Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 2014

Transkriptio

1 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖTARKKAILU X korjattu VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 2014 Yhteenveto tarkkailuista Hämeen ja Uudenmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ELYkeskusten alueella

2

3 Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailun vuosiyhteenveto 2014 Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA TARKKAILUN TOTEUTUS Yleistä Näytteenotto ja virtaamamittaus Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Ympärivuotinen tuotantovaiheen tarkkailu Tuotantovaiheen täydentävä tarkkailu Jälkihoitovaihe Poikkeustilanteiden tarkkailu Näytteiden analysointi Päästöjen laskenta Ympärivuotisessa tarkkailussa olevat kohteet, joilla on virtaamamittaus Ympärivuotiset kohteet, joilla ei ole ympärivuotista virtaamamittausta Täydentävät tarkkailukohteet Reduktion kautta lasketut kuormitukset Raportointi Väliraportointi Vuosiraportointi Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna TARKKAILUN TULOKSET VUONNA Yleistä Tuotantoalueet Ominaiskuormitussuot v Ominaiskuormitussoiden valumat v Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat hydrologisena vuonna Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu Keskimääräinen vedenlaatu Vedenlaatu eri vuodenaikoina Vedenlaatu alueittain Puhdistustehot Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Ominaiskuormitus vuositasolla Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Kuormitus ELY-keskuksittain Hämeen ELY-keskus Pirkanmaan ELY-keskus Varsinais-Suomen ELY-keskus... 36

4 5.2.4 Keski-Suomen ELY-keskus Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kuormitus vesistöalueittain Kymijoen vesistöalue (14) Porvoonjoen vesistöalue (18) Paimionjoen vesistöalue (27) Aurajoen vesistöalue (28) Lapinjoen vesistöalue (33) Kokemäenjoen vesistöalue (35) Karvianjoen vesistöalue (36) Lapväärtinjoen vesistöalue (37) Teuvanjoen vesistöalue (38) Närpiönjoen vesistöalue (39) Kyrönjoen vesistöalue (42) Lapuanjoen vesistöalue (44) Purmonjoen vesistöalue (46) Ähtävänjoen vesistöalue (47) Kruunupyynjoen vesistöalue (48) Perhonjoen vesistöalue (49) Selkämeren rannikkoalue (83) Kokonaiskuormitus YHTEENVETO Liitteet Liite 1 Läntisen Suomen ominaiskuormitussoiden sijainti ja aluejako vuonna 2014 Liite 2 Ominaiskuormitussoiden keskimääräiset valumat hydrologisena vuonna 2014 Liite 3 Ominaiskuormitussoiden vedenlaatu vuodenajoittain Liite 4 Ominaiskuormitukset 2014 Liite 5 Tarkkailusoiden pinta-alat ja vuosikuormitukset vesistöalueittain 2014 Liite 6 Tarkkailusoiden pinta-alat ja vuosikuormitukset ELY-keskuksittain 2014 Pöyry Finland Oy Jarmo Sillanpää, Ins. (AMK) Pia Vesisenaho, Ins. (AMK) Yhteystiedot PL 32, Paristotie Kokkola Jarmo Sillanpää puh Pia Vesisenaho puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

5 5 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Lounais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2014 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n ja Vapo Oy:n ELY-keskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille Tarkkailu käsittää ympärivuotisessa tarkkailussa olevia kohteita, joilla on vedenlaadun seurannan lisäksi yleensä myös virtaamamittausta. Kuntoonpanotarkkailussa on myös ympärivuotisia kohteita. Lisäksi tarkkailuun kuuluu täydentäviä päästötarkkailuasemia, joiden osalta vedenlaatua tarkkaillaan harvemmin kuin ympärivuotisilla kohteilla. Tarkkailujakso oli seitsemättä kertaa hydrologinen vuosi Vuoden 2014 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta vastasi Nab Labs Oy. Kuormituslaskennat ja vuosiyhteenvedot laati Pöyry Finland Oy. Tässä raportissa esitetään kooste koko läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä olevien Vapo Oy:n soiden vuoden 2014 kokonaiskuormituksista sekä kuormitukset ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain jaoteltuina. Tuotantoaluekohtaiset tulokset käsitellään tarkemmin erillisissä ELY-keskuskohtaisissa raporteissa. Kekkilä Oy:n ja yksityisten tuottajien turvetuotantoalueiden kuormituksia ei enää vuodesta 2014 lähtien raportoida Vapo Oy:n tarkkailujen yhteydessä. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja yksinkertaisista laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat taivasalla hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotannon vesienkäsittelyyn ja kuormitustarkkailuun liittyvää terminologiaa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi TASO-hankkeen julkaisujen perusteella. Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla tai Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus. Koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä.

6 COD Mn COD Mn -arvo tarkoittaa KMnO 4 :n (kaliumpermanganaatin) aiheuttamaa orgaanisen aineen kemiallista hajoamista kiehuvassa vedessä 20 min aikana hapenkulutuksella mitattuna. Määritys kuvaa siis kaikkea näissä oloissa tapahtuvaa veden sisältämän aineksen hapettumista ja sen määrää vedessä. Permanganaatti hapettaa myös humusta, joten humuspitoisten vesien COD Mn -arvo on korkeampi kuin kirkkaiden. Silti permanganaatti hapettaa vain osan orgaanisista aineista, eivätkä esimerkiksi aminohapot hapetu. COD Mn -arvo ei kuvasta suoraan humuksen määrää vedessä. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien kasvualustana ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä. Huuhtouma Alueelta huuhtoutuvan aineen määrä pinta-alaa ja aikayksikköä kohden (esim. g / ha päivässä) Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuskenttä on pengerryksin eristetty tasainen allasmainen kasvillisuuden peittämä alue, jossa kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kentän toiminta perustuu suurelta osin laskeutukseen, jolloin kenttä pidättää kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Ravinteita pidättyy jossakin määrin myös kasvillisuuteen. Kenttien kasvillisuus koostuu ruokohelvestä, pajusta tai luonnollisesta sekakasvustosta. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Kiintoaine Vedessä kulkeutuva kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines. Kosteikko Kosteikolla tarkoitetaan vesienkäsittelyrakennetta, jossa on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän, että matalan veden alueita. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. 6

7 Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsään, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m3/päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km2 vuosi) Ominaiskuormitussuo Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden kuin ympärivuotisten tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Pintavalutuskenttä Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Päästötarkkailu Päästötarkkailussa eli kuormitustarkkailussa mitataan turvetuotantoalueelta lähtevän veden laatua ja määrää eli päästöä. Reduktio Vesienkäsittelyrakenteen avulla saavutettava aineen poistuma. Tarkkailu Toimintaa, jolla pyritään selvittämään esimerkiksi turvetuotannon erilaisia vaikutuksia (käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu) Tuotantosuo Turvetuotantoalue kuntoonpanovaiheen jälkeen, kun turvetuotanto on käynnissä. Tuotantokuntoinen suo Tuotantoa varten kunnostettu suo, joka turpeen menekin mukaan on joko tuotannossa tai levossa, jolloin turvetta ei tuoteta 7

8 Tuotannosta poistunut suoalue Alue, jolla turvetuotantoa ei enää harjoiteta tuotettavan turpeen loppumisen vuoksi. Alueiden jälkikäyttöön on useita eri vaihtoehtoja. Alueet voidaan mm. uudelleen vesittää, käyttää peltona, metsittää jne. Täydentävä tarkkailu Ympäristölupiin perustuva tarkkailutiheys voi vaihdella. Useimmilla kohteilla tuotantovaiheen täydentävässä tarkkailussa tarkkailutiheys on 4 kertaa vuodessa (maalishuhtikuu, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu), mutta lupaehdoista riippuen näytteenottoväli voi olla myös esimerkiksi kerran kuukaudessa. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km2) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m3/s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva, mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. Ympärivuotinen tarkkailu Päästötarkkailussa on mukana jatkuvassa tarkkailussa olevia pisteitä, jotka on valittu ELY-keskuksittain edustavilta soilta tai ne on määrätty ympäristöluvissa. Asemat muodostavat edustavan otoksen tuotannossa ja kuntoonpanovaiheessa olevista tuotantoalueista huomioiden myös erilaiset vesienkäsittelymenetelmät. Veden laatua seurataan ympäri vuoden ja virtaamia mitataan jatkuvatoimisella virtaamamittarilla. 8 3 TARKKAILUN TOTEUTUS 3.1 Yleistä Käyttötarkkailun puitteissa kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä, kuten esimerkiksi ojituksista ja laskeutusaltaiden puhdistuksista. Käyttötarkkailussa kirjataan ylös myös tuotannon ajoittuminen, tuotantomenetelmät ja ylimääräiset vesinäytteidenottoajat. Käyttötarkkailun hoitaa turvetuottaja. Konsultti käyttää käyttötarkkailuyhteenvetojen tietoja apuna kuormituslaskennassa ja raportoinnissa. Tarkkailusoiden osalta tiedot ovat erityisen tärkeitä, koska niiden avulla tulkitaan mm. poikkeuksellisten kuormitustilanteiden syytä. Päästötarkkailu käsittää virtaaman mittauksen, vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti sekä kuormituslaskennan ja tulosten raportoinnin. Vuoden 2014 näytteenoton, analysoinnin, virtaamamittauksen ja tulosten toimittamisen on hoitanut Nab Labs Oy. Vuosikuormitusten laskennasta ja vuosiyhteenvedon laadinnasta on vastannut Pöyry Finland Oy. Päästötarkkailusta on annettu yksityiskohtaiset määräykset ympäristöluvissa. Tuotantoalueella voi olla kuntoonpanoajan tarkkailua, ympärivuotista tarkkailua tai täydentävää

9 tarkkailua. Kaikkia soita ja tarkkailupisteitä ei tarkkailla joka vuosi. Normaalien päästötarkkailunäytteiden lisäksi turvetuottaja ottaa kesällä mahdollisuuksien mukaan rankkasadejaksoilla omavalvontanäytteitä. Suurilla tuotantoalueilla voi olla useita erityyppisiä päästötarkkailupisteitä. Uusilla tuotantoalueilla päästötarkkailu aloitetaan ennen toiminnan aloittamista. Jälkihoitovaiheessa päästöjä tarkkaillaan ELY-keskusten määräämän ajan. Vaikutustarkkailut voivat sisältää sekä vesistötarkkailua eli veden fysikaaliskemiallista tarkkailua, biologista tarkkailua että muita vesistöjen tilaan liittyviä selvityksiä. Vaikutustarkkailut aloitetaan jo ennen tuotantovaihetta. Vaikutustarkkailuista on tehty erilliset vuosiraportit eikä niiden tuloksia käsitellä tässä raportissa. Vesistötarkkailussa on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 2014 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedot on laatinut Pöyry Finland Oy. Pohjavesitarkkailusta voi olla velvoite tuotantoalueen ympäristöluvassa. Tällöin suoritetaan joko pohjavesialuekohtaista seurantaa tai tilakohtaista talousvesikaivotarkkailua (tarkkailuohjelman kohta 4.4). Pohjavesinäytteiden otosta, analysoinnista ja tulosten toimittamisesta on vastannut osittain Nab Labs Oy ja eräiden kohteiden osalta Ramboll Oy. Vuosiyhteenvedot ovat laatineet Pöyry Finland Oy ja eräiden kohteiden osalta Ramboll Oy. Biologisia tarkkailuja tehdään yleensä 3 5 vuoden välein ELY-keskusten ennalta hyväksymien ohjelmien mukaisesti. Biologisella tarkkailulla voidaan saada tietoa siitä, miten turvetuotannon kuormitus vaikuttaa vesistön tilaan ja miten mahdolliset muutokset näkyvät eliöstön koostumuksessa ja runsaussuhteissa. Pöly- ja melutarkkailua voi olla velvoitteena tuotantoalueen ympäristöluvassa. Jos ympäristöluvassa on tarkkoja määräyksiä mittauksista, toimitaan luvan mukaan. Useimmiten ympäristöluvissa on kuitenkin määrätty, että pöly- ja/tai melutarkkailu tehdään alueellisen ELY-keskuksen määräämällä tavalla ja ehdotus pöly- ja melutarkkailusuunnitelmaksi tulee laatia kolmen kuukauden kuluttua luvan saatua lainvoiman Näytteenotto ja virtaamamittaus Päästötarkkailunäytteet (kertanäyte) on hakenut tarkkailua hoitava konsultti (Nab Labs Oy). Näytteenoton yhteydessä konsultti on mitannut virtaaman. Konsultti on myös tarkastanut mittapadot silloin, kun on käynyt lukemassa jatkuvatoimiset pinnankorkeusmittarit. Useimmilla kohteilla käytössä oleva mittari on mallia Eijkelkamp e+water L. Muutamilla kohteilla on vielä käytössä Telog (WLS-2109e tai WLS-31). Virtaamamittarit mittaavat hydrostaattista painetta ja ilmoittavat vedenpinnan korkeuden senttimetreinä. Laitteen kalibrointi tarkistetaan jokaisella lukukerralla. Pinnankorkeuden keskiarvo 30 minuutin ajalta ja kellonaika ovat tallentuneet virtaamamittarin muistiin. Virtaamamittarin pinnankorkeusaineisto on purettu kannettavalle tietokoneelle tai tiedonkeruulaitteelle (DTU A-203). Kuntoonpanosoilla virtaama on mitattu joko jatkuvatoimisella virtaamamittarilla (konsultti) tai tarkkailun tilaaja on mitannut hetkelliset virtaamat päivittäin kuntoonpanotöiden aikana. Mitta-asemilla tehdään ennen tuotantokauden alkua vuositarkastus. Mikäli olosuhteet/ laiterikot tms. mittauspaikassa tilapäisesti estävät mittapadon avulla tehtävän virtaaman mittauksen, sovitaan korvaavasta mittausjärjestelystä (esim. läheisen toimivan aseman tietojen käyttö) erikseen ko. ELY-keskuksen kanssa.

