Soile Kulmala. Yksikkökohtaiset kalastuskiintiöt Selkämeren silakan kalastuksessa: bioekonominen analyysi

Transkriptio

1 Sole Kulmala Ykskkökohtaset kalastuskntöt Selkämeren slakan kalastuksessa: boekonomnen analyys Helsngn Ylopsto Talousteteen latos Selvtyksä nro 29 Ympärstöekonoma Helsnk 2005

2 Ssällys 1 Johdanto Tutkmuksen tausta Tutkmuksen tavotteet Tutkmuksen rajaus ja menetelmä Akasemmat tutkmukset ja tutkmuksen rakenne Vapaasta kalastusokeudesta kntöjärjestelmn Merkalastuksen ongelmat ja ratkasuyrtykset Omstusokeudet kalastuksensäätelyssä Ykskkökohtaset srrettävät kalastuskntöt (ITQ:t) Näkökulma ITQ-järjestelmän suunntteluun ja toteutukseen Ykskkökohtasten kalastuskntöden teoreettnen mall Yhden kalastusykskön näkökulma Bonomnen tasapano Kalastuksensääteljän näkökulma Srrettäven kalastuskntöden markknat Epävarmuus ja kalastuksensäätely Selkämeren slakan kalastus Slakkakanta Ammattkalastus Elntarvke- ja teollsuusslakan kalastus Elntarvke- ja teollsuusslakan hnta Suomessa Kalastuksensäätely Selkämeren slakan kalastuksen boekonomnen mall Bolognen mall Ikäryhmä- ja bomassadynaamset mallt Beverton-Holt mall Populaato- ja saalsyhtälöt Populaatodynamkan smulonnn lähtöarvot Kalastuskuolevuuden kerron Taloudellnen mall Elntarvke- ja teollsuusslakkatroolarsegmentt Elntarvke- ja teollsuusslakkatroolarluokat Elntarvke- ja teollsuusslakan kalastuskustannukset Elntarvke- ja teollsuusslakan hnta Troolarluokken pyyydystettävyyskertomet Selkämeren slakan kalastus nyt ja tulevasuudessa Ykskkökohtasten knteden kalastuskntöden (IQ) mall Ykskkökohtasten srrettäven kalastuskntöden (ITQ) mall Boekonomsen malln numeernen analyys Ykskkökohtaset kalastuskntöt Selkämeren slakan kalastuksessa Taloudellset vakutukset Vakutukset saalseen Vakutukset slakkakannalle Vakutukset elntarvke- ja teollsuusslakan kalastukseen Kalakanta-arvoden merktys...71

3 5 Pohdnta ja johtopäätökset Ykskkökohtasten kntöden taloudellset ja bologset vakutukset Srrettävä va knteä kalastuskntö? Kalastuskustannusten merktys Elntarvke- ja teollsuusslakan kalastus Näkökulma kalastuksensäätelyyn Ehdotuksa malln kehttämseks ja jatkotutkmuksks Johtopäätökset...84 LÄHTEET 85 LIITE 1: Yhtälöden ( ) johtamnen

4 1 1 Johdanto 1.1 Tutkmuksen tausta Slakka on Suomen ammattkalastuksen tärken saalslaj ja nykysn Selkämer on tärken slakan pyyntalue. Suomen kalastusta säädellään Euroopan Unonn yhtesen kalastuspoltkan puttessa. Suomen kansallnen slakkakntö on vme vuosna penentynyt merkttäväst. Kalastuskapasteett e kutenkaan ole vähentynyt samassa tahdssa, mnkä vuoks slakan kalastuksen kannattavuus on hekko. Slakkakntön rttävyys koko vuodeks pyrtään turvaamaan kansallslla säädöksllä, jolla määrtetään salltut kalastuspävät ja -ajanjaksot. Nykysestä säätelyjärjestelmästä on hattaa slakan kalastuselnkenolle. Tämän seurauksena Suomen ammattkalastajaltto (SAKL) on esttänyt, että ykskkökohtasten kalastuskntöden soveltumsta slakan kalastuksensäätelyn tuls selvttää. Ertyyppsä ja er tavon hallnnotuja ykskkökohtasa kalastuskntöjärjestelmä on käytössä runsaast er puollla maalmaa esm. Islannssa, Uudessa-Seelannssa ja Vrossa. Nästä järjestelmstä käytetään er nmä, jolla kuvataan kntöjärjestelmän omnasuuksa. Esmerkkejä käytetystä termnologasta ovat mm. ndvdual transferable quota (ITQ), ndvdual quota (IQ), transferable quota (TC), ndvdual fshng quota (IFQ) ja ndvdual transferable share quota (ITSQ). Tässä tutkmuksessa käytetään pääsääntösest suomenkelstä termä ykskkökohtanen (srrettävä) kntö. Ykskkökohtasessa kalastuskntöjärjestelmässä kokonaskntö, jonka määrtysperusteena vo olla esm. suurn sallttu saals (total allowable catch, TAC), jaetaan penempn kntöhn. Nätä kntötä vovat hallnnoda järjestelmän tyypstä rppuen kalastusalukset, kalastajat ta kalastusyrtykset. Srrettävyys tarkottaa stä, että kalastuskntötä vodaan vuokrata ta nllä vodaan käydä kauppaa, jollon kntön hnta määräytyy kalastuskntömarkknolla. Srrettävllä kalastuskntöllä käytävä kauppa on verrattavssa EU:n päästökauppaan, johon Suomkn lähtulevasuudessa osallstuu. Usella teoreettslla ja emprsllä tutkmukslla on osotettu, että hallntaokeuteen perustuvalla kalastuksensäätelyllä vodaan vähentää kalastustomalalle kalastusklpalutlanteessa syntynyttä ylmäärästä pääomaa ja tämän seurauksena

5 2 kalastuksen kannattavuus paranee. Talouden nukat resursst ovat tällön tehokkaammassa käytössä, kun pääomaa on mahdollsta srtää kalastuksesta tuottavampaan kohteeseen. (Clark 1980; Arnason 1990; Boyce 1992; Grafton 1996.) Myös kalakantojen suojelutavotteet on ykskkökohtasssa kalastuskntöjärjestelmssä saavutettu paremmn kun vahtoehtosssa säätelyjärjestelmssä (Symes & Crean 1995). Ykskkökohtasten kalastuskntöden polttsta ja yhteskunnallsta hyväksyttävyyttä lsäävät kalastuskntökaupan mahdollstama kompensaato nlle, jotka haluavat luopua kalastuksesta (Arnason & Gssurarson 1999). Euroopan unonssa knnostus hallntaokeuteen perustuva kalastuksensäätelyjärjestelmä kohtaan on suur (Busman ym. 2003). Unonn alueella kalastuspoltkan muutosten toteutus on juur alotettu ta säätelyjärjestelmän muuttamsta suunntellaan. EU:n yhtesen kalastuspoltkan puttessa on sten mahdollsta srtyä ykskkökohtasn kalastuskntöjärjestelmn, mutta säätelymuutoksen toteutusvastuu on jäsenvaltolla. 1.2 Tutkmuksen tavotteet Tämä pro gradu tutkelma on osa Rsta- ja kalatalouden tutkmuslatoksen toteuttamaa ja maa- ja metsätalousmnsterön rahottamaa hanketta, jonka tavotteena ol selvttää ykskkökohtasten kalastuskntöden soveltamsmahdollsuuksa Suomen slakan kalastuksensäätelyssä. Ahe ol täysn tutkmaton ennen projektn käynnstämstä. Plotthankkeella pyrttn kattamaan kalastuspolttsen päätöksenteon kannalta kolme tärkentä osa-aluetta: taloudellnen, bolognen ja sosolognen (Peltomäk ym. 2004). Projektn sosologsesta ja bologsesta osuudesta vastas maatalous- ja metsäteteden ylopplas Hanna Peltomäk. Sosologsessa ja bologsessa osuudessa selvtettn kalastajahaastatteluden ja bologsen mallnnuksen avulla ykskkökohtasn kalastuskntöhn teorassa ltettyjen ja emprsessä tutkmuksessa havattujen hyötyjen toteutumsedellytyksä Suomessa (Peltomäk 2004). Tämän tutkmuksen tavotteena on selvttää ykskkökohtasen kalastuskntöjärjestelmän käyttöönoton taloudellsa vakutuksa Selkämeren slakan kalastukselle. Tutkmuksella pyrtään tuottamaan uutta tetoa kalastuksensäätelypäätösten tueks. Kalastuspoltkalla e voda vakuttaa suoraan säädeltävän

