Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola

Transkriptio

1 Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma Markku Koskinen ja Jyri Mikkola

2 Sisältö 1 Johdanto 1 2 Maanomistus- ja suojelutilanne 1 3 Menetelmät 1 4 Alueen kuvaus Hydrologinen tila Reitistö Kuvioittainen kuvaus Hoidon tavoitteet 3 6 Hoitotoimenpiteet Toteutus 1-2 vuoden kuluessa Toteutus 10 vuoden kuluessa Toteutus tarvittaessa Liitteet Liite 1 Valuma-alue 5 Liite 2 Kuviokartta 6 Liite 3 Pitkospuut 7 Liite 4 Ojat ja padot 9 Liite 5 Kasviruudut 10

3 1 Johdanto Jollaksen räme on pieni kohosuo, joka sijaitsee Jollaksen kaupunginosassa kaakkoisessa Helsingissä. Se on asutuksen ympäröimä, ja muodostaa lähialueiden asukkaille tärkeän virkistysalueen. Suo ja osa sen valuma-alueesta on suojeltu. Jollaksen rämeellä on vanha ojaverkosto, joka on muuttanut suon tilaa huomattavasti aivan keskeisimpiä osia lukuunottamatta. Suolla on myös joitakin merkkejä pienialaisesta turpeennostosta. Ojituksen seurauksena puusto muistuttaa suon keskiosissa vanhaa karun kankaan mäntymetsää, ja reunat ovat enimmäkseen mustikka- ja ruohoturvekankaita. Pohjoisnurkassa ja itäreunassa on jäljellä luhtaisia ja korpisia suotyyppejä. Ojituksen lisäksi Jollaksen rämeen tilaa on muuttanut valuma-alueen lievä leikkautuminen ja valumavesien laadun muuttuminen asuinalueen vuoksi. 2 Maanomistus- ja suojelutilanne Jollaksen räme on kokonaisuudessaan suojeltu (päätös 1431/ ) 1. Suojelualueen pinta-ala on 3,75 ha, mistä 2 ha on suota. Suojelualu on kokonaisuudessaan Helsingin kaupungin omistama. 3 Menetelmät Tämä hoito- ja käyttösuunnitelma perustuu pitkälti vuonna 2006 tehtyyn neljän suon ennallistamisselvitykseen (Koskinen & Mikkola, 2007), jossa suo kuvioitiin suotyyppien ja puuston mukaan, ja esiteltiin tarvittavat ja mahdolliset ennallistamistoimenpiteet. Tätä suunnitelmaa varten etsittiin sopivat patojen paikat, perustetiin maastossa ennallistamisen seurantaan tarvittavat kasvillisuuskoealat, tarkistettiin suon nykytila ja mitattiin tarvittavat uudet pitkospuut. Toimenpiteitä suunnitellessa käytettiin soveltaen Soiden ennallistamisopasta (Heikkilä ym., 2002). Suunnitelmassa esitetyt kartat tehtiin QGis 2 - ja GRASS 3 -ohjelmistoilla. Karttojen luomiseen käytetty aineisto toimitetaan kaupungille tiedostoina, joita voidaan lukea esim. Mapinfo- ja ArcView-ohjelmistoilla. 4 Alueen kuvaus 4.1 Hydrologinen tila Jollaksen rämeen valuma-alue on alunperin ollut noin 13-hehtaarinen, mutta rakentaminen on leikannut sen noin 6-hehtariseksi. Valuma-alueella suon välittömässä läheisyydessä säilyneet kivennäismaan metsätyypit ovat enimmäkseen lehtomaista kangasta ja lehtoa. Valuma-alue on kuvattu liitteessä 1. Suolle on kaivettu melko tiheä ojaverkosto, johon kuuluu reunoihin kaivetut niskaojat, keskelle kaivettu valtaoja ja sarkaojia. Ojaverkosto on kuivattanut suota aikoinaan melko tehokkaasti, mutta sen teho on heikentynyt umpeenkasvamisen vuoksi. Lisäksi valtaojaan on rakennettu joskus 1980-luvun jälkeen pato. 1 /ymk/fi/ymp_rist_n+tila/luonto/luonnonsuojelu/luonnonsuojelualueet/helsingin+ luonnonsuojelualueet#jollas