10 3.2.1 Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Uusilla kuntoonpanovaiheessa olevilla tuotantoalueilla suolta lähtevästä vedestä näytteitä on otettu mittapadolta tai laskuojasta, mikäli mittapatoa ei ole asennettu. Osalla kohteista on ollut käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä krt / kk kevättulva (yleensä ) 1 krt / viikko krt / 2 vk Tulvanäytteiden ottoaika vaihtelee tuotantoalueen maantieteellisen sijainnin ja vuotuisten sääolosuhteiden mukaisesti Ympärivuotinen tuotantovaiheen tarkkailu Ympärivuotiset asemat on varustettu virtaaman mittausta varten lämpöeristetyillä mittakaivoilla ja mittalaitteilla, joiden toimintakuntoa on seurattu säännöllisesti. Ympärivuotisen virtaaman mittauksen on toteuttanut vuonna 2014 Nab Labs Oy. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa on tarkkailtu ottamalla näytteet ennen käsittelyä ja sen jälkeen. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä krt / kk kevättulva (yleensä ) 1 krt / viikko krt / 2 vk Tulvanäytteiden ottoaika vaihtelee tuotantoalueen maantieteellisen sijainnin ja vuotuisten sääolosuhteiden mukaisesti Tuotantovaiheen täydentävä tarkkailu Tuotantovaiheessa päästöjen tarkkailua tehdään määrävuosina kaikilla tuotantoalueilla osana lupavelvoitetta, yleensä kahden vuoden ajan tuotannon aloittamisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä sekä jälkihoidon aikana ELY-keskuksen määräämän ajan. Tuotantovaiheen täydentävässä tarkkailussa on tarkkailtu vesiensuojelumenetelmien toimivuutta ottamalla näytteet ennen käsittelyjä ja niiden jälkeen. Ympäristölupiin perustuva tarkkailutiheys voi vaihdella. Useimmilla kohteilla tuotantovaiheen täydentävässä tarkkailussa tarkkailutiheys on 4 kertaa vuodessa (maalis-huhtikuu, kesäheinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu), mutta lupaehdoista riippuen näytteenottoväli voi olla myös esimerkiksi kerran kuukaudessa. Näytteenoton yhteydessä on mitattu virtaama. Vapo voi omaehtoisesti lisätä tarkkailuvuosina otettavien näytteiden määrää, tarkkailuvuosia tai määritettäviä analyysejä tarpeen mukaan Jälkihoitovaihe Jälkihoitovaiheen tarkkailuista on määräyksiä tuotantoaluekohtaisissa ympäristöluvissa. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet on johdettava vesienkäsittelyrakenteiden kautta ja päästö- ja vaikutustarkkailua jatkettava vähintään kahden vuoden ajan tai kunnes tuotantoalue on siirretty muuhun käyttöön.

11 3.2.5 Poikkeustilanteiden tarkkailu Toiminnanharjoittaja on ottanut hydrologisen vuoden ajalta 2014 tarkkailukohteilta normaalin näytteenoton lisäksi ylimääräisiä vesinäytteitä poikkeustilanteissa (esim. kovat sateet, ylivirtaamatilanteet). Ylivirtaamatilanteissa otetut lisänäytteet kuvaavat runsaasta sateesta/valumasta johtuvaa veden laadun ja kuormituksen muuttumista. Tarkkailuohjelman mukaan tavoitteena on saada kultakin ympärivuotisessa tarkkailussa olevalta asemalta, jolla on jatkuvatoiminen virtaamamittaus, rankkasateen aikaisia lisänäytteitä. Omavalvontanäytteistä on analysoitu aina laajan analyysivalikoiman mukaiset määritykset. Vuonna 2014 otettujen omavalvontanäytteiden tulokset on esitetty kunkin tuotantoalueen tarkkailutulosten yhteydessä Näytteiden analysointi Nab Labs Oy:n laboratoriossa näytteistä on tehty joko laaja tai perusanalyysivalikoima (Taulukko 1). Ympäristölupavaatimusten johdosta tai tilaajan pyynnöstä on tehty myös muita analyysejä. Hehkutushäviö on tehty aina, kun kiintoainepitoisuus on ylittänyt 20 mg/l. Kuntoonpanotarkkailujen näytteistä on analysoitu laaja analyysivalikoima. Ympärivuotisten tarkkailukohteiden näytteistä on määritetty laaja analyysivalikoima talvella ja kevättulvakaudella joka toinen näytteenottokerta sekä kesällä sekä syksyllä joka kolmas näytteenottokerta. Muulloin on määritetty perusanalyysivalikoima. Tuotantovaiheen täydentävien tarkkailujen näytteistä on yleensä analysoitu perusanalyysivalikoima. Kaikista omavalvontanäytteistä on analysoitu laaja analyysivalikoima. Taulukko 1 Läntisen Suomen päästötarkkailun analyysivalikoimat Laaja analyysivalikoina Kiintoaine (menetelmä SS;F8;GVS) Perusanalyysivalikoima Kiintoaine (menetelmä SS;F8;GVS) Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) Kokonaisfosfori (kok.p) Fosfaattifosfori (suod.) (PO 4 -P) ph Kokonaistyppi (kok.n) Ammoniumtyppi (NH 4 -N) Nitraatti- ja nitriittitypen summa (NO 2+3 -N) Rauta (Fe) Kokonaisfosfori (kok.p) Kokonaistyppi (kok.n) Vesistöihin joutuva kiintoaine koostuu sekä orgaanisesta että epäorgaanisesta aineksesta. Yleensä suurin osa turvetuotannon valumavesien kiintoaineesta on orgaanisessa muodossa. Kiintoainepitoisuudet nousevat erityisesti turvetuotantoalueen kuntoonpanovaiheessa. Pohjavesien pinnan alentuminen johtaa happamilla sulfaattimailla hyvin happamien vesiliukoisten yhdisteiden muodostumiseen ja näin ollen ph-arvon alenemiseen. Fosforia ja typpeä huuhtoutuu turvetuotantosoilta enemmän kuin luonnontilaisilta soilta. Ravinteiden määrä purkuvesissä arvioidaan kokonais- ja mineraaliravinteiden perusteella. Turvetuotantoalueelta purkautuvissa vesissä saattaa esiintyä runsaasti ammoniumtyppeä, mutta fosfaattifosforin pitoisuudet ovat yleensä pienet. Rautaa huuhtoutuu kiintoaineeseen sitoutuneena, ja suurimmat rautakuormitukset sattuvatkin yleensä samaan aikaan suuren kiintoainekuormituksen kanssa. Pääosa happipi- ph

12 toisten vesien raudasta on kuitenkin humukseen sitoutuneena. Purkuvesien rautapitoisuus yleensä lisääntyy turvetuotannon vaikutuksesta. Turvetuotanto on paikoitellen lisännyt myös liukoisen orgaanisen aineen (humuksen) huuhtoutumista. Humuspitoisuutta on vesistä vaikea määrittää tarkasti. Humuksen määrä voidaan karkeasti arvioida kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) perusteella. COD Mn on KMnO 4 -kemikaalin aiheuttama orgaanisen aineen kemiallinen hajoaminen, joka kuvastaa orgaanisen aineen hajottamiseen kuluvan hapen määrää. Yleisesti ottaen humusaineksen osuus pintavesien orgaanisesta hiilestä vaihtelee ollen keskimäärin noin 50 %, mutta voimakkaasti värillisissä vesissä jo 90 %. Näin ollen COD Mn -arvo ei kuvasta suoraan humuksen määrää vedessä. Tuloksissa COD Mn -arvo ilmoitetaan yksikössä mg O 2 /l Päästöjen laskenta Ympärivuotisessa tarkkailussa olevat kohteet, joilla on virtaamamittaus Turvetuotantoalueelta lähtevän veden määrän ja laadun tarkkailutulosten perusteella on laskettu turvetuotannon brutto- ja nettopäästöt vesistöön. Bruttopäästö on suoalueelta lähtevä kokonaisainemäärä, joka koostuu alueen kuivatuksen ja muokkauksen aiheuttamasta päästöstä sekä alueen luonnonhuuhtoumasta eli taustahuuhtoumasta. Bruttopäästön ja luonnonhuuhtouman erotuksena saadaan nettopäästö. Kiintoaineen, typen ja fosforin päästöt on ilmoitettu yksikössä kg/d tai kg/a. Nettopäästö on laskettu vähentämällä tarkkailukohteiden bruttopäästöistä luonnontilaisten soiden ns. taustapitoisuuksien ja tarkkailusuon valuman avulla laskettu taustahuuhtouma. Taustapitoisuuksina on käytetty sovittuja lukuja: kiintoaine 1 mg/l, kokonaisfosfori 20 μg/l, kokonaistyppi 500 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). COD Mn osalta turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa ei ole annettu taustapitoisuudelle ohjearvoa, joten nettopäästöjen arviointiin on käytetty Turvetuotannon ominaiskuormitusselvityksen (Pöyry 2014) luonnontilaisten soiden keskimääräistä COD Mn -pitoisuutta 32 mg/l O 2. Kemialliselle hapenkulutukselle (COD Mn ) kuormitukset on ilmoitettu yksikössä kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Nettopäästöt on laskettu vastaaville jaksoille kuin bruttopäästöt. Kuormitustarkkailun vesinäyte kuvaa veden laatua näytteenottopäivästä seuraavaan näytteenottopäivään. Laskennassa käytetään näytteenottohetken ja seuraavan näytteenottokerran välistä keskivirtaamaa (ei näytteenottohetken virtaamaa). Päästö lasketaan kertomalla otetun näytteen pitoisuus näytteenottojen välisellä keskivirtaamalla. Taustakuormitus lasketaan samalla periaatteella, mutta pitoisuutena käytetään sovittuja taustapitoisuuksia. 1) K d = C * MQ / 1000 Missä K d = Kuormitus (kg/d) C = havaittu pitoisuus (mg/l) MQ = näytteenottopäivien välinen keskivirtaama (m 3 /d)

13 Jakson kuormitus (kg/ha) saadaan jakamalla bruttokuormitus (kg/d) mittapadon valuma-alalla ja kertomalla jakson (d) pituudella. Tarkkailujakson pituus (Δt) riippuu näytteenottotiheydestä sekä virtaaman muutoksista. 2) K bj = K bd / F * Δt Missä Kbj = jakson bruttokuormitus (kg/ha) Kbd = bruttokuormitus (kg/d) F = Mittapadon valuma-ala (ha) Δt = Jakson pituus (d) Vuosikuormitukset (kg / ha a) saadaan tarkkailujaksojen kuormitusten summana. Kuormituksen laskentatapa pätee myös kevät- ja tulvanäytteisiin sekä rankkasadenäytteisiin. Mikäli padosta ei näytteenottohetkellä virtaa vettä, näytettä ei ole otettu ja virtaamamittarin datasta voidaan erottaa jakso, jolla kuormitusta ei ole muodostunut. Muilta osin jakson kuormitus lasketaan sitä edeltävän tai seuraavan näytteenoton pitoisuuksien perusteella. Yleensä on käytetty seuraavan näytteenottokerran pitoisuuksia. Tapauskohtaisesti on kuitenkin valittu parhaiten puuttuvalle näytteenottokerralle soveltuva näyte esim. vuodenajan tai virtaamatilanteen mukaan. Turvetuotantoalueen brutto ja netto kokonaiskuormitus (kg/a) hydrologiselle vuodelle 2013 saadaan kertomalla ominaiskuormitusluvut (kg/ha a) tuotantoalueen pinta-alalla (tuotannossa, levossa, valmistelussa ja tuotannosta poistunut alle 5v). 3) K tot = A tot * K om Missä Ktot = Kokonaiskuormitus (kg/a) Kom = Ominaiskuormitus (kg/ha a) Atot = Tuotantoalueen pinta-ala (ha) Kullekin ympärivuotiselle tarkkailukohteelle on käytetty kyseisellä kohteella mitattuja lukuja. Koko tuotantoalueen päästöt on laskettu yhden mittauspaikan tulosten perusteella, mikäli vesienkäsittelymenetelmä on ollut sama koko alueella eikä alueella ole muita tarkkailupisteitä. Jos turvetuotantoalueella on muita tarkkailupisteitä, niiden valumaalueella sijaitsevien tuotantoalojen kuormitukset on laskettu ko. tarkkailupisteen tulosten perusteella. Jos osalla tuotantoaluetta vesienkäsittelymenetelmä on ollut eri kuin tarkkailussa olleilla osa-alueilla, on päästöt tälle alueelle arvioitu erikseen ominaiskuormituslukujen avulla. Päästöt on ilmoitettu kg/d tai kg/a ja kemiallisella hapenkulutuksella kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Tuotannosta viimeisen viiden vuoden aikana poistuneiden alueiden päästöt on laskettu samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätty kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Tämän jälkeen jälkikäyttövaiheessa oleva alue ei ole enää mukana turvetuotannon päästölaskelmissa Ympärivuotiset kohteet, joilla ei ole ympärivuotista virtaamamittausta Osalla ympärivuotisista tarkkailukohteista tarkkailu on aloitettu kesken vuoden tai esimerkiksi virtaamamittaria ei ole ollut tai virtaamadataa on vain osalta vuotta. Virtaamamittauksessa on esimerkiksi voinut olla ongelmia, jolloin suon omia virtaamatietoja ei ole voitu kaikilta osin pitää luotettavina. 13

14 Näiden tarkkailukohteiden osalta on kuormituslaskennassa käytetty mitattuja omia pitoisuuksia ja virtaamatietoja siltä osin kuin niitä on ollut käytettävissä. Puuttuville virtaamajaksoille on käytetty lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden (karttaliite 1) keskivalumia. Muutoin laskentaperiaate on sama kuin ympärivuotisille kohteille Täydentävät tarkkailukohteet Täydentävät tarkkailukohteet ovat kohteita, joilta on otettu näytteitä yleensä 4 kertaa vuodessa tai esimerkiksi kerran kuukaudessa. Omaa jatkuvaa virtaamamittausta ei ole. Täydentävän tarkkailukohteen pitoisuuksia on verrattu läheisen alueen ominaiskuormitussoiden pitoisuuksiin. Vuonna 2014 ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri alueeseen (karttaliite 1, Taulukko 2). Lisäksi alueiden H ja I sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin (1) ja kuntoonpanovaiheessa oleviin (2). Muilla alueilla kaikki ominaiskuormitussuot olivat tuotantovaiheen tarkkailukohteita. Täydentävän tarkkailukohteen pitoisuuksia on verrattu läheisen alueen ominaiskuormitussoiden pitoisuuksiin kyseisellä näytejaksolla. Täydentävältä tarkkailupisteeltä mitattu pitoisuus on jaettu ominaiskuormitussoiden keskipitoisuudella. Näin on saatu kertoimet kaikille eri parametreille (kiintoaine, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja COD Mn ) jokaiselle näytekerralle. Esimerkiksi jos täydentävän tarkkailupisteen kiintoainepitoisuus on 10 mg/l ja ominaiskuormitussoiden alueen B keskimääräinen kiintoainepitoisuus samalla jaksolla on 5 mg/l, tulee kertoimeksi 2. Näytekertojen kertoimien avulla on arvioitu ympärivuotisesti pitoisuudet täydentävälle tarkkailukohteelle kaikille virtaamajaksoille, joilta läheisiltä ominaiskuormitussoilta on tuloksia. Läheisten ominaiskuormitussoiden jaksojen keskipitoisuudet kerrottiin tarkkailupisteen kertoimilla. Kertoimina on käytetty näytevälille edellisen näytteen kerrointa tai tapauskohtaisesti vuoden keskimääräistä kerrointa, jos näytteiden väli on pitkä. Näin saatujen laskennallisten pitoisuuksien avulla on laskettu täydentävän kohteen kuormitus samalla tavalla kuin ympärivuotisille kohteille (ks. luku 3.3.1). Valumina kuormituslaskennassa on käytetty läheisen alueen samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden keskimääräisiä valumia (l/s km 2 ). On huomattava että tällä menetelmällä lasketut kuormitukset ovat arvioita, eivätkä yhtä luotettavia kuin ympärivuotisten tarkkailukohteiden kuormitustulokset. Laskennassa käytettävissä olleiden näytteiden määrä vaikuttaa oleellisesti laskentakertoimiin ja tulosten luotettavuuteen.

