GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984

Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150 ESPOO 15

3 SISÄLLYSLUETTELO Sivu 1 JOHDANTO 5 2 SUOMEN SUOVARAT 6 3 TURVEVAROJEN LASKENTAMENETELMÄT 9 4 YHTEENVETO VUOSINA 19751982 TUTKITUISTA SOISTA 12 4.1 Turvemäärät... 12 4.2 Suotyypit... 16 4.3 Turvelajit......... 20 4.4 Pohjamaalajit... 20 5 YHTEENVETOTIETOJA SUOMEN TURVEVAROISTA 27 6 SUOJELUSUOT... 34 7 KÄYTTÖKELPOISET TURVEVARAT 35 8 POLTTOTURVEVARAT 37 9 KASVUTURVEVARAT 42 10 KUNTAKOHTAINEN YHTEENVETO VUOSINA 19751982 TUTKITUISTA SOISTA JA TURVEVAROISTA 45 Lapin lääni 49 Oulun lääni 51 Vaasan lääni 54 KeskiSuomen lääni 57 Kuopion lääni 59 PohjoisKarjalan lääni 61 Mikkelin lääni 62 Kymen lääni 64 Hämeen lääni 66 Turun ja Porin lääni 69 Uudenmaan lääni 74 Ahvenanmaan maakunta 76 11 KUNTAKOHTAISIA KESKIARVOTIETOJA TUTKITUISTA SOISTA... 77 12 TUTKIt'IUKSIIN PERUSTUVAT TIEDOT ERI KUNTIEN POLTTO JA KASVUTURVEVAROISTA 82 13 RAPORTTILUETTELO 94 KIRJALLISUUTTA 104

5 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskuksen eräänä tehtävänä on Suomen turvevarojen kokonaisinventointi painottuen poltto ja kasvuturpeen tuottamiseen soveltuvien suoalueiden löytämiseen. Valtion eri laitokset, seutukaavaliitot, kunnat, yritykset ym. tarvitsevat eriasteisissa suunnitelmissaan mahdollisimman tarkkoja perustietoja maamme turvevaroista, niiden laadusta, määrästä ja sijainnista sekä turpeen eri ominaisuuksista. Tässä raportissa esitetään lääni ja kuntakohtaiset arviot maamme geologisista kokonaisturvevaroista sekä teollisesti käyttökelpoisiksi katsottavista turvevaroista. Näiden laskelmien lähtökohtana on pidetty Geologian tutkimuskeskuksessa tehtyä raporttia, Laskelmat Suomen suovaroista (Lappalainen, Häikiö ja Heiskanen 1980) ja siitä myöhemmin tehtyä uutta selvitystä (Lappalainen ja Häikiö 1984). Siinä on kuntakohtaisesti esitetty peruskartoilta mi tatut yli 20 ha suuruisten lähinnä ns. geologisten suoalueiden pintaalat. Sen mukaan Suomen suoala on 5,12 mil j. 'ha (taulukko 1). Muut käytetyt tiedot perustuvat Geologian tutkimuskeskuksessa vuosina 19751982 tehtyihin turvetutkimuksiin, joiden tiedot on tallennettu atktiedostoihin ja käsitelty yhtäläisi11ä menetelmillä. Kun laskelmissa haluttiin käyttää vain yhtäläis esti tilastoituja aineistoja, jätettiin ennen vuotta 1975 tutkitut suoalueet (n. 500 000 ha) pois. Mainittakoon, että Suomen turvevaroista on vuosikymmenien aikana tehty useita arvioita (Salmi 1950, Mikola 1961 ja Lappalainen 1981). Vuosien kuluessa laskentatavat ovat kuitenkin muuttuneet, samoin kuin tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet ja tarkentuneet. Tämä on luonnollisesti vaikuttanut myös turvevaralaskelmiin. Kaikkiaan tässä raportissa on tutkimustietoja 520 000 ha: n suoalueista, mikä on noin 10 % maamme suoalasta. Esitettävät turvevaralaskelmat tarkentuvat jatkuvasti valtakunnan turveinventoinnin tutkimustavoitteen ollessa noin 120 000 ha vuosittain.

6 2 SUOMEN SUOVARAT Turvevarojen arvioinnin pohjaksi tarvitaan mahdollisimman luotettavia tietoja maamme suovaroista. Aiemmat laskelmat Suomen suovaroista on saatu valtakunnan metsien linjaarvioinneista. Näiden mukaan suota on noin 9,7 milj. ha (Ilvessalo 1960). Linjaarviointien tulokset ovat kuitenkin liian optimistisia.k:äyttöke lpoisten geologisten turvevaro j en arvioinnissa. Linjaarviointien tulokset antavat hyvän käsityksen lähinnä ns. biologiseksi suoksi k'atsottavan maaperän levinneisyydestä. Ne sisältävät myös rikkonaiset, ohutturpeiset ja vain suokasvillisuuden peittämät soistuvat alueet. Toisaalta maassamme on jo suoritettu 1:20 000 mittakaavainen perus ja topografinen kartoitus, jossa ilmakuvan tulkinnan ja maastokäyntien avulla suot on rajattu, ja niissä erotettu metsäiset kuviot avosuo.k:uvioista. Tätä karttamateriaalia on käytetty, kun Kauppa ja teollisuusministeriön rahoittamana ja toime.k:siannosta mitattiin suoalat ja ryhmitettiin kokoluo.k:ittain kunnittain ja lääneittäin. Mittauksen tulokset jul.k:aistaan omana raporttinaan (Lappalainen ja Häikiö 1984). Tässä yhteydessä esitetään vain läänikohtaiset suoalat kokoluo.k:ittain ryhmiteltyinä (taulukko 1). Pienin mitattu suokuvio on ollut 20 hae Mittauksen ulkopuolelle ovat jääneet ohutturpeiset soistuvat mineraalimaat sekä hyvin rikkonaiset ja vaikeasti rajattavat suokuviot. Turvepohjaiset pellot on mahdollisuu.k:sien mukaan otettu huomioon. Näin ollen taulukossa 1 esitettyjä läänikohtaisia suoaloja voidaan pitää tarkimpina saatavissa olevina lukuina myös arvioitaessa maamme turvevaroja.

Taulukko 1. Läänikohtainen yhteenveto Suomen suovaroista kokoluokittain ryhmiteltyinä (Lappalainen ja Häikiö 1984). Lääni Soita Koko suoala Soiden pintaala (ha) ja lukumäärä koko1uokittain Avosuoala Soiden keskikoko kp1 ha <50 51100 101200 201300 301500 >500 ha % (ha) 2 059 205 51865 141950 290360 255490 355030 964510 1051419 51 250 LAPIN LÄÄNI 8230 1423 1907 1941 1024 969 966 1 536 098 89521 210961 37.:!517 240821 250163 370115 512201 34 154 OULUN LÄÄNI 9979 2505 2822 2592 976 651 433 535 968 51747 96660 126530 79724 88506 92801 133495 25 124 VAASAN LÄÄNI 4313 1474 1292 889 322 230 106 137 514 30462 32854 39568 14770 7305 12555 23509 17 80 KESKISUOMEN LÄÄNI 1734 910 448 283 59 23 11 167 296 38583 40308 42570 19485 14980 11370 19791 12 78 KUOPION LÄÄNI 2142 1158 550 302 77 39 16 265 711 28950 44468 64722 36908 31916 58747 38681 15 120 POHJOISKARJALAN L. 2202 861 591 456 150 85 59 81 019 21289 17246 15976 7290 9570 9648 6745 8 72 MIKKELIN LÄÄNI 1128 706 240 116 30 25 11 68 250 13970 13950 15545 9805 4840 10140 11030 16 86 KYMEN LÄÄNI 798 428 193 113 40 13 11 81 859 26170 18454 14915 7950 5450 8920 10789 14 65 HÄMEEN LÄÄNI 1262 849 256 106 33 13 5 163 696 24457 25635 33046 23300 29421 27837 47536 29 106 TURUN JA PORIN LÄÄNI 1548 760 351 233 93 76 35 19 760 6760 5875 4190 1400 890 645 2835 14 57 UUDENMAAN LÄÄNI 346 225 82 30 6 2 1 575 395 180 63 6 34 AHVENANMAAN MAAKUNTA 17 14 3 ha 5 116 951 384169 648541 1021939 696943 798071 1567288 1858094 36 152 YHTEENSÄ kp1 33699 11313 8735 7061 2810 2126 1654 Osuus Suota koko maasuoalasta alasta (% ) (%) 40,4 21,9 30,0 27,1 10,5 20,5 2, 7 8,4 3,3 10,0 5,2 14,8 1,6 4,9 1,3 6,4 1,6 4,8 3,2 7,5 0,4 2,0 0,01 0,4 100,0 16,7 J

8 SUOMEN SUOVARAT I<OKOLUOKITTAIN milj. ha Soiden kokoluol!at he _ 2050 ~ 51100 F:::::::} 101 200 ~ 201300 1:::,:::1 301 500 o >500 ~;o q,,(!),!! o 50 100km GEOLOGIA/<! TUTKlMU$KESI(US Maap.räosasto Kuva 1. Suomen suovarat lääneittäin ja KoKoluokittain.

