Lapin liitto Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava Kaavaselostus Rovaniemi 2010
Yhteystiedot Lapin liitto, PL 8056, 96101 Rovaniemi, Hallituskatu 20 B, p. 040 359 1000, fax (016) 318 705, sähköposti: juha.piisila_@lapinliitto.fi Pöyry Environment Oy, PL 50, 01621 Vantaa, Jaakonkatu 3, p. 010 3311, fax 010 33 26 600, sähköposti: pasi.rajala_@poyry.com Yara Suomi Oy (www.yara.fi), PL 900, 00181 Helsinki, Mechelininkatu 1 a, p. 050 566 5087, fax. 010 215 2531, sähköposti: eero.hemming_@yara.com
SISÄLTÖ ESIPUHE... 4 1 JOHDANTO... 5 1.1 MAAKUNTAKAAVAN LAKIPERUSTA... 5 1.2 SOKLIN KAIVOSHANKKEEN VAIHEMAAKUNTAKAAVAN SUUNNITTELU- JA VAIKUTUSALUE... 8 1.3 VAIHEMAAKUNTAKAAVAN LAATIMISORGANISAATIO... 10 1.4 VAIHEMAAKUNTAKAAVAN LAATIMISEN TARKOITUS... 10 1.5 TYÖN KULKU, VUOROVAIKUTUS JA HALLINNOLLINEN KÄSITTELY... 11 2 SOKLIN KAIVOSHANKKEEN KUVAUS... 12 2.1 SOKLIN FOSFORIMALMIESIINTYMÄ... 12 2.2 SOKLIN KAIVOSHANKKEEN MÄÄRITTELY JA MALMIN HYÖDYNTÄMINEN... 12 2.2.1 Kaivosalue... 12 2.2.2 Kaivostoiminnan edellyttämät yhteystarpeet... 13 3 SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHDAT... 15 3.1 SUUNNITTELUTILANNE... 15 3.1.1 Maakuntasuunnitelma... 15 3.1.2 Maakuntakaava... 15 3.1.3 Yleis- ja asemakaava... 17 3.2 MAISEMA... 18 3.3 LUONNONYMPÄRISTÖ... 19 3.3.1 Maa- ja kallioperä... 19 3.3.2 Ilmasto ja ilmanlaatu... 20 3.3.3 Vesistöt ja pohjavesialueet... 20 3.3.4 Kasvillisuus ja eläimistö... 21 3.4 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET... 23 3.4.1 Uhanalaisten ja huomioitavien kasvi- ja eläinlajien esiintymät... 23 3.4.2 Linnustollisesti arvokkaat alueet... 25 3.4.3 Natura 2000-alueet... 27 3.4.4 Luonnonsuojelu- ja suojeluohjelma-alueet... 29 3.5 MUINAISJÄÄNNÖKSET JA KULTTUURIHISTORIALLISET KOHTEET... 30 3.6 VÄESTÖ JA PALVELUT... 32 3.7 ELINKEINORAKENNE... 33 3.7.1 Elinkeinot ja työllisyys... 33 3.7.2 Maa- ja metsätalous, metsästys ja kalastus... 33 3.7.3 Porotalous... 34 3.7.4 Matkailu ja virkistys... 41 3.8 LIIKENNEYHTEYDET... 44 3.9 MAANOMISTUS... 45 4 MAAKUNTAKAAVAN LAATIMISEN VAIHEET... 46 4.1 ALOITUSVAIHE... 46 4.2 VALMISTELUVAIHE... 46 4.2.1 Kaivosalue... 48 4.2.2 Malminkuljetuksen yhteystarve... 52 4.2.3 Sivurata... 54 4.2.4 Sähkölinja... 58 4.3 EHDOTUSVAIHE... 63 4.4 HYVÄKSYMIS- JA VAHVISTAMISKÄSITTELY... 65 4.5 OSALLISTUMINEN JA VUOROVAIKUTUS... 66 4.5.1 Kaavoitus ja YVA-menettelyt... 66 4.5.2 Tiedottaminen ja vuorovaikutus... 66 2
5 VAIHEMAAKUNTAKAAVAN SISÄLTÖ... 68 5.1 KAAVAN KESKEINEN SISÄLTÖ... 68 5.2 KAAVAMÄÄRÄYKSET... 69 6 VAIHEMAAKUNTAKAAVAN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 71 6.1 KAIVOSALUE... 71 6.2 MALMINKULJETUKSEN YHTEYSTARVE... 77 6.3 SÄHKÖLINJA... 78 6.4 SIVURATA... 84 6.5 MERKITTÄVÄSTI PARANNETTAVA TIE... 90 6.6 YHTEENVETO VAIKUTUKSISTA... 90 7 VAIHEMAAKUNTAKAAVAN SUHDE MAAKUNTAKAAVAN SISÄLTÖVAATIMUKSIIN JA VALTAKUNNALLISIIN ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEISIIN... 94 7.1 VAIHEMAAKUNTAKAAVAN SUHDE MAAKUNTAKAAVAN SISÄLTÖVAATIMUKSIIN... 94 7.2 VAIHEMAAKUNTAKAAVAN SUHDE VALTAKUNNALLISIIN ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEISIIN... 95 8 VAIHEMAAKUNTAKAAVAN SUHDE ITÄ-LAPIN MAAKUNTAKAAVAAN... 101 9 VAIHEMAAKUNTAKAAVAN OIKEUSVAIKUTUKSET... 104 9.1 KUNTAKAAVOITUS... 104 9.2 VIRANOMAISTOIMINTA... 104 9.3 MAAKUNTAKAAVAN RAKENTAMISRAJOITUS... 105 10 VAIHEMAAKUNTAKAAVAN TOTEUTTAMINEN, AJOITUS JA SEURANTA... 106 10.1 KUNTAKAAVAT... 106 10.2 HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT, LUVAT JA NIIHIN RINNASTETTAVAT PÄÄTÖKSET... 107 10.2.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999)... 107 10.2.2 Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja asetus (160/1997)... 107 10.2.3 Ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja asetus (169/2000)... 108 10.2.4 Muinaismuistolaki (295/1963)... 108 10.2.5 Maa-aineslaki (555/1981)... 108 10.2.6 Kaivoslaki (503/1965)... 109 10.2.7 Vesilaki (264/1961) ja asetus (282/1962)... 110 10.2.8 Ratalaki (110/2007)... 110 10.2.9 Maantielaki (503/2005)... 110 10.2.10 Poronhoitolaki (848/1990)... 111 10.2.11 Ydinenergialaki (990/1987) ja säteilylaki (592/1991)... 111 10.2.12 Ympäristölupa... 111 10.2.13 Muut luvat... 112 10.3 TOTEUTTAMISTAIKATAULU JA VASTUUTAHOT... 112 10.4 SEURANTA... 112 KIRJALLISUUS- JA LÄHDELUETTELO... 114 LIITTEET: o Liite 1. Kaavaehdotuksesta esitetyt lausunnot ja muistutukset sekä niihin annettavat vastineet o Liite 2. Ehdotusvaiheen viranomaisneuvottelun muistio 28.10.2009 ERILLISET LIITEASIAKIRJAT: o Soklin kaivoshankkeen, Soklin rautatien ja Soklin 220 kv voimajohdon (Pelkosenniemi- Savukoski-Sokli) YVA-selostukset erillisselvityksineen ja yhteysviranomaisen (Lapin ympäristökeskus) lausuntoineen o Soklin kaivoshankkeen ja Soklin rautatien Natura-arviot lausuntoineen (Lapin ympäristökeskus) Tarkemmat tiedot selostuksen lopussa luvussa Kirjallisuus- ja lähdeluettelo, YVA-ohjelmat ja selostukset sekä niiden erillisraportit 3
ESIPUHE Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava käsittää Savukosken Sokliin suunnitellun kaivosalueen sekä kaivostoiminnan edellyttämien liikenne- ja voimajohtoyhteyksien kattavan alueen. Kaivoshankkeen alueidenkäytölliset edellytykset tutkitaan vaihemaakuntakaavaprosessissa sen maakunnallisen ja valtakunnallisen merkittävyyden johdosta. Maakuntakaavalla ratkaistaan ja varmistetaan vähintään maakunnallisesti merkittävien alueidenkäyttökysymysten ratkaisut sekä ohjataan alueen yleis- ja asemakaavoitusta. Maakuntakaava laaditaan vaihekaavana eli kaavassa käsitellään ainoastaan Soklin kaivoshankkeeseen liittyvät asiat. Maakuntakaava kumoaa Itä-Lapin maakuntakaavan siltä osin kuin siihen osoitetaan muutoksia vaihemaakuntakaavassa. Soklin kaivoshankkeen suunniteltu toiminta käsittää pääasiallisesti fosforimalmien hyödyntämisen. Soklin kaivoksen avaamisen arvioidaan olevan noin 1000 miljoonan dollarin hanke. Kaivoksen tuotannon suunniteltu alkamisajankohta on vuonna 2015. Maakuntakaavaluonnos oli nähtävillä 11.2.-13.3.2009. Kaivoshankkeeseen liittyvät kaivoksen, rautatien, parannettavan maantien 9671 (tiesuunnitelma laadittu välille Martti-Rovala) ja voimajohdon suunnitelmat, YVA-selostukset ja Natura-arvioinnit valmistuivat keväällä ja kesällä 2009. Kaavaehdotus laadittiin kaavaluonnoksesta saadun palautteen, tarkentuneiden suunnitelmien ja selvitysten sekä niistä saatujen lausuntojen perusteella. Maakuntakaavaehdotus oli nähtävillä 7.9.