Asemakaavan perustiedot ja yhteenveto

Asemakaavan seurantalomake Asemakaavan perustiedot ja yhteenveto Kunta 529 Naantali Täyttämispvm 24.08.2011 Kaavan nimi Suovuoren ratsastuskeskuksen asemakaavan muutos Hyväksymispvm Ehdotuspvm 24.08.2011 Hyväksyjä Vireilletulosta ilm. pvm 23.03.2009 Hyväksymispykälä Kunnan kaavatunnus Ak-314 Generoitu kaavatunnus Kaava-alueen pinta-ala [ha] 6,0511 Uusi asemakaavan pinta-ala [ha] Maanalaisten tilojen pinta-ala [ha] Asemakaavan muutoksen pinta-ala [ha] 6,0511 Ranta-asemakaava Rantaviivan pituus [km] Rakennuspaikat [lkm] Omarantaiset Ei-omarantaiset Lomarakennuspaikat [lkm] Omarantaiset Ei-omarantaiset Aluevaraukset Pinta-ala Pinta-ala Kerrosala Tehokkuus Pinta-alan Kerrosalan muut. [ha] [%] [k-m²] [e] muut. [ha +/-] [k-m² +/-] Yhteensä 6,0511 100,0 1410 0,02 0,0000-590 A yhteensä 0,8389 13,9 1410 0,17 0,8389 1410 P yhteensä Y yhteensä -4,3798-2000 C yhteensä K yhteensä T yhteensä V yhteensä 4,7608 78,7 3,0895 R yhteensä L yhteensä 0,4514 7,5 0,4514 E yhteensä S yhteensä M yhteensä W yhteensä Maanalaiset tilat Yhteensä Pinta-ala [ha] Pinta-ala [%] Kerrosala [k-m²] Pinta-alan muut. [ha +/-] Kerrosalan muut. [k-m² +/-] Rakennussuojelu Suojellut rakennuksetsuojeltujen rakennusten muutos [lkm] [k-m²] [lkm +/-] [k-m² +/-] Yhteensä 5 1060

Alamerkinnät Aluevaraukset Pinta-ala Pinta-ala Kerrosala Tehokkuus Pinta-alan Kerrosalan muut. [ha] [%] [k-m²] [e] muut. [ha +/-] [k-m² +/-] Yhteensä 6,0511 100,0 1410 0,02 0,0000-590 A yhteensä 0,8389 13,9 1410 0,17 0,8389 1410 ALY 0,8389 100,0 1410 0,17 0,8389 1410 P yhteensä Y yhteensä -4,3798-2000 Y -4,3798-2000 C yhteensä K yhteensä T yhteensä V yhteensä 4,7608 78,7 3,0895 VP -1,6713 VL 1,6458 34,6 1,6458 VL-1 3,1150 65,4 3,1150 R yhteensä L yhteensä 0,4514 7,5 0,4514 Kadut 0,2064 45,7 0,2064 LP 0,2450 54,3 0,2450 E yhteensä S yhteensä M yhteensä W yhteensä Suojellut rakennuksetsuojeltujen rakennusten muutos Rakennussuojelu [lkm] [k-m²] [lkm +/-] [k-m² +/-] Yhteensä 5 1060 Asemakaava 5 1060

Naantalin kaupunki Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Ympäristövirasto / TL 5.10.2009 sivu 1/6 SUOVUOREN RATSASTUSKESKUKSEN ALUEEN UUDELLEEN KAAVOITTAMINEN OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA (OAS) Osallistumis- ja arviointisuunnitelma eli OAS on kooste kaavoitushankkeen keskeisestä tiedosta, josta käyvät ilmi kaavoitushankkeen peruslähtökohdat ja tavoitteet sekä ne keinot, joilla kaavan vaikutuksia on tarkoitus arvioida. Siinä luetellaan osalliset ja kerrotaan, miten asia etenee ja missä vaiheessa siihen voi vaikuttaa. (MRL 63)

Naantalin kaupunki Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Ympäristövirasto / TL 5.10.2009 sivu 2/6 1) SUUNNITTELUALUEEN SIJAINTI Suunnittelualue sijaitsee Myllärinmäen kaupunginosassa noin 3,7:n kilometrin päässä pohjoiseen Naantalin keskustasta. Aluetta rajaavat pohjoisessa Rämpsälänkatu ja Itä-Immasen 2. vaiheen kaavaalue, idässä Myllärinkadun ja Sammalkallion asuinalueet, etelässä Suopellon alue ja lännessä Riistavuoren ja Suovuoren asuinalueet. Oheisessa kartassa on esitetty alueen sijainti punaisella ympyrällä (kartta ei ole mittakaavassa). 2) ALUEEN NYKYTILANNE 2.1 Yleistä Ratsastuskeskuksen alue on pitkään ollut kaupunkilaisten yleisessä ja laajassa liikunta- ja virkistyskäytössä, ja siihen kohdistuu voimakkaita tunnearvoja. Erityisesti aluetta kiertävää talvikunnossa pidettävää (lumetettavaa) pururataa asukkaat pitävät tärkeänä. 2.2 Maanomistus Suovuoren ratsastuskeskuksen vuokrasopimus on päättynyt syksyllä 2008. Suunnittelualue on kokonaisuudessaan kaupungin omistuksessa. 2.3 Rakennettu ympäristö Alueen itäosassa, maisemallisesti hallitsevalla paikalla, sijaitsevat voimassa olevassa asemakaavassa Sr-merkinnällä suojellut hevostallin rakennukset, joista merkittävimmät ovat päärakennus ja navetta. Rakennukset ovat tällä hetkellä tyhjillään ja silmämääräisesti tarkasteltuina pääosin kelvollisessa kunnossa.

Naantalin kaupunki Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Ympäristövirasto / TL 5.10.2009 sivu 3/6 Välittömästi hevostallin alueen eteläpuolella sijaitsee hirsirakenteinen hiihtoriihi, joka on kaupungin omistuksessa ja aktiivisesti liikuntapalveluiden käytössä (riihi näkyy oikealla olevan kuvan taustalla). Keskellä aluetta on entinen ratsastuskenttä. Koko aluetta kiertää talvisin laduksi kunnostettava kuntorata (kuva alla), joka liittyy laajempaan ulkoilu- ja liikuntaverkostoon sekä etelä- että pohjoispäistään. Alue on itäosassaan sijaitsevia kallioisia mäkiä lukuun ottamatta voimakkaasti ihmisen, erityisesti ratsastustoiminnan, muovaamaa ja luonteeltaan perinteisen maaseudun kaltaista. 2.4 Luonnonympäristö Läntinen osa alueesta on savipohjaista, avointa ja alavaa niittyä. Itäosien kallioiset mäet ovat sekametsän peitossa. Hevostallin rakennusten välitön ympäristö on pihapiiri- istutettuine mäinen puuriveineen. Suunnittelualueen matalin kohta on n. + 23,5 m meren pinnasta ja korkein + 38,8 m. 3) SUUNNITTELUTAVOITTEET -MITÄ SUUNNITELLAAN? Naantalin vuoden 2009 kaavoituskatsauksen mukaisesti tavoitteena on tiivistää kaupunkirakennetta ja kaavoittaa alueelle pientalovaltaista asumista. Jo virinneen keskustelun ja odotettavissa olevien voimakkaiden kansalaismielipiteiden johdosta asiassa on päätetty edetä vaihtoehtoisten, rakennemallitasoisten maankäyttöluonnosten kautta. Tällä tavalla on haluttu tutkia erilaisia mahdollisuuksia asumisen määrän ja laadun suhteen sekä yhteensopivuutta muiden toimintojen, erityisesti liikunta- ja virkistyskäytön kanssa. Kaikessa suunnittelussa on pyritty korostamaan alueen erityispiirteitä; visuaalisesti avointa, vapaasti virtaavaa maisematilaa sekä tietynlaista maalaisromanttista ilmettä. Entisen hevostallin rakennusten arvokas asema ympäristössään on säilytetty, samoin kuin alueen halki risteävät ulkoilureitit. Suunnittelussa on erityisesti painotettu kaupunkilaisille tärkeän kuntoradan toimivuuden varmistamista. Mahdollinen uudisrakentaminen on ehdotettu pientalovaltaiseksi. Myös kytketyt pientalot ja/tai rivitalot saattaisivat tulla kyseeseen. Kaikki uudet rakennukset on sovitettava huolella maisemaan niin tyyliltään, materiaaleiltaan kuin asemoinniltaan. Riittävän tasokkaalla suunnittelulla tämä onnistunee.