9 3 TURVEVAROJEN LASKENTAt1ENETELNÄT Kaikkien laskelmien pohjana on tutkittujen soiden mahdollis imman tarkka turvemäärän laskentamenetelmä Tutkimuspisteet sijoittuvat suolle lähes aina epätasaisesti. Tämä aiheuttaa virhelähteen, jos turvevarojen laskemisessa käytettäisiin vain suon keskisyvyyttä ja pintaalaa. Luotettavan tuloksen saamiseksi on turvemäärät laskettu suokohtaisesti syvyysvyöhykkeittäin. Menetelmässä tutkitun suon kahden vierekkäisen syvyyskäyrän väliin, sekä matalimman SYVYYSkäyrän ja suon reunan väliin tai syvimmän syvyyskäyrän sisäpuolelle jäävän alueen pintaala kerrotaan tälle alueelle sijoittuvien syvyystietojen keskiarvolla. Näin saatujen syvyysvyöhykkeiden turvemäärät lasketaan yhteen ja saadaan selville koko suon turvemäärä. Eri lääneissä vuosina 19751982 tehtyjen tutkimusten tulokset esitetään omana kappaleenaan. Tutkimuksissa saatuja keskiarvotietoja on edelleen käytetty kuntakohtaisissa taulukoissa, mikäli kunnan suoalasta on tutkittu alle 20 %. Mikäli suoalasta on tutkittu enemmän, on tutkimusten katsottu olevan niin kattavia, että on voitu käyttää tutkittujen soiden kes Kiarvotietoja kunnan turvevarojen esittämisessä. Tällöin tulee kuitenkin muistaa, että joissakin kunnissa tutkimus on painottunut suurimpiin soihin, jolloin tutkimuksen edustavuus ei Kokonaisuutta ajatellen liene paras mahdollinen. Suomen kokonaisturvevarojen arvioinnissa on Käytetty perustana kuntakohtaisista taulukoista saatavia turvemääriä Heikosti maatuneen pintakerroksen osuus koko turvemäärästä on läänikohtaisissa taulukoissa laskettu tutkittujen soiden pinta ja pohjakerrosten suhteessa. Käyttökelpoisten turvevarojen arvioinnin perustana on pidetty yli 50 ha suuruisten soiden yli 2 m syviä alueita. NiKäli kunnan suoalasta on tutkittu alle 20 %, on yli 2 m syvyisen

Taulukko 2. Laskelmissa käytetyt keskiarvotiedot alueilta, missä suoalasta on tutkittu alle 20 %. 1. LÄÄNI 2. Keskisyvyys m 3. Yli 2 m syvyisten alueiden pintaala kerroin 4. Yli 2 m syvyisten alueiden keskisyvyys m 5. Pintakerros 81.. 4 6. Yhteensä 8110 7. Kuivatilavuus)aino kg/suom 8. Pohjakerros 85.. 10 9. Yhteensä 8110 10. Lämpöarvo 1l. Kuivaturve MJ/kg 12. 50 %:n kosteus LAPIN LÄÄNI 1,53 0,17 1,32 3,07 79 21,4 9,5 OULUN LÄÄNI 1,29 0,20 0,98 2,69 92 21,2 9,4 VAASAN LÄÄNI 1,53 0,29 1,32 2,99 84 21,8 9,7 KESKISUOMEN LÄÄNI 1,50 0,23 0,64 3,06 92 21,2 9,4 f' o KUOPION LÄÄNI 1,34 0,22 0,75 2,85 97 21,2 9,4 POHJOISKARJALAN LÄÄNI 1,80 0,31 0,74 2,99 93 22,7 10,1 MIKKELIN LÄÄNI 1,78 0,37 0,75 3,03 90 22,0 9,8 KYMEN LÄÄNI 2,37 0,50 0,85 3,45 96 78 21,5 9,5 HÄMEEN LÄÄNI 2,08 0,33 0,84 3,26 90 76 22,0 9,8 TURUN JA PORIN LÄÄNI 2,21 0,46 2,05 3,47 90 69 21,9 9,7 UUDENMAAN LÄÄNI AHVENANMAAN MAAKUNTA 2,22 1,10 0,57 0,11 1,36 2,50 3,49 2,50 109 85 93 22,2 19,5 9,9 8,5

11 suopintaalan laskemisessa käytetty läänikohtaista pintaalakerrointa (yli 2 m alueen osuutta koko suoalasta). Ne on saatu pääasiassa taulukkojen 3 ja 4 tiedoista. Pintaalakerroin on tärkein tekijä arvioitaessa yli 2 m syvyisten alueiden käyttökelpoisia turvevaroja. Energiasisällön laskemisessa tarvittavat lämpöarvo ja kuivatilavuuspainotiedot on saatu Geologian tutkimuskeskuksen tutkimuksista. Taulukossa 2 esitettyjä kuntakohtaisia keskiarvotietoja on käytetty, kun kunnan suoalasta on tutkittu alle 20 % tai jos tietoja ei ole. Keskiarvoja on käytetty myös läänikohtaisissa laskelmissa, jos tarkempia tietoja ei ole ollut. Ilmoitetut suojelusoiden pintaalat on saatu Turvekomitean mietinnöstä (1983). Turvemäärä ja muut keskiarvotiedot on saatu painottamalla SUO, J<unta ja läänikohtaiset tiedot joko turvemääriin tai pintaaloihin. Näin vältytään pelkän aritmeettisen keskiarvon aiheuttamalta virheeltä. Käytetyt erikoislaskutavat on ilmo~tettu kunkin taulukon yhteydessä erikseen. Turvetutkimuksissa käytetyt menetelmät on kuvattu Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemassa Turvetutkimusten maastooppaassa (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1978 ja 1984).

12 4 YHTEENVETO VUOSINA 19751982 TUTKITUISTA SOISTA 4.1 Turvemäärät Tässä kappaleessa esitetään läänikohtaiset yhteenveto ja keskiarvotiedot vuonna 1975 ja sen jälkeen tutkituista soista. Näitä on kaikkiaan 3 425 suosta yhteispintaalaltaan 520 000 ha eli noin 10 %:sta Suomen geologisesta suoalasta. Näitä tutkimustuloksia on käytetty tehtäessä laskelmia läänija Kuntakohtaisista turvevaroista. Taulukoissa 3 ja 4 on esitetty tutkittujen soiden läänikohtaisia yhteenvetotietoja koko suon ja yli 2 m syvyisten alueiden keskisyvyyksistä, keskimaatuneisuuksista ja turvemääristä. Tiedot on jaettu heikosti naatuneeseen pintakerrokseen (Hl4), hyvin maatuneeseen pohjakerrokseen (H5l0) sekä koko turvekerrostumaan (HIlO). Maatuneisuuden kohdalla "yhteensä" sarakkeessa on läänin keskimääräinen turpeen maatumisaste. Alimpana "yhteensä/keskimäärin" sarakkeessa keskimaatuneisuudet kuvaavat tutkittujen soiden keskiarvotietoja turvemääriin painotettuna. Painotettaessa keskimaatuneisuudet läänikohtaisiin kokonaisturvemääriin saadaan koko maassa pintakerroksen keskimaatuneisuudeksi 3,3, pohjakerroksen 5,9 ja kaikkien turvekerrostumien keskimääräiseksi maatumisasteeksi 4,9. TauluKon 3 viimeisessä sarakkeessa on ilmoitettu soille raivatun tutkimuslinjaston pituus kilometreinä. Kuvassa 2 on esitetty 197582 tutkittujen suoalueiden osuus kokonaissuoalasta. Eniten tutkittuja ovat Ahvenanmaan maakunta sekä Mikkelin ja Kymen läänit ja vähiten Lapin lääni. Tässä yhteydessä huomattakoon myös, että ennen vuotta 1975 tutkittuja soita on noin 500 000 ha.

Taulukko 3. Keskiarvo ja yhteenvetotietoja vuosina 19751982 tutkituista soita. 1. LÄÄNI 2. 3. 4. Keskisyvyys m 8. Keskimaatuneisuus 12. Turvemaar äil' m J. suom 3 Soiden Pintaala luku ha 5. 6. 7. 9. 10. 11. 13. 14. 15. määrä Pinta Pohja Yhteen Pinta Pohja Yhteen Pinta pohja Yhteenkerros kerros sä kerros kerros sä kerros kerros sä fll4 HSIO Hl10 fll4 HSI0 HII0 814 HSlO HI10 16. Linjaston pituus km LAPIN LÄÄNI 123 44 790 0,74 0,79 1,53 3,4 5,4 4,5 330,7 353,4 684,1 OULUN LÄÄNI 785 212 096 0,46 0,83 1,29 3,2 6,1 5,1 982,8 1756,6 2739,4 VAASAN LÄÄNI 583 102 078 0,62 0,91 1,53 3,2 6,2 5,2 640,7 925,9 1566,6 KESKISUOMEN LÄÄNI 130 8 839 0,36 1,14 1,50 3,5 6,3 5,6 31,6 100,7 132,3 KUOPION LÄÄNI 273 22 221 0,38 0,96 1,34 3,1 6,5 5,6 84,1 213,9 298,0 POHJOISKARJALAN LÄÄNI 185 20 735 0,52 1,28 1,80 3,3 6,2 5,4 108,2 264,7 372,9 MIKKELIN LÄÄNI 380 29 577 0,44 1,34 1,78 3,2 6,7 5,9 131,1 396,3 527,4 KYMEN LJUiNI 247 22 992 0,63 1,74 2,37 3,5 5,9 5,3 144,1 401,0 545,1 HÄMEEN LÄÄNI 187 8 493 0,62 1,46 2,08 3,3 6,4 5,5 52.,9 123,6 176,5 TURUN JA PORIN LÄÄNI 467 46 083 1,18 1,03 2,21 3,3 6,3 4,7 543,7 473,8 1017,5 UUDENMAAN LÄÄNI 41 1 727 0,86 1,36 2,22 3,4 6,4 5,2 14,9 23,5 38,4 AHVENANMAAN MAAKUNTA 24 705 0,48 0,62 1,10 3,1 6,4 5,0 3,4 4,3 7,7 1 088 5 011 1 978 200 706 527 810 708 184 1 204 22 1' W 17. YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN 3425 520 336 0,59 0,97 1,56 3,3 6,2 5,1 3068,2 5037,7 8105,9 12 438

14 SUOMEN SUOVARAT VUOSINA 19751982 TUTKITTUJEN SIlIDEN OSUUS KOKO SUDALASTA ; ;. ~JO ""0 o ~ 100km,! GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperöosaslo Kuva 2. Vuosina 19751982 tutkittujen soiden osuus koko suoalasta.

