LUONTOSELVITYS 29.9.2015 LAPPEENRANNAN KAUPUNKI Ihalaisen kaivosalueen pohjoisosan asemakaavamuutos Luontoselvitys
Sisältö 1 1 JOHDANTO 1 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET 1 3 LÄHTÖTIEDOT JA MENETELMÄT 2 3.1 Lähtötiedot 2 3.2 Maastokartoitukset 2 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 2 4.1 Kallioperä ja maaperä 2 4.2 Vesistöt ja pohjavesialueet 3 4.3 Kasvillisuus ja eläimistö 3 5 LUONTOARVOILTAAN HUOMIONARVOISET KOHTEET 5 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 8 7 LÄHTEET 9 Valokuvat: Soile Turkulainen 2015. Kannen kuva: Näkymä kohti avolouhosta pohjoisesta. Raportin kuvien pohjakartta ja ilmakuva: Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen karttapalvelu, peruskarttarasteri ja ortoilmakuva 05/2015, lisenssi: Creative Commons, http://www.maanmittauslaitos.fi/avoimen-tietoaineiston-cc-40-lisenssi. Pöyry Finland Oy Soile Turkulainen biologi, FM William Velmala biologi, FM Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Juhana Herttuan puistokatu 21, 20100 Turku puh: 010 33 310 e-mail: etunimi.sukunimi@poyry.com
1 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Lappeenrannan kaupungin tilauksesta Ihalaisen kaivosalueen pohjoisosan asemakaavamuutosta varten. Asemakaavamuutoksen tarkoituksena on mahdollistaa kaivosalueen laajeneminen nykyiselle teollisuus- ja varastokäytössä olevalle rakennetulle reuna-alueelle. Selvityksessä kartoitettiin lähtötietojen ja maastokäynnin perusteella alueen luonnonympäristön yleispiirteet. Lisäksi arvioitiin, onko alueella sellaisia luontoarvoja, joilla olisi vaikutusta sen maankäytön suunnitteluun. Selvityksen teki biologi FM Soile Turkulainen Pöyry Finland Oy:stä. 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET Selvitysalue sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa Lappeenrannan kaupunkikeskustan eteläpuolella Ihalaisen alueella (kuva 1). Siihen kuuluu noin 34 hehtaarin alue Ihalaisen kalkkikaivosalueen pohjoisosassa. Alue rajoittuu eteläreunalla avolouhokseen, idässä Palosuonkatuun, pohjoisessa Myllymäenkatuun ja lännessä Helsinki Joensuu rautatiehen ja Mustolan satamarataan (kuva 2). Kaivosalueelle pohjoisesta tuleva tie jatkuu länsiosassa Poikkitienä ja itäosassa Vuorivillantienä. Ihalaisen avolouhoksesta on louhittu kalkkikiveä jo yli sadan vuoden ajan (Arponen 2010 ja Nordkalk Oy 2013). Tunnetun esiintymän louhintaa on mahdollistaa jatkaa nykyisellä louhintakapasiteetilla vielä yli 100 vuotta. Nykyisen kaivospiirin pinta-ala on 412 hehtaaria, ja se ulottuu pohjoisessa suurin piirtein Myllymäenkadun kohdalle asti. Selvitysalueeseen kuuluvalla avolouhoksen luoteis- ja pohjoisreunalla sijaitsevat Nordkalk Oy:n kalkkitehdas ja hienokalkkitehdas sekä Paroc Oy:n kivivillaeristeitä valmistava tehdas ja FinnSementti Oy:n sementtitehdas. Rakennuksista vanhimmat ovat peräisin 1920- ja 1930-luvuilta. Lisäksi alueella on hissilaitteita, siiloja, kuljettimia, varastorakennuksia ja kaksi vanhaa toimistorakennusta. Rakennetun alueen ja avolouhoksen välissä on kapea puustoinen ja pensaikkoinen kaistale. Selvitysalueen pohjoisosan kautta kulkee biokaasuputki, ja itäreunalla Palosuonkadun vieressä on voimajohto. Kuvat 1 ja 2. Selvitysalueen sijainti ja rajaus.
