittassuo (Huittinen) Hakasuo (Huittinen) Kurkelansuo (Nakkila) Ikaalisten reitin valuma-alue Jämiänkeidas-Hirvikeidas (Kankaanpää/Jämijärvi) Viherperänkeidas (Kankaanpää/Jämijärvi) Saarikeidas, Lauttneva, Haukkaneva, Mustakeidas, Vatilähteenneva (Jämijärvi) Loimijoen valuma-alue Matkussuo (Köyliö/Vampula) Haaroistensuo (Oripää) Arkkuinsuo-Isosuo ja Lylysuo (Punkalaidun) Linturahka (Mellilä) USKELANJOEN VESISTÖALUE Heposuo (Somero) PAIMIONJOEN VESISTÖALUE Juvanrahka (Tarvasjoki) AURAJOEN VESISTÖALUE Harmantinsuo (Mellilä) LAAJOEN VESISTÖALUE Raumjärvensuo (Laitila) SIRPPUJOEN VESISTÖALUE Isorahka-Hankeransuo (Laitila)... 86

5 3 16 LAPINJOEN VESISTÖALUE Joutsuo (Eura) Kirvessuo (Eura) EURAJOEN VESISTÖALUE Lammisuo-Kahalansuo (Eurajoki/Kiukainen) Eurassuo (Eura) SELKÄMEREN RANNIKKOALUEEN VESISTÖALUE Iso Rydistönkeidas (Merikarvia) Kotoneva (Merikarvia) Kirinneva (Merikarvia) VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VAPON BIOLOGISET TARKKAILUT VARSINAIS-SUOMEN ELY- KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA Kasviplanktontutkimukset Honkajärvellä, Iso-Leppijärvellä ja Karvianjärvellä Tulokset Honkajärvi Iso-Leppijärvi Karvianjärvi Piilevätutkimukset Laajoella, Sammaljoella ja Samminjoella Tulokset Laajoki Sammaljoki Samminjoki VIITTEET Vesistötarkkailu Kasviplanktonselvitys Piileväselvitys Liitteet Liite 1 Vapon turvesoiden vesistötarkkailutuloskooste vuodelta 2011 Liite 2 Kasviplanktonmääritystulokset vuodelta 2011 Liite 3 Piilevämääritystulokset vuodelta 2011 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Jarmo Sillanpää, Ins. (AMK) Eeva-Leena Anttila (FM), kasviplankton ja piilevät Yhteystiedot PL 38, Harjutie Kaustinen sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com puh

6 1 JOHDANTO Vapo Oy Energian Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2009 tarkkailuun mukaan tulivat myös Uudenmaan turvetuotantoalueet. Vuoden 2011 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n laatimaa ja alueellisten ympäristökeskuksien hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2011 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY -keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY -keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY -keskuksilla. Havaintopaikkojen ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat saatavilla Nablabsin nettisivulla Sivut ovat tarkoitettu lähinnä viranomaiskäyttöön ja vaativat sisään kirjauksen. Vuonna 2011 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 44 tuotantoalueella 86 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2011 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. Vuoden 2011 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi NabLabs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy. Varsinais-Suomen Ely-keskuksen alueella toteutettiin vuonna 2011 Vapon tarkkailuihin liittyen biologista tarkkailua sisältäen piilevä-, kasviplankton- ja pohjaeläinselvityksiä. Selvityksistä on vastannut Pöyry Finland Oy. Kasviplankton ja piileväselvityksien tulokset on käsitelty tässä yhteenvedossa, sen sijaan pohjaeläinselvityksistä tehdään erillinen yhteenveto. 4 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Käytäntö on osoittanut, että turvetuotannon vesistövaikutuksista kertovat raportit ja selvitykset kaipaavat alan perusterminologian selventämistä, jotta lukija paremmin ymmärtäisi lukemaansa. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä

7 5 ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla tai Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli, µg/l a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä. Fosfori (KOK-P) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea ja samalla veden ph-arvo laskee. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaines mg/l Kiintoaines on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiin-

8 6 toainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta. Usein korkeat CODMn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien CODMn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien CODMn - arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo ph eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgpt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgpt/l.

9 7 2.2 Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi). Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle Kasvillisuusallas Vesikasveja kasvava laskeutusallas, jossa kasvit (mm. ruoko, korte, sarat, pajut, vehka) sitovat vedessä olevia ravinteita Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. puuston raivaus, peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut Kuormitus (päästö) Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi).

10 Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva hiukkasjakoinen aines laskeutuu altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskeutunut aines kerätään tietyin väliajoin pois altaan pohjalta. Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön. Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. 8

11 Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan Turvetuotantoa koskevia asioita täsmennettiin, kun lakia ja asetusta muutettiin Turvetuotannon YVA- selvitys pitää tehdä, jos tuotantoalueen koko ylittää 150 ha tai arvioidut ympäristövaikutukset voivat olla laajoja. YVA -prosessin jälkeen voidaan hakea ympäristölupaa YVA - selvityksien perusteella. 9 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Varsinais-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Niinisalo sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2011 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Apuna on käytetty Ilmatieteen laitoksen säätilastoja vuodelta Vuoden 2011 keskilämpötila (5,6 o C) oli Niinisalossa 1,9 astetta vertailukauden keskilämpötiloja korkeampi. Vuosi 2011 oli 2,5 astetta edellistä vuotta lämpimämpi, mikä johtui vuoden 2010 kylmistä talvikuukausista ja vuoden 2011 lämpimästä loppuvuodesta (kuva 1). Keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella tammikuusta maaliskuuhun Vuosi 2011 oli normaalia lämpimämpi, ainoastaan helmikuu oli vuosien keskiarvoa kylmempi. Helmikuu oli erittäin kylmä, kuukauden keskilämpötila oli -11,6, mikä 4,7 astetta keskiarvoa kylmempi. Edellisen vuoden tapaan heinäkuu oli vuoden lämpimin kuukausi. Heinäkuun keksilämpötila oli 18,9 astetta, mikä on 3,0 asetetta keskiaroa lämpimämpi. Vuonna 2011 terminen kasvukausi oli normaalia pidempi. Lounais-Suomessa terminen kasvukausi alkoi eli noin viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Terminen kasvukausi päättyi eli noin kolme viikkoa tavanomaista myöhemmin (Ilmatieteen laitos 2012). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella.

12 10 NIINISALO 25, ,0 15, oc 10,0 5,0 0,0-5,0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu -10,0-15,0 Kuva 1 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Niinisalossa vuosina ja vertailuajanjaksona Sadanta Vuonna 2011 Varsinais-Suomessa saatiin sateita huomattavasti vertailujakson keskiarvoa (670 mm) enemmän (708 mm). Keskiarvoon verrattuna sateisempia kuukausia olivat tammi-, touko-, syys-, ja joulukuu. Kaikkina muina kuukausina satoi normaalia vähemmän. Kaikkein sateisin kuukausi oli syyskuu (156 mm), jolloin satoi 84 mm pitkänajan keskiarvoa enemmän. Huhtikuu oli vähäsateisin kuukausi (15 mm). Kesäkuukausina turvetuotantokauden aikana toukokuu oli vähäsateisin kuukausi ja heinäkuu sateisin (kuva 2) mm NIINISALO 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 2 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Niinisalossa vuosina ja vertailuajanjaksona

13 3.3 Lumitilanne Varsinais-Suomessa lunta oli talvella keskimäärästä enemmän. Lunta satoi jo lokakuussa jolloin lunta oli 2 cm. Marraskuussa lumen syvyys oli 4 cm, joulukuussa 12 cm, tammikuussa 47 cm ja helmikuussa 57 cm. Maaliskuussa lumikerros oli paksuimmillaan, lunta oli 63 cm, mikä on 16 cm keskivertoa enemmän (Kuva 3). Huhtikuussa lunta oli 2 cm. Terminen talvi alkoi noin viikkoa normaalia myöhemmin ja loppui noin viikon keskimääräistä myöhemmin. 11 Lumen syvyys kuukauden 15. päivänä talvella cm Loka Marras Joulu Tammi Helmi Maalis Huhti Kuva 3 Lumen syvyys Niinisalossa talvella ja vertailuajanjaksolla TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut tarkkailun tilaajana toiminut Vapo Oy Energian Länsi-Suomen yksikkö. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 2011 kuormitustarkkailun on hoitanut Nablabs Oy. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistönäytteiden otosta ja analysoinnista on vastannut vuonna 2011 Nablabs Oy. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2011 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 275 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 487 havaintopaikalta. Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskusten alueelta oli tarkkailussa mukana myös yksityisten ja yritysten turvesoita. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta on tarkkailussa mukana kuusi järvihavaintopistettä ja 80 virtavesipistettä (Taulukko 1).

14 12 Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet yhteensä Uusimaa Häme Keski-Suomi Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa yhteensä Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; - Järvipistenäytteet maalis-huhtikuussa ja heinä-elokuussa - Joki- ja puropistenäytteet huhti-toukokuussa, elokuussa ja syys-lokakuussa 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll-%) kiintoaine (vain 1 m) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m) ph sameus väri ph COD Mn (vain 1 m) väri Kokonaisfosfori COD Mn (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) Kokonaistyppi (vain 1 m) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla )

15 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS Yleistä Vapo Oy Energian Läntisen Suomen kuormitustarkkailun piirissä olevia soita oli vuonna 2011 yhteensä 266 kpl, joista Vapo Oy Energian omistamia oli 235 ja yksityisten omistamia 31 kpl. Vuonna 2009 mukaan ovat tulleet uusien, kuntoonpanovaiheessa olevien tuotantoalueiden lisäksi Vapo-konserniin kuuluvan Kekkilä Oy:n tuotantoalueet. Aikaisemmin Fortumin omistuksessa olleet 15 tuotantoaluetta ovat siirtyneet Vapon omistukseen. Kaikkien 266 suon yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa ha. Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 235 suota vetensä 312 reittiä pitkin. Vapo Oy:n Läntisen alueen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut ha ja ha yli viisi vuotta sitten. Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevat tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 21 eri vesistöalueen varrella. Vesistöalueista suurimmat ovat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueet (Taulukko 2). Vuonna 2010 Kalajoen vesistöalue siirtyi pois Vapon Läntisen Suomen tarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteyteen. Vapo Oy Energian tuotantoalueita (Taulukko 2) vesistöalueittain tarkasteltaessa, eniten tuotantosoita tai niiden osia (30 % koko määrästä) oli kappalemääräisesti mitattuna Kokemäenjoen vesistöalueella (93 kpl). Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 918 ha) koko Läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevan alan kokonaismäärästä oli 25,7 %. Kymijoen vesistöalueella oli 63 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 475 ha) edusti 19,4 % kaikesta tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 16,4 %. Karvianjoen vesistöalueella (29 kpl) oli 11,2 % tuotantokelpoisesta pinta-alasta. Muiden 17 vesistöalueen osuus oli tuotannossa olevasta pinta-alasta 25,4 %. Taulukko 2. Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue Porvoonjoen vesistöalue Paimionjoen vesistöalue Aurajoen vesistöalue Laajoen vesistöalue Lapinjoen vesistöalue Eurajoen vesistöalue Kokemäenjoen vesistöalue Karvianjoen vesistöalue Lapväärtinjoen vesistöalue Teuvanjoen vesistöalue Närpiönjoen vesistöalue Kyrönjoen vesistöalue Lapuanjoen vesistöalue Purmonjoen vesistöalue Ähtävänjoen vesistöalue Kruunupyynjoen vesistöalue Perhonjoen vesistöalue Lestijoen vesistöalue Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalue Suomenselän rannikkoalueen vesistöalue Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä

16 14 Vaikka tarkkailussa mukana olevat turvetuotantoalueet jakautuivat useamman ELYkeskuksen alueelle, jää painopiste Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle, missä sijaitsi 98 tuotantoaluetta ja lähes puolet tuotannossa olevasta alueesta ( ha). Vähiten tuotannossa olevaa alaa oli Uudenmaan (0,3 %) alueella (Taulukko 3). Vuoden 2009 jälkeen raportissa ei ole ollut enää mukana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevan Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueita. Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden raportointi tapahtuu omana kokonaisuutenaan. Taulukko 3. Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna ELY-keskus Pinta-ala, ha (Yksityiset mukana) Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Uusimaa Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailussa oli vuonna 2011 mukana viiden ELY-keskuksen alueella yhteensä 25 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin luotettavat kuormitustiedot koko hydrologiselta vuodelta Näiden ominaiskuormituslukujen laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valuma-alueiden pintaala oli yhteensä ha, mikä edustaa noin 16 % tarkkailualueen kaikkien turvetuotannossa olevien alueiden tuotantokunnossa olevasta alasta ( ha). Vuonna 2011 oli kahdella pysyvistä päästötarkkailuasemista vesiensuojelumenetelmänä käytössä nk. perustaso, jota on tehostettu ojanpidättimillä. Perustason suolla on käytössä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Kaikkiaan 13 suolla oli käytössä pintavalutus, kahdella suolla virtaaman säätö, kahdella kasvillisuusallas ja pintavalutus, kolmella ruokohelpikosteikko ja neljällä osittain kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Neljä tuotantoalueista oli osittain kuntoonpanovaiheessa, loput 21 kokonaan tuotannossa. 5.2 Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian läntisen kuormitustarkkailun alueella tuotannossa olevien alueiden kokonaispinta-ala oli pysynyt lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Tuotannossa olevia alueita oli 1175 ha vähemmän, valmistelussa olevia suoalueita oli 414 ha vähemmän ja levossa olevia 849 ha enemmän kuin edellisvuonna (Taulukko 4). Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Vuonna 2011 selvästi yleisin vesiensuojelumenetelmä oli pintavalutus (82,4 % tuotantopinta-alasta v %), toiseksi yleisin virtaamansäätö (9,4 % v %) ja kolmanneksi yleisin perustaso (5,3 % v ,9 %). Pintavalutuskentillä puhdistettiin vuonna 2011 purkuvedet yli 80 prosenttia suuremmalta pinta-alalta kuin vuonna Pintavalutuskentät edustavat tällä hetkellä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT).

