ASIKKALAN SALONSAARENTIEN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Marko Vauhkonen Tmi Marko Vauhkonen, Heinola 20.9.2009
ASIKKALAN SALONSAARENTIEN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 3 2.1 LÄHTÖTIEDOT... 3 2.2 MAASTOTYÖT... 4 2.3 LUONTOKOHTEIDEN ARVOTTAMINEN... 4 3 TULOKSET... 5 3.1 LUONNONOLOT, KASVILLISUUS JA KASVISTO... 5 3.2 PESIMÄLINNUSTO... 6 3.3 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA -TYYPIT... 7 3.4 MERKITTÄVÄT LAJIESIINTYMÄT... 8 4 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS... 8 Kansi: Liito-oravan elinympäristöksi sopivaa metsää asemakaava-alueen luoteisosassa. Valokuva Marko Vauhkonen, 1.9.2009. 2
1 JOHDANTO Asikkalan kunta on laatimassa asemakaavaa Vääksyn itäpuolella sijaitsevalle Salonsaarentien alueelle. Kohteen pinta-ala on noin 65 hehtaaria ja se rajautuu idässä kaakossa Salonsaarentiehen (kuva 1). Lännessä rajana on Pursirannantie ja pohjoisessa mantereen ja Salonsaaren erottava salmi. Asikkalan kunta tilasi alueen luontoselvityksen Tmi Marko Vauhkoselta Heinolasta. Työn on tehnyt kevään ja kesän 2009 aikana FM Marko Vauhkonen. Kuva 1. Salonsaarentien selvitysalueen sijainti ja rajaus (vaaleanpunainen rasteri). Lähde: Asikkalan kunta. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 LÄHTÖTIEDOT Salonsaarentien asemakaava-alueen koillisosa sisältyy Päijänteen rantaalueiden osayleiskaavaan, joka on vahvistettu 4.1.2001. Kaava-aineistossa ei ole tietoja Salonsaarentien asemakaava-alueen luonnosta, luontokohteista tai muista erityisistä luontoarvoista. Myöskään ympäristöhallinnon paikkatietoaineistot eivät sisällä selvitysalueelta arvokkaita luontokohteita tai lajiesiintymiä. Salonsaarentien alueelta ei tunneta uhanalaisten, silmälläpidettävien tai muiden huomionarvoisten putkilokasvilajien esiintymiä (ks. Vauhkonen 2003). 3
2.2 MAASTOTYÖT Salonsaarentien selvitysalueelle tehtiin ensimmäinen maastokäynti 26.4.2009. Tällöin selvitettiin liito-oravan esiintyminen Sierlan ym. (2004) ohjeiden mukaisesti. Liito-oravan jätöksiä etsittiin kolopuiden, kookkaiden haapojen, leppien, raitojen ja koivujen sekä suurten kuusien tyviltä. Inventointi keskitettiin varttuneisiin kuusi-, lehti- ja sekapuustoisiin metsiköihin, jotka ovat puuston rakenteen perusteella liito-oravalle sopivimpia esiintymisalueita. Näistä metsiköistä etsittiin samalla lajin lisääntymis- ja levähdyspaikaksi sopivia kohteita (kolopuut ja risupesät). Samalla maastokäynnillä havainnoitiin pesimälinnustoa ja muuta eläimistöä sekä luonnonoloja ja mahdollisia arvokkaita luontokohteita myöhemmin tehtäviä inventointeja varten. Toinen maastokäynti tehtiin 17.5.2009. Tällöin selvitettiin yleispiirteisesti asemakaava-alueen pesimälinnustoa varhaisen aamun ja aamupäivän aikana. Selvitysalue kierrettiin suunniteltua reittiä pitkin niin, että mikään maastonkohta ei jäänyt 50 metriä kauemmaksi kuljetusta reitistä. Lintuja havainnoitiin (katselu ja kuuntelu) aktiivisesti ja havainnot merkittiin muistiin. Samalla maastokäynnillä täydennettiin luonnonolojen ja kasvillisuuden inventointia. Viimeinen maastokäynti selvitysalueelle tehtiin 12.7.2009. Tällöin inventoitiin kohteen kasvillisuutta ja putkilokasvistoa sekä muuta eliölajistoa. Erityistä huomiota kiinnitettiin luonnonsuojelulain (LsL) 46 :n tarkoittamiin uhanalaisiin lajeihin, LsL 47 :n mukaisiin erityisesti suojeltaviin lajeihin sekä silmälläpidettäviin ja alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Heinäkuun maastokäynnillä selvitettiin myös vesilain 1 luvun 15 a ja 17 a :n tarkoittamien kohteiden, metsälain 10 :n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen, LsL 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien ja uhanalaiseksi luokiteltujen luontotyyppien (Raunio ym. 2008a, b) esiintyminen alueilla. Piha- ym. rakennetut alueet jätettiin inventoinnin ulkopuolelle. Kaikissa maastotöissä käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 60Cx), jolla kohteet ja havaintopaikat voitiin paikantaa riittävällä tarkkuudella. 