LUONTOPALVELU KRAAKKU Päivölän alueen esiselvitys Eura Marika Vahekoski 18.9.2017
2 Sisällysluettelo 1. Johdanto 3 2. Liito-orava... 4 3. Kasvillisuus ja luontotyypit... 5 3.1 Kuvio 1... 5 3.2 Kuvio 2... 5 3.3 Kuvio 3... 6 3.4 Kuvio 4... 7 3.5 Kuvio 5... 7 3.6 Kuvio 6... 8 3.7 Kuvio 7... 8 3.8 Kuvio 8... 9 4. Arvokkaat elinympäristöt ja uhanalaiset lajit... 10 4.1 Luontotyyppien uhanalaisuus... 10 4.2 Arvokkaat elinympäristöt ja uhanalaiset kasvilajit... 10 5. Lepakot... 11 6. Johtopäätökset ja suositukset maankäytölle... 11 Lähteet... 12
3 1 Johdanto Päivölän selvitysalue sijaitsee Euran kunnassa noin 5,5 kilometriä Euran keskustasta kaakkoon. Alue on noin 6,5 hehtaarin suuruinen. Alueelle suunnitellaan asemakaavan laajennusta. Laajennusalue ulottuu Harolanlahden Natura 2000 -alueelle sekä Luvalahti-Harolanlahti - lintuvesien suojeluohjelman mukaiselle luonnonsuojelualueelle. Natura 2000 -alueeseen kuuluu lehtoja, osa kirkasvetistä Pyhäjärveä ja metsäluhtia. Alueen vesilinnusto on runsas sekä lajistoltaan että parimääriltään. Alueella on havaittu pesivän 12 lintudirektiivin lajia. Päivölän selvitysalueella käytiin 3.9.2017. Esiselvitystä tullaan täydentämään kevään ja kesän 2018 aikana linnusto-, liito-orava-, lepakko-, viitasammakko- ja kasvillisuuskartoituksilla. Linnusto käydään kartoittamassa kolme kertaa touko - kesäkuun aikana ja lepakot kartoitetaan kolme kertaa touko - elokuun aikana. Viitasammakko- ja liito-oravakartoitukset tehdään huhti - toukokuun aikana. Tarvittaessa laaditaan vesikasvillisuusselvitys avovesialueelta. Vaikutukset Harolanlahden Natura 2000 -alueeseen arvioidaan. Alueella on kaksi loma-asuntoa ja niiden pihapiireissä on lisäksi muutamia ulkorakennuksia. Pihapiirit ovat hoidettuja. Selvitysalueelle on kaivettu useita ojia. Ojia on enemmän kuin karttaan on merkitty. Alue rajautuu itäpuolelta Luvalahdentiehen, länsipuolelta Pyhäjärveen, eteläpuolelta loma-asuntotonttiin ja pohjoispuolelta omakotitalon pihaan. Kuva 1: Alueella olevan loma-asunnon piha-alue
4 Kartta 1: Harolanlahden Natura 2000 -alue Natura 2000 -alue on rajattu sinisellä viivalla ja alue on raidoitettu. Kartoitusalue on merkitty punaisella. Kartta 2: Luvalahti-Harolanlahti lintuvesien suojelualue Lintuvesien suojelualue näkyy kartassa ruskeana alueena. Kartoitusalue on merkitty punaisella. 2 Liito-orava Alueella ei havaittu merkkejä liito-oravasta. Alueelta löydettiin kolopuita, mutta niiden juurilla ei näkynyt papanoita. Papanoiden etsimistä vaikeutti alueen rehevä kasvillisuus. Liito-oravakartoitus uusitaan keväällä 2018.
5 3 Kasvillisuus ja luontotyypit Koko alueen maapohja on ravinteista savea. Alueella olevalla pellolla kasvoi viljaa. 3.1 Kuvio 1 Metsää on hoidettu talousmetsänä ja se on noin 40-60 -vuotiasta kuusikkoa. Seassa kasvaa myös vanhempia kuusia sekä mäntyjä ja rauduskoivuja. Pensaskerroksessa kasvaa pihlajan ja tervalepän taimia, vadelmaa, tuomea sekä punaherukkaa. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, puolukkaa, metsäkastikkaa, metsäkortetta, sudenmarjaa, huopaohdaketta, kyläkarhiaista, metsätähteä, kevätpiippoa, lehtokortetta, ahomansikkaa, käenkaalia, lillukkaa, metsäalvejuurta, oravanmarjaa, vanamoa, rönsyleinikkiä ja nurmilauhaa. Pohjakerroksessa kasvaa seinä-, kerros- ja metsäliekosammalta. Kuvio on käenkaali-mustikkatyypin lehtomaista kangasta (OMT). Kuva 2: Lehtomainen kangas 3.2 Kuvio 2 Kuviolla 2 kasvaa sekä nuoria että noin 40 -vuotiaita tervaleppiä. Pensaskerroksessa kasvaa vadelmaa, mustaherukkaa, terttualpia ja punaherukkaa. Kenttäkerroksessa kasvaa suo-orvokkia, nokkosta, lehtokortetta, punakoisoa, rönsyleinikkiä, rantayrttiä, suoputkea, metsäalvejuurta, rantaalpia, rantamataraa, jättipalsamia ja luhtalitukkaa. Kuvio on luonnontilainen tervaleppäluhta. Luhta on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Jättipalsami on haitallinen vieraslaji.