Taulukko 4. Keskiarvo ja yhteenvetotietoja vuosina 19751982 tutkittujen soiden yli 2 m:n syvyisistä alueista. L LÄÄNI 2. Soiden lukumäärä 3. Pintaala ha 4. Keskisyvyys m 5. Pintakerros 814 6. Pohjakerros 8510 7. Yhteensä 8110 8. Keskimaatuneisuus 9. Pintakerros Hl4 10. Pohjakerros 8510 11. Yhteensä 8110 3 12. Turvemäärä milj. suom 13. Pintakerros Hl4 14. Pohjakerros HSI0 15. Yhteensä 8110 LAPIN LÄÄNI 123 8 793 1,32 1,75 3,07 3,5 5,3 4,5 116,2 153,9 270,1 OULUN LÄÄNI VAASAN LÄÄNI. 785 583 41 639 29 807 0,98 ',32 ',71 1,67 2,69 2,99 3,3 3,3 5,9 6,1 5,0 4,9 406,0 393,4 714,7 497,8 1120,7 891,2 KESKISUOMEN LÄÄNI 130 2 071 0,64 2,42 3,06 3,6 6,2 5,7 13,3 50,0 63,3 1' V1 KUOPION LÄÄNI 273 4 951 0,75 2,' 0 2,85 3,3 6,4 5,6 37,2 103,8 141,0 POHJOISKARJALAN LÄÄNI 185 6 099 0,74 2,25 2,99 3,4 6,1 5,4 45,3 137,2 182,5 MIKKELIN LÄÄNI 380 10 992 0,75 2,28 3,03 3,3 6,6 5,8 82,3 251,3 333,6 KYMEN LÄÄNI 247 11 11O 0,85 2,60 3,45 3,5 5,8 5,2 94,8 288,6 383,4 HÄMEEN LÄÄNI 178 2 635 0,84 2,42 3,26 3,3 6,4 5,6 22,2 63,6 85,8 TURUN JA PORIN LÄÄNI 467 '9 873 2,05 1,42 3,47 3,3 6,2 4,5 407,6 282,0 689,6 UUDENMAAN LÄÄNI 28 466 1,36 2,13 3,49 3,5 6,4 5,2 6,3 9,9 16,2 AHVENANMAAN MAAKUNTA 24 75 1,65 0,90 2,55 3,0 6,4 4,2 ',2 0,7 1,9 16. YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN 3 403 138 511 1,17 1,85 3,02 3,3 6,1 5,0 1625,8 2553,5 4179,3

16 4.2 Suotyypit Taulukossa 5 on esitetty tutkittujen soiden suotyyppijakautuma pääryhmittäin. Prosenttiset osuudet on saatu painottamalla suotyyppihavainnot suokohtaisesti pintaaloihin (kuva 3). Taulukon alaosassa on keskimäärin sarake, jossa on esitetty keskimääräinen suotyyppijakautuma painotettuna läänien kokonaissuoaloihin. Tällöin on oletettu, että tutkittujen soiden suotyyppien jakautuminen kuvastaisi koko läänin tilannetta. Tuloksia voidaankin pitää lähinnä suuntaa antavina, sillä puutteena on suotyypin suokohtaisessa määrityksessä sen pistekohtaisuus. Avosuot käsittävät sekä nevat että letot. Taulukossa on varsinaiset suotyyppiryhmät eli avosuot, rämeet ja korvet jaettu ojitustilanteen mukaan luonnontilaisiin, ojikkoihin ja muuttumiin (kts esim. Heikurainen 1980). Sarakkeessa 1I~1uuttuneet suotyypit II on es i tetty turvekankaiden, peltojen ja turpeennostoalueiden %osuus kaikista suotyypeistä (mukana avosuot, rämeet ja korvet). Viimeisessä sarakkeessa on esitetty tutkittujen soiden läänikohtainen ojitusprosentti, jossa ovat mukana varsinaisten suotyyppien lisäksi myös turvekankaat, pellot ja turpeennostoalueet (kuva 4). Esitetty läänikohtainen ojitusprosentti ei anna täysin yksiselitteistä kuvaa soiden ojitustilanteesta, koska havainnot ovat pistekohtaisia ja tiedot kuvastavat tutkimushetken tilannetta vuosina 19751982. Todennäköisesti läänikohtainen ojitusprosentti on nykyisin jonkin verran esitettyjä suurempi. Kuitenkin tulee huomata, että ojitushavainnot ovat pääasiassa varsinaisilta geologisilta soilta eikä soistuvilta kankailta, jotka taas ovat olleet pääasiallisimpia ojituskohteita.

Taulukko 5. ojituksen osuus. Tutkittujen soiden suotyyppiryhmien prosenttinen jakaantuminen ja 1. LÄÄNI 2. Suotyyppiryhmät 10. Muuttuneet suotyypit 11. 3. 4. 5. 6. Ojitustilanne 11. 12. 13. Ojitus Turve Turpeen prosent Avosuot Rämeet Korvet 7. 8. 9. kankaat Pellot nosto ti Luonnon Ojikot Muuttu alueet tilaiset mat LAPIN LÄÄNI 37,1 48,0 10,5 74,3 16,0 9,7 2,5 1,9 26 OULUN LÄÄNI 37,8 50,1 3,6 55,1 26,6 18,3 5,7 2,7 45 I VAASAN LÄÄNI 28,7 61,6 1,9 59,4 20,2 20,4 5,7 1,7 0,4 40 KESKISUOMEN r~ni 12,1 69,6 6,6 35,5 31,3 33,2 8,2 1,8 1,7 64 f'.,j KUOPION LÄÄNI 15,3 61,4 11,7 33,6 20,9 45,5 8,6 2,7 0,3 66 POHJOISKARJALAN LÄÄNI 17,8 64,0 14,0 30,9 32,1 37,0 2,8 1, 1 0,3 69 MIKKELIN LÄÄNI 8,6 63,7 16,3 19,2 24,6 56,2 10,1 0,6 0,7 81 KYMEN LÄÄNI 10,5 58,8 11,2 27,0 35,6 37,4 15,1 2,8 1,6 73 HÄMEEN LÄÄNI 16,2 56,8 17,9 41,9 27,7 30,4 6,9 0,6 1,6 57 TURUN JA PORIN LÄÄNI 23,1 58,9 8,5 48,1 33,7 18,2 6,9 0,8 1,8 52 UUDENMAAN LÄÄNI 7,5 59,9 11,1 22,0 41,8 36,2 9,2 12,3 78 AHVENANMAAN MAAKUNTA 15,9 48,6 18,7 46,8 31,6 21,6 16,8 53 15. KESKIMÄÄRIN 32,3 52,9 7,8 4,7 2,0 0,3 41

18 SUOMEN SUOVARAT TUTKITTUJEN SDIDEN suonvppijakautuma o AVOSUDT [ill] RÄMEET!II KORVET MUUT KOKO MAA ~, o I 50 look..! ~JO.Ci} GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MaaperäosQsto Kuva 3. Tutkittujen soiden suotyyppiryhmien esiintyminen eri lääneissä.

19 SUOMEN SUOVARAT TUTKITTUJEN SOIDEN OJITUSPROSENTTI KOKO MAA 53'1. ~;O 1) 50 100km, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maoperöososto I Kuva 4. Tutkittujen soiden ojitusprosentti eri lääneissä.

20 "KeSKimäärin" sarakkeessa olevat luvut on saatu painottamalla läänikohtaisia prosenttilukuja läänien kokonaissuoaloilla. Näiden lukujen voi katsoa Kuvastavan koko maan tilannetta edellä esitetyt varaukset huomioiden. Taulukosta nähdään, että erilaiset rämeet ovat kaikkialla Suomessa yleisimpiä suotyyppejä. 4.3 Turvelajit Turvetutkimuksissa jaetaan turve silmämääräisesti havaittavan kasvinjäännekoostumuksen mukaan kolmeen pääturvelajiryhmään: rahkavaltaisiin, saravaltaisiin ja ruskosammalvaltaisiin. Lisäksi erotetaan näiden sekamuotoja. Taulukossa 6 on esitetty tutkittujen soiden pääturvelajien jakaantuminen läänittäin. Läänikohtaiset arvot on saatu painottamalla suokohtaisia arvoja turvemääriin. "Keskimäärin" sarakkeessa on esitetty tutkittujen soiden päätu~velajien suhteet läänien kokonaisturvemääriin painotettuna. Taulukosta nähdään, että turpeista hieman yli puolet on saravaltaisia (Ct) ja loput ovat pääasiassa rahkavaltaisia (St). Ruskosammalvaltaisia (Bt) tavataan pääasiassa Lapin läänissä. Turpeet ovat EteläSuomen keidassuoalueella yleensä varsinkin soiden pintaosissa rahkavaltaisia ja PohjoisSuomen aapasuoalueella saravaltaisia. Kuvasta 5 käy ilmi vastaavasti pääturvelajien osuudet läänien turvemääristä. 4.4 Pohjamaalajit Taulukossa 7 on esitetty tutkittujen soiden pohjamaalajien esiintyminen lääneittäin. Jakaantuminen on laskettu painottamalla kairaushav&lnnot pintaaloilla. Taulukosta nähdään, että moreeni on selvästi yleisin pohjamaalaji. Saven osuus