6 3 kalakannan kokoon. Professor Chrstopher L. J. Frd totes Suomen Akateman Itämertutkmusohjelman vuosttasessa symposumssa ptämässään avanpuheenvuorossa, että anoa keno, jolla ekosysteemn tlaan vodaan vakuttaa, on hmsen tomnta. Jos halutaan vakuttaa kalakantojen tlaan, täytyy vakuttaa kalastajn, joden saalsmäärä vakuttaa kalakantaan. Tosaalta kalakannan koko vakuttaa kalojen pyydystettävyyteen, sekä sten kalastuksen kustannuksn ja vottohn. Tutkmusongelman ratkasu taloudellsten vakutusten selvttämnen - vaat sten slakkakannan huomomsen. Tämän pro gradu tutkelman tavotteena onkn selvttää ykskkökohtasen kalastuskntöjärjestelmän taloudellsa ja bologsa vakutuksa Selkämeren slakan kalastukselle. Tutkmusongelma ratkastaan luonnonvaratalousteteen pernteen mukasest boekonomsella mallnnuksella, jolla kuvataan kytkentä kalakannan ja stä hyödyntävän kalastajan välllä. Tässä opnnäytteessä kehtettävä Selkämeren slakan kalastuksen boekonomnen mall ja sen analyys on ensmmänen ykskkökohtasen kalastuskntöjärjestelmän bologsten ja taloudellsten vakutusten selvtys Suomessa. 1.3 Tutkmuksen rajaus ja menetelmä Tutkmuksessa tarkastellaan Selkämeren slakan kalastusta yhden suomalasen troolarn näkökulmasta, soveltaen Schäfer-Gordon (1957, 1954) -malla. Selkämeren slakan kalastuksen boekonomnen mall (kuva 1.1) on luonteeltaan determnstnen, dynaamnen mall, jolla smulodaan kalastusta akavälllä Slakkakannan dynamkkaa kuvataan käryhmäkohtasella malllla, jossa slakan lsääntymstä mallnnetaan Bevertonn ja Holtn (1957) teoraa mukallen. Slakalla on kahdet päämarkknat: suuret kalat menevät hmsravnnoks ja penet kalat turkselänten rehuks. Näden markknoden asettamat laatuvaatmukset ja sten myös slakasta maksettava hnta ja kalastuskustannukset ovat erlaset. Muodostettavassa mallssa tarkastellaan elntarvke- ja teollsuusslakan kalastusta erkseen. Kalastusta mallnnetaan kahdeksan kalastustehokkuudeltaan erlasen aluksen avulla. Nästä mallalukssta neljä oletetaan elntarvke- ja toset neljä teollsuusslakkatroolareks. Jotta vodaan verrata nykystä säätelyjärjestelmää tulevasuuden vahtoehtoseen järjestelmään, tarvtaan kaks malla. Yhdellä malllla kuvataan kalastusta nykysen

7 4 säätelyjärjestelmä puttessa ja tosella mallnnetaan kalastusta tulevasuudessa mahdollsest käyttöönotettavan säätelyjärjestelmän mukasest. Nässä mallessa sovelletaan Clarkn (1980, 1990) ja Arnasonn (1990) teorota. Tutkmuksen yhteskunnallsen ulottuvuuden vuoks kalastuksen nykytlan mallnnus toteutetaan sten, että se vodaan tulkta ykskkökohtasten knteden kalastuskntöden järjestelmäks (IQ). Slakan kalastuksen tulevasuuden mallnnuksen lähtöoletuksena on srrettäven kntöden järjestelmä (ITQ). Nän tutkmustulokssta vodaan päätellä srrettävyyden merktys, ja tuloksa vodaan käyttää hyväks, kun kalastushallnnossa pohdtaan tulevasuudessa mahdollsest käyttöönotettavan kalastuskntöjärjestelmän omnasuuksa. Slakkakanta KALASTUS Nykytlanne Elntarvke TAC / IQ Kustannukset Slakan hnta Teollsuus Tulevasuus ITQ Kuva 1.1. Selkämeren slakan kalastuksen boekonomsen malln osat. 1.4 Akasemmat tutkmukset ja tutkmuksen rakenne Suomen slakan kalastusta on tutkttu melko vähän, ja akasemmat tutkmukset ovat olleet selvtysluontosa. Ahetta on kutenkn tutkttu, mkä lenee seuraus slakan ammattkalastuksen merkttävyydestä. Setälä (1998, 1996) on selvttänyt tehokkaan jäähdytyksen vakutuksa slakan troolkalastuksen kannattavuuteen ja tutknut slakan rehukalastuksen taloudellsa vakutuksa. Slakan troolkalastuksen kannattavuudesta

8 5 on selvtys vuoden 1997 tedon (Vrtanen, Setälä & Honkanen 1999). Parmanne (1996) puolestaan arvo rehukalastuksen vakutuksa slakkakantohn. Edellä mantut taloudellset selvtykset ja analyyst ovat lähnnä lketaloudellsa. Näden lsäks Suomen Ammattkalastajaltto on selvttänyt slakan kalastajen ja jalostusyrtysten näkemyksä elnkenon tlasta ja tulevasuuden näkymstä (Kämäränen, Jordas & Salokangas 2002). Salonpää (2003) tarkastelee kalan tuottajahntaa sekä ammattkalastuksen nykytlaa ja kehtyshaasteta Pohjanmaan rannkolla. Ykskkökohtasa srrettävä kalastuskntötä on tutkttu paljon ulkomalla 1. Tuoremmat tutkmukset ovat, Heaps (2003), jossa tutkttn ITQ-järjestelmän hyvnvontvakutuksa, sekä Batsone ja Sharp (2003), jotka analysovat Uuden- Seelannn ITQ-järjestelmää ekonometrsest. Suomen kalastuksensäätelyä ta ykskkökohtasten kalastuskntöden soveltumsta maamme kalastuspoltkan kenoks e ole tutkttu juur lankaan luvun alussa Suomen lohen kalastukselle estettn suunntelma ykskkökohtasten srrettäven kalastuskntöden järjestelmästä (Mckwtz 1992, Mckwtz & Pruuk 1993). Suunntelma e kutenkaan johtanut käytännön toteutukseen. Lohen kalastuksen taloudellsest optmaalsta säätelyä on tutknut Laukkanen (2001). Yleensä talousteoreettset ykskkökohtassta srrettävstä kalastuskntöstä tehdyt tutkmukset ovat olleet joko teoreettsa ta vahtoehtosest on tehty emprstä tutkmusta jo käyttöönotetusta kntöjärjestelmästä. Tämän tutkmuksen kaltasta lähestymstapaa, jossa ensks analysodaan yhden kalastusalueen yhden kalakannan ja kalastuksen nykytlannetta ja stten mallnnetaan hypoteettsest tulevasuudessa käyttöönotettavan kntöjärjestelmän vakutuksa, e krjallsuudessa ole juurkaan sovellettu 2. Lähestymstapa on valttu nän, koska tutkmuksella pyrtään saamaan uutta tetoa kalastuksensäätelyn päätöksenteon tueks. Päätöksentekonäkökulma huomoden luvussa kaks estetään tutkmuksen teoraperusta sekä krjallsuuden että talousteoreettsen analyysn avulla. Luvussa kuvataan kaupallsen merkalastuksen ongelmen taustaa ja talousteoran mukasa 1 esm. katsausartkkelt: McCay (1995) ja Squres ym. (1998) 2 Armstrong ja Sumala (2001) vertalevat turskan kalastusta kahdella er kalastusalueella suurmman salltun saaln ja ykskkökohtasten srrettäven kalastuskntöden säätelyjärjestelmen tapauksssa.