Naantalin kaupunki Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Ympäristövirasto / TL 5.10.2009 sivu 4/6 4) KAAVALLINEN TILANNE 4.1 Maakuntakaava Vieressä ote Ympäristöministeriön 23.8.2004 vahvistamasta Turun kaupunkiseudun maakuntakaavasta (ei mittakaavassa). Suunnittelualueen sijainti osoitettu punaisella ympyrällä. Kaavamerkinnät ja -määräykset KAUPUNKIKEHITTÄMISEN KOHDEALUE SUUNNITTELUMÄÄRÄYS: - Yhdyskuntarakennetta tulee tiivistää ja rakentamistehokkuutta lisätä alueella. - Rakenteen tiivistämisen tulee olla ympäristön laatua kehittävää. TAAJAMATOIMINTOJEN ALUE - Valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävät asumisen ja muiden taajamatoimintojen alueet. Sisältää asuinalueiden lisäksi paikallisia palvelukeskuksia, työpaikka-alueita ja ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomia pienehköjä teollisuusalueita sekä seututeitä pienempiä liikenneväyliä, lähivirkistysalueita sekä erityisalueita. VIRKISTYSALUE - Valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävät ulkoilu-, retkeily-, urheilu- ja muut virkistysalueet. ULKOILUREITTI SUUNNITTELUMÄÄRÄYS: - Ulkoilureitteihin liittyvät talousmetsäalueet tulee hoitaa puistomaisina kokonaisuuksina. - Tarkemmassa maankäytön suunnittelussa tulee osoittaa reitin lopullinen sijainti.

4.2 Yleiskaava Naantalin kaupunki Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Ympäristövirasto / TL 5.10.2009 sivu 5/6 Ohessa ote Naantalin yleiskaavasta vuodelta 1982 (ei mittakaavassa). Alustava suunnittelualue rajattu punaisella katkoviivalla. Koska yleiskaava ei ole oikeusvaikutteinen, alueelta tehdään yleiskaavatasoinen tarkastelu virkistysalueiden riittävyydestä. Yleiskaavan merkinnät AP ET PY TY V VL Pientalovaltainen asuinalue Yhdyskuntateknisen huollon alue Julkisten palvelujen ja hallinnon alue Ympäristöhäiriötä aiheuttamattoman teollisuuden alue Virkistysalue Lähivirkistysalue Ohjeellinen ulkoilureitti 4.3 Asemakaava Alla on ote voimassa olevasta asemakaavasta Ak-120 (ei mittakaavassa). Alustava suunnittelualue on rajattu punaisella katkoviivalla. Asemakaavassa suunnittelualue on pääosin osoitettu merkinnällä Y (Yleisten rakennusten korttelialue).

Naantalin kaupunki Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Ympäristövirasto / TL 5.10.2009 sivu 6/6 5) VAIKUTUKSET JA NIIDEN ARVIOINTI Esitettyjen rakennemallivaihtoehtojen vaikutukset vaihtelevat esitetyn asumistehokkuuden mukaan. Niin olemassa olevat kuin mahdolliset uudetkin rakennukset liitetään kaupungin kunnallistekniikan ja katuverkon piiriin. Ehdotuksesta riippuen aluetta kiertävää kuntopolkua linjataan uudelleen ja mahdollisesti sille rakennetaan silta. Liikennemäärät tulevat lisääntymään, samoin liikunta- ja virkistyspalvelujen käyttäjät. Rakennustehokkuudesta riippuen osa nykyisin yleisessä virkistyskäytössä olevista metsä- ja niittyalueista muuttuisi yksityisiksi tonteiksi ja pihoiksi. Hevostallin rakennusten käyttötarkoitus muuttuisi. Vaikutusten tarkempi arvioiminen tapahtuu suunnittelutyön edetessä. Vaikutusten arviointi kohdistetaan luonnonolosuhteisiin, virkistysalueisiin, rakennettuun ympäristöön ja ympäröivään asutukseen. Alueelle on tehty luontoselvitys. 6) OSALLISET Osallisia asiassa ovat: 1) lähiympäristön asukkaat, yhdistykset ja yritykset, sekä liikunta- ja ulkoilupalvelujen käyttäjät 2) viranomaiset, mm Lounais-Suomen ympäristökeskus 3) muut asiasta kiinnostuneet tahot 7) AIKATAULU Kaavoitus- ja ympäristölautakunta on tutustunut kokouksessaan 7.5.2009 Ympäristöviraston maankäyttöosastolla laadittuihin kolmeen vaihtoehtoiseen rakennemalliluonnokseen. Kokouksessaan 10.8.2009 lautakunta on tutustunut suunnittelualueeseen maastokäynnillä. Suunnitelmaa on käsitelty Lounais-Suomen ympäristökeskuksen viranomaisneuvottelussa 2.9.2009. Kaavoitus- ja ympäristölautakunta on päättänyt järjestää 9.9.2009 päivätystä maankäyttöluonnoksesta valmisteluvaiheen kuulemisen. Suunnittelualueella järjestetään infotilaisuus 22.10.2009 klo 17:00. 8) LISÄTIETOJA Kaupunginarkkitehti Kirsti Junttila Arkkitehti Tero Lehtonen puh. 02-4345 354, 050-339 0521 puh. 044-733 4588 kirsti.junttila(at)naantali.fi tero.lehtonen(at)naantali.fi

KAYMP 11.02.2010 LIITE 1B SUOVUOREN RATSASTUSKESKUKSEN ASEMAKAAVAMUUTOS Yleiskaavallinen tarkastelu virkistysalueiden riittävyydestä Naantalin kaupunki Ympäristövirasto / Maankäyttöosasto arkkitehti Tero Lehtonen 3.2.2010

