HIMOKSEN ALUEEN OSAYLEISKAAVA

FCG Planeko Oy JÄMSÄN KAUPUNKI HIMOKSEN ALUEEN OSAYLEISKAAVA Luonto- ja liito-oravaselvitys 204-D1011 8.9.2008

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys I SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 2 SELVITYSALUEEN SIJAINTI... 1 3 MENETELMÄT, EPÄVARMUUDET, AIKAISEMMAT HAVAINNOT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET 2 3.1 Menetelmät ja epävarmuudet... 2 3.2 Kohteiden arvottaminen... 3 3.3 Uhanalaisuusluokitus... 3 3.4 Lähtöaineisto... 4 4 ALUEEN NYKYTILA... 4 4.1 Kallio- ja maaperä... 4 4.2 Maisema... 4 4.3 Vesistöt... 6 4.4 Kasvillisuus... 6 4.5 Eläimistö... 8 5 LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET JA HARVINAISET LAJIT... 8 6 LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET...10 6.1 Liito-oravan elinalueet...10 6.2 Metsälaki- ja vesilakikohteet sekä muut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet...20 7 SUOSITUKSET...29 7.1 Yleistä...29 7.2 Maankäyttösuositukset...30 LÄHTEET...31 P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 1 (32) JÄMSÄN KAUPUNKI HIMOKSEN ALUEEN OSAYLEISKAAVA 1 JOHDANTO Tämä työ on luonto- ja liito-oravaselvitys Jämsän kaupungin Ylä-Himoksen maankäytön suunnittelua (MasterPlan) sekä siihen liittyvää Himoksen osayleiskaavaa varten (kuva 1). Raporttiin on koottu kesän 2007 MasterPlan alueelta tehdyn luontoselvityksen sekä 2008 alueelta tehdyn liitooravaselvityksen tulokset. Selvityksen painopiste on alueilla, jonne on suunniteltu erilaista maankäyttöä. Yleispiirteinen tarkastelu ulotettiin koko alueelle. Työn tavoitteena on laatia yleiskaavoitusta palveleva luonto- ja maisemaselvitys maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella (MRL 39 ). Lähtökohtana on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Selvitys palvelee alueen maankäytön suunnittelua, ja sitä voidaan käyttää hyväksi kaavan ympäristövaikutustarkastelussa. Luontoselvityksen tekivät biologit FM Minna Eskelinen ja FK Jari Kärkkäinen FCG Planeko Oy:n Kuopion toimistosta. Liito-oravaselvityksestä vastasi Minna Eskelinen. 2 SELVITYSALUEEN SIJAINTI Selvitysalue sijaitsee Jämsän kaupungissa, keskustasta koilliseen (kuva 1). Selvitysalueen kokonaispinta-ala on noin 460 hehtaaria. Alue rajoittuu pohjoisessa Patalahteen, Patajokeen ja Siikaselkään, etelässä Myllyjärven ja Haukkavuoren väliselle alueelle. Lännessä alue ulottuu Himosvuoren itäisiin osiin ja idässä Tilusvuoren itäreunaan. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti (musta ympyrä). P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 2 (32) 3 MENETELMÄT, EPÄVARMUUDET, AIKAISEMMAT HAVAIN- NOT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET 3.1 Menetelmät ja epävarmuudet Luonnonympäristön nykytila selvitettiin kahdessa osassa. Kasvillisuuden ja maiseman yleiskuva sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet selvitettiin 10.8.2007. Luonto- ja maisemaselvityksen yhteydessä suoritettiin liito-oravien suhteen esiselvitys, jossa tunnistettiin liito-oravalle soveliaat elinympäristöt. Varsinainen liito-oravaselvitys tehtiin 12.-13.6.2008. Tämän jälkeen selvitys työstettiin kartoille ja raportiksi. Työ perustuu yleispiirteiseen arvokkaiden luontokohteiden inventointiin. Lisäksi selvitettiin alueen kasvillisuuden ja eläimistön yleiskuva. Arvokkailta luontokohteilta kerättiin tietoa mm. puustosta, lajistosta sekä uhanalaisesta lajistosta. Lisäksi arvioitiin arvokohteiden luonnontilaisuutta. Inventointi kohdistettiin putkilokasvilajistoon. Muun lajiston osalta tiedot pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon (1997) 1 laatiman luokituksen mukaan. Työhön ei sisältynyt erillistä linnustoselvitystä, mutta linnustosta tehtiin maastoinventoinnin yhteydessä havaintoja. Liito-oravaselvityksessä tarkastettiin karttatarkastelun ja alueelta vuonna 2007 tehdyn luontoselvityksen havaintojen perusteella valitut lajille soveliaat kohteet. Kohteiksi valittiin mm. puronvarsimetsät, jyrkänteenalusmetsät sekä yleensäkin varttuneet ja vanhat kuusi-, kuusiseka- ja lehtipuusekametsät. Lisäksi muut maastossa havaitut varttuneet kuusimetsät tarkistettiin. Liito-oravien elinympäristöiksi soveliailta metsäalueilta etsittiin liito-oravien papanoita mahdollisten pesimä-, oleskelu- ja ruokailupuiden juurilta (erityisesti kuusi ja haapa). Liito-oravan lepäily-, ruokailu- ja lisääntymispuun tunnistaminen tapahtui papanoiden perusteella. Puut, joiden alta löydettiin liitooravan papanoita, on luokiteltu joko papanapuiksi tai reviiripuiksi. Papanapuiden alta on löydetty liito-oravan papanoita alle 50 kappaletta, reviiripuiden alta yli 50 kappaletta. Puun rinnankorkeusläpimitta mitattiin ja katsottiin, onko puussa koloja tai risupesiä. Liito-oravan elinpiirit/elinalueet koostuvat lisääntymis-, ruokailu- ja liikkumisalueista. Liito-oravan lisääntymispaikka /-alue on alue, jolla naaras pystyy viettämään talven ja saamaan poikasia keväällä. Lisääntymisalueiksi on tulkittu toisistaan selvästi erilliset alueet, joilta on löydetty reviiripuita. Pesäpaikka on liito-oravan kulloinkin käyttämä pesäpuu, joka voi olla kolopuu tai puu, jossa on risupesä. Jokaisella liito-oravalla on vuoden aikana käytössä useita pesäpaikkoja. Papanat antavat ainoastaan tietoa lajin esiintymisestä alueella, joten niiden perusteella ei pysty määrittämään eläinten määrää tai niiden elinpiirien laajuutta. Lisääntymisalueet on rajattu pääosin puustollisten ominaisuuksien perusteella. Elinalueiden ja ruokailualueiden rajaukset ovat tulkintaa. Selvitysalueen sijainti ilmenee kuvasta (kuva 1) sekä liitekartoista. Luonnonsuojelullisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet on esitetty liitekartassa 1. Liitekartasta 2 ilmenee liito-oravan esiintyminen alueella. 