9 6 ratkasuehdotuksa. Luvussa kolme tarkastellaan Selkämeren slakan kalastuksen tomntaympärstöä: slakkakantaa, kalastusta ja kalastuksensäätelyä. Nämä osatekjät huomoden ja yksnkertastaen, muodostetaan luvussa neljä boekonomnen mall. Luvussa vs pohdtaan malln numeersen analyysn tuloksa: toteutuvatko ykskkökohtasten kalastuskntöden potentaalset edut, onko kalastuspoltkan muutokselle edellytyksä? 2 Vapaasta kalastusokeudesta kntöjärjestelmn Tämän luvun tarkotuksena on kuvata kalatalousteoran kehtystä tutkelman kannalta olennaslta osn panottaen taloudellsen tehokkuuden, omstusokeuden ja päätöksenteon näkökulma. Krjallsuuskatsauksen lsäks estetään kalastuksensäätelyn teoreettnen mall, jota soveltamalla luvussa neljä muodostetaan Selkämeren slakan kalastuksen boekonomnen mall. 2.1 Merkalastuksen ongelmat ja ratkasuyrtykset Modernn kalatalousteoran klasskkoartkkelssa The Economc Theory of a Common- Property Resource: The Fshery H. Scott Gordon (1954) esttää vapaan kalastusokeuden (open access) johtavan lkakalastukseen ja potentaalsen luonnonvaran koron menetykseen (bonomnen tasapano). Vapaast kalastettava kalakanta on yhden kalastajan näkökulmasta lmashyödyke, mutta yhteskunnan näkökulmasta nukka luonnonvara, jonka potentaalnen korko vodaan hyödyntää van määrttelemällä joko ykstynen ta julknen omstusokeus (Gordon 1954, 135). Gordonn (1954) artkkel synty osaltaan krtkknä bologen akasemmn esttämlle kalastuksen analyyselle, jossa e huomotu lankaan kalastuksen kustannuksa ja kalastajen käyttäytymnen oletettn eksogeenseks. Tosaalta talousteteljöden ja bologen yhtestyön juuret löytyvät 1950-luvulta. Schäfer (1954) ssäst kaupallsen kalastuksen analyysnsä kalastajat anona logstsest kasvavan kalakannan saalstajna. Schäfern (1954, 38) mukaan kalastuksen ntensteettä säätelevät taloudellset motvt:

10 7 kalastus houkuttelee uutta pääomaa ja uusa nvestonteja nn kauan kun nden odotettu tuotto kalastuksessa on suuremp kun vahtoehtosessa kohteessa. Anthony Scott (1955) esttää open acces tlanteen korjaamseks omstusokeuden luomsta yhdelle kalaresurssn omstajalle. Scott (1955) nmttää omstusokeuteen pohjautuvaa tasapanoa sole owner tasapanoks. Sole ownershp tapaus e kutenkaan ole rnnastettavssa monopoln, vaan saaln hnta oletetaan annetuks (Scott 1955, ). Monopoln mahdollsuus koettn kutenkn uhaks, ekä sole ownershp sten ollut polttsest hyväksytty kalastuksen rajotuskeno (Grddle & Macnko 2000). Kun lkakalastusongelman 3 syyks ol tunnstettu vapaa resurssnhyödyntämsokeus, ekonomsten suostukset ongelman ratkasuks jakaantuvat kahteen koulukuntaan. Toset kannattvat omstusokeuksen luomsta ja toset - hyvnvontteoran kannattajat - pgoulasa veroja ja tuka. Metodset kysymykset vahtuvat pan käytännön tomenptetä koskevks ja osotettn, että tlapäset kalastusrajotukset kuten kalastuskauden keston ta pyydystyyppen rajottamnen, ovat taloudellsest tehottomampa kun tuet, kalastuslsensst ja omstusokeudet. (Scott 1979, 726.) 1970-luvulla käyttöönotettn useta kalastuksensäätelyjärjestelmä, jolla rajotettn kalastusalueelle pääsyä (Fraser 1979; Pearse & Wlen 1979; Adasak 1979; Meany 1979). Rajotettu kalastusalueelle pääsy tarkottaa, ette uuslla kalastusalukslla ole mahdollsuutta osallstua kalastukseen elle joku jo kalastuksessa tomva myy helle kalastuslsenssään (ks. esm. Meany 1979). Tälläkään menetelmällä e onnstuttu ratkasemaan kalastuslavastojen ylkaptalsotumsta ta ylläptämään rttävän suura kalakantoja (Anderson 1995, 168). Frasern (1979, 760) mukaan rajotettu pääsy anoastaan rajaa kalastusklpaluun osallstuven alusten määrää, ekä yksnään rtä turvaamaan kalaresurssa ta tuottamaan taloudellsest tehokasta kalastusta. Pearsn ja 3 Lkakalastus vo olla taloudellsta ta bologsta. Clark (1990, 27) määrttelee taloudellsen lkakalastuksen tlanteena, jossa lallnen kalastuspanoksen käyttö estää yhteskuntaa ja kalastaja hyötymästä luonnonvaran potentaalsesta korosta. Talousteoreettsessa krjallsuudessa bologsella ylkalastuksella tarkotetaan tlannetta, jossa kalakantaa kalastetaan enemmän kun sen kasvun verran (Clark 1990). Kalastusbologt jakavat bologsen lkakalastuksen lsääntyms- ja kasvuylkalastukseen. Lsääntymsylkalastuksessa kalakannan lsääntymnen vaarantuu, koska kannasta kalastetaan lan suur osuus. Kasvuylkalastustlanteessa kalat pyydetään lan nuorna, jollon kalaykslöden kasvupotentaal hyödynnetään van osttan. (Hlborn & Walters 1992, )

11 8 Wlenn (1979) johtopäätös kalastusalueelle pääsyn rajottamsesta on, ette se muuta kalastajen käyttäytymstä open access tlanteesta. Pääsyrajotukslla ja kalastuslsenssellä ol kutenkn merktystä, kun kalastuksensäätelyn seuraava kenoja, lähnnä ertyyppsä omstusokeusjärjestelmä, kehtettn ja sovellettn. Kalastusluvlla akaansaatn kytkentä kalakannan ja stä hyödyntävän kalastuslavaston vällle. Jos kalastuksen kustannukset haluttn mnmoda ta kalaresurss turvata, täyty ana huomoda kysenen kalakanta ja juur tätä kantaa hyödyntävä kalastuslavasto. Kalastajlla ol motv myötävakuttaa hallnnollsten päätösten tomeenpanoon, jonka epäonnstumsen seuraukset olsvat kotuneet lähes yksnomaan kalastajlle. Yhtestomntamotvt kumoutuvat kutenkn sllä, että kannustn kasvattaa oma saalsosuus mahdollsmman suureks yltt nsentvn suojella kalakantaa yhteseks hyväks. Rajotetun pääsyn olosuhtessa kalastuksessa vallts vhamelsyyden ja epäluottamuksen lmapr. (Scott 2000.) Scottn (2000) melestä lsenssjärjestelmän kauaskantosn seuraus ssälty kalastuslsenssn kästteeseen. Lsenssn haltja ol okeutettu kalastamaan tetyssä pakassa tettynä akana. Lsenssllä suljettn muut kun lsenssn haltjat kalastuksen ulkopuolelle. Kalastuslsenssjärjestelmen jälkeen kalastuksen säätelykenot kehttyvät koht omstusokeuksen määrttelemstä. 2.2 Omstusokeudet kalastuksensäätelyssä Omstusokeuteen perustuven kalastuksensäätelyjärjestelmen kehtyksessä vodaan erottaa kansanvälnen ja kansallnen taso. Vuonna 1982 solmtulla merylesokeussopmuksella (Law of the Sea Conventon) otettn käyttöön 200 merpennkulman talousvyöhykkeet. Tällä vyöhykkeellä (exlusve economc zone, EEZ) luonnonvarojen hyödyntämsen yksnokeus on kysesellä rantavaltolla. Kansallsella tasolla omstusokeusjärjestelmen kehtystyö alko 1980-luvun lopulla, jollon ensmmäset omstusokeuksn pohjautuvat kalastuksensäätelyjärjestelmät otettn käyttöön. (Arnason & Gssurarson 1999.) Scott (1999) tarkastelee omstusokeutta lan ja taloudellsen tehokkuuden näkökulmsta. Lassa määrtellään, kuka on okeutettu ja mhn. Kohteen omstajalla on