3 LÄHTÖTIEDOT JA MENETELMÄT Lappeenrannan kaupunki: Ihalaisen kaivosalueen pohjoisosan luontoselvitys 2 3.1 Lähtötiedot Ympäristöhallinnon OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelun (OIVA-palvelu 2015) tietojen perusteella selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole Natura 2000- alueita tai valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita. Noin 250 metrin päässä selvitysalueesta lounaaseen sijaitsee Mäntylänniemen luonnonsuojelualue (YSA052388). Noin 3 hehtaarin laajuinen metsäinen kallioalue on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 1984. Rauhoittamisella pyritään ensisijaisesti turvaamaan lehtoneidonvaipan valkean kasvumuodon esiintymä. Luontoselvitystä varten olivat käytettävissä osayleiskaavojen luontoselvitykset (Pöyry Finland Oy 2009 ja 2014) sekä kaivoksen läjitysalueiden laajennuksen YVA-selostus (Nordkalk Oy 2013). Ihalaisten kalkkikaivosalueelta ja sen ympäristöstä on tiedossa useita havaintoja uhanalaisista lajeista (Suomen ympäristökeskus 2013 ja Nordkalk Oy 2013). Valtaosa niistä koskee kalkkivaikutteisten kasvupaikkojen vaateliaita kämmeköitä ja sammal- ja jäkälälajeja. Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutti on kartoittanut, siirtoistuttanut ja seurannut alueen kämmeköitä 1980-luvulta asti (Saarinen 1995, 2012 ja 2015). Lisäksi selvitysalueelle ulottuu Lappeenrannan paahdeympäristöjen selvityksessä mainittu Lappeenrannan ratapiha-alue, joka on mahdollinen elinympäristö uhanalaisille perhosille ja muille hyönteisille (Faunatica Oy 2009). 3.2 Maastokartoitukset Selvitysalueelle tehtiin luontoselvitystä varten maastokäynti 11.8.2015. Käynnillä alueelta kartoitettiin luonnonympäristön yleispiirteet sekä seuraavat maankäytön suunnittelussa huomioon otettavat luontokohteet: luonnonsuojelulain (29 ) suojellut luontotyypit vesilain (2 luku 11 ja 3 luku 2 ) suojellut vesiluontotyypit ja purot metsälain (10 ) erityisen tärkeät elinympäristöt uhanalaisille lajeille ja luontodirektiivin liitteen IV(a ja b) lajeille soveltuvat kasvupaikat ja elinympäristöt (luonnonsuojeluasetuksen liitteet 4 ja 5, Sierla ym. 2004 ja Rassi ym. 2010) uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008) muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet Maastokäynnillä keskityttiin rakennetun alueen ja avolouhoksen väliin jäävän puustoisen ja pensaikkoisen kaistaleen kartoittamiseen. Jyrkästi kohti louhosta viettävällä luoteisreunalla tarkastelu tehtiin pääosin Poikkitien reunasta käsin ja vain loivemmassa pohjoisosassa mentiin lähemmäksi avolouhosta. Oppaana oli projektijohtaja Harri Koivisto Nordkalk Oy:stä. Luontoselvityksessä noudatettiin kaavoituksen luontoselvitysten ohjeistusta (Söderman 2001). 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 4.1 Kallioperä ja maaperä Selvitysalue rajoittuu länsi- ja pohjoisreunoillaan ensimmäisen Salpausselän reunamuodostumaan. Maaperäkartassa (Geologian tutkimuskeskus 2015) selvitysalueen länsiosa ja lähes koko kaivosalue on merkitty täytemaaksi. Pohjoisosassa on pienialai-
