TYÖVOIMAKOULUTUKSEN VAIKUTUS TYÖTTÖMIEN TYÖLLISTYMISEEN

VATT-TUTKIMUKSIA 85 VATT-RESEARCH REPORTS Juha Tuomala TYÖVOIMAKOULUTUKSEN VAIKUTUS TYÖTTÖMIEN TYÖLLISTYMISEEN Valton taloudellnen tutkmuskeskus Government Insttute for Economc Research Helsnk 2002

ISBN 951-561-395-7 ISSN 0788-5008 Valton taloudellnen tutkmuskeskus Government Insttute for Economc Research Hämeente 3, 00530 Helsnk, Fnland Emal: etunm.sukunm@vatt.f Oy Nord Prnt Ab Helsnk, maalskuu 2002

TUOMALA, JUHA: TYÖVOIMAKOULUTUKSEN VAIKUTUS TYÖTTÖMIEN TYÖLLISTYMISEEN. Helsnk, VATT, Valton taloudellnen tutkmuskeskus, Government Insttute for Economc Research, 2002, (B, ISSN 0788-5008, No 85). ISBN 951-561-395-7. Tvstelmä: Tutkmus kästtelee aktvsen työvomapoltkan sekä ertysest työvomakoulutuksen vakutuksa työttömän ykslön mahdollsuuksn löytää työpakka avomlta työmarkknolta. Tarkotuksena ol selvttää, mten työvomakoulutus vakuttaa työttömen todennäkösyyteen työllstyä avomlta työmarkknolta, el kunka monta prosentta työttömän todennäkösyys työllstyä ols ollut suuremp, jos työtön ols osallstunut työvomakoulutukseen. Työvomakoulutuksen vakutusta mtattn työttömän todennäkösyydellä olla työllsenä non puol vuotta koulutusjakson jälkeen ja tosaalta koulutuksen jälkesllä työttömyysjaksojen kestolla. Emprnen osuus perustu vuodet 1987 1998 kattavaan ykslötason paneelanestoon. Työvomakoulutuksen vakutusten arvonnssa käytettn sekä dskreetn valnnan malleja että elnaka-analyysä. Valkotumnen koulutukseen e ole satunnasta; ykslöllset tekjät vakuttavat sekä työllstymseen että koulutukseen osallstumseen. Myös havatsemattomat taustatekjät kuten motvaato vakuttavat sekä työllstymseen että koulutukseen valkotumseen. Motvotuneemmat työntekjät saattavat hakeutua muta nnokkaammn työvomakoulutukseen. Tosaalta he myös työllstyvät muta helpommn. Tällön työvomakoulutuksen vakutukset vodaan mallen avulla arvoda lan suurks. Myös hallnnollslla käytännöllä on vakutusta tomenpteden prn valkotumseen; monet tomenpteet on suunnattu vakeast työllstyvlle ptkäakastyöttömlle. Kontrollomattomna nämä tekjät vakeuttavat työvomakoulutuksen työllsyysvakutusten arvonta. Tulosten mukaan työvomakoulutus edstää jonkn verran työttömen mahdollsuuksa työllstyä avomlle työmarkknolle. Vakutukset vahtelevat kutenkn er osallstujaryhmssä. Työvomakoulutus hyödyttää enemmän paremmn koulutettuja ykslötä kun pelkän perusasteen suorttaneta. Asasanat: työvomakoulutus, dskreetn valnnan mallt, elnaka-analyys Abstract: Ths study examnes the effects of the actve labour market programmes on partcpants probablty to fnd work. The effectveness crtera of these tranng programmes s evaluated by partcpants and reference group members later success on labour market. Programme partcpants labour market statuses are compared about sx months after ther completng the tranng perod. Also post programme unemployment duratons were evaluated. Emprcal analyss s based on mcro-level panel data coverng the perod 1987 1998. Selecton for tranng programmes s not random, because decson to apply for tranng s based on ndvdual characterstcs. Indvduals who have good motvaton apply for tranng, whle others may avod tranng. Also admnstratve regulatons have effect on the selecton process: tranng programmes are usually allocated for dsplaced or long-term unemployed ndvduals. Unless controlled these facts affect labour market transtons and thereby cause selecton bas. Therefore selectng a proper statstcal model s mportant. In ths study dfferent types of dscrete choce models and survval analyss are used. Accordng to the fndngs labour market tranng has some postve effect on employment probablty. However, effects vary n dfferent groups. For example, ndvduals wth basc educaton beneft less from tranng programmes than those wth hgher educaton. Key words: labour market tranng, dscrete choce models, duraton models

Espuhe Suomen talous kasvo 1990-luvun jälkpuolskolla nopeast. Vakka uusa työpakkoja on syntynyt runsaast, on työttömyys slt pysynyt huomattavan korkealla tasolla. Ertysest ptkäakastyöttömen ja työmarkknolta syrjäytyneden asema on vakea. Aktvsen työvomapoltkan merktys onkn korostunut entsestään ja sen merktyksestä ja vakuttavuudesta on käyty laajaa keskustelua. Tässä työssä estellään menetelmä, jolla vodaan arvoda ertysest työvomakoulutuksen vakutuksa työttömen työllstymseen avomlle työmarkknolle. Tutkmus kuuluu Valton taloudellsen tutkmuskeskuksen Verotus, sosaalturva ja työmarkknat -projektkokonasuuteen. Projektkokonasuudessa pyrtään mm. muodostamaan kokonaskuva työvoma- ja eläkepoltkan vakutukssta työkäsen väestön työmarkkna-asemn. Helsngssä 7. maalskuuta Reno Hjerppe

Saatteeks Tämä tutkmus lttyy Valton taloudellsen tutkmuskeskuksen työvomakoulutuksen vakutuksa selvttäneeseen projektn. Tutkmushanke tuott myös lsensaatntutkmuksen, jonka ohjaajana Helsngn ylopstossa tom professor Yrjö Varta. Hänelle ja professor Mka Lndenlle haluan esttää lämpmät ktoksen. Hedän kommenttnsa olvat tutkmuksen rakenteen kannalta ratkaseva. Valton taloudellsta tutkmuskeskusta haluan kttää tutkmushankkeen mahdollstamsesta. Haluan kttää kakka ntä, jotka ovat er semnaaressa kommentoneet työtän. Ktokset myös kaklle mulle, jotka ovat neuvollaan ja tuellaan edesauttaneet työn valmstumsta. Kaksta tässä tutkmuksessa mahdollsest esntyvstä vrhestä ja vrhepäätelmstä vastaan luonnollsest tse. Juha Tuomala

Yhteenveto Tässä tutkmuksessa pyrtään selvttämään aktvsen työvomapoltkan sekä ertysest työvomakoulutuksen vakutuksa työttömän ykslön mahdollsuuksn löytää työpakkaa avomlta työmarkknolta. Työvomakoulutuksen työllsyysvakutusten arvomnen e ole suoravvasta. Monet teknset ja käytännön ongelmat vakeuttavat arvonttehtävää. Tämän taka työvomakoulutuksen työllsyysvakutuksa pyrtään arvomaan erlasten tutkmusmenetelmen avulla. Tutkmusongelma vodaan lausua seuraavast: mten työvomakoulutus vakuttaa työttömen todennäkösyyteen löytää työpakka avomlta työmarkknolta, el kunka monta prosentta työttömän todennäkösyys työllstyä ols ollut suuremp, jos työtön ols osallstunut koulutukseen. Työvomakoulutuksen vakutusta mtattn työttömän todennäkösyydellä olla työllsenä non puol vuotta koulutusjakson jälkeen ja tosaalta koulutuksen jälkesllä työttömyysjaksojen kestolla. Käytettävssä oleva tutkmusanesto ol muodostettu e-kokeellsn menetelmn. Tämä vakeutt johtopäätösten tekoa. E-kokeellsen aneston tapauksessa ongelmat johtuvat stä, että tutkttavaan muuttujaan vakuttavat useat kontrollomattomat tekjät. E-kokeellsen havantoaneston perusteella yrtetään päätellä, mtä ols tapahtunut vastaavassa kontrollodussa kokeessa. Tomenpteden vakutusten arvonnssa käytettn sekä dskreetn valnnan malleja että elnakaanalyysä. Dskreetn valnnan mallen avulla tutkttn, nostaako työvomakoulutus työttömen todennäkösyyttä työllstyä. Tutkmuksessa seurattn vuoden 1997 lopussa työttömänä olleta henklötä vuoden 1998 loppuun ast. Henklöt, jotka osallstuvat työvomakoulutukseen vuoden 1998 kahden ensmmäsen neljänneksen akana, muodostvat koeryhmän. Vertaluryhmät muodostettn työttömstä, jotka evät olleet koulutuksessa vuoden 1998 kahden ensmmäsen neljänneksen akana. Työvomakukoulutuksen vakutuksa tutkttn erlasten probt-mallen avulla. Työvomakoulutuksella ol postvnen vakutus työttömen työllstymstodennäkösyyteen. Työvomakoulutus nost todennäkösyyttä olla työllnen keskmäärn 6,5 prosenttyksköllä non puol vuotta koulutuksen jälkeen. Tuloksa tulkttaessa on huomattava, että tomenpteden vakutukset ovat keskmääräsä, evätkä vakutukset vahtele er ykslöden välllä. Aktvset tomenpteet vakuttavat kutenkn erlasn hmsn er tavalla. Tämän taka estmotn myös koulutusastettaset mallt. Työvomakoulutukseen osallstumnen hyödytt paremmn koulutettuja työttömä enemmän kun hekost koulutettuja. Työvomakoulutus autto matalast koulutettuja työttömä van vähän. Osallstumnen työvomakoulutukseen nost perusasteen suorttaneden työllstymstodennäkösyyttä keskmäärn 3,9 prosenttyksköllä. Sen sjaan kesk- ja korkea-asteen suorttaneden työllstymstodennäkösyyttä työvomakoulutus nost keskmäärn 7,9 prosenttyksköllä.