6 3.3 Kuvio 3 Kuva 3: Tervaleppäluhta Kuviolla 3 kasvaa leppiä vain harvassa. Pensaskerroksessa kasvaa virpapajua. Kenttäkerroksessa kasvaa kurjenjalkaa, rantakukkaa, vehkaa, keltakurjenmiekkaa, suoputkea, viitakastikkaa, rantaalpia, maitohorsmaa, luhtasaraa, mesiangervoa, leveäosmankäämiä, jättipalsamia, isohierakkaa, luhtasaraa, karhunköynnöstä ja rantamataraa. Pohjakerroksessa kasvaa okarahkasammalta. Kuvio on luonnontilainen pajuluhta. Kuviolla ei voi kulkea ilman saappaita. Luhta on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Jättipalsami on haitallinen vieraslaji. Kuva 4: Pajuluhta
7 3.4 Kuvio 4 Kuvio 4 on ruovikkoa. Ruovikossa kasvaa pääasiassa järviruokoa, mutta luhdan ja ruovikon rajalla kasvaa myös leveäosmankäämiä. Kuva 5: Ruovikko 3.5 Kuvio 5 Kuvio 5 on kosteampaa aluetta kuin kuvio 3 ja vain sen reunoilla pystyy kävelemään. Sillä on kasvaa viiltosaraa, kurjenjalkaa, vehkaa, leveäosmankäämiä ja isohierakkaa. Kuvio on luonnontilainen saraluhta. Luhta on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 6: Saraluhta
8 3.6 Kuvio 6 Kuvio 6 on yleiskaavassa merkitty virkistysalueeksi. Tällä kuviolla kasvaa 40-80 -vuotiaita kuusia ja nuoria pihlajia, harmaaleppiä ja hieskoivuja. Pensaskerroksessa kasvaa punaherukkaa, kiiltopajua, terttualpia, tuomea, vadelmaa, taikinamarjaa ja vaahteran taimia. Kenttäkerroksessa kasvaa kultapiiskua, karhunputkea, metsäalvejuurta, hiirenporrasta, metsätähteä, lehtokortetta, korpikastikkaa, kevätpiippoa, nokkosta, ahomansikkaa, metsäorvokkia, kyläkarhiaista, mustikkaa, töyhtöangervoa, jättipalsamia, metsäimarretta, ojakellukkaa, sudenmarjaa, oravanmarjaa ja käenkaalia. Pohjakerroksessa kasvaa metsäliekosammalta ja suikerosammalia. Kuvio on hiirenporras-käenkaalityypin kosteaa lehtoa (AthOT). Töyhtöangervo on puutarhakarkulainen ja jättipalsami on haitallinen vieraslaji. Lehto on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. 3.7 Kuvio 7 Kuva 7: Kostea lehto Kuviolla 7 kasvaa harvassa noin 80 -vuotiaita mäntyjä. Niiden alla kasvaa nuoria pihlajia. Pensaskerroksessa kasvaa vadelmaa, taikinamarjaa ja punaherukkaa. Kenttäkerros on harvaa ja siinä kasvaa kevätpiippoa, metsäalvejuurta, nurmilauhaa, metsäkortetta ja käenkaalia. Kuviolla on vielä havaittavissa kaadettujen puiden kantoja. Kuvio on lehtomaista kangasta (OMT).
