Lintukankaan liito-oravaselvitys 2015 29.6.2015 Kaupunkirakennepalvelut Johdanto Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden suojelu on toteutettu luonnonsuojelulain 49.1 :ssä. Kyseisen lainkohdan mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Direktiivin ja LSL:n tavoitteena on säilyttää liito-oravan lisääntymismahdollisuudet alueella. Liitooravanaaraan lisääntymisen onnistumisen kannalta ovat oleellisia pesäpuut, niiden läheiset suoja- ja ravintopuut ja/tai riittävät kulkuyhteydet niiden välillä (MMM & YM 2004). Uusimmassa kotimaisessa uhanalaisuusselvityksessä liito-orava on luokiteltu valtakunnallisesti vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2010). Työmenetelmät Tutkimusalueen metsät kierrettiin siten, että liito-oravan kannalta potentiaalisilta alueilta tutkittiin tuuheiden kuusten ja isojen haapojen ja raitojen juuret. Mikäli jätöksiä löytyi, myös pienempien puiden tyvet tutkittiin. Tutkimusalueelta oli ennestään tiedossa liito-oravahavaintoja kolmesta paikasta. Maastotyö tehtiin 8.5.2015. Jätöspuut ja muut havainnot paikannettiin GPS laitteella (Trimble GeoXH), josta koordinaatit siirrettiin MapInfo paikkatieto-ohjelmaan karttaesitysten laatimista varten. Osa selvitysalueista on sisältynyt vuoden 2001 selvitykseen (Lappalainen). Silloin todettiin liito-oravan asuttama vanha kuusikko eteläisemmän kuvion luoteis- ja pohjoisemman lounaispuolella. Sittemmin ko. kuusikko on avohakattu, mutta löydetyt kolopuut ovat säilyneet ja niistä toinen sijaitsee pohjoisemmalla kuviolla. 1
Selvitysalueen sijainti Kohteiden yleiskuvaus Tulokset Eteläinen kuvio Pellon länsipuolella on noin 40v harvennettua kuusikkoa. Reunassa on hieman harmaaleppää.. Pohjoispuoliskolla on nuorehkoa harvennettua sekametsää, jossa paikoin harmaaleppää ja haapoja. Lisäksi on peltoa ja tuoreita avohakkuualueita.. Pohjoinen kuvio Eteläreunassa on avohakkuualue. Siitä pohjoiseen nuorehkoa kuusivaltaista metsää. Alueen keskiosa on vanhaa soistunutta sekametsää (mäntyä, koivua ja kuusta. Pohjoisreunalla on uudehkoja pensoittuneita avohakkuualueita ja koilliskulmalla nuorehkoa kuusi-koivusekametsää. Pellon reunassa on haapoja ja harmaaleppää. Yksittäisiä haapoja on vanhan sekametsän pohjoisosissa. Niissä ei ollut koloja. Aivan selvitysalueen pohjoisreunalla on iso kolohaapa, jossa pesii naakkoja. Aivan pohjoisemman selvitysalueen etelärajalla oli jo Lappalaisen (2001) toteama kolohaapa, joka nyt oli selvästi asuttu noin 100 jätöstä. Tämän puun koillispuolella 10-20m etäisyydellä oli kolme muuta jätöspuuta: iso raita enintään kymmeniä, haapa noin sata ja iso kuusi satoja jätöksiä. Näiden lisäksi löytyi parikymmentä jätöstä asutusta kolopuusta länteen reilun sadan metrin päästä korkean kuusen alta. Lappalaisen (2001) löytämän kolopuun kohdalla oli nyt kolme koloaapaa, mutta niiden tyveltä ei löytynyt jätöksiä. Em. jätöskuusi viittaa siihen, että ne ovat liito-oravan käytössä. Kulkuyhteydet asutulta kolopuulta etelään ovat hakkuiden takia käyneet huonoiksi. ainoa mahdollinen on itäpuolella peltojen välissä olevan metsäkaistaleen kautta. Suuntiin luode-koillinen on kolme erillistä paikoin hakkuiden takia kapeaksi jäänyttä yhteyttä. Asuttu kolohaapa 2
Jätöskuusi oikealla ja kolohaapaoja vasemmalla selvitysalueen ulkopuolella edellisen kuvan haavasta noin 200m länteen Johtopäätökset Asuttu kolohaapa ja kolohaavat sen länsipuolella ovat lain tarkoittamia liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkoja, joten ne pitäisi siten säilyttää. Jätösmäärä on niin pieni (yhteensä muutamia satoja jätöksiä), että kyseessä on ilmeisesti koiraan osareviiri. Näin on ilmeisesti ollut jo edellisen selvityksen (Lappalainen 2001) aikaan. Huomattava osa jätöspuista oli vanhan kuusikon kuusia. Olemassa olevia kulkuyhteyksiä olisi mahdollisuuksien mukaan säilytettävä ja myös puustoisia kaistaleita, jotka ajan mittaan kehittyvät sellaisiksi. Kokemusten perusteella liito-orava käyttää varsin pieniäkin ja lehdettömiä puita liikkumiseen. Löydöt on esitetty liitteissä 1 ja 2 Lähteet: Lappalainen, T. 2001: Palokan osayleiskaavan luontoselvitys: Täydennysosa. Jyväskylän maalaiskunta. Kaavoitus- ja ympäristöosasto. MMM & YM 2004. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaami nen metsien käytössä. Ohje 24.6.2004.. Rassi, P., Hyvärinen. E. Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010 : Suomen lajien uhan alaisuus 2010. 685 s. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 3
LIITE 1 Lintukankaan liito-oravaselvitys 2015 selvitysalueet kolopuu noin sata jätöstä kolopuu ei jätöksiä satoja jätöksiä noin sata jätöstä enintään kymmeniä jätöksiä Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö 0 50 100 metriä
LIITE 2 0 25 50 metriä Kaupunkisuunnittelu ja maankäyttö