4 Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980
- 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 3 2.1 Maastotutkimukset 3 2.2 Näytteiden käsittely 4 2.3 Kartat ja profiilit 4 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT 7 3.1 Orimattilan kunnan suot 7 3.1.1 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot sekä soiden laskusuhteet 9 3,1.2 Suotyypit ja ojitustilanne 9 3.1.3 Turvelajit, turpeen maatuneisuu s ja pohjamaalajit 1 0 3.1.4 Turvekerrostumat ja liekoisuus 1 1 3.2 Artjärven kunnan suot 1 1 3.3 Suokohtainen tarkastelu Orimattilassa 1 3 3.4 Suokohtainen tarkastelu Artjärvellä 5 4 4. SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET 6 0 4.1 Soveltuvuus kasvuturpeeksi 6 1 4.2 Polttoturve 6 2 4.2.1 Edellytykset 6 2 4.2.2 Polttoturpeeksi soveltuvat suot 6 4 5. YHTEENVETO 6 9 KIRJALLISUUTTA 7 0 Tekijän osoite : Erkki Raikamo Geologinen tutkimuslaito s 02150 Espoo 15
- 2-1. JOHDANTO Orimattilan ja Artjärven kuntien alueella olevia soit a tutkittiin geologisen tutkimuslaitoksen toimesta kesäll ä 1979. Aikaisemmin on tutkittu v. 1968 kolme suota. Alueen turvetutkimukset liittyivät osana Päijät-Hämee n seutukaavaliiton alueella suoritettavaan turvevaroje n kokonaisinventointiin, mikä tehtiin kauppa- ja teollisuus - ministeriön myöntämän määrärahan turvin. Turveinventointien tarkoituksena on palvella lähinn ä turpeen teollista hyväksikäyttöä. Erityisesti on tarka s - teltu soiden soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Tämän lisäksi selviävät kuitenkin myös turpeen ja soiden muu t käyttömuodot, kuten kasvuturve sekä soiden soveltuvuu s suojelutarkoituksiin. Päijät-Hämeen alueelta on aikaisemmin - v. 1972 - tehty alustava turvevaroja selvittelevä tutkimus (Päijät - Hämeen turvevarat ja niiden käyttöä koskeva yleisselvitys. P-H :n seutukaavaliitto julkaisu 4/72. Kyseinen selvity s perustuu pääpiirteissään vuoteen 1972 mennessä tutkittu i- hin soihin, joita on kaikkiaan 108 kpl eli 1/3 kaikist a Päijät-Hämeen peruskartoissa esiintyvistä yli 10 ha : n suuruisista soista (yhteensä 329 kpl). Tässä kokonaisselvityksessä on inventoitu kaikki ne suot, jotka ovat peruskartan (1 : 20 000) suokuvioitukse n mukaan vähintään 15 ha :n suuruisia.
- 7-3. S OISTUNEISUUS JA TURVEKERRc TUMA T 3.1 Orimattilan kunnan suo t Orimattilan kunnan alueella suoritetussa turvevaroje n kokonaisinventoinnissa on tutkittu kaikki yli 15 ha :n suuruiset suot, jotka on peruskartalla varustettu suokuvioilla sekä joitakin pienempiäkin. Täten tutkittuja soita o n kunnan alueella yhteensä 25 kpl, joista kaksi (suot n :o t 4 ja 14) eivät ole ns. geologisia soita (turvepaksuus o n vähemmän kuin 0,3 m). Orimattilan 23.n suon pinta-alan mukainen luokittelu on seuraava : yli - 100 ha 2 kp l 51-100 ha 2 kp l 31-50 ha 3 kp l 21-30 ha 2 kp l 15-20 ha 9 kp l alle - 15 ha 5 kp l Tutkittujen soiden sijoittuminen on esitetty kuvassa 2. 1. Salusjärvensuo 2. Pöyryssu o 3. Pyöräsuo 4. Järvisuo 5. Torniosu o 6. Majasuo 7. Kurkisuo 8. Kivijärvensuo 9. Soidinsu o 10. Sakarasu o 11. Polvensu o 12. Turvesuo 13. Pihjalasu o 14. 011osensuo 15. Salolansuo 16. Mieliäissuo 17. Kaidassuo 18. Kairessuo 19. Pottisuo 20. Pyöräsuo 21. Jursalansuo 22. Pöynyssuo 23. Ruotsinsu o 24. Tåkeasu ö 25. Mutkasu o 1. Valkeasuo 2. Kaakonsuo 3. Laavionsuo
- 8 - Kuva 2. Orimattilassa ja Artjärvellä tutkitut suot
- 9-3.1.1 Pinta-ala ja tutkimustarkkuustiedot sek ä soiden laskusuhtee t Orimattilassa tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 906 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 719 ha eli 79 % ja yl i kanden metrin 567 ha eli 63 %. Yhteispinta-alasta noi n 55 ha sijoittuu Myrskylän kunnan alueelle, sillä Pöyryssu o (n :o 2) sijaitsee ko. kuntien rajalla. Linjaverkostimenetelmällä tutkittuja soita on 6 kpl ja loput on tutkittu hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa on kaikkiaan 16 000 m ja tutkimuspisteitä 292 kpl, joista 238 o n yli 1 m :n ja 199 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetihey s on 3,2/10 ha. Orimattilan suot sijoittuvat korkeustasojen 58-117 m mp y (metriä merenpinnan yläpuolella) väliin. Suot kuuluvat pää - asiassa Porvoonjoen ja Pernajanjoen vesistöjen alueisiin. 