GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1 Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981

SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 5 Tutkimusaineiston käsittely 5 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELUA 5 4 Soistuneisuus ja suotyypit 5 4 Turvekerrostumien paksuus ja maatuneisuus 5 4 Turvelajijakauma ja liekoisuus 5 5 Laboratoriomääritysten tuloksia 5 5 Soiden soveltuminen turvetuotantoon 5 6 YHTEENVETO 5 8 LIITTEET LIITE 1 Numerotietoja Karttulassa tutkituist a soista LIITE 2 Tutkittujen soiden turvelajien prosent - tinen jakauma LIITE 3 Suokartoissa ja profiileissa käytety t merkinnät

- 3 - JOHDANTO Osana Geologisen tutkimuslaitoksen tehtäväksi annettu a valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointia tehtiin v. 197 9 turvetutkimuksia Karttulan kunnan alueella. Työ tehtiin yhteis - työssä Karttulan kunnan kanssa ja selvityksen kohteeksi otettiin kaikki kunnan alueen huomattavimmat suot 20-30 ha :n mi - nimikokoon saakka. Jo turvetuotannossa olevat suot jätettii n tutkimuksen ulkopuolelle. Tähän esitykseen on koottu tutkimus - ten tulokset ja niiden perusteella on selvitelty inventoituje n 20 suon käyttömandollisuuksia ja erityisesti poltto- ja kasvuturpeen saantia. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin linjatutkimusmenetelmällä. Tällöin tutkittavalle suolle laadittiin linjasto, joka koostu u suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sit ä vastaan kohtisuoraan olevista poikkilinjoista, jotka ovat taval - lisesti 400 m :n välein. Tutkimuspisteet sijaitsevat linjastoll a 100 m :n välein, suon reunoilla usein myös tiheämmässä syvyyssuh - teiden selvittämiseksi. Joitakin pienikokoisia hyvin metsäisi ä soita tutkittiin hajapisteitä käyttäen. Kuvasta 1 selviää tutkittujen soiden sijainti. Siinä lin - jastoa käyttäen tutkitut suot on merkitty vinoviivoituksella j a hajapistein tutkitut pisteytyksellä. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja vaaitukset pyritty kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tut - kimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (peit - tävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeill ä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mandolliset hakkuut. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji, maa - tuneisuus (H 1-10), kosteus ja kuituisuus. Maatumattoman puuai - neksen ns. liekoisuuden, selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen saakka. Mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä labora-

- 4 - Karttulassa tutkitut suo t 1. Lojunsuo 9. Tervalamminsuo 17. Mustasuo 2. Murasuo 10. Soidinneva 18. Aukeaneva 3. Konttilandensuo 11. Viinharjunneva 19. Heinäselkee 4. Loijeikkosuo 12. Torakkalamminneva 20. Rahkasuo 5. Suolamminsuo 13. Sikosuo 21. Piinkäneva 6. Kauppisneva 14. Suurisuo 22. Humalasuo 7. Ylölänneva 15. Iso Riutpineva 23. Mustalandensuo 8. Heilikansuo 16. "Kohisevanpuronsuo" 24. Sarvisuo 25. Heinäsuo Kuva 1. Karttulassa tutkitut suot.

- 5 - toriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustaisivat mandollisimman hyvin kyseisen suon turve - kerrostumaa. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteiden ph ja vesipi - toisuus kuivaamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Kuivatuist a turvenäytteistä määritettiin 81 5 ± 25 C : ssa hehkuttamalla tuhkapi - toisuus, ja osasta näytteitä lämpöarvo Gallenkampin ballistisel - la pommikalorimetrillä. Jokainen ilmoitettu tehollinen lämpöar - vo on kolmen määrityksen kaskiarvo. Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suo n turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatu - neen pintakerroksen paksuus eri puolilla suota, sekä suon pinnan kaltevuus. Turpeen käytön kannalta merkittävimpien soide n kerrostumia on havainnollistettu poikkileikkausprofiilein. Se - litykset käytetyistä merkinnöistä ovat liitteessä 3. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämät - tömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 1). Siinä oleva t turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin hei - kosti maatuneen pintakerroksen (H 1-4), paremmin maatuneen poh - jakerroksen (H 5-10) ja koko turvekerrostuman (H 1-10) osalta erikseen koko suon, yli 1 m :n ja yli 2 m :n syvyisille suonosil - le. Keskimaatuneisuuksien muutokset ovat niin pieniä, ettei nii - den laskeminen eri syvyisille suonosille ole tarpeellista. Pin - ta-alat määritettiin suokartoilta planimetrillä. Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 2. Siinä turvelaji t on jaettu rahka- ja saravaltaisiin. Ruskosammalvaltaisia turve - lajeja ei esiintynyt. Rahkavaltaiset on jaettu rahka- ja sararahkaturpeisiin ja saravaltaiset vastaavasti sara- ja rahkasara - turpeisiin. Nämä on edelleen jaettu ryhmiin vallitsevien lisä - tekijöiden mukaan. Erikseen on laskettu puunjäännöksiä sisältä - vien turvelajien kokonaisosuus. Taulukon keskiarvorivi saatii n laskemalla turvelajien kokonaismäärien prosenttiosuudet kok o tutkitusta turvemäärästä.

- 6 - Liekojen määrää, eli soiden liekoisuutta, ja jakautumist a on selvitetty laskemalla ns. Pavlov - in menetelmää soveltaen lie - kojen prosentuaalinen osuus turvekerrostuman tilavuudesta (liit e 1). Prosentit on laskettu turvekerrostuman 0-1 m :n, 1-2 m : n ja 0-2 m :n syvyysväleille koko suon osalta. Liekoisuus on luokiteltu seuraavasti : alhainen (alle 1 %), melko alhainen (1-2 %), keskimääräinen (2-3 %), korkea (3-4 %) ja erittäin korkea (yli 4%). Soista on kirjoitettu suoselostukset, joista selviää suo n sijainti, ympäristön topografia ja suon koko. Sitten kuvataa n suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajankohtana. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitel - lään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta missä maatuneisuus o n korkeintaan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää ker - rostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H 5-6) ja/ta i hyvin (H 7-10) maatunut, mutta siinä voi esiintyä heikostiki n maatuneita kerroksia. Suon keskustan turvekerrostuman rakentees - ta on lyhyt kuvaus. Turvenäytteistä suoritetuista laboratoriomäärityksistä esitetään ph :n, tuhkapitoisuuden (% :eina kuivapai - nosta, vesipitoisuuden (% :eina märkäpainosta) ja kuivan turpeen tehollisten lämpöarvojen keskiarvot ja vaihteluväli. Keskiarvoja laskettaessa on näytesarjan alin 20-30 cm :n pituinen näy - te jätetty huomioimatta. Alinpaan näytteeseen vaikuttaa suon poh - jan mineraalimaa, toisaalta tämä osa jää turvetuotannossa käyttämättä. Suon aivan pinnimmainen kerros on jätetty huomioimatta, jos se on katsottu tulevan poistetuksi ennen polttoturvetuotantoa. Lopuksi on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttö - mandollisuudesta ja siihen vaikuttavista eri tekijöistä. Turve - tuotantoon soveltuvista soista on esitetty arvio tuotantokelpoi - sesta alasta ja sen sisältämästä luonnontilaisesta turvemäärästä.