Työllstymsen lsäks selvtettn myös tomenpteen vakutusta työttömyysjaksojen kestohn. Elnakamallen avulla tutkttn, mten työvomapolttset koulutusjaksot vakuttavat tuleven työttömyysjaksojen kestohn. Koeryhmään valttn ne otoksen työttömät, jotka olvat työvomakoulutuksessa ennen työttömäks joutumstaan. Vertaluryhmän muodostvat ne työttömät, jotka evät olleet työvomakoulutuksessa ennen työttömyyden alkua. Coxn malln avulla tutkttn, mten työvomapolttset tomenpteet vakuttavat vuonna 1997 työttömäks joutuneden henklöden työttömyysjaksojen kestohn. Työttömä seurattn vuoden 1998 loppuun ast. Havannot luokteltn työttömyyden päättymssyyn mukaan. Työttömyys vo päättyä työllstymsen lsäks aktvsten tomenpteden prn srtymseen ta työvomasta postumseen. Vuoden 1998 puolelle jatkuneet työttömyysjaksot sensurotn. Työvomakoulutuksessa olleden työllstymstodennäkösyys ol 14 % suuremp kun muuten samanlaslla henklöllä, jotka evät ole osallstuneet työvomakoulutukseen. Sen sjaan esmerkks tuktyössä olleden työllstymstodennäkösyys ol 15 % penemp kun muuten samanlaslla henklöllä, jotka evät olleet tuktyössä. Er tomenpteet on suunnattu erlaslle ykslölle ja nllä on erlasa vakutuksa er kohderyhmn. Tähän tuls knnttää enemmän huomota ohjelmen vakutuksa arvotaessa. Myös tutkmusajankohtaan kannattaa knnttää huomota. Lsäks on havattu, että tomenptellä on tapumus menettää tehoaan, kun nden käyttö laajenee. Tämä koskee nn koulutus- kun työllstämstomakn. Tehokkaankn koulutusmuodon vakutus vo hekentyä, jos sen käyttöä laajennetaan lan paljon. Tomenpteden entstä selvemp kohdentamnen ntä tarvtsevlle ertysryhmlle on myös useden muden tutkmusten valossa suosteltavaa. Tomenpteden huolellsen kohdentamsen avulla ehkästään myös turhat tomenpteet ja työmarkknavuodot. Työvomakoulutuksella on tulevasuudessa keskenen rool etenkn rakenteellsen työttömyyden ehkäsyssä. Työvomakoulutuksen rakennepolttnen tehtävä lttyy työmarkknalkkuvuuden edstämseen ja työvoman kysynnän ja tarjonnan laadullsen yhteensopvuuden parantamseen. Työmarkknoden kohtaantoongelmen vuoks tämä tehtävä on keskenen myös tulevna vuosna. Tämä ylläptää työvomakoulutuksen tarvetta laajana myös tulevasuudessa.

Ssällys 1 Johdanto 1 2 Työvomakoulutuksen vakutusten arvomnen 3 2.1 Työvomapoltkan hstoraa 3 2.2 Työvomakoulutus ja aktvsen työvomapoltkan tavotteet 6 2.3 Mten työvomakoulutuksen vakutuksa tutktaan 9 2.4 Valkotumsharha 14 2.5 Havantoaneston muodostamnen 14 2.5.1 Dskreetn valnnan mallt aneston muodostamnen 16 2.5.2 Elnakamallt aneston muodostamnen 18 2.6 Akasempa aktvsen työvomapoltkan vakutuksa selvttänetä tutkmuksa 20 2.6.1 Mkrotason tutkmukset 20 2.6.2 Makrotason tutkmukset 25 3 Työllstymstodennäkösyyksen mallntamnen dskreetn valnnan mallella 27 3.1 Probt-mall 27 3.2 Valkotumsharhan huomomnen probt-mallssa 28 3.3 Heteroskedastsuus 31 3.4 Emprset tulokset dskreetn valnnan mallelle 31 3.4.1 Mallen taustaoletukset 31 3.4.2 Koulutus ja työllsyysyhtälöden estmonttulokset 32 3.4.3 Koulutusastettan estmodut mallt 37 3.4.4 Selttäjen keskmääräset rajavakutukset työllstymsen todennäkösyyteen 37 4 Työttömyyden kestojen mallntamnen ja työvomakoulutus 40 4.1 Elnaka-analyysn kästtetä 40 4.2 Klpaleven rsken mall 44 4.3 Malln valnnasta 46 4.4 Työttömyysjaksojen kestojen kuvalu 47 4.5 Työvomakoulutuksen vakutus työttömen työllstymseen 49

5 Lopuks 52 Lähteet 55 Ltteet 1 5 60

1 Johdanto Tämän työn tarkotuksena on selvttää, mten työvomakoulutus vakuttaa työttömen työllstymsmahdollsuuksn. Työvomakoulutuksen vakutusta työttömän työllstymsmahdollsuuksn vodaan selvttää tutkmalla, mten työvomakoulutus vakuttaa työttömen todennäkösyyteen työllstyä avomlle työmarkknolle koulutusjakson jälkeen. Tämä on tutkmusongelma, jossa pyrtään arvomaan työvomakoulutuksen ja työllsyyden välstä syy-seuraus- suhdetta. Käytännössä tutkmusongelma vodaan lausua seuraavast: kunka monta prosentta työttömän todennäkösyys työllstyä ols ollut suuremp, jos työtön ols osallstunut koulutukseen, ceters parbus. Tavotteeseen pääsemseks käytetään er tutkmusmenetelmä. Käytettävssä oleva tutkmusanesto on muodostettu e-kokeellsn menetelmn. Tämä vakeuttaa tomenpteden vakutuksa koskevaa johtopäätösten tekoa entsestään. E-kokeellsen aneston tapauksessa ongelmat johtuvat stä, että tutkttavaan muuttujaan vakuttavat useat kontrollomattomat tekjät. Tätä ongelmaa e voda ratkasta suurentamalla havantoanestoa ta vetoamalla talousteoraan. Ekokeellsssa tutkmuksssa harvon kästellään nätä vakeuksa. Tutkmusongelmaan on kutenkn estetty ratkasuks strategaa, jossa e-kokeellsen havantoaneston perusteella yrtetään päätellä, mtä ols tapahtunut vastaavassa kontrollodussa kokeessa (Llja ja Varta 1980). Esmerkknä työvomakoulutuksesta käytetään työnhakukoulutusta, jota alettn järjestää vuonna 1998 toteutetun työvomapolttsen järjestelmän uudstuksen yhteydessä. Tutkttujen työnhakukoulutusjaksojen yhteydessä järjestettn kutenkn myös muuta työvomakoulutusta. Työnhakukoulutuksella tarkotetaan lyhytkestosa, kutenkn vähntään vden pävän kursseja, jota järjestetään työttömlle työnhakjolle. Vuonna 1998 mlte jokasen työvomakoulutusjakson yhteydessä järjestettn vkon mttanen työnhakukoulutusjakso. Lsäks työvomatomstot järjestvät erllsenä ryhmäpalveluna työnhakukoulutusta työttömlle työnhakjolle. Ryhmäpalvelukursst evät ssältäneet muuta ylessvstävää ta ammatllsta koulutusta. Työvomatomstojen järjestämän ryhmäpalvelukoulutuksen vakutusten arvonnsta luovutaan useasta er syystä. Ensnnäkn ryhmäpalvelun vakutuksa selvtettn akasemmassa tutkmuksessa (Tuomala 2000). Ryhmäpalveluun osallstumsen mallntamnen osottautu tällön hankalaks. Ryhmäpalvelukoulutukseen osallstumselle e ole helppo löytää selketä selttäjä, sllä er työvomatomstot kohdensvat ryhmäpalvelukoulutusta useden tosstaan pokkeaven krteeren perusteella. Usessa työvomatomstossa työnhakjat olvat lmasseet määräakashaastattelussa knnostuksensa osallstua koulutukseen. Vapaaehtosuuden lsäks muta perusteta olvat mm. työttömän kä, työttömyyden kesto, työttömän työnhakuvalmus ja ammatt. Jossan määrn työnhakukoulutusta pyrttn kohdentamaan myös maahanmuuttajlle.