3.1.2 Suotyypit ja ojitustilann e Orimattilan suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin "Rannikko - Suomen kermikeitaat" ja edelleen osa-alueeseen " Etelä-Suome n tasangon kermikeitaat" (Eurola 1962). Näillä on seuraavi a tunnusomaisia piirteitä : suo on muodoltaan kilpimäinen, jol - loin keskusta kohoaa loivasti reunoja korkeammalle. Suo n erottaa ympäristön mineraalimaista kapea osa, ns. laide, joka vaatii kivennäispitoisia vesiä. Yllä kuvatun tapainen suon muoto ja laideosa on nähtävissä mm. Mieliäissuon profiileis - sa (kuva 16). Parhaiten kehittyneitä keidassuotyyppejä tav a - taan Pöyryssuon (n :o 2) ja Mieliäissuon (n :o 16) luonnontilaisilla osilla. Erityyppiset rämeet ovat selvästi yleisimpinä suotyyppeinä. Soiden keskialueilla ne ovat yleensä karuja (pääasiassa rahka-, keidas- ja isovarpuista rämettä) ja muuttuvat asteittain suo n reunoille päin siirryttäessä ravinnerikkaammiksi (korpi- j a sararäme). Reuna-alueilla vallitsevat yleisesti korvet
- 10 - (varsinainen sekä ruoho- ja heinäkorpil. Avosuotyyppej ä esiintyy vähän luonnontilaisina. Merkittävimmät ovat Pöyry s - suon, Lakeasuon ja Mieliäissuon keskialueilla. Valtaosa Orimattilan soista on osittain tai kokonaan ojitettu. Ojitetuilla suoalueilla on nähtävissä usein eri-ikäi s - tä ojitustaj vanhaa ojitusta, jota on paikoin perattu j a syvennetty tai vanhojen ojien väleihin on useasti kaivett u tiheämpi ojaverkosto. Näin ollen lähes kaikki suotyypit ova t joko ojikko- tai muuttuma-asteella. 3.1.3 Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji..t Turvelajisuhteiltaan Orimattilan soilla vallitsevat rahka - valtaiset turpeet, noin 61 % :lla. Saravaltaisten turpeide n osuus on 38 % ja ruskosammalvaltaisten 1 %. Rahkavaltaisiss a turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmin tupasvilla a (38 %), sekä saravaltaisissa puunjäännöksiä (13 %) ja kortetta (6 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonai s - osuus on 16 % (vrt. taulukko 6, liitteessä 2). Orimattilan soiden turvekerroston keskimääräinen maatunei-, suur (H1-10) on 5,6, josta heikosti maatuneen (H 1_4 ) osan on 3,3 ja paremmin maatuneen (H5_10I 6,6. Topografisesti suot sijaitsevat yleisimmin tasaisella savi - kolla tai kallioperän painanteissa. Soiden pohjamaalajein a on yleisimmin savi tai siitti. Allasmaisten soiden pohjalla, saven päällä on toisinaan liejukerros osoittamassa suo n syntyneen vesistön umpeenkasvun seurauksena. Osa Orimattila n soista on syntynyt mineraalimaan soistumisena, usein metsä - palojen seurauksena. Metsäpaloja on saattanut suon kehity k- sen aikana olla useitakin. Näistä muistoina on nykyisi n nähtävissä turvekerrostumissa olevat hiilikerrokset. Moni l - la pienialaisilla soilla ovat niiden kehityksen ajan vallin - neet erilaiset puita kasvavat suotyypit, niistä osoituksena on edellä mainittu puunjäännöksiä sisältävien turpeide n melko suuri kokonaisosuus ja kohtalaisen runsas liekoisuus.
- 11-3.1.4 Turvekerrsotumat ja liekoisuu s Orimattilan soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 3, 3 metriä. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,0 m j a paremmin maatuneen 2,3 m. Yli yhden metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 3,6 m ja yli 2 m :n 3,9 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 7,6 m. Tutkituissa noissa on turvetta yhteensä noin 30 milj. m3, josta heikosti maatunutta on noin 32 % (9,5 milj. m3 ) ja pa - remmin maatunutta 68 % (20,5 milj. m3 ). Koko turvemääräst ä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 85 % (26 milj. m 3 ) ja yli kanden metrin 74 % (22 milj. m3 ). Soissa esiintyy liekoja 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähä n (1,6 %) ja 1-2 metrin syvyysvyöhykkeessä taas erittäin vähä n (0,5 %). Kyseiset prosenttiluvut tarkoittavat lahoamattoma n puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhykkeen sisältämästä turve - määrästä. Niinpä Orimattilan soiden pintaosassa on puut a yhteensä 140 000 m 3 ja pohjaosassa 36 000 m 3. 3.2 Artjärven kunnan suo t Artjärvellä tutkittiin kolme yli 15 hain suuruista suota. Ne ovat kooltaan 15, 70 ja 72 ha. Tutkittujen soiden sijaint i on esitetty kuvassa 2 (sivu 8). Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 157 ha, josta 130 h a eli 83 % on yli 1 m :n syvyistä ja 105 ha eli 67 % on yl i 2 m :n syvyistä aluetta. Yhteispinta-alasta noin 45 ha sijoittuu Lapinjärven kunnan puolelle, sillä Valkeasuo s i - jaitsee ko. kuntien rajalla. Linjaverkostomenetelmällä tutkittiin yksi suo ja muut suo t tutkittiin hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa on 1 150 rn ja tutkimuspisteitä 19 kpl, joista 16 on yli 2 m :n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,2/10 ha.