- 7 - TUTKITUT SUOT 1. Lojunsuo (kl. 3242 02, x = 6963, y= 504) sijaitsee noi n 17 km Karttulan kirkolta etelään. Suo rajoittuu etelässä Pien i Petäjäjokeen, lännessä peltoihin ja muualla alavaan moreenimaas - toon (kuva 2). Kulkuyhteydet ovat hyvät lähelle länsireunaa, mutta muualle heikot. Pinta-ala on noin 115 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 93 ha ja yli kanden metrin 5 4 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa TR- ja RR-mu, reunoilla IR-mu. Jokivarsi on RhK-mu. Puusto on tiheää ja kes - kinkertaisen tiheää ja taimisto- ja riukuasteella. Suolla o n tehty harvennushakkuita. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suolla o n vanha ja uusi ojitus. Suon pinta viettää loivasti etelään. Kui - vatusmandollisuudet ovat heikohkot joen läheisyydessä. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,15 m. Tästä on pintakerrosta 0,33 m ja pohjakerrosta 1,82 m. Keski- ja itä - osat ovat yli 2 m syviä. Suon pohja on muodoltaan tasainen j a sen maalaji on pääasiassa liejua, jota on parhaimmillaan noi n 3 m paksulti ja sen alla on savi. Lojunsuon turvekerrostuma on täysin rahkavaltainen. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 35 %. Yleisimmät turvelaji t ovat ErS- (27 %), LCS- (23 %) ja CS-turve (16 %). Korteen ja j ärviruo - on jäännöksiä esiintyy runsaasti pohjakerroksissa (liite 2). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 7,4. Keskustassa on heikosti maatunee n turpeen osuus suurin, mutta pääosa turvekerrostumasta on hyvin maatunutta turvetta (kuva 3). Liekoja esiintyy keskustassa vähän, mutta reunempana run - saasti. Keskiarvona on liekoisuus vain keskimäärinen (2,6 %), mutta 0-1 m :n syvyysvälillä erittäin suuri (5,7 %, liite 1). Pisteeltä A 400-100 otetuissa turvenäytteissä ph vaihtelee välillä 3,2-4,0 ja keskiarvo on 3,65, vesipitoisuu s vaihtelee välillä 86,5-92,1 % ja keskiarvo on 89,2 %. Tuhka - pitoisuus on keskimäärin 2,1 % ja vaihteluväli on 1,6-3,2 %. Tehollisten lämpöarvojen vaihteluväli on 19,2-23,3 MJ/kg j a keskiarvo 22,1 MJ/kg.

- 8 - Lojunsuossa on turvetta noin 2,4 milj.m 3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 2,0 milj.m 3 ja yli kahden metrin 1,3 milj.m 3, Polttoturvetuotantoa ajatellen suoll a on hyvä muoto ja sijainti, se on ojitettu ; turvekerrosto o n homogeeninen, kerrosjärjestys selkeä ja turve on pitkälle maatunutta. Tuhkapitoisuus on alhainen, turve melko kuivaa ja lämpöarvo korkea. Haittatekijöitä ovat pintakerroksen korkea liekoisuus ja ennen kaikkea kuivatusvaikeudet, mistä johtuen suo n pohjaosaa ei saada ojittamalla kuivaksi. Tuotantokelpoista aluetta on noin 70 ha, jolla on turvetta noin 1,4 milj. suo-m 3.

Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,61 m. Tästä on pintakerrosta 1,01 m ja pohjakerrosta 2,60 m. Suo syvene e nopeasti reunaosistaan. Suon pohja on muodoltaan hieman epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Syvimmissä kohdissa on ohut kerros liejua suon pohjalla.

- 10-2. Murasuo (kl. 3242, x= 6962 y= 508) sijaitsee noin 21 k m Karttulan kirkolta etelään. Landekkeinen ja saarekkeinen su o rajoittuu pohjoisessa ja idässä harjuun, muualla lohkareisee n moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat suon pohjoisosan lähelle mel - ko hyvät. Suo on tutkittu hajapistein (kuva 4). Pinta-ala on noi n 90 ha,,mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 33 h a ja yli kanden metrin 13 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat Muralammen ympäristössä IR - ja RR-mu, reunoilla KgR-mu. Keskellä on VK- ja KR-muuttumaa. Luoteisosa LkN-,RR- ja TR-muuttumaa. Melko tiheä puusto on reu - noilla pinotavara- ja osin tukkipuuasteella, keskustassa riuku - asteella. Suoalasta on ojitettu noin 90 %. Suolla on vanha j a uusi ojitus. Suon pinta viettää länteen. Kuivatusmandollisuude t ovat hyvät luoteeseen. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,27 m. Tästä o n pintakerrosta 0,39 m ja pohjakerrosta 1,88 m. Suolla on kolm e pientä yli 2 m :n syvyistä allasta. Suon pohja on muodoltaan mel - ko epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Murasuossa on rahkavaltaista turvetta 67 % ja saravaltais - ta 33 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 32 %. Yleisimmät turve laj it ovat ErS- (17%), LCS- (15%), LSC- (15%), CS- (13%) j a S-turve (10%). Järviruo'on jäännöksiä esiintyy runsaasti pohja - kerrostumissa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 6,5. Suon keskiosassa turvekerros on maa - tuneinta. Liekoisuus on pintakerroksessa korkea (3,9 %)ja syvemmäl - lä keskimääräinen (2,3 %, liite 1). Murasuossa on turvetta noin 1,56 milj.m 3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,75 milj. m3 ja yli kahden metrin 0,32 milj. m 3. Suon keski- ja luoteisosan yli metri n syvyiset alueet soveltuvat polttoturpeen pientuotantoon ja sil - lä on noin 0,35 milj. m 3 luonnontilaista turvetta. Pahin haitt a on suuri liekomäärä. Suon itäosan käyttöä vaikeuttaa Muralampi.

- 12-3. "Konttilandensuo"(kl. 3242 04, x=6969, y= 511) sijaitsee noin 25 km Karttulan kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu eteläs - sä ja lännessä harjuun, pohjoisessa lohkareisiin moreenikumpuihin ja idässä Kakkisenjärveen. Suo on tutkittu hajapistein (kuv a 5). Kulkuyhteydet ovat metsäautotietä myöten hyvät suon etelä - osaan. Pinta-ala on noin 30 ha, mistä yli yhden metrin syvyist ä aluetta noin 25 ha ja yli kanden metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat TR-ojikko ja -muuttuma, reunoilla VK-ojikko. Suon pääosalla puusto on tiheää ja taimis - toasteella. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää mel - ko voimakkaasti itään. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,72 m. Tästä o n pintakerrosta 0,32 m ja pohjakerrosta 2,43 m. Suon pohja on muo - doltaan melko tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. "Konttilandensuon" turvekerrostuma on täysin rahkavaltainen. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 49 %. Yleisimmät turvelaji t ovat ErS- (26%), LS- (26%) ja LCS-turve (23 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,9. Jonkin verran esiintyy kerroksittais - ta maatuneisuusvaihtelua, vaikka turvekerrostuma onkin verrate n pitkälle maatunut. Liekoisuus on keskimääräinen (liite 1). Huomattavaa on lie - kojen runsaampi esiintyminen 1-2 m :n syvyysvälillä. "Konttilandensuossa" on turvetta noin 0,8 milj. m 3, mistä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj. m3 ja yl i kanden metrin 0,4 milj. m 3. Suo kelpaa polttoturpeen pientuotantoalueeksi. Tuotantokelpoista alaa on noin 25 ha ja sillä luon - nontilaista turvetta noin 0,7 milj.m3. 4. "Loijeikkosuo" (kl. 3242 04, x= 6958, y= 512) sijaitse e noin 26 km Karttulan kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu lähes kok o alaltaan harjuun. Kulkuyhteydet ovat hyvät metsäautotietä myöte n (kuva 5). Pinta-ala on noin 35 ha, mistä on yli yhden metrin sy - vyistä aluetta noin 30 ha ja yli kanden metrin 25 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat etelä- ja luoteisosassa RR - ojikko ja -muuttuma. Keskustassa on SR-muuttumaa. Reunoilla o n RhK-muuttumaa. Puusto on varsinkin reunoilla tiheää ja yleensä riu - ku- ja taimistoasteella. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pin - ta viettää itään ja länteen, laskuoja on keskustasta koilliseen.