2 Työvomatomstosta 54 % lmott käyttävänsä jotan krteerestä ryhmäpalvelun kohdentamsessa. Tässä työssä arvodaan työvomakoulutusta, jonka yhteydessä on ollut työnhakukoulutusperod. Työnhaku- ja työvomakoulutukseen osallstumnen vo parantaa työttömän työllstymsedellytyksä er mekansmen kautta. Yhtäältä tarkotuksena on lsätä osallstujen nhmllstä pääomaa ja nän tehdä hedät houkuttelevammks työnantajlle. Tosaalta tomenptesn osallstumnen vo myös nostaa odotettavssa olevaa tulevaa palkkatasoa. Lsäks saatu hyöty vo olla muuta kun rahassa mtattavaa. Tomenpteden kautta työnhakjat saavat mahdollsest uusa kontakteja työnantajn. Työ on jaettu seuraavast: Luvussa 2 kästellään koulutuksen vakutusten tutkmsta ylesellä tasolla. Aluks käydään lyhyest läp suomalasen työvomapoltkan hstora ja selvtetään, mtä työvomakoulutuksella ja aktvsella työvomapoltkalla tarkotetaan. Tämän jälkeen määrtellään tutkmusasetelma tarkemmn ja selvtetään, mten koe- ja vertaluryhmät sekä tse tutkmusanesto on muodostettu. Lsäks luvussa kästellään valkotumsharhan kästettä ja akasempa tomenpteden vakutuksa selvttänetä tutkmuksa. Luvussa 3 srrytään dskreetn valnnan mallen esttelyyn. Luvussa selvtetään kunka kahden yhtälön probt-malllla vodaan tutka työvomakoulutuksen vakutuksa ykslöön todennäkösyyteen löytää työpakka avomlta työmarkknolta. Lsäks selvtetään, mten valkotumsharha ja heteroskedastsuus vodaan ottaa huomoon probt-mallessa. Luvun lopussa raportodaan estmotujen mallen antamat tulokset. Luvussa 4 kästellään työttömyys- ja työllsyysjaksojen kestojen mallntamsta duraato- el elnakamallella. Duraatomallen taustalla olevaa työnetsntäteoraa e kästellä tämän estyksen puttessa. Tutkmusasetelma pokkeaa jonkn verran luvun 3 asetelmasta. Lopuks luvussa 5 tehdään lyhyt yhteenveto.

3 2 Työvomakoulutuksen vakutusten arvomnen Luku 2 on jaettu sten, että aluks luvussa 2.1 estellään työvomakoulutuksen ja muun suomalasen työvomapoltkan hstoraa. Luvussa 2.2 kästellään työvomapoltkan tavotteta ja lähtökohta. Luvussa 2.3 vastataan shen, mten tomenpteden vakutusten arvomnen ptäs suorttaa. Luku 2.4 kästtelee lyhyest vakutusten arvomsta hankalottavaa lmötä el valkotumsharhaa. Tähän kysymykseen palataan tarkemmn luvussa 3 esteltäven ekonometrsten mallen yhteydessä. Luvussa 2.5 kästellään tutkmusaneston muodostamsta. Luvussa 2.6 estellään akasempa työvomakoulutuksen ja muden tomenpteden vakutuksa selvttänetä tutkmuksa. 2.1 Työvomapoltkan hstoraa Työvomapoltkan lähtökohdat ja tavotteet ovat vahdelleet er akona. Tämä hejastuu myös tomenpteden vakuttavuuden arvontn. Seuraava työvomapoltkan hstorakatsaus pohjautuu lähnnä Kalelan (1989) ja Skogn ja Räsäsen (1997) julkasuhn, jotka kästtelvät laajast aktvsen työvomapoltkan hstoraa Suomessa. Aktvsa työvomapolttsa tomenptetä ovat nykysn työvomakoulutus, julksen ta ykstysen sektor järjestämä tuktyöllstämnen, ammatllnen kuntoutus ja julknen työnvältys. Passvnen työvomapoltkka ssältää puolestaan työttömyysturvan, työmarkknatuen ja työttömyyseläkkeen. Aktvsta työttömyyspoltkkaa e nykymuodossaan ole harjotettu ennen 1960-lukua. Myös tse työttömyyden ssältö on akojen kuluessa muuttunut. Varsnasest työttömyys on teollstumsen ja kaupungstumsen mukanaan tuoma lmö, jota tarkasteltn aluks osana työväenkysymystä. Muutto- ja elnkenovapaus toteutettn 1860- ja 1870-luvulla, jollon muodostuvat edellytykset myös työttömyyden kehttymselle. Akasemmn etenkään maaseudulla e joka talvsta työnpuutetta pdetty työttömyytenä vaan normaaln elämänmenoon kuuluvana lmönä. Kaupunken työväestö luopu tästä asenteesta 1930-luvulla ja maaseudun väestö 1950- ja 1960-luvulla. Työttömyys ol aluks selkeäst kausluontesta, joten aktvsen työvomapoltkan esvaheta työttömyyden torjunnassa olvat hätäaputyöt, jotka alkovat Helsngssä jo 1880-luvulla. Työttömyyden torjuntaan ltty lähesest myös köyhänhoto. Lsäks talvtyöttömyyden torjumseks järjestettn kursseja jo vuossadan alussa. Nän ollen nykysen muotosen tuktyöllstämsen ja työvomakoulutuksen esasteet luotn jo hyvn varhan. Vuosen 1907 1914 valtopävllä kehtettn ptkält ne ajatusmuodot, joden pohjalta työttömyyttä lähestyttn ana 1960-luvulle saakka.

4 Köyhänhuolto ja ns. lapolnja 1 pysyvät suomalasen työvomapoltkan valltsevna työkaluna ana 1950-luvun loppuun saakka. 1960-luvulla valltseva lnja kyseenalastettn ja alettn korostaa ammatttatosen työvoman merktystä. 2 Perntesen työllstämsen sjaan panotettn työttömyyskorvausten ja ammattkursstuksen roola. Työttömyyskorvaus erotettn köyhänhodosta kutenkn jo 1940-luvulla. 1960-luvulla toteutettn myös mona muta uudstuksa. 1970- luvulla ammatllsta koulutusta lsättn ja pyrttn edelleen pos perntesestä työllstämslnjasta. Myös työttömyyskorvauksen ja työnvältyksen kesknästä koordnonta pyrttn parantamaan. Kaken kakkaan erlasten tomenpteden krjo kasvo selväst. Saman lnjan vodaan katsoa jatkuneen velä vuoden 1989 työllsyyslassa, jossa velvotetyö ulotettn entstä laajemmalle. Ns. ammattsuoja ja kotpakkakuntapykälät työttömyysturvassa antovat työttömlle mahdollsuuden odottaa muutama kuukausa oman alansa työpakkojen avautumsta kotkunnassa. Työllsyyslan uudstamsen yhteydessä haluttn yhtäältä tehostaa työnvältystomntaa, mutta tosaalta vahvstaa työn okeuden tulkntaa. Vmeks manttu merkts stä, että nuoret olvat kuuden ja akuset kahdentosta kuukauden työttömyyden jälkeen okeutettuja saamaan työpakan valton tuella yrtyksstä, kunnsta ta suoraan valtolta. Laman skessä 1990-luvun alussa velvotetyöllstämnen tul nopeast mahdottomaks ja stä jouduttn luopumaan. Työvomapolttsten tomenpteden määrää nostettn, mutta nden vakutus näky lähnnä työttömyyskausen keskeytyksnä. Lamaolossa avomet työmarkknat evät vetäneet. Aktvsen työvomapoltkan taso nous ennätyssuureks. 1 Työttömät pyrttn työllstämään ertyslle työllsyystyömalle, jotka usen olvat tetyömata. Tämä lnja ol valltseva 1960-luvulle saakka, jollon se rapautu vähtellen mm. työttömyysturvalansäädännön kehttyessä. 2 Akaa 1960-luvun puolvälstä 1980-luvulle on kutsuttu myös kassalnjaks.