- 12 - Artjärven suot sijaitsevat korkeustasojen 52-60 m mpy vä - lillä. Suot kuuluvat Pernajanjoen vesistön alueeseen. Artjärven suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin "Rannikko - Suomen kermikeitaat" kuten Orimattilankin (ks, s. 9). Suo - tyypeistä selvästi yleisimpänä ovat erityyppiset rämeet. Ne ovat soiden keskialueilla yleensä harjuja ja muuttuva t hieman ravinnerikkaammiksi reunoille päin siirryttäessä. Avoimia rahkanevoja tavataan Laavionsuon keskialueella. Kaikki kolme suota ovat ojitettuja ; Laavionsuon harvaan j a Kaakonsuo sekä Valkeasuo melko tiheään. Molemmista jälkim - mäisistä on nostettu runsaasti pehkuturvetta. Turvelajisuhteiltaan Artjärven soilla vallitsevat rahkaval - taiset turpeet 69 % :lla. Saravaltaisia on noin 31 %. Rahka - valtaisissa turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmin tu - pasvillaa (34 %), varpuja (5 %) ja suoleväkköä (4 %) sek ä saravaltaisissa kortetta ja järviruokoa. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 5 % (vrt, taulukko 6 liitteessä 2). Artjärven soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s on 4,9, josta heikosti maatuneen (H 1_4 ) osan on 3,5 ja parem - min maatuneen (H5-10) 6,0. Suot sijaitsevat topografisesti tasaisella savipohjall a moreeni- ja harjupainanteissa. Artjärven soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 3,5 metriä, josta heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,1 m j a paremmin maatuneen 2,4 m. Soissa on turvetta yhteensä 5,5 milj. m3, josta heikosti ma a- tunutta on 32 % (1,8 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 68 % (3,7 milj. m3 ). Koko turvemäärästä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 82 % (4,5 milj. m3 ) ja yli kande n metrin noin 68 % (3,8 milj. m3 ).
- 13 - Soissa esiintyy liekoja molemmissa syvyysvyöhykkeissä erit - täin vähän (0,7 ja 0,6 %). Kyseiset prosenttiluvut tarkoit - tavat lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhyk - keet turvemäärästä. Niinpä Artjärven soiden pintaosassa o n puuta yhteensä 10 000 m 3 ja pohjaosassa noin 8 000 m 3. 3.3 Suokohtainen tarkastelu Orimattilass a Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Turve - teollisuuden kannalta merkittävimmistä soista on ohess a suokartta sekä muutamista linjaverkostomenetelmällä tutki - tuista maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Käytetty suonu - merointi noudattelee aikaisemmassa Päijät-Hämeen turve - varoja käsitelleessä selvityksessä (P-H :n seutukaavaliitto, julkaisu 4/72) käytettyä numerointia. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole yksityiskohtai - sesti tekstissä esitetty, on lisää taulukossa 5 (mm. keskisyvyys- ja kuutiomäärätietoja) ja taulukossa 6 (liitteet 1 ja 2). Viime mainitussa on esiteltynä turve - lajien suhteellinen (= prosenttinen) jakautuminen er i lisätekijöiden osalta suokohtaisesti esitettynä. Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttö - kelpoisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joide n turve on ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on tarkasteltu erikseen kenttä- ja laboratorioanalyysien perus - teella kappaleessa : "Polttoturpeeksi soveltuvat suot". 1. Salusjärvensuo (x = 67422, y = 5815) sijaitsee noi n 14 km Orimattilan kirkolta länsilounaaseen. Topografisest i suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa rajoit - tuen etelässä Salusjärveen Suon pinnan korkeus on noi n 86 m mpy. Salusjärvensuon pinta-ala on 16 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 6 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä.
- 14 - Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat suoraan Salusjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat järven ranta-alueella luhta - neva, muualla pääasiassa isovarpuinen räme. Suo on kauttaaltaan ojitettu, joten suotyypit ovat ojikkoasteella. Salusjärvensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea, jonka päällä on paksuhko liejukerros.
- 15 - Salusjärvensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 %. Saravaltaisia on 35 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa kortetta ja järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 11 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 5,0, josta heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatuneen osan 5,7. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,1 %I. Salusjärvensuossa on turvetta 0,280 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 33 % (0,093 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 67 % (0,187 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 93 % (0,260 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 86 % (0,240 milj. m3 ). Salusjärvensuon turpeesta osa soveltuu polttoturpeeksi. 2. Pöyryssuo (x = 67348, y = 4367) sijaitsee noin 12 km Ori - mattilan kirkolta kaakkoon, Orimattilan ja Myrskylän rajalla. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien ja harjun välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 61 m mpy. Pöyryssuon pinta-ala on 92 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 85 ha ja yli 2 m :n 80 ha. Tutkimuslinja a on 2 460 m ja tutkimuspisteitä 30 kpl, joista 24 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha (kuva4). Suo kallistuu loivasti sekä koillisen että kaakon suuntaan. Vedet laskevat Kenkijärvenojaan. Vallitsevana suotyyppinä o n keidasräme. Suolla on laajahkoja palaturpeennostoalueita. Osa suotyypeistä ovat harvahkon ojituksen seurauksena oji k - koasteella. Valtaosa suosta on luonnonilaista. Pöyryssuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,5 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,7 m ja paremmin maatu - neen osuus 1,8 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,5 m.
