NUMMI-PUSULA PUSULA PIPPURIN ALUE LUONTO- JA MAISEMASELVITYS Karttaako Oy Mikko Siitonen 17.1.2012
1. JOHDANTO Selvitysalueeseen kuuluu noin 60 hehtaarin laajuinen alue Nummi-Pusulan Pusulan kirkonkylän kaakkoispuolella (kansikuva). Alue rajoittuu luoteessa Pusulan taajamaalueeseen, muualla metsiin tai peltoihin. Pääosa selvitysaluetta on tällä hetkellä metsätalousmaata. Alueella on myös äskettäin viljelykäytöstä poistunutta peltoa. Alueelle on ensi vaiheessa tarkoitus sijoittaa uusia omakotitalotontteja jatkamalla nykyistä taajamaalueen pientaloasutusta etelään. Tulevaisuudessa väljää pientaloasutusta laajennetaan tarpeen mukaan itään. 2. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA TYÖMENETELMÄT Selvitys toimii maankäyttö- ja rakennuslain mukaisena selvityksenä asemakaavoitusta varten. Selvityksessä on erityisesti huomioitu seuraavat luonto- ja maisema-arvoihin vaikuttavat tekijät: Luonnonsuojelulain mukaiset suojeltavat luontotyypit Metsälain mukaiset merkittävät elinympäristöt Vesilain kohteet EU:n luontodirektiivin (Liite II, IVa) lajien esiintymät EU:n lintudirektiivin (Liite 1a) lajit Uhanalaisten ja suojeltujen lajien esiintymät Yllä lueteltujen ns. lakikohteiden lisäksi selvityksessä on tarkasteltu seudulla ja alueella kiinnostavaa (harvinaista, erityisen vaateliasta tai kulttuurihistoriallisesti merkittävää) lajistoa. Paikallisesti merkittävät lähiluontokohteet on huomioitu selvityksessä. Suur- tai lähimaiseman kannalta arvokkaat kohteet tai kuviot on tarvittaessa rajattu erikseen. Lisäksi alueelta paikannettiin joukko erityisen järeitä mäntyjä, koivuja ja haapoja, sekä suurimpia siirtolohkareita. Hyvät näköalapaikat ja maastoon syntyneen ulkoilupoluston kulku kartoitettiin muun työn ohessa.. Nummi-Pusulan yleiskaavan luontoselvityksessä (Enviro Oy 2010) on tarkasteltu selvitysaluetta yleispiirteisesti. Selvityksessä on myös referoitu aikaisempi kirjallisuus, varsin kattavasti. Nummi-Pusulan kunnasta tehdyssä kasviston ruutukartoituksessa on aluetta koskevia kasvihavaintoja. Selvitysalueella tehtiin maastoinventointi 27.8.2011. Alue kuvioitiin luontotyyppien perusteella ja kultakin kuviolta kartoitettiin kasvillisuus, kasvisto ja mahdollisuuksien mukaan myös eläimistö. Työn tarkkuus oli erilainen alueen itä- ja länsiosassa. Lännessä pyrittiin suureen yksityiskohtaisuuteen tavoitteena asemakaavatason detaljisuunnittelu. Idässä pyrittiin tunnistamaan arvokohteet ja kuvaamaan yleisemmin potentiaalisesti merkittävät kokonaisuudet. Linnustoa voitiin vuodenajasta johtuen tarkastella vain yleispiirteisesti. Geomorfologiasta ja geologiasta tehtiin joitain huomioita. Aluetta koskevat uhanalaistiedot on tarkistettu ympäristöhallinnon Hertta tietokannasta. Selvityksen laati biologi Mikko Siitonen.
3. TULOSTEN YHTEENVETO Selvityksessä ei havaittu uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia lajeja. Hertta tietokannan mukaan kuvioiden 9 ja 10 alueella esiintyy liito-oravaa. Viimeisimmät varmistetut havainnot ovat vuodelta 2005. Tässä selvityksessä jälkiä liito-oravan oleskelusta selvitysalueella ei löydetty, vaikka asiaan kiinnitettiin erityistä huomiota. Alue tutkittiin myös elokuussa 2010 (Enviro Oy 2010) ilman havaintoja lajista. Vuodenaika ei toisaalta ollut kummallakaan kerralla liito-oravan etsimisen kannalta otollinen, joten laji todennäköisesti edelleen esiintyy alueella. Kuvioilla kasvava metsä sopii liito-oravan elinympäristöksi, ja sopivaa elinympäristöä löytyy lähialueilta enemmänkin. Kartassa esitetty rajaus on minimirajaus elinympäristön suojelun kannalta. Selvitysalueelta rajattiin useita joko kasvillisuudeltaan, puustoltaan tai maisema-arvoiltaan kiinnostavia luontokohteita (Ks. tarkemmat kuvaukset kuviokohtaisista kuvauksista, luku 5). Nämä voidaan ryhmitellä seuraavasti: Kalliometsät: Kuvio 3. Vanhaa luonnontilaisen kaltaista metsää ja merkittäviä maisema- ja virkistyskäyttöarvoja. Erityisen arvokkaita ovat Ruoksuon länsipuolisen harjanteen louhikkoiset ja osin jyrkänteiset kallioalueet. Niitä voi luonnehtia metsälakikohteiksi. Lehdot: Kuvio 10. Liito-oravan mahdollista elinpiiriä ja kasvillisuudeltaan merkittävä (mm. kotkansiipilehtoa). Kuvio 15. Kasvillisuudeltaan ja puustoltaan merkittävä kohde. Alueen tuntumassa selvitysalueen ulkopuolella on ollut uhanalaisen röyhysaran (Carex appropinguata) esiintymä. Kuvio 19. Edustava puronvarsilehto, mm. kotkansiipilehtoa. Kuvio 26. Lehtokorpi ja kostealehto, jonka puusto on luonnontilaisen kaltaista. Perinnebiotoopit: Kuvio 12. Entinen hakamaa tai metsälaidun peltoalueen metsäsaarekkeessa. Kuvio on maisemallisesti ja puustoltaan merkittävä. Kuvio 22. Entinen hakamaa tai metsälaidun. Alue on sekä kasvillisuudeltaan, puustoltaan että maiseman kannalta arvokas ja muodostaa kokonaisuuden kuvioiden 33 ja 34 kanssa. Kuvio 33. Runsaslajinen, osin paahteinen keto. Kohde on etenkin kasvistollisesti merkittävä ja siellä kasvaa mm. silmälläpidettävää (NT) ketoneilikkaa (Dianthus deltoides). Muut kohteet: Maisemallisesti ja ekologisesti arvokkaat, järeät puut ja puuryhmät. Näitä kirjattiin ja paikannettiin kuvioilta 2b, 5, 9b, 14, 24 ja 26.
