Työryhmämuistio MMM 2002:14 Maa- ja metsätalousministeriön liito-oravatyöryhmän väliraportti Helsinki 2002

Työryhmämuistio MMM 2002:14 Maa- ja metsätalousministeriön liito-oravatyöryhmän väliraportti Helsinki 2002

SAATEKIRJE TYÖRYHMÄN TOIMINTA 1 JOHDANTO 1 2 LIITO-ORAVAN SUOJELU JA LAINSÄÄDÄNTÖ 1 2.1. Luontodirektiivi 1 2.1.1. Liito-oravien esiintyminen Natura 2000 verkoston Suomen ehdotukseen sisältyvillä alueilla 2 2.2. Kansallinen lainsäädäntö 2 3 TOIMINTAJÄRJESTELMÄ 4 3.1. Käsitteet 4 3.2. Esiintymähavainnot ja rekisterit 4 3.3. Lisääntymis - ja levähdyspaikan rajaus 5 3.4. Tiedon siirtyminen käyttöön 5 3.4.1. Tiedon siirtyminen metsäviranomaisen käyttöön 5 3.4.2. Tiedon siirtyminen ympäristöviranomaisen käyttöön 5 3.4.3. Tiedon siirtyminen käytännön toimijoiden käyttöön 5 3.5. Työnjako- ja vastuukysymykset 5 3.6. Tiedon käyttö metsänkäyttöilmoituksen käsittelyssä 6 3.7. Pakkokeinot ja toimenpidekiellot 6 4 METSÄNOMISTAJAN NÄKÖKULMA 7 5 HAKKUUOIKEUDEN HALTIJAN NÄKÖKULMA 7 6 TAPAUKSIA 7

1 1 Johdanto Liito-oravan esiintymisen ominaispiirteitä metsissä ovat seuraavat: Lajia on vaikea havainnoida Kantaa on vaikea laskea Lajilla on useita vaihtopesiä (esim. Hanskin kolmen vuoden tutkimuksessa 34 liito-oravaa käytti 221 eri pesäpaikkaa, keskiarvo siis 6,5 pesäpaikkaa/orava) Lajilla on laaja elinpiiri (Urosten keskimääräinen elinpiirin koko n. 60 ha ja naarailla alle n. 8 ha) On oletettu, että liito-oravakannan kehitystrendi olisi laskeva. Kattavia selvityksiä liito-oravista ei ole ja niiden kannanarviot ovat hyvin ristiriitaisia. Lisäksi lajin parimäärät ovat erittäin karkeita arvioita. Atlaskartoitusten tulosten perusteella on arvioitu Suomen eteläpuoliskolla asuvan noin 40 000-50 000 paria. Atlasaineiston luotettavuutta arvioitaessa arvion rajoiksi saatiin 14 500 54 500 paria laskentatavasta riippuen. Toisaalta liito-oravaselvityksille on ominaista, että mitä tarkempia inventoinnit ovat, sitä täsmällisempää tietoa on mahdollista saada. Tästä osoituksena on tiehallinnon teettämä perusteellinen selvitys liito-oravan esiintymisestä keväällä 2001 63 kilometrin pituisella E-18 moottoritien suunnittelujaksolla Lohjanharju Muurla. Selvityksessä löydettiin tielinjaukselta ja sen vaikutusalueelta yhteensä 47 liito-oravaesiintymää. Tämä tarkoittaa, että tutkitulla alueella on noin 1 1,5 liito-oravaa neliökilometriä kohden. Ympäristöhallinnossa on käynnistetty esitutkimus liito-oravakannan arvioinnista ja seurannasta. Esitutkimuksessa kokeillaan ja tarkennetaan Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa raportissa kuvattua seurantamenetelmää Lounais- ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskusten alueilla. Menetelmä perustuu satunnaisesti arvottuihin pisteisiin, joiden ympärille arvotaan kymmenen ruudun ruuturypäs á 9 ha eli 300 x 300 m. Ruutujen tulee olla vähintään 1 km:n päässä toisistaan. Maasto-kartoitukset tehdään lumen sulettua huhtikuun alun ja kesäkuun lopun välisenä aikana. Ruuduilta etsitään liito-oravan ulostepapanoita etenkin isojen haapojen ja metsikön suurimpien kuusten tyviltä. Kun ensimmäinen