5 Kuvo 2.1 Työvomakoulutus ja tuktyöllstämnen vuosna 1981 1999 3 (Lähde: Työvomapolttnen akakauskrja 3/2000) 70 000 Henklöä 60 000 50 000 40 000 Tuktyöllstämnen 30 000 20 000 Työvomakoulutus 10 000 0 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 Vuos 1990-luvun puolvälstä lähten työvomapoltkkaa on lemannut aktvont. Säädöksä ja käytäntöjä on muutettu nn, että työnhakjoden oma aktvsuus ja ohjautumnen avomlle työmarkknolle korostus. Työvomakoulutuksen merktys kasvo suhteessa tuktyöllstämseen. Tämä näky etenkn koulutettaven lukumäärän kasvuna. Lsäks er tyyppsten koulutusmuotojen määrä lsäänty. Sen sjaan tuktyöllstämsjaksojen lukumäärää on jopa karsttu, sllä korkeasuhdanteen akana luodusta velvotetyöllstämsestä luovuttn. Lsäks luotn uusa tomenpdemuotoja. Er tomenpteden prssä ol vuonna 1997 keskmäärn 123 400 henklöä. Tämä ylttää lamaa edeltäneen avomen työttömyyden 35 000 henklöllä (Hämälänen 1999). Vuonna 1997 myös työvomakoulutusjaksojen lukumäärä käänty uudestaan laskuun (ks. kuvo 2.1). Vuonna 1998 toteutettn työvomapolttsen järjestelmän uudstus, jonka pääasallsen tarkotuksena ol edstää työmarkknoden tomvuutta ja estää työttömen syrjäytymstä. Räsäsen (1998) mukaan uudstukset vodaan jakaa vteen osaalueeseen. Ensmmäsen osan muodostvat työttömlle järjestettävät määräakashaastattelut. Uudstusten tosen osan tarkotuksena ol passvsen työttömyysturvan aktvont yhdstelmätuen avulla. Kolmas uus elementt ol lyhytkestosen työnhakukoulutuksen järjestämnen työttömlle. Neljänneks järjestettn lyhyt- 3 Työvomakoulutuksessa ja tuktyössä oleven lukumäärä keskmäärn kuukauden lopussa olevana laskentapävänä.

6 kestosta työpakkakoulutusta. Vmesenä elementtnä ol työnhakjan okeuksen ja velvollsuuksen määrttelemnen. Työmnsterö asett joulukuussa 2000 työryhmän valmstelemaan vuonna 1998 toteutetun perusuudstuksen jatkamsta (ks. Tonen aalto Työvomapoltkan uudstusten jatkamnen). 2000-luvun alun tlanteessa on keskesntä varmstaa työvoman saatavuus. Tämä lttyy knteäst talouspoltkan vakaan kasvutavotteen tukemseen työmarkknolla. Työryhmän mukaan työvomatomston palveluprosessn ydntehtävänä on taata, että 1. avomet työpakat täyttyvät laadukkaast, 2. työnhakjoden työnhakujaksot lyhenevät ja valuma ptkäakastyöttömyyteen penenee ja 3. työnantajen tulevat työvoman tarpeet ja osaamsvaatmukset selvtetään ja nhn haetaan ratkasuja yhdessä muden tomjoden kanssa. Työvomakoulutus on keskenen tekjä näden tavotteden saavuttamsessa. Työvomakoulutuksen vakutuksa tuls tällön pystyä arvomaan luotettavast. 2.2 Työvomakoulutus ja aktvsen työvomapoltkan tavotteet Työvomakoulutus on työvomahallnnon rahottamaa opskeljolle maksutonta koulutusta ja se on suunnteltu lähnnä työttömlle työnhakjolle ta työttömäks joutuvlle 20 vuotta täyttänelle henklölle. Työvomakoulutuksen tavotteena on ammatttato työelämän tehtävn. Tämän taka koulutuksesta on pyrtty tekemään käytännönlähestä ja se ssältää usemmten työharjottelua. Laajn työvomakoulutuksen osa-alue on pdempkestonen ammatllnen koulutus, joka on pääosn tutkntoon ta sen osn johtavaa. Työvomakoulutusta järjestetään ammatllsssa akuskoulutuskeskuksssa, mussa ammatllsssa opplatoksssa ja korkeakoulussa. Stä järjestävät myös ykstyset koulutuksen järjestäjät. Työvomakoulutukseen haetaan ana työvomatomston kautta, jossa valtaan myös opskeljat. Koulutuksen ajalle opskeljat vovat saada työttömyysturvaa vastaavaa koulutustukea ta työmarkknatukea. Työvomakoulutus on ss osa aktvsta työvomapoltkkaa, ja sen päämääränä on työttömyyden ja työvomapulan torjumnen, työvomasta syrjäytymsen ehkäsemnen sekä työvoman kysynnän ja tarjonnan kohdentamnen. Työvoman kysynnän ollessa laskusuhdanteessa vähästä vodaan työvomakoulutuksella pyrkä nostamaan ta anakn ylläptämään työttömen ammatttatoa. Työvomakoulutuksella on keskenen rool etenkn rakenteellsen työttömyyden ehkäsyssä. Työttömä pyrtään kouluttamaan alolle, jolla on pulaa työvomasta. Yleensä ajatellaan, että työvomakoulutuksella ja mulla tuktomenptellä parannetaan työttömen työllstymsmahdollsuuksa. Tomenpteet evät kutenkaan välttämättä paranna työttömen mahdollsuuksa löytää pysyvää työpakkaa. Työn etsnnän aktvteett e ana kasva, koska välttömän työllstymsen tarve vähenee. Työvomakoulutusta pdetään kutenkn yleensä hyödyllsenä sllon,