Järeitä maisemallisesti merkittäviä siirtolohkareita esiintyy kuvioilla 3 ja 7. Hyviä näköalapaikkoja on kuvioilla 3 ja 16. Liito-oravametsää lukuun ottamatta kohteet ovat vain paikallisesti arvokkaita. Kaavoituksen yhteydessä kohteet kannattaa mahdollisuuksien mukaan säilyttää rakentamattomina ja kaavoittaa esimerkiksi puistometsiksi. Voi myös harkita eräiden kohteiden rauhoittamista METSO-ohjelman kautta. 4. YLEISKUVAUS Selvitysalueeseen kuuluu noin 60 hehtaarin laajuinen alue Nummi-Pusulan kunnassa, Pusulan Kirkonkylän kaakkoispuolella. Alue rajautuu luoteessa osittain Pusulan taajama-alueeseen, mutta on tällä hetkellä käytännössä rakentamatonta metsä- ja peltomaata. Alueen länsiosan läpi kulkee vähän käytetty tilustie ja itäosassa pari umpeutuvaa metsätienpohjaa. Peltojen laiteilla on kaksi latoa. Ruoksuon länsipuolisen harjanteen lakea seurailee paljon kuljettu metsäpolku, josta haarautuu kevyemmin käytettyjä sivupolkuja länteen tilustielle. Nummi-Pusula sijaitsee kasvimaantieteellisesti eteläboreaalisen vyöhykkeen eteläosassa, ns. vuokkovyöhykkeen alueella. Alueellisessa uhanalaistarkastelussa se asettuu vyöhykkeelle 2a (Etelä-Boreaalinen, Lounaismaa ja rannikko). Maisemakuvaltaan selvitysalue edustaa mäkimaata. Alueella tai sen reunamilla kohoaa kolme huomattavaa kallioytimistä kumparetta, joiden välin jää vaihtelevan levyisiä laaksoja ja notkoja. Suhteelliset korkeuserot ovat huomattavia, 30-50 metriä notkojen pohjilta mäkien lakiosiin mitattuna. Avohakkuiden ja matalien jyrkänteiden takia monelta laelta avautuu laajahko näköala useaan ilmansuuntaan. Peltoalueidenkin maasto on loivasti kumpuilevaa eikä laajoja tasamaita esiinny. Vallitseva maalaji on hienoainesmoreeni. Peltoalueet on raivattu pääasiassa savi- ja hiesumaille, osaksi myös turvemaille. Avokallioita esiintyy yleisesti mäkien lakiosissa ja ylärinteillä, ja varinkin Ruoksuon länsipuolisen harjanteen avokalliolaikut ovat laajoja. Varsinaisia soita (turvemaita) ei selvityslueella ole, mutta alue rajautuu laajahkoon, jo turvekankaaksi kuivuneeseen Ruoksuohon pohjoisessa. Ruoksuo on entinen letto, jonka kasvisto on ollut rikas (vrt. Enviro Oy 2010). Pieniä korpimaisia soistumia selvitysalueella esiintyy etenkin kuvioilla 7 ja 17; yleensä kyse on kalliopainannesoista. Pienveden rajoittuvat pariin vaatimattomaan oja- ja purosystemiin, joista pysyvävetisin on Ruoksuon peltojen halki etelästä virtaava oja. Kallioperä itse selvitysalueella on karu, mutta aivan alueen koillisrajan tuntumassa sijaitsevat Kalkkimäen kasvistollisesti arvokkaat entiset kalkkikivikaivokset. Kalkkivaikutus tuntuu selvitysalueen koillisosassa kasvillisuuden yleisenä rehevyytenä, mutta maankäytön takia (avohakkuut) kasvillisuus on toistaiseksi taantunut korkeiksi ruohikoiksi, heinikoiksi ja vesakoiksi. Kalkkimäkeä ja sen kasvistoa on kuvattu tarkemmin Enviro Oy:n selvityksesä (Enviro Oy 2010). Uhanalaisia lajeja sieltä ei ole tavattu. Kasvillisuus metsissä edustaa pääasiassa lehtomaista ja tuoretta kangasta. Koska rehevä moreenikangas vaihtuu usein suoraan kalliomännikköön, ei kuivia ja kuivahkoja kankaita mainittavasti esiinny. Eri kokoisia lehtolaikkuja tapaa sen sijaan yleisesti lehtomaisen