- 16 - Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea (kuva 5). Pöyryssuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 saraval - taisia on 39 % ja ruskosammalvaltaisia 1 Turpeen lisä - tekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvilla a ja varpuja ja saravaltaisissa kortetta. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, josta heikosti maatuneen osa n 3,5 ja paremmin maatuneen osan 6,3.
- 18 - Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän. Pöyryssuossa on turvetta 3,262 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 49 % (1,613 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 51 % (1,649 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 91 % (2,975 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 90 % (2,960 milj. m3 ). Pöyryssuo on varattu Päijät-Hämeen seutukaavassa suojelualueeksi. 3. Pyöräsuo (x = 67358, y = 43631 sijaitsee noin 10 km Ori - mattilan kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitse e harjun reuna-alueen painanteessa. Suon pinnan korkeus on n. 61 m mpy. Pyöräsuon pinta-ala on 11 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 3 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 3 kpl, joista 1 on yli 2 metrin syvyinen. Tutkimuspist e - tiheys on 2,7/10 ha. Suo kallistuu lounaan- lännen suuntaan. Vedet laskevat Ha u - tamyllynoj aan. Vallitsevina, suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme. Suotyypit ovat muuttuma-asteella. Pohjoisosissa o n pienialaisia pehkunnostohautoja. Pyöräsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,4 m, joka o n kokonaan paremmin maatunutta. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 1,7 m ja yli 2 metrin 2,1 m. Suon pohjama a - laji on pääasiassa silttiä. Pyöräsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 51 % ja sara - valtaisia on 49 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkava l- taisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puun - jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonai s - osuus on 25 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,4.
- 19 - Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,4 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %). Pyöräsuossa on turvetta 0,158 milj. m3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metrin sy - vyisellä suon osalla on 86 % (0,136 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 40 % (0,063 milj. m3 ). Pyöräsuo soveltuu parhaiten metsätalousmaaksi. 4. Järvisuo (x = 67369, y = 4359) sijaitsee noin 9 km Orimattilan kirkolta kaakkoon. Suon pinnan korkeus on noi n 58 m mpy. Suo kallistuu lounaaseen. Vedet laskevat Hautamyllynojaan. Suo on kuivatettu järvi, jossa pintakasvillisuuden alla o n noin 1-2 metrin paksuinen liejukerros. Järvisuo soveltu u parhaiten joko maa- tai metsätalousmaaksi. 5. Torniosuo (x = 67368, y = 4317) sijaitsee noin 6 k m Orimattilan kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitse e kallioiden ja harjun välisessä painanteessa. Suon pinna n korkeus on noin 68 m mpy. Torniosuon pinta-ala on 17 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 4 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,4/10 ha (kuva 6). Suo kallistuu etelän ja lännen suuntaan. Vedet laskevat Ko - larinlähteenojaan. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka on pää - asiassa ojikkoasteella. Torniosuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmin maatu - neen osuus 2,6 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys
- 20 - on 2,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea, paikoin hiekkaa. Torniosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 Saraval - taisia on 40 Turpeeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa kortetta j a puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 23 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 7,1, josta heikosti maatuneen osan 2,0 ja paremmin maatunee n osan 7,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,2 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,6 %).
- 21 - Torniosuossa on turvetta 0,455 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 4 % (0,017 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 96 % (0,438 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 89 % (0,405 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 64 % (0,290 milj. m3 ). Torniosuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 6. Majasuo (x = 67396, y = 4393) sijaitsee noin 10 km Ori - mattilan kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitse e moreenipeitteisten kalliomäkien painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 73 m mpy. Majasuon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 5 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha (kuva 71. Suo kallistuu sekä pohjoisen että etelän suuntiin. Vede t laskevat Kenkäjärvenojaan ja Syönnösojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa korpiräme j a keski- eteläosassa keidasräme. Suotyypit ovat muuttuma-asteella. Eteläosassa on melko laaja-alaisia pehkunnostoaluei - ta. Majasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m ja paremmin maatunee n osuus 2,1 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 3,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savi, jota peittää ohut lieju - kerros. Majasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 63 %. Saravalta i - sia on 37 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisis - sa runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä ja saravaltaisiss a puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 30 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 6,0, josta heikosti maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatunee n osan 6,7.
- 22 - Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä (0,3 ja 0,8 %). erittäin vähä n Majasuossa on turvetta 0,536 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 22 % (0,116 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 78 % (0,420 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 76 % (0,405 milj. m 3 ) ja yl i 2 m :n 56 % (0,300 milj. m 3 ). Majasuon turve soveltuu polttoturpeeksi.
- 23-7. Kurkisuo (x = 67417, y = 4194) sijaitsee noin 13 km Orimattilan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien ja harjun välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 83 m mpy. Kurkisuon pinta-ala on 14 ha, josta yli yhden metrin syvyista aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha (kuva 8). Suo kallistuu loivasti kaakkoon. Vedet laskevat Huhdanojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat reunoilla leveähkät korpi-
- 24 - vyöhykkeet (varsinainen korpi) ja keskialueella rahka- j a isovarpuinen räme. Suotyypit ovat ojikkoasteella. Kurkisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,7 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmin maa - tuneen osuus 3,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savi, jota peit - tää ohut liejukerros. Kurkisuossa on saravaltaisia turpeita noin 65 %. Rahkavaltaisia on 35 %. Turpeen lisäteki.jöinä tavataan saravaltaisi s- sa runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvilla a ja suoleväkköä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 50 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 6,4, josta heikosti maatuneen osan 3,0 ja paremmin maatunee n osan 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,7 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,9 %). Kurkisuossa on turvetta 0,521 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 2 % (0,010 milj. m3 ) j a paremmin maatunutta 98 % (0,511 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyi - sellä suon osalla on 83 % (0,432 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 71 % (0,340 milj. m3 ). Kurkisuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 8. Kivijärvensuo (x = 67434, y = 41841 sijaitsee noin 13 k m Orimattilan kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitse e kallioisten moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 85 m mpy. Kivijärvensuon pinta-ala on 48 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 30 ha. Tutkimuslinjaa on 1 790 m ja tutkimuspisteitä 31 kpl, joista 18 kpl on yl i 2 m :n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 6,5/10 ha (kuva 9).