12 9 okeus hallta kohdetta, srtää se toselle ja nautta kohteen tuottamsta tulosta ja hyödystä. Tasa-arvosuus, toteutuksen ja valvonnan helppous ovat hyvän omstusokeusjärjestelmän omnasuuksa lan kannalta. Tarkasteltaessa omstusokeutta taloudellsesta näkökulmasta, määrtellään hyvä omstusokeus sten, että se luo omstajlle motvn omasuutensa mahdollsmman tehokkaaseen käyttöön. Jos omstusokeuksa e ole määrtelty e myöskään markknota erkostumseen perustuvaa vahtotaloutta - vo syntyä, koska haltjolla e ole okeutta tavaraan, jonka tahtosvat myydä. (Scott 1999, ) Omstusokeuden tärkemmät tunnusprteet kalastuksen säätelyn kannalta ovat Scottn (1999) mukaan possulkevuus, kesto, srrettävyys ja turvallsuus. Possulkevuudella tarkotetaan okeutta hyödyntää resurssa muden härtsemättä. Mtä enemmän on härntää, stä penemp on possulkevuusomnasuus. Maanomstusokeus on lähes täydellnen omstusokeus tämän tunnusprteen suhteen. Kalastuslupen possulkevuus rppuu kalastettavasta kalakannasta ja kalastusalueesta. Esmerkks Atlantlla 200 merpennkulman talousvyöhykkeen ulkopuolella turskan kalastajan kalastusokeus e sulje ketään pos. Mtä korkeamp on omstusokeuden possulkevuus, stä suuremp on taloudellnen tehokkuus, koska tällön omstaja on motvotunut alentamaan tuotantokustannuksa ja kasvattamaan tuloja, koska e ole pelkoa, että mahdollset vapaamatkustajat sasvat hyödyt tselleen. (Scott 1999, 19.) Kalastuksensäätelyssä omstusokeuden kesto on usen lyhyt: yks vuos ta yks kalastuskaus. Pdentämällä kalastusokeuden ptuutta vodaan kalastajlle luoda motv nvestontehn, joden takasnmaksuaka on ptkä, mutta jotka parantavat kalastuksen tehokkuutta. (Scott 1999, 19.) Lsäks ptkäkestoset kalastusokeudet kannustavat kalastajaa huomomaan myös tulevasuuden kalastusmahdollsuudet (Anderson 1995, 168). 2.3 Ykskkökohtaset srrettävät kalastuskntöt (ITQ:t) Ykskkökohtaset srrettävät kalastuskntöt (ndvdual transferable quotas, ITQs) ovat omstusokeuteen perustuva kalastuksen säätelyjärjestelmä (Scott 1999), jossa sääteljä luo päätöksllään putteet kalastukselle säätämällä pyydysrajotuksa ja määräämällä

13 10 suurmman salltun saaln, mutta kalastaja päättää, mten monta kntötä hän ostaa ta mtä pyydystä käyttää (McCay 1995). Ykskkökohtasten srrettäven kalastuskntöden järjestelmässä suurn sallttu saals (total allowable catch, TAC) on jaettu penempn yksköhn, joden hallntaokeus on kalastajlla ta kalastusyrtyksllä (Hannesson 1991, 403). Kasvattaakseen saalsmääränsä kalastajan on ostettava lsää kntötä ja halutessaan vähentää kalastuspanostaan ta luopua kokonaan kalastuksesta, kalastaja vo myydä joko koko kntönsä ta osan stä. (Anderson 1995, 168). Kalastusokeuden srrettävyys parantaa kalastuksen ja koko talouden tehokkuutta mahdollstamalla tehokkampen yksköden kalastuksen muden srtyessä talouden mulle sektorelle (Scott 1999, 20). Kntöden srrettävyys mahdollstaa lsäks kntöden alkujaon väärstymen korjaamsen. Ykskkökohtasten knteden kalastuskntöden (ndvdual quota, IQ) järjestelmässä kntöden alkujaon jälkeen kalastajlla e ole muuta mahdollsuutta kun sopeuttaa kalastuksensa saatuun kntöön. Srrettäven kalastuskntöden järjestelmässä kalastajlla on mahdollsuus ostaa ta myydä kntötä, jollon kntömarkknolla vodaan korjata hallnnollsen alkujaon mahdollsest tuottamat väärstymät. (Clark 1990, 259.) Islant, Uus-Seelant ja Australa olvat ensmmäsä valtota, jotka käyttöönottvat ITQ-järjestelmä. Vuonna 1975 Islannn slln kalastuksessa srryttn aluskohtasn kntöhn ja vuonna 1979 kntöstä tul srrettävä (Runolfsson 1999, 103). Uudessa- Seelannssa ykskkökohtaset srrettävät kalastuskntöt käyttöönotettn vuonna 1982 (Major 1999, 81), ja Australassa vuonna 1989 (Campbell, Brown & Battaglene 2000, 109). Vrossa kalastuksensäätelymuutos toteutettn vuonna 2001 (Vetemaa ym. 2002). Arnasonn ja Gssurarsonn (1999, 8) mukaan kalateteljöden (fsheres scentsts) keskuudessa on syntynyt konsensus stä, että paras keno säädellä kalastusta, on omstusokeuden määrttämnen. ITQ-järjestelmät ovat tomva ja polttsest hyväksyttävä järjestelyjä. Tämä e kutenkaan tarkota stä, että maalmanlaajuset lkakalastusongelmat ta kalastuksensäätelyyn lttyvä problematkka ols ratkastu. Kalastuksensäätelyn nsttutonaalsten putteden luomnen e yksn rtä, vaan lsäks tarvtaan keskesten ntressryhmen stoutumnen.

14 11 Omstusokeusjärjestelmn lttyy kutenkn paljon sellasa elementtejä, jotka lsäävät ntressryhmen hyväksyntää. Ensnnäkn kalastuksen taloudellsen tehokkuuden parantamnen lsää kalastuksesta saatavaa vottoa, ja nän on anakn peraatteessa mahdollsta parantaa kakken osapuolten asemaa ta hyvnvonta. ITQ-järjestelmän puttessa tehostuneen kalastuksen parantuneet tuotot allokotuvat kntöden omstajlle, jota ovat esm. kalastajat ta kalastusalusten omstaja. Nän tehokkaammat alukset/yrtykset vovat kompensoda tehottomammlle alukslle näden menetetyt tulot. Tämä kompensaato on sen menetetyn tulon suurunen, jonka tulevasuuden kalastus tuottas. Kalastuksen taloudellsen tehostumsen svutuotteena kntöjärjestelmät synnyttävät kalakantojen suojeluntressn. (Arnason & Gssurarson 1999.) 2.4 Näkökulma ITQ-järjestelmän suunntteluun ja toteutukseen Julknen vättely ITQ:sta on tvstynyt kolmen keskesen kysymyksen ympärlle: (1) ptäskö yhtesomstusresurss jakaa ykstysks omstusokeuksks, (2) jakautuvatko ITQ järjestelmän hyödyt ja hatat okeudenmukasest ja polttsest hyväksyttävällä tavalla ja (3) onko ITQ järjestelmästä hyötyä va hattaa kestävän kalakantojen hyödyntämsen kannalta (McCay 1995, 5). Grafton (1996) esttää katsauksen ITQ järjestelmn ltetystä edusta ja nden toteutumsesta Kanadassa, Islannssa, Australassa ja Uudessa-Seelannssa. Ykskkökohtasten srrettäven kalastuskntöden oletetaan vähentävän kalastukseen sdotun lallsen pääoman määrää 4. Ylmääräsen pääoman vähenemsen nopeus rppuu kalastuksesta ja vahtoehtossta sjotuskohtesta. Myös kalastuksen kannattavuuden odotetaan paranevan snä tapauksessa, että kntöt on alkujaettu alukslle lmaseks. Ylmääräsen pääoman vähenemsen lsäks kannattavuutta parantavat mm. vähentynyt klpalu saalsta ja kalan laadun paranemnen. Kalastuskntöden srrettävyys on välttämätön ehto kntöjärjestelmän taloudellsten hyötyjen täydellselle toteutumselle 5. Srrettävyyden varjopuolena on kutenkn kntöden mahdollnen keskttymnen. ITQ järjestelmen on todettu lsäävän työttömyyttä kalastussektorlla, mutta jalostusteollsuuden työllsyyden on tosaalta 4 ks. myös Anderson (1995), McCay (1995) 5 ks. lsäks Clark (1990)