kankaan lomassa, peltojen reunamilla ja purovarsissa. Kosteat (saniais- ja mesingervotyyppi) ja tuoreet (yleensä käenkaali-oravanmarjatyyppi) lehtotyypit vallitsevat. Pellon metsäsaarekkeissa esiintyy myös kuivaa kulttuurivaikutteista lehtomaista metsää ja metsittyvissä pellon reunuksissa vuohenputkityyppiä. Alueen koillisosassa laajat ja sinänsä rehevät lehdot ovat hakkuiden seurauksena voimakkaasti muuntuneet ja vaateliaampi lehtolajisto ainakin väliaikaisesti kadonnut tai taantunut. Metsäiset suot rajoittuvat muutamaan korpimaiseen soistumaan ja Ruoksuon kuivuneisiin laiteisiin. Avosoita ei ole. Metsien puusto on enimmäkseen taimikkoa tai nuorta kasvatusmetsää. Alueen itäosan laajat nuoret kasvatusmetsät ovat yleensä istutettuja ja harvennusten jäljiltä tasarakenteisia. Suhteellisen vanhaa metsää esiintyy laikuttaisesti etenkin selvitysalueen länsiosassa. Joillain kuvioilla esiintyy huomattavia luonnonmetsän piirteitä (lahopuustoisuutta, edellisen puusukupolven ylispuita, kerroksellisuutta). Tällaisia ovat etenkin kuviot 1, 3, 5, 9b ja 26. Peltojen metsäsaarekkeiden puustossa puolestaan näkee jälkiä entisestä hakamaa- tai metsälaidunkäytöstä. Aukoissa ja nuorissa taimikoissa on usein säilytetty tavallista runsaammin jättöpuustoa. Rehevän maaperän takia ne kuitenkin ovat vahvasti heinittyneitä ja vesakoituneita. Puulajistoltaan metsät ovat hyvin vaihtelevia. Vanhan metsän laikut ovat yleensä mäntyvaltaisia kalliometsiä tai rehevämpiä mänty-kuusi sekametsiä. Varttuneissa taimikoissa ja nuorissa kasvatusmetsissä kasvaa mänty- tai kuusivaltaista puustoa, sekapuuna usein runsaasti koivua ja joskus hieman haapaa. Nuorissa taimikoissa vallitsevat koivu ja pihlaja, joskin ne yleensä on lisäksi istutettu kuuselle. Etenkin peltojen laiteilla ja saarekkeissa tapaa pienialaisia vanhoja koivuvaltaisia lehtimetsiköitä, seassa haapaa ja harmaaleppää. Raitaa kasvaa yksittäin sekapuuna rehevillä mailla, tuomea ja harmaaleppää puronvarsilehdoissa sekä alueen koillisosan vesakoissa. Kuviolla 24 kasvaa harmaaleppävaltainen metsikkö. Tervaleppiä kasvaa yksittäin Ruoksuon reunamissa. Jalopuita ei esiinny joitain yksittäisiä, pihoilta karanneita tammentaimia lukuunottamatta. Kulttuuri- ja puolikulttuuriympäristöjen kasvillisuus on selvitysalueella kiinnostavaa. Ruoksuon ja Kallioahon viljelysaukeiden reunamilla ja saarekkeissa esiintyy vanhasta maankäytöstä kertovia metsiköitä ja niittylaikkuja. Kaikkia ei ole rajattu omiksi kuvioikseen. Usein näillä kuvioilla ja laikuilla on huomattava maisemallinen ja ekologinen merkitys peltoalueen maisemakuvan ja monimuotoisuuden lisääjinä. Varsinkin molemmat Ruoksuon saarekkeet (kuvio 12 sekä 22,33,34) ovat puustoltaan ja kasvillisuudeltaan hyvin vaihtelevia ja runsaslajisia. Erityisen merkittävä on ketomainen alue (kuvio 33) isomman saarekkeen länsireunassa. Selvitysalueen kasvillisuus on kokonaisuutena rehevää mutta lajistoltaan melko tavanomaista. Verraten vaateliaista tai harvinaisista lajeista alueella esiintyvät mm. lehtotähtimö (kuvio 10 ja 24), kotkansiipi (Matteuccia struhiopteris) kuviolla 10 ja 19, sekä ketoneilikka (NT) kuviolla 33. Kuvion 2 länsiosasa kasvaa joitain pähkinäpensaita. Muita kiinnostavia lajihavaintoja olivat jänönsalaatti (Mycelis muralis) kuvioilla 9 ja 10, mäkilehtoluste (Brachypodium pinnatum) kuvioilla 23 ja 24, sekä aholeinikki (Ranunculus polyanthemos) kuviolla 33.