- 25 - Suo kallistuu sekä etelän että luoteen suuntiin. Vedet laskevat Huhdanojaan ja Möllinojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat pääasiassa ojikkoasteella. Suon itälaidass a on umpeenkasvava Kivijärvi. Kivijärvensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,1 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m ja paremmi n maatuneen osuus 2,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,5 m ja yli 2 metrin 4,2 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 6,0 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea, jonka päällä on keskimäärin 0,5 m :n paksuinen liejukerros.
- 26 - Kivijärvensuossa on saravaltaisia turpeita noin 51 %. Rah - kavaltaisia on 47 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Turpeen listäekijöinä tavataan saravltaisissa runsaimmin puunjää n - nöksiä ja järviruokoa ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien tarpeiden kokonaisosuus on 28 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, josta heikost i maatuneen osan 3,5 ja paremmin maatuneen osan 6,1. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,1 %). Kivijärvensuossa on turvetta 1,501 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 23 % (0,350 milj. m3 ) ja paremmin maatunee n 77 % (1,151 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 82 % (1,225 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 78 % (1,170 milj. m3 ). Kivijärvensuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi. 9. Soidinsuo (x = 67432, y = 4251) sijaitsee noin 6 km Ori - mattilan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e moreenipeitteisten kalliomäkien välisessä painanteessa. Suo n pinnan korkeus on noin 92 m mpy. Soidinsuon pinta-ala on 26 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 6 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimus - pistetiheys on 2,3/10 ha (kuva 10).. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Loironojaan. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka on osak - si ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Soidinsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m ja paremmin maatu - neen osuus 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,3 m. Suon pohjamaalajina on pääasiassa ohuen liejun peittäm ä savi.
- 27 - Soidinsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 57 Saraval - taisia on 37 % ja ruskosammalvaltaisia 6 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa j a saravaltaisissa puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 7 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen osan 3,7 ja paremmi n maatuneen osan 6,1. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,8 ja 0,1 %). Soidinsuossa on turvetta 0,780 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 22 % (0,173 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 78 % (0,607 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 77 % (0,600 milj. m 3 ja yli 2 m :n 58 % (0,450 milj. m 3 ).
- 28 - Soidinsuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 10. Sakarasuo (x = 67453, y = 41901 sijaitsee noin 12 km Orimattilan kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitse e moreenipeitteisten kalliomäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 90 m mpy. Sakarasuon pinta-ala on 16 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 13 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteitä on 5 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,1/10 ha (kuva 11), Suo kallistuu loivasti länsi-lounaaseen. Vedet laskeva t Möllinojaan. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillaräme, jok a on muuttuma-asteella tiheän ojituksen seurauksena.
- 29 - Sakarasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,5 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m ja paremmin maa - tuneen osuus 2,4 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisy - vyys on 4,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,8 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. jonka päällä o n 0,5-0,8 metriä liejua. Sakarasuossa on saravaltaisia turpeita noin 64 %. Rahkava l - taisia on 36 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisi s - sa runsaimmin puunjäännöksiä ja järviruokoa ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden ko - konaisosuus on 18 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 5,5, josta heikosti maatuneen osan 3,4 ja paremmin maatuneen osan 6,3. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä kohtalaisest i (2,3 %). Sakarasuossa on turvetta 0,563 milj. m 3, josta heikosti ma a- tunutta on 30 % (0,169 milj. m3 ), ja paremmin maatunutt a 70 % (0,394 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (0,455 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 71 % (0,400 milj. m3 ). Sakarasuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 11. Polvensuo (x = 67468, y = 42301 sijaitsee noin 9 k m Orimattilan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijait - see kallioperän painanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 80 m mpy. Polvensuon pinta-ala on 18 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 12 ha. Hajatutkimuspisteitä on 5 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimus - pistetiheys on 2,8/10 ha. Suo kallistuu loivasti koilliseen. Vedet laskevat Myllyojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat erittäin vetiset luhtaneva ja
- 30 - nevakorpi. Vain suon eteläisin osa on ojitettu. Polvensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,3 m ja paremmin maa - tuneen osuus 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea, jonka päällä o n liejua. Polvensuossa on sekä sara- että rahkavaltaisia turpeita noi n 50 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäannöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, josta heikost i maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatuneen osan 6,7. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,4 %) j a 1,2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisesti (2,1 %). Polvensuossa on turvetta 0,342 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 67 % (0,230 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 33 % (0,112 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyi - sellä suon osalla on 92 % (0,315 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 74 % (0,252 milj. m3 ). Polvensuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalousmaaksi. 12. Turvesuo (x = 67508, y = 4216sijaitsee noin 11 k m Orimattilan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijait - see kallioiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 90 m mpy. Turvesuon pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metrin syvyi s- tä aluetta on 11 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 4 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha (kuva 12).. Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Kupero-ojaan.
