KAURAMÄEN LUONTOSELVITYS. Jyväskylän kaupunki Kaavoitus 23.12.2010 Timo Kypärä

KAURAMÄEN LUONTOSELVITYS Jyväskylän kaupunki Kaavoitus 23.12.2010 Timo Kypärä

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 1.1 Härkösuon Natura-alue... 3 2 TYÖMENETELMÄT... 4 2.1 Esiselvitys... 4 2.2 Maastotyöt... 5 2.3 Uhanalaisuus luokat... 5 2.4 Arvokkaidenluontokohteiden luokittelu... 6 3 TULOKSET... 7 3.1 Suunnittelualueen luonnon yleiskuvaus... 7 3.2 Metsät... 7 3.3 Suot... 8 3.4 Pienvedet... 9 4. ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET... 10 4.1 Uhanalaiset lajiesiintymät... 10 4.1.1 Lietetatar... 10 4.1.2 Soikkokaksikko... 12 4.1.3 Ketoneilikka... 13 4.1.4 Kantokorvasammal... 14 4.2 Arvokkaat elinympäristöt... 15 4.2.1 Vuorilammen alue... 15 4.2.2 Kuusikkolammen alue... 16 4.2.3 Lammenranta korpi... 16 4.2.4 Ruoho- ja heinäkorpi... 17 4.2.5 Lähteikkö... 18 4.2.6 Saniaislehto... 18 4.2.7 Siirtolohkare... 19 4.2.8 Ruoho- ja heinäkorpi... 20 4.2.9 Puro... 20 4.2.10 Mustikkakorpi... 20 4.2.11 Metsäkortekorpi... 21 4.2.12 Mustikka-, puolukka- ja metsäkortekorpi... 21 4.2.13 Noro... 22 4.2.14 Puron varsi... 22 4.2.15 Puro... 22 4.2.16 Puronvarsi korpi... 23 4.2.17 Katajaketo... 23 4.2.18 Kiviaita... 25 4.3 Huomionarvoiset luontokohteet... 26 4.3.1 Rehevä, kausikostea notkanne... 26 4.3.2 Vanha metsä... 27 4.3.3 Vanha metsä... 28 4.3.4 Vanha metsä... 28 5. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET... 28 6. KIRJALLISUUS... 30 1

LIITTEET LIITE 1 LIITE 2 Kuviointi Arvokkaat luontokohteet Kuvat: Timo Kypärä ellei toisin mainita. Kannen kuva: Pienvesiselvityksen arvokasta puro-osuutta Huhtalan kalalampien alapuolella. 2

1 JOHDANTO Tämän työn tarkoituksena oli tarkistaa Kauramäen alueen tämänhetkinen luonnontila maankäytönsuunnittelun tarpeisiin. Kohteelle ollaan laatimassa osayleiskaavaa, jonka johdosta alueen luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet tulee selvittää (maankäyttöja rakennuslaki 1999/132). Tässä luontoselvityksessä alueelta inventoitiin luonto- ja kasvillisuustyypit sekä mahdolliset uhanalaiset ja harvinaiset kasviesiintymät (putkilokasvit ja sammalet). Selvityksen tavoitteena oli rajata luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilain mukaiset arvokkaat elinympäristöt. Suunnittelualue sijaitsee noin kuusi kilometriä Jyväskylän keskustasta etelään. Suunnittelualue rajautuu idässä valtatie 9:n ja pohjoisessa Roninmäen sekä Ylämyllyjärven asuinalueisiin. Etelässä alue rajautuu Eteläportin alueeseen ja lounaassa Härkösuon Natura-alueeseen. (kuva 1). Eliömaantieteellisesti alue kuuluu Pohjois-Hämeen eliömaakuntaan (PH) ja eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen Järvi-Suomen osaalueeseen (2b). Selvitysalueen pinta-ala on noin 311 hehtaaria. Tässä selvityksessä tarkistettiin luontoarvot myös kahdelta erilliseltä kohteelta suunnittelualueen eteläpuolella. Kyseessä ovat pieni suokuvio Kauramäentien ja Eteläportintien risteyksen pohjoispuolella sekä perinnebiotooppi Kauramäentien itäpuolella olevalla Kankaan tilalla. Kohteet sijaitsevat nk. Eteläportin alueella. Selvityksen on laatinut luontokartoittaja (eat) Timo Kypärä, joka tutkinnossaan on syventynyt putkilokasvi- ja sammallajeihin sekä metsä ja suotyyppeihin. 1.1 Härkösuon Natura-alue Kauramäen suunnittelualue rajautuu lounaisosiltaan reilun 300 metrin matkalta Härkösuohon, joka on osa Härkösuo-Hongistonkorpi (FI0900006) Natura-aluetta (Liite 2). Härkösuo on pinta-alaltaan noin 18 hehtaarin kokoinen arvokas luonnonsuojelulailla suojeltu suoalue. Suo on erittäin uhanalaisen (EN) ja erityisesti suojeltavan lapinsirppisammalen (Hamatocaulis lapponicus) elinympäristöä. Lapinsirppisammal kuuluu luontodirektiivin liitteen II lajeihin. Tänä kesänä (2010) Härkösuolta löydettiin myös kiiltosirppisammal (Hamatocaulis vernicosus) (Suullinen tiedonanto / Timo Kypärä). Kiiltosirppisammal on myös luontodirektiivin liitteen II laji, joka on luokiteltu valtakunnallisesti vaarantuneeksi (VU). Kumpikin mainituista Härkösuon sirppisammallajeista on rauhoitettu ja asetettu Suomen kansainvälisiksi vastuulajeiksi. 3

Kuva 1. Selvitysalueen sijainti. 2 TYÖMENETELMÄT 2.1 Esiselvitys Esiselvitystä varten koottiin alueelta jo olemassa oleva luontotieto. Tärkeimmät tietolähteet olivat: pienvesiselvitys Jyväskylän- Korpilahden alueella (Eloranta 2008), Jyväskylän merkittävät luontokohteet (Sihvonen 2007), Jyväskylän kaupungin metsätaloussuunnitelmat sekä maastokartat ja ilmakuvat. Lisäksi tarkistettiin Keski-Suomen ELY-keskuksen tietokannoista alueelta mahdollisesti tallennetut uhanalaishavainnot. Maastotyökarttana käytettiin metsätaloussuunnitelman kuviokarttaa, mutta yksityismaan osalta käytettiin ilmakuvaa, johon alustavat kasvillisuuskuviot rajattiin ennen maastokäyntejä. 4