JOHDANTO Lounais-Suomen Ympäristökeskuksen (nykyinen ELY-keskus) kanssa käydyssä kaavoitushankkeita käsitelleessä viranomaisneuvottelussa tuli ilmi tarve laatia yleiskaavallinen tarkastelu virkistysalueiden riittävyydestä koskien Suovuoren ratsastuskeskuksen alueen uudelleenkaavoittamista asumiskäyttöön. Suunnittelualue sijaitsee keskellä merkittäviä virkistysalueita ja sen pohjoispuolella on valmistunut ja vireillä useita uusia asemakaavoja, jotka muokkaavat huomattavasti lähiympäristön luonnetta, asukasmäärää ja palvelujen tarvetta, mukaan lukien virkistys-, ulkoilu- ja liikuntatarpeet sekä näihin liittyvät kevyen liikenteen reitistöt. TARKASTELUALUE Varsinaisen suunnittelualueen (ratsastuskeskus) ja sen välittömän naapuruston lisäksi tarkasteluun on otettu Soinistentien ja Maskuntien väliset Pohjoisten alueiden osayleiskaavan mukaiset asuinalueet mukaan lukien Itä-Immasen II-vaihe. Etelässä tarkastelualue on ulotettu aina Nuhjalantielle, Isotalontielle ja Aurinkotielle asti. Lisäksi mukaan on otettu myös Maskuntien itäpuolinen Kraatarintien asuinalue sekä tarkastelualueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat koulut ja päiväkodit, jotka ovat virkistysalueiden merkittäviä käyttäjiä. Tarkastelu on rajattu suunnittelualuetta välittömästi ympäröiviin alueisiin ja niiltä tuleviin käyttäjiin. KAAVOITUSTILANNE Vajaa puolet tarkastelualueesta sijoittuu vuonna 1993 voimaan tulleen Pohjoisten alueiden osayleiskaavan piiriin lopun osaa kuuluessa vanhentuneeseen Naantalin yleiskaavaan vuodelta 1982. Koska kyseinen kaava ei enää ole ajantasainen eikä kaikilta osin vastaa rakentunutta todellisuutta on tarkastelun pohjana käytetty myös koostetta olemassa olevista ja vireillä olevista asemakaavoista.

KUVA 1 : Yleiskaavallinen tilanne (ei mittakaavassa) Tarkastelualue rajattu valkoisella paksulla viivalla, suunnittelualue valkoisella ympyräviivalla. MERKINTÖJEN SELITYKSET: AP asuinpientalojen korttelialue AP/s asuinpientalojen korttelialue, jolla ympäristö säilytetään MT maatalousalue PK yksityisten palvelujen korttelialue PY julkisten palvelujen ja hallinnon alue SL luonnonsuojelualue V virkistysalue VL lähivirkistysalue VR retkeily- ja ulkoilualue Y yleisten rakennusten korttelialue ulkoilureitti kevyen liikenteen reitti

KUVA 2 : Asemakaavallinen tilanne ja kevyen liikenteen verkostokaavio (ei mittakaavassa) VÄRIEN SELITYKSET: koulut ja päiväkodit asuinpientalojen korttelialue asuinkerrostalojen korttelialue liikerakennusten korttelialue energiahuollon ja yhdyskuntatekniikan alue maa- ja metsätalousalue maatalousalue maa- ja metsätalousalue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja virkistysalue (puistot, lähivirkistysalueet, urheilu- ja virkistyspalvelut, retkeily- ja ulkoilualueet) Immanen Ak-267 Itä-Immanen I Ak-289 (rakenteilla) Itä-Immanen II Ak-302 (vireillä) Kraatarintie Ak-308 (käynnistymässä) yleisten rakennusten korttelialue Esitetty kevyen liikenteen kaavio perustuu vuonna 2003 laadittuun kevyen liikenteen reitistöselvitykseen, eikä ole kaikilta osin ajan tasalla.

ANALYYSI JA JOHTOPÄÄTÖKSET Viime vuosina toteutuneen sekä vireillä olevan, lähinnä Pohjoisten alueiden osayleiskaavan mukaisen asuinrakentamisen myötä tarkastelualueen virkistysalueiden määrä on selvästi kaventunut. Lisäksi erityisesti yhtenäiset, luonnontilaiset metsäalueet (VR-merkityt retkeily- ja ulkoilualueet) ovat pirstoutuneet. Samalla asukkaiden ja käyttäjien määrä on lisääntynyt. Tästä huolimatta virkistysalueiden pinta-alallista määrää voidaan alueella pitää vähintään tyydyttävänä, eikä ratsastuskeskuksen alueen mahdollinen rakentuminen muuta tilannetta oleellisesti tältä osin. Sen sijaan suunnittelualueen keskeinen sijainti suhteessa ympäröiviin virkistysalueisiin, ulkoilureitteihin ja kevyen liikenteen väylästöön on huomattavan tärkeä, samoin kuin sen rooli maisemallisena solmukohtana näiden välillä. Soinistentieltä alkava, Peräniityn- ja Hakapellonpuistojen muodostama avoin niittymäinen virkistysalue jatkuu aina ratsastuskeskuksen tallirakennuksille asti linkittyen etelän suunnan liikuntapaikka-alueisiin. Suunnittelualuetta kiertävä lumetettava kuntorata linkittää Suopellon koulualueen Immasten valaistuun ulkoilureitistöön. Samoin lännestä meren rannasta asti Immasten kautta jatkuva laaja metsäalue ulottuu alueen kautta idän ja etelän suuntiin toteuttaen maakuntakaavan mukaista seudullista ulkoilureitistöä. On myös syytä huomioida tarkastelualueen hyvä saavutettavuus. Yhtenäiset ja jatkuvat virkistysaluevyöhykkeet takaavat helpon ja turvallisen käytön tarkastelualueen ja lähiseutujen asukkaille sekä lukuisille kouluille ja päiväkodeille. Toisaalta myös kauempaa eri suunnista tuleville on hyvät yhteydet alueelle. Vireillä olevat Itä-Immasen II-vaiheen ja Kraatarintien alueen kaavahankkeet tulevat lisäämään virkistyspalvelujen käyttäjien määrää alueella, sekä voimistamaan tarvetta hyville kevyen liikenteen yhteyksille ratsastuskeskuksen alueen kautta etelään kohti Suopellon koulu- ja liikunta-aluetta sekä toisaalta lounaaseen kohti keskustaa. Kaikki nämä yleiskaavatasoiset seikat tulisi huomioida alueen asemakaavoitusta suunniteltaessa varmistamalla riittävä väljyys ja toimivat yhteydet alueen kautta.