15 Taulukko 2 15 Ominaiskuormitussuot alueittain jaoteltuna, niiden lukumäärä, tila ja sijoittuminen ELYkeskuksittain. Alue Tila Tarkkailusoiden sijainti ELY-keskusten alueella Alue A (n=4) Tuotantovaihe Häme Alue B (n=5) Tuotantovaihe Pirkanmaa / Varsinais-Suomi Alue C (n=3) Tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa / Varsinais-Suomi Alue D (n=4) Tuotantovaihe Keski-Suomi Alue E (n=6) Tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa / Varsinais-Suomi / Pirkanmaa Alue F (n=4) Tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa Alue G (n=2) Tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa Alue H1 (n=10) Tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa / Keski-Suomi Alue H2 (n=5) Valmisteluvaihe Keski-Suomi Alue I1 (n=3) Tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa Alue I2 (n=2) Valmisteluvaihe Etelä-Pohjanmaa Alue J (n=8) Tuotantovaihe Etelä-Pohjanmaa Alue K (n=1) Tuotantovaihe Keski-Suomi Yhteensä 57 kpl Reduktion kautta lasketut kuormitukset 3.5 Raportointi Tätä menetelmää käytetään kohteille, jotka eivät kyseisenä vuonna olleet tarkkailussa, mutta joiden ympäristöluvassa edellytetään laskemaan kuormitukset aikaisemmin mitattua puhdistustehoa käyttäen. Lähimpänä sijaitsevien ominaiskuormitussoiden (karttaliite 1) keskimääräisistä yläpuolisen vedenlaadun pitoisuuksista lasketaan tarkkailukohteen aikaisemman puhdistustehon perusteella alapuoliset pitoisuudet eri virtaamajaksoilla. Puhdistustehona käytetään aiempina tarkkailuvuosina otettujen tarkkailupisteen ylä- ja alapuolisten näytteiden keskipitoisuuksista laskettua puhdistustehoa. Näiden reduktion avulla saatujen laskennallisten pitoisuuksien sekä lähellä sijaisevien ominaiskuormitussoiden keskivalumien avulla voidaan laskea kuormitukset samalla periaatteella, kuin ympärivuotisilla tarkkailupisteillä (ks. luku 3.3.1). On huomattava että tällä menetelmällä lasketut kuormitukset ovat arvioita, eivätkä yhtä luotettavia kuin ympärivuotisten tarkkailukohteiden kuormitustulokset. Puhdistusteho vaihtelee mm. yläpuolisen pisteen pitoisuuksista riippuen. Jos yläpuolisen pisteen veden pitoisuudet ovat korkeat, ovat puhdistustehot yleensä paremmat kuin jos yläpuoliset pitoisuudet olisivat jo valmiiksi alhaisia. Laskennassa käytettyjen lähimpien ominaiskuormitussoiden yläpuolinen vedenlaatu ei ole ollut välttämättä samaa tasoa kuin tarkkailupisteen yläpuolinen vedenlaatu, joten tarkkailupisteen osalta käytetty keskimääräinen puhdistusteho voi olla yli- tai aliarvio. Vuonna 2014 minkään kohteen kuormituksia ei laskettu kyseisellä menetelmällä Väliraportointi Jokaisen näytteenottopäivän jälkeen Nab Labs on koonnut edeltävän kahden viikon perusjakson (tai muun poikkeavanpituisen jakson) virtaamamittauksen tiedot päästömäärän väliraportointia varten. Väliraportoinnissa on käytetty pääsääntöisesti kahden viikon seurantajaksoa. Tulokset on toimitettu Vapolle tiedoksi mahdollisimman pian. Väliraporteissa on esitetty vesimäärä- ja vedenlaatutiedot ja ominaispäästöjen suuruus g/ha/d (kiintoaine, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi) jaksoittain sekä päästöjen kertymä vuoden alusta (kg/km 2 ) ja näihin liittyvä grafiikka. Vuosiraportoinnissa käytetyt kuor-

16 mitusjaksot poikkeavat väliraportoinneissa käytetyistä jaksoista, sillä jaksoja on tarkennettu ja virtaamien osalta tarkistettu. Jaksojen pituuteen vaikuttavat mm. poikkeavat virtaamat (rankkasateet, nollavirtaamat) sekä vuodenaikojen vaihtuminen. Esimerkiksi virtaamamittarikohteiden osalta kevät on rajattu alkamaan siitä kun virtaamat ovat lähteneet keväällä nousemaan Vuosiraportointi Pöyry Finland Oy raportoi koko hydrologisen vuoden tarkkailun tulokset päästö- ja vesistötarkkailun osalta erillisissä yhteenvetoraporteissa, jotka toimitetaan Vapo Oy:lle ja asianomaisille ELY-keskuksille kirjallisessa muodossa ja tarkkailualueen kunnille ensisijassa sähköisessä muodossa sähköpostitse. Vuonna 2014 sekä päästö- että vesistötarkkailujen yhteenvetoraportit on tehty erikseen kunkin ELY-keskuksen alueelta. Päästötarkkailun vuosiraporteissa esitetään Vapo Oy:n läntisen Suomen tuotantoalueiden ominaispäästöluvut ja niiden keskiarvot (brutto ja netto) sekä tarkkailuvuoden kokonaispäästöt tuotantoalueittain, ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain (3. jakovaihe). Vuotuiset päästömäärät ( ) on laskettu toteutuneiden päästötarkkailujaksojen avulla. Päästöraportti sisältää tarkkailuvuoden päästömäärien tulosten vertailua soiden aikaisempien vuosien ja muiden tarkkailujen tuloksiin taulukkomuodossa sekä graafisesti. Tarkkailusoiden vedenlaatua ja kuormitusta on tarkasteltu myös vuodenajoittain. Vuodenajoittaisessa tarkastelussa on noudatettu Ilmatieteen laitoksen ilmoittamia termisten vuodenaikojen jaotteluja tarkkailualueella. Hydrologisena vuonna 2014 talvi oli poikkeuksellisen lyhyt ja kevät alkoi varsin aikaisin. Terminen kevät 2014 alkoi Etelä- Suomessa ja Länsi-Suomen rannikolla jo helmikuun alkupuolella. Tuolloin rannikkoalueilla sijaitsevilla kohteilla myös virtaamat lähtivät nousuun. Keskisessä Suomessa terminen kevät ja samalla myös virtaamat lähtivät nousuun helmikuun loppupuolella. Termisen kevään alkoi noin kuukautta keskimääräistä aikaisemmin (Taulukko 3 ja Kuva 1). Kevään alku näkyi myös ympärivuotisten tarkkailukohteiden virtaamissa ja tarkempi kevään alun määrittäminen tarkkailusoille on tehty tarkkailukohteiden virtaamien perusteella.

17 Taulukko 3 Vuodenaikojen keskimääräiset alkamis ja päättymispäivät alueittain hydrologisena vuonna 2014 (alueiden sijainti karttaliitteessä 1) 17 Alueet: H, I, J, K, D F Vuodenaika Kuukaudet Päivämäärät Viikot Jakson pituus Talvi marras - helmikuu Kevät helmi - huhtikuu Kesä huhti - syyskuu Syksy syys - marras (2013) (2014) Alueet: A, B, C, G ja E Vuodenaika Kuukaudet Päivämäärät Viikot Jakson pituus Talvi marras - helmikuu Kevät helmi - huhtikuu Kesä huhti - syyskuu Syksy syys - marras (2013) - 1 (2014) (2014) Kuva 1 Termisen talven ja kevään alkamisajankohdat hydrologisena vuonna Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna 2014 Vuonna 2014 Vapon läntisen Suomen päästötarkkailussa oli mukana yhteensä 722 tarkkailupistettä. Niistä 318 oli tuotantovaiheen ympärivuotista päästötarkkailuasemaa, joista osa on siirtynyt ympärivuotiseen tarkkailuun kesken tarkkailuvuoden. Täydentävää tarkkailua suoritettiin 341 pisteellä, erillislaajaa tarkkailua 11 tarkkailupisteellä ja kuntoonpanovaiheen tarkkailua 52 pisteeltä. Lähes puolet kaikista tarkkailuasemista oli vesienkäsittelyn yläpuolisia pisteitä. Osa kuntoonpanovaiheen tarkkailun nimellä olleista kohteista on jo siirtynyt tuotantoon vuonna 2014.

18 4 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA Yleistä Taulukko 4 Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2014 yhteensä 232 tuotantoaluetta. Läntisen Suomen päästötarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotantopinta-ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan ha (Taulukko 4). Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) ELYkeskuksittain vuonna Vapo Oy Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut alle 5 v Yhteensä Häme , Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski- Suomi Etelä-Pohjanmaa Yhteensä Tuotantoalueet Taulukko 5 Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232 tuotantoaluetta kuivatusvedet 298 eri reittiä pitkin (3. jakovaiheen vesistöt). Tuotantoalueet sijaitsevat varsin laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 17 eri vesistöalueen varrella (Taulukko 5). Eniten tuotantosoita tai niiden osia oli Kokemäenjoen vesistöalueella, jossa sijaitsi kaikkiaan 88 tuotantoaluetta. Kymijoen vesistöalueella oli 68 ja Kyrönjoen vesistöalueella 40 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna Vesistöalue Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v 14 Kymijoen vesistöalue Porvoonjoen vesistöalue 27 0, Paimionjoen vesistöalue Aurajoen vesistöalue Lapinjoen vesistöalue Kokemäenjoen vesistöalue Karvianjoen vesistöalue Lapväärtinjoen vesistöalue Teuvanjoen vesistöalue Närpiönjoen vesistöalue Kyrönjoen vesistöalue Lapuanjoen vesistöalue Purmonjoen vesistöalue Ähtävänjoen vesistöalue Kruunupyynjoen vesistöalue Perhonjoen vesistöalue Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue Yhteensä Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevien soiden yleisin käytössä oleva vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 61 %:lla tarkkailun tuotantoalasta (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) on tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä käytössä ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 25 %:lla tuotan- Pinta-ala, ha

19 toalasta vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko, kasvillisuuskenttä, ruokohelpikosteikko tai vastaava käsittelymenetelmä. Vuonna 2014 perustason vesienkäsittelymenetelmä oli käytössä noin 6 %:lla tuotantoalasta (Kuva 2). Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat, päisteputkipidättimet sekä virtaamansäätö. Vapon ympäristötavoitteena on, että vuoden 2014 loppuun mennessä paras käyttökelpoinen vesienkäsittelytekniikka (BAT) on käytössä kaikilla tuotannossa olevilla kohteilla % 6 % Pintavalutuskenttä 17 % Kasvillisuuskenttä 7 % 61 % Kemikalointi Kostteikko Muu 8 % Perustaso Sisältää tuotannossa, levossa ja valmistelussa olevat pinta-alat. Kuva 2 Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vesienkäsittelymenetelmät vuonna Ominaiskuormitussuot v Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailussa oli vuonna 2014 mukana viiden ELY-keskuksen alueella noin 125 ympärivuotista päästötarkkailuasemaa, joilla oli käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Näistä 57 päästötarkkailupisteeltä saatiin kuormitustiedot (vedenlaatu ja jatkuvatoimiset virtaamat) koko hydrologiselta vuodelta 2014 (Taulukko 6). Ominaiskuormitussoiksi kaikkia ympärivuotisia tarkkailukohteita ei voitu ottaa mukaan, koska tarkkailu loppui tai aloitettiin kesken vuoden tai virtaamamittauksessa oli ongelmia. Ympärivuotisia tarkkailupisteitä, joissa on jatkuvatoiminen virtaamamittaus, on lisätty huomattavasti aikaisemmista vuosista. Ominaiskuormitussoiden tarkkailuasemien valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä ha, mikä on noin 25 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta ( ha). Kuormituslaskentaan käytettävä pintaala sisältää tuotannossa, levossa, valmistelussa ja alle 5 v sitten poistuneet alueet. Vuonna 2014 ominaiskuormitussoista kaikkiaan 35 suolla oli käytössä pintavalutus, 4 suolla kasvillisuuskenttä, 16 kosteikko ja 2 suolla tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi. 57 ominaiskuormitussuosta tuotannossa oli 50 ja valmistelussa 7 (Taulukko 6).