4 4.2 Reitistö Jollaksen rämeellä on pitkospuureitistö, joka kulkee suon halki pohjoisnurkasta keskiosien kautta itälaidalle ja eteläkulmaan. Osa pitkospuista on vaarallisen huonossa kunnossa, erityisesti suon pohjoisosissa. Suolla risteilee melko tiheä epävirallisten reittien verkosto. Erityisesti pitkospuureitiltä suon koillisnurkkaan vievä reitti on kuluttanut suota, ja muodostaa kulumisriskin koillisnurkan kosteille korville. 4.3 Kuvioittainen kuvaus Jollaksen räme on pitkälle kehittynyt, joskin pienialainen kohosuo. Sen reunoilla esiintyy luhtaisia ja rehevähköjä korpia vaihtelevan levyisenä vyöhykkeenä. Suuri osa korvista on muuttunut muuttumiksi tai turvekankaiksi. Keskellä suotyypit vaihtuvat eriasteisesti muuttuneiksi rämeiksi. Varsinaisia nevaisia suotyyppejä Jollaksen rämeellä ei esiinny lukuunottamatta turpeennostokuopissa esiintyvää nevakasvillisuutta. Kuviokartta on liitteessä Lehtomainen kangas. 2. Ruohoturvekangas. Puustona koivua, tervaleppää ja kuusta. 21-metrisen valtapuuston alla on pihlaja-, vaahtera- ja tuomitaimikko. 3. Vanha, rehevä turvehauta, jossa kasvaa mm. vehkaa, pullosaraa ja terttualpia. 4. Lehtokorpi-muuttuma. Runsaan suolajiston keskellä kasvaa joitakin kangasmaiden lajeja. Puustossa koivua, tervaleppää ja kuusta. Valtapuuston pituus on 22m, ja sen alla kasvaa koivu-, pihlaja-, raita- ja tervaleppätaimikko. 5. Mustikkaturvekangas II. Lähes täysin muuttuneella kuviolla yllättää kangaskasvillisuuden seassa kasvava lakka ja muun taimikon keskellä oleva yksittäinen pieni tammi. Valtapuustona on mäntyä, koivua ja kuusta. Puuston pituus on 20 m, ja sen alla kasvaa kuusi- ja koivutaimikko. 6. Vanha turvehauta, jossa kasvaa lähinnä riippasaraa, lakkaa ja tupasvillaa. 7. Lehtomainen kangas. Puustossa kuusta, mäntyä ja koivua. Puuston pituus 18 m. 8. Tuore kangas. Suhteellisen tiheässä puustossa järeitä mäntyjä ja koivuja ja kuusta. Puuston pituus vaihtelee 20 metrin molemmin puolin ja sen alla kasvaa tiheähkö pihlajataimikko. 9. Kalliomaa. Puustona yksittäisiä, pieniä mäntyjä ja jokunen kitukasvuinen koivu. 10. Kuivahko kangas. Puustossa järeähköjä, matalia (13 m) mäntyjä ja pienempiä kuusia ja koivuja. Puuston alla pihlaja- ja haapataimikko. 11. Tuore kangas. Puustossa kuusta, koivua ja mäntyä. Valtapuuston pituus on noin 20 m. Alikasvoksena 6-metrisiä pihlajia. 12. Puolukkaturvekangas I. Kuvion puusto koostuu 18-metrisistä männyistä, joiden alla on tiheähkö koivutaimikko ja siellä täällä joitakin kuusentaimia. 13. Puolukkakorpi-muuttuma. Puustossa kuusta, mäntyä ja koivua. Valtapuuston pituus on 20 m, ja sen alla kasvaa koivutaimikko. 14. Ruohokangaskorpi-muuttuma. Puustossa koivua, kuusta, tervaleppää ja mäntyä. Valtapuuston pituus on 20 m, ja sen alla kasvaa runsaahko kuusi-, paju- ja mäntytaimikko ja siellä täällä paatsamaa. 2