Yleensä lehtojen valtalajisto on varsin vaatimatonta. Kosteissa lehdoissa vallitsevat hiirenporras, mesiangervo, metsäkorte, vadelma, metsäalvejuuri ja korpi-imarre. Tuoreiden lehtojen (hakkaamattomien) valtalajistoon kuuluvat yleensä käenkaali, oravanmarja, ahomansikka, metsäorvokki, nuokkuhelmikkä, metsäimarre, illukka, sinivuokko ja varmaan myös valkovuokko. Parilla paikalla savipohjaisissa lehdoissa lehtokorte tai vuohenputki kasvaa valtalajina. Kuivissa lehtomaisissa metsissä vallitsee usein kielo yhtenäisinä kasvustoina. Linnustosta ei kartoitusajankohdasta johtuen saatu tarkkaa käsitystä. Epäsuorasti voi arvioida, että alueen metsäsaarekkeiden ja ojasysteemien kirjomat peltoalueet ovat linnustollisesti kiinnostavia. Hajahavaintoja tehtiin mm. hiirihaukasta (Kallioahon peltoaukea), uuttukyyhkystä (Ruoksuon itäreuna), keltasirkusta ja pajusirkusta. Maininnan arvoisesta metsälinnustosta nähtiin tai kuultiin tiltaltti (kuvio 9), hemppo (kuvio 9 tai 10), mustapääkerttu (kuvio 24), rautiainen (kuvio 17) ja käpytikka (7). Teeren jätöksiä esiintyi kuvioilla 16 ja 17. Pellot eivät ainakaan tällä hetkellä ole viljelykäytössä eteläisimpiä lukuun ottamatta. Osa entisistä pelloista (mm. kuvio 8) on metsittymässä. Teiden varsilla ja peltojen reunamilla on hieman niitty- ja piennarkasvillisuutta, mutta enimmäkseen erilaisia reunuspensaikkoja ja - metsiköitä. 5. KUVIOKOHTAISET KUVAUKSET Kuviokartat seuraavilla sivuilla. Kuvio 1. Tuoreen ja lehtomaisen kankaan nuorehkoa metsää. Kuviolla kasvaa koivu-, kuusi- ja mäntyvaltaista metsää, sekapuuna hieman raitaa ja kookasta pihlajaa. Puuston yleisilme on melko luonnonmukainen ja alueella kasvaa myös joitain edellisen puusukupolven järeitä jättöpuita: koivuja, mäntyjä ja kuusia. Maapuuta esiintyy kohtalaisesti, mm. ekologisesti arvokkaita kookkaita kuusimaapuita. Kasvistoon kuuluvat mm. sinivuokko ja sudenmarja. Kuvio 2. Laaja kuvio Ruoksuon länsipuolisen harjanteen rinteillä on nuorta, osin hyvin tiheää koivuvaltaista taimikkoa. Sekapuuna esiintyy runsaasti mutta paikoittaisesti mäntyä, kuusta tai haapaa, sekä kaikkialla pihlajaa. Osa-alueella 2b on hakkuissa säilytetty runsaasti mäntyjä maisema- ja jättöpuina, muualla jättöpuita on vain vähän. Kuvion (2b) eteläpäässä kasvaa alarinteessä rinnakkain kaksi huomattavan vanhaa ja järeää mäntyä. Kasvillisuus vaihtelee ylärinteiden tuoreesta kankaasta alarinteen lehtomaisen kankaaseen. Länsirinteessä kasvaa joitain pähkinäpensaita, tammen taimia ja vaahteroita. Kuvion 2b jättöpuusto on maisemallisesti arvokasta ja muodostaa varttuessaan vaikuttavan ylispuupetäjikön kasvavan valtapuuston päälle.
Kuviokartta, länsiosa
Kuviokartta, koko alue Kuvio 3. Harjanteiden lakialueiden kanerva- tai jäkälätyypin kalliomänniköitä. Useampiosaisen kuvion puusto on vanhaa, erirakenteista ja yleisilmeeltään luonnontilaisen kaltaista. Mäntymaapuuta esiintyy paikoitellen kohtalaisesti. Kuvion lähimaisemalle luonteenomaisia ovat jäkäliköt, isot katajat, lukuisat siirtolohkareet ja louhikot sekä matalat jyrkänteet. Osaalueella 3b puustossa esiintyy runsaasti haapaa. Harjanteen polku kulkee kuvion läpi ja sen varressa on epävirallisia tauko- ja leiripaikkoja. Polun varresta avautuu näköaloja sekä itään että länteen, mutta näkymät sulkeutuvat nopeasti ympäröivien taimikoiden (kuvio 2) varttumisen seurauksena. Luontokohteina kuviota voi luonnehtia metsälakikohteeksi. Lakimetsinä niiden maisemallinen merkitys on suuri muuten taimikoiden vallitsemalla harjanteella. Kuvio 4. Tuoreen kankaan jyrkkä rinnemetsä. Kuvion ylärinteessä kasvaa melko vanhaa mäntypuustoa, joka alarinnettä kohti vaihtuu kuusikoksi. Lisäksi kuusta kasvaa tiheänä väli- ja aluspuustona koko kuviolla. Alarinteen kasvillisuus on lehtomaista ja sen lajistoon kuuluvat mm. lehto-orvokki, lehtokorte, sinivuokko, tesma ja sormisara. Kuvio 5. Nuorehkoa mänty- ja kuusivaltaista, kuivahkon ja tuoreen kankaan metsää. Koivua ja joitain kookkaita raitoja kasvaa sekapuuna. Kuviolla esiintyy yksittäin huomattavasti vanhempia, osin kilpikaarnaisia edellisen puusukupolven mäntyjä. Kasvistossa tavattiin