papanoilla merkattu puu löydetään, ruudulta voidaan poistua. Ruuduista saadaan siis tieto, että siellä joko on liito-oravia tai että siellä ei niitä ole. Ruudun koko vastaa mittakaavaltaan liito-oravanaaraan elinpiirin pinta-alaa, joten laskennallisesti yksi asuttu ruutu vastaa yhtä naarasta. Esitutkimuksen aikana v. 2002 ja 2003 selvenee mm. kuinka nopeasti ryppäät voidaan käydä läpi ja kuinka monta ruuturypästä kullekin alueelle voidaan sijoittaa. Varsinainen inventointi voidaan aloittaa joko keväällä 2003 tai luultavimmin vasta 2004. Koko levinneisyysalueen kattavan seurantaruutuverkoston läpikäyntiin kuluu 2-3 vuotta. Inventointi on tarkoitus uusia määrävuosina esim. viiden vuoden välein kannankehityksen selvittämiseksi. 2 Liito-oravan suojelu ja lainsäädäntö 2.1. Luontodirektiivi Liito-oravaa koskevat yleistä suojelujärjestelmää koskevat säännökset ovat luontodirektiivin artikloissa 12.1 ja 16.1. Artiklan 12.1 ja sen nimenomaisessa d- kohdassa säädetään, että jäsenvaltion on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet direktiivin liitteen IV (a) kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi ja kiellettävä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen. Luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa suojellaan nimenomaisesti lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, eikä lajin esiintymisalueita kokonaisuudessaan. Liito-orava kuuluu luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin. Direktiivin 16.1 artiklassa puolestaan säädetään, millä perusteilla kiellosta voidaan poiketa. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelu on vain osa näitä lajeja koskevaa tiukan suojelun järjestelmää. Tähän kuuluu myös näiden lajien tahallisen häiritsemisen ja tahallinen pyydystämisen ja tappamisen kieltäminen.

2 Luontodirektiivin täytäntöönpanossa komissiota avustaa habitaattikomitea, joka on perustanut alaryhmän käsittelemään luontodirektiivin 12 artiklan d kohtaan ja liitteen IV lajeihin liittyvää käsitettä lisääntymis- ja levähdyspaikka sekä ko. paikan heikentämisen ja hävittämisen määritelmää. Suomella on intressi olla mukana työryhmän työssä juuri liito-oravan lisääntymisja levähdyspaikan määrittelyn takia. Työryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran kesäkuussa 2002 Brysselissä. 2.1.1. Liito-oravien esiintyminen Natura 2000 verkoston Suomen ehdotukseen sisältyvillä alueilla Liito-orava kuuluu myös luontodirektiivin liitteeseen II, jonka kautta sen eräänä suojelukeinona on myös aluesuojelu Natura 2000 verkoston myötä. Tämä liitteen II lajien elinympäristöjen suojelu on huomattavasti laajempaa kuin liitteen IV lajien paikkasuojelu. Liito-oravien esiintyminen Natura-alueilla SYKE/ UML/ 15.5.2002 Ympäristökeskus Alueita, Alueiden joissa liitooravia kpl ala yhteensä metsäpinta- noin ha Uusimaa 22 8 700 Lounais-Suomi 27 1 300 Häme 28 11 400 Pirkanmaa 30 7 200 Kaakkois-Suomi 24 3 900 Etelä-Savo 16 13 900 Pohjois-Savo 14 13 900 Pohjois-Karjala 30 9 500 Keski-Suomi 34 9 200 Länsi-Suomi 34 5 400 Pohjois-Pohjanmaa 15 43 000 Kainuu 42 39 600 316 167000 Oheisesta taulukosta