Taulukko 6. Tutkittujen soiden pääturvelajien prosenttiset osuudet. 1. LÄÄNI 2. RAHKAVALTAISET 3. SARAVALTAISET 4. RUSKOSAMMALVALTAISET S es BS S YHT. e se BC c YHT. B S8 CB B YHT. LAPIN LÄÄNI 4,4 20,1 2,7 27,2 6,3 33,6 18,7 58,6 2,4 1,9 9,9 14,2 OULUN LÄÄNI 18,9 21,4 0,3 40,6 22,4 35,4 1,2 59,0 0,0 0,1 0,3 0,4 VAASAN LÄÄNI 44,8 22,7 0,1 67,6 12,8 19,5 0,1 32,4 KESKISUOMEN LÄÄNI 12,3 21,9 0,2 34,4 27,2 37,9 0,4 65,5 0,1 0,1 KUOPION LÄÄNI 19,5 31,0 0,9 51,4 21,2 25,6 1,2 48,0 0,1 0,2 0,3 0,6 N i' POHJOISKARJALAN LÄÄNI 39,5 40,4 0,4 80,3 3,7 15,2 0,3 19,2 0,1 0,1 0,3 0,5 MIKKELIN LÄÄNI 55,1 26,4 0,1 81,6 8,1 10,0 0,2 18,3 0,1 0,1 KYMEN LÄÄNI 33,0 28,5 0,2 61,7 9,8 26,7 1,2 37,7 0,1 0,5 0,6 HÄMEEN LÄÄNI 31,7 12,2 0,1 44,0 37,0 17,7 0,7 55,4 0,1 0,5 0,6 TURUN JA PORIN LÄÄNI 56,1 10,9 67,0 18,3 14,6 0,1 33,0 UUDENMAAN LÄÄNI 40,7 8,6 49,3 34,5 15,5 0,4 50,4 0,1 0,2 0,3 AHVENANMAAN MAAKUNTA 15,6 9,8 25,4 46,2 25,7 2,0 73,9 0,7 0,7 5. KESKIMÄÄRIN 19,9 21,9 1,3 43,1 13,4 29,4 8,1 50,9 1,0 0,8 4,2 6,0

22 SUOMEN TURVE VARAT PÄÄTURVElAJIEH OSUUDET KOKO TURVEMÄÄRÄSTÄ RUSKOSAMMALVAtTAISIA mrahkavaltaisia o SARAVALTAISIA KOKO MAA ~;. o 50 IOOkm!!! GEOLOGIAH TUTKIMUSKESKUS Moap.räosQsto Kuva 5. Pääturvelajien prosenttiset osuudet kokonaisturvevaroista eri lääneissä.

23 lisääntyy selvästi EteläSuomessa. "Keskimäärin" sarakkeessa on esitetty pohjamaalajien osuudet koko maan osalta painotettuna läänien kokonaissuoaloihin. Kuvassa 6 näkyy vastaava pohjamaalajien jakaantuminen. Taulukko 7. Pohjamaalajien ja liejun prosenttiset osuudet suoalasta. 1. LÄÄNI 2. POhjama".1ajit 7. 3. 4. 5'Hiesu+ 6. Sora+ Lieju Moreeni Savi Hieta Hiekka LAPIN LÄÄNI 51,2 2,0 17,3 29,5 7,9 OULUN LÄÄNI 41,4 6,2 18, 1 34,3 12,7 VAASAN LÄÄNI 37,2 4,5 13,5 44,8 11,5 KESKISUOMEN LÄÄNI 38,2 7,0 27,6 27,2 18,7 KUOPION LÄÄNI 41,6 14,2 17,6 26,6 16,5 POHJOISKARJALAN LÄÄNI 23,S 11,2 13,7 51,6 20,3 MIKKELIN LÄÄNI 37,2 5,8 17,2 39,8 20,9 KYMEN LÄÄNI 17,6 27,0 30,0 25,4 34,9 HÄMEEN LÄÄNI 14,3 34,3 24,9 26,5 36,0 TURUN JA PORIN LÄÄNI 21,9 42,0 11,8 24,3 24,7 UUDENMAAN LÄÄNI 7,0 75,8 5,8 11,4 46,1 AHVENANMAAN MAAKUNTA 34,S 3,7 33,3 28,5 84,9 8. KESKIMÄÄRIN 42,3 7,0 17,3 33,4 12,6 L. ' Taulukossa 7 on esitetty myös liejun esiintyminen soiden pohjalla lääneittäin tutkittuun pintaalaan painotettuna. Taulukosta ei voi suoraan päätellä liejua sisältävien soiden osuutta, vaan se kuvastaa parerruminkin liejualueiden laajuutta läänin tutkittuun suoalaan nähden. Liejun yleisyydestä suon

24 SUOMEN SUOVARAT POHJAMAALAJIEN JAKAANTUMINEN o HIESU JA HIETA o SORA JA HIEKKA 6] SAVI II MDREENI KOKO MAA ~. ~Jo o 50 IOOkm,., GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperiiosasto Kuva 6. Pohjamaalajien osuudet suoalasta eri lääneissä.

25 SUOMEN SUOVARAT LIEJU" ESIINTYMINEN TUTKITTUJEN SOIDEN POHJALLA KOKO MAA ~. "(9 o so 100"",!,! GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Mcaperäososto Kuva 7. Liejun esiintyminen tutkittujen soiden pohjalla pintaalaan painotettuna.

26 pohjalla voidaan päätellä suon syntyolosuhteita. Lieju kuvastaa soiden syntyä vesistöjen umpeenkasvun seurauksena. Taulukosta voidaan nähdä, että vesistöjen umpeenkasvu on ollut vars in yleinen soistumisen syy varsinkin keidassuoalueella Kuvassa 7 näkyy vastaava liejumaalajien yleisyys suoaltaissa maan eri puolilla.

27 5 YHTEENVETOTIETOJA SUOMEN TURVEVAROISTA Laskelmat Suomen kokonaisturvevaroista on esitetty taulukossa 8. Siinä kuten muissakin taulukoissa on läänikohtaisina suoaloina käytetty pintaalamittauksessa saatuja tuloksia. LääniKohtaiset KOkonaisturvevarat on saatu suoraan kuntakohtaisista turvevarataulukoista. Heikosti ja hyvin maatuneen turpeen osuudet on saatu tutkittujen soiden läänikohtaisen taulukon vastaavista luvuista. Ilmoitetut keskisyvyydet on saatu jakamalla turvemäärä pintaalalla. Sarakkeessa kuivaainemäärä on läänikohtaiset arvot saatu kertomalla kokonaisturvemäärä läänikohtaisella kuivatilavuuspainon arvolla (taulukko l). TaulUkossa 8 on esitetty myös laskennallinen energiasisältö kuivalie sekä 50 %:n kosteudessa olevalle turpeelle Kuivaaineen energiasisältö on saatu kertomalla kuivaainemäärä läänikohtaisella keskimääräisellä lämpöarvolla. Kuvassa 8 on esitetty läänikohtaisesti heikosti (Hl4) maatuneen pintaturpeen osuus koko turvemäärästä. TauluKossa 9 on esitetty vastaavat laskelmat yli 2 m syvyisten alueiden osalta. Yli 2 m syvyisten alueiden laskennalliset pintaalat on saatu kuntakohtaisista taulukoista. Käyttämällä yli 50 ha soiden yli 2 m syvien alueiden pintaalakerrointa myös alle 50 ha soiden yli 2 m syvien osien laskemisessa ja laskemalla lopuksi saadut luvut yhteen saadaan mahdollisimman luotettava yli 2 m syvyinen suoala selville. Syvyystiedot on myös saatu Kuntakohtaisista taulu Koista. Kuivaainemäärät ja energiasisällöt on laskettu samalla tavoin kuin taulukossa 8. Kuvassa 9 on esitetty lääni Kohtaisesti yli 2 m syvyisten alueiden turvevarojen osuus koko turvemäärästä. Taulukossa 10 on esitetty laskelmat yli 50 ha soiden yli 2 m syvien alueiden kokonaisturvevaroista. Pintaala ja keskisyvyystiedot on saatu edellisten taulukkojen tavoin kuntakohtaisista taulukoista. Kuivaainemäärät ja energiasisällöt on saatu käyttämällä läänikohtaisia keskiarvoja.

TaulukkO 8. Laskelmat Suomen kokonaisturvevaroista. 1. LÄÄNI 2. 3. Keskisyvyys m 7. Turvemäärä3 > 20 ha mrd. suom soiden 4. 5. 6. 8. 9. 10. pintaala Pinta Pohja Yhteen Pinta Pohja Yhteenha kerros kerros sä kerros kerros sä H14 H510 HI10 Hl4 HSI0 HI10 1lo 12. Energiasisältö Kuiva kuivaaineella ainemäärä mrd. tn 13. 14. mrd. GJ mrd. MWh 15. Energiasisältö 50 %:n kosteudella 16. 17. mrd.gj mrd. MWh LAPIN LÄÄNI 2 059 205 0,74 0,79 1,53 15,24 16,27 31,51 2,489 53,27 14,81 47,29 13,15 OULUN LÄÄNI 1 536 098 0,46 0,83 1,29 7,06 12,68 19,74 1,816 38,50 10,70 34,14 9,49 VAASAN LÄÄNI. 535 968 0,60 0,89 1,49 3,21 4,80 8,01 0,672 14,66 4,07 13,04 3,63 KESKISUOMEN LÄÄNI 137 514 0,36 1,12 1,48 0,50 1,54 2,04 KUOPION LÄÄNI 167 296 0,38 0,95 1,33 0,63 1,59 2,22 POHJOISKARJALAN LÄÄNI 265 711 0,51 1,27 1,78 1,36 3,37 4,73 MIKKELIN LÄÄNI 81 019 0,45 1,35 1,80 0,37 1,09 1,46 KYMEN LÄÄNI 68 250 0,63 1,74 2,37 0,43 1,19 1,62 HÄMEEN LÄÄNI 81 859 0,62 1,45 2,07 0,51 1,18 1,69 TURUN JA PORIN LÄÄNI 163 696 1,19 1,03 2,22 1,95 1,69 3,64 0,188 3,98 1, 11 0,215 4,56 1,27 0,441 10,01 2,78 0,131 2,88 0,80 0,126 2,71 0,75 0,128 2,83 0,79 0,251 5,50 1,53 3,53 0,98 4,04 1,12 8,91 2,48 2,57 0,71 2,40 0,67 2,52 0,70 4,88 1,36 ~ ro UUDENMAAN LÄÄN I 19 760 0,86 1,37 2,23 0,17 0,27 0,44 AHVENANMAAN MAAKUNTA 575 0,48 0,63 1, 11 0,003 0,004 0,007 0,037 0,82 0,23 0,73 0,20 18. YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN 5 116 951 0,62 0,89 1,51 31,43 45,67 77,10 6,494 139,72 38,84 124,05 34,49

29 SUOMEN TURVEVARAT HEIKOSTI IHl41 MAATUHEEH KOKO TURVE MÄÄRÄSTÄ PIHTATURPEEH OSUUS KOKO MAA 71.1mrd. s1j0_ra 3 ~;a o! 50, 'OO~m j GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maoper<iosaslo Kuva 8. Suomen kokonaisturvevarat lääneittäin ja heikosti (H 14) maatuneen pintakerroksen osuus.