- 14 - "Loijeikkosuossa" on rahkavaltaista turvetta 100 %. Puun - jäännösturpeiden kokonaisosuus on vain 8 %. Järviruo'on jäännöksiä esiintyy runsaasti. Turvekerrostuman keskipaksuus on 5,1,pintakerroksen 3, 2 ja pohjakerroksen 5,8. Suon syvimpien kohtien turvekerrostuma t ovat heikosti maatuneita ja muuallakin on paksuja heikosti maa - tuneita linssejä. Liekoisuus on alhainen (liite 1). "Loijeikkosuossa" on turvetta noin 1,3 milj. m 3, mistä o n yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 1,1 milj. m 3 ja yl i kanden metrin 0,9 milj. m 3. Paksun heikosti maatuneen ja rahka - valtaisen pintakerroksen takia suurin osa suosta on kelvoto n polttoturvotuotantoon. 5. Suolamminsuo (kl. 3242 07, x= 6959, y= 522) sijaitse e noin 29 km Karttulan kirkolta kaakkoon, lähellä Airakselan ase - maa. Suo rajoittuu korkeisiin moreenimäkiin. Suon keskustassa o n kaksi lampea (kuva 6). Kulkuyhteydet ovat melko hyvät. Airaksela n asemalle on matkaa noin 1,5 km. Suo on tutkittu hajapistein. Pinta-ala on noin 35 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluet - ta noin 26 ha ja yli kanden metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keski- ja eteläosassa TR - muuttuma, pohjoisessa RR-muuttuma. Puusto on keskimääräisen ti - heää taimisto- ja riukuasteen männikköä. Suoalasta on ojitett u 70 %. Suon pinta viettää loivasti pohjoiseen, itään ja etelään. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,65 m. Tästä on pintakerrosta 0,53 m ja pohjakerrosta 2,12 m. Suon pohja o n muodoltaan melko tasainen ja sen maalaji on pääasiassa moreenia. Lampien lähellä on ohut kerros liejua. Suolamminsuossa on rahkavaltaista turvetta 96 % ja sara - valtaista 4 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErS- (26 %), ErCS- (22 %) ja CS-tur - ve (21 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 7,5. Liekoisuus on 0-1 missä 3,0 % j a 1-2 m :ssä 1,6 % (liite 1). Suolamminsuossa on turvetta noin 0,93 milj. m 3, mistä o n yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,69 milj. m 3 ja yl i kanden metrin 0,39 milj. m3. Suo kelpaa tyydyttävästi poltto -

- 15 - turpeen pientuotantoon, lähinnä palaturpeena. Pahimmat haita t ovat keskustan lammet, pintakerroksen liekoisuus ja keskusta n paikoin lähes metrin vahvuinen heikosti maatunut pintakerros. Tuotantokelpoinen ala on noin 20 ha ja sen luonnontilaise n turpeen määrä noin 0,5 milj.m 3,

- 16-6. Kauppisneva (kl. 3242 04, 05, x= 6960, y= 519) sijaitsee noin 30 km Karttulan kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu jyr - kähköihin moreenimäkiin ja kaakossa Kauppinen-lampeen. Kulku - yhteydet ovat länsiosaan hyvät uutta metsäautotietä myöten. Pin - ta-ala on noin 25 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluett a noin 25 ha ja yli kanden metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa vetinen keidas - räme, jota reunempana ympäröi TR ja reunat ovat VK :a ja KR :ttä. Puusto on harvaa ja kitukasvuista. Suon pinta viettää kaakkoon. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaiset kaakkoon ja koilliseen. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,39 m. Täst ä on pintakerrosta 0,83 m ja pohjakerrosta 1,56 m. Keskusta on yl i 3 m syvää. Suon pohja on muodoltaan melko tasainen ja sen maalaj i on pääasiassa siltti, jonka päällä on 30-100 cm liejua. Kauppisnevassa on rahkavaltaista turvetta 98 % ja saraval - taista 2 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on vain 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErS- (40 %), ErCS- (16 %), CS- (15 % ) ja S-turve (12 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintakerrokse n 5,0 ja pohjakerroksen 6,7. Liekoisuus on varsin alhainen (lii - te 1). Kauppisnevassa on turvetta noin 0,72 milj. m 3, mistä o n yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,60 milj. m3 ja yl i kanden metrin 0,28 milj.m 3. Kaupppisneva on rauhoitettu luonnonsuojelualue, joksi s e ojittamattomana sopiikin. Paksun, vetisen heikosti maatunee n pintakerroksen ja runsaasti maatuneisuusvaihteluita sisältävän turvekerrostuman vuoksi Kauppisneva ei sovellu polttoturvetuo - tantoon, eikä siitä ole saatavissa hyvänlaatuista kasvuturvet - takaan. 7. Ylölänneva (kl. 3242 05, x= 6966, y= 513) sijaitse e noin 21 km Karttulan kirkolta kaakkoon, Koskenkylässä. Suo ra - joittuu kumpuilevaan moreenimaastoon ja se on saarekkeiden pirs - toma. Etelä- ja länsiosan poikki virtaa Inganjoki. Kulkuyhtey - det ovat heikot. Karttula - Airaksela maantielle on länsireunas - ta noin 0,5 km. Pinta-ala on noin 80 ha, mistä on yli yhden met - rin syvyistä aluetta on noin 70 ha ja yli kanden metrin 45 ha.

- 17 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat TR- ja IR-muuttuma. Keskustassa on vähän KeR-muuttumaa. Inganjoen rantavyöhyke o n RhK-mu. Puusto on hyväkasvuista, melko tiheää taimisto- ja pinotavara-asteen männikköä. Suoalasta on ojitettu 100 Suo n pinta viettää loivasti etelään. Kuivatusmandollisuudet ovat heikohkot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,45 m. Täst ä on pintakerrosta 0,70 m ja pohjakerrosta 1,75 m. Suo syvene e nopeasti reunoiltaan. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja se n maalaji on pääasiassa savi, jonka päällä on usein paksu kerro s liejua (kuva 8). Ylölännevassa on rahkavaltaista turvetta 86 % ja saraval - taista 14 Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 34 Yleisimmät turvelajit ovat LCS- (21 %), S- (16 %), CS- (13 %) j a ErS-turve (17 %).