9 Kuva 8: Pihlajataimikko 3.8 Kuvio 8 Kuvio 8 on pellon, ojan ja tien väliin jäävä alue. Tällä kuviolla on pieniä kuoppia, joista on aikanaan kaivettu maata. Kuviolla kasvaa haapoja, rauduskoivuja, tervaleppiä, harmaaleppiä, pihlajia, mäntyjä, kuusia ja raita. Pensaskerroksessa kasvaa vadelmaa, tuomea, punaherukkaa ja mustaherukkaa. Kenttäkerroksessa kasvaa leskenlehteä, koiranputkea, mesiangervoa, käenkaalia, metsäkortetta, maitohorsmaa, rönsyleinikkiä, mustikkaa, kyläkarhiaista, karhunputkea, metsäalvejuurta, sudenmarjaa, korpikastikkaa, mesiangervoa ja vuohenputkea. Alue ei ole luonnontilainen vaan siinä näkyy ihmisen toiminta sekä pellon läheisyys. Ne vaikuttavat alueen kasvillisuuteen ja pienilmastoon. Kuva 9: Pellon reunametsä
10 Kartta 3: Päivölän selvitysalueen kuvioiden sijainti Kuviot 1 ja 7 ovat lehtomaista kangasta, kuvio 2 on tervaleppäluhtaa, kuvio 3 pajuluhtaa, kuvio 4 on ruovikkoa, kuvio 5 on saraluhtaa, kuvio 6 on kosteaa lehtoa, kuvio 8 on pellon reunametsää, numero 9 on peltoa ja numerot 10 ovat hoidettuja mökkipihoja. 4 Arvokkaat elinympäristöt ja uhanalaiset lajit 4.1 Luontotyyppien uhanalaisuus Suomen ympäristökeskus on selvittänyt viisivuotisessa hankkeessa Suomessa esiintyvien luontotyyppien luokittelua ja tyyppien uhanalaisuutta. Ensimmäinen uhanalaisuusarviointi valmistui 2008 ja sen lopputuloksena esitettiin jokaiselle luontotyypille uhanalaisuusluokat erikseen Pohjois- Suomen, Etelä-Suomen ja koko maan osalta. Uhanalaisuusluokkien määräytyminen perustuu havaittuihin ja ennustettuihin muutoksiin kyseisen luontotyypin esiintymien määrässä ja laadussa sekä tyypin yleisyyteen nykyhetkellä. 4.2 Arvokkaat elinympäristöt ja uhanalaiset kasvilajit Uhanalaisuusluokituksen mukaan tervaleppäluhta on vaarantunut (VU) luontotyyppi sekä koko maassa että Etelä-Suomessa. Pajuluhta on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT) koko maassa ja Etelä-Suomessa. Avoluhdat kuten saraluhta ovat koko maassa säilyviä (LC) mutta Etelä-Suomessa silmälläpidettäviä (NT). Kosteat keskiravinteiset lehdot on luokiteltu koko maassa ja Etelä-
11 Suomessa silmälläpidettäviksi (NT). Saraluhta, tervaleppäluhta, pajuluhta ja kostea lehto ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Uhanalaisia tai luonnonsuojeluasetuksella suojeltuja kasvilajeja ei esiselvityksen maastokäynnillä havaittu. 5 Lepakot Alueella ei havaittu lepakoille sopivia päiväpiilopaikkoja. Lepakot voivat kuitenkin ruokailla alueella. Lepakkoselvitys tehdään kevään ja kesän aikana vuonna 2018. 6 Johtopäätökset ja suositukset maankäytölle Yleiskaavassa Päivölän kostean lehdon alue on merkitty virkistysalueeksi ja sellaiseksi lehtoalue on suositeltavaa jättää. Lehto on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö ja sen ominaispiirteet tulee säilyttää. Kostean lehdon pienilmaston kosteus ja varjoisuus tulee säilyttää. Lehdon lähiympäristöön tulee näin ollen jättää suojaavaa puustoa. Lehtoon ei saa kaivaa ojia ja mahdolliset puun kaadot tulee suorittaa maan ollessa jäässä, jolloin alueelle ei jää ajouria. Kuolevat ja kuolleet puut tulee jättää paikoilleen. Myös pensaat ja nuoret puut jätetään kasvamaan. Avoluhta (saraluhta), tervaleppäluhta ja pajuluhta ovat myös metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Luhdat tulee jättää käsittelemättä. Jos tervaleppäluhdalla halutaan tehdä harvennushakkuita, tulee kaataa vain terveitä puita ja hakkuut tulee tehdä maan ollessa jäässä. Kevään ja kesän 2018 aikana tehtävissä lintukartoituksissa selviää pesiikö luhdilla uhanalaisia tai lintudirektiivin I-liitteen lajeja.
12 Lähteet Eurola, S. Huttunen, A. Kukko-Oja, K. 1995. Oulanka reports 14. Oulun yliopisto. Oulu. Eurola, S. Huttunen, A. Kukko-Oja, K. 1992. Oulanka reports 11. Oulun yliopisto. Oulu. Hotakainen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Hämeenlinna. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T. 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T. 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Sisältödokumentti 10.9.2013 / Suomen ympäristökeskus. Suomessa esiintyvät luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V lajit. www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/lajit/luonto_ja_lintudirektiivien_lajit Sisältödokumentti/ Suomen ympäristökeskus. Alueellisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien esiintyminen Suomessa. www.ymparisto.fi/fi.fi/luonto/lajit/uhanalaiset_lajit/suomen_lajien_punainen_lista_2010/alu eellisesti_uhanalaisista_lajeista Sisältödokumentti 1.7.2013 / Ympäristöministeriö. Rauhoitetut lajit luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997). www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/lajit/rauhoitetut_lajit