vanhoja metsiä luonnehtivaa yövilkkaa. Kuvioon on rajattu mukaan tien eteläpuolinen reunusmetsikkö ja -pensaikko. Kuvio 6. Varttunutta, paikoin hyvin tiheää metsää kasvava jyrkkä rinne. Valtapuuna kasvaa kuusta ja koivua, ylärinteessä mäntyä. Pellon reunassa esiintyy runsaasti myös haapaa. Kuusi muodostaa tiheää välipuustoa ja alikasvosta. Kasvillisuus vaihettuu pellon reunan lehtomaisesta kankaasta ylärinteen kuivaksi kankaaksi. Laella on myös pieniä kalliolaikkuja. Lehtomaisella kankaalla kasvaa runsaasti mm. niittykellukkaa, metsävirnaa ja sormisaraa. Kuvion itälaidassa kulkee polku. Kuvio jatkuu etelään selvitysalueen ulkopuolelle já liittyy laajempaan vanhan metsän alueeseen (Ks. Enviro Oy 2010). Kuvio 7. Kasvillisuudeltaan ja puustoltaan hyvin vaihteleva ja laaja taimikkokuvio. Alueella kasvaa noin kolmimetristä, äskettäin harvennettua koivu- ja pihlajavaltaista taimikkoa. Laikuittaisesti sekapuuna esiintyy runsaasti mäntyä, harmaaleppää ja kuusta. Kuviolla on useita jättöpuuryhmiä, joissa kasvaa vaihtelevan korkuista sekapuustoa (kuusta, mäntyä, raitaa ja pihlajaa). Ryhmät on sijoitettu kalliolaikkujen ja kosteikkopainanteiden kohdalle (esim. 7b). Yksittäispuina kasvaa lisäksi kookkaitakin mäntyjä ja koivuja. Lahopuuta on jonkin verran, enimmäkseen mäntykeloja ja koivupökkelöitä. Pääosa kuviosta kuuluu kasvillisuudeltaan tuoreisiin ja lehtomaisiin kankaisiin. Kuviolla on myös useita kalliolaikkuja ja pieniä soistumia. Kasvistoltaan ne ovat karuja, mutta soistumissa tapaa mm. maariankämmekkää. Kuvio 8. Peltoheitto jossa kasvillisuus on kehittynyt suurruohoniityksi. Kuvion kasvisto on runsaslajinen, valtalajeina vadelma, karhunputki, koiranputki, maitohorsma, metsäkorte, niittykellukka, niittylauha, mesiangervo, rohtovirmajuuri, metsäkurjenpolvi, niittynätkelmä, hiirenvirna, särmäkuisma, ojakärsämö, niittyleinikki ja rönsyleinikki. Lajiston runsauden takia niityn kukinta on pitkäaikaista ja vaihtelevaa. Niityn läpi kulkee harjanteen laelle menevä polku. Kuvio 9. Pääosin lehtomaista kangasta edustava kuusivaltainen varttuneen metsän kuvio. Sekapuuna esiintyy runsaasti mäntyä sekä niukemmin koivua ja puumaista raitaa. Pellon reunassa esiintyy harmaaleppää ja haapaa metsiköinä. Alueella kasvaa myös runsaasti tammen taimia. Kasvisto on varsin monipuolista ja valtalajistoon kuuluvat mm. käenkaali, lillukka, ahomansikka, metsäorvokki, oravanmarja, metsäalvejuuri ja metsäkorte. Kuviolla esiintyy myös vaateliaampaa lajistoa, kuten lehtotähtimöä, lehtokuusamaa ja runsaasti jänönsalaattia. Kuvio ilmeisesti kuuluu liito-oravan elinpiiriin vaikka tässä kartoituksessa merkkejä lajin esiintymisestä ei havaittu. Kuvion pohjoisosassa (9b) kasvillisuus muuttuu karummaksi ja puusto luonnontilaisemman kaltaiseksi. Kuusi muodostaa vaihtelevan korkuisen valtapuuston. Osa-alueella kasvaa kymmenkunta ylispuumäntyä, joista on huomattavan järeitä ja vanhoja. Koko kuviolla esiintyy järeitä kuusimaapuita ja yksi suuri mäntykelo. Koko kuvio on arvokas potentiaalisena liito-oravan elinpiirinä ja jossain määrin myös kehittyvänä vanhan metsän kohteena (9b). Arvokkain osa kuviosta on merkitty kuviokarttaan. Kuvion itärajaa seurailee harjanteelle nouseva polku. Kuvio 10. Savipohjainen lehto ojaksi kaivetun purouoman ympärillä. Kuvion puusto on kuusikkoa jossa purouoman luona ja pellon reunassa kasvaa myös harmaaleppää. Tuomi,