2.3 LUONTOKOHTEIDEN ARVOTTAMINEN Luontokohteille (alaluku 3.3) annettiin seuraavan jaottelun mukainen arvoluokka (vrt. Söderman 2003). Alimpien luokkien (3 ja 4) kriteerit ovat ohjeellisia ja niiden soveltamisessa on huomioitu mm. kohteen pinta-ala, monipuolisuus, luonnontila ja huomionarvoinen lajisto. 1. Kansainvälisesti arvokkaat alueet (K) Alueet, jotka on arvioitu kansainvälisten arviointikriteerien perusteella tähän luokkaan kuuluviksi, esim. Natura 2000 -alueet tai kansainvälisesti tärkeät linnustoalueet eli ns. IBA-alueet. 2. Valtakunnallisesti arvokkaat alueet (V) Valtakunnallisissa suojeluohjelmissa tai inventoinneissa valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet. Kohteet, joiden luonnontila, luontotyypit ja lajisto täyttävät samat kriteerit kuin luontotyyppien ja lajien inventointi- ja arvioin- 4
tiohjeissa tai luonnonsuojeluohjelmissa on annettu valtakunnallisesti arvokkaille kohteille. Alueet, joilla on erityistä merkitystä valtakunnallisesti uhanalaisten luontotyyppien ja lajien kannalta. 3. Maakunnallisesti arvokkaat alueet (M) Valtakunnallisissa suojeluohjelmissa tai inventoinneissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet. Kohteet, joiden luonnontila, luontotyypit ja lajisto täyttävät samat kriteerit kuin luontotyyppien ja lajien inventointi- ja arviointiohjeissa tai luonnonsuojeluohjelmissa on annettu maakunnallisesti arvokkaille kohteille. Alueet, joilla on vähäistä merkitystä valtakunnallisesti uhanalaisten luontotyyppien ja lajien kannalta. Alueet, joilla on silmälläpidettäviä tai alueellisesti uhanalaisia luontotyyppejä ja lajeja. 4. Paikallisesti arvokkaat alueet (P) Kohteella on paikallisesti harvinaisia tai edustavia luontotyyppejä tai lajeja. 3 TULOKSET 3.1 LUONNONOLOT, KASVILLISUUS JA KASVISTO Selvitysalueen eteläosa on lähes kokonaan hakkuualueita ja taimikoita. Kasvillisuus vaihtelee tuoreesta lehtomaiseen kangasmetsään. Paikoin hakkuille on jätetty siemenpuita tai puuryhmiä, mm. Linkinpohjaan laskevan ojan varrelle muutama tervaleppä. Selvitysalueen lounaiskulmassa, Pursirannantien itäpuolella, on kapea lehtokuvio, jonka puusto on hakattu 2000-luvun alkupuolella. Kuvion länsiosa on kosteaa lehtoa, jonka kasvillisuus lähenee paikoin lehtokorpea ja liittyy tien länsipuolella olevaan ojitettuun alueeseen. Kuvion itäosa on tuoretta lehtoa. Kasvillisuus on muuttunut tien rakentamisen ja ojituksen kuivattavan vaikutuksen sekä hakkuun seurauksena. Lehtokuviolla kasvaa muutaman metrin pituista koivua, harmaaleppää, pihlajaa ja haapaa sekä tuomea, pajuja, kuusen taimia, korpipaatsamaa, punaherukkaa, vadelmaa, taikinamarjaa, lehtokuusamaa ja näsiää. Kenttäkerroksen lajistoa ovat mm. mesiangervo, hiirenporras, viitakastikka, karhun- ja vuohenputki, ranta-alpi, korpikaisla, suo-orvokki, metsäkorte, suo- ja huopaohdake, röyhyja jouhivihvilä, nurmilauha, metsätähti, oravanmarja, maitohorsma, sudenmarja, nuokkuhelmikkä, metsäimarre, käenkaali, kultapiisku, lehtotesma, valkovuokko ja lehtotähtimö. Lehtokuvion pohjoispuolella on hakattu mäkialue. Hakkuu ulottuu Pursirannantiehen saakka. Tien reunalla kasvaa vaateliasta lehtopalsamia, joka on ilmeisesti levinnyt hakkuualueelle kaava-alueen ulkopuolella olevan ojan varrelta. Pursirannantien pohjoisosassa tien itäpuolella kasvaa varttunutta kuusikkoa, jossa on sekapuuna vähän koivua ja haapaa sekä lähempänä rantaa mäntyvaltaista tuoreen kankaan sekametsää. 5