Taulukko 9. Laskelmat yli 2 m syvyisten alueiden KOkonaisturvevaroista. 1. LÄÄNI 2. 3. Keskisyvyys m 7. Turvemäilril 11. 12. Energiasisältö ~ 20 ha mrd. suomj Kuiva kuivaaineella soiden aineyli 2 m 4. 5. 6. 8. 9. 10. määrä syvät Pinta Pohja Yhteen pinta Pohja Yhteen mrd. tn 13. 14. alueet kerros kerros so! kerros kerros so! ha 814 HSI0 8110 814 8510 8110 mrd. GJ mrd. MWh LAPIN LÄÄNI 350 100 1,32 1,75 3,07 4,62 6,13 10,75 0,849 18,17 5,05 OULUN LÄÄNI 301 600 1,00 1,68 2,68 3,02 5,06 8,08 0,743 15,75 4,38 VAASAN LÄÄNI 149 400 1,28 1,65 2,93 1,91 2,47 4.38 0,368 8,02 2,23 KESKISUOMEN LÄÄNI 30 500 0,67 2.38 3,05 0,20 0,73 0,93 0,086 1,82 0,51 KUOPION LÄÄNI 35 700 0,75 2,09 2,94 0,27 0,74 1.01 0,098 2,08 0,58 POHJOISKARJALAN LÄÄNI 81 800 0,74 2,24 2,98 0,61 1,83 2,44 0,227 5,15 1, 43 ~UKKELIN LÄÄNI 31 400 0,78 2,25 3,03 0,24 0,71 0,95 0,086 1,89 0,53 KYMEN LÄ)mI 35 500 0,91 2,58 3,49 0,32 0,92 1,24 0,097 2,09 0,58 HÄMEEN LÄ.)\N I 26 400 0,82 2,43 3,25 0,22 0,64 0,86 0,065 1,43 0,40 TURUN JA PORIN LÄÄNI 76 600 2,06 1,40 3,46 1,58 1, 07 2,65 0,183 4,00 1,11 UUDENMAAN LÄÄN I 11 300 1,36 2,13 3,49 0,15 0,24 0,39 0,033 0,71 0,20 AHVENAN~.AAN MAAKUNTA 80 2,50 2,50 18. YHTEENSÄ/KESKIMÄXRIN 1 130 380 1,16 1,82 2,9B 13,14 20.54 33,68 2,835 61,13 17,0:1 ' 15. Energiasisältö 50 '!.:n kosteudella 16. 17. mrd. GJ mrd. MWh 16,13 4,48 13,97 3,88 7,14 1,98 1,62 0,45 1,84 0,51 4,59 1,27 1,69 0,47 1,84 0,51 1,27 0,35 3,55 0,99 0,65 0,18 54,29 15,07 w o

31 SUOMEN TURVEVARAT YLI 2M SYVIEN ALUEIDEN OSUUS KOKONAISTURVEVAROISTA KOKO MAA 3 77.1mrd. suom ~. ~J. ~O 100km J GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maop*r;;osQslo Kuva 9. Yli 2 m syvyisten alueiden turvevarojen osuus kokonaisturvevaroista.

TauluKko 10. LaSKelmat yli 50 ha soiden yli 2 m syvien alueiden kokonaisturvevaroista. 1. LAANI 2. Yli 50 ha soiden yli 2 m syvät alueet ha 3. Keskisyvyys m 4. Pintakerros 814, 5. Pohja' kerros 8510 6. Yhteensä 8110 8. Pintakerros 814 7. Turvemäärä mrd. suom 3 9. Pohjakerros 8510 10. Yhteensä HI10 Ii. Kuivaainemäärä mrd. tn 12. Energiasisältö 50 %:n kosto 13. mrd. GJ 14. mrd. MWh LAPIN LÄÄNI 341 300 1,32 1,75 3,07 4,51 5,97 10,48 0,828 15,73 4,37 OULUN LÄÄNI 283 700 1,00 1,68 2,68 2,84 4,76 7,60 0,699 13,14 3,65 VAASAN LÄÄNI 135 000 1,28 1,65 2,93 1,73 2,23 3,96 0,333 6,46 1,80 KESKISUOMEN LÄÄNI KUOPION LÄÄNI 23 800 27 600 0,67 0,75 2,38 2,09. 3,05 2,84 0,16 0,21 0,57 0,57 0,73 0,78 0,067 0,076 1,26 1,43 0,35 0,40 W N POHJOISKARJALAN LÄÄNI 72 800 0,74 2,24 2,98 0,54 1,63 2,17 0,202 4,08 1,13 MIKKELIN LÄÄNI 23 100 0,78 2,25 3,03 0,18 0,52 0,10 0,063 1,24 0,34 KYMEN LÄÄNI 28 200 0,90 2,59 3,49 0,25 0,73 0,98 0,076 1,44 0,40 HÄMEEN LÄ,ÄNI 18 100 0,82 2,43 3,25 0,15 0,44 0,59 0,045 0,88 0,25 TVRUN JA PORIN LÄÄNI 65 100 2,06 1,40 3,46 1,34 0,91 2,25 0,155 3,01 0,84 UUDENMAAN LÄÄNI 7 400 AHVENANMAAN MAAKUNTA 25 1,36 2,50 2,13 3,49 2,50 0,10 0,16 0,26 0,022 0,44 0,12 13. YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN 1 026 125 1,17 1,80 2,97 12,01 18,49 30,50 2,566 49,11 13,65

33 Taulukoissa 8, 9 ja 10 esitettyjä tietoja Suomen geologisista turvevaroista voidaan pitää tarkimpina mahdollisina saatavissa olevina. Tutkitut suot käsittävät toistaiseksi vain noin 10 % koko suoalasta ja ne jakaantuvat epätasaisesti eri läänien kesken. Tutkimustietojen määrän lisääntyessä nykyvauhdilla noin 120 000 ha:lla vuosittain tulevat taulukoissa esiintyvät kertoimet ja syvyys ja pintaalatiedot jonkin verran muuttumaan vuosittain. Taulukosta 8 käy selville, että Suomen 5,12 milj. suohehtaarin keskisyvyys on 1,51 m. Tästä heikosti (Hl4) maatunutta pintakerrosta on keskimäärin 0,62 m:n paksuudelta. Kokonaisturvevarat ovat 77,1 mrd. suom3 Mittausten perusteella yhdessä suokuutiossa on kuivaainetta keskimäärin 84 kg. Keskimääräinen kuivan turpeen lämpöarvo on 21,S NJ/kg.

34 6 SUOJELUSUOT Taulukossa 11 on esitetty lääneittäin soidensuojelun perusohjelmassa olevat suot ja niiden arvioidut turvemäärät. Läänikohtaiset suojelualat on saatu Turvekomitean mietinnöstä. Syvyystietoina on käytetty taulukon 8 arvoja. Suojelusoiden rajauksesta johtuen niihin voi kuulua myös joitakin mineraalimaasaarekkeita yms. Tämän laskelman mukaan soissa olisi turvetta vajaa 10 mrd. suokuutiota eli runsaat 12 % koko maan turvevaroista. Taulukko 11. Laskelmat suojelusoiden turvevaroista. 1. LÄÄNI 2. Pintaala ha 3. Keskisyvyys m 4. Turvemäärä mrd. m3 5. 6. 7. Pinta Pohja. Yhteenkerros kerros sä Hl4 H5l0 Hll0 LAPIN LÄÄNI 320 800 ',53 2,37 2,54 4,91 OULUN LÄÄNI 158 500 ',29 0,73 1,31 2,04 VAASAN LÄÄNI 51 600 1,49 0,31 0,46 0,77 KESKISUOMEN LÄÄNI 9 100 1,48 0,03 0,10 0,13 KUOPION LÄÄNI 11 700 1,33 0,04 0,11 0,'5 POHJOISKARJALAN LÄÄNI 23 800 1,78 0,12 0,30 0,42 MIKKELIN LÄÄNI 10 200 1,80 0,04 0, 14 0,18 KYMEN LÄÄNI 5 400 2,37 0,03 0,10 0,13 HÄMEEN LÄÄNI TURUN JA PORIN LÄÄNI. 14 900 26 900 2,07 2,22 0,09 0,22 0,31 0,32 0,28 0,60 UUDENMAAN LÄÄNI AHVENANMAAN MAAKUNTA 3 100 2,23 0,03 0,04 0,07 8. YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN 636 000 1,53 4, 11 5,60 9,71

35 7 KÄYTTÖKELPOISET TURVEVARAT Käyttökelpoisilla turvevaroilla tarkoitetaan tässä yhteydessä yli 50 ha suuruisten soiden yli 2 m syvillä alueilla olevia turvevaroja. Poltto ja kasvuturvetuotantoon soveltuvaa suota on kaikkiaan noin 845 000 ha eli 16,5 % koko suoalasta. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 21,8 mrd. suom3 eli 27 % maamme KOkonaisturvevaroista (77 11 mrd. suom3 ). Kuvassa lo on esitetty käyttökelpoisten turvevarojen osuus kokonaisturvevaroista. Pintaturve (H 14) sisältää sekä poltto että kasvuturpeeksi soveltuvia kerrostumia.