20 Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailu kattaa varsin suuren maantieteellisen alueen. Tästä johtuen ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri osa-alueeseen (liite 1). Lisäksi kunkin alueen sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin (1) ja kuntoonpanovaiheessa oleviin (2), mikäli molempia kohteita kuului kyseiseltä alueelta ominaiskuormitussoihin. Taulukko 6 Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna Ympärivuotiset ominaiskuormitussuot vuonna 2014 Suo Paikkakunta ELY-keskus Vesiensuojelutaso Näytteet Mittapadon yht. valuma-alue kpl ha Alue A (n=4) Okssuo pvk ap Tammela Häme Pintavalutus 25 75,3 Okssuo kost. Ap Tammela Häme Kosteikko 27 75,6 Rinnansuo kem ap Tammela Häme kemikalointi 29 51,0 Varsansuo kem ap Ypäjä Häme kemikalointi 15 26,4 Alue B (n=5) Isosuo Kosteikot ap Punkalaidun Pirkanmaa Kosteikko ,4 Nanhiansuo pvk ap Huittinen Varsinais-Suomi Pintavalutus 23 88,3 Hakasuo kost. Ap Huittinen Varsinais-Suomi Kosteikko 23 58,7 Lammisuo pvk 1 ap Köyliö Varsinais-Suomi Pintavalutus ,2 Joutsuo pvk ap Eura Varsinais-Suomi Pintavalutus ,2 Alue C (n=3) Helminkäiskeidas pvk ap Isojoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,0 Leppisuot 1 kost. Ap Siikainen Varsinais-Suomi Kosteikko ,6 Leppisuot 2 pvk ap Siikainen Varsinais-Suomi Pintavalutus 28 91,5 Alue D (n=4) Höystösensuo, kasv.kenttä ap Joutsa Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 23 19,0 Mesiänsuo pvk ap Joutsa Keski-Suomi Pintavalutus 25 56,4 Jokipolvensuo kasv.kenttä ap Joutsa Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 24 29,8 Havusuo kost. Ap Joutsa Keski-Suomi Kosteikko 25 71,4 Alue E (n=6) Satamakeidas pvk ap Honkajoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,5 Kurkikeidas kasv.kenttä ap Kankaanpää / Honkajoki Varsinais-Suomi Pintavalutus ,1 Jämiänkeidas kost ap Kankaanpää Varsinais-Suomi Kosteikko 23 92,4 Jämiänkeidas pvk ap Kankaanpää Varsinais-Suomi Pintavalutus ,3 Ristineva pvk ap Parkano Pirkanmaa Pintavalutus ,1 Saarikeidas, kost. Ap Jämijärvi Pirkanmaa Kosteikko ,1 Alue F (n=4) Sammatinneva pvk ap Seinäjoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,5 Iso-korvaneva lo2 ap Jalasjärvi Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,8 Palloneva kost.3 ap Kauhajoki / Jalasjärvi / Kurikka Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,6 Riihineva pvk ap Alavus Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 22 43,1 Alue G (n=2) Lammasneva kosteikko 1 ap Teuva Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,9 Takaneva Kost. Ap Kurikka Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 24 70,4 Alue H1 (n=10) Mäkikylänsuo kosteikoiden ap Ähtäri Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 23 98,7 Kalmuneva kosteikko ap Keuruu Keski-Suomi Kosteikko 30 88,3 Valkeissuo lo ap Petäjävesi Keski-Suomi Perustaso / pvk 23 68,7 Palosuo pvk ap Jyväskylä Keski-Suomi Pintavalutus ,8 Pirtti-Peurusuo pvk 1 ap Multia Keski-Suomi Pintavalutus ,4 Pirtti-Peurusuo pvk 2 ap Multia Keski-Suomi Pintavalutus 19 77,9 Mahasuo pvk 3 ap Saarijärvi Keski-Suomi Pintavalutus 23 22,6 Raatteikonsuo pajukenttä 5 Saarijärvi Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä) 18 32,0 Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5 Saarijärvi Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 20 32,0 Saarekeneva kosteikko 9 ap Saarijärvi Keski-Suomi Kosteikko 21 24,8 Alue H2 (n=5) Hirvisuo pvk ap Multia Keski-Suomi Pintavalutus 22 49,1 Heposuo pvk ap Keuruu Keski-Suomi Pintavalutus 28 45,4 Lapsukansuo pvk 1 ap Multia/Petäjävesi Keski-Suomi Pintavalutus 26 40,2 Lapsukansuo pvk 2 ap Multia/Petäjävesi Keski-Suomi Pintavalutus 21 36,4 Lapsukansuo pvk 3 ap Multia/Petäjävesi Keski-Suomi Pintavalutus 27 41,1 Alue I1 (n=3) Naarasneva pvk4 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,2 Pannuneva pvk ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 26 84,4 Lypsinneva kost.1 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,4 Alue I2 (n=2) Kalliosuo pvk 1 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 25 21,4 Kalliosuo pvk 2 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 25 68,1 Alue J (n=8) Korpisalonneva lo7 pvk ap Vimpeli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,9 Kapustaneva pvk ap Veteli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,8 Pyymaanneva pvk 3 ap Evijärvi / Lappajärvi Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,7 Porrasneva pvk 5 lo1 Evijärvi / Kauhava Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,8 Jauhoneva pvk 3 ap Veteli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 21 87,3 Kairinneva pvk 3 ap Halsua Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus ,0 Kairinneva kosteikko 2 ap Halsua Etelä-Pohjanmaa Kosteikko ,5 Iso-Saapasneva pohj. ap Evijärvi / Lappajärvi Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 10 66,8 Alue K (n=1) Purontausneva pvk ap Pihtipudas Keski-Suomi Pintavalutus 27 75,3 Yhteensä 57 kpl

21 4.3 Ominaiskuormitussoiden valumat v Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat hydrologisena vuonna 2014 Ominaiskuormitussoiden (n=57) hydrologisen vuoden 2014 keskivaluma oli 12,7 l/s km 2 (9,3 l/s km 2 vuonna 2013). Valumat olivat suurimmillaan joulukuun 2013 lopulla. Talvi oli huomattavasti keskimääräistä lyhyempi ja lumipeite oli keskimääräistä alhaisempi. Lyhyestä ja vähälumisesta talvesta johtuen kevään valumat olivat huomattavasti normaalia alhaisemmat (Kuva 3). Terminen kevät alkoi jo helmikuussa, noin kuukauden keskimääräistä aikaisemmin. Aikaisesta keväästä johtuen kevään tihennetty (1 krt/vko) näytteenotto ei ajoittunut kevään alkuvaiheeseen. Vuodenaikojen välisessä vertailussa syksyn keskimääräiset valumat olivat muita vuodenaikoja suuremmat. Talven keskimääräisten valumien osalta on havaittavissa suuria eroja alueiden välillä (Taulukko 7). Hydrologisen vuoden 2014 alueellisia valumia on tarkemmin käsitelty ELY-keskuskohtaisissa päästöraporteissa. Ominaiskuormitussoiden keskimääräiset valumat ja kuvaajat on esitetty liitteessä 2. l/s km Vuorokausikohtaiset keskivalumat Ominaiskuormitussuot (n=57) Pvm. Kuva 3 Ominaiskuormitussoiden (n=57) keskimääräiset valumat hydrologisena vuonna 2014.

22 22 Taulukko 7 Ominaiskuormitussoiden alueelliset keskivalumat vuodenajoittain hydrologisena vuonna Sarakkeessa Alue numero 1 tarkoittaa tuotantovaiheessa ja numero 2 kuntoonpanovaiheessa olevaa suota. Kuntoonpanovaiheen soita oli vain alueilla H ja I. Vuodenajat (l/s km2) Vuosi (l/s km2) Suo/alue Talvi Kevät Kesä Syksy keskiarvo min max Alue A (n=4) 2,3 11,6 5,2 18,8 10,4 0,0 167 Alue B (n=5) 2,4 10,2 3,7 13,7 8,0 0,0 120 Alue C (n=3) 6,4 23,0 7,5 38,5 19,9 0,0 171 Alue D (n=4) 6,4 23,0 7,5 38,5 19,4 0,0 366 Alue E (n=6) 4,0 12,9 3,3 26,1 12,4 0,0 127 Alue F (n=4) 14,0 8,5 2,8 12,7 7,9 0,0 149 Alue G (n=2) 0,1 8,1 5,6 18,2 9,6 0,0 136 Alue H1 (n=10) 13,0 13,2 7,2 18,8 11,5 0,0 212 Alue H2 (n=5) 16,9 16,5 12,1 26,1 16,2 0,0 219 Alue I1 (n=3) 14,5 12,3 5,4 17,3 10,7 0,0 179 Alue I2 (n=2) 21,7 24,3 18,0 27,4 21,3 0,0 238 Alue J (n=8) 18,8 13,9 5,2 19,9 12,4 0,0 142 Alue K (n=1) 14,3 19,6 8,7 13,2 12,7 0,0 128 Kaikki (n=57) 11,6 14,0 7,0 21,5 12,7 0, Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu Keskimääräinen vedenlaatu Edellisiin vuosiin verrattuna ominaiskuormitussoiden keskimääräisissä pitoisuuksissa ei tapahtunut suuria muutoksia (Taulukko 8). Vuoteen 2013 verrattuna kohteiden keskimääräiset kiintoaine- ja typpi- ja rautapitoisuudet olivat pienempiä. Kokonaisfosforin osalta keskimääräiset pitoisuudet olivat edellisvuoden tasolla ja CODMn-arvo oli hieman edellisvuotta korkeampi. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Myös sääolot, erityisesti valumat, sekä turvetuotantoon liittyvät kaivuut ym. työt vaikuttavat pitoisuuksiin. Luonnontilaisiin soihin verrattuna voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli melko paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat luonnontilaisia soita korkeammat ja pitoisuuksissa oli huomattavaa vaihtelua tarkkailukohteiden ja näytteenottokertojen välillä. Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 5,1. Happamin keskimääräinen ph oli Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (ph 4,1). Myös Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä vesi oli hapanta (ph 4,4). Molemmilla tarkkailupisteillä vesienkäsittelymenetelmänä on kemikalointi, mistä johtuen purkautuvat vedet ovat happamia. Lähimpänä neutraalia vesi oli Satamakeitaan, Mäkikylänsuon ja Leppisuot 1:n tarkkailupisteillä. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn -arvo) oli vuositasolla keskimäärin 47 mg O 2 /l, suurin Okssuon kosteikolla (90 mg O 2 /l) ja pienin Satamakeitaan pintavalutuskentällä (15 mg/l O 2 ). Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 6,7 mg/l. Keskimäärin korkein kiintoainepitoisuus mitattiin Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (28 mg/l). Alhaisin kiintoainepitoisuus mitattiin Jauhonevan pintavalutuskentältä 3, jossa 21 näytteen keskimääräinen kiinto-

23 ainepitoisuus oli 1,8 mg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kiintoainepitoisuutena on käytetty vertailuarvoa 1,0 mg/l (Ympäristöministeriö 2013). Keskimäärin eniten kokonaisfosforia oli Nanhiansuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (176 μg/l) ja vähiten Kairinevan pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (15 μg/l), kaikkien soiden vuosikeskiarvon ollessa 61 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin vertailupitoisuus on 20 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Fosfaattifosforia ominaiskuormitussoiden purkuvesissä oli keskimäärin 19 μg/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin edellisvuoden tapaan Lammisuon pintavalutuskentältä 1 lähtevästä vedestä (3 867 μg/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Höystösensuolla (keskimäärin 685 μg/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli kaikkien ominaiskuormitussoiden purkuvedessä 1 454μg/l ja ammoniumtyppeä 379 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen vertailupitoisuus on 500 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Rautapitoisin vesi oli Varsansuon kemikalointiaseman lähtevässä vedessä (8,4 mg/l). Korkea rautapitoisuus on seurausta kemikaloinnissa käytettävästä ferrisulfaatista. Alhaisin keskipitoisuus raudan osalta oli Pirtti-Peurusuon pintavalutuskentällä 2 (0,56 mg/l). Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 2,5 mg/l (Taulukko 8). Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli pienin kasvillisuuskentillä ja pintavalutuskentillä. Kasvillisuuskentällisten kohteiden pitoisuudet olivat pienet myös muiden muuttujien osalta. Kohteet joilla vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi, kiintoainepitoisuudet olivat huomattavasti muita kohteita korkeammat. Vastaavasti kemikaloinnin vaikutuksesta COD Mn -arvo oli alhainen. Verrattaessa vesienkäsittelymenetelmiä on huomioitava kohteiden määrä. Kemikalointi kohteita kaksi ja kasvillisuuskenttiä neljä (Kuva 4). 23