Pursirannantien pohjoispään itäpuolella on ojitettu alue, joka on ehkä ollut alun perin kosteaa lehtoa tai lehtokorpea. Kuviolta on hiljattain hakattu pois kuuset ja jätetty nuorehkoja koivuja, haapoja sekä muutama tervaleppä. Aluskasvillisuus on ollut tiheän kuusikon vuoksi niukkaa: hiirenporras, käenkaali, ojakellukka, metsäimarre, viitakastikka, kultapiisku, mesiangervo ja suo-orvokki. Ojan reunalla kasvaa lisäksi lehtotähtimöä, rönsyleinikkiä ja amerikanhorsmaa. Pensaskerroksessa tavataan tuomea, korpipaatsamaa ja lehtokuusamaa. Ojitetun lehtokuvion itä- ja kaakkoispuolella Häkäläntien suuntaan on varttunutta kuusikkoa. Sekapuuna kasvaa vähän koivua ja haapaa sekä alikasvoksena pihlajaa. Kasvillisuus on lehtomaista kangasmetsää. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka, lillukka, metsäalvejuuri, metsäimarre ja metsäkastikka. Muuta lajistoa ovat käenkaali, ahomansikka, metsätähti, kielo, metsäorvokki, metsäkorte, sinivuokko, ketunlieko, isotalvikki ja oravanmarja. Häkäläntien alkupäässä olevan asuinalueen pohjoispuolella on lehtomaista sekametsää. Nuori puusto on kuusivaltainen, lisäksi tavataan koivua, haapaa, raitaa ja pihlajaa. Tien itäpuolella on pieni haavikkokuvio. Häkäläntien ali virtaavan ojan reunoilla kasvaa pääasiassa nuorta koivikkoa, lännempänä myös kuusta. Lisäksi ojan varrella kasvaa kiilto- ja mustuvapajuja. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. mesiangervo, kastikat, korpikaisla, ranta-alpi ja koiranvehnä. Ojan ympäristö Linkinpohjaan päin on ilmeisesti ollut aiemmin maatalouskäytössä. Tähän viittaisi osa ojan länsipuolisen koivua kasvavan rinneniityn lajistosta: särmäkuisma, purtojuuri, nurmilauha, poimulehdet, nurmipuntarpää, nurmirölli, niittyleinikki, ojakärsämö, metsäapila, maitohorsma, metsäkurjenpolvi ja pelto-ohdake. Häkäläntien pohjoisosassa on mäkialue, jonka korkeimmalla kohdalla kasvaa varttunutta männikköä. Sekapuuna kasvaa nuorta koivua ja haapaa sekä pensaskerroksessa katajaa. Mäen reunoilla on eri-ikäisiä kuusivaltaisia tai sekametsäkuvioita. Kasvillisuus on pääasiassa tuoretta kangasmetsää ja ainoastaan alarinteillä lehtomaista kangasta. Selvitysalueen itäosassa on Salonsaarentien ja Linkinpohjan välissä laajahko kuvio varttunutta mäntyvaltaista metsää. Eri-ikäisten mäntyjen lisäksi kuviolla kasvaa vähän kuusta ja koivua. Kasvillisuustyyppi on mustikkatyypin tuore kangas. Tämän metsikön lounaispuolella on Salonsaarentien reunalla kuvio varttuvaa kuusikkoa. Koukkarintien länsipuolella on taimikkoa kasvava hakkuualue ja tien itäpuolella varttunutta lehtomaisen kankaan kuusikkoa. 3.2 PESIMÄLINNUSTO Salonsaarentien asemakaava-alueen yleispiirteisen linnustoselvityksen ja muilla maastokäynneillä tehtyjen täydentävien havaintojen perusteella selvitysalueella esiintyi pääasiassa tavanomaisia ja yleisiä metsälintulajeja. Reviirillä todettuja lajeja olivat harmaasieppo, hernekerttu, hippiäinen, hömötiainen, keltasirkku, kirjosieppo, kuusitiainen, käpytikka, laulurastas, lehtokerttu, lehtokurppa, leppälintu, metsäkirvinen, mustapääkerttu, mustarastas, närhi, pajulintu, peippo, pensaskerttu, pikkulepinkäinen, punakylkirastas, punarinta, punatulkku, punavarpunen, puukiipijä, pyy, rantasipi, rautiainen, räkättirastas, se- 6