selviää liito-oravien esiintyminen Natura alueilla sekä näiden alueiden metsäpinta-alat ympäristökeskusten alueella. Ei ole kuitenkaan tiedossa kuinka suuri osa tai mikä osa alueesta on liito-oravan käytettävissä. Ei myöskään ole tietoa, kuinka monta liito-oravaa kullakin alueella on. 2.2. Kansallinen lainsäädäntö Luontodirektiivin (92/43/ETY) 12.1 artiklan d kohdan velvoite lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelusta on pantu Suomessa täytäntöön luonnonsuojelulain 49.1 :llä. Sen mukaan: Luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettujen eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Luonnonsuojelulain säännöstä on sovellettu siten, että lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sijainti on selvitetty kussakin yksittäisessä tapauksessa erikseen. Silloin, kun toiminta on vaarassa heikentää tai hävittää lisääntymis- ja levähdyspaikan, toimija joutuu rajoittamaan toimintaansa siten, että suunnitelmaa muutetaan, tai sitten yksinkertaisesti pidättäydytään toiminnasta kokonaan. Lisämääreeksi on lakiin otettu luontodirektiivistä poiketen määritelmä luonnossa selvästi havaittava jotta oikeusturva- ja rangaistavuusnäkökohdat olisivat tulleet asianmukaisesti huomioonotetuiksi.

3 Liito-oravan lisäksi lainkohdan soveltamisalaan kuuluu 31 muuta tiukasti suojeltua eli luontodirektiivin liitteen IV(a) lajia. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan kaikki toimenpiteet, jotka heikentävät näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, ovat suoraan lain nojalla kiellettyjä. 49.3 :ssä on puolestaan viittaussäännös luontodirektiivin artiklan 16.1 kohtaan. Näiden lajien osalta heikentämiseen tai hävittämiseen ympäristökeskus voi myöntää poikkeusluvan ainoastaan tilanteissa, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa suotuisan suojelutason säilyttämistä ja lisäksi poikkeuslupa edellyttää jotakin seuraavista syistä: a) poikkeuksella suojellaan eläimistöä tai kasvistoa tai säilytetään luontotyyppiä b) poikkeuksella ehkäistään erityisen merkittäviä vahinkoja c) poikkeukselle on kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskeva tai yleisen edun kannalta pakottava syy d) poikkeukselle on tutkimus-, koulutus-, uudelleensijoittamis-, uudelleenistuttamistarkoitus e) poikkeuksella sallitaan valikoitu yksilöiden ottaminen ja hallussapito viranomaisen rajoituksin Koska poikkeuksista ainoastaan c kohta soveltuu liito-oravalle tarkoittaa se käytännössä sitä, että kieltoihin ei voitane saada pelkästään yksityisen edun toteuttamiseen liittyvälle hankkeelle missään olosuhteissa poikkeusta. 1 Komission käynnistämien valvontatoimien johdosta ympäristöministeriössä selvitettiin keväällä 2002 mahdollisuutta poistaa luonnonsuojelulain 49 :n lisämääre luonnossa selvästi havaittava ja muuttaa rangaistavuutta siten, että luonnonsuojelulain ja rikoslain rangaistuspykälissä huolimattomuustasoa nostetaan siten, että rangaistavaa olisi ainoastaan tahallisuus tai törkeä huolimattomuus. Voimassa olevan luonnonsuojelulain 49 :n mukaisesta suojelusta valtiolla ei ole velvollisuutta korvata