Suomen Luontotieto Oy NaaNtaliN SuovuoreN asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2009 Yleiskuva alueelta Suomen Luontotieto Oy 26/2009 Jyrki Oja, Satu Oja

Suomen Luontotieto Oy NaaNtaliN SuovuoreN asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2009 Sisältö 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Tutkimusalue... 3 4. Tulokset... 4 4.1 Lohkojen kuvaus... 4 4.2 Pesimälinnusto... 6 4.3 Liito-orava selvitys... 6 4.3.1 Johdanto... 6 4.3.2 Käytetyt menetelmät... 6 4.3.3. Tulokset... 6 5. Yhteenveto... 7 6. Lähteet ja kirjallisuus... 8 7. Liitteet... 9 2

Suomen Luontotieto Oy NaaNtaliN SuovuoreN asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2009 1. Johdanto Naantalin kaupungin ympäristötoimi /Marjut Taipaleenmäki tilasi elokuussa 2009 Suomen Luontotieto Oy:ltä Naantalin Suovuoren asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvityksen. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelussa tausta-aineistona. 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueelta selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat kohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Koko alueelta tehtiin kasvillisuusselvitys, jonka yhteydessä etsittiin uhanalaisten tai vaateliaiden putkilokasvien lisäksi uhanalaislajistoa myös muista eliöryhmistä (mm. kääpäsienet, puiden runkojen ja kallioseinämien epifyyttilajit). Alueelta tehtiin liito-oravaselvitys jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. Ajankohdan vuoksi pesimälinnustoselvitystä ei voitu tehdä. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys tehtiin maastokäynneillä 22. ja 23.9.2009 ja samassa yhteydessä tehtiin myös liito-oravaselvitys. Alueelta haettiin lepakoille sopivia talvehtimisraunioita ja mahdollisia pesimisyhdyskuntia, mutta systemaattista detektorihavainnointiin perustuvaa lepakkoselvitystä ei alueelta tehty. Maastotöistä ja raportin kirjoittamisesta vastasivat FM, biologi Jyrki Oja sekä Satu Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (Tmi Eija Rauhala). Selvityksessä tarvittavan karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Taustaselvityksen yhteydessä käytiin läpi Lounais-Suomen ympäristökeskuksen arkisto sekä Turun yliopiston kasvimuseon arkistotietoja uhanalaisen putkilokasvilajiston osalta. Alueelta ei ole aiemmin tehty systemaattista luontoselvitystä, mutta koko Naantalia koskeneissa selvityksissä aluetta on todennäköisesti inventoitu (mm. Lehtomaa). 3. Tutkimusalue Nyt inventoitu kaava-alue sijaitsee Naantalin kaupungin itäosassa Suovuoren asuinalueella. Kasvimaantieteellisesti alue sijaitsee hemiboreaalisella vyöhykkeellä, jolle ovat ominaisia mm. jalopuulehdot. Nyt inventoitu alue rajautuu pohjois- ja itäosiltaan ulkoilureittiin, eteläosiltaan metsään ja asuintaloihin sekä länsiosiltaan ulkoilureittiin. Alue on itä- ja eteläosiltaan kallioista metsämaastoa, länsiosiltaan rehevöitynyttä niittyä ja keskiosiltaan vanhaa urheilukenttää ja entistä pihapiiriä. Vaikka alueella esiintyykin hemiboreaaliselle vyöhykkeelle tyypillisiä jalopuita mm. tammia, ei kohteella ole kuitenkaan jalopuulehtoja. Alueen kalliot ovat hyvin sammalpeitteisiä eikä varsinaisia kallioketoja esiinny muualla kuin alueen keskiosassa aivan niityn laidalla. 3

Suomen Luontotieto Oy NaaNtaliN SuovuoreN asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2009 4. Tulokset Suunniteltu kaava-alue käytiin systemaattisesti läpi kävellen. Alue jaettiin pinnanmuotojen ja maankäytön perusteella 6 erilliseen lohkoon. Lohkoista tehtiin kasvillisuuden yleiskuvaus, selvitettiin putkilokasvillisuuden valtalajisto, mahdollinen vaateliaampi lajisto sekä muut luontoarvot. 4.1 Lohkojen kuvaus Lohko 1 Lohkon alue käsittää entisen urheilukentän, jota käytetään tällä hetkellä maanläjityspaikkana. Kentän eteläreunalla on varttunut ja melko harvakasvuinen kuusiaita (Picea abies). Kentän länsireunalla on hieman varttuneempaa puustoa, mm. kookkaita mäntyjä (Pinus sylvestris). Alueen putkilokasvilajisto on hyvin kulttuurivaltaista ja lajistoon kuuluu mm. puna-apila (Trifolium pratense), alsikeapila (Trifolium hybridum), piharatamo (Plantago major), peltosaunio (Tripleurospermum inodorum), valkomesikkä (Melilotus albus) sekä rohtomesikkä (Melilotus officinalis). Pensaskerroksen lajistosta mainittakoon kentän reunalla kasvavat kurtturuusu (Rosa rugosa), terttuselja (Sambucus racemosa) sekä muutama nuori vaahtera (Acer platanoides). Lohko 2 Kentän ja niityn väliin jää pienialainen entinen talonpohja. Alueen puusto muodostuu rauduskoivuista (Betula pendula), raidoista (Salix caprea) sekä haavoista (Populus tremula). Pensaskeroksessa esiintyy pihlaja (Sorbus aucuparia) ja tuomi (Prunus padus). Alueen keskiosassa on pieni kalliokumpare, jossa on rehevöitynyt kallioketo. Kedon eteläreunalla kasvaa muutamia katajia (Juniperus communis). Kedon lajistoon kuuluu mm. rohtotädyke (Veronica officinalis), siankärsämö (Achillea millefolium), ahosuolaheinä (Rumex acetosella), ahomansikka (Fragaria vesca), ketohanhikki (Potentilla anserina), keltamaksaruoho (Sedum acre), niittynätkelmä (Lathyrus pratensis), hiirenvirna (Vicia cracca), aitovirna (Vicia sepium), harakankello (Campanula patula) sekä kissankello (Campanula rotundifolia). Hieman vaateliaammasta lajistosta mainittakoon sikoangervo (Filipendula ulmaris) sekä niittymaarianheinä (Hierochloë alpina). Lohko 3 Koko alue on rehevöitynyttä niittyä. Putkilokasvilajisto on typensuosijalajien dominoimaa. Lajistoon kuuluu mm nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), puna-apila, valkoapila (Trifolium repens), alsikeapila, poimuhierakka (Rumex crispus), timotei (Phleum pratense), nurmi- Yleiskuva lohko 1 4

Suomen Luontotieto Oy NaaNtaliN SuovuoreN asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2009 lauha (Deschampsia cespitosa) sekä voikukka (Taraxacum officinale). Muusta lajistosta mainittakoon niittymaarianheinä, jonka kumariinin tuoksu kantautuu kauas. Lohko 4 Talolle johtavan tien ja ulkoilureitin väliin jää hoidettu kallioalue. Kohteella on puustoa harvennettu ja muutenkin aluetta on hoidettu aiemmin pihapiirinä. Kalliot ovat puustoisia ja sammalpeitteisiä eikä varsinaisia kallioketoja alueella esiinny. Kohteen puusto muodostuu männyistä, haavoista, pihlajista sekä reunavyöhykkeen kookkaista vaahteroista (pihapuita). Aluskasvillisuuden lajistoon kuuluu puolukka (Vaccinium vitis-idaea), mustikka (Vaccinium myrtillus) sekä metsälauha (Deschampsia flexuosa). Muusta lajistosta mainittakoon kultapiisku (Solidago vigaurea) sekä ahosuolaheinä. Alueen pohjoisreunalla kasvaa melko laaja jättipalsami (Impatiens glandulifera) kasvusto. Lohko 5 Kohteella on melko korkea, puustoinen kallioalue. Alue rajautuu ulkoilupolkuun sekä pihapiiriin. Puusto koostuu männyistä, hieskoivuista (Betula pubescens) sekä muutamista rauduskoivuista. Aluspuustossa esiintyy nuoria mäntyjä, pihlajaa sekä hieskoivua. Alueen puusto on eteläosassa huomattavasti pohjoisosaa tiheämpää. Alueella on myös muutama maakelo. Metsätyyppi kohteella vaihtelee pohjoisosan kuivasta puolukkatyypin kankaasta eteläosan tuoreeseen mustikkatyypin kankaaseen. Kallioketoja alueella ei ole. Aluskasvillisuuden valtalajisto on hyvin tavanomaista kuten mustikkaa, puolukkaa, kanervaa (Calluna vulgaris) sekä metsälauhaa. Muutamin paikoin esiintyy melko runsaasti kallioimarretta (Polypodium vulgare). Alueella on muutama tammen (Quercus robur) taimi. Lohko 6 Teiden väliin jää pienialainen ja harvapuustoinen havumetsälaikku. Alueen valtapuusto muodostuu kuusesta, joiden joukossa kasvaa muutamia mäntyjä ja nuoria rauduskoivuja. Pensaskerroksessa kasvaa muutama kataja. Metsätyyppi kohteella on mustikkatyypin tuoretta kangasta. Aluskasvillisuuden putkilokasvilajistoon kuuluu mm. mustikka, juolukka (Vaccinium uliginosum), kanerva, kevätpiippo sekä jokapaikansara (Carex nigra). Alueen länsiosan kalliokumpareet ovat sammalpeitteiset ja puustoisia eikä avokallioita kohteella esiinny. Lohko 7 Kohde on vanhaa pihapiiriä. Alue on rehevöitynyt ja jättipalsami valtaa alaa. Pihan laidalla aivan alueen pohjoisreunalla on maisemallisesti näyttävä kookas kuusi. Lohko 7 5