36 SUOMEN TURVEVARAT KÄYTTÖKelPOISTEN TURVEVAROJEN OSUUS koko TURVEMÄÄRÄSTÄ PIHTATURVE Hl4 POHJATURVE mh510 KOKO MAA 3 77.1mrd. suom ~, "'~Jo o, 50 J loolcm j GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MaapetQosaslo Kuva 10. Käyttökelpoisen pinta ja pohjaturpeen osuus kokonaisturvevaroista.

37 8 POLTTOTURVEVARAT Polttoturpeeksi soveltuvat sekä rahka, sara että ruskosammalturpeet, mikäli ne ovat riittävästi maatuneet. Saravaltaista turvetta käytetään yleisesti polttoturpeena kun se on maatumisasteeltaan vähintään H3. Rahka ruskosammalvaltaiset turpeet katsotaan polttotarkoitukseen sopiviksi, kun niiden maatumisaste on H4 tai mielellään vielä korkeampi. Kuljetusetäisyys tuotantoalueelta käyttökohteeseen vaikuttaa huomattavasti heikosti maatuneen (Hl4) pintakerroksen käyttöön polttotarkoitukseen. Heikosti maatuneen turpeen tuotantokuution paino on huomattavasti alhaisempi kuin paremmin maatuneen turpeen. Taulukossa 12 on esitetty laskelmat Suomen teknisesti käyttökelpoisista polttoturvevaroista (kuva 11). Peruslähtökohtana on pidetty kuntakohtaisissa taulukoissa esitettyjä yli 50 ha soiden yli 2 m syvien alueiden turvevaroja, joista on pohjalta vähennetty 50 cm paksu yleensä runsastuhkainen, teknisesti vaikeasti hyödynnettävä kerros. Suoalasta on lisäksi vähennetty yli 50 ha suojelusoiden yli 2 m syvät alueet käyttäen läänikohtaisia pintaalakertoimia. Alle 50 ha suojelusuot on pystytty huomioimaan vain, jos kunnan suojelusoiden yhteispintaala on alle 50 ha. Lisäksi Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kuntien suoalat on tässä yhteydessä jätetty laskelmien ulkopuolelle. Kymen, Hämeen, Turun ja Porin sekä Uudenmaan läänien kohdalla on heikosti maatunut pintaturve katsottu polttoturpeeksi soveltumattomaksi. Näissä lääneissä pintaturve on yleens~ rahkavaltaista. Muissa lääneissä pintaturve on turvelajiltaan yleensä vaihtelevampaa, ja sitä käytetään yleisesti polttoturpeena. Kuivaaineen määrän laskemisessa on käytetty läänikohtaisia kuivatilavuuspainon arvoja (taulukko 2), jotka on neljän eteläisimmän läänin osalta laskettu erikseen hyvin maatuneelle pohjaturpeelle.

Taulukko 12. LasKelmat Suomen käyttökelpoisista polttoturvevaroista. 1. LÄÄNI 2. 3. lcliyttilkelpoinen 7. Käyttökelpoinen poltto 11. 12. Polttoturpeen energiasisältö lcliyttö turvepaksuus turvemåärä] KUivakelpainen m mrd. suom ainemåäpintaala rli 13. KUivaaineella 16. 50 %:n kosteuha 4. 5. 6. 8. 9. 10. mrd. tn della pinta Pohja Yht. pinta Pohja Yht. 14. 15. 17. 18. kerros kerros kerros kerros mrd. GJ mrd. MWh mrd. GJ mrd. MWh 814 8510 BIlO 814 B51.0 HI1O 19. Polttoturvetta 10 3 900 m 3 /ha 20. Polttoturpeen energiasisältö 50 %:n kosto lo3mwh/ha LAPIN LÄÄNI 244 500 1,32 1,25 2,57 3,23 3,05 6,28 0,496 10,61 2,95 9,42 2,62 25,7 10,7 OULUN LÄÄNI 252 000 1,00 1,18 2,18 2,52 2,97 5,49 0,505 10,70 2,98 9,49 2,64 21,7 10,5 VAASAN LÄÄNI 120 000 1,28 1,15 2,43 1,54 1,38 2,92 0,245 5,34 1,48 4,75 1,32 KESKISUOMEN LÄÄNI 21 700 0,67 1,88 2,55 0,14 0,41 0,55 0,051 1,11 0,31 0,99 0,28 KUOPION LÄÄNI 25 000 0,75 1,59 2,34 0,19 0,40 0,59 0,057 1,21 0,34 1,07 0,30 POHJOISKARJALAN LÄÄNI 65 400 0,74 ',74 2,48 0,48,,14 ',62 0,151 3,43 0,95 3,05 0,85 24,3 25,3 23,5 24,8 10,9 12,9 11,9 13,0 w 00 MIKKELIN LÄÄNI 19 300 0,78 1,75 2,53 0,15 0,34 0,49 0,044 0,97 0,27 0,86 0,24 25,3 12,4 KYMEN LÄÄNI 25 600 0,91 2,08 2,99 0,53 0,53 0,051 1,10 0,31 0,97 0,27 20,7 10,5 HÄMEEN LÄÄNI 13 300 0,82 1,93 2,75 0,26 0,26 0,023 0,51 0,14 0,45 0,13 19,2 9,5 TURUN JA PORIN LÄÄNI 52 800 2,06 0,90 2,96 0,48 0,48 0,043 0,94 0,26 0,83 0,23 8,9 4,4 UUDENMAAN LÄÄNI 5 600 1,36 1,63 2,99 0,09 0,09 0,010 0,22 0,06 0,20 0,05 AHVENANMAAN MAAKUNTA 16,3 9,8 21. YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN, 845 200 2,28 8,25 11,05 19,30 1,676 36,14 10,05 32,08 8,93 22,8 10,6

39 SUOMEN TURVEVARAT KÄmOKELPOISEN POLTTOTURPEEN OSUUS KOKO TURVEHÄÄRÄSTÄ KDKO MAA ~t ~Jo!! o 50 100km GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MaQP<fI'Öososto Kuva 11. Käyttökelpoisen polttoturpeen osuus kokonaisturvevaroista.

40 Energiasisältö on laskettu sekä kuivaaineelle että 50 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle sekä gigajouleina että megawattitunteina. Taulukossa 12 on lisäksi esitetty polttoturpeen laskennallinen määrä suokuutioina hehtaaria kohden. Suo ja kuntakohtaisessa tarkastelussa luku voi olla merkittävästi toisenlainen. Viimeisessä sarakkeessa on käyttökelpoisen turpeen energiasisältö 50 %: n kosteudessa hehtaaria kohden. Taulukossa on lisäksi huomattava, että mikäli halutaan hyödyntää neljän eteläisimmän läänin käyttökelpoisia polttoturvevaroja, täytyy ensin hyödyntää tai poistaa tämän kerroksen päältä paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros. Arviossa Suomen polttoturvevaroista ei ole huomioitu soiden omistussuhteita, kuivatusmahdollisuuksia eikä etäisyyksiä kulutuskeskuksiin. Lisäksi tulee huomata, että vaikka kaikkea polttoturvetuotantoon soveltuvaksi esitettyä aluetta ei voitaisikaan käyttää ko. tarkoitukseen, käytetään turvetuotantoon otetulla suolla hyväksi usein myös alle 2 m:n syvyisiä alueita, mikä kompensoi mahdollista edellä mainittua puutetta. Tämän laskelman mukaan Suomessa on noin 845 000 ha suota, missä on katsottu olevan mainituin varauksin käyttökelpoista polttoturvetta yhteensä 19,3 mrd. suom 3 Tällöin hyödynnettävissä olevan turvekerroksen keskipaksuudeksi saadaan 2,28 m. Keskimääräinen suokuution kuivapaino on 87 kg. Mikäli kaikki polttoturvevarat hyödynnettäisiin, saataisiin energiaa 50 %:n käyttökosteudella 8,93 mrd. MWh, eli yhden suokuution energiasisällöksi muodostuu keskimäärin 0,46 MWh. Polttoturveteollisuutta ajatellen eniten turvetta on Oulun ja Vaasan lääneissä, yhteensä 8,4 mrd. suom3 eli 43,6 % maan laskennallisesta polttoturpeeksi soveltuvan turpeen määrästä.

41 Eniten yhdellä suohehtaarilla on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta Mikkelin ja KeskiSuomen läänissä (keskimäärin 25 300 m3/ha). Vastaavasti koko maassa on edellä mainitulla tavalla rajattuna polttoturvetta keskimäärin 22 800 suom3 hehtaarilla.