3 sesti karkeaa hietaa ja saraturvetta. Maastokäynnin perusteella selvitysalueella paljaana oleva pintamaa on enimmäkseen täytemaata. Louhoksen luoteisreunalle on tehty täytemaasta ja kivimurskasta penkereitä, jotka laskevat jyrkän porrasmaisesti Poikkitieltä kohti louhoksen reunaa. Pohjoisreunalla on louhoksen ja varastoalueen välissä on hienoainespitoisempaa savimaata, joka saattaa olla entistä peltoa. Rakennetun alueen pihat ja tiet ovat pääosin asfalttipintaisia. Ihalaisen kalkkikiviesiintymä on Suomen suurimpia (Nordkalk Oy 2013). Esiintymä on noin kilometrin levyinen ja ainakin kaksi kilometriä pitkä ja sen tiedetään jatkuvan ainakin 350 metrin syvyyteen maanpinnasta. Kalkkikiven lisäksi esiintymässä on välikerroksina kalsiumsilikaattia eli wollastoniittia, amfiboliitti- ja leptiittijuonia sekä graniittia. Avolouhoksen syvin kohta on nykyisin noin 165 metriä länsireunalla sijaitsevaa hissikoppia alempana. Maanpinnan taso on länsiosassa noin tasolla +80 mpy ja koilliskulman varastoalueella noin tasolla +70 mpy. 4.2 Vesistöt ja pohjavesialueet Selvitysalue sijaitsee Hounijoen vesistöalueen Rakkolanjoen valuma-alueella ja sen Haapajärven yläpuolisella Rakkolanjoen yläosan valuma-alueella (tunnus 6.022)(OIVApalvelu 2015). Ihalaisen teollisuusalueen teollisuuslaitosten käsitellyt prosessivedet ja alueen hulevesiä sekä avolouhoksen kuivatusvesiä johdetaan Pikkalanojan kautta Rakkolanjokeen (Nordkalk Oy 2013). Selvitysalueen itäosassa virtaa länsi itäsuuntainen oja, jonka alittaa Palosuonkadun ja laskee Pikkalanojaan laskevaan Palosuonkadun viereiseen ojaan. Ojaa pitkin johdetaan hulevedesiä ja Paroc Oy:n toiminnassa muodostuvia jäähdytysvesiä (Nordkalk Oy 2013). Maastokäynnin aikana ojassa oli melko vuolas virtaus ja vesi oli kirkasta. Vielä nykyisin Pikkalanojaan johdetaan myös Lappeenrannan kaupungin Toikansuon jätevedenpuhdistamon käsitellyt jätevedet, ja sen vedenlaatu on huono. Ihalaisen teollisuusalueelta tulevissa vesissä on kuormitteena lähinnä kiintoainesta, mutta muulta osin ne vastaavat laadultaan lähinnä luonnonvesiä ja laimentavat Rakkolanjoen yläosan vettä (Nordkalk Oy 2013). Selvitysalueen luoteisosa sijoittuu III luokan pohjavesialueeksi luokitellun Lappeenrannan keskusta Lauritsala -pohjavesialueen (0540510) lounaispäähän (OIVA-palvelu 2015). Pohjavesialueen pohjoisosassa maa-aines on pääasiassa soraa ja hiekkaa ja etelään päin se hienonee hienoksi hiekaksi ja siltiksi. Pohjaveden muodostumista vähentää runsas asutus. 4.3 Kasvillisuus ja eläimistö Selvitysalue sijoittuu eteläboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle Järvi-Suomen alueelle (OIVA-palvelu 2015). Eliömaakuntana on Etelä-Savo ja maisemamaakuntana Itäisen Järvi-Suomen Suur-Saimaan seutu (OIVA-palvelu 2015). Avolouhos on ulottunut selvitysalueen länsireunalle jo 1950-luvulla, mutta laajentunut sen jälkeen pohjoiseen ja itään (kuvat 3 ja 4). Koillisosassa on ollut pelto vielä 1970-luvulla.