- 18 - Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 0,6, pintakerrokse n 3,9 ja pohjakerroksen 6,8. Suon keskiosien turvekerrostuma on heikosti maatunut ja reunaosien hyvin maatunut. Liekoisuus o n 0-1 m :n syvyydessä 3,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1, 0 Ylölännevassa on turvetta noin 1,91 milj. m 3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 1,72 milj.m 3 ja yli kahden metrin syvyisellä 1,16 milj.m 3. Suurten maatuneisuusvaihteluiden, paksun heikosti maatuneen pintakerroksen, kuivatusvaikeuksien ja korkean liekoisuuden takia Ylölänneva ei sovell u polttoturvetuotantoon.

- 19-8. Heilikansuo (kl. 3242 05, x= 6964, y= 511) sijaitse e noin 22 km Karttulan kirkolta kaakkoon. Pitkänomainen suo rajoittuu etelässä ja idässä kohtalaisen loivapiirteisiin moreeni - mäkiin ja pohjoisessa erittäin jyrkästi kohoavaan Heilikanvuoreen (kuva 9). Kulkuyhteydet ovat varsin hyvät. Pinta-ala o n noin 40 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 3 0 ha ja yli kanden metrin 20 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat RR-mu ja keskustassa myö s RN-oj. Reunoilla on TR-oj ja -mu sekä KR-mu. Hajapistein tutkit - tu landeke on KR-mu. Keskustassa on tehty raivaushakkuita. Suo - alasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää kaakkoon. Kuivatus - mandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,07 m. Tästä o n pintakerrosta 0,43 m ja pohjakerrosta 2,64 m. Suo syvenee nopeas - ti reunaosistaan. Suon pohja on muodoltaan maljamainen ja sen maa - laji on pääasiassa hiekkamoreeni. Suon syvimmällä kohtaa on ohu t kerros liejua. Heilikannevassa on rahkavaltaista turvetta 46 % ja sara - valtaista 54 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 26 %. Yleisimmät turvelajit ovat SC- (24 %), ErS- (10 %), ErCS- (10 %), LSC- (10 %) ja LCS-turve ( 9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 5,9. Turvekerrostossa on kerroksittaist a maatuneisuusvaihtelua (kuva 10). Parhaimmillaan noin metrin vah - vuisen rahkavaltaisen pintakerroksen alla on turve saravaltaist a suon pohjaan saakka. Heikosti maatunut pintakerros on ohut. Lie - koisuus on 0-1 m :n syvyydessä 3,2 % ja 1-2 m :n syvyydess ä 2,0 %. Pisteeltä A 500 otetuissa turvenäytteissä ph vaihtelee välillä 3,1-4,6 ja keskiarvo on 4,1, vesipitoisuus vaihtelee vä - lillä 86,0-92,7 % ja keskiarvo on 90,2 %. Tuhkapitoisuus vaih - telee välillä 1,6-7,8 % ja keskiarvo on 4,6 %. Tehollisten läm - pöarvojen vaihteluväli on 19,9-21,9 MJ/kg ja keskiarvo 21,0 MJ / kg. Kanden metrin syvyydessä tuhkapitoisuus nousee yli 5 % :in. Heilikansuossa on turvetta noin 1,2 milj. m 3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,9 milj. m 3 ja yli kande n metrin 0,7 milj. m 3. Suo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturve - tuotantoon. Turvekerros on paksu, pintakerros ohuehko ja turve

- 20 - saravaltaista. Suo sijaitsee lähellä tietä ja on melko yhtenäinen. Pahimmat haitat ovat liekoisuus ja turvekerrostuman pohja - osan korkeahko tuhkapitoisuus. Tuotantoon sopiva ala on noi n 30 ha ja sillä on luonnontilaista turvetta noin 0,9 milj.m 3,

- 22-9. Tervalamminsuo (kl. 3242 92,05, x= 6964, y= 509) sijaitsee noin 22 km Karttulan kirkolta kaakkoon, landekkeinen ja saarekkeinen suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon (kuva 11). Kulkuyhteydet ovat suon itäosassa hyvät, muualla heikot. Pinta - ala on 135 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noi n 55 ha ja yli kanden metrin 60 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat A-linjastolla IR-mu ja SR - mu, reunoilla VK-mu. B-linjastolla vallitsee RR-mu ja TR-mu, raunoilla PsR-mu ja RhK-mu. B-linjaston keskustassa (B 330 - B 1300) on hakkuualue, jolla on harvahko 1,0-1,5 m :n korkuinen mäntytaimikko. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viet - tää lounaaseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,65 m. Täst ä on pintakerrosta 0,73 m ja pohjakerrosta 1,92 m. Suolla on kak - si allasta, joista B-linjastolla oleva on syvempi ja laajemp i (kuva 11). Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji o n pääasiassa hiekkamoreeni. Tervalamminsuossa on rahkavaltaista turvetta 89 % ja sara - valtaista 11 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 14 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS- (28 %), S- (21 %), ErS- (15 % ) ja LS-turve (9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,8. A-linjastolla on keskustan turve - kerrostumasta pääosa H 4-maatunutta saravaltaista turvetta (kuva 12). B-linjastolla pääosan muodostaa hyvin maatunut S- ja CS - turve. Pintakerroksen paksuus vaihtelee (kuva 13). Liekoisuu s on keskimäärin 0-1 missä 2,0 % ja 1-2 m :ssä 2,4 %. Pisteeltä B 500 otetuissa turvenäytteissä ph vaihtelee välillä 3,2-4,5 ja keskiarvo on 4,0, vesipitoisuus vaihtelee vä - lillä 88,8-96,2 % ja keskiarvo on 91,2 %. Tuhkapitoisuus vaih - telee välillä 1,9-5,7 % ja keskiarvo on 3,3 %. Tehollisten läm - päarvojen vaihteluväli on 20,9-23,9 MJ/kg ja keskiarvo 22,4 MJ / kg. Tervalamminsuossa on turvetta noin 3,3 milj. m 3, mistä o n yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 2,3 milj. m3 ja yl i kanden metrin 1,8 milj.m 3. Suo soveltuu melko hyvin polttoturvetuotantoon. Turvekerrostuma on tosin rakenteeltaan jonki n verran vaihteleva. Tuotantoon sopiva ala on noin 60 ha, joll a on noin 1,8 milj.m 3 luonnontilaista turvetta.

- 26-10. Soidinneva (kl. 3242 02, x= 6966, y= 509) sijaitse e noin 20 km Karttulan kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu idäss ä jyrkkärinteiseen Soidinvuoreen, muualla loivapiirteiseen moree - nimaastoon (kuva 11). Kulkuyhteydet ovat pohjoisosaan uuden met - säautotien johdosta hyvät, muualle heikot. Pinta-ala on noi n 65 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 25 ha j a yli kanden metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat IR-mu ja TR-mu. Puusto o n tiheää ja taimikkoasteella. Reunoilla on PsR-mu ja korpimuuttumia. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää loivast i luoteeseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,58 m. Täst ä on pintakerrosta 0,25 m ja pohjakerrosta 1,33 m. Luoteisosan turvekerros on ohut (kuva 11). Suon pohja on muodoltaan tasa i - nen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. Soidinnevassa on rahkavaltaista turvetta 92 % ja saraval - taista 8 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 17 %. Yleisim - mät turvelajit ovat CS- (29 %), ErCS- (18 %), S- (17 %) ja ErS - turve (10 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,8. Keskustan paksuturpeisella alueell a on pintakerros noin metrin vahvuinen, muualla hyvin ohut (kuv a 14). Liekoisuus on pintakerroksessa erittäin korkea (4,9 %). Pisteeltä A 900 otetuissa turvenäytteissä ph vaihtelee välillä 3,0-4,3 ja keskiarvo on 3,9, vesipitoisuus vaihtele e välillä 87,0-92,6 % ja keskiarvo on 89,8 %. Tuhkapitoisuu s vaihtelee välillä 1,7-4,0 % ja keskiarvo on 2,9 %. Teholliste n lämpöarvojen vaihteluväli on 21,5-22,8 MJ/kg ja keskiarvo 22, 2 MJ/kg. Soidinnevassa on turvetta noin 0,80 milj. m 3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,39 milj. m3 ja yli kande n metrin 0,21 milj. m3. Suon paksuturpeisempi itäosa soveltuu polt - toturvetuotantoon. Keskustassa on tosin paksuhko heikosti maatunut pintakerros. Tuotantoon sopiva ala on noin 15 ha ja sill ä noin 0,25 milj.m3 luonnontilaista turvetta.