42 9 KASVUTURVEVARAT Kasvuturpeeksi soveltuvalla turpeella on huomattavasti tarkemmat laatuvaatimukset kuin polttoturpeella. Hyvälaatuiseksi kasvuturpeeksi soveltuvat lähinnä vain heikosti maatuneet Acutifoliaryhmän rahkaturpeet. Siten käyttökelpoiset kasvuturvevarat löytyvät lähes yksinomaan keidassuoalueelta ja sielläkin pääasiassa LounaisSuomesta (kuva 12). Koska myös muunlaisella rahkavaltaisella heikosti maatuneella pintaturpeella on käyttöä kasvu ja maanparannusturpeena, on kasvuturvearvioissa tähän tarkoitukseen soveltuvana alueena pidetty keidassuoaluetta (vrt. Kasvuturvetoimikunnan mietintö 1972) TaulUkossa 13 on esitetty laskelmat käyttökelpoisista pintaturvevaroista. Koska käytännössä ei toistaiseksi ole mahdol Taulukko 13. Laskelmat käyttökelpoisista lähinnä kasvuturpeeksi soveltuvista pintaturvevaroista. 1. LÄÄNI 2. Yli 50 ha soiden yli 2 m syvyiset alueet ha 3. Pintakerroksen Hl4 paksuus m 4. Turvemäärä mrd. 3 suom OULUN LÄÄNI 18 000 1,00 0,18 VAASAN LÄÄNI 75 800 1,28 0,97 KESKISUOMEN LÄÄNI 8 200 0,67 0,05 KUOPION LÄÄNI 3 200 0,75 0,02 POHJOISKARJALAN LÄÄNI 46 900 0,74 0,35 MIKKELIN LÄÄNI 19 300 0,78 0,15 KYMEN LÄÄNI 25 600 0,90 0,23 HJ:.MEEN LÄÄNI 13 300 0,82 0, 11 TURUN JA PORIN LÄÄNI 52 800 2,06 1,09 UUDENM.l\AN LÄÄNI 5 600 1,36 0,08 5. YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN 268 700 1,20 3,23

43 SUOMEN TURVEVARAT KÄYlTÖKElPOIHEN KOKO MAA 3.23 mrd suom 3 ~t ~..to Qo", o 50 IOOkm I! t GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Moaperiiososlo Kuva 12. Käyttökelpoiset pintaturvevarat.

44 lista erottaa heikosti (Hl4) maatuneesta pintakerroksesta rahka ja saraturpeen osuuksia lääneittäin, on soveltuviksi alueiksi otettu keidassuoalueelle sijoittuvien kuntien yli 50 ha suuruisten soiden yli 2 m:n syvyiset alueet vähennettynä suojelualueiden pintaaloilla. Käyttökelpoisena turvepaksuutena on käytetty samoja heikosti maatuneen pintakerrosten arvoja kuin polttoturvevarataulukossa. Kuvassa 12 on esitetty lääneittäin käyttökelpoiset pintaturvevarat sekä keidas ja aapasuoalueen raja. Tässä yhteydessä tulee huomata, että Oulun, Vaasan/KeskiSuomen, Kuopion, PohjoisKarjalan ja Mikkelin läänien Käyttökelpoiset pintaturvevarat sisältyvät myös polttoturvevaroihin, KOSKa näitä pintaturpeita voidaan käytännössä hyödyntää tilanteen ja tarpeen mukaan sekä kasvu että polttoturpeena. Pintaturpeen laatu Kumpaankaan tarkoitukseen ei ole yleensä erityisen hyvä näissä lääneissä. Kaikkiaan Kasvuturpeeksi, maanparannusturpeeksi ja turvepehkun raakaaineeksi soveltuvaa pintaturvetta on laskelmissa saatu 268 700 ha:n alueelta 3,23 mrd. suom3 Kerroksen keskipaksuus on l, 20 m. Hyvälaatuiset kasvuturvevarat sijoittuvat käytännössä neljään eteläisimpään lääniin, keskittyen sielläkin VarsinaisSuomeen. Näiden neljän läänin yhteenlas Kettu käyttökelpoinen suoala on 97 300 ha ja pintaturvevarat 1,51 mrd. suom 3

45 10 KUNTAKOHTAINEN YHTEENVETO VUOSINA 19751982 TUTKITUISTA SOITA JA TURVEVAROISTA Tässä kappaleessa on esitetty kuntakohtainen yhteenveto 1äänikohtaisesti tau1ukoituna. Tiedot perustuvat atktilanteeseen 2.5.1983. Siten taulukoissa on mukana lähes kaikki vuoden 1982 tutkimustiedot. Ennen kuntakohtaista tarkastelua on taulukossa 14 esitetty läänikohtainen yhteenveto. Taulukoissa on kuntakohtaisesti tutkittujen soiden pintaala, lukumäärä, keskisyvyys ja keskimaatuneisuus. Turvemäärän kohdalla on ilmoitettu koko turvemäärä sekä heikosti (H 14) maatuneen pintakerroksen turvemäärä. Hyvin (H 510) maatuneen pohjakerroksen turvemäärä saadaan tarvittaessa selville vähentämällä koko turvemäärästä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus. Samoin heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus saadaan selville jakamalla pintaturpeen määrä pintaalalla. ~arakkeessa "Osuus kunnan suoalasta" on laskettu tutkittujen soiden prosenttiosuus kunnan koko suoalasta. Prosenttiluvusta voidaan päätellä tutkittujen soiden edustavuutta kunnan koko suoalaan nähden. Geologian tutkimuskeskus on suorittanut useissa kunnissa turvetutkimuksia ennen vuotta 1975. Koska näitä tietoja ei ole tallennettu atk:l1e, ei niitä ole myöskään tässä yhteydessä esitetty. Sarakkeessa "Kunnan ~ 20 ha:n suot" on esitetty arviolaskelmat kunnan geologisista turvevaroista sekä käyttökelpoisista turvevaroista (yli 50 ha soiden yli 2 m syvät alueet). Kunnan kokonaissuoala on saatu raportista Suomen suovarat, ja se kuvaa ~ 20 laajuisia yhtenäisiä suoalueita. Koska jotkut suot sijoittuvat usean kunnan alueelle, on kyseinen suo sijoitettu näissä tapauksissa pintaalamittauksissa siihen kuntaar., jossa suurin osa siitä sijaitsee. Kuntakohtaisessa tutkimuksessa tällainen suo on kuitenkin jossakin tapauksessa

Taulukko 14. Yhteenveto tutkituista soita ja turvevaroista. 2. TUTKITUT SUOT (19751982) 10. Pinta 11. Turve 1. LÄÄNI 3. 4. 5. 6. 1. Turvemäärä 3 8. ala määrä Pinca Soide~ Keski Keski milj. suom Osuus ha milj. 3 ala luku syvyy! maatu läänin suom ha määrä m nei pincayhteenssuus kerros suo alasta H 110 H 110 H 14 % LAPIN LÄÄNI 44 790 123 1,53 4,5 330,7 684,1 2 2 059 205 31 505,8 OULUN LÄÄNI 212 096 785 1,29 5,1 982,8 2 739,4 14 1 536 098 19 737,2 VAASAN IJU:l.NI 102 018 583 1,53 5,2 640,7 1 566,6 19 535 968 8 012,5 KESKISUOMEN IJU:l.NI 8 839 130 1,50 5,6 31,6 132,3 6 137 514 2 039,5 KUOPION IJU:l.NI 22 221 273 1,34 5,6 84,1 298,0 13 167 296 2 222,3 POHJOISKARJALAN L. 20 735 185 1,80 5,4 108,2 312,9 8 265 111 4 741,4 MIKKELIN IJU:l.NI 29 577 380 1,78 5,9 131,1 527,4 37 81 019 1 459,6 KYMEN LÄÄNI 22 992 247 2,37 5,3 144,1 545,1 34 68 250 1 611,6 HÄMEEN LÄÄNI 8 493 187 2,08 5,5 52,9 176,5 10 81 859 1 690,9 TURUN JA PORIN LÄÄNI 46 083 461 2,21 4,7 543,7 1 017,5 28 163 696 3 642,6 UUDENMAAN IJU:l.NI 1 727 41 2,22 5,2 14,9 38,4 9 19 760 443,7 AHVENANMAAN MAAKUNTA 705 24 1,09 5,0 3,4 7,7 100 575 6,3 9. I.JU\NIN? 20 ha:n SUOT 12. Yli 50 ha soiden yli 2 m syvät alueet (arvio) 13. Pinta 14. Käyttökelpoinen 15. Energiasisältö ala turvemäärä 3 50 %:0 kosteus ha milj. suom pinta yhteensä mi1j.gj mi 1j. r1'~'h kerros H 14 H 110 341 255 4 504,6 8 770,4 3 164,1 3 659,9 283 740 2 849,7 6 185,4 o 132,9 2 983,6 134 955 1 724,0 3 275,8 5 345,7 1 486,0 23 845 158,8 606,8 1 048,6 291,2 27 600 201,5 645,7 1 174,0 326,6 72 790 539,2 1 805,2 3 389,7 942,1 23 080 179,8 584,0 1 035,0 287,9 28 235 255,0 843,3 1 075,4 299,2 le 010 148,0 496,7 614,9 170,7 65 065 1 341,0 1 929,0 1 025,4 285,3 7 435 101,2 222,1 260,6 72,1 25 0,5 0,5 ~ (j\ YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN 520 336 3 425 1,56 5,1 3 068,2 8 105,9 10 5 116 951 71 119,4 1 026 095 12 000,9 25 364,9 38 866, 10 805,2

47 voitu sijoittaa toiseen kuntaan. Useissa kunnissa on myös alle 20 ha:n soita tutkittu. Ottaen vielä huomioon tutkitut turvepellot ja peruskartalle metsämaaksi merkityt suot voi jossakin kunnassa tutkittujen soiden pintaala olla suurempi kuin ilmoitettu > 20 ha soiden pintaala. Mikäli kunnan suoalasta on tutkittu 20 % tai enemmän, on turvevaralaskelmissa käytetty tutkituista soista saatavia keskiarvotietoja. Käytetyt tunnusluvut on esitetty taulukossa 27. 20 %:n tutkimusosuutta on tässä yhteydessä pidetty riittävän edustavana otoksena. Mikäli kunnan suoalasta on tutkittu alle 20 %, on käytetty läänikohtaisia keskiarvoja (taulukko 2). Arvio kunnan turvevaroista on saatu kertomalla pintaala keskisyvyydellä. Koko turvemäärän lisäksi on taulukoissa esitetty laskelmat käyttökelpoisista kokonaisturvevaroista. Kriteerinä tässä kuten aikaisemmissakin taulukoissa on pidetty yli 50 ha suuruisten soiden yli 2 m syviä alueita. Alle 50 ha soiden pintaaloja käsitellään raportissa Suomen suovarat (Lappalainen ja Häikiö 1984). Käyttökelpoisen turvemäärän arvioinnissa on yli 2 m syvyisen alueen keskisyvyydestä vähennetty pohjalta 50 cm paksu vaikeasti hyödynnettävissä oleva runsastuhkainen kerros. Tässä yhteydessä ei muita, kuten suojelluksi ehdotettuja suoalueita tai kuivatusteknisiä vähennyksiä ole tehty. Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu 50 %:n kosteuteen. Se on laskettu koko käyttökelpoiselle turvemäärälle muissa lääneissä paitsi Turun ja Porin, Uudenmaan, Kymen ja Hämeen lääneissä, joissa mukaan on otettu vain hyvin maatuneet (H510) pohjaturpeet. Näin siksi, että näiden läänien rahkavaltaista pintaturvetta ei ole nykyisin yleensä taloudellista käyttää polttoturpeena varsinkaan, jos kuljetusmatka on pitkä.