kiinteistön omistajalle tai erityisen oikeuden haltijalle edes merkityksellisestä haitasta toisin kuin on esimerkiksi erityisesti suojeltavien lajien kohdalla. Erityisesti suojeltavien lajien osalta luonnonsuojelulain 47 :n mukainen suojelu edellyttää lajin esiintymän rajauspäätöstä. Maanomistajalle maksetaan täysi korvaus merkityksellisestä haitasta, mikäli lupaa lajin elinympäristön hävittämis- tai heikentämiskiellosta ei myönnetä. Kun luonnonsuojelulain liitteen IV lajeja koskevaa kohtaa valmisteltiin v. 1997 luonnonsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä, lähdettiin siitä, että liitteen IV lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat niin pieniä, ettei niiden suojelusta voi aiheutua merkittävää haittaa maanomistajalle ja tämän vuoksi ei tarvita korvauspykälääkään näihin. Todettakoon selvyyden vuoksi, että liito-orava ei ole erityisesti suojeltava laji, vaikka useat muut liitteen IV lajit kuuluvatkin myös tähän kategoriaan (mm. saimaannorppa, rupilisko, isoapollo). Esitys luonnonsuojelulain muutokseksi on parhaillaan lausunnolla. Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/96) nojalla voidaan metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen säilyttämisestä maanomistajalle aiheutuvat vähäistä suuremmat lisäkustannukset tai taloudelliset menetykset rahoittaa osittain tai kokonaan valtion varoin (metsätalouden ympäristötuki). Mikäli metsälain elinympäristössä tai välittömästi siihen rajautuen esiintyy liito-orava, vahvistaa se kohteen luontoarvoja ja liito-oravaa voidaan käyttää lisäperusteena tukikohteen laajentamiselle ja rahoittamiselle. Pelkästään liito-oravan perusteella ei ympäristötukea voida myöntää, koska rahoituslaissa on pääosin kielletty käyttämästä kyseisiä varoja luonnonsuojelulain tarkoituksiin, eikä luonnonsuojelulaissa ole määritelty korvausta liitooravan suojelulle. 1 Parhaillaan E 18 moottoritiehankkeelle ollaan hakemassa luontodirektiivin 16 artiklan mukaista poikkeuslupaa, koska toteutuessaan tie hankkeen yhteydessä tehdyn liitooravaselvityksen johdosta tehtävien muutosten jälkeenkin todennäköisesti hävittäisi yhden ja heikentäisi viittä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Asian käsittely on vielä kesken Uudenmaan ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksissa. Tästäkin tapauksesta komissio on käynnistänyt valvontamenettelyn.

4 3 Toimintajärjestelmä 3.1. Käsitteet Tässä raportissa tarkoitetaan seuraavilla käsitteillä: Lisääntymis- ja levähdyspaikka = Käsite on liito-oravan osalta useimpiin muihin lajeihin verrattuna ongelmallinen ja tulkinnanvarainen käytännössä sovellettavaksi. Lisääntymis- ja levähdyspaikka on usein kuusivaltaisen sekametsän paikka, jossa on ruokailupuita, kolopuita ja puiden alta löytyy ulostepapanoita. Luonnonsuojelulaissa mainitaan erikseen luonnonsuojelualue, erityisesti suojeltavalle lajin säilymiselle tärkeä paikka ja luontodirektiivin liitteen IV lajien lisääntymis- ja levähdyspaikka. Lisääntymis- ja levähdyspaikka on näistä selvästi pienin. Liito-oravan osalta se tarkoittaa vähimmillään pesäpuuta ja sen