24 Taulukko 8 Ominaiskuormitussoiden hydrologisen vuoden 2014 keskimääräinen vedenlaatu. Sarakkeessa Alue numero 1 tarkoittaa tuotantovaiheessa ja numero 2 kuntoonpanovaiheessa olevaa suota. Kuntoonpanovaiheen soita oli vain alueilla H ja I. Suo Alue Vesiensuojelutaso Näytteet Vedenlaatu yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Hämeen ELY-keskus Okssuo pvk ap A Pintavalutus 25 5,1 6, ,2 71 Okssuo kost. Ap A Kosteikko 27 5,3 3, ,7 90 Rinnansuo kem ap A kemikalointi 29 4,1 12, ,5 28 Varsansuo kem ap A kemikalointi 15 4,4 28, ,4 22 Keski-Suomen ELY-keskus Höystösensuo, kasv.kenttä ap D Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 23 6,3 2, ,2 16 Mesiänsuo pvk ap D Pintavalutus 25 6,1 3, ,7 36 Jokipolvensuo kasv.kenttä ap D Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 24 6,2 4, ,9 25 Havusuo kost. Ap D Kosteikko 25 5,9 17, ,9 35 Kalmuneva kosteikko ap H1 Kosteikko 30 6,3 10, ,0 20 Valkeissuo lo ap H1 Pintavalutus 23 5,1 12, ,7 70 Palosuo pvk ap H1 Pintavalutus 22 6,1 4, ,5 38 Pirtti-Peurusuo pvk 1 ap H1 Pintavalutus 24 4,7 2, ,1 54 Pirtti-Peurusuo pvk 2 ap H1 Pintavalutus 19 5,5 2, ,56 46 Mahasuo pvk 3 ap H1 Pintavalutus 23 4,9 2, ,9 44 Raatteikonsuo pajukenttä 5 H1 Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä) 18 6,2 7, ,9 32 Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5 H1 Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 20 6,6 4, ,0 28 Saarekeneva kosteikko 9 ap H1 Kosteikko 21 6,5 10, ,4 28 Hirvisuo pvk ap H2 Pintavalutus 22 5,7 4, ,93 47 Heposuo pvk ap H2 Pintavalutus 26 5,6 4, ,6 46 Lapsukansuo pvk 1 ap H2 Pintavalutus 26 4,4 2, ,1 59 Lapsukansuo pvk 2 ap H2 Pintavalutus 21 4,8 6, ,20 48 Lapsukansuo pvk 3 ap H2 Pintavalutus 27 5,6 6, ,6 58 Purontausneva pvk ap K Pintavalutus 27 5,2 5, ,0 62 Varsinais-Suomen ELY-keskus Nanhiansuo pvk ap B Pintavalutus 23 5,0 9, ,4 85 Hakasuo kost. Ap B Kosteikko 23 4,7 5, ,6 76 Lammisuo pvk 1 ap B Pintavalutus 24 6,4 15, ,0 41 Joutsuo pvk ap B Pintavalutus 23 5,8 11, ,3 55 Leppisuot 1 kost. Ap C Kosteikko 17 4,5 6, ,7 48 Leppisuot 2 pvk ap C Pintavalutus 28 6,5 3, ,2 29 Kurkikeidas kasv.kenttä ap E Pintavalutus 24 5,9 6, ,5 37 Jämiänkeidas kost ap E Kosteikko 23 4,4 1, ,1 55 Jämiänkeidas pvk ap E Pintavalutus 24 6,1 4, ,6 41 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Helminkäiskeidas pvk ap C Pintavalutus 26 6,5 3, ,1 23 Satamakeidas pvk ap E Pintavalutus 25 6,7 3, ,6 15 Sammatinneva pvk ap F Pintavalutus 21 4,5 5, ,6 68 Iso-korvaneva lo2 ap F Kosteikko 21 5,3 9, ,5 52 Palloneva kost.3 ap F Kosteikko 22 6,1 7, ,2 38 Riihineva pvk ap F Pintavalutus 22 4,9 3, ,2 73 Lammasneva kosteikko 1 ap G Kosteikko 24 5,2 15, ,8 42 Takaneva Kost. Ap G Kosteikko 24 5,7 4, ,2 50 Mäkikylänsuo kosteikoiden ap H1 Kosteikko 23 6,6 5, ,3 33 Naarasneva pvk4 ap I1 Pintavalutus 23 5,1 3, ,3 55 Pannuneva pvk ap I1 Pintavalutus 26 5,8 3, ,1 48 Lypsinneva kost.1 ap I1 Kosteikko 28 6,0 5, ,2 42 Kalliosuo pvk 1 ap I2 Pintavalutus 25 5,9 4, Kalliosuo pvk 2 ap I2 Pintavalutus 25 5,5 3, Korpisalonneva lo7 pvk ap J Pintavalutus 26 6,4 11, ,0 57 Kapustaneva pvk ap J Pintavalutus 25 5,6 8, ,6 42 Pyymaanneva pvk 3 ap J Pintavalutus 27 5,5 6, ,5 82 Porrasneva pvk 5 lo1 J Pintavalutus 24 6,2 5, ,7 64 Jauhoneva pvk 3 ap J Pintavalutus 21 4,9 1, ,7 67 Kairinneva pvk 3 ap J Pintavalutus 24 6,6 2, ,9 33 Kairinneva kosteikko 2 ap J Kosteikko 21 6,5 4, ,5 37 Iso-Saapasneva pohj. ap J Pintavalutus 10 5,2 4, Pirkanmaan ELY-keskus Isosuo Kosteikot ap B Kosteikko 25 6,4 9, ,7 48 Ristineva pvk ap E Pintavalutus 25 5,0 2, ,77 40 Saarikeidas, kost. Ap E Kosteikko 24 6,4 17, ,1 34 ka 2014 (n=57): ,1 6, ,5 47 ka 2013 (n=42): ,7 8, ,4 45 ka 2012 (n=38): 944 5,6 6, ,4 52 ka 2011 (n=25): 604 5,8 6, ,8 50 ka 2010 (n=21): 501 6,0 9, ,8 51 ka 2009 (n=25): 541 6,0 10, ,7 47 ka 2008 (n=25) 572 6,0 8, ,2 48 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 10 4,1 1, < 5 0,56 15 Maksimi: 30 6, ,4 90 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=50) ,7 7, ,6 46 Pintavalutus (n=28) 659 5,6 5, ,4 52 Kemikalointi (n=2) 44 4,3 20, ,4 25 Kasvillisuuskenttä (n=4) 85 6,3 5, ,3 25 Kosteikko (n=16) 378 5,7 8, ,4 45 Valmistelu (n=7) 172 5,4 4, ,

25 mg/l 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 5,6 Pintavalutus (n=28) 20,0 Kemikalointi (n=2) Kiintoaine 5,0 Kasvillisuuskenttä (n=4) 8,3 Kosteikko (n=16) µg/l Pintavalutus (n=28) 1498 Kemikalointi (n=2) Typpi 913 Kasvillisuuskenttä (n=4) 1395 Kosteikko (n=16) 25 µg/l Fosfori mg O2/l CODMn Pintavalutus (n=28) Kemikalointi (n=2) Kasvillisuuskenttä (n=4) Kosteikko (n=16) 0 Pintavalutus (n=28) Kemikalointi (n=2) Kasvillisuuskenttä (n=4) Kosteikko (n=16) Kuva 4 Tuotantovaiheen ominaiskuormitussoiden keskimääräiset pitoisuudet vesienkäsittelymenetelmittäin hydrologisena vuonna 2014 (n= kohteiden lukumäärä) Vedenlaatu eri vuodenaikoina Keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli korkeimmillaan keväällä. Typpipitoisuus oli suurin syksyllä ja talvella. Keväällä lumien sulamisesta aiheutuvat suuret vesimäärät laimentavat vettä, mistä johtuen kevään keskimääräinen COD Mn -arvo sekä ravinnepitoisuudet ovat alhaisia. Kesällä (tuotantokaudella) fosforipitoisuudet ja COD Mn -arvo olivat korkeimmillaan. Talvella typpipitoisuudet olivat korkeampia kuin muina vuodenaikoina. Talven korkeat ravinnepitoisuudet selittyvät pienillä vesimäärillä, jolloin vettä virtaa vähän ja vedet pääsevät väkevöitymään (Taulukko 9 ja Kuva 5). Vuodenaikaisjako on esitetty kappaleessa Vuodenaikaisjako saattaa vaihdella tarkkailupisteittäin. Taulukko 9 Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna Vedenlaatu Vuoden- Näytteitä ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta COD Mn aika kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l talvi 175 5,5 4, ,4 44 kevät 204 6,0 9, ,8 30 kesä 667 5,8 7, ,6 52 syksy 295 5,6 5, ,1 48 ka. v ,1 6, ,5 47 Mediaani v ,7 5, ,1 44

26 26 mg/l Kiintoainepitoisuus vuodenajoittain µg/l Typpipitoisuus vuodenajoittain talvi kevät kesä kiintoaine syksy ka. v talvi kevät muu typpi kesä NH4-N syksy ka. v µg/l Fosforipitoisuus vuodenajoittain mg O2/l CODMn-arvo vuodenajoittain talvi kevät kesä syksy ka. v talvi kevät kesä syksy ka. v Muu fosfori PO4-P CODMn Kuva 5 Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna Typen osalta kuvassa on kokonaistyppipitoisuus ja ammoniumtypen (NH4-N) osuus siitä. Fosforin osalta kuvassa on kokonaisfosforipitoisuus ja fosfaattifostorin (PO4-P) osuus siitä.

27 Taulukko 10 Ominaiskuormitussoiden vedenlaatu talvella Ominaiskuormitussuot Näytteet Vedenlaatu Talvi yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l ka 2014 (n=57): 175 5,5 4, ,4 44 ka 2013 (n=42): 266 5,8 7, ,0 41 ka 2012 (n=37): 117 5,7 4, ,2 47 ka 2011 (n=25): 5,9 5, ,0 51 ka 2010 (n=23): 6,0 7, ,0 51 ka 2009 (n=25): 5,9 6, ,2 42 ka 2008 (n=25) 5,9 5, ,9 38 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 0 4,3 1, ,0 2,0 0,43 7 Maksimi: 6 6, ,5 87 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=50) 139 5,6 4, ,4 42 Pintavalutus (n=28) 87 5,4 4, ,1 44 Kemikalointi (n=2) 2 5,7 8, ,5 4,8 21 Kasvillisuuskenttä (n=4) 13 6,1 2, ,7 25 Kosteikko (n=16) 37 5,7 5, ,1 45 Valmistelu (n=7) 36 5,1 2, ,9 55 Taulukko 11 Ominaiskuormitussoiden vedenlaatu keväällä Ominaiskuormitussuot Näytteet Vedenlaatu Kevät yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpiFosforiFosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l ka 2014 (n=57): 204 5,6 9, ,8 30 ka 2013 (n=42): 111 5,6 16, ,7 1,3 24 ka 2012 (n=38): 196 5,6 6, ,9 33 ka 2011 (n=25): 5,6 10, ,4 27 ka 2010 (n=24): 5,9 7, ,8 32 ka 2009 (n=25): 5,9 12, ,1 31 ka 2008 (n=25) 5,8 8, ,2 34 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 1 4,6 1,2 620 < 5 12,5 2,0 0,45 10 Maksimi: 6 6, ,0 59 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=50) 171 6,0 10, ,9 29 Pintavalutus (n=28) 93 6,0 7, ,7 32 Kemikalointi (n=2) 8 6,2 36, ,9 21 Kasvillisuuskenttä (n=4) 12 6,4 7, ,6 18 Kosteikko (n=16) 58 6,0 12, ,5 28 Valmistelu (n=7) 33 5,7 7, ,7 33 Taulukko 12 Ominaiskuormitussoiden vedenlaatu kesällä Ominaiskuormitussuot Näytteet Vedenlaatu Kesä yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpiFosforiFosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l ka 2014 (n=57): 667 5,8 7, ,6 52 ka 2013 (n=42): 457 5,8 8, ,7 52 ka 2012 (n=38): 348 5,6 7, ,7 62 ka 2011 (n=25): 5,9 5, ,8 56 ka 2010 (n=22): 6,1 8, ,4 61 ka 2009 (n=25): 6,2 9, ,7 56 ka 2008 (n=25) 6,1 11, ,2 61 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 6 3,8 1, ,8 2,0 0,63 14 Maksimi: 15 6, Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=50) 590 5,8 7, ,7 52 Pintavalutus (n=28) 336 5,8 6, ,6 59 Kemikalointi (n=2) 20 5,3 16, ,9 24 Kasvillisuuskenttä (n=4) 45 6,5 5, ,5 26 Kosteikko (n=16) 189 5,8 8, ,3 50 Valmistelu (n=7) 77 5,4 5, ,6 53

28 28 Taulukko 13 Ominaiskuormitussoiden vedenlaatu syksyllä (syksy 2013 ja 2014). Ominaiskuormitussuot Näytteet Vedenlaatu Syksy yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l ka 2014 (n=57): 295 5,6 5, ,1 48 ka 2013 (n=42): 228 5,7 6, ,5 44 ka 2012 (n=38): 272 5,4 5, ,6 53 ka 2011 (n=25): 5,7 4, ,3 56 ka 2010 (n=21): 6,0 5, ,3 47 ka 2009 (n=25): 5,9 17, ,0 54 ka 2008 (n=25) 5,9 11, ,0 55 ka 2007 (n=23) 5,8 9, ,3 58 Minimi: 3 4,1 1, ,0 2,0 0,33 15 Maksimi: 9 7, ,6 93 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=50) 267 5,6 5, ,2 48 Pintavalutus (n=28) 144 5,6 4, ,9 53 Kemikalointi (n=2) 14 4,4 20, ,4 30 Kasvillisuuskenttä (n=4) 15 6,2 2, ,6 27 Kosteikko (n=16) 94 5,7 6, ,1 46 Valmistelu (n=7) 28 5,3 2, , Vedenlaatu alueittain Vuonna 2014 ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri alueeseen A K. Kartta ominaiskuormitussoiden sijainnista alueittain on esitetty liitteessä 1. Lisäksi Alueiden I ja H sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin (1) ja kuntoonpanovaiheessa oleviin (2). Muilla alueilla kaikki ominaiskuormitussuot edustivat tuotannossa olevia kohteita. Alueiden välistä vertailua vaikeuttaa tarkkailusoiden määrän vaihtelu (1-10 kpl/alue). Alueella J oli tarkkailusoita eniten (10 kpl). Mitä vähemmän kohteita on, sitä enemmän yksittäisten soiden tulokset vaikuttavat keskiarvoon (Kuva 15). Taulukko 14 Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen vedenlaatu vuonna 2014 alueittain (A K) ja tuotantovaiheen mukaan (1=tuotannossa, 2=kuntoonpanossa). Alue Näytteet Vedenlaatu yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Alue A (n=4) 81 4,8 7, ,8 63 Alue B (n=5) 70 5,4 10, ,6 68 Alue C (n=3) 40 5,2 9, ,9 2,0 52 Alue D (n=4) 72 6,2 3, ,0 1,6 26 Alue E (n=6) 151 5,8 4, ,7 39 Alue F (n=4) 89 5,6 6, ,8 43 Alue G (n=2) 46 5,0 9, ,0 57 Alue H1 (n=10) 228 5,7 6, ,6 41 Alue H2 (n=5) 118 5,4 6, ,4 46 Alue I1 (n=3) 73 5,8 4, ,4 1,6 45 Alue I2 (n=2) 53 6,0 5, ,7 2,2 42 Alue J (n=8) 193 5,9 5, ,2 53 Alue K (n=1) 27 5,6 6, ,6 58