- 28-11. Viinharjunneva (kl. 3242 02, x= 6966, y= 507) sijait - see noin 21 km Karttulan kirkolta kaakkoon, Hautolanden kylässä. Suo rajoittuu lohkareisiin, melko jyrkästi nouseviin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät noin 0,5 km :n päähän suon eteläreunasta (kuva 15). Pinta-ala on noin 60 ha, mist ä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 35 ha ja yli kande n metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa LkN-ojikk o ja länsiosassa TR-muuttuma, jonka puusto on harvaa, pinotavara - asteen männikköä. Reunaosissa on IR- ja KgR-muuttumaa. Suoalast a on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää luoteeseen. Kuivatusmando l - lisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,72 m. Tästä o n pintakerrosta 0,43 m ja pohjakerrosta 1,29 m. Eteläosa on matala - turpeinen. Suon pohja on keski- ja länsiosassa muodoltaan tasai - nen ja sen maalaji on pääasiassa moreeni. Viinharjunnevassa on rahkavaltaista turvetta 78 % ja sara - valtaista 22 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 35 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErS- (28 %), ErCS- (17 %), LCS- (1 9 %) ja LSC-turve (12 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, pintakerrokse n 2,4 ja pohjakerroksen 6,9. Keski- ja länsiosassa on turvekerrosto parhaiten maatunut. Kerrosjärjestys on selväpiirteine n (kuva 16). Pintakerroksen liekoisuus on erittäin korkea (5,8 % ) ja 1-2 m :n syvyydessä keskimääräinen (2,2 %). Pisteeltä A 400-200 otetuissa turvenäytteissä ph vaihtelee välillä 3,1-4,8 ja keskiarvo on 4,0, vesipitoisuus vaih - telee välillä 86,6-94,2 % ja keskiarvo on 89,9 %. Tuhkapitoi - suus vaihtelee välillä 2,1-8,8 % ja keskiarvo on 3,6 %. Tehol - listen lämpöarvojen vaihteluväli on 18,6-22,9 MJ/kg ja keski - arvo on 22,0 MJ/kg. Viinharjunnevassa on turvetta noin 0,95 milj. m3, mistä o n yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,60 milj. m 3 ja yl i kanden metrin 0,23 milj.m 3. Suon keski- ja länsiosa soveltu u melko hyvin polttoturpeen pientuotantoon. Pahin haitta on suur i liekomäärä. Tuotantoon soveltuva ala on noin 27 ha ja sill ä luonnontilaista turvetta noin 0,46 milj.m3

- 31-12. Torakkalamminneva (kl. 3242 02, x= 6968, y= 508) sijaitsee noin 15 km Karttulan kirkolta kaakkoon, Soinlahti - Koskenkylä maantien eteläpuolella. Suo rajoittuu loiviin more e - nimäkiin. Pohjoisosaa on hieman raivattu pelloksi. Keskustass a on mineraalimaan saarekkeita (kuva 15). Kulkuyhteydet ovat hy - vät 200-300 m :n päähän suon pohjoisreunasta. Pinta-ala on noi n 55 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 25 ha j a yli kanden metrin 8 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa RR-muuttuma j a TR-mu. Reunoilla on PsR-, KgR- ja VK -muuttumaa. Puusto on suo n pääosalla harvaa ja keskiosissa tiheää riukuasteen männikköä. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää pohjoiseen. Kui - vatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,11 m. Tästä o n pintakerrosta 0,48 m ja pohjakerrosta 1,63 m. Suon pohjoisosa o n matalaturpeinen. Suon pohja on eri syvyysalueittain muodoltaa n tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hlekkamoreeni. Eteläosa n lampien luona on liejua noin metrin verran (kuva 17). Torakkalamminnevassa on rahkavaltaista turvetta 100 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 20 %. Yleisimmät turve - lajit ovat ErS- (33 %), S- (19 %), CS- (16 %) ja LS-turve (16 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, pintakerrokse n 2,5 ja pohjakerroksen 7,2. Suon rahkavaltaisessa turvekerrostos - sa on ohuehko pintakerros ja pääosa on hyvin maatunutta ErS- j a CS- turvetta (kuva 17). Liekoisuus on 0-1 m :n syvyydessä 3,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 2,0 %. Torakkalamminnevassa on turvetta noin 0,92 m1lj. m3, mist ä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,53 mi_lj. m3 j a yli kanden metrin 0,23 mi_lj. m 3. Suon paksuturpeisempi eteläos a voisi tulla kysymykseen polttoturpeen pientuotantoalueena, mut - ta huonot kulkuyhteydet, pieni tuotantoala ja runsas liekomäärä ovat mittavia haittoja. 13. Sikosuo(kl. 3242 02, x= 6967, y= 506) sijaitsee noi n 15 km Karttulan kirkolta kaakkoon, Hautolandessa. Suo rajoittu u alaviin moreenimaihin ja pohjoisessa peltoon. Suo on erittäi n saarekkeinen ja se on tutkittu hajapistein. Kulkuyhteydet ova t suon itäreunaan hyvät. Pinta-ala on noin 40 ha, mistä on yl i yhden metrin syvyistä aluetta noin 10 ha.

- 33 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa IR- ja TR - oj. Eteläosassa on eri rämetyyppejä ja turvekankaita. Puusto o n melko tiheää ja riukuasteella. Suoalasta on ojitettu 100 Suon pinta viettää itään. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,43 m. Tästä o n pintakerrosta 0,23 m ja pohjakerrosta 1,20 m. Suo on varsin ohut - turpeinen. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji o n pääasiassa moreenia, joka paikoin on lohkareista. Sikosuossa on rahkavaltaista turvetta 27 % ja saravaltaista 3 Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 71 Yleisimmät - turvelaj it ovat LCS- (50 %), LS- (18 %) ja CS-turve (15 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 7,2. Liekoisuus on alhainen. Sikosuossa on turvetta noin 0,35 milj.m 3, mistä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,14 milj.m 3. Suo soveltu u parhaiten metsänkasvatukseen.