4 Kuvat 3 ja 4. Otteet vuoden 1951 ja 1971 kartoista selvitysalueen kohdalta (Maanmittauslaitos 2015). Selvitysalueella ei ole enää jäljellä alueen alkuperäistä metsäkasvillisuutta. Länsireunalla on Poikkitien ja louhoksen välissä noin 400 metrin matkalla noin 50 metriä leveä puustoinen ja pensaikkoinen kaistale, joka jatkuu louhoksen kulmasta saman matkan itään Palosuonkadulle (kuva 6). Etelämpänä on Poikkitien varressa avolouhoksen jyrkässä reunassa porrasmaisia tasanteita, joilla kasvaa nuoria mäntyjä ja lehtipuita (kuva 5). Louhoksen reunassa on ollut lähdevaikutteinen saraniitty, jossa on kasvanut uhanalaisia kämmeköitä (kohteet 1 ja 2 luvussa 5). Niityllä ja louhoksen pohjoisosan kosteilla kalliohyllyillä on todettu myös harvinaista kirjokortetta (Saarinen 1995). Kuvat 5 ja 6. Näkymä louhoksen länsireunalle ja puustokaistale louhoksen pohjoispuolella. Poikkitieltä kohti louhoksen reunaa laskevien täyttömaatörmien puusto on nuorehkoa lehtipuustoa: koivuja, raitoja, harmaaleppiä, vaahteroita ja muutamia haapoja (kuva 7). Eteläreunalle on istutettu rivi palsamipoppeleita ja Poikkitien reunaan koivuja. Pensaskerroksessa on lehtipuiden taimia, pajuja ja terttuseljaa. Aluskasvillisuudessa on kulttuurivaikutteisille kasvupaikoille tyypillistä heinä- ja ruoholajistoa kuten koiranheinää, vuohenputkea, leskenlehteä, pelto-ohdaketta, nokkosta, peltokortetta, voikukkaa, seittitakiaista ja maitohorsmaa. Kalkkikaivoksen ympäristössä yleisenä tavattavaa kämmekkää lehtoneidonvaippaa havaittiin muutamia kukkineita versoja. Osin aluskasvillisuus on puuston varjostuksen takia niukkaa. Itäosan varastoalueen eteläpuolella jatkuu samantapainen kasvillisuus, mutta maasto muuttuu loivemmaksi ja maaperä on osittain vanhaa peltomaata tai läjitettyä pintamaata. Lehtipuiden ja pensaiden lisäksi alueella kasvaa ryhmä mäntyjä ja peltomaata muistuttavalla alueella tiheää harmaalepikkoa. Varastoalueen länsiosaan sijoittuvan parkkipaikka-alueen reunoilla on istutettuja koristekasveja ja kapeita hoidettuja nurmikaistaleita, joissa kasvaa jonkin verran niittyruohoja kuten ukonputkea, koiranputkea, siankärsämöä, särmäkuismaa, paimenmataraa, päivänkakkaraa ja maahumalaa. Parkkipaikasta länteen päin on varastoalueen reunaluiskan juurella oja sekä sen eteläpuo-
5 lella biokaasuputkilinja (kuva 8). Putkilinjan kohdalla puuttomalla alueella on korkeaa heinä- ja ruohokasvillisuutta, jonka valtalajeja ovat koiranheinä, pelto-ohdake, pujo, nokkonen ja peltovalvatti. Ojan reunatörmillä ja matalassa vedessä kasvaa mm. amerikanhorsmaa, melko runsaasti karvahorsmaa, leskenlehteä, vähän leveäosmankäämiä, korpikastikkaa, röyhy- ja keräpäävihvilää, tummarusokkia ja ratamosarpiota sekä savisorsimoa ja ojatädykettä (kohde 4 luvussa 5). Ojaan tulee hulevesiputkia ja loppukesälläkin siinä oli selvä virtaus. Mahdollisesti ojaan purkautuu myös jäähdytysvesiä ja tihkuu pohjavettä. Mutkan jälkeen ojauoma levenee vähän ja alittaa vanhan huoltotien, jonka jälkeen se levenee noin metrin levyiseksi. Ennen huoltotietä uomaa vallitsee järvikorte ja loppuosan avovedessä kasvaa uposkasveina mm. isovesitähteä ja ruskoärviää. Kuvat 7 ja 8. Nuorta