1 Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 14. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 3 (32) 3.2 Kohteiden arvottaminen Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotetaan luonto- ja maisema-arvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti poikkeuksena fladat ja kluuvijärvet, jotka luokitetaan kansallisesti arvokkaiksi kohteiksi. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaaalueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA - alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 3.3 Uhanalaisuusluokitus Tiedot alueen uhanalaisista kasvi- ja eläinlajeista on saatu ympäristöhallinnon uhanalaiset eliölajit tietojärjestelmästä. Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista lajeista. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 4 (32) 3.4 Lähtöaineisto Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajit pohjautuvat uuteen uhanalaisuusluokitukseen, jossa aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen (vanhassa aluejako pohjautui lääninjakoon). Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Käytössä ovat olleet seuraavat Pöyry Environment Oy:n alueelta tekemät luonto- ja liito-oravaselvitykset: - Himoksen liito-oravaselvitys (2006). - Himoksen osayleiskaava. Luontoselvitys (2006). - Ylä-Himoksen MasterPlan. Täydentävä luontoselvitys (2007). Arvokkaista luontokohteista, vesistöistä sekä uhanalaisista lajeista on saatu tietoja seuraavilta tahoilta: - Ympäristöhallinnon Hertta-ympäristötietojärjestelmä (2007-2008). - Suomen ympäristökeskus (2007): Uhanalaisten eliölajien esiintymätiedot. - Keski-Suomen ympäristökeskus, Aulis Jämsä (2007): Liito-oravatiedot Himoksen alueelta. - Husa & Kontula (1997): Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Keski-Suomen läänissä Suomen ympäristökeskuksen moniste 71. 4 ALUEEN NYKYTILA 4.1 Kallio- ja maaperä Himoksen alueen kallioperä on graniittia, joka tulee näkyviin monin paikoin avokallioina etenkin mäkien lakialueilla ja jyrkillä rinteillä. Mustikkavuori on luokitettu maakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi. Jääkauden jälkeisen Itämeren Yoldia-vaiheen aikana muodostunut korkein ranta on selvitysalueella noin 140-150 metriä mpy, ja paikoin näkyvissä Mustikkavuori-Tilusvuori alueella, jonka lakialueet ovat säilyneet vedenkoskemattomina alueina. Päijänteen kehitykseen liittyvä Muinais-Päijänteen korkein ranta on selvitysalueella noin 100 metriä mpy. Maaperä on valtaosin kalliomaata (moreenipeite alle metrin paksuinen), jota reunustavat moreenikerrostumat. Patalahden ja Patajoen alavat rantamaat ovat hienojakoista savea ja hiesua. Suot ovat turvemaata. 4.2 Maisema Selvitysalue kuuluu Suomen maisemamaakuntajaossa Hämeen viljely- ja järvimaan maisemamaakuntaan, Päijänteen seutuun. Kallioperä on melko tasainen, mutta ruhjelaaksojen särkemä. Tyypillistä maisemassa ovat ruhjelaaksoihin syntyneiden järvien ja lampien, harjujaksojen, moreeni- ja kalliomäkien sekä soiden vuorottelu. Luonteenomaista ovat suuret suhteelliset korkeuserot, jotka ovat paikoin jopa yli 100 metriä. Maisemaa hallitsevat P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 5 (32) metsät. Metsät ovat yleensä melko karuja, kuten myös muu kasvillisuus. Suota on maapinta-alasta vähän. Maisemaa hallitsee suurjärvi Päijänne, jonka Siikaselkään selvitysalue rajoittuu. Tyypillistä selvitysalueen maisemalle ovat selvät korkeuserot. Maisemaa hallitsevat Mustikkavuoren ja Tilusvuoren metsäiset mäkialueet. Mustikkavuoren selännejakso on osa länteen, Himosvuoren ohi jatkuvaa maisemallista kokonaisuutta, joka hallitsee pohjoispuolella olevan kapean Patalahden vesistömaisemaa. Haukkavuoren ja Tilusvuoren laelta avautuu maisemanäkymiä mm. Päijänteen Siikaselän vesimaisemaan. Kuva 2. Tilusvuoren rinteiltä avautuu näkymiä Siikaselän vesimaisemaan. Kuva 3. Patajoen tilaa ympäröivät avoimet peltomaisemat. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 6 (32) 4.3 Vesistöt Patajoen tilaa ympäröi kumpuileva peltomaisema. Tilojen pihapiirit vanhoine rakennuksineen muodostavat peltojen kanssa kulttuurimaisemakokonaisuuksia. Muualla selvitysalueella asutusta on niukasti, eikä Himoksen hiihtokeskukseen liittyvä rakentaminen ulotu alueelle. Haukka- ja Mustikkavuoren välillä on maa-ainestenottoalue. Selvitysalueelle ei sijoitu pohjavesialueita. Selvitysalue kuuluu Suur-Päijänteen vesistöalueeseen (14.2). Aluetta pohjoisessa rajaavien rajaavan Patalahden vedet virtaavat Patajokea pitkin Päijänteen Siikaselkään. Patalahden ja Patajoen luonnontilaa on voimakkaasti muutettu kanavointi- ja ruoppaushankkeeseen liittyen. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa Siikaselkä ja Patalahti on luokiteltu veden laadultaan hyväksi. 2 Lisäksi selvitysalueeseen kuuluu Myllyjärven pohjoisrantaa. Tyypillisiä ovat myös lukuisat purot. 