välittömässä läheisyydessä olevia suojapuita. Tämä määritelmä vastaa liito-oravan osalta sitä määritelmää, mitä on todettu luonnonsuojelulain perusteluissa saimaannorpan lisääntymis- ja levähdyspaikan käsitteestä (pesä- ja oleskeluluodot). Tämä on yhdenmukainen tulkinta ympäristöministeriön KHO:lle osoitetun lausunnon kanssa Konikallion liito-oravametsätapauksessa (Dnro 7/5736/2001). Hävittäminen= toimenpiteitä, joiden jälkeen paikka ei ole enää asumiskelpoinen. Heikentäminen= Kaikki tapahtumat, jotka aiheuttavat lisääntymis- ja levähdyspaikan supistumista, voidaan katsoa heikentymiseksi. Lisääntymis- ja levähdyspaikan säilymiselle pitkällä aikavälillä välttämättömien tekijöiden kaikenlainen huononeminen voidaan katsoa heikentymiseksi. Esimerkiksi osa paikan ydinalueista hakataan tai paikkaa pilkkomalla ja osaalueita eristämällä vaikeutetaan tai estetään liito-oravien liikkuminen alueella. 3.2. Esiintymähavainnot ja rekisterit Liito-oravahavaintoja on tallennettu useisiin eri paikkoihin ja rekistereihin ja niitä ylläpitävät useat eri tahot. Tässä poimintoja muutamista. Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään Uhanalaisten lajien rekisteriin (UHEX) on koottu esiintymätietoja valtakunnallisesti uhanalaisista kasvi- ja eläinlajeista. Huhtikuussa 2002 otettiin käyttöön uusi intranet-pohjainen Eliölajit-tietojärjestelmä, joka koostuu viidestä osiosta: lajitieto-, viite-, säädös-, ja seurantaosiosta sekä koodiosiosta, josta löytyy selitykset järjestelmässä käytettäviin koodeihin. Tietojärjestelmä on seurantaosiota lukuun ottamatta julkinen ja kaikkien ympäristöhallinnossa työskentelevien vapaasti käytettävissä. Seurantaosio, johon on siirretty mm. UHEX-rekisterissä olleet tiedot, sisältää havainto- ja havaintopaikkatietoja valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisista lajeista, silmälläpidettävistä lajeista, direktiivilajeista sekä eräistä muista vakiintuneessa seurannassa olevista lajeista. Tietojen kattavuus vaihtelee lajeittain ja eliöryhmittäin. Liito-oravahavaintoja on tallennettu koko maasta yhteensä 866. Pääosa tallennuksista on tehty alueellisissa ympäristökeskuksissa tai Metsähallituksen toimipisteissä. Seurantaosio on tarkoitettu ensisijaisesti uhanalaisten lajien suojelusta, hoidosta ja seurannasta vastaavien viranomaisten käyttöön. Kullekin alueelliselle ympäristökeskukselle ja Metsähallituksen alueelliselle luontopalveluyksikölle on nimetty ko. tietojärjestelmän tietojen ylläpidosta vastaava henkilö, jolta tietoja voi tiedustella. Metsäkeskusten havaintotiedot, jotka on saatu eri lähteistä, on tallennettu erilaisiin tietokantoihin tai paikkatietojärjestelmiin (mm. Xforest) tai ne ovat paperimuodossa (kartat + selostukset). Käytännön toiminnassa havainnot pyritään paikantamaan vähintään metsikkötasolla, mutta tavoite on pesäpuun/papanapuun tarkkuudella tehtävä havainnointi.

