LIITO-ORAVASELVITYS PIRKKALAN KUNNAN ASEMAKAAVA-ALUEEN, LOUKONLAHTI 224, KAAVAN MUUTOSTA VARTEN

Transkriptio

1 LIITO-ORAVASELVITYS PIRKKALAN KUNNAN ASEMAKAAVA-ALUEEN, LOUKONLAHTI 224, KAAVAN MUUTOSTA VARTEN Kari Korte Toukokuu 2012

2 Tekstistä ja valokuvista vastaa FM, biologi Kari Korte. Kari Korte toimii ympäristösuunnittelijana Tampereen kaupungin kaupunkiympäristön kehittäminen/ maankäyttösuunnittelu yksikössä, vastaten kaavoituksen luontoselvityksistä ja niihin liittyvistä arvioinneista. Kannen kuvan on piirtänyt Katariina Laine

3 Sisällys 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Yleistä kaava- ja selvitysalueesta Yleistä liito-oravasta Kaava- ja selvitysalueen liito-oravatilanne Lopuksi Lähteet

4 1 1. Johdanto Tontin omistaja, MRV-kiinteistöt on laittanut vireille asemakaavan muutoksen suunnittelun kaava-alueelle; Loukonlahti 224. Alue sijaitsee Pirkkalan kunnan alueelle, Nuolialantien ja Läpikäytävänkujan väliin jäävällä rakentamattomalla tontilla; Nuoliala Rno. 3:203. Tontti on pinta-alaltaan noin 1,4 ha ja nykyisin kokonaan metsän peitossa (liite b., kuva 1.). Vanhassa kaavassa alueelle on osoitettu asuin-, liike- ja toimistotilaa. Kaavamuutoksen suunnittelutyön laatimisen tontin omistaja on antanut Arkkitehtitoimisto AR-Vastamäki Oy:lle. Kuva 1. Kaava-alue Nuolialantieltä kuvattuna. 2. Aineisto ja menetelmät Liito-oravan esiintymistä kaava-alueella ja sen lähiympäristössä selvitettiin ja tehdyillä maastokäynneillä. Työtä varten kysyttiin Pirkkalan kunnan kaavoituksesta tietoja lähialueen liito-oravahavainnoista ja lähialueella tehdyistä selvityksistä. Lähialueelle on tehty yksi liito-oravaselvitys, vuonna 2007 (S. Torniainen 2007), Nuolialantien eteläpuolelle. Jotta kaava-alueen liito-oravaesiintymän merkitys laajemman alueen liito-oravaverkostossa pystyttiin kunnolla hahmottamaan, inventoitiin liito-oravan esiintymistä noin puolen kilometrin säteellä kaava-alueesta (liite a.). Tällöin varsinaisen selvitysalueen pinta-alaksi muodostui noin 107 ha. Liito-oravan esiintymistä selvitettiin etsimällä liito-oravan jätöksiä puiden tyviltä (yleensä haapojen ja kuusten tyviltä) ja kartoittamalla lajin mahdolliset pesäpuut (kolopuut, risupesät ja pöntöt). Lisäksi arvioitiin biotoopiltaan liito-oravalle soveltuvien elinympäristöjen esiintymistä ja mahdolliset kulkuyhteydet, joiden perusteella on mahdollista arvioida liito-oravaesiintymien muodostama verkosto, ja kaava-alueen liito-oravaesiintymän merkitys verkostossa. Lisäksi paikallisilta asukkailta saatiin tietoa liito-oravahavainnoista. 3. Yleistä kaava- ja selvitysalueesta Kaava-alueen metsä on suurimmaksi osaksi varsin järeää, ja vanhaa lahoavaa puuta on kohtalaisesti (kuva 2.). Kaava-alueen aivan itäosassa on entistä peltoa, joka on hyvää vauhtia puustoutumassa, sillä kasvaa jo varsin isokokoista haapaa, koivua ja raitaa. Itäosassa kasvaa myös joitakin kuusia, mutta kuitenkin enemmän sillä on pioneerivaiheen