4.4 Kasvillisuus Selvitysalue sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Järvi- Suomen kasvimaantieteellisellä alueella. Alue kuuluu Etelä-Hämeen eliömaakuntaan. Kuva 4. Mustikkavuoren alueella vallitsevat tasaikäiset, nuoret mäntykankaat. Rinteillä on hakattuja alueita. Kasvillisuus vaihtelee pienipiirteisesti kallioiden lakialueiden tasaikäisistä mäntykankaista rinnekuusikoihin ja notkelmien reheviin, lehtipuuvaltaisiin puronvarsimetsiin. Metsät ovat valtaosin puustoltaan nuoria mäntykankaita. Etenkin Mustikkavuoren ja Tilusvuoren alueella mäntykankaat ovat vallitsevia. Kuusi-, mänty-kuusi- ja kuusi-koivukankaita on lähinnä mäkialueiden välisissä notkelmissa, rinteiden alla sekä Patajoen peltoalueiden lähimetsissä. Taimikoita 2 www.ymparisto.fi P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 7 (32) ja hakattuja alueita on eri puolilla selvitysaluetta. Hakkuilta on säästetty louhikkoisia rinteitä, jotka ovat puustoltaan varttuneita, karuja mäntykankaita. Metsittyneillä pelloilla tyypillisiä ovat nuoret koivikot. Tällaisia alueita on eniten selvitysalueen länsiosassa. Metsätyypeistä mustikkatyypin (MT) tuoreet kankaat ovat vallitsevia. Myös puolukkatyypin (VT) kuivahkoja kankaita on runsaasti etenkin Tilusvuoren ja Mustikkavuoren kallioisilla mäkialueilla, joissa karuimmilla kohdin esiintyy lisäksi kanervatyypin (CT) kuivia kankaita. Käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaista kuusikangasta on tyypillisimmin rehevissä rinnemetsissä sekä rinteiden alaosissa ja lehtojen reunamilla. Lehdot ovat yleensä pienialaisia ja ne sijaitsevat pääosin purojen ja ojien varsille sekä lähdeympäristöissä. Lehtipuuvaltaisen puuston muodostavat koivu, harmaaleppä, tuomi ja kuusi. Purojen varsilla lehdot ovat tyypillisimmin kosteita saniaistyypin (FT) lehtoja tai käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehtoja. Saniaislehtojen vallitsevia kasvilajeja ovat soreahiirenporras, metsäimarre ja korpi-imarre sekä paikoin kotkansiipi. Suurruoholehtojen tyypillisiä lajeja ovat mesiangervo, ojakellukka, suokeltto, rönsyleinikki, huopaohdake, käenkaali, metsäimarre ja soreahiirenporras. Paikoin on myös käenkaalioravanmarjatyypin (OMaT) tuoreita lehtoja, jotka ovat tyypillisimmin varttuneita kuusimetsiä. Lähdeympäristöjen lajistoa ovat mm. kevätlinnunsilmä, metsäkorte, huopaohdake, ojakellukka ja leskenlehti. Vaateliaampaa lehtolajistoa selvitysalueella edustavat mm. kevätlinnunsilmä, sudenmarja, lehtoorvokki, kaihe-orvokki, lehtoarho, näsiä, mustakonnanmarja, lehtotesma ja koiranvehnä. Kuva 5. Kosteita saniaislehtoja on purojen varsilla. Soita on vähän, ne ovat pienialaisia ja pääosin korpia. Pinta-alaltaan laajemmat suot on ojitettu. Tyypillisimmin suot sijaitsevat rinteiden välisissä kosteissa juoteissa ja painanteissa, joissa esiintyy ruoho- ja heinäkorpea. Myllyjärven rannassa on kapealti luhtaista koivikkoa. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 8 (32) 4.5 Eläimistö Selvitysalueella ei sijaitse merkittäviä linnustokohteita. Patalahti ja Patajoen suisto ovat vesilintujen muutonaikaisia levähdys- ja ruokailualueita. Pensastoiset, lehtipuuvaltaiset lehdot, pellonreunusmetsät sekä puronvarsien rantapensaikot ovat monien lintulajien elinympäristöä. Linnustoon kuuluu pääosin yleisiä havu- ja lehtimetsien lajeja kuten peippo, pajulintu, talitiainen, sinitiainen ja rastaat. Lehtipuusekametsien tyypillinen laji on lehtokurppa. Muuta linnustoa mm. sirittäjä, närhi, sepelkyyhky ja korppi. Huomionarvoisia lajeja ovat tiltaltti sekä metsäkanalinnuista pyy, joka elää eri puolilla selvitysaluetta. Nisäkäslajistoon kuuluvat mm. hirvi, jänis, orava ja liito-orava. 5 LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET JA HARVI- NAISET LAJIT Liito-orava (Pteromys volans) Luontodirektiivin liitteen IV(a) laji Vaarantunut laji (VU) Liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat varttuneet kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Haapa on tärkeä pesä- ja ravintopuuna. Liito-oravametsissä on tyypillisesti eri-ikäistä puustoa ja useita eri latvuskerroksia. Elinalueet ovat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Myös rauhalliset suuripuiset puistot ja puutarhat kelpaavat, mikäli kolopuita on tarjolla. Liito-oravat pystyvät käyttämään nuoria metsiä, siemenpuuasentoon hakattuja ja varttuneita taimikoita ruokailuun ja liikkumiseen kuusimetsiköstä toiseen. Liito-orava pesii useimmiten käpytikan tai muiden tikkojen tekemässä kolossa (useimmiten haavassa) sekä vanhoissa oravan tai rastaan tekemissä risupesissä kuusessa. Laji pesii myös linnunpöntössä ja rakennuksissakin. Vaihtopesiä on käytössä useita, yleensä 3-8 kappaletta. Vuodessa syntyy 1-2 poikuetta. Ensimmäinen poikue syntyy huhti-toukokuun vaihteessa. Loppukesällä poikaset ovat jo emonsa näköisiä ja lähes samankokoisia. Toinen poikue syntyy kesäkuulla. Yleensä pesueessa on kaksi tai kolme poikasta, harvoin neljä tai vain yksi. Liito-orava elää noin 3-5 -vuotiaaksi. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia ja elävät samassa metsässä vuosia. Aikuisen naaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4-10 ha, keskimäärin 8 ha. Naaras liikkuu säännöllisesti pesä- ja ruokailupaikkojen välillä ja voi oleskella suppealla alueella, jopa samassa pesäkolossa, useita vuosia. Koiraan elinpiiri on useita kymmeniä hehtaareja, keskimäärin noin 60 ha. Koiraat liikkuvat melko vapaasti naaraan valtaamalla alueella sekä eri naaraiden elinpiirien välillä. Syksyllä ja talvella nuoret liito-oravat etsivät itselleen uuden sopivan elinalueen, joka voi sijaita jopa useiden kilometrien päässä synnyinpaikasta. Liito-orava liikkuu liitämällä puista toiseen. Liidot ovat tavallisesti 40 metrin pituisia. Maassa se liikkuu kömpelösti ja yleensä vain muutamia metrejä, jos liito jää lyhyeksi. Pääravintona (noin 80 90 %) liito-oravalla ovat talvisin lepän ja koivun norkot, joita se kerää ja varastoi talveksi koloihin, pönttöihin ja isoille kuusen oksille. Norkkojen puutteessa se syö myös silmuja. Kesäisin ravintona ovat lepän ja haavan lehdet sekä kukat ja marjat. Sille kelpaavat myös koivun kypsyvät siemenet ja vihreät kuusenkävyt, männyn silmut ja kukinnot. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 9 (32) Liito-orava on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49.1 ) 3. Suomessa liito-orava on luokiteltu valtakunnallisesti uhanalaiseksi, vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2001). Liito-oravasta tehtiin havaintoja kuudesta toisistaan erillisestä paikasta (liite 2; kuvat 6-17). Lisäksi alueella on ruokailu-alueiksi soveltuvia koivuvaltaisia metsiä sekä harmaaleppää, haapaa ja koivua kasvavia reunusmetsiä. Pohjantikka (Picoides tridactylus) Lintudirektiivilaji Silmälläpidettävä laji (NT) Alueellisesti uhanalainen laji (RT) Pohjantikan elinympäristöä ovat Etelä- ja Keski-Suomessa yleensä vanhat, mahdollisimman luonnontilaiset kuusikot, joissa on runsaasti lahoja tai pystyynkuivuneita puita. Pohjantikan kanta on pienentynyt vanhojen metsien hakkuiden ja etenkin lahokuusten vähenemisen seurauksena. Etelä- ja Keski- Suomessa lajin kanta on hyvin harva. Laji on vähentynyt pitkällä aikavälillä ilmeisesti vanhojen metsien vähentymisen, metsärakenteen muutoksen ja metsien pirstoutumisen seurauksena. Lajista tehtiin havainto Myllyjärveen laskevaa puroa ympäröivästä kuusimetsästä (9.) Pyy (Tetrastes bonasia) Lintudirektiivilaji Pyy suosii pesimäympäristönään kuusivaltaisia, koivua ja leppää kasvavia sekametsiä. Se suosii etenkin kosteita, suojaa tarjoavia tiheitä kuusisekametsiä ja korpia rannoilla, purojen varsilla, peltojen ja soiden laitamilla. Lajista tehtiin havaintoja eri puolilta selvitysaluetta mm. Myllyjärven rantametsistä ja Patajoen peltojen reunusmetsistä. Ruisrääkkä (Crex crex) Lintudirektiivilaji Silmälläpidettävä laji (NT) Ruisrääkkä on peltojen, laidunmaiden, kuivahkojen ahojen ja niittyjen laji, joka viihtyy myös rantaniityi8llä. Lajista on tehty havaintoja Patajoen talon pelloilta. 4 Himoksen Patajoen alueen on todettu olevan hyvää esiintymisaluetta, sillä alueella on useita reviiripaikkoja. Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Vaarantunut laji (VU) Tiltaltti viihtyy kuusimetsissä ja kuusivaltaisissa sekametsissä. Laji on vähentynyt viimeksi kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana nopeasti. Vaikka metsät ovat kuusettuneet, ne ovat samalla pirstaloituneet, mikä on heikentänyt lajin elinoloja. Tiltaltin reviireitä on mm. Lintuvuoren alueella. 3 LsL:n (luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096) 49.1 :n mukaan EY:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. (24.6.2004/553). LsA:n (luonnonsuojeluasetus 14.2.1997/160) liitteessä 5 on lueteltu Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit. 4 Pöyry 2006: Himoksen osalyeiskaava. Luontoselvitys (Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen havaintoarkisto 2006) P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 10 (32) 6 LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET 6.1 Liito-oravan elinalueet Selvitysalueen luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat kohteet ovat liito-oravan elinalueita. Liito-oravasta tehtiin havaintoja kuudesta toisistaan erillisestä kohteesta, joista 4-5 voidaan tulkita liito-oravan lisääntymisalueiksi. Elinalueiden pinta-alat koskevat esiintymän ydinaluetta, joiden läheisyyteen tulisi jättää ruokailualueiksi soveltuvia lehtipuuvaltaisia metsiä. Lisääntymis- ja ruokailualueet on esitetty kohdekuvissa sekä liitteessä 2. Liitekartassa on esitetty liito-oravan reviiri- ja papanapuiden sijainti sekä mahdolliset lisääntymis- ja ruokailualueet. Lisäksi kartalla on esitetty liito-oravan mahdolliset kulkuyhteydet elinalueiden välillä sekä ruokailualueille. 1. Patajoen elinalue Pinta-ala: 1,4 ha Arvoluokka: kansallisesti arvokas Maankäyttösuositus: S/luo Elinalue jakaantuu kahteen osaan Patajoen molemmin puolin. Ydinalue sijoittuu Patajoen pohjoispuoliselle metsäalueelle, johon kuuluu pihapiiri ja sitä ympäröivät kuusivaltaiset havu-lehtipuukankaat. Varttuneen puuston vallitsevaan latvuskerrokseen kuuluvat kuusi, mänty, haapa ja koivu. Alikasvoksen muodostavat koivu, kuusi, pihlaja ja mänty. Järeitä haapoja kasvaa etenkin pihapiirissä ja Patajoen rannalla. Patajoen eteläpuolinen havu-lehtipuusekametsä muodostaa kulkuyhteyden joen yli. Haapaa, koivua ja kuusta kasvavalla metsäkaistaleella on merkitystä myös ruokailualueena. Alueelta todettiin kaksi (2) papanapuuta. Patajoen pohjoispuolinen metsäalue on liito-oravan lisääntymisaluetta. Keväällä 2006 tehdyssä selvityksessä alueelta on löydetty 11 liito-oravan merkitsemää puuta, joista yksi kolohaapa (puu nro 3). 5 Kesällä 2007 tehdyn luontoselvityksen yhteydessä papanoita löydettiin ainoastaan yhden kolohaavan alta. Patajoen eteläpuolella sijaitseva sekametsäkuvio on liito-oravan käyttämä kulkuväylä Patajoen yli. Lehtipuuvaltaisella kohteella on myös merkitystä ruokailualueena. Metsäkuviolta löydettiin yksittäisiä papanoita kahden puun juurelta. Taulukko 1. Patajoen elinalueen eteläosan papanapuut. Läpimitta on puun rinnankorkeusläpimitta. Nro Puulaji Papanamäärä Läpimitta Huom. (kpl) (cm) 1 Haapa alle 10 30-35 2 Kuusi alle 10 35-40 5 Pöyry 2006: Himoksen liito-oravaselvitys. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 11 (32) Kuva 6. Patajoen elinalueen rajaus (oranssi rasteri), ruokailualue (sininen rasteri), papanapuut (sininen ympyrä) sekä kulkuyhteydet (vihreä katkoviiva). Puu nro 3 on kolohaapa. 