- 32 - Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,7 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (0,7 %). Turvesuossa on turvetta 0,306 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 15 % (0,045 milj. m3) ja paremmin maatunutt a 85 % (0,261 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 93 % (0,286 milj. m3) ja yli 2 m : n 91 % (0,280 milj. m 3 ). Turvesuon turve soveltuu käytettäväksi polttoaineena. 13. Pihlajasuo (x=67522, y = 42991 sijaitsee noin 7 km Orimattilan kirkolta pohjoiseen. Topografisesta suo sijaitse e loivasti viettävällä savikolla. Suon pinnan korkeus o n noin 73 m mpy. Pihlajasuon pinta-ala on 18 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 7 ha. Hajatutkimuspisteitä on 3 kpl, josta 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,6/10 ha (kuva 13).
- 31 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa isovarpuine n räme sekä reuna-alueilla ruoho- ja heinäkorpea. Suotyypi t ovat tiheän ojituksen seurauksena muuttuma-asteella. Turvesuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m ja paremmin maatunee n osuus 2,2 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,5 metriä. Suo n pohjamaalaji on pääasiassa savea. Turvesuossa on saravaltaisia turpeita noin 69 Rahkaval - taisia on 31 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltai - sissa runsaimmin varpuja ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 21 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, josta heikosti maatuneen osa n 3,4 ja paremmin maatuneen osan 6,1.
- 33 - Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Renkojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja isovarpuine n räme, jotka ovat muuttuma-asteella. Lisäksi suolla on pieni - alaisia turpeennostohautoja. Pihlajasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jok a on kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 2,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Pihlajasuossa on saravaltaisia turpeita noin 85 %. Rahkaval - taisia on 9 % ja ruskosammalvaltaisia 6 %. Turpeen lisäte - kijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksi ä ja kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonai s - osuus on 57 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,1 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,2 %). Pihlajasuossa on turvetta 0,318 milj. m3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 69 % (0,220 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 48 % (0,154 milj. m3 ). Pihlajasuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 14. 011osensuo (x = 67407, y = 43571 sijaitsee noin 6 km Orimattilan kirkolta kaakkoon. Alue on silttipohjaista, soistuvaa kangasta, jolla ei ole turvekerrostoa. 15. Salolansuo 1. Kolunsuo (x = 6742, y = 4339) sijaitse e noin 4 km Orimattilan kirkolta kaakkoon, Orimattila-Loviis a -radan varressa. Topografisesti suo sijaitsee harjun j a moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 80 m mpy. Salolansuon pinta-ala on 36 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Hajatutkimus-
- 34 - pisteitä on 6 kpl, joista 5 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,6/10 ha (kuva 14). Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Piurunojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat muuttuma-asteella. Suolta on nostettu melko runsaasti pehkuturvetta. Salolansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m ja paremmin maatuneen osuus 1,1 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea.
- 35 - Salolansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 59 %. Saravaltaisia on 41 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkaval - taisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puun - jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 43 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, josta heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatunee n osan 8,0. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähä n (0,9 ja 0,4 %). Salolansuossa on turvetta 0,840 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 50 % (0,420 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 50 % (0,420 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 77 % (0,650 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 62 % 0,520 milj. m3 ). Salolansuon turve ei sovellu polttoturpeeksi paksun heikos - ti maatuneen pintakerroksen takia. Suo soveltuu pehkuturpee n tuottamiseen ja/tai metsänkasvatukseen. 16. Mieliäissuo (x = 67453, y = 4383) sijaitsee noin 7 k m Orimattilan kirkolta itään, Uuteenkylään johtavan tien va r - ressa. Topografisesti suo sijaitsee moreenipeitteisten kal - lioiden ja harjun välisessä painanteessa. Suon pinnan kor - keus on noin 84 m mpy. Suo on tutkittu v. 1968. Mieliäissuon pinta-ala on 150 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 135 ha ja yli 2 m :n 125 ha. Tutkimuslinjaa on 3 700 m ja tutkimuspisteitä 48 kpl, joista 32 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,2/10 h a (kuva 15). Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Paiminojaan. Mieliäissuo on tyypillinen keidassuo, joten vallitsevina suo - tyyppeinä ovat keidasräme ja silmäkeneva sekä tupasvillaja rahkakuljuneva. Suotyypit ovat miltei täysin luonnontilaisia.
- 37 - Mieliäissuon turvekerrostumien keskipaksuus on 5,0 m. Tä s - tä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,2 m ja paremmi n maatuneen osuus 3,8 m. Yli metrin syvyinen alueen keskisy - vyys on 5,1 m ja yli 2 metrin 5,3 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 7,6 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a savea, jonka päällä esiintyy paikoin ohut liejukerro s (kuva 16). Mieliäissuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 84 %. Saravaltaisia on 16 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 3 %. Turvekerrostuman keskimaatu - neisuus on 5,4, josta hiekosti maatuneen osan 3,1 ja paremmin maatuneen osan 6,3. Liekoja ei ole tähystetty. Mieliäissuossa on turvetta 7,400 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 24 % (1,800 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 76 % (5,600 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 93 % (6,900 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 89 % (6,600 milj. m 3 Z. Mieliäissuo on varattu Päijät-Hämeen seutukaavassa suojelukohteeksi. 17. Kaidassuo (x = 7466, y = 4384) sijaitsee noin 7 km Or i- mattilan kirkolta itään. Topografisesti suo sijaitsee harjualueen ja moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 80 m mpy. Kaidassuon pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 3 kpl, joista yksi on yli 2 metrin syvyinen. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha. Suo kallistuu lounaaseen. Vedet laskevat Letkunojaan. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillaräme, joka on osaks i ojikko-, osaksi muuttuma-asteella.