-6.10.2009. Ehdotuksesta saadun palautteen perusteella tehtiin teknisiä tarkistuksia kaavaselostukseen. Lapin liiton valtuusto hyväksyi vaihemaakuntakaavan 25.11.2009. Ympäristöministeriö vahvisti vaihemaakuntakaavan 30.3.2010. Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu Soklin kaivostoiminnan aloittamisen edellyttämät kaivosalueen aluevaraukset (EK 1915) sekä yhteydet, joita ovat malmin kuljettamiseen tarvittava sivurata, malminkuljetuksen yhteystarve Soklista Venäjälle, sähkölinja Pelkosenniemeltä Sokliin sekä merkittävästi parannettava yhdystie (maantie 9671) Martista Sokliin. Näiden aluevarausten ja viivamerkintöjen lisäksi vaihemaakuntakaavassa on osoitettu kaivosalueen läheisyydessä sijaitsevat Natura-alueet luonnonsuojelualueina (SL 4325 ja SL 4326). Itäisemmän kaivosalueen (EK 1915) ja Nuorttijoen Natura-alueen (SL 4325) välinen alue on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaisena alueena (M 4518). Vaihemaakuntakaavan ohjausryhmässä on ollut edustajat Savukosken, Kemijärven, Pelkosenniemen, Sallan ja Sodankylän kunnista, Lapin ympäristökeskuksesta, Metsähallituksesta, Oy VR-Rata Ab:stä, Paliskuntain yhdistyksestä sekä Tiehallinnon Lapin tiepiiristä. Kaavoituksesta Lapin liitossa ovat vastanneet suunnittelujohtaja Riitta Lönnström sekä aluesuunnittelijat Juha Piisilä ja Marjaana Yläjääski. Kaavan laatimisesta Pöyry Environment Oy;ssä ovat vastanneet DI Pasi Rajala, DI Juha Nurmi, FM Anita Toro, maisemaarkkitehti MARK Heidi Ahlgren sekä maisema-arkkitehti MARK, HTM Elisa Lähde. Kaivoshankkeesta vastaa Yara Suomi Oy, jossa yhteyshenkilönä on toiminut Eero Hemming. 4
1 JOHDANTO 1.1 MAAKUNTAKAAVAN LAKIPERUSTA Maakuntakaavoitusta ohjaa maankäyttö- ja rakennuslaki sekä asetus (MRL 5.2.1999/132, MRA 10.9.1999/895). Seuraavassa on esitetty keskeisiä MRL:n säädöksiä maakuntakaavoitusta koskien. Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Tavoitteena on myös turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen käsiteltävinä olevista asioista. (MRL 1, Lain yleinen tavoite) Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää: 1) turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista; 2) yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuutta; 3) rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista; 4) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä; 5) ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä; 6) luonnonvarojen säästeliästä käyttöä; 7) yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista; 8) yhdyskuntarakentamisen taloudellisuutta 9) elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä; 10) palvelujen saatavuutta; sekä 11) liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä. (MRL 5 I mom., Alueiden käytön suunnittelun tavoitteet) Maakuntakaavan sisältövaatimukset (MRL 28 ): Maakuntakaavaa laadittaessa on otettava huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Kaava on mahdollisuuksien mukaan yhteen sovitettava maakuntakaavaalueeseen rajoittuvien alueiden maakuntakaavoituksen kanssa. Luonnonsuojelulain (1096/1996) 7 ja 77 :ssä tarkoitettujen luonnonsuojeluohjelmien ja - päätösten sekä 32 :ssä tarkoitettua maisema-aluetta koskevien perustamispäätösten tulee olla ohjeena kaavaa laadittaessa. Kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota:1) maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen; 2) alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen; 3) ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin;4) vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön;5) maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin; 6) maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen; sekä 7) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen. Kaavaa laadittaessa on myös pidettävä silmällä alueiden käytön taloudellisuutta ja sitä, ettei maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheudu kohtuutonta haittaa. Kaavaa laadittaessa on selvitettävä, kenen toteutettavaksi kaava ja sen edellyttämät toimenpiteet kuuluvat. Edellä tässä pykälässä mainitut seikat on otettava huomioon siinä määrin kuin maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana edellyttää. 5
Maakunnan suunnitteluun kuuluvat maakuntasuunnitelma, alueiden käytön suunnittelua ohjaava maakuntakaava ja alueellinen kehittämisohjelma eli maakuntaohjelma. Alueellisesta kehittämisohjelmasta säädetään erikseen aluekehityslaissa. Lapin maakunnan suunnittelusta huolehtii Lapin liitto. Maakunnan suunnittelussa otetaan huomioon valtioneuvoston antamat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Maakuntakaava konkretisoi valtakunnalliset tavoitteet ja sovittaa ne yhteen maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa. Maakuntasuunnitelmalla ei ole oikeusvaikutuksia, mutta se on lähtökohtana muulle maakunnan suunnittelulle. Valtakunnalliset alueidenkäyttö-tavoitteet (VAT) Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) Aluekehityslaki (AKL) Maakuntasuunnitelma (MRL) keskeiset kehittämistavoitteet toiminta ja alueiden käyttö pitkä tähtäys joustava, nopeasti reagoiva määräajoin tarkistettava laajapohjainen valmistelu Maakuntakaava (MRL) aluevaraukset alueiden käytön periaatteet yhteydet pitkä tähtäys oikeusvaikutukset Maakuntaohjelma (AKL) alueellinen kehittämisohjelma toiminnallinen kehittämishankkeita keskipitkä ja lyhyt tähtäys Kuntakaavoitus yleiskaavat asemakaavat Kuva. Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmä. Maakuntasuunnitelmassa osoitetaan maakunnan tavoiteltu kehitys. Maakuntasuunnitelma on hyvin yleispiirteinen pitkän tähtäyksen visio- ja strategiasuunnitelma, joka sisältää sekä toiminnallisen aluekehityksen että alueiden käytön periaatteet. Lapin maakuntasuunnitelma Lappi 2020, joka hyväksyttiin Lapin liiton valtuustossa vuonna 2002, antaa maakunnalliset tavoitekehykset osa-alueittain tehtäville maakuntakaavoille. Päivitetty Lapin maakuntasuunnitelma 2022 hyväksyttiin Lapin liiton valtuustossa 20.5.2005. Lapin maakuntasuunnitelmaa 2030 laaditaan parhaillaan. Suunnitelman on tarkoitus valmistua vuoden 2009 loppuun mennessä. Lisäksi valmisteilla on Lapin energiastrategia, jonka on tarkoitus valmistua vuoden 2009 loppuun mennessä. 6
Maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Aluevarauksia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteen sovittamiseksi on tarpeen. (MRL 25 4. mom.) Maakuntakaava esitetään kartalla. Kaavaan kuuluvat myös kaavamerkinnät ja - määräykset. Maakuntakaavaan liittyy selostus, jossa esitetään kaavan tavoitteiden, eri vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten sekä ratkaisujen perusteiden arvioimiseksi tarpeelliset tiedot siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. (MRL 29, Maakuntakaavan esitystapa) Maakuntakaava voidaan laatia myös tiettyä alueidenkäyttömuotoa tai -muotoja, kuten Soklin kaivoshankkeen tapauksessa kaivosaluetta ja siihen liittyviä yhteystarpeita ja voimajohtoa koskevana ns. vaihemaakuntakaavana. Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista (MRL 32 ). Kaavaselostus (MRA 10 ): Maakuntakaavan selostuksessa esitetään: 1) selvitys alueen oloista, ympäristöominaisuuksista ja niissä tapahtuneista muutoksista sekä muut kaavan vaikutusten selvittämisen ja arvioimisen kannalta keskeiset tiedot kaavoitettavasta alueesta; 2) suunnittelun lähtökohdat, tavoitteet ja esillä olleet vaihtoehdot; 3) yhteenveto kaavan vaikutusten arvioimiseksi suoritetuista selvityksistä; 4) kaavan vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, luontoon, maisemaan, liikenteen ja teknisen huollon järjestämiseen, talouteen, terveyteen, sosiaalisiin oloihin ja kulttuuriin sekä muut kaavan merkittävät vaikutukset; 5) selvitys kaavan suhteesta valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, maakuntasuunnitelmaan ja alueellisiin kehittämisohjelmiin, voimassa olevaan maakuntakaavaan ja kaava-alueeseen rajoittuvien alueiden maakuntakaavoitukseen sekä kuntien suunnitteluun; 6) suunnittelun vaiheet osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyineen sekä yhteenveto kaavoituksen eri vaiheissa esitetyistä mielipiteistä; 7) valitun kaavaratkaisun keskeinen sisältö ja perusteet kaavaratkaisun valinnalle, selvitys siitä, miten vaikutusselvitysten tulokset ja eri mielipiteet on otettu huomioon sekä selvitys niistä toimenpiteistä, joilla aiotaan ehkäistä kaavan toteuttamisesta mahdollisesti aiheutuvia haitallisia ympäristövaikutuksia; (19.5.2005/348) 8) kaavan toteutuksen ajoitus ja seuranta; 9) tarpeen mukaan kaavan toteutusta ohjaavia suunnitelmia. Edellä 1 momentissa tarkoitetut seikat on esitettävä kaavaselostuksessa sillä tavalla ja siinä laajuudessa kuin kaavan tarkoitus edellyttää ja niin, että luodaan edellytykset vuorovaikutukseen kaavan valmistelussa. Kaavaselostukseen on liitettävä yhteenveto kaavaselostuksen keskeisestä sisällöstä. (19.5.2005/348) 7
1.2 SOKLIN KAIVOSHANKKEEN VAIHEMAAKUNTAKAAVAN SUUNNITTELU- JA VAIKUTUSALUE Pohjois-Lapin maakuntakaava Tunturi-Lapin seutukaava Sokli Suunnittelualue Länsi-Lapin seutukaava Itä-Lapin maakuntakaava Rovaniemen maakuntakaava Kuva. Lapin maakunnan kaavoitustilanne seutukunnittain. Suunnittelualue on rajattu likimääräisesti kartalle, jolle myös hankkeen todennäköiset suorat vaikutukset kohdistuvat. Lapin maakuntakaavoitus etenee seutukunnittain (ks. edellinen kuva). Rovaniemen seudun, Itä-Lapin ja Pohjois-Lapin maakuntakaavat sekä Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava on vahvistettu. Tunturi-Lapin maakuntakaavan, Rovaniemen maakuntakaavan osauudistuksen ja Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaavan valmisteluaineistot ovat olleet nähtävillä keväällä 2009. Tunturi-Lapin ja Länsi-Lapin alueella on voimassa seutukaava. Länsi-Lapin maakuntakaavan laatiminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2009. Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava käsittää Savukosken kunnan Soklin alueelle suunnitellun kaivosalueen ja siihen liittyvät rata-, tie- ja voimajohtolinjaukset Pelkosenniemen, Sallan ja Savukosken kuntien alueella. Soklin kaivoshankkeella on huomattava yhdyskuntataloudellinen merkitys Savukosken kunnalle ja Itä-Lapin seudulle. Hankkeella saattaa olla myös kansainvälisiä vaikutuksia, mikäli Soklin malmi päädytään rikastamaan Venäjän Kovdorissa. Hankkeen vesistövaikutukset saattavat ulottua laajalle, Soklin kautta virtaava Nuorttijoki laskee Venäjän kautta Jäämereen ja alueen länsipuolinen Kemijoki Perämereen. 8
Soklin fosforimalmiesiintymä sijaitsee Savukosken kunnan koillisosissa lähellä Venäjän rajaa. Etäisyys lähimpään taajamaan, Savukoskelle, on 90 km. Muihin taajamiin etäisyydet ovat pitkät, Kemijärvelle 190 km ja Rovaniemelle 275 km. Lähin rautatie on Sallan Kelloselässä noin 110 km:n etäisyydellä ja lähin lentokenttä Rovaniemellä. Sokli sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuiston ja Värriön luonnonpuiston välissä. Alue on syrjässä asutuskeskittymistä ja on pääosin rakentamatonta. Soklin alueella on pysyvää asutusta vain Ainijärven rajavartioasemalla ja Tulppion majoilla. Ainijärven rajavartioasema ja Tulppio sijaitsevat noin 10 km:n etäisyydellä malmiosta. parannettava tie malminkuljetuksen yhteystarve voimajohto rata Kuva. Soklin kaivosalueen likimääräinen sijainti ja yhteystarpeet (rata Kelloselkä-Sokli, voimajohto Pelkosenniemi-Sokli, parannettava tie Martti-Sokli ja malminkuljetuksen yhteystarve Kovdor-Sokli) 9
1.3 VAIHEMAAKUNTAKAAVAN LAATIMISORGANISAATIO Maakuntakaavan laatimisesta on vastannut Lapin liitto, jossa yhteyshenkilöinä ovat toimineet: Riitta Lönnström, suunnittelujohtaja Juha Piisilä. aluesuunnittelija Marjaana Yläjääski, aluesuunnittelija Kaavoitustyötä on ohjannut ohjausryhmä, jonka jäseniä ovat olleet: Savukosken kunta Mauri Aarrevaara Savukosken kunta Jouni Halonen Kemijärven kaupunki Tapio Pöyliö Pelkosenniemen kunta Erkki Parkkinen Sallan kunta Kari Väyrynen Sodankylän kunta Jani Hiltunen Lapin ympäristökeskus Tarja Outila Metsähallitus, Luontopalvelut Jyrki Tolonen Oy VR-Rata Ab Paavo Salonen Paliskuntain yhdistys Merja Mattila Tiehallinto, Lapin tiepiiri Jorma Leskinen Varajäsenet: Savukosken kunta Jarmo Ahtinen Savukosken kunta Reijo Kilpelä Kemijärven kaupunki Sallan kunta Pekka Huhtala Pelkosenniemen kunta Markku Kankaanranta Sodankylän kunta Lapin ympäristökeskus Kaija Pekkala Metsähallitus, Luontopalvelut Yrjö Norokorpi Tiehallinto, Lapin tiepiiri Ulla Alapateri Oy VR-Rata Ab Pasi Heikkilä Asiantuntijat: Kemi-Sompion paliskunta Raimo Hannuniemi Yara Suomi Oy Eero Hemming, Anneli Salonen, Lauri Siirama 1.4 VAIHEMAAKUNTAKAAVAN LAATIMISEN TARKOITUS Itä-Lapin maakuntakaavan muutos koskee Soklin kaivoshankkeen vaatimia muutoksia Itä- Lapin maakuntakaavaan Pelkosenniemen, Sallan ja Savukosken kuntien alueella. Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava kumoaa Itä-Lapin maakuntakaavan siltä osin kuin vaihemaakuntakaavassa osoitetaan muutoksia. Pääperiaatteena on, että maakuntakaavalla ratkaistaan ja varmistetaan radan ja muiden kaivoshankkeeseen liittyvien maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävien alueidenkäyttökysymysten ratkaisut, kuten kaivoksen voimajohto sekä mahdollinen malminkuljetusyhteys Venäjälle. Itä-Lapin maakuntakaavassa on osoitettu kaivosaluevaraus, nyt laadittavassa vaihemaakuntakaavassa tarkennetaan voimassa olevan Itä-Lapin maakuntakaavan aluevarauksia. 10
Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaavan tehtävänä on: osoittaa yleispiirteisesti kaivoksen sekä siihen liittyvien laitosten sijoittuminen alueelle, osoittaa yleispiirteisesti kaivoksen toiminnalle tarpeellinen voimajohtokäytävä, osoittaa yleispiirteisesti kaivoksen rautatieyhteyden sijoittuminen alueelle ja tarvittaessa kaivoksen edellyttämät tieyhteydet, tarvittaessa ratkaista alueen muu maankäyttö yhdyskuntarakenteen sekä luonto-, kulttuuri- ja maisema-arvojen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla, tulkita aluetta ja hanketta koskevia valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, sekä ohjata alueen yleis- ja asemakaavoitusta. 1.5 TYÖN KULKU, VUOROVAIKUTUS JA HALLINNOLLINEN KÄSITTELY YVA-menettelyt ja tekninen suunnittelu Kaivosta, voimajohtoa ja rautatietä koskevat ympäristövaikutusten arviointimenettelyt (YVA-menettelyt) käynnistettiin keväällä ja syksyllä 2008. Soklin kaivoshankkeen YVAselostus valmistui 4.5.2009, Soklin 220 kv voimajohtohankkeen YVA-selostus 30.4.2009 ja Soklin rautatien YVA-selostus 30.4.2009. YVA-selostukset pidettiin nähtävillä toukokesäkuussa 2009. Yhteysviranomaisen (Lapin ympäristökeskus) lausunnot Soklin rautatien YVA-selostuksesta saatiin 4.8.2009, 220 kv:n voimajohtohankkeen YVA-selostuksesta 7.8.2009 sekä Soklin kaivoshankkeen YVA-selostuksesta 14.8.2009. Soklin rautatien Natura-arviointi valmistui 10.2.2009 ja siihen liittyvä Lapin ympäristökeskuksen lausunto saatiin 22.4.2009. Soklin kaivoshankkeen Natura-arviointi valmistui 26.6.2009 ja siihen liittyvä Lapin ympäristökeskuksen lausunto saatiin 21.8.2009. Soklin rautatien uusi Natura-arviointi valmistui 2.9.2009 ja siihen liittyvä Lapin ympäristökeskuksen lausunto saatiin 12.10.2009. Maantietä 9671 välillä Martti-Rovala (n. 21 km) koskeva tiesuunnitelman päivitys pidettiin nähtävillä kesäkuussa 2009. Rautatien YVA-menettelyssä tutkittua ratavaihtoehtoa 1 koskeva yleissuunnittelu keskeytettiin keväällä 2009 odottamaan mm. YVA-menettelyn tuloksia. Kaivoksen esisuunnitelma valmistuivat maaliskuussa 2009. YVA-menettelyjen tulokset sekä liikenneyhteyksiä ja kaivosta koskevien suunnitelmia on hyödynnetty maakuntakaavaa laadittaessa. Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaavan eteneminen 1. Lapin liiton hallitus päätti 16.6.2008 Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaavan laatimisesta, vireilletulokuulutus 24.6.2008 2. Ohjausryhmän 1. kokous 19.9.2008 Savukoskella (alustava osallistumis- ja arviointisuunnitelma) 3. Aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu 30.9.2008 Rovaniemellä 4. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma nähtäville 14.10.2008 5. Ohjausryhmän 2. kokous 13.1.2009 Sallassa (alustava kaavaluonnos) 6. Lapin liiton hallitus 2.2.2009 (luonnos) 7. Kaavaluonnos nähtävillä 11.2.-13.3.2009 8. Ohjausryhmän 3. kokous 26.3.2009 ja 4. kokous 12.5.2009 (vastineet) 9. Lapin liiton hallitus 8.6.2009 (vastineet) 10. Ohjausryhmän 5. kokous 17.8.2009 (ehdotusluonnos) 11. Lapin liiton hallitus 31.8.2009 (ehdotusluonnos) 12. Ehdotus nähtävillä 7.9.-6.10.2009 13. Ohjausryhmän 6. kokous 20.10.2009 (vastineet ja ehdotus) 14. Poronhoitolain 53 :n mukainen neuvottelu 28.10.2009 15. Ehdotusvaiheen viranomaisneuvottelu 28.10.2009 16. Lapin liiton hallitus 9.11.2009 (vastineet ja ehdotus) 17. Lapin liiton valtuusto hyväksyi kaavan 25.11.2009 18. Lapin liiton hallitus antoi vastineet ympäristöministeriölle kaavaa koskevista valituksista ja lausunnoista 1.2.2010. 19. Ympäristöministeriö vahvisti vaihemaakuntakaavan 30.3.2010 Maakuntakaavan laatimisen vaiheet on kuvattu tarkemmin luvussa 4. 11
2 SOKLIN KAIVOSHANKKEEN KUVAUS 2.1 SOKLIN FOSFORIMALMIESIINTYMÄ Soklin fosforimalmiesiintymä liittyy noin 360 miljoonaa vuotta vanhaan karbonatiittimassiiviin, jonka halkaisija maan pinnalla on 5 6 km. Karbonatiittimassiiviin sisältyy varsinaisten fosforimalmien lisäksi muitakin malmiaiheita mm. niobimalmeja. Esiintymää on tutkittu sen löytymisestä eli vuodesta 1967 saakka. Varsinainen fosforimalmi liittyy karbonatiittimassiivin rapautumiskuoreen. Muut malmiaiheet esiintyvät erillään fosforimalmeista rapautumiskuoressa ja kovassa kivessä. Kilometrien syvyyksiin ulottuva karbonatiittimassiivi muodostaa mittasuhteiltaan suunnattoman fosforimalmireservin. 2.2 SOKLIN KAIVOSHANKKEEN MÄÄRITTELY JA MALMIN HYÖDYNTÄMINEN 2.2.1 Kaivosalue Soklin kaivoshankkeen tavoitteena on fosforimalmiesiintymän hyödyntäminen rakentamalla kaivos ja mahdollisesti myös rikastamo, jonka tuotteita ovat fosfori ja rautarikaste. Mahdollista on, että myöhemmässä vaiheessa hyödynnetään myös muita esiintymän arvomineraaleja, kuten niobimalmien pyroklooria. Suunniteltu kaivostoiminta käsittää pääasiallisesti Soklin fosforimalmien hyödyntämisen avolouhintana Soklin karbonaattimassiivin pintaosasta noin 300 hehtaarin alueelta. Fosforimalmien arvioitu louhintamäärä on 4 10 miljoonaa tonnia vuodessa. Rikkaimmat, arviolta noin 188 miljoonan tonnin malmivarat alueella Loitso Joutsen Pierkuli Kaulusrova, riittävät noin 20 vuoden tuotantoon. Hyödyntämällä myös fosforipitoisuudeltaan köyhemmät alueet voidaan toiminta-aikaa jatkaa useita kymmeniä vuosia. Tuotannon on suunniteltu alkavan vuonna 2015. Edellä mainittujen lisäksi selvitetään esiintymän sisältämien rauta- ja niobimalmien tuotantoa. Kaivoshankkeen tavoitteena on tuottaa fosforirikastetta 2 miljoonaa tonnia vuodessa ja rautarikastetta noin 0,3 miljoonaa tonnia vuodessa. Malmin päällä olevat pintamaat (0 20 m) joudutaan poistamaan. Ne käytetään patoihin, läjitykseen, maisemointiin ja mahdollisesti kaivantojen täyttöön. Maan poistomäärä vuositasolla on tämän hetkisen arvion mukaan välillä 1 3 miljoonaa kuutiota. Soklin kaivoshankkeessa on tutkittu sen toteuttamista kokonaan Suomen puolella (louhinta ja rikastus) tai osittain Suomen (louhinta) ja osittain Venäjän puolella (rikastus). Mikäli hanke toteutetaan kokonaan Suomen puolella, edellyttää se louhoksen ja siihen liittyvien tilojen ja rakenteiden rakentamista, murskaamon, jauhatus-, rikastus- ja