lehtipuustoa Poikkitien ja louhoksen välissä ja oja ja biokaasuputkilinja varastoalueen eteläpuolella. Selvitysalueen luoteiskulmassa on rautatien ja Myllymäenkadun välissä hiekkatie ja joutomaa-alue, jossa kasvaa mm. pietaryrttiä, valkomesikkää, puna-apilaa, ukonputkea, pelto-ohdaketta, maitohorsmaa, vuohenputkea, pujoa ja nokkosta. Radan varressa kasvillisuus on matalampaa ja harvempaa ja lajistoon kuuluu mm. ketomaruna (kohde 3 luvussa 5). Selvitysalueen eläimistö on todennäköisesti melko vähäistä johtuen siitä, että elinympäristöjä ja ravintoa on niukasti tarjolla. Puustoisella ja pensaikkoisella alueella saattaa pesiä joitakin kulttuuriympäristöjen ja avomaiden lintulajeja. Liito-oravan lähin tiedossa oleva esiintymä on vajaan kilometrin päässä kaivosalueen lounaispuolella (Nordkalk Oy 2013). Selvitysalueella ei ole liito-oravalle sopivaa elinpiiriä eikä liikkumisyhteyksiä. Myös muiden luontodirektiivilajien esiintyminen alueella on epätodennäköistä. Hulevesiojassa havaittiin isokokoisia kiekkokotiloita. 5 LUONTOARVOILTAAN HUOMIONARVOISET KOHTEET Kohteiden rajaukset on esitetty kuvissa 11 ja 12. 1. Louhoksen pohjoisosan saraniitty Selvitysalueen rajalla avolouhoksen pohjoisreunalla on lähteinen saraniitty, jossa kasvoi 1990-luvun alussa erittäin uhanalaista (EN) suoneidonvaippaa ja äärimmäisen uhanalaista (CR) kiiltovalkkua (Saarinen 1995). Kasvupaikka ojitettiin vuonna 1994, ja lajien säilyminen pyrittiin turvaamaan siirtoistuttamalla ne kaivoksen itäreunan sadevesialtaan reunaan (selvitysalueen ulkopuolella oleva ja myöhemmin hävinnyt kohde). Suoneidonvaippa säilyi alkuperäisellä kasvupaikalla ja jopa runsastui siinä. Parhaimmillaan alueella oli lähes sata versoa. Osa versoista siirrettiin vuonna 2001 neljälle uudel-
6 le paikalle, joista yksi sijoittuu selvitysalueelle (kohde 2). Vuonna 2009 alkuperäisellä paikalla saraniityllä oli vain muutama verso ja vähenemisen oletettiin jatkuvan umpeenkasvun takia. Saraniityllä kasvoi myös kirjokortetta, joka on alueellisesti uhanalainen (RT) laji (Ryttäri ym. 2012) ja Etelä-Suomessa hyvin harvinainen. Saarisen (2015) mukaan saraniitty on kuivunut verrattuna alkuperäiseen, mutta siellä kasvoi suoneidonvaippoja ja kirjokortetta vielä kesällä 2015. Arvo: Saraniityn arvo uhanalaisten ja harvinaisten kasvilajien kasvupaikkana on heikentynyt, mutta uhanalaista suoneidonvaippaa ja alueellisesti uhanalaista kirjokortetta kasvaa siellä edelleen. Maankäyttösuositus: Kohdetta ei ole tarpeen ottaa maankäytön suunnittelussa huomioon, koska sitä ei ole mahdollista säilyttää, kun avolouhos laajenee. Ennen kaivoksen laajentamista alueella mahdollisesti vielä kasvavat kämmekät tulee pyrkiä siirtoistuttamaan uusille kasvupaikoille. 