2.2 Maastotyöt Maastoinventointeihin käytettiin kuusi työpäivää 17.7. 21.8.2010 välisenä aikana, jolloin alue käveltiin kauttaaltaan läpi ja tehtiin tarvittavat tarkennukset ilmakuvasta rajattuihin kasvillisuuskuvioihin. Kuvioiden kasvillisuustyypit määritettiin ja arvioitiin niiden luonnontilaisuutta ja edustavuutta sekä kerättiin tietoa kasvilajistosta. Merkittävät luontokohteet tallennettiin GPS-paikantimeen (Trimble GeoXT), josta sijaintitiedot siirrettiin MapInfo paikkatieto-ohjelmaan karttaesitysten laatimista varten. Suunnittelualueella on aiemmissa selvityksissä inventoitu neljä arvokasta luontokohdetta, jotka ovat Huhtalampien ylä- ja alapuoliset puro-osuudet (Eloranta 2008) sekä Vuorilampi ja Kuusikkolampi ympäristöineen (Sihvonen 2007). Tässä selvityksessä nämä alueet on huomioitu vanhojen inventointien perusteella, eikä maastotöitä kohdennettu kyseisille alueille. Myös piha-alueet lähiympäristöineen sekä pellot jätettiin maastoinventointien ulkopuolelle. 2.3 Uhanalaisuus luokat Selvityksessä käytetty uhanalaisuusluokitus on uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän mietinnön mukainen, joka pohjautuu IUCN:n kriteereihin. Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit jaetaan kolmeen luokkaan seuraavasti: äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU). Silmällä pidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia, mutta joiden kannan tarkkailu on tarpeen uhanalaistumisen estämiseksi. Alueellisesti uhanalaisten (RT) lajien aluejakona käytetään koko valtakunnan sijasta metsäkasvillisuusvyöhykkeiden osa-alueita. Lisäksi Keski-Suomen maakunnassa on luokiteltu maakunnallisesti uhanalaiset (M) putkilokasvilajit. Tässä selvityksessä on myös huomioitu juuri julkaistu (1.12.2010) uusi valtakunnallinen uhanalaisarviointi. Myös Suomen luontotyyppien uhanalaisuus on arvioitu. Hiljattain valmistuneen arvioinnin uhanalaisuusluokitus seuraa läheisesti edellä mainittua lajien luokitusta. Luontotyyppien uhanalaisuutta arvioidaan sekä valtakunnallisesti että erikseen Pohjois-Suomen ja Etelä-Suomen osalta. Tässä jaottelussa Etelä-Suomi käsittää hemi-, etelä- ja keskiboreaaliset metsäkasvillisuusvyöhykkeet ja Pohjois-Suomi pohjoisboreaalisen vyöhykkeen. (Raunio, Schulman & Kontula 2008). 5

2.4 Arvokkaidenluontokohteiden luokittelu Arvokkaiden luontokohteiden luokittelu perustuu teokseen; Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. (Söderman 2003). A Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Natura-alueet Kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA-alueet) Ramsar-alueet B Kansallisesti arvokkaat kohteet Kansallispuistot Luonnonpuistot Soidensuojelualueet Lehtojensuojelualueet Muut valtakunnallisesti arvokkaat luonnonsuojelualueet Erämaa-alueet Koskiensuojelulain mukaiset vesistöt Valtakunnallisten suojeluohjelmien kohteet Valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet Kansallisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (FINIBA-alueet) Kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ) Uhanalaisten lajien esiintymispaikat Uhanalaiset luontotyypit* Erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat Kohteet, joilla on vesilain luontotyyppejä C Maakunnallisesti tai seudullisesti arvokkaat kohteet Valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet Maakuntakaavojen suojelualuevaraukset Maakunnallisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat Alueellisesti uhanalaiset luontotyypit* Maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävät muut luontokohteet D Paikallisesti arvokkaat kohteet Kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ) Yleis- ja asemakaavojen suojelualuevaraukset Paikallisesti uhanalaisten tai harvinaisten lajien esiintymispaikat Muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat kohteet E Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohteet, jotka eivät ole yllä mainituissa luokissa, mutta jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä esim: - suuret, yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet - ekologiset käytävät Luonnonmuistomerkit * Luontoselvittäjän tekemä lisäys luokittelukohteisiin. 6

3 TULOKSET Selvitysalueen kasvillisuuskuviot on esitetty kartalla liitteessä 1 ja arvokkaat sekä huomionarvoiset luontokohteet liitteessä 2. 3.1 Suunnittelualueen luonnon yleiskuvaus Suunnittelualue on suurelta osin kumpuilevaa kangasmetsää, jonka lomassa on metsälampia ja pieniä suoalueita. Kangasmaat ovat tehokkaassa metsätalouskäytössä. Ikääntyneitä metsiä on suhteellisen vähän. Alueen keskiosassa sijaitsee yksityisomistuksessa oleva maatila, jonka läheisyydessä on muutakin pienasutusta. Maatilalla on peltojen lisäksi kalankasvatukseen käytettäviä tekolampia. Kuva 2. Kotkansiipivaltaista saniaislehtoa Vuorilammen alueella. 3.2 Metsät Kasvillisuustyypiltään suunnittelualueen metsät ovat suurelta osin mustikka- ja lehtomaisenkankaan (MT-OMT) kuusikoita, mutta männiköitä ja koivikoitakin esiintyy. Metsät ovat voimakkaassa talouskäytössä, mikä näkyy avohakkuualojen ja taimikkokuvioiden runsautena. Myös huomattava osa varttuneista metsistä on viljelyalkuperää. Mäntyä ja koivua kasvavat kuviot ovat lähes kaikki viljeltyjä. Pienissä määrin on viljelty myös vieraita puulajeja kuten lehtikuusta (Larix sp.) ja kontortamäntyä (Pinus contorta). 7

Ikääntyneitä yli 60 vuotiaita metsiä on suhteellisen vähän. Vanhat metsät sijoittuvat suunnittelualueen pohjoisreunalle sekä lounaiskulmalle ja koostuvat lähes yksinomaan kuusikoista. Vuorilammen pohjoispuolella on mäntyvaltainen vanhan metsän kuvio ja Huhtalan läntisimmän kalammen rannoilla esiintyy runsaammin vanhaa lehtipuustoa. Suunnittelualueella esiintyy myös vähäisessä määrin kostean lehdon kasvillisuutta. Edustettuina ovat sekä saniaislehto (FT) että suurruoholehto (OFiT). Edustavimmat lehtokuviot sijaitsevat Vuorilammen alueella, joka on arvioitu yhdeksi Jyväskylän merkittävistä luontokohteista.(kuva 2). 3.3 Suot Suunnittelualueen suot ovat maastonmuodoista johtuen pienialaisia putamia notkopaikoissa ja lampien rannoilla. Korpisuus on vallitseva kasvillisuuspiirre, mutta rämeisyyttä ja rantanevaakin löytyy (Kuva 3). Laaja-alaisimpien soiden kasvillisuus on kärsinyt metsänhakkuista ja ojituksista, mutta joitakin pienempiä korpinotkanteita on säästynyt voimakkailta metsätaloustoimilta. Kuva 3. Lammenrantanevaa Kuusikkolammelta. Pitkokset ovat kalastajia varten. 8