7 kun työllstymsen esteenä on puutteellnen koulutus. Lsäks er tomenptellä on jonkn verran tosstaan pokkeava tavotteta ja kohderyhmä. Tämän taka er tomenpteden vakutuksa työttömen työllstymseen on melekästä tarkastella erkseen. Aktvsen työvomapoltkan lähtökohdat ovat olleet taloudellsen kasvun edstämsessä ja nflaaton hllnnässä. Työnvältyksen, ammatnvalnnanohjauksen, työllsyyskoulutuksen ja muuttoavustusten avulla pyrttn tehostamaan työvoman ammatllsta ja alueellsta lkkuvuutta ja nän avartamaan työvomakapekkoja sekä estämään nden synty. Aktvnen työvomapoltkka onkn tosnaan ltetty työvomavarojen kehttämseen, jollon varsnasten työvomapolttsten tomen ohella korostettn koulutuksen ja lasten pävähodon kaltasten työhönmenoa helpottaven tomen merktystä. Käytännössä työvomapoltkkaan on kutenkn nn Suomessa kun muuallakn lttynyt vältön työllstämselementt. Työnhakjoden ertysryhmä, kuten vajaakuntosa, ptkäakastyöttömä, maahanmuuttaja ja nuora on joko työllstetty suoraan julkselle sektorlle ta tuken avulla ykstysn yrtyksn ja järjestöhn. Tosnaan työllstämskrteert ovat olleet hyvn väljät. Monen kästemaalmassa aktvnen työvomapoltkka tarkottaakn juur nätä työllstämstoma. Aktvsen työvomapoltkan kultakautena votasn tämän ajattelun perusteella ptää 1950- ja 1960-lukujen lapolnjaa. Käytännössä tämä kutenkn merkts stä, että työttömät sdottn kaus- ta suhdanneluontosen työttömyyden kohdatessa tuottamattomn töhn kotseudulleen, kun vahtoehtona ols vonut olla hakeutumnen pysyvn työpakkohn kasvavlle alolle ja aluelle. Aktvsten tomenpteden kyseenalasena käyttönä vodaan ptää myös 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa ylestynyttä käytäntöä hakeutua tuktyöpakkaan ta työllsyyskoulutukseen sllon, kun työttömyyspävärahakaus uhkas päättyä. Puolen vuoden tuktyöpakan avulla votn pävärahaokeus uusa entsn edun, vakka tuktyöpakan palkkataso ols ollut paljon alhasempkn. Ertysest ns. työttömyyseläkeputken alakärajaa lähestyttäessä pävärahakauden päättymnen ols ollut hatallsta. Pävärahaokeuden vomassaolo takas sen jatkumsen työttömyyseläkkeen alkamseen saakka el psmmllään setsemäks vuodeks. Työttömyysturvan ehdot vakuttavat sten työttömen työnhakukäyttäytymseen ja halukkuuteen osallstua er tomenptesn. Shto (1996) on arvonut, että 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa tse asassa toteutettn aktvsen työvomapoltkan tavotteta, vakka aktvsten tomenpteden merktys vähen ja työttömyysturvan kasvo. Tämä johtu stä, että aktvsn työvomapolttsn tomenpten ol pdetty yllä työvomaa tuotannossa ja aluella, jolla e ollut tulevasuutta. Nän tuotanto- ja kvalfkaatorakennetta konservoven tomenpteden vähenemnen merkts stä, että tarpeellnen rakennemuutos toteutu.

8 Työvomapoltkan er prteet ovat korostuneet er akona. Ylesest vodaan todeta, että tomenptellä on tapumus menettää tehoaan, kun nden käyttö laajenee. Tämä koskee nn työvomakoulutus- kun työllstämstomakn. Lupaavasta ja tehokkaasta tomenpteestä tuleekn ongelma, jos sen käyttöä laajennetaan. Tämä on eräs syy shen, että tomenpteden krjo helpost kasvaa ja ntä on aka ajon yhdstelty ta lopetettu. Suomen työvomapoltkka on kehttynyt yhtäältä OECD-järjestön markknoman aktvsen työvomapoltkan doktrnn ja tosaalta Suomen perustuslassa lmastun työn okeuden käytännön tulknnan rstpaneessa. Välllä on korostettu aktvsen työvomapoltkan merktystä työvomavarojen kehttämsessä ja kokonastaloudellsen kasvun tukena, välllä työttömen okeutta saada työtä vakka julksen sektorn kenotekosn työpakkohn. (Ilmakunnas, Romppanen ja Tuomala 2001.) Aktvsen työvomapoltkan panotukset ovat usen muuttuneet er massa samansuuntasest. Vmeakaset kehtyssuunnat vodaan esttää seuraavast (ks. Lönnroth 2000). Työvomapoltkan panopste on srtynyt kysyntäpuolen tomenptestä tarjontapuolen tomenptesn. Käytännössä tämä tarkottaa stä, että tuettujen työpakkojen luonnsta on srrytty työnhakjoden nhmllsen pääoman vahvstamseen, el käytännössä työvomakoulutukseen. Kysyntäpuolen tomenpteden kohdalla pääpano on välllsssä (n work-benefts, yhdstelmätuktyyppsssä) tomenptessä ekä massvsssa tuktyöohjelmssa. Pehmeät tarjonta-puolen tomenpteet kuten työnhakukoulutus ja henklökohtaset työnhakusuunntelmat ovat lsääntyneet. Ylpäätään pääpano on kohdennetussa ja ykslöllsssä tomenptessä. Ertysest pyrtään pysyvään vakutukseen. Tärketä ovat myös polut el tosaan seuraavat tomenpteet. Tämä tarkottaa käytännössä stä, että esmerkks koulutusjaksoja seuraa työharjottelu. Myös ykslön omaa vastuuta on korostettu ja ongelmn pyrtään puuttumaan ajossa, ennen kun syrjäytymskehtys pääsee alkamaan. OECD (1999) on esttänyt kahdeksankohtasen ohjelman aktvsen ja passvsen työvomapoltkan tehostamseks tulevasuudessa. Ensnnäkn tuls srtyä yhden luukun poltkkaan, jollon työttömyysturvan antamnen ja tomenptesn ohjaamnen tapahtus samaa kautta. Toseks tuls ennakoda rskryhmät, jotka ovat vaarassa jäädä ptkäakastyöttömks ja kohdstaa työvomakoulutus nmenomaan helle. Kolmanneks passvsen työttömyysturvan kaus tuls ptää mahdollsmman lyhytakasena. Neljänneks aktvsen työnhaun tuls olla ehtona työttömyysturvan nauttmselle. Vdes kohta koskee työttömen ohjaamsta tomenpteden prn työttömyyden ptkttyessä. Kuudennen kohdan mukaan aktvsten tomenpteden kohteena oleven tuls jatkaa työnhakua avomelta sektorlta. Setsemänneks tuls välttää ns. karusellefektä el vuorottelua er tomenpteden välllä. Ohjelman vmenen kohta suosttelee markknaehtosuuden lsäämstä.

9 2.3 Mten työvomakoulutuksen vakutuksa tutktaan Työvomakoulutuksen vakutusten arvonttehtävää kästeltäessä on otettava huomoon työvomapoltkalle asetetut erlaset tehtävät ja tavotteet. On ehdotettu jaottelua, jonka mukaan työvomapoltkalla on kolmenlasa tehtävä: 1. suhdannepolttnen, 2. rakennepolttnen ja 3. jakopolttnen tehtävä (ks. esm. Skog ja Räsänen 1997). Suhdannepolttsen tehtävän tarkotuksena on postaa rekrytontvakeuksa ja ammatllsa kapekkoja. Lsäks suhdannepolttsen tehtävän tarkotuksena on ptää työnhakjat osana tehokasta työnhakua ja nän ehkästä palkkanflaatota ja kustannusten nousua. Työvomapoltkan suhdannepolttsen tehtävän kenona vodaan ptää esmerkks nopeaa täsmäkoulutusta, jolla ohjataan ja kvalfodaan työvomaa. Rakennepolttsen tehtävän tarkotuksena on kvalfoda työvomaa elnkenoelämän kysyntää vastaavaks. Jako- el sosaalpolttsen tehtävän tarkotuksena on puolestaan hekompen ykslöden ja ryhmen aseman parantamnen. Tomenpteden vakutusten arvomsessa on pdettävä huolta stä, että er tomenptetä arvodaan nden omsta lähtökohdsta. Esmerkks julksen ja ykstysen sektorn järjestämän tuktyön tarkotuksena on usen kokonastyöllsyyden parantamnen ekä nnkään ykslön työllstymsvalmuksen kehttämnen kuten työvomakoulutuksessa. Jos kutenkn vakuttavuuskrteerks asetetaan ykslön työllstymnen tulevasuudessa, vodaan saada jopa negatvsa tuloksa. Jossan tapauksssa muut kun talousteteellset menetelmät saattavat olla hedelmällsempä tomenpteen vakutusten arvomsessa. Nän on etenkn sllon, kun tarkotuksena on arvoda työvomapoltkan sosaalpolttsta tehtävää. Sen sjaan työllsyysvakutusten arvontn kannattaa soveltaa talousteteellsä menetelmä. Aktvslla tomenptellä on vakutuksa sekä koko yhteskuntaan että ykslötasolla. Mkrotaloudellnen tutkmus selvttää tomenpteen vakutusta ykslöön, kun taas makrotaloudessa tutktaan tomenpteden vakutusta esmerkks kokonastyöllsyyteen ja palkkaan. Tomenpteden avulla työllstettyjen hmsten lukumäärä on tomenpteen bruttovakutus (kokonasvakutus). Vakka tomenpteellä ols postvnen vakutus ykslön työllstymseen, vo tomenpteen vakutus koko yhteskunnan tasolla olla erlanen. Makrotaloudellsessa tutkmuksessa otetaan huomoon työmarkknavuodot. Tomenpteen nettovakutus on: nettovakutus = bruttovakutus DWL-vakutus substtuutovakutus syrjäyttämsvakutus. DWL-vakutus (deadweght loss) kertoo, kunka mon ohjelmaan osallstunut ols työllstynyt lman aktvsta tomenpdettäkn. Substtuutovakutus kertoo, mten ohjelmaan osallstumnen hekentää koulutukseen osallstumattomen työllstymsmahdollsuuksa rekrytonttlanteessa. Syrjäyttämsvakutus puolestaan kertoo, kunka mon ohjelmn osallstuva syrjäyttää jonkun tosen, lman tukea