Suomen Luontotieto Oy NaaNtaliN SuovuoreN asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2009 4.2 Pesimälinnusto Ajankohdan vuoksi inventointialueelta ei voitu tehdä vakiomenetelmiin perustuvaa pesimälinnustoselvitystä. Kuitenkin mahdollisen vaateliaamman ja uhanalaisen pesimälajiston esiintyminen arvioitiin alueella ympäristön perusteella. Inventointialueen ympäristö on rakennettua eikä kohteella muutenkaan ole kolopuita tai vanhan metsän kuvioita. Kololinnut sekä vanhojen metsien lajit puuttuvat kohteelta kokonaan. Pesimälinnusto on todennäköisesti tyypillistä havumetsien ja asutuksen reunamien peruslajistoa. EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja ei alueella todennäköisesti pesi. 4.3 Liito-orava selvitys 4.3.1 Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym.2001) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 % (mm Hanski 1998) ). Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana. 4.3.2 Käytetyt menetelmät Liito-oravainventointi suoritettiin jätöshavainnointia käyttäen ja lisäksi kaava-alueelta etsittiin sopivia kolopuita, joissa liito-oravat pesivät ja joita ne käyttävät päivälepopaikkoinaan. Inventointi suoritettiin syyskuussa 2009. Liito-oravaesiintymien etsintä on helpointa ja samalla tarkinta kevättalvea, jolloin reviirillään oleskelevien liito-oravien jätökset kertyvät sulavan lumen pinnalle helposti havaittaviksi jätöskasoiksi. Keski- ja loppukesän umpeutuneen kasvillisuuden keskeltä jätösten löytyminen saattaa olla erittäin hankalaa. Lisäksi jätökset hajoavat kesällä varsin nopeasti ja liito-oravat liikkuvat talveen verrattuna laajemmalla alueella. Tutkimusalue kuljettiin systemaattisesti läpi jalkaisin ja kaikkien suurimpien puiden tyvet sekä linnunpönttöjen aluset tarkastettiin jätösten löytämiseksi. 4.3.3. Tulokset Alueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravan esiintymisestä eikä aluetta voi ympäristötyypin perusteella pitää edes mahdollisena liito-oravan elinympäristönä. Alueella on niukasti lajille sopivia ruokailupuita eikä kohteella ole kolopuita tarpeeksi lajin pesä- ja päivälepokoloiksi. Alue on melko harvapuustoista, joten suojapuut kuten suuret kuuset puuttuvat lähes kokonaan. Kohdetta ei voi pitää liito-oravalle soveltuvana elinympäristönä eikä nyt tehdyssä inventoinnissa havaittu mitään merkkejä lajin mahdollisesta esiintymisestä alueella. 6

Suomen Luontotieto Oy NaaNtaliN SuovuoreN asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2009 5. Yhteenveto Suunnitellulla kaava-alueella ei esiinny Luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltavia luontotyyppejä tai Metsälain 10 :n tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Alueella ei esiinny myöskään Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) tarkoittamia suojeltavia pienvesiä kuten lähteitä. Alueella ei ole perinne maisemakohteita eikä perinnebiotooppeja. Alueen kasvilajistoon kuuluu sikoangervo, joka luetaan arkeofyytteihin eli muinaistulokkaisiin. Lajin esiintyminen voi viitata vanhaan asuinpaikkaan. Alueella ei esiinny liito-oravia eikä muidenkaan Luontodirektiivin liitteen IV lajien esiintyminen ole todennäköistä satunnaista pohjanlepakkoa tai vesisiippaa lukuun ottamatta. Kohde on melko pienialainen ja ympäristö on kauttaaltaan rakennettua. Pesimälinnustoon ei todennäköisesti kuulu EU:n lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja eikä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2001) mainittuja lintulajeja. Alueen rakentaminen ei uhkaa merkittäviä luontoarvoja Lohkon 4 kallioaluetta 7

Suomen Luontotieto Oy NaaNtaliN SuovuoreN asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2009 6. Lähteet ja kirjallisuus Heikkinen, R., Husa, J.1995. Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi - ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A 210. 317 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Lehtomaa, Leena 1998: Luonnonsuojelu-, Metsä- ja Vesilakien mukaiset arvokkaat elinympäristöt Naantalissa. Luonto- ja maisematutkimus Lehtomaa. Lehtomaa, Leena 2000:Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 429 s. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000.-Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto, Turku. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais- Suomen ympäristökeskus. 96 s. Silkkilä, O. & Koskinen, A. 1990. Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. - Serioffset 8

Suomen Luontotieto Oy NaaNtaliN SuovuoreN asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvitys 2009 7. Liitteet karttaliite 9

Suomen Luontotieto Oy NAANTALI N SUOVUOREN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS Pihapiirin kalliolla esiintyy perinnebiotoopin indikaattorilajeista plus-lajina ruoholaukka Suomen Luontotieto Oy 17/2010 Jyrki Oja, Satu Oja

Suomen Luontotieto Oy NAANTALI N SUOVUOREN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS Sisältö 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Tutkimusalue... 3 4. Tulokset... 3 5. Pesimälinnusto... 7 5.1 Tulokset... 7 6. Liito-orava selvitys... 7 6.1 Johdanto... 7 6.2 Käytetyt menetelmät... 7 6.3. Tulokset... 7 7. Yhteenveto... 8 8. Lähteet ja kirjallisuus... 8 Liite... 9 2