vedenpoistolaitosten sekä näihin liittyvien aputoimintojen rakentamista, 220 kv:n voimajohdon rakentamista, tiestön parantamista välillä Savukoski Sokli sekä rautatieyhteyden rakentamista. Mikäli malmi irrotetaan (ja mahdollisesti hienonnetaan) Soklissa ja kuljetetaan rikastettavaksi Venäjälle rakennetaan malminkuljetusyhteys Soklista Kovdoriin. Tällöin rakentaminen Soklissa vähenee, pitkiä ratayhteyksiä Suomen rataverkkoon ei tarvita ja voimajohto voidaan rakentaa Suomen tai Venäjän puolelta. Kaivoshanke työllistää tuotantoaikana noin 200 henkilöä ja rakentamisaikana 700-1000 henkilöä. Jos malmi siirretään Venäjälle, hanke työllistää 70-120 henkilöä Suomessa. Soklin kaivoshankkeen YVA-menettelyssä on tarkasteltu malmin rikastamisen osalta seuraavia vaihtoehtoja: Vaihtoehto 0: Kaivosta ei rakenneta (malmiesiintymää ei hyödynnetä) Vaihtoehto 1: Sokliin rakennetaan kaikki tarvittavat laitokset (käsittäen fosfori- ja rautarikasteen tuotannon. Edellyttää rautatieyhteyttä.) Vaihtoehto 2: Toiminnot Soklissa (kuten vaihtoehdossa 1) sekä niobin tuotanto. Vaihtoehto 3: Osa jalostuksesta Venäjällä (malmi rikastetaan Venäjän Kovdorissa) 12
Kaivosalueelle tarvittavan rakennustilavuuden on arvioitu olevan yhteensä noin 0,6 miljoonaa kuutiota vaihtoehdoissa 1 ja 2, joista tuotantotilojen osuus on noin 0,4 miljoonaa kuutiota. Vaihtoehdossa 3 laitokset rakennetaan riippuen malmin kuljetustavasta. Rautatie- /maantie -kuljetusvaihtoehdossa varsinaisia tuotantotiloja ei tarvita. Hihnakuljetinvaihtoehdossa rakennetaan murskauslaitos, pumppausvaihtoehdossa sen lisäksi tarvitaan jauhatuslaitos. Itse toimintaan liittyviin maa- ja vesirakennuskohteisiin kuuluvat kaivoksen kuivana pidon edellyttämät toimenpiteet, vedenoton järjestelyt, hienokiviaineksen varastoalueen (rikastushiekka-allas) ja siihen liittyvän selkeytys- ja säännöstelyaltaan rakentaminen sekä mahdollisesti Nuorttijoen vesistöön kuuluvan Sotajoen latvavesien kääntäminen Kemijoen vesistöalueelle Vouhtusjokeen ja Vouhtusjoen perkaus. Soklin alueen yhdyskuntarakentamiseen kuuluu mm. majoitus-, vapaa-ajan-, hallinto- ja kunnossapitorakennuksia. Jos malmi myös rikastetaan Soklissa (VE1 ja VE2) alueelle rakennetaan myös rikastamo, rikastushiekan käsittely- ja varastointiallas sekä siihen liittyvä selkeytysallas. Kaivos- ja rikastamotoiminnassa vedet pääosin kierrätetään, ylijäämävedet johdetaan ympäröivään vesistöön. Vaihtoehdossa VE2 alueelle rakennetaan lisäksi niobimalmin rikastamo ja rikastushiekka-altaan laajennus niobimalmin rikastushiekkaa varten. 2.2.2 Kaivostoiminnan edellyttämät yhteystarpeet Tieyhteys Savukoskelta Sokliin on olemassa (maantie 9671), mutta tieyhteys Martti-Sokli edellyttää parantamista kaivoksen rakentamisesta ja avaamisesta johtuvasta liikenteestä johtuen. Kaivostoiminnasta aiheutuva liikennemäärä on kaivoksen avautumisen jälkeen arviolta 250-450 ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskaan liikenteen osuus on n. 20-40 ajoneuvoa vuorokaudessa Tiesuunnitelman päivitys maantielle 9671 välillä Martti Rovala (n. 21 km) on käynnissä. Soklin rautatien linjausvaihtoehtoja on selvitetty ja vertailtu 1970-luvulta lähtien. Vaihtoehtovertailun jälkeen on vuosina 1986-87 laadittu radan yleissuunnitelma Kelloselästä Sokliin. Soklin rautatien YVA-menettelyssä on tarkasteltu seuraavia linjausvaihtoehtoja: VE 1 Kelloselkä Sokli, 104 km VE 2 Kemijärvi Pelkosenniemi Savukoski Sokli, 166 km VE 3 Kelloselkä Naruskajärvi Sokli, 103 km VE 4 Kelloselkä Savukoski Sokli, 135 km VE 0 Rautatieyhteyden rakentamatta jättäminen Ratahankkeen perusteluina on kaivosalueelta kuljetettavien rikastekuormien määrä. Hyödyntämällä esiintymä laajasti, mukaan lukien myös fosforipitoisuudeltaan köyhemmät alueet, voidaan toiminta-aikaa jatkaa useita kymmeniä vuosia. Louhittu ja rikastettu malmi kuljetetaan kaivosalueelta edelleen asiakkaille. Ensimmäisen käyttövuoden jälkeen kuljetusmäärät tulisivat olemaan suuruusluokkaa 1,5-2 t/a. Määrän oletetaan pysyvän samanlaisena seuraavat 20 vuotta. Tämä tarkoittaisi päivittäin 2 4 junaparin liikennöintiä radalla. Maantiekuljetuksina rikastemäärän kuljettaminen olemassa olevia tieyhteyksiä käyttäen ei ole realistista, koska rikastemäärän kuljettaminen ajoneuvoyhdistelmillä vaatisi noin 200 ajoneuvoa/vrk yhteensä molempiin suuntiin (kuljetukset vuoden kaikkina päivinä, kuorman määrä noin 40 t/ajoneuvoyhdistelmä). Soklin rautatiestä suunnitellaan yksiraiteinen sähköistämätön rautatie. Vaihtoehdot 1,3 ja 4 edellyttävät olemassa olevan rautatien parantamista välillä Kemijärvi Kelloselkä. Parantamisella tarkoitetaan olemassa olevien rautatierakenteiden vahvistamista ja pystygeometrian korjaamista. Soklin rautatielle suunnitellaan rakennettavaksi vähintään kaksi liikennepaikkaa: lastauspaikka Sokliin ja junien kohtaamispaikka uudelle rataosuudelle. Liikennepaikoille rakennetaan huoltotiet. Rautatien ja autoteiden risteykset suunnitellaan ratateknisten ohjeiden osa 9 (RATO 9) mukaisesti. Vilkkaimmin liikennöidyille tieosuuksille rakennetaan eritasoliittymiä. Rakentamisen aikaiset tiet ja tarvittavat maa-ainesotto- ja läjitysalueet suunnitellaan ja sovitaan myöhemmin tarkemman suunnittelun yhteydessä. 13
Rautatien suunnittelussa pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon maaston muotoja ja pohjaolosuhteita. Tarvittavan rautatiealueen leveys vaihtelee pengerkorkeuden ja maasto-olosuhteiden mukaan. Rautatien rakentamisessa hyödynnetään ratalinjalta saatavaa rakennusmateriaalia ja lähialueiden maa-aineksia. Alustavien arvioiden mukaan pintamaata tulisi poistaa keskimäärin rata-alueilta noin 30 000 m²/km (= 6 000 m³/km). Maaleikkausten arvioitu keskimääräinen määrä on 60 000 m³/km. Maaleikkauksista voitaisiin arvion mukaan käyttää 40 % tarvittavien penkereiden rakentamiseen. Radan rakennekerrosten materiaalit on hankittava lähialueiden maa-ainesten ottopaikoista, joita ei ole vielä selvitetty. Radan arvioidut rakennekerrosten massamäärät ovat: eristyskerros 19 000 m³/km, välikerros 2 000 m³/km ja tukikerros (sepeli) 2 500 m³/km. Arvion mukaan rakennekerroksiin tarvitaan maa-aineksia yhteensä keskimäärin 23 500 m³/km. Malmin kuljetuskalustona tullaan käyttämään katettuja vaunuja, jotka estävät kuljettavan materiaalin pölyämisen ja leviämisen maastoon. Uutta kuljetuskalustoa malminkuljetusta varten suunnitellaan VR-Cargon kanssa. Vaihemaakuntakaavan valmisteluvaiheessa tutkitut ratalinjausvaihtoehdot on kuvattu