- 34-14. Suurisuo (kl. 3242 02, x= 6968, y= 504) sijaitsee noi n 14 km Karttulan kirk6lta kaakkoon. Suo rajoittuu melko jyrkäst i nouseviin moreenimäkiin. Suon keskusta on raivattu pelloksi (kuva 19). Kulkuyhteydet ovat tilustietä myöten hyvät. Suo on tut - kittu hajapistein. Pinta-ala on noin 30 ha, mistä on yli yhde n metrin aluetta noin 20 ha ja yli kanden metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat RhK-muuttuma ja KR-ojikko ; luoteseen pistävässä landekkeessa myös IR-muuttumaa. Puusto o n tiheää ja pääasiassa pinotavara-asteella olevaa sekapuustoa. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää länteen ja luo - teeseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,86 m. Tästä o n pintakerrosta 0,28 m ja pohjakerrosta 2,58 m. Keskustassa on yl i 3 m turvetta. Suon pohjaosa on muodoltaan tasaisen maljamaine n ja sen maalaji on pääasiassa savea, jonka päällä on ohut lieju - kerros. Suurisuossa on rahkavaltaista turvetta 39 % ja saravaltaista 61 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 59 %. Yleisimmät turvelajit ovat LSC- (30 %), SC- (21 %) ja LCS-turve (20 %). Er i lisätekijöitä esiintyy melko runsaasti turvekerrostuman alaosassa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7, pintakerrokse n 4,0 ja pohjakerroksen 7,0. Runsaasti puunjäännöksiä sisältävä turvekerros on tasalaa - tuinen. Ohuen heikosti maatuneen pintakerroksen jälkeen turv e jatkuu hyvin maatuneena pohjaan asti. Pintakerroksen liekoisuu s on erittäin korkea ( 6,0 %). Suurisuossa on turvetta noin 0,85 milj. m3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,58 milj. m 3 ja yli kah - den metrin 0,43 milj. m3. Suo soveltuu melko hyvin polttoturpee n pientuotantoon. Pahin haitta on suuri liekojen määrä. Tuotanto - alueeksi soveltuisi noin 20 ha jolla on luonnontilaista turvet - ta noin 0,58 milj. m 3. Turpeen laadun tarkemman määrittelyn kan - nalta olisivat tiedot tuhkapitoisuudesta tarpeellisia. Keskus - tan pelloilta olisi tuotanto nopeasti käynnistettävissä.

- 35-15. Iso Rimpineva (kl. 3242 06, x = 6970, y= 516) sijaitsee noin 21 km Karttulan kirkolta itään, Kuopioon vievään maan - tien eteläpuolella (kuva 20). Suo rajoittuu jyrkästi nouseviin, lohkareisiin moreenimäkiin. Keskusta on saarekkeinen. Suolla o n selvä luode- kaakkosuuntaus. Kulkuyhteydet ovat huonot lähell e suota. Itäosaan tulee heikkokuntoinen metsäautotie. Pinta-al a on noin 60 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noi n 45 ha ja yli kanden metrin 25 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat TR-oj ja -mu. Puusto o n länsiosassa tiheää ja taimistoasteella, itäosassa harvaa j a kitukasvuista. Keskustassa on vähän nevamuuttumaa. Suoalasta o n ojitettu 100 Suon pinta viettää luoteeseen. Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,54m. Tästä o n pintakerrosta 0,50 m ja pohjakerrosta 2,04 m. Koillis- ja kaakkoisosassa ovat paksuimmat turvekerrostumat. Suon pohja on muo - doltaan epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa moreeni. Keskustassa ja lammen lähistöllä on liejua. Iso Rimpinevassa on rahkavaltaista turvetta 88 % ja sara - valtaista 12 Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 13

- 36 - Yleisimmät turvelajit ovat ErS- (41 %), CS- (13 %) ja S-turv e (12 %). Saravaltaista turvetta on runsaasti suon koillisosassa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, pintakerrokse n 4,0 ja pohjakerroksen 7,0. Suon keski- ja itäosan paksuturpeisilla alueilla on paikoin H 4-maatunut S- ja ErS-pintaturvekerros. Hyvin maatunut pohjakerros on yleensä CS-turvetta.

- 38 - Puunjäännösturpeita on melko vähän (kuva 21). Liekoisuus on mel - ko alhainen (liite 1). Iso Rimpinevassa on turvetta noin 1,5 milj.m 3, mistä o n yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 1,1 milj.m 3 ja yl i kanden metrin 0,7 milj.m 3. Suon rikkonaisuuden,turvekerrostu - man rakenne- ja paksuusvaihteluiden takia suo soveltuu huonost i polttoturpeen tuotantoon. Suon länsiosaa voisi ajatella palatur - peen pientuotantoalueeksi, koska läheinen "Kohisevanpuronsuo " siihen soveltuu, mutta saarekkeisuus ja Lintulampi ovat haittana. 16. "Kohisevanpuronsuo" (kl. 3242, x= 6971, y= 515) sijait - see noin 20 km Karttulan kirkolta itään, Iso Rimpinevan luoteis - puolella (kuva 20). Suo rajoittuu etelässä jyrkästi nousevaa n moreenimäkeen ja pohjoisessa alavaan, soistuneeseen moreenimaas - toon. Keskustassa on pieni pelto. Kulkuyhteydet ovat tilustiet ä myöten hyvät. Pinta-ala on noin 20 ha, mistä on yli yhden metri n syvyistä aluetta noin 15 ha ja yli kanden metrin 5 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat luoteessa tiheäpuustoine n KR-muuttuma, keskustassa hakattu ja taimettunut RR-mu ja lähel - lä Kohisevanpuroa on RhK-muuttumaa. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää pohjoiseen. Kuivatusmandollisuudet ovat hy - vät. Yli metrin alueen keskisyvyys on 2,60 m. Tästä on pinta - kerrosta 0,27 m ja pohjakerrosta 2,33 m. Suon pohja on muodol - taan tasaisen maljamainen ja sen maalaji on pääasiassa moreeni. "Kohisevanpuronsuossa" on rahkavaltaista turvetta 38 % j a saravaltaista 62 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 62 %. Yleisimmät turvelajit ovat LC- (26 %), LSC- (19 % ) f LCS- (15 % ) ja ErS-turve (13 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,7. Ohuen rahkavaltaisen pintaturpee n jälkeen turvekerrostuma muodostuu hyvin maatuneesta puunjään - nösturpeesta, jossa pohjalla on runsaasti järviruo'on jäännök - siä. "Kohisevanpuronsuossa" on turvetta noin 0,52 milj. m 3, mis - tä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,39 milj. m3 j a yli kanden metrin 0,13 milj. m3 Suo kelpaa melko hyvin polttotur - peen pientuotantoon. Pahin ja melko huomattava haitta on suur i liekomäärä. Tuotantoon sopiva ala on noin 10 ha ja sillä luonnontilaista turvetta noin 0,25 milj.m3.

- 39-17. Murtosuo (kl. 3242 06, x= 6975, y= 512) sijaitse e noin 23 km Karttulan kirkolta itään, Maase.länmäessä. Suo ra - joittuu pääosalta kahteen jyrkkärinteiseen, kallioiseen moreenimäkeen. Luoteispäätä on raivattu pelloksi (kuva 22). Kul - kuyhteydet ovat luoteispäähän tilustietä myöten hyvät, muuall e huonot. Suo on tutkittu hajapistein. Pinta-ala on noin 20 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 15 ha ja yl i kanden metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat RR- ja IR-ojikko. Murto - lammen lähellä on neva-ojikkoja. Puusto on pääosaltaan harva a ja taimistoasteella. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pint a viettää loivast i - luoteeseen ja kaakkoon. Kuivatusmandollisu u- det ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,05 m. Täst ä on pintakerrosta 1,25 m ja pohjakerrosta 1,80 m. Suon pohja o n muodoltaan melko tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka, lammen lähellä on paksulti liejua. Murtosuossa on rahkavaltaista turvetta 100 %. Puunjää n - nösturpeiden kokonaisosuus on 22 %. Yleisimmät turvelajit ova t ErS- (24 %), CS- (20 %) ja LS-turve (14 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 7,0. Keskiosassa on turvekerrosto lähe s kokonaan heikosti maatunutta, rahkavaltaista turvetta. Luoteis - osassa on ohut heikosti maatunut pintakerros ja hyvin maatunut, paksuhko pohjakerros,missä pohjalla on puunjäännösturvetta. Liekoja esiintyy kaakkoisosassa vähän luoteisosassa paljon. Murtosuossa on turvetta noin 0,61 milj. m3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,46 milj. m 3 ja yli kah - den metrin 0,31 milj. m 3. Suon luoteisosa sopii polttoturpee n pientuotantoon. Tuotantokelpoinen ala on noin 5 ha ja sillä on luonnontilaista turvetta noin 0,11 milj. m 3. Turvepohjaisilt a pelloilta olisi tuotanto nopeasti käynnistettävissä.