Suomen Luontotieto Oy NAANTALI N SUOVUOREN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS 1. Johdanto Naantalin kaupungin ympäristötoimi tilasi Suomen Luontotieto Oy:ltä kesäkuussa 2010 Naantalin Suovuoren asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvityksen täydennyksen. Suomen Luontotieto Oy on tehnyt alueelta luontoarvojen perusselvityksen syyskuussa 2009, mutta kasvukauden ollessa silloin jo ohi monen lajin kohdalla, on nyt tehdyn selvityksen tarkoitus täydentää aikaisempaa mahdollisten uusien kasvilajien sekä muiden mahdollisten esiin tulevien luontoarvojen osalta. Silloin tehdyssä selvityksessä mm. ketolajisto jäi vähäiseksi. Maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelussa tausta-aineistona. 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueelta selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat kohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Koko inventointialue käytiin systemaattisesti läpi jalkaisin. Nyt tehdyssä inventoinnissa keskityttiin vaateliaamman putkilokasvilajiston ja muiden mahdollisten luontoarvojen selvittämiseen kasvukaudella sekä etsittiin uhanalaislajistoa myös muista eliöryhmistä (mm. kääpäsienet, puiden runkojen ja kallioseinämien epifyyttilajit). Samanaikaisesti selvitettiin alueen pesimälinnusto mahdollisen vaateliaamman ja uhanalaisen lajiston osalta. Maastotöistä vastasivat ja raportin kirjoittivat FM, biologi Jyrki Oja ja Satu Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (Tmi Eija Rauhala). 3. Tutkimusalue Suovuoren asemakaava-alue sijaitsee Naantalin kaupungin pohjoispuolella Suovuoren asuinalueella. Kasvimaantieteellisesti alue sijaitsee hemiboreaalisella vyöhykkeellä, jolle ovat ominaisia mm. jalopuulehdot. Inventointialue on itä- ja eteläosiltaan kallioista metsämaastoa ja avokalliota on niukasti. Länsiosiltaan alue on pääosin rehevöitynyttä niittyä, alueen keskiosassa on vanha maatilakiinteistö pihapiireineen ja hieman pohjoisempana on vanha urheilukenttäalue, jota käytetään lähinnä maa-aineksen läjitykseen. Alueella ei ole kasvillisuusvyöhykkeelle ominaisia jalopuulehtoja. Alueen kalliot ovat hyvin sammalpeitteisiä eikä varsinaisia kallioketoja esiinny muualla kuin inventointialueen keskiosassa aivan niityn laidalla sekä pieni kallioketolaikku aivan talon pihapiirissä. 4. Tulokset Alue käytiin systemaattisesti läpi kävellen. Alueelta haettiin arkeofyytteihin eli muinaistulokkaisiin, perinnebiotooppeihin kuuluvia lajeja sekä inventoitiin mahdollinen vaateliaampi lajisto ja muut luontoarvot. Nyt tehdyssä selvityksessä on myös kiinnitetty huomiota nk. tulokaskasveihin eli lajeihin, jotka valtaavat kasvutilaa ja leviävät helposti luontoon vallaten tilaa alkuperäisiltä kasvilajeilta. Kaava-alueella käytetty lohkonumerointi ei ole sama kuin syksyllä 2009 tehdyssä selvityksessä. 3

Suomen Luontotieto Oy NAANTALI N SUOVUOREN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS Lohko 1 Entinen urheilukenttä ja sen ympäristöä Alueella on sepelöity kenttä, jota käytetään tällä hetkellä maanläjityspaikkana. Kentän eteläreunalla on varttunut kuusiaita. Alueen putkilokasvilajisto on hyvin kulttuurivaltaista ja siihen kuuluu mm. puna-apila (Trifolium pratense), alsikeapila (Trifolium hybridum), piharatamo (Plantago major), peltosaunio (Tripleurospermuminodorum), valkomesikkä (Melilotus albus) sekä rohtomesikkä (Melilotus officinalis). Muusta lajistosta mainittakoon kentällä esiintyvä rikkakasvina tunnettu pihatatar (Polygonum avigulare) sekä kuusiaidan katveessa esiintyvä kalliokielo (Polygonatum odoratum). Pensaskerroksen lajistossa esiintyvä kurtturuusu (Rosa rugosa) on tulokaskasvina ongelmallinen, sillä se leviää helposti ja peittää alleen alkuperäistä kasvillisuutta. Vierasperäisten lajien leviäminen luontoon tulisi estää mahdollisimman tehokkaasti, sillä se on pahin uhka luonnon monimuotoisuudelle. Lohkon 2 Pienialainen kallioketo Kentän ja niityn väliin jää entinen talonpaikka. Alueen keskiosassa on pieni kalliokumpare, jossa on rehevöitynyt kallioketo. Varsinais-Suomessa on eniten ketoja ja kallioketoja verrattuna muualle Suomeen. Kedot ovat pinta-alaltaan usein hyvin pienialaisia ja esiintyvät hajanaisina laikkuina muun kasvillisuuden joukossa. Myös tällä lohkolla oleva kallioketo on pienialainen. Kedon lajistoon kuuluu mäkitervakko (Viscaria vulgaris), nurminata (Festuca pratensis), poimulehti sp. (Alchemilla sp.), heinätähtimö (Stellaria graminea), huopakeltano (Pilosella officinarum), nurmitädyke (Veronica chamaedrys), pukinjuuri (Pimpinella saxifraga), nurmihärkki (Cerastium fontanum), polvipuntarpää (Alopecurus geniculatus), nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), vadelma (Rubus idaea), särmäkuisma (Hypericum maculatum), rätvänä (Potentilla erecta), hevonhierakka (Rumex longifolius), voikukka (Taraxacum officinale), (rohtotädyke (Veronica officinalis), siankärsämö (Achillea millefolium), ahosuolaheinä (Rumex acetosella), ahomansikka (Fragaria vesca), ketohanhikki (Potentilla anserina), keltamaksaruoho (Sedum acre), niittynätkelmä (Lathyrus pratensis), hiirenvirna (Vicia cracca), aitovirna (Vicia sepium), harakankello (Campanula patula) sekä kissankello (Campanula rotundifolia). Hieman vaateliaammasta lajistosta mainittakoon sikoangervo (Filipendula ulmaris) sekä niittymaarianheinä (Hierochloë alpina). Perinnebiotoopeilla on nk. osoittajalajeja eli plus- ja miinus-lajeja, joilla voidaan arvioida perinteisen maankäytön päättymisestä kulunutta aikaa. Miinus-lajit peittävät alleen heikommat lajit eli sellaiset perinnebiotooppien plus-lajit, jotka vaativat paljon valoa ja vähän ravinteita ja kukkivat yleensä värikkäästi. Näiden huomionarvoisten perinnebiotooppien perusteella voidaan arvioida kannattaako jonkin alueen ennallistaminen. Nyt inventoidulla umpeenkasvaneella ketoalueella ovat plus-lajeina kissankello ja sikoangervo. Miinus-lajeina ovat sen sijaan nurmipuntarpää, nurminata, vadelma, hevonhierakka, siankärsämö ja voikukka. Miinus-lajien runsaus osoittaa, että poistamattoman kasvimassan vuoksi kedolle on kerääntynyt ravinteita. Miinus-lajien poistaminen ei ole helppoa, sillä ne lisääntyvät sekä siemenistä että maavartensa avulla. Arkeofyyteistä eli muinaistulokkaista lohkolla 2 esiintyy sikoangervo (Filipendula ulmaris) 4