tarkemmin luvussa 4.2. Soklin kaivoshankkeen YVA-menettelyssä on tutkittu hankkeen toteuttamista kokonaan Suomen puolella tai osittain Suomen ja osittain Venäjän puolella. Näistä ensiksi mainittu on niin sanottu päävaihtoehto. Jälkimmäisen osalta on tutkittu malminkuljetusyhteyden toteuttamista Soklista Venäjän Kovdoriin. Jos malmi kuljetetaan rikastettavaksi Venäjälle malmin käsittelytapa riippuu valittavasta malmin kuljetustavasta Venäjän puolelle. Mahdollisia tapoja on neljä: malmin siirto rautateitse, maanteitse, kuljettimella tai pumppaamalla. Kaikissa kuljetusvaihtoehdoissa tarvitaan kaluston huolto- ja korjaustilat, muut aputilat, infra ja energian hankintaan liittyvät rakenteet. Vesistörakentaminen ei juurikaan poikkea muista vaihtoehdoista, sillä suurin osa vesien käsittelystä perustuu itse kaivuualueella olevien vesien käsittelyyn sekä kaivualueen kuivatuksesta ja vesien puhdistuksesta tuleviin vesiin. Rikastushiekka-allasta ei tarvita, mutta huomattavasti pienempi raakaveden hankintaa varten rakennettava allas tarvitaan. Kaivoksen tarvitsema sähköenergia hankitaan joko Suomesta (Kokkosniva-Sokli n. 125 km) tai Venäjältä (Sokli-Kovdor n. 100 km). Pelkosenniemen Kokkosnivalta Savukosken Sokliin suunnitellun voimajohtoreitin yhteispituus on noin 125 km ja se sijoittuu Savukosken ja Pelkosenniemen kuntien alueelle. Välillä Kokkosniva Pelkosenniemen kirkonkylän pohjoispuoli voimajohto sijoittuu olevan johtoreitin viereen, joka on osoitettu Itä-Lapin maakuntakaavassa sähkölinjana. Uusi johtoreitti, joka on pituudeltaan n. 115 km, sijoittuu välille Pelkosenniemen kirkonkylän pohjoispuoli Sokli. Johtoreitti sijoittuu pääosin metsäisille ja metsätalousvaltaisille luonnonalueille. Kokkosnivan voimalaitos sijaitsee Kemijoessa noin 15 km Pelkosenniemen keskustaajamasta luoteeseen. Välillä Kokkosniva Pelkosenniemi voimajohto sijoittuu Kitisen länsipuolelle. Kitisen ylityksen jälkeen voimajohtoreitti kulkee maantien 965 suuntaisesti Savukosken keskustaajaman pohjoispuolelle, josta reitti jatkuu tien 9671 suuntaisesti Ruuvaojalle asti. Ruuvaojalla voimajohto ylittää Kemijoen ja jatkaa melko suoraa reittiä Sokliin. Soklin kaivoshankkeen YVA-menettelyssä on tutkittu Itä-Lapin maakuntakaavassa osoitetun sähkölinjan yhteystarpeen mukaista päävaihtoehtoa (VE1) sekä viittä alavaihtoehtoa, jotka perustuvat pitkälti päävaihtoehtoon. Lisäksi YVA:ssa on tarkasteltu ns. nollavaihtoehtoa, jossa kaivosta ei avata lainkaan eikä voimajohtoa rakenneta. Vaihemaakuntakaavan valmisteluvaiheessa tarkastellut voimajohtovaihtoehdot on kuvattu luvussa 4.2. 14
3 SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHDAT Tämän luvun kappaleet 3.2 3.8 perustuvat pääosin kaivos-, voimajohto- ja ratahankkeen YVA-selostuksiin, niihin liittyviin erillisselvityksiin, Natura-arviointeihin sekä niistä saatuihin lausuntoihin (ks. lähdeluettelo selostuksen lopussa). Merkittävästi parannettavan yhdystien (maantie 9671) alueen osalta lähtötiedot perustuvat välille Martti-Rovala laadittuun tiesuunnitelmaan. 3.1 SUUNNITTELUTILANNE 3.1.1 Maakuntasuunnitelma Lapin maakuntasuunnitelma Lappi 2020, joka hyväksyttiin Lapin liiton valtuustossa vuonna 2002, antaa maakunnalliset tavoitekehykset osa-alueittain tehtäville maakuntakaavoille. Päivitetty Lapin maakuntasuunnitelma 2022 hyväksyttiin Lapin liiton valtuustossa 20.5.2005. Maakuntasuunnitelmassa yksi kärkitoimialoista ja strategisista klustereista on kaivannaisalan klusteri. Parhaillaan Lapin liitossa on käynnissä Lapin maakuntasuunnitelman 2030 laatiminen. Yksi skenaariotyöhön osallistuvista työryhmistä painottuu kaivostoimintaan. 3.1.2 Maakuntakaava Suunnittelualueella on voimassa Itä-Lapin maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut 26.10.2004 ja se on tullut lainvoimaiseksi 25.11.2004. Pääosa suunnittelualueesta on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M). Yläkemijoen, Naruskajoen ja Nuorttijoen varsille on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaisia alueita, joilla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Ratalinjausvaihtoehto 1 sijoittuu osin Joutsitunturin luonnonsuojelualueelle (SL 4261). Suunnittelualueella on myös useita muita luonnonsuojelualueita (SL) sekä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeitä alueita (ma), joita vaihemaakuntakaavassa esitetyt aluevaraukset sekä viiva- ja kohdemerkinnät sivuavat. Suunnittelualue sijoittuu osin maakuntakaavan kehittämisvyöhykkeille eli Barentsin käytävälle (bk), maaseudun kehittämisen kohdealueille (mk) sekä matkailun vetovoima-alueelle, matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealuelle (mv). Vaihemaakuntakaavan suhde Itä-Lapin maakuntakaavaan on kuvattu tarkemmin luvussa 8. Seuraavassa on esitetty vaihemaakuntakaavan laatimisen kannalta keskeisimmät koko suunnittelualuetta koskevat määräykset: Maankäytön suunnittelussa on otettava huomioon arvokkaat luonnonympäristöt, arvokkaat maisema-alueet ja rakennetut kulttuuriympäristöt sekä kiinnitettävä erityistä huomiota rakennetun ympäristön laatuun. Porotalouden sekä muiden luontaiselinkeinojen toiminta- ja kehittämisedellytykset on turvattava. Suunniteltaessa valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa. Malminetsintä ja siihen liittyvät toimenpiteet alueella on turvattava. Suojelumääräykset: Suunniteltaessa sellaisen alueen käyttöä, jolla on kiinteä muinaisjäännös. on neuvoteltava Museoviraston kanssa. Ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen tai muu siihen kajoaminen kielletty. Lupaa haetaan ympäristökeskukselta, jonka on kuultava asiassa Museovirastoa. Suurin osa suunnittelualueesta sijaitsee erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella, jota koskee seuraava määräys: Rajan pohjoispuoleisella alueella olevaa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Valtion maan luovuttaminen tai vuokraaminen saa tapahtua vain sillä ehdolla, että maanomistajalla tai vuokramiehellä ei ole oikeutta saada korvausta porojen aiheuttamasta vahingosta. (Poronhoitolain 2.2 mukaan). 15
Kuva. Ote Itä-Lapin maakuntakaavasta. (Lapin liitto 2004). 16