29 Puhdistustehot Kaikilla ominaiskuormitussoilla ei otettu näytteitä vesienkäsittelymenetelmälle tulevasta vedestä, mistä johtuen puhdistustehojen osalta kohteiden määrä on hieman pienempi. Kiintoaineen puhdistustehot olivat parhaat pintavalutuskentällisillä kohteilla. Tuotannossa olevien pintavalutuskentällisten kohteiden kiintoaineen keskimääräinen puhdistusteho oli 74 % ja valmistelussa olevien kohteiden 70 %. Kasvillisuuskenttien keskimääräinen puhdistusteho oli 52 % ja kosteikkojen 58 %. Kahdella kemikalointi kohteella kiintoaineen puhdistustehot olivat heikot, mikä saattaa johtua kemikaalin yliannostelusta. Typpipitoisuuksien osalta puhdistustehoissa ei ollut suuria vaihteluja vesienkäsittelymenetelmien välillä. Typen keskimääräiset puhdistustehot tuotantovaiheen kohteilla oli 22 % ja valmistelussa olevilla kohteilla 21 %. Kokonaisfosforin keskimääräinen puhdistusteho oli tuotantovaiheen kohteilla 38 % ja valmistelussa olevilla kohteilla 13 %. Kemikaloinnin vaikutus näkyy selkeimmin, muita menetelmiä parempina COD Mn - arvon puhdistustehoina, sekä lisääntyvillä rautapitoisuuksilla. Kemikaloinnissa käytetään yleisesti rautasulfaattia, mistä johtuen rautapitoisuudet kohoavat puhdistuksen aikana. Vastaavasti liuennutta orgaanista ainesta eli humusta kuvaavan COD Mn -arvon puhdistustehot olivat kemikalointi kohteilla 43 %. Muilla vesienkäsittelymenetelmillä COD Mn -arvon puhdistustehot ovat heikot (Taulukko 15). Verrattaessa eri vesienkäsittelymenetelmine puhdistustehoja on otettava huomioon kemikalointi kohteiden sekä kasvillisuuskenttien vähäinen määrä. Taulukko 15 Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen puhdistusteho vesienkäsittelymenetelmittäin vuonna 2014 (Kaikilla valmisteluvaiheessa olevilla kohteilla vesienkäsittelymentelmänä pintavalutuskenttä). Tuotanto Pintavalutus Kemikalointi Kasvillisuuskenttä Kosteikko Valmistelu (n=48) (n=27) (n=2) (n=4) (n=15) (n=7) Kiintoaine Tuleva (mg/l) 18,9 19,8 21,8 10,4 19,1 15,4 Lähtevä (mg/l) 6,6 5,1 21,2 5,0 7,9 4,6 red % 65 % 74 % 3 % 52 % 58 % 70 % Typpi Tuleva (µg/l) Lähtevä (µg/l) red % 22 % 24 % 24 % 30 % 14 % 21 % Amm.typpi Tuleva (µg/l) Lähtevä (µg/l) red % 48 % 50 % 16 % 69 % 43 % 52 % Fosfori Tuleva (µg/l) Lähtevä (µg/l) red % 38 % 39 % 41 % 25 % 39 % 13 % Fosfaatti-P Tuleva (µg/l) Lähtevä (µg/l) red % 48 % 45 % 51 % 22 % 58 % 3 % Rauta Tuleva (mg/l) 4,9 5,5 6,2 3,9 3,8 2,9 Lähtevä (mg/l) 2,6 2,4 7,5 2,3 2,4 1,7 red % 47 % 57 % -22 % 43 % 37 % 43 % CODMn Tuleva (mg O2/l) Lähtevä (mg O2/l) red % -4 % -6 % 43 % % -4 % -5 %

30 4.5 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Ominaiskuormitus vuositasolla Vuonna 2014 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Muuttuneen taustapitoisuuden vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset eivät ole vuosien 2013 ja 2014 osalta suoraan vertailukelpoisia edellisvuosiin nähden. Kiintoaineen keskimääräinen nettokuormitus on vuosina 2013 ja 2014 edellisvuosia korkeampi, koska aikaisemmin käytetty taustapitoisuus muuttui puolet pienemmäksi kuin aikaisemmin. Tämä muutos koskee paitsi ominaiskuormitussoita, kaikkien turvetuotantoalueiden kiintoaineen nettokuormituksen vertailua aikaisempien vuosien tuloksiin. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2014 niiden 57 ympärivuotisen tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta Vuosina jatkuvatoimisten virtaamamittarien käyttö tarkkailussa on lisääntynyt, mistä johtuen ominaiskuormitussoiden määrä on myös kasvanut. Vuosina ominaiskuormituslaskennassa käytettävien tarkkailupisteiden määrä vaihteli pisteen välillä (Taulukko 16). Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 69 g/ha/d, kokonaistypen 16,9 g/ha/d, kokonaisfosforin 0,56 g/ha/d ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) 447 g O 2 /ha/d (Taulukko 16). Vuonna 2014 kiintoaineen keskimääräinen brutto-ominaiskuormitus (kg/ha/a) oli 41 % pienempi vuoteen 2013 verrattuna. Kokonaistypen ja -fosforin bruttoominaiskuormitukset olivat noin viidenneksen edellisvuotta korkeammat. Vuosien välisestä vertailusta voidaan havaita sateisten vuosien vaikutus kuormituksiin. Vuodet 2008 ja 2012 olivat erittäin sateisia, mistä johtuen myös virtaamat ja kuormitukset olivat korkeita (Kuva 6). Kuormitusten pienentymiseen vaikuttaa osaltaan myös vesienkäsittelymenetelmien tehostaminen. Esimerkiksi vuoden 2008 ominaiskuormitussoiden valumaalasta 60 %:lla oli käytössä perustason vesienkäsittelymenetelmä ja pintavalutuskenttä vain 24 %:lla, kun vuonna 2014 pintavalutuskentällisten kohteiden osuus valuma-alasta oli 60 % ja kosteikkojen 36 %. Taulukko 16 Pysyvien tarkkailuasemien ominaiskuormitusluvut g/ha d vuosina Vuosina kiintoaineen nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus on ollut 2 mg/l, vuosina mg/l. Vuosi Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn g/ha/d g O2/ha/d g/ha/d g O2/ha/d ka 2014 (n = 57) 69 16,9 0, ,0 0,24 74 ka 2013 (n=42) ,4 0, ,4 0,28 30 ka 2012 (n=38) ,5 0, * 17,2 0, ka 2011 (n=25) 87 18,9 0, * 11,3 0,26 ka 2010 (n=19) 64 19,2 0,57 43 * 13,7 0,35 ka 2009 (n=25) 95 20,5 0,79 69 * 14,0 0,53 ka 2008 (n=24) ,7 0,85 81 * 17,2 0,43 ka 2007 (n=23) 89 23,2 0,75 68 * 18,0 0,54 Ka 2006 (n=24) ,4 0,95 93 * 20,1 0,61 Ka 2005 (n=24) ,1 0, * 19,0 0,65 * Kiintoaineen taustapitoisuus 2 mg/l.

31 31 Kuva 6 Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräisten brutto-ominaiskuormitusten (kg/ha a) vaihtelu vuosina Suurimmat kiintoaineen bruttokuormitukset tulivat Saarikeitaalta (115 kg/ha/a). Myös Havusuon (71 kg/ha/a) ja Varsansuon (68 kg/ha/a) kiintoaineen bruttokuormitukset olivat korkeita. Pienimmät kiintoaineen bruttokuormitukset olivat Mahasuon pintavalutuskentällä 3 (5,8 kg/ha/a). Kaikkiaan 12 kohteella kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli pienempi kuin 10 kg/ha/a. Kokonaistypen osalta suurimmat bruttoominaiskuormitukset olivat Lammisuolla (15,5 kg/ha/a) sekä Mesiänsuolla (15,0 kg/ha/a). Pienimmät brutto-ominaiskuormitukset olivat Hakasuolla (1,9 kg/ha/a). Suurimmat brutto-ominaiskuormitukset fosforin osalta tulivat valmistelussa olevan Lapsukansuon pintavalutuskentältä 1 (0,87 kg/ha/a). Pienimmät fosforin bruttoominaiskuormitukset tulivat Jämiänkeitaan kosteikolta (0,052 kg/ha/a). Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmat Heposuolla (1 002 kg O 2 /ha/a). Pienin kemiallisen hapenkulutuksen brutto-ominaiskuormitus tuli Palosuolta (142 kg O 2 /ha/a)(taulukko 17). Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa pienimmät kiintoainekuormitukset olivat kasvillisuuskentällisillä (18,5 kg/ha/a) ja pintavalutuskentällisillä (19,8 kg/ha/a) kohteilla. Korkeimmat brutto-ominaiskuormitukset mitattiin kohteilta, joissa vesienkäsittelymenetelmänä on kemikalointi (59 kg/ha/a). Kemikaloinnista johtuen COD Mn kuormitus oli keskimääräistä alhaisempi (93 kg O 2 /ha/a). Kaikilla valmistelussa olevilla kohteilla (n=7) tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli pintavalutuskenttä. Verrattuna tuotannossa olevien pintavalutuskentällisten kohteiden kuormituksiin olivat valmistelussa olevien kohteiden kuormitukset korkeammat kaikkien laskettujen muuttujien osalta.

32 Taulukko 17 Tarkkailusoiden vuosikuormitukset (kg/ha/a ja kg O 2 /ha/a) vuonna Vapo LS tarkkailusoiden vuosikuormitukset (kg/ha/a ja kg O2/ha/a)) vuonna 2014 Suo Vesiensuojelutaso Näytteiden Mittapadon Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto lukumäärä valuma-alue Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn kpl ha kg/ha/a Kg O2/ha/a kg/ha/a Kg O2/ha/a Hämeen ELY-keskus Okssuo pvk ap A Pintavalutus 25 75,3 7,6 3,5 0, ,6 2,5 0,07 60 Okssuo kost. Ap A Kosteikko 27 75, ,2 0, ,0 0, Rinnansuo kem ap A kemikalointi 29 51,0 46 5,0 0, ,1 0,02-13 Varsansuo kem ap A kemikalointi 15 26,4 75 5,9 0, ,4 0,16-23 Keski-Suomen ELY-keskus Höystösensuo, kasv.kenttä ap D Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 23 19,0 9,4 3,2 0, ,9 1,0-0,03-78 Mesiänsuo pvk ap D Pintavalutus 25 56, ,0 0, ,7 0,01 31 Jokipolvensuo kasv.kenttä ap D Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 24 29,8 23 5,8 0, ,7-0,03-35 Havusuo kost. Ap D Kosteikko 25 71, ,0 0, ,5 0,13 7 Kalmuneva kosteikko ap H1 Kosteikko 30 88,3 40 3,4 0, ,5 0,06-52 Valkeissuo lo ap H1 Pintavalutus 23 68,7 67 9,3 0, ,3 0,21 94 Palosuo pvk ap H1 Pintavalutus ,8 9,7 2,6 0, ,0 1,7 0,08-2 Pirtti-Peurusuo pvk 1 ap H1 Pintavalutus ,4 15 7,5 0, ,0 4,6 0,16 77 Pirtti-Peurusuo pvk 2 ap H1 Pintavalutus 19 77,9 9,6 4,0 0, ,1 2,2 0,19 16 Mahasuo pvk 3 ap H1 Pintavalutus 23 22,6 5,8 2,6 0, ,1 1,3 0,01 7 Raatteikonsuo pajukenttä 5 H1 Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä) 18 32,0 32 5,9 0, ,5 0,16-3 Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5 H1 Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) 20 32,0 11 2,2 0, ,5 1,0 0,06-16 Saarekeneva kosteikko 9 ap H1 Kosteikko 21 24,8 40 5,2 0, ,4 0,12-31 Hirvisuo pvk ap H2 Pintavalutus 22 49,1 28 7,3 0, ,8 0,23 75 Heposuo pvk ap H2 Pintavalutus 26 45, ,6 0, ,5 0, Lapsukansuo pvk 1 ap H2 Pintavalutus 26 40,2 9,3 5,3 0, ,5 2,9 0, Lapsukansuo pvk 2 ap H2 Pintavalutus 21 36,4 30 5,7 0, ,1 0, Lapsukansuo pvk 3 ap H2 Pintavalutus 27 41,1 10 3,7 0, ,0 2,5 0,15 47 Purontausneva pvk ap K Pintavalutus 27 75,3 23 8,8 0, ,9 0,22 93 Varsinais-Suomen ELY-keskus Nanhiansuo pvk ap B Pintavalutus 23 88,3 22 3,4 0, ,3 0,22 76 Hakasuo kost. Ap B Kosteikko 23 58,7 20 1,9 0, ,1 0,05 61 Lammisuo pvk 1 ap B Pintavalutus , ,5 0, ,2 0,18 29 Joutsuo pvk ap B Pintavalutus ,2 17 4,3 0, ,3 0,05 20 Leppisuot 1 kost. Ap C Kosteikko , ,1 0, ,2 0,06 69 Leppisuot 2 pvk ap C Pintavalutus 28 91,5 27 9,8 0, ,2 0,16-15 Kurkikeidas kasv.kenttä ap E Pintavalutus ,1 33 6,2 0, ,1 0,08-6 Jämiänkeidas kost ap E Kosteikko 23 92,4 6,8 6,0 0, ,9 4,1-0,02 67 Jämiänkeidas pvk ap E Pintavalutus ,3 16 5,3 0, ,7 0,15 27 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Helminkäiskeidas pvk ap C Pintavalutus ,0 20 4,7 0, ,9 0,18-59 Satamakeidas pvk ap E Pintavalutus ,5 18 4,7 0, ,4 0,11-71 Sammatinneva pvk ap F Pintavalutus ,5 12 3,6 0, ,3 0,03 71 Iso-korvaneva lo2 ap F Kosteikko ,8 14 4,5 0, ,3 0,06 45 Palloneva kost.3 ap F Kosteikko ,6 19 3,4 0, ,1 0,07 10 Riihineva pvk ap F Pintavalutus 22 43,1 8,0 6,9 0, ,0 5,4 0, Lammasneva kosteikko 1 ap G Kosteikko ,9 39 5,3 0, ,5 0,07 16 Takaneva Kost. Ap G Kosteikko 24 70,4 13 3,4 0, ,1 0,08 28 Mäkikylänsuo kosteikoiden ap H1 Kosteikko 23 98,7 14 4,4 0, ,9 0,05-13 Naarasneva pvk4 ap I1 Pintavalutus ,2 7,1 2,8 0, ,9 1,7 0,01 22 Pannuneva pvk ap I1 Pintavalutus 26 84,4 17 7,0 0, ,9 0,02 42 Lypsinneva kost.1 ap I1 Kosteikko ,4 13 4,5 0, ,7 0,03 31 Kalliosuo pvk 1 ap I2 Pintavalutus 25 21, ,7 0, ,8 0,37 72 Kalliosuo pvk 2 ap I2 Pintavalutus 25 68,1 19 8,9 0, ,2 0,20 72 Korpisalonneva lo7 pvk ap J Pintavalutus ,9 44 7,7 0, ,7 0,10 76 Kapustaneva pvk ap J Pintavalutus ,8 27 8,1 0, ,9 0,10 30 Pyymaanneva pvk 3 ap J Pintavalutus ,7 15 6,0 0, ,6 0,11 65 Porrasneva pvk 5 lo1 J Pintavalutus , ,1 0, ,9 0, Jauhoneva pvk 3 ap J Pintavalutus 21 87,3 7,4 5,3 0, ,9 3,6 0,15 96 Kairinneva pvk 3 ap J Pintavalutus ,0 7,6 4,0 0, ,3 1,8-0,02-15 Kairinneva kosteikko 2 ap J Kosteikko ,5 19 5,8 0, ,5 0,07 12 Iso-Saapasneva pohj. ap J Pintavalutus 10 66,8 9,9 7,1 0, ,4 5,4 0, Pirkanmaan ELY-keskus Isosuo Kosteikot ap B Kosteikko ,4 28 4,5 0, ,3 0,14 47 Ristineva pvk ap E Pintavalutus ,1 6,8 3,5 0, ,1 1,7-0,02 5 Saarikeidas, kost. Ap E Kosteikko , ,1 0, ,1 0,16-4 ka 2014 (n=57): ,2 0, ,2 0,13 35 ka 2013 (n=42): ,2 0, ,4 0,10 11 ka 2012 (n=38): ,7 0, * 6,3 0,18 56 ka 2011 (n=25): ,9 0, * 4,1 0,10 ka 2010 (n=19): ,0 0,21 16 * 5,0 0,13 ka 2009 (n=25): ,5 0,29 25 * 5,1 0,19 * Kiintoaineen taustapitoisuus 2 mg/l Minimi: 5,8 1,9 0, ,9 1,0-0,03-78 Maksimi: , , Vesiensuojelutaso (ka): Tuotanto (n=50) ,3 5,9 0, ,0 0,09 27 Pintavalutus (n=28) ,2 6,2 0, ,3 0,10 37 Kemikalointi (n=2) ,2 5,5 0, ,8 0,09-18 Kasvillisuuskenttä (n=4) ,8 4,3 0, ,0 0,04-33 Kosteikko (n=16) ,1 5,5 0, ,8 0,08 28 Valmistelu (n=7) ,1 8,0 0, ,2 0, Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina Turvetuotannon päästötarkkailun eräänä tärkeänä tehtävänä on selvittää kuormituksen kokonaismäärän ohella myös sen jakautumista eri vuodenajoille. Tämä on yksi syy, miksi tarkkailu on suunniteltu ympärivuotiseksi. Tarkkailusoiden keskimääräinen ominaiskuormitus eri vuodenaikoina on esitetty liitteessä 4. Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2014 selvästi eri vuodenaikoina (Taulukko 18, liite 4). Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmil-