15 12 todettu parantuneen. Kalastuskntön omstaja vo vähentyneen klpalun seurauksena korvata työvomaa kasvattamalla pyyntakaa. Kntöjärjestelmän tomvuuden ja onnstumsen kannalta olennanen sekka on järjestelmän sääntöjen noudattamnen. Jos sääntöhn e stouduta, ekä ntä noudateta, e myöskään ITQ järjestelmän potentaalsa etuja voda saavuttaa. Ykskkökohtaset srrettävät kalastuskntöt evät tarjoa täydellstä ratkasua kakkn kalastuksen ongelmn, mutta muut possulkevlla, srrettävllä ja ptkäkestoslla kntöllä on mahdollsta parantaa kalastuksen kannattavuutta. (Grafton, 1996.) Tetovaatmukset Mten luoda kalastuksensäätelyjärjestelmä, joka täyttää taloudellsen tehokkuuden, okeudenmukasuuden, joustavuuden ja luonnonvaran suojelun krteert (McCay 1995)? Youngn (1995) mukaan omstusokeuksn perustuven kalastuksensäätelyjärjestelmen suunnttelu on edelleenkn lähes tadetta, sllä ykskään tähän mennessä tomva järjestelmä e ole tomnut täysn tehokkaast, ekä onnstunut kalakannan suojelutavottessaan. Monet talousteoran ehdottamat kalastuksensäätelykenot esm. saalsvero tarjoavat teorassa tomvat ratkasut taloudellsen tehokkuuden akaansaamseks ja bologsen lkakalastuksen ehkäsemseks, mutta nden käytännön toteuttamnen vaats sääteljältä täydellstä tetoa kalakannan dynamkasta ja kalastajen käyttäytymsestä (Hannesson 1991). Arnason (1990) esttää markknapohjasen kalastuksensäätelyjärjestelmän, jolla vodaan saavuttaa taloudellnen tehokkuus, mutta jonka toteuttamsen tetovaatmus on mahdollsmman pen (mnmum nformaton management, MIM). Järjestelmästä käytetään nmtystä srrettävät ykskkökohtaset osuuskntöt (ndvdual transferable share quotas, ITSQ). ITSQ-järjestelmässä kntöt ovat prosenttosuuksa suurmmasta salltusta saalsta, TAC:n muuttuessa kunkn ykskön omstusosuus muuttuu. Arnason (1990) lähtee ajatuksesta, että kalastajlla on kakken suurn tetämys kalastuksesta 6 : kalakannan tlasta, kalastuksen kustannukssta yms. Kalastettava 6 Plottprojektn puttessa Peltomäk (2004) selvtt kalastajatedon hyväkskäyttöä kalastuksensäätelyssä.

16 13 kalakanta on kalastusyrtyksen voton määräytymsen kannalta merkttävä tekjä, joten klpalullsten markknoden puttessa kalastajen oletetaan käyttävän mahdollsmman tehokkaast hyväks kakk mahdollnen bolognen nformaato. Lsäks kukn kalastusyrtys tetää parhaten omat kalastuskustannuksensa. Kalastajlla e kutenkaan ole motva paljastaa tetojaan sääteljälle, joka on asettamassa saalsveroa ta määrttämässä suurnta sallttua saalsmäärää. Mten jo olemassa oleva teto saatasn hyödynnettyä kalastuksensäätelyn päätöksenteossa? ITSQ-järjestelmän mnmtetovaatmuksen ydn on kntön hnta, joka ssältää kaken relevantn tedon kalastuksen nykysestä ja tulevasta tlasta. Kalastuksensääteljän tehtävänä on seurata markknahntoja, ja säädellä kokonaskntön määrää sten, että kalastuskntöden nykyarvo maksmotuu. (Arnason 1990) Arnason (1998) laajentaa ITSQ-järjestelmän analyysä usean kalalajn kontekstn, jossa taloudellsen tehokkuuden saavuttamnen edellyttää jodenkn lajen kntölle negatvsta hntaa. Batsone ja Sharp (2003) tekvät ekonometrsen analyysn Uuden-Seelannn ITSQjärjestelmästä ja osottvat Arnasonn (1990) tulosten käyttökelposuuden. Kalastuksensäätelyssä vodaan saavuttaa huomattava kustannussäästöjä korvaamalla bologset lähestymstavat osttan ekonometrsella analyysllä, jolla tarkastellaan kalastuskntöden hntakehtystä (Batsone & Sharp 2003, 502). Duaalnen omstusokeus Young (1995) esttelee Australan osavalton New South Walesn (NSW) omstusokeuteen perustuvan kalastuksensäätelyjärjestelmän suunnttelua. NSW:n kalastuksensäätelyjärjestelmän tavotteena on turvata kalastajlle kalastusmahdollsuus sopeutumskykysen säätelyjärjestelmän puttessa, mnkä tavotteet on asetettu yhdenmukasest yhteskunnan ja kestävän kalastuksen tavotteden kanssa. NSW:n kalastuksensäätelyjärjestelmässä kntöt ovat knntyskelposa ja täysn srrettävä. Järjestelmällä luodaan duaalnen omstusokeus, joka mahdollstaa alhasemmat transaktokustannukset. Duaalnen omstusokeus ptää erllään okeuden kalastuskntöön ja saalsosuuteen. Nän kalastaja vo myydä vuosttasen

17 14 saalsosuutensa menettämättä kalastusokeuttaan 7. Usemmssa ITQ-järjestelmssä nämä kaks okeutusta on yhdstetty sten, että kalastusokeus ptää ssällään okeuden saalsosuuteen. Young (1995, 55) perustelee transaktokustannusten alenemsmahdollsuutta sllä, että tomva kntöjärjestelmä mustuttaa pankken tlsrtoja. Kalastuskntöt osakkena New South Wales n säätelyjärjestelmässä sovelletaan yrtyksenjohtamsen peraatteta. Jokasella kalastukseen osallstujalla on okeus saada osuutensa kalastuksen taloudellssta mahdollsuukssta 8. Usemmat ITQ-järjestelmät ovat yhdelle kalalajlle ta kalakannalle, jollon kntön omstajlla e ole motva huomoda lajenvälsä vuorovakutussuhteta. Koko kalastusalan kattava srrettäven kalastuskntöden järjestelmä los kannustmen kalastajlle ja jalostusteollsuudelle huomoda kokonasvaltasemmn luonnonvaran ja sen hyödyntäjen välnen yhteys. Avan kuten lketaloudessa, kalastuskntöt vodaan samastaa osakkeeks, jollon jokasella osakkeenomstajalla on osuus kalastuksen odotetusta tuotosta. Kalakannan koon kasvaessa tulevasuuden saalsmahdollsuudet kasvavat, samon käy kalastuksen odotetulla tuotolle, jota kasvattavat myös kalan hnnan nousu ja teknologan kehtys. Vastaavast kalakannan vähentymnen laskee odotettua tuottoa. (Young 1995, ) Karpoffn (1987) mukaan kalastuksensäätelyn polttsta hyväksyttävyyttä parantaa se, että säätelytomenpteet evät vähennä kalastusyrttäjen määrää. Jos ITQ-järjestelmä tomeenpannaan sten, että kntö määrtellään osuutena kalastuksen votosta, kalastuspanoksen määrä e välttämättä vähene. Tällanen tlanne mplko stä, että kalastajat arvostavat työtään enemmän kun kalastuksesta saatava vottoja. Kalastuskntöden samastamnen osakkeks helpottaa myös valvontaa. Järjestelmän vastasen tomnnan rsknä on kalastus- ja knntysokeuden menetys. Kalastuksen hallnnomnen yrtysmaalman kenon mahdollstaa lsäks svusaalongelman ssästämsen. Kun koko luonnonvara on jaettu osuuksn, myös kohdennetun 7 ks. Sanders & Benssen (1996, 180) 8 ks. Karpoff (1987), Boyce (1992), Arnason (1998)