3.1.3 Yleis- ja asemakaava Kaivosalue Savukosken kunnassa on voimassa Savukosken yleiskaava (hyväksytty kunnanvaltuustossa 27.5.1982) ja kaivosalueella on voimassa Soklin osayleiskaava (hyväksytty kunnanvaltuustossa 15.11.1989). Kaavat ovat oikeusvaikutuksettomia. Soklin yleiskaavan aluevaraukset on osoitettu silloisen kaivossuunnitelman perusteella. Maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittaman oikeusvaikutteisen yleiskaavan laatiminen alueelle on aloitettu heinäkuussa 2008. Alueelle, jolle yleiskaavaa laaditaan ei ole voimassa oikeusvaikutteisia yleis- ja asemakaavoja. Kuva. Soklin alueen yleiskaavakartta (15.11.1989). Sivuradan alue Savukoskella ei ole voimassa olevia oikeusvaikutteisia yleis- ja asemakaavoja ratalinjausten alueella. Savukoskella on voimassa Savukosken yleiskaava ja kaivosalueella Soklin osayleiskaava (molemmat oikeusvaikutuksettomia). Sallassa Kelloselän osayleiskaava on hyväksytty 3.10.1996 ja vahvistettu 25.2.1997. Ratalinjaus kulkee osayleiskaava-alueen kautta. Kelloselän osayleiskaavassa on osoitettu nykyinen rata-alue rautatieliikenteen alueeksi LR ja lisäksi on osoitettu pääradan vaihtoehtoinen linjaus merkinnällä plv ja rautatievaraus merkinnällä rv. Vaihtoehdot sijoittuvat rautatievarauksen rv alueelle. Sallassa Saija-Pulkkaviita yleiskaava on hyväksytty ja vahvistettu vuonna 2001. Ratalinjaus kulkee yleiskaava-alueen kautta Saijan kylän itäpuolitse. Kaavassa ei ole varauduttu rautatien rakentamiseen. Kaavassa on ratavaihtoehtojen alueella lähinnä maa- ja metsätalousalueita (M) sekä muutama loma-asunto-alue (RA). Voimajohtoreitin alue Voimajohtoreitillä ei ole voimassa olevia oikeusvaikutteisia yleis- tai asemakaavoja. Savukoskella on voimassa Savukosken yleiskaava ja kaivosalueella Soklin osayleiskaava (molemmat oikeusvaikutuksettomia). 17
3.2 MAISEMA Itä-Lappi kuuluu Peräpohjolan-Lapin maisemamaakuntaan, joka jakaantuu Peräpohjolan vaara- ja jokiseutuun (Kemijärvi ja Pelkosenniemi) ja Itä-Lapin tunturi- ja vaaraseutuun (Savukoski ja Pohjois-Salla). Kaivosalue Kaivosalue kuuluu Peräpohjola-Lapin maisemamaakunnan Itä-Lapin tunturi- ja vaaraseutuun. Alue on Tuntsan tunturialuetta, joka on topografialtaan vaihtelevaa, ja jolle on luonteenomaista tunturien mataluus ja loivuus. Itse karbonatiittimassiivin alueella ollaan alavimmillaan noin 200 m mpy jokilaaksoissa ja korkeimmillaan yli 300 m mpy Maskaselällä. Tarkastelualuetta ympäröivät tunturit kohoavat yli 400 metriin mpy. Maisemalle tyypillisiä ovat matalat moreenikankaat ja niiden väliset, yleensä ojien tai jokien puhkomat suoyhdistymät. Alueen halki kulkee Kaulusharju. Metsät ovat melko karuja ja harvoja, yleensä mäntyvaltaisia. Metsät ovat pääosin voimakkaiden metsänhoitotoimenpiteiden muokkaamia talousmetsiä. Karbonatiittimassiivin alueella kasvillisuus poikkeaa seudulle muuten tyypillisestä kasvillisuudesta koivikkometsillä ja katajaa kasvavilla nummilla. Rakennuskantaa on vähän. Erämaatyyppisellä alueella on kuitenkin myös ihmistoimintaa, joka näkyy maisemassa matkailua palvelevina rakenteina ja rakennuksina, virkistysreitteinä, hoidettuina talousmetsinä, metsäautoteinä sekä poronhoitoon liittyvinä rakenteina. Kaivosalueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse valtakunnallisesti arvokkaita maisemaalueita eikä arvokkaita perinnemaisemia. Tulppion konesavotta (veturi ja Jänesojan pumppuasema) on merkitty Itä-Lapin maakuntakaavaan kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi (Lapin liitto 2004). Sivuradan alue Sivurata kuuluu Peräpohjola-Lapin maisemamaakunnan Itä-Lapin tunturi- ja vaaraseutuun (Savukoski ja Pohjois-Salla), jonka maisemia hallitsevat verraten jyrkkäpiirteiset maastonmuodot ja voimakkaiden jokivarsien asumusmaisemat. Alueella on laajoja jyrkästi kumpuilevia vaara-alueita, joitakin erillisiä vaararyhmiä hieman alavimmilla mailla sekä muutamia tuntureita. Alueen poikki kulkee luoteesta kaakkoon suuntautuvia harjujaksoja. Alueella on kohtalaisen paljon soita. Metsät ovat yleensä karuja mäntyvaltaisia sekametsiä. Pellot sijaitsevat yleensä rehevillä jokirannoilla, järvien rannoilla tai kairojen suomailla. Itä-Lapin tunturi- ja vaaraseutu on jyrkkäpiirteistä erityisesti sen itäosissa. Länttä kohti maaston muodot loivenevat ja soiden määrä lisääntyy. Aapa-Lapin kairat työntyvät seudulle kielekkeenä Savukosken kohdalla Tenniöjokivartta pitkin, missä Joutsenaavan suot levittäytyvät laajana kokonaisuutena lähes maan itärajalle saakka. Värriön luonnonpuistosta alkaa etelään jatkuva tunturiketju: Värriötunturit-Tuntsan tunturit-sorsatunturi. Tunturiluontoa on myös lännempänä Maltion luonnonpuistossa. Tunturialueiden ulkopuolella maasto on enimmäkseen jyrkän vaaraista. Vaarojen ja tunturien välissä luikertelee jokia ja jyrkät jokilaaksot ja kurut ovat tavallisia. Järviä ei juurikaan ole. Suot ovat yleensä vaarojen ja jokivarsien välisiä pienalaisia aapasuojuotteja. Metsät ovat melko karuja ja harvoja, yleensä mäntyvaltaisia. Laaksoissa ja alavilla mailla kasvaa kuusivaltaisiakin metsiä. Ylempänä tuntureilla alkaa olla jo tunturikoivikoita ja lakialueilla puutonta paljakkaa. Sivuradan alueella ei ole kansallismaisemia, eikä maisemanähtävyyksiä. Saijan kylä Sallassa on merkitty maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi monipuolisen luonnonympäristön ansiosta. Ratalinjaus sivuaa Saijan kylää sen koillispuolelta. Saijan kylän maisema-alue on myös luonnonsuojelulain mukainen maisema-alue. Perinnemaisemia ja -biotooppeja sijaitsee ratalinjauksenläheisyydessä mm. Saijan kylässä. 18
Soklin rautatien YVA-menettelyssä on selvitetty tarkemmin luvussa 8.2.3 YVA:ssa tutkittujen ratalinjausvaihtoehtojen sijoittumista maisemaan. Voimajohtoreitin alue Maisemamakuntajaottelussa voimajohtoreitin alue kuuluu Peräpohjola-Lapin maisemamaakuntaan, joka jakaantuu Itä-Lapin tunturi- ja vaaraseutuun sekä eteläosaltaan (Savukosken eteläosa, Pelkosenniemi) Peräpohjolan vaara- ja jokiseutuun. Kairalan kylä kuuluu Aapa-Lapin seutuun. Itä-Lapin tunturi- ja vaaraseutu on jyrkkäpiirteistä itäosissa, valtakunnanrajan tuntumassa. Länttä kohti muodot loivenevat, vaarat vähenevät ja maa tulee hieman alavammaksi. Samalla myös soiden määrä lisääntyy. Suot ovat yleensä vaarojen ja jokivarsien välisiä verraten pienialaisia aapasuojuotteja. Metsät ovat melko karuja ja harvoja, yleensä mäntyvaltaisia. Peräpohjolan vaara- ja jokiseudun maisemia hallitsevat verraten jyrkkäpiirteiset maastonmuodot ja voimakkaiden jokivarsien asumusmaisemat. Alueella on laajoja, jyrkästi kumpuilevia vaara-alueita, joitakin erillisiä vaararyhmiä hieman alavimmilla mailla sekä muutamia tuntureitakin. Alueella on kohtalaisen paljon soita, mutta yhtenäiset suoalat eivät ole maaston kumpuilevuuden takia suuria. Metsät ovat yleensä karuja mäntyvaltaisia sekametsiä. Pellot sijaitsevat