3.4 Pienvedet Selvitysalueella on useita pienvesikohteita, joista edustavimmat on aiemmissa inventoinneissa luokiteltu arvokkaiksi luontokohteiksi. Jyväskylän merkittäviä luontokohteita ovat Vuorilampi ja Kuusikkolampi lähiympäristöineen (Sihvonen 2007). Kolmisoppisesta Huhtalampien kautta Kaijanlampeen laskevassa purossa on kaksi selvitysalueelle osuvaa arvokasta pienvesikohdetta (Eloranta 2008) (Kuva 4). Lampien ja purojen lisäksi selvitysalueella on noroja ja lähteitä. Osin pienvedet ovat kärsineet hakkuista ja ojituksista. Kuva 4. Huhtalan kalalampien yläpuolista arvokasta puroluontoa. 9

4. ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 4.1 Uhanalaiset lajiesiintymät Suunnittelualueelta tai sen läheisyydestä on kaksi aiempaa uhanalaisen kasvin havaintoa (ELY-keskuksen Hertta-tietokanta). Rekisterissä on tiedot lehtoneidonvaipasta (Epipactis helleborine) Keljosta (1974) ja pussikämmekästä (Coeloglossum viride) Roninmäestä (2005). Kumpikin havainto on ilmoitettu neliökilometrin tarkkuudella, joten esiintymien nykytilaa ei voitu epätarkkojen paikkatietojen vuoksi tarkistaa. On myös mahdollista, että esiintymät eivät edes sijaitse suunnittelualueella. Lajeja kuitenkin etsittiin sopivista elinympäristöistä, mutta tuloksetta. Maastoinventoinneissa löydettiin neljä uhanalaista kasvilajia, joista kolme on putkilokasveja ja yksi sammallaji. 4.1.1 Lietetatar Lietetatar (Persicaria foliosa) on voimakkaasti taantunut avointen rantojen laji, joka uusimmassa uhanalaisarvioinnissa on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN). Nykyisen, vielä voimassa olevan asetuksen mukaan laji on luokiteltu silmällä pidettäväksi (NT), mutta on alueellisesti uhanalainen (RT). Lietetatar on luontodirektiivin liitteen II laji ja tämän myötä myös rauhoitettu. Lisäksi se on Suomen kansainvälinen vastuulaji. Lietetatar on havaittu noin 40 paikasta Keski-Suomessa, mutta nykyhavaintoja on vain kymmenkunta. Laji on kärsinyt rantojen umpeenkasvusta, joka on johtunut rantalaidunnuksen loppumisesta ja vesien säännöstelystä. (Uusitalo 2007). Lietetatar kasvaa runsaana Huhtalan laajimman kalalammen luoteiskulman purosuussa, jossa se on maatuvien rantojen valtalajina useiden kymmenien metrien matkalla (Kuva 5). On mahdollista, että lajia kasvaa paikoittain koko lammen rantavyöhykkeessä. Seuralaislajeina kasvavat luhtalemmikki (Myosotis scorpioides), ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica), isovesitähti (Callitriche cophocarpa), luhtakuirisammal (Calliergon cordifolium) ja kelluhankasammal (Riccia fluitans) Kelluhankasammalta ei ole aiemmin tavattu Pohjois-Hämeen eliömaakunnasta. Laji on eteläinen ja hyötynyt rehevöitymisestä ja ihmistoiminnasta (Kuva 6). Kelluhankasammalesta tallennettiin näyte (Timo Kypärä 721) Oulun yliopiston kasvimuseoon. Myös lietetataresiintymästä on kerätty näyte, jonka määrityksen on vahvistanut Jyväskylän yliopiston emerituslehtori Veli Saari. Näyte toimitetaan Jyväskylän luontomuseoon. 10

Kuva 5. Lietetatar (EN) kasvaa runsaana Huhtalan kalalammen rannalla. Kuva 6. Kelluhankasammal kasvaa lietetattaren seuralaislajina. 11

4.1.2 Soikkokaksikko Soikkokaksikko (Listera ovata) on luokiteltu maakunnallisesti uhanalaiseksi lajiksi (M). Monen muun kämmekän tapaan myös soikkokaksikko on rauhoitettu. (Uusitalo 2007). Soikkokaksikko löytyi suunnittelualueen luoteisosasta, Mustalammen eteläpuolelta. Kasvupaikka on rehevää entistä peltoa, jossa kasvaa varttunut istutuskoivikko. Esiintymä koostui kuudesta kukkivasta ja kahdesta steriilistä yksilöstä (Kuva 7). Seuralaislajeina kasvavat ojakellukka (Geum rivale), suokeltto (Crepis paludosa), lillukka (Rubus saxatilis), metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), särmäkuisma (Hypericum maculatum), huopaohdake (Cirsium helenioides), isokastesammal (Plagiochila asplenioides) ja metsäliekosammal (Rhytidiadelphus triquetrus). Kohteella lienee lähteisyyttä, sillä kasvillisuus paikalla on hyvin rehevää ja suokeltto ja isokastesammal tunnetaan lähteisyyden ilmentäjinä. Kuva 7. Soikkokaksikko. 12

4.1.3 Ketoneilikka Ketoneilikka (Dianthus deltoides) on valtakunnallisesti silmällä pidettäväksi (NT) luokiteltu niittyjen ja ketojen kasvi. Laji on taantunut maankäytön muutosten vuoksi, mutta on vielä suhteellisen yleinen maakunnan eteläosassa (Uusitalo 2007). Ketoneilikkaa kasvaa suunnittelualueen eteläpuolella, erikseen inventoidulla Kankaan tilan perinnebiotoopilla. (kts. 4.2.17) (Kuva 8). Lajia tavattiin yksi kasvusto, mutta mahdolliset jo ohikukkineet kasvustot saattoivat jäädä huomaamatta. Seuralaislajeina kasvavat mm. särmäkuisma, ahomansikka (Fragaria vesca), ahopukinjuuri (Pimpinella saxifraga), nurmikohokki (Silene vulgaris) ja päivänkakkara (Leucanthemum vulgare). Kohteella on runsaasti ketoneilikalle sopivaa elinympäristöä, mutta alkanut umpeenkasvu on todellinen uhka keto- ja niittylajistolle. Kuva 8. Ketoneilikka Kankaan perinnebiotoopilla. 13