pelkyyhky, sinitiainen, sirittäjä, talitiainen, tiltaltti, viherpeippo, vihervarpunen ja västäräkki. Luettelon lajeista pikkulepinkäinen on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi (NT) ja Etelä-Suomessa (vyöhyke 2a) alueellisesti uhanalaiseksi (RT; luettelot osoitteessa www.ymparisto.fi) lajiksi. Pikkulepinkäinen reviiri todettiin taimikkoalueella Koukkarintien länsipuolella. Laji pesii erilaisilla puoliavoimilla alueilla, mm. maatalousympäristöissä, hakkuuaukeilla ja taimikoissa. Pikkulepinkäisen reviirit eivät sijaitse vuodesta toiseen samoilla paikoilla. Koukkarintien alue muuttuu lajille sopimattomaksi taimikon kasvaessa. Toinen huomionarvoinen alueella tavattu laji on tiltaltti, joka on luokiteltu (Rassi ym. 2001) Suomessa vaarantuneeksi (VU). Tiltalttia ei kuitenkaan ole säädetty luonnonsuojeluasetuksella uhanalaiseksi lajiksi. Yksi reviiri todettiin Pursirannantien itäpuolella ja toinen reviiri rantametsässä Pursirannantien ja Häkäläntien välissä. Tiltaltti pesii eri-ikäisissä kuusi- ja sekametsissä. Lajin reviirit eivät sijaitse vuodesta toiseen samoilla paikoilla. 3.3 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA -TYYPIT Salonsaarentien selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura 2000 -suojelualueverkoston tai valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita, luonnonsuojelualueita eikä Päijät-Hämeen maakuntakaavassa (vahvistettu ympäristöministeriössä 11.3.2008) osoitettuja luonnonsuojelukohteita. Alueella ei myöskään ole luonnonmuistomerkkejä tai luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltuja luontotyyppejä. Vuoden 2009 maastotöissä ei todettu kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien tai vesilain 1 luvun 15 a ja 17 a :n tarkoittamien kohteiden (suojellut pienvedet) määritelmät. Metsälain 10 mukaan metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat mm. rehevät korvet ja lehtolaikut. Selvitysalueella ei todettu kohteita, jotka täyttäisivät selvästi lain tarkoittamien elinympäristöjen kriteerit. Metsälakia ei sovelleta asemakaava-alueilla lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen osoitettuja alueita. Vuonna 2008 valmistui Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi (Raunio ym. 2008a, b). Arvioinnin perusteella uhanalaiseksi luokiteltuja luontotyyppejä on mm. lehdot, jotka on kokonaisuutena katsottu Suomessa vaarantuneeksi (VU) luontotyyppiryhmäksi. Selvitysalueella lehtokasvillisuutta tavattiin ojien varsilla sekä Pursirannantien reunalla alueen lounaiskulmassa (ks. kuvaukset alaluvussa 3.1). Kaikkien näiden alueiden luonnontila, vesitalous ja kasvillisuus ovat muuttuneet ihmistoiminnan seurauksena, eikä niiden lehtokasvillisuus tai -kasvisto ole erityisen edustavaa. Tämän vuoksi ojavarret katsottiin ainoastaan paikallisesti arvokkaiksi (P) kohteiksi. Lehtokasvillisuuden esiintyminen voidaan huomioida siten, että asemakaavassa osoitetaan ojien varsille mahdollisimman vähän rakentamista tai muuta luonnonoloja muuttavaa maankäyttöä. 7
3.4 MERKITTÄVÄT LAJIESIINTYMÄT Selvitysalueelta ei ollut aiempia tietoja merkittävien eliölajien esiintymistä. Vuoden 2009 maastotöissä ei tehty havaintoja liito-oravan tai muiden EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisestä. Liito-oravalle sopivaa elinympäristöä on lähinnä asemakaava-alueen luoteisosassa. Alueella tavattiin kaksi huomionarvoista lintulajia, jotka on käsitelty alaluvussa 3.2. Selvityksessä ei havaittu muita erityisesti suojeltavia tai uhanalaisia, silmälläpidettäviä tai alueellisesti uhanalaisia eliölajeja (Rassi ym. 2001 ja www.ymparisto.fi). Selvitysalueella ei myöskään arvioitu olevan merkittävien eliölajien kannalta tärkeitä elinympäristöjä. 4 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008:1 264. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008:1 572. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742:1 113. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109:1 196. Vauhkonen, M. 2003: Päijät-Hämeen uhanalaiset ja silmälläpidettävät putkilokasvit. Esiintymät ja niiden suojelu. Alueelliset ympäristöjulkaisut 326:1 98. 8