18 15 kalastuksen ulkopuolset lajt ovat arvokkata, koska ne muodostavat osan kalastusosakkeen hnnasta. (Young 1995, ) Epävarmuus ja kalastuskntön arvo Kalastajen kokemaa epävarmuutta kalastuksensäätelystä vodaan vähentää jaksottasella suunnttelulla. New South Wales n järjestelmässä kalastusokeus on määrtelty kestäväks esm. kymmenen vuotta ja vden vuoden jälkeen säätelyjärjestelmän mahdollsen muutoksen seurauksena kalastajalla on okeus joko kalastaa tuo kymmenen vuotta vanhojen ehtojen mukaan, mnkä jälkeen kalastusokeus menetetään, ta srtyä muutettuun järjestelmään. Jos kalastaja haluaa myöhemmn osallstua uuteen järjestelmään hän menettää 15 % kalastuskntöstään, joka myydään ylesllä kntömarkknolla. Tällasen järjestelmän puttessa kalastajlla on huomattavan suur polttnen neuvotteluvoma. Jos kalastuksensäätelyjärjestelmän muutoksen odotettu kustannus on suuremp kun 15 % saalosuuden arvo, on kalastajlla opto hylätä muutosehdotus. (Young 1995, ) Mtä suuremp on kalastuskntöden arvo, stä suuremmalla todennäkösyydellä kalastajat huomovat nykysen kalastuksen ptkän akaväln vakutukset kalakantohn. NSW:n kalastuksensäätelyjärjestelmässä pyrtään kalastuskntöden arvoa nostamaan neljällä tavalla: 1) kntöt ovat knntyskelposa, 2) ne vodaan mtätödä van täydellstä kompensaatota vastaan, 3) kntöomstuksesta on rekster ja 4) duaalsen omstusokeuden avulla lyhyen- ja ptkänakaväln kalastuspäätökset separotuvat. (Young 1995, ) Mllä todennäkösyydellä omstusokeus menetetään? Omstusokeuteen lttyvä epävarmuus on taloudenptäjän kannalta sama asa kun omstusokeuden lyhyt kesto. Epävarmuus hekentää nvestontmotva ja laskee omstusokeuden arvoa. (Scott 1999, 20.) Ylesest kalastajat arvostavat lähvuosen saalta enemmän kun kaukana tulevasuudessa mahdollsest saatava saalta. Tomven kalastuskntömarkknoden puttessa on mahdollsta määrttää epäsuorast kntömarkknoden dskonttokorko, joka kuvastaa kalastajen akahorsontta. Sllä ajanhetkellä, jolla korko on nolla, vodaan kalastuskntöjärjestelmää muuttaa sen vakuttamatta ITQ-järjestelmän potentaalsten taloudellsten etujen toteutumseen. Jos kalastuskntömarkknat

19 16 tomvat tehokkaast, mplsttnen dskonttokorko lähenee markknakorkoa. Yleensä dskonttokorot ovat järjestelmän mplementonnn jälkeen korketa, jopa yl 30 % mutta laskevat myöhemmn. (Asche 2000.) Tomvat markknat Potentaalsten kntöden omstajen pen määrä vo estää tomven kalastuskntömarkknoden synnyn. Jos markknolla on van muutama tomja, e ole varmuutta stä, että kalastaja, joka on myynyt kntönsä, vos tulevasuudessa ostaa ne takasn, jos tarjontaa e ole. Tomven markknoden luomseks on ehdotettu nk. nollavottohuutokauppaa (zero-revenue aucton), jonka puttessa jokanen kntön omstaja on pakotettu tarjoamaan markknolle tetyn kntöosuuden ja sen jälkeen päättämään ostaako tse kntönsä, va hyväksyykö tarjotun hnnan. Nän kntökaupan volyym on rttävän suur huolmatta stä, että kalastaja ostas tse tarjoamansa kntötä. Nollavottohuutokaupan tavotteena on ensks turvata kaklle halukkalle mahdollsuus osallstua kalastukseen. Tosena tavotteena on tomven markknoden mahdollsmman nopea syntymnen. Kolmas tavote on kalastuksen rakennemuutoksen nopeuttamnen ja neljäntenä tavotteena on ehkästä mono- ta olgopoln muodostumnen. (Young 1995, 57; ks. Vetemaa ym ) 2.5 Ykskkökohtasten kalastuskntöden teoreettnen mall Tässä luvussa 9 estetään formaalst teora, jolla vodaan ennustaa kalastuselnkenon suhtautumsta erlasn kalastuspoltkan tomenptesn. Ensks analysodaan yhden kalastusykskön reaktota kalastuspoltkkaan. Aggregomalla nämä reaktot, vodaan ennustaa koko tomalan suhtautumsta kalastuksensäätelyyn. Kalastustomalalla oletetaan valltsevan täydellsen klpalun tlanne. Yhden kalastusykskön näkökulmasta taloudellsest optmaalsta kalastuspanosta verrataan yhteskunnallsest kalastuksensääteljän näkökulmasta - optmaalseen kalastuspanokseen Yhteskunnallsest optmaalnen kalastuspanos on se, johon erlasten kalastuksensäätelykenojen tuottama ratkasuja talousteorassa ylesest verrataan. 9 Luku perustuu Clarkn (1990) svuhn , jolla estettävn asohn ja yhtälöhn e vtata erkseen. Clarkn (1990) muhn svuhn ja muhn lähtesn vtataan.

20 Yhden kalastusykskön näkökulma Kalastusykskkö päättää kalastuksen kohdelajsta, käytettävstä pyydyksstä ja nden määrästä, sekä kalastuksen kestosta yms. sekosta. Kun nämä päätökset oletetaan tehdyks, nn ykskön käyttämä kalastuspanos on E ( t), joka rppuu ajasta t max ( E () t E ) E vastaava saals on 0. Kalastuspanosta h = q x E, (2.1) ( ) jossa x on kalakannan bomassa ja q ( x) / x pyydystettävyyskerron. Schäfern (1954, 31) saalsfunktossa oletettn, että q ( x) x = q = vako /. Koska vakosen pyydystettävyyskertomen oletus ssältää oletukset tasasest jakautuneesta kalakannasta, rajottamattomasta pyydyskapasteetsta ja ruuhkautumattomasta kalastusalueesta, tästä oletuksesta luovutaan. Tässä analyysssä oletetaan, että q ( ) > 0 - kalakannan bomassan kasvaessa kalojen pyydystettävyys kasvaa. Saalsfunktoon (2.1) ssältyy epäsuorast oletus kalastuspanoksen jatkuvuudesta ajan suhteen, sekä oletus ruuhkautumattomasta kalastusalueesta. Kalastusykskkö vo sten muuttaa kalastuspanostaan esmerkks pdentämällä kalastusakaa tämän vakuttamatta muden yksköden saalsmäärn. x Merktään kalastuspanoksesta aheutuvaa kustannusta c ( E ), ja oletetaan raja- ja keskmääräskustannukset u-muotosks. Kalastuspanoksen kasvattamnen yhdellä yksköllä laskee aluks kustannuksa, mutta myöhemmn kalastuspanoksen lsäämnen kasvattaa kustannuksa. (kuva 2.1.)

21 18 r MC AC E r E Kuva 2.1. Kalastuspanoksen (E) raja- (MC) ja keskmääräskustannukset (AC). Merktään E r :llä stä kalastuspanoksen määrää, joka yhtälästää raja- ja keskmääräskustannukset: (2.2) ( E ) = c ( E ) ( E ) c r, r c r r = = Er jossa r on raja- ja keskmääräskustannusten suuruus (kuva 2.1). Kun kalan hnta on p, nn kalastusykskön votto π, joka rppuu kalakannan bomassasta x ja ykskön käyttämästä kalastuspanoksesta E, saadaan yhtälöstä (2.3) ( x, E ) = pq( x) E c ( E ) π, jossa term q ( x) E on saaln määrä ja c E ) kalastuskustannus. ( Vapaan kalastusokeuden tapauksessa (open access) kalastusykskkö maksmo yhtälön (2.4) maxπ ( x, E ) = pq( x) E c ( E ) E

22 19 mukasta vottoaan. Oletetaan, että kalastusykskkö maksmo vottoaan lyhyellä akavälllä, ekä kalastusykskkö ole knnostunut kalastuksensa ptkäakasvakutukssta kalakantaa. Voton maksmonnn ensmmäsen kertaluvun ehdon dπ de (2.5) pq( x) c ( E ) = 0 = mukaan votto maksmotuu, kun kalastusykskkö valtsee kalastuspanoksen E sten, että kalastuksen rajatuotto pq (x) on yhtä suur kun rajakustannus c E ). Jos ( kalastuksen rajatuotto on penemp kun kalastuksen rajakustannus ( ( x) r kalastus on kannattamatonta ( π ( x, ) < 0 E pq < ), ). Tässä tapauksessa voton maksmova ta tappot mnmova kalastuspanoksen luopua kalastuksesta. E määrä on nolla ja optmaalnen stratega on Yhtälö (2.5) määrttää kunkn ykskön kalastuspanoksen määrän funktona E kalakannan x (2.6) E E ( x) =. Kustannukset kasvavat, kun E > el kustannusfunkto ( ) Er c on konveks (kuva 2.1). Myös pyydystettävyys q ( x) kasvaa kalakannan kasvaessa, tällön myös kalastuspanos kasvaa, kun kalakanta kasvaa. Nän ollen E ( x) on kalakannan evähenevä funkto. Samon kalastuspanos on kalan hnnan suhteen evähenevä (kalan hnnan nousu kasvattaa kalastuspanosta). E Koska ykskkö lopettaa kalastuksen, jos ( x) r pq <, vodaan kullekn kalastusykskölle määrttää kannan koko, jolla se lopettaa kalastuksen ( x) = 0 E í. Kun oletetaan, että q ( x) = qx, nn tuo krttnen kalakannan koko, rppuu pyydystettävyydestä, kustannukssta ja kalan hnnasta yhtälön