17 Taulukko 4. Suon käyttövaiheet ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian Läntisen Suomen kuormitustarkkailun alueella vuonna HEHTAARIA LÄNTISEN SUOMEN KUORMITUS- TARKKAILU Perustaso Pintavalutus tai vastaava Haihd./imeytys Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut Poistunut Poistunut ennen Yhteensä Yhteensä % 5,3 82,4 0,2 2,0 9,4 0,7 0,0 Yhteensä Yhteensä Yhteensä Kemikalointi Valunnan säätö Muu Ei mitään YHTEENSÄ 5.3 Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat v Vuoden 2011 ominaiskuormitussoiden (25 kpl) vuorokauden keskivalumat on esitetty kuvassa 4. Vertailuarvona Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella olevien ominaiskuormitussoiden (7 kpl) valumat. Kaikilla ominaiskuormitussoilla on käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittari. Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden keskivaluma oli 13,5 l/s km 2. Suurin keskivaluma oli Jokipolvensuolla (25,3 l/s km 2 ) ja pienin Oksuolla (5,4 l/s km 2 ). Ominaiskuormitussuot sijaitsevat maantieteellisesti laajalla alueella (kuva 4), joten myös valumissa on suuria eroja eri alueiden kesken. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevien seitsemän ominaiskuormitussuon keskivaluma oli 10,2 l/s km 2. Valuma on hieman kaikkien ominaiskuormitussoiden keskiarvoa pienempi. Suurin valuma oli Helminkäiskeitaalla (15,9 l/s km 2 ) ja pienin Nanhiansuolla (6,5 l/s km 2 ). Suurimmillaan valumat olivat syyskuussa (Kuva 4).

18 16 Ominaiskuormitussoiden valumat hydrologisena v l/s km 2 Keskiarvo (n=25) Varsinais-Suomi (n=7) pvm Kuva 4. Ominaiskuormitussoiden keskimääräiset valumat sekä Varsinais-Suomen ELYkeskuksen sijaitsevien ominaiskuormitussoiden valumat vuonna Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu Vuonna 2011 ominaiskuormituslaskelmassa huomioitujen pysyvien tarkkailuasemien (25 kpl) keskimääräinen vedenlaatu on esitetty Taulukko 5. Edellisvuoteen verrattuna vedenlaatu oli parantunut kaikkien mitattujen parametrien osalta. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Taulukko 5. Pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden 2011 vedenlaatu Vesiensuojelutaso Vedenlaatu ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l ka 2011 (n=25): 5,8 6, ,8 50 ka 2010 (n=26): 6,0 9, ,8 51 ka 2009 (n=25): 6, ,7 47 ka 2008 (n=24): 6,0 8, ,2 48 ka 2007 (n=23): 5,8 9, ,3 58 Minimi: 4,3 1, ,1 0,7 22 Maksimi: 6, ,3 85 Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) 6,2 7, ,4 35 Pintavalutus (n=13) 5,5 4, ,6 60 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 5,9 5, ,0 61 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) 6, ,0 32 Ruokohelpikosteikko (n=3) 6,3 4, ,2 32 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) 6,1 8, ,6 41 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) 5,9 6, ,8 47 Tuotanto/valmistelu (n=5) 5,3 3, ,0 64 Kaikilta kohteilta ei saatu jokaisella mittauskerralla määritettyä näytettä, johtuen jäätymisestä tai mittapisteellä ei ole ollut vettä. Yleisesti voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat vesien ja vesialueiden luonne huomioiden pääsääntöisesti melko pieniä.

19 17 Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 5,8. Happamin keskimääräinen ph oli Iso- Rydistönkeitaalla (4,3). Lähimpänä neutraalia vesi oli Pajusuolla (ph 6,5). Kemiallisen hapenkulutus (COD Mn -arvo) oli vuositasolla keskimäärin 50 mg O 2 /l, eniten Nanhiansuolla (85 mg O 2 /l) ja vähiten Höystösensuolla (22 mg/l O 2 ). Koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 6,1 mg/l ja korkein Mustakeidas-Saarikeitaalla (19 mg/l). Vähiten kiintoainetta oli Ristinevalta purkautuvassa vedessä (1,1 mg/l). Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden keskimääräinen kiintoainepitoisuus on 2,0 mg/l. Isonevan, Höystösensuon, Helminkäiskeitaan, Iso-Rydistönkeitaan ja Ristinevan kiintoainepitoisuudet olivat alle 3 mg/l. Eniten kokonaisfosforia purkautui Okssuolta (141 g/l) ja vähiten Ristinevalta (12 g/l) vuosikeskiarvon ollessa 63 g/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin pitoisuus on 20 g/l. Fosfaattifosforia purkuvesissä oli keskimäärin 25 g/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin Lammisuolta (4 184 g/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Helminkäiskeitaalla (892 g/l) ja Ristinevalta (963 g/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli purkuvedessä 1785 g/l ja ammoniumtyppeä 598 g/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen pitoisuus on 500 g/l. Rautapitoisin vesi oli Okssuolla (7,3 mg/l). Alhaisin keskipitoisuus oli Ristinevalla (0,7 mg/l) ja Iso-Rydistönkeitaalla (0,7 mg/l) Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 2,8 mg/l. 5.5 Vedenlaatu eri vuodenaikoina Tarkkailusoiden keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna 2011 on esitetty Taulukko 6. Talvella Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat korkeampia kuin muina vuodenaikoina Myös raudan määrä oli talvijakson aikana suurimmillaan. Talven korkeat ravinnepitoisuudet selittyvät puolestaan pienillä vesimäärillä, jolloin vettä virtaa vähän ja vedet pääsevät väkevöitymään. Keväällä happea kuluttavan aineksen COD Mn -arvo (humus) oli alhaisemmillaan, samoin kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuudet. Kiintoainepitoisuudet olivat puolestaan keväällä korkeimmillaan. Keväällä lumen sulamisvedet vaikuttavat laimentavasti ravinteiden pitoisuuksiin. Kiintoaineen osalta kiintoaineen pitoisuus on keväällä suurin, koska sulamisvesien mukana irtoaa enemmän kiintoainesta. Kesällä (tuotantokaudella) COD Mn -arvo oli korkeammillaan. Syksyllä kiintoainepitoisuudet olivat alimmillaan ja kokonaistypen pitoisuus puolestaan korkeimmillaan. Taulukko 6. Pysyvien tarkkailusoiden vedenlaatu vuonna 2011 vuodenajoittain Vedenlaatu Vuoden- ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn aika 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l talvi 5,9 5, ,0 51 kevät 5,6 10, ,4 27 kesä 5,9 5, ,8 56 syksy 5,7 4, ,3 56 v ,8 6, , Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Vuonna 2011 ominaiskuormitus laskentaan otettiin mukaan myös kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitus. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta lasketaan aino-

20 18 astaan bruttokuormitus, koska kemialliselle hapenkulutukselle ei ole tarkkaa taustapitoisuutta. Kemiallisen hapenkulutuksen yksikköinä käytetään kg O 2 /d, g O 2 /ha d ja kg O 2 /ha a. Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset ominaiskuormitukset (g/ha d) vuosina on esitetty Taulukko 7. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2011 niiden 25 pysyvän tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta Tarkkailusoiden määrä on viime vuosina vaihdellut kohteen välillä. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli 57 g/ha d, kokonaistypen 11 g/ha d ja kokonaisfosforin 0,26 g/ha d. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitus oli 489 g O 2 /ha d. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli kasvanut kolmanneksen edellisvuodesta. Kokonaistypen nettokuormitus oli noin viidenneksen pienempi ja kokonaisfosfori neljänneksen pienempi edellisvuoteen verrattuna. Taulukko 7. Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g O2/ha d g/ha d ka 2011 (n=25): , ,26 ka 2010 (n=19): , ,35 ka 2009 (n=25): , ,53 ka 2008 (n=24): , ,43 ka 2007 (n=23): , ,54 Ka 2006 (n=24): , ,61 Ka 2005 (n=24): , ,65 Kuormitukset vaihtelivat paljon tuotantoalueittain ja eri parametrien kohdalla. Selvästi suurimmat kiintoaineen nettomääräiset kuormitukset tulivat Mustakeidas-Saarikeitaalta (336 g/ha d) ja Mäkikylänsuolta (290 g/ha d). Mustakeidas-Saarikeitaan kiintoaineen kuormitusta nostavat kevään ja syksyn korkeat kiintoainepitoisuudet (62 mg/l ja 56 mg/l). Korkeat kiintoainepitoisuudet ovat seurausta suurista virtaamista. Mäkikylänsuolla kevään erittäin korkea kiintoainepitoisuus (200 mg/l) mitattiin suuren virtaaman aikaan, joten kuormitus on myös suuri. Mäkikylänsuon kiintoainekuormituksesta 92 % tuli kevään aikana. Ristinevalla ja Iso-Rydistönkeitaalla, joilla vesiensuojelun tasona on pintavalutus sekä Höystösensuolla, jossa on käytössä ruokohelpikosteikko, laskennallisen kiintoaineen netto-ominaiskuormitus jäi alhaisista pitoisuuksista johtuen negatiiviseksi. Kokonaistypen nettokuormitus oli suurin Pajusuolla (31 g/ha d) ja Valkeissuolla (24 g/ha d). Sekä Pajusuolla, että Valkeissuolla suurimmat typpikuormitukset syntyivät keväällä 2011, jolloin kovat virtaamat ovat huuhtoneet typpeä purkuvesiin. Pienin typen nettokuormitus oli Ristinevalla (2,8 g/ha d). Ristinevan purkuvesissä oli alhaiset typpipitoisuudet. Suurin nettokuormitus fosforin osalta tuli Mustakeidas-Saarikeitaalta (0,64 g/ha d) ja Pallonevalta (0,62 g/ha d). Mustakeidas-Saarikeitaan vesiensuojelutasona on Kasvillisuusallas. Mustakeidas-Saarikeitaan fosforikuormitus oli suurimmillaan keväällä, jolloin fosforipitoisuus alhainen, mutta virtaama korkea. Isonevalla, Jokipolvensuolla, Pajusuolla, Iso-Rydistönkeitaalla ja Ristinevalla fosforin nettokuormitus oli negatiivinen, koska nettokuormitus alitti laskennallisen luonnon taustakuormitustason. Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailun eräänä tärkeänä tehtävänä on selvittää kuormituksen kokonaismäärän ohella myös sen jakautumista eri vuoden-

21 19 ajoille. Tämä on yksi syy, miksi tarkkailu on suunniteltu ympärivuotiseksi. Tarkkailusoiden keskimääräinen ominaiskuormitus eri vuodenaikoina on esitetty Taulukko 8. Vuonna 2011 ympärivuotista tarkkailua, ilman häiriöitä pystyttiin suorittamaan 25 tarkkailupisteellä. Taulukko 8. Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna 2011 Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g O2/ha d g/ha d Talvi (n=25) 21 8,1 0, ,2 0,20 Kevät (n=25) , ,83 Kesä (n=25) , ,40 Syksy (n=25) , ,31 Vuosi (n=25) , ,26 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2011 selvästi eri vuodenaikoina. Kaikkien parametrien osalta ominaiskuormitus oli suurin keväällä, jolloin valumat ovat suurimmillaan. Kuormitukset olivat puolestaan talvella pienimmillään, jolloin keskivaluma oli alhainen. Varsinkin kiintoaineen kuormituksen osalta eri vuodenaikojen vaikutus näkyy selvästi. Keväällä kiintoaineen kuormitus on huomattavasti muita vuodenaikoja korkeampi. Virtaamalla on suuri vaikutus kuormituksiin. Keväällä valumat ovat suurimmillaan. Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen valuma oli keväällä 46,2 l/s km 2, kesällä 10,4 l/s km 2, syksyllä 27,8 l/s km 2 ja talvella 3,7 l/s km 2. 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun Vuoden aikainen kokonaiskuormitus on tarkkailuun kuulumattomien soiden osalta laskettu pysyvien tarkkailuasemien ympärivuotisen tarkkailun tuloksena saatujen keskimääräisten ominaiskuormituslukujen ja kunkin suon omien pinta-alatietojen avulla. Ympärivuotisessa tarkkailussa olevien soiden laskennassa on käytetty kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 2009 käyttämään samaa laskentaperiaatetta kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä ), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Vuosina tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5 vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kaikki kertomalla pinta-ala (ha) pysyvien tarkkailuasemien kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-10 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin puolet kuormituksista.