Suomen Luontotieto Oy NAANTALI N SUOVUOREN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS Lohko 3 Koko alue on rehevöitynyttä niittyä, joka on ollut ennen peltona. Alueen itäreunalla on entinen urheilukenttä. Alue jatkuu samanlaisena pihapiiriin asti. Putkilokasvilajistoon kuuluu mm. päivänkakkara (Leucanthemum vulgare), nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), timotei (Phleum pratense), niittyleinikki (Ranunculus acris), puna-apila, valkoapila (Trifolium repens), alsikeapila, poimuhierakka (Rumex crispus),hevonhierakka, timotei (Phleum pratense), nurmilauha (Deschampsia cespitosa), voikukka, harakankello, niittynurmikka (Poa pratensis), kylänurmikka (Poa annua), niittysuolaheinä (Rumex acetosa), koiranputki (Anthriscus sylvestris), pujo (Artemisia vulgaris), nokkonen(urtica dioica), pelto-ohdake (Cirsium arvense) ja nurminata. Muusta lajistosta mainittakoon niittymaarianheinä, jonka kumariinin tuoksun haistaa ohikulkiessa. Valtaosa niityn lajistosta on ns. miinus-lajistoa, mikä kertoo suoraan niityn rehevöitymisestä. Alueella ei esiinny plus-lajeja eikä kohdetta ole järkevää ennallistaa. Lohko 4 Alueen kalliot ovat puustoisia ja osin hoidettu pihapiirinä. Kalliot ovat puustoisia ja sammalpeitteisiä eikä varsinaisia kallioketoja alueella esiinny. Kohteen puusto muodostuu männyistä, haavoista, pihlajista sekä kookkaista vaahteroista. Aluskasvillisuuden lajistoon kuuluu puolukka (Vaccinium vitis-idaea), mustikka (Vaccinium myrtillus) sekä metsälauha (Deschampsia flexuosa). Muusta lajistosta mainittakoon kultapiisku (Solidago vigaurea) sekä ahosuolaheinä. Alueella esiintyy melko laaja jättipalsami (Impatiens glandulifera) kasvusto. Jättipalsami kuuluu samaan voimakaskasvuiseen tulokaslajiin kuin kurtturuusu ja sen leviäminen luontoon tulisi estää. Jättipalsamin leviämistä helpottaa sen luontaisten vihollisten puuttuminen. Lohko 5 Kohteella on melko korkea, puustoinen kallioalue. Alue rajautuu ulkoilupolkuun sekä pihapiiriin. Puusto koostuu männyistä (Pinus sylvestris), hieskoivuista (Betula pubescens) sekä muutamista rauduskoivuista (Betula pendula). Aluspuustossa esiintyy nuoria mäntyjä, pihlajaa (Sorbus aucuparia) sekä hieskoivua. Alueen puusto on eteläosassa huomattavasti pohjoisosaa tiheämpää. Alueella on myös muutama maakelo. Metsätyyppi kohteella vaihtelee pohjoisosan kuivasta puolukkatyypin kankaasta eteläosan tuoreeseen mustikkatyypin kankaaseen. Kallioketoja alueella ei esiinny. Aluskasvillisuuden valtalajisto on hyvin tavanomaista kuten Lohkon 3 rehevöitynyttä niittyä 5

Suomen Luontotieto Oy NAANTALI N SUOVUOREN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS mustikkaa, puolukkaa, kanervaa (Calluna vulgaris), sanajalkaa sekä metsälauhaa. Muutamin paikoin esiintyy melko runsaasti kallioimarretta (Polypodium vulgare). Alueella on muutama tammen (Quercus robur) taimi, mutta mitat täyttäviä tammia ei kohteella ole. Alue jatkuu harvapuustoisena havumetsänä ja alueen poikki kulkee tie. Pensaskerroksen lajistoon näillä kohdin kuuluu muutamia katajia. Aluskasvillisuuden putkilokasvilajisto on tavanomaista havumetsien peruslajistoa. Myös näillä kohdin alueen kalliokumpareet ovat sammalpeitteiset eikä avokallioita kohteella ole. Lohko 6 Vanha ratsutila Kohteella on entinen tila ulkorakennuksineen. Alue on paikoin rehevöitynyt ja jättipalsami on valtaamassa pihapiiriä. Tallin ja talon väliin jäävän entisen hoidetun nurmikon lajistoon kuuluu, jättipalsami, kylänurmikka, niittynurmikka, ahosuolaheinä, puna-apila, nurmipuntarpää, koiranvehnä, voikukka, nurmirölli (Agrostis capillaris), piharatamo (Plantago major), pujo, koiranputki, leskenlehti (Tussilago farfara), poimuhierakka, peltosaunio (Tripleurospermum inodorum), alsikeapila, siankärsämö, timotei sekä niittyleinikki. Talon takana niityn puoleisella reunalla on pienialainen kallio sekä entinen niitty. Varsinaista kallioketoa kohteella ei esiinny, sillä alue on rehevöitynyt. Pihan lajistoon kuuluu ahosuolaheinä, nurmilauha, kylänurmikka, ojakärsämö, pukinjuuri, metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), kylänurmikka, niittynurmikka, pujo, nokkonen, valkoapila, puna-apila, peltosaunio (Tripleurospermum inodorum), nurmilauha, nurmipuntarpää, voikukka, leskenlehti (Tussilago farfara), piharatamo (Plantago major), niittysuolaheinä, koiranputki, poimuhierakka, juolavehnä, nurmihärkki, rätvänä, keltamaksaruoho, harakankello ja tarha-alpi (Lysimachia punctata). Kalliokedon lajistosta mainittakoon ruoholaukka (Allium schoenoprasum). Pihan itäreunalla olevan saunarakennuksen edessä olevassa rinteessä kasvaa laajakasvustoinen idänukonputki (Heracleum sphondylium). Suurikasvuista idänukonputkea ei tule sekoittaa jättiputkeen, jota alueella ei esiinny. Alueen perinnebiotooppien plus-lajeista kohteella esiintyy ainoastaan ruoholaukka. Umpeenkasvaneella niityllä ja pihamaalla vallitsevina ovat pääosin miinus-lajit kuten koiranputki, nurmipuntarpää, valkoapila, hevonhierakka, nokkonen, voikukka, niittynurmikka ja nurminata jotka valtaavat kasvutilaa koko entisellä pihapiirillä. Pihan pensaslajistoon kuuluu runsaasti terttuseljaa (Sambucus racemosa). Pihapiirin jaloista lehtipuista mainittakoon vaahtera (Acer platanoides). Yleiskuva lohkolta 5 6