5 2 lehtipuuta kuin länsiosassa. Kaava-alueen kasvupaikkatyyppi on suurelta osin lehtomaista kangasta, mutta myös tuoretta kangasta ja jopa lehtoa pieninä laikkuina. Muualla selvitysalueella, lähes vastaavanlaista metsää kuin kaavaalueella, kasvaa siltä koilliseen olevalla alueella, Pohjolantien ja Partolan peltojen välisellä alueella (liite a) sekä Nuolialantien eteläpuolen Kalliomäellä, lähinnä sen länsipuolen luonnonsuojelualueella ja mäen itäpuolella useina metsikköinä. Muulta osin selvitysalueen metsät ja puustoiset alueet ovat lähinnä puistoja, piha-alueiden puustoa tai harvennettuja metsiköitä. Kaiken kaikkiaan selvitysalue on voimakkaasti rakennettua aluetta eikä luonnontilaisen kaltaista metsää ole paljoa. Toisaalta selvitysaluetta värittävät myös laajahkot peltoalueet. Kuva 2. Kaava-alueen metsää. Poluista päätellen se on voimakkaasti virkistyskäytössä. 4. Yleistä liito-oravasta Liito-orava (Pteromys volans) on vaarantunut uhanalainen, EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) laji, jota koskevat luonnonsuojelulain 39 :n rauhoitussäännökset ja 49 :n, 1. momentin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämiskielto. Lisäksi se on Suomen erityisvastuulaji. Liito-oravan kohdalla puhutaankin usein ns. tiukan suojelun lajista. Liito-orava (Pteromys volans) on laji, joka on kärsinyt talousmetsäpainotteisesta metsätaloudesta. Liito-oravan kannalta ongelmallisinta on sopivien kolopuiden vähyys, metsien pirstaloituminen ja aukottuminen. Liito-oravan mieluisinta elinympäristöä ovat järeähköä kuusta kasvavat lehtisekametsät, joissa kuusen osuus on %. Erityisessä suosiossa ovat haapaa kasvavat metsiköt, sillä pesäkolo löytyy varmimmin haavasta, joka on myös lajin tärkein ravintopuu, vaikkakin myös koivu ja raita kelpaavat. Usein se myös valitsee elinympäristökseen ja kulkuväyläkseen lehtipuustoisen puronotkelman, kosteikon tai vesistöjen rantaman. Otollisia elinympäristöjä liito-oravalle ovat myös järeät kuusikot, joiden reunamilla kasvaa paremmin ravinnoksi kelpaavaa lehtipuuta, vaikka jossain määrin se käyttää myös kuusta ja joskus jopa mäntyä ravintonaan. Elinympäristöksi puhtaasti kuusta kasvava metsä ei kuitenkaan kelpaa, jollei se rajaudu lehtimetsään - eikä myöskään päinvastoin. Naaraiden elinympäristöjen koko on muutamasta hehtaarista 8 hehtaariin, kun uroksilla se saattaa olla kymmeniä ja jopa lähemmäs sata hehtaaria. Urokset liikkuvat huomattavasti laajemmalla alueella ja varsinkin kevään kiima-aikaan, niiden on päästävä naaraiden elinympäristöille. Pohdittaessa lajin elinmahdollisuuksia tietyllä alueella olisikin otettava huomioon sille biotoopiltaan soveliaat alueet kulkuväylineen mahdollisimman ehyenä kokonaisuutena (pesäkolot, kulkureitit, ravintometsät ja puusto ja levähdyspaikat), jotta populaation eri yksilöt elinympäristöineen eivät joutuisi liian eristyksiin muista ja poikasilla olisi mahdollisuus lähteä etsimään omia asuinsijojaan. Metsäisten alueiden

6 3 yhtenäisyys on siis tärkeää liito-oravan populaation säilymisen kannalta. Joka kerta kun liito-orava joutuu liitämään pitkän matkan tai pakon sanelemana kulkemaan maata pitkin se asettaa itsensä alttiiksi petolinnuille ja muille saalistajille. Yli 40 metriä leveät aukeat ovat lajin kulkemisen kannalta lähes esteitä ja maassa liikkuessaan se on kömpelö, vaikka sen tiedetään liitäneen jopa 75 metrin matkoja, kun aukon reunoilla on ollut riittävän korkeaa puustoa. 5. Kaava- selvitysalueen liito-oravatilanne Liito-oravasta saatiin havaintoja sen ulostejätösten muodossa kaava-alueelta ja sen viereisen kerrostaloalueen välisestä metsästä (liite a, kuva 3.). Muualta selvitysalueelta viitteitä lajista ei saatu, ei myöskään Nuolialantien eteläpuolelta, josta vuonna 2007 (S. Torniainen 2007) löydettiin merkkejä liito-oravan elämisestä alueella, mutta ei kuitenkaan pesinnästä, jota selvityksessä pidettiin jopa epätodennäköisenä jätösmäärän perusteella (liite a). Tämän selvityksen kaava-alueelta löydettiin myös joitakin kolopuita, mutta niissä ei havaittu pesintää. Liito-oravan elinympäristöksi sopivaa ja soveltuvaa biotooppia on kaava-alue kokonaan ja selvitysalueellakin sitä on kohtalaisesti (liitteet a ja b). Havaintojen sekä sopivien ja soveltuvien biotooppien sijoittumisen perusteella alueelta on hahmoteltavissa verkosto, jota liito-oravat todennäköisimmin käyttävät ja jossa ne liikkuvat. Näin asiaa olisikin tarkasteltava lajin suojelun kannalta. Kuva 3. Kerrostalon pihametsiköstä löytynyttä liito-oravan jätöstä, jota oli runsaasti. Vaikka liito-oravan pesäpuuta/ -paikkaa ei löydetty tässä selvityksessä, on todennäköistä, että se pesii jossakin tuolla alueella, josta jätöshavainnotkin saatiin. Pesä saattaa olla jossakin löytymättä jääneessä kolopuussa tai oravan risupesässä, linnunpöntössä tai jopa jonkin omakotitalon ulkovajassa tai vintillä. Oravan risupesät ovat erittäin vaikea, jopa mahdoton löytää kiipeämättä kuuseen. Eikä myöskään omakotitalojen koluaminen tule kysymykseen. Kuitenkin tilanne on yleensä se, että pesäpuun tyvellä on runsaasti sen jätöstä ja puun kylki virtsasta värjäytynyt. Sellaista ei kaava-alueelta löydetty ja siinä mielessä voinee pitää melko todennäköisenä, että laji ei pesi sillä. Sen sijaan viereisen kerrostalon metsiköstä löydettiin kuusia, joiden tyvellä oli runsaasti jätöstä, mutta intensiivisestä kiikaroinnista huolimatta, risupesää kuusista ei pystytty löytämään. Saattaa olla, että vuoden 2007 havainnot Nuolialantien eteläpuolen Kalliomäeltä olivatkin tien pohjoispuolisen pesinnän tulosta, koska tuolloinkaan Kalliomäeltä ei havaittu pesintää. Sittemmin liitoyhteys Nuolialantien yli on vaikeutunut puuston kaatamisen seurauksena (mm. sähkölinjalta) ja ehkä siksi liito-orava ei ole enää päässyt tien yli eikä Kalliomäeltä saatu havaintoja lajista. Nuolialantien ylityspaikat ovat tosiaan erittäin tiukalla. Ainoa ylityspaikka Kalliomäen kohdalla on mäen koilliskulmalla, jossa tietä lähinnä olevan omakotitalon kohdalla kasvaa koivua sen verran kummallakin puolen tietä, että ylitys saattaa olla juuri ja juuri