5 15. Lehtomainen kangas. Harvahkossa, noin 24-metrisessä puustossa koivua, kuusta ja tervaleppää, joiden alla on tiheähkö pihlajataimikko ja siellä täällä paatsamapusikkoa. 16. Ruohoinen sarakorpimuuttuma/varsinainen sarakorpi-muuttuma. Tiheähkössä puustossa koivua ja mäntyä, joiden pituus on hieman alle 20 m. Valtapuuston alla pajupusikkoa ja kuusi-, koivuja mäntytaimikko. 17. Varputurvekangas/Puolukkaturvekangas II. Männystä koostuvan, eri-ikäisrakenteisen puuston seassa on siellä täällä keloja. 18-metrisen puuston alla on harva koivutaimikko. Maisemallisesti kiinnostava kuvio. 18. Vanha, pienialainen turvehauta, jossa kasvaa lähinnä pullosaraa 19. Kuivahko kangas, kallioinen. Puustona 17-metrisiä mäntyjä ja 11-metrisiä kuusia. Puuston alla on harva pihlaja- ja kuusitaimikko. 20. Kalliomaa. Yksittäisiä, matalia, mutta melko järeitä, mäntyjä kasvaa siellä täällä. 21. Tuore kangas. Kuvio on kallioinen. Valtapuustona 18-metrisiä koivuja, lisävaltapuina 14-metrisiä kuusia ja mäntyjä. Alikasvoksena pihlaja- ja koivutaimikko. Kuviolla on jonkin verran havulahopuuta. 22. Tuore kangas, kallioinen. Tiheähkössä, noin 20-metrisessä puustossa kuusta, koivua ja mäntyä, joiden alla on siellä täällä pihlajantaimia. Puuston seassa on runsaasti kuusilahopuita. 23. Kuivahko kangas. Tiheässä, noin 17-metrisessä puustossa on mäntyä, kuusta ja koivua, joiden alla on harvassa pihlajan ja kuusen taimia. Kuviolla on runsaasti kuusilahopuuta. 24. Mustikkaturvekangas II. Kasvillisuudessa aavistus suolajistoa. Puustona mäntyä, jonka seassa on vähän kuusta ja koivua. Puuston pituus 20 m. Valtapuuston alla on koivuja kuusitaimikko. 25. Mustikkaturvekangas I. Täysin muuttunut. Puustona kuusta ja koivua, joiden seassa on hieman mäntyä. Puuston pituus on 20 m. Puuston alla on harvahko koivu-, pihlaja- ja kuusitaimikko sekä hieman paatsamaa. 26. Lehtomainen kangas. 23-metrisenä valtapuustona kuusta, koivua ja haapaa, joiden alla kasvaa joitakin 10-metrisiä pihlajia ja pihlaja- ja haapataimikko. Kuviolla on runsaasti kuusilahopuuta. 27. Ruohoturvekangas. Kuvion runsaassa kasvillisuudessa on hyvin niukasti suolajeja. Puustona järeähköä, 18-metristä koivua, jonka seassa on hieman kuusta ja haapaa. Valtapuuston alla on pihlaja-, koivuja kuusitaimikko sekä paatsamapusikko. 28. Tuore kangas. Noin 20-metrisessä puustossa mäntyä, kuusta ja koivua, joiden alla harva pihlajataimikko. 5 Hoidon tavoitteet Jollaksen rämeen hoidon tavoite on ylläpitää suon maisemallisesti arvokasta keskiosaa ja mahdollisuuksien mukaan palauttaa suon reunojen korvet luonnontilaisiksi. Lisäksi tavoite on vähentä suon pintaan kohdistuvaa kulutusta. Tavoitteet saavutetaan patoamalla ojia, poistamalla puustoa joiltakin kuvioilta ja uusimalla ja laajentamalla pitkospuureitistöä. 3