10 olevan työnhakjan jossan muussa yrtyksessä. Työvomakoulutuksen kohdentamsella vodaan vähentää tomenpteden keltesä ulkosvakutuksa. DWLvakutus penenee, koska tomenpteet suunnataan työmarkknolta syrjäytynelle henklölle. Myös substtuutovakutus penenee, sllä syrjäytyneet henklöt evät ana klpale samosta työpakosta kun muut työnhakjat. Nän ollen tomenpteden kohdentamsta vodaan perustella sekä sosaalsella okeudenmukasuudella että kustannustehokkuudella. Mkro- el ykslötason tutkmuksen päämääränä on selvttää, mten tomenpde vakuttaa ykslön työllstymstodennäkösyyteen ta tulohn tomenpteen päättymsen jälkeen. Tämä tapahtuu vertaamalla tomenpteeseen osallstuneta johonkn vertaluryhmään. Tämän tyyppnen evaluont soveltuu tomenptelle, joden tarkotuksena on parantaa työttömen ykslöden työllstymsedellytyksä. Tällasa tomenptetä ovat esmerkks työnhakukoulutus ja muut työvomakoulutusjaksot. Makrotason tutkmuksssa pyrtään arvomaan tomenpteen kokonasvakutusta työllsyyteen ta työttömyyteen estmomalla em. työmarkknavuodot. Tämä lähestymstapa soveltuu parhaten tomenptelle, joden tarkotuksena on edstää työpakkojen syntymstä ykstyselle sektorlle. Työvomahallnnon järjestämät tuktyöjaksot ovat otollnen tutkmuskohde makrotason menetelmlle, kun tarkotuksena on selvttää, olsvatko tuetut työpakat syntyneet myös lman yhteskunnan panostusta (DWL-vakutus). Samaten selvtetään saavatko tuktyöllstetyt työpakkansa jonkun muun kustannuksella (substtuutovakutus) ta korvasvatko he lman tukea oleva työnhakjota muualla yhteskunnassa (syrjäyttämsvakutus) (Martn 2000). Tomenptellä on vakutuksa, jota e pystytä selvttämään kummankaan lähestymstavan avulla. Jos esmerkks ptkttyvä työttömyys uhkas työnhakjoden terveyttä, tomenptellä saattas olla vakutusta ykslöden terveyteen. Kakka tomenpteden vakutuksa on mahdotonta selvttää käytettävssä oleven tetojen puttessa. Yleensä pyrtään arvomaan ovatko tomenptestä aheutuneet kustannukset penemmät kun nstä saatavat hyödyt. Lsäks tomenpteden tuls olla tehokkaampa kun vahtoehtoset ohjelmat. Työvomapolttsten tomenpteden vakutukssta on tehty lukusa kansanvälsä tutkmuksa. Esmerkks Fay (1996) on tehnyt selvtyksen OECD-massa tehdystä työvomapolttsa tomenptetä kästtelevstä tutkmukssta. Fayn mukaan arvontprosess tuls suorttaa kolmessa vaheessa. 1. Mtkä ovat tomenpteen vakutukset ykslöön? 2. Ovatko tomenpteen vakutukset rttävän laajoja tuottaakseen hyötyä? 3. Onko tulos paras mahdollnen, joka votn saavuttaa käytetyllä rahamäärällä?

11 Vodaan myös kysyä, onko taloudellsest perusteltu tomenpde perusteltu myös eettsest ja yhteskunnallsest ja ptkällä tähtämellä. Usemmat OECD-massa tehdyt tutkmukset keskttyvät anoastaan ensmmäseen kysymykseen. Myös tässä työssä kesktytään selvttämään aktvsen työvomapoltkan ja ertysest työvomakoulutuksen vakutuksa ykslön työllstymsmahdollsuuksn. Työvomapolttsten tomenpteden vakutuksa ykslöön vodaan selvttää monella er tavalla. Zwemuller ja Wnter-Ebmer (1996) ja Hämälänen (1997) ovat selvttäneet tomenpteden vakutuksa työllstymseen ja työttömäks jäämseen dskreetn valnnan mallen avulla. Lähtökohtana nässä tutkmuksssa on ollut kahden yhtälön probt-mall. Koulutuksen vakutuksen arvomnen pelkästään dskreetn valnnan mallen avulla on kutenkn melko hankalaa, koska työllstymstä tutktaan anoastaan yhden perodn akana. Myös tomenpteen vakutuksa työllsyys- ja työttömyysjaksojen kestohn on pyrttävä selvttämään. Duraato el eloonjäämsanalyysn avulla vodaan tutka, mten koulutus vakuttaa tuleven työllsyys- ja työttömyysjaksojen kestoon (ks. myös Kefer 1988). Työvomakoulutuksen vakutuksa työttömyys- ja työllsyysjaksojen kestohn ovat tutkneet esmerkks Grtz (1993) sekä Ham ja Lalonde (1996). Suomen anestolla työvomapolttsten tomenpteden vakutuksa työttömyyden kestoon on selvttänyt esmerkks Rantala (1998). Työttömyyden kestoon vakuttava tekjötä ovat tutkneet myös Kettunen (1989, 1990, 1993) ja Llja (1990, 1992, 1993). Kuvossa 2.2 estellään vahtoehtosa tomenpdevakutusten arvonttapoja. Usessa tutkmuksssa on seurattu tomenptesn osallstuneden työmarkknaasema tomenpteen päättymsen jälkeen (pre/post analyys). Tällön tomenptesn osallstuneet muodostavat oman kontrollryhmänsä. Nän vodaan selvttää kunka suur osuus tomenptesn osallstunesta työllstyy tomenpteen jälkeen. Vakutusten arvonnn kannalta tehokkaamp lähestymstapa on kutenkn verrata koulutukseen osallstuneta johonkn vertalukelposeen ryhmään. Tällön vahtoehtona ovat kokeellnen ja e-kokeellnen tutkmusasetelma (Harkman et al. 1995).

12 Kuvo 2.2 Tomenpteden vakutusten arvont (Lähde: Harkman 1995, 106) Vakuttavuusanalyys Pre/post analyys Ryhmen vertalu Kokeellnen anesto E-kokeellnen anesto Kuvon 2.2 tomenpteen vakuttavuusanalyysn tarkastelu lttyy laajemmn tlastollsten tutkmusmenetelmen ongelmn, jota vodaan tarkastella ns. Woldn lpputaulun avulla (ks. lte 1). Lpputaulu on estetty myös Lljan ja Vartan (1980) tutkmuksessa, jossa selvtettn, mten koulutusaka vakuttaa kottalouksen tuloerohn. Tomenpteden vakutusten tutkmnen edellyttää vertaluryhmen käyttöä. Jos käytettävssä on kokeellsest muodostettu anesto, henklöt, jotka haluavat osallstua tomenpteeseen, jaetaan satunnasest kahteen ryhmään: koeryhmään (tomenpteeseen osallstuvat) ja kontrollryhmään (evät osallstu tomenpteeseen). Tämän jälkeen tomenpteden vakutuksa tutktaan vertalemalla koe- ja kontrollryhmää. Paras tapa tutka koulutuksen vakutuksa työttömen työllstymseen ols suorttaa seuraavanlanen satunnastettu koejärjestely. Identtset työttömät jaettasn kahteen ryhmään. Kuvon 2.3 mukasest työttömät A ja B ovat vaheessa 1 täysn denttsä än, sukupuolen ja muden omnasuuksen suhteen. Tämän jälkeen työttömät jaetaan satunnasest koe- ja vertaluryhmään. Vaheessa 2 työtön A on koulutuksessa, kun taas ykslö B jatkaa työttömänä. Kurssn jälkeen myös työtön A palaa työnhakjaks. Lopuks työttömen A ja B työmarkkna-asema verrataan tarkasteluperodn lopussa.