- 39 - Kaidassuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m. Täst ä on heikosti maatuneenturpeen osuus 0,8 m ja paremmin maatu - neen osuus 1,3 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä ja hiekkaa. Kaidassuossa on rahkavaltaisia tur.peita noin 75 % ja sara - valtaisia 25 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavalta i - sissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puunjään - nöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 32 %. Turvekerrostuman keskimaatuenisuus on 6,4, jost a heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatuneen osan 8,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,6 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,2 %). Kaidassuossa on turvetta 0,252 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 40 % (0,100 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 60 % (0,152 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 83 % (0,210 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 50 % (0,125 milj. m3 ). Kaidassuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 18. Kairessuo (x = 7463, y = 4395) sijaitsee noin 8 km Or i - mattilan kirkolta itään. Topografisesti suo sijaitsee ka h- den harjuselänteen välisessä painanteessa. Suon pinnan ko r - keus on noin 85 m mpy. Kairessuon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 17 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimuspisteitä on 6 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,0110 ha (kuva 15, sivu 36). Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Seponjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja silmäkenev a sekä lyhytkortinen neva. Suon pohjoisosa on luonnontilassa, mutta eteläisin osa on ojikkoasteella.
- 40 - Kairessuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,6 m ja paremmi n maatuneen osuus 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea, jonk a päällä on ohut liejukerros. Kairessuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 78 %. Sarava l - taisia on 22 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltai - sissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puunjään - nöksiä ja kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 24 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 6,9, josta heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maa - tuneen osan 7,6. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä vähän (0,8 %). Kairessuossa on turvetta 0,770 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 42 % (0,320 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 58 % (0,450 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 84 % (0,646 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 74 % (0,570 milj. m3 ). Kairessuo on varattu Mieliäissuon yhteydessä Päijät-Hämee n seutukaavassa suojelualueeksi. 19. Pottisuo (x = 67484, y = 4384) sijaitsee noin 8 km Or i - mattilan kirkolta itäkoilliseen. Topografisesti suo sijait - see harjuselänteiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 83 m mpy. Pottisuon pinta-ala on 95 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 85 ha ja yli 2 m :n 75 ha. Tutkimuslinjaa on 2 710 m ja tutkimuspisteitä 29 kpl, joista 21 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 h a (kuva 17). Suo kallistuu lounaaseen. Vedet laskevat Letkunojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja lyhytkortine n neva, jotka ovat nykyisin ojikko- ja muuttuma-asteella.
- 42 - Pottisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,9 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,4 m ja paremmin ma a- tuneen osuus 2,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 4,1 m ja yli 2 metrin 4,3 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 5,7 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a savea (kuva 18). Pottosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 76 %. Sarava l - taisia on 24 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavalta i - sissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 9 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, josta heikost i maatuneen osan 3,2 ja paremmin maatuneen osan 6,1. Liekoja ei ole tähystetty. Pottisuossa on turvetta 3,705 milj. m3, josta heikosti maatu - nutta on 36 % (1,330 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 64 % (2,375 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyi - sellä suon osalla on 94 % (3,485 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 87 % (3,225 milj. m3 ). Pottisuon pintaosan turve soveltuu kasvuturpeeksi ja pohja - osan polttoturpeeksi. 20. Pyöräsuo (x = 67507, y = 43931 sijaitsee noin 10 km Ori - mattilan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e harjuselänteiden ja moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 90 m mpy. Pyöräsuon pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden metrin syvyi s- tä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimuspis - teitä on 5 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Palojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tupas - villaräme. Suolla on vanha, umpeutunut ojitus, sekä uude t ojalinjat.
- 44 - Pyöräsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 1,7 m ja paremmin maatuneen osuus 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,0 m ja yli. 2 metrin 3,4 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 3,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa siltti ä ja savea. Pyöräsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 71 %. Saravaltai - sia on 29 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä ja saravaltaisiss a puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 19 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 5,2, josta hiekosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatunee n osan 8,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,6 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Pyöräsuossa on turvetta 0,792 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 64 % (0,510 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 36 % (0,282 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyi - sellä suon osalla on 75 % (0,600 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 64 % (0,510 milj. m3 ). Pyöräsuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 21. Jursalansuo (x = 67532, y = 4348) sijaitsee noin 9 k m Orimattilan kirkolta pohjoiskoilliseen. Topografisesti su o sijaitsee kallioisten mäkien ja harjun välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 85 m mpy. Jursalansuon pinta-ala on 34 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuslinja a on 1 030 m ja tutkimuspisteitä 13 kpl, joista 11 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha (kuva 19). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Köylijokeen.