4.1.4 Kantokorvasammal Kantokorvasammal (Jungermannia leiantha) on valtakunnallisesti silmällä pidettävä (NT) ja alueellisesti uhanalainen (RT) maksasammallaji. Kantokorvasammal kasvaa turpeella ja lahopuulla kosteissa elinympäristöissä kuten korvissa, varjoisissa kangasmetsissä ja puropalteissa.(kuva 9). Suunnittelualueelta kantokorvasammalta löydettiin kahdelta paikalta. Alueen pohjoisosassa, Vuorilammenalueesta kaakkoon se kasvaa varttuneen kuusikon märässä painanteessa pienikokoisella lahopuulla. Kasvusto on niukka ja sen seuralaisia ovat laholimisammal (Lophocolea heterophylla) ja kilpilehväsammal (Rhizomnium punctatum). Esiintymän välittömässä läheisyydessä, sen itäpuolella on tuore avohakkuualue, jolla on kuivattava vaikutus sammalesiintymän pienilmastolle. Tämä on suuri uhka sammalen säilymiselle kohteella. Esiintymästä on tallennettu näyte T. Kypärän sammalkasvioon numerolla 716. Toinen esiintymä sijaitsee Huhtalan kalalampien eteläpuolella arvokkaalla puro-osuudella (kts. 4.2.15). Täällä kantokorvasammal on suhteellisen yleinen ja runsas. Lajilla on useita hyväkuntoisia ja fertiilejä kasvustoja puropenkassa. Seuralaislajina purokivillä kasvaa mm. koskikoukkusammalta (Dichelyma falcatum). Esiintymästä on näyte T. Kypärän sammalkasviossa numerolla 735. Kuva 9. Kantokorvasammal. Kuva: Michael Lüth 14

4.2 Arvokkaat elinympäristöt 4.2.1 Vuorilammen alue Arvoluokka: Kansallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: Luo Pinta-ala: 15,71 ha Liite 2: Kohde 1 Vuorilampi ympäristöineen on liitetty Jyväskylän merkittävien luontokohteiden luetteloon kohdenumerolla 29 (Sihvonen 2007). Alueella on useita luonnontilaltaan hyvin säilyneitä elinympäristöjä ja niiden monimuotoisuuden kirjo on laaja. Alueen luoteisosassa on vesilain mukainen avolähde ja tihkupintaa. Lampi on luonnontilaltaan hyvä, mutta pinta-alaltaan yli hehtaarin kokoisena ei kuulu vesilain tarkoittamiin pienvesiin (Kuva 10). Lammesta laskeva puro on luonnontilainen niin uomaltaan kuin lähistön kasvillisuudeltaankin, joten se täyttää metsälakikohteelta vaadittavat kriteerit. Kohteella on reheviä korpia mm. ruoho- ja heinäkorpea (RhK) sekä lehtokorpea (LhK), jotka on Etelä-Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaisiksi (EN) luontotyypeiksi (Raunio ym. 2008). Alueen luoteispäässä on kosteata saniaislehtoa (FT) ja suurruoholehtoa (OFiT), jotka ovat vaarantuneita (VU) luontotyyppejä Etelä-Suomessa. Lammen pohjoispuolella on metsäinen kalliojyrkänne, jossa kasvaa koko selvitysalueen iäkkäin mäntymetsä. Koska Vuorilammen alue on jo ennestään todettu merkittäväksi luonnonarvoiltaan, ei sille kohdennettu nyt tarkempaa inventointia. Kohteelle tehtiin pikainen tarkastus, jossa luontoarvojen todettiin edelleen säilyneen. Alue olisi lajistoinventoinnin arvoinen, sillä lyhyelläkin tutustumiskäynnillä havaittiin useita huomionarvoisia lajeja kuten kotkansiipi (Matteuchia struthiopteris), harajuuri (Corallorhiza trifida), velholehti (Circaea alpina) ja metsäkallion rinteellä kasvava ahokissankäpälä (Antennaria dioica), joka uusimman uhanalaisarvioinnin mukaan on luokiteltu valtakunnallisesti silmällä pidettäväksi (NT). Kuva 10. Vuorilampi. 15

4.2.2 Kuusikkolammen alue Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: MY Pinta-ala: 8,72 ha Liite 2: Kohde 2 Kuusikkolampi lähiympäristöineen on liitetty Jyväskylän merkittävien luontokohteiden luetteloon kohdenumerolla 30 (Sihvonen 2007). Alueella on suuri merkitys virkistyskäytön kannalta. Lammen ympäri kulkee vankat polut ja lammen itärannalla on kota nuotiopaikkoineen. Lampea ympäröi kapea suokasvillisuus, joka aivan rannassa on oligotrofista lyhytkorsinevaa (OlLkN) (Kuva 3, s. 7). Neva vaihettuu nopeasti oligotrofiseksi sararämeeksi (OlSR) ja edelleen mustikkakorveksi (Mk). Alueen metsät ovat varttuneita tuoreen- ja lehtomaisenkankaan kuusikoita. Rantanevalta ja lammenrannasta tavattiin mm. valkopiirtoheinä (Rhynchospora alba), leväkkö (Scheuzeria palustris) ja pikkuvesiherne (Utricularia minor). 4.2.3 Lammenranta korpi Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: MY Pinta-ala: 0,78 ha Liite 2: Kohde 3 Mustalammen itärannalla on luonnontilaltaan suhteellisen hyvin säilynyttä (ojittamatonta) märkää korpea. Lammen rannan oligotrofinen sarakorpi (OlSK) ja luhtanevakorpi (LuNK) vaihettuvat hiirenporrasvaltaiseksi saniaiskorveksi (SK) ja edelleen mustikkakorveksi (MK). Korvet ovat uhanalaisia luontotyyppejä, saniaiskorpi jopa erittäin uhanalainen Etelä-Suomessa, mutta kohteen korpien edustavuutta laskee niiden pienialaisuus ja viereisen avohakkuualueen aiheuttamat pienilmastovaikutukset. Maisema-arvoja pilaa lammen rantaa pitkin kulkeva suurjännitelinja. Kohteen puusto on iäkästä, mutta etenkin rannassa pienikokoista. Puusto on kuusivaltaista, mutta sekapuuna kasvaa myös hieskoivua ja vähän mäntyä. Kenttäkerroksessa kasvavat mm. pullosara (Carex rostrata), tähtisara (C. echinata), polkusara (C. brunnescens), jokapaikansara (C. nigra), korpikastikka (Calamagrostis purpurea), hiirenporras (Athyrium filix-femina), mesiangervo (Filipendula ulmaria) ja korpi-imarre (Phegopteris connectilis). Pohjakerroksen lajeja ovat mm. haprarahkasammal (Sphagnum riparium), korpikarhunsammal (Polytrichum commune) ja palmusammal (Climacium dendroides). 16