22 20 Seuraavassa on esitetty Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain sekä yksityisten tuottajien osalta. 6.2 Kokonaiskuormitus Vuonna 2011 Vapo Oy Energia Läntisen Suomen kuormitustarkkailun piirisää oli 235 Vapon hallinnoimaa turvetuotantoaluetta. Vesistöalueittain tarkasteltaessa Vapon tuotantoalueet koostuvat yhteensä 312 osa-alueesta. Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten alueelta tarkkailussa oli lisäksi mukana yhteensä 31 yksityisten tuottajien hallinnoimaa turvesuota. Suot sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Pohjoisrajan muodosti Lestijoen vesistöalue Keski-Pohjanmaalla ja itäisin oli puolestaan Kymijoen vesistöalue. Kaikkiaan soita oli 21 eri vesistöalueen alueella. Vapo Oy:n Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevilta soilta tulevat yhteenlasketut brutto- ja nettokuormitukset vuonna 2011 olivat seuraavat (vertailuna vuosien arvot): Vapo Oy Energia läntinen alue Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P Vuosi , ,8 Vuosi , ,8 Vuosi , ,6 Vuosi , ,8 Vuosi , ,6 Yksityisten tuottajien tuotantoalueet sijaitsivat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen (Koppeloneva) ja Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella (30 tuotantoaluetta). Yksityisten tuotantoalueiden yhteenlaskettu nettokuormitus vuonna 2011 oli seuraava (vertailuna vuosien arvot): yksityiset tuottajat Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P Vuosi ,2 0, ,3 0,10 Vuosi ,6 0, ,1 0,16 Vuosi ,5 0, ,8 0,22 Vuosi , ,29 Vuosi , ,32 Vapo Oy Energia Läntisellä alueella oli tuotantoalueita kuuden eri entisen ELYkeskuksen alueella. Selvästi suurin kuormitus syntyi entisen Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella (entinen Länsi-Suomen ympäristökeskus). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset tulivat Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen alueilta. Vuoden 2011 kuormitus ELY-keskuksittain oli seuraava:

23 ELY-keskukset Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto (sisältää yksityiset) tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P Häme 24 5,5 0, ,3 0,09 Pirkanmaa , ,27 Varsinais-Suomi , ,58 Keski-Suomi , ,54 Etelä-Pohjanmaa , ,4 Uusimaa 2,5 0,55 0,0 14 1,7 0,33 0,01 Yhteensä , ,9 Yhteensä , ,9 Yhteensä , ,8 Yhteensä , ,1 Yhteensä , ,8 Vesistöalueittain Vapo Oy:n soiden suurin nettokuormitus edellisvuoden tapaan tuli kiintoaineen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin osalta Kokemäenjoen vesistöalueelta. Seuraavaksi suurimmat kuormitukset kohdistuivat Kyrönjoen ja Kymijoen valumaalueisiin. Vuoden 2011 kuormitus vesistöalueittain oli seuraava: Vesistöalueet Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P 14 Kymijoen va , ,41 18 Porvoonjoen va 0,90 0,19 0,01 5,1 0,6 0,12 0,00 27 Paimionjoen va 2,2 0,47 0, ,4 0,28 0,01 28 Aurajoen va 2,0 0,44 0, ,3 0,26 0,01 31 Laajoen vesistöalue 1,5 0,32 0,01 8,2 1,0 0,19 0,00 33 Lapinjoen va 1,5 0,85 0, ,49 0,59 0,01 34 Eurajoen va 14 3,1 0, ,3 1,8 0,04 35 Kokemäenjoen va , ,77 36 Karvianjoen va , ,32 37 Lapväärtinjoen va 12 2,8 0, ,9 1,5 0,05 38 Teuvanjoen va 4,2 0,9 0, ,7 0,5 0,01 39 Närpiönjoen va 11 2,4 0, ,2 1,1 0,03 42 Kyrönjoen va , ,57 44 Lapuanjoen va , ,0 0,18 46 Purmonjoen va 7,1 1,5 0, ,7 0,93 0,02 47 Ähtävänjoen va 43 8,9 0, ,5 0,11 48 Kruunupyynjoen va 31 6,7 0, ,0 0,09 19 Perhonjoen va , ,7 0,15 81 Suomenlahden 2,5 0,5 0, ,7 0,33 0,01 rannikkoalueen va 83 Suomenselän 11 2,9 0, ,9 1,6 0,02 rannikkoalueen va Yhteensä , ,8 Yhteensä , ,8 Yhteensä , ,6 Yhteensä , ,8 Yhteensä , ,6 21

24 22 7 VESISTÖTARKKAILUT Yleistä Vuoden 2011 Vapo Energia Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, niin sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi ja myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2011 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueille on laskettu käyttäen vuoden 2011 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2011 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1-3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta joillakin alueella pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2011 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1. Tulokset löytyvät myös Nablabsin verkkosivuilta 8 TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU VARSINAIS-SUOMEN ELY- KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA 2011 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna Osa tuotantosoista oli mukana ennakkotarkkailussa ympäristölupahakemuksiin tarvittavia selvityksiä varten. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella Vapon tuotantoalueista oli vuonna 2011 voimassa olevat ympäristöluvat seuraavilla: Nanhiansuo-Vittassuo (Huittinen), Hakasuo (Huittinen), Joutsuo (Eura), Satamakeidas (Honkajoki/Kankaanpää), Kurkikeidas-Kööpelinkeidas (Honkajoki /Kankaanpää), Marjakeidas (Honkajoki), Kotkankeidas (Honkajoki), Huidankeidas (Honkajoki), Leppisuo 1 ja Leppisuot 2 (Siikainen), Jämiänkeidas-Hirvikeidas (Kankaanpää/Parkano), Viherperänkeidas (Kankaanpää/Jämijärvi), Mustakeidas-Saarikeidas (Jämijärvi/Ikaalinen), Lauttaneva-Haukkaneva (Ikaalinen/Jämijärvi), Vuorenpäännevan-Vatilähteenneva (Ikaalinen), Alkkia (Parkano/Karvia), Horma-Säkkineva (Kauhajoki/Karvia), Koihnanneva (Kauhajoki), Viitalanneva-Kampinkeidas (Kauhajoki), Suomikeidas (Karvia), Mustakeidas (Karvia), Loukaskeidas (Karvia), Haitikeidas (Parkano/Karvia), Pohjoisneva (Parkano), Lammisuo (Köyliö), Matkussuo (Köyliö/Vampula), Harmantinsuo (Mellilä), Linturahka (Mellilä), Lammisuo-Kahalansuo (Eurajoki/Kiukainen), Eurassuo (Eura), Kurkelansuo (Nakkila), Iso Rydistönkeidas (Merikarvia), Kotoneva (Merikarvia), Kirinneva (Merikarvia), Haaroistensuo (Oripää), Arkkuinsuo (Punkalaidun), Isosuo (Punkalaidun), Lylysuo (Punkalaidun), Heitonneva (Merikarvia), Juvanrahka (Tarvasjoki), Raumjärvensuo (Laitila),

25 23 Seuraavista ympäristöluvista on valitettu; Alhonkeidas (Kankaanpää), Koivistonkeidas (Kankaanpää) ja Kirvessuo (Eura). Ennakkotarkkailussa olivat Heposuo (Somero), Isorahka-Hankeransuo (Laitila) 9 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36 Karvianjoen vesistöalueella (pinta-ala km 2, järvisyys 4,6 %) sijaitsee lukuisia pieniä järviä ja lampia. Peltojen osuus valuma-alueesta on 12 %. Vesistössä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä ja valtaosa joista ja puroista on perattu. Karvianjoen vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia säännöstellään useissa kohdissa. Karvianjoki saa alkunsa Karvianjärvestä (921 ha), josta se laskee noin 100 km matkan Karvian ja Honkajoen kuntien sekä Kankaanpään kaupungin kautta Kynäsjärveen. Kynäsjärvestä reitti jatkuu Kynäsjokea pitkin Inhottujärveen, joka on reitin keskusjärvi. Inhottujärvestä vedet jatkavat kahta uomaa pitkin: Noormarkun/Eteläjoen kautta Selkämereen ja Poomarkunjoen kautta Isojärveen ja sieltä Merikarvian- ja Pohjajokea pitkin Selkämereen. Karvianjokeen laskee useita sivu-uomia Karvianjärven ja Kynäsjärven välillä; Nummijoki Numijärvestä, Suomijoki Suomijärvestä, Aunesluoma, Pikkujoki, Paholuoma, Kodesjoki, Ristiluoma, Pukanluoma sekä Kyynärjärven-, Pitäjän-, Hapuan-, Kahila- ja Tuunaanjärvenojat. Vesistöalueen suurimpia järviä ovat Karvianjärvi, Nummijärvi ja Kynäsjärvi. Muita suurehkoja järviä alueella ovat Suomijärvi, Ojajärvi ja Säkkijärvi. Karvianjoen Vatajankosken keskivirtaama oli 13,6 m 3 /s vuonna 2011, kun pitkänajan keskivirtaama on ollut 10,4 m 3 /s. Karvianjoen virtaamat olivat kevättulvien aikana ja syys-joulukuussa tavanomaista korkeampia. Kesän ajan virtaukset olivat vähäisiä lukuun ottamatta heinäkuun lopun korkeita virtaamia (kuva 5). m 3 /s Virtaama, Karvianjoki, Vatajankoski Kuva 5. Karvianjoen Vatajankosken päiväkeskivirtaamat 2011 ja vertailukaudella Karvianjoen vesistön turvetuotantoalueet ovat keskittyneet vesistön latvoille Nummijärven ja Karvianjärven ympäristöön sekä Honkajoen alueelle. Karvianjoen vesistöalueella sijaitsevat Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Vapon turvetuotantoalueista suurin osa. Vuonna 2011 Karvianjoen vesistöalueen Vapon tuotannossa olevien turvetuotantoalueiden pinta-ala oli ha eli 0,8 % Karvianjoen valuma-alueen pinta-alasta. Levossa oli

26 ha ja valmistelussa 60,5 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana Karvianjoen alueella tuotannosta on poistunut 276 ha. Taulukko 9. Karvianjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueet 2011 ja tuotantoalat. Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2011, ha Tuotan- Levossa Valmistenossa lussa 36 Karvianjoen vesistöalue 2723,4 114,8 60, Inhottujärven-Ala-Honkajärven alue (bif.) 312,6 0,0 0, Ristiluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 150, Pukanluoman va Satamakeidas Honkajoki 42, Pukanluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 120, Honkajoen alue 836,9 45,0 0, Marjakylän a Marjakeidas Honkajoki 98, Honkaluoman a Satamakeidas Honkajoki 46,5 45, Honkaluoman a Kotkankeidas Honkajoki 134, Pukaran Pikkujoen va Satamakeidas Honkajoki 557, Karvianjoen yläosan alue 166,9 0,0 0, Hormaluoman va Hormaneva Kauhajoki/Karvia 106, Säkkijoen va Säkkineva Kauhajoki 2, Mustajoen va Mustakeidas Karvia 54, Mustajoen va Alkkia Karvia 4, Tuorijoen valuma-alue 66,4 0,0 4, Lauttijärvenjoen alue Heitonneva Merikarvia 66,4 4, Otamonjoen valuma-alue 287,8 0,0 55, Samminjoen alaosan a Leppisuot 2 Siikainen 49,5 55, Koirajoen va Kotokeidas/Leppisuot Leppijoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 Siikainen 90, Rynkäjoen va Huidankeidas Honkajoki 148, Nummijoen valuma-alue 576,3 41,4 0, Nummijoen keskiosan a Lupikistonneva Kauhajoki 41, Nummijoen keskiosan a Koihnanneva Kauhajoki 33, Nummijoen keskiosan a Hormaneva Karvia/Kauhajoki 390, Nummijoen keskiosan a Säkkineva Jalasjärvi 23, Nummijärven a Uitonneva/Viitalanneva/ Kauhajoki 32, Ylimysluoman va Uitonneva/Viitalanneva/ Kauhajoki 88, Koihnanluoman va Koihnanneva Kauhajoki 8, Suomijoen valuma-alue 476,5 28,4 0, Suomijoen alaosan a Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 115, Suomijärven a Loukaskeidas Karvia 9, Kattilajoen va Suomikeidas Karvia 84, Kattilajoen va Pohjoisneva Parkano 41, Kattilajoen va Mustakeidas Karvia 181,7 19, Ojajoen va Loukaskeidas Karvia 54,0 Karvianjoen vesistöaluetta kuormittavat turvetuotannon lisäksi kuntien jätevedet sekä hajakuormitus. Jonkin verran vesistökuormitusta tulee myös Karvian kalalaitokselta Kantissa. Karvianjoen vesistöalueelle teollisuusjätevesikuormitusta tulee hyvin vähän. Viljelymaita Karvianjoen valuma-alueella on ha eli koko valuma-alueesta 12,5 %. Satakunnan vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan Karvianjoen fosforikuormitus on noin 54 t ja typpikuormitus noin 1170 t. Karvianjoen vesistöalueella maatalouden hajakuormituksen osuus fosforikuormituksesta on 52 % ja typpikuormituksesta 36 %. Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueisiin on arvioitu käyttäen Karvianjoen Vatajankosken vuoden 2011 keskivalumaa 13,57 l/s*km 2 ja eri valuma-alueiden pinta-aloja (taulukko 10) sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2011 vesistökuormitustietoja.