13 Kuvo 2.3 Työvomakoulutuksen vakutusten selvttämnen satunnastetun koejärjestelyn avulla A2 A3 A4 A1 Työvomakoulutus Työtön Tarkasteluperodn loppu B1 Työtön B2 B3 B4 Työvomakoulutuksen vakutusten tutkmnen suorttamalla edellä kuvatun kaltanen kontrollotu koe on peraatteessa mahdollsta. Kokeen järjestämnen vo kutenkn käytännössä olla hankalaa ja kallsta. Lsäks tällasen kokeen eettsyydestä on estetty kysymyksä. Tämän työn tarkotuksena on selvttää koulutuksen ja työllstymsen välstä kausaalsuhdetta. Käytettävssä on kutenkn anoastaan e-kokeellsest muodostettu anesto, jossa useat kontrollomattomat tekjät vakuttavat tuloksn. Tällasessa tlanteessa usen esntyvä vrhemahdollsuus on käyttää päättelymenetelmä, jotka sellasenaan soveltusvat van kokeellseen anestoon. Tlastollsen malln avulla havattu merktsevä korrelaato e välttämättä osota, että koulutuksen ja työllsyyden välllä valltss syy-seuraus- suhde. Kumpkaan muuttuja e välttämättä ole tlastollsen vahtelun todellsena selttäjänä, vaan korrelaatolla on anoastaan kuvaleva merktys. Näennäskorrelaaton erottamnen e kutenkaan ole tlastoteteen ongelma, vaan se edellyttää tutkmusongelman tuntemusta (Llja ja Varta 1980). E-kokeellsesta lähestymstapaa on pakko käyttää, kun tomenpteden vakutuksa tutktaan jälkkäteen ja tomenpteden prn valkotumnen on jo tapahtunut. Kontrollryhmä valtaan henklöstä, jotka evät ole osallstuneet työvomapolttsn tomenptesn. Valnta vodaan tehdä satunnasest henklöstä, jotka evät osallstu koulutukseen mutta täyttävät tomenptesn osallstumsen vaatmukset. Tonen vahtoehto on matchng -prosess. Prosessssa pyrtään löytämään kontrollryhmään ykslötä, jotka evät ole osallstuneet tomenptesn, mutta jolla on samanlasa omnasuuksa kun tomenptesn osallstunella (ks. Heckman et al. 1997, 1998). On kontrollotava mahdollsmman mona ykslöllsä omnasuuksa. Havatsemattomen tekjöden aheuttama harha saattaa kutenkn vakeuttaa estmonttulosten tulkntaa.

14 2.4 Valkotumsharha Jos koe- ja vertaluryhmä on muodostettu satunnasest, vodaan tomenpteen vakutus peraatteessa selvttää vertaamalla työllsten osuuksa tarkasteluperodn lopussa. E-kokeellsen aneston tapauksessa tlanne on hankalamp. Ykslön työllstymstodennäkösyydet rppuvat hänen henklökohtassta omnasuuksstaan kuten ästä, sukupuolesta ja koulutuksesta. Työllstymstodennäkösyydet rppuvat myös työmarkknatekjöstä kuten työttömyyden kestosta ja ammattryhmän ja asunalueen työttömyysasteesta. Myös työttömän omen ja puolson tulojen vakutus on pyrttävä ottamaan huomoon. Tomenpteen vakutuksa e välttämättä kyetä erottamaan kontrollomattomsta ykslöprtestä. Tällön mahdollsten havatsemattomen tekjöden aheuttama harha vakeuttaa tomenpteen vakutusten arvonta. Elmnomalla havattujen ykslöprteden välset erot valkotumsharhaa vodaan kutenkn penentää. Kakken tekjöden elmnomnen on mahdotonta. Koulutukseen osallstujat evät valkodu satunnasest, vaan osallstumspäätös on ykslön henklökohtanen valnta. Muta motvotuneemmat ykslöt hakeutuvat koulutukseen, kun taas huonost motvotuneet henklöt pyrkvät jopa välttämään ntä. Myös hallnnollslla käytännöllä on vakutusta tomenpteden prn valkotumseen; esmerkks tuktyöllstämnen on suunnattu pääasassa vakeast työllstyvlle ptkäakastyöttömlle. Työvomapolttsn tomenptesn osallstumnen rppuukn sekä ykslön omsta meltymyksstä että työvomavranomasten päätöksstä. Tomenptesn valkotumnen tapahtuu yleensä useassa er vaheessa. Tomenpteden tarjonta tapahtuu pääasassa työvomatomstojen kautta, jossa työnhakjat joko hakevat avoma pakkoja ta hedät osotetaan nhn. Työvomakoulutukseen kutenkn hakeudutaan tyypllsemmn hakumenettelyn kautta, kun taas tuktyöpakat yleensä osotetaan työttömlle. Kakk tomenptesn hakeneet evät ana pääse kursslle, vaan työvomavrkaljat valtsevat kursslle osallstujat hakemusten perusteella. Vmesessä vaheessa hakja vo velä harkta osallstuuko tomenpteeseen. Lsäks useat osallstujat saattavat keskeyttää alottamansa kurssn er systä. Edellä mantut tekjät, jota e käytettävssä olevan aneston perusteella havata, vakuttavat työttömen työmarkknasrtymn ja aheuttavat sten valkotumsharhaa. Koulutukseen osallstuneet ja kontrollryhmä evät välttämättä ole vertalukelposa. Nän ollen johtopäätösten tekemnen pelkken frekvensstaulukoden avulla e ole perusteltua. 2.5 Havantoaneston muodostamnen Käytettävssä on vuodet 1987 1998 kattava ykslötason reksteranesto, joka ssältää tetoja 15 75-vuotasta henklöstä. Otoshenklöden seurantatedot saa-

15 daan työmnsterön työnhakjareksterssä ja Tlastokeskuksen työssäkäynttlastossa olevsta tedosta. Tetoja ol saatavssa mm. otoshenklöden työmarkkna-asemsta sekä demografssta tekjöstä. Myös henklön kuulumsesta työttömyyskassaan ol saatavssa tetoja. Lsäks sekä otoshenklöden että hedän avo- ta avopuolsodensa tulosta, verosta ja tulonsrrosta ol saatavssa tetoja. Aneston tulotedot ovat peräsn vuostason tulo- ja veroreksterestä. Reksterstä pomttn otos henklöstä, jotka olvat työttömnä vuoden 1997 lopussa (25 % kaksta työttömstä pomntahetkellä). Näden henklöden avulla luvussa 3 tutktaan, mten työvomakoulutus vakuttaa työttömen todennäkösyyteen olla työllsenä non 6 kuukautta tomenpteen jälkeen. Otantatapaa, jossa pomtaan tettynä hetkenä työttömänä olleet henklöt otokseen, kutsutaan varanto-otannaks. Varanto-otannan ongelma on se, että otokseen valkotuu lkaa ptkä työttömyysjaksoja, el ptkät työttömyysjaksot ovat otoksessa yledustettuna. Mtä pdemp työttömyysjakso stä todennäkösemmn se osuu otoksen pomnta-ajankohdalle. Lsäks pomttn otos vuonna 1997 työttömyytensä alottanesta henklöstä. Tätä otosta käytetään luvussa 4, kun selvtetään, mten työvomakoulutus vakuttaa tuleven työttömyysjaksojen kestohn. Ykslöt tulevat seurannan prn joutuessaan työttömäks ja postuvat seurannasta työttömyyden päättyessä ta vmestään seuranta-ajan päättyessä. Otantatapaa, jossa ykslöt tulevat seurannan prn työttömyyden alkaessa kutsutaan vrtaotannaks. Koska tarkotuksena on selvttää, mten työvomakoulutus vakuttaa työttömen työllstymseen on syytä määrtellä mahdollset työmarkkna-asemat. Työmarkkna-asemat ols tutkmustehtävän kannalta tarkotuksenmukasta jakaa kuuteen luokkaan: 1. työllset avomlla työmarkknolla, 2. palkkaperustesn ertystomenpten työllstetyt el tuetulle työmarkknolle työllstyneet, 3. työvomapolttsessa akuskoulutuksessa olevat, 4. kolmannelle sektorlle työllstetyt, 5. työttömät ja 6. työmarkknoden ulkopuolella olevat. Tavallsest työmarkknaasemat jaetaan kolmeen luokkaan: työllsn, työttömn ja työmarkknoden ulkopuolella olevn. Edellä estetystä kuusjaottelusta päästään koht ylesempää jaottelua yhdstämällä avomlle työmarkknolle työllstyneden ja tuetulle työmarkknolle työllstyneden ryhmät. Tosaalta työvomapolttslla koulutusjaksolla olevat vodaan yhdstää adost työmarkknoden ulkopuolella oleven kanssa. Kolmannelle sektorlle tuktyöllstetyt lttyvät vuoden 1998 työvomapolttseen uudstukseen. Käytettävssä olevan aneston avulla vodaan tarkastella mm. seuraava työttömen työmarkknasrtymä: työtön vo srtyä työvoman ulkopuolelle, työvomavranomasten järjestämälle koulutusjaksolle, työsuhteeseen tuetulle työmarkknolle (tuktyöllstetty) ta ykslö on vonut työllstyä adost vapalle työmarkknolle.