- 41-18. Aukeaneva (kl. 3242 06, x= 6976, y= 513) sijaitse e noin 23 km Karttulan kirkolta itään, Maaselänmäessä, Murtosuo n pohjoispuolella (kuva 22). Suo rajoittuu pitkänomaisiin, jyrk - kärinteisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat heikot. Suo o n tutkittu hajapistein. Pinta-ala on noin 30 ha, mistä on yli yh - den metrin syvyistä aluetta noin 15 ha ja yli kanden metrin 1 0 ha. Vallitsevina suotyypeinä ovat TR-oj ja keskustan avosuoalueilla LkN. Puusto on harvahkoa ja kituvaa. Suoalasta on ojitettu 50 % (= luoteisosa). Suon pinta viettää luoteeseen ja kaak - koon. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,59 m. Tästä o n pintakerrosta 0,87 m ja pohjakerrosta 1,72 m. Keskustassa on tur - vetta noin 3 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaj i on pääasiassa moreeni. Aukeanevassa on rahkavaltaista turvetta 78 % ja saravaltaista 22 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 31 %. Yleisim - mät turvelajit ovat ErS- (26 %), LCS- (16 %) ja S-turve (12 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,3. Turvekerrostuman rakenne vaihtele e suon eri osissa, samoin kuin maatuneisuus. Liekoja esiintyy vähän (liite 1). Aukeanevassa on turvetta noin 0,70 milj. m 3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,39 milj. m 3 ja yli kande n metrin 0,29 milj. m3. Turvekerrostuman epähomogeenisuuden taki a se soveltuu huonosti turvetuotantoon. 19.Heinä-Selkee (kl. 3242 06, x= 6976, y= 514) sijaitse e noin 23 km Karttulan kirkolta itään, Vakkakuusessa. Suo rajoittuu jyrkästi nouseviin moreeniselänteisiin ja peltoihin (kuva 22). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on noin 15 ha, mistä on yl i yhden metrin syvyistä aluetta vain noin 1 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat vesineva ja reunoilla nevakorpi. Suo on nuori umpeenkasvusoistuma. Suoalasta on ojitett u vain raunaosat. Suon pinta viettää loivasti lounaaseen. Kuivatus - mandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Suon keskisyvyys on vain 0,70 m. Tästä on pintakerrost a 0,46 m ja pohjakerrosta 0,24 m. Ohuen turvekerroksen alla o n paksu liejukerros. Turvekerrostuman on heikosti maatunutta CS-

- 42 - turvetta, jossa on runsaasti järviruo'ori jäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3, 3, pintakerrokse n 2,6 ja pohjakerroksen 4,6. Liekoja ei esiinny. Heinä-Selkeessä on turvetta noin 0,11 milj. m 3. Suo ei sovellu turvetuotantoon. Esimerkkinä umpeenkasvusoistumisest a sillä on luonnonsuojelullista merkitystä. 20. Rahkasuo(kl. 3242 06, x= 6977, y= 513) sijaitse e noin 21 km Karttulan kirkolta itään, Maaselänmäessä. Suo rajoit - tuu pohjoisessa ja etelässä jyrkästi nouseviin moreenimäkiin, luoteis- ja kaakkoispäätä on) raivattu pelloksi (kuva 22). Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvät. Pinta-ala on noin 20 ha,mis - tä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 17 ha ja yli kahden metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa LR ja TR-o j ja -mu. Reunoilla on kapeat korpivyöt. Suoalasta on ojitett u noin 50 % eli suon luoteisosa. Suon pinta viettää luoteesee n ja kaakkoon. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 4,46 m. Tästä on pintakerrosta 0,89 m ja pohjakerrosta 3,57 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa siltti, jonk a päällä on suon keskustassa paksuhko liejukerros. Rahkasuossa on rahkavaltaista turvetta 60 % ja saravaltaista 40 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 36 %. Yle i simmät turvelajit ovat CS- (14 %), LCS- (11 %) ja ErS- ( 10 %). Eri lisätekijöitä on runsaasti. BC-turpeen osuus on noin 5 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatunut, yleensä rahkaval - tainen pintakerros on 0,5-1,0 m paksu. Pohjalla on ohuehkoj a H 4-maatuneita kerroksia. Pääosa turvekerrostumasta on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta ja suureksi osaksi saravaltaista turvetta. Liekoisuus on alhainen (liite 1). Rahkasuossa on turvetta noin 0,89 milj. m3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,76 milj. m3 ja yli kah - den metrin 0,73 milj. m 3. Paksu heikosti maatunut pintakerro s ojitetullakin alueella on haitaksi mandollista polttoturvetuotantoa ajatellen. Siitä ei myöskään ole saatavissa hyvälaa - tuista kasvuturvetta. Suon pohjakerrostuma on vaikeasti kuivat - tavissa. Rahkasuon ojittamattomalla itäosalla on huomattava

- 43 - luonnonsuojeluarvo, koska sillä on säilynyt alueella harvina i - sia lettotyyppejä. 1. Pönkäneva (kl. 3242 06, x= 6977, y= 511) sijaitsee noi n 20 km Karttulan kirkolta itään, Maaselänmäessä. Suo rajoittu u lännessä peltoihin ja muualla jyrkästi nouseviin moreenimäkiin (kuva 22). Kulkuyhteydet ovat varsin hyvät. Pinta-ala on noi n 60 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 55 ha j a yli kanden metrin 45 ha. Vallitsevina suotyypeinä ovat keskustassa TR-mu, reunem - pana IR-mu. Näillä puusto on tiheää ja taimistoasteella. Reunoilla on KR-mu ja korpimuuttumia. Sillä puusto on tiheää j a melko järeää. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettä ä etelään Pönkäjokeen päin. Kuivatusmandollisuudet ovat heikohkot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,71 m. Täst ä on pintakerrosta 0,52 m ja pohjakerrosta 2,19 m. Suo syvene e nopeasti reunoiltaan, varsinkin eteläreunalla. Suon pohja o n muodoltaan loivasti aaltoileva ja sen maalaji on pääasiassa mo - reeni, keskustassa myös siltti ja savi. Pönkänevassa on rahkavaltaista turvetta 41 % ja saraval - taista 59 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 40 %. Ylei - s immät turve laj it ovat LCS- (14 %), PRSC- (13 %), PRC- (12 %), SC- (10 %) ja LSC-turve (10 %). Järviruo " on jäännöksiä esiinty y varsin runsaasti. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,0. Turvekerrostumassa on runsaasti maa - tuneisuusvaihteluita. Ohuehkon rahkavaltaisen pintakerroksen al - la turve jatkuu saravaltaisena suon pohjalle asti sisältäen run - saasti lisätekijöitä (kuvat 23 ja 24). Liekoisuus on 0-1 m : n syvyydessä 4,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,8 %. Pisteeltä A 500 otetuissa turvenäytteissä ph vaihtelee vä - lillä 3,1-4,9 ja keskiarvo on 4,3, vesipitoisuus vaihtelee vä - lillä 79,9-91,7 % ja keskiarvo on 88,6 %. Tuhkapitoisuus vai h- telee välillä 2,5-5,5 % ja keskiarvo on 4,0 %. Teholliste n lämpöarvojen vaihteluväli on 19,5-22,2 MJ/kg ja keskiarv o 21,4 MJ/kg. Kerrostuman pohjaosassa tuhkapitoisuus nousee yl i 10 % :n Pönkänevassa on turvetta noin 1,6 milj. m3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 1,5 milj. m 3 ja yli kah-