27 Taulukko 10. Karvianjoen vesistöalueen (36) eri valuma-alueiden pinta-alat Valuma-alue Koodi km² Karvianjoki ,0 Inhottujärven-Ala-Honkajärven a ,8 Ristiluoman va ,4 Pukanluoman va ,4 Pukanluoman va ,4 Honkajoen alue ,3 Marjakylän a ,3 Honkaluoman a ,2 Honkaluoman a ,2 Pukaran Pikkujoen va ,3 Karvianjoen yläosan alue ,0 Hormaluoman va ,2 Säkkijoen va ,8 Mustajoen va ,8 Mustajoen va ,8 Tuorijoen valuma-alue ,5 Lauttijärvenjoen alue ,5 Otamonjoen valuma-alue ,0 Samminjoen alaosan a ,3 Koirajoen va ,3 Leppijoen va ,7 Rynkäjoen va ,1 Nummijoen valuma-alue ,5 Nummijoen keskiosan a ,0 Nummijoen keskiosan a ,0 Nummijoen keskiosan a ,0 Nummijoen keskiosan a ,0 Nummijärven a ,5 Ylimysluoman va ,7 Ylimysluoman va ,7 Koihnanluoman va ,4 Suomijoen valuma-alue ,9 Suomijoen alaosan a ,9 Suomijärven a ,8 Kattilajoen va ,2 Kattilajoen va ,2 Kattilajoen va ,2 Ojajoen va ,2 Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Karvianjoen vesistöalueella oli vuonna 2011 kiintoaineen osalta noin 66,3 t, typen 12,9 t ja fosforin 0,32 t ja näiden kuormitusten perusteella teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen nettolisäys keskivalumalla oli vesistöalueen alaosalla 0,05 mg/l, typen 8,7 µg/l ja fosforin 0,22 µg/l vuonna Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon (lähinnä humus) bruttokuormitus oli 535 t O 2 ja kuormituksen perusteella teoreettinen kuivatusvesien aiheuttama kemiallisen hapenkulutuksen bruttolisäys oli 0,36 mg/l O 2 (taulukko 11). 2.jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat suhteellisen pieniä (taulukko 11) ottaen huomioon vesistöalueen vesien korkeat ainepitoisuudet. Karvianjoen korkeita ainepitoisuuksia kuvaa hyvin Karvianjoen Paaston (Honkajoki) vuosien keskimääräiset ainepitoisuudet; kokonaisfosfori 80 µg/l, kokonaistyppi 1200 µg/l ja kiintoaine 8,5 mg/l. Keskivirtaamatilanteessa kuivausvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset esiintyivät 2. jakovaiheen valumaalueista Nummijoen valuma-alueella (kiintoaine 0,3 mg/l, Kok-N 62,7 µg/l ja Kok-P 1,08 µg/l ja COD Mn 2,41 mg/l O 2 ). 25

28 26 Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa olivat Horma-Säkkinevalla kohdistuen Hormaluomaan (kiintoaine 0,66 mg/l, Kok-N 142 µg/l ja Kok-P 2,0 µg/l ja COD Mn bruttolisäys 5,14 mg/l O 2 ) sekä Nummijoen keskiosan alueeseen (kiintoaine 0,32 mg/l, Kok-N 70 µg/l ja Kok-P 1,0 µg/l ja COD Mn bruttolisäys 2,53 mg/l O 2 ). Lähes yhtä suuret vesistökuormitusvaikutukset olivat myös Viitalannevalla (Uitonnevan ym.) Ylimysluoman valuma-alueella, sillä nettolisäykset olivat kiintoaineella 0,23 mg/l, kokonaistypellä 45,8 µg/l ja kokonaisfosforilla 1,05 µg/l sekä ja COD Mn bruttolisäys 1,98 mg/l O 2. Ylimysluoman ja Hormaluoman valuma-alueet ovat pieniä (18,7 ja 13,2 km2), joista johtuen turvetuotannon vesistövaikutukset ovat niillä kohtalaisen suuria. Taulukko 11. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Karvianjoen vesistöalueella vuonna Vesistöalue Suo Kunta Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 36 Karvianjoen vesistöalue 0,36 0,05 8,8 0, Inhottujärven-Ala-Honkajärven alue (bif.) 0,06 0,01 1,4 0, Ristiluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 2,06 0,24 47,7 1, Pukanluoman va Satamakeidas Honkajoki 0,11 0,02 2,4 0, Pukanluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 0,57 0,07 13,2 0, Honkajoen alue 0,22 0,03 4,8 0, Marjakylän a Marjakeidas Honkajoki 0,04 0,00 1,0 0, Honkaluoman a Satamakeidas Honkajoki 0,02 0,00 0,4 0, Honkaluoman a Kotkankeidas Honkajoki 0,07 0,01 1,5 0, Pukaran Pikkujoen va Satamakeidas Honkajoki 1,60 0,26 34,2 2, Karvianjoen yläosan alue 0,20 0,02 5,0 0, Hormaluoman va Hormaneva Kauhajoki/Karvia 5,14 0,66 142,2 2, Säkkijoen va Säkkineva Kauhajoki 0,33 0,04 7,7 0, Mustajoen va Mustakeidas Karvia 0,45 0,05 10,5 0, Mustajoen va Alkkia Karvia 0,40 0,05 9,2 0, Tuorijoen valuma-alue 0,17 0,02 3,8 0, Lauttijärvenjoen alue Heitonneva Merikarvia 0,29 0,03 6,8 0, Otamonjoen valuma-alue 0,36 0,04 8,4 0, Samminjoen alaosan a Leppisuot 2 Siikainen 0,20 0,02 4,7 0, Koirajoen va Kotokeidas/Leppisuot Leppijoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 Siikainen 0,65 0,08 14,9 0, Rynkäjoen va Huidankeidas Honkajoki 0,99 0,12 22,9 0, Nummijoen valuma-alue 2,41 0,30 62,8 1, Nummijoen keskiosan a Lupikistonneva Kauhajoki 0,42 0,05 9,8 0, Nummijoen keskiosan a Koihnanneva Kauhajoki 0,20 0,02 4,6 0, Nummijoen keskiosan a Hormaneva Karvia/Kauhajoki 2,53 0,32 70,1 1, Nummijoen keskiosan a Säkkineva Jalasjärvi 0,10 0,01 2,4 0, Nummijärven a Uitonneva/Viitalanneva/Ka Kauhajoki 0,30 0,03 6,9 0, Ylimysluoman va Uitonneva/Viitalanneva/Ka Kauhajoki 1,98 0,23 45,8 1, Koihnanluoman va Koihnanneva Kauhajoki 0,96 0,11 22,1 0, Suomijoen valuma-alue 1,29 0,15 29,9 0, Suomijoen alaosan a Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 0,28 0,03 6,6 0, Suomijärven a Loukaskeidas Karvia 0,05 0,01 1,2 0, Kattilajoen va Suomikeidas Karvia 0,62 0,07 14,4 0, Kattilajoen va Pohjoisneva Parkano 0,30 0,03 6,9 0, Kattilajoen va Mustakeidas Karvia 1,59 0,18 36,7 0, Ojajoen va Loukaskeidas Karvia 1,13 0,13 26,0 0,60

29 Inhottujärven-Ala-Honkajärven alue Kurkikeidas (Honkajoki/Kankaanpää) Kurkikeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 118/2004/4, myönnetty ). Kurkikeidas sijaitsee Kankaanpään Alahonkajoen kylässä. Turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto Vuonna 2011 Kurkikeitaalla oli tuotannossa 270 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 13,7 ha. Kaikki tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään kosteikkojen avulla. Vesistötarkkailu kohdistuu Pukanluomaan, joka saa alkunsa Kaartiskaluomasta. Kaartiskaluomaan tulee Kurkikeitaan lisäksi myös kuivatusvesiä noin 43 ha alalta Satamakeitaalta. Säännöllisesti tarkkaillaan myös Pukanluomaan laskevan Myllyojan veden laatua. Kurkikeitaan tuotantoalueesta Pukanluoman valuma-alueella on 120 ha, mikä on valuma-alueesta (90,4 km 2 ) noin 1,3 %. Vuonna 2011 lisättiin vesistötarkkailuun Ristiluoma, jonka kautta Kurkikeitaalta johdettaan kuivatusvesiä 120 ha alalta Karvianjokeen Vatajankosken alapuolelle.. Kurkikeitaalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella Kurkikeitaalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,1 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 56 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 41 mg/l O 2. Myllyoja saa alkunsa Pohjankankaan lähteistä ja sen veden laatu on merkittävästi parempi kuin Kaartiskaluoman ja Pukanluoman (taulukko 12). Vuosien keskimääräiset ravinnepitoisuudet Myllyojan vedessä ovat kuitenkin reheville vesille ominaisia. Humusaineita on vähemmän kuin muissa Kurkikeitaan havaintopaikoissa ja ajoittain vesi on ollut lähes humuksetonta. Vuonna 2011 Myllyojassa ravinteita oli aiempaa enemmän, etenkin lokakuussa 2011 runsaiden sateiden seurauksena vedessä oli runsaasti ravinteita ja myös humusta. Toukokuussa ja elokuussa 2011 vesi oli laadullisesti suhteellisen hyvää, mutta fosforia oli varsin runsaasti. Kaartiskaluoman vesi on ruskeaa humusvettä, jonka fosforitaso on erittäin korkea (taulukko 12). Havaintopaikkaan tulee Satamakeitaan alueelta kuivatusvesiä, mikä näkyy veden korkeampina rauta- ja humusainepitoisuuksia kuin alajuoksulla Pukanluomassa. Pukanluomassa, Kurkikeitaan kuivatusvesien purkukohdan alapuolella, Kaartiskaluoman vedet ovat jo sekoittuneet Myllyojan vesiin. Myllyojan vesien vaikutuksesta veden laatu on hieman parempaa kuin ylempänä Kaartiskaluomassa (taulukko 12). Pukanluomassa veden laatu oli vuonna 2011 heikompaa kuin keskimäärin vuosina , sillä fosforia oli vedessä runsaasti ja syksyllä myös typpeä sekä humusaineita. Pukanluoman alajuoksulla veden laatu on ollut samanlaista kuin ylempänä. Ristiluoman vesi oli vuonna 2011 heikkolaatuista, sillä ravinnepitoisuudet olivat korkeita, vesi väriltään hyvin tummaa ja humuspitoista. Osa luoman kuormituksesta tulee Kurkikeitaalta, mutta korkeiden fosfaattifosforipitoisuuksien perusteella myös hajakuormitus on suurta. Vuoden 2011 Kaartiskaluoman veden laadun perusteella (ravinteet, humus) Kurkikeitaan kuivatusvesillä oli vähäistä vaikutusta alapuolisiin vesiin, mitä tukevat myös teoreettiset laskelmat. Laskelmien mukaan Kurkikeitaan ja Satamakeitaan tuotantoalueiden kuivatusvedet lisäsivät vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa Pukanluoman veden kokonaisfosforipitoisuutta 1,57 µg/l ja kokonaistyppipitoisuutta 63 µg/l sekä kiintoainepitoisuutta 0,32 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 2,74 mg/l O 2. Myös Ristiluomassa vaikutukset olivat samaa tasoa (taulukko 12)

30 28 Runsaiden syyssateiden vuoksi oletettavasti luonnonhuuhtouma oli poikkeuksellisen suurta ja samalla myös kuivatusvesien vesistövaikutukset laskennallisia suurempia. Taulukko 12. Kurkikeitaan havaintopaikkojen keskimääräiset veden laadut Havainto- ph Kiinto- Väri- Sameus Sähkön- Kok- NH4- NO3- Kok- PO4- Rauta COD paikka aine luku johtok. N N NO4-N P P Mn mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Myllyoja Keskiarvo n = 31 6,7 4, ,3 3, Minimi 5,7 <1 15 0,7 2,8 300 < ,5 65 1,9 Maksimi 7, ,0 4, ,9 3,0 75 1,8 3, ,1 1,4 30 1,0 3, , ,5 3, keskiarvo ,5 2, ,4 3, Kaartiskaluoma Keskiarvo n = 31 6,7 4, ,7 5, Minimi 5,2 2, ,9 3, Maksimi 7,7 9, ,8 4, ,3 4, ,2 7, ,5 6, ,7 3, ,0 4, keskiarvo ,6 5, ,6 5, Pukanluoma, Kurkikeitaan ap Keskiarvo n = 31 6,7 6, ,3 4, Minimi 5,5 <1 50 2,9 3,6 380 < ,0 Maksimi 7, , ,8 5, ,8 4, ,0 4, ,1 4, ,9 3, ,1 5, keskiarvo ,6 4, ,0 4, Pukanluoma, alajuoksu Keskiarvo n = 31 6,7 11, , Minimi 5,7 <1 50 3,3 3,4 290 < Maksimi 7, , ,9 4, ,0 4, ,2 7, ,5 4, ,1 5, ,0 4, keskiarvo ,7 5, ,5 4, Ristiluoma , ,3 5, , , ,7 7, ,1 4, keskiarvo , , Vuosien vedenlaadun tarkastelun mukaan Myllyojassa on selvästi parempilaatuista vettä kuin muissa Kurkikeitaan havaintopaikoissa (kuva 6). Kaartiskaluoman ja Pukanluoman yläosan alaosaa hieman korkeammat typpi- ja humuspitoisuudet kertovat turvetuotannon (Kurkikeidas ja Satamakeidas) vesistövaikutuksista. Fosforipitoisuudet kasvavat alajuoksulle päin lähinnä maatalouden hajakuormituksen kasvun seurauksena. Suuria muutoksia ei ole havaintopaikkojen veden laaduissa tapahtunut jaksolla Loppusyksyn 2011 humus- ja typpipitoisuudet olivat korkeita kaikissa havaintopaikoissa runsaiden sateiden vuoksi, mutta fosforipitoisuuksiin sateiden vaikutus oli vähäinen.