2. Notkolan elinalue Pinta-ala: 4,6 ha Arvoluokka: kansallisesti arvokas Maankäyttösuositus: S/luo Elinalue sijoittuu itäosassa puronvarsilehtoon, länsiosassa peltojen ja metsittyneiden peltojen ympäröimään kuusivaltaiseen metsään. Sähkölinjan läheisyydestä ei löytynyt liito-oravan merkitsemä puita. Puronvarsimetsä on puustoltaan järeää kuusilehtoa. Vallitsevan latvuskerroksen muodostavat kuusi sekä yksittäisen koivut, alikasvoksen kuusi, harmaaleppä, koivu ja tuomi. Pohjoisen alavat alueet ovat nuorta koivikkoa. Sähkölinjan molemmin puolin metsät ovat varttunutta kuusikangasta. Elinalueen länsiosassa puusto monipuolistuu rakenteeltaan ja puulajisuhteiltaan. Varttuneen puuston valtalajina on kuusi, seassa kasvaa mäntyä, haapaa ja koivua. Alikasvoksen muodostavat kuusi,koivu, haapa, raita, pihlaja ja harmaaleppä. Lehtipuuvaltaisissa pellonreunusmetsissä kasvaa haapaa, koivua ja harmaaleppää. Alueelta todettiin kaikkiaan kolme (3) reviiripuuta ja 12 papanapuuta, joista kaksi on haapaa, loput kuusia. Varsinkin elinaluerajauksen keskiosissa on kolohaapoja. Alue on liito-oravan lisääntymisaluetta. Elinalueelta on kulkuyhteyksiä mm. Ylä-Kolun (4.) elinalueelle sekä länteen, selvitysalueen ulkopuolisille lisääntymisalueille. Lisäksi puronvarsimetsät muodostavat luontaisen kulkuyhteyden. Elinalueeseen rajautuvat metsittyneiden peltojen koivikot ja harmaalepikot ovat liito-oravalle soveliaita ruokailualueita. Taulukko 2. Notkolan elinalueen reviiri- ja papanapuut. Läpimitta on puun rinnankorkeusläpimitta. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 12 (32) Nro Puulaji Papanamäärä Läpimitta Huom. (kpl) (cm) 1 Kuusi alle 10 40-45 2 Kuusi alle 10 35-40 3 Kuusi alle 10 35-40 4 Kuusi alle 10 35-40 5 Kuusi 50-100 40-45 6 Kuusi alle 10 45-50 7 Kuusi alle 10 35-40 8 Haapa 10-50 40-45 Kolopuu 9 Kuusi 10-50 40-45 10 Haapa 10-50 30-35 11 Kuusi alle 10 30-35 12 Kuusi 50-100 25-30 13 Kuusi alle 10 25-30 14 Kuusi 50-100 35-40 15 Kuusi alle 10 35-40 Kuva 7. Notkolan elinalueen rajaus (oranssi rasteri), ruokailualue (sininen rasteri), reviiripuut (punainen neliö) ja papanapuut (sininen ympyrä) sekä kulkuyhteydet (vihreä katkoviiva). Puu nro 8 on kolohaapa. Läntinen elinaluerajaus on Ylä-Himoksen MasterPlan-alueelta tehdyn liito-oravaselvityksen mukainen. 6 6 Pöyry 2007: Ylä-Himos maankäyttö. Ylä-Himoksen MasterPlan. Täydentävä luontoselvitys. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 13 (32) Kuva 8. Notkolan elinalueella metsän rakenne on latvuskerroksiltaan ja puulajisuhteiltaan vaihteleva. Alueella on myös kolohaapoja. Kuva 9. Harmaaleppävaltaiset metsittyneet niityt ovat liito-oravan käyttämiä ruokailualueita. 3. Mustikkavuoren elinalue Pinta-ala: 0,7 ha Arvoluokka: kansallisesti arvokas Maankäyttösuositus: S/luo Elinalue sijoittuu pellon eteläpuoliseen puronvarsimetsään ja lähdeymäristöön. Puroa ympäröi kapealti puustoltaan varttunut kuusilehto, jonka vallitsevan latvuskerroksen muodostavat kuusi, koivu ja haapa, alikasvoksen harmaaleppä, koivu, kuusi ja haapa. Lähdeympäristön puusto on harmaaleppävaltainen, ja sillä on merkitystä liito-oravan ruokailualueena. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 14 (32) Elinalue rajautuu peltoon, taimikkoon ja pääosin nuoriin metsiin. Kulkuyhteyksiä muodostuu mm. Notkolan (2.) ja Ylä-Kolun (4.) elinalueille sekä oletettavasti pellonreunusten metsäkaistaleita pitkin muualle selvitysalueelle. Elinaluetta ympäröivät lehtipuuvaltaiset nuoret metsät ovat liito-oravalle soveliaita ruokailualueita. Keväällä 2006 tehdyssä selvityksessä alueelta on löydetty useita liito-oravan merkitsemiä puita. 7 Liito-oravan on myös todettu liikkuvan alueen itäpuolella, jossa on ruokailuun sopivaa nuorta lehtipuuta sekä avohakkuu, jossa säästettyjen haapojen alta on löytynyt papanoita. Kesällä 2007 yksittäisiä papanoita löytyi kolmen kuusen juurelta. Nyt tehdyssä selvityksessä papanoita löydettiin ainoastaan yhden (1) kuusen alta. Tällä hetkellä kohde ei ole liito-oravan lisääntymisaluetta. Se voi olla ruokailualuetta, mutta se voi olla myös ruokailuun soveltuvien metsien läheisyyteen asettuneen koiraan reviiriä. Taulukko 3. Mustikkavuoren elinalueen papanapuut. Läpimitta on puun rinnankorkeusläpimitta. Nro Puulaji Papanamäärä Läpimitta Huom. (kpl) (cm) 1 Kuusi alle 10 35-40 Kuva 10. Mustikkavuoren elinalueen rajaus (oranssi rasteri), ruokailualue (sininen rasteri), papanapuut (sininen ympyrä) sekä kulkuyhteydet (vihreä katkoviiva). 7 Pöyry 2006: Himoksen liito-oravaselvitys. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 15 (32) Kuva 11. Liito-oravan elinalueeseen kuuluu harmaaleppävaltainen lähdeympäristö, jolla on merkitystä liito-oravan ruokailualueena. 4. Ylä-Kolun elinalue Pinta-ala: 2,1 ha Arvoluokka: kansallisesti arvokas Maankäyttösuositus: S/luo Elinalue sijoittuu Hakosentien molemmin puolin varttuneeseen rinnekuusikkoon, jonka kaakkoisosassa on puronvarsilehtoa. Varttuneen puuston vallitsevan latvuskerroksen muodostavat kuusi, seassa kasvaa yksittäisiä mäntyjä. Alikasvoksen muodostaa kuusi. Elinalueen ydinalue on tien itäpuolella. Tien länsipuolella puusto nuorentuu rinteen alaosassa. Elinaluetta rajaavat taimikot, nuoret metsät ja pellot. Koska liito-orava pystyy käyttämään myös nuoria metsiä liikkumiseen, kulkuyhteyksiä muodostuu mm. Notkolan (2.) ja Mustikkavuoren (3.) elinalueille. Elinaluetta ympäröivät lehtipuuvaltaiset nuoret metsät ovat liito-oravalle soveliaita ruokailualueita. Alueelta todettiin viisi (5) reviiripuuta ja kahdeksan (8) papanapuuta, jotka kaikki ovat kuusia. Alue on liito-oravan lisääntymisaluetta. Taulukko 3. Ylä-Kolun elinalueen reviiri- ja papanapuut. Läpimitta on puun rinnankorkeusläpimitta. Nro Puulaji Papanamäärä Läpimitta Huom. (kpl) (cm) 1 Kuusi 10-50 40-45 2 Kuusi 10-50 30-35 3 Kuusi 10-50 30-35 4 Kuusi 100-500 40-45 5 Kuusi alle 10 25-30 6 Kuusi 50-100 30-35 7 Kuusi 10-50 35-40 8 Kuusi 10-50 45-50 9 Kuusi 100-500 45-50 10 Kuusi alle 10 35-40 11 Kuusi 50-100 35-40 12 Kuusi alle 10 35-40 13 Kuusi 50-10 45-50 P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 16 (32) Kuva 12. Ylä-Kolun elinalueen rajaus (oranssi rasteri), ruokailualue (sininen rasteri), reviiripuut (punainen neliö) ja papanapuut (sininen ympyrä) sekä kulkuyhteydet (vihreä katkoviiva). Kuva 13. Ylä-Kolun elinalueen kuusimetsien läheisyydessä on myös liitooravan ruokailualueina tärkeitä nuoria koivikoita. 