5 Metsänhoitoyhdistyksillä, kunnilla sekä suurimmilla puunostajilla ja metsäyhtiöillä on liitooravahavaintotietoja joko paperilla tai sähköisesti mm. omissa paikkatietojärjestelmissään. 3.3. Lisääntymis- ja levähdyspaikan rajaus Lisääntymis- ja levähdyspaikan rajauksessa käytetään parhaiden asiantuntijoiden tietojen pohjalta tehtyjä suosituksia. Suosituksena on toiminut Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion esite Liito-orava ja hyvä metsänhoito. Myös ympäristöministeriön raportissa Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa on suosituksia metsänkäsittelyyn liito-oravametsissä, mutta molemmissa suosituksissa on keskitytty erityisesti liito-oravan elinpiirin säilyttämistä koskeviin näkökohtiin, eikä niinkään lisääntymis- ja levähdyspaikan rajaukseen. 3.4. Tiedon siirtyminen käyttöön 3.4.1. Tiedon siirtyminen metsäviranomaisen käyttöön Ympäristökeskus ilmoittaa tietoonsa tulleet liito-oravakohteet metsäkeskukselle. Liitooravahavaintoja on myös kerätty tai saatu pääasiassa luontojärjestöjen ja harrastajien toimesta, mutta myös, alueellisten ympäristökeskusten, metsähallituksen ja kuntien inventoinneista, maanomistajilta tai heidän edustajiltaan. Myös puunhankintayritykset ovat toimittaneet metsäkeskuksille tietoja havainnoista. Liito-oravahavainnoista tieto voi kuitenkin olla usein hajanaista (esim. METE -kartoituksen yhteydessä metsäkeskusten tallentamat havainnot), tarkistamatonta tai sitten sitä ei ole ollenkaan tai se on väärällä taholla. Ympäristökeskus lähettää metsäkeskukselle jatkuvasti lisähavaintoja, joita se saa harrastajilta, luontojärjestöiltä, ym. Metsäkeskukselle taas tietoa tulee jatkuvasti metsäsuunnittelun, metsänkäyttöilmoitusten, tarkastusten, neuvonnan ja metsänparannustöiden yhteydessä. 3.4.2. Tiedon siirtyminen ympäristöviranomaisen käyttöön Metsäkeskus ilmoittaa ympäristökeskukselle metsänkäyttöilmoituksen käsittelyn yhteydessä tietoonsa tulleet uudet liito-oravahavainnot. Suuremmilla metsäyhtiöillä on käytäntö, että ne ottavat yhteyttä ympäristökeskukseen liito-oravatapauksen yhteydessä. Ympäristökeskus saa tietoja liito-oravahavainnoista mm. kuntien ympäristöpalveluilta, metsäyhtiöiltä, luontojärjestöjen ja harrastajien toimesta sekä erillisinventoinneista. Joissakin ympäristökeskuksissa on kerätty itsekin tietoja. 3.4.3. Tiedon siirtyminen käytännön toimijoiden käyttöön Metsäkeskukset ilmoittavat toimijoille saatuaan metsänkäyttöilmoituksen kohteesta, jossa on tehty liito-oravahavainto. Useilla suurimmilla metsäyhtiöillä on omia tietoja. Lisäksi metsäkeskukset toimittavat metsänhoitoyhdistyksille liito-orava-aineiston tai sitten metsänhoitoyhdistyksillä on mahdollisuus saada tieto metsäkeskuksien rekistereistä. 3.5. Työnjako- ja vastuukysymykset Metsälain mukaan metsänomistajan tai hänen valtakirjalla valtuuttamansa organisaation on tehtävä hakkuista metsäkeskukselle metsänkäyttöilmoitus. Metsänkäyttöilmoituksessa selvitetään mm. erityisen tärkeät elinympäristöt. Siinä on myös suositeltavaa ilmoittaa liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikat, mikäli näitä tiedetään tai havaitaan alueella olevan. Metsänkäyttöilmoitusten määrä on vuodessa n. 100 000.