2. Myllymäenkadun oja Myllymäenkadun pohjoispuolen oja oli yksi suoneidonvaipan siirtoistutuspaikoista vuonna 2001. Siirtoistutuspaikkoja seurattiin suunnitelman mukaisesti aluksi vuosittain ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Vuoden 2012 seurannassa Myllymäenkadun ojasta ei löytynyt suoneidonvaippoja (Saarinen 2012). Esiintymä on ollut pieni siirrosta asti ja umpeenkasvun takia esiintymä lienee kokonaan kadonnut. Viimeiset havainnot lajista ovat vuodelta 2004. Saarisen (2015) mukaan ojassa ei havaittu suoneidonvaippaa vuonna 2015, mutta pensaikko on perattu ja ojassa kasvaa huomionarvoisia lajeja ojatädykettä ja savisorsimoa (lisätietoja lajeista kohteen 4 kohdalla). Arvo: Ojalla ei ole enää todennäköisesti arvoa uhanalaisen suoneidonvaipan kasvupaikkana, mutta se on paikallisesti huomionarvoinen kasvilajistonsa takia. Vastaavan tyyppistä kasvillisuutta esiintyy kuitenkin myös muualla kaivosalueella ja sen ympäristössä. Maankäyttösuositus: Kohde ei vaadi maankäytön suunnittelussa erityistä huomioon ottamista. Pensaiden säännöllinen raivaaminen pois ojanvarresta on suositeltavaa, niin että sitä voidaan ehkä käyttää jatkossa suoneidonvaipan siirtoistutuspaikkana. 3. Lappeenrannan ratapiha Lappeenrannan ratapiha-alueen eteläosa ulottuu selvitysalueen luoteiskulmaan. Ratapihan alue on arvioitu Lappeenrannan keskusta-alueelle tehdyssä paahdeympäristöjen esiselvityksessä hyväksi uhanalaisten perhosten elinympäristöksi (Faunatica Oy 2009). Selvityksen mukaan ratapiha on laaja, avoin ja valtaosin hiekkapohjainen alue, jonka kasvilajistoon kuuluvat mm. ketomaruna, keltasauramo, ahomansikka, kissankäpälä, kuismat ja karvaskallioinen. Uhanalaisista hyönteisistä alueella on tavattu erittäin uhanalainen (EN) vallitöyhtökoi ja vaarantunut (VU) loistokaapuyökkönen ja linnuista vaarantunut (VU) kivitasku (Suomen ympäristökeskus 2013). Maastokäynnin perusteella selvitysalueelle ulottuvalla radan reuna-alueella on kapeana vyöhykkeenä matalaa ketokasvillisuutta, mutta kasvillisuus muuttuu nopeasti rehevämmäksi. Arvo: Ratapiha on paahdeympäristönä ja uhanalaisten lajien esiintymisalueena alueellisesti arvokas. Selvitysalueelle siitä sijoittuu vain hyvin pieni osa.
7 Maankäyttösuositus: Kohteen luontoarvot tulee ottaa huomion maankäytön suunnittelussa ja alueen käytössä ja hoidossa. 4. Itäosan hulevesioja Selvitysalueen itäosan kautta virtaa noin 300 metriä pitkä oja, jonka alueella esiintyy savipohjaisten ojien kasvilajistoa (katso luku 4.3). Ojassa havaituista kasvilajeista huomionarvoisia ovat ojatädyke ja savisorsimo (kuvat 9 ja 10). Ojatädyke on arvioitu silmälläpidettäväksi (NT) ja alueellisesti uhanalaiseksi (RT) lajiksi (Ryttäri ym. 2012). Saarisen (1995) mukaan ojatädykettä kasvaa Ihalaisen kaivosalueella runsaasti pellonlaitojen ja tienvarsien ojissa ja vesialtaiden laitamilla. Se suosii avoimia savipohjaisia kasvupaikkoja. Savisorsimo on alueellisesti uhanalainen (RT) ja sillä on Suomessa vain muutamia kasvupaikkoja. Ihalaisen kaivosalueella lajia kasvaa Saarisen (1995) mukaan monilla paikoilla ojatädykkeen seurassa. Kumpikin laji oli hulevesiojassa runsas. Arvo: Oja on paikallisesti huomionarvoinen kasvilajistonsa takia. Vastaavan tyyppistä kasvillisuutta esiintyy kuitenkin myös muualla kaivosalueella ja sen ympäristössä. Maankäyttösuositus: Kohdetta ei ole tarpeen ottaa maankäytön suunnittelussa huomioon, koska sitä ei ole mahdollista säilyttää, kun avolouhos laajenee. Kuvat 9 ja 10. Hulevesiojan kasvillisuutta ja ojatädyke ojassa. Kuva 11. Lähikartta selvitysalueen pohjoisosan huomionarvoisista luontokohteista..
