Muuramen Velkapohjan alueen asemakaavan laajennus

Transkriptio

1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys sekä liito-oravaselvitys Hanna Suominen

2 (13) SISÄLTÖ 1 JOHDANTO KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Aineisto ja menetelmät Epävarmuustekijät Kasvillisuus ja lajisto Uhanalaiset ja rauhoitetut lajit Luonnonsuojelualueet Tulokset ja yhteenveto LIITO-ORAVA Aineisto ja menetelmät Tulokset ja yhteenveto LÄHDELUETTELO... 13

3 (13) 1 Johdanto Tämä luontoselvitys käsittää selvitysalueen kasvillisuus- ja luontotyyppikartoituksen sekä liitooravaselvityksen. Luontoselvitys on laadittu asemakaavoitusta varten. Selvitysalueen pinta-ala on noin 0,25 hehtaaria. Selvitysalue sijoittuu Muuramen keskustan läheisyyteen Velkapohjan asuinalueelle Viikatetien varrelle (Kuva 1 ja Kuva 2). Kuva 1. Selvitysalueen sijainti peruskartalla.

4 (13) Kuva 2. Selvitysalueen sijainti ilmakuvalla.

5 (13) 2 Kasvillisuus ja luontotyypit 2.1 Aineisto ja menetelmät Lähtötietoina tilattiin tiedot uhanalaisista ja rauhoitetuista lajeista Eliötiedot-tietojärjestelmästä (Keski-Suomen ELY-keskus 2018). Muina lähtötietoina käytettiin Ympäristöhallinnon paikkatietoaineistoja (OIVA-palvelu), Luonnonvarakeskuksen paikkatietoaineistoja (Valtakunnallisen metsieninventoinnin aineistot) sekä alueen ilmakuvia ja peruskarttoja. Maastoinventointi toteutettiin Maastoinventoinnin ja tämän raportin on laatinut MMM Hanna Suominen Sitowise Oy:stä. Maastoinventoinnissa kartoitettiin selvitysalueen kasvillisuustyypit, kasvillisuus yleispiirteisesti, alueen luontotyypit sekä tarkistettiin liito-oravan mahdollinen esiintyminen alueella. Pääpaino oli selvittää selvitysalueella mahdollisesti esiintyvät luonnonsuojelulain ja vesilain luontotyypit, uhanalaiset luontotyypit sekä muut huomionarvoiset luonnonympäristön kohteet. Metsälakikohteita ei kartoitettu, koska ne sisältyvät oleellisilta osin uhanalaisiin luontotyyppeihin. Selvityksessä alue kuljettiin kauttaaltaan läpi. 2.2 Epävarmuustekijät Kasvillisuuden ja luontotyyppien kartoitukseen ei liity merkittäviä epävarmuustekijöitä, sillä kartoitusajankohta oli sovelias kasvillisuuden ja biotooppien kartoittamiseen. Yksittäisten kasvilajien havaitsematta jääminen on aina mahdollista, mutta luontotyyppien ja alueen yleispiirteiden perusteella pystytään riittävällä tarkkuudella määrittämään alueen arvot. 2.3 Kasvillisuus ja lajisto Kasvimaantieteellisessä jaottelussa Muurame sijoittuu eteläboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle Järvi-Suomen alavyöhykkeelle. Järvi-Suomi ei ole niin viljavaa kuin Lounaismaa tai Etelä- Pohjanmaa, mutta ei liioin niin karua kuin Suomenselän alue tai Raja-Karjala. Yleisin metsätyyppi on tuoreen kankaan mustikkatyyppi (MT), mutta myös kuivia puolukkakankaita (VT) on runsaasti. Harjumaita ja hiekkanummia peittävät kanervaiset männiköt. Lehtoja ja lehtomaisia metsiä sen sijaan on varsin vähän. (Kalliola 1973) Selvitysalue käsittää rakentamattoman tontin, joka rajautuu itäosastaan kävelytiehen (Viikatetie muuttuu pohjoisosastaan kevyen liikenteen reitiksi), pohjoisosastaan tonttien rajalla sijaitsevaan ojaan, länsiosastaan niittyalueeseen ja eteläosastaan asuintonttiin. Selvitysalueen ympärillä on rakennettua ympäristöä pihapiireineen. Selvitysalueen kasvillisuustyypit on esitetty sivun 6 kartassa (Kuva 3). Selvitysalueen itäosassa kävelytien läheisyydessä esiintyy rehevää kulttuurivaikutteista niittykasvillisuutta, kuten vuohenputkea, koiranputkea, aitovirnaa, metsäkurjenpolvea, peltokanankaalia, aholeinikkiä, rätvänää, voikukkaa, timoteitä, nokkosta, ratamoa, poimulehteä, metsäapilaa, nurmitädykettä, puna-ailakkia ja pujoa (Kuva 5). Tämä rehevä kulttuurivaikutteinen niittykasvillisuus vaihettuu suurruoholehdoksi länteen päin mentäessä (Kuva 7). Puusto on koivuvaltaista. Alikasvoksena kasvaa kuusta. Suurruoholehdon kenttäkerroksen tyyppilajistoa ovat mm. mesiangervo, käenkaali, metsäkurjenpolvi, maitohorsma, ojakellukka, huopaohdake ja vuohenputki (Kuva 6). Lisäksi kasvaa ahomansikkaa ja karhunputkea. Suurruoholehdon alueella kasvaa runsaasti jättipalsamin taimia, joka heikentää lehdon edustavuutta.