yleensä rehevillä jokirannoilla. Kairalan kylästä alkaa Aapa-Lapin seutu, joka on nimensä mukaisesti soiden maata. Seutua luonnehtivat laajat suo- ja metsäkairat. Kasvillisuus on keskimäärin karua. Harva asutus ja pienet viljelyalat sijaitsevat yleensä jokien varsilla ja järvien tuntumassa. Voimajohtoreitin läheisyydessä on Pelkosenniemellä sijaitseva Kairalan kylä, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi (valtioneuvoston periaatepäätös 23.1.1995). Merkittävästi parannettavan yhdystien alue (välillä Martti-Rovala) Martin kylän kohdalla kauempana tiestä sijaitsee Värriöjoen suisto, joka on erittäin edustava perinnemaisemakohde ja luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi. 3.3 LUONNONYMPÄRISTÖ 3.3.1 Maa- ja kallioperä Itä-Lapin kallioperä on monipuolinen. Länsiosassa kallioperässä on varhaisproterotsooisia kivilajeja ja itäosassa arkeeisia kivilajeja, joka edustaa Suomen kallioperän vanhempaa osaa. Kemijärvi ja Sallan länsiosa kuuluu Keski-Lapin granitoidikompleksin alueelle, jolle ovat tyypillisiä noin 1 840 1 800 miljoonaa vuotta sitten jähmettyneet magmakivet, lähinnä graniitit ja granitoidit. Lapin vihreäkivivyöhyke kulkee Pelkosenniemen, Savukosken eteläosien, Sallan ja Kuusamon kautta Venäjän Äänisjärvelle. Lapin vihreäkivivyöhykkeelle tunnusomaisia ovat vulkaaniset kivet ja sedimenttikivet. Pääkivilajeina ovat vulkaniitit, kiilleliuskeet ja kvartsiitit. Itä- Lapin arkeeisten kallioperäaluetta leimaa migmatiittiset, granitoidiset sekä vulkaaniset ja sedimentogeeniset kivet. Juopperi (1994) on jakanut Itä-Lapin arkeeisten kallioperäalueen Naruskan, Ahmatunturin ja Vintilänkairan-Kemihaaran granitoidikomplekseihin sekä Tuntsan paragneissivyöhykkeeseen ja Tulppion vihreäkivivyöhykkeeseen. Naruskan, Ahmatunturin ja Vintilänkairan- Kemihaaran granitoidikompleksit koostuvat tonaliittisista, granodioriittisista ja graniittisista gneisseistä. Tuntsan paragneissivyöhyke koostuu lähes kokonaan keskiasteisesti metamorfoituneista metasedimenteistä. Tulppion vihreäkivivyöhyke on kivilajeiltaan vaihteleva. Vyöhykkeen laajin yhtenäinen, muutaman kilometrin levyinen vulkaanisten kivien jakso koostuu pääosin keskiasteisesti metamorfoituneista ultramafisista ja mafisista vulkaniiteista. Metavulkaniitteihin liittyy paikoin kvartsi-maasälpäliuskeita, amfiboli- ja grafiittipitoisia liuskeita, sekä kvartsiitteja ja serttimäisiä kiviä. Molempien vyöhykkeiden kivilajeja leikkaavat nuoremmat graniitit ja pegmatiitit. 19
Soklin karbonatiitti kuuluu osana ns. Kuolan niemimaan alkalikivikompleksiin. Sokli on pääasiassa fosforiesiintymä, mutta sisältää merkittävästi niobia ja rautaa sekä vähäisemmässä määrin tantaalia ja uraania. Soklin karbonatiittiesiintymä edustaa Suomen nuorempia kivilajeja. Soklin alue on noin 20-30 metriä ympäristöstään alempana oleva allaspainanne. Moreeni peittää kallioperää ohuena kerroksena kallioperän muotoja tasoittaen. Jäätikkö kasasi paikoin moreenin moreeni-muodostumiksi. Näitä kumpumoreenimuodostumia on erityisesti Kemijärven länsiosassa, Naruskan lounais- ja Kelloselän luoteispuolella. Salla- Savukoski tien varressa sijaitsee Saijan kumpumoreenikenttä. Soklin alueen maaperä on pääosin moreenia. Itä-Lapissa maaperään ja sen muotoihin ovat vaikuttaneet jääkauden jälkeiset kehitysvaiheet, paikoittain erityisesti alueella sijainneiden jääjärvien kehitysvaiheet. Harjuja ja niiden ympäristöön levinneitä hiekkakankaita on paikoitellen. Pitkittäiset harjujaksot kulkevat sulamisvesien virtaussuuntaan ja ovat useita kymmeniä kilometrejä pitkiä. Harjut ovat suhteellisen matalia. Harjuja on mm. Maltiotunturin länsipuolella ja Naruskan ympäristössä ja Salla-Savukoski tien eteläpuolella, jossa on valtakunnallisesti arvokas Kolsanharju. Alueella on myös drumlinisoituneita harjuja. Hienojakoisia jokikerrostumia on lähinnä Kemijoen ja Kitisen varressa. Kalliomaata ja louhikoita on paikoin. Turvemaata on alueella laajasti. Sallassa ja Kemijärvellä soiden osuus on 16 % eli kuudennes maa-alasta. Savukoskella suon osuus maa-alasta on 21 % ja Pelkosenniemellä 33 %. 3.3.2 Ilmasto ja ilmanlaatu Itä-Lapin alue kuuluu pohjoisboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Alueella vallitsee lämpöoloiltaan mantereinen, mutta kosteusoloiltaan merellinen ilmasto. Talvet ovat kylmät ja sadetta saadaan suhteellisen runsaasti. Vuoden keskilämpötila on -1 C ja vuosisadanta 550 600 mm. Pysyvä lumipeite tulee ennen lokakuun loppua ja järvet jäätyvät samoihin aikoihin. Terminen talvi, jolloin lämpötila pysyttelee nollan alapuolella, kestää yli puoli vuotta. Terminen talvi alkaa yleensä lokakuun puolivälissä (15.10) ja päättyy huhtikuun lopulla (25.4). Lumi sulaa ja jäät lähtevät toukokuun loppuun mennessä. Terminen kasvukausi alkaa keskimäärin 25.5 ja päättyy 25.8. Paikallisilmasto vaihtelee suuresti. Paikallisilmastoltaan alueen korkeat tunturit ja vaarat ovat yleensä alavia maita kylmempiä (ilman lämpötila laskee 0,65 C/100 m), mutta talvella ja öisin tilanne on päinvastainen. Talvella inversion vuoksi tunturit ja korkeammat vaarat ovat selvästi ympäristöään lämpimämpänä alueena, kun laaksojen ja kurujen pohjalla kerääntyy kylmä ja raskas ilma. Myös vuorokauden maksimi- ja minimilämpötiloissa voi olla suurta paikallista vaihtelua. Ilmanlaatu on Itä-Lapissa hyvä. Ilman keskimääräiset rikkidioksidi- ja typpidioksidipitoisuudet ovat alhaisia. Itä-Lapin ilmanlaatua kuormittavat kuitenkin lyhytaikaiset korkeat rikkidioksidipitoisuudet, jotka johtuvat Murmanskin alueen nikkelisulattojen rikkipäästöistä. Kuolan alueen saastevaikutukset ilmenevät Inarin Lapista Saariselän tunturialueen kautta Koillis-Lappiin ulottuvan linjan itä- ja koillispuolella. Itä-Lapin osalta tieliikenteen osuus kokonaispäästöistä on vähäinen. 3.3.3 Vesistöt ja pohjavesialueet Kaivosalue Allasmaisen rakenteensa vuoksi Soklin alue kerää sitä ympäröivän alueen vesiä. Kaivosalueella ja sen läheisyydessä on III-luokan pohjavesialueita. Pohjavesialueet liittyvät lähinnä kaivospiirin läpi kulkevaan Kaulusharjuun (Haukijärvenaapa, Loitsana, Kaulusmaa, Kaulusharjut, Ainijärvi ja Kuivahaara). Lisäksi kaivosalueelta lounaaseen sijaitsevat Tulppion ja Talonmaan III-luokan pohjavesialueet. Kaivosalue sijaitsee Nuorttijoen vesistön latvaosissa. Vesistöalueen Suomen puoleiselle osalle on ominaista pienijärvisyys. Sotajoen laaksossa sijaitsee vedenjakaja, josta itään laskevat vedet Nuorttijoen vesistöön ja länteen Kemijoen vesistöalueelle. 20