23 20 1 r (2.7) x < x = q p mukasest. Kalastusyksköt vodaan järjestää kasvaven kustannusten mukaan (2.8) r r2... rn 1. Kalastusalukset, jolla on pen r, ovat tehokkaampa, koska ne tuottavat vottoa alhasemmalla kalakannan tasolla kun alukset, joden r on suur Bonomnen tasapano Edellä estetyssä mallssa tarkasteltn yhtä kalastusykskköä. Analyysssä jaettn koko kalastuslavaston kalastuspanos E T ykskkökohtasn osuuksn koko kalastustomalaa. Kokonaskalastuspanos on sten E T E. Nyt tarkastellaan = E ja kokonassaals (2.9) T q( x) E T h =. Kalakannan muutosta ajan suhteen kuvataan yhtälöllä dx = T, dt (2.10) F( x) q( x) E ( x) jossa E T = E. Ratkastaan ykskkökohtasen malln tasapano vapaan kalastusokeuden tlanteessa. Koska E T ( x) ja ( x) funktota kalakannan suhteen, ja ( x) = 0 q ovat molemmat evähenevä E T, kun x < x1 nn yhtälön (2.10) dynamkka on kuvassa (2.2). Bonomnen tasapano (open access tasapano), saavutetaan kalakannan tasolla x edellyttäen, että x < K ja x < K 1.

24 21 F ( x ) E T ( x ) q ( x ) X 1 X Kuva 2.1. Bonomnen tasapano Kalakannan tasolla Vmesn tehokas ykskkö nollavottoa x = x kakken tehottommmat yksköt ovat lopettaneet kalastuksen. j, joka velä on mukana kalastuksessa, ansatsee (2.11) ( x, E ) pq( x) E c ( E ) = 0 π. j j = j j j Ykskkökohtanen mall ennustaa, että tehokkaammat alukset ansatsevat postvsta vottoa, myös bonomsessa tasapanossa. Tämä on seurausta alusten erlasesta kustannusrakenteesta: kalastustomnnan kustannus vo olla suur, mutta pääomakustannus pen, ja pänvaston (Clark 1980, 1114). Edellä estetyn malln bonomsta tasapanoa luonnehtvat seuraavat ehdot (2.12) F( x) = q( x) E ( x) = q( x) E ( x) T j = 1 1 j, (2.13) c ( E ) pq( x), = (2.14) c ( E ) pq( x) j j =, jossa j tarkottaa vmestä kalastavaa ykskköä.

25 22 Yhtälön (2.12) mukasest kalakantaa hyödynnetään kestäväst el kalastetaan van kalakannan kasvun verran. Bonomsessa tasapanossa kalastustomalan kokonaskalastuspanos E T on summa kalastuksessa mukana oleven yksköden kalastuspanokssta. Tosen tasapanoa kuvaavan ehdon (2.13) mukaan kalastuksesta saatavan tulon tulee vastata kalastuksesta aheutuvaa rajakustannusta. Yhtälö (2.14) paljastaa sen, että vmenen kalastava ykskkö tom keskmäärästen kustannustensa mnmssä, kun kalakannan koko on x. Kalastus vo tuottaa yljäämää suhteessa muuttuvn kustannuksn, mutta suhteessa kalastuksen kokonaskustannuksn tuottajan yljäämä vo olla negatvnen kalakannan tasolla x (Clark 1980, 1114). Ptkällä akavälllä oletukset knteästä kalastusalusten määrästä ja vakossta kalastuskustannukssta evät ole perusteltuja. Mahdollsuudet vottojen ansatsemseen houkuttelevat uusa aluksa kalastusalueelle ja jo tomvlla alukslla on kannustn kustannustehokkuutensa parantamseen Kalastuksensääteljän näkökulma Oletetaan, että kalastuksensääteljän tavotteena on maksmoda kalastuksesta saatavaa nettotuloa ylajan, kontrollomalla kalastustomalan panoskäyttöä 10. Kalastuksensääteljän tavotefunkto on δt (2.15) max e π ( x, E ) N 0 = 1 dt. Kalastuksen nettotulot yl ajan maksmovan kalastuspoltkan tulee toteuttaa seuraavat ehdot: () x ( t) 0, x(0) > 0, () 0 ( t) E ja E max N E = 1 &. () x = F( x) q( x) 10 Ohjausmuuttujaks votasn valta myös saals, ks. Clark (1990, 38).

26 23 Optmohjausteoran termen kalakannan bomassa x on tlamuuttuja. Ehdon () mukaan kalakannan bomassa ensmmäsellä perodlla on postvnen x( 0) > 0 ja myöhempnä hetknä t kannan bomassa on postvnen ta nolla x ( t) 0. Tlamuuttujan ehdot ovat hyvn ntutvset: jotta kalastus on mahdollsta, täytyy kalakanta olla olemassa, mutta kalakantaa e voda kalastaa enempää kun loppuun. Ehto () on kalastuksen kapasteettrajotus. Kalastusteho vahtelee nollan ja jonkn ylärajan välllä. Kalastuspanos E on ohjausmuuttuja. Kalastuksensääteljän valtsee kalastuspanoksen el ohjauksen sten, että kalastuksen nettotuotot yl ajan maksmotuvat. Ehto () on nn sanottu lttotlaehto, joka välttää ohjauksen vakutuksen tlamuuttujaan - kalastuksensäätelyn vakutuksen kalakantaan. Lttotlaehto kuvaa pääoman muutosta ajassa. Kalastuksensääteljän optmontongelman ratkasemseks muodostetaan käypäarvonen Hamltonn funkto 11 N N π E, (2.17) Η = ( x, E ) + µ F( x) q( x) = 1 = 1 jossa lttotlamuuttuja µ on kalan varjohnta, joka kuvaa kalastamatta jääneden kalojen kalakannan arvoa. Optmontongelma ratkastaan ns. maksmperaatetta 12 soveltaen. Kalastuksensääteljän näkökulmasta analysodun malln tasapanoehdot vmeselle kalastavalle ykskölle j ovat (lte 1): (2.18) F( x) = q( x) j 1 E (2.19) [ δ F ( x) ] µ = ( p µ ) q ( x) j 1 E 11 Ratkasu johdetaan ltteessä 1 12 ks.clark (1990, )

27 24 (2.20) c ( E ) = ( p ) q( x) j j µ Yhtälön (2.18) mukaan kalakantaa kalastetaan kestäväst el kalakantaa kalastetaan juur sen kasvun verran. Yhtälön (2.19) mukaan optmaalnen kalastuspanos ohjaa kalakannan koon sellaseks, että kalan arvo vedessä (yhtälön 2.19 vasen puol) on yhtä suur kun saaln arvo (yhtälön 2.19 okea puol). Kalastuksen rajakustannuksen tulee yhtälön (2.20) mukaan olla kalastuksen tuottojen suurunen. Kalastuksen tuotot rppuvat, nyt myös kalakannan varjohnnasta (vrt. yhtälö 2.13). Kalastuksensääteljän näkökulmasta kalastuksen tuotot maksmovan, optmaalsen kalakannan * x tulee toteuttaa ehto (lte 1) c ( E ) q ( x) F( x) (2.21) F ( x) + = δ, 2 c ( E ) q( x) p q( x) jonka mukaan kalakannan tuottoasteen (yhtälön 2.21 vasen puol) tulee olla yhtä suur kun dskonttokorko δ. Yhtälö (2.21) tunnetaan luonnonvaran hyödyntämsen kultasena sääntönä. Kalakannan tuottoaste koostuu kalakannan rajakasvusta F (x), joka vastaa pääoman rajatuottavuutta. Kun kalaa säästetään, se vodaan tulkta nvestonnks, koska tulevasuuden saalsmahdollsuudet kasvavat. Kalakannan tuottoasteeseen vakuttaa lsäks se, että kalakannan koon kasvaessa kalojen pyydystettävyys kasvaa ja sen seurauksena kalastuskustannukset laskevat. Verrataan bonomsta ja kalastuksensääteljän tasapanoa ja tasapanoehtoja. Ratkasun yksnkertastamseks oletetaan ( x) q = qx. Yhtälön (2.20) mukaan kalastuksensääteljän malln tasapanossa, kakken kalastusyksköden rajakustannukset ovat yhtä suuret ja rajatulon ( p µ ) q( x) suuruset. Yhtälöstä (2.13) nähdään, että vapaan kalastusokeuden olossa, kakken yksköden rajakustannukset ovat rajatulon pq ( x) suuruset. Nätä ehtoja vertaltaessa havataan, että kalastuksensääteljän malln tasapanossa yhden lsätonnn kalastamsesta aheutuva kustannus (kalastuksen rajakustannus), on penemp kun vapaan kalastusokeuden tasapanossa. Kalastuksensääteljän mallssa myös