33 laan keväällä ja syksyllä. Muiden muuttujien osalta ominaiskuormitus oli suurin syksyllä. Syksy ja etenkin vuodenvaihde 2014 oli erittäin sateinen ja virtaamat olivat korkealla, mistä johtuen myös syksyn kuormitukset olivat kevättä korkeammat. Etenkin kokonaistypen ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta kuormitukset olivat syksyllä muita vuodenaikoja korkeammat. Normaalina vuonna kuormitukset ovat korkeimmillaan keväällä lumien sulamisvesien aikaan. Talvi oli kuitenkin keskimääräistä vähälumisempi, mistä johtuen kevään tulvat jäivät vähäisiksi. Kesällä 2014 ei ollut paljon rankkasateita, mistä johtuen kesän aikaiset kuormitukset olivat alhaiset. Maantieteellisesti tarkkailukohteet sijaitsevat varsin laajalla alueella, jolloin vuodenaikojen pituudet vaihtelevat kohteiden välillä. Taulukko 18 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn g/ha/d g O2/ha/d g/ha/d g O2/ha/d Talvi (n=57) 46 16,1 0, ,8 0,31 54 Kevät (n=57) ,3 0, ,5 0,44-32 Kesä (n=57) 41 8,4 0, ,2 0, Syksy (n=57) ,4 0, ,5 0, Vuosi (n=57) 69 16,9 0, ,4 0, VUOSIKUORMITUS VUONNA Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun. Aikaisempina vuosina Vapon Läntisen Suomen alueen tarkkailusoiden vuosikuormitus on laskettu pysyvien tarkkailuasemien keskimääräisten ominaiskuormituslukujen avulla, paitsi ympärivuotisessa tarkkailussa olevien kohteiden osalta omilla ominaiskuormitusluvuilla. Vuodesta 2012 lähtien laskentatapaa on muutettu siten että laskennassa on käytetty, aina kun mahdollista, kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Ominaiskuormitusluvut on laskettu käyttämällä suon omia mittaustuloksia (veden laatu, virtaamat) siltä osin kuin tietoja on ollut käytettävissä. Tarvittaessa laskennassa on käytetty apuna lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden valumia ja vedenlaatutietoja. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy kappaleesta 3.3 Päästöjen laskenta. Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 2009 käyttämään samaa laskentaperiaatetta kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä ), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Vuosina tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5 vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kertomalla pinta-ala (ha) kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha/a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet

34 pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-10 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin puolet kuormituksista. Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan 2011, jolloin sille laskettiin bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 lähtien COD Mn :n osalta on laskettu myös nettokuormitukset Kuormitus ELY-keskuksittain Seuraavissa kappaleissa on esitetty Vapon Läntisen suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden kokonaiskuormitukset ELY-keskuksittain. Vuosien välistä vertailua tehtäessä on otettava huomioon, että vuonna vuoden 2014 raportissa ei ole enää mukana Kekkilä Oy:n sekä yksityisten tuottajien tuotantoalueita. Nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Yksittäisten kohteiden pinta-alat ja kuormitukset ELY-keskuksittain vuonna 2014 on esitetty liitteessä Hämeen ELY-keskus Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Hämeen ELY-keskuksen alueelta vuoden 2014 lopulla 11 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli 579 ha. Levossa oli 56 ha, valmistelussa 6,0 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 45 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Röyhynsuo Janakkalassa (tuotannossa 127 ha). Pinta-alan osalta pienin turvetuotantoalue olivat Letkunsuo Ypäjällä (19 ha) (liite 6). Hämeen ELY-keskuksen alueella sijaitsevien 11 tuotantoalueen kuormittavalta 687 ha pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori 106 kg ja COD Mn kg O 2 (Taulukko 19). Suhteutettuna kokonaiskuormitus pinta-alaan voidaan saatuja ominaiskuormituksia (kg/ha/a) verrata edellisten vuosien ominaiskuormituksiin (Kuva 7). Taulukko 19 Hämeen ELY-keskuksen alueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Hämeen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi ,7 Vuosi ,5 Vuosi ,6 Vuosi , Vuosi , Vuosi , * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut 2013

35 35 Kuva 7 Hämeen ELY-keskuksen tuotantoalueiden keskimääräiset brutto-ominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina Pirkanmaan ELY-keskus Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta vuoden 2014 lopulla 35 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli ha. Levossa oli 190 ha, valmistelussa 45 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 520 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Isosuo Punkalaitumella (tuotannossa 311,9 ha). Pienin tuotantoalue oli puolestaan Hautakankaanneva Kihniössä (tuotannosta poistuneita aloja 5,0 ha) (liite 6). Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevien 35 tuotantoalueen kuormittavalta ha pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori 474 kg ja COD Mn kg O 2 (Taulukko 20). Suhteutettuna kokonaiskuormitus pinta-alaan voidaan saatuja ominaiskuormituksia (kg/ha/a) verrata edellisten vuosien ominaiskuormituksiin (Kuva 8). Taulukko 20 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Pirkanmaan Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi , Vuosi * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut 2013

36 36 Kuva 8 Pirkanmaan ELY-keskuksen tuotantoalueiden keskimääräiset bruttoominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina Varsinais-Suomen ELY-keskus Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta vuoden 2014 lopulla 30 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli ha. Levossa oli 20 ha, valmistelussa 60 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 379 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Satamakeidas Honkajoella (tuotannossa 569,6 ha). Pienin tuotantoalue oli puolestaan Keinusuo Loimaalla (tuotannosta poistuneita aloja 9,0 ha) (liite 6). Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevien 30 tuotantoalueen kuormittavalta ha pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg ja kokonaisfosfori 868 kg. Orgaanisen aineen määrää epäsuorasti kuvaavan kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) kuormitus oli kg happea vuodessa (Taulukko 21). Suhteutettuna kokonaiskuormitus pinta-alaan voidaan saatuja ominaiskuormituksia (kg/ha/a) verrata edellisten vuosien ominaiskuormituksiin (Kuva 9). Taulukko 21 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella toimivien turvetuotantoalueiden kuormitus vuosina Varsinais-Suomen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut 2013

37 37 Kuva 9 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tuotantoalueiden keskimääräiset bruttoominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina Keski-Suomen ELY-keskus Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Keski-Suomen ELY-keskuksen alueelta vuoden 2014 lopulla 53 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli ha. Levossa oli 207 ha, valmistelussa 370 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 565 ha. Suurimmat yksittäiset tuotantoalueet olivat Kaijansuo Karstulassa (tuotannossa 467,9 ha) ja Savonnevan alue (tuotannossa 411,7 ha). Pienin tuotannossa ollut tuotantoalue oli Viitasaarella sijaitseva Kolkunsuo (tuotannossa 2,4 ha). (liite 6). Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevien 53 tuotantoalueen kuormittavalta ha pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori 887 kg ja COD Mn kg O 2 (Taulukko 22). Suhteutettuna kokonaiskuormitus pinta-alaan voidaan saatuja ominaiskuormituksia (kg/ha/a) verrata edellisten vuosien ominaiskuormituksiin (Kuva 10). Taulukko 22 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella toimivien turvetuotantoalueiden kuormitus vuosina Keski-Suomen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut 2013

38 38 kg/ha/a 60 KIINTOAINE kg/ha/a 400 CODMn kg/ha/a Kok.N 12, kg/ha/a Kok. P 0,4 9,0 6,0 3,0 7,4 7,2 7,3 9,2 6,0 6,1 0,3 0,2 0,1 0,29 0,20 0,20 0,28 0,23 0,19 Kuva 10 0,0 0, Keski-Suomen ELY-keskuksen tuotantoalueiden keskimääräiset bruttoominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta vuoden 2014 lopulla 102 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli ha. Levossa oli 657 ha, valmistelussa 831 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut ha. Suurimmat yksittäiset tuotantoalueet olivat Korpisalonneva Vimpelissä (tuotannossa 811,9 ha) ja Haukinevan alue Seinäjoella (tuotannossa 811,1 ha). Pienimmät tuotantoalueet olivat Susineva Jalasjärvellä (5,0 ha) ja Riitasuo Ähtärissä (9,9 ha) (liite 6). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevien 102 tuotantoalueen kuormittavalta ha pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori kg ja COD Mn kg O 2 (Taulukko 23). Suhteutettuna kokonaiskuormitus pinta-alaan voidaan saatuja ominaiskuormituksia (kg/ha/a) verrata edellisten vuosien ominaiskuormituksiin (Kuva 11). Taulukko 23 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella toimivien turvetuotantoalueiden kuormitus vuosina Etelä-Pohjanmaan Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut 2013

39 39 Kuva 11 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tuotantoalueiden keskimääräiset bruttoominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina Kuormitus vesistöalueittain Vapo Oy:n Läntisen Suomen alueen vesistöalueittain kootut, tuotantoalueittain lasketut kuormitukset on koottu liitteeseen 5. Alla on esitetty yhteenvedot kuormituksista vesistöalueittain. Vuonna 2010 Kalajoen vesistöalueen tarkkailu siirtyi pois Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan turvetarkkailuun. Vuodesta 2012 lähtien on laskettu nettokuormitus myös kemialliselle hapenkulutukselle (COD Mn ). COD Mn -kuormitus ilmoitetaan yksikössä kg O 2 (katso kappaleet 3.3 ja 3.4). Kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Lisäksi vuoden 2014 yhteenvetoraportissa ei enää ole mukana yksityisten tuottajien eikä Kekkilä Oy:n turvetuotantoalueita. Tästä johtuen osalla vesistöalueista pinta-alat ovat pienentyneet vuoteen 2013 nähden Kymijoen vesistöalue (14) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Kymijoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa 68 Vapo Oy:n suota tai osa-alueita, joiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli ha. Valmistelussa oli 284 ha, levossa 267 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta poistuneita alueita oli 588 ha (Taulukko 24). Suurin yksittäinen tuotantoalueen osa oli Kaijansuo (tuotannossa 420,9 ha) Valkunan valuma-alueella (14.673). Pienin tuotantoalue oli puolestaan Oriräme (tuotannossa 1,2 ha) Kortteisen kanavan valuma-alueella (14.492).

40 40 Taulukko 24 Kymijoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Kymijoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Kuva 12 Kymijoen vesistöalueen tuotantoalueiden keskimääräiset brutto-ominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina Suhteutettuna kuormitukset pinta-alaan laskemalla ominaiskuormitukset (kg/ha/a) voidaan tehdä vuosien välistä vertailua. Kymijoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden brutto-ominaiskuormitukset olivat edellisvuotta pienemmät kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta. COD Mn :n osalta brutto-ominaiskuormitus oli hieman edellisvuotta korkeampi ja kokonaistypen osalta samaa tasoa edelliseen vuoteen verrattuna (Kuva 12) Porvoonjoen vesistöalue (18) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Porvoonjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla Vapo Oy:n Hollolan Hirvisuo (Taulukko 25). Hirvisuolla otettiin vuonna 2014 koekäyttöön kemikalointi. Alueella suoritetuista kaivuutöistä johtuen Hirvisuolta mitattiin korkeita kiintoainepitoisuuksia, mistä johtuen kiintoainekuormitus oli huomattavasti edellisvuotta korkeampi (Taulukko 25).

41 Taulukko 25 Porvoonjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Porvoonjoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi ,3 0, , ,1 Vuosi ,6 1, , ,5 Vuosi ,7 1, , ,7 Vuosi , , , Vuosi ,7 5,0 0, , , Vuosi ,7 0, , , Paimionjoen vesistöalue (27) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Paimionjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa Tarvasjoen Juvanrahka (Rahkasuo) ja Tammelan Koivansuo. Molemmat tuotantoalueet olivat tuotannossa ja niiden tuotannossa oleva pintaala oli 67 ha. Paimionjoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden brutto-kuormitus oli kiintoaineen osalta 31 % ja fosforin osalta 24 % edellisvuotta pienempi. Kokonaistyppikuormitus oli edellisvuoden tasolla ja COD Mn kuormitus 11 % suurempi (Taulukko 26). Taulukko 26 Paimionjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Paimionjoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi , , ,2 Vuosi ,0 41, , ,6 Vuosi , , ,5 Vuosi ,0 11, , , Vuosi ,0 8, , , Vuosi , , , Aurajoen vesistöalue (28) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Aurajoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa Loimaan Harmantinsuo. Aurajoen vesistöalueen turvetuotannon brutto-kuormitus oli kiintoaineen osalta lähes kaksinkertainen verrattuna edelliseen vuoteen. Typen kokonaiskuormitus oli 43 %, kokonaisfosforin 71 %, ja COD Mn kuormitus 48 % pienempi edellisvuoteen nähden (Taulukko 27).