5. Myllyjärven elinalue P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 17 (32) Pinta-ala: 1,1 ha Arvoluokka: kansallisesti arvokas Maankäyttösuositus: S/luo Elinalue sijoittuu puronvarsilehtoon ja sitä ympäröivään kuusimetsään. Varttuneen puuston vallitsevan latvuskerroksen muodostaa kuusi, niukan alikasvoksen pihlaja, koivu ja kuusi. Elinalueen kaakkois- ja luoteispuolella on puustoltaan nuoria kostean lehdon metsäkuvioita, joilla kasvaa harmaaleppää, koivua ja kuusta. Elinalue rajoittuu mökille menevään tiehen sekä nuoriin mäntykankaisiin. Alueelta todettiin kaksi (2) reviiripuuta ja neljä (4) papanapuuta, jotka kaikki ovat kuusia. Alue on tulkittavissa liito-oravan lisääntymisalueeksi. Elinalueelta on kulkuyhteyksiä eri puolille selvitysaluetta. Luontaisia kulkusuuntia muodostuu puronvarsi- ja rantametsien sekä notkelmien kautta. Elinalueeseen läheisyyteen sijoittuvat lehtipuumetsät ovat liito-oravalle soveliaita ruokailualueita. Taulukko 3. Myllyjärven elinalueen reviiri- ja papanapuut. Läpimitta on puun rinnankorkeusläpimitta. Nro Puulaji Papanamäärä Läpimitta Huom. (kpl) (cm) 1 Kuusi 50-100 40-45 2 Kuusi 10-50 40-45 3 Kuusi 10-50 35-40 4 Kuusi 50-100 40-45 5 Kuusi alle 10 35-40 6 Kuusi alle 10 40-45 Kuva 14. Myllyjärven elinalueen rajaus (oranssi rasteri), ruokailualue (sininen rasteri), reviiripuut (punainen neliö) ja papanapuut (sininen ympyrä) sekä kulkuyhteydet (vihreä katkoviiva). P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 18 (32) Kuva 15. Myllyjärven elinalue rajautuu mökille menevään tiehen, jonka reunassa puro virtaa. 6. Tilusojan elinalue Pinta-ala: 1,6 ha Arvoluokka: kansallisesti arvokas Maankäyttösuositus: S/luo Elinalue sijoittuu Siikaselän, teiden, taimikoiden ja Tilusvuoren mäntyvaltaisten metsien rajaamaan varttuneeseen kuusimetsään. Elinalueen ydinalue on loma-asunnon pihapiirissä, jossa on järeitä kuusia, linnunpönttöjä ja muutamia lehtipuita. Alueelta todettiin kolme (3) reviiripuuta ja seitsemän (7) papanapuuta, jotka kaikki ovat kuusia. Alue on liito-oravan lisääntymisalueeksi. Elinalueelta on kulkuyhteyksiä etenkin kaakkoon. Lisäksi rannan ja tien väliin jäävä puustokaistale muodostaa mahdollisen kulkuyhteyden länteen, joskin harmaaleppää ja koivua kasvavilla rantametsillä on todennäköisempi merkitys ruokailualueina. Myös muut elinalueen läheisyyteen sijoittuvat lehtipuuvaltaiset metsät ovat liito-oravalle soveliaita ruokailualueita. Taulukko 3. Tilusojan elinalueen reviiri- ja papanapuut. Läpimitta on puun rinnankorkeusläpimitta. Nro Puulaji Papanamäärä Läpimitta Huom. (kpl) (cm) 1 Kuusi 100-500 35-40 2 Kuusi alle 10 30-35 3 Kuusi alle 10 30-35 4 Kuusi 10-50 35-40 5 Kuusi 10-50 35-40 6 Kuusi 50-100 30-35 7 Kuusi alle 10 30-35 8 Kuusi 10-50 35-40 9 Kuusi 10-50 30-35 10 Kuusi 50-100 40-45 mökin pihapiiri, linnunpönttö P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 19 (32) Kuva 16. Tilusojan elinalueen rajaus (oranssi rasteri), ruokailualue (sininen rasteri), reviiripuut (punainen neliö) ja papanapuut (sininen ympyrä) sekä kulkuyhteydet (vihreä katkoviiva). Puu nro 8 on kolohaapa. Kuva 17. Tilusojan elinalue rajautuu lännessä taimikkoihin ja nuoreen metsään. Liito-oravan merkitsemät puut sijoittuvat taimikkoalueen läheisyyteen. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 20 (32) 6.2 Metsälaki- ja vesilakikohteet sekä muut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet Metsälain erityisen tärkeistä elinympäristöistä (MetsäL 10 8 ) selvitysalueella on lähteiden purojen ja norojen lähiympäristöjä, reheviä lehtolaikkuja, ruohoja heinäkorpia, jyrkänteitä ja jyrkänteenalusmetsiä sekä kallioita ja louhikoita. Selvitysalueelta ei löydetty eikä ole tiedossa luonnonsuojelulain suojeltuja luontotyyppejä (LSL 29 9 ). Vesilain suojelluista luontotyypeistä (VL 1 luku 15a ja 17a 10 ) selvitysalueella on luonnontilaisia puroja ja noroja sekä luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia lähteitä. 1. Notkolan puro ja puronvarsilehto Pinta-ala: 2,8 ha Arvoluokka: kansallisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: liito-orava (VU) Maankäyttösuositus: S/luo Vesistö-, kasvillisuus- ja eläimistökohde. Puro virtaa Touvilantien länsipuolella jyrkkien rinnemetsien välisessä uomassa. Eteläosassa uoman viereen on kaivettu kalalammikko, jonka kautta osa vedestä on ohjattu. Ennen tien alitusta puro kulkee metsittyneen pellon reunaa. Purouoma on luonnontilainen, paikoin louhikkoinen, paikoin hiekkapohjainen, ja siihen liittyy noro lounaasta. Uoman leveys vaihtelee ollen 1-3 metriä. Puro alittaa Touvilantien ja laskee Patalahteen (kohde 2.). Kuva 18. Louhikkoista purouomaa reunustavat kosteat saniaislehdot. 