- 45 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja rahkaräme sek ä reunoilla korpiräme. Suotyypit ovat ojikkoasteella tiheähkön ojituksen seurauksena. Jursalansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,9 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 2,1 m ja paremmin maatuneen osuus 1,8 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 4,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea (kuva 20). Jursalansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 67 Sara - valtaisia on 31 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %, Turpeen
- 46 - lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa kortetta ja puunjäännöksiä. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 1 0 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, josta heikost i maatuneen osan 3,5 ja paremmin maatuneen osan 5,6. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,01 %). Jursalansuossa on turvetta 1,317 milj. m 3,josta heikosti
- 47 - maatunutta on 53 % (0,694 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 47 % (0,623 milj, m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 74 % (0,975 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 62 % (0,820 milj. m 3 ). Jursalansuon turve soveltuu parhaiten kasvuturpeeksi. 22. Pöynyssuo (x = 67541, y = 4354) sijaitsee noin 10 km Orimattilan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitsee moreenipeitteisten kalliomäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 84 m mpy. pöynyssuon pinta-ala on 19 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha (kuva 21).
- 48 - Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Köylijokeen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka on pää - asiassa muuttuma-asteella. Pöynyssuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen osuus 1,9 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa reunoill a hiekkaa ja keskialueella savea. Pöynyssuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 %. Rahkavaltaisia on 36 % ja ruskosammalvaltaisia loput,. 4 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjään - nöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 29 %. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,2, josta heikosti maatuneen osan 3, 5 ja paremmin maatuneen osan 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,9 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Pöynyssuossa on turvetta 0,394 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 10 % (0,038 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 90 % (0,356 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (0,315 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 53 % (0,210 milj. m3 ). Osa Pöynyssuon turpeesta soveltuu polttotureeksi. 23. Ruotsinsuo (x = 67514, y = 4442 ). sijaitsee noin 15 km Orimattilan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijai t- see harjun ja kalliomäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 84 m mpy. Ruotsinsuon pinta-ala on 19 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspis - teitä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha (kuva 22).
- 49 - Suo kallistuu sekä etelän että pohjoisen suuntiin. Vede t laskevat Paasillanojaan. Suo on pääasiassa vanhaa pehkuturpeennostoaluetta. Ruotsinsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 4,4 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m ja paremmin maatuneen osuus 3,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,8 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa ohuen liejun peittämää savea. Ruotsinsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 62 Saraval - taisia on 38 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin suoleväkköä ja saravaltaisissa järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävienturpeiden kokonaisosuus on 1 2 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, josta heikost i maatuneen osan 3,4 ja paremmin maatuneen osan 5,9.
- 50 - Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2,0 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,1 %). Ruotsinsuossa on turvetta 0,836 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 24 % (0,200 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 76 % (0,636 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 79 % (0,660 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 53 % (0,440 milj. m 3 ) Osa Ruotsinsuon turpeesta soveltuu polttoturpeeksi. 24. Lakeasuo (x = 67567, y = 4443) sijaitsee noin 18 km Ori - mattilan kirkolta koilliseen, Nastolan rajalla, Lahti-Kouvol a -radan varressa. Topografisesti suo sijaitsee Salpausselält ä etelään viettävällä loivalla rinteellä. Suon pinnan korkeu s vaihtelee noin 108-117 m mpy. Lakeasuon pinta-ala on 154 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 110 ha ja yli 2 m :n 60 ha. Tutkimuslinjaa on 4 310 m ja tutkimuspisteitä 61 kpl, joista 31 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 h a (kuva 23). Suo kallistuu sekä etelän että idän suuntiin. Vedet laskeva t Hiirenojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa (A- j a B-linjastot) muuttuma-asteella olevat tupasvilla- ja isova r- puinen räme. Eteläisimmän landekkeen keskiosa on luonnonti - laista lyhytkorsi- ja saranevaa. Lakeasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m.. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 0,8 m ja paremmin maatuneen osuus 2,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 3,1 m ja yli 2 metrin 3,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,5 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekka a ja paikoin pohjalla on kallio (kuva 24). Lakeasuossa on saravaltaisia turpeita noin 61 %.
- 52 - Rahkavaltaisia on 39 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin suoleväkköä, järviruokoa ja puu n jäännöksiä sekä rahkavaltaisissa tupasvillaa ja suoleväkköä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 22 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, josta heikosti maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatuneen osan 6,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,8 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %).
- 53 - Lakeasuossa on turvetta 4,596 mi1j. m3, josta heikosti maa - tunutta on 25 % (1,160 milj. m3 1 ja paremmin maatunutt a 75 % (3,436 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 74 % (3,410 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 48 % (2,220 milj. m3 ). Lakeasuon pohjoisin osa sekä kaikkein eteläisin landek e soveltuvat polttoturpeeksi. Keskialueen luonnontilainen os a on osoitettu Päijät-Hämeen seutukaavassa suojelualueeksi. 25. Mutkansuo (x = 47474, y = 4222) sijaitsee noin 10 k m Orimattilan kirkolta länsiluoteeseen. Topografisesti su o sijaitsee kallioperän pohjois-etelä-suuntaisessa paina n - teessa. Suon pinnan korkeus on noin 83 m mpy. Mutkansuon pinta-ala on 11 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 6 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 5,4/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskeaat Polvensuon (n :o 11 ) läpi Myllyojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rehevät sararäme ja korpirä - me sekä luhtaneva ja neva korpi. Suon läpi virtaava oj a aiheuttaa runsasta vetisyyttä suon eteläosassa. Mutkansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,5 m ja paremmin maa - tuneen turpeen osuus 0,9 m. Yli 2 metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa 0,5-2 m :n pak - suisen liejun peittämää savea. Mutkansuossa on saravaltaisia turpeita noin 65 %. Rahkava l - taisia on 35 %, Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltai - sissa runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa suole - väkköä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 29 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, josta