6 (13) Kasvillisuustyyppi muuttuu suurruoholehdon länsipuolella tuoreen lehdon kasvillisuudeksi. Puusto on koivu- ja kuusivaltaista, lisäksi esiintyy paikoitellen pihlajaa ja harmaaleppää. Alikasvoksena kasvaa pihlajantaimia. Kenttäkerroksen tyyppilajistoa ovat mm. valkovuokko, sudenmarja, ojakellukka, metsäkurjenpolvi, koiranputki ja karhunputki (Kuva 4). Paikoitellen kasvaa jänönsalaattia, puna-ailakkia, mustakonnanmarjaa sekä hiirenporrasta. Pensaskerroksessa esiintyy mm. pihlajaa ja pajua sekä paikoitellen pohjanpunaherukkaa sekä mustaherukkaa. Tuoreen lehdon alueella kasvaa myös runsaasti jättipalsamin taimia, joka heikentää lehdon edustavuutta. Selvitysalueelle on tuotu hyvin runsaasti puutarhajätettä, joka on rehevöittänyt tontin aluetta entisestään. Tontilla kasvaa kauttaaltaan runsaasti jättipalsamin taimia (Kuva 12), joka on haitallinen vieraslaji. Jättipalsami on todennäköisesti runsastunut entisestään tontille tuodun puutarhajätteen takia. Pienialaisesti kasvaa myös japanintatarta, joka on myös haitallinen vieraslaji. 2.4 Uhanalaiset ja rauhoitetut lajit Uhanalaisrekisterin mukaan alueelta ei ole tiedossa uhanalaisten kasvilajien havaintoja (Keski- Suomen ELY-keskus 2018) eikä maastokäynnin yhteydessä havaittu uhanalaisia tai suojeltuja lajeja. 2.5 Luonnonsuojelualueet Alueelle ei sijoitu luonnonsuojelualueita tai luonnonsuojeluohjelmien kohteita. Lähin luonnonsuojelualue on selvitysalueen eteläpuolelle noin 400 metrin päähän sijoittuva Muuramenharju - Innanlahden lehdon Natura-alue (FI ). 2.6 Tulokset ja yhteenveto Arvokkaisiin luontotyyppeihin on luettu ne alueella esiintyvät luontotyypit, jotka ovat luonnonsuojelulailla tai vesilailla suojeltuja, uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Lisäksi tavanomaisesta poikkeavia ympäristöjä voidaan esittää huomionarvoisina luontotyyppeinä. Selvitysalueella ei esiinny luonnonsuojelulain 29 :n suojeltuja luontotyyppejä eikä vesilain 11 :n suojeltuja vesiluontotyyppejä. Selvitysalueen pohjoisosan oja on kaivettu eikä luonnontilainen puro, joten se ei täytä vesilailla suojellun vesiluontotyypin luonnontilaisuuden vaatimuksia. Maastokäynnin yhteydessä ei havaittu uhanalaisia tai suojeltuja lajeja. Selvitysalueella esiintyy rehevää tuoreen lehdon kasvillisuutta sekä rehevää suurruoholehtoa (Kuva 3). Tuoretta lehtoa esiintyy selvitysalueen keski- ja länsiossa. Selvitysalueen tuore lehto kuuluu tuoreisiin keskiravinteisiin lehtoihin, jotka on luokiteltu koko maassa vaarantuneeksi luontotyypiksi (VU). Tuore keskiravinteinen lehto on Suomen yleisin lehtoluontotyyppi. Lehtojen uhanalaisuus perustuu ensisijaisesti niiden edustavuudessa tapahtuneeseen heikentymiseen, ei niinkään pinta-alan pienentymiseen. Selvitysalueen tuore lehto on tavanomainen tuore lehto lajistollisesti. Tuoreen lehdon alueella kasvaa kuitenkin runsaasti jättipalsamin taimia, joka heikentää lehdon edustavuutta. Selvitysalueen itäosassa esiintyy pienialaisesti kulttuurivaikutteista suurruoholehtoa. Suurruoholehto kuuluu kosteisiin runsasravinteisiin lehtoihin, jotka on luokiteltu koko maassa vaarantuneeksi luontotyypiksi (VU). Suurruoholehdon alueella kasvaa kuitenkin runsaasti jättipalsamin taimia, joka heikentää lehdon edustavuutta.