7 4 mahdollinen (liite a, kuva 4). Seuraava mahdollinen ylityspaikka on selvitysalueen länsirajalla, Kirkkoveräjän länsipuolella. Muutoinkin liito-oravan kulkuyhteydet alueella alkavat olla vähissä, paikoin lähinnä pihapuiden varassa. Kaavaalueelta pohjoiseen yhteydet katkeavat usein rakennettuihin tai peltoalueisiin. Jotkut kapeat kujanteet saattavat vielä toimia kulkuyhteyksinä Pyhäjärven rantavyöhykkeelle, jossa puustoa on sen verran, että rannan suuntainen kulku voisi onnistua. Myös Kalliomäeltä on jonkinlaiset kulkuyhteydet olemassa Pakkalankulman ja Kurikan suuntaan. Pelkkä kulkuyhteys ei tietenkään riitä, vaan sopivien matkojen päässä täytyy olla myös muita lajin elinympäristöjä niin, että elinympäristöt Kuva 4. Mahdollinen ylityspaikka Kalliomäen koilliskulmalla. Taustalla piirtyy kaava-alueen metsäsilhuetti. kulkuyhteyksineen muodostavat verkoston, jossa asuva liito-oravakanta on kyllin runsas lisääntyäkseen ja säilyäkseen pitkällä tähtäimellä. Liian harvaksi käyvä liito-orava kanta on pitemmän päälle tuhoon tuomittu, haavoittuvainen saalistuksen ja sairauksien aiheuttamalle kannan vähenemiselle. 5. Lopuksi Kaiken kaikkiaan kaava-alueen metsä vaikuttaisi olevan merkityksellinen Nuolialantien pohjoispuoliselle liito-oravaesiintymälle. Parasta liito-orava-aluetta näyttää koko selvitysalueella olevan juuri Läpikäytävänkujan ympäristö sekä Kalliomäki. Kaava-alueen ja sitä ympäröivän lähialueen, liito-oravalle soveltuvan metsän pinta-ala on vain 3,2 ha (liite b), joka runsaasti haapaa ja muuta lehtipuuta sekä hyvin kolopuita sisältävänä metsänä saattaa juuri ja juuri riittää yhdelle yksilölle. Tämä yksilö lienee naaras eli alueella syntynee joka vuosi seuraava liito-oravasukupolvi, parhaimmillaan jopa kaksi. Kaavaalueen metsän hävittäminen olisi liito-oravalle todennäköisesti kohtalokas isku. Se todennäköisesti hylkäisi alueen elinkelvottomana. Mutta mikäli kulkuyhteyttä Kalliomäelle pystyttäisiin parantamaan niin, että liito-orava voisi helposti ottaa Kalliomäen elinpiiriinsä ja hyödyntää myös sen antimia, sen elinmahdollisuudet paranisivat huomattavasti. Samalla olisi hyvä parantaa kulkuyhteyksiä Pyhäjärven rannan suuntaan istuttamalla sopivaa puustoa. Myös liito-oravan pesintämahdollisuuksia voisi parantaa pöntöttämällä vanhat metsät Nuolialantien kummallakin puolen. Kaikki ei siis vielä ole menetetty. Lähteet S. Torniainen, 2007: Nuolialan alueen liito-oravaselvitys. - Pirkkalan kunta.

8

9