42 42 Taulukko 27 Aurajoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Aurajoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi , , ,2 Vuosi , , ,1 Vuosi , , ,1 Vuosi , , , Vuosi , , , Vuosi , , , Lapinjoen vesistöalue (33) Lapinjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa Eurassa sijaitseva Joutsuo. Vuonna 2014 Joutsuolla oli tuotannossa 78,8 ha. Vuosi 2012 oli erittäin sateinen, jolloin myös virtaamat olivat korkeita ja kokonaiskuormitukset olivat korkeat. Vuonna 2014 Joutsuon kiintoainekuormitus oli hieman edellisvuotta korkeampi, brutto-ominaiskuormituksen ollessa kuitenkin huomattavasti keskimääräistä alhaisempi. Muiden laskettujen muuttujien osalta kuormitukset olivat edellisvuotta alhaisemmat (Taulukko 28 ja Kuva 13). Taulukko 28 Lapinjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Lapinjoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi ,6 4, ,8 Vuosi ,6 4, ,0 Vuosi ,6 4, ,6 Vuosi ,2 4, Vuosi ,2 4, , , Vuosi , , , kg/ha/a KIINTOAINE kg/ha/a CODMn kg/ha/a kg/ha/a Kok.N 25,0 0,5 Kok.P 20,0 0,4 15,0 19,2 0,3 0,44 10,0 0,2 0,29 0,24 9,8 0,21 5,0 7,5 7,0 0,1 4,3 4,3 0,11 0,09 0,0 0, Kuva 13 Lapinjoen vesistöalueen tuotantoalueiden keskimääräiset brutto-ominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina

43 5.3.6 Kokemäenjoen vesistöalue (35) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Kokemäenjoen vesistöalueelta oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa 88 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta tai niiden osaaluetta. Yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli ha. Valmistelussa oli 303 ha ja levossa 195 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 661 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalueen osa oli Jämiänkeitaan Palojoen valuma-alueelle laskeva 437 ha ala. Kiintoaineen ja COD Mn :n osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013 ja vuoteen 2014 saakka laskennassa on ollut mukana myös Kekkilä Oy:n tuotantoalueita, joten vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Yksittäisten tuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset on esitetty liitteessä 7. Taulukko 29 Kokemäenjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Kokemäenjoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi 2013 * Vuosi 2014 * * Vain Vapo Oy:n tuotantoalueet Kuva 14 Kokemäenjoen vesistöalueen tuotantoalueiden keskimääräiset bruttoominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina Suhteutettuna Kokemäenjoen vesistöalueen kokonaiskuormitukset tuotantoalueiden pinta-alaan voidaan verrata kuormituksia eri vuosien välillä. Vuonna 2014 alueen tuotantoalueiden ominaiskuormitukset olivat COD Mn -kuormitusta lukuun ottamatta pienemmät kuin edellisvuonna. Vesimäärällä on suuri vaikutus kokonaiskuormituksiin. Vuosi 2012 oli erittäin sateinen, mistä johtuen myös virtaamat olivat korkeita. Kokemäenjoen vesistöalueella mitattiin 100-vuotisen havaintojakson toiseksi suurimmat vuosisadannat vuonna 2012, mikä selittää vuoden 2012 korkeat kuormitukset (Taulukko 29 ja Kuva 14).

44 5.3.7 Karvianjoen vesistöalue (36) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Karvianjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa 26 Vapo Oy:n turvesuota tai niiden osa-aluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli 2 625,1 ha. Levossa oli 20 ha ja valmistelussa 5,0 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 382,5 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalueen osa oli Satamakeitaan Pukaran Pikkujoen valuma-alueelle (36.037) vetensä purkava 480,5 ha:n lohko. Pienin tuotantoalue puolestaan oli Honkaluoman valuma-alueella (36.033) sijaitseva Lakkikeidas 18,0 ha (liite 5). Karvianjoen vesistöalueella sijaitsevien 26 tuotantoalueen kuormittavalta 3 032,6 ha pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori 551 kg ja COD Mn kg O 2. Edellisvuoteen verrattuna kiintoaineen kuormitus pieneni 21 % ja kokonaisfosforikuormitus 15 %. Kokonaistypen kuormitus lisääntyi 15 % ja COD Mn -kuormitus 7 % (Taulukko 30). Taulukko 30 Karvianjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Karvianjoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi ,7 172,4 122,1 134, Vuosi ,1 95,2 139,7 258, Vuosi ,4 114,8 60,5 276, Vuosi ,8 60,4 6,0 317, Vuosi ,3 20,0 5,0 333, Vuosi ,1 20,0 5,0 382, kg/ha/a 60 KIINTOAINE kg/ha/a 300 CODMn kg/ha/a 10,0 Kok.N 8,0 9,7 6,0 7,3 6,5 6,7 4,0 4,9 5,8 2,0 0, kg/ha/a Kok.P 0,4 0,3 0,30 0,34 0,2 0,20 0,20 0,21 0,1 0,18 0, Kuva 15 Karvianjoen vesistöalueen tuotantoalueiden keskimääräiset brutto-ominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina Lapväärtinjoen vesistöalue (37) Lapväärtinjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa neljä Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta. Tuotantoalueilla oli yhteensä tuotannossa 340,2 ha, valmistelussa 49,4 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 100,4

45 ha. Vuonna 2014 tuotannosta poistui 30,8 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Mustaiskeidas (190,7 ha) Karijoen yläosan valuma-alueella (37.043) (liite 5). Lapväärtinjoen vesistöalueella sijaitsevan neljän tuotantoalueen 490 ha kuormittavalta pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2014 seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori 72 kg ja COD Mn kg O 2. Edellisvuoteen verrattuna kiintoaineen kuormitus kasvoi 42 %, kokonaistyppikuormitus, 76 % ja COD Mn kuormitus 54 %. Kokonaisfosforin kuormitus pieneni 11 % edellisvuoteen nähden (Taulukko 31). Taulukko 31 Lapväärtinjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Lapväärtin Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi ,2 82,1 3, Vuosi ,1 82,0 19, Vuosi ,9 51, Vuosi ,9 10,0 51, Vuosi ,5 7,2 49,4 69, Vuosi ,2 49,4 100, Teuvanjoen vesistöalue (38) Teuvanjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa Vapo Oy:n Profeetanneva Teuvalla. Profeetannevan tuotannossa oleva ala oli 129 ha ja viimeisen viiden vuoden aikaan tuotannosta on poistunut 2,9 ha (Taulukko 32). Teuvanjoen vesistöalueella sijaitsevan Profeetannevan tuotantoalueen 132 ha kuormittavalta pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2014 seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi 769 kg, kokonaisfosfori 19 kg ja COD Mn kg O 2. (Taulukko 32). Taulukko 32 Teuvanjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Teuvanjoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi , Vuosi , Vuosi ,0 2, Vuosi ,0 2, Vuosi ,0 2, ,8 84 Vuosi ,0 2, Närpiönjoen vesistöalue (39) Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Närpiönjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa kolme Vapo Oy:n tuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli 275,9 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 35,9 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Kurikan Takaneva (tuotannossa 177,2 ha) Kivi- ja Levalammen tekojärven valuma-alueella (39.005) (liite 5).

46 Närpiönjoen vesistöalueella sijaitsevien tuotantoalueiden 312 ha kuormittavalta pintaalalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2014 seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori 77 kg ja COD Mn kg O 2. (Taulukko 33). Taulukko 33 Närpiönjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Närpiönjoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi ,7 4,1 0, Vuosi ,2 4,1 22, ,4 Vuosi ,6 35,5 35, Vuosi ,9 12,0 35, Vuosi ,9 10,0 35, Vuosi ,9 35, Kyrönjoen vesistöalue (42) Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Kyrönjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa 40 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta tai osaaluetta. Tuotantokohteilla oli tuotannossa ha, levossa 76 ha, valmistelussa 262 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 980 ha. Kyrönjoella sijaitsevista tuotantoalueista suurin on Haukinevan tuotantoalue, Haasojan valuma-alueella sijaitseva Haukineva, jossa oli vuonna 2014 tuotannossa 481,9 ha ja valmistelussa 223 ha. Kyrönjoen vesistöalueella sijaitsevien tuotantoalueiden ha kuormittavalta pintaalalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2014 seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori 899 kg ja COD Mn kg O 2 (Taulukko 34). Taulukko 34 Kyrönjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Kyrönjoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi

47 47 Kuva 16 Kyrönjoen vesistöalueen tuotantoalueiden keskimääräiset brutto-ominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina Suhteutettuna Kyrönjoen vesistöalueen kokonaiskuormitukset tuotantoalueiden pintaalaan voidaan verrata kuormituksia eri vuosien välillä. Vuonna 2014 alueen tuotantoalueiden ominaiskuormitukset olivat kiintoainekuormitusta lukuun ottamatta hieman edellisvuotta korkeammat. Kuormitukset olivat alhaiset verrattuna vuoden 2012 kuormituksiin. Vuosi 2012 oli sateinen ja virtaamat olivat korkeita, mistä johtuen myös kuormitukset olivat keskimääräistä vuotta korkeammat (Taulukko 34 ja Kuva 16) Lapuanjoen vesistöalue (44) Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Lapuanjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa 17 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta tai osaaluetta. Tuotantokohteilla oli tuotannossa ha, levossa 166 ha, valmistelussa 126 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 409 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Rahka-Romuneva (tuotannossa 163,6 ha) Kuotesjärven-Vehkajoen valuma-alueella (44.096) (liite 5). Lapuanjoen vesistöalueella sijaitsevien tuotantoalueiden 1 801,5 ha kuormittavalta pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2014 seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori 276 kg ja COD Mn kg O 2 (Taulukko 35). Taulukko 35 Lapuanjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Lapuanjoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi ,6 Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi

48 48 Kuva 17 Lapuanjoen vesistöalueen tuotantoalueiden keskimääräiset brutto-ominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina Purmonjoen vesistöalue (46) Purmonjoen vesistöalueella oli vuoden 2014 lopulla toiminnassa Vapo Oy:n Porrasneva Evijärvellä. Porrasnevalla oli tuotannossa 138,3 ha ja valmistelussa 99,6 ha. Lapuanjoen vesistöalueella sijaitsevien Porrasnevan 238 ha kuormittavalta pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2014 seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori 56 kg ja COD Mn kg O 2 (Taulukko 36). Taulukko 36 Purmonjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Purmonjoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi ,2 167, Vuosi ,2 167, ,1 Vuosi ,5 143, Vuosi ,9 1,8 109, Vuosi ,2 1,8 88, Vuosi ,3 99, Ähtävänjoen vesistöalue (47) Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Ähtävänjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa 11 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta tai osaaluetta. Tuotantokohteilla oli tuotannossa 950,8 ha, levossa 18,5 ha, valmistelussa 70,7 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 96,6 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Korpisalonneva (tuotannossa 217,4 ha) Poikkijoen valuma-alueella (47.084) (liite 5). Ähtävänjoen vesistöalueella sijaitsevien tuotantoalueiden ha kuormittavalta pintaalalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2014 seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori 181 kg ja COD Mn kg O 2 (Taulukko 37).

49 Taulukko 37 Ähtävänjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Ähtävänjoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi ,9 171,0 98, Vuosi ,2 220,3 116, ,8 Vuosi ,8 26,0 181,0 118, Vuosi ,9 61,0 182,4 166, Vuosi ,1 44,7 182,4 164, Vuosi ,8 18,5 70,7 96, Kruunupyynjoen vesistöalue (48) Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Kruunupyyn vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa 6 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta tai osaaluetta. Tuotantokohteilla oli tuotannossa 701,3 ha, levossa 178,6 ha, valmistelussa 41,0 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 21,0 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Korpisalonneva (tuotannossa 417,3 ha) Porasenjoen yläosan valuma-alueella (48.006) (liite 5). Kruunupyynjoen vesistöalueella sijaitsevien tuotantoalueiden 942 ha kuormittavalta pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2014 seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori 177 kg ja COD Mn kg O 2 (Taulukko 38). Taulukko 38 Kruunupyynjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Kruunupyynjoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi ,8 67,3 25, Vuosi ,4 26,6 25, Vuosi ,2 35,2 77,3 25, Vuosi ,7 84,1 78,5 25, Vuosi ,3 76,2 21,5 6, Vuosi ,3 178,6 41,0 21, Perhonjoen vesistöalue (49) Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa Perhonjoen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa 12 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta tai osaaluetta. Tuotantokohteilla oli tuotannossa ha, levossa 199 ha, valmistelussa 77 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 142 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Kairineva, jonka suurimman osan (215 ha tuotannossa, levossa 133 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana poistunut 135,9 ha) vedet purkautuvat Venetjoen alaosan alueelle (49.071) (liite 5). Perhonjoen vesistöalueella sijaitsevien tuotantoalueiden ha kuormittavalta pintaalalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2014 seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori 208 kg ja COD Mn kg O 2 (Taulukko 39).

50 Taulukko 39 Perhonjoen vesistöalueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Perhonjoen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto vesistöalue nossa telussa alle 5 v kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi ,1 Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Kuva 18 Perhonjoen vesistöalueen tuotantoalueiden keskimääräiset brutto-ominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina Suhteutettuna Perhojoen vesistöalueen kokonaiskuormitukset tuotantoalueiden pintaalaan voidaan verrata kuormituksia eri vuosien välillä. Vuonna 2014 alueen tuotantoalueiden ominaiskuormitukset (kg/ha/a) olivat typpikuormitusta lukuun ottamatta hieman edellisvuotta pienemmät. Verrattaessa viimeisen kuuden vuoden aikaisia kuormituksia, olivat vuoden 2014 brutto-ominaiskuormitukset (kg/ha/a) kokonaistyppeä lukuun ottamatta koko jakson ( ) alhaisimmat (Kuva 18) Selkämeren rannikkoalue (83) Selkämeren rannikkoalueen vesistöalueella oli hydrologisen vuoden 2014 lopulla toiminnassa kolme Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli 509 ha. Suurin yksittäinen tuotantoalue oli Iso-Rydistönkeidas (tuotannossa 200,6 ha) Kasalanjoen valuma-alueella (83.073). Alla on esitetty Selkämeren rannikkoalueen vesistöalueella Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden vuoden 2014 kokonaiskuormitukset (Taulukko 40). Vesistöalueella sijaitsevien tuotantoalueiden bruttokuormitus kasvoi edellisvuoteen verrattuna. Edellisvuotta korkeammat kuormitukset selittyvät Iso- Rydistönkeitaan kosteikon 1 keskimääräistä korkeammilla kuormituksilla.