31 Kuva 6. Kurkikeitaan vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatutietoja

32 9.1.2 Satamakeidas (Honkajoki/Kankaanpää) Satamakeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 117/2004/4, myönnetty ). Satamakeidas sijaitsee Honkajoen taajaman itäpuolella. Satamakeitaan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1974 ja tuotanto Satamakeitaalla oli vuonna 2011 tuotannossa 647 ha, levossa 45 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 36 ha. Kaikki tuotannossa olevan alan kuivatusvedet käsitellään kosteikkojen avulla. Levossa olevan alan kuivatusvedet käsitellään laskeutusaltaiden ja virtaaman säädön avulla. Satamakeitaan tuotantoalue sijaitsee Karvianjoen vesistöalueella (36). Punkaluoman valuma-alueelle (36.025) johdetaan kuivatusvedet 42,6 ha:n alalta. Honkaluoman alueella (36.032) sijaitsee 46,5 ha:n tuotannossa oleva ala ja 45 ha:n levossa oleva ala. Lisäksi tuotannossa olevalta 557,9 ha:n alalta kuivatusvedet johdetaan Pukaran Pikkujoen valuma-alueelle (36.037). Satamakeitaalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella Satamakeitaalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,0 mg/l, Kok.N 998 µg/l, Kok.P 71 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 23 mg/l O 2. Vesistötarkkailu kohdistuu Ylijoki-Pikkujoen alueelle, jonka kautta Satamakeitaan kuivatusvedet laskevat Karvianjokeen Honkajoen taajaman yläpuolelle. Ylijoen havaintopiste on Satamakeitaan kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella ja Pikkujoki alapuolella. Ylijoki laskee Karvianjokeen Pikkujoki nimellä. Satamakeitaan tuotantoalue Ylijoen- Pikkujoen alueella on kokonaisuudessaan 558 ha, mikä on Ylijoki-Pikkujoen valumaalueesta (60,3 km 2 ) noin 9,3 %. Valuma-alue on maatalousvaltaista haja-asutusaluetta. Peltojen (586 ha) osuus koko valuma-alueesta on 9,7 %. Pikkujoessa sijainnut Pukaran kalanviljelylaitos on lopettanut toimintansa. Ylijoki on voimakkaasti kuormittunutta jo ennen Satamakeitaan tuotantoalueilta tulevia kuivatusvesiä. Kiintoainetta on ajoittain erittäin runsaasti kuten myös fosforiyhdisteitä (taulukko 13). Pikkujoen vedenlaadussa on havaittavissa Satamakeitaan kuivatusvesien vaikutus. Keskimääräiset ravinnepitoisuudet ovat Pikkujoessa selvästi korkeampia kuin Ylijoessa ja myös humusaineen osalta pitoisuudet kasvavat hieman alajuoksulla. Vuonna 2011 Yli- ja Pikkujoen veden laadut olivat vuosien keskimääräistä tasoa, typpiyhdisteitä oli enemmän, mutta fosforia vähemmän. Kiintoainetta Pikkujoessa oli vuonna 2011 kohtalaisen runsaasti kuten aiempinakin vuosina (taulukko 13). Satamakeitaan kuivatusvedet eivät lisänneet vuona 2011 joen humuspitoisuutta, sillä CODMn pitoisuudet olivat alempia Pikkujoessa kuin Ylijoessa. 30

33 Taulukko 13. Satamakeitaan vesistöhavaintopaikkojen keskimääräiset veden laadut Havainto- ph Kiinto- Väri- Sameus Sähkön- Kok- NH4- NO3- Kok- PO4- Rauta COD paikka aine luku johtok. N N NO4-N P P Mn mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Pikkujoki Keskiarvo n =31 6,7 10, ,8 6, Minimi 6,0 < ,4 4, Maks imi 7, , , ,6 6, , ,7 7, ,0 2, ,2 6, keskiarvo ,6 7, ,8 6, Ylijoki Keskiarvo n =30 6,6 8, ,2 4, Minimi 5,5 2,0 90 3,3 3, Maks imi 7, , ,4 5, ,9 4, ,1 6, ,4 4, ,6 5, ,1 4, keskiarvo ,3 5, ,2 4, Satamakeitaan vesistöhavaintopaikkojen vuosien veden laatutietojen perusteella, korkeat fosforipitoisuudet ovat viime vuosina pysyneet samalla tasolla kuten myös typpipitoisuudet. Humusainepitoisuuksissa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia (kuva 7). Ainepitoisuuksien vaihtelu on erittäin suurta, mikä hankaloittaa tulkintaa. Satamakeitaan kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella Ylijoessa kokonaisravinnepitoisuudet ovat alempia kuin Pikkujoessa. Fosforin osalta Pikkujoen pitoisuudet ovat olleet vuosina noin 40 µg/l ja typen osalta noin 280 µg/l korkeampia kuin Ylijoessa. Humusainepitoisuuksissa ero on noin 2 mg/l. Satamakeitaan tuotantoalueen kuivatusvedet lisäsivät teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa Pikkujoen veden kokonaisfosforipitoisuutta 2,4 µg/l ja kokonaistyppipitoisuutta 34 µg/l sekä kiintoainepitoisuutta 0,26 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 1,6 mg/l O 2. Pikkujoen ja Ylijoen vesien typpipitoisuusero vuonna 2011 oli 400 µg/l ja fosforilla 42 µg/l sekä kiintoaineella 2 mg/l. Satamakeitaan kuivatusvesien aiheuttamat lisäysarviot olivat vuonna 2011 paljon alempia kuin havaitut pitoisuudet. Kuormitusta tulee kuitenkin havaintopaikkojen välille runsaasti hajakuormituksesta.

34 32 Kokonaisfosfori µg/l Ylijoki Pikkujoki Kuva 7. Satamakeitaan havaintopaikkojen veden laatutietoja

35 9.1.3 Alhonkeidas (Kankaanpää) Alhonkeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 65/2009/4, myönnetty ). Luvasta on valitettu. Alhonkeitaan turvetuotantoalue sijaitsee Alahonkajoen kylässä Kankaanpään kaupungissa noin 10 km kuntakeskuksesta luoteeseen. Alhokeidas sijaitsee Karvianjoen (36) Inhotunjärven-Ala-Honkajoen valuma-alueen Karvianjoen keskiosan (36.022) osavaluma-alueella. Tuotantokelpoista alaa on 63 ha. Vuonna 2011 Alhonkeitaalla ei ollut vielä tuotannossa tai valmistelussa olevia alueita. Kuivatusvedet johdetaan suunnitelman mukaan kahden laskuojan kautta Karvianjokeen. Vesistötarkkailua on tehty säännöllisesti jo useamman vuoden ajan kummastakin kuivatusvesiojasta. Ojien vedet ovat väriltään hyvin tummia, happamia ja ravinteikkaita (taulukko 14). Rauta- ja humusainepitoisuudet ovat korkeita. Ojassa 2 vedenlaatu on ollut selvästi heikompi kuin ojassa 1, sillä sen vesi on hyvin sameaa ja erittäin ravinteikasta. Ojan 2 valuma-alueella sijaitsee runsaasti viljelymaita ja ravinnekuormituksesta suurin osa on peräisin maataloudesta. Elokuussa 2011 ojan 1 valuma-alueella tehtiin epäilemättä jotain kaivuutöitä, sillä vesi ole erittäin heikkolaatuista lähes kaikkien analyysien perusteella. Myös ojassa 2 vesi oli heikompilaatuista samana ajankohtana kuin muulloin. Taulukko 14. Alhonkeitaan vesistöhavaintopaikkojen keskimääräiset veden laadut Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Alhonkeidas, alapuolinen oja keskiarvo n =12 5,3 6, ,6 2, minimi 4,6 1, ,2 2, maksimi 6, , ,2 1, ,8 2, < , , < 5 < ,3 < ,7 3, keskiarvo , ,6 2, < Alhonkeidas, alapuolinen oja keskiarvo n =12 6,4 11, ,2 5, minimi 5,9 3, ,4 4, maksimi 6, , ,4 6, ,1 4, , , ,4 4, ,4 3, keskiarvo ,1 7, ,5 4,

36 Honkajoen alue Marja- ja Kotkankeidas (Honkajoki) Kotkankeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 115/2004/4, myönnetty ). Kotkankeitaan tuotantoalue sijaitsee Honkajoen valuma-alueen Honkaluoman alueella (36.032). Turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto Vuonna 2011 Kotkankeitaalla oli tuotannossa 134 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 10 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja kasvillisuuskenttä. Kotkankeitaan kuivatusvedet purkautuvat purkuojaa pitkin Leppäluoman kautta Karvianjokeen. Vesistötarkkailuhavaintopaikka sijaitsee kuivatusvesien purkureitillä Leppäluomassa. Kotkankeitaalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (4 kpl) perusteella Kotkankeitaalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,9 mg/l, Kok.N 903 µg/l, Kok.P 35 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 33 mg/l O 2. Marjakeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 116/2004/4, myönnetty ). Marjakeitaan tuotantoalue sijaitsee Honkajoen alueen (36.03) Marjakylän alueella (36.031). Marjakeitaan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto Vuonna 2011 Marjakeitaalla oli tuotannossa 98,5 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja kosteikko. Marjakeitaan kuivatusvedet purkautuvat lyhyttä purkuojaa pitkin Karvianjokeen. Vesistötarkkailuhavaintopaikka sijaitsee Karvianjoessa purkukohdan alapuolella Paastossa. Marjakeitaalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (3 kpl) perusteella Marjakeitaalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 1,2 mg/l, Kok.N 899 µg/l, Kok.P 29 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 59 mg/l O 2. Kotkankeidas sijaitsee Leppäluoman valuma-alueella (arviolta noin 6 km 2 ), josta Kotkankeitaan (134 ha) osuus on suuri (noin 24 %). Leppäluoman vedet ovat ruskeita, ravinteikkaita ja rautapitoisia (taulukko 15). Humusta Leppäluomassa on ollut keskimäärin suhteellisen vähän turvetuotannon kuivatusvesiksi. Karvianjoen (Paasto) veden laatuun verrattuna Leppäluoman vesien keskimääräiset ravinnepitoisuudet ovat olleet alhaisempia. Sen sijaan rautapitoisuudet ovat olleet Leppäluomassa korkeampia kuin Karvianjoessa. Leppäluomassa vuonna 2011 vedessä oli selvästi vähemmän fosforia ja rautaa, mutta humusaineita hieman enemmän kuin vuosina keskimäärin. Leppäluoman pieni valuma-alue ja veden laatu suhteessa Karvianjokeen (valuma-alue Honkajoen Vatajankoskessa 998 km 2 ) huomioiden Kotkankeitaan kautta tuleva vesistökuormitus ei ole Karvianjoen kannalta kovin merkittävää. Kotkankeitaan kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen pitoisuuslisäys Karvianjoessa oli vuonna 2011 keskivirtaamatilanteessa kokonaisfosforin osalta 0,04 µg/l ja kokonaistypen osalta 1,5 µg/l sekä kiintoaineen osalta 0,01 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,07 mg/l O 2. Kotkankeitaan turvetuotantoalueen kuivatusvesien vaikutukset ovat yleensä näkyvät Leppäluoman veden laadussa kohonneina typpiyhdisteiden ja humusainepitoisuuksina. Vuonna 2011 Kotkankeitaan vesistövaikutukset olivat vedenlaadun perusteella ja myös teoreettisten laskelmien mukaan varsin lieviä. Leppäluomassa kuivatusvesiin usein liittyvää ammoniumtyppeä oli vähän.