- 44 - den metrin 1,3 milj.m 3, Kuivatusvaikeuksien takia Pönkänevast a soveltuu polttoturvetuotantoon vain suon itäosa, noin 10 ha. Tällä alueella on luonnontilaista turvetta noin 0,30 milj.m 3 Mandollisessa turvetuotannossa jää suon pohjalle paksu turve - kerros kuivatusvaikeuksien ja tuhkapitoisuuden vuoksi. Itä - reunaan rajoittuvilta pelloilta olisi helposti käynnistettävissä palaturpeen pientuotanto.

- 47-22. Humalasuo (kl. 3242 03, x= 6977, y= 507) sijaitse e noin 16 km Karttulan kirkolta itään, Kemppaanmäessä. Suo rajoittuu jyrkästi nouseviin ja korkeisiin, luode- kaakkosuuntautuneisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat heikot. Suo on tut - kittu hajapistein (kuva 25). Pinta-ala on noin 25 ha, mistä o n yli yhden metrin syvyistä aluetta noin 20 ha ja yli kanden met - rin 5 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat reheväkasvuiset ja tiheä t LhK-oj ja RhK-oj. Suo on kapea puronvarsisoistuma.-luoteis- - päästä on nostettu vähän turvetta. Suoalasta on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää luoteeseen. Kuivatusmandollisuudet ovat kaa - kossa hyvät, luoteessa heikot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,32 m. Täst ä on pintakerrosta 0,0 m ja pohjakerrosta 2,32 m. Keskusta on suon matalin osa. Suon pohja on muodoltaan melko tasainen j a sen maalaji on pääasiassa hiekka ja siltti. Humalasuossa on rahkavaltaista turvetta 98 % ja saraval - taista 2 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 85 %. Yleisimmät turvelajit ovat LCS- (47 %), LS- (38 %) ja CS-turv e (13 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,2, pintakerrokse n 4,0 ja pohjakerroksen 7,3. Turvekerrostuma on lähes kokonaa n hyvin maatunutta rahkavaltaista puunjäännösturvetta. Liekoj a esiintyy vähän (liite 1). Humalasuossa on turvetta noin 0,52 milj. m3, mistä on yl i yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,46 milj. m 3 ja yli kanden metrin 0,12 milj.m 3. Suo soveltunee polttoturpeen pientuotantoon, mikäli turpeen tuhkapitoisuus ei ole liian korkea. Koska kyseessä on puronvarsisoistuma, on se hyvinkin mandollista. Li - säksi luoteessa on kuivatusvaikeuksia ja suolle on heikot kulkuyhteydet. 23. Mustalandensuo (kl. 3224 12, x= 6978, y= 499) sijaitsee noin 2 km Karttulan kirkolta pohjoiseen, Kuopio - Tervo maan - tien kanden puolen (kuva 26). Suo rajoittuu lampiin ja loivapiireisiin moreenimäkiin. Keskustaa on raivattu pelloksi. Kulkuyhteydet ovat varsin hyvät. Suo on tutkittu hajapistein. Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yli yhden metrin syvyistä alu - etta noin 20 ha ja yli kanden metrin 10 ha.

- 48 - Vallitsevina suotyypeinä ovat pohjoisosassa IR-mu, jonk a puusto on keskitiheää ja pääasiassa pinotavara-asteella. Eteläosa on rahkaista IR-mu ja TR-mu. Puusto on keskitiheää ja vajaatuottoista. Suoalasta on ojitettu noin 50 Suon pinta viet - tää keskustaan ja luoteeseen päin. Kuivatusmandollisuudet ova t heikohkot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,92 m. Tästä on pintakerrosta 0,52 m ja pohjakerrosta 2,40 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa savea, jonk a päällä on vaihtelevan paksuinen liejukerros. Mustalandensuossa on rahkavaltaista turvetta 54 % ja sara - valtaista 45 Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 4 Ylei - s immät turve laj it ovat ErS- (26 %), EqSC- (17 %), C- (10 %) j a SC-turve (9 %).

- 49 - Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,2. Pohjaosan turvekerrostuma on sara - valtainen, eteläosan rahkavaltainen. Pohjoisosassa turvekerro s - tuman pääosa on H 4-maatunutta, eteläosassa on runsaasti maatu - neisuusvaihteluita ja paksu pintakerros. Liekoisuus on alhaine n (liite 1). Mustalandensuossa on turvetta noin 0,73 milj. m 3, mistä o n yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 0,58 milj. m 3 ja yl i kanden metrin 0,29 milj. m 3. Suon eteläosan pintakerros ke lp a a kasvuturpeeksi, mutta tuotantoala on vain muutama hehtaari. Pohjoisosasta on saatavissa polttoturvetta, mutta kuivatusvai - keuksien takia on hyödynnettävissä vain noin metrin vahvuine n kerros. Pelloilta olisi toisaalta tuotanto nopeasti käynnistet - tävissä. 24. Sarvisuo(kl. 3224 12, x= 6978, y= 497) sijaitsee noi n 6 km Karttulan kirkolta luoteeseen, lähellä kunnanrajaa (kuv a 27). Suo rajoittuu idässä ja pohjoisessa peltoihin, muualla loi - vaan moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suo on tutkittu hajapistein. Pinta-ala on noin 20 ha, mistä on yli yhden met - rin syvyistä aluetta noin 15 ha ja yli kanden metrin 12 ha. Vallitsevina suotyypeinä ovat IR-, RR- ja TR-muuttuma. Puusto on tiheää ja taimisto- ja pinotavara-asteella. Suoalast a on ojitettu 100 %. Suon pinta viettää itään. Kuivatusmandoll i - suudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,58 m. Täst ä on pintakerrosta 1,73 ja pohjakerrosta 1,85 m. Suon pohja o n muodoltaan maljamainen ja sen maalaji on pääasiassa savi. Lie - jua on keskustassa yli metrin paksuudelta. Sarvisuossa on rahkavaltaista turvetta 67 % ja saraval - taista 33 %. Puunjäännösturpeiden kokonaisosuus on 20 %. Ylei - s immät turvelajit ovat CS- (19 %), SC- (15 %) ja LS-turve (13 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 3,8 ja pohjakerroksen 5,7. Keskustassa on paksuhko rahkavaltai - nen pintakerros ja sen alla saravaltaista turvetta. Reunempana on turvekerros maatuneempi ja sisältää puunjäännösturvetta. Liekoisuus on erittäin alhainen.