48 Oulun ja Vaasan lääneissä en rannikkokuntien kohdalla k~ytetty alhaisempia keskisyvyyksiä ja pintaalakertoimia kuin muissa näiden läänien kunnissa. Käytetyt arvot ovat: KesKisyvyys 1,28 m, yli 2 m alueen pintaalakerroin 0,20, yli 2 m alueen keskisyvyys 2 150 m ja Hl4 maatuneen pintakerroksen paksuus 1,10 m. RannikkoKunnat ovat: Hailuoto Haukipudas Ii Kalajoki Lumijoki Pattijoki Pyhäjoki Raahe Siikajoki Yliii HimanKa KoKKola Korsnäs Kristiinankaup. Kruunupyy Lohtaja Maalahti Maksamaa Mustasaari Närpiö Oravainen Pietarsaari Pietarsaaren mlk. Uusikaarlepyy Vaasa Vähäkyrö Viimeisessä sarakkeessa on ilmoitettu kunnasta julkaistun uusimman raportin numero ja vuosi. Raporteista löytyvät yksityiskohtaiset tiedot tutkituista soista. Luettelo julkaistuista raporteista alkaa sivulta 94.

TauluKko 15. Lapin läänin Kuntien suo ja turvevarat. 2. TUTKITUT SUOT (19151982) 1. KUNTA 10. Pinta 11. Turve 3. 4. S. 6. 7. Turvemää rä 3 8. ala määrä Pinta Soider Keski Keski milj. suom Osuus ha milj. 3 ala luku syvyy maatu kunnan suom ha määrä m nei pintayhteensä suosuus kerros alasta H 110 H 14 H 110 % ENONTEKIö 126 965 1 942,6 INARI 159 375 2 438,4 KEMI 65 1,0 KEMIJÄRVI 62 000 948,6 KEMINMAA 16 270 248,9 9. KIJ!INAN? 20 ha:n SUOT 12. Yli 50 ha soiden yli 2 m syvät alueet (arvio) 13. Pinta 14. Käyttökelpoinen 15. Energiasisältö ala turvemäärä 3 SO %:n kosteus ha mi lj. suom pinta yhteensä milj.gj milj. MWb kerros H 14 H 110 21 080 218,3 541,8 813,2 226,1 25 465 336,1 654,5 982,4 273,1 10 275 135,6 264,1 396,4 110,2 2 645 34,9 68,0 102,1 28,4 16. Raportti vuosi! numero KITTILÄ 19 732 62 1,48 4,5 133,9 291,6 1 272 995 4 176,8 KOLARI 3 116 3 2,51 4,5 37,4 79,8 4 82 680 1 265,0 MUONIO 27 785 425,1 PELKOSENNIEMI 1 433 4 1,06 4,5 6,8 15,1 2 62 290 953,0 PELLO 1 317 5 1,66 4,2 11,3 21,9 4 35 235 539,1 45 990 601,1 1 181,9 774,0 493,2 13 850 182,8 355,9 534,2 148,5 4 615 60,9 11.8,6 178,0 49,5 10 415 137,5 267,7 401,8 111,7 5 405 71,3 138,9 208,5 58,0 82/94.p. ID POSIO 62 160 951,0 RANUA 7 1387 25 1,69 4,6 51,5 133,4 5 149 680 2 290,1 ROVANIEMI 240 3,7 ROVANIEMEN MLK. 183 875 2 813,3 SALLA 91 380 1 398,1 10 330 136,4 265,5 398,5 110,8 25 295 333,9 650,1 975,8 271,3 25 0,3 0,6 0,9 0,3 29 630 391,1 761,5 P 143,0 317,8 15 475 204,3 397,7 596,9 165,9 82/103 I SAVUKOSKI 132 260 2 023,6 SIMO 4 374 10 0,94 4,3 24,4 41,3 6 76 560 1 171,4 SODANKYLÄ 4 380 7 1,54 4,0 42,1 67,4 1 335 055 5 126,3 TERVOLA 2 204 5 1,23 4,1 19,6 21,1 4 57 085 873,4 TORNIO 38 550 589,8 22 190 292,9 570,3 856,0 238,0 12 715 167,8 326,8 490,5 136,4 56 610 747,3 1 454,9 12 183,8 607,1 9 525 125,7 244,8 367,4 102,1 6 050 79,9 155,5 233,4 64,9

TauluKko 15. Jatkuu. 1. KUNTA 2. TUTKITUT SUOT (19751982) 3. 4. 5. 6. 7. Turvemäärä 3 8. I'inta Soi det Keski: Keski milj. $uom Osuus ala 1uku syvyy maatu kunnan ha määrä II nei pintayhteensä suosuus kerros alasta H 110 H 14 H 110 % 10. pinta Il. TU'CYemäärä ala ba milj 3 suom 9. KUNNAN ~ 20 ha:n SUOT 12. Yli 50 ha soiden yli 2 m syvät alueet (arvio) 13. I'inta 14. Käyttökelpoinen 15. Energiasisältö ala turvemäärä 3 50 %:n kosteus ha milj. suom pinta yhteensä milj.gj milj. MWh kerros Ii 14 H 110 16. Raportti vuosi! numero UTSJOKI YLITORNIO 287 2 2,22 4,5 3,7 6,4 0,5 22 690 347,2 64 010 979,4 3 195 42,2 82,1 123,2 34,3 10 415 138,3 269,2 404,1 112,3 Ul o, YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN 44 790 123 1,53 4,5 330,7 6S4,1 2 2 059 205 31 505,8 341 255 4 504,6 S 770,4 13 164,1 3 659,'1

TauluKKO 16. Oulun läänin Kuntien suo ja turvevarat. 1. KUNTA ALAVIESKA HAAPAJÄRVI HAAPAVESI HAILUOTO HAUKIPUDAS 3. Pintaala ha 1 260. 170 2. TUTKITUT SUOT (19751982) 4. 5. Soide~ luku määrll 5 1 6. 7. Turvemäärä 3 Keski Keski milj. suom syvyy maatunei pinta m yhteensä suus kerros II' 110 H14 H 110 1,26 0,92 5,1 6,6 4,0 1,1 15,9 1,6 8. Osuus ktmnan suoalasta % 6 3 10. Pinta ala ha 4 845 21 020 36 715 625 6 385 11. Turvemäärä milj'l suom 62,5 271,2 473,6 8,0 81,7 9. KUNNAN? 20 ha:n SUOT 12. Yli 50 ha soiden yli 2 m syvät alueet (arvio) 13. Pintaala ha 860 3 855 6 830 110 1 005 14. Käyttökelpoinen turvemäärä 3 milj. suom pintakerros yhteensä H 14 H 110 8,4 37,8 66,9 1,2 11,1 18,8 84,4 149,6 2,2 20,1 15. Energiasisältö 50 %:n kosteus milj.gj 32,S 146,0 258,7 3,8 34,8 milj. MWh 9,0 40,6 71,9 1,1 9,7 16. Raportti wosil numero HYRYNSALMI II KAJAANI KALAJOKI KEMPELE 200 10 125 1 340 1 72 5 1,07 1,23 0,79 5,3 0,4 5,3 42,4 4,6 5,3 2,1 124,1 10,5 1 39 50 28 246 16 385 26 170 14 765 2 655 364,4 209,7 321,9 189,0 21,0 5 545 2 915 4 300 2 400 SO 54,3 32,1 38,3 26,4 0,4 121,4 58,3 96,8 48,0 0,8 210,0 100,8 167,4 83,0 1,4 58,4 28,0 46,5 23,1 0,4 81/49 lj1 1' KESTILÄ KIIMINKI KUHMO KUIVANIEMI KUUSAMO 4 393 2 280 4 480 12 346 9 16 32 35 1,23 1,13 1,46 1,36 4,9 19,1 4,8 10,9 4,9 21,9 4,1 108,3 54,2 25,7 65,3 167,6 16 S3 5 30 26 850 4 340 97 735 40 695 74 095 346,4 49,0 1 260,8 553,5 955,8 S 260 405 17 710 9 085 14 385 51,5 4,4 173,6 170,8 141,0 115,2 7,9 387,8 197,1 315,0 199,2 13,7 670,7 340,9 544,8 55,4 3,8 186,S 94,8 151,5 78/33 82/105 82/113 83/123 KÄRSÄMÄKI LIMINKA LUMI JOKI MERI JÄRVI MUHOS 12 934 5 308 9 118 30 1,32 8 1,11 32 1,44 5,6 37,8 4,8 22,0 5,1 51,5 170,9 58,9 130,9 56 16 29 23 075 32 545 4 050 5 760 31 230 304,6 419,8 51,8 74,3 449,7 4 335 6 460 775 1 020 7 485 21,2 63,3 8,5 10,0 89,1 92,8 141,5 15,5 22,3 175,1 160,5 244,7 26,8 38,6 302,9 44,6 68,0 7,5 10,7 84,2 78/33 81/48