8 Metsälaki 1093/1996; Metsäasetus 1200/1996 9 Luonnonsuojelulaki 1096/1996; Luonnonsuojeluasetus 160/1997 10 Vesilaki 1961/264 P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 21 (32) Puronvarsilehtojen kasvillisuus vaihtelee pienipiirteisesti saniaistyypin (FT) kosteista lehdoista käenkaali-mesiangervotyypin (OFiT) kosteisiin suurruoholehtoihin sekä rinteille vaihettuviin käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) tuoreisiin kuusilehtoihin. Ylempänä rinteessä on käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaista kuusikangasta. Lehtolaikkuja on myös sähkölinjan länsipuolella. Puronvarsilehdon varttuneen puuston vallitsevan latvuskerroksen muodostavat kuusi sekä yksittäiset männyt. Alikasvoksena kasvaa kuusta, koivua, harmaaleppää ja tuomea, pensaskerroksessa punaherukkaa ja lehtokuusamaa. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat käenkaali, vuohenputki, rönsyleinikki, mesiangervo, ojakellukka, metsäkurjenpolvi, nokkonen, metsämansikka, puna-ailakki, nurmilauha, suokeltto, vadelma ja metsäimarre. Saniaislehtoosuuksilla vallitsevat soreahiirenporras, kotkansiipi ja korpi-imarre. Puron varressa kasvaa rentukkaa ja terttualpia. Vaateliaampaa lehtolajistoa edustavat sudenmarja, lehto-orvokki, lehtoarho, kevätlinnunsilmä, näsiä, lehtotesma ja koiranvehnä. Purouoman luonnontilaiset osat ovat mahdollisia vesilakikohteita (VL 1 luku 17 a ). Puron välitön lähiympäristö sekä rehevät lehtolaikut ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). 2. Patajoen puro Pinta-ala: 1,4 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Maankäyttösuositus: luo Vesistö- ja kasvillisuuskohde. Notkolan puro (kohde 1.) alittaa Touvilantien ja laskee Patalahteen Patajoen suulle. Hiekkapohjainen, luontaisesti mutkitteleva uoma on aluksi luonnontilainen. Peltoalueella uoma on perattu ojaksi. Puro alittaa loppupäästä toistamiseen Touvilantien. Tätä Patajoentien ja Touvilantien välistä louhikkoista uoman osaa on perattu ja pengerretty. Eteläosassa tien alituksen jälkeen puro virtaa pellon ja tien välisellä lehtipuuvaltaisella kaistaleella. Puron varrella kasvaa nuorta kuusikkoa, harmaaleppää ja varttuneita haapoja. Purojakson eteläosassa on tihkupintaisia alueita, joilla kasvaa mm. kevätlinnunsilmää. Muuta lajistoa mm. mesiangervo, soreahiirenporras, ojakellukka ja vadelma. Patajoentie-Touvilantie välisellä purojaksolla on käenkaali-mesiangervotyypin (OFiT) kosteaa suurruoholehtoa. Lehtipuulehdossa kasvaa koivua, tuomea ja harmaaleppää. Kasvillisuus on kulttuurivaikutteista, vuohenputki- ja vadelmavaltaista. Kohteen eteläosassa purouoman luonnontilaiset osat ovat mahdollisia vesilakikohteita (VL 1 luku 17 a ), ja puron välitön lähiympäristö on metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (MetsäL 10 ), 3. Mustikkavuoren lähde ja lehto Pinta-ala: 0,5 ha Arvoluokka: kansallisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: liito-orava (VU) Maankäyttösuositus: MY/luo Vesistö-, kasvillisuus- ja eläimistökohde. Kohteen eteläosassa on lähde ja sitä ympäröivä lehto. Lähde on vedenotossa, joten lähdealueelle on upotettu kaivonrenkaat. Lähdealueella on kuitenkin kohtia, joissa pohjavesi tulee pintaan tihkupintoina. Lähdeympäristön varttuneen puuston vallitsevan latvuskerroksen muodostavat harmaaleppä, kuusi ja koivu, alikasvoksen tuomi, harmaaleppä ja kuusi (kuva 11). Pensaskerroksessa kasvaa punaherukkaa. Tihkupin- P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 22 (32) taisen alueen tyypillisiä lajeja ovat mm. leskenlehti, soreahiirenporras, metsäalvejuuri, mesiangervo, rönsyleinikki, karhunputki ja metsäkorte. Lähdepuro virtaa pohjoiseen ja sitä reunustaa pellon reunaan saakka kostea kuusilehto. Kasvillisuus vaihtelee kosteasta saniaistyypin (FT) lehdosta, käenkaali-mesiangervotyypin (OFiT) suurruoholehtoon. Tyypillisiä lajeja ovat käenkaali, mesiangervo, suokeltto, rönsyleinikki, metsäkurjenpolvi, ojakellukka, huopaohdake, metsäimarre, korpi-imarre, soreahiirenporras, kotkansiipi. Vaateliaampaan lehtolajistoon kuuluvat mm. kevätlinnunsilmä, lehto-orvokki ja sudenmarja. Lähdepuron uoma on luonnontilainen ja se on mahdollinen vesilakikohde (VL 1 luku 17 a ). Koska lähdealueelle on upotettu kaivonrenkaat ja lähde on vedenotossa, on sen luonnontilaisuus heikentynyt eikä sitä näin ollen voi tulkita vesilain mukaiseksi luonnontilaiseksi lähteeksi. Lähteiden ja norojen välittömät lähiympäristöt sekä rehevät lehtolaikut ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Kuva 19. Lähde on vedenotossa. 4. Kolun puro ja lehto Pinta-ala: 0,3 ha Arvoluokka: kansallisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: liito-orava Maankäyttösuositus: MY/luo Vesistö-, kasvillisuus- ja eläimistökohde. Hiekkapohjainen, mutkitteleva purouoma sijaitsee rinnekuusikossa. Kapea, 20-50 cm levyinen uoma on luonnontilainen Hakosentien eteläpuolella. Tien pohjoispuolella uoma on perattu. Puroa reunustaa kapealti lehtokasvillisuus, joka on yläosassa käenkaalimesiangervotyypin (OFiT) kosteaa suurruoholehtoa ja pääosin käenkaalioravanmarjatyypin (OMaT) tuoretta lehtoa. Tyypillisiä lajeja ovat käenkaali, P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 23 (32) metsämansikka, rentukka, mesiangervo, ojakellukka, suokeltto, nokkonen, kaiheorvokki, metsäkurjenpolvi, rönsyleinikki, metsämansikka, metsäimarre ja soreahiirenporras. Vaateliaampaa lehtolajistoa edustavat lehto-orvokki, kaiheorvokko, sudenmarja, lehtoarho ja kevätlinnunsilmä. Kuva 20. Luonnontilaista purouomaa reunustaa tuoreen lehdon kasvillisuus. Purouoman luonnontilainen osa tien eteläpuolella on mahdollinen vesilakikohde (VL 1 luku 17 a ). Puron välitön lähiympäristö sekä rehevät lehtolaikut ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). 