4.2.4 Ruoho- ja heinäkorpi Arvoluokka: Kansallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: luo Pinta-ala: 0,66 ha Liite 2: Kohde 4 Kyseessä on ikääntyneen mustikkatyypin kuusikon (MT) keskellä oleva suoalue, joka ydinosaltaan on metsälain 10 tarkoittamaa ruoho- ja heinäkorpea (RhK), mutta reunaosiltaan myös mustikkakorpea (MK). (Kuva 11). Korven luonnontila ja edustavuus on hyvä. Kasvillisuus on monilajista ja lahomaapuuta on kohtalaisen runsaasti. Korven ja kangasmaan rajalla on järeä maapuukuusi. Ruohokorvet on koko maassa uhanalainen luontotyyppi, joka valtakunnallisesti on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) ja Etelä-Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN). Kenttäkerroksessa kasvaa korpikastikkaa, hiirenporrasta, rentukkaa (Caltha palustris), korpikaislaa (Scirpus sylvaticus), hentosaraa (Carex disperma), isoalvejuurta (Dryopteris expansa) ja korpi-imarreta. Hentosara on uusimman uhanalaisarvioinnin mukaan luokiteltu valtakunnallisesti silmällä pidettäväksi (NT). Pohjakerroksessa esiintyy mm. haprarahkasammalta, okarahkasammalta (Sphagnum squarrosum) ja kiiltolehväsammalta (Pseudobryum cinclidioides). Kuva 11. Korven rehevää kasvillisuutta. 17

4.2.5 Lähteikkö Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: MY Pinta-ala: 0,21 ha Liite 2: Kohde 5 Kohteen lähteisyys ilmenee märkänä tihkupintana, jossa esiintyy vaateliasta lajistoa. Tihkupinta sijaitsee loivassa rinteessä ja jatkuu muutaman kymmenen metrin pituisena juottina alapuolelle aikoinaan kaivettuun ojaan asti. Ojitusta pahemmin on lähteikön luonnontilaisuutta tärvellyt melko tuore metsäkoneen ajoura, joka kulkee pitkin märkää tihkupintaa. Metsäkoneen raiteet ovat muodostaneet rinteeseen kaksi ojaa, joita pitkin lähdevesi virtaa alapuoliseen ojaan. Tihkupintaa ympäröivä kasvillisuus on lehtomaisenkankaan (OMT) varttunutta koivikkoa. Heikentyneestä luonnontilasta huolimatta kohteella kasvaa vielä vaateliasta lajistoa. Kenttäkerroksessa kasvaa korpikastikkaa, suokelttoa, mesiangervoa, kotkansiipeä ja purolitukkaa (Cardamine amara). Pohjakerroksessa esiintyy mm. korpirahkasammal (Sphagnum girgensohnii), heterahkasammal (S. warnstorfii), okarahkasammal, suonihuopasammal (Aulacomnium palustre), korpikerrossammal (Hylocomiastrum umbratum), hetealvesammal (Chiloscyphus polyanthos) ja purosuikerosammal (Brachythecium rivulare). Heikentyneen luonnontilan vuoksi lähteikkö ei täytä metsälakikohteille asetettuja kriteerejä, mutta kohteen säilyneet luontoarvot tulisi kuitenkin turvata ja suositeltavaa on suunnitella kohteen ennallistamista. Ajouran raiteiden tukkimisella saataisiin niiden kuivattavaa vaikutusta suhteellisin pienin toimenpitein vähennettyä. 4.2.6 Saniaislehto Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: MY Pinta-ala: 0,26 ha Liite 2: Kohde 6 Kyseessä on pienialainen kostea lehtolaikku (FT) keskellä ikääntynyttä tuoreenkankaan (MT) kuusikkoa (Kuva 12). Kohde on metsälain mukainen arvokas elinympäristö. Kuusten lisäksi kohteella kasvaa yksittäisiä haapoja (Populus tremula) ja pihlajia (Sorbus aucuparia). Kenttäkerroksessa kasvavat hiirenporras, isoalvejuuri, korpi-imarre, käenkaali (Oxalis acetosella), korpi-orvokki (Viola epipsila) ja velholehti. Pohjakerroksen lajeja ovat lehtoruusukesammal (Rhodobryum roseum), lehtohaivensammal (Cirriphyllum piliferum) ja korpikerrossammal. 18

Kuva 12. Rehevää saniaislehtoa. 4.2.7 Siirtolohkare Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Liite 2: Kohde 7 Avohakkuualueen keskellä kallioisen kumpareen avokallion päällä on siirtolohkare, jolla on maisemallista arvoa (Kuva 13). Kuva 13. Kalliolla olevalla siirtolohkareella on maisemallista arvoa. 19

4.2.8 Ruoho- ja heinäkorpi Arvoluokka: Kansallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: luo Pinta-ala: 0,15 ha Liite 2: Kohde 8 Korven läpi virtaa puro ja kohde on osittain päällekkäinen seuraavana esitellyn (4.2.9) arvokkaan puro-osuuden kanssa. Ruohokorpi (RhK) on luhtainen ja metsälain mukainen arvokas elinympäristö. Ruohokorvet ovat valtakunnallisesti vaarantuneita (VU) ja Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisia (EN) luontotyyppejä. Puusto on harvahkoa koivikkoa ja pensaskerroksessa esiintyy pajuja. Kenttäkerroksessa esiintyvät korpikastikka, korpikaisla, kurjenjalka (Comarum palustre), metsäkorte (Equisetum sylvaticum) ja suo-orvokki (Viola palustris). Pohjakerroksessa kasvavat haprarahkasammal ja korpikarhunsammal. 4.2.9 Puro Arvoluokka: Kansallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: luo Pinta-ala: 0,33 ha Liite 2: Kohde 9 Huhtalan kalalampiin laskevan puron alaosa on pienvesiselvityksessä luokiteltu arvokkaaksi elinympäristöksi (Eloranta 2008). Purouoman samoin kuin puron lähiympäristön luonnontila on hyvä. Puro on kivinen ja lähiympäristön rehevyys on selvästi ympäristöstään erottuva. (Kuva 4. s. 8). Kohde on vesi-ja metsälain mukainen elinympäristö. 4.2.10 Mustikkakorpi Arvoluokka: Kansallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: MY Pinta-ala: 0,26 ha Liite 2: Kohde 10 Mustikkakorvet (MK) on uhanalainen luontotyyppi ja luokiteltu vaarantuneeksi (VU) niin koko maassa kuin Etelä-Suomen alueellakin. Luonnontila kohteella on hyvä. Kuvio on ojittamaton ja selviä merkkejä hakkuista ei ole. Kohteella on koko selvitysalueen runsain lahopuusto pinta-alaan suhteutettuna. Maapuut ovat kantokäävän (Fomitopsis pinicola) lahottamia ja rungoilla kasvaa sirokorallisammalta (Ptilidium pulcherrimum) ja lahosammalta (Tetraphis pellucida). 20