punaherukka ja lehtokuusama muodostavat pensastoa. Kasvistoltaan lehto on selvitysalueen vaateliain, joskaan ei runsaslajisin. Valtalajeina kasvavat hiirenporras, käenkaali, lehtokorte, korpi-imarre ja kotkansiipi. Muuta lajistoa edustavat lehtotähtimö kevätlinnunsilmä, metsäorvokki, ahomansikka, vadelma, käenkukka, rentukka, metsäimarre, sormisara, jänönsalaatti, metsäalvejuuri ja metsäkorte. Lehtotyyppiä on vaikea yksilöidä, ehkä lähinnä Käenkaali-hiirenporras tyypin saniaislehto. Kuvio kuulu liito-oravan todennäköiseen elinpiiriin ja muodostaa kokonaisuutena paikallisesti arvokkaan luontokohteen. Alueen sivuitse kulkee polku ja ajoura. Kuvio 11. Lehtomaisen kankaan nuorta ja voimakkaasti harvennettua metsää. Valtapuina kasvavat koivu ja mänty, haapaa kasvaa ryhminä. Harvennuksen jälkeen kuviolle on noussut tiheä nuorennus, valtalajeina harmaaleppä, haapa, raita, tuomi ja kuusi. Valtalajeina kenttäkerroksessa esiintyvät mm. kielo ja lillukka. Kuvio 12. Pellon ympäröimä metsäsaareke. Kuviolla kasvaa aukkoista ja erirakenteista sekametsää, valtapuina koivu, haapa, mänty ja kuusi. Puustossa on entisen hakamaan tai metsälaitumen piirteitä, mm. järeitä vanhoja ylispuukoivuja ja kuusia sekä pylväskatajia. Myös kasvillisuus on sekoitus kuivan niityn ja kuivan lehdon kasvillisuutta. Kielo kasvaa laajalti valtalajina ja muodostaa yhtenäisiä peitteitä. Kuviolla on huomattava maisemallinen merkitys kumpareen laella avotilan keskellä (ks. myös kuvio 22). Kuvio 13. Voimakkaasti vesakoitunut hakkuuaukko pellon ja varttuneen kuusikon välissä. Pari metrinen vesakko ja taimikko koostuu koivusta, harmaalepästä, raidasta ja pihlajasta. Alueella on pari jättöhaapaa ja -koivua. Kasvillisuus muistuttaa lehtomaista kangasta. Kuvio 14. Järeää, harvaa koivikkoa kasvava kostea lehto ja kuivahtanut lehtokorpi. Lehtotyyppi vaihtelee mesiangervolehdosta käenkaali-oravanmarjatyyppiin. Kuviolla kasvaa sekapuuna haapaa ja alikasvoksena paikoin kuusta ja tuomea. Yksi haapa on poikkeuksellisen kookas. Kasvillisuus on monimuotoista ja osin vaateliasta. Käenkaali, oravanmarja, mesiangervo, metsäorvokki, sinivuokko, nuokkuhelmikkä, lillukka, hiirenporras, peltokorte, rohtovirmajuuri, niittykellukka, vadelma, korpikaisla ja ahomansikka kasvavat valtalajeina maaston kosteusolojen mukaan vaihdellen. Kuviolla esiintyy myös harvinaisen puoleisia lajeja, kuten kangaskorte ja jänönsalaatti hyvin runsaana. Ojassa kasva hieman mätässaraa. Kuvio 15. Kasvillisuudeltaan mesiangervolehtoa ja käenkaali-oravanmarja tyyppiä (rinne, 15b) edustava lehtokuvio. Valtapuusto on melko vanhaa, ryhmittäistä ja kerroksellista, valtalajeina kuusi ja harmaaleppä. Sekapuuna esiintyy haapaa ja koivua. Paikoin kasvaa puumaiseksi varttunutta pajukkoa (mm. mustuvapaju). Kasvillisuus on selvitysalueen lehdoista runsaslajisin: metsäkorte, mesiangervo, käenkaali, sudenmarja, lehtokuusama, vadelma, viitakastikka, vuohenputki, sinivuokko, metsäkurjenpolvi, niittykellukka, tesma, nuokkuhelmikkä, ahomansikka, metsäorvokki, lillukka, kielo ja sormisara. Selvitysalueen ulkopuolelta kuvion läheltä on kasvanut 1990-luvun alussa uhanalaista röyhysaraa (Carex appropinguata). Paikkaa ei tässä yhteydessä tutkittu tarkemmin, sillä lajia on elokuun lopulla vaikea tunnistaa muun saraikon seasta. Lisäksi röyhysaraa etsittiin vuoden 2010 inventoinnissa eikä lajia enää löydetty (Enviro Oy 2010).