6 Metsäkeskuksen tehtävä on metsätalouden edistämistehtäväänsä liittyen neuvoa toimijoita tilanteissa, joissa alueella havaitaan liito-orava. Ympäristökeskus on puolestaan lakia valvova toimivaltainen viranomainen. Ympäristökeskus antaa pyynnöstä neuvoja niissä tapauksissa, joissa rajaamisessa on huomattavia ongelmia. Rikosoikeudellinen vastuu kuitenkin on toimijalla eli käytännössä hakkuuoikeuden haltijalla. Tosin on huomattava, että luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittama lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämiskielto koskee kaikkia kansalaisia. 3.6. Tiedon käyttö metsänkäyttöilmoituksen käsittelyssä Metsäkeskuksessa tarkastetaan metsänkäyttöilmoituksia mahdollisen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan varalta. Leimikon suunnitteluvaiheessa maanomistaja, leimikon suunnittelija ja hakkuuoikeuden haltija sopivat liito-oravan esiintymispaikan säilyttämisestä. Metsänkäyttöilmoitukseen ja siihen liittyvään karttaan merkitään tieto liito-oravan esiintymispaikasta ja selostetaan, miten liito-orava on otettu huomioon. Metsäkeskus toimittaa tiedon metsänkäyttöilmoituksen yhteydessä esille tulleesta liito-oravasta ympäristökeskukselle. Metsäkeskuksen metsätaloustarkastaja käy maastossa tarkastamassa kohteen. Tarkastus on luonteeltaan neuvonnallinen. Metsäkeskus tai hakkuuoikeuden omistaja voivat pyytää etenkin hankalissa tapauksissa ympäristökeskusta rajaamaan tai merkitsemään jätettävän puuston. Yhteisiä maastokäyntejä onkin tehty hakkuiden/leimikon suunnittelun yhteydessä esiin tulleilla liito-oravan esiintymispaikoilla. Maastokäynneille osallistuneita tahoja ovat tuolloin olleet ympäristökeskuksen lisäksi maanomistajat, hakkuuoikeuden haltija, metsäkeskus ja metsänhoitoyhdistys. Mikäli muutostarpeita esiintyy, muutokset merkitään maastoon ja metsänkäyttöilmoitukseen. Jos korjausesitykset eivät johda muutoksiin, asiasta ilmoitetaan ympäristökeskukselle ja asia siirretään sen ratkaistavaksi. Lähtökohtaisesti pyritään sopimaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat turvaavasta hakkuurajauksesta. Ellei neuvonta tuota tulosta ja hakkuurajauksesta ei päästä sopimukseen, on ympäristökeskuksella mahdollisuus käyttää pakkokeinoja tai toimenpidekieltoja. 3.7. Pakkokeinot ja toimenpidekiellot Luonnonsuojelulain 55-57 :ssä on säännökset pakkokeinoista ja toimenpidekielloista. Toimivaltainen viranomainen näissä toimissa on siis alueellinen ympäristökeskus. Luonnonsuojelulain mukaan ympäristökeskus voi kieltää alueen käytön määräajaksi, jos käyttö vaarantaa ne tarkoitusperät, joihin alueen suojelulla pyritään tai toimenpide vaarantaa alueen suojelun toteuttamiseksi tehtävän lunastuksen. Se voi myös kieltää toimijaa jatkamasta tai toistamasta tekoa, joka on vastoin luonnonsuojelulakia. Metsäkeskus voi antaa käsittelykiellon mikäli kyseessä on metsälain vastainen toimi. Metsälaissa ei ole säännöstä, jonka mukaan käsittelykielto voitaisiin antaa jonkun muun kuin metsälain rikkomista epäiltäessä eli metsäkeskus ei voi antaa käsittelykieltoa metsälain 16 :n nojalla epäillessään luonnonsuojelulakia rikotun. Metsäkeskus voi kuitenkin neuvoa, miten liitooravatapauksissa tulee toimia, jotta luonnonsuojelulakia ei rikottaisi.