7 (13) Kuva 3. Selvitysalueen kasvillisuustyypit.

8 (13) Kuva 4. Tuoreen lehdon kasvillisuutta, mm. sudenmarjaa, pohjanpunaherukkaa ja ojakellukkaa. Kuva 5. Kävelytien vieressä sijaitsevan niityn kasvillisuutta, mm. puna-ailakkia, timoteitä, vuohenputkea, rätvänää ja mesiangervoa.

9 (13) Kuva 6. Suurruoholehdon kasvillisuutta, mm. mesiangervoa, maitohorsmaa ja vuohenputkea. Kuva 7. Koivuvaltainen suurruoholehto vaihettuu länteen päin tuoreen lehdon kasvillisuudeksi.

10 (13) Kuva 8. Puutarhajätettä on tuotu tontille moneen paikkaan. Kuva 9. Selvitysalueen pohjoisosassa tonttien rajalla sijaitseva kaivettu oja.

11 (13) Kuva 10. Maanomistajan pystyttämä kyltti tontin itäosassa lähellä kävelytietä suurruoholehdon ja tuoreen lehdon rajamailla. Kuva 11. Selvitysalue (rakentamaton tontti) rajautuu pienempään asuintonttiin.

12 (13) Kuva 12. Jättipalsamia (haitallinen vieraslaji) esiintyy runsaasti koko tontilla. 3 Liito-orava Liito-orava on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu ja EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV (92/43/EEC) laji. Liito-orava on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi (NT = Near Threatened) (Liukko ym. 2015). Luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin mukaan lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kieltoon voidaan hakea poikkeuslupaa alueelliselta ELY-keskukselta. Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksenä on, että lajin suotuisa suojelutaso ei heikkene, hankkeella ei ole muuta toteuttamisvaihtoehtoa ja hanke on yhteiskunnan edun mukainen. Lajille soveltuvat elinympäristöt ovat kuusi- ja/tai lehtipuuvaltaisia varttuneita tai hakkuukypsiä tuoreen kankaan, lehtomaisen kankaan metsiä tai lehtometsiä. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia kuolemaansa saakka ja varsin lyhytikäisiä. Naaraan kuoltua sen asuttama