37 35 Marjakeidas (98,5 ha) sijaitsee Karvianjoen varressa noin 3 km Honkajoen taajamasta alavirtaan. Kuivatusvedet johdetaan kosteikon kautta Karvianjokeen. Karvianjoen vesi on ravinteikasta ja sameaa, mutta humusaineita on suhteellisen vähän. Karvianjoessa vedessä oli vuonna 2011 typpeä vuosien keskimääräistä tasoa selvästi enemmän, josta suurin osa mineraalityppenä (taulukko 15). Korkeat mineraalitypen pitoisuudet kertovat selvistä kuormitusvaikutuksista, mutta sen alkuperä ei ole alhaisen humusainepitoisuuden perusteella. Karvianjoen Paaston havaintopaikan veden laatuun eivät Marjakeitaan tuotantoalueen kuivatusvedet vaikututa oleellisesti, sillä laimenemisolosuhteet ovat hyvät. Marjakeitaan kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen pitoisuuslisäys Karvianjoen ravinnepitoisuuksiin oli vuonna 2011 keskivirtaamatilanteessa kokonaisfosforin osalta 0,02 µg/l ja kokonaistypen osalta 1,0 µg/l sekä kiintoaineen osalta 0,005 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,04 mg/l O 2. Taulukko 15. Kotkankeitaan ja Marjakeitaan vesistöhavaintopaikkojen keskimääräiset veden laadut Havainto- ph Kiinto- Väri- Sameus Sähkön- Kok- NH4- NO3- Kok- PO4- Rauta COD paikka aine luku johtok. N N NO4-N P P Mn mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Leppäluoma Keskiarvo n =31 6,6 6, ,5 3, Minimi 6,1 <1 80 3,6 2, ,0 8,0 31 7, ,7 Maks imi 8, ,9 5, , ,5 5, ,7 3, ,8 3, ,9 6, ,4 3, keskiarvo ,5 6, ,6 4, Karvianjoki Paasto Keskiarvo n =31 6,7 8, ,2 5, Minimi 6,1 1,6 70 2,6 3, , Maks imi 7, , ,7 7, ,1 5, ,8 7, ,6 6, ,3 4, ,1 5, keskiarvo ,6 6, ,9 5, Vuosien vedenlaadun tarkastelun mukaan Kotkankeitaan kuivatusvesien vaikutuspiirissä olevan Leppäluodon ravinnetaso on alhaisempi kuin Karvianjoen, mutta humusainepitoisuudet ovat olleet usein korkeampia (kuvat 8-9). Karvianjoen veden kokonaistyppipitoisuus on ollut jaksolla kasvussa, mutta fosforin ja humusaineiden osalta mitään selvää suuntausta ei ole. Leppäluomassa veden fosforipitoisuus on viime vuosina laskenut, mutta typpipitoisuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Sen sijaan humusainepitoisuudet ovat olleet viime vuosina kasvusuuntauksessa, vaikka vuonna 2011 humusta oli vedessä suhteellisen vähän.

38 36 Kokonaisfosfori Leppäluoma Karvianjoki, Paasto µg/l Leppäluoma Kokonaistyppi Karvianjoki, Paasto µg/l Kuva 8. Kotkan- ja Marjakeitaan vesistöhavaintopaikkojen ravinnepitoi-suudet CODMn 70 Leppäluoma Karvianjoki, Paasto mg/l Kuva 9. Kotkan- ja Marjakeitaan vesistöhavaintopaikkojen humuisaine-pitoisuus

39 9.3 Karvianjoen yläosan alue Horma-Säkkineva (Kauhajoki/Karvia) Hormanevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 27/2006/4, dnro LSY-2002-Y-343, myönnetty ). Hormanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto Tuotannossa oli vuonna ,3 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 1,8 ha. Hormaneva sijaitsee osittain Hormaluoman valuma-alueella (36.045) ja Nummijoen keskiosan alueella (36.072). Molemmat valuma-alueet kuuluvat Karvianjoen vesistöalueelle (36). Hormaluoman valuma-alueella sijaitsevan 106,2 ha:n tuotantoalan kuivatusvedet käsitellään laskeutusaltailla ja 100,8 ha:n alalta virtaaman säädöllä ja ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Nummijoen keskiosan alueella 390,1 ha:n tuotantoalan kuivatusvedet käsitellään koko alalta laskeutusaltailla, virtaama säädöllä ja ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Vesistöhavaintopaikat ovat Hormaluomassa, Nummijoessa (2 kpl) ja Karvianjärvessä. Hormaluoman 13,2 km 2 suuruisesta valuma-alueesta (36.045) turvetuotannon osuus on vähentynyt aiemmasta (35 %) ollen nykyisin vain 8 %. Horma-Säkkinevan kuivatusvedet johdetaan nykyisin pääosin Nummijoen valuma-alueelle (36.072). Hormaluoman veden laatu on ollut heikkoa. Vesi on hapanta, runsasravinteista ja rauta- sekä humuspitoista (taulukko 16). Turvetuotannon kuivatusvesillä on selvää vaikutusta Hormaluoman veden laatuun, sillä korkeiden humusainepitoisuuksien lisäksi myös usein kuivatusvesien vaikutuksiin liittyvän ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet korkeita. Kuivatusvesien johtaminen Hormaluomaan vähentyi oleellisesti jo vuonna 2007, mikä näkyi veden alentuneina typpi- ja humusainepitoisuuksina (kuvat 10-11). Vuonna 2011 Hormaluoman vedessä oli runsaasti ravinteita, mutta vähemmän kuin vuosina keskimäärin. Hormanevan kuivatusvesien aiheuttama pitoisuuslisäys Hormaluomassa oli vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa korkeahko; kokonaisfosforilla 5 µg/l ja kokonaistypellä 243 µg/l sekä kiintoaineella 1,2 mg/l. Nummijoen vesi on hieman hapanta ja fosforipitoista. Humusaineita vedessä on ollut suhteellisen vähän (taulukko 16). Vuonna 2011 Nummijoen alemman havaintopaikan (Hormanevan ap.) vesi oli laadullisesti heikompaan kuin aiemmin, sillä ravinteita oli huomattavasti enemmän kuin aiemmin ja myös humusainepitoisuudet olivat kohonneet. Hormanevan kuivatusvesivaikutuksiin ei vedenlaadun heikkeneminen liity, sillä Nummijoen ylemmällä havaintopaikalla vesi oli laadullisesti samanlaista kuin Hormanevan kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Nummijokeen tulee kuormitusta Hormanevan 390 ha lisäksi muilta turvetuotantoalueilta noin 190 ha alalta. Hormanevan ja muiden tuotantoalueiden kuivatusvesien vaikutukset Nummijoen veden laatuun olivat vuonna 2011 lievät, sillä ainepitoisuudet ovat vain hieman korkeampia Nummijoessa kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella kuin alapuolella. Laskennallisesti Hormanevan kuivatusvesien aiheuttama pitoisuuslisäys Nummijoessa oli vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa kokonaisfosforilla 1,0 µg/l ja kokonaistypellä 70 µg/l sekä kiintoaineella 0,32 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 2,53 mg/l O 2 eli samaa tasoa kuin havaintopaikkojen vesinäytteiden mukaiset erot.

40 38 Taulukko 16. Hormanevan tuotantoalueen vesistöhavaintopaikkojen keskimääräiset veden laatu Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Nummijoki, Nummikoski, Hormanevan yp keskiarvo n= 10 6, , minimi 6,1 3,4 70 5,8 3, ,0 <5 49 6, maksimi 6, , ,7 8, ,2 4, , , , ,5 9, ,6 5, keskiarvo , ,4 4, , Nummijoki, Koskela, Hormanevan ap keskiarvo n= 10 6,9 3, ,0 4, minimi 6,8 9, , , maksimi 6,8 8, ,6 4, , , ,6 4, , , , , ,5 9, ,3 4, keskiarvo , ,7 4, , Hormaluoma , Hormaneva ap. keskiarvo n= 31 5,8 10, ,4 4, minimi 4,5 2, ,2 2, < maksimi 7, , ,9 5, ,1 3, ,1 8, ,8 3, ,1 2, ,6 4, keskiarvo ,7 5, ,5 3, Kuva 10. Hormaluoman kokonaisfosforipitoisuus

41 39 Kuva 11. Hormaluoman kokonaistyppi- ja humusainepitoisuus Karvianjärvi on suuri (921 ha) ja suhteellisen matala (keskisyvyys 1,4 m, suurin syvyys 8,1 m.) viljelysmaiden keskellä sijaitseva järvi. Karvianjärven veden laatu määräytyy pitkälle Säkkijoen ja Mustajoen kautta tulevien vesien perusteella, sillä Karvianjärven valuma-alueesta (152 km 2 ) Säkkijoen (48 km 2 ) ja Mustajoen (50 km 2 ) yhteinen osuus on noin 65 %. Hormaluoman valuma-alueen (13 km 2 ) osuus Karvianjärven valuma-alueesta on pieni. Karvianjärven kärsiin rehevöitymisongelmista, joiden seurauksena vedessä esiintyy suurta happivajetta. Usein talvisin happivaje on suuri jopa pintavedessä kuten lopputalvella 2011 (taulukko 17). Talven 2011 happivaje oli niin suurta, että lienee aiheuttanut jo kalakuolemia järvessä. Karvianjärven rehevyyttä kuvaavat keskimääräiset pintaveden korkeat ravinnepitoisuudet. Jaksolla kokonaisfosforia on ollut pintavedessä keskimäärin 75 µg/l. Keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet jaksolla noin 1400 µg/l. Vuonna 2011 Karvianjärven vedenlaadussa ei ollut tapahtunut muutoksia jakson keskimääräiseen tasoon nähden. Karvianjärven pintaveden humusainepitoisuudet kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä. Karvianjärven keskimääräinen COD Mn -pitoisuus on ollut vuosina

42 40 keskimäärin 24 mg/l. Karvianjärveen tulee turvetuotannon kuivatusvesiä useilta soilta, mutta turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset Karvianjärven ravinnepitoisuuksiin ovat teoreettisten laskelmien mukaan suhteellisen vähäiset. Karvianjärveen laskevien turvetuotannon kuivatusvedet aiheuttivat vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa seuraavat pitoisuusnousut: kokonaisfosfori 2,0 µg/l ja kokonaistyppi 142 µg/l sekä kiintoaine 0,66 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 5,14 mg/l O 2. Taulukko 17. Karvianjärven pintaveden laatutietoja v Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-klor. COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N NO4-N P P Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Karvianjärvi Keskiarvo n = , , , Minimi 10 5,7 <1 50 1,8 3,4 890 <5 9,0 49 1, Maksimi 132 8, , , ,2 1, ,1 6, , , , Alkkia (Parkano/Karvia) Alkkian tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 111/2004/4 dnro LSY-2002-Y-381, myönnetty ). Alkkian turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto Tuotantokelpoista alaa on 335 ha, joka oli tuotannossa vuonna Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pintavalutuskentät ja kasvillisuusallas. Alkkian turvetuotantoalueen pohjoisosasta kuivatusvedet johdetaan Kyrönjoen vesistöalueelle (42), kaakkoisosasta Kokemäenjoen vesistöalueelle (35) ja lounaisosasta Karvianjoen vesistöalueella (36). Kyrönjoen vesistöalueelle kuivatusvedet johdetaan Ilvesjoen yläosan valuma-alueella (42.053) reitille Kärkiluoma- Ilvesjoki. Kokemäenjoen vesistöalueella Vatajanjoen vesistöalueella (35.563) reitille Kärppäjärvi-Kärppäluoma-Mustajoki-Ylinenjärvi sekä Karvianjoen vesistöalueella Mustajoen vesistöalueella (36.047) reitille Mustajoki-Karvianjärvi. Karvianjoen vesistöalueelle johdettiin Alkkialta kuivatusvesiä vain 4,7 ha alalta vuonna Alkkian tuotantoalueella suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella Alkkialta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 15 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 68 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 42 mg/l O 2. Alkkian vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Mustajoessa (2 kpl) ja Neva-Lylyssä sekä vuodesta 2011 alkaen myös Kärkiluomassa. Neva-Lylyyn ei mene Alkkian kuivatusvesiä, mutta se sijaitsee aivan tuotantoalueen vieressä. Mustajoen molempiin havaintopaikkoihin tulee kuivatusvesiä. Kärkiluomasta vedet virtaavat Kyrönjoen vesistöön. Mustajokeen tulee Alkkian turvetuotantoalueelta (4,5 ha) alalta kuivatusvesiä. Mustajokeen tulee myös Mustakeitaalta kuivatusvesiä 54 ha alalta. Mustajoen valuma-alueesta turvetuotannon osuus on noin prosentti. Mustajoen veden laatu on erittäin heikko, vesi on hyvin tummaa, humuspitoista ja erittäin runsasravinteista (taulukko 18). Etenkin kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita. Fosfaattifosforin korkeat pitoisuudet kuvastavat Mustajokeen kohdistuvan suurta kuormitusta. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen selvityksien mukaan kuormitus on peräisin Mustakosken puutarhalta. Vuonna 2011 Mustajoen veden laatu oli ylemmällä havaintopaikoilla keskimääräistä tasoa, mutta alemmalla selvästi heikkolaatuisempaa kuin aiemmin (taulukko 18). Musta-