5. Patajoen pellon lähde Pinta-ala: 0,1 ha Arvoluokka: muu luonnonsuojelullisesti arvokas Maankäyttösuositus: luo Vesistökohde. Peltoalueen keskellä metsäsaarekkeessa sijaitseva avolähde on otettu vedenottoon. Kohteelle on kaivettu vesialtaita. Puusto on nuorta koivua sekä pajuja. Lähde ei ole luonnontilainen, joten sitä ei voi tulkita vesilain (VL 1 luku 17 a ) mukaiseksi kohteeksi. Vedenoton kannalta lähteellä on merkitystä. P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 24 (32) Kuva 21. Pellon keskellä sijaitsevalle lähteelle on kaivettu vesialtaita. 6. Limperin lähde ja lehto Pinta-ala: 0,2 ha Arvoluokka: maakunnallisesti arvokas Maankäyttösuositus: MY/luo Vesistö- ja kasvillisuuskohde. Pieni lähde sijaitsee kohteen eteläosassa rinnekuusikossa. Lähteen reunoilla on muutama lahoava lauta. Kasvillisuudeltaan lähdeympäristö ei eroa ympäröivästä lehtomaisesta kankaasta. Rinteessä on kausikostea noro, jonka alaosassa on soreahiirenporrasta kasvava lähteinen tihkupinta. Rinteen alaosissa on lähdevaikutteinen puro, jota reunustaa kostean suurruoholehdon kasvillisuus. Puusto on nuorta, koivuharmaaleppävaltaista. Lähde on lähes luonnontilainen, ja se on mahdollinen vesilakikohde (VL 1 luku 17 a ). Lähteen välitön lähiympäristö sekä rehevät lehtolaikut ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 25 (32) Kuva 22. Lähdeympäristön kasvillisuus ei juuri eroa muusta metsäkasvillisuudesta. 7. Mustikkavuori Pinta-ala: 293,05 ha Arvoluokka: maakunnallisesti arvokas Maankäyttösuositus: MY Arvokas kallioalue (KAO090029). 11 Mustikkavuori on yli 120 metriä Päijänteen pintaa korkeammalle kohoava kallioalue, joka muodostuu jyrkänteisistä kallioselänteistä ja niiden välisistä syvistä metsänotkelmista. Massiivisimmat jyrkänteet sijaitsevat Haukkavuoren ja Tilusvuoren alueella. Haukkavuoren eteläjyrkänne on 30 metriä korkea porrasmainen kallioseinämä. Tilusvuoren lounaisrinteellä on pitkä ja melko louhikkoinen, porrasmainen jyrkänne. Kallioalueen koreimmat lakialueet ovat olleet jääkauden jälkeisen ajan vedenkoskematonta maastoa. Mustikkavuoren kallioalueella on merkittäviä maisemallisia arvoja. Selännejakso on osa länteen, Himosvuoren ohi jatkuvaa maisemallista kokonaisuutta, joka hallitsee pohjoispuolella olevan kapean Patalahden vesistömaisemaa. Haukkavuoren ja Tilusvuoren laelta avautuu maisemanäkymiä. Kallioalueen kalliot ovat jäkälävaltaisia. Kallioisten lakiosien kuivat kankaat vaihettuvat rinteillä tuoreisiin ja lehtomaisiin metsiin. Alueella on myös lehtoja, mm. Mustikkavuoren kaakkoispuolella lähteen ympärillä. Alueella on useita hakkuu- ja taimikkoalueita. Kalliojyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä kivikot ja louhikot ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). 11 Husa & Kontula 1997 P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 26 (32) Kuva 23. Tilusvuoren rinteet ovat louhikkoiset. 8. Mustikkavuoren korpipuro ja lähde Pinta-ala: 0,4 ha Arvoluokka: maakunnallisesti ja seudullisesti arvokas Maankäyttösuositus: MY/luo Vesistö- ja kasvillisuuskohde. Kohteen eteläosassa, nuoren metsän ja ojitetun korpisoistuman välissä on tihkupintainen lähdeympäristö, joka jatkuu koilliseen lyhyen matkaa lähdepurona ja edelleen perattuna ojana. Puusto on nuorta kuusta, koivua, harmaaleppää, pihlajaa ja tuomea. Lähdeympäristön tyypillisiä lajeja ovat laajoja kasvustoja muodostava kevätlinnunsilmä sekä huopaohdake, suo-ohdake, käenkaali, rönsyleinikki, ojakellukka, karhunputki, lehtohorsma, metsäimarre, korpi-imarre, soreahiirenporras, metsäalvejuuri ja korpikastikka. Tihkupinnoilla kasvaa lehväsammalia. Kohteella on metsäkoneen uria, jotka ovat paikallisesti vaikuttaneen kasvillisuuteen. Luonnontilainen, tihkupintainen lähde on mahdollinen vesilakikohde (VL 1 luku 17 a ). Lähteen välitön lähiympäristö on metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (MetsäL 10 ). P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc

FCG Planeko Oy Luonto- ja liito-oravaselvitys 27 (32) Kuva 24. Tihkupintaisen lähdeympäristön lajistoa ovat kevätlinnunsilmä, metsäimarre, korpi-imarre ja huopaohdake. 9. Tilusvuoren puro ja lehto Pinta-ala: 1,7 ha Arvoluokka: kansallisesti arvokas Uhanalaiset lajit: liito-orava (VU), pohjantikka (NT, RT) Maankäyttösuositus: MY/luo Vesistö-, kasvillisuus- ja eläimistökohde. Puron alittaa Myllyjärven rantaan menevän tien, virtaa tien eteläreunassa ja alittaa jälleen tien, minkä jälkeen uoma on perattu ojaksi. Uoma on 30 50 cm leveä, hiekkapohjainen ja luontaisesti mutkitteleva. Etelä- ja keskiosalla puronvarressa kasvillisuus on hiirenporrasvaltaista (FT) tuoretta kuusilehtoa sekä käenkaali-mesiangervotyypin (OFiT) kosteaa suurruoholehtoa. Lajistoon kuuluvat mm. kotkansiipi, käenkaali, metsäalvejuuri, mesiangervo, korpisorsimo, suo-orvokki, karhunputki, rönsyleinikki, käenkaali, suokeltto, metsäkorte, korpi-imarre ja soreahiirenporras. Puusto on vanhaa. Vaateliaampaan lehtolajistoon kuuluu lehto-orvokki. Pohjoisosalla puro varressa puusto on nuorta. Kasvillisuus on hiirenporrasmesiangervovaltaista kosteaa suurruoholehtoa. Puron varteen on hakkuiden yhteydessä jätetty kasvamaan vanhoja kuusia, joista osa on jo kaatunut. Purouoman luonnontilaiset osat ovat mahdollisia vesilakikohteita (VL 1 luku 17 a ). Puron välitön lähiympäristö sekä rehevät lehtolaikut ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Kohde on paikallisesti arvokas. 10. Myllyjärven puronvarsilehto Pinta-ala: 0,6 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Maankäyttösuositus: MY/luo Vesistö-, kasvillisuus- ja eläimistökohde. Myllyjärven puro on pienialainen puronvarsilehto. Kapea purouoma on luonnontilainen, hidasvirtauksinen ja osin P:\PLAN\Kuo\AAK\MMA\_0204\D1011_Himoksen alueen oyk\c Suunnitelmat\Himoksen oyk_luonto- ja liito-oravaselvitys_2008.doc