6 6 Hoitotoimenpiteet Toimenpiteiden toteuttaja on Helsingin kaupungin rakennusvirasto (HKR). 6.1 Toteutus 1-2 vuoden kuluessa Laajennetaan pitkospuureitistöä. Tarvittavat uudet pitkospuut ja niihin tarvittavien pätkien pituudet on esitetty liitteessä 3. Korjataan vaarallisen huonokuntoiset pitkospuut. Reunaojiin rakennetaan turvepadot kohtiin, jotka on esitetty liitteessä 4. Työ on toteutettavissa lapiotyönä. Patokarttaan on merkitty patojen sijainti ja niiden väliset etäisyydet tai etäisyys niiden ja ojan pään tai mutkan välillä. Koivuja poistetaan kuviolta Toteutus 10 vuoden kuluessa Valtaojassa olevaa patoa parannetaan korottamalla ja pidentämällä sitä. Kuusitaimikkoa poistetaan kuvioilta Tarkistetaan kasvillisuusruutujen peittävyydet 5 vuoden kuluttua ennallistamisesta. Kasvillisuusruudut on esitetty liitteessä Toteutus tarvittaessa Korjataan pitkospuita. Viitteet Heikkilä, H., Lindholm, T. & Jaakkola, S., Soiden ennallistamisopas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja sarja B 66. Koskinen, M. & Mikkola, J., Patolan nevan, Maununnevan, Slåttmossenin ja Jollaksen rämeen ennallistamisselvitys. Julkaistu verkossa osoitteessa hel2.fi/ymk/julkaisut/raportit/ennallistamisselvitys_2007.pdf. 4

7 Liite 1 Valuma-alue Selite Kuviot Alkuperäinen valuma-alue Nykyinen valuma-alue Kuva 1: Valuma-alue m

8 Liite 2 Kuviokartta Selite Kuviot Kuva 1: Kuviokartta 100 m

9 Liite 3 Pitkospuut A idästä länteen B etelästä pohjoiseen ilman pitkosta C idästä länteen D E etelästä pohjoiseen F idästä länteen G lännestä itään Näistä vanhojen pitkosten uusintaa ovat B, C ja G.

10 A B DD C B E F B G Selite 0 Uudet pitkokset Kuva 1: Pitkospuut 100 m

11 Liite 4 Ojat ja padot Selite m Ojat Ei toimenpidettä Patoaminen välimatka, m pato Kuva 1: Ojat ja padot

12 Liite 5 Kasviruudut Ruutu/Laji Peittävyys I-kenttäkerros Vaccinium myrtillus 3 % Maianthemum bifolium 2 % Trientalis europaea 1 % I-pohjakerros Polytrichum commune 40 % Sphagnum wulfianum 10 % Aulacomnium palustre 3 % karike 47 % II-kenttäkerros Vaccinium myrtillus 12 % Vaccinium vitis-idaea 5 % Rubus chamamemorus 2 % Carex lasiocarpa 1 % II-pohjakerros Aulacomnium palustre 20 % Pleurozium schreberi 5 % Dicranum majus 4 % Dicranum polysetum 3 % karike 68 % III-kenttäkerros Vaccinium myrtillus 10 % Rubus chamaemorus 3 % Ledum palustre 2 % Vaccinium vitis-idaea 2 % III-pohjakerros Sphagnum angustifolium 20 % Pleurozium schreberi 15 % Dicranum polysetum 5 % Dicranum undulatum 2 % Brachytecium reflexum 1 % karike 57 % Ruutu/Laji Peittävyys IV-kenttäkerros Carex nigra 5 % Vaccinium myrtillus 3 % IV-pohjakerros Polytrichum commune 5 % Sphagnum girgensohnii 5 % Brachytecium reflexum 3 % karike 87 % V-kenttäkerros Viola palustris 90 % Poa trivialis 10 % Lysimachia thyrsiflora 5 % Galium trifidum 5 % V-pohjakerros Rhytidiadelphus squarrosus 15 % Brachytecium reflexum 10 % Plagiothecium sp. 1 % karike 74 % VI-kenttäkerros Vaccinium myrtillus 25 % Picea abies 5 % Pinus sylvestris 3 % Vaccinium vitis-idaea 3 % VI-pohjakerros Dicranum majus 13 % Sphagnum angustifolium 6 % Dicranum polysetum 4 % Brachytecium refleum 1 % karike 76 %

13 IV V I II Selite III 0 Kuviot kasviruudut Kuva 1: Kasvillisuusruudut 100 m