Korvessa kasvaa ikääntynyt kuusen ja koivun muodostama sekametsä. Kenttäkerroksen runsaimpia lajeja ovat mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (V. vitis-idaea), metsäkorte ja metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana). Pohjakerroksen valtalajeja ovat korpi- ja haprarahkasammal. Kuviolla on myös pienialaisesti sarakorpea (SK), jonka valtalajina on pullosara. 4.2.11 Metsäkortekorpi Arvoluokka: Kansallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: MY Pinta-ala: 0,31 ha Liite 2: Kohde 11 Metsäkortekorvet (MkK) on uhanalainen luontotyyppi ja luokiteltu valtakunnallisesti erittäin uhanalaiseksi (EN). Luonnontila kohteella on suhteellisen hyvä. Kuvio on ojittamaton ja selviä merkkejä hakkuista ei ole. Lahopuutakin on kohtalaisesti. Luonnontilaa kuitenkin heikentävät eteläpuolella oleva taimikkokuvio ja länsipuolelta kulkeva voimajohtolinja. Kuviolla on ikääntynyt kuusipuusto. Kenttäkerroksen valtalajin metsäkortteen lisäksi yleisinä kasvavat metsäalvejuuri ja nuokkutalvikki (Orthilia secunda). Pohjakerroksen valtalaji on korpirahkasammal. 4.2.12 Mustikka-, puolukka- ja metsäkortekorpi Arvoluokka: Kansallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: MY Pinta-ala: 1,09 ha Liite 2: Kohde 12 Aitokorpiin kuuluvat mustikka-, puolukka- ja metsäkortekorvet ovat uhanalaisia luontotyyppejä. Kohteen korpikuvion luonnontilaisuus on hyvä. Korpi on ojittamaton ja hakkaamaton. Ikääntynyt kuusipuusto on erirakenteinen ja lahopuuta esiintyy kohtalaisesti. Kuvion luonnontilaa heikentävät kahta puolen sijaitsevat laajahkot nuoret taimikkokuviot. Pinnanmuodoltaan kuvio on loivasti etelään laskeva. Kenttäkerroksen valtalajeina esiintyvät mustikka, puolukka, metsäkorte ja lakka (Rubus chamaemorus). Pohjakerroksen valtalaji on korpirahkasammal. 21

4.2.13 Noro Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: MY Pinta-ala: 0,39 ha Liite 2: Kohde 13 Kivikkoisen noron kautta laskee edellä mainitun arvokkaan korpikuvion vedet edelleen Härkösuon luonnonsuojelualueelle. Noro sijaitsee ikääntyneen tuoreenkankaan (MT) kuusikon notkanteessa. Kasvillisuus noron lähiympäristössä on rehevämpää ja vastaa lehtomaisenkankaan (OMT) kasvillisuutta. Kohde on metsä- ja vesilain mukainen arvokas elinympäristö. Kohteella kasvaa järeitä kuusia ja noron päällä on yksittäisiä maapuurunkoja. Runsaimmat kasvilajit ovat käenkaali, isoalvejuuri ja hiirenporras. 4.2.14 Puron varsi Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: MY Pinta-ala: 0,75 ha Liite 2: Kohde 14 Kohde on metsä- ja vesilain mukainen arvokas elinympäristö. Kasvillisuustyypiltään kuvio on vaihtelevasti rehevää korpea ja lehtomaista kangasta (OMT). Puusto on varttunutta kuusen, koivun ja harmaalepän (Alnus incana)muodostamaa sekametsää. Pienialaisissa ruohokorpilaikuissa (RhK) kasvaa korpikastikkaa, terttualpia (Lysimachia thyrsiflora) ja kurjenjalkaa. 4.2.15 Puro Arvoluokka: Kansallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: luo Pinta-ala: 0,25 ha Liite 2: Kohde 15 Huhtalan kalalammista laskeva puro on pienvesiselvityksessä luokiteltu arvokkaaksi elinympäristöksi (Eloranta 2008). Purosta sijaitsee vain sen yläjuoksu suunnittelualueella, mutta arvokas luontotyyppi jatkuu etelässä aina Kauramäentiehen saakka. Puro on kivinen ja lähiympäristö lehtomaista, mikä näkyy mm. saniaisten runsautena (Kansikuva). Puropenkassa kasvaa alueellisesti uhanalainen kantokorvasammal (kts. 4.1.4). 22

4.2.16 Puronvarsi korpi Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: MY Pinta-ala: 0,23 ha Liite 2: Kohde 16 Kohteena oleva suokuvio sijaitsee varsinaisen suunnittelualueen eteläpuolella, mutta kohteen tämänhetkinen luonnontila tarkistettiin maankäytönsuunnittelun tarpeisiin. Kohteen vieritse virtaa arvokkaaksi pienvedeksi luokiteltu puro (kts. 4.2.15). Suon kasvillisuustyyppi on vaikeasti määritettävissä. Kasvillisuudessa on sarakorven, sararämeen ja mustikkakorven piirteitä. Vaikka pienvesiselvityksessä (s.29, Eloranta 2008) suo mainitaan rämeeksi, on sen kasvillisuudessa voimakkaampana korpisuuden piirteet. Rämeisyyttä ilmentävät suolla yleisenä kasvavat vanhat männyt, mutta myös koivua ja pajuja esiintyy. Korpisuus on voimakkainta puronvarressa. Pohjakerroksessa esiintyy rämerahkasammalen (Sphagnum angustifolium) lisäksi korpi- ja haprarahkasammalta. Kenttäkerroksessa kasvaa korpikastikkaa, metsäkortetta, jokapaikansaraa (Carex nigra), tähtisaraa (C. echinata) ja rahkasaraa (C. pauciflora). Suolla kasvoi myös ohikukkineita liuskakämmeköitä (Dactylorhiza sp.), joiden lajinmääritys jäi epävarmaksi. Suon luonnontila on suhteellisen hyvä, vaikka sähkölinjan johtokatu ja suon reunalla olevat vanhat ojat sitä heikentävätkin. Puroon rajautuva osa suosta on metsälain tarkoittamaa arvokasta elinympäristöä, mutta suositeltavaa on turvata koko suokuvion luontoarvot, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi paikallisesti. 4.2.17 Katajaketo Arvoluokka: Kansallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: luo Pinta-ala: 1,56 ha Liite 2: Kohde 17 Kohteena oleva perinnebiotooppi sijaitsee varsinaisen suunnittelualueen eteläpuolella, Kankaan tilalla, mutta kohteen tämänhetkinen luonnontila tarkistettiin maankäytönsuunnittelun tarpeisiin. Kyseessä on pellon ja massiivisen kiviaidan rajaama ketoa ja tuoretta niittyä sisältävä elinympäristö. Alue on ollut laidunnuksessa, mutta ei ilmeisesti enää viime vuosina. Kohteella kasvaa yksittäisiä kuusia ja runsaasti pensasmaisia katajia (Juniperus communis). Paikoin esiintyy suuria maakiviä. Laidunnuksen loppuminen näkyy tuoreen niittykasvillisuuden rehevöitymisenä, mutta ketokasvillisuus on pysynyt 23