13 (13) reviiri jää tyhjäksi, joten sopivatkin liito-oravametsiköt voivat joinain vuosina olla asumattomia, kunnes ne ehkä asutetaan uudelleen (K. Hanski 2016). 3.1 Aineisto ja menetelmät Selvitystä varten hankittiin aiemmat liito-oravan havaintotiedot selvitysalueelta ja sen ympäristöstä ympäristöhallinnon ylläpitämästä uhanalaisten lajien rekisteristä (Keski-Suomen ELY-keskus 2018). Ympäristöhallinnon rekisterissä ei ole aikaisempia havaintotietoja liitooravasta selvitysalueelta. Liito-oravaselvityksen laadinnasta on vastannut MMM Hanna Suominen Sitowise Oy:stä. Maastoinventoinnit tehtiin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen yhteydessä. Selvitysalue kuljettiin kattavasti läpi jalkaisin. Liito-oravan havainnointi perustui elinympäristötarkasteluun sekä jätösten ja sopivien pesäkolojen havainnointiin. Liito-oravan asutut ympäristöt ovat maastokäynnin ajankohtana löydettävissä inventoinneissa luotettavasti. Sen sijaan lajin ravinnonhankintaan käyttämiltä alueilta ei välttämättä löydetä jälkiä, jos kyseessä on satunnaisesti ravinnonhankintaan tai liikkumiseen käytetty ympäristö. Oleellisinta on kuitenkin havaita lajin keskeiset elinympäristöt, joita yksilö käyttää pesintään ja ruokailuun. Selvitys antaa tiedon selvitysajankohtana olleesta tilanteesta liito-oravan esiintymisen suhteen. Tuloksia ei voida pitää pysyvinä, koska laji voi levittäytyä myöhemmin sille sopiviin elinympäristöihin. Varttuneet kuusisekametsät ja lehtipuuvaltaiset alueet ovat lajille tyypillisiä elinympäristöjä. 3.2 Tulokset ja yhteenveto Maastokäynnin yhteydessä ei havaittu merkkejä liito-oravasta (ulostepapanoita tai pesäkoloja). Uhanalaisrekisterin mukaan alueelta ei ole aiempia tunnettuja havaintoja liito-oravan esiintymisestä (Keski-Suomen ELY-keskus 2018). Selvitysalueelle ei juurikaan sijoitu liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä, sillä niityn ja suurruoholehdon alue on avointa ympäristöä yksittäisiä puita lukuun ottamatta. Tuoreen lehdon puusto on puolestaan melko nuorta ja harvapuustoista eikä selvitysalueella kasva varttuneita järeitä kuusia eikä haapakeskittymiä. Selvitysalueen ympärillä on rakennettua ympäristöä. Liito-oravalle soveltuvat elinympäristöt ovat tyypillisesti kuusi- ja/tai lehtipuuvaltaisia varttuneita tai hakkuukypsiä tuoreen kankaan, lehtomaisen kankaan metsiä tai lehtometsiä.

14 (13) 4 Lähdeluettelo Eurola, S. 1999: Kasvipeitteemme alueellisuus. Oulanka reports 22. Oulanka biological station. University of Oulu. Hotanen, J.-P.; Nousiainen, H.; Mäkipää, R.; Reinikainen, A.; Tonteri, T Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Jokinen, M Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkarajausten vaikuttavuus lajin suojelukeinona. Suomen ympäristö 33/2012. Kalliola, R Suomen kasvimaantiede. WSOY. K. Hanski, I Liito-orava, biologia ja käyttäytyminen. Metsäkustannus. 94 s. Liito-oravan huomioon ottaminen metsänkäytön yhteydessä. Neuvontamateriaali. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö s. Liukko, U.-M., Henttonen, H., Hanski, I., K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E.-M., Pitkänen, J Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus Ympäristöministeriö. Luonnonsuojelulaki /1096. Nieminen, M. ja Ahola, A Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 1/2017. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s. Keski-Suomen ELY-keskus Ote Uhanalaiset ja rauhoitetut lajit Eliötiedot-tietojärjestelmästä. Valtion ympäristöhallinto 2017: Oiva-tietokanta. 92/43/EEC: Neuvoston direktiivi; luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta; EYVL 1992 L 206.