43 41 joen alaosan vesi oli vuonna 2011 jätevesimäistä erittäin korkeine ravinnepitoisuuksineen. Mustajoen yläosan veden laadussa ei ole tapahtunut vuosien välillä muutoksia, mutta alaosalla veden laatu on heikentynyt (kuva 12). Alkkian ja Mustakeitaan kuivatusvesien vaikutukset Mustajoen veden laatuun peittyvät täysin voimakkaan hajakuormituksen alle. Myös teoreettisten laskelmien perusteella kuivatusvesien vaikutukset ovat vähäisiä; vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa turvetuotannon kuivatusvesistä aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Mustajoessa kokonaisfosforilla 0,21 µg/l ja kokonaistypellä 9,2 µg/l sekä kiintoaineella 0,03 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,40 mg/l O 2. Kärkiluoman vesi oli vuonna 2011 tummaa, ravinteikasta ja humusvaikutteista. Alkkialta tulee kuivatusvesiä 250 ha alalta Kärkiluomaan, mutta vuoden 2011 vedenlaadun perusteella niiden vesistövaikutukset ovat olleet lieviä. Laskennalliset pitoisuusnousut olivat Ilvesjoen yläosalle kokonaisfosforilla 1,1 µg/l ja kokonaistypellä 49 µg/l sekä kiintoaineella 0,3 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 2,1 mg/l O 2. Taulukko 18. Mustajoen veden keskimääräiset veden laadut ja Kärkiluoman vedenlaatu vuonna Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Mustajoki yläjuoksu Keskiarvo n = 30 5,9 9, , Minimi 4,9 2, ,8 3, < Maksimi 6, , ,0 3, ,4 4, < ,5 8, , , ,6 2, ,3 4, Keskiarvo ,1 4, ,5 4, , Mustajoki alajuoksu Keskiarvo n = 30 6, ,3 7, Minimi 5,2 2, ,8 3, Maksimi 7, ,5 5, ,9 6, ,0 9, , ,5 4, ,8 5, Keskiarvo ,3 6, ,4 8, Kärkiluoma ,2 8, ,9 3, < , , ,5 4, < ,4 6, ,3 3, Keskiarvo ,2 9, ,6 4, <

44 42 Kuva 12. Mustajoen veden kokonaisravinepitoisuudet Neva-Lyly on pieni suolampi, aivan Alkkian turvetuotantoalueen tuntumassa, jolla on virkistyskäyttöarvoa (uimaranta ja kalastus). Kuivatusvesiä ei Neva-Lylyyn johdeta. Neva-Lylyn veden laatu on ollut hyvää (taulukko 19). Vesi on vaaleanruskeaa suoperäiseltä valuma-alueelta tulevien humusvesien vaikutuksesta. Keskimääräiset ravinnetasot ja myös a-klorofylli ilmentävät lieviä rehevyysvaikutuksia. Vuonna 2011 Neva-Lylyn vedessä oli vähän ravinteita ja levätuotanto vähäistä. Lammen vesi oli laadullisesti hyvää. Taulukko 19. Neva-Lylyn pintaveden keskimääräiset veden laatu Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-klor. COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Neva-Lyly Keskiarvo n = ,3 1, ,0 2, < , Minimi 20 5,6 <1 90 <0,5 1, <5 8 2, Maks imi 115 6,9 3, ,7 3, <5 23 6, ,9 < ,4 2, ,2 < ,3 1, < ,5 17

45 9.4 Tuorijoen valuma-alue Heitonneva (Merikarvia) Heitonnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 85/2009/4 dnro LSY-2008-Y-328, myönnetty ). Heitonnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna Vuonna 2011 Heitonnevalla oli tuotannossa 66,4 ha ja valmistelussa 4,6 ha. Tuotannossa ja valmistelussa olevien alojen kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Heitonnevan kuivatusvedet johdetaan Karvianjoen vesistöalueen Tuorijoen valuma-alueen Lauttijärven alueelle (36.053). Kuivatusvesireitti on metsäoja-lauttijärvenjoki-lauttijärvi- Salmi-Vähäjärvi-Taipaleenjoki-Tuorijoki-Merikarvianjoki. Heitonnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella Heitonnevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,9 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 36 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 75 mg/l O 2. Heitonnevan vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Lauttijärvenjoessa. Havaintopaikoista toinen sijaitsee Heitonnevan kuivatusvesien purkuojan yläpuolella ja toinen alapuolella. Lauttijärvenjoen vedenlaatu on tarkkailtu ennakkoon jo vuodesta 2007 lähtien. Vuoden 2010 ja 2011 tulokset ovat siten ensimmäisiä Heitonnevan turvetuotannon vaikutustarkkailutuloksia. Lauttijärvenjoen vesi on hyvin tummaa, hapanta, ravinteikasta ja varsin humuspitoista (taulukko 20). Ennakkotarkkailussa (vv ) havaintopaikkojen veden laadut olivat samankaltaisia ja suuria pitoisuuseroja ei esiintynyt. Heitonnevan kuntoonpano vuonna 2010 näkyi Lauttijärvenjoen vedenlaadussa lievänä typpipitoisuuksien kasvuna ja selvänä humusainepitoisuuksien nousuna. Tuotannon alkaminen vuonna 2011 näkyi lievänä typpi- ja fosforipitoisuuden kohoamisena Lauttijärvenjoen vedessä, mutta humusainepitoisuuksiin Heitonnevan kuivatusvedet eivät vaikuttaneet havaittavasti. Vuonna 2011 Lauttijärvenjioen vesi oli laadullisesti heikompaa kuin vuosina molemmissa havaintopaikoissa sateisen kesän ja syksyn johdosta. Teoreettisten laskelmien perusteella Heitonnevan kuivatusvesien vaikutukset ovat vähäisiä; vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa turvetuotannon kuivatusvesistä aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Lauttijärvenjoessa kokonaisfosforilla 0,16 µg/l ja kokonaistypellä 6,7 µg/l sekä kiintoaineella 0,03 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,29 mg/l O 2. Kuntoonpanovaiheessa nämä pitoisuusnousut ovat yleensä hieman suurempia.

46 Taulukko 20. Heitonnevan havaintopaikkojen keskimääräiset veden laadut Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Lauttijärvenjoki, Koittankoski, Heitonnevan yp (ennakkotarkkailu) keskiarvo n =9 6,6 5, ,3 6, minimi 5,5 2, ,9 4, < maks imi 7,0 7, ,9 8, Lauttijärvenjoki, Koittannkoski, Heitonnevan yp (vaikutustarkkailu) ,2 5, ,5 5, ,2 2, ,6 9, ,9 13, ,1 5, keskiarvo ,1 7, ,7 6, ,8 7, ,7 8, ,3 13, ,0 4, ,3 1, ,2 4, keskiarvo ,8 7, ,9 5, Lauttijärvenjoki, Hepokoski, Heitonnevan ap (ennakkotarkkailu) keskiarvo n =9 6,7 5, ,0 7, minimi 5,6 2, ,9 5, < maks imi 7,1 9, ,2 9, Lauttijärvenjoki, Heponkoski, Heitonnevan ap (vaikutustarkkailu) ,2 4, ,7 6, ,9 8, ,8 8, ,2 18, ,3 5, keskiarvo ,1 10, ,9 7, ,8 7, ,5 8, ,9 18, ,4 5, ,5 1, ,6 5, keskiarvo ,0 9, ,5 6, Otamonjoen valuma-alue Huidankeidas (Honkajoki) Huidankeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (41/2008/4). Huidankeitaan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1978 ja tuotanto Vuonna 2011 Huidankeitaalla oli tuotannossa 148,3 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 1,7 ha. Kaikki tuotantokunnossa olevan alan kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Huidankeidas sijaitsee vedenjakaja-alueella, joka jakaa kahden päävesistöalueen Karvianjoen (36) ja Isojoen-Lapväärtinjoen (37) vedet. Koko turvetuotantoalue sijaitsee kuitenkin Karvianjoen päävesistöalueen puolella Otamonjoen vesistöalueen Rynkäjoen vesistöalueella (36.067). Huidankeitaan kuivatusvedet johdetaan kahden purkuojan kautta Pieksuluomaan ja edelleen Rynkäjoen ja Samminjoen kautta Hirvijärveen. Huidankeitaalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella Huidankeitaalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,7 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 60 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 59 mg/l O 2.

47 45 Huidankeitaan vesistötarkkailuhavaintopaikka sijaitsee kuivatusvesien vaikutuspiirissä Pieksuluomassa. Pieksuluoman vesi on tummaa ja ravinteikasta humusvettä (taulukko 21). Turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksista kertovat korkeat humusainepitoisuudet. Peltoja valuma-alueella on vähän, joten luoman korkeat fosforipitoisuudet ovat pääosin peräisin turvetuotantoalueelta. Vuonna 2011 veden laatu Pieksuluomassa oli keskimääräistä hieman heikompaa, sillä humusaineita ja typpiyhdisteitä oli tavanomaista enemmän. Vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa Huidankeitaan turvetuotannon kuivatusvesistä aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat suhteellisen vähäisiä Rynkäjoessa; kokonaisfosforilla 0,53 µg/l ja kokonaistypellä 22,9 µg/l sekä kiintoaineella 0,12 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,99 mg/l O 2. Pieksuluoman valuma-alue Huidankeitaan purkuojan kohdalla on vain noin 10 km2, joten vesistövaikutukset Pieksuluomaan ovat noin kuusinkertaiset Rynkäjokeen (valumaalue 63 km 2 ) verrattuna, mikä vesistötarkkailutuloksien perusteella voi olla hyvinkin oikea suurusluokka. Taulukko 21. Pieksuluoman veden laatu Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Pieksuluoma, Huidankeitaan laskuojien ap Keskiarvo n = 20 6,3 6, ,8 4, Minimi 5,5 < ,1 3, ,0 32 9, Maks imi 7, ,5 5, ,9 3, ,4 3, ,0 3, ,1 3, < ,9 2, ,3 4, Keskiarvo ,6 3, ,6 3, Leppisuo 1 (Siikainen) Leppisuo 1 tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 82/2009/4, myönnetty ). Leppisuo 1 turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto Vuonna 2011 tuotannossa oli 90 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 14,7 ha. Leppisuo 1 sijaitsee Karvianjoen vesistöalueen Otamonjoen valuma-alueen Leppijoen valuma-alueella (36.066). Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko. Leppisuo 1 turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan Herranmetsänojaan ja edelleen Iso-Leppijärveen. Leppisuolla 1 ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (21 kpl) perusteella Leppisuolta 1 purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 9,6 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 22 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 29 mg/l O 2. Leppisuo 1 vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Herranmetsänojassa ja Iso- Leppijärvessä. Herranmetsänojan havaintopaikka sijaitsee kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella ja Iso-Leppijärvi kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Herranmetsänojan vesi turvetuotantoalueen yläpuolella on ollut heikkolaatuista, sillä vesi hapanta ja voimakkaan humusleimaista (taulukko 22). Ojan rautapitoisuudet ovat olleet korkeita ja vesi väriltään hyvin tummaan ruskeaa. Veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut korkea kuten myös kokonaistyppipitoisuus. Vuonna 2011 Herranmetsänojan vesi oli pääpiirteittäin yhtä heikkolaatuista kuin aiemmin, mutta fosforia ja rautaa oli hieman vähemmän.