Kuvio 16. Korkean mäen kattava hakkuuaukko, joka kasvillisuudeltaan muistuttaa lehtomaista kangasta. Kuviolla kasvaa nuorta koivuvaltaista taimikkoa, sekapuuna pihlajaa ja harmaaleppää. Kuvio on istutettu kuuselle, lakiosassa männylle. Vanhoja mäntyjä on säilytetty yksittäin ja ryhmissä jättöpuina. Laelta avautuu laaja näköala etenkin itään Kalkkimäen maastoon ja länteen Ruoksuon yli metsäharjanteelle. Kuvio 17. Laaja, sekä kasvillisuudeltaan että puustorakenteeltaan melko yhtenäinen metsikkökuvio. Valtapuuston muodostaa osaksi istutusperäinen männikkö ja sen joukkoon luontaisesti syntynyt kuusikko varsinkin alarinteessä. Koivua kasvaa harvakseltaan sekapuuna ja haapaa pieninä ryhminä siellä täällä. Kehitysluokka vastaa varttunutta taimikkoa. Kasvillisuus vaihtelee tuoreen ja lehtomaisen kankaan välillä. Heinittymisen takia kasvisto on varsin yksitoikkoista ja niukkalajista. Notkelmiin on kehittynyt pieniä soistumia ja ylärinteessä tapaa pieniä kalliolaikkuja. Alueen läpi kulkee heikkoja polku-uria. Kuvio 18. Osittain soistunut lehtomainen kangas notkon pohjalla. Kuviolla kasvaa varttunutta kuusi- ja koivutaimikkoa, joka iältään lähenee nuorta kasvatusmetsää (ks. myös kuviot 31 ja 35). Kuvio 19. Ruoksuon pelloille laskevan kausipuron ympäristöön kehittynyt puronvarsilehto. Rinne on melko jyrkkä ja uoma osin koskimainen. Lehdossa kasvaa kookasta kuusikkoa, uoman varrella ja lähellä peltoa myös harmaaleppää, koivua ja joitain isoja raitoja. Kasvillisuustyyppi edustaa saniais- ja mesiangervolehtoa, lajistossa nimilajien lisäksi mm. korpi-imarre, kotkansiipi, metsäalvejuuri, suo-orvokki, kevätlinnunsilmä ja metsäkorte. Kuvio on kasvillisuudeltaan ja puustoltaan paikallisesti arvokas pienkohde. Etelämpänä se rajautuu hakkuuaukkoon (kuvio 7). Kuvio 20. Lehtomaisella kankaalla kasvava varttunut ja 2011 harvennettu (raudus)koivutaimikko. Ylempänä taimikko vaihettuu mäntyvaltaiseksi. Sekapuuna kasvaa hiukan harmaaleppää ja raitaa. Taikinamarja muodostaa paikoin pensastoa. Kuvio 21. Varttunutta ja melko harvaa kuusikkoa lehtomaisessa itärinteessä. Kasvillisuus vaihtelee lehtomaisesta kankaasta käenkaali-oravanmarja tyypin lehtoon. Kasvistossa vallitsevat käenkaali, oravanmarja, metsäalvejuuri, metsäkorte, metsäorvokki, lillukka, ahomansikka ja metsäimarre. Kuvio rajautuu kuvion 19 puronvarsilehtoon. Kuvio 22. Suurehkon peltojen rajaaman metsäsaarekkeen pääosa. Kuviolla kasvaa erirakenteista ja osin aukkoista metsää, jossa on nähtävissä vanhan metsälaitumen tai hakamaan piirteitä. Valtapuina kasvavat mänty ja koivu, joukossa paikoin kuusta ja harmaaleppää sekä isohkoja pihlajia. Kuvion itäpäässä harmaaleppä muodostaa metsikön ja pohjoisrinne on osin kuusikkoa. Kuviolla kasvaa useita hyvin järeitä ja vanhoja koivuja sekä muutamia yli 40 cm läpimittaisia mäntyjä, ilmeisesti laidunkauden aikaisia ylispuita. Myös lahopuuta esiintyy jonkin verran, mm. kuusikeloja. Kataja muodostaa tiheitä pensastoja ja osa katajista on melko kookkaita. Rehevillä paikoilla kasvaa pensasmaista tuomea. Kasvillisuustyyppiä voi luonnehtia kulttuurivaikutteiseksi kuivaksi lehdoksi tai lehtomaiseksi kankaaksi. Valtalajeina kasvavat mm. kielo, metsäkastikka, lillukka, nurmirölli, ahomansikka,
puolukka ja mustikka. Avoimemmilla paikoilla kasvaa myös niittylajistoa (ks. tarkemmin kuvio 33). Saarekkeen kaakkoiskulmassa on entinen marjatarha (kuvio 34). Koko saareke on maisemallisesti merkittävä sekä suur- että lähimaiseman kannalta. Kuvio 22 on myös puustoltaan ja osin kasvillisuudeltaan arvokas (vrt. kuvio 12). Kuvio 23. Laaja aukko jossa kasvaa koivuvaltaista nuorta tiheää taimikkoa ja vesakkoa. Runsaina sekapuina kasvavat pihlaja, harmaaleppä, kuusi ja mänty, kaksi jälkimmäistä osaksi istutettuina. Kuviolla on myös jättöpuita: mäntyjä, koivuja, raitoja ja pihlajia. Kasvillisuus edustaa lehtomaista ja tuoretta kangasta. Kuvion koilliskulman kalliopaljastumat ovat karuja, vaikka Kalkkimäen kasvistollisesti arvokkaat kalkkilouhokset sijaitsevat vain parin sadan metrin päässä. Muuten kuviolla on havaittavissa tiettyä rehevyyttä, lajistossa mm. mustakonnanmarja, mäkilehtoluste ja lehtokuusama. Kuvio 24. Mesiangervo- ja saniaistyypin lehto, jossa kasvaa vuonna 2011 harvennettua, varttunutta lehtipuutaimikkoa. Harmaaleppä vallitsee ja sekapuuna esiintyy runsaasti raitaa, tuomea, koivua ja haapaa. Kasvillisuus on huomattavan