7 4 Metsänomistajan näkökulma Voimassa olevan luonnonsuojelulain mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan suojelusta ei makseta korvauksia. Tämä koetaan usein epäoikeudenmukaiseksi, koska kyse ei aina ole pienialaisista paikoista vaan rajaukset saattavat yksittäistapauksissa käsittää useita hehtaareita, kun kyseessä on useita liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Liitooravametsikön puuston tai metsäpalstan myynti saattavat vaikeutua, hakkuut saattavat keskeytyä pitkäksi ajaksi, mikäli hakkuista tehdään esim. tutkintapyyntö poliisille tai alueen arvo laskee käytönrajoitusten myötä. 5 Hakkuuoikeuden haltijan näkökulma Vastuu viime kädessä lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämisestä on sillä, joka hakkuun tekee eli hakkuuoikeuden haltija. Vastuuta ei voi siirtää koneurakoitsijalle, joka käytännössä suorittaa hakkuun, ellei hänen toiminnassaan ole tahallisuutta tai huolimattomuutta. Tosin, kuten aikaisemmin todettiin, 49 koskee kaikkia kansalaisia. Liito-oravametsikön hakkaaminen liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikan läheisyydessä on monesti koettu niin ongelmalliseksi, että puutavaran ostajat mieluummin jättävät koko metsän hakkaamatta. 6 Tapauksia Työryhmä on perehtynyt eräisiin jossakin vaiheessa poliisitutkintaan tai EU:n komission kanneprosessiin johtaneita tapauksia, joissa on epäilty luonnonsuojelulain rikkomista ja liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämistä tai hävittämistä. Tarkastellut tapaukset ovat olleet seuraavat. Laitila Laitilassa alue sisältyi AYK:lle ilmoitettuihin kohteisiin, jolla tehtiin raivaus ennen hakkuuta, jonka jälkeen vasta huomattiin, että kyseessä oli liito-oravametsä. Tieto liito-oravaesiintymästä saatiin kuitenkin ennen hakkuita. Metsänkäyttöilmoitusta muutettiin. AYK:n kannan mukaan alue hakattiin liian pieneksi, mutta luonnonsuojelulakia ei tämän suhteen oltu rikottu. Rikkomus kohdistui raivattuun paikkaan eikä hakattuun alueeseen. Samalla alueella alue oli hakattu suojapuuasemaan, mutta vuosittain tuuli ja myrskyt kaatoivat puut nurin, jolloin tulkittiin liito-oravaesiintymä menetetyksi ja kaatuneet puut poistettiin. Asiasta tehtiin tutkintapyyntö puiden poistosta. Asian käsittely alkoi maalis-huhtikuussa 2002. Mynämäki Mynämäen tapauksessa hakattiin metsää, jossa oli liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Tapauksessa tehtiin syyttämättäjättämispäätös mm. perusteilla, että ao. henkilöt eivät joko tienneet hakkuusta, eivät olleet tietoisia liito-oravakannasta tai muun näytön puuttuessa asiaa oli käsiteltävä vahinkona. Konikallio Konikallion tapauksessa kaupunginvaltuuston maanottohankkeelle alun perin antama lupa vaaransi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat. Muutoksenhakutuomioistuimessa tämä vahvistettiin ja siinä todettiin myönnetty lupa väärin perustein myönnetyksi edellä mainitulla perusteella. Hakkuiden osalta hakkuuilmoituksessa kaavailtuja hakkuita ei ole voitu aloittaa, sillä KHO on määrännyt useiden valituksien johdosta hakkuukiellon alueelle. Asikkala Asikkalan tapauksessa hakkuut on keskeytetty luonnonsuojelulain pakkokeinosäännöksen nojalla siksi aikaa, kun hakattavaksi suunnitellulla alueella saadaan tehtyä liito-oravaselvitys.

MMM:n vuonna 2002 julkaisemat työryhmämuistiot 2002:1 Tornionjokityöryhmän loppuraportti 2002:1b Slutrapport av arbetsgruppen för Torne älv 2002:2 Kotimaisen naudanlihatuotannon elvyttämistä selvittävä työryhmä. Loppuraportti 2002:3 Ortoilmakuvatietokantatyöryhmän muistio 2002:4 Siemenalan toimintaohjelman loppuraportti 2002:5 Ehdotus luonnonmukaisen elintarviketalouden painoaloiksi. Luonnonmukaisen tuotannon tutkimustarpeita arvioivan työryhmän muistio 2002:6 Metsämarja ja sienialan työryhmän muistio 2002:7 Kasvisten laadun omavalvontajärjestelmän kehittäminen 2002:8 Ehdotus luonnonmukaisen tuotannon valvonnan kehittämisestä 2002:9 Salaojituksen tavoiteohjelma 2020 2002:10 Maaseudun asunto- ja matkailurakentamisen kehittäminen 2002:11 Hyvä hallintotapa maataloushallinnossa 2002:12 Maaseutuelinkeinojen rahoituslainsäädöstyöryhmän muistio 2002:13 Kalastusmuseotoiminnan rahoitustyöryhmän mietintö

ISSN 0781-6723