48 46 Herranmetsänoja laskee noin 800 m laskuojan 4 liittymän jälkeen Iso-Leppijärveen. Järvi on varsin pienikokoinen (40 ha) ja varsin matala (suurin syvyys 0,6 m). Järvi on kasvamassa umpeen. Veden laatu vaihtelee melko nopeasti järveen tulevien vesien veden laadun mukaisesti. Vuosina järven vesi on ollut sameaa ja hapanta humusvettä. Ravinnepitoisuudet ovat olleet rehevälle vesistölle tyypillisen korkeita. Maaliskuussa 2011 Iso-Leppijärvi oli pohjaan saakka jäässä ja vesinäytettä ei saatu. Elokuussa 2011 Iso-Leppijärven vedessä oli ravinnepitoisuudet korkeita kuten myös erittäin runsas levätuotanto, sen sijaan humusta oli erittäin vähän. Teoreettisten laskelmien perusteella kuivatusvesien vaikutukset ovat vähäisiä; vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa turvetuotannon kuivatusvesistä aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Iso-Leppijärveen kokonaisfosforilla 0,34 µg/l ja kokonaistypellä 14,9 µg/l sekä kiintoaineella 0,08 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn - arvon bruttolisäys oli 0,65 mg/l O 2. Taulukko 22. Leppisuo 1 havaintopaikkojen veden keskimääräiset veden laadut Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD a-kloropaikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P Mn fylli % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 µg/l Iso Leppijärvi Keskiarvo n = ,2 13, ,3 5, ,3 Minimi 50 5,1 2,6 55 2,4 2,2 455 <5 < ,4 Maksimi 128 7,8 63, , , ,2 14, ,2 5, < ,0 Herranmetsänoja Keskiarvo n = 20 6,0 8, ,1 5, Minimi 4,8 1, ,4 3,3 560 <5 < Maksimi 6,7 70, , ,6 16, ,8 8, ,7 6, ,5 4, < ,7 1, ,4 3, keskiarvo ,3 8, ,9 5, Leppisuot 2 (Siikainen) Leppisuot 2 tuotantoalueella (Torvi- ja Iivarinkeidas) on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 11/2008/4, myönnetty ). Leppisuot 2 turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 2009, jolloin valmistelussa oli 82,5 ha. Vuonna 2011 Leppisuolla 2 oli tuotannossa 49,5 ha ja valmistelussa 55,9 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Leppisuot 2 sijaitsee Karvianjoen vesistöalueen Otamonjoen valuma-alueen Samminjoen alaosan valuma-alueella (36.063). Tuotantoalueen vedet johdetaan laskuojan kautta Samminjokeen, joka laskee noin 8,5 km päässä tuotantoalueesta Hirvijärveen. Leppisuolla 2 suoritettiin kuntoonpanovaiheen kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella Leppisuolta 2 purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,1 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 64 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen (lähinnä humus) keskimääräinen COD Mn -arvo oli 38 mg/l O 2. Leppisuo 2 vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat kuivatusvesien purkuojassa ja Samminjoessa purkuojan ylä- ja alapuolella. Leppisuot 2 kuivatusvesien purkuojassa vesi on ollut vuosina hyvin tummaa, ravinteikasta ja humusleimaista (taulukko 23). Vuonna 2011 ojan vedessä oli enemmän typpeä, mutta vähemmän fosforia kuin vuosina keskimäärin. Ojan vesi oli laadullisesti hyvin samanlaista kuin nykyisin jo ennen Leppisuot 2 kuntoonpanoa vuosina

49 47 Samminjoen vedessä on ollut vähemmän ravinteita ja humusaineita kuin Leppisuon purkuojassa, mutta rautaa on jopa enemmän. Samminjoen veden keskimääräinen ravinnetaso kuvastaa rehevyyttä (taulukko 23). Vuonna 2011 Samminjoen vedessä oli vuosien keskimääräistä tasoa enemmän typpeä ja humusta, mutta fosforia vähemmän. Leppisuot 2 purkuojan ylä- ja alapuolisten Samminjoen havaintopaikkojen lähes identtisten vedenlaatujen perusteella Leppisuot 2 kuivatusvesillä ei ole havaittavaa vaikutusta Samminjoen veden laatuun. Taulukko 23. Leppisuot 2 havaintopaikkojen veden keskimääräiset veden laadut Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Oja Leppisuon alapuolella Keskiarvo n =13 6,4 6, ,8 5, Minimi 4,6 2, ,1 4, Maksimi 6, , ,2 4, ,6 4, ,6 7, ,8 4, ,8 4, ,1 4, keskiarvo ,9 5, ,2 4, Samminjoki yp. Pynttäisen mts Keskiarvo n = 20 6,7 7, , Minimi 5,8 3, ,6 4,0 540 < , Maksimi 7, , ,4 8, ,3 4, , , , ,8 7, ,7 4, keskiarvo , ,6 4, Samminjoki ap. Huhtalanlammi Keskiarvo n = 20 6,6 8, , Minimi 5,7 4, ,8 4,0 520 <5 <5 35 7, Maksimi 7, , ,4 7, ,7 4, , , , ,8 5, ,7 4, keskiarvo ,1 8, ,8 4, Koivistonkeidas (Kankaanpää) Koivistonkeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 119/2009/4, dnro LSY-2008-Y-7, myönnetty ). Luvasta on valitettu. Tuotantokelpoista alaa on 80,7 ha. Koivistonkeitaalla ei ollut vielä tuotannossa tai valmistelussa olevia alueita. Koivistonkeidas sijaitsee Karvianjoen keskiosan (36.022) ja Samminjoen yläosan (36.064) valuma-alueiden rajalla. Kuivatusvedet johdetaan laskuojalla alapuoliseen vesistöön reittiä Saaresoja Samminjoki Hirvijärvi. Vesistötarkkailua suunnitellussa purkuvesissä on tehty jo vuodesta 2005 lähtien. Saaresojan vesi on ollut hapanta, erittäin ravinteikasta humusvettä (taulukko 24). Saaresojan vedenlaatu on ollut vieläkin heikompaa, sillä humusaineita on ollut erittäin runsaasti kuten myös fosforia. Saaresojan ylimmällä havaintopaikalla vedenlaatu on kaikkein heikoin, sillä humusta, rautaa ja ravinteita on erittäin runsaasti. Saaresojan keski- ja alaosalla vedet ovat hyvin samanlaisia.

50 Taulukko 24. Koivistonkeitaan havaintopaikkojen veden keskimääräiset veden laadut Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Saaresoja (ylin) Keskiarvo n =14 6,0 8, ,5 4, Minimi 5,1 2, ,5 3, < Maksimi 7,0 18, ,7 9, ,4 3, ,4 5, ,8 15, ,5 7, ,9 2, ,9 3, keskiarvo ,0 7, ,0 5, Saaresoja, Myllykoski (keskiosalla Keskiarvo n = 9 6,4 10, ,0 4, Minimi 5,9 6, ,0 3, < Maksimi 7,0 25, ,7 6, ,2 8, ,7 3, ,9 11, ,6 3, ,3 5, ,4 3, keskiarvo ,8 8, ,3 3, Saaresoja, Rajakoski (alin) Keskiarvo n = 12 6,5 13, ,8 4, Minimi 6,0 5, ,4 3, Maksimi 7,0 22, ,5 7, ,3 8, ,5 3, ,1 13, ,1 3, ,4 7, ,8 3, keskiarvo ,9 9, ,8 3, Nummijoen valuma-alue Koihna- ja Säkkineva (Kauhajoki) Koihnannevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 79/2005/4, dnro LSY-2002-Y-345, myönnetty ). ). Säkkinevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 81/2005/4, dnro LSY Y-347, myönnetty ). Koihnannevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto Vuonna 2011 Koihnannevalla oli levossa 41,4 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 33,2 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on perustaso ja osalla alueesta virtaamansäätö. Säkkinevalla tuotannossa oli 2,0 ha vuonna 2011 ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 37,1 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pääosin pintavalutus ja 11,8 alalla virtaamansäätö. Koihnanneva sijaitsee pääosin Nummijoen keskiosan alueella (36.072) ja osin myös Koihnanluoman valuma-alueella (36.078). Koihnannevan kuivatusvesiä purkautuu 33 ha:n alalta Nummijokeen ja 8,4 ha:n alalta Koihnanluoman kautta Nummijokeen. Vesistöhavaintopaikka sijaitsee Nummijoessa Jokelassa. Havaintopaikkaan tulee turvetuotannon kuivatusvesiä myös Nummijärven suunnasta. Nummijoen vesi oli vuonna 2011 hieman hapanta ja ravinteikasta. Humusaineita vedessä oli suhteellisen vähän (taulukko 25). Kuormitusvaikutuksia esiintyy, sillä ammoniumtypen pitoisuudet olivat elokuussa 2011 korkeahkoja. Nummijoen vesi oli laadullisesti hieman parempaa kuin edellisenä vuonna. Havaintopaikan yläpuolella sijaitsee kalankasvatuslaitos, jolta voi tulla myös ammoniumtyppipäästövaikutuksia.

51 Taulukko 25. Nummijoen Jokelan havaintopaikan veden laatu v Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Nummijoki, Jokelanperä ,6 8, ,8 3, < ,7 9, , ,0 44 < ,7 7, ,2 3, keskiarvo ,7 8, ,6 3, < keskiarvo , ,9 3, , Viitalanneva/Kampinkeidas/Uitonneva (Kauhajoki) Viitalanneva/Kampinkeidas/Uitonnevan turvetuotantoalue sijaitsee Karvianjoen vesistöalueella Nummijoen Nummijärven (36.073) ja Ylimysluoman (36.077) valumaalueella sekä Kyrönjoen vesistöalueen Kainastonjoen Kauhajoen valuma-alueella (42.096). Viitalanneva/Kampinkeidas/Uitonnevan alueen ojitukset aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna Tuotantokelpoista alaa on 366,7 ha. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 18/2003/1 myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan (99063/1) Viitalannevan ja Kampinkeitaan turvetuotantoalueelle. Hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on jätetty vuonna 2010 mennessä. Vuonna 2011 Viitalannevalla ja Kampinkeitaalla oli 121,3 ha tuotannossa. Viitalannevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan ojaa pitkin Ylimysluomaan, josta vedet laskevat Nummijärveen. Kampinkeitaan vedet laskevat Lapinluoman kautta Nummijärveen. Vesienkäsittely tapahtuu pintavalutuskentillä. Uitonnevalla ei ollut vuonna 2011 tuotannossa tai kuntoonpanossa olevia alueita. Kuivatusvedet johdetaan Ylimysjärven ja -luoman kautta Nummijärveen. Viitalannevan, Kampinkeitaan ja Uitonnevan vesistötarkkailupisteet sijaitsevat läheisessä Nummijärvessä ja vuodesta 2010 lähtien kuivatusvesin purkureiteillä Ylimysluomassa ja Lapinluomassa. Nummijärvi (478 ha) on matala (alle 3 m) keskellä viljelysmaita sijaitseva järvi. Nummijärven vedet virtaavat Nummijokea pitkin Karvianjokeen. Nummijärven vesi on hapanta ja ravinnepitoista (taulukko 26). Nummijärven pintaveden ravinnepitoisuudet ovat olleet keskimäärin fosforilla 41 µg/l ja typellä 1100 µg/l. Humusaineita Nummijärven vedessä on ollut suhteellisen vähän. Nummijärvi on rehevä, jota kuvaavat myös erittäin runsas levätuotanto ja pintaveden lopputalviset happivajeet. Vuonna 2011 Nummijärven vedessä oli keskimääräistä tasoa enemmän typpeä, mutta hieman vähemmän fosforia ja humusta. Turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset Nummijärven vedenlaatuun olivat vuonna 2011 vähäisiä, sillä, kuivatusvesille tyypilliset ammoniumtyppi- ja humusainepitoisuudet olivat alhaisia. Lapinluoman vesi on tummanruskeaa, ravinteikasta ja humuspitoista (taulukko 26). Korkeista ammoniumtypen ja humusaineiden pitoisuuksista päätellen kuivatusvesillä on ollut selviä vesistövaikutuksia Lapinluomassa. Ylimysluoman vesi on erittäin hapanta, ruskeaa, ravinteikasta ja humuspitoista (taulukko 26). Veden laatu on kuitenkin parempaa kuin Lapinluomassa. Typpipitoisuudet ovat suhteellisen alhaisia, joten kovin suuria kuivatusvesivaikutuksia ei ole havaittavissa. Viitalannevan, Kampinkeitaan ja Uitonnevan suurten tuotantoalueiden kuivatusvesillä on vaikutusta Nummijärven tilaan, mutta myös alueen maa- ja metsätalouden hajakuormitus on voimakasta. Teoreettisten laskelmien mukaan Viitalannevan, Kampinkeitaan ja Uitonnevan kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäykset olivat suuria Nummijärveen vuoden 2011 keskivirtaamatilanteessa kokonaisfosforilla 0,16 µg/l ja kokonais-

52 50 typellä 6,9 µg/l sekä kiintoaineella 0,03 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,30 mg/l O 2. Lapinluoman valuma-alue on pieni (noin 4 km 2 ) ja siihen Kampinkeitaan kuivatusvesien vaikutus oli vuonna 2011 selvä. Teoreettisten laskelmien mukaan kuivatusvedet kohottivat Lapinluoman veden kokonaisfosforipitosuutta 1,9 µg/l ja kokonaistyppipitosuutta 82 µg/l sekä kiintoainepitoisuutta 0,4 mg/l Taulukko 26. Nummijärven, Lapinluoman ja Ylimysluoman vedenlaatutietoja. Nummijärven kokonaisravinnepitoisuudet ovat pysytelleet korkeina tarkastelujakson aikana (kuva 13). Humusainepitoisuudet kasvoivat vuoden 2005 jälkeen, mutta viime vuosina humuspitoisuudet ovat olleet 1990-luvun lopun alhaista tasoa (kuva 14). Kuva 13. Nummijärven pintaveden humusainetyppitoisuus