16 2.5.1 Dskreetn valnnan mallt aneston muodostamnen Koe- ja vertaluryhmä vodaan muodostaa tutkmusanestosta seuraavast. Seurataan vuoden 1997 lopussa työttömnä oleva henklötä tarkasteluperodn loppuun (31.12.1998). Henklöt, jotka osallstuvat työvomakoulutukseen vuoden 1998 kahden ensmmäsen neljänneksen akana, muodostavat koeryhmän. Kyseseen ryhmään valtaan ykslötä, joden koulutuksen alkams- ja päättymspävämäärä on tedossa. Koeryhmään e valttu henklötä, jotka ol hylätty koulutuksesta ta jotka olvat varasjalla. Vertaluryhmät vodaan muodostaa työttömstä, jotka evät ole olleet työvomakoulutuksessa vuoden 1998 kahden ensmmäsen neljänneksen akana. (ks. Kuvot 2.4a ja 2.4b). Kuvo 2.4a Esmerkk koeryhmään kuuluvasta työttömästä 1998 1999 työttömyys työvomakoulutus työttömyys työ Kuvo 2.4b Esmerkk kontrollryhmään kuuluvasta työttömästä 1998 1999 työttömyys työ työttömyys Tukasta määrttelystä johtuen koeryhmän lopullnen koko jä melko peneks. Taulukossa 2.1 estellään koeryhmään kuuluven henklöden koulutusjaksojen päättymssyyt. Suurn osa on päättänyt työvomakoulutusjakson suortettuaan sen

17 loppuun. Henklöt, jolla työvomakoulutuksen päättymssyy on puuttuva teto, tulkttn kurssn suorttaneks, mkäl koulutusjakson päättämspävämäärä ol tedossa. Jos henklöllä on reksteröty koulutuksen päättämspävämäärä, vodaan olettaa, että hän on suorttanut kurssn loppuun. Van pen osa osallstujsta on jättänyt kurssn kesken. Melenkntosta on myös se, että osa työvomakoulutukseen osallstunesta on löytänyt työpakan kesken tomenpteen. Koulutusjakson keskeyttänetä henklötä e kutenkaan postettu koeryhmästä, sllä hetä ol melko vähän. Taulukko 2.1 Työvomakoulutusjaksojen päättymssyyt Koulutusjakson päättymssyy Osuus, % Suorttanut 83,7 Keskeytt, koulutusalan työhön 3,6 Keskeytt, muuhun työhön 4,5 Keskeytt, muuhun koulutukseen 0,5 Keskeytt, terveydellset syyt 1,6 Keskeytt, muut henk. kohtaset syyt 2,1 Keskeytt, opetusjärjestelyt 0,1 Keskeytt, musta systä 1,7 Erotettu, possaolot 0,1 Puuttuva teto Lkm. 2089 Vertaluryhmän muodostamnen on mahdollsta toteuttaa monella er tavalla. Anesto ssältää tetoja työvomakoulutuksesta hylätystä hakjosta. Vertaluryhmä muodostetaan nyt vuoden 1998 kahden ensmmäsen neljänneksen akana työvomakoulutukseen hakenesta. Työvomakoulutuksen yhteydessä on järjestetty työnhakukoulutusta. Hakemus on hylätty ta hakja on jäänyt varasjalle. Koulutuksesta hylkäämsen ja varasjalle jäämsen syy on ollut yleensä se, että kursslla e ole ollut tlaa. Ltteen 2 taulukossa verrataan koe- ja kontrollryhmen työttömen taustaomnasuuksa. Työnhakukoulutukseen työvomakoulutuksen yhteydessä osallstuneden ja muden työttömen taustaomnasuudet pokkeavat selväst tosstaan. Koulutukseen osallstuneet ovat nuorempa ja nasa on enemmän kun muden työttömen joukossa. Sen sjaan koulutuksesta hylätyt ja varasjalla olevat ovat samantyyppsä kun koulutukseen osallstuneet. Tämän taka on perusteltua käyttää koulutuksesta hylättyjä vertaluryhmänä työvomakoulutukseen osallstunelle. Seuraamalla koe- ja vertaluryhmn kuuluven työmarkknakokemuksa tarkasteluperodn akana selvtetään työvomakoulutuksen vakutuksa otosykslöden tomenpteen jälkesn työmarkknasrtymn. Tarkotuksena on tutka, ovatko

18 koulutukseen osallstuneet työllstyneet paremmn kun ne jotka evät osallstuneet koulutukseen. Tämä tapahtuu selvttämällä, mkä on työttömen työmarkkna-asema vuoden 1998 lopussa. Taulukossa 2.2 tarkastellaan alustavast otosykslöden työmarkkna-asema. Avomlla työmarkknolla oleven osuuksssa e ole suura eroja. Odotetust työttömen työmarkknakokemukset pokkeavat enten musta ryhmstä. Taulukko 2.2 Työmarkkna-asemen suhteellset osuudet tarkasteluperodn lopussa Työvomakoulutus (ssältää työnhakukoulutusta) Koulutuksesta hylätyt ja varasjalla olevat Kakk työttömät (koko otos) Lkm 2089 4081 101014 Uudelleen tomenptessä, % 8,4 7,7 9,3 Työssä oleva ylesllä työmarkknolla, 26,5 19,0 21,8 % Työtön, % 54,3 60,6 54,3 Työvoman ulkopuolella oleva, % 10,8 12,6 11,5 Työttömyyseläkkeellä oleva, % 3,1 Puuttuva, lkm 8 18 643 Edellä olevassa tarkastelussa e kutenkaan pystytä kontrollomaan muden selttäven muuttujen vakutusta työmarkknasrtymn. Nämä tarkastelut kutenkn havannollstavat suhteellsa osuuksa el stä, kunka suur osuus er ryhmen työttömstä srtyy tettyyn työmarkknatlaan. Lsäks ne vodaan nähdä frekvensstulknnan mukasna työmarkknasrtymen todennäkösyyksnä. Frekvensstulkntaa e kutenkaan voda käyttää selväst anutlaatusten tuleven tapahtumen pohtmseen, joten suhteellsa frekvenssejä e voda tulkta sten, että ne kuvasvat tetyn omnasuuden omaavan työttömän työllstymstodennäkösyyttä myös tulevasuudessa. Kyseessä e ole tlanne, jota on melekästä tulkta tostettavssa oleven satunnaskokeden yhtenä tostona. 2.5.2 Elnakamallt aneston muodostamnen Edellä tarkasteltn, mten työvomakoulutus, jonka yhteydessä on ollut työnhakukoulutusta, vakuttaa työttömen todennäkösyyteen löytää työpakka avomlta työmarkknolta. Käytettävssä oleva tutkmusanesto e anna mahdollsuutta selvttää, mten kysenen koulutusjakso vakuttaa tuleven työttömyysjaksojen kestohn. Tämä johtuu stä, ette käytettävssä ole rttäväst seurantatetoja vuoden 1998 kahdella ensmmäsellä neljänneksellä koulutuksessa ollesta. Sen sjaan tutkmuksessa vodaan tarkastella akasempen koulutus- ja tuktyöjaksojen vakutusta vuonna 1997 alkaneden työttömyysjaksojen kestohn. Lsäks luovutaan selvttämästä stä, mten koulutus vakuttaa tuleven työllsyysjaksojen