matalakasvuisena. Maanmuokkauksesta ei ole näkyviä merkkejä, joten kohde on todennäköinen luonnonsuojelulailla suojeltu luontotyyppi, katajaketo. Luontotyypiksi määriteltyä aluetta ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteet vaarantuvat. Kielto tulee kuitenkin voimaan vasta asiasta säädetyn hallintomenettelyn jälkeen. Vaikka katajaketo ei ole enää laidunnuksessa ja umpeenkasvua on tapahtunut, on lajisto vielä monipuolinen. (Kuva 14). Alueelta tavattiin mm. särmäkuisma, ahomansikka, harakankello (Campanula patula), metsäkurjenpolvi, nurmirölli (Agrostis capillaris), nurmitädyke (Veronica chamaedrys), aitovirna (Vicia sepium), ahopukinjuuri, nurmikohokki, nuokkuhelmikkä (Melica nutans), niittyhumala (Prunella vulgaris), päivänkakkara, rätvänä (Potentilla erecta) ja harvinaistunut ketoneilikka (kts. 4.1.3). Kohteen katajaketo on rakennepiirteiltään, lajistoltaan, ja pinta-alaltaan hyvin edustava perinnebiotooppi. Koska perinnebiotoopit ovat maamme uhanalaisimpia luontotyyppejä, olisi erittäin tärkeää ja suositeltavaa saada kohde laidunnuksen tai muun hoidon piiriin umpeenkasvun pysäyttämiseksi. Suhteellisen laajalla puoliavonaisella alueella lienee tärkeä merkitys myös hyönteislajistolle. Kuva 14. Katajaketoa Kankaan tilalla. 24

Kuva 15. Katajaketoa reunustavaa kiviaitaa. 4.2.18 Kiviaita Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Liite 2: Kohde 23 Huhtalan tilan länsilaidalla on metsän keskellä kymmeniä metrejä pitkä, osin luhistunut kiviaita (Kuva 16). Kiviaitaa ympäröivä metsä on lehtipuuvaltaista ja siinä on havaittavissa hakamaan piirteitä. Alue on kuitenkin nykyään tehokkaassa metsätalouskäytössä, joten kohteen edustavuus perinnebiotooppina on voimakkaasti heikentynyt. Säilyneellä kiviaidalla on kulttuurihistoriallista arvoa, joten se on kuitenkin suositeltavaa huomioida maankäytön suunnittelussa. Kuva 16. Kiviaitaa Huhtalan tilalla. 25

4.3 Huomionarvoiset luontokohteet 4.3.1 Rehevä, kausikostea notkanne Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: MY Pinta-ala: 0,80 ha Liite 2: Kohteet 18 ja 19 Ympäristöään rehevämpi notkanne kerää pinta- ja sulamisvesiä laajahkolta alueelta. Notkanne saa alkunsa entiseltä peltoalueelta ja laskee kohti Mustalampea. Pellot ja notkanteen yläosa kasvavat viljeltyä, jo varttunutta koivua. Kostea notkanne on lähdevaikutteinen ja kasvillisuustyypiltään suurruoholehtoa (OFiT). Rehevän kasvillisuuden seassa on lähde, jonka luonnontilaisuus on kyseenalainen. Lähde vaikutti hiljattain ruopatulta ja on mahdollista, että se on alkujaan ollutkin matala kaivo (Kuva 17). Tällä osalla notkannetta yleisinä kasvavat ojakellukka, metsäkorte, mesiangervo, metsäalvejuuri ja hiirenporras. Lähteen ympärillä kasvaa runsaana luhtakuirisammal (Calliergon cordifolium). Notkanteen alaosa on kivistä noroa, jossa kasvaa kuusivaltaista varttunutta kasvatusmetsää. Kasvillisuustyyppi vaihtelee laikuttain lehtomaisenkankaan (OMT) ja saniaislehdon (FT) välillä. Yleisimmät lajit kenttäkerroksessa ovat hiirenporras, ojakellukka, mesiangervo, korpi-imarre ja sudenmarja (Paris quadrifolia). Pohjakerroksessa esiintyvät mm. metsäliekosammal ja metsälehväsammal (Plagiomnium cuspidatum). Notkanteen poikki on rakennettu metsätie, joka on vaikuttanut noron luontaiseen vesienvirtaamiseen. Kun kohteen puustokaan ei ole luonnontilaisen kaltaista, ei kohde ole luokiteltavissa metsä-ja vesilain mukaiseksi arvokkaaksi elinympäristöksi. On kuitenkin suositeltavaa ottaa kohde huomioon maankäytön suunnittelussa. Notkanne voisi toimia luontaisena pinta- ja hulevesien kulkureittinä. Kuva 17. Lähde. 26

4.3.2 Vanha metsä Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: MY Pinta-ala: 7,03 ha Liite 2: Kohde 20 Selvitysalueella on suhteellisen vähän jäljellä ikääntyneitä metsiä. Tämä kohde on alueen toiseksi laajin vanhan metsän alue. Kyseessä on tuoreenkankaan (MT) kuusikko, jossa on sekapuuna myös mäntyä. Kohteen keskellä on metsälain mukainen ruohokorpi (kts. 4.2.4). Metsä on virkistyskäytön kannalta merkittävä, mikä näkyy vankkoina polkuina maastossa (Kuva 18). Vanhalla metsällä on luontoarvojen lisäksi myös maisemallista merkitystä. Kuva 18. Vanhat kangasmetsät ovat suosittua retkeilymaastoa. 27