28 25 kalastamatta jätetyllä kalalla on arvo, varjohnta, mnkä seurauksena on optmaalsta kalastaa vähemmän. Epäyhtälöden (2.22) E > E * (2.23) x < x * ja mukaan, kalastuksensääteljän malln optmaalnen kalastuspanoksen määrä penemp ja kalakanta * x suuremp kun vapaan kalastusokeuden mallssa * E on sten x, E Epäyhtälöt (2.22 ja 2.23) pätevät myös edellä estettyyn yhden kalastusykskön aggregomattomaan malln. Kun x = x *, nn sllon * * ( E ) = ( p ) qx < pqx = c ( E ) * µ, jossa c * E on panos optmaalsen kalakannan ( x ) tasolla bonomsessa tasapanossa. Tästä seuraa, että * E > E jokaselle alukselle, ja sten * E T > E T. Koska tasapanossa, optmaalsella kalakannan tasolla x * täytyy päteä, että E =, nn tällön open acces kalastukselle täytyy päteä, että dx / dt < 0 ja, että * T E T x < x *. Tosn sanoen, vapaan kalastusokeuden valltessa käytetään enemmän kalastuspanossa ja kalakannan koko on penemp kun ols yhteskunnallsest optmaalsta Srrettäven kalastuskntöden markknat Sovelletaan edellä estettyä kalastuksensääteljän malla, ja tarkastellaan ykskkökohtasten kalastuskntöden markknota. Jokanen kalastusykskkö saa tetyn saalskntön sen osa kerrallaan. Q, jota hellä on okeus myydä, ostaa ta vuokrata, joko koko kntö ta Merktään Q :lla kalastusykskön srrettävää kalastuskntötä. Kalastusykskkö kohtaa nyt rajotetun optmontongelman, jollon hän maksmo vottoaan (2.24) maxπ ( x, E ) = pq( x) E c ( E )

29 26 rajotteenaan (2.25) h q( x) E Q =. Optmontongelma vodaan krjottaa myös muodossa: h ( ) max, = ph c, rajotteella h Q. q x (2.26) Θ ( x h ) Srrettäven ykskkökohtasten kalastuskntöden olossa, melenkntosta on kysyä, mllä ehdon kalastusykskkö myy ta ostaa kntötä? Oletetaan, että kntötä vodaan ostaa ja myydä markknolla hntaan m. Hyöty, jonka ykskkö yhdestä ostetusta lsäkntöstä saa, on tästä kntöstä aheutuva nettotulon lsäys. Merktään nettotuloa Θ ( x, ) Q, jollon rajahyöty lsäkntöstä on: (2.27) Θ, ( x Q ) Q = rajahyöty. Kalastusykskkö ostaa kntötä kunnes sen rajahyöty on suuremp kun hnta, Θ / m, ja myy kntötä nn kauan kun kntön rajahyöty on penemp kun Q > sen hnta, Θ / m. Nän ollen kalastuskntön rajahyöty vodaan tulkta Q < kalastuskntön hnnaks (2.28) Θ, ( x Q ) Q = m, joka määrttää kntöden kysynnän D D ( x m) = Q koko kntönsä, jollon saals ( x, ) Θ Q kalastuskntön Q suhteen =,. Oletetaan, että ykskkö käyttää h = Q (ssäpsteratkasu). Dervodaan nettotuloja (2.29) Θ Q Q = p c q ( x) 1 q( x) = m

30 27 Q c = ( p m) q( x). q( x) Jos ykskkö e käyttäs koko kalastuskntötään, se vos ansata vottoa myymällä käyttämättömän kntön. Nän ollen E h / q( x) = Q q( x) krjottaa = ja yhtälö (2.19) vodaan /. (2.30) c ( E ) = ( p m) q( x) Kalastusykskkö ss kysyy kntötä, kunnes kntön rajakustannus on rajahyödyn suurunen. Yhtälö vodaan ymmärtää myös tosn. Kun ykskkö päättää kalastaa juur kntönsä verran, aheutuu tästä vahtoehtoskustannus, koska ykskkö vos myös olla kalastamatta ja myydä kntön hntaan m. Kun tämä vahtoehtoskustannus huomodaan, kalastusykskön nettotulo on ( p m) h c ( E ) maksmotuu kalastuspanoksen, ja tämä tulo E määrällä, joka toteuttaa yhtälön (2.20). Srrettävän kalastuskntön hnta saadaan, kun kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret: (2.31) D ( x m) = QT,, jossa QT on kalastuskntöden kokonasmäärä. Kun kalakannan koko x on vako, nn tällön kntön hnnan noustessa nden kysyntä laskee. Kalastuksensääteljällä on myös mahdollsuus määrttää kalastuskntöden kokonasmäärä QT sten, että kntön hnnaks tulee juur sääteljän tavottelema hnta. Asettamalla QT sten, että kalastuskntön hnnaks tulee kalan varjohnta m = µ, sääteljä pakottaa kalastajat valtsemaan juur optmaalsen kalastuspanoksen, joka määräytyy yhtälöstä. (2.32) c ( E ) = ( p m) q( x) = ( p ) q( x) µ Sama ratkasu vodaan akaansaada kalakannan varjohnnan suurusella saalsverolla µ = τ.

31 Epävarmuus ja kalastuksensäätely Determnstsessä mallssa, saalsvero ja ykskkökohtasten srrettäven kalastuskntöden järjestelmä, ovat taloudellsen tehokkuuden näkökulmasta samanarvosa (toteuttavat yhtälön 2.32). Tulonjakovakutuksltaan nämä nstrumentt ovat kutenkn erlasa. Saalsveron olossa kalakannan tuottaman voton kerää veron asettaja ja ykskkökohtasten kntöden järjestelmässä tämän voton saa kntön alkuperänen omstaja. (Clark 1980, 1117.) Saalsvero ja kalastuskntö ovat myös tetovaatmuksltaan erlasa nstrumentteja. Optmaalsen saalsveron asettamnen edellyttää sääteljältä täydellstä tetämystä kunkn ykskön kalastuskustannukssta ja kalastukseen lttyvstä hyödystä. Kwereln (1977) mukaan sääteljän ongelmana on se, että teto, joka optmaalsen poltkkanstrumentn asettamseks vaadtaan, on säädeltävllä tsellään, ekä hellä ole motva sen paljastamseks. Wetzman (1974) tarkastelee määrä- ja hntanstrumentten sopvuutta yhteskunnan kannalta parhaan poltkan löytämseks. Määrärajote soveltuu kalastuksensäätelyyn, koska sen tavotteena on tetynsuurunen kalakanta. Kun sekä kalakanta-arvohn että poltkan mplementontn lttyy epävarmuutta 13, tarvtaan taloudellsen tehokkuuden saavuttamseks lsäks hntanstrumentt (Montero 2002). Kun sääteljä päättää suurmmasta salltusta saalsta ja ykskkökohtaset kalastuskntöt ovat srrettävä, kntölle syntyvä hnta paljastaa kalastuksen hyödyt ja kustannukset. Srrettävät kalastuskntöt ovat sten hnta ja määränstrumentn yhdstelmä. Ykskkökohtaslla srrettävllä kalastuskntöllä on teorassa mahdollsta ratkasta sekä bolognen että taloudellnen lkakalastusongelma. Bolognen lkakalastus ehkästään sten, että kokonaskntömäärä asetetaan sopvn bologsn perusten. Tämä on kakken kalastuksensäätelykenojen krttnen kohta (Copes 1986), koska teteellnen epävarmuus ja polttnen pane nostava TAC:t nn suurks, ettevät ne rajota kalastusta (Karagannakos 1996; Daan 1997). Taloudellnen lkakalastus el ylmääräsen pääoman kertymnen tomalalle vodaan ehkästä kalastuskntömarkknolla, joden tomntaan lttyy paljon epävarmuutta (esm. Runolfsson 1999). Ykskkökohtaset kalastuskntöt penentävät lsäks kalastajen 13 ks. katsausartkkel Flaaten ym. (1998)