8 Kuva 12. Selvitysalueen huomionarvoiset luontokohteet ilmakuvassa. 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Selvitysalue on kalkkikaivostoiminnan ja siihen liittyvän rakentamisen muuttamaa aluetta, josta vain pieni osa on kasvillisuuden peittämää ja senkin luonnontila on muuttunut. Toisaalta kaivostoiminta on luonut kaivoksen ympäristöön erikoisia kalkkivaikutteisia kasvupaikkoja, joissa tavataan vaateliaita kämmekkälajeja. Selvitysalueella on tavattu uhanalaisista kämmeköistä suoneidonvaippaa ja kiiltovalkkua ja Etelä-Karjalassa muuten harvinaisista lajeista kirjokortetta, ojatädykettä ja savisorsimoa. Selvitysalueella sijaitsevat kämmeköiden alkuperäinen kasvupaikka louhoksen pohjoisreunan saraniityllä ja suoneidonvaipan siirtoistutuspaikka Myllymäenkadun varressa (raportissa mainitut kohteet 1 ja 2) ovat heikentyneet, mutta suoneidonvaippaa ja kirjokortetta kasvaa edelleen saraniityllä. Ojatädykettä ja savisorsimoa kasvaa ainakin Myllymäenkadun ojassa ja hulevesiojassa (kohteet 2 ja 4), mutta molempia lajeja tavataan yleisesti myös muualla kaivosalueella. Selvitysalueella ei ole luonnonsuojelulain (29 ) suojeltuja luontotyyppejä, vesilain (2 luku 11 ja 3 luku 2 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä tai puroja eikä metsälain (10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Kalkkikalliot ovat Suomessa harvinaisia, ja ne on arvioitu uhanalaisiksi luontotyypeiksi (Raunio ym. 2008). Selvitysalueen kalkkikalliot ovat kuitenkin kaikki kaivostoiminnan piirissä. Selvitysalueella ei arvioida olevan merkitystä luontodirektiivin liitteen IV lajeille. Selvitysalueen luoteisosaa ulottuva ratapiha-alue on kasvi- ja eläinlajistoltaan alueellisesti arvokas paahdeympäristö (kohde 3).
7 LÄHTEET Arponen, A. 2010. Sata vuotta kalkkiteollisuutta Lappeenrannassa 1910 2010. 131 s. Nordkalk Oy. Geologian tutkimuskeskus 2015. Maankamara. http://gtkdata.gtk.fi/maankamara/index.html. Faunatica Oy 2009. Lappeenrannan keskustan ja läntisten paahdealueiden uhanalaisten perhosten esiselvitys. Maanmittauslaitos 2015. Vanhat painetut kartat http://www.maanmittauslaitos.fi/aineistot-palvelut/verkkopalvelut/vanhat-painetutkartat. Nordkalk Oy 2013. Ihalaisen kaivoksen sivukivien, rikastushiekan ja maa-ainesten läjitysalueiden laajennus sekä kivenkäsittelylinjan muutos. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. http://www.ymparisto.fi/nordkalkihalaisenkaivosyva. Pöyry Finland Oy 2009. Lappeenrannan eteläosan osayleiskaavan luontoselvitys. Pöyry Finland Oy 2014. Lappeenrannan keskiosan osayleiskaavan luontoselvitys. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. 685 s. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus osa 2.. Suomen ympäristö 8/2008. 572 s. Suomen ympäristökeskus. Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen R. (toim.) 2012. Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki. 384 s. Saarinen, K. 1995. Ihalaisen kalkkialueen kämmekkälajisto. Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti. Saarinen, K. 2012. Suoneidonvaipan siirtoistutus Lappeenrannassa. Vuoden 2012 seurantatulokset. Saarinen, K. 2015. Ennakkotietoja suoneidonvaipan vuoden 2015 seurantatuloksista. Sähköpostiviesti 2.9.2015. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004. Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristökeskus 2013. Uhanalaisten lajien havaintorekisteritiedot. Paikkatietoaineisto 19.3.2013. Söderman, T. 2003. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. Valtion ympäristöhallinnon virastojen OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu 2015. http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp. 9