4.3.3 Vanha metsä Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: MY Pinta-ala: 1,79 ha Liite 2: Kohde 21 Vanha tuoreenkankaan (MT) kuusikko, joka sijaitsee kohteen 20 välittömässä läheisyydessä. Maisemallisesti arvokas ja toiminee myös luontaisena moottoritien meluesteenä. Metsässä kasvaa yövilkkaa (Goodyera repens), joka suosii vanhoja paksusammalisia kangasmetsiä. 4.3.4 Vanha metsä Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Kaavamerkintä suositus: MY Pinta-ala: 9,01 ha Liite 2: Kohde 22 Kyseessä on tuoreenkankaan (MT) vanha kuusikko, joka on suunnittelualueen laajin vanhan metsän kuvio. Kohteella sijaitsee metsäja vesilain mukainen arvokas elinympäristö, noro (4.2.13). Vanha metsä on maisema- ja luontoarvojen sekä virkistyskäytön kannalta merkittävä. Tällä kohteella on lisäksi erittäin suuri merkitys viereiselle Naturaalueelle toteutetun luonnonsuojelualueen kannalta. Suojelualue on perustettu turvaamaan erittäin uhanalaista ja harvinaista suolajistoa, joka on riippuvainen suoveden laadusta. Tämän vanhan metsän kohteen pintavedet ja noron kautta myös laajemmin suunnittelualueelta valuvat pinta- ja hulevedet laskevat suojellulle suolle. Tämä vanhan metsän kuvio on erittäin suositeltavaa jättää rakentamatta, jotta viereisen luonnonsuojelualueen luontoarvot eivät vaarantuisi. 5. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Suunnittelualueella ja sen välittömässä läheisyydessä on useita arvokkaita luontokohteita. Luonnon monimuotoisuuden ja kestävän kehityksen edistämiseksi nämä kohteet tulee ottaa huomioon alueen maankäytön suunnittelussa. Kauramäen alueen rakentamisella voi olla haitallisia vaikutuksia suunnittelualueen lounaisrajalla olevaan Härkösuon Natura-alueeseen. Todennäköisimmät haitalliset vaikutukset suojelualueelle ovat suunnittelualueelta valuvien pintavesien määrän ja laadun muutokset sekä voimakkaasti lisääntyvän asutuksen aiheuttama kulutuspaine arvokkaalle suoluonnolle. Haitalliset vaikutukset saadaan eliminoitua tai 28

ainakin minimoitua jättämällä suunnittelualueen lounaisosat rakentamatta aina Huhtalan kalalampien kautta kulkevia puroja myöten. Samalla turvattaisiin useita arvokkaita suo-, vesi-, ja metsäluonnon kohteita suunnittelualueella. Mikäli suunnittelualueen lounaisosiin suunnitellaan rakentamista, on tarpeen tehdä Natura-arviointi hankkeen vaikutuksista suojelualueeseen luontotyyppi- ja lajitasolla. Vuorilampi ympäristöineen on luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen merkittävä alue. Kohteella on hyvin runsas luontotyyppien kirjo ja luonnontilaisuus on kiitettävän hyvä. Alue on luonnonsuojelualueen arvoinen, joten suunnittelualueen rakentaminen tulee suunnitella siten, etteivät luontoarvot Vuorilammen ympäristössä vaarannu. Lietetatar tulee ottaa erittäin tärkeänä lajina huomioon maankäytön suunnittelussa. Vaikka lajin elinympäristönä oleva kalalampi on syntynyt ihmistoiminnan tuloksena, ei lajin säilymistä kohteella saa rakentamisella uhata. Lietetatar hyötyy kasvupaikan kohtuullisesta kulutuksesta, joten alueen käyttö virkistyskalastukseen on jatkossakin suositeltavaa. Kankaan tilalla oleva katajaketo tulee säästää rakentamiselta. Tämä vanha laidunalue on rakennepiirteiltään ja pinta-alaltaan erittäin merkittävä perinnebiotooppi maakunnassamme. Kohteella lienee suuri merkitys useille eliöryhmille (esim. perhoset, kovakuoriaiset, sienet), joiden perusteellinen selvittäminen olisi aiheellista. Kohde tulisi saattaa pikaisesti laidunnuksen tai niittämällä tapahtuvan hoidon piiriin umpeenkasvun ehkäisemiseksi. Tässä raportissa on mainittu useita muitakin arvokkaita ja huomionarvoisia luontokohteita, joiden ominaispiirteet tulee turvata maankäytössä. Jotta luontokohteet eivät jäisi eristyneiksi saarekkeiksi rakennetun ympäristön keskelle, tulisi viheryhteydet näiden kohteiden välillä säilyttää. Liitteessä 2 on vihreillä nuolilla ehdotettu maastollisesti sopivia kohtia viheryhteyksille. Jyväskylässä 23.12.2010 Timo Kypärä 29

6. KIRJALLISUUS Eloranta, A. 2008. Pienvesiselvitys Jyväskylän-Korpilahden alueella. Jyväskylän kaupunki. Yhdyskuntatoimi. Kaupunki suunnittelu. Ympäristöosasto. Hotanen, J.-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008. Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. 192 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila P. (toim.) 1998. Retkeilykasvio. 4. täysin uudistettu painos. Helsinki: Yliopistopaino. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Hämeenlinna: Kustannusosakeyhtiö Metsälehti. Mossberg, B. & Stenberg, L. (suomentaneet S. Vuokko ja H. Väre). 2005. Suuri Pohjolan kasvio. Helsinki: Kustannus Oy Tammi. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264 + 572 s. Sihvonen, H. 2007. Jyväskylän merkittävät luontokohteet. Jyväskylän kaupunki. Yhdyskuntatoimi. Ympäristöosasto Söderman, T. 2003. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus. Vammalan kirjapaino Oy. Ulvinen, T., Syrjänen, K. & Anttila, S. (toim.). 2002. Suomen sammalet levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Helsinki: Suomen ympäristökeskus. Uusitalo, A. 2007. Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski- Suomen ympäristökeskus. Vammalan kirjapaino Oy. 30

LIITE 1. KUVIOINTI B 1:10000

IOTOOPIT Tuoreen tai lehtomaisen kankaan kuusikko (MT-OMT), yli 60v Avohakkuu, taimikko tai nuori kasvatusmetsä, 0-30v Mustikka- tai metsäkortekorpi Ruoho- tai sarakorpi Tuoreen tai lehtomaisen kankaan koivikko (MT-OMT), 30-60v Tuoreen tai lehtomaisen kankaan kuusikko (MT-OMT), 30-60v Kuivahkon kankaan männikkö (VT), 30-60v Tuoreen tai lehtomaisen kankaan männikkö (MT-OMT), 30-60v Saniaislehto Lähteikkö Lammenrantasuo Kuivunut tekolampi Puustoinen perinnebiotooppi Lehtomaisen kankaan lehtimetsä (OMT), yli 60v Korpiräme Kuivahkon kankaan männikkö (VT), yli 60v Isovarpuräme Suurruoholehto Avoin, niittymäinen alue Tuoreen tai lehtomaisen kankaan lehtikuusikko (MT-OMT), 30-60v Selvitysalue

SL 0

ARVOKKAAT LAJIHAVAINNOT Kantokorvasammal Ketoneilikka Lietetatar Soikkokaksikko ARVOKKAAT PISTEMÄISET KOHTEET Lähde Siirtolohkare Kiviaita ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Sihvonen 07_2009 Eloranta 2008 Arvokkaat luontokohteet 2010 Huomionarvoiset luontokohteet Paikallinen viheryhteys Luonnonsuojelualue Yksityismaa Selvitysalue