Suomen Luontotieto Oy NAANTALI N SUOVUOREN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS 5. Pesimälinnusto Koko kaava-alueelta ei tehty kaikkia lajeja koskevaa pesimälinnustoselvitystä, mutta mahdollinen vaateliaampi tai uhanalainen pesimälajisto selvitettiin kahden käyntikerran kartoituslaskentamenetelmällä (Koskimies 1998). Selvityksessä etsittiin systemaattisesti EU:n lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I pesimälajeja ja kansallisessa uhanalaisselvityksessä (Rassi ym. 2001) mainittuja pesimälajeja koko kaava-alueelta. Koska inventoinnin tarkoituksena oli selvittää mahdollisen uhanalaisen tai vähälukuisen linnuston esiintyminen, ei peruslinnustoa huomioitu laskennoissa. Linnuston tiheyttä ei myöskään laskettu. 5.1 Tulokset Vaateliaamman ja uhanalaisen pesimälajiston esiintyminen arvioitiin alueella ympäristön perusteella. Inventointialueen ympäristö on rakennettua eikä kohteella muutenkaan ole kolopuita tai vanhan metsän kuvioita. Kololinnut sekä vanhojen metsien lajit puuttuvat kohteelta kokonaan. Pesimälinnusto on tyypillistä havumetsien ja asutuksen reunamien peruslajistoa. EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja ei alueella pesi. 6. Liito-orava selvitys 6.1 Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym.2001) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 % (mm Hanski 1998) ). Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana. 6.2 Käytetyt menetelmät Liito-oravainventointi suoritettiin jätöshavainnointia käyttäen ja lisäksi kaava-alueelta etsittiin sopivia kolopuita, joissa liito-oravat pesivät ja joita ne käyttävät päivälepopaikkoinaan. Inventointi suoritettiin kesäkuussa 2010. Liito-oravaesiintymien etsintä on helpointa ja samalla tarkinta kevättalvella, jolloin reviirillään oleskelevien liito-oravien jätökset kertyvät sulavan lumen pinnalle helposti havaittaviksi jätöskasoiksi. Keski- ja loppukesän umpeutuneen kasvillisuuden keskeltä jätösten löytyminen saattaa olla erittäin hankalaa. Lisäksi jätökset hajoavat kesällä varsin nopeasti ja liito-oravat liikkuvat talveen verrattuna laajemmalla alueella. Tutkimusalue kuljettiin systemaattisesti läpi jalkaisin ja kaikkien suurimpien puiden tyvet sekä linnunpönttöjen aluset tarkastettiin jätösten löytämiseksi. 6.3. Tulokset Nyt tehdyssä selvityksessä ei edelleenkään löytynyt merkkejä liito-oravan esiintymisestä alueella eikä aluetta voi ympäristötyypin perusteella pitää edes mahdollisena liito-oravan elinympäristönä. Alueella on niukasti lajille sopivia ruokailupuita eikä kohteella ole kolopuita tarpeeksi lajin pesä- ja päivälepokoloiksi. Alue on melko harvapuustoista, joten suojapuut kuten suuret kuuset puuttuvat lähes kokonaan. Kohdetta ei voi pitää liito-oravalle soveltuvana elinympäristönä. 7

Suomen Luontotieto Oy NAANTALI N SUOVUOREN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS 7. Yhteenveto Suunnitellulla kaava-alueella ei esiinny luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltavia luontotyyppejä, Metsälain 10 :n tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Alueella ei esiinny myöskään Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) tarkoittamia suojeltavia pienvesiä kuten lähteitä. Alueella ei ole perinnemaisemakohteita eikä perinnebiotooppeja. Alueen kasvilajistoon kuuluu sikoangervo ja ruoholaukka, jotka luetaan arkeofyytteihin eli muinaistulokkaisiin. Lajien esiintyminen voi viitata vanhaan asuinpaikkaan. Alueella ei esiinny liito-oravia eikä muidenkaan Luontodirektiivin liitteen IV lajien esiintyminen alueella ole todennäköistä. Kohde on melko pienialainen ja ympäristö on kauttaaltaan rakennettua. Pesimälinnustoon ei kuulu EU:n lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja eikä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2001) mainittuja lintulajeja. 8. Lähteet ja kirjallisuus Heikkinen, R., Husa, J.1995. Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi - ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A 210. 317 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Laine, Rauno 1999: Naantalin Karjaluodon-Pirttiluodon linnustoselvitys. Osuustyö Aura Lehtomaa, Leena 1998: Luonnonsuojelu-, Metsä- ja Vesilakien mukaiset arvokkaat elinympäristöt Naantalissa. Luonto- ja maisematutkimus Lehtomaa. Lehtomaa, Leena 2000:Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 429 s. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000.-Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais- Suomen seutukaavaliitto, Turku Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais- Suomen ympäristökeskus. 96 s. Silkkilä, O. & Koskinen, A. 1990. Lounais-Suomen kulttuurikasvistoa. - Serioffset Varsinais-Suomen Luonnonsuojelupiiri ry. 2003, Työtä perinnemaisemien parhaaksi. 8

Suomen Luontotieto Oy NAANTALI N SUOVUOREN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS Liite 1 Inventointialueen kartta 9

RAKENNUSHISTORIALLINEN SELVITYS SUOVUOREN TILAKESKUKSEN RAKENNUKSISTA Tontti 529-22-12-1 (529-425-1-32) Varsinais-Suomen maakuntamuseo/jaana Salmi/Paula Saarento 31.5.2010 1 Suovuori mainitaan keskiajalla kirjallisissa lähteissä vuonna 1379 ensimmäisen kerran. Vuonna 1457 se läänitettiin luostarille useiden muiden verotalojen kera kuningas Kristian I toimesta. Suovuoren verot siis suoritettiin luostarille sen jälkeen. 1640-luvulla tila autioitui ja joutui kruunulle. Sittemmin siitä tehtiin palkkatila: vuonna 1678 talo oli eversti C. Flemingin ratsurykmentin ratsumiestalona. Vuoden 1682 reduktion jälkeen Suovuoresta tuli Taimon ja Nuhjalan ratsutilan aputila eli augmentti (verot suoritettiin ratsutilan omistajalle). 1693 Suovuoren yksinäistalon maista on laadittu veronpanokartta. Vuonna 1760 Suovuoren tila ostettiin perintötilaksi, joka lohkottiin sovintojaon kautta vuonna 1823 kahteen osaan ja uudelleen vuonna 1824. Juho Fr. Sandelius Soinisista liitti vuonna 1875 puolet Suovuoresta Soinisiin. Toinen puoli tuli Atte Franckille. Suovuoresta on laadittiin talon halkomisen yhteydessä kartta (v. 1822), josta nähdään että silloiset talojen tontit sijaitsivat noin 75 m luoteeseen nykyisestä päärakennuksesta. Tonteista noin 70 m länteen oli myös rakennusryhmä, jotka olivat ilmeisesti talousrakennuksia. Vuoden 1822 mukainen Suovuoren talojen tonttipaikka. (Kuva J. Salmi 2010) 1820-luvun puolivälin jälkeen Suovuoren päärakennus on siirretty/rakennettu uusi nykyiselle paikalle, ehkä omistajanvaihdoksen yhteydessä 1800-luvun puolivälissä. Vuodesta 1918 tilan omisti Johan Viktor Aaltonen puolisonsa Mandin (Amanda Emilia os. Helevä) kanssa. Tila oli ollut emännän suvulla 1800-luvun puolivälin tienoilta asti. Suovuoresta oli erotettu kaksi torppaa ennen 1930-lukua (Manteli 1921; Kuusniemi 1922) ja kaksi palstatilaa (Santanummi 1917; Peräniitty Brynolf Aleksander Helevälle 1926). Taloon kuului 1930-luvulla puutarha jossa kasvoi 55 hedelmäpuuta ja lisäksi marjapensaita. (Suomen maatilat III, 1932; Varsinais-Suomen maanmittaustoimisto, Turku Naantalin Suovuoren karttojen mikrofilmikopiot).