rehevää, ilmeisesti viereisen Kalkkimäen kalkkikiviesiintymien heijastuksena. Valtalajeina kasvavat hiirenporras, metsäalvejuuri, mesiangervo, käenkaali ja vuohenputki. Kuviolla kasvaa myös monia lehtolajeja runsaana, kuten mustakonnanmarja, lehtokuusama, koiranheisi, mäkilehtoluste ja tien varressa metsänätkelmä. Osa kuviosta on joskus ollut niittyä tai peltoa. Kuvio 25. Lehtomaalle tehty hakkuuaukko, jossa kasvaa nuorta tiheää taimikkoa ja vesakkoa. Taimikko on koivuvaltainen, mutta sekapuuna kasvaa runsaasti harmaaleppää ja tuomea, paikoin myös haapaa ja mäntyä. Alue on alkujaan istutettu kuuselle. Jättöpuuta on vähän, mm. yksi järeä haapa. Kasvillisuus on tällä hetkellä lehtomuuttumaa. Voimakkaan heinittymisen ja vesakoitumisen takia lehtolajisto esiintyy vähävaltaisena. Kuvio 26. Ojituksen seurauksena kuivahtanut entinen lehtokorpi, jonka kasvillisuus on muuttumassa tuoreen ja kostean lehdon suuntaan. Puusto on melko vanhaa ja kuusivaltaista, sekapuuna koivua ja harmaaleppää. Kuviolla esiintyy melko runsaasti kookasta kuusimaapuuta ja sen pohjoislaidassa kasvaa harvinaisen järeä koivu. Kasvillisuus on edustavaa joskin tavanomaista, valtalajeina mm. mesiangervo, käenkaali, hiirenporras, metsäkorte, suo-orvokki ja vadelma. Puustossa esiintyy luonnontilaisen kaltaisen metsän piirteitä ja se täyttäisi esimerkiksi METSO-ohjelman valintakriteerit. Kuvio 27. Tuoreen kankaan varttunutta kuusivaltaista metsää, jossa sekapuuna kasvaa koivua. Kuvio on paikoin soistunut. Kuvio 28. Kuusivaltaista nuorta kasvatusmetsää, jossa sekapuuna kasvaa mäntyä ja koivua. Valtapuusto on ainakin osaksi istutettua. Metsää on hoidettu intensiivisesti ja kasvillisuus on laajalti heinittynyttä. Kuvio 29. Nuorta tiheää istutettua kuusitaimikkoa. Kuviolla on äskettäin tehty ensiharvennus, mutta kuusikkoon on jätetty joitain koivuja ja harmaaleppiä. Kasvillisuus edustaa tuoretta kangasta.
Kuvio 30. Lähinnä saniaistyyppiä edustanut lehtomainen puronotko. Kuvio on avohakattu ja nyt siinä kasvaa koivuvaltaista nuorta taimikkoa. Kuusta ja harmaaleppää esiintyy runsaasti sekapuuna, paikoin vallitsevinakin. Kuviolle on jätetty jonkin verran jättöpuustoa, mutta alue on pahoin heinittynyt ja vesakoitunut. Tuomi muodostaa paikoin viitaa. Itse puro on kaivettu syväksi ojaksi. Kuvio 31. Soistunut lehtomainen kangas ja kostea lehto notkon pohjalla. Osa alueesta on aikaisemmin ehkä ollut peltoa tai niittyä. Kuviolla kasvaa tiheää, varttunutta kuusi- ja koivutaimikkoa, joka iältään lähenee nuorta kasvatusmetsää. Kuviolla kasvaa myös hieman tervaleppää (ks. myös kuviot 18 ja 35). Kuvio 32. Peltoja. Suuri osa peltoalueista on äskettäin poistunut viljelykäytöstä. Ruoksuon laaja peltoaukea on topografisesi mielenkiintoinen, osaksi avoimien ja osaksi metsäsaarekkeiden jäsentämien kumpareiden ansiosta. Ruoksuon halki virtaava runsasvetinen oja on selvitysalueen ainoa merkittävä pienvesi. Sen kasvillisuus on runsaslajista ja vaihtelevaa. Kasvistoon kuuluvat mm. leveäosmankäämi, rantapalpakko, haarapalpakko, purovita, pikkuvesitähti, korpikaisla, ojatädyke, ojasorsimo, luhtalemmikki ja viiltosara (Ks. myös kuvio 19). Kuvio 33. Metsäsaarekkeen lounaisosassa sijaitseva paahteinen keto, jonka kasvillisuus on edustavaa. Keto on osaksi avoin, mutta varsinkin reunaosissa kasvaa katajaa ja mäntyä. Raja kuvioon 22 ei ole kovin jyrkkä, vaan vastaavan tyyppisiä laikkuja esiintyy myös siellä. Kuviolla 33 kasva mm. aholeinikkiä, ketoneilikkaa (NT), kissankelloa, harakankelloa, peurankelloa, harakankeltanoa, läpikuismaa, pukinjuurta, lampaannataa, ahomataraa, ahomansikkaa ja kieloa. Kuvio on kasvistollisesti, kasvillisuudeltaan ja lähimaiseman kannalta arvokas pienkohde. Kuvio 34. Entinen marjatarha. Alueella kasva osittain villiintyneenä puna- ja mustaherukkaa, vadelmaa sekä kirsikka- ja luumupuuta. Kuvio 35. Ruoksuon kosteikkoon kuulunut poukama, joka yltää selvitysalueen puolelle. Alue on ojitusten seurauksena kuivunut turvekankaaksi. Kirjallisuus ja muut lähteet: Enviro Oy 2010: Nummi-Pusulan yleiskaavan luontoselvitys. Nummi-Pusulan kunta. Meriluoto, M & Soininen, T. 1998: Metsäluonnonarvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus, Helsinki. Savola, K. 1997: Luonnonsuojelulaki selityksineen. Lakimiesten kustannus. Helsinki. Uhanalaiset lajit: www.ymparisto.fi, Ympäristöhallinnon HERTTA-tietokanta Liite: Valokuva-aineisto